Oon 18-vuotias nuorimies. Olen aivan valtavan ahdistunut. Olen ollut lähes koko ikäni jollain tavalla masentunut. Ukoisesti olen kuitenkin aivan normaali ja ongelmistani kukaan ei tiedä. Olen käynyt erilaisten ongelmieni takia terapeutilla noin vuoden verran ollessani 15. Ei siitä ollut kuitenkaan yhtään mitään hyötyä. Ei se poistanut ongelmiani. Olen myös aiemmin käyttänyt masennuslääkkeitä, mutta lopetin ne omasta tahdostani.
Olen kärsinyt lukuisista henkisistä ongelmista. 13-vuotiaasta lähtien 15-vuotiaaksi minulla oli todella paljon pakkomielteitä ja -ajatuksia. Niihin terapian kautta löytyi apua. Nyt viime kuukausina ne ovat kuitenkin tullleet takaisin voimakkaina. Masentunut olen ollut jokseenkin niin kauan kuin muistan, mutta ainakin 13-vuotiaasta. Välillä masennusjaksot ovat todella pahoja. Erityisen pahasti olen masentunut talvisin. Nyt tämä erittäin synkkä aika on kestänyt noin kuukauden verran. Muistan myös että lyhyt mutta voimakas masennusjakso oli viimekesänä. Pahin tilanne ei kuitenkaan kestänyt kuin pari viikkoa ja siitä kirkastui. Sitä edellinen oli helmikuussa. En muista miten kauan kesti.
En tunnu koskaan olevani tyytyväinen itseeni. Olen ulkoisesti komea. (Useasti olen sen kuullut) En kuitenkaan ole ulkonäkööni koskaan tyytyväinen. En koskaan. Kadehdin aina vain kaikkia muita näiden ulkonäöstä ja haluaisin olla AINA joku toinen ulkoisesti. Se kuka, niin se vaihtelee viikoittain. Tiedän että tämä on varmaan aika harvinaista pojille. Minulla se on kuitenkin erittäin erittäin erittäin suuri ongelma.
En ole myöskää tyytyväinen itseeni muilla tavoilla. En luonteeseeni, en elettyyn elämääni, en mihinkään! Näilläkin seikoilla koen haluavani olla joku toinen. Sekin kuitenkin aina vaihtelee että kuka toinen.
Haluan olla jollain tavalla cool. Uskon kuitenkin tosi monien silmissä olevani suosittu ja komea. Luulenpa että moni myös ihailee minua. Johtuu varmaan siitä että esitän aika itsevarmaa. Olen koulussani "pelle" ja hauska tyyppi. Todellisuudessa en sitä ole...
En tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta oloni on todella masentunut. Välillä tuntuu etten jaksa. Kai odotan että joku kertoisi mitä minun tulisi tehdä tai kertoisi omia kokemuksiaan samanlaisesta asiasta. Ehkä jonkinnäköinen keskustelukumppani olisi hyvä.
Haluan olla toinen
103
4771
Vastaukset
- Kerroit
jättäneesi masennuslääkkeet pois. Ota ne uudelleen käyttöön. Jätä myös kaikenlainen esittäminen/teeskentely pois, joka kuluttaa niitä vähäisiäkin voimavarojasi. Itseviha vie masennukseen. Opettele hyväksymään itsesi, sillä hyväksyttyhän sinä olet:)
- Aina on valoa :)
Masennuslääkkeitä ei knnata syödä ja pyskoterapia on parempi muoto hoitaa masennusta. Lääkkeet aiheuttaa vain riippuvuutta joka vahvistuu, eivätkä poista ongelmaa.
Ehkä aloittajan todella kannattaisi harkita psykoterapiaan menoa ja koittaa löytää "minänsä", koska uskoisin että ongelmat on jossain syvemmällä.
Ja ehkä tuo ongelma (kadehtiminen) ei ole niinkään harvinainen ongelma, mutta harvoin sitä myönnetään. Mieti millainen oikeasti olet? Mitä oikeasti haluat? Ehkä nuo kysymykset voisi auttaa löytämään sen kadonneen langan..
Toivon sulle paljon hyvää elämään ja voimia kaiken keskelle! :) - muuttumaan
Aina on valoa :) kirjoitti:
Masennuslääkkeitä ei knnata syödä ja pyskoterapia on parempi muoto hoitaa masennusta. Lääkkeet aiheuttaa vain riippuvuutta joka vahvistuu, eivätkä poista ongelmaa.
Ehkä aloittajan todella kannattaisi harkita psykoterapiaan menoa ja koittaa löytää "minänsä", koska uskoisin että ongelmat on jossain syvemmällä.
Ja ehkä tuo ongelma (kadehtiminen) ei ole niinkään harvinainen ongelma, mutta harvoin sitä myönnetään. Mieti millainen oikeasti olet? Mitä oikeasti haluat? Ehkä nuo kysymykset voisi auttaa löytämään sen kadonneen langan..
Toivon sulle paljon hyvää elämään ja voimia kaiken keskelle! :)Moni on löytänyt täsmäapua vastaavassa tilanteessa Pyllykirjan tule mukaan muuttumaan ryhmässä. Sinunkin kannattaa tutustua Pyllykirja http://www.pyllykirja.fi/
- vapaudenkaipuu
Aina on valoa :) kirjoitti:
Masennuslääkkeitä ei knnata syödä ja pyskoterapia on parempi muoto hoitaa masennusta. Lääkkeet aiheuttaa vain riippuvuutta joka vahvistuu, eivätkä poista ongelmaa.
Ehkä aloittajan todella kannattaisi harkita psykoterapiaan menoa ja koittaa löytää "minänsä", koska uskoisin että ongelmat on jossain syvemmällä.
Ja ehkä tuo ongelma (kadehtiminen) ei ole niinkään harvinainen ongelma, mutta harvoin sitä myönnetään. Mieti millainen oikeasti olet? Mitä oikeasti haluat? Ehkä nuo kysymykset voisi auttaa löytämään sen kadonneen langan..
Toivon sulle paljon hyvää elämään ja voimia kaiken keskelle! :)Itellä ei psykoterapia auttanut, joten pahin masennus hoidetaan lääkkeillä pois alta, ja kun tilanne on parempi, palaan terapiaan :d
On totta, että lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta ja monia sivuoireita (levottomuutta, pahaa oloa), eivätkä poista itse ongelmaa/ongelmia, mutta masennuksen tunne katoaa, jolloin asioita on helpompi käsitellä.
Jos lääkkeistä olisi vain haittaa, eivät lääkärit määräisi niitä potilailleen ;)
- O Cristo Redentor
Itsekin olen komea, varakas, älykäs, ihailtu, paras ja vahva.
En ole kuitenkaan tyytyväinen koska haluan vielä parempaa. - Hyvä kun kirjoitit
Hei,on hyvä,kun tästä asiasta puhutaan kerrankin avoimesti.Minä itse olen hieman alle 40-vuotias mies.Ja tuntuu siltä,ettei mikään asia tuota enää mitään iloa.Hiljakkoin pääsin koulutukseen,joka on ollut unelmani kauan.Aluksi tuntui hyvältä,sitten kaikki yhtenä huonona päivänä muuttui.Eikä minun takiani.Muutama huonosti käyttäytyvä henkilö sai sen aikaan.Nyt ei auta kun vain laahustaa koulu loppuun.Ei sitä enää kauan kestä.Mietin joskus,olisikohan parempi kuolla pois,ja syntyä uudelleen joskus paremmin eväin.Mihinkään terapiaan en halua mennä,joutuisin vain entistä pahemmin kaikkien sukulaisteni kytättäväksi.Olen kyllästynyt tähän elämään.Ja siihen,että moni koittaa elää elämää toisen puolesta.Olkaa iloiset,jos teillä edes on joku,jolleka edes puhua,kaikilla ei ole.
- tsemiä sulle!
Älä ajattele sukulaisten mielipiteitä jos haluaisit mennä juttelemaan jollekin. Tää on sun elämä eikä sitä voi eikä tarvitsekaan kenenkään muun elää. Ajattele niin että sulla on oikeus elää omaa elämääsi muista välittämättä.
Kokemuksesta voin sanoa että kun puhuu jollekin muulle alkaa nähdä asioita toisesta vinkkelistä. Sulla vois riittää jo pelkkä puhuminen ei tarvitsisi vetää lääkkeitä ellet tahdo. Eikä niitäkään tarvitse syödä jatkuvasti.
Totta, joku vertaistukihenkilö olisi oikea ihminen kuuntelemaan kun tietää mistä puhut. Kyselepä terapeutiltasi mistä niitä tapaa. Sitten kun uskaltaudut pakeille.
- zameazell
Se ettei tämä maailma ja elämä tyydytä - tarkoittaa varmaankin että olet ns. vanha sielu, joka etsii elämälleen syvempää tarkoitusta. En ole mikään sekopäähihhuli joka näitä kirjoittelen, vaan toinen jolla on samanlaisia ongelmia. Mielestäni sinun pitäisi miettiä kolahtaisiko sinuun joku hengellinen aspekti. Ehkäpä masennus on muistuttamassa sinua siitä, että elämälläsi on korkeampi kutsumus kuin vain perinteinen 'opiskelu-lapset-duuni-eläke'-oravanpyörä?
- .666.
Taas on hihhulit asialla. Teille on oma palsta täällä.
- Tuija__
Älä pakoile totuutta, haluat olla nainen. Sisimmässäsi olet aina tuntenut olevasi Tiina vaikka nyt oletkin Timo. Ota rauhallisesti kakista totuus ulos ja kerro maailmalle. Haluat leikkaukseen.
Sitten olet todella se mitä haluat olla.- Sato-Jaska
Niih,sitä kun laittaa hamehen päällensä.Hik,niin sitä voi olla renki ja piika yht` aikaa.
- Sikajooseppi
Sato-Jaska kirjoitti:
Niih,sitä kun laittaa hamehen päällensä.Hik,niin sitä voi olla renki ja piika yht` aikaa.
Aika paskamaista porukkaa täällä kettuilemassa kun nuori ihminen on ongelmissaan ja haluaisi keskustelu/vertaistukea täältä sivustalta.
Hävetkää porsaat - vertaistukea
Sikajooseppi kirjoitti:
Aika paskamaista porukkaa täällä kettuilemassa kun nuori ihminen on ongelmissaan ja haluaisi keskustelu/vertaistukea täältä sivustalta.
Hävetkää porsaatJoo. Vain 25000 parhaan kaverin kanssa.
Leikkaukseen vaan.
- muuan_
Olet nuori. Moni ikäisesi mietti ja kokee asioita samoin. Epävarmuus omasta itsestä ja elämästä kuuluu toisaalta nuoruuteen. Se on aikaa, jolloin etsii omaa paikkaansa maailmassa. Itseä peilataan muihin, verrataan ja ollaan helposti tyytymättömiä itseemme. Me kaikki olemme yksilöitä, eikä meidän tarvitse olla samanlaisia kun muut ovat. Se on vahvuutta, kun uskaltaa olla oma itsensä. Se vahvuus kirkastuu yleensä vasta aikuisuudessa.
Joskus vaikeuksia on enemmän. Silloin on vaikea selvitä yksin. On hyvä, että olet käynyt terapiassa, mutta kuulostaa siltä, että terapia voisi olla sinulle hyväksi vielä jatkossakin. Joskus terapian tukena on hyvä käyttää myös lääkitystä. Terapiamuotoja on hyvin monenlaisia. Suosittelen tutustumaan psykologiseen vyöhyketerapiaan. Yksikään lääke ei välttämättä korjaa haavoja, jota saatat kantaa muistissasi. Kaikki negatiiviset traumat ja tunteet, joita ei ole voitu käsitellä, jäävät kehosi tunnemuistiin ja aiheuttavat erilaisia oreita ja sairauksia. Kun pääset vapaaksi noista tunteista, pystyt rakentamaan elämääsi terveelle pohjalle. Elämään vapautunutta ja onnellista elämää. On paljon, kun olet pystynyt myöntämään sairautesi. Se on jo askel kohti parempaa. Älä luovuta, vaan etsi itsellesi apua.
Tsemppiä sinne!- zxz.
Ei toi nyt vielä sairautta ole, jos mies vielä pystyy olemaan pelle ja hauska tyyppi. Todellinen masennus on vähän eri juttu, ei silloin pysty näyttelemään pelleä.
En silti vähättele.. Ongelma on aina ongelma.. - Alter Ego
Erinomainen vastaus
- vähätteletpäs
zxz. kirjoitti:
Ei toi nyt vielä sairautta ole, jos mies vielä pystyy olemaan pelle ja hauska tyyppi. Todellinen masennus on vähän eri juttu, ei silloin pysty näyttelemään pelleä.
En silti vähättele.. Ongelma on aina ongelma..Todellinen masennus nimenomaan ei ole. Että kyllä sinä aikalailla vähättelet etkä ilmeisesti asiasta mitään tiedä, mutta tosin: ei kukaan muukaan sinänsä mitään varmaa. Ap kuulostaa kyllä sairastuneelta. Mutta en ota siihen nyt kantaa. vaan.
Yleensä niistä, ketkä lopulta lataavat itsensä seinälle, ei kukaan huomaa mitään ennekuin on liian myöhäistä.
Nimenomaan hauskalla naamiolla yleensä peitetään jotain ja ruikutuksella haetaan vain huomiota. Poikkeuksia on sitten jo ihan täysin mieleltään sairastuneissa, jotka eivät muista enää pestä itseään, hiuksiaan, syödä, jne. mutta heihinkään suurin osa muotimasentuneista ei kuulu.
On muuten jännä juttu, että kun eräs ystäväni on maanis-depressiivinen, sitä ei tiedä juuri kukaan. Hän ei puhu siitä koskaan ja peittää sen todella taitavasti. Jos en tietäisi ja tuntisi häntä niin monen vuoden takaa ja niin hyvin, en tietäisi mitään. Hän peittää vaikeudet, mitkä laukaisivat sen ja ne ei todellakaan ole mitään pieniä. Hän ei valita juuri koskaan, hän ei jauha traumoistaan. Hän on ihan normaali, masentuneena piilottautuu, muuten hänestä näkyy vain iloinen, jaksava puoli, kaikille muille. Hän pitää homman hanskassa, vaikkei se aina pysykään, käy terapiassa kaikessa hiljaisuudessa eikä edes työkaverit tajua mitään.
Sen sijaan toinen, mielestäni muotimasentunut, mutta ihan diagnoosin saanut täysin normaali ja hyvin voiva ihminen söi vuoden lääkkeitä kun oli niin vaikeaa ja muistaa mainostaa sitä kaikille, koska hän on niin kovia kokenut. Hänellä siis ei ollut mitään erikoisempaa syytä, ei mitään: ei köyhyyttä, ei menetyksiä, ei kiusaamista, harrastuksia on, poikaystävä on, vanhemmat ihan normaalit (paskojahan ne kaikki on), töitäkin on ja tottakai: koulutus siinä pohjalla. Eikö hän ole mieleltään sairas, vaan nimenomaan, hänellä on ollut niin vaikeaa. Tuntuu kuin hän olisi ylpeä siitä, että hän on läpi käynyt tämän asian ja kyllä se olikin että oikeen!
Ihmeellistä, miten se, jolla oikeasti on vaikeaa ja tuskaista, ei sitä näytä ja pystyy olemaan hauska tyyppi ja se, kenellä on "todellinen masennus" jauhaa siitä kuin jostain sankaritarinasta.
Että ei se aina ihan noin mene, eikä "todellinen masennus" lähelläkään aina näy: jotkut pystyvät näyttelemään pelleä kuolemaansa saakka. - Depiksessä
vähätteletpäs kirjoitti:
Todellinen masennus nimenomaan ei ole. Että kyllä sinä aikalailla vähättelet etkä ilmeisesti asiasta mitään tiedä, mutta tosin: ei kukaan muukaan sinänsä mitään varmaa. Ap kuulostaa kyllä sairastuneelta. Mutta en ota siihen nyt kantaa. vaan.
Yleensä niistä, ketkä lopulta lataavat itsensä seinälle, ei kukaan huomaa mitään ennekuin on liian myöhäistä.
Nimenomaan hauskalla naamiolla yleensä peitetään jotain ja ruikutuksella haetaan vain huomiota. Poikkeuksia on sitten jo ihan täysin mieleltään sairastuneissa, jotka eivät muista enää pestä itseään, hiuksiaan, syödä, jne. mutta heihinkään suurin osa muotimasentuneista ei kuulu.
On muuten jännä juttu, että kun eräs ystäväni on maanis-depressiivinen, sitä ei tiedä juuri kukaan. Hän ei puhu siitä koskaan ja peittää sen todella taitavasti. Jos en tietäisi ja tuntisi häntä niin monen vuoden takaa ja niin hyvin, en tietäisi mitään. Hän peittää vaikeudet, mitkä laukaisivat sen ja ne ei todellakaan ole mitään pieniä. Hän ei valita juuri koskaan, hän ei jauha traumoistaan. Hän on ihan normaali, masentuneena piilottautuu, muuten hänestä näkyy vain iloinen, jaksava puoli, kaikille muille. Hän pitää homman hanskassa, vaikkei se aina pysykään, käy terapiassa kaikessa hiljaisuudessa eikä edes työkaverit tajua mitään.
Sen sijaan toinen, mielestäni muotimasentunut, mutta ihan diagnoosin saanut täysin normaali ja hyvin voiva ihminen söi vuoden lääkkeitä kun oli niin vaikeaa ja muistaa mainostaa sitä kaikille, koska hän on niin kovia kokenut. Hänellä siis ei ollut mitään erikoisempaa syytä, ei mitään: ei köyhyyttä, ei menetyksiä, ei kiusaamista, harrastuksia on, poikaystävä on, vanhemmat ihan normaalit (paskojahan ne kaikki on), töitäkin on ja tottakai: koulutus siinä pohjalla. Eikö hän ole mieleltään sairas, vaan nimenomaan, hänellä on ollut niin vaikeaa. Tuntuu kuin hän olisi ylpeä siitä, että hän on läpi käynyt tämän asian ja kyllä se olikin että oikeen!
Ihmeellistä, miten se, jolla oikeasti on vaikeaa ja tuskaista, ei sitä näytä ja pystyy olemaan hauska tyyppi ja se, kenellä on "todellinen masennus" jauhaa siitä kuin jostain sankaritarinasta.
Että ei se aina ihan noin mene, eikä "todellinen masennus" lähelläkään aina näy: jotkut pystyvät näyttelemään pelleä kuolemaansa saakka.Tuo on ihan totta. Niillä jotka uskaltaa valittaa on perusturvallisuudentunne eli tunne siitä, että joku välittää ja kaikki kääntyy paremmaksi.
Ne jotka eivät valita vaan teeskentelevät, että kaikki on hyvin, ovat jo menettäneet luottamuksensa ihmisiin.
Itse en ole kertonut sukulaisilleni ongelmistani mitään koska he eivät auttaisi vaan kävisivät kimppuun kuin hyeenalauma. Kokemusta on. Jos mokaan jossain asiassa minua rankaistaan, sen sijaan, että he neuvoisivat ja auttaisivat. Mitään en voi elämästäni kertoa ja aika rasittavaa pitää hymynaamaa yllä koko ajan.
Toivon, että minulla olisi edes joku ihminen joka tukisi ja auttaisi ja jolle voisi puhua asioista. En uskalla avautua kenellekään masennuksestani koska pelkään, että he vain hylkäävät minut "Hyi, köyhä mielenterveysongelmainen, omas vikas, ottaisit itseäsi niskasta kiinni! ". Ajanhenki on sellainen.
Onneksi on sentään muitakin masentuneita. He sentään ymmärtävät miksen aina jaksa kaikkea. - zxz.
vähätteletpäs kirjoitti:
Todellinen masennus nimenomaan ei ole. Että kyllä sinä aikalailla vähättelet etkä ilmeisesti asiasta mitään tiedä, mutta tosin: ei kukaan muukaan sinänsä mitään varmaa. Ap kuulostaa kyllä sairastuneelta. Mutta en ota siihen nyt kantaa. vaan.
Yleensä niistä, ketkä lopulta lataavat itsensä seinälle, ei kukaan huomaa mitään ennekuin on liian myöhäistä.
Nimenomaan hauskalla naamiolla yleensä peitetään jotain ja ruikutuksella haetaan vain huomiota. Poikkeuksia on sitten jo ihan täysin mieleltään sairastuneissa, jotka eivät muista enää pestä itseään, hiuksiaan, syödä, jne. mutta heihinkään suurin osa muotimasentuneista ei kuulu.
On muuten jännä juttu, että kun eräs ystäväni on maanis-depressiivinen, sitä ei tiedä juuri kukaan. Hän ei puhu siitä koskaan ja peittää sen todella taitavasti. Jos en tietäisi ja tuntisi häntä niin monen vuoden takaa ja niin hyvin, en tietäisi mitään. Hän peittää vaikeudet, mitkä laukaisivat sen ja ne ei todellakaan ole mitään pieniä. Hän ei valita juuri koskaan, hän ei jauha traumoistaan. Hän on ihan normaali, masentuneena piilottautuu, muuten hänestä näkyy vain iloinen, jaksava puoli, kaikille muille. Hän pitää homman hanskassa, vaikkei se aina pysykään, käy terapiassa kaikessa hiljaisuudessa eikä edes työkaverit tajua mitään.
Sen sijaan toinen, mielestäni muotimasentunut, mutta ihan diagnoosin saanut täysin normaali ja hyvin voiva ihminen söi vuoden lääkkeitä kun oli niin vaikeaa ja muistaa mainostaa sitä kaikille, koska hän on niin kovia kokenut. Hänellä siis ei ollut mitään erikoisempaa syytä, ei mitään: ei köyhyyttä, ei menetyksiä, ei kiusaamista, harrastuksia on, poikaystävä on, vanhemmat ihan normaalit (paskojahan ne kaikki on), töitäkin on ja tottakai: koulutus siinä pohjalla. Eikö hän ole mieleltään sairas, vaan nimenomaan, hänellä on ollut niin vaikeaa. Tuntuu kuin hän olisi ylpeä siitä, että hän on läpi käynyt tämän asian ja kyllä se olikin että oikeen!
Ihmeellistä, miten se, jolla oikeasti on vaikeaa ja tuskaista, ei sitä näytä ja pystyy olemaan hauska tyyppi ja se, kenellä on "todellinen masennus" jauhaa siitä kuin jostain sankaritarinasta.
Että ei se aina ihan noin mene, eikä "todellinen masennus" lähelläkään aina näy: jotkut pystyvät näyttelemään pelleä kuolemaansa saakka.Tähän voi vastata lyhyesti.. Todella masentunut ihminen ei pysty käymään töissä, eikä koulussa, silloin masennus on sairaus. Todellista masennusta ei pysty näyttelemään pitkään... Vähän on tietoa sinullakin.
- kuulostaa paljon
BDD:ltä eli dysmorfiselta kehonkuvahäiriöltä, kannattaa tutustua tähän yhteisöön ja muiden tarinoihin siellä:
http://bddcentral.com/
Lääkkeistä harvoin on yksinään tässä apua ja tilasi ei itsestään kohene. - ämmän retale
ollaan komeita, terveitä ja nuoria. eikä mikään riitä. Entäs kun tulis jotan, vaikkapa kolarissa naama halki, kinttu katki ja sen sellaista. Aatelkaas jos olisittekin syntyneet möllinaamaiseksi, persjalkaiseksi tumpeloksi jota jopa oma suku inhoisai niin ett äitikin sanois, että tuu huomenna käymään, tänään meillä on ihmisiä kylässä. Ja sittenkin on elettävä, eikä rahat riitä terapiaan tai masennuslääkkeisiin, hyvä kun leipääja makaroonia saa!
ehkäpä kaipaatkin kunnon onnettomutta jotta saat todellisen syyn parkua- "ihmisiä kylässä"
Hei ämmmän retale: tuntui tutulta tuo "äitikin sanois, tuu huomenna käymään, tänään meillä on ihmisiä kylässä:".
Itselläni äitini aina "annosteli" vierailuaikoja. Hän asui syytingillä poikansa perheessä, ja minun sopi vierailla äitini luona vain joskus ja silloin jos miniällä ei ollut vieraita. Siinä jäi miettimään oliko kyse siitä että miniä (muka) pahastuisi, vai siitä että olin niin epäsopiva ja ei-toivottu, että minua piti "piilotetella" ns. oikeilta ihmisiltä.
Äitini ei hyväksynyt minua koskaan, ja osoitti sen monin tavoin. - hunakka
"ihmisiä kylässä" kirjoitti:
Hei ämmmän retale: tuntui tutulta tuo "äitikin sanois, tuu huomenna käymään, tänään meillä on ihmisiä kylässä:".
Itselläni äitini aina "annosteli" vierailuaikoja. Hän asui syytingillä poikansa perheessä, ja minun sopi vierailla äitini luona vain joskus ja silloin jos miniällä ei ollut vieraita. Siinä jäi miettimään oliko kyse siitä että miniä (muka) pahastuisi, vai siitä että olin niin epäsopiva ja ei-toivottu, että minua piti "piilotetella" ns. oikeilta ihmisiltä.
Äitini ei hyväksynyt minua koskaan, ja osoitti sen monin tavoin.Ehkäpä äitisi olikin se,jolla on mielenterveysongelmia??
- Tohtori Multivitamin
Selvä d-vitamiinin sekä b-vitamiinien vajavainen saanti aloittajalla.
- 19-vuotias poika
Ei ole mitenkään harvinaista pojillakaan tuntea alennuskompeleksia muita miehiä kohtaan. Valitettavasti naisten ja tyttöjen lehdet ovat antaneet kuvan, että ainoastaan muka tytöt kärsisivät median aiheuttamista ulkonäköpaineista. Paineet poikia kohtaan ovat itseasiassa kovemmat ja odotukset pojille paljon korkeammat. Raamit joihin poikien tulisi ahtautua ovat hyvin ahtaat: komea, varakas, lihaksikas, kohtelias, älykäs... siinä muutama ominaisuus loputtomasta listasta.
Tytöillekin tottakai kasataan paineita, mutta tytöille on tarjolla myös tukea itsetunto-ongelmissa, pojille vastaava tuki on hyvin harvassa. Kaikki kampanjat, joissa kehotetaan hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ovat suunnattu tytöille ja naisille. Onko siis ihme, että keskustelun aloittaja kokee itsensä oudoksi vain, koska on tyytymätön ulkomuotoonsa?
Minäkin olen koko ikäni tuntenut riittämättömyyttä, kun en ole 1,85 metriä pitkä kansikuvapoika ja en uskalla baareissakaan lähestyä tyttöjä, koska pelkään ettei tyttö lämpene kaltaiselleni keskipituiselle pojalle, joka ei 19-vuotiaana näytä 25-vuotiaalta. Pahinta on, että olen samassa tilanteessa kuin aloittaja: olen hyvännäköinen ja olen kuullutkin siitä useamman kerran, olen tyylikäs, älykäs ja mukava, mutta kaikesta huolimatta tunnen jatkuvaa alemmuuskompleksia muita miehiä kohtaan. Olen usein jopa miettinyt kauneusleikkausta.
Toivottavasti tulevaisuudessa yhteiskunnalla on varaa puuttua myös poikien itsetunto-ongelmiin ja masennukseen.
Tsemppiä sinulle aloittaja! Toivottavasti voit joskus tuntea itsesi hyväksi sellaisena kuin olet! :)- Ex Pimp
Olet suht normaali. Mutta mitä PELÄTTÄVÄÄ siinä on että jos se ensimmäinen, toinen, kolmas tai neljäs nainen ei lämpene? Sinähän vasta harjoittelet sitä, mistä naiset tykkäävät juuri sinussa,. Älä ota pakkeja henkilökohtaisesti.
Siitä se itsetunto lähtee nousemaan kun muutamien naisten kanssa lähtee juttu lentämään. Äläkä välitä niistä joiden kanssa ei lähde, koska se ei johdu sinusta vaan siitä, että ei kukaan voi kiinnostaa kaikkia ja harva edes suurinta osaa.
Niin ja sitä lihasmassaahan kyllä saa mutta kallista se on. Siksi en itse siihen ole vielä lähtenyt vaikka se on alue jossa haluaisin itseäni vielä kehittää vaikka olen jo sinua huomattavasti vanhempi.
- nättineiti
Itse haluan tarttua tohon että esität itsevarmaa ihmistä. Olen itse 18-vuotias tyttö, jonka ulkomuotoa kehutaan usein. Itselläni on todella rankka lapsuus ja nuoruus takana perhetaustani takia. Esitän todella usein vahvaa ja kaikki okei-ihmistä, vaikka olisikin vaikeaa, se vain tuntuu helpommalta ratkaisulta. Sitten jos joskus kertoo ongelmistaan kaverille, hän suorastaan säikähtää että miten sulla muka voi olla asiat noin huonosti, eihän sun asenteesta tai ulkomuodosta nää sitä mitenkään. Ihmiset ei osaa ajatella et se "itsevarmuus" voi olla vaan törkeen paksu suojamuuri minkä iteselleen on kasvattanut. Voin kertoa kokemuksesta, että kannattaa kertoa jollekkin läheiselle, jonka tiedät olevan sun vierellä sattupa mitä tahansa, miltä susta tuntuu. Siltä ei välttämättä löydy mitää helppoa ratkaisua tai se ei välttämättä ees osaa sanoa mitää, mut sua itteäs helpottaa ku sä tiedät et ees yks ihminen sun ympärillä tietää millanen ja kuka sä oikeesti oot.
- paatunut hetero
Keskustelun avaaja on vanha homo, joka yrittää hakea kontaktia nuoriin miehiin.
mutta keskustelijat saattavat olla aivan sitä mitä keskustelevatkin, kuten sinä... Pitääkö "otsikon aina palvella kirjaa"?
- niinpä.
Niih,sitä kun laittaa hamehen päällensä.Hik,niin sitä voi olla renki ja piika yht` aikaa.
- Tuskallista tyhmyytt
sinä "paatunut hetero"olet SIKOJEN SIKA!!! On käsittämätöntä, että noin tyhmiä on olemassakaan!!!
- Zuri
Kerrompa omasta elämästäni, saat vertailukohdan miksi jatkaa eteenpäin.
Olen ollut 1kätinen huonosti liikkuva invali jo 15.5v. Moottoripyörä onnettomuus, kun olin 33v.
Olin juuri valmistunut ja elämä hymyili, avioliitto ja lapset mielessä, kova liikkumaan, tekemään käsillä ja harrastamaan vaikka mitä. Onnettomuus vei kuin veitsellä leikaten kaiken, Pari vuotta minua leikeltiin ja kuntoutettiin, selvisi ettei vasen käteni toimi enää koskaan, ainoastaan se jätti käteen vahvan puutuneisuuden tunteen josta kärsin aina hereillä ollessani, kylmyys ym. seikat vielä lisäävät sitä tunnetta.
Jatkoin vielä opiskelua invalidina, valmistuin inssiksi, mutten kelvannut edes tarjottuani itseäni ilmaiseksi KELAn ns. työkokeiluun 6kk:ksi. Siihen loppui työnhakuni, mitä helvettiä jatkaa pään hakkaamista seinään kun ei kelpaa niin ei. Viime kesänä vasemmasta polvesta katkesi ristiside ja ns. terve käteni lopettelee koko ajan toimintaansa, selkäydinkanavassa neste pusseja jotka heikentävät hermojen toimintaa. Syön särkylääkkeitä ja rauhoittavia tarvittaessa. Masennus kausia silloin tällöin, jouluaikaan raskaimpia. Asun yksin ja en käy baareissa enkä oikeastaan missään ns.ulkona. Toimin kylläkin parissa yhdistyksessä. Monta kertaa on ollut mielessä, että miksi jatkan tätä tyhjäntoimittaja elämääni.Jokin vaan ajaa eteenpäin, tietäispä tarkkaan mikä. Lue tämä ja mieti mitkä mahdollisuudet sinulla on, kun olet vielä nuori ja elämä edessä. Olen itse nyt 49v. Liiku ulkona ja tapaa ihmisiä.Toivon sinullle hyvää jatkoa ja pää pystyyn........- kyrsiintynyt
samassa veneessä tässä sitä ollaan, alkaa hitaasti ottaa tämä meikäläistä pollaan...
Ei pelastanut korkeakoulututkinnot, kun vammainen.
Kelan lauluja laulan, vaan en omasta halustani, kivaa on, joo.
- Kedr ferty
Luettelemasi oireet viittaavat hyväksikäyttöön, sinut on lapsena raiskattu ja olet sen muiston haudannut mielesi kauimmaiseen nurkkaan, se kuitenkin väreilee sieltä selittämätöntä pahan olon tunnetta,
- vierivävirta
Varmaan olosi onkin masentunut, koska olet kietoutunut oman minäsi miettimiseen ja virheiden etsimiseen itsestäsi. Elämäsi tarvitsee suunnan ja päämäärän ja evääksi matkalle tarvitset itsearvostusta. Ihminen on paljolti sitä, mitä muut ihmiset hänelle hänestä peilaavat, mutta oma sisäinen minä ja maailma
saattaa kaivata jotakin enemmän, syvällisempää, tavoiteltavampaa, kestävämpää kuin olla porukoissa cool. Jos elämänpiiriisi kuuluu aikuisia, elämää jo kokeneita ihmisiä, hakeudu heidän kanssaan juttusille, esim. isoisä voi olla korvaamaton tuki aikuisuuteen matkaavalle teinille. Hakeudu harrastuksiin, joissa saat aikaan jotain konkreettista ja samalla uudenlaista kaveripiiriä avartamaan maailmankuvaasi.
Jokainen meistä on ollut nuori, haavoittunut, hauras, yksin maailmassa tuntojensa kanssa, eksyksissä. Voin luvata: se menee ohi kun elämä rikastuu todellisilla
kokemuksilla, itsestä, muista, maailmasta. On varmaan tärkeää pohtia itseäänkin, mutta siitä ei pidä tehdä päiviensä koko sisältöä, kaikkihan me -vaatimattomuuden allakin- pidämme itseämme kuitenkin aivan erityisinä ja haluamme saada siitä positiivista palautetta. Ihminen ei kuitenkaan elä ja kukoista vain ihailusta, hän tarvitsee pysyvämpiä, syvällisempiä rakenteita kuin haipuva nuoruus. Pää pystyyn, ole rohkeasti oma herkkä itsesi! mutta älä itsekeskeinen! - koe ja näe
Sen sijaan, että miettisit, mitä muut sinussa näkevät tai ovat näkemättä, miettisit, mitä sinä itse haluat ja näet itsessäsi. Mitä sinä haluat elämältäsi? Onko sinulla jotain tavoitteita? Perhe? Kiva työ? Mikä tuo sinulle mielihyvää? Entä, jos aloitat jonkun uuden asian, vaikka riippuliidon tai laitesukelluksen. Matkustaminen (jos vain rahaa löytyisi jostain) saattaa avata uusia asioita elämääsi. Kyllä se oma asia vielä tulee elämääsi.
- lankamummo
Hakeudu keskustelemaan nyt kun sulla on masennusjakso ettei se pitkittyisi suotta. Siellä voisit sitten kertoa jos tunnet tarvitsevasi jotain lääkettä vielä tukena.
Ja toivottavasti löytäisit jonkun ihmisen jolle voisit olla oma itsesi. Vähitellen se esittäminen muillekin voisi jäädä pois.
Itseensä kannattaa satsata usko pois. Jo parin viikon masennus kannattaa "ulkoistaa" terapeutille. Sitä vartenhan ne ovat että kuuntelevat. Itsekseen asioita pyöritellessä ne sumppautuvat kuin lankavyyhti.
Tsemiä! - olet selkeästi
"käänteisnarsisti", ei narsismissa ole mitään vikaa. Ei sitä voi valita onko narsisti vai ei, joten ole aivan rauhassa oma itsesi. Täällä voit keskustella muiden kaltaistesi kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6019- njaah.
niin voit.
- abc1
Oletko sinä sitten tyhmä? Älykkyys on parasta mitä voi olla. Tosin tyhmätkin voivat olla tyytyväisiä elämäänsä. Se on vain oikeiden ajatusten löytämistä.
Sinun ongelmasi on, että ajattelet humpuukia. Heitä ne mielettömät ajatukset mielestäsi pois. Epämiellyttävät ajatukset eivät ole yhtään enempää tosia kuin miellyttävät. Ajattele sellaisia ajatuksia, joista saat hyvänolon tunnetta. Voit myös lukea sellaisia kirjoja. Niitä kirjoja on paljon.
Myös fyysiset aktiivisuudet voivat tuottaa hyvää mieltä. Yksi sellainen on hengittäminen. Sitä pitää opetella.
Fyysinen toiminta voi olla mitä vain mikä miellyttää. Nuorella ihmisellä keho toimii hyvin ja se antaa hyvää mieltä.
Yleensä on niin, että kaikki tietoisuus on miellyttävää ja onnellista. Pelkkä oleminen ja ajattelu antaa onnellisuutta.
Ehkä et osaa tällaista, mutta kerron siksi, että tiedät että sellaista on olemassa ja se on luonnollista.
Olet vielä niin nuori, että et ole oppinut. Voit alkaa opettelemaan sitä heti. Opettele hengittämistä. Tässä voi olla jotain kiinnostavaa;
http://tinyurl.com/cv34r7k - ylös, ulos ja
Moni muukin ihminen ei ole tyytyväinen itseensä ja haluaisi olla joku muu... Suosittelen sinulle raskasta ruumiillista työtä ja/tai urheilua vähintään 4 tuntia päivässä päivittäisen opiskelun/ istumatyön lisäksi muutaman viikon ajan. Mikäli oireet eivät lievene, hakeudu ammattiauttajalle. (uskon, että olosi paranee jo fyysisessä treenissä).
Nykyisin liian monilla ihmisillä on liikaa aikaa miettiä epäolennaisia asioita.
Mielihyvähormooneita erittyy vain kroppaa kiusatessa. - xxxtaigaxxx
Sinun tapauksesi kuulostaa tutulta.. Seurustelin taannoin samalaisen poijan kanssa. Hän oli todella komea ja monet naiset ihailivat häntä. Hän oli iloinen ja hyvää juttu seuraa sekä hyväkäytöksinen. Siihen häneen ihastuinkin, mutta kun opin hänet tuntemaan, huomasin, ettei hänellä ole oikeestaan minkäänlaista itsetuntoa, itsevarmuudesta puhumattakaan. Hän inhosi koko olemustaan, ajatuksiaan ja elättyä elämäänsä. Hän suhtautui tulevaisuuteen todella kyynisesti. Kaikki mitä hän teki, hän suhtautui siihen, että pieleen menee kumminkin. Oli todella raskasta elää hänen kanssa, kun aina, ihan kaikki, meni pieleen ja epäonnistui, hänen omasta mielestään.
Hän vaati itseltään aina täydellisyyttä. Hän ei ymmärtänyt, että pitää olla onnellinen elämän pienistä asoista. Kerroin siitä hänelle monta monta kertaa, mutta ei hän sitä ottanut kuuleviin korviinsa.
Olen sitä mieltä, että löydät elämääsi ilon, kun yrität ajatella asoita positiivisesti. Ei niin pahaa, etteikö joitan hyvääkin. Ole iloinen siitä, kun kuulet lintujen laulavan ja tähtien tiukkivan. Löydä iloisuus elämääsi pienistä asoista. Älä vaadi itseltäsi liikoja vaan aloita pieneistä onnistumista. Esimerkiksi ruuan laitosta ja älä siinä ota liian vaativia ruokia.
Ennen kaikkea, opi antamaan itsellesi anteeksi! Mieti illalla, ennen nukkumaan menoa, että missä asoissa tänään onnistuit ja muista, että niiden pitää olla pieniä asoita kaupassa käynti taikka vastaava. Niiden pitää olla arkipäivisiä asoista, joita teet jo nyt hyvin. Itseluottamuksen rakentaminen alkaa pienistä muruisista ja sitä mukaan, kun huomaat, että onnistut asoissa, masennuksesi katoaa.
Hyvä keino purkaa ahdistuneisuutta, on liikunta. Siinäkin muista, että aloita pienestä ja jatka sitten kohti uusia haasteita.
Olet saanut jo paljon hyviä vinkkejä. Toivottavasti löydät ilon elämääsi, koska elämä on elämisen arvoinen! - Tsemppiä xx
Mietipä, kenen tarpeita ja haluja oikein yrität täyttää! Jutusta paistaa läpi, että olet ns ulkoapäin ohjattavissa - et mieti, mitä itse haluat, vaan mitä muut sinusta haluavat ja odottavat. Yrität miellyttää muita siinä kuitenkaan onnistumatta - muutenhan et olisi itseesi niin pettynyt. Jos lähtee sille tielle, se on loputon - ei sinun tarvitsisi olla joku muu kuin mikä olet, ja olet jostain syystä omaksunut ns. pellen roolin, jolla peität oman todellisen minäsi. Oletko pohtinut, mistä tämä syvimmiltään johtuu? Oletko miettinyt suhdettasi vanhempiisi, minkälaisia odotuksia he ovat ladanneet sinulle? Onko sinua koskaan kehuttu? Alhainen itsetunto usein juontaa juurensa lapsuudesta - lapsi oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään jos hän tuntee olevansa hyväksytty tunteineen ja jos häntä rakastetaan, hän oppii rakastamaan itseään. Oletko saanut koskaan näyttää vihan tunteesi?
Vastaisku masennukseen on viha, koska masennus on tavallaan seurausta vihan ja monien muiden negatiivisten tunteiden kieltämisestä ja peittämisestä. Tunteiden, myös ahdistuksen ja pahan olon pitää antaa vain tulla - siihen ei kuole, se on vain merkki jostain sisäisestä kasvusta. En kyllä noin nuorelle lähtisi mitään masennuslääkkeitä suosittelemaan, jää taas todellinen syy ja pahaolo käsittelemättä, kun pahaa oloa vaimennetaan lääkkeillä.
Anna tunteiden tulla ja mennä, kyllä masentuneen mielen takana on aina jotain ongelmia, jotka ovat siihen johtaneet - masennushan on tietyllä tavalla luova prosessi, ja alhaalta ei voi päästä kuin ylöspäin, jossain vaiheessa.
Taidat asettaa aivan liian kovat odotukset itsellesi - alenna vähän rimaa. Jos olet terve, komea ja asiat muutoinkin kondiksessa, olepa vähän armollisempi itseäni kohtaan. Moni on paljon huonommassa asemassa, mieti sitä, ja moni saattaa olla paremmass, mutta ethän näe ihmisten sisälle, näet vain sen, miltä päältä näyttää, ja todellisuudessa se mitä päälle päin näkyy ei välttämättä kerro koko totuutta. - tuttua
Tasan samat ongelmat kuin minulla. Itse en ole ollut myöskään tyytyväinen ulkonäkööni sekä itseeni ja uskon että se on paljolti yhteiskunnan aikaansaannosta missä ihannoidaan täydellisyyttä. Ja osittain huonon perheen. Ovat sinun vanhempasi rakastaneet sinua juuri sellaisena kuin olet?
Ymmärrän vähän liiankin hyvin tuon että yrität olla cool etc. Itsekin olen yrittänyt olla joku toinen - useimmiten vielä varsin stereotyyppisesti. Kuin jokin rooli näytelmässä.
Minulla on vieläkin huono itsetunto. Mutta lakkasin murehtimasta turhia ja etsimään elämälleni sitä syvälisempää tarkoitusta, kun 18-vuotiaana erittäin syvästi masentuneena sain lopulta hermoromahduksen. Ja se oli pahinta mitä minulle on koskaan käynyt.
Olen 20 ja voin sanoa että elämä todella helpottuu vanhetessa. Se ei tunnu siltä nuorempana. Ei tuntunut minustakaan. Mutta jo pari vuotta muuttaa näkökulmia.
Toivon että sinulla olisi joku jonka kanssa voisit ilmaista itseäsi ja puhua. Vaikutat tosi fiksulta tyypiltä muuten.
Sen sijaan että yrität tehdä itsestäsi täydellisen, jalosta omat parhaat piirteesi täydellisiksi. Sinun pitää miettiä kuka sinä oikeasti olet. Tunnetko olevasi itsesi "hauskana tyyppinä"? Sitten kun sinä tiedät kuka olet, voit lisätä "cooleja piirteitä" itseesi harkitusti. Sekään ei lopulta tunnu pidemmän päälle mukavalta jos 24/7 yrittää teeskennellä olevansa joku toinen.
Ps. jos olet "hauska tyyppi", joku saattaa tykätä sinusta sellaisenaan.- ei ole täydellistä
Miksi ihmeessä pitäisi EDES yrittää olla täydellinen? Eihän ihminen pysty siihen! Se on täysin kestämätöntä!
Nuoret ihmiset ovat siinä typeriä, ettei heillä ole käsistystä ihmisten raadollisuudesta. Coolein, fiksuin, hyvännäköisin, mutta voi olla samalla vaikka miten vittuimoinen ja alhainen ihminen!
Mitä "paremmin menee" sitä enemmän peitetään, salataan ja teeskennellään. 300 neliön villassa asuvan porvarin viikonloppuperversiot ei kuulu yhtä lailla naapuriin kuin kunnan vuokrayksiössä akkaansa hakkaavan räyhäys.
Niin itseään kuin muita kohtaan ei auta muu kuin olla armollinen! Kaikissa on omat vikansa, niissä kauniissa ja rohkeissakin! Elämäänsä ei kannata hukata teeskentyyn vaan olla vain rohkeasti oma itsensä!
- myötä eläjä
Opi nauttimaan asioistasi ensin itsesi kanssa. Löydä joku hyvä harrastus johon voit mennä omana itsenäsi ja sitten pikkuhiljaa löytä kavereita jotka viihtyvät kanssasi ihan vain kun olet oma itsesi! Opi nauttimaan elämästä ilman, että katsot peilin ja mietit ulkonäköäsi. Anna ihmisille enemmän itsestäsi ja vähemmän ulkonäköäsi. Tee fyysistä työtä, niin että tunnet itsesi uupuneeksi oikeasta työstä, ja tee sitä työtä niin, että voit kokea onnistumisen tunteita! Opi olemaan oma itsesi! Eskä se tulee joskus kun olet 20 ni opet arvostamaan pikkuhiljaa itseäsi ja ymmärrät että tämän tyypin kanssa on elettävä vaikka ei huvittaisi koska siitä ei pääse eroon. Ei ole väärin nauttia omasta itsestään :) se on tärkeää! Itse olin enemmän ja vähemmän masentunut yms ainakin 20 asti. tai 18 vuotiaaksi. Mutta joskus sitä ehkä oppii ymmärtämään, että kannattaa elää elämää niin, että tekee asioita joista tykkää kuin heittää se hukkaan! Koskaan ei pidä miettiä että mitäköhän toiki tyyppi sanoo jos kerron sille että haluaisinki oikeasti olla munkkina luostarissa kuin sotilaana suomen armeijassa, tai mitä ikinä! Itse olen läytänyt hyvän harrastuksen, josta tulossa ammatti. Siinä saatavat hyvät kokemukset ja onnistumiset kantavat eteenpäin! Ja täällä i pahemminihmisten ulkonäköä katsota, saat olla ihan oma itsesi kuhan hoidat asiat kunnolla!
Toivottavasti löydät jostain apua! :) - : )
Terve.
Kuvaukses teki vaikutuksen, koska tunnistin siitä vanhan itseni. Mä itse kävin samanlaisen ajanjakson läpi. Ja vasta noin 25-vuotiaana opin hiljalleen tajuamaan mistä kaikki on johtunu ja millanen olen mahtanu olla oikeesti muiden silmissä. Mitä olen menettäny ja mitä taas oppinut ja tajunnu enemmän ton nuoruuden ajan raskaan masennusajan vuoksi.
Nyt oon vahvempi kun koskaan, rauhallisempi kun koskaan,hyväntuulisempi kuin koskaan. Ja se ei tarkota mitään maniaa. Eikä myöskään mitään uskonnollisuuteen liittyvää tai aatteellista. Vaan ihan rauhallista lepposaa olotilaa yksin ja erikseen. Missä on elämäänsä ihan tyytyväinen. Jos haluat vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai edes kokeilla, niin kirjota jotain [email protected] - 45-vuotias rockmama
Hei, hyvä kun kirjotit, itse kun pähkäilee asioita, pyörii ympyrää eikä löydä ulospääsytietä, tämän tein itse kun kun minulla oli paha olla monien asioiden myötä, (ihmissuhteet, talous) otin ystävän neuvosta vaarin ja otin paikallisen seurakunnan nettisivut esille ja pappien yhteystiedot, soitin ja pyysin saada sielunhoitokeskustelu aikaa. En ole itse mitenkään uskovainen, mutta nämä keskusteluhetket toivat minulle uutta luottamusta asioihin ja tuntui hyvältä että joku välitti, puhui suoraan, auttoi avaamaan konrtakteja siten että saimme hiukan talousapua ym. En tiedä onko se sinulle oikea ratkaisu mutta alku ainakin,kannattaa kokeilla, me ei puhuttu uskonnosta paljon mitään, vaan etsittiin yhdessä ratkaisua miten edetä tästä eteenpäin. Luottavaisin mielin eteenpäin.
- joooo0
Lopeta pelleily ja muiden miellyttäminen. Ole silloin hapannaama ja mykkä, kun on huono päivä. Kyllä se aurinko taas paistaa joku toinen päivä. Olemalla täysin oma itsensä, ystävien määrä yllättäen kutistuu (jos ei olekaan niin cool), ja voit olla tyytyväinen, jos jää muutama oikea jäljelle.
Täytyy oppia tuntemaan itsensä. Jos ei ole lukutyyppiä, on turha ajaa itseään yliopistoon tai AMK. Opiskele alaa, josta olet kiinnostunut jossain määrin.
Jokaisen ulkonäössä on kohtia, joihin ei ole itse tyytyväinen. Ne on kuitenkin osa juuri sinun ainutlaatuista persoonaa ja ulkonäköä ja monesti pienet kauneusvirheet tekee ihmisistä "hellyyttävän" näköisiä :D Kannattaa myös miesten tiirailla naisia syvemmin kuin kuoren perusteella. Masentuvaiset ihmiset on syvällisempiä ja kaipaavat syvällistä kumppania. Unohda pintaliitäjät. - pöllllöööö
Kirjoituksesi on kuin minun itseni kirjoittama. Olen paininut samanlaisten ajatuksien/ongelmien kanssa 14 vuotiaasta lähtien. Nyt olen jo 35v ja painin edelleen samojen asioiden kanssa :) Laitoin hymyn koska eräänä päivänä aloin miettimään elettyä elämääni ja huomasin kuinka vaihderikas se onkaan ollut, ihan kuin hyvästä elokuvasta mutta tyytyväinen elämääni en silti ole. Tarkoitan sitä että nuo ajatuksesi ajaa sinut elämäntilanteesta toiseen, kasvat ja kehityt niistä joka kerta. Se on rikkaus johon pitää vaan tyytyä vaikkei koskaan olekaan tyytyväinen mihinkään. Lääkkeistä ei ole tuohon mitään hyötyä vaan enemmänkin päinvastoin haittaa. Lääkkeet sumentaa ajatuksia mutta kun ajatukset taas kirkastuvat niin yhtäkkiä taas mieleesi tulevat ajatuksesi tuntuvat entistä raskaammilta ja pahemmilta. Tämä asia vaatii sen että totuttelet elämään sen tosiasian kanssa että et ole tyytyväinen mihinkään, pikkuhiljaa se tosiasia siirtyy hieman taaemmaksi ajatuksiesi uumeniin tullen taas esiin kun se aika taas koittaa milloin pitää taas alkaa työstää uudelleen asiaa taaemmaksi ajatuksien uumeniin ja samalla tapahtuu muutos. Muutos voi olla pieni tai suuri ja siihen saattaa kestää kauankin mutta se muutos tapahtuu joka kerta. Hyvä lääke on harrastaa erillaisia lajeja ja kokea erilaisia asioita, sieltä poimia mikä milloinkin tuntuu erityisen mielekkäältä ja haastavalta, missä kokee vähänkin onnistumisen tunnetta. Kilpailulliset lajit ja sellaiset asiat missä voi tavoitella esim. taloudellista menestystä erityisen hyviä. Etsi,opiskele,koe asioita. Olen tehnyt lähes 20 erilaista työtä, lukenut 8 ammattia itselleni, nyt 6. vaimo, harrastanut runojen kirjoittamisesta -> xylofonin soittoon kaikenlaista, ollut juppihippipunkkariduunariliikemies jne, jotain jää aina pidemmäksi aikaa ja jotain aina unohtaa mihin voisi olla epätyytyväinen esim. itse en nykyään enää vaihda autoa joka vuosi. Melkoista vuoristorataahan tämä elämä on joten enjoi the ride!!
- Pöllllöööö
Etsiä ja kokea, vain niin voi löytää asioita elämäänsä jotka siihen kuuluvat.
Kuten tuossa myöhemmässä viestissä sanotaan hyvin:
"Se kertoo juuri siitä, miten ihminen etsii jatkuvasti jotakin muuta kuin mitä on ja mitä hänellä on ja mitä siitä seuraa. Etsiminen on loppumatonta, ellei jossain vaiheessa koe sitä oivallusta, että se mitä etsii, onkin jo olemassa - sitä ei vain näe. "
Mä väitän että olen osittain oivaltanut, oivaltanut sen ettei minun pidä muuttaa mitään itsessäni, kaikella on tarkoituksensa. Se etten ole tyytyväinen mihinkään on tavallaan kehittänyt minua ihmisenä ja se että välillä masentaa on sillä myös oma tarkoituksensa. Masennus saa minut ajattelemaan enempi tunneperäisesti ja sitä kautta näen/koen asiat eri perspektiivistä kuin silloin kun en ole masentunut jolloin ajattelen enempi järkiperäisesti. Olet väärässä siinä että olisin hakenut kehuja tai muuta ulkopuolista arvostusta tai paremmuutta muihin nähden, en ole koskaan ymmärtänyt sellaisia asioita. Etsimällä ja kokemalla eri asioita olen pyrkinyt löytämään elämääni asioita jotka siihen kuuluvat, asioita missä tunnen kehittyväni parhaiten. Käytän tietoisesti hyväkseni itseeni kuuluvaa ominaisuutta eli en koe olevani riittävän hyvä missään. Kehittyminen motivoi jatkamaan ja se sisäinen tyhjyys täyttyy kokoajan. Kiitos vinkistä, täytyypä tilata kirja heti samantien.
- keskustelija2011
Ehkä jonkinnäköinen keskustelukumppani olisi hyvä.
Olen ittekkin 18 jos haluat keskustella asioista ikäisesi kanssa,
vaikka Suomi 24 ulkopuolellakin
Kurjaa että susta tuntuu tolta toivotaan että se loppuu. - Keskustelija2011
''ehkäpä kaipaatkin kunnon onnettomutta jotta saat todellisen syyn parkua Entäs kun tulis jotan, vaikkapa kolarissa naama halki, kinttu katki ja sen sellaista.
ehkäpä kaipaatkin kunnon onnettomutta jotta saat todellisen syyn parkua''
- nomimerkki ämmän retale.
Luuletko että joku haluaa ''parkua''?Jos voisi poistaa omat ongelmansa niin tai olla välittämästtä niistä niin varmaan tekis niin.
ehkäpä kaipaatkin kunnon onnettomutta jotta saat todellisen syyn parkua
Takaako se onnen?
Jos joku pistää yleisille keskustelu palstoille tälläisen hätähuudon niin ei se oo mikään pikku asia. - keskustelija2011
siis korjaus äskeseen
ollaan komeita, terveitä ja nuoria.
takaako se onnen?
Jonkun ongelmia ei saa verrata jatkuvasti muihin ja syyllistää siitä että on paha olla vaikka jollakin olisi syytä olla enemmän Eiks sun pitäs olla ennemmin onnellinen kun oot komee sun muuta ja naiset tykkää? Mulla taas on täysin päinvastainen, kaikki naiset nauraa mun rumaa naamaa ja osoittelee sormella, ja jopa miehetkin nauraa mun naamalle, en pysty muuttumaan komeammaksi...oon ollut sinkku kohta 26 vuotta eli koko ikäni, ei se ole minua haitannut laisinkaan, minulle ei ole edes ystäviä.
- mieeeee taas
Ei se pärstäkerroin yksinään tee ketään onnelliseksi. En halua kuulostaa leuhkalta mutta olen itse saanut kuulla paljon positiivista kommenttia naamastani mutta en silti ole tällä hetkellä mitenkään onneni kukkuloilla. Haluaisin että joku joskus välittäisi muustakin kuin ulkonäöstäni. Sen takia veikkailinkin että tällä aloittajalla voisi olla samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Toki olisin erittäin surullinen jos en kelpaisi kenellekään ulkonäköni takia. Mutta nyt minusta lähinnä tuntuu etten kelpaa ihmisenä kenellekään, muuten kuin ehkä hetken huumaksi.
mieeeee taas kirjoitti:
Ei se pärstäkerroin yksinään tee ketään onnelliseksi. En halua kuulostaa leuhkalta mutta olen itse saanut kuulla paljon positiivista kommenttia naamastani mutta en silti ole tällä hetkellä mitenkään onneni kukkuloilla. Haluaisin että joku joskus välittäisi muustakin kuin ulkonäöstäni. Sen takia veikkailinkin että tällä aloittajalla voisi olla samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Toki olisin erittäin surullinen jos en kelpaisi kenellekään ulkonäköni takia. Mutta nyt minusta lähinnä tuntuu etten kelpaa ihmisenä kenellekään, muuten kuin ehkä hetken huumaksi.
Minä en kelpaa kenellekkään naamani takia, naisilla vaan on jokin ihme kompleksi mikä laukasee ne kauhun valtaan kun mun naaman näkee, joko naiset nauraa mun naamalle tai sitten kiertää mut todella kaukaa....en jaksa alentua tuollaisten ihmisten tasolle nyt enkä tulevaisuudessa, jos minulle ei ole tarkoitettu naista tässä tai seuraavassa elämässä niin olkoon asia sitten niin.
Tappeleminen on turhaa!!mieeeee taas kirjoitti:
Ei se pärstäkerroin yksinään tee ketään onnelliseksi. En halua kuulostaa leuhkalta mutta olen itse saanut kuulla paljon positiivista kommenttia naamastani mutta en silti ole tällä hetkellä mitenkään onneni kukkuloilla. Haluaisin että joku joskus välittäisi muustakin kuin ulkonäöstäni. Sen takia veikkailinkin että tällä aloittajalla voisi olla samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Toki olisin erittäin surullinen jos en kelpaisi kenellekään ulkonäköni takia. Mutta nyt minusta lähinnä tuntuu etten kelpaa ihmisenä kenellekään, muuten kuin ehkä hetken huumaksi.
Lainaus sinun viestistäni ( mikä oli erittäin hienosti muotoiltu btw! )
-> Toki olisin erittäin surullinen jos en kelpaisi kenellekään ulkonäköni takia.
Tuo yllä oleva lause on niin mulle sopiva!! Nykymaailma on jotenkin vääristynyt tai mennyt pois paikaltaan, ionit ja atomit kulkee nyt väärissä galakseissa....
- mieeeee!
Voi kun kuulostat suloiselta. Minulle tuli mieleen että tunnet ehkä olevasi ihmisille pelkkä hyvännäköinen ulkokuori, muttet ehkä saa sellaista henkistä kontaktia (kuulostaapa hienolta :>) tarpeeksi muilta. Että haluaisit niinkuin rakkautta ja sellaista mutta koet ettei ketään 'kiinnosta' sinussa muu kuin ulkonäkö? Tämä nyt saattaa olla ihan päin p*rsettä veikattu enkä tiedä jos vaikka seurusteletkin, mutta niin... :) koita jaksella!
- Soturikala
Kuulostaapa tutulta..
Itse olen 21-vuotias nainen ja olen myös kärsinyt masennuksesta jollain tavalla koko elämäni. Oikein pahaksi se puhkesi 17-vuotiaana ja siitä asti olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitäkin satunnaisesti.
Tällä hetkellä olen jo aika pitkällä toipumisessa, mutta edelleen on opittavaa. Tuntuu, että se paha olo ja valtava ahdistus iskee aina tosi kovaa heikkoina hetkinä, mutta joka kerta se opettaa jotain uutta ja tärkeetä seuraavan iskun varalle. Ja ne masikset kestää vähemmän aikaa ja hyviä jaksoja on koko ajan enemmän ja ne on pitempiä. Ihan päin vastoin kun alussa: Masennus oli vallitsevin ja hyvät hetket harvinaisia, mutta olennaisia toipumisen kannalta.
Olen tehnyt paljon töitä masennuksen kukistamiseksi. Olen opetellut erilaisia rentoutustekniikoita, hengittämistä, sisäisen puheen muuttamista ja oon lukenut hirveesti erilaisia elämäntaito-oppaita sun muita. Mulla tää edistyminen on tuntunut tosi hitaalta, mutta kyllä sen aina aika ajoin tajuaa, miten paljon on päässyt eteen päin.
Olen oppinut luottamaan itseeni tuhat kertaa paremmin enkä enää halua vertailla itseäni muihin. Toki sitä tulee tehtyä, mutta kukapa ei sitä joskus tekisi? Olennaista on suostua näkemään ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itseä pitää rakastaa. Ja vaikka se tuntuu mahdottomalta, niin usko siihen. Sitäkin pitää vaan sitkeästi opetella. Kyllä se sieltä tulee. Korvaa negatiiviset ajatukset positiivisilla ja usko niihin koko voimallasi.
Toivotan sulle kaikkea hyvää ja voimia taisteluun! - mollyevelyn
Hei masentunut poika,
minua kiinnostaa, oletko koskaan miettinyt, millainen oikeasti olet? Mitä jos jonain aamuna heräisit omana itsenäsi ja huomaisit, ettet välitä muiden mielipiteistä? Mihin päiväsi kuluisi? Minne menisit?
Pyörittelemäsi ajatukset kuuluvat nuoreen ikääsi, masennusta mitenkään väheksymättä. Anna niiden mennä ja kulkea vapaasti, päästä irti. On kurjaa, jos eläkeiän rikkoessasi huomaat eläneesi jonkun muun elämää. Katso ympärillesi: mitkä asiat ovat hyvin? Voimia ja onnea alkavalle vuodelle!
-molly 20 , myös ajoittain hukassa ja masentunut - ROHKEASTI ETEENPÄIN
Jos jaksat lukea, lainaa kirjastosta Paulo Coelho:n kirjoittama kirja "Alkemisti". Se on helppolukuinen eikä paksu. Se kertoo juuri siitä, miten ihminen etsii jatkuvasti jotakin muuta kuin mitä on ja mitä hänellä on ja mitä siitä seuraa. Etsiminen on loppumatonta, ellei jossain vaiheessa koe sitä oivallusta, että se mitä etsii, onkin jo olemassa - sitä ei vain näe. Suosittelen todella tätä kirjaa. Se antaa ainakin ajattelemisen aihetta.
Nuoruus on vaikeaa itsensä etsimisen aikaa. Minulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Olin jatkuvasti masentunut ja ahdistunut ja minulla oli turvattomuuden tunne. Se kaikki sai tekemään monia vääriä ratkaisuja ja valintoja, mutta en osannut muuta. Silloin ei ollut olemassa terapeutteja eikä mitään tukea saanut mistään. Oli vain kestettävä ja rämmittävä jotenkin eteenpäin...
Elämä on tie ja me olemme sen tien kulkijoita. Millainen se on, sitä emme läheskään aina voi valita, mutta sen me voimme valita, miten suhtaudumme eteemme tuleviin asioihin. Olen nyt jo keski-ikäinen ja kun katson elämää taaksepäin, ajattelen, että yksi tärkeimmistä asioista on oppia hyväksymään itsensä, mutta jos ei saa kokea hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista, se on vaikeaa. Mitä enemmän esität muuta kuin olet, sitä vähemmän sinussa on aitoutta ja rakastettavaa omaa itseäsi. Jos et ole oma itsesi, mitä voit antaa muille ihmisille - sen pellenkö jota esität? Ethän sinä itsekään halua se pelle olla.
Samanlainen tilanne on sinun ikäisellä läheisen ihmisen pojalla, jonka lapsuus ei ole ollut helppo. Pelle, joka juo kaljaa ja esittää koko ajan jotain muuta kuin on eli kovista yms, koska ei ole saanut kokea sellaista rakkautta ja rajoja, jotka jokaiselle lapselle kuuluvat ja joiden kautta kasvaa terve itsetunto ja itsensä hyväksyminen. Kun olen yrittänyt käsitellä vaikeita asioita ja saada hänet tulemaan ulos kuorestaan, yhteys menee heti poikki. Se ei auta yhtään, se vain pitkittää omaa kärsimystä, jos ei ala puhua ja purkaa asioita jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Apua saa, mutta pitää itse olla valmis ottamaan sitä vastaan. Ilmeisesti olet, koska olet terapiassakin käynyt.
Oletko tietoinen, että netissä toimii tukinet, josta löytyy vertaistukea vastaavassa tilanteessa eläviltä ja näet, että monilla muilla on samat vaikeudet kuin sinulla ja sieltä saa myös ihan henkilökohtaista tukea, joka on ilmaista. Löydät sen osoitteesta www.tukinet.net ja se on Suomen Mielenterveysseuran perustama. Mene sinne sivuille. Uskon, että löydät sieltä itsellesi paljon apua ja sisältöä elämääsi. Siellä on kaikilla vaitiolovelvollisuus, joten toiminta on täysin luottamuksellista.
Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi. - BDD*
Sulla on selkeesti joku kriisi. Kriiseistä pääsee vain kulkemalla sen kriisin läpi, kannattaa jatkaa terapiaa ja eti terapeutti, jonka kanssa homma luistaa. Masennuslääkkeet tulee sit terapian rinnalle jos on tullakseen. Masentuneisuuden ja alakuloisuuden hoitoon paras ratkaisu on terapia eli puhuminen. Jos käyttää vain lääkkeitä ja jättää terapian ei ongelmien syy ratkea koskaan vaan se siirtyy, siirtyy ja siirtyy.
Millaisia ihmisiä ihailet ja miksi?
Miksi et voisi olla sellainen henkilö jota ihailet? Mikä estää?
Sulla on ehkä jokin identiteettikriisi, lapsuus alkaa olla takana ja olet astumassa aikuisuuteen, kokeilet omia siipiäsi varovasti, mutta lentäminen pelottaa. Avaa vaan rohkeasti siipesi ja leijaile sinne minne haluat, kurssia voi aina muuttaa.
Nyt vaan varaat ajan terveyskeskuslääkärille tai terveydenhoitajalla ja selität tilantees ja vaadit päästä psykoterapiaan (terapiaa voi antaa psykologit, psykiatrit ja erikoissairaanhoitajat, joilla on terapiaan vaadittava koulutus. Terapian hinta määräytyy terapeutin pohjakoulutuksen kautta eli edellä mainituista psykiatrit ovat kalleimpia juttukavereita). Kaikenlisäksi koska olet alla 26-vuotias, saat terapian Kelan tuella eli et joudu maksamaan lystistä niin paljoa kuin "aikuiset".
Tsemppiä, asiat lähtee varmasti rullaamaan. Ja ulkonäköön tyytymättömyydestä kannattaa puahua terapiassa avoimesti ja tsekata alla olevat sivut dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä eli BDD:stä:
http://bddinfo.blogspot.com/ Hei, herätys! Kadehtiminen on typerintä ja masentavinta mitä olla voi. Et voi vaihtua kehenkään, ja tarkemmin ajatellen - haluaisitko edes oikeastaan?
Turha tuijotella ja surkutella oman napansa vikoja. Jokaiselta niitä löytyy, toisilta enemään, toisilta vähemmän mutta täydellistä ihmistä ei tule syntymäänkään.
Katso peiliin ja sano itselles, että olet ihan hyvä. Kun kelpuutat itsesi, löydät samalla vähän tasapainoa eikä sinun tarvitse piiloutua pellenaamarin taakse. Tai oikeastaan, mitäs vikaa pienessä pelleilyssäkään on? Monesti se piristää koko porukkaa. Olet vahva - ei heikot uskalla pistää itseensä peliin, koska pelkää mokaavansa. Kunhan pidät rajana, ettei mene niin pitkälle että itsestä tuntuu pahalta.
Tämä pimeä alkutalvi on ollut aika masentava kaikille - yritä löytää jotain kivaa tekemistä, mistä saat hyvää mieltä ja onnistumisia. Jos mahdollista, niin tee vaikka pieni matka.
Tsemppiä!Hei sinulle nuori mies! En usein täällä käy, mutta jotenkin tuo otsikko sävähdytti. Haluan sanoa sinulle, että uskalla kohdata itsesi sellaisenaan. Kun olet sinut itsesi kanssa eli aito, voit nauttia elämän jokaisesta hetkestä. Sinulla on paljon vuosia jäljellä, joista voit nauttia. Keskity niihin asioihin, jotka ovat hyvin elämässäsi. Olin itse masentunut monta vuotta, kunnes pysähdyin ja kohtasin itseni sellaisenaan ja kaikki kolhut ym. Koin jotain yliluonnollista, että joku minua kantaa...
minusta ihana kuvaus on kahdet jalanjäljet rannalla....ja kohta niitä oli vain yhdet ja kysyjä ihmetteli, että miksi hänet jätettiin hädän hetkellä yksin kulkemaan...tarvina jatkuu...en minua hylännyt hädän hetkellä, vaan otin sinut syliini ja kannoin vaikeimman yli...luota, että sinullakin on oma enkeli, joka sinua kantaa...
Muista olet arvokas kokonaan....ala nauttimaan eälmästä...olet sen arvoinen :)- ahistaa...
Minäkin olen yhtä suosittu kuin Elvis ja aina vituttaa..kerran meinas olla ihan normaalin olotila, mutta kuuntelin Yö yhtyeen ranteet auki kappaleen ja taas oli oma itseni eli masentunut. Olen aatellut osallistua Suomen masentunein mies kilpailuun...on kunnia asia olla ahdistunut ja umpimielinen.
- Nightmil
Nyt vain hakeudut heti hoitoon ja alat syödä lääkkeitä säännöllisesti.Vaikutus ei näy heti,joten ei kannata turhautua.Etsit jokapäiväisestä elämästäsi jotakin positiivista ja pidät siitä kiinni.Nautit siitä kun asiat onnistuvat.Juttelet rohkeasti ja avoimesti terapeutille kaikesta mikä mieltäsi vaivaa.Tarvitset paljon aikaa ja uskoa itseesi,ja yritä muistaa,että vaikka välillä saatatkin vajota takaisin masennuksen pohjamutiin,niin aina voit löytää jopa pienistä arkisista asioista voimia jaksaa eteenpäin.Etenet vain vähitellen.Nämä asiat eivät hoidu hetkessä.
Itsekin olen vaikeasti masentunut...enkä ole hoidossa millään tavalla,vaikka kärsin myös todella häiritsevistä pakko-oireista-ja ajatuksista,kuten Sinäkin.Kai se on saanut minusta niin pahasti jo otteen etten vaan enää jaksa hakea apua.Vuoden alussa raahauduin kyllä muutaman kuukauden mutta sitten lopetin senkin.Kuten niin monen muunkin asian elämässäni.
Älä anna oman tilanteesi mennä tällaiseksi...tästä poispääsy kun ei tule olemaan helppoa.
Kaikkea hyvää Sinulle ja ennen kaikkea rohkeutta ja uskoa elämääsi.- hik.
Niih,sitä kun laittaa hamehen päällensä.Hik,niin sitä voi olla renki ja piika yht` aikaa.
- helinä*
..moi, MASENTUT POIKA ja muut MASENTUNEET: masennus sairautena on välittäjäaineiden vaje tai epätasapaino. vika ei siis ole järjessä tai sen käytössä. mulla tauti on kuolemaanjohtavan vakava, ja saan hoidettua sitä näin:
aamulla: berocca, 1g e-epaa, (20d-vit, ellei kärsi unettomuudesta) monivitamiini
illalla: maitohappobakteeri, 20mg b6vit, 350mg magnesium, 600mg kalsium.
kaikki pakkoajatuksetkin voi johtua aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta. tutustu esim BIOVITA tolosen itsehoidon artikkeleihin, masennus, ahdistus.. - Kaikkea hyvää...
Kannattaa mennä vaikka ihan yleislääkärille kertomaan tämä sama asia. Hän määrää sinulle mieliala lääkkeet ja ohjaa eteenpäin todennäköisesti keskustelemaan mielenterveys hoitajan kanssa, terapeutin näin se varmaan hienommin sanotaan. Masennus ei oo tänä päivänä mikään peikko, hoidettuna sen kanssa pystyy elämään normaalia elämää. Anna itsesi olla reilusti heikko ja hae apua sen takia on terveydenhuolto. Yritä myös muistaa, jos kärsit masennuksesta niin siitä ei parannuta sormia napsauttamalla vie vuosia ennen kun kuntoutuu. Muista myös se että hoitamattomana voit sairastua niin ettet parane enää koskaan. Pahimmassa tapauksessa olet työkyvytön lopun elämääsi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon että haet apua nopeasti ennen kun on myöhäistä.
- ↗↘↷↱↯↺↪↗
Ihminen on sitä, mitä syö. Myös aivotoiminnoissa.
Muuta ruokavaliosi kokonaan, ala syömään paljon raakoja vihannesraasteita, syö vähemmän lihaa ja sen sijasta soijarouhetta.
Paljon ruisleipää, vihanneksia, hedelmiä, valkoinen vilja kokonaan pois, maitotuotteita ja lihaa kohtuudella. Pari ruokalusikallista kalanmaksaöljyä viikossa.
Lisäksi aloita säännöllinen liikunta, vähintään viisi kertaa viikossa kävelyä minimi puoli tuntia kerralla, mieluummin tunti.
Liikunta on tutkitusti parhaita masennuslääkkeitä.
Kokeile.
Mielesi kirkastuu, kuten minullakin. - tuomas``
Olen itse kokenut masennuksen myös (syvän sellaisen, en tuntenut iloa enkä surua, vain syyllisyyttä ja pahaa oloa), ja olen myös hyvän näköinen (sanon asia yhteyden takia, en muuten). Itse paranin masennuksesta Jeesuksen avulla. Olen tullut uskoon 7 vuotiaana ja elämä oli mitä parhainta siinä noin 16-17 vuotiaana, sillä sydämmeni ensimmäinen paikka kuului Jumalalle ja Jeesukselle, mutta minulla ei ollut kuitenkaan uskovia ystäviä, enkä tuntenut Raamattua kovinkaan hyvin. Muistan vain tuolloin 16-17 vuotiaana tehneeni yhden pienen valinnan siihen suuntaan, että annoin oman egoni ja ylpeyteni nousta Jumalan yläpuolelle, kun kerran olin niin hyvä melkein kaikissa urheilulajeissa, ja siitä alamäki alkoi. Pari vuotta olin ja elin omilla ehdoillani ja itseäni "jumalana" pitäen, siis itseäni palvellen ja luulin tietäväni mikä on itselleni parhaaksi, mutta se kaikki vei vaan pettymyksiin ja onnettumuuteen. Palasin takaisin Jeesuksen luokse joulukuussa 2002, eikä ole parempaa, kuin elämä Jumalan kanssa (tytöt huomioon ottaen, joita oli myös paljon silloin parin vuoden tuhlaajapoika vuosina)! Kärsin masennuksesta palatessani Jumalan luo, mutta uskoin voimakkaasti, että Jumala vapauttaa minut siitä, kun rukoilin sitä. Luin Raamattua paljon ja pyrin Jumalan tahtoon kaikin voimin terveellä harkinnalla, ja rukoillen, ja puolen vuoden sisällä olin parantunut enkä ole enää masentunut, vaan elämä on hyvin ja joka päivä on aivan mahtavaa elää Jumalan kanssa. Koko ajan on parempi ja parempi olla, ja tiedän minne suuntaan tämä johtaa, sillä synti-ongelma, joka ihmisen erottaa Jumalasta, on ratkaistu Jumalan Pojan Jeesuksen ristin kuoleman kautta, ja jokainen, joka Häneen uskoo; pelastuu Taivaaseen, mutta joka Hänet hylkää, joutuu itse maksamaan omat syntinsä helvetissä. Kehoitan sinuakin tunnustamaan syntisi Jumalalle ja tekemään niistä parannuksen ja pyytämään niitä anteeksi uskossa Jeesukseen. Pyydä että Jeesus tulee sydämeesi asumaan ja hallitsemaan elämääsi ja valintojasi, niin saat yhteyden Jumalaan takaisin, ja mitä ikinä Jumalalta pyydät Jeesuksen nimessä, niin sen saat, kunhan et yhtään epäile, vaan uskot jo saaneesi mitä pyydät.
- Mies.....L
Voi ystävät kalliit !!!!!
Kaverilla muutenkin vaikeaa ÄLKÄÄ enää lisätkö taakkaa tuomalla uskontoa kuvaan ja siinä ohessa "Jumalan" asettamia vaatimuksia millainen olla ja miten elää...... Jokainen elämä on yhtä hyvä ja arvokas elipä uskoen johonkin tai ilman, me kaikki lopulta päädymme maan poveen ja siellä pysymme
- TohtORI69
Quetiapiinia prolongina iltaan ja venlaflaxiinia väh 150mg aamuun :)
- jk
vai iin
- Itsekin kokenut
Tarinasi kosketti, siksipä haluan minäkin vähän heittää tukea sinnepäin. Itse en ole ollut varsinaisesti koskaan masentunut, mutta itsetunnon kanssa oli varsinkin nuorena kasakaupalla ongelmia. Vasta nyt keski-ikäisenä alan päästä tasapainoon ja hyväksyä itseni. En toivo näin pitkää matkaa itsetunnon kehittämisen kanssa kenellekään, joten siksi haluankin kertoa nuoremmille, mistä itse olen saanut apua, jos vaikka joku saisi siitä kipinän oman olonsa kohentamiseen.
Olin koko kouluajan koulukiusattu. Koulun jälkeen lähdin pois kotipaikkakunnaltani ja se oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Kotipaikkakuntani ulkopuolella huomasin pikku hiljaa, että olenkin ihan "normaali" mukava ihminen, kun tutustuin uusiin ihmisiin, jotka peilasivat minuun positiivisia asioita ja ajatuksia. Nyt tajuan, että olisin voinut tehdä saman asian myös kotipaikkakunnallani. Kyse oli asennemuutoksesta eli aloin itse näkemään itsessäni positiivisia asioita ja kyseenalaistin entisen negatiivisen käsitykseni. Ihminen on ajatustensa summa. Itse sain kipinän alkuun ympäristön muutoksesta ja uusista kokemuksista. Yhtenä itselleni erittäin tarpeellisena kehittymisen apuna näen hyvät harrastukset. Kun on tekemistä niin huomionsa keskittää siihen eikä aikaa jää mietiskellä itseään "liikaa". Monessa harrastuksessa on myös mahdollista saada itselleen sellainen tarpeellisuuden tunne, minkä jokainen ihminen tarvitsee. Mitä jos vaikka aloittaisit harrastuksen vapaaehtoistyön parissa? Se on erittäin hyvä keino saada sekä tekemistä että kokemusta omasta tarpeellisuudesta. Erilaiset järjestöt kaipaavat riveihinsä vapaaehtoistyöntekijöitä kaiken aikaa ja valittavana on hyvinkin monenlaista toimintaa.
Sen sanoisin, että ensin aivokemiat kuntoon lääkkeillä ja oikeanlaisella terapialla. Sitten, kun pahin synkistelyjakso on ohi, oman ajatusmallin kehittäminen negatiivisesta ajattelusta positiiviseen (tutustu vaikka NLP-tekniikkaan). Siihen avuksi tarpeellisuuden ja onnistumisen kokemuksia, joita saa mm. hyvän harrastuksen avulla.
Tsemppiä, kyllä sinä tuosta selviät, mutta hae apua ja tee töitä asian eteen. Varsinainen apu tulee aina omasta sisimmästä, ulkopuolelta voi saada korkeintaan virikkeitä siihen. Itsensä hyväksymistä ei voi ulkoistaa. - a b c
Useimmissa vastauksissa painotetaan oman itsen tuntemaan oppimista jne. sen parissa työskentelyä. Entäpäs jos suuntautuisitikin juuri ulospäin, oman navan tuijottamisen sijaan. Etsi työtä tai vapaaehtoistyötä, jonka koet todella tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Muiden auttamisesta saa auttaja kummasti voimia. Ihminen tarvitsee motivaatiota ja drivea, tarkoitusta elämälleen, hyödyllisyyden tuntua. Joutilaisuus ja paikallaan olo on jokaiselle pahasta. Ulkonäkö on sellainen kompastuskivi, johon voi laittaa loputtomasti aikaa ja huomiota -- vaikka se olisi parempi käyttää johonkin tärkeämpään.
- Stadipissis1!!!!1!11
Kiittämätön stadilaispelle.
- booohh
Sinulle on kehittymässä itsetunto-ongelma vaikka juuri sinulla sellaista ei pitäisi olla.
Itse olin ja olen vieläkin komea ja olen myös kauniin vaimon saanut, mutta nuorena koin koko ajan halua olla joku toinen. Itsetuntoni vääristyi ja vasta uskoontulo 23 -vuotiaana oli portti hitaalle matkalle jossa itsetunto palautui oikeisiin uomiin. Vieläkin on ongelmia tuolla alueella, mutta ei kovin pahoja.
Jossain vaiheessa nuorena aivan vakavasti uskoin olevani eräs toinen jo ammoin kuollut henkilö, mutta onneksi pääsin tällaisista ajatuksista ajoissa eroon.
Myös itse vedin koulun jälkeen parikymppisenä "pelleroolia" mutta myöhemmin se alkoi vaivata minua ja kaduttaakin. Neuvoisin varomaan. - Kehoterapiasta apua
Heippa,
kuulostaa tutulta, itsekin jonkin verran ko asioiden kanssa paininut.. ikää kuitenkin enemmän jo kuin sinulla. Ehdotan sulle että masennuslääkkeet pois, ne ei poista itse ongelmaa, lievittää vain oireita ja alkuperäiset ongelmat (tod.näk erilaiset tunnetraumat jo varhaislapsuudesta) pamahtavat taas jossakin vaiheessa -ennemmin tai myöhemmin- esiin. Suosittelen sulle kehoterapiaa, sen hyöty on ilmeisempi kuin tavallisen keskusteluterpapian, nimimerkillä kokemusta on.
Kehoterapiohin voit tutustua itse kun haet googlen kautta.. eri muotoja on esim moderni/psykologinen vyöhyketerapia, rosen-terapia ym. Itse olen saanut huomattavaa apua psyk.vyöhyketerapiasta, myös tavallista terapiaa kokeneena tiedän eron. Tsemppiä sulle, älä epäröi hakea apua! Ongelmat on oikeesti niin valtavia välillä että niihin on hyvä saada apua ja mielellään sellaista joka toimiin. Etsi netistä sulle sopivin terapeutti ja varaat ajan, ei tarvi tapella myöskään kelan kanssa eri korvauksista puhumattakaan edes pääsystä terapeutille. Suosittelen siis kehoterapioita eli luonnonmukaista hoitomuotoa. Saattaa kuulostaa hölynpölyltä mutta jos minä, rationaalinen ja järkiperäinen ihminen olen noista saanut apua niin velvollisuuteni suorastaan on suositella ettei kenenkään tarvisi kärsiä tietämättä tällaisesta mahdollisuudesta. Voimia ja rohkeutta sulle! - mies.....L
Moi !!! kohtalotoveri..... olen ollut koko ikäni 47v. samoin tyytymätön jos johonkin asiaan, mukaan lukien ulkomuoto (joka tavallinen) Vaimoakaan en ole löytänyt jos en kovin aktiivisesti etsinytkään...... MUTTA elämäni olen saanut elettyä vaikka vanhoilla koulunumeroilla arvostellen (4-10) arvosanalla 7½. Kyllä välillä lääkkeitäkin käyttänyt, mutta selvitty kuitenkin. KYLLÄ sinäkin selviät :-) Voisin tietty jutella enempikin vaan eihän näin julkisella sivulla voi....
- ::::::::::::::
Missä olet hyvä? Varmaankaan et ole mahdottoman huono koulussa. Et ole myöskään hassumman näköinen, tiedät itsekin, että olet jopa komea.
Tämä ei tarkoita, että vähättelisin tuntemuksiasi tai että pitäisi huutaa: Jee, hyvin menee. Ei elämä ole niin yksinkertaista.
Mutta joskus kannattaa palauttaa mieleensä niitä hyviä asioita. Ja tiedostaa, että kaikki voisi olla paljon huonomminkin. Löytää siis jonkinlainen kohtuus itseään kohtaan. Olla tavallaan REILU itseään kohtaan. - EL.a K.IM
masentunut poika
Jätä se narrin roolisi, niin alta saattaa paljastua kuka olet oikeasti.
Se sä haluat olla.
Etkä suosion takia muiden naurattaja. - Mieli leppäää
Lääkkeet ehdottomasti pois, sillä ei kasvateta kuin korporaatioitten lompakoita ja se tuhoaa aivosi. Paljon liikuntaa, viina ja tupakki veks ja jätät semmoset kaverit pois, joiden seurassa et viihdy. Jos toista pitää pellenä, niin se on kaukana kaveruudesta.
On olemassa myös ihmisiä, jotka oikeasti kuuntelevat ja arvostavat sinua, mutta harvassa ovat. Itse pistin kaveripiirin totaalisesti remonttiin lähinnä vinoilun takia ja komentelun, eipä siihen monta kaveria enää jäänytkään kun oli ennen noin 10-20, nykyään pyörii parissa kolmessa. Voin sanoa, että kyllä mieli lepääääää :D - morjs
Aloittajaa selvästi mietityttää, että mitä ja minkäköhän vuoksi. Tämä saattaa tuntua ehkä hieman yliluonnolliseen heittävältä neuvolta(anteeksi nyt vain ennakkoluuloisuuteni), mutta kokeilehan lukea päivittäin pieni pätkä raamatusta ja rukoilla ongelmiisi.
Sitten on vielä yksi neuvo mikä on meditointi ja jooga. Meditointi laskee pulssia ja tuo rauhallisuutta ja itsevarmuutta ja jooga taas saa veren virtaamaan ja rentouttaa.
Kannattaa kokeilla! Ai niin. Muista myös liikkua päivittäin ja varmista, että saat KAIKKI tarvittavat vitamiinit. - Marielah
Tuo kertomasi tuntuu erittäin tutulta, vaikka olenkin nainen.
Minäkin olin kaikkin miesten ja useiden naistenkin suosikki, jolta iloista seuraa ei koskaan puuttunut.
En kokenut olevani mitään erityistä, mutta olin miesten mielestä kaunis kuin filmitähti, hassu, huumorintajuinen ja hyvää jätkä (nämä kuulin lukuisia kertoja), siksi miehet roikkuivat minussa.
Itselläni oli aina jostain syystä tosi huono itsetunto ja olin jostain syystä ikuinen itsemurhaehdokas (yhden kerran meinasin onnistua).
Tulin sitten aivan tieni päähän ja ajattelin etten jaksa enää.
Työpaikallani oli kolme uskovaista, jotka kiinnostivat minua kovasti. Näin heissä jotain sellaista säteilyä, jota ei muissa ollut.
Aloin kysellä missä he käyvät ja menin heidän tilaisuuteensa, Baptistikirkkoon, jossa tulinkin aika pian uskoon, pyytämällä syntejäni anteeksi Jeesukselta tein parrannusta synneistäni ja annoin koko elämäni Jeesukselle ja kuoltuani pääsisin taivaaseen.
Tuntui kun joku laittaisi valot päälle mustavalkoiseen elämääni, siltä se tuntui ja joku ihana henki (Pyhä Henki) tuli selvästi minuun, tuntui, etten enää koskaan olisi yksin. Se oli IHANAA!!!
Jumala antoi minulle VALTAVAN rauhan ja rakkauden toisia ja itseäni kohtaan. Jeesus puhu minulle valtavan selkeitä ja rakkaudellisia sanoja. Olin ikionnellinen, en voinut uskoa, että sellaista olisi olemassakaan.
Nyt olen ollut yli 20 vuotta uskossa ja elämässäni on ollut paljon ihmeellisiä asioita, mutta myös ihan tavallista elämää riemuineen ja vastoinkäymisineen.
Osaan antaa pienillekin asioille ison arvon, sillä elämä koostuu pienistä hyvistä asioista Jumalan kanssa.
Myös koetusta ja hengellistä taistelua on ollut, sairautta, surua, masennustakin - silti en ole koskaan missään tilanteessa yksin, vaan Jeesus puhuu ja opettaa jatkuvasti asioita ja tiedän, että Jeesus on AINA kanssani - itseasiassa maailman loppuun asti kuten hän itse lupaa Raamatussa ja sitten taivaassa olen hänen Isä Jumalan ja muiden uskovien kanssa ikuisesti. - vihamies..
Todellisuudessa ei ole väliä kuinka hyvä olet, ei se takaa hyvää elämää. Silti voi epäonnistua.
Olen mielestäni elänyt hyvänä ihmisenä, aina parhaani mukaan. En voi uskoa miten olen joutunut tähän tilaan, jossa nyt olen. Ainoa joka pitää minut hengissä on läheiseni. Muuten olisin täysin muiden armoilla, kiitos siitä Jeesukselle!
Jotain hyvää on jokaisessa päivässäni, mutta myös paljon masennusta. Tiedän, etten enää saavuta onnellisuutta, enkä koskaan kelpaa kenellekkään.
Minun kurkussani ja niskassani on outo tunne, ikäänkuin joku piste tai pala kurkussa ja se ei lähde pois. En enää koskaan tule saavuttamaan sitä itsevarmuutta joka minulla oli. Aina voin olla väärässä.
En enää osaa päättää mistään, olisin tarvinnut edes yhden ihmisen joka olisi nähnyt lävitseni. Nähnyt sen kaiken vihan taakse.
Paljon vihaa minun sisälläni on ja paljon tulen sitä purkamaan. Imekää sitä paskiaiset. - sangri
sinulle masentunut poika. SINULLA ON KAIKKI HYVIN, ON KAVEREITA YMS.luota itseesi ja jos se ei riitä puhu omille vanhemmilles tai HAE AMMATTIAPUA. ei ole häpeä vaan päinvastoin hienoa ,kun haet apua itsellesi.KAIKKI JÄRJESTYY.mut sunm täytyy kertoa ja hakea apua,rakas ystävä.
- keskustelija2011
Kaverilla muutenkin vaikeaa ÄLKÄÄ enää lisätkö taakkaa tuomalla uskontoa kuvaan ja siinä ohessa "Jumalan" asettamia vaatimuksia millainen olla ja miten elää.
-Mies...ll:län kommetti
Ei Jumala joka meidät loi vaadi meitä olemaan muullaisia kuin miksi hän meidät loi,vaan olemaan juuri sitä vaikka emme aina itse sitä tiedä.
Unohtakaa uskonto ja keskittykää Jeesukseen
En halua tulla ''hihuloimaan'' tänne muttä tämän halusin kertoa - keskustelija2011
Jotain hyvää on jokaisessa päivässäni, mutta myös paljon masennusta. Tiedän, etten enää saavuta onnellisuutta, enkä koskaan kelpaa kenellekkään.
Kelpaaminen ei ole sitä että on kaikessa täydellinen vaan eikä kenellekkään tarvitse ''kelvata'' vaan olla oma itsensä ei enempää eikä vähempää,mutta hyvällä tavalla.
Sanoisin ettei moni ihminen välitä toisesta ilman että joskus suuttuu, pettyy tai ärsyyntyy toiseen jos ollaan läheisiä.Etsi paikkaa jossa sinä kelpaat et täydellisenä mutta et huononakaan.
Et voi tietää ettet enää saavuta onnellisuutta,saatta olla että se tulee jonkun nurkan takaa mutta ei tee elämää täydelliseksi vaan tekee siitä sen arvoista että kannattaa nähdä vaivaa.Usko vain parempaan huomiseen itsellesi.
En enää osaa päättää mistään, olisin tarvinnut edes yhden ihmisen joka olisi nähnyt lävitseni. Nähnyt sen kaiken vihan taakse.
Sellainen on tärkeää ja kannattaa olla joku joka tuntee sinut (esim toivottavasti vanhemmat) ja osaa myös auttaa.
Paljon vihaa minun sisälläni on ja paljon tulen sitä purkamaan. Imekää sitä.
Viha ei pyydä lupaa tulla mutta sen ei saa antaa jäädä,vaikka se olisikin vaikeaa poista se Rakkaudella.
On olemassa joku joka välittää sinusta juuri sellaisena kuin olet ilman että jatkuvasti keskittyisi virheisiisi- perkele..
Joo se joku on mun äiti.. Vittu mennään sitte äitin kanssa naimisiin!
- Kokemukset
Terve mä olen nyt 13-Vuotias ja asun eteläsuomessa. Mullakin oli antidepressantit eli masennus lääkkeet mutta en halunnu ottaa niitä enään. Mäki olen käyny noin vuoden nytten terapeutilla mun kummankin siskon kuolemasta ja äidin itsemurhasta. Ja ne ei osaa siis vittu yhtää mitää.
Mulla on nyt lähennä pakkomielteenä polttaa tupakkaa, Juoda viinaa. Ja polttaa Pilveä. Ja olen siis juonut ja polttanut viidenneltä luokalta asti, Ja en tiiä enään yhtään mutta hermostun kaikkista pienimmästä asiasta. No menetin sillä kaikkein tärkeimmän kaverini ku en tajunnu lopettaa.
Mulla on myös kuulemma komeat kasvot. Mutta en itekkää haluis näyttää tältä. Joten mulla on vaatteita ihan liikaa. Ja mun iskä aina lyö ku ostan uusia vaatteita ja haukkuupi homoks. Vaikka juuri hetki sitten erosin tyttöystävän kanssa jonka kanssa olin seurustellut viimeisen kuluneen vuoden. Ja siksi taas olen masentunut.
Mä vaihtaisin mun elämäni lähestulkoon kenenkanssa vaan. Mä olen yrittänyt paeta neljä kertaa elämää ja murtanut vaan nilkkani ja ranteeni ja saanu arven rintaan.
Mun yksi parhaista kavereista joka on mua kaksi vuotta vanhempi ja yrittääpi kaikkensa että en käyttäis päihteitä niinku se teki muuten osaa arvostaa sitä kunnolla. Tai osaan mutta en koskaa sillonku meen tekee sen.
En nyt jaksakkaan kirjottaa enempää. Mutta sulla on aina ihmisiä jotka välittää susta vaikka ne ei näyttäis sitä! Ja se kannattaa aina muistaa. Ps. Avasin ton vitu mainoksen varmaa 100 kertaa tän aikana -.-'- a b c
Voi hyvä poika, sydäntä kouraisee tämä sinun tarinasi. Kun nyt jostain löytyisi jonkinlaista oikeasti toimivaa apua sinulle ja isällesi. Ainakin minä maallikkona yhdistän ne raivoamiset siihen kovaan koettuun tuskaan ja stressiin kolmen perheenjäsenen menettämisen johdosta.
Aikaa tarvitaan varmasti paljon haavojen paranemiseen, mutta joku siina voisi hiukan auttaakin -- olisiko joku muu terapeutti mahdollinen, ainahan ei kaikkien kanssa yksinkertaisesti synkkaa. Ystävät ovat kullan kalliita ihmisen elämässä, mutta tämä on aika iso pala haukattavaksi toiselle nuorelle, joka sinua koittaa tukea. Älä siis hylkää heti ajatusta ammattilaisen tai ainakin aikuisen avusta.
Äläkä juo kolmetoistavuotiaana terveyttäsi pilalle, tulee vielä päivä, jolloin arvostat sitä, ettei ole kamalia hermostovaurioita päiviesi taakkana. Ymmärrän, ettei tulevaisuus nyt kamalasti kiinnosta, kun tässä päivässä on ihan tarpeeksi. Mutta aikanaan olet aikuinen ja toivon kovasti, että olet saanut silloin ihan omasta elämästäsi sellaisen, jota et halua paeta. Uskon nimittäin lukevani riviesi välistä tiettyä sitkeyttä, sinut on tarkoitettu elämään ja selviytymään näistä vaikeuksista. Voimia, toivoa ja kaikkea hyvää sinulle.
- On toivoa
Oletko joutunut lapsena mukautumaan perheessäsi: olemaan mieliksi vanhemmille, suoriutumaan, oletko pelännyt tai yrittänyt suojella vanhempiasi tai kotioloja ym. Oletko joutunut olemaan muuta kuin mitä itse haluaisit olla jo ihan pienenä tai onko niin että olet eitoivottu lapsi ym, Sinulla on todella huono itsetunto.
Päitäisi löytää syy, mistä tuo kaikki johtuu?
Pitäis löytää omanarvontunto ja oppia rakastamaan itseään juuri sellaisen akuin on. Sinä ole arvokas juuri sellisena joksi olet syntynyt. Sinun pitäisim hyväksyä itsesi myös vajaana ja ei välttämätt aina niin kauniina. Myös pellen ja huskuttjan rooi on suojautumismekanismi. Kaikki tuo itsenä tarpeeton tarkkailu ja roolin näyttleminen vie valtavasti henkistä energiaa eikä se ruoki sinun henkistä minuuttasi. Puhu näistä asioista, mistä kirjoitat suoraan myös terapeutillesi niin hän voi sitten auttaa sinua kasvamaan omaksi itseksesi. - Kyllä se siitä : )
Et ole yksin ongelmiesi kanssa. Oma tarinani on melko samanlainen, sillä erolla että olen nainen ja hieman sinua vanhempi. Tässä sinulle muutama fakta avuksi;
- Ulkonäkö: Itsestään huoltapitäminen ei ole koskaan väärää, kunhan muistaa kohtuuden(kyse on suhteellisuudentajusta), liika on liikaa! Toki jos se on jonkun elämäntarkoitus niin olkoon niin, mutta kun nostaa katseen peilistä saattaa huomata, että sen ympärilläkin on elämää.. Ja elämässä on NIIN paljon kaikkea muutakin, tärkeämpää!
- Lääkkeet: Ovat nopea, mutta vain hetkellinen apukeino. Ne eivät poista "taudinaiheuttajaa", jonka voi parantaa ainoastaan kohtaamalla eli menemällä syvemmälle itseensä ja menneisyyteensä löytääkseen sen. Kaikella on nimittäin syynsä, ja muut henkilöt kuten ammatti-ihmiset voivat toki auttaa sinua tässä prosessissasi, mutta vain SINÄ tiedät vastauksen, sillä kukaan muu ei ole elänyt elämääsi. Eli ainut keino selvittää ongelmansa, on kohdata ja käsitellä niitä niin kauan kunnes kokee ettei siihen ole enää tarvetta, ja vasta sitten voi jatkaa elämäänsä niistä vapaana. Joten lääkkeitä en suosittelisi, vaan käsittele asia "selvinpäin", sillä mitäs sitten kun pillerit loppuu..
- Olla oma itsensä: Jokaisella on oikeus olla ja elää rehellisesti omana itsenään, ja siten näyttää myös tunteensa. Jos v*tuttaa, sano se! Eikä ole ihanampaa tunnetta kuin AITO ILO, kun olet selvittänyt ongelmasi : )
- Neuroosi/ pakko-oireet: On erittäin turhauttava sairaus, sillä siinä tekee tietoisesti järjettömiä asioita, eli suorittaa asioita tietyllä tavalla kuvitteellisen pelon takia. Ja vaikka tietää totuuden, ei kykene toimimaan toisin sillä se sisäinen tunne on niin vahva ja ahdistus kuristavaa, että välttääkseen sen tekee jopa asioita järjen vastaisesti. Sitä on ns. ikuisessa oravanpyörässä, joka johtaa taas masennukseen, sillä tuntuu ettei poispääsyä ole. Lopulta ihminen väsyy ja sen takia moni on valmis luovuttamaan saadakseen sen helvetin loppumaan..
Tätä ei voi täysin ymmärtää ellei ole itse sitä henkilökohtaisesti kokenut, joten ulkopuolisen on helppo sanoa, että "sen kun vaan teet niin ja näin". Mutta sairaalle asia ei ole niin yksinkertainen.. Mutta jos yhtään helpottaa, voin kertoa että se on vain OMASSA PÄÄSSÄSI, mielikuvitusta. Olen itse käynyt tämän läpi ja sen verran jo voitonpuolella omassa taistelussani, että voin varmuudella sanoa näin : ) Monesti neuroosiin tapivaiset ihmiset ovat täydellisyyshakuisia. Tunnistan sen itsessäni, ja uskon että sinussakin asuu tällainen persoona. Pakko- oireiden tarkoitushan on tehdä maailmasta halutunlainen, täydellinen. Sitä täytyy vaan ymmärtää ja hyväksyä tosiasiat, jotta voi elää ilman tätä sairautta.
Toivottavasti näistä oli jotain apua : ) Muista, asioilla on tapana järjestyä!
Tsemppiä ja jaksamista elämääsi, ja hyvää tulevaa uutta vuotta! - SAMA ONGELMA :(
Masentunut poika, kirjoitus olisi melkein voinut olla minun kirjoittama. Olen 21-vuotias nainen. Tiedän olevani kaunis, olen kuullutkin sen monta kertaa. Miksi silti haluan olla aivan jonkun muu aina? Saatan "laittaa itseni nätiksi" mutta kun lähden ulos ja vastaan kävelee joku hyvännäköinen tyttö, huomaan hänessä heti 10 parempaa piirettä kuin itselläni, ja samoin tv:tä katsellessa! Minulle tulee hyvin paha mieli ja tuntuu että poikaystäväni haaveilee vain kaikista muista naisista "olisipa mulla tollanen seksipommi eikä tollanen tavallinen rumilus". Hän on monesti sanonut minun olevan hyvin kaunis ja seksikäs, niinkuin ystävänikin ovat sanoneet. Jotenkin vain tuntuu että varsinkaan poikaystäväni ei niin oikeasti ajattele, vaikka sanookin niin.. Tämä on hirveää, rasittaa tottakai parisuhdettamme kun masennun melkein missä vaan ollessamme :( En myös uskalla olla oma itseni tai sanoa aina omia mielipiteitäni, vaikka tiedän että ei ole hyvä esittää mitään muuta kuin oikeasti on. Tuntuu vain etten kelpaa tähän maailmaan..
Ihana tietää etten ole ainut, jolla on tälläinen ongelma, mutta mistä saisi apua??! Ei auta että ajattelen että olen hyvä tälläisenä, koska huonot ajatukset valtaavat mieleni kuitenkin taas pian.- ei tyytyväinen
tuntui että kertoi minusta itsestäni; olen18 vuotis nuori mies. en ole tyytyväinen itseeni enkä pidä ulkonäöstäni yhtään, vaikka muut sanovat et olet komea. haluan olla joku muu!
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367599Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361863Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911603
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791525Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31749
- 241737