INHOAN RASKAUSAIKAA! Kohtalontovereita?

Kyllä se siitä, kunhan lapsi syntyy... Mulla raskaus edennyt viikolle 24 enkä ole hetkestäkään nauttinut. Lapsia on jo useampi joten tiesin mihin ryhdyin, tämä 9 kuukautta on vain välttämätön paha lapsen saamiseksi. Mieskin tiesi mitä odottaa, kerro omallesi reilusti mistä on kyse, että palaat takaisin raskauden ja imetysajan jälkeen taas omana itsenäsi. Toivon vain ajan kuluvan nopeasti koska kun vauva alkaa painaa sieltä ja täältä, tulee olo vieläkin huonommaksi eli ei muuta kuin voimia. Se vielä saattaa pahentua ennen kuin loppuu tai voihan myös käydä niin, että jahka huonovointisuus ja alun suurimmat hormonimyrskyt lakkaavat, alatkin voida vähän paremmin. Ei sitä koskaan tiedä :)

Mutta et ole yksin, kaikki eivät hehku, nou hätä XD.

Itselleni tuli raskausaikana painoa 30 kg ja kuten kuvitella saattaa, olo oli kuin elefantilla. Entiset vaatteet eivät mahtuneet mitenkään päälle eikä kaupastakaan enää löytynyt "normaalin" näköisiä vaatteita. Vai. Joitin ihmeellisiä kaapuja. Olin siis ennen raskautta normaalipainoinen. Loppuraskaudessa olin toivoton kun katsoin peiliin enkä todellakaan nähnyt itseäni. Lisäksi neuvolassa aina joka ikinen kerta muistutettiin ettei niitä makeisia kannattaisihirveästi enää syödä. Enhän minä itseäni edes syömällä lihottanut. Painoa vain kertyi.

Sitten kun vauva syntyi, niin kaikki se mitä raskausaikana koin oli kaiken sen arvoista. Sain ihanan vauvan ja olen hänestä ikionnellinen! Nyt vielä muutama kilo painoa pudotettavana eivätkä nekään oikeastaan haittaa kun sain tuon ihanan vauvan :)

Täälä täsmälleen samat fiilikset! Kakkosta odotellan kanssa! Yhtä hirveä pahoinvointi oli ensimmäisestäkin, mutta jotenkin pystyin nauttimaan esikoisen odotuksesta. En ole tämän raskauden aikana ollut onnellinen varmaan kokonaista minuuttiakaan. Odotan kovasti, että vauva syntyy, mutta en odota tätä raskausaikaa, maha pystyssä kävelevät mammat oksettavat, neuvolan esitteet oksettavat, imetys jutut oksettavat kaikki ahdistaa :D ja nyt menossa vasta rv 14 :S:S:S

voi luoja kuinka ihanaa on lukea omat ajatukset valmiiksi kirjotettuna! mä en voi sietää mitään mahakuvia. saati sitte että ne on otettu ilman paitaa! siis paljas iho ja napa pullolla ja kaikki verisuonet pitkällä... hyi helvetti. siinä sitte joku onnellinen poseeraa ja hymyilee niiiiiiin muikeesti ja hinkaa sitä rantapalloa. örp. onneksi toi pahoinvointi on ohitte. tilalle tullu takahampaissa asti polttava närästys joka häipyy renniellä tunniksi. jos häipyy. peiliin ei pysty kattomaan suihkusta tulles. suihkuskaa ei huvita käydä ja mihkää ihmisten ilmoille ei kiinnosta lähtiä. viikkoja jotain 30 ja maha on paljo suurempi ku kahella edellisellä kerralla tähän aikaan. "voi ku sulla on ihana maha" tai muuta vastaavaa... ei kiitos. en haluaisi jättää lapsilukua tähän, mutta voi olla etten halua kokea tätä niin nautinnollista raskausaikaa enää ikinä! seksi on yhtä kuin ahdistus ja kammotus. syöminen alkaa närästää. pelkkä sängystä nouseminen tuntuu ylivoimaiselta. kusettaa tunnin välein. eikä muuten saa pidätettyäkää jos aivastaa tai yskäsee yhtäkkiä. nii että nauttikaa siitä helvetin vauvamahasta ja jutelkaa sille ja silitelkää niin että oksa lentää.

Onneksi en tahdo lapsia!

Et ole ekaa kertaa raskaana ja vaikutat kuin uhmaikäiseltä lapselta ! Minä voin huonosti joka kerta viikolle 18 ja sitten hellitti..juu ja olin väsynyt ja yritin välipaloja popsia..eikä tehnyt mieli seksiä.Kuitenkin tiesin että se on väliaikaista..olin silti onnellinen kun raskaus jatkui ja lapset aikanaan syntyivät.Valvottihan nekin mutta väliaikaista sekin..nyt ovat jo teini-ikäisiä,,Kyllä ne asiat lutviutuu..tsemppiä kuitenkin ja toivottvasti loppuraskaus menee hyvin.Jos et jaksa-hae sairaslomaa.

Olen yli kuusikymppinen mummeli, kahden lapsen äiti. Minulla oli molemmat odotusajat juuri tuollaista........kauheaa pahoinvointia. Paino laski toisella kerralla niin. että pelkäsivät neuvolassa keskenmenoa.

Vaikka olinkin pahoinvoiva melkein koko raskausajat, silti ne loppukuukaudet olivat jotenkin helpompia.

Mutta näin jälkeenpäin ajatellen kannatti kestää ne huonot olot, kyllä lapsista sitten olen saanut korvauksena kaiken takaisin.

Meillä muuten hauska juttu toisesta raskaudesta ja lapsesta. Olin ennen ollut hulluna kaalilaatikkoon, mutta odotusaikana en voinit kuvitellakaan syöväni sitä. Nyt kyllä taas syön aivan kuin ennenkin, mutta poikani, jota silloin odotin, todella INHOAA kaalilattikkoa.

Joten tsemppiä !!! Kuulemma lapsi voi silloin hyvin kun äidillä huono olo.

SITÄ SAA, MITÄ TILAA....lal-la-laaa-aaa-aaa! Älä valitaaa-aaa-aaa-aaa!

Millainen oli ensimmäinen raskautesi?
Tsemppiä! Kyllä se siitä sitten kun on käärö sylissä :)

Kyllä tollasten ei kannattas ruveta äidiksi ollenkaan. Uskomatonta marinaa.Mieti sitä.

Voi voi miks läksit!Heh heh hee....

Ei pidä hankkiutua raskaaksi, jos ei siitä kykene selviytymään. Odottavat äidit ja juuri synnyttäneet ämmät ovat itsekkäimpiä otuksia, mitä tiedän.

Itsellä takana 4 raskautta (ja 4 ihanaa lasta!) - kaikissa raskauksissa vastaavat olot ja okennukset, niin että mies kyyditsi aina välillä tiputukseen, kun en pystyssä pysynyt. Silti... tuon ensimmäisen kirjoittajan tekstiä lukiessa tuntui, siltä, että onkohan nykyajan nuoret äidit hiukka itsekkäämpiä kuin 10 v. sitten. Valitetaan "luonnollisista asioista" ja ei muka jakseta... Tottakai pää vessanpöntössä asuminen tuntuu sillähetkellä maailman paskimmalta jutulta, mutta kun niin se vaan joskus menee. Ja sitten, kun ne pienet lapset on siinä pyörimässä, ei se elo siitä kuulkaa entiseksi muutu - oman itsesi saat unohtaa seuraavaksi 20 vuodeksi ja asettaa aina muiden edun edelle. Sekin siitä itsekkyydestä...

Tosiaan, tuosta kuvastasi päätellen näyttää olevan aika rankkaa.

Minullakin kaksi raskautta takana ja alkuraskauden oksentelua jatkui n. viidennelle raskauskuukaudelle. Sen jälkeen helpotti. Kipuja tuntui välillä ja loppuaikana oli jo huono kävellä. Muuten oloni oli ihan siedettävä. Jos en nyt ihan hehkunut, niin ainakin välillä nautin suuresta mahastani. Varmasti on äitejä, joilla huono jatkuu koko raskauden. Muuta neuvoa ei ole kuin, että yritä miettiä lopputulosta. Silloin viimeistään kaikki unohtuu. Riippuu myös ihmisestä, miten asioihin suhtautuu. Toisille hiukankin negatiiviset asiat ovat järrrrkyttävää, toiset suhtautuvat realistisemmin.

Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä ja MINÄ.
Entäs lapsi?

Minä kun odotin esikoistani niin oksensin koko raskauden alku ajan.. enkä siihen kuollut.. Toista lasta kun sitten odotin en enää oksentanut.. vaan tiesin jo ensimmäisen raskauden kokemuksista mimmosta se on. Luulisi sinunkin tietävän kun toista jo kerran odotat, mimmosta se ensimmäisen lapsen odotus oli.. Raskaudet, kuten ei myöskään lapset oo samanlaisia.. Ei ollut minullakaan.. toinen odotus voi olla ihan erilainen mitä oli ensimmäinen.. Lopputulos on kuitenkin joka raskaudessa sama, ennen pitkää lapsi syntyy tähän maailmaan, oli keinoina sitten sektio tahi normaali synnytys, niin loppu tulos on lapsi.. Tiesit mihin lähdin kun hankkiuduit raskaaksi, joten koetahhan kestää loppuun asti..Kaiken tuon vaivan palkinto on se odottamasi lapsi.. toivon onnea.

Hei, voi ihana kun toi viesti oli kun justiinsa mun suusta....olen vasta 9 viikolla ja ollut kolmeviikkoa sisällä, kun en vaan pääse liikkeelle ja tosiaan välillä mielessä et tekisi mieli luovuttaa :))

Ei kenenkään pitäis tehdä lapsia enempää kun maailma on jo nyt ylitäynnä ihmisiä.

sinä nimimerkillä "vauvojen maksatusta", oli kyllä nii vitun tyhmä kommentti. jos tosissas luulet että raskaus on helppoa ja sen aikana ja synnytyksen jälkeen pitäis olla kaikkein aurinkoisimmillaan koko ajan niin erehdyt pahan kerran. kasva aikuiseks kusipää

Minä aikanaan lisäksi inhosin kaikkia vauvoja, en olisi millään halunnut ottaa niitä syliini. Mutta pakosta otin, jos ne työnnettiin, kaikki luuli, että olisin todella hyvilläni. No en ollut. Alkuraskaudet olivat yhtä pahoinvoiintia ja väsymystä, kadutti koko raskaus. Paino tippui ja alkoi nousta vasta 2 kk ennen synnytystä.
Mutta jossain vaiheessa innostuin uudesta tulokkaasta molemmilla kerroilla, olo parani, mutta raskastahan se oli 50 kiloisen kantaa sellaista vatsaa.

Ihania pakkauksia tuli, rakastuin heti eikä tietoakaan katumuksesta jälkikäteen..

Usko pois, sinä valmistaudut äitiyteen, käsittelet epävarmuuttasi jne..

Mulla oli kanssa hirveä raskaus.. Neljännellä kuulla jouduin jäämään sairaslomalle joka jatkui loppuun asti.. Pahoinvointi loppui kun synnytin.. makasin tiputuksessa, laihduin.. Kohdunsuu oli alusta saakka 4cm auki ja loppukolmanneksella 7cm..

Kun vielä olin töissä sain työtoverilta kommentin "että hehkun raskauden hyvää oloa".. vastasin tympääntyneenä että ehkä se että oksensin juuri niin että puolikas aakkoskarkki tuli nenästä ulos aiheuttaa sellaista..

Odotan ensimmäistäni ja olen koko odotusajan voinut hyvin. Hormonit hyrrää ja seksihalut on korkealla. Tämä lapsi on niin sanotusti yllätysvauva, sillä minun ei pitänyt saada lapsia...

No, ei sillä olen erittäin onnellinen tilastani, mieskin vähän, ainakin vaikuttaa siltä. Muuten meidän parisuhde oli jo ennen odotusta ollut jo kriisissä ja olemme siellä edelleen. Olemme kämppiksiä, jotka asuu yhdessä, muuta yhteistä ei ole. Harmittavaa siinä mielessä, kun oikeasti tunnen itseni iloiseksi ja kauniiksi. Kai varmaan myös haluttavaksi, koska toinen ohimennen kuitenkin aina koskettelee, mutta kipinä puuttuu, yhteyttä ei ole.

Jospa te jotka kärsitte pahoinvoinnista, muistatte sen ihanan miehen ja kertokaa heille, että tila on ohimenevää ja vaatii nyt pitkää pinnaa, jonka toivottavasti myös muistatte hyvittää.

Lopputulos on se ihana kummassakin tapauksessa.

Me ollaan yksilöitä.. Mulle sopi raskausaika.. Mutta mutta.. se hormoniromahus ja masennus ja ahdistus ja imetys sitten sen jälkeen.. ARGH!

hanki abortti sille äpärälle! problem solved

Anna mennä valittaen, ei se mulla ja monella tutullakaan herkkua tuo odottelu ollut, hyi bjyööörgh, pelkkä ajatus kammottaa ja kolme kertaa silti läpikäytynä. Odottavan pitääkin olla itsekäs, koska sisällä se lapsi kasvaa, eriytymättömänä äidistä, eli odottajan ajatukset ja olot ajaa molempien etuja (7x7 ynnä toverit tavaa siitä). Ja oikeesti haistakoot huilut kaikki "ole onnellinen, älä valita" -urputtajat, eiköhän jokainen selväjärkinen tajua, että kuitenkin loppueleissä menisit tuleen vauvan takia, että suut suppuun. Saa valittaa jos se vaan jotenkin auttaa oloa ja ainakin osa vastauksista piristää kummasti päivää, yrjös tai ei. :D

Toivottavasti sulla helpottaa viikkojen lisääntyessä, itelläni sentään raskauden keskiaika mennyt ihan jees. Loppuajalla pahoinvointi alkanut uusiksi ja samoin kaikki maholliset muut vaivat lisäntyneet ja joku kertoikin aivastuspissoista, voi helkkari, mä kusin nauraessa j itkiessäkin, ttu se oli karmeeta koko homma. Ja peräfakinpukamat ja ummetus ja kuivuus ja haluttomuus ja kuorsaus ja V-I-T-U-T-U-S. Miesraukka.

Tartteeko kaiken aina mennä niinku jenkkileffoissa ja olla ah niin v**un hienoo? 34 viikkoo täynnä huomenna ja oksentaminen jatkuu. Tiputuksen ja apteekin lisäenergiajuomien avulla lienen hengissä. 20 viikolta asti saikulla ja noin 2 viikkoa kotona sen jälkeen, että sanoisin teillä menevän vielä ihan hyvin keiden ei tartte osaston seiniä kattella. Ja jos on niin vaikeeta niin saahan sen vielä keskeytettyä.

Tuon kaiken olen kokenut:( Ootahan kun alkaa NÄRÄSTÄMÄÄN,unohtuu hetkeks kaikki sun edellä mainitut;)

Olipas kritiikkiäkin. Itse en ole koskaan ollut raskaana ja nuorena kun äiti kyseli että kuinkas monta lasta joskus haluaisin niin sanoin että adoptoin japanista 2 lasta etten ikinä mene synnyttämään. (Tämä siitä että vihaan neuloja, eli löytyy kammo, myös kaikki se raskaudesta/synnyttämisestä koituva kipu ja tuska pelottaa kokea koska olen hieman nynnerö tekemään sellaista josta tiesän voivan aiheutua kipua tai pahaa oloa, myöskin inhoan oksentelua joten kuvottaa hieman ajatella että jos tulisin raskaaksi oksentelisin päivittäin.) Kuitenkin nyt varttuneempana olen pohdiskellut että kai minäkin voin olla niin vahva ihminen joskus tulevaisuudessa että edes sen yhden pyöräyttäisin. Äitini on kovasti jaksanut muistuttaa minua siitä että vaikka onkin minua lyhyempi, painoi hän reippaasti yli 100kg, vissiin lähemmäs 130 ja nyt jossain 70kg tienoilla ja edelleen hieman ylipainoinen vaikkei siltä kovasti näytäkään. Jaksaa kehua minua kilteimmäksi ja ihanimmaksi lapsekseen jonka vuoksi voisi vaikka uudestaankin kärsiä saman rumban. (Kuitenkin kaikki muut 3 sisarustani ovat vaikeampia ja riehakkaampia tapauksia, mutta jokainen lapsi on kuitenkin uniikki ja äidin mielestä tietenkin rakas.) Järkky maha mielenalan muutokset muistelisin äidin raskauksista ja taisi sitä huonoa oloakin olla jonkin aikaa.

Tsemppiä kaikille tuleville ja jo valmiille äideille! Olette vahvoja! (Pistää jo itkettää pelkkä kirjottelu xDD)

Ihmettelen suuresti näitä h******n joka asiasta valittavia nuoria aikuisia.
"Voi voi nyt nipistää sieltä ja täältä, en millään siedä sitä enkä tätä".
Ei nykypäivänä tarvitse tulla raskaaksi! Miksi et huolehtinut ehkäisystä jos et halua lapsia. Ja monihan ei niitä haluakaan, kun lapsi tettää niin paljon töitä, eikä omaa aikaa ole koskaan!!!
Ei jumankekka et otatte paskiaiset päähän todella paljon! YÖKS.

tiedä noita limakalvojen bakteeri asioita, eikä sitä että juuri nuo kolme bakteeria ovat elintärkeitä juuri odottavalle äidille ja hänen jaksamiseensa ja kehittyvälle sikiölle! Klikkaa linkit auki:

http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-pula-08092010-meijereiden-takia-maidon-kasittelyssa-on-vakava-terveys-uhka-maidon-homogenointi-on-lopetettava-valittomasti/mhb-naisten-vaivat-vauvan-odotus-lapsi-ja-parantavat-maitohappobakteerit-tarkea-ala-lammita-mikroaaltouunissa/


Tästä on kyse limakalvoillasi:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-kolme-vaikutukseltaan-tarkeinta-probiootti-bakteeria-ovat-immuunipuolustuksen-perusta/mhb-kadonneiden-elamaa-yllapitavien-probiootti-bakteerienmhb-arvoitus-ja-homeiden-antibiootti/


Unohda Puskan opit:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-kolme-vaikutukseltaan-tarkeinta-probiootti-bakteeria-ovat-immuunipuolustuksen-perusta/mhb-tee-tasta-elamantapa-rasva-ja-probiootti-remontti/


Jos et pysty käyttämään rasvaisia maitotuotteita, niin sitten on mentävä bakteeripurkille:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-kolme-vaikutukseltaan-tarkeinta-probiootti-bakteeria-ovat-immuunipuolustuksen-perusta/mhb-maitohappobakteeri-jauhe-ja-jauhekapseli-tuotteet-suomioikeat-probiootti-bakteerit/


Ennakolta vastauksia:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-kolme-vaikutukseltaan-tarkeinta-probiootti-bakteeria-ovat-immuunipuolustuksen-perusta/mhb-usein-kysytty-probiootti-bakteereistamhb/

Unhappy8

http://www.youtube.com/watch?v=un56744NnUg

Tossa vähän komediaa piristykseksi.

Tee kuten muut suomineidot jo ennen sinua ovat tehneet. Syytä kaikista vaikeuksistasi miestäsi, tee hänen elämästään helvetti seuraavat viisi vuotta, ja sitten viet erossa häneltä kodin, perheen, lapset ja elämisen merkityksen, "koska hän oli niin tylsä, hän muuttui, tai kävi lopulta vieraissa" kun oli joutunut katselemaan lihonnutta buldogin-naamaasi, kuuntelemaan ikuista haukkumistasi ja avioerolla kiristämistäsi yli kaiken inhimillisen sietorajan. Siinä taas muutama juureton ja elämänarvonsa menettänyt avioerolapsi lisää sosiaalitoimiston asiakkaiksi, kaksi särjettyä sukuhaaraa, ja murhaan/itsemurhaan päätyvä hyljätty mies. Joka antoi kaikkensa sinun egoistiseen "mustaan aukkoosi".

Vaan toistapa se on nää myöhäiset.Hmm,virmavuodet.Hmm,silloin alkavat nämä kuivat,kuumat,lirskut,myrskyt ja vilungit

Juu,säästäkäähän valituksia siihen asti kun alkaa näm HOT FLUSHIT!
Siinäpä sitten olette kaikkine vaivoinenne eikä tarvi olla raskaanakaan xD

PITI VÄKISIN SAADA LAPSI JA MIES KUSEEN . 5 v PÄÄSTÄ OOT ERONNU. ÄLÄ HUOLI. KYLLÄ SUA SILTI AINA JOKU HALUU PANNA. TOI ON SULLE IHAN OIKEIN ! VIELÄ KERKIIT TEHDÄ LISÄÄ.

Hihhei käytä kortonkia ensikerralla.

Tee ihmeessä raskauden keskeytys!!!!! Tuosta ei hyvää seuraa marina jatkuu kun lapsi syntyy! En jaksa kahdenlapsen kanssa kun mieskään ei auta plää plää plää........

Oksentaminen pyrkii suojelemaan lastasi myrkyiltä! Vie pois kaikki haisevat kemikaalit ! Vaihda kosteusvoide hajuttomaan, pyykinpesuaine samoin ym ym.

Älä käytä keinomakeutteita, aspartaamia ym. ei pidä raskaana olevien nauttia! Syö mahdollisimman käsittelemätöntä ja luonnollista ruokaa!

Toivoisin, että äidit eivät solvaisi van tukisivat toisiaan. Raskaudet ovat erilaisia ja hormonit vaikuttavat eri ihmisiin ja heidän psyykkiseenkin jaksamiseensa eri tavoin. On onnellista, jos ihminen voi raskausaikana hyvin, mutta jos joku toinen voi huonosti, ei tämä tee hänestä yhtään huonompaa ihmistä.

Muutenkin tällainen "ota itseäsi niskasta kiinni"-ajattelu tuntuu ikävältä. Missä on empatia, myötätunto toista kohtaan? Kun olo on kurja saattaa tuntua siltä, että raskaus ja huono olo eivät lopu koskaan. On hienoa, jos joku kestää tällaisen, mutta se on kurjaa, jos hän ei ymmärrä äitiä, jonka rahkeet syystä tai toisesta eivät riitä.

Itselläni on ollut kaksi poikkeuksellisen rankkaa "sairaalaraskautta". Raskauden ollessa niin vaikea huoli sisälläni elävästä pikkuisesta ja hänen selviytymisestään oli suuri. Nuo ikuisuudelta tuntuvat raskausajat antaisin kyllä mielelläni pois. Näin ajattelen, vaikken kuulukaan tuohon paljon parjattuun nykynuorten ryhmään vaan olen yli kuusikymppinen, ihanaakin ihanempien aikuisten lasten (joista toinen terve, toinen kehitysvammainen) äiti.

Voimia teille monenlaisista vaivoista kärsiville odottajille. Ja iloa teille, joiden raskaus on helpompi, tai jotka muuten jaksatte paremmin kestää hankalaakin raskauttanne.

"Odottavan aika on pitkä" - toivottavasti lopputulos palkitsee vaivanne.

mullakaan ei mikään helpoin raskaus ollut. oksensin viikolle 21 asti ja sen jälkeen alko hirveet liitoskivut ja lantio löystyi ja lopulta iski issias. käveleminen oli vaikeaa kipujen takia. sängystä en päässyt ylös ilman apua. olin tosi väsynyt koko raskauden ajan. ja raskausmyrkytyksenkin koin. mutta se kaikki oli kestämisen arvoista. nyt minulla on 9kk vanha täysin terve poika. Paljon voimia ketjun aloittajalle!

vauvakuume katosi hetkessä! voi voi, toivottavasti uusi vauva tuo edes jotain iloa.

voin pahoin ensimmäiset 17vko ja viimeiset 6vko. enkä valittanut!
kyllä se siitä helpottuu

Luultavasti alottaja kuuluu tähän bilettäjä sukupolveen..
En tunne yhtään empatiaa,niin rumin sanoin kiroaa raskauttaan,vaikka lapsia muka haluaa...
Parisuhde on rakennettu ilmeisesti seksin varaan...?
Tiedän tapauksen, jossa nuori äiti joutui synnyttämään kuolleen vauvan..
Kuinka hän olisi halunnutkaan saada sen lapsen...
Suorastaan vihastuttaa nuo kitinät kuinka "parhaat palat on jääneet pois" ym, tois arvoista.... pieniä on valittajan "menetykset" ...

Mielenkiintoista lukea noita odotusajan juttuja. Ei tullut vastaan omankaltaisia kokemuksia. Raskauksia ja synnytyksiä takana kolme. Yksi sektio, kaksi ns. tavallista. Yhdellä yhdenlaista taakkaa, toisella toista. Ex-ukolleni oli tärkeää päästä vaan kaljalle. Ihan ekan raskauden aikaan (v.-80) tuli aamuyöstä klo 4 aikaan kotiin. Enkä takuulla ollut valittaja, ei ollut juuri pahoinvointejakaan yhdenkään raskauden aikana. Vauvoista nautin suunnattomasti ja lasten kasvaessakin. Uskon, että nykyisen mieheni kanssa olisi ollut onnellisempaa. Tärkeää on tukea toinen toistaan, puhua, kuunnella, pyytää ja antaa anteeksi. Toisaalta tuntuu hyvältä lukea purkaustasi. Itse muistan olleeni lähinnä hiljainen kärsijä. Olen kiitollinen nykyisestä miehestäni, kun voimme ja puhumme kaikesta. Myös rehelliset purkaukset kestämme toinen toisiltamme. Rakkaus kukoistaa, jo 10. vuotta. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, omia ihan tarpeeksi, mutta kaksi koiralasta, 7 v ja 1 v snautseri ja kääpiösnautseri, ovat ilonamme, toivottavasti mekin heidän ilonaan.
Toivon sinulle siunausta ja voimia raskausaikanasi ja rakkautta miestäsi ja esikoistasi kohtaan. Minä muuten pelkäsin enemmän normaalia synnytystä kipuineen, mutta kaikki meni ok.
Kyllä nuo kivut ja vaivat ovat lopulta vain hetkisen kestäviä. Rukous auttaa niissäkin.

Olisit ostanut valmiin vauvan kaupasta... kun et kestä raskausaikaa..

Oi, ihanaa lukea et joku muukin tuntee samoin:) vaikka kamalaa tää on..mulla on viikkoja nyt 24 ja koko ajan olen tsempannut itseäni,et jos jaksan viikolle 25 niin vauva voi syntyä ja selvitä hengissä..kauhea ajatus,mut välillä iskee epätoivo miten jaksan loppuun asti.mulle tehdään sektio viikolla 36 ( sairauteni vuoksi).
Raskaus on toinen, eka oli tosi helppo ei ollut mitään..nyt on ollut pahoinvointia alusta asti, ihottumaa,verenpaine lääkitys piti aloittaa, loppuvuodesta epäiltiin keuhkoveritulppaa ja nyt menen sokerirasitustestiin ensi viikolla,kait siinä sitten vielä todetaan raskausajan diabetes..se tästä vielä puuttuis..
vauva on tosi ylhäällä, se painaa keuhkoja ja kylkiluita ikävästi..ei tiedä miten nukkuisi, istuisiko vai makaisiko, ihan sama,molemmissa on yhtä huono. sit mies ihmettelee,et miten on näin äksy!!!!!!!!!!haistakoon p****.Olen sen jo lääkärin kanssa sopinut,että mulle tehdään sektion yhteydessä sterillisaatio.mulle riitti.
Ei sais valittaa,kun lapsia ei tule sormia napsauttamalla,mutta mulle tää olotila ei sovi.
yrittäkäämme jaksaa, onni on tietää,että joskus tääkin hupi loppuu:)

Aloittaja. Olet vaan ylitressaantunut. Relaa kuten Arvi. Syö terveellisesti. Paljon kasviksia, ruisleipää ja valkuaista. Omenaa ja muita hedelmiä paljon. Jätä vaalea leipä ja imelät välipalat. silloin suolikin toimii. Älä välitä muutamista liikakiloista ja muista, että lapsi nostaa painoasi. Liikuntaa sopivasti!! synnytyksen jälkeen jatkat samaan malliin, niin mahdolliset liikakilot karisee ja näytät entistä hehkeämmälle. Ole iloinen ja hyväntuulinen odotusaikana, sillä paha olosi heijastuu myös lapseen.

vai inn

Ois varmaan kannattanut miettiä jaksaako toista kertaa tuollaista raskaus aikaa ennen kuin hankkiutuu uudelleen raskaaksi. Sullahan kuitenki on jo toinen raskaus ja oot tietoinen siitä minkälaista on olla raskaana. Tosissaan on kyllä kuin pikku pennun marinaa ja en ymmärrä miksi tuollaisten pitää ees lapsia ylipäätään hankkia. Samanlainen paska olo se jatkuu sitten kun se lapsi syntyykin.. hormooni myrskyjä niitä tulee enemmän synnytyksen jälkeen kuin raskaus aikana..ainakin itselläni niin päin. Käy kyllä miestäsi sääliksi.. ihme että jaksaa katella vaan en ihmettelisi yhtään vaikka lähtis jo lätkimään.

Mä selvisin pahoinvoinnista ruisleivällä. Anoppini (kahdeksan lapsen äippä) neuvoi syömään pari viipaletta ruisleipää aamulla ennen ylösnousua ja pahoinvointi hellitti muutamassa päivässä. Varasin leipäviipaleet yöpöydälle jo illalla ja mutustelin ne sitten aamulla heti herättyäni ennenkuin nousin ylös ja hyvin toimi. Siis ihan pelkkää ruisleipää ilman mitään levitteitä tai muitakaan lisukkeita

Jokainen raskaus on erilainen. Siispä jos ensimmäinen on ollut vaikea niin toinen voi olla helppo ja toisinpäin.
Naiset yleensä pelkäävät synnytystä mutta minulla ainakin synnytys oli helpoin osa. Pahoinvointi alkoi joskus viikolla 6 kesti varmaan johonkin viikolle 20. Kävin töissä reilun sadan kilometrin päässä ja työmatkat kestivät yhteensä kolmisen tuntia. Olin noin 12 tuntia vuorokaudessa työn vuoksi liikkeellä ja voin pahoin koko ajan. Jossakin viikon 11 paikkeilla olo oli niin hirveä että olin toista viikkoa sairaslomalla. Joinakin päivinä oksensin lähemmäs 10 kertaa ja yritin syödä mitä sisässä pysyi. Hetkeksi olo sitten helpotti jossakin vaiheessa mutta siinä 6 kuukauden jälkeen pahoinvointi palasi samoin kuin unettomuus ja kaikenlaiset muut oireet. Myös jatkuva wc:ssä juokseminen katkoi yöunta lisää. Sitkeästi kävin töissä kunnes jäin äitiyslomalle kun luonne ei antanut periksi hakea lisää sairaslomaa. Lapseni on onneksi terve ja helppo tapaus, nyt saan nukkua yöni muutamaa katkoa lukuunottamatta. Jos päädymme hankkimaan lisää lapsia niin voi olla että sama on taas edessä. Siksi asia on vielä harkinnassa. Hassua ettei muka saa valittaa. Saahan kaikesta muustakin tässä yhteiskunnassa valittaa!

Tiedän tunteen, en itse myöskään ole hetkestäkään nauttinut. Rv 7 alkaen kauhea pahoinvointi, joka jatkuu edelleen ja viikkoja nyt 23 1. Kaikki mahdolliset pahoinvointi lääkkeet kokeiltu, mutta mistään ei apua. Kiusanani myös järkyttävät vatsakivut, joille ei lääkäreiden mukaan voi tehdä mitään. Tähän päivään mennessä olen ollut about 15viikkoa sairaslomalla töistä ja täysin vuodepotilaana, ainoastaan vessaan olen päässyt väkisin käymään.
Olen nuori vielä, mutta nyt on sellanen fiilis et raskaaksi ei enää ikinä! Ärsyttää kun kaikki yrittää lohduttaa, että kyllä se siitä sitten ohi menee, ehkä sitten ko se lapsi on syntynyt. Henkisesti vaan raskasta ja eikä noita kipujakaan tai oksentelua enää vaa jaksais

Itse olen juuri edennyt nipin napin raskauden puolen välin yli. Ei ole päivää, ettenkö olisi itseäni vihannut. Monesti katunut koko raskauttani.

alkuraskaudesta minulla oli jatkuva pahoinvointi joka kesti muutaman kuukauden. Joka kerta kun olit ottanut edes kulauksen vettä, saati sitten syönyt jotain niin varmasti olit halailemassa vessanpönttöä tunnin sisään. Lopulta tuo paha olo helpotti, mutta ei siittä kauaa pystynyt nauttimaan. Nyt jälleen jatkuva kuvotus päällä...

Yöt on yhtä h*lvettiä. Herää puolentunnin tai tunnin välein juokseen vessassa. Ja kun yrität saada nukuttua niin sit alkaa kauhea rumpusoolo mahassa. Olen tuntenut lapseni liikkeet jo hyvin varhasessa vaiheessa jo pitkän aikaa...

Lisäksi, kaikki tämä jotenkin ahdistaa. En ole mikään hehkuva tapaus todellakaan :D Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa, vaikka haluaisinkin. On tullut sen verta kovat kivut selkään ja jostain syystä toiseen lonkkaan, ettei meinaa käveleen päästä. Monet päivät on mennyt pelkästään sängyssä maaten, kun kivut ovat olleen sietämättömiä ja aaltoilevia. Lisäksi, itseäni on ahdistanut kauheesti, jopa rintojeni kasvu. Minulla on aina ollut pienet rinnat a-kupilla ja yhtäkkiä on kauheat utareet, jotka lisäksi ovat hyvin hyvin arat. Mä en vaan osaa sopeutua kun ne on koko ajan tiellä kaikessa mitä teen, kun oon tottunut vähän muuhun, haluan ne vanhat takasin :D

Itse en ole neuvolan esitteitä viitsinyt liiemmin lukea, koska ne on todella raivostuttavia. Joskus selailin yhtä, missä oli siis miehellekkin oma puoliskonsa luettavaksi. No selailin sitä hetken, kunnes löysin kohdan missä kehotettiin miehiä ottamaan vaan kaikki huumorilla, jep jep. Täähän onkin niin kauheen hauskaa. Mutta kaikesta huolimatta, odotan lastani innolla ja hänen takiaan yritän jaksaa, vaikkakin ei omaa elämää juuri tällä hetkellä ole.. Odotan siis vasta ensimmäistä lastani, ja olenkin meihelleni sanonut ja hän on vieressä naureskellut, että tuskin tekee mieli tulla enään raskaaksi kovin pian. Juu, ei tee mieli, on tämä niin hirveää aikaa ollut ja itseään ei enään tunnista millään lailla. Mutta pienokainen on tervetullut, saisi tulla jo niin ehkä sitten helpottaa. Mutta stemppiä kaikille :)

Tervehdys! Oli pakko alkaa kirjoittamaan ketjun luettuani.. Kerron lyhyesti taustastani:

Meil on 2 vkoa laskettuunaikaan ja olo on mitä mainioin. Fyysisesti vointi onkin ollut hyvä koko raskausajan. Mitään raskaushehkua en ole kokenut vaan naama ja muutkin paikat ovat repsahtaneet totaalisesti..
Se, että olen vihdoin onnellisesti raskaana vei elämästäni 10 vuotta. Raskaus sai kun saikin alkunsa pitkäaikaisilla hoidoilla ja voitte varmasti kuvitella kuinka onnellisessa asemassa olen. Minun on kuitenkin pitänyt tässä matkan varrella myöntää, ettei raskaus ole mun juttu..

Raskaudessa ei ole mitään ihanaa (muuta kuin tietenkin lopputulos). Raskausaika on kaikkinensa kurjaa: neuvolassa ravaamisineen, painon nousuineen, kaikenmaailman eritteiden armoilla ja kaikkien tökittävänä ja tutkittavana.. Loppuajasta ei saa kohta puettua sukkia jalkaan ja hyvän nukkuma-asennon löytäminen on mahdotonta. Toiset arvioivat oletko lihonut paljon/vähän, onko mahasi pieni/iso jne. Ja sitten vielä itse loppurutistus eli synnytys. Siinä nyt ei ainakaan ole mitään "hienoa", vaan mielestäni kauhea ajatuksenakin!
Mikäli kuitenkin tulisin uudestaankin raskaaksi, olisin maailman onnellisin nainen. En kuitenkaan odotuksen takia vaan lopputuloksen eli rakkaan lapsen vuoksi. Kuten joku jo sanoikin niin raskaus on vain välttämätön paha ja se on kärsittävä, jotta saa painaa syliinsä maailman arvokkaimman asian.

Pitkää pinnaa odotukseen ja onnenkantamoisia tulevaan!

-raskas naikkonen-

Mä oon niiiin teijän kans samaa mieltä!:)Ihanaa kun on muitakin äitejä,jotka ei hehku raskauden onnea.Pelkkä ajatuskin saa mut voimaan henkisesti pahoin!Lapsi on ihana ja odotan hänen syntymäänsä tosi paljon.Mutta tää hormonien heittely,tuskat ja vaivat,ne on saatanasta.Ja sit kun toiset mammat hehkuttaa kuinka ne urheilee ja tekee sitä sun tätä.No niin urheilisin minäkin,jollei heti alkaisi repiä oikealta puolelta masua.Nyt on rv27.Ärsyttää kun sitten jotkut lässyttää,kuinka ei voiu tajuta kuinka jotkut äidit ei liiku jne potaskaa.No hyvähän se on itse hehkua kun ei ole niitä kremppoja!Siinä syitä,miks raskaus ei todellakaan oo mun juttu.

Aika paha ketju! Jos noin vaikeaa on raskaus kestää niin adoptio vois olla paikallaan:)
Niin eipä tarvii kestää raskausaikaa, joka on näköjään monen mielestä vastenmielistä.

Jokaisen raskaus on onneksi omanlainen. Kuten tässä mulla kun viikkoja on nyt 19 ja kertaakaan en ole pahoinvointia kokenut. Ei minkäänlaista kuvotusta, koko ajan siis tajuttoman hyvä olo.
Ensimmäiset kolmekuukautta kiukutti, mut se oli siinä. Muutama finni tuli naamaan, mut itsetunto on kohdillaan niin olin mielestäni silti kaunis.
Mulla ainakin on sellainen mies joka jaksaa muistuttaa minua siitä kuinka kaunis olen ja kuinka kauniilta näytän kasvavan mahani kanssa.
sänkypuuhat on jatkunut samalla lailla kuin ennen raskautta.

Mutta eipä ole helppoa meillä oireettomillakaan:/ Oireethan kertovat odottajalle, että maha-asukilla on kaikki hyvin ja kehitys jatkuu.
Mietippäs niitä, joille raskaus ja vauva on kaikki kaikessa ja jokaikinen päivä mietit onko sillä kaikki hyvin kun ei ole minkäänlaisia oireita muistuttamassa raskaudesta.
Jatkuva huoli ja stressi ei tee sikiölle eikä sen kantajalle hyvää.
Onneksi täällä jo potkitaan niin on jonkinmoinen mittari sille että mahassa on kaikki hyvin. :)

Ja odottajalle. ! Tää viesti ei ollut pahalla sulle vaan yleisesti vaan halusin kirjoittaa.
Toivottavasti sulla on jo kaikki paremmin kun olet ilmeisesti jo aika viimeisillä viikoilla vai jopa jo synnyttänyt. ONNEA UUDEN SULOISUUDEN MYÖTÄ

Inhoan raskausajassa sitä, että joku on kokoajan puhumassa lapsista ja raskaudesta tai kysymässä miten minä ja lapsi voidaan. Olen sama ihminen kuin ennekin, eikä tämä raskaus ole sitä muuttanut, enkä usko äitiydenkään sitä muuttavan. Edelleenkin elämässäni on hyvin monia tärkeitä asioita, lapsen hyvinvointi on yksi, mutta vain yksi, asia muiden joukossa. Pääsääntöisesti en halua puhua raskaudesta ja lapsista ainakaan nyt, kun minulla ja miehelläni on vielä aikaa nauttia kahdenkeskeisestä elämänsä, urheilusta, ulkonasyömisestä ja matkustelusta. Toinen ärsyttävä asia on, että äidit ovat kokoajan ohjeistamassa ja kommmentoimassa tyyliin "tuossa vaiheessa ei todellakaan kannattaisi käyttää korkokenkiä ja muutenkin ne voi heittää kaapin perälle, kun ei äideillä ole mahdollisuuksia sellaisia käyttää" tms. jotain yhtä tähdellistä! argh.

Itse oksensin viikolle 28 asti kaiken ja alussa myös vesikään ei pysyny sisällä, ei ollut helppoa. Nyt onneksi ei enään montaa viikkoa ja kärsimys palkitaan. Mutta oli se vaan kyllä yhtä tuskaa ja ilman miehen tukea en olisi kestänyt.

Hirveetä on. Vielä kun on vilkas taapero hoidettavana. Onneks oon jo loppusuoralla, viikko 32 menossa. Kokoajan vaan odotan ja odotan että tämä kurjuus loppuu ja pääsen liikkumaan kunnolla. Nyt ei puhettakaan, että pystyisi esim. kävelemään mitään 500 metriä pitempiä matkoja kerrallaan. Onneksi pahin ahdistus taitaa olla mennyttä, kun pääsin juttelemaan ja muutenkin tais olla joku hormooni piikki tuossa kesän ajan, mikä laitto olon tosi kurjaks henkisesti, että fyysisesti. Olin siis aivan loppuunpalanut ja niin jumalattoman ahdistunut kaikesta, että mikään ei tuottanut iloa. Pelkkää kurjaa vaan koko kesä , mutta lapsen takia ol pakko jotenkin jaksaa. Nyt oon jo antanut itelleni luvan hellittää ja istua vaikka koko päivän jos siltä tuntuu, onhan mulla mies, joka myös osallistuu kodin ja lapsen hoitoon, kun töiltään kerkee. Kyllä mä tiedän miten tarmokas ja pirteä olen sitten taas joskus kun saan nämä vaivat alta pois ja arki normalisoituu. Voi kuinka odotankaan sitä hetkeä, kun pääsen lenkille!

Hei jos joku lukee tätä ketjua vielä vuonna 2017 niin olen perustanut Facebook ryhmän sairaalloisesta raskauspahoinvoinnista kärsiville. Se löytyy nimellä Hyperemesis Gravidarum Finland. Tervetuloa!