Sokkotreffit!

Johan oli itserakas ja itsekäs Adonis, ei sopisi minulle.

Lörppä, sanoisinko vallan, kuvauksesi perusteella?

Jaahas; saitko tietää tältä tutultasi, kuinka perusteellisesti hän oli esitellyt sinun elämänhistorisi ja perusolemuksesi ja tapasi tälle adonikselle, jonka oli täytynyt pohjustaa oma tarinansa noin kattavasti :-) .. ? ... ja osoitit olevasi hyvä kuuntelijakin .

Minä jo mietin kotimatkalla, että olenko unohtanut jotain oleellista mies/nais kommunikoinnista. Nimittäin edellisistä treffeistä on jo aikaa. Mutta kun minä niin mielelläni keskustelisin, vuorovaikutteisesti lähettäisin ja vastaanottaisin mielipiteitä erilaisista asioista. Onhan tässä jo itsekukin eletty ja matkusteltu, oltu ja tehty. Nyt enempi kiinnostaisi, mitä pään sisällä liikkuu ;)).

"Lähes kaksi tuntia meni niin, että kuuntelin hänen harrastuksensa, mielipiteensä jääkiekosta, työmatkat, ex-vaimon matkat ja lapset. Kerran hän kysyi minulta, että olenko kauan ollut sinkkuna. Muuten en saanut suunvuoroa."

Jos olisin tavannut kuvauksesi mukaisen naisen, en enää pyytelisi apua. Olisin jo unohtanut koko jutun.

Huh!!!Eipä oikein muuta sanottavaa.

No häntä varmaan tilanne hermostutti. Silloinhan voi mennä joko lukkoon ettei sanaa saa suustaan ulos, tai sitten nauraa kikattaa ihan mille vain, tai sitten puhua pälpättää.
Anna nyt kaverille toinen mahdollisuus ja ota vaikka väkisin tilaa itsellesikin. Menkää vaikka lenkkipolulle juoksemaan niin hän ei jaksa koko aikaa olla äänessä ;)

Pahka satsi, en reagoisi. Hän on selvästi liian ihastunut itseensä.

Ihania vastauksia, kiitos. Ensin ajattelin tottavie, että herra on hermostunut ja tekee itseään tykö. Ajattelin myös toista mahdollisuutta, kyllä. Mutta tiedätte hyvät ikätoverit, ettei se ole helppoa ;)) Mutta lopputulos on kuitenkin, että meillä molemmilla taitaa olla sen verran suuret egot, etteivät ne mahdu saman pöydän ääreen. Mutta olen ylpeä itsestäni - yritin kumminkin.

Yrittänyttä ei laiteta, vai laitetaanko?

Jospa seuralaista jännitti niin, ettei oikein osannu muuta kun puhua taukoamatta. Anna ihmeessä toinen mahdollisuus. Paremmin kun tutustuu, voi olla ihan mukava tapaus

Minäkin treffasin miestä, joka vuorostaan kuunteli koko ajan, kerroin omasta elämästäni koko ajan, kunnes sain viestin myöhemmin:tuskin meistä mitään olis tullu.
Olin hämmentynyt, sillä, sain käsityksen, että piti minusta kun kuunteli. Aina ei tiedä,mikä on lopputulos,näin se on.

Kuvauksesta päättelen mies on narsisti, erittäin fiksua osaa näytellä, auta armias ku saa sinut koukkuu, elämästäsi voi muodostua maanpäällinen
h e l v e t t i . kovin tutuntuntuinen oli kuvmaasi tyyppi.
Tunnen vastaavan tyypin, hänen avovaimonsa on nuorempi, hyvin kaunis, hyin koulutettu, elättää gorillansa täydellisesti, avovaimo on paljon matkoilla ammatin vuoksi, juu, näitä tarinoita riittää, jos ero tulee ukko ei saa pennin hyrrää, on puillapaljailla.

Ton ikäset miehet haluu vain sen p a n o n keinolla millä tahansa, siihen se sitten jääki, luvattiin vaikka kuu taivaalta ei tuu saamaan.

Voi olla että mies haikailee omaa mennyttä elämäänsä, eikä ole hirvittävän kiinnostunut muusta.
On vaan mukavaa kun toinen kuuntelee.
Ei noita ulkopuolinen osaa arvioida. Ihmisten on itse kyettävä arvioimaan toinen jos meinaa jotain yhteiselämää rakennella.

Mikäli aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, voit odottaa että hän rauhoittuu ja lakkaa yrittämästä liikaa. Et sinä tuon perustella pysty arvioimaan lainkaan minkälainen hän oikeasti on....

Mutta sinusta asia on kiinni, voit sinäkin panikoitua tavallasi ja paeta...

Totta! Jos koko ajan kertoo MITÄ ON TEHNYT, imperfektissä, lienee ne hyvät ja mukavat ajat takanpäin. Kuitenkin, kun tulisi vielää tässä ja nyt - uteliaana huomiselle.

Huomenta-päivää

Luin aloituksesi ja ketjusta plokkasin "-ei toivoa-"-vastauksesi. Muita en lukenut (itsekkäästi siis vaan Omia mielipiteitä jaeskelen:))

"Reippaana naisena uskaltauduin.....jne......"

Jep, reipas olit:)

Yhden tapaamiskerran perusteella, ei mielestäni kertakaikkiaan VOI tehdä jostakin toisesta ihmisestä mitään luonneanalyysiä. Ainakaan niin, että se 100%:sti pitäisi paikkaansa.
Mun mielestä se olisi jopa väärin tehdä suuria johtopäätöksiä toisesta, kun ei ole muuta tehnyt, kuin kuunnellut toisen puhumista.

Minä oon kans aika hyvä kuuntelija. Sillä erolla, että teen hyvin herkästi ns. välikysymyksiä. Jos toinen sanoo jotakin ja siinä pilkahtaa esim. erilainen ajattelu, kuin itselläni on, niin pakko-pakko kysyä MIKSI hän niin ja niin ajattelee. Sillä on suuuuuuri merkitys, että millä perusteilla muodostaa mielipiteensä.

Vaikka palstalla pohdittais suurella laumalla, että minkälainen tyyppi tämä raamikas, urheilullinenkin mies on, niin lopputulos olisi se, että vastaukset ovat joko Vääriä tai Oikeita. Sitä vaan ei tietäis, kenen on ne oikeat vastaukset ja kenen ne väärät:)

Jos itseäni vaivaa toisen joku-joku-olemus tai teko tai silmitön tahto puhua ja puhua ja puhua, niin en keskustelisi siitä muiden kanssa, vaan kysyä pläjäyttäisin tältä kyseiseltä ihmiseltä itseltään, että "hei mua vaivaa yks asia, Miksi tahdot puhua vain itsestäsi...... jne...."

Tälläisistä kyselemisistä puhe usein etenee ja tulee esille mitä nyt milloinkin tuleekin. Keskustelu saattaa (usein) edetä syvällisempään keskusteluun.


Tähän lopuksi vielä semmosta, että JOS toinen tuntuu itsestäkin kivalta, sympaattiselta tai loksahtelevaiselta, niin eikö siinä tule halu tavata enemmän ja tutustua?
JOS taas epävarmuus kalvaa sisuskoppaa ja tarttee miettiä väkisin jotakin, että oonkohan kiinnostunut..... niin ei se toinen tyyppi varmaan sitten sopiva ole.
(taisin selittää huonosti, kuten tapanani on, nyyh)

Jos kyse olisi minusta itsestäni, niin menisisn toki toisenkin kerran kaffeelle, kenties jopa syömään ajan kanssa (kysymysten kera:))

Sinulle-ei toivoa-!
Se nyt vaan on niin, että erossa mies jää usein
totaalisen yksin. Miehiltä kun puuttuu sev sosi-
aalinen verkosto. Siksi onkin herkkua, kun voi
joskus jutella jonkun kanssa.
Voi olla myöskin ujo. Ujot usein juttelevat koko
ajan, peitelläkseen ujouttaan.
Älä tuosta pelästy, vaan tapaile ainakin muu-
taman kerran. Ja voithan huomauttaa, että
sinullakin olisi kerrottavaa.

Ei ihme, ettei mies ja nainen kohtaa varsinkaan vanhemmiten.

Joko pitää olla naimisissa yli 50 vuotta tai sitten olla itsekseen - ei se taida muuten enää toimia, se tapaaminen meinaan.

Ei mitään hätää ;) Otapa uusiksi tapaaminen ja kun hän kertoi kaiken ekalla kertaa niin on sinun vuorosi nyt. Oikeasti osa jännittää niin paljon ettei ajatus juokse ja tulee pölpätettyä vaan kaikkea mitä suuhun tulee. Tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta toteutus pieleen; tyypillistä miestä ;) Itse naisena olen sortunut tähän ja katunut jälkeenpäin kun miehestä ei kuulu enää mitään ;(
Ihan niinkuin ajatuksena herättelisin sinua miettimään kuinka vaikeaa tässä 50 iässä on lähteä "treffeille". Mainitsit tuolla keskusteluissa kuinka nuorempi osaa keskustella ja kyselee, mutta ota huomioon se, että tilanne on toinen eikä paineita löytää "se" oikea.
Kuvauksesi treffikaveristasi oli muuten niin houkutteleva etten kyllä heti periksi antaisi vaan yrittäisin tutustua ja antaisin mahdollisuuksia useammankin kerran. Luulen että elämä on mennyt osin niin hektiseksi ettei ole aikaa tutustua rauhassa vaan heti pitäisi kolahtaa, mutta ei se niin mene! Onnea teille!