Väkivalta ja omaishoitajuus

Meilläkin oli ensimmäisinä oireina arvaamattomuus.
Yritti itsemurhaa, käyttäytyi pelottavasti. silloin en vielä tiennyt että mies on sairas.
Nukuttiin vierekkäisissä huoneissa, oli pakko lukita ovi yöksi, en uskaltanut muuten nukkua.
Pakonomaisia toimintoja tuli, jokin asia jäi päälle, sitä jatkttiin uupumukseen saakka.
Se oli elämäni raskainta aikaa, nyt lääkitys ja sairauden eteneminen on hiljentänyt vauhtia.
Tiedän kuinka vaikeaa sinulla on, elämä ei ole oikeudenmukainen.
Jaksamista, ja parempaa vuotta 2012.

Vaikutta siltä, Ristiina ja tytär, että miehesi alzheimer on edennyt vaiheeseen jolloin miehesi tarvitsee joko tehokkaampaa mielialalääkitystä, jotta agressiivisuus vähenee tai sitten on kertakaikkiaan tullut aika luovuttaa mies kokonaan laitoshoitoon, ennenkuin tapahtuu jotain vakavampaa.

Ei väkivaltaista miestä jaksa kukaan hoitaa, jos joutuu pelkäämään sekä omasta että lasten turvallisuuden puolesta.

Ei siinä ole mitään hävettävää, olet varmasti tehnyt miehesi hyväksi kaiken, mitä kukaan voi kohduutella odottaa. Toivon sinulle voimia ja jaksamista, jotta osaisit tehdä oikeat päätökset.

Läheisen sairastuminen panee koko perheen elämän sekaisin.
Itse en paheksu jos puoliso ei jaksa ottaa vastuuta sairastuneesta.
Jos olisin nyt valinnan edessä miettisin vielä uudelleen alanko hoitamaan.
Hoitopaikkoja on vähän ja hoidon laatu vaihtelevaa, ainakin sen mukaan mitä olen mediasta saanut tietoa. Sekin pelottaa millaisiin oloihin perheenjäsenensä jotuu jättämään.
Korvaus on pieni ja vapaata liian vähän. Ei kukaan jaksa kolmella vapaapäivällä kuussa, varsinkaan jos hoidettava vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Ei omaishoidontukea saa kuin vaikeimpia tapauksia hoitavat. On tarkoin määritelty missä tapauksessa omaishoidontukea maksetaan, jos hoidettava pystyy tekemään jotain itse, tuki evätään, vaikka hoidettava voi olla todella raskas koko ajan vahdittava.

Mie saan kyllä täydet omaishoidontuet ,mutta ei ne rahat mitään auta,muuta kun että on varaa pitää miestä intervallissa vähän useammin,sekin liian harvoin,omaishoidon ja tuen kanssa ei ole ollut vaikeuksia.Vaikeus on täällä kotona,koko ajan,läsnäoloa ja tuskaa,ei sitä mitkään rahat pysty korvaamaan.Ajattelen vaan,että joskus se raja tulee ja on vedettävä,kun ei mitään järkeä taikka " hyötyä" kellekkään enään.Kukaan ei vaan puhu,miten omaishoitajatkin kokee väkivaltaa hoitaessaan oamistaan,mie nyt nuori vielä ,mutta mieheni kans nuori alzheimersairas,fyysisesti en pärjää hänelle jos käsiks käy.....

Alzheimer on sairaus jota moni ei tajua miten vaikeaa se on . Agressiivisuutta ja haukkumista ilman syytä. Hoitajan osa ei helppoa ja kaiken lisäksi mieli pahoittuu ja pelätä saa. Olisi paras kun siinä tapauksessa hoito olisi laitoshoitoa jo.
Tosin sen joutuu maksamaan puolisot laskenta kaavan mukaan jossa asumiskulut huomioidaan. Se maksaa mutta ei auta jso tarpeeksi vaikeaa ja ei muuta mahdollisuutta. Teilla vielä lapsikin joka voi kokea tilanteen traumaattisena.
Jotkut jopa eroavat kun käy liian vaikeaksi elää yhdessä.
Mieliala lääkitys tarpeen ja se voi auttaa ainakin jonkun aikaa. Vika aivoissa Alzheimerissä eikä se vielä parane lääkkeilläkään.
Itse ajattelen tilanteessa jos tuollainen en jatkaisi omaishoitajana. Lääkitys alkoi miehelleni kun alkoi olla agressiivisuutta ja itsetuho puheita.
Lisäksi on monia sairauksia hänellä joten ei helppoa.
En kadehti omaishoitajan osaa koskaan jos Alzheimer.
Säästämme yhteiskunnan varoja näin mutta hoitaja on kovilla ja voi sairastua itse kun niin raskasta on.

Otetaanko laitosmaksuissa huomioon, jos perheessä on ala-ikäisiä lapsia?

Tosin sen joutuu maksamaan puolisot laskenta kaavan mukaan jossa asumiskulut huomioidaan...

Otetaanko laitosmaksuissa huomioon, jos perheessä on ala-ikäisiä lapsia?


Kys-kys kysyy saako laitosmaksusta alennusta, jos on ala-ikäisiä lapsia perheessä...?

Jos perheessä on alaikäisiä,mulla yksi,niin jatkuvan laitohoidon maksu on vissiin 40 % tuloista,jos muistan oikein,mutta kyllä se huomioidaan

Jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitos-hoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisojen yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Perittävä maksu voi olla enintään 42,5 % edellä mainituin perustein yhteenlasketuista kuukausituloista.
- tämän nappasin virallisilta sivuilta-

Kylläpä on raskas elämäntilanne. En tajua kuinka jaksat. Ehkä olisi jo aika laittaa mies laitokseen ennen kuin mitään vakavaa tapahtuu? Lapsenkin kannalta.

Olen itse kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja ja olen myös joutunut välillä ottamaan fyysistäkin aggressiota vastaan. Pahinta kuitenkin on henkinen jännite. Elämä on samanlaista kuin juopon kanssa asuisi, eli koko ajan saa jännittää millä tuulella hoidettava on. Henkinen väkivalta, jota hän tahattomasti minuun kohdistaa, on todella raskasta kantaa. koko ajan saan kuulla, että olen paska äiti ja kaikkialla muualla on asiat paremmin ja miksi meillä ei ole mitä tahansa tavaraa luxusautosta, huippuvarustellusta ok-talosta eleffantinpoikasiin. Saan kuunnella 24/7 haukkumista ja vaatimista ja minun pitäisi koko ajan toimia viihdyttäjänä ja elämän pitäisi olla pelkkää joulua, vappua, huvipuistoa ja muuta extremekivaa. Edes tavalliset ruoat eivät tahdo kelvata vaan arkenakin pitäisi olla vaikeatekoinen herkkupäivällinen jälkiruokineen. Jos ja kun kaikki ei mene hoidettavan mielen mukaan, haukutaan äitiä tauotta ja vaaditaan muuttaa jopnkun mukavan naapurin luokse tai paiskotaan ovia/heitellään tavaroita. Onneksi hän ei ole enää aggressiivinen, niin ei tarvitse pelätä saako leipäveitsestä : (

Kun luen näitä kuvauksia ihmisten elämästä, joissa sairaus on tehnyt elämästä painajaista, häpeän sitä että olen valittanut turhasta.
Jaksamista teille, toivon sydämestäni.

On tämä ihmeellistä,tämä elämä.Huomasin tänään ,että meillä " normaalia" elämää,kun mies jemmaa kaikki mahdolliset tavarat,vessapaperista,vaatteisiin..kengät sun muut,taittelee papreita ja asettelee ne milloin mihinkin,puhe yhtä jonninjoutavaa,ei tiedä enää mitä tarkoittaa.Sukkia oli yksi päivä 10 kpl / jalka,joka puolella roistoja ja varkaita....yhtäkkiä huomasin ,että tämä niinkuin normaalia elämää meille,kaikki aina pyörii mieheni ympärillä.
Kaupaskäynti on täysi katastrofi,äkkiä pitää käydä,ettei mies saa raivaria sillä aikaa,kun ei näe minua,siitä huolimatta tulee näitä aggressioita koko ajan,jos sanon yhden väärän sanan,nii johan alkaa,huitominen ja tavaroiden paiskominen.
Lääkitystä säädetty,ainut mikä enää auttaa on antaa rauhoittavia,muu ei auta.Psyykelääkkeet kuin karkkia vaan.
Joskus harmitta,miksen ole kuvannut tätä mieheni sairastamaa alzheimeria,tehnyt päiväkirjaa,eihän kukaan usko muuten,niin hurja meidän sairaus on.No jospa joskus jaksan,alan pitää luontoja,sen verran ulalla ihmiset on muistisairaista.
3 viikkoa enää,sit 2 viikon intervalli....jee...mikä vapaus!!

Pysyykö miehesi kotona sinun kaupassa käymisen ajan.. siis ettei karkaa mihinkään..

No toistaiseksi on pysynyt,pihalla joskus pyörii

Alzheimer on ehdottomasti yksi kamalimmista sairauksista., joka ihmistä voi kohdata. Sairastuneen yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alzheimer tappaa hitaasti - keskimäärin 10 -15 v. diagnoosista - mutta sitä ennen sairaus muuttaa sairastuneen persoonallisuuden täysin toiseksi.

Läheiset joutuvat kohtamaan ja päivittäin käsittelemään sairastuneen muistamattomuutta, levottomuutta, mielialavaihteluja, epäluuloisuutta, harhoja ja usein myös väkivaltaisuutta.

Olen esimerkiksi Kristiinan ja tyttären sekä Hennon omaishoitajan kuvaamassa tapauksessa ehdottomasti sitä mieltä, että vaikean ja väkivaltaisen alzheimerpotilaan hoitopaikka on jo jossain muualla kuin kotona, etenkin jos perheessä on vielä kotona olevia lapsia.

Toivotan teille molemmille ja kaikille muillekin samassa tilanteessa eläville voimia ja rohkeutta vaatia hoidettavallenne laitospaikkaa, ennenkuin jotain peruuttamatonta ehtii tapahtua.

Kyllä myös mielalahäiriöinen on arvaamaton, koko ikänsä.
Meilläkin potilas oli psykoosissa ja laitettiin kotiin.
Oli terveyskeskuksen vuodeosastolla, karkasi sieltä, käveli kotiin pakkasessa 6km sairaalan vaatteissa. soitin sairaalaan, eivät olleet edes huomanneet, sanoivat että olkoon kotona sitten, siltäkin päivältä kyllä maksu otettiin.
Koko ajan sai pelätä mitä tekee, lääkkeitä piti antaa niin paljon että oli kuin elävä ruumis. Hän oli niin tuskainen ja arvaamaton että muuten ei voinut kotona pitää.

>Näitä vastaavia on ollut vaikka kuinka paljon, lisänä oli alkoholismi.
Ihmettelen kuinka olen jaksanut.<

On sinulla tosiaankin kestämistä ja jaksamista. Miten jaksat?

Oikein piti istahtaa ajattelemaan asiaa syvemminkin. Minäkin muistan nuoruusvuosiltani vähän vastaavanlaisen kokemuksen, kun silloinen miesystäväni uhkasi tappaa itsensä jos hänet jätän. Veti puoli pulloa koskenkorvaa ja söi purkillisen jotain rauhottavia kun olin töissä. Tulin kotiin ja tietysti hädissäni tilasin ambulanssin, kun näin tyhjän pilleripurkin pöydällä.

Nyt,, 40 vuotta vanhempana, kokeneempana ja entisenä omaishoitajana jättäisin ehkä ambulanssin tilaamatta. Ehkä.

Onko minusta tullut kyyninen - en tiedä. Nykyään ajattelen, ettei toista voi väkisin hengissä pitää. Voimia sinulle!

On se rankkaa katsella kun toinen hiipuu pois,joka päivä vähän kerrallaan.Mietin ajatteleeko puolisoni mitään ,ja mitä sitten ajattelee,sureeko....Vihainen ainakin on,kaikesta ja kaikille,kait se tunteiden purkamista.
Tällä hetkellä tunnen valtavaa sääliä,surua ja vihaa,kun mieheni haukkuu ja kiroaa esim.,silloin on hyvin vaikeata ajatella,että tuossa lapseni isä,joka joskus rakastanut minuaen muista edes sitä aikaa enään.
Muistan kuinka pelkäsin että hän tekisi itsemurhan,silloin kun vielä ajoi,uhkaili tappavansa itsensä,tänään mitein toisin,ehkä se sittenkin olisi ollut parempi ratkaisu meille kaikille.Nyt riudumme sairaudesta,elämä täynnä alzheimeria,kun mies kotona kaikki pyörii hänen ympärillään,koti on kuin hoitolaitos,ja mie ainut työntekijä..
..niin ,joskus kadun sitä kun estin mieheni ,ja laitoin auton myyntiin...
no,enää 17 pvää lomaan...

Minä pidän joka viikko Perjantai-aamusta Sunnuntai-iltaan vapaata. En jaksa edes kahta viikkoa yhtä mittaa, alussa hoidin vuosia ilman yhtäkään vapaata tai tukea, en tiennyt mitään sellaisista.
Nyt on vapaita pitänyt vieläkin lisätä. Olen hoitanut niin kauan että paukut eivät riitä enempään.
Meillä ei ole Alzhaimeria, liikuntakyky on mennyt. Ja hoidettava pysyttelee omassa maailmassaan, ei juuri vastaile kysymyksiin.
Tuleeko sinulle kristiina ja tytär koskaan sellainen ole että miten näin on päässyt käymään, eihän tämä ole meidän elämäämme.
Kerroit että miehesi liukuu yhä edemmäksi omaan maailmaansa, varmaan on vihainen kohtalolle teidän kaikkien takia.
Meillä oli lapset jo omillaan kun mies sairastui joten he eivät oikein alkuun tajunneet kuinka vakavasta asiasta on kyse.
Minulle on sanottu että omaishoidontukeen ja muihin etuisuuksiin ei vaikuta jos on kaksi viikkoa vapaalla ja kaksi viikkoa hoitaa. Jaksaisitko sinäkin paremmin noin.
Jaksamista lomaa odotellessa. Sen avulla minäkin jaksan, lasken päiviä koska alkaa vapaa.

minulla oli erään toisen asian eli alkoholin takia väkivaltainen mies ja ala ikäiset lapset toinen kehitysvammainen ja meilläkin ovilukossa hän huusi keskellä yötä töihin kouluun hänellä oli aamu kun meillä ilta tai yö hän ei erottanut arki tai vkonloppuja ei tiennyt milloin oli syönyt yms.en uskaltanut nukkua hän poltti tupakkaa ja sammui milloin mihinkin onneksi matto ja huonekalut eivät suttyneet palamaan tupakasta vaan sulivat reijille aivot menivät ei pystynyt enää työhön alle 50v. sai eläkkeen.Ei kenenkään tarvitse sietää väkivaltaa kukaan ihminen ei ole sen arvoinen minäkin yritin tehdä voitavani..mutta...Mieheni voi nyt paremmin löysi uuden kumppanin mutta päätin ei koskaan enää väkivaltaa.

NINKÖ

Eihän tänne asiallisia viestejä voi kirjoittaa, kun palaute ei ole asiallista.
Mistä näitä hörhöjä riittää?

Olen huomannut. Tyyppi on ilmiselvästi kehitysvammainen häirikkö. Hän käy jokaisella palstalla tokaisemassa jotain järjetöntä, josta ei saa mitään tolkkua.

Hiukan säälittävä tapaus. Jätetään hänet omaan arvoonsa.

Palataanpas aloitukseen!
Onko kellään kokemusta epileptisistä kohtauksista alzheimerhoidettavalla?
Sattui niin että mieheni sai rajun kohatuksen,intervallissa,nyt aggressiivisuus vähentynyt,mutta avuttomuus lisääntyi.Olikohan tämä koko syksyn kestänyt riehuminen ja aggressiivisuus jonkin enne tälle kohatuksellle?