Niin tässä kaksi tärkeintä ohjetta:
1. Luopukaa katkeruudesta ja itsesäälistä. Semmoinen karkottaa! Olkaa sen sijaan iloisia ja rentoja ja aidosti hyväsydämisiä. (Olen käynyt treffeillä joidenkin miesten kanssa, joiden asenne tuntuu olevan joko tyyppi A.) "paskasti täs kuitenkin käy, anna ees säälistä, ku en mä mitään saa" tai sit melkein aggressiivisen katkera tyyppi B.) "kaikki naiset on epäluotettavia lutkia, jotka ei vaan tajua kuinka upea MÄ olen".)
2. Etsikää omanlaistanne seuraa. Ts. ihmistä joka sinuun nähden:
* asuu mielellään samassa kaupungissa
* on suunnilleen saman ikäinen
* on opiskellut/ opiskelee samalla koulutusasteella
* on kiinnostunut samoista asioista
* on ulkonäöllisesti samantasoinen (kannattaa olla rehellinen ja realistinen)
Eli jos olet vatsakas amismies, joka tykkää leffoista, niin paras flaksi käy pyöreiden huumorintajuisten amistyttöjen suhteen. Tai jos olet hiljainen ja outo fyysikanopiskelijapoika, niin hakeudu ujojen humanistityttöjen keskuuteen.
Olen itse sinkkuna lähemmäs vuoden ja tuona aikana nettitreffailu tuli tutuksi. Tajusin kuinka raakaa peliä deittailu voi pahimmillaan olla, ja taisin itse juuri olla se tarinan "paha tyyppi" . Itse sain monia viestejä miehiltä, jotka olivat täysin eri planeetoilta kuin minä, mutta eivät jotenkaan tuntuneet tajuavan sitä. Jotkut loukkaantuivat ja sanoivat nirppanokaksi. Suretti nuo tyypit, jotka jaksoivat katkeroitua, kun sanoin ei. ...Yksinäisten miesten pahin ongelma on se, etteivät oikein tiedä keitä itse ovat, eivätkä siis tiedä ketä etsivät.
Yksinäiset: Jos haluatte todellakin parisuhteen...
212
11286
Vastaukset
- Oi kiitos ylhäisyys!
"Luopukaa katkeruudesta ja itsesäälistä. Semmoinen karkottaa!"
Ihanko tosi!? Itsesääli ja katkeruus siis karkottaa naiset? Kiitos, että kerroit meille tämän salaisuuden!
"Olkaa sen sijaan iloisia ja rentoja ja aidosti hyväsydämisiä."
Hei, ruudinkeksijä. Helpommin sanottu kuin tehty!
Katsos kun elämä koulii ihmistä halusi ihminen sitä tai ei. Elämä antaa ihmiselle joko syyn olla positiivinen tai negatiivinen. Kumpi sinusta tulee riippuu täysin siitä minkälaista dataa saat ulkomaailmasta. Jos elämä antaa sinulle jatkuvasti todisteita siitä, että ihmiset ovat vittumaisia, elämä kusee eikä keneenkään kannata luottaa, sinusta tulee katkera ja vittumainen. Ihminen ei voi vain päättää ryhtyä aidosti positiiviseksi jos maailma ei anna aihetta siihen.
Negatiivisuus ei ole valinta, niin kuin ei myöskään hyvistä elämänkokemuksista johtuva positiivisuus. Vaikka mukavat ihmisiet kuinka haluaisivat ottaa kunnian omasta erinomaisuudestaan, todellisuussa he ovat ympäristön tuotteita aivan kuten me kusipäätkin.
Charles Manson ei vain eräänä päivänä päättänyt, että "alampa tässä maailmalle katkeraksi murhakultin johtajaksi kun ei parempaakaan tekemistä näytä juuri tällä hetkellä olevan". Ei. Hänellä oli äärimmäisen vittumainen elämä, joka muokkasi hänen käsityksiään ihmisistä ja elämästä.- 3+15
Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta. On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin, sotaa, sairauksia, vammautumisen, perheenjäsenten kuoleman... todellisia menetyksiä ja kauhuja, ja silti he ovat valinneet asenteekseen kiitollisuuden ja positiivisuuden; rakkauden elämää kohtaan.
Jos sinä olet valinnut negatiivisuuden ja ihmisvihan niin miksi edes hakeudut muiden ihmisten seuraan? Olet päättänyt, ettei kehenkään voi luottaa, kukaan ei halua sinulle hyvää, luulisi siis että olet onnellisin yksin. - ..
3+15 kirjoitti:
Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta. On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin, sotaa, sairauksia, vammautumisen, perheenjäsenten kuoleman... todellisia menetyksiä ja kauhuja, ja silti he ovat valinneet asenteekseen kiitollisuuden ja positiivisuuden; rakkauden elämää kohtaan.
Jos sinä olet valinnut negatiivisuuden ja ihmisvihan niin miksi edes hakeudut muiden ihmisten seuraan? Olet päättänyt, ettei kehenkään voi luottaa, kukaan ei halua sinulle hyvää, luulisi siis että olet onnellisin yksin."Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta? - totta
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Saa kyllä olla päästään vialla, jos jaksaa olla positiivinen ja hymyilevä, kun elämä vaan näyttää persettä vuodesta toiseen, enkä tarkoita näyttää persettä positiivisella tavalla. Kun yrityksistä huolimatta jää aina yksin, niin ei ole mikään ihme, että hymy pikkuhiljaa vähenee enennkuin loppuu kokonaan.
- atgagdag
3+15 kirjoitti:
Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta. On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin, sotaa, sairauksia, vammautumisen, perheenjäsenten kuoleman... todellisia menetyksiä ja kauhuja, ja silti he ovat valinneet asenteekseen kiitollisuuden ja positiivisuuden; rakkauden elämää kohtaan.
Jos sinä olet valinnut negatiivisuuden ja ihmisvihan niin miksi edes hakeudut muiden ihmisten seuraan? Olet päättänyt, ettei kehenkään voi luottaa, kukaan ei halua sinulle hyvää, luulisi siis että olet onnellisin yksin."Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Vain erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.
"On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin"
Mutta ei ne siellä keskitysleirillä naama kurtussa hymyilleet. - Tien kulkija....
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Elämä kohtelee eri ihmisiä eri lailla, mutta asenne siihen hivenen eri juttu. Sairaudet ovat oma lukunsa, mutta muuten omaan elämään pystyy periaatteessa asenteella vaikuttamaan.
Negatiiviset ihmiset ovat usein passiivisia jurottajia, joiden elämä tämän takia on koko ajan menossa huonommaksi... Passiivinen jurottaminen on taas opittu kotoa ja kavereilta, eikä siitä pääse eroon. Siis yllättäen ei olekaan oma valinta, vaan siihen synnytään.
Näin se valitettavasti menee...
Kaameaa, kun oikein ajattelee... - Naiset on petollisia
Oikeeta puhetta, se menee juuri noin, elämä muokkaa, minä en luota naisiin yhtään, ne on täysin epäluotettavia kusipäitä, ja muuta tee kun nauraa ja pilkkaavat ja pettävät. Helvetin lumput, saatanan paskiaiset!!!!!
- paljon kokenut
totta kirjoitti:
Saa kyllä olla päästään vialla, jos jaksaa olla positiivinen ja hymyilevä, kun elämä vaan näyttää persettä vuodesta toiseen, enkä tarkoita näyttää persettä positiivisella tavalla. Kun yrityksistä huolimatta jää aina yksin, niin ei ole mikään ihme, että hymy pikkuhiljaa vähenee enennkuin loppuu kokonaan.
Negatiiviset ihmiset yleensä syyttävät toisia omista ongelmistaan, uhriutuvat. Kun päättää luopua uhrin asemastaan, eli päättää ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja tehdä asioille jotakin, alkaa todellakin tapahtua myös hyviä asioita.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että odotukset toteuttavat itseään, niin hyvät kuin huonotkin. Vanha totuus pitää paikkansa: asenne ratkaisee. - Miehiin pettynyt
Naiset on petollisia kirjoitti:
Oikeeta puhetta, se menee juuri noin, elämä muokkaa, minä en luota naisiin yhtään, ne on täysin epäluotettavia kusipäitä, ja muuta tee kun nauraa ja pilkkaavat ja pettävät. Helvetin lumput, saatanan paskiaiset!!!!!
Ei vaan miehet on petollisia.
- nappibutton
atgagdag kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Vain erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.
"On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin"
Mutta ei ne siellä keskitysleirillä naama kurtussa hymyilleet.Negatiivisten ihmisten ongelma on se, että ei ole oikeaa lääkitystä. Oikea nappi aamuisin naamaan ja elämä hymyilee. Kokemuksella. (=
- logia
Tien kulkija.... kirjoitti:
Elämä kohtelee eri ihmisiä eri lailla, mutta asenne siihen hivenen eri juttu. Sairaudet ovat oma lukunsa, mutta muuten omaan elämään pystyy periaatteessa asenteella vaikuttamaan.
Negatiiviset ihmiset ovat usein passiivisia jurottajia, joiden elämä tämän takia on koko ajan menossa huonommaksi... Passiivinen jurottaminen on taas opittu kotoa ja kavereilta, eikä siitä pääse eroon. Siis yllättäen ei olekaan oma valinta, vaan siihen synnytään.
Näin se valitettavasti menee...
Kaameaa, kun oikein ajattelee...Jos jurottaminen on opittu, niin siitä voi myös oppia pois. Aikamoista asennemuutosta se toki edellyttää.
Ja jos se on opittu kotoa ja kavereilta, niin siihen ei ole synnytty. - Antsa74AA1
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Se on oma valinta, jos ei halua olla niin pinnallinen ihminen !
Tunnen monia naisia, jotka ovat seurusteleet koko ikänsä - ja useissa suhteissa.
He ovat oikeita ilolintuja - aina positiivisia:)
Minulle sellainen ei käy, olen periaatteen mies. - Kumman valitset?
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Kohtaloasi et voi valita, mutta asenteesi voit! SE on täysin sinusta kiinni, on kyse siitä miten asiat näät. Todellisuus on meille kaikille sama, vain näkökulma josta sitä tarkastellaan vaihtelee. Totta että joitakin elämä potkii oikein olan takaa ja on vaikeaa olla sen kaiken keskellä sitten onnellinen, ymmärrän tämän sillä olen itsekin kokenut epätoivoa.. Muttei se mahdotonta ole! Ehkä ei kykene tiettyjen kokemusten takia olemaan autuaan onnellinen, kuten ne jotka eivät ole elämän nurjaa puolta joutuneet kokemaan, mutta on sinusta kiinni MITEN asioihin suhtaudut.
Voit valita joko ikuisen valittamisen ja murheessa rämpemisen (jolloin ihmiset VARMASTI karttavat sinua ja elämä ei tasan tule siitä muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan..) TAI voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja vastuun omasta elämästäsi, selvittää ongelmasi ja negatiiviset tunteesi sekä niihin liittyvät syyt, ja tulla jotenkuten sinuiksi asian kanssa, jolloin ymmärrät että näin oli tarkoitus tapahtua, halusitpa sitä tai et (sillä se ei ole sinusta kiinni), mutta se mitä teet on sinun käsissäsi, sillä tämä on SINUN elämäsi! Kun ymmärrät miksi näin tapahtui ja miksi sinusta tuntuu tältä, niin sen jälkeen on helpompi suhtautua asiaan realistisesti. Jokaisella meillä on vapaus valita!
Itse koen elämään kyllästyneet ikuiset ruikuttajat vain laiskoina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jotka eivät edes jaksa vaivautua tekemään mitään OMAN elämänlaatunsa parantamiseksi vaan odottavat että joku muu tekee sen heidän puolestaan, ja sillä aikaa käyttävät senkin energiansa (jonka voisi kohdistaa hyödyllisempäänkin) valittamiseen ja muiden syyttämiseen. Sellaiset ihmiset pilaavat muidenkin päivän asenteellaan, ja se ei ole reilua! Mutta onneksi meilläkin on vapaus valita oma asenteemme, ja itse ainakin yritän olla välittämättä tuollaisista tapauksista ja antaa heidän sanomisensa mennä toisesta korvasta sisään.. ja toisesta ulos : ) (Ja ajattelen vain että EVVK, Hyvää loppuelämää vaan tuollaisen asenteen kanssa! Onneksi minulla on oma elämäni johon keskittyä)
Ja tämä on täysin oma mielipiteeni! jos joku ottaa tästä herneen nenäänsä niin siitä vaan, se on hänen asiansa ja hänellä on oikeus siihen. Mutta haluatko olla sellainen ihminen? Kysynpähän vaan.. Ja jos näin teet, niin siinä vaiheessa kannattaisi ehkä kysyä itseltään, miksi? Olisiko omassa asenteessa parantamisen varaa? - HymyileväineN
logia kirjoitti:
Jos jurottaminen on opittu, niin siitä voi myös oppia pois. Aikamoista asennemuutosta se toki edellyttää.
Ja jos se on opittu kotoa ja kavereilta, niin siihen ei ole synnytty.Ja jos olet hymyileväinen perusolemukseltasi, niin ei se tarkoita että yrittäisi pokata joka ukon.
- dstsdgdsg
Kumman valitset? kirjoitti:
Kohtaloasi et voi valita, mutta asenteesi voit! SE on täysin sinusta kiinni, on kyse siitä miten asiat näät. Todellisuus on meille kaikille sama, vain näkökulma josta sitä tarkastellaan vaihtelee. Totta että joitakin elämä potkii oikein olan takaa ja on vaikeaa olla sen kaiken keskellä sitten onnellinen, ymmärrän tämän sillä olen itsekin kokenut epätoivoa.. Muttei se mahdotonta ole! Ehkä ei kykene tiettyjen kokemusten takia olemaan autuaan onnellinen, kuten ne jotka eivät ole elämän nurjaa puolta joutuneet kokemaan, mutta on sinusta kiinni MITEN asioihin suhtaudut.
Voit valita joko ikuisen valittamisen ja murheessa rämpemisen (jolloin ihmiset VARMASTI karttavat sinua ja elämä ei tasan tule siitä muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan..) TAI voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja vastuun omasta elämästäsi, selvittää ongelmasi ja negatiiviset tunteesi sekä niihin liittyvät syyt, ja tulla jotenkuten sinuiksi asian kanssa, jolloin ymmärrät että näin oli tarkoitus tapahtua, halusitpa sitä tai et (sillä se ei ole sinusta kiinni), mutta se mitä teet on sinun käsissäsi, sillä tämä on SINUN elämäsi! Kun ymmärrät miksi näin tapahtui ja miksi sinusta tuntuu tältä, niin sen jälkeen on helpompi suhtautua asiaan realistisesti. Jokaisella meillä on vapaus valita!
Itse koen elämään kyllästyneet ikuiset ruikuttajat vain laiskoina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jotka eivät edes jaksa vaivautua tekemään mitään OMAN elämänlaatunsa parantamiseksi vaan odottavat että joku muu tekee sen heidän puolestaan, ja sillä aikaa käyttävät senkin energiansa (jonka voisi kohdistaa hyödyllisempäänkin) valittamiseen ja muiden syyttämiseen. Sellaiset ihmiset pilaavat muidenkin päivän asenteellaan, ja se ei ole reilua! Mutta onneksi meilläkin on vapaus valita oma asenteemme, ja itse ainakin yritän olla välittämättä tuollaisista tapauksista ja antaa heidän sanomisensa mennä toisesta korvasta sisään.. ja toisesta ulos : ) (Ja ajattelen vain että EVVK, Hyvää loppuelämää vaan tuollaisen asenteen kanssa! Onneksi minulla on oma elämäni johon keskittyä)
Ja tämä on täysin oma mielipiteeni! jos joku ottaa tästä herneen nenäänsä niin siitä vaan, se on hänen asiansa ja hänellä on oikeus siihen. Mutta haluatko olla sellainen ihminen? Kysynpähän vaan.. Ja jos näin teet, niin siinä vaiheessa kannattaisi ehkä kysyä itseltään, miksi? Olisiko omassa asenteessa parantamisen varaa?"Itse koen elämään kyllästyneet ikuiset ruikuttajat vain laiskoina ja itsekeskeisinä ihmisinä"
HAISTA VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! - 15
atgagdag kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Vain erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.
"On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin"
Mutta ei ne siellä keskitysleirillä naama kurtussa hymyilleet.Oman asenteen valitseminen ei ole mitaan hihhulointia, vaan ihan normaalilla jarjella ymmarrettavissa oleva asia. Voin selventaa tata esimerkilla. Kognitiivisessa psykologiassa keskeisessa asemassa ovat erilaiset ajatusmallit, eli skeemat. Skeemat sisaltavat tietomalleja esim. siita, miten eri tilanteissa pitaa toimia tai millaisia asioita maailmassa on. Sen lisaksi, etta skeemat maaraavat sen, miten ihmiset asiat nakevat, ne myos maaraavat sen, mita ihmiset yleensakin nakevat. Jos siis ihmisen perusluonne on negatiivinen, ts. hanen mielessaan on paljon negatiivisia asioita, han ei ainoastaan nae asioita negatiivisina, vaan hanelta jaavat myos positiiviset asiat huomaamatta.
Ihminen luo skeemoja yleensa passiivisesti, mutta han pystyy myos tietoisuuttaan ja ajatuksiaan tarkastelemalla muuttamaan ajatusmallejaan. Kognitiivinen terapia perustuu pitkalti tahan skeemojen muokkaamiseen. Oman ajatusmaailman muuttaminen vaatii tyontekoa, mutta se on myos sen arvoista. Tiedan sen omasta kokemuksesta. Elama ei todellakaan ole antanut minulle parhaita lahtokohtia, mutta nykyaan olen onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Jokainen paiva on lahja. - afafafaf
15 kirjoitti:
Oman asenteen valitseminen ei ole mitaan hihhulointia, vaan ihan normaalilla jarjella ymmarrettavissa oleva asia. Voin selventaa tata esimerkilla. Kognitiivisessa psykologiassa keskeisessa asemassa ovat erilaiset ajatusmallit, eli skeemat. Skeemat sisaltavat tietomalleja esim. siita, miten eri tilanteissa pitaa toimia tai millaisia asioita maailmassa on. Sen lisaksi, etta skeemat maaraavat sen, miten ihmiset asiat nakevat, ne myos maaraavat sen, mita ihmiset yleensakin nakevat. Jos siis ihmisen perusluonne on negatiivinen, ts. hanen mielessaan on paljon negatiivisia asioita, han ei ainoastaan nae asioita negatiivisina, vaan hanelta jaavat myos positiiviset asiat huomaamatta.
Ihminen luo skeemoja yleensa passiivisesti, mutta han pystyy myos tietoisuuttaan ja ajatuksiaan tarkastelemalla muuttamaan ajatusmallejaan. Kognitiivinen terapia perustuu pitkalti tahan skeemojen muokkaamiseen. Oman ajatusmaailman muuttaminen vaatii tyontekoa, mutta se on myos sen arvoista. Tiedan sen omasta kokemuksesta. Elama ei todellakaan ole antanut minulle parhaita lahtokohtia, mutta nykyaan olen onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Jokainen paiva on lahja."Elama ei todellakaan ole antanut minulle parhaita lahtokohtia"
Saitko markan vähemmän viikkorahaa kuin kaverit? - Nimimerkki unohtui
Hanki iso läjä rahaa. Siinä ohje parisuhteen perään haikaileville heteromiehille. Kaikki muu on sitten vain hienosäätöä.
- Kovia kokenut pärjää
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Kyllä. Positiivisuus on täysin oma valinta. Elämässä tapahtuu ties mitä p****aa koko ajan. Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan. Ihan itse saa päättää, mihin asioihin keskittyy enemmän ja mitä asioita jää päässään pyörittelemään.
Juuri oli tutkittu, miten kovia kokeneet menestyvät kun ovat oppineet sinnittelemään kovissakin olosuhteissa ja silti selviytymään.
Negatiivisistakin asioista selviää positiivisella asenteella sitä paitsi paljon paremmin. Valittelijat syyttelevät onnettomuuksistaan olosuhteita ja lakkaavat yrittämästä. - Missä pisteet..
15 kirjoitti:
Oman asenteen valitseminen ei ole mitaan hihhulointia, vaan ihan normaalilla jarjella ymmarrettavissa oleva asia. Voin selventaa tata esimerkilla. Kognitiivisessa psykologiassa keskeisessa asemassa ovat erilaiset ajatusmallit, eli skeemat. Skeemat sisaltavat tietomalleja esim. siita, miten eri tilanteissa pitaa toimia tai millaisia asioita maailmassa on. Sen lisaksi, etta skeemat maaraavat sen, miten ihmiset asiat nakevat, ne myos maaraavat sen, mita ihmiset yleensakin nakevat. Jos siis ihmisen perusluonne on negatiivinen, ts. hanen mielessaan on paljon negatiivisia asioita, han ei ainoastaan nae asioita negatiivisina, vaan hanelta jaavat myos positiiviset asiat huomaamatta.
Ihminen luo skeemoja yleensa passiivisesti, mutta han pystyy myos tietoisuuttaan ja ajatuksiaan tarkastelemalla muuttamaan ajatusmallejaan. Kognitiivinen terapia perustuu pitkalti tahan skeemojen muokkaamiseen. Oman ajatusmaailman muuttaminen vaatii tyontekoa, mutta se on myos sen arvoista. Tiedan sen omasta kokemuksesta. Elama ei todellakaan ole antanut minulle parhaita lahtokohtia, mutta nykyaan olen onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Jokainen paiva on lahja.Mikäs se määrää, että kirjoituksesta puuttuu yläpisteet eli ä pisteet?
Tulee ihan nekatiivinen olo kun lukee tuommoista sinänsä asia tekstiä.. - markan aikaan
afafafaf kirjoitti:
"Elama ei todellakaan ole antanut minulle parhaita lahtokohtia"
Saitko markan vähemmän viikkorahaa kuin kaverit?Minä taas sain pienenä markan viikkorahaa vaikka oltiin köyhiä, niin tulin iloiseksi, kun sain ostaa sillä karkkipussin..:)
- Viiden äiti
Kumman valitset? kirjoitti:
Kohtaloasi et voi valita, mutta asenteesi voit! SE on täysin sinusta kiinni, on kyse siitä miten asiat näät. Todellisuus on meille kaikille sama, vain näkökulma josta sitä tarkastellaan vaihtelee. Totta että joitakin elämä potkii oikein olan takaa ja on vaikeaa olla sen kaiken keskellä sitten onnellinen, ymmärrän tämän sillä olen itsekin kokenut epätoivoa.. Muttei se mahdotonta ole! Ehkä ei kykene tiettyjen kokemusten takia olemaan autuaan onnellinen, kuten ne jotka eivät ole elämän nurjaa puolta joutuneet kokemaan, mutta on sinusta kiinni MITEN asioihin suhtaudut.
Voit valita joko ikuisen valittamisen ja murheessa rämpemisen (jolloin ihmiset VARMASTI karttavat sinua ja elämä ei tasan tule siitä muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan..) TAI voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja vastuun omasta elämästäsi, selvittää ongelmasi ja negatiiviset tunteesi sekä niihin liittyvät syyt, ja tulla jotenkuten sinuiksi asian kanssa, jolloin ymmärrät että näin oli tarkoitus tapahtua, halusitpa sitä tai et (sillä se ei ole sinusta kiinni), mutta se mitä teet on sinun käsissäsi, sillä tämä on SINUN elämäsi! Kun ymmärrät miksi näin tapahtui ja miksi sinusta tuntuu tältä, niin sen jälkeen on helpompi suhtautua asiaan realistisesti. Jokaisella meillä on vapaus valita!
Itse koen elämään kyllästyneet ikuiset ruikuttajat vain laiskoina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jotka eivät edes jaksa vaivautua tekemään mitään OMAN elämänlaatunsa parantamiseksi vaan odottavat että joku muu tekee sen heidän puolestaan, ja sillä aikaa käyttävät senkin energiansa (jonka voisi kohdistaa hyödyllisempäänkin) valittamiseen ja muiden syyttämiseen. Sellaiset ihmiset pilaavat muidenkin päivän asenteellaan, ja se ei ole reilua! Mutta onneksi meilläkin on vapaus valita oma asenteemme, ja itse ainakin yritän olla välittämättä tuollaisista tapauksista ja antaa heidän sanomisensa mennä toisesta korvasta sisään.. ja toisesta ulos : ) (Ja ajattelen vain että EVVK, Hyvää loppuelämää vaan tuollaisen asenteen kanssa! Onneksi minulla on oma elämäni johon keskittyä)
Ja tämä on täysin oma mielipiteeni! jos joku ottaa tästä herneen nenäänsä niin siitä vaan, se on hänen asiansa ja hänellä on oikeus siihen. Mutta haluatko olla sellainen ihminen? Kysynpähän vaan.. Ja jos näin teet, niin siinä vaiheessa kannattaisi ehkä kysyä itseltään, miksi? Olisiko omassa asenteessa parantamisen varaa?Riittää asennetta ja riittää työtä - itseäni saan kiittää ja kiitosta riittää. Hoitovapaalla oleminen ei kaikille ole pelkkää lastenhoitoa; toiset meistä tekevät vanhanaikaista työtä, selvitäkseen ja elättääkseen perheensä. Hymyillen ? Joo - joka päivä. Uskoen siihen, että tämä tästä helpottaa. Myöskään työttömänä oleminen ei kaikille meistä tarkoita toimettomuutta; sitä tekee edelleen vanhanaikaista työtä, selvitäkseen ja elättääkseen perheensä. Hymyillen yhä, kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen ? Joo - joka päivä. Vaan kyllä, kuule, joskus tuntuu, että vittu tää ON vaikeeta ! Sulla ei ole huonoa päivää vielä ollutkaan. Vaikka mulla usko jo välillä horjuu ja alan nähdä tilanteen sellaisena, että se ei tule muuttumaan koskaan paremmaksi, koska ei todella todella kovasti työtä tekemällä ja positiivisena pysymällä ole paremmaksi muuttunut tähän astikaan - mutta ei ole huonommaksikaan mennyt, olen vain selvinnyt. Mutta, kyllä, jonain päivinä suomeks sanottuna silti vituttaa.
Tulet tunteen joskus itsekin tunnistamaan =)
Hyvää loppuelämää sulle. Koitetaan me muut kaivaa se hymy pois perseestä. Siis, tarkoitan, koko lehti ! - asgaga
Kovia kokenut pärjää kirjoitti:
Kyllä. Positiivisuus on täysin oma valinta. Elämässä tapahtuu ties mitä p****aa koko ajan. Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan. Ihan itse saa päättää, mihin asioihin keskittyy enemmän ja mitä asioita jää päässään pyörittelemään.
Juuri oli tutkittu, miten kovia kokeneet menestyvät kun ovat oppineet sinnittelemään kovissakin olosuhteissa ja silti selviytymään.
Negatiivisistakin asioista selviää positiivisella asenteella sitä paitsi paljon paremmin. Valittelijat syyttelevät onnettomuuksistaan olosuhteita ja lakkaavat yrittämästä.Haista vittu!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Paskaaaa
Kovia kokenut pärjää kirjoitti:
Kyllä. Positiivisuus on täysin oma valinta. Elämässä tapahtuu ties mitä p****aa koko ajan. Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan. Ihan itse saa päättää, mihin asioihin keskittyy enemmän ja mitä asioita jää päässään pyörittelemään.
Juuri oli tutkittu, miten kovia kokeneet menestyvät kun ovat oppineet sinnittelemään kovissakin olosuhteissa ja silti selviytymään.
Negatiivisistakin asioista selviää positiivisella asenteella sitä paitsi paljon paremmin. Valittelijat syyttelevät onnettomuuksistaan olosuhteita ja lakkaavat yrittämästä."Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan."
Ei ole olemassa mitään kaikkien jakamaa yhteistä elämää. Kaikki elävät omaa elämäänsä. Toisten elämässä tapahtuu enemmän kivoja asioita, toisten elämässä vähemmän. - 7+9
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?"1. Luopukaa katkeruudesta ja itsesäälistä. Semmoinen karkottaa! Olkaa sen sijaan iloisia ja rentoja ja aidosti hyväsydämisiä. (Olen käynyt treffeillä joidenkin miesten kanssa, joiden asenne tuntuu olevan joko tyyppi A.) "paskasti täs kuitenkin käy, anna ees säälistä, ku en mä mitään saa" tai sit melkein aggressiivisen katkera tyyppi B.) "kaikki naiset on epäluotettavia lutkia, jotka ei vaan tajua kuinka upea MÄ olen".)"
Niiin,totta,pitäisi koittaa olla itsevarma ja positiivinen.Mutta,koska olemme ihmisiä emmekä roobotteja,niin ikävä kyllä,mennyt kertyy ajan mittaan hartioille painamaan.Tietenkään,ei voi missään tapauksessa lähteä yleistämään että naiset tai miehet on tietynlaisia mutta, kyllä se katkeruuden puuskan iskee silloin,tällöin ja pakko tulettaa pahaa oloaan pois.Itse treffit tosin ei ole se oikea paikka.
Ja rehellisyyden nimissä,paljonko itselläsi on epäonnistumisia takana.Joko näitä a)ei ole paljoakaan joten puhut aiheesta joten et tiedä mistä puhut b)et voi myöntää tässä että elämä kolhii joskus ja ns.katkeroidut hetkellisesti itsekkin
"2. Etsikää omanlaistanne seuraa. Ts. ihmistä joka sinuun nähden:
* asuu mielellään samassa kaupungissa"
Ok,samaa mieltä, etäsuhteet ei ehkä ole niitä toimivimpia ja pitäähän sitä toista nähdä silloin kun haluaa.
"* on suunnilleen saman ikäinen"
Niin,tämä on sitten tapaus kohtaista,mitenkä itse kokee asian.Tätä et voi yleistää vaikka itse haenkin about oman ikäistä neitoa.
"* on opiskellut/ opiskelee samalla koulutusasteella"
Ja tätä ei sitten vaan ymmärrä.Siiis miksi?? Se mikä on ihmisen koulutus ei kerro todellakaan minkälainen se on ihmisenä taikka muutenkaan älykkyydestä.Joku korkeastikoulutettu saattaa olla alallaan kirjaviisas mutta muuten elämän arvot ja katsanta kanta voi olla hyvinkin mitään sanomaton.
* on kiinnostunut samoista asioista"
Nojaa,tämä mielestäni vain hyvä plussa jos näin on.Mutta,mielestäni,jos on kiinnostunut toisesta aidosti ihmisenä(ylipäätään elämässä) niin sitä jaksaa kyllä kuunnella mitä toinen selittää .Eli osoittaa välittävänsä toisesta.
* on ulkonäöllisesti samantasoinen (kannattaa olla rehellinen ja realistinen)
Noniiin,ja sitten tullaan tähän nykyajan pinnallisuuden kehtoon.Toinen ihminen kun ei voi olla sopiva jos se on "rumempi" kuin sinä.Eikö....
"Yksinäisten miesten pahin ongelma on se, etteivät oikein tiedä keitä itse ovat, eivätkä siis tiedä ketä etsivät."
Jaaa,ja oikein psykologin vikaa löytyy kun osaat sanoa noinkin tarkaan.Ihan rehellisesti,tiedätkö itsekään ketä etsit,siis syvimillään.Antamasi speksit joita katsot ovat todella pinnallista huttua jotka tulevat listanI häntä päässä taikka eivät edes kuulu sinne.
Olen juuri mainitsemasi "yksinäinen mies" mutta tiedän,tasan tarkkaan kuka olen mitä etsin.Sitä varten pidän käsivarren mitan päässä kaltaisesi pinallisen bimbot. - samanh
Naiset on petollisia kirjoitti:
Oikeeta puhetta, se menee juuri noin, elämä muokkaa, minä en luota naisiin yhtään, ne on täysin epäluotettavia kusipäitä, ja muuta tee kun nauraa ja pilkkaavat ja pettävät. Helvetin lumput, saatanan paskiaiset!!!!!
totta puhut!
äitisi ja siskosi ovat lumppuina etunenässä, varsinaiset superpaskiaiset! - P()T(GIL
totta kirjoitti:
Saa kyllä olla päästään vialla, jos jaksaa olla positiivinen ja hymyilevä, kun elämä vaan näyttää persettä vuodesta toiseen, enkä tarkoita näyttää persettä positiivisella tavalla. Kun yrityksistä huolimatta jää aina yksin, niin ei ole mikään ihme, että hymy pikkuhiljaa vähenee enennkuin loppuu kokonaan.
Kannataisiko sitten myös opetella myös tuo Suomeen tullut jenkkilän teennäinen innostuneisuus aiheesta kuin aiheesta ja irvistykseksi muuttunut hymyileminen.Noiden seurassa saa hetkessä vihat kun erehtyy harrastamaan lakoonisia kommentoimista brittityyliin.
Missä pisteet.. kirjoitti:
Mikäs se määrää, että kirjoituksesta puuttuu yläpisteet eli ä pisteet?
Tulee ihan nekatiivinen olo kun lukee tuommoista sinänsä asia tekstiä..Näille sivuille voi kirjoittaa ulkomailla. Kaikissa näppäimistöissä ympäri maailman ei ole ääkkösiä ja öökkösiä.
Nimimerkki unohtui kirjoitti:
Hanki iso läjä rahaa. Siinä ohje parisuhteen perään haikaileville heteromiehille. Kaikki muu on sitten vain hienosäätöä.
Voi voi. Ei kaikki naiset ole rahalla ostettavissa. Jos olet tosi kusipää, sulla ei ole tarpeeksi välineitä kunnon parisuhteeseen, vaikka olisit Donald Trump. Nimim. omakohtaista kokemusta.
- Nainen tykkää
7+9 kirjoitti:
"1. Luopukaa katkeruudesta ja itsesäälistä. Semmoinen karkottaa! Olkaa sen sijaan iloisia ja rentoja ja aidosti hyväsydämisiä. (Olen käynyt treffeillä joidenkin miesten kanssa, joiden asenne tuntuu olevan joko tyyppi A.) "paskasti täs kuitenkin käy, anna ees säälistä, ku en mä mitään saa" tai sit melkein aggressiivisen katkera tyyppi B.) "kaikki naiset on epäluotettavia lutkia, jotka ei vaan tajua kuinka upea MÄ olen".)"
Niiin,totta,pitäisi koittaa olla itsevarma ja positiivinen.Mutta,koska olemme ihmisiä emmekä roobotteja,niin ikävä kyllä,mennyt kertyy ajan mittaan hartioille painamaan.Tietenkään,ei voi missään tapauksessa lähteä yleistämään että naiset tai miehet on tietynlaisia mutta, kyllä se katkeruuden puuskan iskee silloin,tällöin ja pakko tulettaa pahaa oloaan pois.Itse treffit tosin ei ole se oikea paikka.
Ja rehellisyyden nimissä,paljonko itselläsi on epäonnistumisia takana.Joko näitä a)ei ole paljoakaan joten puhut aiheesta joten et tiedä mistä puhut b)et voi myöntää tässä että elämä kolhii joskus ja ns.katkeroidut hetkellisesti itsekkin
"2. Etsikää omanlaistanne seuraa. Ts. ihmistä joka sinuun nähden:
* asuu mielellään samassa kaupungissa"
Ok,samaa mieltä, etäsuhteet ei ehkä ole niitä toimivimpia ja pitäähän sitä toista nähdä silloin kun haluaa.
"* on suunnilleen saman ikäinen"
Niin,tämä on sitten tapaus kohtaista,mitenkä itse kokee asian.Tätä et voi yleistää vaikka itse haenkin about oman ikäistä neitoa.
"* on opiskellut/ opiskelee samalla koulutusasteella"
Ja tätä ei sitten vaan ymmärrä.Siiis miksi?? Se mikä on ihmisen koulutus ei kerro todellakaan minkälainen se on ihmisenä taikka muutenkaan älykkyydestä.Joku korkeastikoulutettu saattaa olla alallaan kirjaviisas mutta muuten elämän arvot ja katsanta kanta voi olla hyvinkin mitään sanomaton.
* on kiinnostunut samoista asioista"
Nojaa,tämä mielestäni vain hyvä plussa jos näin on.Mutta,mielestäni,jos on kiinnostunut toisesta aidosti ihmisenä(ylipäätään elämässä) niin sitä jaksaa kyllä kuunnella mitä toinen selittää .Eli osoittaa välittävänsä toisesta.
* on ulkonäöllisesti samantasoinen (kannattaa olla rehellinen ja realistinen)
Noniiin,ja sitten tullaan tähän nykyajan pinnallisuuden kehtoon.Toinen ihminen kun ei voi olla sopiva jos se on "rumempi" kuin sinä.Eikö....
"Yksinäisten miesten pahin ongelma on se, etteivät oikein tiedä keitä itse ovat, eivätkä siis tiedä ketä etsivät."
Jaaa,ja oikein psykologin vikaa löytyy kun osaat sanoa noinkin tarkaan.Ihan rehellisesti,tiedätkö itsekään ketä etsit,siis syvimillään.Antamasi speksit joita katsot ovat todella pinnallista huttua jotka tulevat listanI häntä päässä taikka eivät edes kuulu sinne.
Olen juuri mainitsemasi "yksinäinen mies" mutta tiedän,tasan tarkkaan kuka olen mitä etsin.Sitä varten pidän käsivarren mitan päässä kaltaisesi pinallisen bimbot.Puhut asiaa. Tuo ulkonäköjen "samantasoisuus" on se kavalin kivi näillä poluilla.
- vammanuori
.. kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Uskotko todella itse siihen, että kyse on TÄYSIN omasta valinnasta?Se on oma valinta.
Sairastan vaikeaa masennusta, mutta olen valinnut olla positiivinen.
Se ei helpota masennustani, mutta auttaa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Lisäksi olen vielä vammainen nuori herkässä iässä joka on kokenut paljon muuta paskaa elämänsä aikana niin fyysisesti kuin henkisesti - ja olen päättänyt olla positiivinen - sillä sen avulla jaksan.
Oma valinta on myös antaako itsensä katkeroitua ja kuten alempana sanotaan, "uhriutua".
Kokeilkaa kolme päivää jolloin aamulla herätessänne PÄÄTÄTTE että vaikka kuinka ette jaksaisi ja ketuttaisi, hymyilette koko päivän ja etsitte ilon aiheita asioista. Huomaatte eron. Ellette pidä takaraivossa katkeroitunutta asennetta. - Kumman valitset?
dstsdgdsg kirjoitti:
"Itse koen elämään kyllästyneet ikuiset ruikuttajat vain laiskoina ja itsekeskeisinä ihmisinä"
HAISTA VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Kiitos samoin, eipä jäänyt epäselväksi kumpaan itse kuulut...
- hohhoijaa...
asgaga kirjoitti:
Haista vittu!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sulla ei kyllä taida mennä ihan putkeen.. ja purat sen meihin muihin, että kiitos vaan ihan v*tusti! Idiootti.. Mitäpä jos keskittyisit ihan vaan siihen omaan elämääs, joko tolla samaisella linjalla (ihan se ja sama mulle) tai sitten voisit ehkä jopa tehdä jotain hyödyllistäkin kuin kiukutella täällä.
- toivo...
Kovia kokenut pärjää kirjoitti:
Kyllä. Positiivisuus on täysin oma valinta. Elämässä tapahtuu ties mitä p****aa koko ajan. Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan. Ihan itse saa päättää, mihin asioihin keskittyy enemmän ja mitä asioita jää päässään pyörittelemään.
Juuri oli tutkittu, miten kovia kokeneet menestyvät kun ovat oppineet sinnittelemään kovissakin olosuhteissa ja silti selviytymään.
Negatiivisistakin asioista selviää positiivisella asenteella sitä paitsi paljon paremmin. Valittelijat syyttelevät onnettomuuksistaan olosuhteita ja lakkaavat yrittämästä.Juuri näin! : )
Elämä on, eikä me sille mitään voida. Ainoastaan se miten asioihin suhtaudutaan, voi vaikuttaa todella paljon siihen miten elämä koetaan. Jos antaa vastoinkäymisten murentaa ja jää vaan surkuttelemaan, niin ei elämä varmasti kovin hyvältä maistu, mutta jos päättää että perhana!, jos kerran tää on käytävä läpi niin mennään sitten ja kestetään. Vaikka nyt tuntuu pahalta niin jotenkin tästä selvitään, koska joku hyvä syy tälläkin on oltava, koska eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Jos ei näin ajattele niin ei elämä kovin valoisalta näytä. Kyse on Toivosta!
Olen itsekin noussut pohjalta elävien joukkoon päivä kerrallaan taistellen ja onnellinen että olen tässä ja nyt, tänään kaiken sen jälkeen. Toista kertaa en halua sitä kokea, sillä ensimmäinenkin kerta oli viedä voimani lopullisesti ja epätoivo painoi päälle ja teki mieli luovuttaa lukemattomia kertoja.. mutta synkimmälläkin hetkellä tunsin pienen toivonkipinän ja pidin siitä kiinni, ja täällä sitä vielä ollaan, tulevaisuus avoinna. Eihän sitä koskaan tiedä mitä(mukavaa)se tuo tullessaan... : )
Erona vain meidän muiden ja valittajien kesken on se, että me jaksamme uskoa huomiseen, kaikesta huolimatta. - värisokea
atgagdag kirjoitti:
"Negatiivisuus/positiivisuus on täysin oma valinta."
Vain erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.
"On ihmisiä, jotka ovat kokeneet keskitysleirin"
Mutta ei ne siellä keskitysleirillä naama kurtussa hymyilleet.... Tai sitten sä vain olet hieman yksinkertainen, ei elämä ihan noin mustavalkoista ole. Sä vain näet sen pelkästään mustana.
- katkera sisältä.
Kovia kokenut pärjää kirjoitti:
Kyllä. Positiivisuus on täysin oma valinta. Elämässä tapahtuu ties mitä p****aa koko ajan. Elämässä tapahtuu myös kivoja asioita koko ajan. Ihan itse saa päättää, mihin asioihin keskittyy enemmän ja mitä asioita jää päässään pyörittelemään.
Juuri oli tutkittu, miten kovia kokeneet menestyvät kun ovat oppineet sinnittelemään kovissakin olosuhteissa ja silti selviytymään.
Negatiivisistakin asioista selviää positiivisella asenteella sitä paitsi paljon paremmin. Valittelijat syyttelevät onnettomuuksistaan olosuhteita ja lakkaavat yrittämästä.Hyviä pointteja, pidin varsinkin tekstinosista joissa puhuit siitä kuinka positiivisuus on itsestä kiinni, ja kuinka kovia kokeneet pärjäävät paremmin. totta kumpainenkin väite, mutta aina ei vain jaksa... Tähän väliin havainnollistava esimerkki omasta elämästäni... Mutin 18-vuotiaana tyttöystäväni kanssa omaan asuntoon kyllästyttyämme vanhempiemme jatkuvaan ryypiskelyyn ja yleiseen perseilyyn. oma isäni ei tätä hyvin ottanut vaan äidinkin juuri hänet jätettyä, minun poislähdön jälkeen hän päätti masennus ja juovuspäissään ampua itsensä. Tässä vaiheessa oli jo vaikeaa toitottaa itselleen positivisuuden merkitystä, mutta tulevan morsiammeni takia jaksoin pitää tsemppiä yllä. sitten tuli päivä jolloin sain selville, että hän pettää minua ystävänsä kanssa. Viimeisenä tikkinä vielä tieto siitä, että aikaisemmassa nuoruudessani opiskellessani eräässä musiikkiinstituutiossa olivat vanhempani nähneet paremmaksi juoda lukukausimaksuni, kaikki tämä vuoden sisään. yritä siinä sitten miettiä miten itse olet itsesi siihen jamaan saannut ja tärkeintä, hymyillä. : ) nyt eletään aikaa 5 vuotta tuon jälkeen, olen juuri saannut maksetuksi loput tuosta velasta jonka vanhempani minulle "perinnöksi" jättivät, mutta en vieläkään ole uskaltanut ketään ihmistä päästä lähelleni, olen katkera mulkku suurimman osan ajasta, mutta selviän mistä vain. Mielummin valitsisin helpon positiivisuuden jonka helppo elämä olisi tuonut...
- zsdfghjklötyuiop
paljon kokenut kirjoitti:
Negatiiviset ihmiset yleensä syyttävät toisia omista ongelmistaan, uhriutuvat. Kun päättää luopua uhrin asemastaan, eli päättää ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja tehdä asioille jotakin, alkaa todellakin tapahtua myös hyviä asioita.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että odotukset toteuttavat itseään, niin hyvät kuin huonotkin. Vanha totuus pitää paikkansa: asenne ratkaisee.Näitä ohjeita 'älä ole katkera' 'ole iloinen' tyypillisesti paukutetaan esim. joidenkin kehitysvammaistenkin päihin. Usein nämä sitten saadaankin iloisesti käyttäytymään, mutta se on sitten oma lukunsa kuka mitenkin tällaisen iloisuuden tulkitsee.
Se josko olet iloinen tai et ei todellakaan ole omassa valinnassa. Jos se niin olisi niin ei kukaan muuta olisi kuin iloinen ja varakas ja onnekas. - sdfghjklrtgyuikolpp
Kumman valitset? kirjoitti:
Kiitos samoin, eipä jäänyt epäselväksi kumpaan itse kuulut...
Näinhän se aina menee nämä onnistuneemmat eivät tietenkään voi sietää epäonnistuneita.Monilla onnistujilla on sitten vielä hirveä pakkomielle päästä syyllistämään epeäonnistujat omasta kohtalostaan, niin että heidän epäonnistumisensa johtuu pelkästään heistä itsestään ja siitä että he valitsevat epäonnistumisen.
Se että on elämässä onnistuneita on vain sen asian kääntöpuoli että on vastaavasti myös epäonnistujia. Asiasta on turha sen enempää filosofeerata ja paasata 'neuvoja' - raakkuna1
Olet huomioinut että yksinäiseksi jääneet ihmiset eivät tunne itseään tarpeeksi, niin on siinä älykäs huomio naiselta. Mutta on niitä poikkeuksiakin, sillä yksinäisyys on elämänvaihe jossa on mahdollisuus oppia tuntemaan todellisen itsensä, jonka haluaisi jakaa vielä jonkun kanssa, jonka sydän on kuin mun. Joop.
- Helppohan se on
sanoa ja kirjoittaa, kun on nainen.
Nainenhan se päättää suomessa nykyään kaikesta.
Nainen päättää aloittaako hän suhteen vai ei.
Nainen päättää mennäänkö kihloihin vai ei?
Nainen päättää erotaanko vai ei?
Nainen päättää onko seksiä vai ei?
Nainen päättää tehdäänkö lapsia vai ei?
Nainen päättää, mistä millloinkin haluaa.
Turha syyttää katkeraksi ja itsesääliin vaipuneeksi,
ei vain enää jaksa joutua toteamaan, että näin tässä
taas kävi. Hoh, hoijaa, parempi vaan yksineloa, se on
kuitenkin helpompaa.
t. Eron jo monta kertaa kokenut- 6+4
Miksihän minulla on paljon ystävättäriä, jotka eivät kaipuustaan huolimatta saa ihmissuhdetta? On myös paljon miespuolisia ystäviä, jotka ovat kertoneet avoimesti etteivät halua sitoutua vaan haluavat naisten kanssa vain seksiä. On ystävättäriä, jotka ovat tulleet miesten jättämiksi, ja heitä jotka eivät saa lapsia koska mies ei halua.
Aika omituinen yleistys sinulla. Kumpikaan sukupuoli ei taatusti voi yksin haluta suhdetta/kihlautumista/avioliittoa, kyllä niihin tarvitaan molempien suostumus. - 35344354
6+4 kirjoitti:
Miksihän minulla on paljon ystävättäriä, jotka eivät kaipuustaan huolimatta saa ihmissuhdetta? On myös paljon miespuolisia ystäviä, jotka ovat kertoneet avoimesti etteivät halua sitoutua vaan haluavat naisten kanssa vain seksiä. On ystävättäriä, jotka ovat tulleet miesten jättämiksi, ja heitä jotka eivät saa lapsia koska mies ei halua.
Aika omituinen yleistys sinulla. Kumpikaan sukupuoli ei taatusti voi yksin haluta suhdetta/kihlautumista/avioliittoa, kyllä niihin tarvitaan molempien suostumus."Miksihän minulla on paljon ystävättäriä, jotka eivät kaipuustaan huolimatta saa ihmissuhdetta?"
Usein kyse ei ole siitä etteikö saataisi ihmissuhdetta. Ongelma on vain siinä että kuka kelpaa tälläiseen ihmissuhteeseen.
"On myös paljon miespuolisia ystäviä, jotka ovat kertoneet avoimesti etteivät halua sitoutua vaan haluavat naisten kanssa vain seksiä."
Tuo lienee ihan yleistä tietyillä miehillä. Tosin tälläiset miehet yleensä sitten saavatkin seksiä. - Yks Herra
En ole tuota havainnut, mutta en olekaan koskaan alistunut pehmomieheksi...
Älä sinäkään!
Ryhdy mieheksi ja ota ohjat käsiisi! Älä anna naisten päättää, vaan lähtökohtaisesti päätä itse kaikesta. Minun kokemuksen mukaan suuri osa naisista pitää päättäväisistä miehistä tai siis...
päättäväisistä herrasmiehistä... ;D - Yks Neiti
Yks Herra kirjoitti:
En ole tuota havainnut, mutta en olekaan koskaan alistunut pehmomieheksi...
Älä sinäkään!
Ryhdy mieheksi ja ota ohjat käsiisi! Älä anna naisten päättää, vaan lähtökohtaisesti päätä itse kaikesta. Minun kokemuksen mukaan suuri osa naisista pitää päättäväisistä miehistä tai siis...
päättäväisistä herrasmiehistä... ;DJUURI SIKSI on mukava elää yksin kun voi päättää itse asioistaan. Pienistä ja suurista.
- Samaa mieltä
Toi kyllä pitää aikalailla paikkansa mutta on vielä olemassa erilaisiakin naisia.
Odotan miehen aloitetta vaikka sit hautaan asti.
Mies päättää kihloihin menosta yms.
Miehen kuuluu sanoa viimeinen sana kotona.Mutta tietty ottaa huomioon naisenkin mielipide.
Kyllä naiset on tänäpäivänä aina päällepäsmäreitä ja miehet saa kärsiä siitä.Kummastuttaa vaan että miehille ei sit kelpaa tällaset ns hyvät naiset jotka antaa tilaa miehelle ja rakastaa just sellasena kuin ne on?!
Pitäskö laittaa merkki otsaan että Olen erilainen nainen:)
50v ja eroja kokenut myös - kuka päätti mitä?
Omassa elämässäni tein miehen suuntaan aloitteen, ja hän sanoi että aletaan vaan.
Muutamaa vuotta myöhemmin päätimme yhdessä tehdä lapset.
Mies kuitenkin päätti ettei halua kihloihin eikä naimisiin. Emme menneet.
Seksiäkin harrastimme yhdessä, minä olisin toki halunnut useamminkin, mutta mies päätti toisin.
Kevään korvalla, 15 vuotta myöhemmin, mies päätti erota, lenteli kukasta kukkaan kuumimman kesän.
Syksyllä mies päätti tulla takaisin luokseni, mutta minä päätin että kiitos ei.
Nykyään mies syyttää minua yksinäisyydestään, koska päätin olla ottamatta häntä enää takaisin. - Hah !
No jos näin on, niin naisethan ovat vain vihdoinkin ottaneet mallia miehistä. Naisen alistamishistoria on niiin pitkä, että oppi on ollut perusteellinen ja tullut katapään kautta. Potut pottuina, silmä silmästä ja silleee ...
- 21321321321
Olet pääsääntöisesti tekstissä ihan oikeassa, mutta ihan noin suoraviivaisesti tilanne ei useinkaan mene käytännössä.
* on opiskellut/ opiskelee samalla koulutusasteella
Koulutusasioissa väittäisin naisten olevan yleensä tarkempia ja ennakkoluuloisempiakin kuin miesten, joten naiselle miehen koulutustausta merkitsee enemmän. Tosin tätäkin voidaan kompensoida hyvällä sosiaalisuudella.
"Eli jos olet vatsakas amismies, joka tykkää leffoista, niin paras flaksi käy pyöreiden huumorintajuisten amistyttöjen suhteen. Tai jos olet hiljainen ja outo fyysikanopiskelijapoika, niin hakeudu ujojen humanistityttöjen keskuuteen."
Ihan noin simppelisti tilanne ei välttämättä mene, koska naisia ei usein haittaa isompi mies vaan "pienempi mies". Pienelle naiselle on ok jos mies on paljonkin isompi mutta isolle naiselle harvemmin kelpaa pienempi mies.
Hiljaiset ja oudot fysiikanopiskelijapojat taas eivät välttämättä ole suosittuja oikein missään ryhmässä, mutta kuten voi todeta niin koulutustausta antaa tietyn edun ja parhaiten kumppani voikin löytyä juuri saman koulutusasteen omaavista tytöistä.
Nettimaailma on tosin aika armoton miesten kohdalla, varsinkin jos naiset saavat keskimäärin jopa kymmeniä ellei satoja yhteydenottoja. Tällöin alkaa kylmä laskelmointi ja ne henkilöt joilla ei ominaisuudet riitä tippuvat armotta ulos.- 1+18
Vain kauniit nuoret naiset saavat kymmeniä tai jopa satoja yhteydenottoja. Tavikset, yli 35-vuotiaat ja pyöreät eivät saa välttämättä yhtään.
- 4534543443
1+18 kirjoitti:
Vain kauniit nuoret naiset saavat kymmeniä tai jopa satoja yhteydenottoja. Tavikset, yli 35-vuotiaat ja pyöreät eivät saa välttämättä yhtään.
"Vain kauniit nuoret naiset saavat kymmeniä tai jopa satoja yhteydenottoja. Tavikset, yli 35-vuotiaat ja pyöreät eivät saa välttämättä yhtään. "
Ei mene ihan noin....
Totuus on että netissä saavat pyöreätkin naiset kymmeniä yhteydenottoja päivässä ja satoja kuukaudessa mm. deittipalstoilla.
Tiedän yhdenkin tapauksen josta olisi luullut ettei vastauksia olisi tullut ollenkaan (kuvan perusteella - kyseessä erittäin ylipainoinen ja ei kovin viehättävä nainen), mutta silti toinen henkilö joka oli tämän kyseisen tytön kaveri kertoi että nainen oli saanut vastauksia kymmenittäin ja mieskin oli "erittäin hyvännäköinen" (tutustuttu netin kautta). - VakkaKantensaValitse
4534543443 kirjoitti:
"Vain kauniit nuoret naiset saavat kymmeniä tai jopa satoja yhteydenottoja. Tavikset, yli 35-vuotiaat ja pyöreät eivät saa välttämättä yhtään. "
Ei mene ihan noin....
Totuus on että netissä saavat pyöreätkin naiset kymmeniä yhteydenottoja päivässä ja satoja kuukaudessa mm. deittipalstoilla.
Tiedän yhdenkin tapauksen josta olisi luullut ettei vastauksia olisi tullut ollenkaan (kuvan perusteella - kyseessä erittäin ylipainoinen ja ei kovin viehättävä nainen), mutta silti toinen henkilö joka oli tämän kyseisen tytön kaveri kertoi että nainen oli saanut vastauksia kymmenittäin ja mieskin oli "erittäin hyvännäköinen" (tutustuttu netin kautta).Vastauksia voi kyllä tulla muutama kymmen, mutta jos niistä suurin osa on toiselta puolen maata reppanoilta työttömiltä peräkamaripoikaduunareilta akateemiselle itsenäiselle naiselle, en niitä juuri hyväksi saaliiksi laske. Kun kirjoitusvirheitä kirjeessä on saman verran kuin sanoja, ei alku ole lupaava... Ja työttömäthän tunnetusti reissaavat joka viikko puolen Suomen läpi - tai sitten ei...
Itse en liene ns. hyvä saalis (ylipainoinen tavis), mutta sain muutaman hyvän vastauksen, josta päädyin ihan tavallisen viiskymppisen oman ikäiseni huomattavan ylipainoisen ei-akateemisen miehen naiseksi. Koulutusero ei haittaa, kun muuten ollaan sopivat toisillemme ja asutaan samassa kaupungissa. Kumpikaan ei pärjätä kauneuskisassa, mutta harrastetaan samoja asioita ja juttu kulkee :) - 345343443
VakkaKantensaValitse kirjoitti:
Vastauksia voi kyllä tulla muutama kymmen, mutta jos niistä suurin osa on toiselta puolen maata reppanoilta työttömiltä peräkamaripoikaduunareilta akateemiselle itsenäiselle naiselle, en niitä juuri hyväksi saaliiksi laske. Kun kirjoitusvirheitä kirjeessä on saman verran kuin sanoja, ei alku ole lupaava... Ja työttömäthän tunnetusti reissaavat joka viikko puolen Suomen läpi - tai sitten ei...
Itse en liene ns. hyvä saalis (ylipainoinen tavis), mutta sain muutaman hyvän vastauksen, josta päädyin ihan tavallisen viiskymppisen oman ikäiseni huomattavan ylipainoisen ei-akateemisen miehen naiseksi. Koulutusero ei haittaa, kun muuten ollaan sopivat toisillemme ja asutaan samassa kaupungissa. Kumpikaan ei pärjätä kauneuskisassa, mutta harrastetaan samoja asioita ja juttu kulkee :)Varmasti tulee vastauksia ulkopaikkakunniltakin, mutta valtaosa vastauksista taitaa silti olla lähialueilta.
Enkä usko että oikeinkirjoituskaan on se suurin ongelma, jos mies nyt pystyy taustalla valloittamaan. Toki jos koko teksti on kirjoitusvirheitä täynnä niin ei silloin vastausta taida tulla... Mutta varmasti rahatilanne vaikuttaa ja sekin että onko mikä koulutus taustalla. En usko akateemisen naisen innostuvan kovin hyvätuloisestakaan duunarista jos ei miehen tekemisillä voi retostella.
Valtaosa hakijoista on tietysti paljon nuorempia ja tietenkin seksihakujakin tulee roppakaupalla varsinkin miehiltä naisille. Siltikin noita asiallisia vastauksia taitaa tulla muutamista useisiin kymmeniin lähestulkoon joka ilmoituksen kohdalla johon on vähänkin enemmän laitettu tekstiä. - Kesämieli :)
1+18 kirjoitti:
Vain kauniit nuoret naiset saavat kymmeniä tai jopa satoja yhteydenottoja. Tavikset, yli 35-vuotiaat ja pyöreät eivät saa välttämättä yhtään.
Minä olen 49 v keskivertonäköinen nainen, aikaisemmin olin pyöreä, nyt normaalipainoinen.
Minulla on ollut muutamaan otteeseen profiili deittipalstalla, ja kyllä, yhteydenottoja on tullut satoja.
Tärkeää on hyvä profiiliteksti, rehellinen ja hauskakin, selkeä ja todenmukainen profiilikuva sekä riittävän kattava kuvaus itsestäsi ja toiveistasi.
Tietenkin yhteydenotoista suurin osa on ihan "vääräntyyppisiltä" miehiltä, mutta osa on johtanut tapaamiseen ja tapailuun, muutama uusi ystävä on löytynyt.
Ensi vkl pitäisi tavata mies, jonka kanssa olemme usean kuukauden ajan kirjoitelleet ja soitelleet :)
- Eivät naisetkaa aina
oikein tunnu tietävän ketä etsivät? Vai onko se normaalia käytöstä esim. baarissa aloittaa ehti vittuilu, negatiivinen kommentointi, keskisormen näytö, haistattelu ym. Tuntuu olevan ihan normaalia suominaisen puuhaa vai onko tämä jokin miehuuskoe? Se, joka kestää vittuilun, onkin se oikea :D
Ota niistä naisista selvää, kun eivät tiedä itsekään, mitä haluavat.- 3454353434
"oikein tunnu tietävän ketä etsivät? Vai onko se normaalia käytöstä esim. baarissa aloittaa ehti vittuilu, negatiivinen kommentointi, keskisormen näytö, haistattelu ym. Tuntuu olevan ihan normaalia suominaisen puuhaa vai onko tämä jokin miehuuskoe? Se, joka kestää vittuilun, onkin se oikea :D"
Naisten epämiellyttävä käytös johtuu yleensä siitä jos mies ei miellytä heitä ollenkaan. Tuommoista käytöstä ei tapahdu koskaan sellaisen miehen kohdalla joka vähänkin miellyttää heitä. - fffdfdfdf
3454353434 kirjoitti:
"oikein tunnu tietävän ketä etsivät? Vai onko se normaalia käytöstä esim. baarissa aloittaa ehti vittuilu, negatiivinen kommentointi, keskisormen näytö, haistattelu ym. Tuntuu olevan ihan normaalia suominaisen puuhaa vai onko tämä jokin miehuuskoe? Se, joka kestää vittuilun, onkin se oikea :D"
Naisten epämiellyttävä käytös johtuu yleensä siitä jos mies ei miellytä heitä ollenkaan. Tuommoista käytöstä ei tapahdu koskaan sellaisen miehen kohdalla joka vähänkin miellyttää heitä.vois käytöstavat silti muistaa, vaikka ei toinen miellyttäisi, vai mitä?
- ???????
Ai olit melkein sinkkuna vuoden ? Ja treffailu kävi tutuks ? Ja nyt jo kihloissa. Hei älä neuvo asioista, joista et tunnu tietävän mitään. Ei miehet selviä tästä parisuhde pelistä yhtä helpolla, kuin naiset. Miehet lähtee treffeille ja yrittävät parhaansa mukaan saada naisen viihtymään. Mitä tekee nainen ? Katsastaa ehdokkaita. Tasavertaista touhua eikö ?
Ikävä kyllä minun pitäs ottaa paljon itsenitasoista ulkonäöllisesti alempaa luokkaa oleva, koska tässä iässä on itsestään huoltapitävät naiset ja perheellisiä, mutta kunnostaan huolehtia miehiä riittää. Enkä halua läskiä akkaa, jota saa hävetä, vaikkei olekaan ketään kelle häntä näyttää. Vissiin pitää vaan ruveta yrittämään varattuja.- huom !!
Niin ja kaiken lisäksi läskien akkojen kanssa on myös kaikenlaisia ongelmia. Ne syö paljon, takaa ei yletä, alle ei uskalla mennä ja päällä ei pysy. Jos lähdetkin etsimään seuraa varatuista niin muista ensin varmistaa, että pärjäät mahdollisesti naisen miehelle, joka ei suvaitse toimiasi ilman nenähommia.
- toivoinen
Eikö nää viestit kuuluis sinkkupalstalle? Vaikka sama se periaatteessa mulle on. Ei kaikki yksinäiset etsi parisuhdetta, en minä ainakaan.
- kermakuukkelikuu
Minusta taas tuntuu siltä, että ihminen joka saa näppylöitä vastoinkäymisistä eikä kykene samaistumaan toisen vastoinkäymisiin ei ole nähnyt elämää. Ei kannata esittää turhaan mitään mitä ei ole. Sitä paitsi ihminen joka on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä saattaa arvostaa elämän hyviä asioita eri tavoin kuin se joka on elänyt kaiken aikaa ruusupedillä. Joka väittää että tämä maailma on onnela, ei joko ole kokenut elämässään mitään tai sitten elää omaa illuusiotaan. Toisille elämä hymyilee, toisille ei. En minäkään teeskentele, että elämäni ei ole aina ollut helppoa ja välillä on ollut todella kovaa. Jos nainen ei kykene sitä hyväksymään niin olkoon hyväksymättä. Mieluummin jaan elämäni sellaisen naisen kanssa joka ymmärtää ettei elämä ole aina helppoa ja osaa sen vuoksi arvostaa elämää aivan eri tavoin. En aio muuttaa kokemaani sen vuoksi että minun tarvitsis miellyttää kaiken maailman kermaperseitä.
- yksin kotona
Mä olin monta vuotta iloinen ja rento. Kävin baareissa ja kaikissa tapahtumissa. Eipä auttanut mitään. Olen vonkannut huvikseni 20 kg ylipainoisia naisia, ei nekään kiinnostu vaikka itse käytän L kokoisia paitoja ja olen urheilullinen. Naisille ei kelpaa mikään siiis!
- Kylälähtee.....
Lakkaa vonkaamasta ja hae seuraa vaikka huomiseksi kahville... Älä ole epätoivoisen oloinen... ;D
- Tosikko
Jos liian hyvän näköinen rennosti käyttäytyvä mies hakeutuu seuraani, niin oletan hänen etsivän vain helppoa seksiseuraa. Todennäköisesti hän on lisäksi varattu, joka vonkaa vaan huvikseen. Arvostan itseäni niin paljon, etten lähde leikkiin ollenkaan.
- Toinen tosikko
Tosikko kirjoitti:
Jos liian hyvän näköinen rennosti käyttäytyvä mies hakeutuu seuraani, niin oletan hänen etsivän vain helppoa seksiseuraa. Todennäköisesti hän on lisäksi varattu, joka vonkaa vaan huvikseen. Arvostan itseäni niin paljon, etten lähde leikkiin ollenkaan.
Sanoisin aivan samat sanat, kuin "Tosikko"
- kihlattu
Kyllä naisille kelpaa! Mutta miehet menee iskemään vääriä naisia.. siitä se johtuu. Ja ei toki listani ole mustavalkoinen, niinkuin joku edellä mainitsi esim. huonon koulutustaustan voi kompensoida sosiaalisella älykkyydellä jne. Ja jos on vähän ruma, niin ei haittaa jos on muuten tosi lahjakas, tai älykäs tai no, joitain naisia houkuttaa raha ja status. Kysymys on pelkästä kompensaatiosta ja sitä kautta oman "markkina-arvon" määräytymisestä.
katkeruus on oma valinta. Ja kun tilanteen on päästänyt kyllin pahaksi, monet katkeroituvat jo siitä, jos joku ei tule baarissa juttelemaan. Ihan kuin nyt muiden velvollisuus olisi piristää, jos naama on norsunvitulla, Kyllä se kuule on ihan oma velvollisuus.- ggdgdffh
"katkeruus on oma valinta."
Ainoastaan erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa. - ertyumkiouy
ggdgdffh kirjoitti:
"katkeruus on oma valinta."
Ainoastaan erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.Katkeruuteen on opittu ja sitä kautta se on oma valita. Yritä edes pyrkiä siitä pois...
- mietin vaan
ggdgdffh kirjoitti:
"katkeruus on oma valinta."
Ainoastaan erilaisten hihhuleiden harhakuvitelmissa.Katkeruus on käytävä läpi mutta siitäkin voi joskus myös luopua jos haluaa, siinä mielessä on oma valinta, mutta se ei käy noin vain niinkuin usein uskotellaan.
Ja kuka täällä otti herneet nenäänsä niistä aiemmista viesteistäni, varmasti tietää mistä on kyse? Saanko kysyä miksi? - I hate people
Mihinkäs muita tarvitaan jos on oltava niin itseriittoinen että itse itseään piristettäväkin jos masentaa? Kylläpään perkele jokainen on toisia aina sortamassa, vittuilemassa, kampittamassa mutta ei mitään positiivista saisi koskaan keneltäkään odottaa? Saatanan paskapäät, sitten vielä itse väitätte että on jokaisen "oma valinta" onko positiivinen vai negatiivinen!!
SAATANAN PASKAPÄÄT PERKELE!!! - Snaijaatko ?
I hate people kirjoitti:
Mihinkäs muita tarvitaan jos on oltava niin itseriittoinen että itse itseään piristettäväkin jos masentaa? Kylläpään perkele jokainen on toisia aina sortamassa, vittuilemassa, kampittamassa mutta ei mitään positiivista saisi koskaan keneltäkään odottaa? Saatanan paskapäät, sitten vielä itse väitätte että on jokaisen "oma valinta" onko positiivinen vai negatiivinen!!
SAATANAN PASKAPÄÄT PERKELE!!!Se on no. sinun oma valintasi. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle valita, ei antaa eikä tarjota. Se lähtee sinun omien korviesi välistä ja sille, mitä sieltä lähtee, ei mahda kukaan toinen mitään.
Perusidea on, että sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ovat, ajattelevat, tekevät, mistä välittävät ... Vain sillä on merkitystä, mitä sinä olet, ajattelet, teet, mistä ja miten välität ... - I hate people
Snaijaatko ? kirjoitti:
Se on no. sinun oma valintasi. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle valita, ei antaa eikä tarjota. Se lähtee sinun omien korviesi välistä ja sille, mitä sieltä lähtee, ei mahda kukaan toinen mitään.
Perusidea on, että sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ovat, ajattelevat, tekevät, mistä välittävät ... Vain sillä on merkitystä, mitä sinä olet, ajattelet, teet, mistä ja miten välität ...Vai ei ole mitään väliä? Jos joku sanoo tai tekee sinulle jotai negatiivista niin silläkö ei ole mitään väliä? Kaikilla on aina niin helvetin jyrkkä negatiivinen asenne meikäläistä vastaan vaikka en olisi kerennyt sanoa mitään ja sekö ei saisi vaikuttaa mitään? Jos saan paskaa niskaani joltain, annan samalla mitalla takaisin. Valitettavasti paskaa on tullut niin paljon että ei ole päässyt harjoitusta syntymään positiivisesta puolesta....
- .
Juu, kaikki on omaa vikaa ja katin kontit sanon minä. Toisten tehtävä on tulla piristämään norsunvinkuralla olevaa söpönaamaani se on itsestään selvä. En kait nyt itse itseäni pysty piristämään.
- monikakkupäältäkauni
minusta on juuri tuo, et katsoo ulkonäköä heti, suurin syy, ettei mikään onnistu..
- juudas2012
Sinä taidat olla tyyppi jolle ainoa huono asia elämässä mikä on tapahtunut on katkennut kynsi. Tai sitten kotiin unohtunut kynsilakkapurkki. Ja nyt sitten ihmisiä auttaaksesi olet tullut kertomaan kuinka pitää toimia, että löytäisi oikeanlaisen kumppanin. Sanot olevasi se paha tyyppi joka nettideiteissä esiintyy. Olet varmasti se useiten siellä asusteleva tyyppi, jonka ainoa huoli sopivasta partnerista on sopiva koulutus ja oikeankokoiset kulmakarvat.
Miksi ihmiset hakisi samasta kaupungista ihmisiä kun tapaavat he jo muutenkin siellä. En usko että samanikäisyys takaa onnellista tarinaa niinkuin ei eri ikäisyyskäään, mutta olen varma että sopiva kontrasti tuo kyllä jännitystä suhteeseen.
Kouluaste ei kerro yhtään muuta kuin sen, että joku joka tuijottaa koulutukseen ei laita oikeille asioille kovinkaan paljon painoa. Samalla ajatuksenjuoksulla eli ymmärryksellä on kyllä merkitystä.
Jos aletaan kategorisoimaan ihmisiä ja sen perusteella tehdään valintoja niin ollaan niin syvällä suossa, että onnellisen suhteen mahdollisuus saavuttaa on lähes nolla.
Ei tunteista luovuta, niissä ollaan niin kauan kun niitä riittää. Se on sama oletko rakastunut tai itseäsi säälivä tai muita vihaava. Siihen ei auta kuin niiden tunteiden käsittely. Jos haluat oikeasti auttaa jotakuta niin ole rehellinen ensi kerralla kun suostut tapaamaan ihmisen josta et ole edes kiinnostunut sen sijaan että annat hänen luulla jotain muuta olemalla hiljaa.
Sanot vaan suoraan että näytät ihan peestä ja et olisi ikinä kiinnostunut hänestä, koska se on juuri se mitä oikeasti ajattelet. Silloin saattaisin jopa minäkin arvostaa sinun mielipidettäsi.
Sinun kannanottosi ei tuo mitään mitä jo ei tiedetä. Ratkaisut ovat mielestäsi oikeita, koska tietenkin itse toimit niiden mukaan.
Suhteessa oli se sitten rumien tai kauniiden välinen, akateemisten välinen tai kouluja käymättömien välinen niin siinä täytyy olla kipinä mikä tekee suhteesta sen mikä voi kestää vuosikymmenen rasituksen. Jos ihmiset ovat kovin samanlaisia niin harvoin siitä löytyy se kipinä mistä puhun.
Eli sun ohjeet on kuin kastikepaketin kyljestä luettu mikä voi toimia hetken mutta kuka jaksaa valmiskastikkeita pitkään, kysyn vaan.
En voi kuin ihmetellä miksi sitten tapaat ihmisiä jotka ovat katkeroituneita, et vissiin kovin hyvin ihmisiä tunne.
Tai sitten jos saat jotain kummallista pönkitystä omaan itseesi jota voit sitten ammentaa täällä meille tuomatta mitään uutta.
Itse et edes tiedä mitä haet koska joudut niin usein siihen samaan tilanteeseen mistä puhuit. Ihminen joka tietää mitä hakee ajautuu paljon useammin juuri niiden ihmisten luo josta pitää tai haluaa tavata, niin se menee.
Yksinäiset eivät taas koskaan opi etsimään oikein tai haluamaan oikein jos eivät saa rehellistä palautetta.
Ihmiset ovat kommunikaation armoilla, mutta nettideiteissä se on aivan tuntematon käsite. Kukaan ei edes vaivaudu tuntemaan ketään. He ovat ihmisiä jotka ostavat ruokaa edes lukematta pakkausselostetta saati hintaa..
Pitää saada kokeilla jotta voi tietää, ei oikeasti ole kovin kaukana totuudesta.
Ja kun puhutaan suhteista kommunikaatio pitäisi olla edes alkeellisella tasolla jotta siitä voisi saada jotain irti.
Ihmiset pelkäävät että heistä sanotaan jotain pahaa jos eivät voi sanoa hyvää.
Ja eivät halua rikkoa hyvän ihmisen kuvaa itsessään.
Siitä kärsivät nämä sinun mainitsemat ihmiset, sinun kärsimättä ollenkaan.
Hyvässä kommunikaatiossa molemmat kärsii tai sitten molemmat voi hyvin.
Mutta minusta se on kaikkien kannalta silti parempi.
Ei kannata surra sellaista mikä surettaa toista mutta ei itseä.
Suremiseen ei anneta apua suremalla itse.
Jos ei halua auttaa niin silloin on parempi olla edes surematta ja auttamatta. - 13
kohta b valitettvan tosi
paitsi että en oo kovin upea :) - Herra 47s
Sama valintalista miehelle sopivasta naisesta:
- tykkää kottitöistä
- kaunis saa olla, ei se haittaa
- sopiva ikäero, nuorempi nainen piristää, minimi 5-10v
- ei tykkää siideristä
- puhuu kauniisti yleensä ja erityisesti jotain pyytäessään
- siveä.
Pari viimeistä kohtaa voivat vaatia etsintään kauempaa kuin kotikaupungista tai jopa maasta, mutta ei kannata vähempään tyytyä. Muista! Mies on perheenpää.- palvelukseen haetaan
Haluat siis palvelijan etkä ihmissuhteen...
- kihlattu
Huoh... oloni tuntuu nyt aika väärinymmärretyltä. Tän siitä saa kun yrittää auttaa. Siis summa summarum:
Ihmisen ei pidä katkeroitua siitä, jos joku sanoo, että "et ole mun tyyppiä". Siitä pitää ottaa opiksi ja etsiä ihmisiä "joiden tyyppiä" voisi olla.
En nyt haluaisi käyttää itseäni esimerkkinä, kun sekin taas ymmärretään pelkäksi itsekehuksi, MUTTA
Olen siis alta 30-vuotias akateemisesti kouluttautunut nainen, joka tykkää lukea venäläistä kaunokirjallisuutta, kuunnella Kate Bushia, joogata ja matkustella. Äänestän vasemmistoa, eikä monikulttuurisuus ole minulle uhka.
- Näistä seikoista kirjoitin aikanaan deittiprofiiliini ja toivoin SAMANHENKISTÄ seuraa. Noh, jostin syystä minulle tykkäsivät kirjoittaa monet miehet ja pojat, jotka tykkäsivät lukea lähinnä biltema-kuvastoja, kuuntelivat rokkia, harrastivat jääkiekon seuraamista ja matkustaisivat mielellään teneriffalle. Useimmiten eivät seuranneet juurikaan politiikkaa, koska eivät jaksaneet tms. - Sitten kun ystävällisesti ilmoitin, että emme taida olla ihan samalla aaltopituudella, niin eiköhän viestilaatikko täyttynyt "mikä teitä naisia vaivaa, kun mikään ei kelpaa" -viesteillä.
SÄ OLET HYVÄ NOIN, MÄ OLEN HYVÄ NÄIN, MUTTA KOITA KAVERI TAJUTATA, ETTÄ ME OLLAAN ERILAISIA. damn.
Arvostan monenlaisia koulutuksia, mutta on fakta, että minun on helpompaa löytää itselleni sopiva kumppani akateemisten parista. En ole eläissäni tavannut amislaista, jonka kanssa voisi keskustella suvereenisti niistä asioista, jotka minua kiinnostaa. Jos tapaisin, tuskin miettisin siinä vaiheessa enää pätkääkään koulutuksia.
Löysin onneksi lopulta sopivan ihmisen itselleni ja nyt olemme kihloissa. Toivon vilpittömästi samanlaisia tarinoita muillekin.
Miksi ihmeessä joku mukava nainen/mies valitsisi kumppanikseen katkeran tyypin, kun voisi ottaa iloisen ja reippaan tyypin? Maailmaa ei kiinnosta mitä paskaa olette niskaan saaneet, ainoastaan sillä on väliä miten olette niistä selvinneet. Teette omalla vitutuksellanne haittaa vain itsellenne, muita ei kiinnosta, ne kiertää teidät kaukaa.
Hyväksykää pettymyksenne ja jatkakaa eteenpäin.
terv. aloittaja, joka oli lukiossa niin paksu, ettei kukaan poika vilkaissut sekuntia kauempaa. Joka itki iltaisin, kun oli niin s**tanan yksinäinen ja vihainen ja katkera, mutta joka sitten aikuistui ja antoi anteeksi, ennen kaikkea itselleen. Kun tykkää itsestään alkaa tykätä muistakin.- 4353454334
"Olen siis alta 30-vuotias akateemisesti kouluttautunut nainen, joka tykkää lukea venäläistä kaunokirjallisuutta, kuunnella Kate Bushia, joogata ja matkustella. Äänestän vasemmistoa, eikä monikulttuurisuus ole minulle uhka.
- Näistä seikoista kirjoitin aikanaan deittiprofiiliini ja toivoin SAMANHENKISTÄ seuraa"
Saatoin jo hörähtää noiden asioiden kohdalla ja totesin, että tavismiesten kannattaisi olla järkeviä eikä vastata kaiken maailman nirppanokille.
Se on tosin mielestäni jopa huvittavaa, että naiset kirjoittavat pitkän litannian asioista mistä ovat kiinnostuneita jne. No jos mies ei satu pitämään jostakin asiasta tai olevan samaa mieltä niin se on suora turn-out naiselle ja hyvin voi johtaakin siihen että nainen toteaa "Me ollaan niin erilaisia (koska ei oltu tuosta yhdestä asiasta samaa mieltä)".
"Arvostan monenlaisia koulutuksia, mutta on fakta, että minun on helpompaa löytää itselleni sopiva kumppani akateemisten parista. En ole eläissäni tavannut amislaista, jonka kanssa voisi keskustella suvereenisti niistä asioista, jotka minua kiinnostaa. Jos tapaisin, tuskin miettisin siinä vaiheessa enää pätkääkään koulutuksia."
Useimmat kirjoittaisivat varmaan noin, mutta ikävä kyllä käytönnössä tilanne menee yleensä jokseenkin niin että koulutaustan kuultuaan nainen tekee johtopäätöksen jatkosta. Sitä joutuu niin vahvasti omien ennakkoluulojen valtaan, että niistä ennakkoluuloista on mahdotonta enää erottautua.
Toki amislaiset ovat varsinainen kirosana tietyissä piireissä ja en sano etteikö siinä joukossa olisi paljon niitäkin jotka eivät välttämättä ole ihan sielä järkevimmästä päästä, mutta paljon löytyy niitä asiallisia ja järkeviäkin ihmisiä. Tosin tuollakaan seikalla harvemmin on merkitystä, koska on jouduttu jo mainittujen omien ennakkoluulojen uhriksi.
Olet kuitenkin aivan oikeassa iloisuuden merkityksestä. Olen huomannut sen omalla kohdallanikin eli olen saanut seuraa ja yksi iso tekijä tuohon lienee juuri iloisuus. Tilanteeni ei sinänsä ole kovin posiitivinen vaan erittäin päinvastoin, mutta ei liika murehtiminenkaan asioita auta.
Vaikeaa se toki on olla iloinen ja pitää iloisuutta yllä jos ei asiat kovin hyvin tunnu menevän. Ainoa keino olisikin oikeastaan yrittää olla iloinen asioista jotka ovat omassa tilanteessa hyvin ja koittaa löytää asioita joiden kautta voisi tilannettaan saada haluamaansa suuntaan. - akatonnna
4353454334 kirjoitti:
"Olen siis alta 30-vuotias akateemisesti kouluttautunut nainen, joka tykkää lukea venäläistä kaunokirjallisuutta, kuunnella Kate Bushia, joogata ja matkustella. Äänestän vasemmistoa, eikä monikulttuurisuus ole minulle uhka.
- Näistä seikoista kirjoitin aikanaan deittiprofiiliini ja toivoin SAMANHENKISTÄ seuraa"
Saatoin jo hörähtää noiden asioiden kohdalla ja totesin, että tavismiesten kannattaisi olla järkeviä eikä vastata kaiken maailman nirppanokille.
Se on tosin mielestäni jopa huvittavaa, että naiset kirjoittavat pitkän litannian asioista mistä ovat kiinnostuneita jne. No jos mies ei satu pitämään jostakin asiasta tai olevan samaa mieltä niin se on suora turn-out naiselle ja hyvin voi johtaakin siihen että nainen toteaa "Me ollaan niin erilaisia (koska ei oltu tuosta yhdestä asiasta samaa mieltä)".
"Arvostan monenlaisia koulutuksia, mutta on fakta, että minun on helpompaa löytää itselleni sopiva kumppani akateemisten parista. En ole eläissäni tavannut amislaista, jonka kanssa voisi keskustella suvereenisti niistä asioista, jotka minua kiinnostaa. Jos tapaisin, tuskin miettisin siinä vaiheessa enää pätkääkään koulutuksia."
Useimmat kirjoittaisivat varmaan noin, mutta ikävä kyllä käytönnössä tilanne menee yleensä jokseenkin niin että koulutaustan kuultuaan nainen tekee johtopäätöksen jatkosta. Sitä joutuu niin vahvasti omien ennakkoluulojen valtaan, että niistä ennakkoluuloista on mahdotonta enää erottautua.
Toki amislaiset ovat varsinainen kirosana tietyissä piireissä ja en sano etteikö siinä joukossa olisi paljon niitäkin jotka eivät välttämättä ole ihan sielä järkevimmästä päästä, mutta paljon löytyy niitä asiallisia ja järkeviäkin ihmisiä. Tosin tuollakaan seikalla harvemmin on merkitystä, koska on jouduttu jo mainittujen omien ennakkoluulojen uhriksi.
Olet kuitenkin aivan oikeassa iloisuuden merkityksestä. Olen huomannut sen omalla kohdallanikin eli olen saanut seuraa ja yksi iso tekijä tuohon lienee juuri iloisuus. Tilanteeni ei sinänsä ole kovin posiitivinen vaan erittäin päinvastoin, mutta ei liika murehtiminenkaan asioita auta.
Vaikeaa se toki on olla iloinen ja pitää iloisuutta yllä jos ei asiat kovin hyvin tunnu menevän. Ainoa keino olisikin oikeastaan yrittää olla iloinen asioista jotka ovat omassa tilanteessa hyvin ja koittaa löytää asioita joiden kautta voisi tilannettaan saada haluamaansa suuntaan.Minäkin tykkään venäläisestä kaunokirjallisuudesta, eritoten Fjodor Dostojevskista. Lisäksi pidän Kate Bushin lauluista. En ole akateemisesti koulutettu, itse asiassa minulla ei ole mitään ammatillista koulutustakaan. Koulunkäynnit lopetin peruskouluun. Pidän pitkistä keskusteluista amislaisten sekä akateemisten ihmisten kanssa. Jokaisella on hyviä ajatuksia elämästä ja kirjallisuudesta. Muuten olen elämänasenteesta samaa mieltä tämän keskusteluketjun aloittajan kanssa. Olen yksinäinen mieshenkilö, enkä kaipaa suhdetta naiseen, en mieheen. Elämässä kaikella on aikansa, mutta kaikesta pahasta olostakin on ulospääsytie, ajan kanssa ja olemalla mahdollisimman rehellinen itselleen ja muille.
- Kuka oli Bela Kan?
Kihlatulle! Nauroin, juuri samaan ilmiöön olen törmännyt itse deittipalstoilla!!!
Mutta: kyllä amislaisissakin on erittäin tietorikkaita ja aikaansa seuraavia ihmisiä. Ex-mieheni ei käynyt nuorena muuta kuin keskikoulun (vastaa suunnilleen nykyistä yläastetta, mutta hänellä on erittäin hyvä yleissivistys. Kysäisin pari päivää sitten häneltä mm kuka oli Bela Kan. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä elämänvaihdeiden selostuksineen!
Tiedätkö itse muuten kuka oli Bela Kan? - korjaus
Kuka oli Bela Kan? kirjoitti:
Kihlatulle! Nauroin, juuri samaan ilmiöön olen törmännyt itse deittipalstoilla!!!
Mutta: kyllä amislaisissakin on erittäin tietorikkaita ja aikaansa seuraavia ihmisiä. Ex-mieheni ei käynyt nuorena muuta kuin keskikoulun (vastaa suunnilleen nykyistä yläastetta, mutta hänellä on erittäin hyvä yleissivistys. Kysäisin pari päivää sitten häneltä mm kuka oli Bela Kan. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä elämänvaihdeiden selostuksineen!
Tiedätkö itse muuten kuka oli Bela Kan?Korjaus Bela Kun, ei Kan
- itsallinthewrist
Aloitus on vähän sitä rataa, että jos todellisuus näyttää B:ltä, voisi vaan mennä ja käskeä itsensä näkemään sen A:na. Että päätät vain, että todellisuus on A eikä B ja simsalabim, todellisuudesta tulikin A.
Eikä ole parisuhde-elämä koskaan ollut näin helppoa. - Akateeminen..
Parhaimmat suhteeni ovat olleet amisnaisten kanssa.
- Ei kiitos
Lähtökohtana on siis se, että kaikki haluavat parisuhteen? Melko yksioikoista mielestäni.
- kuksin kotona
Niinpä. Mulle riittää hyvin pelkkä seksi.
- mies23
Yleensähän puolisoilla on jotain yhteistä, mutta ei me kyllä saada yksinäisten määrää vähemmäksi, jos puolisoehdokkaista karsitaan 90% pois jo pelkän erikaltaisuuden perusteella. Enemmän huolestuttaa tuollaisten järkiavioliittojen onnellisuus ja rakkauden määrä. Suurimmissa rakkaustarinoissakin rakastavaiset ovat yleensä kaikkea muuta kuin samanlaisia, ehkä samanmielisiä, tai samanmielisyyskin on vain rakkauden aikaan saamaa.
- Tällaistavaan
Olen ammattikoulun käynyt nainen, ehkä vielä joskus opiskelen lisää mutta en tahdo olla missään tekemisissä ihmisen kanssa jolle vähemmän kouluttautunut on heti "amislainen" :) Mikä sana tuo edes on?
Olen jossain määrin kiinnostunut politiikasta, valitsen matkakohteekseni erittäin mielellään jotain muuta kuin Teneriffan. En joogaa, mutta käyn kuntosalilla, uimassa, ratsastamassa ja lenkkeilen, sekä tykkään kokeilla kaikenlaista uutta. Kirjoja en juuri lue, mutta tv:stä valitsen mielelläni minua kiinnostavia dokumentteja ja jopa niitäkin jotka eivät kiinnosta niin paljoa. Haluan tietää ja keskustella mahdollisimman monesta aiheesta.
Sanoisin että kokeile kaikkea uutta ja tutustu erillaisiin ihmisiin, niin vähän muutut ennakkoluulottomammaksi. Joskus elämänkoulu kasvattaa.
On tosi että ihmiset etsivät helposti kumppaniksi jotain aivan muuta kuin itse ovat. Esimerkkisi oli kuitenkin todella huono.- Tällaistavaan
* asuu mielellään samassa kaupungissa
* on suunnilleen saman ikäinen
Näitä myös vähän mietin, melko rajoittunutta on jos pitää saman kaupungin sisältä aina etsiä. En nyt ole kovin kaukosuhteidenkaan puolesta, mutta kyllä minusta sellainen max. 200-250km säde on hyvä. Ainakin meillä miehen kanssa oli helppoa taittaa 130km välimatkaa siinä vaiheessa kun tapailtiin, varsinkin silloin kun vähän jo tutustui. Tämähän riippuu paljon siitä kuinka paljon on valmis panostamaan ellei aivan kaukosuhteeksi mene. Sama kaupunki tottakai ihanteellinen, mutta kuinka monella tosissaan kolahtaa siltä alueelta?
Suunnilleen saman ikäinen, hyvä ja huono. Jos on kovin nuori henkilö kyseessä, tottakai tämä on silloin plussaa. Aikuisten suhteet toimii mielestäni kuitenkin kun ikäeroa on alle 10v. Tämäkin on vain minun mielipiteeni ja aikuisille jotka päätyy suhteeseen jossa ikäeroa 10 vuotta, sanon että se on oma valintanne.
Meillä on melkeen 6v ja ei ole missään vaiheessa ollut negatiivinen asia. En aivan sanoisi että olemme suunnilleen saman ikäisiä vaikka ei tuo mahdoton ikäerokaan ole.
- Armeliaisuutta!
Voi teitä nuoret miten kapeakatseisia ja ahdasmielisiä olette! Itse olen akateeminen keski-ikäinen, ja silloin kun olin nuori, akateemisuus oli paljon harvinaisempaa ja arvostetumpaa kuin nyt.
Rupesin seurustelemaan ns. amispojan kanssa, vaikka aluksi häntä häpesinkin juuri tuon alhaisen statuksen vuoksi. Menköön oman lapsellisuuteni piikkiin. Pojasta varttui mies ja aviopuoliso. Vieläkin olemme parhaat ystävät vaikka avioliitto kariutui. Kukaan myöhemmistä miesystävistäni ei ole akateeminen, fiksuja kylläkin kaikki.
Toivon että elämä opettaa teitä nuoria näkemään elämän vivahteita. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin luulette vaan sävykkäämpi. Nuorena sitä olin minäkin paljon ehdottomampi ja hymyttömämpi nipottaja kuin nyt. Älkää olko niin paskantärkeitä ja huumorintajuttomia.
Suurimman osan elämä on ihan siedettävää, mutta asenteillaan voi pilata paljon. Jokaiselle tulee jotain vastoinkäymisiä ennemmin tai myöhemmin. Jos elämän alku on kovin helppoa ja kaiken saa valmiina, jatko voi ollakin takkuista, kun pitäisi ihan itse selvitä haasteista. Jokainen voi kasvattaa itseään sen jälkeen kun vanhempien vastuu loppuu. Elämä on jatkuvaa henkistä kasvamista. - Yualle
Amismies - amistyttö. Fyysikanopiskelijapoika- humanistityttö.
Saanko sitten kysyä, että mikä on sinun koulutustaustasi =) - oikea rakkauspakkaus
Uskokaa tai älkää, mutta minulla on nyt paljon fiksumpi mies kuin entiseni vaikka ei ole mitään kouluja käynyt. Hän tietää kaikenmaailman asioista, on taitava käsistään, hoitaa kotityöt, on mahtava keskustelija ja kuuntelija, hyvä rakastaja, hyvää seuraa, positiivinen, auttavainen, iloinen, rakastava, hellä, luotettava, lempeä...voi vaikka mitä! Entinen mies oli naimisissa työnsä kanssa, elämä mapitettu kirjoihin ja kansiin ja päässä ei liikkunut mitkään muut kuin silmät.
Rakkaus ei katso ikää, ei sukupuolta, ei asemaa, ei varallisuutta, ei heikkoutta...tärkeintä on hyvä ja kiltti luonne ihanassa paketissa, jota ei pysty olemaan rakastamatta. Kylmä ja tunteeton ihminen ei kosketa kenenkään sielua vaikka ulkoisesti olisi mitä vaan. - Satu 26
oikea rakkauspakkaus. Mulla on kanssa aivan ihana mies ,hän on minua 40vuotta vanhempi, eläkkeellä. Työelämässä hän oli jäte-auton kuljettaja, löysi roskiksista kaikkea krääsää ,jota myi sitten eteenpäin ja hankki valtavan omaisuuden. Ukko on aivan ihana. Osti minulle joululahjaksi mersun. Ollaan tässä yritetty tehdä lasta, että saataisiin perillinen hänen valtavalle omaisuudelleen, äijä on hirveä häntäheikki,nytkin olen täällä maakuuhuoneessa odottelemassa kun hän tuo minulle kahvit sänkyyn ja voimme jatkaa yritystä. Asumme isossa omakotitalossa keittiöön on matkaa. Tarttee alkaa lopettelemaan ,hän tulossa tänne makkariin , kuulen kuinka roollaatorin levyjarrun jarrupala vinkuu, laahaa vissiin vähän. Hyvää vuodenjatkoa teille .Toivottavasti löydätte etsimänne.
- hyvä mielikuvitus
Sinulla :D
- Hyvä IltaSatu!
Eikö vain pojat?
- Lysistrateen vala?
Tässäpä oma huomio deittailusta... Suomessa ovat naisten markkinat. Aloittajan kokemukset kielivät vain siitä, että kysyntää on miesten puolelta enemmän kuin naisten. Yritetään epätoivoisesti ottaa yhteyttä sinne ja tänne, jos tärppäisi. Ei siinä amikset ja lihavuudet mitään merkkaa. Kaikki mahdollisuudet pitää käydä läpi viimeistä myöten, jopa sitä korkeasti koulutettua hyvännäköistä naista.
Tämä olisi sikäli mielenkiintoinen aihe tutkia, koska naisia on hiukan enemmän kuin miehiä väestökirjanpidon mukaan, mutta deittimarkkinoilla se ei näy. Naiset näyttävät mielellään tyytyvän yksinoloon, eikä heitä kiinnosta pariutuminen, jos tarjolla ei ole tarpeeksi hyvää ehdokasta. Lopputuloksena on tilanne, missä naisilla on etulyöntiasema. Tuttavapiirissä tuo näkyy siinä, että ties millaista naisenpuolikasta näkyy kymppitasoisten miesten kainalossa.
Lyhyesti ilmaistuna; suomalaisen miehen pitää olla koulutettu, hyvännäköinen, well-spoken, tyylitietoinen ja hyvintoimeentuleva, kun taas nainen voi olla "sopivasti pyöreä", pienituloinen ja vaikka yh-äiti, jolloin mies saa "kaupan päälle" elätettäväkseen toisen miehen jälkikasvun. Jossain maissa näillä naisilla ei olisi neuvotteluvaraa, mutta Suomessa hekin voivat asettaa ehtonsa. Jos mies on "tavis", edessä voi olla yksinäinen elämä, jos ei ole juuri edellä mainitsemasi kaltainen "amis", joka yrittää tavoittaa mahdollisimman monta potentiaalista naista, eikä kunnoita "ulkokultaisia ulkonäköpelisääntöjä". Sinun mielestäsi se on epätoivoa, kun minä sanon, että se on käytännön sanelema, strateginen fakta.
Olen kuullut monien amerikkalaisten naisten sanovan, että suomalaiset miehet ovat todella mukavia ja kivannäköisiä. Amerikoissa ei myöskään harrasteta nirppanokkailua, "mind gamesia" ja prinsessaleikkejä, vaan naiset saattavat tulla suoraan ottamaan yhteyttä ja tehdä suorasukaisiakin ehdotuksia. Mennäkseni suoraan asiaan; suomalaiset miehet ansaitsevat parempaa kuin suomalainen nainen. Suomalaiset naiset ovat selvästi vannoneet kollektiivisen "Lysistrateen valan", mutta miesten ei tarvitse tuohon monopoliasemaan alistua. Pelisäännöt eivät onneksi ole samat kaikkialla maailmassa.
Kyseenalaistan tuon, että samalla koulutusasteella opiskelevat hakisivat toistensa seuraa. Yksikään kehitysmaatutkimusta/naistutkimusta opiskeleva nainen (tytöthän ovat niitä alaikäisiä, eiköstä joo, joten jätetään se tytöttely? Yksikään tuntemani NAINEN ei pidä tytöttelystä) ei deittaa dippainssin kanssa. Opintoastetta enemmän merkitystä on maailmankatsomuksellisilla tekijöillä; Kokoomus rulettaa polilla, kun taasen Helsingin yliopistossa punavihreät juhlivat. Sama on huomattu deittaillessa; uskovaiset ja ateistit harvoin tulevat toimeen. Rahakkaat rahantakojat, kuten ekonomistit ja lakitiedettä opiskelevat, eivät katsele puolestaan luonnontieteellis-teknillis-matemaattisten ja taidealojen perään. Jakolinjat ovat opintoasteita enemmän alakohtaisia.- ...
"Tämä olisi sikäli mielenkiintoinen aihe tutkia, koska naisia on hiukan enemmän kuin miehiä väestökirjanpidon mukaan, mutta deittimarkkinoilla se ei näy."
Vaikka naisia onkin yhteensä enemmän niin naisia on vasta vanhemmissa ikäluokissa enemmän kuin miehiä.
Nuoremmissa ikäluokissa miehiä on enemmän. - hauska olet
Samanlainen elämänkatsomus on yhdistävä tekijä nro 1.
- yks etsijä kans
... kirjoitti:
"Tämä olisi sikäli mielenkiintoinen aihe tutkia, koska naisia on hiukan enemmän kuin miehiä väestökirjanpidon mukaan, mutta deittimarkkinoilla se ei näy."
Vaikka naisia onkin yhteensä enemmän niin naisia on vasta vanhemmissa ikäluokissa enemmän kuin miehiä.
Nuoremmissa ikäluokissa miehiä on enemmän.Näin on, miehiä on enemmän melkein kuuteenkymppiin asti. Miesten enemmyyttä deittimarkkinoilla saattaa lisätä vielä se, että naiset eivät taida etsiä uutta kumppania yhtä innokkaasti kuin miehet, kun ikää on enemmän ja takana pitkä parisuhde. Tämä tieto ei ole faktaa, vain mututietoa. Ja onhan uutisoitu sitäkin, että varsinkin pk-seudulla koulutetut naiset etsivät tai löytävät yhä enemmän kumppaneita ulkomailta. Tosin myös miehet taitavat löytää yhä enemmän ulkomaisia kumppaneita. En tiedä, mutta tuntuu, että tämä ulkomaisten kumppaneiden haku osuu naisilla ja miehillä hieman eri ikäluokkiin. Olettaisin, että aika nuoret naiset löytävät ulkomaisia kumppaneita ja ulkomaisia kumppaneita löytävät miehet ovat puolestaan hieman vanhempia. Siten nuoria naisia poistuu pariutumismarkkinoilta juuri siinä ikäryhmässä, jossa naisia on muutenkin vähiten miehiin verrattuna. No tämä on kuitenkin vain pieni osa kaikista.
Toivokaamme kaikille sopivaa kumppania elämää sulostuttamaan!
- 1978-t
Miehet ovat tarpeittensa vuoksi enemmän edustettuina deittipalstoilla. Vastahan Suomeen rantautui tämä varatuille ihmiseille tarkoitettu seuranhakusivusto, jossa naisten osuus on hyvin vähäinen. Miehet sielläkin (seksi)seuraa etsivät. Siksipä kai muillakin seuranhakupalstoilla miesten osuus on suurempi. Naiset saavat käännyttää miehiä baareissakin, kun miehelle tuntuu käyvän kuka vain naispuoleinen ihminen. Naiset varmasti ovat kriittisempiä miesten suhteen, ja seksin saaminen ei ole listan ykkösenä. Naiset hakevat juurikin sitä samalla aaltopituudella olevaa miestä, jonka henkiset ominaisuudet kolahtavat.
Miehet koittavat sitten enemmän varmaankin iskeä ketä tahansa naista, joka silmää miellyttää. Koulutuksesta viis. - Sinkkuharjoittelija
Mutkattominta olisi varmaan pystyä elämään yksin! Mutta joku jippo meissä ihmisissä on sisäänrakennettuna, että kumppania vain etsii - vaikka periaatteesa pystyisi kaikki tarpeensa hoitamaan itsekin.
Mutta vain periaatteessa - toisen ihmisen lämpö, kumppanuus, kunnioitus, yhteisyyden tunne ja vähitellen rakentuva yhteinen kokemusmaailma eivät ole millään muulla keinolla kuin toisen ihmisen avulla toteutettavissa. Ainakin minä tarvitsen niitä.
En ole ollut nirppanokka, olen elänyt kouluttamattoman miehen kanssa parikymmentä vuotta, antanut hänen olla mies, jolla on viimeinen sana. Olen kokannut, siivonnut, suostunut / halunnut seksiä melkein tilanteesta riippumatta...
Meillepä tuli ongelmaksi se, että kaiken edellisen ohessa opiskelin ehkä liian pitkälle. Mieheni halusi omia kannuksia ja vaihtoi työpaikkaan, joka tuntui hienommalta kuin entinen. Kun se ei sujunut, ylpeys esti kertomasta, että tuloja ei kertynytkään. Konkurssi oli sitten jotenkin minun syyni, vaikka olisin vihdoin asiasta kuultuani ollut valmis myymään oman asuntoni kertyneiden velkojen maksamiseksi.
Sekin taisi olla väärin. Mies lähti kotoa, sanoi, ettei voi elää toisen kanssa, kun on niin epäonnistunut. Ei tullut kotiin, vaikka olisin ottanut takaisin vaikka ikuisena työttömänä. Mutta on kuitenkin pitänyt minua löysässä hirressä masentuneilla, vetoavilla viesteillään. Olen ollut häneen sitoutunut, vaikka mitään iloa hänestä ei minulle aikoihin ollutkaan. Ihmissuhteet eivät mielestäni ole leikkiä, jonka voi ilman kunnon perusteita, yrittämistä ja yhteistä keskustelua jättää kesken vain siksi, että ei enää ole kivaa.
Mutta joku raja on vedättämisessäkin. Ensi sijassa jokainen on kuitenkin vastuussa omasta elämästään. Hoitopaikka on nyt suljettu, laskujen maksaminen lopetettu.
Nyt kirjoittelen tätä yksin, 50 iässä, isossa asunnossani, en enää niin hehkeänä kuin parikymmenta vuotta sitten, mutta ihan ok-näköisenä. Mietin, ovatko sitoutuminen ja kiltteys tyhmyyttä. Ja miksi (jotkut) miehet menettävät jotain miehuudestaan, jos nainen menestyy jollain elämän alueella paremmin. Olisiko pitänyt silloin vuosia sitten valita joku niistä akateemisista kosiskelijoista? - hukka.susi
Pisti silmään aika vahvasti miten tuossa aika useasti tuli esille ihmisen ulkonäkö ja rumuus eritoten. Miten määritellä kuka on ruma? Onko se pelkät kasvot vai kokonaisuus?
Omasta mielestäni en ole mikään susiruma mutta kaipa sitä on olemassa kasvoiltaan nätimpiäkin mutta kun mennään kaulasta alaspäin, niin se joka on kasvoiltaan nätti, ei enää vartaloltaan pärjääkään ja voisi sanoa, että kokonaisuudeltani olisin parempi.
Ilmeisesti kuitenkin se on ne kasvot ja niiden nätteys, jota kaikki vaan katsoo. Itse katson kokonaisuutta ja nuorempana olin kovin kapeakatseinen tämän asian suhteen, siis ulkonäköjen, mutta nyt ajan kanssa on oppinut, että loppujen lopuksi melkein jokainen tyttö on nätti mutta eritavalla. Olen tosi tyytyväinen, että olen päätynyt siihen ajatteluun, koska sellainen pinnallinen ja kapeakatseinen tapa katsella ihmisiä on aika persiistä.
Harmi, että suurinosa muista ihmisistä ei ilmeisesti ole päässyt.
Omaan ulkonäköönsäkin voi vaikuttaa, pitämällä itsensä jota kuinkin normaali painoisena, pieni pyöreys on ihan söpöä tytöillä:), löytämällä itsellensä sopivan hiustyylin ja vaatetuksen sekä yleisesti pitämällä itsensä jotakuinkin kunnossa. pitämällä vaatteet ehjinä ja siisteinä jne.
Ja se pieni osa, joka sitten on vähemmän nättejä johtuu juurkin tuosta ylläolevasta, että ei edes yritetä.
Itse en seuraa muotia ja siis se mikä ilmeisesti on miesten muotia nykyään on aivan kamalaa katseltavaa minusta mutta sekin taas sitten johtaa siihen ilmeisesti, että poikkean katukuvasta, 95% tytöistä seuraa muotia ja huomioi vaan ne "muodikkaat miehet". Johtopäätös: en ole niinkään ruma vaan erilaisennäköinen ja se riittää siihen, ettei minuun edes yritetä tutustua.
Olen sitä pohtinut, että miksei kukaan juttele minulle näissä eripaikoissa missä olen, jos juttelen jollekin niin harvoin vastataan ja jos vastataan, niin hyvin nihkeästi, niin ettei edes ole mahdollista saada keskustelua aikaan.
No okei tästä voi tietysti sanoa, että ehkä juttuni on idiootteja ja joskus ne onkin sellaisia ettei kaikki oikein ymmärrä mutta yleensä jutut on ihan samoja kuin muillakin ja niille vastataan.
Eli ulkonäköseikka..
Menikö vähän sivuraiteelle - amorthin
Koittakaa olla positiviisia... Kaverit kuolleet, uusiakaan ei löydy helpolla. Töissä menee päin honkia kaiken aikaa (esimies kettuilee), pelaat palkalla joka hädintuskin riittää elämiseen, hampaasi ovat sököt ja rahaa ei ole hammaslekuriin. Tähän vielä lisätää silmälasit, todella ruma lärvi, ei nais ystävää (ei edes pullukat kelpuuta minua) ja ainoo millä pääsee nettiin on vuoden -99 töistä saatu läppäri...
On se helppoa olla hyvässä duunissa, valkoisilla hampailla ja näyttää david bechamilt. Tähän ei vaan pysty kun ei apuja tuu mistään suunnasta. - pullukka
Mikäs vika pullukoissa on, useimmin mukavia ihmisiä, jos oma asenne muuttus, siitä se lähtee..tsemppiä!
- huohhoijaaaaa3
Minäpä olen ihminen jolle on tapahtunut vaikka mitä elämässä, todella paljon huonoa, mm. todella paha koulukiusaaminen KOKO opiskeluiän (aina ekaluokalta sinne ammattikorkeaan), hyväksikäyttöä, selkään puukottamista, huonoja kavereita, jne...
Minä olin itse myös katkera pitkään ihmisille.
Mutta totuus on se, että me päätämme itse, olemmeko iloisia vai emme. Olen itse käynyt myös vaikean masennuksen, paniikkihäiriön ja ihmiskammon, joten tiedän mistä puhun.
Se riippuu ihan itsestä, haluaako olla iloinen, onnellinen ja rempseä, vai sitten katkera ja onneton. Ei kukaan muu niitä teidän aivoja laita toimimaan kun te itse. Jos te itse päätätte että nyt lopetan tämän käytätytymisen, niin silloin te myös pysytte lopettamaan sen.
Tottakai, on paljon heikkoja mieliä, jotka tähän eivät pysty, näinollen he pysyvät ikuisesti katkerana.
Mutta jos aiot olla ikuisesti katkera, ei kannata edes haaveilla löytävänsä parisuhdetta tai ihmisiä vierelleensä. Paitsi tottakai voit etsiä vierellesi niitä katkeria ihmisiä, samanlaisia kuin itse olet.
Ei kukaan jaksa negatiivistä ja katkeraa ihmistä. Sori nyt vaan kaikille.- ...totta...
Olen törmännyt moniin katkeroituneihin ihmisiin elämäni aikana, niin vanhoihin pappoihin kuin nuoriin tyttösiin. Miehet on katkeroittanut ero vaimosta ja lapsista, jonka useimmiten ovat itse aiheuttaneet ikävällä käytöksellä. Jos mies on lisäksi työtön ja alkoholisti, ei voi odottaa mitään muuta kuin katkeraa, äkäistä käytöstä.
Nuoret tytöt ovat kateellisia toisille naisille ja katkeria katkenneista parisuhteistaan. "Ystävä" voi olla todella katkeroitunut paska, joka tahtoo kostaa ystävälleen ja pilata tämän onnellisen elämän. Tapauksia on pilvin pimein.
On olemassa myös ryhmä keski-ikäisiä äkäisiä akkoja, jotka ovat myös läpikäyneet ikävän eron, eivät löydä tarpeeksi hyväkäytöksisistä miestä ja ovat kyllästyneet ja happamoituneet jokapäiväiseen tylsään työhönsä.
On olemassa ihmisiä, jotka elää köyhinä, ovat kokeneet sairauksia ja kuolemaa ja silti jaksavat olla ystävällisiä muille... sellaiset ovat aivan ihania. Itsestään voi löytää onnen ja tietysti hyvistä ihmissuhteista.
- milla+
Mistä tämä olettama yksinäisten katkeruudesta oikein kumpuaa? Elämään katkeroituminen johtuu ihan muista syistä kuin pelkästään yksinelämisestä. Orgasmien puute voi tosin aiheuttaa katkeroitumista, mutta yksinelävillä se korjautuu yleensä masturboimalla, jos ei satu olemaan kovin estoinen tai kyvyttömyys johdu fyysisistä syistä.
- mies 45
Hei vaan naiset kuin miehetkin;
elämä vaan on - jos takana ns rakkaussuhde ,josta kenties kauniit/kirvelevät
muistot ,mahdollisesti perillisiä jne. Tämä elämän taipale ei katoa koskaan ja
siihen kuitenkin usein verrataan asioita.
On totta että samanhenkiset ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan.
Toiset haluavat rakastua /ihastua tulisesti ,toiset haluavat varman luotettavan
suhteen .
Täällä palstoilla tytöt (esim 41 v ) hakevat nuorekkaina ja varmoina
miestä iältään 31- 39 v ,eikä siinä mitään.Miehet samoin 45v hakevat
31-39 v ;)
Se tuleeko näistä elämänkumppaneita ,en tiedä.
Entä jos elämä ei olekkaan tarkoitettu" kunnes kuolema eroittaa" ?
On vain vaiheita joissa tarvotaan .
Suosittelen epätoivisille pientä piristystä ulkomailla ,mikäli talous antaa myöden. - asdhgde9
Joo-o ihan turha kyllä tulla naisen neuvomaan meitä miehiä
deittailu asioissa,ai mistä syystä??
no siitä syystä että naiset SAAVAT MITÄ TAHANSA SEURAA
PALJON HELPOMMIN KUIN ME MIEHET.
naisen ei tarvitse seuraa saadakseen tehdä yhtikäs mitään..
jos vertaa siihen mitä mihen tarvitsee tehdä..- asnhbasuyv
Ja lisäksi naisilta puuttuu kokonaan oma-aloitteisuus ja kyky tehdä aloitteita tuolla suomi24.fi treffipalstoilla,miehen täytyy aina ensin lähettää viestiä naiselle
ennenkuin voi saada naiselta viestin.
tai sitten asia on niin että naiset lähettevät viestejä ja aloitteta treffejä koskien vain niille komeimmille
alfaurosmiehelle.. - KEIJO 77
asnhbasuyv kirjoitti:
Ja lisäksi naisilta puuttuu kokonaan oma-aloitteisuus ja kyky tehdä aloitteita tuolla suomi24.fi treffipalstoilla,miehen täytyy aina ensin lähettää viestiä naiselle
ennenkuin voi saada naiselta viestin.
tai sitten asia on niin että naiset lähettevät viestejä ja aloitteta treffejä koskien vain niille komeimmille
alfaurosmiehelle..Joo niin taitaa asia olla,minusta ei voida puhua tasa-arvon toteutumisesta
ollenkaan ennenkuin naisetkin alkavat tekemään aloitteita
myös meille tavallisille miehille
vasta sitten tässä maassa on tasa-arvo toteutunut.. - outoa..
KEIJO 77 kirjoitti:
Joo niin taitaa asia olla,minusta ei voida puhua tasa-arvon toteutumisesta
ollenkaan ennenkuin naisetkin alkavat tekemään aloitteita
myös meille tavallisille miehille
vasta sitten tässä maassa on tasa-arvo toteutunut..Ei kai tasa-arvo tarkoita samankaltaisuutta ja sitä, että ihmisten välillä ei olisi yksilöllisiä eroja monessa mielessä. Naiset ja miehet ovat erilaisia, heidän käytöksensä eivät ole samanlaisia, toisaalta eikö se ole vain rikkaus.
Tasa-arvoa on se, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, miehet miehiä ja naiset naisia. Voidaan puhua yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, taloudellisesta tasa-arvosta ja tasa-arvoisista oikeuksista ja velvoitteista. - "peikkis"
asnhbasuyv kirjoitti:
Ja lisäksi naisilta puuttuu kokonaan oma-aloitteisuus ja kyky tehdä aloitteita tuolla suomi24.fi treffipalstoilla,miehen täytyy aina ensin lähettää viestiä naiselle
ennenkuin voi saada naiselta viestin.
tai sitten asia on niin että naiset lähettevät viestejä ja aloitteta treffejä koskien vain niille komeimmille
alfaurosmiehelle..Ei pidä paikkaansa, ettei naiset tekis aloitetta, mutta kun jonkun aikaa on kirjoiteltu, mies lopettaa, mitään ilmoittamatta. Siis käytöstavat kunniaan, jos ei kiinnosta, niin sen voi myös ilmoittaa, tuskin kukaan sen takia silmille tulee. Mulla on ollut reilu neljä vuotta profiili suomi24:s ja suurin osa on viesteistä patjapaini ehdotuksia, joita tulvii kaikilta ikäluokilta, kukahan taas sellasiin viitsiikään vastata. Missä on ne kunnolliset "normi"miehet?????
- yksin kotona
"peikkis" kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, ettei naiset tekis aloitetta, mutta kun jonkun aikaa on kirjoiteltu, mies lopettaa, mitään ilmoittamatta. Siis käytöstavat kunniaan, jos ei kiinnosta, niin sen voi myös ilmoittaa, tuskin kukaan sen takia silmille tulee. Mulla on ollut reilu neljä vuotta profiili suomi24:s ja suurin osa on viesteistä patjapaini ehdotuksia, joita tulvii kaikilta ikäluokilta, kukahan taas sellasiin viitsiikään vastata. Missä on ne kunnolliset "normi"miehet?????
Mulla taas yli 3 vuotta ja kukaan ei ole koskaan takas vastannut vaikka en ole juoppo, rikollinen, naistenhakkaaja, narsisti, huumeiden käyttäjä. Olen ihan normi mies jolla on hyvät käytöstavat, osaan siivota enkä etsi elättäjää tai palvelijaa. Eipä vaan naiset vastaa et missä ne naisten käytöstavat on?
Eikä ikinä tulis mieleen ehdotella patjapainia ekaksi!! - uyf87
"peikkis" kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa, ettei naiset tekis aloitetta, mutta kun jonkun aikaa on kirjoiteltu, mies lopettaa, mitään ilmoittamatta. Siis käytöstavat kunniaan, jos ei kiinnosta, niin sen voi myös ilmoittaa, tuskin kukaan sen takia silmille tulee. Mulla on ollut reilu neljä vuotta profiili suomi24:s ja suurin osa on viesteistä patjapaini ehdotuksia, joita tulvii kaikilta ikäluokilta, kukahan taas sellasiin viitsiikään vastata. Missä on ne kunnolliset "normi"miehet?????
ei minulle oo ainakaan tullu yhtäkään aloitetta..
- Mahdoton yhtälö
asdh...mikä lie. Olet oikeassa. Naiset saavat mitä tahansa seuraa SEKSIN merkeissä. Naisten on sitävastoin TODELLA vaikea löytää kunnollista parisuhdetta. Miehet haluavat vain seksiä. Nainen ei halua miestä, joka haluaa VAIN seksiä. Mahdoton yhtälö.
- 12+10
Voi jumalauta tota kuvaa Suomi24:n etusivulla...
- Mirissa
Kiitos hyvästä ja asiallisesta viestistä. Se toivottavasti selventää monille parisuhdetta etsiville sen, mistä tässä etsinnässä on kysymys, ja auttaa näkemään,missä menään pieleen.Vihdoinkin joku uskaltaa ja osaa osoittaa suoraan sen virtahevon,joka tässä suomi 24-olohuoneessa olla möllöttää.Kiitos vielä kerran, "Kihlattu".
- petetty,kiristetty
Entä jos kohta 1b pitää paikkaansa?
- negatiivinenrealisti
ei yksinäiset välttämättä edes halua parisuhdetta sen sijaan yksinäinen mies kaipaa seksiä se on vaan niin kun suomessa seksin ostaminen ja myyminen on rikos niin seksinkaipuussaan pitää etsiytyä "vaimonetsijäksi"
- .... ..
.... ja naisista et mitään tiedäkään
Eräänlainen harhaluulo on, että parisuhde on ainoa tapa poistaa yksinäisyys. Parisuhde toki on tarpeellinen tyydyttävän seksielämän, lasten ja perhe-elämän vuoksi. Jos taas kaksi aikuista käpertyy toisiinsa niin siitä ei hyvä seuraa. Yksinäisyys on silloin kahden ihmisen yksinäisyyttä ja mitä tahansa voi tapahtua ero, kuolema jne..Neuvon hankkimaan harrastuksia, solmimaan muitakin ihmissuhteita kuin pelkästään parisuhteeseen tähtääviä.
--
Niin pitkään kun itsestäsi luopumatta pystyt pidä hyvät välit kaikkien ihmisten kanssa. Kerro oma totuutesi tyynesti ja rauhallisesti, kuuntele myös tyhmiä ja tietämättömiä heilläkin on oma tarinansa kerrottavana.- jukebox1
Kiitos ap olisipa sinunlaisia naisia enemmän
- huh huh
Voi hesus.
Just tän takia ihmiset ei löydä toisiaan treffipalstoilta kun yksi puhuu talosta ja toinen aidanseipäästä...
Ketjun aloittajalla on ihan hyvä pointti. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
Sinänsä hauskaa, että miehet pillastuu niin valtavasti tän kaltaisesta keskustelusta. 90% miehistä ulkonäkökriteerit on kuitenkin todella tärkeitä. Vaikka itsellä olisi millainen pakki, niin silti on "urheilullinen ja komeaksikin kehuttu" ja etsii hoikkaa, sporttista ja mieluiten itseään reilusti nuorempaa naista.
Siis... Miksei sitten naisilla voisi olla muunkin kaltaisia kriteereitä, vaikka niillä metsäänmenon vaara on ihan yhtä suuri kuin noilla ulkonäkökriteereilläkin? - TUNTUISI HYVÄLLE
Yhteisiä puheenaiheita...ja tunnelma minkä herättää
ei liikaa kiinni toisessa kuitenkaan...hengitystilaa....
ystävyys parisuhteessa plussaa ja ystävällisyys
neuvottelutaito ♥ - Idioottiko?
SIIS SIELLÄ?
- dhjlhkgs907
Voih Voih kukahan pöllö tämänkin on kirjoittanut . Taitaa kirjoittaja olla just itse tuota mitä väittää kirjoituksessaan . Sääliksi käy kun on itsenä kihloihin pannut . :::)))))))))))))))))))))))))))))))))DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
- os..
Tässä aloittajalla ja monilla muillakin näyttää olevan se käsitys, että hyvän olon tunne riippuu ulkoisista tekijöistä, toisista ihmisistä ja ihmissuhteista. Monilla se niin voi ollakin, kuten lapsilla. Aikuisilla ihmisillä on toisin. Hyvän olon tunne syntyy kehon toiminnoista ja terveydestä. Terve ihminen nauttii elämästä, luonnosta ja kaikesta toiminnasta. Ihmisen mieli saa onnellisuutta tietoisuudesta. Siis aistien toiminta luo onnellisuuden tunteen. Tämän vuoksi ei tarvitse tehdä paljon tunteakseen onnellisuutta. Voi vaikka istua tuolissa ja katsella ja kuunnella. Jos kuulee luonnon ääniä ja tunteen raittiin ilman tuoksun, siitäkin voi olla onnellinen.
Jos onnellisuus on riippuvainen toisista ihmisistä, silloin se on hyvin epävarmaa.
Se voi loppua jonakin päivänä.- ...... ..
Näin se minunkin kokemuksen mukaan on. Kun itselläni vaihdevuosien hormonitason laskemisen vuoksi katosi seksuaalinen kiinnostus, niin olin aika onneton, mutta aloitettuani hormonikorvaushoidon elämänilo palasi parissa viikossa.
- ödkmnjgfdkj8869
Onpa itse kirjoittaja ja vastaajat kaikki katkeria ihmisiä , suorastaan sairasta touhua..Tätä tekstiä ei olis saanut julkaista ollenkaan
- fgregfw
useamman vuoden jo eronneena miehenä huomaan että kynnys alkaan etsiä uutta naista nousee vuosi vuodelta ja kylläpä elämä ilman vakituista naistakin on upeaa ,saa tehdä mitä huvittaa
- jkljlho
joopa joo. olen kaks kertaa saanut niin turpaan etten enää tiiä.
viimeinen jätti yheksän vuoren jälkeen. toki oli miussakin vikaa.
pitää yrittää ottaa omista virheistä oppia. toista kun ei voi muuttaa.
pikkasen katkera olo ja ikävä. mut kai se joskus helpottaa.
aika vaikee alottaa toisen kanssa. - gdgeererggr
lähtökohtana se että yksinäinen aikuinen ei ole onnellinen on väärä samoin se että kaikki yksinäiset hakisivat parisuhdetta.
- positiivinen asenne!
Minä kommentoin parisuhdeasiaa nyt 40 ikäkulmasta. Olen kokeillut nettideittailua. Omasta mielestäni olen iloinen ihminen, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. En etsi elättäjää enkä komistusta, vaan tavallinen mies kelpaisi. En tarvitse elättäjää, mutta rahani eivät riitä miehen elatukseen, joten siksi miehen pitäisi tulla toimeen omillaan.
Lähetin viestejä miehille, mutta en saanut juurikaan vastausta. Lisäksi huomasin, että aika harvalla miehellä oli kuvaa ilmoituksessaan. Osa miehistä myönsi ilmoituksessaan hakevansa seksiseuraa. Valtaosa miehistä etsi vain hoikkaa ja siroa tai korkeintaan normaalipainoista naista.
Omasta mielestäni olen muuten kaikin puolin hyvä nainen, mutta ylipaino estää parisuhteen. Edes itse ylipainoiset miehet eivät halua pullukkaa naista. Samoin miehille tuntuu olevan tärkeää löytää itseään nuorempi nainen. Kuitenkin esimerkiksi 10 vuotta vanhemmalle miehelle on sitten taas ongelmana se, että on erilaisessa elämäntilanteessa eli miehellä lapset jo muuttaneet kodista pois, kun taas itselläni lapset asuvat vielä joitakin vuosia kotona. Siksi olisi hyvä, että iällisesti tai edes elämäntilanteellisesti elettäisi samantapaista vaihetta elämässä
Minäkin mieluiten haluaisin itseni kaltaisen miehen samalta paikkakunnalta tai n. 50 km:n säteeltä, jotta deittailu onnistuisi myös arkisin työpäivän jälkeen. Samantien ei tietenkään muutettaisi yhteen.
Iso ongelma on myös alkoholikäyttö. Itse en haluaisi päihteitä käyttävää miestä.
Omien nettideittailukokemusten perusteella yhteydenottoja on tullut tosi vähän. Olen käynyt kahvilla sellaistenkin kanssa, joista olen tiennyt jo etukäteen, ettei tästä tule mitään, mutta olen halunnut varmistua, että millainen ihminen on. Avoimmuus on tärkeää. Suurin osa vähäisistä yhteydenottajista on seksiä haluavia, ulkomaalaisia tai sitten sellaisia, jotka ovat kaikin tavoin (koulutus, ulkonäkö, vuosiansiot, harrastukset) minun alapuolellani eli siis sellaisia miehiä, joille minä olisin saalis. Minun kanssani samalla lähtöviivalla olevia miehiä ei kertynyt deittikavereiksi yhtään. Valitettavasti.
Tässäkin keskustelussa näkyy se, että syytellään puolin ja toisin, vaikka voisi ottaa opiksi itsekin. Se on ollut hämmästyttävää, että miten suuri merkitys on ulkonäöllä. Luulin, että ulkonäköä tuijotetaan vain teini-iässä, mutta että vielä 20-30 vuotta teini-iän jälkeenkin naisen tärkein arvo parisuhteessa olisi yhä ulkonäkö. Se on ollut tosi surullista huomata.
Chat-keskusteluissakin moni mies sanoo etsivänsä hoikkaa naista. Jotkut jopa kertovat, miten ihailevat hoikkia nuoria naisia. Jep. Sellaisen jälkeenhän onkin kiva jatkaa keskustelua ja kertoa, että millainen minä itse olen. Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa siitä, että tosi paljon ratkaisee se, miten itse asennoituu asiaan. Katkeruudella ja muita syyttelemällä ei pääse pitkälle.- läski mies
Eipä läskit naisetkaan halua edes hiukan ylipainoista miestä. Mulla on ylipainoo 6 kg, mut ei naisille kelpaa sekään vaikka monet kenelle olen kirjoitellut ovat 15 kg ylipainoisia.
- Horma123
Moikka, Kirjoitat aidon rehellisesti. Pidän siitä. Olet ensimmäinen, jolle olen kirjoittanut viestin täällä mielipideosastolla. Menestystä etsinnöillesi,
Parhain terveisin, Jorma - En tykkää, en
Nimimerkki "positiivinen asenne!" Kerrot saamistasi vähäisistä yhteydenotoista , että suurin osa on "...sellaisia, jotka ovat kaikin tavoin (koulutus, ulkonäkö, vuosiansiot, harrastukset) minun alapuolellani eli siis sellaisia miehiä, joille minä olisin saalis" ja "kanssani samalla lähtöviivalla olevia miehiä ei kertynyt deittikavereiksi yhtään. Valitettavasti."
Alapuolellasi? ALAPUOLELLASI?
Voi luoja tätä maailmaa! Että sinäkin, Lissuseni.
- SepiS
Mua miehenä ärsyttää että naisia ei voi tavata jos ei ole etukäteen päättänyt jo enen tapaamista haluaako parisuhteen, mites sitä nyt voi etukäteen tietää ??? Toisaalta kuten tuossa todettiin jos kovasti etukäteen näin jostainsyystä haluaisin olisin epätoivoinen tarkertuja... mä en tajuu...
Mutta kannattaa tavata naisia niin paljon kun pystyy niin saa perspektiiviä eikä ole jokaista inisiää edes ottamassa, siitä ne "naiset" (pikku rinsessat) meneekin sakaisin kun ei olekkaan heti ottamassa... :-)
Jotkut naiset on luokitelleet itsensä johonkin pilvi kategoriaan muiden yläpuolelle omalla "erinomaisuudellaan", heidän
pettymys on taattu, koska odotukset ovat lähtökohtaisesti sekä pinnalliset että pessimistiset. - Paras Ohje Kaikessa!
Usko Herraan Jeesukseen niin saat siunauksen maailmassa ja valtakunnassaan.
Parisuhdeongelmat ratkeaa tai ainakin saat avun hengellisesti, samoin ennenkaikkea sinun ei tarvitse miettiä elämäntarkoitusta, sillä se täyttyy ja ymmärrys siitä tulee, ja parasta on että pääset syömään elämänpuusta, joka on Paratisiissa, kun pysyt Jeesuksessa ja valtakunnassaan, totisesti.
Herra Jeesus on hyvä ja nimessään anovat myös avun saavat ja voin sen todistaa ihan konkreettisesti jopa pyhästi ja siunauten sinua apua tarvitseva, totisesti.- Jeesus hallitsee
Kaikkea taivaassa ja myös maan päällä. Yksinäiset löytää toisensa Herrassa! Turvatkaa Jeesukseen, niin voitte iloita Herran armosta ja totuudesta, tietysti parannusta tarvitaan ja iloitaan sekä taivaassa että maan päällä, sillä Herra Jeesus on Hyvä Paimen, totisesti. Hallelujah!
- jjämpti
Jeesus hallitsee kirjoitti:
Kaikkea taivaassa ja myös maan päällä. Yksinäiset löytää toisensa Herrassa! Turvatkaa Jeesukseen, niin voitte iloita Herran armosta ja totuudesta, tietysti parannusta tarvitaan ja iloitaan sekä taivaassa että maan päällä, sillä Herra Jeesus on Hyvä Paimen, totisesti. Hallelujah!
Senkin rienaajat!Totiseti. Eihän tuommoista voi nauramatta lukea. Lasten suusta se totuus kuullaan. Jeesus on vastaus.Se on totta, mutta että paratiisissa? Taivaassa, etten sanoisi.Ja parannus pitää tehdä. Näin on jämpti.
- vaimo ja äiti
No just. Kumman itse valitsit A:n vai B:n kun et muita ole tavannut ? Ja joo, ulkonäöllä ei ole todellakaan älyttömästi väliä, eikä alalla.
Ollaan miehen kanssa kuin yö ja päivä. Mies on ylipainoinen, nörtti, ihan eri alalla kuin minä. Minä taas olen hoikka, enkä millään naisellisella alalla. Yhdessä ollaan oltu kohta 25 vuotta, mutta enhän minä mistään tiedä mitään. - yksin kotona
Ei se ennen auttanut kun olin iloinen ja rento. Vähän aikaa sitten kuulin kun mun eno oli kysynyt mun veljeltä et miksi olen niin iloton ihminen. Vastaus on että olen saanut niin monet pakit naisilta että se iloisuus on kaikonnut siinä samalla.
- olla oma elämä
Monethan ajattelee, et tyytyväisyys on tyhmyyttä. Pitää mukamas olla aina vaatimassa lisää ja parempaa. Katsokaa vaikka uutisia, niin huomaatte, ettei niin kurjaa oikeesti olekkaan.
Ympäristö, ystävät, työyhteisö, koti ym muokkaa ja muovaa persoonallisuutta. Vielä jos taipumusta masennukseen niin peli on menetetty.
Perusnegatiivinen kumppani on maailman raskain taakka läheisilleen!! - Vain rakkaus
Justiinsa niin, tai sitten ne liian "itsevarmat" jotka tavatessa ovatkin sitten aivan muuta!!! Ollaan niin fiksuja ja solakoita ym. kun tapaa sitten miehen, niin ensinnä käsi (jos paikka on sellainen) kopeloi jo rintojen väliin ja kyselee heti, tykkäätkö eestä vai takaa!!!! Romanttista, no jos on selvästä seksi suhteesta kysymys niin ok.
Yksinäiset/eronneet miehet haluavat lennellä kukasta kukkaan ja maistella sitä "mettä" sieltä sun täältä...Eli mitä komeempi mies, niin sitä pässimpi luonne (ei kaikki) nyt tulee miehiltä turpaan että tutisee mutta onneksi se ei satu!!! Olenkin tavannut nyt deitistä tavallisen näköisen maalta kotoisin ja mikä ihmeellisintä osaa kertoa tunteensa vaikka ei kuljekkaan trendi kuteissa, eikä ole "kiiltokuva" mies!!
Parisuhteelle ei ole vielä "annettu" takuutodistusta mutta aikansa kutakin, nyt on hyvin...huomisesta ei kukaan tiedä :) Haluan vielä mainita, että kyllä nämä kriteerit sopii myös naisiinkin eikä yksin miehiin!!! - Realismia
Unohtakaa koko parisuhde jos haaveilette parisuhteesta jossa olette vain onnellisia. Se on suuri vaatimus ja sellaisia parisuhteita ei ole. On mahdotonta olla aina onnellinen. Mutta jos on tyytyväinen pieniin onnistumisiin, tulee helpommin onnelliseksi. Tulee hyviä päiviä ja pahoja päiviä eri syistä joihin ei voi itse vaikuttaa. Huonoina päivinä on osattava luovia elämässä eteenpäin ja täytyy osata ratkoa ongelmia. Ne onnelliset päivät meneekin melkein kuin itsestään. Vaikka olisitte alkuun kumppanista hyvinkin onnellisia, onnentunteet voi kadota moniin vaikeuksiin. Onni vaatii aina hintansa ja suostumisen maksamaan siitä.
- wanhak.
Taitaa aloittaja haluta jonkin asteista rodunjalostusta?
- Pikku rillaamista
Eiku ny rillataan.
- ffffffa
Oletko naispuoleinen Sokrates kenties?
- Uhdesparis
PARISUHDE ON TÄYTTÄ SHAISSEA.
- ...
Jos joku kumppani on mielessä niin kannattaa ajatella asiaa ihan rehellisesti (vaikka se on useimmille ihmisille mahdotonta) että jos olisit päivän ajan tuo henkilö niin voisitko mitenkään harkita seurustelevasi itsesi kanssa.
Ja jos et, kun parempaankin on mahdollisuudet niin kannattaa miettiä miten juuri sinä näyttäisit sen silmissä parhaalta vaihtoehdolta ja paljonko itsestään on valmis muuttamaan tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki "ole oma itsesi" shaisset kannattaa unohtaa saman tien.
On mahdotonta saada Kuu taivaalta jos itse on aivan ruohonjuuritasolla. - ykshulluvaan
Olen vielä reippaasti alle kolmenkymmenen menevä nuori mies. Pitkähkö seurustelusuhteeni päätty miltei kolme ja puolivuotta sitten. Sen jälkeen ei ole elämässäni tullut minkäänlaista juttua kenenkään kanssa, vaikka olen kuinka koettanut. Normaalisti olen näiden kolmen vuoden aikana käynyt töissä, koulupaikkaakaan en hyvistä yrityksistä huolimatta ole saanut. Sosiaalista piiriä ei minulla ole nimeksikään, vaikka kovasti on koetettu panostaa silläkin saralla. En ehkä ole mikään komein uros, mutten totisesti nyt seinästärevityn näkönenkään. Työelämässä olen erittäin suosittu, mutta sehän on vain 'työelämää'
Nyt viimeaikoina olen viimeinkin löytänyt mielenrauhan hyväksymällä tosiasiaksi sen, etten ole mitenkään haluttu tai toivottu koskaan mihinkään, joten mukavasti olen onnistunut eristäytymään muusta elämästä. Pitkät yksinäiset vuodet ovat kuluneet itsetutkiskelun merkeissä, ja näin olenkin huomannut, etten enää kaipaakaan ketään. Itseasiassa olen alkanut vihaamaan ihmisiä. Entiset empatia, rakkaus ja lämpö on vaihtunut kylmyyteen halveksintaan ja aggressioon. Niiden kautta on sitä ilontunteitakin tullut elämääni, ennen kuin tunsin vain pettymystä ja masennusta.- jjoos
Elä hyvä mies elä.Jos olet vihainen muille kaipaat kuitenkin muita elämääsi. Todellista vapautta on rakastaa ihmistä sellaisena kun hän on, oli hänestä sinulle hyötyä tai sitten ei. Tuolla asenteella vahingoitat vielä itseäsi tai jotain lähimmäistäsi.
- vosku
Joku viisas on sanonut, että jos ottaa monta rakkautta yhtäaikaa, niin on turha itkeä sitten suomi 24:sella, kun ei ole enään yhtäkään.
- aamen9910
Ja ei kannata odottaa että se toinen tekee sinut onnelliseksi vaan siihen pystyt vaan sinä itse ! Loppu
- ei rumille
Minulla on sellainen tuntuma, että miehet (varsinkin nuoret miehet) katsoo aina ensisijaisesti naisen ulkonäköä. Muulla ei olekkaan sitten enää niin väliä. Vaikka rumempi olisi mukavampi ja miehet kyllä juttelevat hänen kanssaan, silti he päätyvät vonkaamaan kauniimpaa. Syytäkööt niiltä osin itseään, jos saavat toistuvasti pakit. Miehet eivät halua tutustua naisen todelliseen luonteeseen. Tämä oli tietysti suurta yleistystä, mutta hyvin usein totta.
Heh, hauska 'keskustelu'. Fakta on, että Ihmiset ovat petollisia ovat naisia tai miehiä. Eivätkä edes välttämättä tiedä olevansa sitä. Pahimpia Ihmisiä ovat ne jotka luulevat, että olemassa on jotain sääntöjä - Ei sääntöjä olekaan - on vain odotuksia ja suunnitlemia, jotka toteutuvat tai eivät toteudu. Omasta asenteesta on kiinni, miten tapahtumiin suhtaudutaan.
Ja edelliseen tuntumaan: "minulla on sellainen käsitys, että naiset(varsinkin nuoret naiset) katsoo ensisijaisesti miehen ulkonäköön. Muulla ei olekaan sitten enää niin väliä."
Kannattaa mennä itseensä, ennen kuin viljelee sukupuoleen sidottua yksityiskohtaa, joka on ihan kiinni ihmisen pinnallisuudesta. Toiset ovat pinnallisia ja toiset eivät."Eli jos olet vatsakas amismies, joka tykkää leffoista, niin paras flaksi käy pyöreiden huumorintajuisten amistyttöjen suhteen."
Minusta noin yleisesti katsoen näyttää, että vatsakkailla amismiehillä usein on sorjia ja kauniita tyttökavereita. Et ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota?- jukebox1
Mua ihmetyttää semmonen asia kuin että eikö ihmiset osaa enää rakastua?
Mä olen ollut rakastunut ja se on valtava kokemus
Suosittelen tunteille enemmän sijaa ihmissuhteissa
Näin vanhana miehenä kuin mä olen on tuota elämän kokemusta
Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa - Susi Hukkanen
Onhan meissä miehissä vikaa, varmasti olemme vääränlaisia miehiä, suomen naisille.
Täällä ei ole suosiota liikaa ollut, jälkeen nuoruusvuosien. Nyt 44 ja naimaton, lapseton, mutta hyvässä parisuhteessa, joka etenee kohti avioliittoa ja perhettä.
Ulkomailla esim. Saksassa on Suomalainen mies hyvässä maineessa. Työteliäs, siis ei elätettävä, on rehellinen, arvostaa naista, eikä juokse vieraissa.
Siis ainoa huolemme on, olemme syntyneet väärään maahan, tai sitten, ei kai naisille voi sellaista vahinkoa sattua. Kyllä meidän on pitänyt syntyä väärään maahan.
Miehet, jos haluatte, naisen jonka kanssa on helppo tulla toimeen, joka ei arvostele ulkonäköä tai koulutusta yli kaiken muun. Suunnatkaa katseenne ulkomaille. Ei tarvitse olla Thaimaa, maailmassa monta muuta maata, jossa ajattelu kulkee "hiukan" eri tavoilla ja arvoilla.Huonollakin kielitaidolla pärjää ja yhteinen kieli löytyy yllättävän helposti.
Itselläni viimeinen, todella siis viimeinen reissu maksoi lentoineen, hotelleineen 650 Euroa, 5 päivää, ei viisumia, ei pitkiä lentoja. Tuloksena hyvä parisuhde. Tosin näitä reissuja tehtiin useampia, ei sieltäkään kerralla "vaimoa" mukaan saa, jos nainen tosissaan on. Onnen onkijat ja suoranaiset huijarit lähtevät kerralla mukaan, tosin poikkeuksiakin on.
22 maata työn takia kulkenut. 18 vuotta näillä retkillä meni.
Ainoa vastaus taitaa olla, olen liian ulkomaisesti ajatteleva, seurustelemaan Suomalaisen naisen kanssa.- Omana itsenä
Hieno kertomus ja onnittelut!
Olen ihan samaa mieltä ja tullut samoihin johtopääötksiin. Väärään maahan synnyttä ja ulkomailla naiset osaavat paremmin arvostaa suomalaista miestä kuin Suomessa. - Terkuin maikka
Susi Hukkaselle tiedoksi, että suomalainen kirjoitetaan pienellä.
Suomessa suomalainen mies puhuu suomea.
- nainen.
Siis haluat upean miehen, mutta miehet eivät saa haluta upeaa naista. No eihän se noinkaan toimi.. Antaa muiden yrittää sitä mitä haluavat. Luonne ja kokonaisuus sitten kai näyttää.
- Marc0
Kirjoittajan neuvot lienevät netissä toimiviin deittipalveluihin tarkoitettuja? Mielestäni ei ole itsestäänselvää, että mahdollisimman samankaltaiset ihmiset sopivat toisilleen. On muistettava, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan ja myös ääripäät kuten dominoiva hakee alistuvaa tai auttava etsii huolenpitoa tarvitsevaa.
Luettuani lähes kaikki ketjussa olevat viestit mieleeni jäi lähinnä katkeroituneet miehet, joiden nettideittailu ei ole mennyt putkeen. Voin omasta kokemuksestani sanoa että aloittakaa liikunta, ostakaa vaikka käsipainot ja punttipenkki jos ei salille pysty/ehdi. Aloittaminen on vaikeaa. Liikunta kasvattaa itsetuntoa ja lisää mm. dopamiinin, noradrenaliinin ja serotoniinin pitoisuuksia jotka ovat kaikki puhtaasti hyvääoloa tuottavia. Huono puoli on että liikuntaan jää melko pahasti koukkuun =) mutta hyvänä puolena on, että tuntee itsensä taas mieheksi, yksin tai seurassa.
Ja totta kai nettideittailussa paljon vastauksia saava deittailija valitsee vain vastadeittailijoista parhaimmat. Syy siihen miksi naiset saavat enemmän vastauksia näihin palveluihin on ainakin: a) miehiä on deittipalstoilla naisia enemmän b) miehet ottavat tutkitusti helpommin riskejä, joten vastaavat hakukyselyihin hanakammin. Myöskin on otettava laskuihin mukaan se deittailijakunta (useimmiten miehiä), joka on puhtaasti seksiseuran perässä ja jonka edustajille vastapuolen ulkonäkö tai luonteenpiirre ja jopa tunteet on vain sivuseikka. En ymmärrä tällaisia miehiä vaikka mies itse olenkin, mutta koitan kuitenkin muistaa, että ihminen on vain eläin, tosin fiksu sellainen, ja siellä jossain aivojen perukoissa jokaisella on koodattuna se pakollinen taipumus nostaa omaa egoaan toisten tai omissa silmissä. Seksi on kivaa, erittäin kivaa, mutta en vain yksinkertaisesti ymmärrä, miksi ihmeessä sitä pitää joka kolosta hakemalla hakea.
Itse elän vieläkin -edellisen suhteen jälkimainingeissa- harkittua yksinäisyyttä jättäen itselleni aikaa siitä toipumiseen. Mutta hiljalleen alkaa tyyntyä, ei tuule enää niin kovaa. - minä010203
Aloittaja; "Yksinäisten miesten pahin ongelma on se, etteivät oikein tiedä keitä itse ovat, eivätkä siis tiedä ketä etsivät."
Kaikille, joita kiinnostaa todella syventyä kysymykseen "kuka minä olen", suosittelen
http://www.youtube.com/watch?v=6CJ2TUtQvJo - lässynlässyn.
kun parisuhde loppuu niin myös vastuun kantaminen loppuu toisesta. Se vastuu joka velvoittaa pitämään toisen onnellisena. Tämä on se josta on helppo livistää ja ottaa vastuu vain itsestään. Jos on vastuuntunnoton, ei parisuhde ole ratkaisu. Jos on valmis ottamaan vastuun itselleen siitä että pystyy pitämään toisen onnellisena vaikenakin aikoina, on hyvät mahdollisuudet saada kumppani.
Itse olen kantanut sen vastuun vaihtelevalla menestyksellä. Siitä huolimatta tarkoitukseni on kantaa se vastuu, joskus se vain tuntuu niin vaikealta, silloin olisi hyvä jos myös toinen tuntisi sen vastuun velvollisuudekseen. - Omana itsenä
Ulkomaille käy ainakin tämän ukon tie.
Suomessa on tarjolla lähinnä "oman tasoiseksi" seuraksi treenavalle keskitasoisesti koulutetulle miehelle jolla on laajat kiinnostuksen kohteet pehmeän pyöreitä naisia jotka kuvittelevat olevansa samanlaisia minun kanssani.
Ei ole mitään keskusteltavaa, elämäntavat eroavat toisistaan päättömästi.
Vähemmästäkin voisi tulla katkeraksi tässä synkässä maassa kun tarjonta on niin surkeaa.
Ja en ole katkera naisille jotka eivät valise minua, suurin osa on ollut loppupeleissä aivan liian turhamaisia, pikkusieluisia ja pinnalliisia että heitä olisi kestänyt.
Se on kauheaa kun miehellä on omaa tahtoa eikä kulje massan mukana eikä myöskään siedä naisen laiskuutta sekä suoranaista lihavuutta.
Törmään noihin kuvailemiisi NAISIIN muuten jatkuvasti.
Syy miksi he eivät ole katkeria johtuu siitä että he ovat suhteellisen nirppanokkaisia ja heillä vain koska ovat naisia on aina valinnanvaraa.
Monilla miehillä ei ole, ja SE VI-TUT-TAA. - ertyuijhbfdcvbn
Itse uskon että ei kannata suunnitella ja kirjotella mitään tavoitteita "tulevalle miehelle/naiselle." Koska totuus saattaa olla aivan päinvastainen kuin aluksi olet suunnitellut. Itse olen törmännyt muutamaan omaapärstää paljon komeampiin miehiin, eivätkä he ole olleet itselleni ollenkaan sopivia. Kuten sanonta kuuluu moni kakku päältä kaunis. Aivan helposti voisin laittaa, että haluan komean 1-5 vuotta vanhemman, samaa koulua käyvän, hyväpalkkaisen miehen. Mutta totuus voikin olla täysin päinvastainen. lopujen lopuksi saattaakin olla tärkeintä että löydät tulevasta kumppanista sitä jotain, mitä ei ehkä olisi hoksannut edes paperiin raapustaa.
Sitten tuosta, millainen ihmisen pitäsi olla että saisi edes jotain seuraa...
Itse kun satun olemaan ihminen joka ei yksikseen naureskele.Olen ujo mikä vaikuttaa toisten ihmisten keskustelukykyyni. Tuntemattomien kanssa aloitan keskustelun usein varovasti ja jos en saa toisen luonteesta mitään rentoa ja mukavaa irti puhumienen on erittäin vaivalloista.Tämän takia en ihmettele jos jotkut luulevat minua perseelleen revityksi karhuksi ja välttelevät minunkanssani puhumista.ei välttämättä kaikki mutrunaamaiset ole aina sitä miltä näyttää. jos vain vaivautuu yrittämään keskustella. ( Toki tämä myös tarkoittaa, että tulette toimeen keskenään.) Voit hämmästyä. Myöskin se, jos ihminen ei koe mitään positiivista (myöskin muilta ihmisiltä) niin on selvää että on vaikeampaa olla positiivinen toisten ihmisten seurassa jos saa aina pelätä, että saa jotain sontaa niskaan olitpa sitten mukava tai oma itsesi.- Omana itsenä
Ei kovin tarkkoja listoja kannata laatia, mutta aika hyvin sitä oppii tuntemaan kuitenkin itsensä kenestä pitää ja kenen kanssa voi tulla toimeen.
Osalle ihmisistä soveltuu varmaan paljon suurempi joukko ihmisistä kuin sitten sellaisille kuin vaikkapa minä joka miehenä tuntuu olevan jonkin sortin väliinputoaja kun en ole juuri just sitä mitä tietty nainen haluaa ja toisaalta ei ole tarvetta olla väkisin suhteessa naiseen joka lähtökohtaisesti ei kiinnosta.
Kannattaa olla ne ydinkysymykset kohdillaan.
Esimerkiksi minulla ei ole aikomustakaan seurustella vanhemman naisen kanssa enää, eikä jonkun jolla on jo lapsia tai pyöreän naisen. Muille annan mahdollisuuden, mutta aika usein sitä huomaa että joku erilainen nainen haluaa erilaisai asioita elämältä kuin itse.
Noissa ydinjutuissa on hyvä pitäytyä koska muuten sitä hukkaa aikaansa vääriin kumppaniehdokkaisiin.
- ............
ei aina samankaltaiset sovi toisille, sillä siihen sitä useimmin ihastuu kun toinen on erilainen..
- Omana itsenä
Tuo on suhteellista ja tässä leikitään termeillä kuten "samankaltainen" ja " erilainen".
Pitemmässä suhteessa painaa todella paljon samanlaiset elämäntavat, elämäntyylit, elämänarvot jne.
Erilaisuuteen ihastustaan, samanlaisuuteen rakastutaan tai jotain sinne päin.
Sikäli aloittaja on oikeassa että osa ihmisistä yrittää väkisin löytää suhdetta. Olen tavannut monia naiisa jotka pitävät minua "fiksuna ja mukavana" sekä tahtoisivat suhteen.
Kumma kyllä en ole heistä kiinnostunut koska useimmat heistä ovat pyöreitä ja/tai sellaisia joiden kanssa en näe mitään yhteistä tulevaisuutta.
Jos heti alussa on jo tylsää jutustella niin tuskin se muuksi muuttuu.
Se mikä tässä unohtuu aloittajan tekstistä on se miten helposti nainen saa valita kumppaneita monien kosijoiden joukosta ja sekä yleensä jopa katselee sekä koulutustasoltaan että ulkonäöltään parempitasoisia miehiä.
Mies taas saattaa ihan keskivertona joutua tottumaan ajatukseen tavallisesta tuulista jonka kanssa ei ole oikein muuta yhteistä kuin samanväriset silmät. Kehotkin ovat eri mallia: mies on liikunnallinen ja nainen on pyöreä pallero.
- no7655
Hmm. Miksi kukaan haluaisi välttämättä seurustella, kun näillä foorumeilla ei ainakaan saa niin kauhean ... symppiskuvaa näistä kanssaihmisistä?
Eihän se seurustelu ole kaikki kaikessa, onhan muunkinlaisia ihmissuhteita (ystävyys, sukulaiset jne.) En ymmärrä tätä "pakkomiellettä" seurusteluun, jos on jo huomannut, että ihmiset ovat monasti vähän kehnoja rakkaudessa ja joissain muissakin asioissa :)
Ja ainahan on poikkeuksia, hyviäkin suhteita, mutta se tulee jos on tullakseen. Kannattaako aikaa tuhlata sellaisen etsimiseen, keskittyy muuhun elämiseen eikä surkutteluun. Ei se ole välttämätöntä, jotta voi olla tyytyväinen. Kannattaa muistaa, että olet tärkein henkilö omassa elämässäsi.
Näin itse näkisin.- no7655
... ja kukaan ei voi antaa sinulle mitä sinulla ei jo ole. Vaan harvapa tuota ymmärtää
- Omana itsenä
Hyvin sanottu ja on hyvä painottaa että monet ihmissuhteet tälläkin hetkellä eivät todellakaan ole onnellisia.
Moni katselee pareja ja parisuhteita kateellisina, mutta tosiasia on että niissä on ongelmia eikä toisen ihmisen kanssa ole helppo elää.
Moni on suhteissa myös vain muodon vuoksi, seksin vuoksi, jonkun muun hyödyn vuoksi, tottumuksen vuoksi jne. Nämä koskee niin naisia kuin miehiä.
Osalle syyksi riittää että "ei jaksa yksin olla" tai "olisi joku jonka kainaloon käpertyä" tai "mulle tuli tunne että ton ihmisen kanssa mä haluun olla".
Sitten ne suhteet loppuvat aikanaan tai sitten eivät.
Toisaalta on hyvä sanoa yksinäisille että ei kannata erakoitua liikaa ja toisaalta esimerkiksi miehelle kuten minä on virhe olla liian "itsenäinen". Sitä jää herkästi muuten lopullisesti yksin.
Se millaisia kompromisseja tahtoo tehdä ja millaisen suhteen tahtoo vai tahtooko on sitten jokaisen oma asia.
Mitään pakkoa ei ole. - Aika vaikeeta
Omana itsenä kirjoitti:
Hyvin sanottu ja on hyvä painottaa että monet ihmissuhteet tälläkin hetkellä eivät todellakaan ole onnellisia.
Moni katselee pareja ja parisuhteita kateellisina, mutta tosiasia on että niissä on ongelmia eikä toisen ihmisen kanssa ole helppo elää.
Moni on suhteissa myös vain muodon vuoksi, seksin vuoksi, jonkun muun hyödyn vuoksi, tottumuksen vuoksi jne. Nämä koskee niin naisia kuin miehiä.
Osalle syyksi riittää että "ei jaksa yksin olla" tai "olisi joku jonka kainaloon käpertyä" tai "mulle tuli tunne että ton ihmisen kanssa mä haluun olla".
Sitten ne suhteet loppuvat aikanaan tai sitten eivät.
Toisaalta on hyvä sanoa yksinäisille että ei kannata erakoitua liikaa ja toisaalta esimerkiksi miehelle kuten minä on virhe olla liian "itsenäinen". Sitä jää herkästi muuten lopullisesti yksin.
Se millaisia kompromisseja tahtoo tehdä ja millaisen suhteen tahtoo vai tahtooko on sitten jokaisen oma asia.
Mitään pakkoa ei ole.Vaikeita ja monimutkaisia nämä ihmissuhdejutut.
Yksinolossa on aina se, että pääsee jotenkin helpommalla, kun ei tarvitse ottaa kuin itsensä huomioon, tosin siihen yksinolemiseenkaan kun ei oikein millään meinaa tottua, vaikka isekkin olen jo ihan itekseni asustellut noin 20 vuotta,
tosin onhan noita seurusteluja ollut, mutta aina ne vaan ovat jotenkin hiipuneet, nyt jo useamman vuoden totaalisen yksin.
Olen jo huomannut itsessäni noita mainitsemiasi piirteitä "liiasta itsenäisyydestä" ja pelkäänpä, että tässä on jo lopullinen olotila.
En oikein enää ole varma, haluanko kovin tiukkaa parisuhdetta.
Aina kuitenkin mietin, että oishan se muija ihan mukava. - Omana itsenä
Aika vaikeeta kirjoitti:
Vaikeita ja monimutkaisia nämä ihmissuhdejutut.
Yksinolossa on aina se, että pääsee jotenkin helpommalla, kun ei tarvitse ottaa kuin itsensä huomioon, tosin siihen yksinolemiseenkaan kun ei oikein millään meinaa tottua, vaikka isekkin olen jo ihan itekseni asustellut noin 20 vuotta,
tosin onhan noita seurusteluja ollut, mutta aina ne vaan ovat jotenkin hiipuneet, nyt jo useamman vuoden totaalisen yksin.
Olen jo huomannut itsessäni noita mainitsemiasi piirteitä "liiasta itsenäisyydestä" ja pelkäänpä, että tässä on jo lopullinen olotila.
En oikein enää ole varma, haluanko kovin tiukkaa parisuhdetta.
Aina kuitenkin mietin, että oishan se muija ihan mukava.Samanlaiselta kuulostaa kuin minun tarinani. Tosin olen vain vähän päälle kolmekymmentä.
muija olisi mukava, mutta muijan pitäisi ensin olla mukava. ;D
Sopivan naisen löytyminen ei ole helppoa, mutta ihmissuhteista tehdään yleensä vaikeampi ja monimutkaisempia kuin ne todellisuudessa ovatkaan.
Olen huomannut että tuo liika itsenäisyys on tappavaa tässä asiassa aivan kuten se että mies ei sovi tiettyyn muottiin tai ole valmis kiiltävä ja komea paketti naiselle kotiin vietäväksi.
Ei kannata kuitenkaan maalailla liikaa ajatusta "lopullisesta olotilasta" koska elämä päättyyy joskus.
Pahempaa on enemmän se että ei tiedä onko jo vieraantunut tuollaisesta tiukasta parisuhteesta jo pois siten ettei osaisi elää toisen ihmisen kanssa tai varsinkaan asua.
Mutta kuten sanoin en ihmettele yhtään että tässä maassa varsinkin miehet tuntevat itsensä yksinäisksi, syrjäytyneiksi sekä katkeriksikin mitä tulee näihin naisasioihin.
Jos on vain kykyä niin kannattaa tarkkailla rajojen taakse eri ilman suuntiin.
- Aikuinen Nainen
Kirjoituksestasi huomaa, että olet nuori neitonen, anteeksi vain mutta se oli äärimmäisen lapsellinen ja siitä puuttuu elämänkokemus. "Kriteerisi" löytää sopiva kumppani itselleen ei lainkaan pidä paikkaansa. Esim. "asuu mielellään samassa kaupungissa"; Suomi on pieni maa. Mikäli kahden ihmisen kemiat todellakin kohtaavat, ei tämän kokoisessa maassa välimatka ole mikään este.
Mutta - olen iloinen, että olet löytänyt itsellesi kumppani, kaikkea hyvää teille. - Hahhaaaa
Miksi ihmeessä jokaisen pitäisi pariutua? Miksi oletus on, että jos olet yksin, olet yksinäinen? Tai vähintäänkin omituinen.
Maailma on täynnä onnettomia liittoja. Ja niissä rypee ihmiset, jotka eivät uskalla olla yksin.
Elämä voi olla aivan ihanaa VAPAANAKIN.- .... ..
Niin millä keinoin sinä sitten hoitelet seksuaalisia tarpeitasi?
- 14+6
joo, ei yksin ole sama kun yksinäinen, sen vaan tuppaa enemmistö aina unohtamaan! Siis ne, jotka enemmän kun mitään haluavat olla parisuhteessa :)
Minäkin nautin vapaudesta. Hyvä seura on kyllä aina tervetullutta, mutta sitä ilmestyy jos niin on ja mun on oikeen hyvä elää näin.
Itestä tuntuu pahalta katsoa, kun moni väkisin pariutuu, ehkä menee naimisiin ja tekee lapsia.. riittää riitoja, valeita, surua ja stressiä myös lähipiirille.. - Konstit on monet
.... .. kirjoitti:
Niin millä keinoin sinä sitten hoitelet seksuaalisia tarpeitasi?
Kyseletkö ihan tosissasi ? Mielikuvitukseton tyyppi, oletan.
- ulmo
.... .. kirjoitti:
Niin millä keinoin sinä sitten hoitelet seksuaalisia tarpeitasi?
Kädellä? Seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen ei tarvita toista ihmistä. Jos kysyt keneltä tahansa mieheltä joka "jopa" seurustelee että masturboiko niin se joka vastaa "ei" valehtelee tai on jotenkin epänormaali. oikeasti. naisista en tiedä mutta luultavasti ainakin osalla heistä sama homma vaikka seurustelee.
- .... ..
ulmo kirjoitti:
Kädellä? Seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen ei tarvita toista ihmistä. Jos kysyt keneltä tahansa mieheltä joka "jopa" seurustelee että masturboiko niin se joka vastaa "ei" valehtelee tai on jotenkin epänormaali. oikeasti. naisista en tiedä mutta luultavasti ainakin osalla heistä sama homma vaikka seurustelee.
Sen takia sitä pariudutaan, että päästään naimaan, kun yleensä masturboimista vähän häpeillään ja jotenkin siihen suhtaudutaan niin, että seksuaalisen tyydytyksen hakeminen naimalla on parempi kuin runkkaamalla.
- naitattiko
.... .. kirjoitti:
Sen takia sitä pariudutaan, että päästään naimaan, kun yleensä masturboimista vähän häpeillään ja jotenkin siihen suhtaudutaan niin, että seksuaalisen tyydytyksen hakeminen naimalla on parempi kuin runkkaamalla.
Alan jokseenkin kallistua tuohon kantaan myös, kaikki muu on pelkkää selittelyä :)
- _fapfap
naitattiko kirjoitti:
Alan jokseenkin kallistua tuohon kantaan myös, kaikki muu on pelkkää selittelyä :)
kaikki on paljon helpompaa kun hakkaa vaan lapaan kun haluttaa
- no7655
Kehottaisin harkitsemaan sitä, että seurustelu tai seurustelemattomuus ovat lopulta sivuseikkoja.
Olet kummassa tahansa tilassa ja tahdot toista, niin aiheutat itsellesi kärsimystä.
Kannattaa muistaa, että eräs juo, kun ei ole vaimoa. Toinen taas juo, kun joutuu kestämään vaimoa. Tämä kannattaa ymmärtää.
Jotkut taas ovat tyytyväisiä, ovat yksin tai parisuhteessa. (tosin ilmeisen harvat, sillä tämän ajan ihmiset tuppaavat haluamaan koko ajan lisää, koska kokevat että omasta elämästä puuttuu jotain) - jk
vai nin
- Why Should I Ca~re?
"1. Luopukaa katkeruudesta ja itsesäälistä. Semmoinen karkottaa! Olkaa sen sijaan iloisia ja rentoja ja aidosti hyväsydämisiä."
Vaan entä jos et vaan kertakaikkiaan ole luonteeltasi mitään iloista ja rentoa tyyppiä, vaan semmoinen ihminen, joka ei osaa oikein avata keskustelua ja jännittää helposti?
"2. Etsikää omanlaistanne seuraa. Ts. ihmistä joka sinuun nähden:
* asuu mielellään samassa kaupungissa"
Varmaan ihan okei lähtökohta tuo että asuu samalla seudulla (kaikkihan meistä eivät elä kaupungeissa); useimmat varmasti tietävät varoittavia esimerkkejä siitä miten on käynyt joillekkin, jotka etsivät netin kautta seuraa paikoista joissa eivät itse ole koskaan käyneetkään.
"* on suunnilleen saman ikäinen"
Tapauskohtaista. Minkäs sille mahtaa jos vaan sattuu pitämään itseään vanhemmista tai nuoremmista (terveissä rajoissa).
"* on opiskellut/ opiskelee samalla koulutusasteella"
Tällä ei ole mielestäni kyllä niin mitään helkkarin väliä...
"* on kiinnostunut samoista asioista"
...ja tällä vielä vähemmän. Itse ainakin pidän siitä että toinen uskaltaa olla kanssani asioista myös täysin eri mieltä.
"* on ulkonäöllisesti samantasoinen (kannattaa olla rehellinen ja realistinen)"
Ja mitähän tämä nyt sitten taas tarkoittaa..? Pitäisikö ihmisen muka onnistua jotenkin määrittämään millä "tasolla" ja kriteerein itse kukakin on "hyvännäköinen"? Kuka sitäpaitsi osaa oikeasti sanoa sitä itsestään, että onko seksikäs tai hyvännäköinen? Kristin Kreuk esitti asian mielestäni jossain haastattelussa aika osuvasti. Kun hänelle mainittiin siitä miten ihmiset pitävät häntä hyvännäköisenä ja seksikkäänä, hän totesi ettei itse osaa oikein arvioida väitteitä, koska
"Itse en pidä itseäni seksikkäänä. Tarkoitan että miksi oikein pitäisin, sehän olisi omituista."
"Eli jos olet vatsakas amismies, joka tykkää leffoista, niin paras flaksi käy pyöreiden huumorintajuisten amistyttöjen suhteen.Tai jos olet hiljainen ja outo fyysikanopiskelijapoika, niin hakeudu ujojen humanistityttöjen keskuuteen."
Itse pidän kyllä juurikin sellaisista tyypeistä, jotka ovat erillaisia kuin minä itse, ja tuovat suhteeseen mukanaan jotain sellaista mitä minussa ei ole (vähän "vastakohdat viehättävät" tyyliin), joten en oikein allekirjoita tätäkään väittämää.
"Tajusin kuinka raakaa peliä deittailu voi pahimmillaan olla"
Juurikin siksi en ole itse koskaan deittaillut (varsinkaan netissä), enkä koskaan aio sitä aloittaakkaan. Tuollainen amerikkalaistyyppinen treffikulttuuri, jossa "haku päällä"-mentaliteetilla pyydetään jotain puolituttua tai tuntematonta kaveria pärstäkertoimen ja suppean ensivaikutelman perusteella ulos ja sitten koetetaan väen vängellä olla niiin miellyttävää ja kiinnostavaa, on minusta jotenkin hirveän pinnallinen, väkinäinen ja inhottava tapa koettaa lähestyä toista ihmistä.
Kukin tietysti tyylillään, jos joku mokomasta tykkää niin mikäs siinä, mutta itse en koe menettäneeni mitään kun en ole koskaan mokomaan ruvennut. - juupajuu1982
Yksinäisille ihmisille paras neuvo:
Älkää pyörikö täällä suomi24:ssa. Ei. Koskaan. Masentavaa lukea kun naiset haukkuu miehiä, miehet naisia jne. Koko foorumi on vain täynnä katkeraa tilitystä.
Toki tekis mieli sanoa pari sanaa itse aiheesta.
Olen mies. Treffipalstoja on tullut käytettyä. En provoa, en hauku ketään, olen pistänyt paljon asiallisia viestejä naisille jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Puolet heistä eivät ikinä vastaa takaisin. Neljäsosa vastaavat jotain ystävällistä, kuitenkin rivien välistä on huomattavissa että ei kiinnosta, joten yhteydenpito jää. No, tapasin kuitenkin maailman ihanimman naisen treffipalstalta. Kaikki meni lähes täydellisesti.
Sitten se lause, mitä ei haluaisi kuulla ihmiseltä johon ihastuu. Sä olet ihan kiva, mutta... Juupa juu. Friend zone.
Pettymys oli todella karvas. Myönnän, melkein hyppäsin katolta. Vain netin kautta voi tutustua ihmiseen, joka on juuri sellainen (samalla aaltopituudella, jne.) kuin odotat. Mutta voin sanoa, että koko maailma kaatuu kun hän ei tunne samoin sinua kohtaan.
En käytä enää treffipalstoja. En ehkä selviäisi toisesta pettymyksestä.
Ja lopuksi: En aio haukkua naisia, en aio tilittää katkeruuttani tänne jne. Koska en ole katkera, vaan masentunut. Yritin tarjota kaikkea, mitä pystyin, se ei riittänyt. Myönnän että se oli kova kolaus itsetunnolle.
Monet kehuvat minua herrasmieheksi. Mutta puuttuuko minulta sitten särmää? Mitä se on? Naisia ei voi ymmärtää. Ryhtyisin homoksi heti jos minussa olisi vähääkään siihen taipumusta.
Tällaisia ajatuksia. - Tohtori Idiootti
Joo mistäs täältä takapajula junttila Suomessa löytää naisia jotka näkee elämän ulkopuolelle?
- hmph.
kyllä suomessa käytettyä huoranvittua riittää.
- pghlöj
Mitäs sanot ajatukseen:ole juuri sellainen kuin olet.Eli luhyesti:ole oma itsesi.Tärppäiskö?
- Sinkku m 50
Oot pölhö<
Taivas varjele.......... - !!
Älkää pyörikö täällä suomi24:ssa. Ei. Koskaan. Masentavaa lukea kun naiset haukkuu miehiä, miehet naisia jne. Koko foorumi on vain täynnä katkeraa tilitystä.
Yksinäinen neuvoo muita. Hah,hah,haa! - sinkkuna
Mä oon iloinen japositiivinen. Olen nähnyt vaivaa ulkonäköni eteen eli olen laihduttanut. Olen tuonnut julki haluni parisuhteeseen. MUTTA MIKÄ MÄTTÄÄ JOS MIEHIÄ EI VAAN KIINNOSTA???
taloudellinen tilanteeni on hyvä, en ole rikas mutta pärjään palkallani. Jos löydän mukavan miehen, ni hän on jo parisuhteessa tai sit ei ole minusta kiinostunut.
MUTTA ukkomiehet viihtyisivät seurassani, koska olen iloinen ja puhelias ja arvostan toista ihmistä ihmisenä. Ehkä he näkevät minussa sen mitä sinkkumiehet eivät näe. Ukkomiehet ovat sanoneet, et jos he eivät olis parisuhteessa ni mä olisin heidän valittunsa. Mulla ja näillä ukkomiehillä ei ole ollut suhdetta. Mut miks en sinkkumiehille sellaisille hyville kelpaa????- jjjhrtjhrrhh
pariutumisen kannalta naisen hyvännäköisyyden määrittelee mies ei eeva-lehti.
- real woman
Täysin samaa mieltä kanssasi!!! Tätä samaa ihmettelen minä??? Sinkku-miehet on "tosi" kiinnostuneita, mutta eivät pidä aktiivisesti yhteyttä, kunnes palaavat kysymään viikkojen jälkeen "olisitko vielä vapaa, olisin sinusta edelleen kiinnostunut".... Hetkinen.... Mihin katosi muutama viikko? Treffaavatko he useita tai kun ei kivoja naisia löydykkään "palataan" takaisin... Vai eivätkö he edes tiedä mitä haluavat/hakevat??? Minä tidedän: Etsin miestä 40v. joka haluaisi tutustua minuun kunnolla, ei me aikuiset naiset teitä olla heti vihille raahaamassa, joten lepo vaan...
- me naiset
Loistava analyysi :)
- puolan muori
Hei!Muuttakaa kaikki yksinäiset jenkkeihin!Siellä porukat häpeämättömästi hymyilevät aamusta iltaan valkaistujen hampaidensa kanssa.Jopa sinäkin voit luulla että joku pitää sinusta.
- mielummin ilman
en itse ainakaan halua miestä, joka vahtii kilojani ja arvostelee, on itse niin täydellinen kaikessa..
- Onnellinen sinkku
Mitenkähän tähän viestiin nyt vastais... Uskomatonta, että on vielä noin naiiveja ihmisiä olemassa. Tässä sinulle pari faktaa:
1. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia (eikä tarvitsekaan olla). Toiset ovat positiivisempia kuin toiset ihan luonnostaan, toisten positiivisuuden taas ovat maailman murheet nujertaneet. Siinäkin on eroa, miten ihmiset selviävät elämän vastoinkäymisistä, mikä johtaakin sitten faktaan numero 2.
2. Toisia ihmisiä koetellaan tässä maailmassa enemmän kuin toisia. Jos suurin "onnettomuutesi" on tähän asti ollut melkein vuosi sinkkuna, niin olet ollut hyvin onnekas, enkä ihmettele, että jaksat olla elämäniloinen ja positiivinen. Toisilla meistä on kuitenkin ollut ihan oikeasti rankkaa syystä tai toisesta ja ymmärrän hyvin, jos joku ei vastoinkäymistensä jälkeen jaksa olla ilopilleri ja sinisilmäisesti maailmaan luottava.
3. Sinkkuus (joka huom. ei ole sama asia kuin yksinäisyys!) ei tarkoita, ettei tietäisi kuka on tai mitä haluaa. Tai että olisi katkera (niitäkin tietysti löytyy, mutta erotilastojen mukaan niinpä niitä näkyy löytyvän parisuhteen löytäneistäkin). Kumppanin ei tarvitse olla samanikäinen tai saman koulutuksen omaava jne. (ja herranjestas, mitä siitä nyt tulee jos laitat kaksi ujoa ja hiljaista yhteen, kun kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta... ja mitä yhteistä on humanistilla ja fysiikanopiskelijalla - kokemukseni mukaan aika vähän). Riittää että arvot kohtaavat ja toisen seurassa viihtyy (silloin voi humanistilla ja fysiikanopiskelijallakin synkata).
Ja pieni ohje muillekin: jos ette jo pidä itsestänne, niin opetelkaa. Kukaan ei halua itseään vihaavaa kumppania. Hyväksy omat vikasi (tosin niitä voi aina yrittää muokata parempaan suuntaan) ja hyväksy toisen viat (niitä et voi muuttaa), kukaan ei ole täydellinen eikä täydellistä kumppania todennäköisesti koskaan löydykään. Toisin sanoen, laske rimaa hieman, mutta muista kuitenkin pitää kiinni sinulle tärkeimmistä ominaisuuksista. Itse en ole löytänyt vielä sopivaa kumppania, mutta ehkä erona näihin yksinäisiin sinkkuihin on se, että olen myös hyväksynyt ajatuksen, ettei sopivaa kumppania ehkä koskaan löydykään. Ja sekin on ihan ok. - Kultainen keskitie?
On se vaan kumma, kun suurin osa mesoaa, että positiivisuus on täysin oma valinta. Toisaalta sekään ei ole totta, että pelkästään elämä ja ympäristö muokkaavat ihmisen tietynlaiseksi. Se, mitä on toitotettu jo ensimmäisestä koulupäivästä lähtien, eli KAIKKI IHMISET OVAT YKSILÖITÄ, luulisi olevan aika helppo ymmärtää kun sitä hetken miettii.
Toisilla löytyy sitä kapasiteettia käsitellä sitä jokapäiväistäkin paskaa hyvin ja he löytävät niistä positiivisista puolista voimaa, jolla jaksaa vastoinkäymiset. Heillä saattaa olla laaja sosiaalinen verkko tai vaan pari hyvää ystävää ympärillään, joilta myös saavat tukea vastoinkäymisten kohtaamiseen.
Sitten on ihmisiä, jotka eivät ole esimerkiksi osanneet kehittää itselleen oikeita, toimivia defenssejä tai muulla tavoin oppineet käsittelemään vastoinkäymisiä "kypsyneesti" ja jatkamaan eteenpäin surutyön jälkeen. Nämä ihmiset ovat voineet kokea eriasteista scheissea jo pitkään tai se ensimmäinen vastoinkäyminen saattaa kaataa koko maailman päälaelleen. Jälleen, ihmisen kohtaamat vastoinkäymiset käsitellään aivan eri tavalla, yksilöllisesti ja useiden kehitykseen vaikuttaneiden asioiden myötävaikutuksella.
Se, että SINÄ osaat ottaa kypsyneesti vastaan esimerkiksi yksinäisyyden (lue tässä: pitkäaikaisen sinkkuuden/partnerin löytämisvaikeudet/jne.) tai parisuhteen puutteen ei tee muista, jotka asian ottavat raskaammin, millään tavalla "laiskoja valittajia" tai miksikä kaikiksi on sanottukaan. Heillä voi ja todennäköisesti onkin täsyin erilaiset lähtökohdat elämässä ja sitä kautta myös asioiden prosessointi siellä omassa pienessä mielessä voi olla täysin erilaista.
Näitäkin itsesäälissä vellovia ja siitä jopa pitäviä on, mutta sokea yleistäminen on naurettavaa. - Vastustaja-Periaate
En salli amerikkalaista positiivisuuden lietsomista, se on julkeaa ja julmaa.
http://www.youtube.com/watch?v=u5um8QWWRvo&feature=relmfu Toi ykkönen on hyvä ja niin totta.
- Hyväksyminen...
Itsekin pitkään yksinäisyydestä kärsineenä, olen alkanut viimeaikoina ajattelemaan tämän asian yksinkertaista hyväksymistä.
Siis sopeutua siihen että minusta ei koskaan tule puolisoa, vävyä, isää tai isoisää tai että minulla olisi kavereita/ystäviä enemmn
Ja kyllä, joka kerta tämän ajatteleminen vihlaisee mutta muutakaan tietä ei ole.
Juuri niin, minun on pakko sopeutua asiaan ettei pää sekoa näitä miettiessä.
Ja ennenkaikkea että elämä jatkuisi kuitenkin, siihenkin haluan uskoa. Tietysti jokaisen yksinäisen tilanne on omanlainen mutta lopputulos voi olla tämän kaltainen.
Ei kai surun kierteestä muuta ulospääsytietä olekaan kuin asian vähittäinen hyväksyminen...- Ajatuksia.
Vähän samoja ajatuksia minullakin. On kai parasta vaan pikkuhiljaa alkaa hyväksyä se, mihin ei näytä oikein mitään muutosta olevan tulossa. Täytyy opetella tekemään elämästään ns. itsensä näköistä elämää ja sellaista, joka on mielekästä. Siis että tekee itselleen mieluisia asioita. Jotain sellaista.
Tosin eihän koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta kuitenkin... - Ajatuksia.
Hyväksyminen: "Ei kai surun kierteestä muuta ulospääsytietä olekaan kuin asian vähittäinen hyväksyminen..."
Niin. Vaikeinta se hyväksyminen on silloin kun joutuu osallistua erilaisiin sukujuhliin. Siellä toiset samanikäiset ja ehkä jopa nuoremmatkin ovat naimisissa... tai olet niiden häissä peräti... silloin hyväksymisen kanssa on vähän heikkoa.
Se on hienoa miten hommassa onnistuneet ovat aina neuvomassa heitä, joilla homma menee päin persettä. Heidän onnistumisissaan ei suinkaan kyse voi olla yksinkertaisesti tuurista, vaan heillä on täydelinen resepti sille, miten homma toimii jokaiselle.
Joka tapauksessa tarkoitukseni ei ollut tulla tänne katkerasti avautumaan, vaan sanomaan, että kummasti näkyy yksinäisiä ihmisiä riittävän ja silti heille ei tunnu esim. toistensa seurakaan kelpaavaan. No okei, en tiedä onko naisissa yksinäisiä, koska homma on huomattavasti helpompaa kun isketään 10x päivässä ihan vain istumalla bussipysäkillä, mutta muuten.
Ihmisten nirsous ja muuten vain vaativainen vammaisuus on aina yhtä hienoa sivustakatsottavaa. Harvat kaverini eivät todellakaan omista samaa koulutusta kuin minä ja silti jotenkin oudosti omistamme saman aaltopituuden. Tämä tuntuu olevan niin kovin vaikea monelle ymmärtää. Ei se tarvitse samaa koulutustasoa, tahi samaa mahan kokoa, että synkkaa.
Ongelma, miksi ihmisiä ei päädy yhteen näissä nettirehvilöisissä, on juuri aloittajan kaltainen asenne. "Jos et ole kaikilla tavoilla samanlainen kuin minä, meillä ei voi ajatukset kohdata millään tasolla". Olet minusta idiootti.
Ah, no tottakai tämä meni katkeraksi tekstiksi vielä, mutta mitenpä sen välttäisin tälläisiin vastaillessa.
edit: ja saatana vahingossa omalla nimimerkillä. No paskat siitäkin.- 78ufygvbiuuiujonk
Olen kuullut sellaisen sanonnan että vastakohdat täydentävät toisiaan, jos kaksi samanlaista on yhdessä, eikö elämänpiiri kapene vain yhden asian paskanjauhamiseksi eikä tule mitään uusia näkökulmia jne. mihinkään, aika latteaa olisi elämä jos kaikin tavoin pitäisi olla samanlainen kuin toinen.
- Pelko persuksissa
78ufygvbiuuiujonk kirjoitti:
Olen kuullut sellaisen sanonnan että vastakohdat täydentävät toisiaan, jos kaksi samanlaista on yhdessä, eikö elämänpiiri kapene vain yhden asian paskanjauhamiseksi eikä tule mitään uusia näkökulmia jne. mihinkään, aika latteaa olisi elämä jos kaikin tavoin pitäisi olla samanlainen kuin toinen.
Tämä on totta, mutta ei onnistu ollenkaan, jos molemmat eivät ole oikeasti aikuisiksi kasvaneita yksilöitä, jotka antavat toisilleen luvan oman persoonan mukaiseen olemiseen ja elämiseen.
Suurin osa liitoista on keskenkasvuisten kakaroitten piirileikkiä siitä huolimatta, vaikka ikää olisi muille jakaa. Aikuiseksi kasvamaton, kehittymätön ja valveutumaton ei anna toiselle mahdollisuutta toteuttaa omia toiveita, tahtoja ja haluja, koska se on itseltä pois, kun jää vaille toisen huomiota, kun hän antaa sitä muualle.
- Toinen mies 44
Minulle se tuntuu kovin oudolta, että niin monen elämä näyttää olevan parisuhteesta kiinni. Että ei ole elämää ellei ole parisuhdetta. Itse olen aina ajatellut, että miehet vain puolivahingossa "joutuvat" naimisiin ja eroavat sitten tultuaan järkiinsä. Mikä tietysti on ikävää varsinkin jos on tehty lapsia. Ja yleensähän lapsia on tehty. Toinen vaihtoehto on sitten elää loppuelämänsä kiinni vaimossaan ja lapsissaan. Ja lapsilla on ongelmia jos jonkinlaisia. Sitten lapsista tulee teini-ikäisiä ja silloin niillä vasta ongelmia onkin. Aikuisiksi kun ehtivät, kehittävät itselleen aikuisten ongelmia. Vaimon kanssa tietenkin on ongelmia enemmän tai vähemmän, sehän kuuluu asiaan, eikä seksikään enää vuosien jälkeen maistu miltään. Siinä sitä sitten ollaan. Ja tätä kaikkea miehet itse itselleen halajavat. Koska on kurjaa olla yksin. No kurjaahan se on olla yksin mutta vielä kurjempaa voi olla elää avioliitossa. Kyllähän minä sen ymmärrän, että useimmilla naisilla on pakottava luontainen tarve synnyttää lapsia ja perustaa perhe, oli maailmassa sitten liikaa ihmisiä jo ennestään tai ei. Että miehillä on tai pitäisi olla samanlainen tarve on minulle vaikeampaa ymmärtää. Tietysti mies haluaa seksiä ja saattaa pyrkiä kestävään parisuhteeseen saadakseen kestävää seksiä. Mutta sikäli mikäli olen asian oikein ymmärtänyt ei seksillä avioliitossa olekaan enää isoa roolia. Kuka sitä seksiä jaksaisi ajatella lasten pyöriessä jaloissa ja arjen huolten painaessa päälle. Useimmat avioliitot päättyvät eroon ja samaan aikaan yksinäiset miehet itkevät sitä, etteivät saa kokea parisuhteen ihanuutta. Olisivat tyytyväisiä vapaudestaan. Minun mielestäni yksinäisyys on yksi asia ja parisuhde toinen asia eikä niitä välttämättä ole järkevää liittää toisiinsa ajattelemalla, että ainoa lääke yksinäisyyteen on parisuhde. Itselläni ei ole koskaan mitään parisuhdetta ollut enkä ole sellaista kaivannut. Parisuhdetta eivät ole kaivanneet myöskään naiset joiden kanssa olen ollut. Seksihän se on mikä kiinnostaa. En pidä itseäni mitenkään pinnallisena ihmisenä mutta näin se nyt vain on ollut ja on. Totta kyllä on vaikeaa löytää samoin tuntevia naisia koska miehet ja naiset useimmiten ovat siinä mielessä erilaisia mutta sille nyt vain en voi mitään. En haluaisi enkä osaisi asua ja elää naisen kanssa kestävässä parisuhteessa. Haluan vain ystävyyttä ja seksiä. En ole omistushaluinen. Naiselle annan saman vapauden jonka itse haluan. Muita miehiä saa olla. Jos naiselle sopii tavata vain satunnaisesti silloin kun siltä tuntuu, hyvä, se sopii minullekin. Tarvitsen omaa aikaa, yksinäistä aikaa. Haluan elää hitaasti omassa tahdissani, kiireettömästi. Lapsia en haluaisi missään tapauksessa, ei ole koskaan edes käväissyt mielessä, että haluaisin isäksi. Joten. Omaa aikaa minulla on ja yksinäistä aikaa liiankin kanssa mutta muullakaan tavalla en osaisi olla ja elää. Eihän siinä itseasiassa ole mistään valinnasta kyse vaan siitä millainen olen, millainen on luonteeni, eikä luonteeni parisuhdetta kestäisi. Voihan tämä vähän ristiriitaista olla mutta jos olen ristiriitainen ihminen tuskin sillekään enää tässä vaiheessa elämääni mitään voin.
No. Tämä vuodatus nyt voinee olla kiinnostava vain minulle itselleni mutta niin paljon tällä palstalla parisuhteen puutteesta valitetaan, että oli vähän pakko minunkin kantaa korsi kekoon.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.733364Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91891Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2241279- 1311088
- 1001023
- 60964
Miksi nuori ottaa hatkat? Rajut seuraukset: seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, huumeet...
Lastensuojelu on kriisissä ja nuorten ongelmat kasvussa Suomessa. Hatkaaminen tarkoittaa nuoren luvatta poistumista omil67946Shokki! Suuri seikkailu -kisassa todellinen jättiyllätys - Tämä muutos järkyttää varmasti monia!
No nyt on kyllä aikamoinen ylläri, peli todellakin kovenee…! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/shokki-suuri-seik6905- 84889
- 34820