Miksi uskovat itkevät hautajaisissa?

Eli olet itsekäs. Kaverisi pääsi ihanista ihanimpaan paikkaan, mutta sinä ajattelet vain itseäsi ja itket oman menetyksesi takia. Jos on helpompi mennä perässä niin ikä estää, jos olet niin varma että tapaat ystäväsi "taivaassa"?

Ja tämä kommentti vain ja ainoastaan siksi, että uskovaiset ovat niin kovin kärkkäitä syyttämään ateisteja itsekkäiksi ties mistä syystä.

"Miksi ateistit sitten itkevät?"

Miksi vaihdoit aihetta, kun kuitenkin vastasit myöhemmin?

Miksi ateitit eivät itkisi?

Henkilö josta on välitetty on poistunut eikä häntä voi enään ikinä tavata.

Ateistina on vaikeampaa, koska ei ole mitään harhaa taivaasta jossa tämän kuolleen voi taas tavata.

"Olen kyllä omin silmin nähnyt sellaisen tapauksen."

Vau, älä ihmeessä. Ihminen on todella erikoinen olento, siihen kannatta tutustua.

Uskonto perustuu vuohipaimenten kansansatuihin - paimenten, jotka uskoivat että auinko kiertää litteää maankiekkoa, spitaalista paranee uhraamalla kaksi pässiä, ei-neitsyet naimisiin menevät naiset pitää viedä isiensä oville kivitettäviksi kuoliaiksi ja noidat sekä homot polttaa rovioilla. Kannattaakin perustaa koko arvomaailmansa ja maailmankatsomuksensa niin hienoille ikuisille totuuksille.

Uskonto perustuu myös sille ettei osaa ajatella eikä tehdä loogisia päätelmiä. Evoluutio ei ole mikään ateismin dogma. Ateisteja oli olemassa jo kauan ennen typerän kidutuspaalu-taikauskon syntymistä, eivätkä nuo 2500 vuotta sitten eläneet ateistit taatusti olleet kuulleetkaan mistään evoluutiosta.

Ja siitä että ei usko mihinkään kuolemattomaan sieluun ei millään tavalla seuraa se, etteikö pitäisi elämää arvokkaana. Päin vastoin siitä seuraa se, että pitää tätä yhtä ainoaa ainutkertaista elämää todellakin korvaamattoman arvokkaana, kun ei egoistisen turhamaisesti kuvittele elävänsä ikuisesti.

Ei ole olemassa mitään mahtipontisempaa ja egoistisempaa kuin kuvitella, että koko tämä valtava maailmakaikkeus ja maapallo kaikkine eliöineen olisi vain itseä varten luotu ja että olisi joku ihme luomakunnan herra ja maailman napa ja kaikkein tärkein olento, joka elää ikuisesti jossain jalokivin koristellussa taivaan kultaisessa kaupungissa, kuten eräskin uskova minulle sitä tulevaa taivaallista elämäänsä kuvaili. Onko mitään superegoistisempaa koskaan edes kuultukaan, puhumattakaan nyt siitä että kaikki tuo jalokivet ja kulta jos mikä kuulostaa todella materialistiselta bling-bling -palvonnalta.

Hihhulihihhii kirjoitti:

Uskonto perustuu vuohipaimenten kansansatuihin - paimenten, jotka uskoivat että auinko kiertää litteää maankiekkoa, spitaalista paranee uhraamalla kaksi pässiä, ei-neitsyet naimisiin menevät naiset pitää viedä isiensä oville kivitettäviksi kuoliaiksi ja noidat sekä homot polttaa rovioilla. Kannattaakin perustaa koko arvomaailmansa ja maailmankatsomuksensa niin hienoille ikuisille totuuksille.

Uskonto perustuu myös sille ettei osaa ajatella eikä tehdä loogisia päätelmiä. Evoluutio ei ole mikään ateismin dogma. Ateisteja oli olemassa jo kauan ennen typerän kidutuspaalu-taikauskon syntymistä, eivätkä nuo 2500 vuotta sitten eläneet ateistit taatusti olleet kuulleetkaan mistään evoluutiosta.

Ja siitä että ei usko mihinkään kuolemattomaan sieluun ei millään tavalla seuraa se, etteikö pitäisi elämää arvokkaana. Päin vastoin siitä seuraa se, että pitää tätä yhtä ainoaa ainutkertaista elämää todellakin korvaamattoman arvokkaana, kun ei egoistisen turhamaisesti kuvittele elävänsä ikuisesti.

Ei ole olemassa mitään mahtipontisempaa ja egoistisempaa kuin kuvitella, että koko tämä valtava maailmakaikkeus ja maapallo kaikkine eliöineen olisi vain itseä varten luotu ja että olisi joku ihme luomakunnan herra ja maailman napa ja kaikkein tärkein olento, joka elää ikuisesti jossain jalokivin koristellussa taivaan kultaisessa kaupungissa, kuten eräskin uskova minulle sitä tulevaa taivaallista elämäänsä kuvaili. Onko mitään superegoistisempaa koskaan edes kuultukaan, puhumattakaan nyt siitä että kaikki tuo jalokivet ja kulta jos mikä kuulostaa todella materialistiselta bling-bling -palvonnalta.

Lue lisää

"Ei ole olemassa mitään mahtipontisempaa ja egoistisempaa kuin kuvitella, että koko tämä valtava maailmakaikkeus ja maapallo kaikkine eliöineen olisi vain itseä varten luotu ja että olisi joku ihme luomakunnan herra ja maailman napa ja kaikkein tärkein olento,"

Olen aivan samaa mieltä, ja kas, sinulle ehkä yllätyksenä kaikkea ei olekkaan luotu ihmistä varten, eikä ihminen ole luomakunnan herra eikä varsinkaan maailman napa:

"16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. "

Tuossa puhutaan Jeesuksesta.

Kyllä keskiverto-uskova ajattelee enemmänkin:"Ai, että minäkin? Pääsenkö minäkin taivaaseen?"

Mitä tuohon jalokivin koristeltuun kaupunkiin tulee, niin Jumala kyllä Raamatun mukaa tulee luomaan tämänkaltaisen maailman, missä nytkin elämme.

" Päin vastoin siitä seuraa se, että pitää tätä yhtä ainoaa ainutkertaista elämää todellakin korvaamattoman arvokkaana,"

Näinkin voi olla. Suurin osa tosin näyttää elävän, kuin eivät arvostaisi sitä lainkaan tai eläisivät ikuisesti.....

Tai enpäpä ne, jotka eivät koe elämäänsä arvokkaaksi? Tämä ainoakin elämän on kärsimystä ja he toivovat, ettei olisi koskaan edes syntynyt? No, ehkä siihenkään ei auta ajatus paremmasta maailmasta (saattaa korkeintaan kannustaa itsariin), mutta kaikille tämä elämä ei ole korvaamattoman arvokas, kuten olemme saaneet lukea uutisista tänäänkin.

Toisaalta, miksi se elämä olisi jotenkin arvokas, vaikka se olisi ainoa? Tai miksi se olisi yhtään vähemmän arvokas, vaikka se ei sitä olisi? Itse uskon elämän olevan lahja ja että tästäkin elämästä saa nauttia ja sitä pitää arvostaa. Vaikka uskonkin taivaaseen.

Joku jo vastasikin tuohon suruun. Itkeväthän joskus toisistaan eroavatkin ihmiset, vaikka tietävät näkevänsä toisensa vielä?

Nuorisopastori kirjoitti:

"Ei ole olemassa mitään mahtipontisempaa ja egoistisempaa kuin kuvitella, että koko tämä valtava maailmakaikkeus ja maapallo kaikkine eliöineen olisi vain itseä varten luotu ja että olisi joku ihme luomakunnan herra ja maailman napa ja kaikkein tärkein olento,"

Olen aivan samaa mieltä, ja kas, sinulle ehkä yllätyksenä kaikkea ei olekkaan luotu ihmistä varten, eikä ihminen ole luomakunnan herra eikä varsinkaan maailman napa:

"16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. "

Tuossa puhutaan Jeesuksesta.

Kyllä keskiverto-uskova ajattelee enemmänkin:"Ai, että minäkin? Pääsenkö minäkin taivaaseen?"

Mitä tuohon jalokivin koristeltuun kaupunkiin tulee, niin Jumala kyllä Raamatun mukaa tulee luomaan tämänkaltaisen maailman, missä nytkin elämme.

" Päin vastoin siitä seuraa se, että pitää tätä yhtä ainoaa ainutkertaista elämää todellakin korvaamattoman arvokkaana,"

Näinkin voi olla. Suurin osa tosin näyttää elävän, kuin eivät arvostaisi sitä lainkaan tai eläisivät ikuisesti.....

Tai enpäpä ne, jotka eivät koe elämäänsä arvokkaaksi? Tämä ainoakin elämän on kärsimystä ja he toivovat, ettei olisi koskaan edes syntynyt? No, ehkä siihenkään ei auta ajatus paremmasta maailmasta (saattaa korkeintaan kannustaa itsariin), mutta kaikille tämä elämä ei ole korvaamattoman arvokas, kuten olemme saaneet lukea uutisista tänäänkin.

Toisaalta, miksi se elämä olisi jotenkin arvokas, vaikka se olisi ainoa? Tai miksi se olisi yhtään vähemmän arvokas, vaikka se ei sitä olisi? Itse uskon elämän olevan lahja ja että tästäkin elämästä saa nauttia ja sitä pitää arvostaa. Vaikka uskonkin taivaaseen.

Joku jo vastasikin tuohon suruun. Itkeväthän joskus toisistaan eroavatkin ihmiset, vaikka tietävät näkevänsä toisensa vielä?

Lue lisää

Yleensä jos ei ole yhtään mitään järjellistä sanottavaa koko asiasta, kannattaisi ennemmin olla kokonaan hiljaa. Sinä et tätä sitten tajunnut, vaan suolsit järjetöntä ja täysin merkityksetöntä soopaa rivikaupalla.

Ainoa lievästi informatiivinen pointti turhassa lässytyksessäsi oli se, että todistit siinä minulle lukuisten uskontovereittesi täällä aikaisemmin törkeästi valehdelleen minulle ja puhuneen pelkkää sontaa. Tosin eihän siinäkään ollut mitään uutta, kun tarkemmin ajattelee. Ainahan se on sitä samaa sontaa ollut, muoto vain vaihtelee, mutta sisällön laatu ei koskaan.

Ootko ottanu lääkkees?
Juo vielä lasillinen vettä.

Tmmärrän tuon ikävöimisen, mutta entäs ne rakkaat veljet, siskot, hyvät ystävät, vaimot, miehet, lapset tai omat vanhemmat tai isovanhemmat, jotka kuollessaan eivät ole olleet uskossa? Ikävän lisäksi hirveä pelko ja huoli heidän helvettiin joutumisestaan?

miss ei kirj. kirjoitti:

Tmmärrän tuon ikävöimisen, mutta entäs ne rakkaat veljet, siskot, hyvät ystävät, vaimot, miehet, lapset tai omat vanhemmat tai isovanhemmat, jotka kuollessaan eivät ole olleet uskossa? Ikävän lisäksi hirveä pelko ja huoli heidän helvettiin joutumisestaan?

Lue lisää

Johan korkeasti arvostetut kirkonisät Tertullianus sekä Tuomas Akvinolainen totesivat aikoinaan että "Autuaat taivaan valtakunnassa saavat nähdä kirottujen rangaistuksen, jotta heidän autuutensa tuntuisi vieläkin ihanammalta"

Nämä kirkonisät pitivät yhtenä tulevan taivaan suurimmista iloista sitä, että siellä olevat pelastuneet saavat katsella helvetissä kituvien loppumatonta kidutusta ja ikuista kärsimystä ja kuunnella heidän valitusta ja tuskanhuutojaan.

Täytyy sanoa että tuossa näkemyksessä tiivistyy niin erinomaisesti koko kristinuskon ylevä kauneus ja viehättävän lämmin ihmisrakkaus.

miss ei kirj. kirjoitti:

Tmmärrän tuon ikävöimisen, mutta entäs ne rakkaat veljet, siskot, hyvät ystävät, vaimot, miehet, lapset tai omat vanhemmat tai isovanhemmat, jotka kuollessaan eivät ole olleet uskossa? Ikävän lisäksi hirveä pelko ja huoli heidän helvettiin joutumisestaan?

Lue lisää

Aivan, kyllä sekin huolettaa, se onkin yksi kesto rukousaihe vaimolla ja minulla. Toisaalta kenenkään puolesta ei voi uskoa, jokainen vastaa omasta elämästään. Ja vapaan tahdon arvostusta olen pohdiskellut aika paljonkin, siinä riittää ainakin minulla ihmettelemistä ja pohdittavaa.

juhani1965 kirjoitti:

Aivan, kyllä sekin huolettaa, se onkin yksi kesto rukousaihe vaimolla ja minulla. Toisaalta kenenkään puolesta ei voi uskoa, jokainen vastaa omasta elämästään. Ja vapaan tahdon arvostusta olen pohdiskellut aika paljonkin, siinä riittää ainakin minulla ihmettelemistä ja pohdittavaa.

Lue lisää

Juhani

Rukoiletteko vaimonne kanssa että jumala tekisi poikkeuksen niiden uskonnottomien kanssa jotka eivät jumalaan usko, vai mitä te rukoilette? Jos minä olisin uskovainen, luultavasti olisin huolesta ja murheesta sekaisin jos edes vähääkään epäilisin että joku minulle rakas kituisi ikuisesti helvetissä. En todellakaan kestäisi. Tää on minusta yksi uskovaisena olon kauheus. Vai meneekö se "tieto" että itse pelastuu helvetiltä kaiken sen suuren huolen, mitä minä ajattelen sen olevan ohi?

Joka tapauksessa hauskaa viikonloppua anyways.

Kyllä minä olen hautajaisissa ollut ja varmana niitä tulee vielä lisääkin, ainakin omani, hehheh. Ja minä suren hautajaisissa sitä, että tiedän etten enää koskaan tule tapaamaan kyseistä ihmistä missään muodossa, vaan hän on lopullisesti ja ikuisesti poissa minun elämästäni.

Sen sijaan teidän uskovienhan pitäisi ajatella, että ystävänne lähti vain iloiselle matkalle, täysin jumalanne tahdon mukaisesti ja että häntä odottavat nyt pian taivaan ilot ja riemut, joissa te hänet taas tapaatte iloiten ja riemuiten. Jos te siis tosiaan uskoisitte noin, niin eihän teillä olisi mitään syytä synkkänä itkeskellä, aivan kuin ette uskoisikaan tuohon taivaaseen ja jälleentapaamiseen ja aivan kuin ette hyväksyisikään jumalanne tahtoa.

Miksi te ette riemuitse jumalanne tahdon toteutumista ja ystävänne pääsyä taivaan iloihin? Miksi itkette katkerina jumalanne tahdon toteutumista??

Kyllä kaikenlaista voidaan kysyä, koska on sananvapaus.

Aloittaja perää kysymyksellään uskovaisuuden logiikkaa: uskotaan muka taivaan iloihin, mutta katkerasti surraan kun yksi "menee" sinne...

Kuinka et osaa vastata helppoon selkään kysymykseen?

Miksi jumalanne tahdon toteutuminen on uskovilla yhtä itkuvirttä ja surujuhlaa?
Eikös teidän pitäisi iloita jumalanne tahdon toteutumista eikä itkeä sitä?