omaisten/perheen rooli läheisen tukena

miettijä2011

Tässä pohdiskelen omaishoitajuutta ja varsinkin läheisten/perheen roolia avuntarvitsijan tukena. Itse olen kokenut tuen olevan tärkeää läheiselleni, mutta valitettavasti kaikki sukulaiseni eivät tätä asiaa oikein ymmärrä. Haluaisinkin kuulla kokemuksia tästä roolista muilta kanssaeläviltä.

23

274

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 4+16

      Kyllä "suku on pahin" valitettavan usein.
      Perheessä on usein yksi joka huolehtii, hän saa vaivanäöstään palkaksi kritiikkiä ja epäluuloa vaikuttimistaan.
      Moni on jättänyt sikseen juuri tämän takia.

    • Valoa kohti

      Kyllä edellinen nimimerkki on minunkin kokemukseni mukaan valitettavan oikeassa. Juuri noin se menee, käytännössä yksi hoitaa kaiken ja saa palkakseen muilta sisaruksilta vain arvostelua ja ehkäpä epäluuloakin. Tämän olen nähnyt todeksi sekä serkkuni että ystäväni kohdalla.

      Itse hoidin omaishoitajana mieheni loppuun saakka kotona. Henkistä tukea sain aivan kiitettävästi sekä mieheni työtovereilta, ystäviltä että ennenmuuta mieheni sisaruksilta, jotka vielä mieheni kuoleman jälkeenkin muutaman vuoden ajan pitivät kiitettävästi minuun yhteyttä. Myös oma veljeni kannusti ja tuki minua henkisesti, josta olen todella kiitollinen ja yllättynytkin, sillä aiemmin olimme olleet hyvin kilpailuhenkisiä.

      Mieheni sisaret tarjosivat fyysistäkin apua, olisivat tulleet omaishoitajan vapaapäiviksi hoitamaan veljeään, että olisin saanut levätä ja päässyt edes hetkeksi irtautumaan rankasta arjesta. Mieheni ei kuitenkaan sitä halunnut, ei jostain syystä osannut luottaa tai tuntea oloansa turvalliseksi ellen ollut häntä hoitamassa. En hennonut häntä pakottaa, kun tiesin saattohoitovaiheen jäävän lyhyeksi. Hyvin jaksoinkin, terve kun olin.

      Tapauksia on varmasti monenlaisia, mutta osaltaan siihen todennäköisesti vaikuttaa sekin, miten avoimesti asioista läheisille kertoo. Meillä ei sairautta salattu, vaan kerrottiin alusta alkaen miten asiat. ovat. Koin sen hyväksi, läheiset ja ystävät pitivät yhteyttä ja kannustivat koko ajan.

    • Simo Mammanpoika

      Aiempiin kommennteihin en paljoa lisää, kun olen samaamieltä, eli omaishoitaja on "sylkykuppi" joka tekee lähes ilmaista työtä omaiselle, josta yhteiskunta säästää ja sukulaiset kateellisia, mutta harva pystyy tai haluaa ryhtyä tähän, eli kokonaan hoivaihmisten juttu.

      Itse jouluna oisin halunnut saada hieman kannustausta sisaruksilta, että jaksan hoitaa ja huolehtia äidistä, mutta turhaa moista sympatiaa on saada. (en yleistä, eli on myös tapauksia, joissa sisarukset mukana tukemassa omaishoitajaa)

    • Helmi

      Simo olet oikeassa. Sisarusten välit menevät siinä vaiheessa kun pitää alkaa todella päättää kuka esim vanhusta hoitaa, millä resursseilla ja ja sitten viimekädessä perinnönjakovaiheessa. Kaikkien pitäisi vaan saada ja keknkään ei tarvitseisi antaa.

    • 151515

      Juu, se perinnönjako onkin se raadollisuuden huippu, siinä voi entiset hyvätkin välit mennä tukkoon lopullisesti..

      • rinnallakulkia

        Entäs kun ruvetaan perintöjä jakamaan jo ennen kuolemaa meillä mimä olen lyönyt välit poikki tyttäreehenkin isä kuoleman kielissä , tämä tulee perinnönjakoon.Uhkaili tuomareilla.Yhtään kertaa ei apuun tullut kun apua olisi tarvinnut. Onneksi mies kuntoutunut itse liikkuvaksi. Päätettiin tuhlata joka sentti .Tekis vielä sen käänteis lainan, saispahan nauttia vielä kun eläis, viime talvi oltiin espanjassa, kummasti virkisti.


      • russelllle
        rinnallakulkia kirjoitti:

        Entäs kun ruvetaan perintöjä jakamaan jo ennen kuolemaa meillä mimä olen lyönyt välit poikki tyttäreehenkin isä kuoleman kielissä , tämä tulee perinnönjakoon.Uhkaili tuomareilla.Yhtään kertaa ei apuun tullut kun apua olisi tarvinnut. Onneksi mies kuntoutunut itse liikkuvaksi. Päätettiin tuhlata joka sentti .Tekis vielä sen käänteis lainan, saispahan nauttia vielä kun eläis, viime talvi oltiin espanjassa, kummasti virkisti.

        Käänteinen asuntolaina on ihan hyvä juttu..:)
        Harmittelen, että sitä ei ollut tarjolla kun sukulaistäti oli täydessä järjissään, se olisi ollut hänelle iso apu.. kun tarpeeksi vanhaksi elää, niin se hyväkin eläke vuosikymmenten saatossa muuttuu pieneksi..


    • ärrrrr-

      Kyllä tukea kaipaisi. Sukulaiset käy joskus, he teettävät vain lisää työtä, odottavat kestitystä. Potilaan vuoteen vieressä käyvät voivottelemassa muutaman minuutin, sitten sohvalle ruokalevolle.
      Hyvin huolekkaita ollaan omaisen kunnosta, "kuinka hän nyt noin huonoksi on päässyt"?
      Ihan tulee syyllinen olo.

    • 151515

      Ymmärrän tuon, että kun sukulaiset tulee käymään, niin siinä on helposti lisää työtä, saa laittaa ruokaa ja kahvia ja huonommassa tapauksessa sukulaiset tulee kuin täyshoitoon.. Toki onhan päin vastoinkin.

      Ja se, ettei moni osaa "seurustella" sairaan kanssa, varsinkin jos puheen tuotto on jotenkin heikentynyt, vieras saattaa huutaa täyteen ääneen jonkun lauseen, eikä jaksa odottaa, miten siihen vastataan.. tavallaan vieraalla ei ole sen vertaa kiinnostusta, että jaksaisi kysellä, miten kommunikaatioa tapahtuu, puhuen, kirjoittaen, vai kuvakortein..

    • 2+2

      Moni ei tiedä mitä sanoisi sairaalle, kiusaantuminen ahdistaa jo sivusta katsojaa, saati sairasta jos hän jotain ymmärtää.
      Intervallijaksolla olen kiinnittänyt huomiota siihen että hoitajat puhuvat asukkaille kuin pikkulapsille, tai sitten erittäin selkeästi ja kovalla äänellä, siihen syyllistyy aika moni vaikka sairas ihminen ei välttämättä ole huonokuuloinen.
      Vaatii paneutumista ja kärsivällisyyttä jos vastapuoli ei enää pysty kunnolla puhumaan, voi silti ymmärtää mitä hänelle sanotaan.

    • näin käy.

      Kyllä omaisten tukeminen on aika usein kyttäämistä ja huolta siihen että vastuun ottanut ei vain hyödy mitään vaivan näöstään.

    • mammanimun

      Me joilla on omaishoidon lisäksi vanha äiti huolehdittavana ollaan vaikeuksissa.
      Varsinkin tyttäret. Ainakin minun äitini ikäluokka ei luota kuin vanhimman veljeni tai miesten sanaan. Tyttäret eivät tajua mitään. Vaikka ehdottaisi mitä, pitää varmistaa veljeltä, sitten asia tuodan esiin äitini ja veljeni omana keksintönä.
      Hyvä että edes niin, aika usein veljeni tukee mielipidettäni. Pitää tyytyä siihen, että äiti ei takuulla muutu, vaikka joskus meinaa verisuoni katketa päästä kun niin suututtaa se jääräpäisyys.
      Onneksi jaksan hillitä terävän kieleni vanhan ihmisen kanssa..

    • aksuli

      olen äitini omaishoitajana ollut nyt 5kk, apua ei heru sisaruksilta. Veljeni on ainoa joka on hoitanut äitiäni joskus viikonlopun, että olen saanut huilata. Siskioistani kaksi on hoitoalalla, toinen jo elääkkeelle vasta jäänyt, yksi pankkitoimih. Minut on syyllistetty, kun olen uhrannut oman vuorotteluvapaani ja sen ajan olen omaish. Mitäs rupesit, kaikki vanhukset pitää viedä hoitolaitokseen esim. ja minä tulen sitten kun minulle sopii. Monta päivää ollaan äidin kanssa kahdestaan, kukaan ei käy, kukaan ei soita. Olen lähihoitaja ammatiltani, välillä kaipaan kovasti töihin. Monet kerrat olen itkenyt, kun oma äiti käyttäytyy ilkeästi, tuntuu ettei arvosta minua.Liikaa mietin esim. siskojeni käytöstä, kukaan ei ole kiinnostunut ,kuinka minä jaksan. Keväällä on pakko viedä äiti intervallijaksolle kunhan paikka löytyy, kun muualta ei apua saa.

      • Olen hoitanut miestäni kauan, hän on todella huonokuntoinen.
        Nyt alkoi vaikeudet äidin kanssa.
        Meillä veljeni on ollut hänen uskottunsa, minä olen kelvannut käytännön asioiden hoitamiseen.
        Tänään kävin puhumassa vanhuspalvelussa hänen pärjäämisestään.
        Torstaina käyvät äidin luona katsomassa millaisia apuvälineitä tarvitaan kotona pärjäämisen edistämiseen.
        Olen ehdottanut jo aikoja sitten äidille miniakin elämää helpottavia parannuksia, vastaus on ollut jyrkkä ei. Nyt alkaa pakon edessä joustamaan.
        Äitini asuu viereisessä talossa joten on lyhyt matka käydä vaikka miestäni ei voi pitkäksi aikaa jättää yksin.
        Kun sanon suoraan, tekisi mieli pötkiä pakoon:(


    • kerttunen

      Ymmärrän teitä oikein hyvin, Aksuli ja hilma-maria. Koen olevani kohtalosisar teille kummallekin, vaikka toistaiseksi olen yrittänyt jo vuosien ajan tukea äitiäni ja hänen arkensa sujumistä lähinnä matkan päästä.

      Aksulille sanoisin, että pidä ihmeessä huoli omasta jaksamisestasi. Se tarkoittaa sitä, että et kokonaan luovu omasta elämästäsi, ystävistä ja vapaa-ajasta. Pidä omaishoitajalle kuuluvat vapaapäivät, järjestä äitisi intervallihoitoon, että saat hiukanj pidemmän loman hengähtää ja kerätä voimia. Älä uhraudu, sillä se kyllä kostautuu uupumuksena.

      Serkkuni sisarussarjan vanhimpana ja fyysisesti lähellä asuvana omaishoiti iäkästä äitiään vuosikaudet. Äiti tuli silmänpohjanrappeuman myötä sokeaksi ja lopulta menivät alta jalatkin, jolloin juuri eläkkeelle jääneelle serkulleni tuli hoitamisesta ympärivuorokautinen velvollisuus. Ei hakenut/saanut edes omaishoidontukea, vaikka se olisi hänelle kuulunut.

      Nuoremmat sisarukset kyllä kävivät usein äitinsä luona, mutta eivät rikkaa ristiin panneet hoitotoimien kannalta. Serkku sai pestä p*skat yhtäkaikki makuuhuoneen ja vessan väliseltä kulkureitiltä. Lisäksi hän sai pestä viikon ajan ylimääräistä lakanapyykkiä nuorempien sisarusten vierailujen jäljiltä. En käsitä moista, eivät tuoneet edes omia lakanoita tai pyyhkeitä, tulivat vaan seurustelemaan äidin kanssa ja lisäsivät vanhimman sisaruksen työtaakkaa.

      Kun iäkäs äiti sitten lopulta kuoli, niin kuinkas kävikään. Serkku ei koskaan saanut rahallista korvausta vaivoistaan, eikä juuri kiitostakaan. Kiittämättömyys on maailman palkka.

      • kevätväsynyt

        Aivan ensimmäistä kertaa lukemassa tätä palstaa; omaishoitajana kylläkin ollut jo nelisen vuotta. Taas yksi pääsiäinen meni kaksin äitini kanssa, kukaan monista, samalla paikkakunnalla asuvista, sisaruksista ei käynyt häntä tervehtimässä. Enpä tätä odottanutkaan, samoin on menneet joulut ja juhannuksetkin jo monta vuotta... Seinät kaatuu päälle :( - eikä kevätaurinkokaan piristä ollenkaan, päinvastoin... Huomenna päivä uus, parempi, toivotaan...


      • tytär*
        kevätväsynyt kirjoitti:

        Aivan ensimmäistä kertaa lukemassa tätä palstaa; omaishoitajana kylläkin ollut jo nelisen vuotta. Taas yksi pääsiäinen meni kaksin äitini kanssa, kukaan monista, samalla paikkakunnalla asuvista, sisaruksista ei käynyt häntä tervehtimässä. Enpä tätä odottanutkaan, samoin on menneet joulut ja juhannuksetkin jo monta vuotta... Seinät kaatuu päälle :( - eikä kevätaurinkokaan piristä ollenkaan, päinvastoin... Huomenna päivä uus, parempi, toivotaan...

        Tuttua on minullekin.
        Uskoisin että omaishoitajia olisi enemmän mikäli läheiset eivät olisi niin epäluuloisia. Kun yksi hoitaa, hän saa usein moitteita, kai korjataan huonoa omaatuntoa olemalla "huolekkaita", löydetään vikoja hoidon suhteen vaikka kerran pari vuodessa käydään. silloinkin odotetaan että omaishoitaja kestitsee heidätkin täyshoidossa.


    • mummelix

      Hei kevätväsynyt, mukavaa kun tulit tänne kirjottamaan:)
      Toivottavasti teilläpäin olisi jonkinlainen omaishoidon keskus jne, josta saisit tietoa ja vapaapäiviä..

    • lp.

      Kai kuuluu elämän kulkuun sekin, että kaikki muu kuin sairas vanhempi on tärkeämpää lapsille, koskaan ei tahdo löytyä aikaa käydä, jos käydään, on kauhea kiire, säntäillään paikasta toiseen. Aloin miettiä olinko itse samanlainen omille vanhemmilleni. En ollut, mutta monesti olisin halunnut olla muualla.
      Apua saa paremmin aivan vierailta kuin omilta jälkeläisiltään.

      • 5 + 2

        Moni asia on toisin kuin ennen. Ennen ihmiset asuivat ikänsä samoilla kylillä ja melkein samoilla pihoillakin, monta sukupolvea saman katon alla. Joka tapauksessa lähellä sukua. Mummut ja pahat hoitivat lapsenlapsensa ja sitten aikanaan omat lapset hoitivat mummun ja papan melkein hautaan asti kotona..

        Nykyään on toisin. Juuret katkesivat, kun suuret ikäluokat etenkin joutuivat lähtemään työn perässä satojen kilometrien päähän omaa elämää rakentamaan ja elämään. Niin tein minäkin.


    • Seuraillut.

      Toisaalta odottaisin apua lapsiltani ja lapsenlapseltani. Kuitenkin tajuan nykyisen työelämän vaativuuden. Se on muuttunut aika armottomaksi.

    • Lapsille oma elämä

      Minusta lapsien ei pidä joutua hoitamaan vanhempiaan. Eikä varsinkaan, jos on kokopäivätyö ja itsellä pienet lapset ja/tai välimatkaa. Sitten lasten kasvettuakaan kaikki eivät siihen pysty, koska vanhustenhoitoon liittyy paljon inhottavia, sietämättömiä ja hirveitä tehtäviä. Eläimen elämää sellainen on. Ei kai kukaan kasvata lapsiaan sellaista kohtaloa, omaishoitajan kohtaloa, varten.

    • Kati

      Hei van,

      voi kuinka itse olen tuon kaiken käynnyt läpi!
      Olen ollut omaishoitaja omalle äidilleni yli kuusi vuotta.

      Tämäm olin luvannut äidilleni, ja kaikki sovittiin hänen ehdoillaan.
      Itse kuvittelin, että sisarukseni olisivat olleet onnellisia, koska matka
      yhteisen äitimme luokse tuli huomattavasti lyhkäsemmäksi ja luulin heidän
      hvähäisen tapaamisensa olleen tästä kiinni.

      Näin ei kuitenkan ollut vaan, meitä ei kiinnosta!!!!!!!!!!!
      Kaikkina näinä vuosina, asia ei teteskään muuttunut, minä vaan en voinnut sitä
      ymmärtää, vaaleanpunaiset rillit!!!!!!!!!!

      Sitten tuli päivien lopun aika, tein kaikkeni äitini hyväksi ja siihen kuului
      todella kaikki, otin hänet omalla vastuulla teryeyskeskuksen vuode-osatola kotiin,
      hänellä oli makuuhaavat, hän jo, ja söi, kun itse olimme paikalla, ja parasta oli,kun
      hoitaijen oli myönnettävä, että hän oli saannut KOTIKALJAA, ei syönnyt mitään!!!!!!!!! Hänen peppunsa oli täysin verinahalla plus selkä jalat, Mitä liene mömmöjä annetu,
      koska ei tiennyt tästä maailamasta mitään.
      Se sitten siitä, Tulos on ollut sen kesän kukaan ei voinnut kuvitelle, että hän oli sama ihminen, joka tuokokuussa kotiin haettiin. Tämä on lääkärieden lausunto 93.
      moni sairas potilas.
      Tämän sain itse palkaksi ja olen siitä onnellinen.

      Sukulaiseni ovat vieläkin tappelemassa perintöjä IItse pidin sitä itsestään selvänä,
      että heillekin oli tårkeää äidin oma tahto ja ettei hän ollut missään laitoksessa, minkä olin hänelle luvannut. Näin ei kyllä ole sisarusten kesken ja kun siihen kuuluu. kahden isän lapsia, olen kyllä kiitollinen etten ole sisarpuolteni kanssa yhteisestä isästä!!!!!!!!

      Kiitos äidilleni!

      Heitä ei kyllä näkynyt muulloin, kun heillä oli syntymäpäivät ja silloin piti katsoa mitä tauluja voisi ottaa mukaan.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      307
      6952
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      65
      2079
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      175
      1807
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      15
      1307
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1257
    6. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      169
      1190
    7. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      7
      1166
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      54
      1086
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1041
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      288
      982
    Aihe