Tutustuminen naapureihin

Eikö se riitä, että naapurit ei terrorisoi toisiaan? Ihan sama jos naapurit ei tervehdi tai esittäydy.

Parempi sekin, kun että olisi joku esim. alkkis, joka möykkää ja meluaa, heittelee kaljapulloja pihallesi ja raivoaa lapsillesi... Tai kyttää jokaista liikettäsi, tekee kaikenlaista kiusaa, myrkyttää koirasi tms.

Joskus ennen vanhaan oli tapana toivottaa uudet naapurit tervetulleeksi vanhojen asukkaiden toimesta, mutta aikojen kuluessa normaalimpaa on sanoa vain päivää vastaan tullessa. Jos haluat tehdä myönteisen vaikutuksen kannattaa aina olla oma-aloitteinen ja esittäytyä lähinaapureille, mutta vähän vaikeaksi menee käydä koko korttelia läpi. Maalaisjärkeä saa siis käyttää ja vaikka joku suivaantuisikin siitä, ettet mukamas toimi oikein ei se silti tarkoita suivaantuuko naapuri aivan aiheesta.

Helppoa on ajatella aina niin, että siitä mikä minusta on mukavaa on yleensä muistakin mukavaa. Suurin osa meistä ihmisistä arvostaa myönteisyyttä ja aitoutta ja jos olet enemmän arempi ei kannata yrittää enempää kuin itse koet hyväksi.

Naapurustossa merkittävämpää on se, miten sinä suostut sopeutumaan kirjaittamattomiin sääntöihin ja normeihin ja ymmärtämään alueen hengen päälle. Suurimmat mokat tulevat aina siitä, jos joukkoon eksyy joku aivan kokematon pösilö ajaen vain omaa etuaan ja välittämättä naapureiden asiallisista/kohteliaista ehdotuksista/pyynnöistä/kielloista. Silloin ei auta vaikka kaksin kerroin kumartelisi päivää.

Meillä ongelmaisessa rivarissa täyttää toimivan parhaiten, jos ei pahemmin tutustu. Esittäytyy lyhyesti korkeintaan, jos tulee vastaan. Meillä inhotaan ja vaietaan yleisesti. Taloyhtiön tunnelman kyllä huomaa pian.

Paras tapaus on, kun nuori oivaltava nainen tuli vuokralle ja ei sano mitään kellekään, korkeintaan nyökkää päivää ihan pahki tullessaan.
Hän on asunut ongelmaisessa ja aikaisemminkin huonosti hoidetussa pikkuasunnossaan hienosti jo pitkään. Tuskat ovat ympärillä omistusasunnon asujilla, kun neiti sauhuttelee, ei ole juuri töissä, asunto on siivoton perustuksia myöten, tuuletetaan öisin pölyt ja savut naapureihin, äänet kuuluu läpi muille. Naisen kuukausittaiset kiukunpuuskat puretaan kuiskien seinän läpi hyvin älykkäästi rikkoen toisten elämän harmonisuuden. Mutta kaikki puhuvat ihaillen tästä tyylillä pukeutuvasta tyypistä kun hän vaitonaisena vaeltaa pihan läpi.

Meillä tuntuu että monia asukkaita kiukuttaa muut asukkaat ja he haluaisivat että nimenomaan joku muu muuttaisi pois että elämä muuttuisi heistä paremmaksi. On yllättävää, että vaikka omistaa omistusasunnon ja elää niin täydellisen hyvin kuin osaa, ei hyväksytä, vaan koko ajan halutaan että toinen muuttaisi pois. Ammattikin tuntuu ratkaisevan, ikä tai pukeutumisen kalleus tai auto, miten hanakkaasti odotetaan tervehtimistä. :)

Miltei koko ikäni okt:ssa asuneena vaikkakin useaan kertaan muuttaneena en opi koskaan ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät tervehdi. Melkein joka asuinalueella on ollut joku, joka ei tervehdi. Ei, vaikka olisi tilanne, jossa on pakko tulla nähdyksi ja varmasti on havainnut oman tervehtimiseni.
Parhaiten tervehtiminen tuntuu toimivan taajamien ulkopuolella, siellä tosin tervehditään sitten kaikkia tunnettiin tai ei, mutta sekin on minusta huomattavan paljon parempi kuin tutun naapurin tervehtimättä jättäminen.
Lapsenikin olen kyllä opettanut siihen, että tervehtiä pitää. Joskus mutisivat juuri siitä, kun on tyhmä tunne, kun tervehtimiseen ei vastata. Toivon, etteivät he silti lopettaisi tätä hyvää tapaa...

Minä en puolestani halua minkäänlaista kontaktia naapureihini. Kerran he kävelivät tiellä ja minä olin portilla, niin juuri kun tämä mies oli nostamassa kättä lippaan, niin minä vetäisin verkkarit alas ja pyllistin ja pyritin arseani. Korostaakseni vaikutusta, otin vielä kannikoista kiinni ja oikein levittelin persreikääni niille.

Ei ole tarvinnu tervehtiä sen jälkeen, maahan kattovat kun minut näkevät.
Luulevat varmaan että oon joku kaheli.

kiitos vain saku

Kyllä lähinaapuriin tulee pitää hyvät välit. Mennä juttelemaan niitä näitä yms. ainahan voi tarvita apua molemminpuolin. Katkeruus ja vihan pito kannattaa unohtaa ja ajatella vain positiivista naapurista vaikka aina ei kaikki menisikään mieleen.

Meillä meni niin, että yhden puolen naapureiden kanssa ekan kerran, kun osuttiin samaan aikaan pihalle (samanapäivänä kun muutettiin), niin esittäydyttiin ja vaihdettiin muutamat sanat millaista porukkaa tulossa ja heillä asuu, ovatko olleet siinä jo kauan, mistä me olemme muuttaneet yms..., toisen puolen naapurin kanssa ei olla tavallaan edes esittäydytty, mutta tietävät/tiedämme suunnilleen ketä ollaan aidan yli jutteluiden kautta. Vastapuolen kanssa ei olla oltu missään yhteyksissä, emäntä muutaman kerran morjestanut, johon saanut väkinäisen vastauksen, tuntuvat suorastaan välttelevän meitä =)

Kadulla ohimenevät meille tuntemattomat kävelijät ja autoilijat morjestavat, jos morjestavat, yllättävän paljonkin. Vastaan niihin reippaasti, jos satun katsomaan. Itse harvemmin morjestan ekana.

Meille muutti kesällä naapuriin lapsiperhe,heidän ollessaan talonsa parvekkeella pikkutyttö huuteli sieltä "ollaan muutettu tähän" vastasin Tervetuloa! on kivaa saada uudet naapurit. Vein muutamien päivien perästä niinkuin totesit "Amerikan tyyliin"pullalämpöset,vaan naapuritpa pistivät paremmaksi ja toivat täytekakun. Olemme olleet heillä jo lapsen syntymäpäivillä ja he ovat olleet meillä kylässä. Pienet joulumuistamiset annoimme toisillemme.Pihalta moikkaamme kun yhtäaikaa osumme ulos. Hienosti on pelannut ja olemme todella kiitollisia mukavista naapureista

Ehdottomasti tuollaisesta naapurista on päästävä eroon,,tavalla tai toisella. Todella ikävää tuollainen.

Naapureihin yleensäkään tutustua? Minä en näe minkäänlaista tarvetta tutustua naapureihin. Minulla on työni,harrastukset,ystävät ym.niin mihinkä tarvitsen naapureita,en yhtikäs mihinkään.

Kotimme on Kuopiossa omakotialueella. Katumme perheet ovatolleet sydämellisiä, auttavaisia, ja asioista on voitu sopia yhdessä. Kuitenkin viime kesänä naapuriimme muutaman talon päähän muutti nuori perhe, ja tällä miehellä on sairaalloinen kissaviha. Onhan toki järjestyssännöissä, että kissan tulee ulkoilla valvotusti. Läheinen katu on aika vilkas, joten sen vuoksi kissamme ulkolee pääasiassa juoksunarussa omalla pihalla. Olemme myös pelänneet myrkyttäjiä ja muita sairaita. Tosin entiset lähinaapurimme ovat olleet hyvillään, kun kissamme on pelastanut myyriltä heidän pensasaitansa.

Kesällä,kun oli kuuma, joku ovi tai ikkuna oli auki, kissamme pääsi livahtamaan joku yö ulos. Sama sattuui, kun joku tuli avaimella etuovesta. Toki kissa juoksi karkuun, vaikka kuinka sitä jäljitimme. Joskus kisumme oli mennyt tämän kissavihaajan avoimesta takaovesta sisään yöllä, Miehenin oli aamulla herännyt, kun mies oli räyhännyt ja uhkaillut ties millä. Tämän jälkeen kuljimme takaovesta ja yritimme aina varmistaa, että kissa pysyy sisällä tai on kiinni. Meillä omilla avaimillaan kulkevat aikuiset nuoret eivät aina tätä muistaneet, ja niinpä sunnuntaita vasten kissavihaaja soitti ovikelloa sairas kiilto silmissään. Kissa oli kuulemma ollut hänen tontillaan. Se oli livahtanut saunapuita ottaessamme takaovesta. Yleensä se näin tehdessään palasi hetken kuluttua. Kisu koputtaa tullessaan ulko-oveen ja avaa sisällä ovet hyppäämällä ripoihin

.Miehen käytös ei ollut enää tervettä. Mies uhkaili kissan paloittelulla, jos hän vielä näkee sen. Olimme juuri lähdössä viikon lomamatkalle, ja loma meni osittain pilalle, koska oli huoli kissasta, jolle oli pyydetty päivittäin hoitajia.

Monenlaisia ihmisiä on. Meidänkin tontilla on paljon rastaita, harakoita ja lokkeja - puhumattakaan myyristä, joiden ulosteista olen enemmän huolissani kuin leikatun tyttökissan, joka pääasiassa ei lähde omalta tontiltaan.Kissat myös vaistoavat toiset kissat, ja onpa naapurin irti päässyt kisu hyökännyt omamme kimppuun, koska taistelevat reviiristään. Tästä ei kuitenkaan naapurisopu ole mennyt, päinvastoin; kissojen karkailut yhdistävät:.) Pidämme myös koirista, ja on ihana, kun naapurin villakoira vilistää meitä tervehtimään. Omamme nukkuu takapihalla kuukkien alla.

Nyt olen asunut ahdistuksen vuoksi Iisalmessa virka-asunnollani. Pelottaa, jos lemmikkini pääsee karkaamaan ja joutuu jonkun raivohullun käsiin. Olen ollut yhteydessä poliisiin, joka sanoi lain olevan puolellani. Ihmisten on saatava kotirauhansa, ja kissan karkaaminen on pienempi rikos kuin uhkailu, kotirauhan häirintä ja pelottelu. Puolisoni toivoi kuitenkin, että menisimme loppiaisena kotiin Kuopioon - joulun vietimme poissa. Tälle ihmiselle ei näköjään voi keskustella - asia on täysin mustavalkoinen - eli hän vihaa kissoja sairaalloisesti. Rouvassa on ainoa toivomme;hän näyttää normaalilta ja järkevältä ihmseltä. Onkmo teillä muilla kokemuksia tällaisesta?

Niinhän mekin pidämme kiinni ja olemme samaa mieltä. Kaupunki on vaarallinen paikka liikenteen ja ihmisten vuoksi lemmikeille.Mutta koirat ja varsinkin kissat karkailevat, varsinkin, jos ovat muuttaneet vasta sellaiseen ympäristöön, jossa pitää olla enemmän sisällä. Kyse on vaan tavasta, millä' naapuri asiasta keskustelee. Mekin haluammme määrätä, kuka ja millä tavalla tulee kotirauhaamme häiritsemään. Jos naapuri kerran näkee, että huolehdimme parhaamme mukaan lemmikistämme, niin tuntuu ikään kuin hänellä olisi elämäntehtävä valvoa vuorokausitolkulla, onko kenties joku kissa päässyt tontille. Voin sanoa, että puolen vuoden aikana pari kertaa lemmikkimme on päässyt livahtamaan huomaamattamme. Kummallakin kerralla se jostakin syystä on mennyt juuri tämän kissavihaajan portin pieleen. Olemme kysyneet muilta naapureilta , mutta he eivät ole nähneet yhtään kertaa kisuamme luvattomilla teillä.

Meidän kisumme ei ole oppinut ollenkaan raapimispuihin, joita on sitä varten ostettu. Ei auta kissaminttukaan. Ulkona pihalla on vanha puu, johon kisu sitten teroittelee kynsiään.

.Ihmettelen muuten, miten Saksassa omakotitalossa asuvat ystävämme pitävät itsestään selvänä, että kissat kulkevat vapaasti ja taloissa on sitä varten kissanluukut. Ne eivät kuulemma poistu useinkaan omalta tontiltaan, koska niille on tärkeää oma reviiri ja sen vahtiminen. Heillä onkin tosi suuri myyrä- ja hiiriongelma, että luulen kissan olevan taloissa hyötyeläin kuten ennen maalla. Maalla asuneena kodissamme oli paljon kissoja, Leikimme samalla hiekkalaatikolla :) Kissat olivat leikkaamattomia, pyytivät myyrät ja rotat. Äidillläni oli paljon istutuksia, mutta ei kissojen kaapiminen niitä ainakaan tuhonnut. Myös Etelä-Euroopassa kissat kulkevat vapaina (säälittää!), mutta enpä ole tuntenut kissanpissan hajua kuivuudesta huolimatta. Tosin muistan lapsuudestani joskus keväällä,kun leikkaamattomat uroskissat keväisin etsivät partneria. Silloin muistan äitini laittaneen tärpättiä nurkkiin, ja siihen loppui kollien merkkailu.

No, joka tapauksessa iäkäs lemmikkini on lapsen asemassa ja toivon sen saavan elää vielä vuosia arvokkaasti perheemme seurassa. Pidän luontokappaleista, räkäteistäkin, vaikka ne likaavat ja syövät marjoja. Ei tuo kisu niitä ole paljon viitsinyt jahdata - seurailee vaan ja joskus vähän pelottelee. Jos karannut kissani otetaan luukulla kiinni ja viedään suojaan, en ole siitä pahoillani, koska tiedän sen silloin olevan turvassa eikä eläinrääkkääjän kynsissä. Itse en kyllä pakoon juoksevaa ja piiloutuvaa kissaa kiinii saa; se osaa kiusata ja härnätä ja tulee hetken päästä omia aikojaan.

Tuo häkki olisi kyllä hyvä, mutta kissamme on aika iäkäs, joten ulkoilu vähenee luonnollisestikin iän myötä. Jos hankimme vielä toisen lemmikin, häkin teko lisäisi turvallisuutta. Sen täytyisi olla tarpeeksi tilava liikuntaa ja maailman seuraamista varten.

Juuri muuten huomasin, että tonttime reunalla on ihmisen virtsaa ja tyhjä tupakka-aski .Kellehän menisimme räyhäämään tämä luomakunnan ylimmän jätöksistä.

http://www.youtube.com/watch?v=yjBH0vMq8MY

Meille tuli naapurin akka törkeesti kyselemään, et jos me voitais vahtia hänenkin mukulaa, kun se leikkii pihalla. 6 vuotta kestin sitä ämmää ja sit myin asunnoin ja nyt asun niin ihanalla paikalla, et toista saa hakee. Naapurit on niin ihania täällä.

Minä haluan pitää mahdollisimman neutraalit välit naapureihin. Pakollinen tervehtiminen vastaantullessa, eipä oikeastaan muuta. Mitä enemmän on naapureiden kanssa tekemisissä ja mitä enemmän ns. "hyvää pataa" heidän kanssaan niin sitä enemmän myös asiassa on negatiivisia puolia. Joutavaa selän takana puhumista yms. Juorut kiertää naapurustossa....

Asume rivarissa.Emme tervehdi naapureitamme.Emme halua.Emme pidä että reviirillemme tunkeudutaan.Jokainen olkoon torpassaan turpa tukossa.

Voi herran jestas sentään noita omakotialueiden ongelmia. Meillä Helsingin Kalliossa olevassa kerrostaloyhtiössä tervehditään ystävällisesti kaikkia rapussa ja pihalla vastaan tulevia, tuttuja ja tuntemattomia,ja jos juttua riittää jutellaan yleisistä asioista, mutta ei sekaannuta toistemme asioihin.

Keväisin ja syksyisin tavataan taloyhtiön järjestämissä ison puistopihamme pihatalkoissa, tehdään hommia, grillataan makkaraa ja juodaan olutta ja siideriä ja jutellaan ja tutustutaan. Ei sen suurempaa stressiä kanssaihmisistä.

Meillä on muutamat muijat jotka ovat ottaneet tehtäväkseen naapureiden kyttäämisen yötä päivää.Heitä en edes katso he ovat kuin ilmaa vaan.Alakerran ämmä seisoo aina alakerrassa kyttäämässä rapussa kulkijoita ja yläkerran eukko hyppii yöhön asti röökillä .Rappu kuin helvetistä.4 perhettä jo vuoden sisällä muuttanut pois.Yläkerran eukko oli laittanut kirjeen postilaatikostani ja kirjoittanut mitä metelöin öisin hakkaan ovia ja seiniä,että viiraako päässä.Oli viikon työmatkalla jonka hänelle ilmoitin ja isännöitsijälle eipä ole eukko enää kirjoitellut kirjeitä.Tästä lähtienkin yritän välttää edes näkemästä kyylä ämmiä.

kyylillä ei ole mitään mukavaa omassa elämässä ja siksi vahtivat kaikkea, jopa yksinasuvaa naista, josko käy miehiä?, miten voivatkin olla niin typeriä..

Asuin syntymästäni asti 21-vuotiaaksi omakotitaloalueella Korsossa. Naapureita en vieläkään pahemmin tunne. Lapsina kävimme yhden mukavan vanhan rouvan kotona leikkimässä hänen kanssaan ja pari kertaa hänen lapsenlapsensa kanssa, koska rouva piti meidän pikkuisten seurasta. Ruokimme hänen (hyvin söpöjä) undulaattejaan, jotka lentelivät vapaana asunnossa ja poimimme pihalta vaaleanpunaisia lemmikeitä (meillä kasvoi vain sinisiä).

Toinen naapuri oli vähän nipompi. Hän on vanha-piika, jonka ikäloppu äiti asuu samalla tontilla. Meillä ei kasvanut tammenterhoja ja piian puusta tielle oli pari pudonnut ja kun naapuri näki meillä tammenterhoja hän huusi vihaisena, ettei hänen puustaan saa poimia. Yritimme kyllä sanoa, että hänen puunsa oli ilkeästi "liannut" terhoillaan yhteisen tiemme =) Ja halusimme vain leikkiä niillä...

Vastapäätä meitä asui ennen hyvin vanha pariskunta, jonka olin usein nähnyt ja tunnistin. (Nykyään talo on purettu ja tilalla uusi ja hieno, jonka pojat vislasivat minulle ja pikkusiskolleni pihalla, kun teineinä menimme ulos tällingissä. Kutsuivatpa meidät bileisiinsäkin.) Joka tapauksessa, kerran näin tuon vanhan pariskunnan pihalla yhdessä. Pelottavinta oli, että äitini kertoi naisen asuvan nyt yksin, koska tämän vanha mies kuoli vuosi sitten... Vähän puistatti.

Kolmannen naapurimme olemme tavanneet vain, kun menimme tarjoamaan keksejä (koulussa oli myyjäiset). Todella rikas vanha pariskunta, jotka olivat jotenkin leuhkoja köyhän perheen mukuloille. Tai sitten inhosivat keksimyyjäisiä =) Aika harva varmaan tykkää siitä, kun ovelle tullaan tuputtamaan myytävää.

Enemmän tutustuin naapurustoon vasta pari vuotta sitten aikuisena, kun meidän (mieheni ja minun) rakas kissa karkasi, kun olimme käymässä lapsuudenkodissani. Kaikki naapurit olivat todella mukavia ja jakoivat tuskamme. Myös nipo tammenterhoeukko. Jopa kauempana asuvat naapurit, jotka eivät olleet koskaan nähneetkään meitä, lupasivat soittaa tai tulla käymään, jos kisua näkyy. Löytyihän se kisu sitten lopulta talon yläkerrasta, johon oli luikahtanut avoimesta ovesta. Helpotus oli suuri. Lähellä on Korsontie. Kissa tosin on aika kokenut autojen kanssa (oli katukissana Helsingissä vilkkaalla alueella), mutta ei sitä koskaan tiedä. Kissamme on aika hullu :) Oli kirjaimellisesti hypännyt toisen kerroksen ikkunan läpi ulos, kun halusi niin kovasti sinne :) Noh, se onkin vanha kulkukissa niin innostui omakotitalossa. Sen jälkeen en ole uskaltanut lapsuudenkotiini tätä kisua viedä. Innostuu vähän liikaakin... Tuli muuten kotiin turkki täynnä punkkeja. Tämä kissa on hyvin pirkäturkkinen (näyttää lähinnä norjalaiselta metsäkissalta tai maine coonilta ja lihaksistokin samanlainen), joten sinne on punkilla kiva pesiytyä.

Menkää pois kaikki !. Haluan olla yksin ja rauhassa. Ei minulla muuta. Jatkakaa !