Narsistin kanssa parisuhteessa elävä elää jatkuvan stressin alaisena. Stressi aiheuttaa hyvin monia psyykkisiä ongelmia pitempään jatkuessaan. Tiesitkö että se kutistaa myös aivoja?
http://www.tohtori.fi/?page=1341824&id=7453730
Stressi
oma elämä
20
94
Vastaukset
- oma elämä
Korjaus: Stressi aiheuttaa monia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia.
- lottamari<3
Odotas, kun tsekkaan, JESTAS!.....mä en löydä mun aivojani! IIK! missä on mun aivot! Täällä ei näy kuin mustaa ja tyhjää.....ai, kappas,..tuolla pohjalla pyörii joku..sainpas kiinni,..rusinan näköiseltä näyttää, mutta ah, MÄ löysin mun AIVOT!
Perskeleen narsku, kun on kutistanu mun aivot tälläisiksi, miten ne saa takasin turpoomaan,... ai niin, pistän ne vähäksi aikaa veteen ja tungen sitten takasin..hätä keinot keksii..ni.- M.B.
Kokeile viinaa :DD Iloinen huppeli kaupanpäälle.. Aini mut aivothan on rasvaa, liukenevat... :/
Kokeile, jos vaikka pään hakkaaminen seinään auttaisi.
Jos ei aivot sillä turpoa, niin saat ainakin ilmaisen kasvojenkohotuksen.
*päivän vinkki*
:D
No kannattaisiko sitten tehdä asialle jotain?
Mulle tulee välillä sellainen kutina, että narsistisen, narsistiseksi koetun tai narsistin kanssa eläneet joutuvat kohtaamaan aika syviä ja ihmisen perustavanlaatuisia tuntoja (hylkäämisenpelko ihmisenä, kelpaamattomuus, rakkaudettomuus kontrolloimattomuus, ennalta-arvaamattomuus, "saavuttamattomuus" jne) ja siksi oleminen sekä eroaminenkin on niin vaikeaa.
Jokainen joka on kokenut esim hylkäämisen "isossa muodossaan" joskus, tietää mitä se perustavanlaatuisesti on enkä usko sen kokemisen olevan aikuisena yhtään sen helpompaa, saati niillä jotka käyvät sen (esim)lapsuudentrauman uudelleen narsistisen hlön kanssa läpi.
Ne ihmiset, jotka ovat tämän kokemuksensa jotenkin aiemmin käsitelleet pois, eivät taitane olla narsistisen ihmisen saavutettavissa näiden tuntojen osalta.- Yksinkertaista
Jos kärsii narsistisesta kumppanista ja stressistä, täytyy oman hyvinvoinnin vuoksi erota.
Itse tiesin tuon sillä erään teorian mukaan mm. psykopatia voi kehittyä tuolla tavoin...
Siis sen teorian mukaan, joka sanoo, ettei kyseinen "tila" ole synnynnäinen.
Eli lapsena stressaavia tilanteita niin paljon, että aivoihin kehittyy muutoksia, jotka vaikuttavat kykyyn kokea tunteita.
( sanottiinhan se jo tuossa artikkelissakin )- lottamari<3
Jaa, no uskon että aika vähäinen haitta tuo stressi taitaa olla verrattuna alkoholin ja huumeiden ja muiden aivoja vahingoittavien aineiden seassa. Näitä tutkimuksia nyt tehdään kaikenlaisia ja monet niistä ovat vain näennäistutkimuksia, joiden tarkoituksena on vaan tutkia tutkimuksen vuoksi. Hetken päästä toinen tutkimus tulee ja kumoaa edellisen tutkimuksen ja apurahoja tuhlaantuu turhiin tutkimuksiin, niin että ropisee..
Katsokaa tämä ystäväni(?)
Mielen salattu voima. Usko, niin paranet. Mielialalääkkeistä 82% on lume-vaikutusta.
Rakastunut tuottaa rakkaushormoneja, ei stressihormoneja, jotka pistävät immunijärjestelmän puolustusasemiin.
Meditaatio..rentoutuminen luo elimistöön ihmistä suojaavia, ja elinikää pidentäviä geenejä.
http://areena.yle.fi/video/1315511829091?ns_campaign=social-media&ns_mchannel=facebook&ns_source=like&ns_fee=0&cmpid=yesToi oli hyvä, kattoin kun tuli tölsystä.
Jostain syystä lääkeyhtiöt jättää tällaiset tutkimustulokset raportoimatta ;)
Mulla on ittelläkin kokemuksia mm vakavan stressin, uupumuksen (työnarkomania-aikani) ja ahdistustilojen "hoidosta" lääkkeittä.
Sekä siitä kääntöpuolesta - eli psyykkisestä riippuvuudesta kemikaaleihin joita ei oikeasti edes tarvitse mutta luulee tarvitsevansa (sekin on lumevaikutusta). Tai vaikka vieroitusoireiden päihittämisestä käyttämällä hyväksi niitä mielen voimia.
Pahimpina narkkiaikoina tuli koettua myös se, kuinka omalla mielialalla ja suhtautumisella on vaikutusta siihen miten nautittu aine vaikuttaa. Viitaten tällä siihen ryhmään joka mm sai lääkkeistä juuri niitä sivuoireita mitä mainittiin erikseen tai niihin, joiden saaman kipulääkkeen tehoon vaikutti se mitä kerrottiin.
Ja miten voi olla mahdollista, että se "parkinsonilainen" tyttö parantui lumeleikkauksella mutta sai oireet takaisin vuoden jälkeen kun kuuli olevansa siinä ryhmässä ?
Herra isä, eihän se kyennyt edes syömään ennen sitä "leikkausta".
Tai tämä kundi joka otti överit lumelääkkeestä ja oli kuolemaisillaan sairaalassa...
Aikamoisia tarinoita.- yxex (ei kirj)
lynett kirjoitti:
Toi oli hyvä, kattoin kun tuli tölsystä.
Jostain syystä lääkeyhtiöt jättää tällaiset tutkimustulokset raportoimatta ;)
Mulla on ittelläkin kokemuksia mm vakavan stressin, uupumuksen (työnarkomania-aikani) ja ahdistustilojen "hoidosta" lääkkeittä.
Sekä siitä kääntöpuolesta - eli psyykkisestä riippuvuudesta kemikaaleihin joita ei oikeasti edes tarvitse mutta luulee tarvitsevansa (sekin on lumevaikutusta). Tai vaikka vieroitusoireiden päihittämisestä käyttämällä hyväksi niitä mielen voimia.
Pahimpina narkkiaikoina tuli koettua myös se, kuinka omalla mielialalla ja suhtautumisella on vaikutusta siihen miten nautittu aine vaikuttaa. Viitaten tällä siihen ryhmään joka mm sai lääkkeistä juuri niitä sivuoireita mitä mainittiin erikseen tai niihin, joiden saaman kipulääkkeen tehoon vaikutti se mitä kerrottiin.
Ja miten voi olla mahdollista, että se "parkinsonilainen" tyttö parantui lumeleikkauksella mutta sai oireet takaisin vuoden jälkeen kun kuuli olevansa siinä ryhmässä ?
Herra isä, eihän se kyennyt edes syömään ennen sitä "leikkausta".
Tai tämä kundi joka otti överit lumelääkkeestä ja oli kuolemaisillaan sairaalassa...
Aikamoisia tarinoita.Aikamoisia tarinoita! Se mielen salattu voima.
Aattele Lynette, palstalla; 'narsistit ei parane, itsekään en parane jos narsisti ei korjaa tekojaan, kadu ja pyydä anteeksi ja ole minusta vastuussa...jne' *-uskon-* :)
Jotkut ottaa överit lumenarsistista, ja kituu sitten -uhrina- koska eivät (vielä) näe sitä toista vaihtoehtoa.
Sä osaat jo uskoa paljon monipuolisemmin! Hatunnostoni! yxex (ei kirj) kirjoitti:
Aikamoisia tarinoita! Se mielen salattu voima.
Aattele Lynette, palstalla; 'narsistit ei parane, itsekään en parane jos narsisti ei korjaa tekojaan, kadu ja pyydä anteeksi ja ole minusta vastuussa...jne' *-uskon-* :)
Jotkut ottaa överit lumenarsistista, ja kituu sitten -uhrina- koska eivät (vielä) näe sitä toista vaihtoehtoa.
Sä osaat jo uskoa paljon monipuolisemmin! Hatunnostoni!Tuli mieleeni joku aika sitten tullut ohjelma mielen "uhmavoimasta" joka liittyi tavallaan tällaisiin paranemisprosesseihin.
Itse en esim koskaan ole ollut ahdistuksista tai masiksista huolimatta itsemurhan kynnyksellä vaan aina jossain vaiheessa "raivostunut", ottanut kamat käteen ja alkanut hommiin.
Tällä en väitä, etteikö ihmisen olisi mahdollista myös tarvita lääkitystä pahimman yli tms. Eihän ne mulla varmasti auttaisikaan koska en usko niihin. Totta kai olen käyttänyt aikanani paljolti tuota "omaa lääkekaappia" mutta siinä tavallaan saa tuntea olevansa ohjaksissa. Sekin on kyllä lumetotuus ;) mutta sopii jääräpäiselle ihmiselle.
Tuo vastuuasia on valjennut täällä pyöriessäni - olen itsekin vastuuttanut väärintehneitä tai pahoja ihmisiä ja uhriutunut aikanani. Alkaen vanhemmistani ja lapsuudestani.
Mutta tuo mitä kuvasit siitä vastuuttomuudesta...siihen liittynee monia eri tekijöitä mutta sellainen ihminen ei ole vielä oppinut rajallisuutta tai sitä, että elämän joutuu ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee ja vain omaa suhtautumistapaansa muuttamalla se muodostuu paremmaksi kaikesta huolimatta. Se on yllättävän vaikea läksy opetella olemaan stressaamatta, pelkäämättä, kontrolloimatta toisia tai vaikka käsittää oma rajallisuutensa.
Esim moni vakavasti fyysisestikin sairas voi osata suhtautua syyttä suotta samaansa sairauteen monilla eri tavoilla...ja monesti paranemistulos onkin sen mukainen.
Näissä oikein pitkälle viedyissä uhriutuneissa tarinoissa pistää silmään nimenomaan se epätoivo ja epäusko parempaan. MIkä siihen on oikeanlaista apua ?
Uskon, että voimavarojen hakeminen positiivisempaan suhtautumiseen on tärkeämpää kuin sen jatkuva esiintuominen, ettei voi vaikuttaa mihinkään koska ne toiset...- rakastunut
Mjaa.. kyllä rakastuminen voi olla stressaavaa ja muutkin onnelliset asiat. Tasapaksu ja tylsä elämä on varmaan mielenterveyden kannalta parasta, tosin se ei vaan riitä meille kaikille. Elämässä pitää olla sitä äksöniä mutta joskus kyllä vähempikin riittäis..
- toipumassa
lynett kirjoitti:
Tuli mieleeni joku aika sitten tullut ohjelma mielen "uhmavoimasta" joka liittyi tavallaan tällaisiin paranemisprosesseihin.
Itse en esim koskaan ole ollut ahdistuksista tai masiksista huolimatta itsemurhan kynnyksellä vaan aina jossain vaiheessa "raivostunut", ottanut kamat käteen ja alkanut hommiin.
Tällä en väitä, etteikö ihmisen olisi mahdollista myös tarvita lääkitystä pahimman yli tms. Eihän ne mulla varmasti auttaisikaan koska en usko niihin. Totta kai olen käyttänyt aikanani paljolti tuota "omaa lääkekaappia" mutta siinä tavallaan saa tuntea olevansa ohjaksissa. Sekin on kyllä lumetotuus ;) mutta sopii jääräpäiselle ihmiselle.
Tuo vastuuasia on valjennut täällä pyöriessäni - olen itsekin vastuuttanut väärintehneitä tai pahoja ihmisiä ja uhriutunut aikanani. Alkaen vanhemmistani ja lapsuudestani.
Mutta tuo mitä kuvasit siitä vastuuttomuudesta...siihen liittynee monia eri tekijöitä mutta sellainen ihminen ei ole vielä oppinut rajallisuutta tai sitä, että elämän joutuu ottamaan vastaan sellaisena kuin se tulee ja vain omaa suhtautumistapaansa muuttamalla se muodostuu paremmaksi kaikesta huolimatta. Se on yllättävän vaikea läksy opetella olemaan stressaamatta, pelkäämättä, kontrolloimatta toisia tai vaikka käsittää oma rajallisuutensa.
Esim moni vakavasti fyysisestikin sairas voi osata suhtautua syyttä suotta samaansa sairauteen monilla eri tavoilla...ja monesti paranemistulos onkin sen mukainen.
Näissä oikein pitkälle viedyissä uhriutuneissa tarinoissa pistää silmään nimenomaan se epätoivo ja epäusko parempaan. MIkä siihen on oikeanlaista apua ?
Uskon, että voimavarojen hakeminen positiivisempaan suhtautumiseen on tärkeämpää kuin sen jatkuva esiintuominen, ettei voi vaikuttaa mihinkään koska ne toiset..."Näissä oikein pitkälle viedyissä uhriutuneissa tarinoissa pistää silmään nimenomaan se epätoivo ja epäusko parempaan. MIkä siihen on oikeanlaista apua ?"
Se, ettei kuvittele voivansa pelastaa kaikkia ja elää toisten elämää heidän puolestaan, luopua omasta kaikkivoipaisuusharhastaan (narsismia myös). Kyllä ihminen on lopulta aika sitkeä otus ja keksii kyllä omat selviytymiskeinonsa. toipumassa kirjoitti:
"Näissä oikein pitkälle viedyissä uhriutuneissa tarinoissa pistää silmään nimenomaan se epätoivo ja epäusko parempaan. MIkä siihen on oikeanlaista apua ?"
Se, ettei kuvittele voivansa pelastaa kaikkia ja elää toisten elämää heidän puolestaan, luopua omasta kaikkivoipaisuusharhastaan (narsismia myös). Kyllä ihminen on lopulta aika sitkeä otus ja keksii kyllä omat selviytymiskeinonsa.Hyvä kiteytys =)
Ennen keskusteltiin narsismin sijaan siitä, että hyvin usein kumppania aletaan muokkaamaan jossain vaiheessa. Varsinkin naisiin tämä kohdistettiin.
Mutta oli se toinen narsistinen tai ei, niin kauan kun toiseen koettaa muutospakkoa (vaikka toimisi kuinka väärin), on väärillä teillä. Uskonkin, että ihminen joka ei ole tuota läksyä vielä ehtinyt harjoitella, jää helpommin vaikeisiin suhteisiin koska luulee sen vielä olevan jotenkin mahdollista.
Kun tarpeeksi sitten lyö päätään seinään ja huomaa ettei se toinen muutukaan, kuin ehkä vain entistä "kauheammaksi" - ei jaksa enää yrittää.
Myös (en sano että vain) tällaisten suhteiden päätyttyä kuulee usein sanan narsisti, joka on hieman hakuammuntaa.- toipumassa
lynett kirjoitti:
Hyvä kiteytys =)
Ennen keskusteltiin narsismin sijaan siitä, että hyvin usein kumppania aletaan muokkaamaan jossain vaiheessa. Varsinkin naisiin tämä kohdistettiin.
Mutta oli se toinen narsistinen tai ei, niin kauan kun toiseen koettaa muutospakkoa (vaikka toimisi kuinka väärin), on väärillä teillä. Uskonkin, että ihminen joka ei ole tuota läksyä vielä ehtinyt harjoitella, jää helpommin vaikeisiin suhteisiin koska luulee sen vielä olevan jotenkin mahdollista.
Kun tarpeeksi sitten lyö päätään seinään ja huomaa ettei se toinen muutukaan, kuin ehkä vain entistä "kauheammaksi" - ei jaksa enää yrittää.
Myös (en sano että vain) tällaisten suhteiden päätyttyä kuulee usein sanan narsisti, joka on hieman hakuammuntaa.Silläkin on merkitystä mihin keskitytään, terveyteen vai sairauteen. Missä se painopiste on ja tavoite?
toipumassa kirjoitti:
Silläkin on merkitystä mihin keskitytään, terveyteen vai sairauteen. Missä se painopiste on ja tavoite?
Niinpä.
Missä se painopiste kullakin on ?
- oma elämä
Hyvin yksinkertainen totuus: narsistin kanssa elämä on äärettömän stressaavaa. Narsistista eroaminenkin on stressaavaa, koska narsisti ei useinkaan ymmärrä käsitettä ero ja sitä että toinen ihminen ei ole hänen omaisuuttaan vaan usein pyrkii estämään eron tai kostamaan sen.
Se että puhutaan siitä että elämässä on muutakin stressiä kuin narsistin aiheuttama, ei muuta tätä totuutta yhtään miksikään.
Eikä sitä että pitkään jatkuva stressi on hyvin tuhoavaa ihmisen henkiselle ja fyysiselle voinnille. Aina.Mä luulen edelleenkin, että ero narsistista tai kaltoinkohtelusuhteesta on siksi vaikeampi että se jotenkin koskettaa ihmisen todella varhaisia tuntemuksia.
Tai ääh kun en osaa pukea sanoiksi...
Aiemmin mainitsin mm tuon hylkäämisenkokemuksen ihmisenä jne.
Mutta siinä on paljon muutakin.
Siinä joutuu luopumaan monista kuvioista ja ajattelutavoista joihin on ehkä tottunut. Kontrolloimalla kontrolloimatonta kunnes ei jaksa (en voikaan muuttaa toista), kestämään toisten hylkäämistä (tämä voi jättää roikkumaan vuosikausiksi ; jos se vaikka rakastaisi minua sittenkin) tai arvostelua ja silti kulkemaan pää pystyssä.
Olemaan suodattamatta itseään toisen kautta.
Olemaan ottamatta turhaa syyllisyyttä.
Kestämään omat kehittymättömät alueet jne.
Sehän on stressiä joka tulee tilanteesta joka on muodostunut mahdottomaksi ja voi kestää pitkään ennen kuin ihannekuvasta ja toiveista luopuminen on vähemmän tuskallista kuin oikeasti irtipäästäminen.
Eli ihminen joutuu tällaisessa tilanteessa todella peruskysymysten äärelle ja joutuu käsittelemään aimo nipun erilaisia asioita kertarysäyksellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 996154
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804812Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv983065Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p302892Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262125Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191526Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3371091Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?861049Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚126991- 48784