"Elämänfilosofia on filosofiaa, joka keskittyy kysymykseen "miten pitäisi elää". Elämänfilosofia painottaa filosofian teoreettisen puolen sijaan tekemistä ja henkistä toimintaa. Elämänfilosofia on usein hyvin henkilökohtaista ja subjektiivista. Elämänfilosfiaan kuuluu keskeisenä ajatus, että ajattelu on elettävä itse käytännössä todeksi".
Etiikka ja hyvä elämä on meille keskeisiä kysymyksiä ja niitä joudumme pohtimaan lähes päivittäin. Sokrateelle "tunne itsesi" oli keskeinen ajatus: hän sanoi, että elämä ei ole elämisen arvoista, jos sen tarkoituksena ei ole selvittää itseään itselleen. Mutta onko näin?
Jos emme tunne itseämme kuinka voisimme tuntea toisemme, tietää mitä on hyvä elämä ja mitä pitäisi olla ja mitä ei, mitä voimme vaatia itseltämme ja toisiltamme, mitä haluamme ja odotamme. Mutta onko näin?
Voidaanko ajatella niin, että hyvä elämä on käsite, joka on ainoastaan jokaisen henkilökohtainen näkemys siitä, miten hän sen kokee, mikä hänelle on tärkeää? Ja hän itse päättää, mikä hänelle on hyvä elämä. Mutta onko näin?
Mitä voidaan pitää hyvänä elämänä, mikä on hyvää elämää? Onko yksinäisyydessä, köyhyydessä vietetty elämä, voiko se olla ns. hyvä elämä vai mikä meille riittää määritelmäksi hyvästä elämästä?
Onko itsensä tunteminen ainoa päämäärä hyvään elämään ja elävätkö ne, jotka eivät opi tuntemaan itseään huonoa,- sisällötöntä, pinta/-kulissielämää, jossa ei opita ymmärtämään elämänfilosofian todellista keskeistä käsitettä?
Niin, "miten pitäisi elää"? Mielenkiintoinen filosofinen kysymys.
Lebensphilosophie
84
187
Vastaukset
- A
> elämä ei ole elämisen arvoista, jos sen tarkoituksena ei ole selvittää itseään itselleen. Mutta onko näin?
- En ole päässyt itsetuntemuksessani vielä niin pitkälle, että osaisin vastata.
> Jos emme tunne itseämme kuinka voisimme tuntea toisemme, tietää mitä on hyvä elämä ja mitä pitäisi olla ja mitä ei, mitä voimme vaatia itseltämme ja toisiltamme, mitä haluamme ja odotamme. Mutta onko näin?
- Monia kysymyksiä, jotka ovat minusta osin riippumattomia toisistaan. Täsmennä.
> Voidaanko ajatella niin, että hyvä elämä on käsite, joka on ainoastaan jokaisen henkilökohtainen näkemys siitä, miten hän sen kokee, mikä hänelle on tärkeää? Ja hän itse päättää, mikä hänelle on hyvä elämä. Mutta onko näin?
- No ei ole. Yksiö on fiktio ja atomi abstraktio. Tuo on kirjoituspöydällä kuviteltua.
> Mitä voidaan pitää hyvänä elämänä, mikä on hyvää elämää? Onko yksinäisyydessä, köyhyydessä vietetty elämä, voiko se olla ns. hyvä elämä vai mikä meille riittää määritelmäksi hyvästä elämästä?
- Maailma on vielä julmempi kuin uskotkaan. Hyvä elämä ei ole koskaan henkilökohtainen käsite (katso edellinen kysymys), mutta toisaalta siihen pitää silti aina vastata itse henkilökohtaisesti ja kolmanneksi siihen on aika vaikea saada vastausta (katso ensimmäinen kysymys).
> Onko itsensä tunteminen ainoa päämäärä hyvään elämään ja elävätkö ne, jotka eivät opi tuntemaan itseään huonoa,- sisällötöntä, pinta/-kulissielämää, jossa ei opita ymmärtämään elämänfilosofian todellista keskeistä käsitettä?
- En osaa sanoa. Joku kysymyksenasettelussa on minulle liian vaikeaa tai mättää.
> Niin, "miten pitäisi elää"? Mielenkiintoinen filosofinen kysymys.
- Tai sitten kuitenkin aivan käytännön kysymys :)- ap
Miten pitkälle mielestäsi sinun pitäisi päästä itsesi tuntemuksessa, jotta saavuttaisit ns. hyvän elämän? Itse olen sitä mieltä, että tuo Sokrateen väittämä ei voi yksinkertaisuudessaan olla tosi.
Täsmennän,...jos tunnen itseni ja tiedän mitä olen, niin tiedänkö ja tunnenko koskaan lopultakaan silti, mitä toinen ihminen on, mitä hän tuntee ja tunteeko hän samoin kuin minä tunnen, vai onko se vaan olettamus ja harhaa?
Miten niin yksilö on fiktio? Minusta se on ainoa, mikä on faktaa, kaikki muu sen rinnalla on fiktiivistä. Ihminenkin koostuu atomeista ja kaiken materian olemassa olon muoto on tosi. Elämä voi olla fiktio?
Voiko köyhä ja yksinäinen kuitenkin elää onnellisempaa ja täydempää elämää kuin rikas ja sosiaalinen ihminen? Onko hyvä elämä määriteltävissä minkään mukaan, sitä tarkoitin? Hyvä elämä ei ole vain sitä tai tätä vaan jotain muuta, mutta mitä?
Niin? - A
ap kirjoitti:
Miten pitkälle mielestäsi sinun pitäisi päästä itsesi tuntemuksessa, jotta saavuttaisit ns. hyvän elämän? Itse olen sitä mieltä, että tuo Sokrateen väittämä ei voi yksinkertaisuudessaan olla tosi.
Täsmennän,...jos tunnen itseni ja tiedän mitä olen, niin tiedänkö ja tunnenko koskaan lopultakaan silti, mitä toinen ihminen on, mitä hän tuntee ja tunteeko hän samoin kuin minä tunnen, vai onko se vaan olettamus ja harhaa?
Miten niin yksilö on fiktio? Minusta se on ainoa, mikä on faktaa, kaikki muu sen rinnalla on fiktiivistä. Ihminenkin koostuu atomeista ja kaiken materian olemassa olon muoto on tosi. Elämä voi olla fiktio?
Voiko köyhä ja yksinäinen kuitenkin elää onnellisempaa ja täydempää elämää kuin rikas ja sosiaalinen ihminen? Onko hyvä elämä määriteltävissä minkään mukaan, sitä tarkoitin? Hyvä elämä ei ole vain sitä tai tätä vaan jotain muuta, mutta mitä?
Niin?> Miten pitkälle mielestäsi sinun pitäisi päästä itsesi tuntemuksessa, jotta saavuttaisit ns. hyvän elämän?
En osaa sanoa. Reitin pituutta ei ole määritelty etukäteen. Kyseessä on tutkimusmatka eikä hiihtoretki. Päämäärää ei ole ennen kuni siltä tuntuu.
> jos tunnen itseni ja tiedän mitä olen, niin tiedänkö ja tunnenko koskaan lopultakaan silti, mitä toinen ihminen on, mitä hän tuntee ja tunteeko hän samoin kuin minä tunnen, vai onko se vaan olettamus ja harhaa?
- En usko että kyse on joko tai -vaihtoehdoista. Tunnet enemmän tai vähemmän. Murroskohtia toki voi olla, missä alat tuntea selvästi paremmin.
> Miten niin yksilö on fiktio?
- Yksilöä ei ole olemassa ilman yhteisöä. Ei ole ollut eikä tule olemaankaan kuin sen häviävän hetken, jolloin viimeinen yksilö raapii maata kynsillään ja haukkoo happea.
> Elämä voi olla fiktio?
Ei se ole. Ajatukset ovat.
> Voiko köyhä ja yksinäinen kuitenkin elää onnellisempaa ja täydempää elämää kuin rikas ja sosiaalinen ihminen?
- Köyhä todennäköisesti usein elääkin. Minäkin. Yksinäinenkin voi elää, joistakin lähtökohdista, jos sosiaalinen ympäristö e ole kovin vastaanottavainen.
> Onko hyvä elämä määriteltävissä minkään mukaan, sitä tarkoitin?
- Ei ole määriteltävissä. Yksin se ei ole edes arvioitavissa. Kaikkien elävien arvioiden kokonaisuus pikkuhieman lähestyy määrittelemistä.
> Hyvä elämä ei ole vain sitä tai tätä vaan jotain muuta, mutta mitä?
- Sitä et arvioi sinä vaan joku muu. Monikossa me.
*Iso lämmin haliruttaus*
- ap
Yksilön vapaus, terveys ja intomielinen elämä, eivätkö nämä Zarathustran elämästä antamat (hyvä elämä) ohjeet ole perusta hyvälle elämälle, joka on totta, mutta joka on käytännössä mahdoton ja vaikea toteuttaa?
- dizel
"Etiikka ja hyvä elämä on meille keskeisiä kysymyksiä ja niitä joudumme pohtimaan lähes päivittäin. "
Aijaa...
"Voidaanko ajatella niin, että hyvä elämä on käsite, joka on ainoastaan jokaisen henkilökohtainen näkemys siitä, miten hän sen kokee, mikä hänelle on tärkeää?"
Kyllä. - ap
Entä, jos ei niin olekaan.
Ota huomioon, että mikään ei ole stabiili.
"Miten pitäisi elää"? Filosofinen kysymys, joka asettaa meidät vaikean kysymyksen eteen ja joka tuntuu kätkevän sisäänsä suuren salaisuuden, jonka lukkoa on yritetty avata jo tuhansia vuosia ja yhä se vain itsepäisesti ei suostu aukenemaan.
Nietzschen Yli-ihminen teoria, mitä mieltä siitä?
Nietzschen mukaan vain Yli-ihminen kykenee elämää hyvää elämää.- dizel
""Miten pitäisi elää"?"
Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, miten PITÄISI elää, nimittäin se sisältää aina sen ajatuksen, miten MUIDEN mielestä pitäisi elää.
Kunhan elämä on omasta mielestäni hyvää elämää se riittää minulle...joten ei kannata liikoja tuhlata aikaa sen miettimiseen "miten" nimittäin siinä elämä vain vilahtaa hyvin äkkiä ohi, ennenkuin keksii siihen vastauksen.
Joo ja virheitä tekee kaikki ja se on ihan sallittua...
"Nietzschen mukaan vain Yli-ihminen kykenee elämää hyvää elämää. "
Taas mielipide kysymys. Jos ajatellaan "hyvää" moraalisena käsitteenä, niin melko varmasti totta. Jos ei, niin sitten hyvän määrittelee ihminen itse.
Mielestäni jokaisen pitäisi määritellä tuo omassa päässään, minkä kokee hyväksi elämäksi...Itse määritän hyvän elämän niin, että se on elämää mihin olen itse tyytyväinen. Muista viis...
Elämä kun on ainutkertainen asia, niin en ymmärrä edes, miksi se pitäisi käyttää miettien, mitä muut ajattelee...tai mikä on "oikein". Ehkä jotkut uskovaiset ajattelevat tällä tavoin varaavansa jonkun taivaspaikan, mutta muuta järkeä en tuossa näe.
Ja vielä korostan, että tämä ei tarkoita, eikä edellytä muiden tallomista...Nimittäin tällaisella ei onnellisuutta voi saavuttaa missään määrin. Menestys ei ole onnellisuuden mitta, eikä sen korvike, vaikka joillekin se tarkoittaakin samaa. Pikemminkin onnettomuuden huippu. Huipulla on aina kylmää ja yksinäistä...
Eläkää tässä päivässä, onnellisina siihen mitä näette ja teette, siinä teille elämänfilosofiaa...Itse koen elämän ilon silmilläni ja korvillani, eli luonnon kauneus ja musiikki on se, mitä varten koen eläväni, tai pikemminkin seuraan näiden avulla vain elämän ihmeellisyyksiä...
On nimittäin yksi asia, minkä ylitse ei mene yksikään ihminen ja se on luonto ja luonnonvoimat. Niitä voi vain hetken ihailla sivustakatsojana, kunnes rajallinen aikamme joskus päättyy...
*dancing in the rain* - A
> Nietzschen Yli-ihminen teoria, mitä mieltä siitä?
En ole lukenut. Paheko, mutta suhtaudun kaikkiin kirkkoisiin hieman laiskasti ja harvoin jaksan lukea alkukielellä. Kirjoitti tuosta aiheesta tietääkseni vanhalla iällä kun kuppa oli noussut aivoihin asti. - A
dizel kirjoitti:
""Miten pitäisi elää"?"
Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, miten PITÄISI elää, nimittäin se sisältää aina sen ajatuksen, miten MUIDEN mielestä pitäisi elää.
Kunhan elämä on omasta mielestäni hyvää elämää se riittää minulle...joten ei kannata liikoja tuhlata aikaa sen miettimiseen "miten" nimittäin siinä elämä vain vilahtaa hyvin äkkiä ohi, ennenkuin keksii siihen vastauksen.
Joo ja virheitä tekee kaikki ja se on ihan sallittua...
"Nietzschen mukaan vain Yli-ihminen kykenee elämää hyvää elämää. "
Taas mielipide kysymys. Jos ajatellaan "hyvää" moraalisena käsitteenä, niin melko varmasti totta. Jos ei, niin sitten hyvän määrittelee ihminen itse.
Mielestäni jokaisen pitäisi määritellä tuo omassa päässään, minkä kokee hyväksi elämäksi...Itse määritän hyvän elämän niin, että se on elämää mihin olen itse tyytyväinen. Muista viis...
Elämä kun on ainutkertainen asia, niin en ymmärrä edes, miksi se pitäisi käyttää miettien, mitä muut ajattelee...tai mikä on "oikein". Ehkä jotkut uskovaiset ajattelevat tällä tavoin varaavansa jonkun taivaspaikan, mutta muuta järkeä en tuossa näe.
Ja vielä korostan, että tämä ei tarkoita, eikä edellytä muiden tallomista...Nimittäin tällaisella ei onnellisuutta voi saavuttaa missään määrin. Menestys ei ole onnellisuuden mitta, eikä sen korvike, vaikka joillekin se tarkoittaakin samaa. Pikemminkin onnettomuuden huippu. Huipulla on aina kylmää ja yksinäistä...
Eläkää tässä päivässä, onnellisina siihen mitä näette ja teette, siinä teille elämänfilosofiaa...Itse koen elämän ilon silmilläni ja korvillani, eli luonnon kauneus ja musiikki on se, mitä varten koen eläväni, tai pikemminkin seuraan näiden avulla vain elämän ihmeellisyyksiä...
On nimittäin yksi asia, minkä ylitse ei mene yksikään ihminen ja se on luonto ja luonnonvoimat. Niitä voi vain hetken ihailla sivustakatsojana, kunnes rajallinen aikamme joskus päättyy...
*dancing in the rain*> Ja vielä korostan, että tämä ei tarkoita, eikä edellytä muiden tallomista...Nimittäin tällaisella ei onnellisuutta voi saavuttaa missään määrin.
Olet ollut aina kiltti lapsi, vaikka sinun onkin vaikea sitä myöntää. - M.B.
A kirjoitti:
> Nietzschen Yli-ihminen teoria, mitä mieltä siitä?
En ole lukenut. Paheko, mutta suhtaudun kaikkiin kirkkoisiin hieman laiskasti ja harvoin jaksan lukea alkukielellä. Kirjoitti tuosta aiheesta tietääkseni vanhalla iällä kun kuppa oli noussut aivoihin asti.:DDD
*kiitos ääneennaurahduksen pidättelemättömästä pyrskähdyksestä* - dizel
A kirjoitti:
> Ja vielä korostan, että tämä ei tarkoita, eikä edellytä muiden tallomista...Nimittäin tällaisella ei onnellisuutta voi saavuttaa missään määrin.
Olet ollut aina kiltti lapsi, vaikka sinun onkin vaikea sitä myöntää.Niin olenkin ollut, mutta miten vakuuttaisin muut siitä kaikkien tekojeni ja "virheideni" jälkeen. Ideoita? ;)
- A
M.B. kirjoitti:
:DDD
*kiitos ääneennaurahduksen pidättelemättömästä pyrskähdyksestä*Ole hyvä.
*pussaus päähän* - ap
dizel kirjoitti:
""Miten pitäisi elää"?"
Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, miten PITÄISI elää, nimittäin se sisältää aina sen ajatuksen, miten MUIDEN mielestä pitäisi elää.
Kunhan elämä on omasta mielestäni hyvää elämää se riittää minulle...joten ei kannata liikoja tuhlata aikaa sen miettimiseen "miten" nimittäin siinä elämä vain vilahtaa hyvin äkkiä ohi, ennenkuin keksii siihen vastauksen.
Joo ja virheitä tekee kaikki ja se on ihan sallittua...
"Nietzschen mukaan vain Yli-ihminen kykenee elämää hyvää elämää. "
Taas mielipide kysymys. Jos ajatellaan "hyvää" moraalisena käsitteenä, niin melko varmasti totta. Jos ei, niin sitten hyvän määrittelee ihminen itse.
Mielestäni jokaisen pitäisi määritellä tuo omassa päässään, minkä kokee hyväksi elämäksi...Itse määritän hyvän elämän niin, että se on elämää mihin olen itse tyytyväinen. Muista viis...
Elämä kun on ainutkertainen asia, niin en ymmärrä edes, miksi se pitäisi käyttää miettien, mitä muut ajattelee...tai mikä on "oikein". Ehkä jotkut uskovaiset ajattelevat tällä tavoin varaavansa jonkun taivaspaikan, mutta muuta järkeä en tuossa näe.
Ja vielä korostan, että tämä ei tarkoita, eikä edellytä muiden tallomista...Nimittäin tällaisella ei onnellisuutta voi saavuttaa missään määrin. Menestys ei ole onnellisuuden mitta, eikä sen korvike, vaikka joillekin se tarkoittaakin samaa. Pikemminkin onnettomuuden huippu. Huipulla on aina kylmää ja yksinäistä...
Eläkää tässä päivässä, onnellisina siihen mitä näette ja teette, siinä teille elämänfilosofiaa...Itse koen elämän ilon silmilläni ja korvillani, eli luonnon kauneus ja musiikki on se, mitä varten koen eläväni, tai pikemminkin seuraan näiden avulla vain elämän ihmeellisyyksiä...
On nimittäin yksi asia, minkä ylitse ei mene yksikään ihminen ja se on luonto ja luonnonvoimat. Niitä voi vain hetken ihailla sivustakatsojana, kunnes rajallinen aikamme joskus päättyy...
*dancing in the rain*"Miten pitäisi elää" ei pidä sisällään muiden vaatimus ajatusta vaan kysymys on filosofinen itselle tehty kysymys, jota voidaan laajentaa koskemaan myöskin kaikkia muita, ilman painostus arvoa.
Katsos, kun pohdiskelet täällä ja tutkit itseäsi, lapsuuttasi, omaa minäkuvaasi, omaa narsismiasi ja sitä, miltä kaikki sinusta tuntuu teet jatkuvasti tutkimusmatkaa itseesi Sokrateen ajattelemalla tavalla. Kuitenkin kiistät, että tuolla ei ole sinulle merkitystä. Olet kertonut itse miten tärkeänä itsetutkiskelua pidät ja miten tärkeää on tuntea itsensä. Nyt mielestäsi se onkin ajan hukkaamista?
Kysehän ei ole virheistä ja niiden tekemisestä elämässä vaan mitä me miellämme tuon hyvän elämän olevan ja mistä se syntyy?
Lisäksi sitä voidaan pitää retorisena kysymyksenä, johon ei edes odoteta vastausta, mutta joka synnyttää pohdittaessa aina uuden lisäkysymyksen. Esimerkiksi sen, sallimmeko toisen elää sitä elämää, jonka hän katsoo itselleen olevan hyvä elämä vai painostammeko hänet samanlaiseen muottiin muiden samoin tuntevien kanssa tai itsemme kanssa. Saako yksinäinen olla onnellinen?, entä köyhä?....ajattelemmeko systemaattisesti, että he ovat onnettomia. Entä narsisti, sallimmeko hänelle hänen ajattelutapansa hyvästä elämästä vai kauhistummeko sitä. - dizel
ap kirjoitti:
"Miten pitäisi elää" ei pidä sisällään muiden vaatimus ajatusta vaan kysymys on filosofinen itselle tehty kysymys, jota voidaan laajentaa koskemaan myöskin kaikkia muita, ilman painostus arvoa.
Katsos, kun pohdiskelet täällä ja tutkit itseäsi, lapsuuttasi, omaa minäkuvaasi, omaa narsismiasi ja sitä, miltä kaikki sinusta tuntuu teet jatkuvasti tutkimusmatkaa itseesi Sokrateen ajattelemalla tavalla. Kuitenkin kiistät, että tuolla ei ole sinulle merkitystä. Olet kertonut itse miten tärkeänä itsetutkiskelua pidät ja miten tärkeää on tuntea itsensä. Nyt mielestäsi se onkin ajan hukkaamista?
Kysehän ei ole virheistä ja niiden tekemisestä elämässä vaan mitä me miellämme tuon hyvän elämän olevan ja mistä se syntyy?
Lisäksi sitä voidaan pitää retorisena kysymyksenä, johon ei edes odoteta vastausta, mutta joka synnyttää pohdittaessa aina uuden lisäkysymyksen. Esimerkiksi sen, sallimmeko toisen elää sitä elämää, jonka hän katsoo itselleen olevan hyvä elämä vai painostammeko hänet samanlaiseen muottiin muiden samoin tuntevien kanssa tai itsemme kanssa. Saako yksinäinen olla onnellinen?, entä köyhä?....ajattelemmeko systemaattisesti, että he ovat onnettomia. Entä narsisti, sallimmeko hänelle hänen ajattelutapansa hyvästä elämästä vai kauhistummeko sitä."Nyt mielestäsi se onkin ajan hukkaamista?"
Jos siitä itsetutkiskelusta tekee jotain elämää suurempaa, niin kyllä, se on ajanhaaskausta. Itse olen tyytyväinen itseeni tällaisenaan...itsetutkiskelu on siinä rinnalla sellainen mukava harrastus. Mitä noihin filosofeihin tulee, luon mieluummin oman filosofiani, kuin että kuuntelisin jotain vanhoja kääkkiä. :)
Missä he muka ovat minua, tai ketään muutakaan parempia? Minun silmissä jokainen on tasavertainen joka suhteessa ja ihmisten korottaminen muita ylemmäksi ( idoliksi tai esikuvaksi ) on naurettavaa, kun se "esikuva" pitäisi löytää itsensä sisältä...Ihan jokaisen.
"Saako yksinäinen olla onnellinen?, entä köyhä?....ajattelemmeko systemaattisesti, että he ovat onnettomia. Entä narsisti, sallimmeko hänelle hänen ajattelutapansa hyvästä elämästä vai kauhistummeko sitä. "
En ajattele, kuten valtaosa, joten kyllä, kuka tahansa voi olla onnellinen, tai onneton vaatteisiin, omaisuuteen, rotuun, ulkonäköön, luonteeseen katsomatta.
Vihaan stereotypioita, jotka rajoittavat ihmisten ajattelua...
Itse ylisuvaitsevaisena ihmisenä sallin jokaiselle, ihan mitä vain. Ei ole minun asiani tuomita, tai katsoa paheksuvasti, moralisoida. Tehköön jokainen mitä haluaa...ei kiinnosta. Ei, vaikka ne teot olisivat moraalisesti, miten vastenmielisiä tahansa...Ei liikuta minua.
Voin pohtia esim. täällä syitä, seurauksia, laittaa ehkä ajattelemaan, mutta lopputuloksen voi päättää vain se toinen ihminen, eli mitä sillä tiedollaan tekee, vai tekeekö mitään. Sekään ei ole minulta pois. - dizel
dizel kirjoitti:
"Nyt mielestäsi se onkin ajan hukkaamista?"
Jos siitä itsetutkiskelusta tekee jotain elämää suurempaa, niin kyllä, se on ajanhaaskausta. Itse olen tyytyväinen itseeni tällaisenaan...itsetutkiskelu on siinä rinnalla sellainen mukava harrastus. Mitä noihin filosofeihin tulee, luon mieluummin oman filosofiani, kuin että kuuntelisin jotain vanhoja kääkkiä. :)
Missä he muka ovat minua, tai ketään muutakaan parempia? Minun silmissä jokainen on tasavertainen joka suhteessa ja ihmisten korottaminen muita ylemmäksi ( idoliksi tai esikuvaksi ) on naurettavaa, kun se "esikuva" pitäisi löytää itsensä sisältä...Ihan jokaisen.
"Saako yksinäinen olla onnellinen?, entä köyhä?....ajattelemmeko systemaattisesti, että he ovat onnettomia. Entä narsisti, sallimmeko hänelle hänen ajattelutapansa hyvästä elämästä vai kauhistummeko sitä. "
En ajattele, kuten valtaosa, joten kyllä, kuka tahansa voi olla onnellinen, tai onneton vaatteisiin, omaisuuteen, rotuun, ulkonäköön, luonteeseen katsomatta.
Vihaan stereotypioita, jotka rajoittavat ihmisten ajattelua...
Itse ylisuvaitsevaisena ihmisenä sallin jokaiselle, ihan mitä vain. Ei ole minun asiani tuomita, tai katsoa paheksuvasti, moralisoida. Tehköön jokainen mitä haluaa...ei kiinnosta. Ei, vaikka ne teot olisivat moraalisesti, miten vastenmielisiä tahansa...Ei liikuta minua.
Voin pohtia esim. täällä syitä, seurauksia, laittaa ehkä ajattelemaan, mutta lopputuloksen voi päättää vain se toinen ihminen, eli mitä sillä tiedollaan tekee, vai tekeekö mitään. Sekään ei ole minulta pois.Ihmiset, jotka tekevät elämässään "vääriä", tai tuhoon johtavia tekoja...olen heidän puolestaan lähinnä surullinen. Mutta, että tuomitsisin, miksi? Ja millä oikeudella..?
- temppuilija
dizel kirjoitti:
Ihmiset, jotka tekevät elämässään "vääriä", tai tuhoon johtavia tekoja...olen heidän puolestaan lähinnä surullinen. Mutta, että tuomitsisin, miksi? Ja millä oikeudella..?
Sokrates: Jos mies on mistään kotoisin hän ajattelee vain sitä, tekeekö hän väärin tai oikein, hyvän vai huonon miehen tekoja.
Nietzcehe: Kaikki hyvä tapahtuu siitä huolimatta.
Kopp: Silti olemme vastuussa kaikista teoistamme. - temppuilija
temppuilija kirjoitti:
Sokrates: Jos mies on mistään kotoisin hän ajattelee vain sitä, tekeekö hän väärin tai oikein, hyvän vai huonon miehen tekoja.
Nietzcehe: Kaikki hyvä tapahtuu siitä huolimatta.
Kopp: Silti olemme vastuussa kaikista teoistamme.Minä: Taidan ottaa kupin kahvia ja mennä tuonne parvekkeelle polttamaan tupakin.
Miten ajatukseni eroaa edellisistä?
Siinä tietenkin, että edelliset eivät voineet kuunnelle d.a.d:tä samalla, kun istuivat tupakilla. Yhteistä lienee se, että naapurit häiriintyy ja häätää pois. ;)
d.a.d all right -- mennee samaan kategoriaan
:D - m
temppuilija kirjoitti:
Minä: Taidan ottaa kupin kahvia ja mennä tuonne parvekkeelle polttamaan tupakin.
Miten ajatukseni eroaa edellisistä?
Siinä tietenkin, että edelliset eivät voineet kuunnelle d.a.d:tä samalla, kun istuivat tupakilla. Yhteistä lienee se, että naapurit häiriintyy ja häätää pois. ;)
d.a.d all right -- mennee samaan kategoriaan
:DSiellä korvessa mitään naapureita ole, eikä parveketta.
- temppuilija
m kirjoitti:
Siellä korvessa mitään naapureita ole, eikä parveketta.
Naapureita ne jänikset ja porotkin on. Prkl.
- dizel
temppuilija kirjoitti:
Minä: Taidan ottaa kupin kahvia ja mennä tuonne parvekkeelle polttamaan tupakin.
Miten ajatukseni eroaa edellisistä?
Siinä tietenkin, että edelliset eivät voineet kuunnelle d.a.d:tä samalla, kun istuivat tupakilla. Yhteistä lienee se, että naapurit häiriintyy ja häätää pois. ;)
d.a.d all right -- mennee samaan kategoriaan
:D*lähtee Tempun kanssa parvekkeelle tupakalle*
- temppuilija
dizel kirjoitti:
*lähtee Tempun kanssa parvekkeelle tupakalle*
Poroprkl: Voi ei ... joko taas.
Jänöjussukka: Valitan eläinsuojeluyhdistykseen noista pössyttelijöistä.
* vaihtaa Rammsteiin ja vääntää nappulat kaakkoon * - temppuilija
temppuilija kirjoitti:
Poroprkl: Voi ei ... joko taas.
Jänöjussukka: Valitan eläinsuojeluyhdistykseen noista pössyttelijöistä.
* vaihtaa Rammsteiin ja vääntää nappulat kaakkoon *Meinaan nääs, jos Sokrun aikaan olis ollut tarjolla rockenrollia, Sokru olis diggaillu sitä ... joutu raukka tyytyyn vaan akustiseen meininkiin. Samoin kuin Niitsukka. Koppin musamausta ei ole tietoa. Psykoottinen se ainakin oli.
- A
dizel kirjoitti:
Niin olenkin ollut, mutta miten vakuuttaisin muut siitä kaikkien tekojeni ja "virheideni" jälkeen. Ideoita? ;)
Hö ... Voit tietysti esitellä itsesi tai pyytää jotain kaveria muka salaa esittelemään. Eli esittelet itsesi vammaisena siis. Sosiaalisilta taidoiltasi vajavaisena. Kyllä moni sellaisen ymmärtää ottaa huomioon, kun se tulee tiedoksi. Eihän kaikki ihmiset pidä vammaisia esim. ilkeinä tai rumina tai tyhminä tai jotain. :O
Avoimuus.
*Oikein iso hali* :)) - dizel
A kirjoitti:
Hö ... Voit tietysti esitellä itsesi tai pyytää jotain kaveria muka salaa esittelemään. Eli esittelet itsesi vammaisena siis. Sosiaalisilta taidoiltasi vajavaisena. Kyllä moni sellaisen ymmärtää ottaa huomioon, kun se tulee tiedoksi. Eihän kaikki ihmiset pidä vammaisia esim. ilkeinä tai rumina tai tyhminä tai jotain. :O
Avoimuus.
*Oikein iso hali* :))En ole millään tavalla vammainen, mutta olkoon...En nyt tänään jaksa kohottaa itsetuntoasi "suuttumalla", ehkä huomenna sitten... *väsyttää*
*halaus* - dizel
temppuilija kirjoitti:
Sokrates: Jos mies on mistään kotoisin hän ajattelee vain sitä, tekeekö hän väärin tai oikein, hyvän vai huonon miehen tekoja.
Nietzcehe: Kaikki hyvä tapahtuu siitä huolimatta.
Kopp: Silti olemme vastuussa kaikista teoistamme.Dizel: Painuisitko v*ttuun mun auringon edestä?
Jos uhrit omaksuisivat tästä lauseesta puoletkaan, he eivät koskaan sellaisia olisi olleetkaan. ;P - temppuilija
dizel kirjoitti:
Dizel: Painuisitko v*ttuun mun auringon edestä?
Jos uhrit omaksuisivat tästä lauseesta puoletkaan, he eivät koskaan sellaisia olisi olleetkaan. ;POmien motiivien tunnistaminen ja tunnustaminen itselle auttaa pois uhriudesta. Mutta patologisilla tapauksilla tuo lienee mahdoton ajatus.
- A
dizel kirjoitti:
En ole millään tavalla vammainen, mutta olkoon...En nyt tänään jaksa kohottaa itsetuntoasi "suuttumalla", ehkä huomenna sitten... *väsyttää*
*halaus*Minä en koskaan suututa ketään.
- yxex
A kirjoitti:
Minä en koskaan suututa ketään.
A-jatteluttava lause!
Minäkään en koskaan suututa Hennaa! - temppuilija
A kirjoitti:
Minä en koskaan suututa ketään.
:D
- Timo Soini
OLi taas kyllä aloitus.
Luulin, että lastalla kirjoitettaan aiheesta narsisimi.- M.B.
Aloitus on edelleen hyvä, eikä vastauksetkaan ole paskempia :)
Mikä on hyvää elämää?
Riippunee varmaan kokijan senhetkisestä tasosta, sisäisestä arvomaailmasta ja kuinka antaa ulkoisen maailman vaikuttaa arvojensa syntyyn. Mutta tässä on jatkuvaa vaihtelua. Elämä sisänsä on stabiili, muuttumaton. Mutta ihminen itse muokkaa sitä ja kokee sen erilaisena yhtenä ja toisenlaisena toisena hetkenä. Arvot muuttuvat. Ihminen on muuttuva tekijä. Se mikä on hyvää tänään voi olla pannassa tulevaisuudessa.
Miksi tavoitella hyvää elämää? Onko elämä sellaisenaan, sen mahdollisuuden saatuaan, kuitenkin lahja, joka on etuus, jota ei kaikille ole suotu? Koska tuossa hyvän arvostuksessa tapahtuu muutoksia, näin tapahtuu myös pahuuden kokemisessa. Jos pilkkoisimme elämästämme ja koetustamme kaiken pahan ja ikävän, mitä siitä jäisi jäljelle? Voimmeko arvostaa myönteisiä asioita, ovatko ne enää olemassa, ellei vastakohtia asettamalle ideaalille synny tai ole? Onko elämä silloin merkityksetöntä?- ap
Tässä se on! Näin se menee Kettu! Olet oivaltanut sen, mitä ajoin takaa. "Miten pitäisi elää". "Mitä on hyvä elämä". Näihin kahteen osasit vastata juuri niin kuin toivoinkin.
Kaikella on merkitystä ja millään ei mitään. Hyvää ja huonoa elämää ei ole, siksi emme voi tavoitella hyvää elämää. Elämä on tosiaan ELÄMÄ ja etuus, lahjana saatu, jota pitää arvostaa sellaisenaan tai olla arvostamatta. ELÄMÄ ON.
Hienoa Kettu, olet oivalluksen mestareiden mestari! :D- A
Täällä on taas humalluttu kauniista sanoista. Lumityöt ovat tekemättä ja kaupassa käymättä.
Ulkona on kaunis ilma. - lynett
A kirjoitti:
Täällä on taas humalluttu kauniista sanoista. Lumityöt ovat tekemättä ja kaupassa käymättä.
Ulkona on kaunis ilma.Mää tein lumitöitä eilen hiki hatussa ja tänään (TANA!) oli huolto ystävällisesti käynyt parkkiksella ja kasannut lunta paikan puolilleen =)
Loistavaa !
Onneksi oli kaunis ilma vaikka pari ärräpäätä pääsikin.
Mutta EK:lle terkkuja : kun kuluttaa elämänsä onnellisuuden tai "valmistumisen" toivossa, sitä kiihkeästi jalkaa naputellen odottaen...huomaakin sen menneen ohi.
Eläkää hetkessä, ei niin helppoa =)
Monilla on toinen jalka menneessä ja toinen tulevaisuudessa ja nykyhetki jää kokematta. - M.B.
lynett kirjoitti:
Mää tein lumitöitä eilen hiki hatussa ja tänään (TANA!) oli huolto ystävällisesti käynyt parkkiksella ja kasannut lunta paikan puolilleen =)
Loistavaa !
Onneksi oli kaunis ilma vaikka pari ärräpäätä pääsikin.
Mutta EK:lle terkkuja : kun kuluttaa elämänsä onnellisuuden tai "valmistumisen" toivossa, sitä kiihkeästi jalkaa naputellen odottaen...huomaakin sen menneen ohi.
Eläkää hetkessä, ei niin helppoa =)
Monilla on toinen jalka menneessä ja toinen tulevaisuudessa ja nykyhetki jää kokematta.Ja tarpeeksi kun elää hetkessä haukutaan siitä, että ei ajattele riittävästi tulevaisuutta, eikä ota opiksi selvästikään menneisyydestä.. =D
Hankalaa kun muilla on hankalampaa se, että miten toiset elävät... - lynett
M.B. kirjoitti:
Ja tarpeeksi kun elää hetkessä haukutaan siitä, että ei ajattele riittävästi tulevaisuutta, eikä ota opiksi selvästikään menneisyydestä.. =D
Hankalaa kun muilla on hankalampaa se, että miten toiset elävät...Noup... kun tavoite (siis tavoite) on se, että olisi menneisyytensä kanssa jokseenkin sinut eikä eläisi loputtomiin sen varjossa (en mä voi kun...mut on tuomittu...miks aina mulle...) tai tulevaisuuteen suunnaten esim sitä "sitkusitku"-elämää vältellen (sitku mä joskus vaihdan duunia niin huh huh...sitku mä olen hoikka ja kaunis....sitku mä ...no mitä nyt jengi yleensä funtsiikaan).
Kun toisaalta voisi ajatella niinkin, että tämä hetki on se, jolloin sen menneisyyden kanssa voi reenata olemaan väleissä ja satsata siihen tulevaan. - M.B.
lynett kirjoitti:
Noup... kun tavoite (siis tavoite) on se, että olisi menneisyytensä kanssa jokseenkin sinut eikä eläisi loputtomiin sen varjossa (en mä voi kun...mut on tuomittu...miks aina mulle...) tai tulevaisuuteen suunnaten esim sitä "sitkusitku"-elämää vältellen (sitku mä joskus vaihdan duunia niin huh huh...sitku mä olen hoikka ja kaunis....sitku mä ...no mitä nyt jengi yleensä funtsiikaan).
Kun toisaalta voisi ajatella niinkin, että tämä hetki on se, jolloin sen menneisyyden kanssa voi reenata olemaan väleissä ja satsata siihen tulevaan.No mut on kyllä pistetty matalaksi kun elän liikaa 'tässä hetkessä'. Se on ikäänkuin automaattisesti tulkittu sellaiseksi, että sekuntiakaan en uhraa tulevaisuuden pohtimiselle tai suunnittelullekaan ja erityisesti se on merkki siitä, että en ole ottanut opiksi menneisyyteni virheistä..
Niin kuin en ollutkaan silloin. Sanojahan oli seurustelusuhteeni, joka suhteeni otti samat itselliset oikeudet kuin edeltävätkin.. :o
*No, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle* - A
M.B. kirjoitti:
No mut on kyllä pistetty matalaksi kun elän liikaa 'tässä hetkessä'. Se on ikäänkuin automaattisesti tulkittu sellaiseksi, että sekuntiakaan en uhraa tulevaisuuden pohtimiselle tai suunnittelullekaan ja erityisesti se on merkki siitä, että en ole ottanut opiksi menneisyyteni virheistä..
Niin kuin en ollutkaan silloin. Sanojahan oli seurustelusuhteeni, joka suhteeni otti samat itselliset oikeudet kuin edeltävätkin.. :o
*No, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle*Ette te mitään korjaa. Seuraava myrsky teidät kaataa. Opettelette uimaan!
- M.B.
A kirjoitti:
Ette te mitään korjaa. Seuraava myrsky teidät kaataa. Opettelette uimaan!
*No, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle ja JOS myrsky meidät kaataa, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle*
Uimaan ei tarvitse opetella jos osaa jo uida. - A
M.B. kirjoitti:
*No, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle ja JOS myrsky meidät kaataa, korjaamme vauriot ja soudamme seuraavalle saarelle*
Uimaan ei tarvitse opetella jos osaa jo uida.Informaatio on hyvää kun se menee perille. Nyt ei mennyt. Havainnollistan tarkoitustani.
Vene jonka korjaamalla myrskyistä selviäisi on vaarallinen ajatus. Myrskyt voivat myös suistaa paatista. Siksi on hyvä kehittää oikeasti omia ominaisuuksiaan eikä vain sen kulttuurituotteen ominaisuuksia, joka on tehty puusta, nauloista, metalleista, muovista, lasikuidusta, liimasta jne. Mikään ei takaa ettei se hajoa. Mutta sisävesillä yleensä jaksaa uimalla rantaan.
Merenkäynnistä en puhu mitään. Kun en sitä tunne. - M.B.
A kirjoitti:
Informaatio on hyvää kun se menee perille. Nyt ei mennyt. Havainnollistan tarkoitustani.
Vene jonka korjaamalla myrskyistä selviäisi on vaarallinen ajatus. Myrskyt voivat myös suistaa paatista. Siksi on hyvä kehittää oikeasti omia ominaisuuksiaan eikä vain sen kulttuurituotteen ominaisuuksia, joka on tehty puusta, nauloista, metalleista, muovista, lasikuidusta, liimasta jne. Mikään ei takaa ettei se hajoa. Mutta sisävesillä yleensä jaksaa uimalla rantaan.
Merenkäynnistä en puhu mitään. Kun en sitä tunne.Joskus on käytettävä niitä keinoja ja välineitä mitä on tarjolla. Sitä kutsutaan uimataidoksi ;)
Oma ominaisuus ja sen kehitettävyys liittyy siihen, että miten niihin välineisiin ja keinoihin tarttuu, kuinka innokkaasti, vai jääkö vain kelluen laskeskelemaan tähtiä ja mietiskelemään, että josko se hai kohta..
Siis mielestäni. Mutta selityksesi oli myös pätevä. :)
*Airot on puuta ja meloja kaksi ylimääräistä. Itse veistin. Airot varastin* M.B. kirjoitti:
Joskus on käytettävä niitä keinoja ja välineitä mitä on tarjolla. Sitä kutsutaan uimataidoksi ;)
Oma ominaisuus ja sen kehitettävyys liittyy siihen, että miten niihin välineisiin ja keinoihin tarttuu, kuinka innokkaasti, vai jääkö vain kelluen laskeskelemaan tähtiä ja mietiskelemään, että josko se hai kohta..
Siis mielestäni. Mutta selityksesi oli myös pätevä. :)
*Airot on puuta ja meloja kaksi ylimääräistä. Itse veistin. Airot varastin*Murut :) Te olette nin hassuja ja kauniita että itkettää ja naurattaa.''Ei se hetkessä eläminenkään aina yksinkertaista ole, vaikka halua olisi.
Älkää koskaan menettekö yksilöllisyyttänne.
A; minä tarvitsen sinua. Voinko tulla sun kiikkustuoliin pötkölleen, kun muut nukkuvat? Ei vakavaa, mutta minulla on iso ikävä sinua.- yxex
elisakettu kirjoitti:
Murut :) Te olette nin hassuja ja kauniita että itkettää ja naurattaa.''Ei se hetkessä eläminenkään aina yksinkertaista ole, vaikka halua olisi.
Älkää koskaan menettekö yksilöllisyyttänne.
A; minä tarvitsen sinua. Voinko tulla sun kiikkustuoliin pötkölleen, kun muut nukkuvat? Ei vakavaa, mutta minulla on iso ikävä sinua.Ihmettelinkin, minne kettu livahti ;D
*tyrkkää hellästi kiikkustuoliin vauhtia, pistää kahvipannun porisemaan, herättelee A.ta, lynetteä, määbäätä, dizeliä, temppua ja katkista leikkimään*
Hyvää viikonloppua kaikille! =) yxex kirjoitti:
Ihmettelinkin, minne kettu livahti ;D
*tyrkkää hellästi kiikkustuoliin vauhtia, pistää kahvipannun porisemaan, herättelee A.ta, lynetteä, määbäätä, dizeliä, temppua ja katkista leikkimään*
Hyvää viikonloppua kaikille! =)Olipas tunteisiin vetoava kommentti Ketulta, totesi Kumppani aamulla. Ensin en tajunnut mitään, mutta sitten ai joo... niin, pitänee selventää.
Montakohan kertaa A on hakenut pienen Ketun puusta tai leikeistä, saunottanut, syöttänyt ja peitellyt nukkumaan? Samaan hengenvetoon nämä muruset leikkikaverit siinä samalla. Alkuun moinen aikuiselta lapselle -tunne ärsytti (en ole lapsi, enkä tarvitse aikuista), sitten nauratti, sitten oli luonnollista antaa jonkun huolehtia itsestään - hetken aikaa. A:sta tuli Valmentaja, joka kantoi silloin kun voimat oli vähissä tai antoi ajattelemisen aihetta merkillisilläkin kommenteillaan.
Vahvuuteen sairastunut ihminen ei tarvitse ketään eikä välttämättä suostu palaamaan lapsen maailmaan. Mutta toistuvasti ja kärsivällisesti asian kohdattuaan, palauttaen luottamuksensa ihmisiin ja luovuttaen oman aikuisen vastuunsa hyväksyy sisäisen lapsensa. Todeten että siellä voi olla hyvä ja turvallinen olo. Ja havaiten asian, myös hyväksyy sen olemassaolon. Olen lapsi ja minulla on oikeus sitä olla, jos tunnen tarvetta olla.
Kumppani puhui Jungin teoriasta sisäisestä lapsesta ja eheyttämisestä. En osaa sitä tähän vääntää, mutta jäin pohtimaan sitä mahdollisuutta, että onko sisäisen lapsen löydettyään ihmisellä juuri silloin optimaalisin mahdollisuus korjata syntyneitä tunnevaurioita? Ja mikä on se sisäsyntyinen syy, miksi tarve sisäisen lapsensa etsinnälle tulee?- temppuilija
elisakettu kirjoitti:
Olipas tunteisiin vetoava kommentti Ketulta, totesi Kumppani aamulla. Ensin en tajunnut mitään, mutta sitten ai joo... niin, pitänee selventää.
Montakohan kertaa A on hakenut pienen Ketun puusta tai leikeistä, saunottanut, syöttänyt ja peitellyt nukkumaan? Samaan hengenvetoon nämä muruset leikkikaverit siinä samalla. Alkuun moinen aikuiselta lapselle -tunne ärsytti (en ole lapsi, enkä tarvitse aikuista), sitten nauratti, sitten oli luonnollista antaa jonkun huolehtia itsestään - hetken aikaa. A:sta tuli Valmentaja, joka kantoi silloin kun voimat oli vähissä tai antoi ajattelemisen aihetta merkillisilläkin kommenteillaan.
Vahvuuteen sairastunut ihminen ei tarvitse ketään eikä välttämättä suostu palaamaan lapsen maailmaan. Mutta toistuvasti ja kärsivällisesti asian kohdattuaan, palauttaen luottamuksensa ihmisiin ja luovuttaen oman aikuisen vastuunsa hyväksyy sisäisen lapsensa. Todeten että siellä voi olla hyvä ja turvallinen olo. Ja havaiten asian, myös hyväksyy sen olemassaolon. Olen lapsi ja minulla on oikeus sitä olla, jos tunnen tarvetta olla.
Kumppani puhui Jungin teoriasta sisäisestä lapsesta ja eheyttämisestä. En osaa sitä tähän vääntää, mutta jäin pohtimaan sitä mahdollisuutta, että onko sisäisen lapsen löydettyään ihmisellä juuri silloin optimaalisin mahdollisuus korjata syntyneitä tunnevaurioita? Ja mikä on se sisäsyntyinen syy, miksi tarve sisäisen lapsensa etsinnälle tulee?Ei pidä olla liian aikuinen.
Sisäisen lapsen merkitykstä voi valottaa miettimällä leikin olemusta ja luonnetta. Leikissä erehtyminen saattaa olla sen idea. Leikkiä voi vaikka millä ajatuksista alkaen -- jolloin se mitä ei tiedä tai millä olisi muussa yhteydessä olennainen merkitys, voi korvata mielikuvituksella. Sokrateen filosofia oli filosofiaa täynnä kepposia - samoin Nietzschen. Kun ajatellaan filosofian kylmää logiikkaa -- silläkin voi leikitellä. - temppuilija
yxex kirjoitti:
Ihmettelinkin, minne kettu livahti ;D
*tyrkkää hellästi kiikkustuoliin vauhtia, pistää kahvipannun porisemaan, herättelee A.ta, lynetteä, määbäätä, dizeliä, temppua ja katkista leikkimään*
Hyvää viikonloppua kaikille! =)Kiitti yxex.
Hyvää viikonloppua sinullekin. - A
elisakettu kirjoitti:
Murut :) Te olette nin hassuja ja kauniita että itkettää ja naurattaa.''Ei se hetkessä eläminenkään aina yksinkertaista ole, vaikka halua olisi.
Älkää koskaan menettekö yksilöllisyyttänne.
A; minä tarvitsen sinua. Voinko tulla sun kiikkustuoliin pötkölleen, kun muut nukkuvat? Ei vakavaa, mutta minulla on iso ikävä sinua.> Voinko tulla sun kiikkustuoliin pötkölleen, kun muut nukkuvat? Ei vakavaa, mutta minulla on iso ikävä sinua.
Tule vaan jos niin saat paremmin unta - M.B.
temppuilija kirjoitti:
Ei pidä olla liian aikuinen.
Sisäisen lapsen merkitykstä voi valottaa miettimällä leikin olemusta ja luonnetta. Leikissä erehtyminen saattaa olla sen idea. Leikkiä voi vaikka millä ajatuksista alkaen -- jolloin se mitä ei tiedä tai millä olisi muussa yhteydessä olennainen merkitys, voi korvata mielikuvituksella. Sokrateen filosofia oli filosofiaa täynnä kepposia - samoin Nietzschen. Kun ajatellaan filosofian kylmää logiikkaa -- silläkin voi leikitellä.Hengitysterapiaa ja naurujoogaa aikuisille. Sitten leikkimään.
Lapset nauravat n. muutaman sata kertaa päivän aikana, aikuiset hyrähtävät sen parikymmentä kertaa. Aikuisten olisi hyvä suhtautua elämäänsä hieman enemmän niin, kuin se olisi leikkiä vaan. Kevyesti. A kirjoitti:
> Voinko tulla sun kiikkustuoliin pötkölleen, kun muut nukkuvat? Ei vakavaa, mutta minulla on iso ikävä sinua.
Tule vaan jos niin saat paremmin untaKiitos iskä :) Tullaan joo juhannuksena ja jouluna, kaikki siskot ja veljet kanssa.
- YAK-42
Ihmisen pitäisi elää siten kuin Raamattu opettaa. Opetelkaa kymmenen käskyä ja eläkää niiden mukaan, niin elämä on hyvää. Ei siihen sen kummempia elämänfilosofioita tarvita.
- temppuilija
Raamattua tulkitaan ja se pitäisi nähdä kokonaisuutena sen sijaan, että keskityttäisiin vain lakiin. Moraali kehittyy arvomaailman kehityksen myötä.
Ketulla on tuolla ylempänä hyvä kommentti moraaliyhteyteenkin liitettynä.
Raamatun teksteistä UT:n sisäisen anteeksiannon sanoma lienee se olennaisin juttu, mihin pitäisi keskittyä kyetäkseen elämään hyvää elämää. - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Raamattua tulkitaan ja se pitäisi nähdä kokonaisuutena sen sijaan, että keskityttäisiin vain lakiin. Moraali kehittyy arvomaailman kehityksen myötä.
Ketulla on tuolla ylempänä hyvä kommentti moraaliyhteyteenkin liitettynä.
Raamatun teksteistä UT:n sisäisen anteeksiannon sanoma lienee se olennaisin juttu, mihin pitäisi keskittyä kyetäkseen elämään hyvää elämää.Täsmälleen. Ainut ongelma on se, ettei narsisti kykene aidosti nöyrtymään ja niinpä Jumalan armokin jää vastaanottamatta. Sitä paitsi useimmat narsistit kammoavat kaikkea uskontoon liittyvää, joten pelastuksen mahdollisuudet ovat pienet. Raamatussa sanotaan aivan suoraan, ettei Herra sääli säälimätöntä, ja etenkin Sananlaskujen kirjassa on lukuisia viittauksia narsismiin.
- YAK-42
YAK-42 kirjoitti:
Täsmälleen. Ainut ongelma on se, ettei narsisti kykene aidosti nöyrtymään ja niinpä Jumalan armokin jää vastaanottamatta. Sitä paitsi useimmat narsistit kammoavat kaikkea uskontoon liittyvää, joten pelastuksen mahdollisuudet ovat pienet. Raamatussa sanotaan aivan suoraan, ettei Herra sääli säälimätöntä, ja etenkin Sananlaskujen kirjassa on lukuisia viittauksia narsismiin.
Oletan siis, että tarkoitit tuolla "UT:n sisäisen anteeksiannon sanomalla" armon vastaanottamista. Luterilaisen uskon mukaanhan ihminen voi pelastua yksin uskosta ja yksin armosta. Teoilla ei taivaaseen pääse ja armon vastaanottaminenkin on paljon vaikeampaa kuin kuulostaa. Narsisti voi kyetä siihen ainoastaan silloin, jos hän luhistuu täydellisesti. Ja mitä moraaliin tulee, niin Raamatun keskeinen sisältö on rakkaudellinen, ei moraalinen.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Oletan siis, että tarkoitit tuolla "UT:n sisäisen anteeksiannon sanomalla" armon vastaanottamista. Luterilaisen uskon mukaanhan ihminen voi pelastua yksin uskosta ja yksin armosta. Teoilla ei taivaaseen pääse ja armon vastaanottaminenkin on paljon vaikeampaa kuin kuulostaa. Narsisti voi kyetä siihen ainoastaan silloin, jos hän luhistuu täydellisesti. Ja mitä moraaliin tulee, niin Raamatun keskeinen sisältö on rakkaudellinen, ei moraalinen.
VT:n tekstit ovat mielestäni kuin lakikirjaa lukisi. Rankaisevan julman ja kateellisen Jumalan sanomaa. UT sen sijaan kääntää tuon sanoman täysin päinvastaiseksi - Hyvän Isän, armahtavan ja rakastavan Isän sanomaksi.
Nöyrtyminen korkeammalle voimalle on se juttu. Pelastusta, sisäistä rauhaa, ei voi saavuttaa, ellei ensin nöyrry, myönnä omaa pienuuttaan, tunnusta tosiasiaa, että pohjimmiltaan on vain eksynyt lapsi, joka näyttelee aikuista erilaisin selviytymiskeinoin.
Erilaiset narsitisiksi katsottavat selviytymiskeinot johdattavat pois itseyhteydestä. - temppuilija
temppuilija kirjoitti:
VT:n tekstit ovat mielestäni kuin lakikirjaa lukisi. Rankaisevan julman ja kateellisen Jumalan sanomaa. UT sen sijaan kääntää tuon sanoman täysin päinvastaiseksi - Hyvän Isän, armahtavan ja rakastavan Isän sanomaksi.
Nöyrtyminen korkeammalle voimalle on se juttu. Pelastusta, sisäistä rauhaa, ei voi saavuttaa, ellei ensin nöyrry, myönnä omaa pienuuttaan, tunnusta tosiasiaa, että pohjimmiltaan on vain eksynyt lapsi, joka näyttelee aikuista erilaisin selviytymiskeinoin.
Erilaiset narsitisiksi katsottavat selviytymiskeinot johdattavat pois itseyhteydestä.Korkeamman voiman, Itsen ulkopuolisen merkitys tukipisteenä tilanteissa, joissa psykologinen kikkailu ei auta, on tosiasia, jolla on kiistaton merkitys. Tämä tulee esiin sodissa ja luonnonkatastrofeissa, joiden traumatisoimista ihmisistä osa, kuin ihmeen kaupalla, kykenee jatkamaan elämäänsä normaalisti.
- äijä palmun alla
YAK-42 kirjoitti:
Oletan siis, että tarkoitit tuolla "UT:n sisäisen anteeksiannon sanomalla" armon vastaanottamista. Luterilaisen uskon mukaanhan ihminen voi pelastua yksin uskosta ja yksin armosta. Teoilla ei taivaaseen pääse ja armon vastaanottaminenkin on paljon vaikeampaa kuin kuulostaa. Narsisti voi kyetä siihen ainoastaan silloin, jos hän luhistuu täydellisesti. Ja mitä moraaliin tulee, niin Raamatun keskeinen sisältö on rakkaudellinen, ei moraalinen.
Teoilla ei taivaaseen pääse, mutta ei ilman tekojakaan. Usko ilman tekoja on turhaa. Mitä hyötyä meille on armosta, jos emme muuta elämäämme. Synti erottaa meidät Jumalasta. Vaikka meillä olisi uskoa , mutta elämme synnissä ei uskosta ja armosta meille mitään hyötyä ole.
Jos ihminen riitaantuu oman itsensä kanssa tekemällä jatkuvasti syntiä, ei hän kykene uskossa ottamaan vastaan Jumalan armoa, koska hän tietää, että hänen pitäisi ensin nöyrtyä, katua syntejään ja kääntyä oikealle tielle.
Synti, niin...sehän se. - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Korkeamman voiman, Itsen ulkopuolisen merkitys tukipisteenä tilanteissa, joissa psykologinen kikkailu ei auta, on tosiasia, jolla on kiistaton merkitys. Tämä tulee esiin sodissa ja luonnonkatastrofeissa, joiden traumatisoimista ihmisistä osa, kuin ihmeen kaupalla, kykenee jatkamaan elämäänsä normaalisti.
Luonnonkatastrofit ovat hyvin mielenkiintoinen juttu. Ihmisten elämänhallinta pettää ja he joutuvat vastakkain Jumalan tahdon/voiman kanssa. Katastrofien jälkeen narsistinen käyttäytyminen vähenee yleensä huomattavasti ja ihmiset huomaavat, kuinka suuri ihme on ylipäätään olla elossa. Materia ja maallinen asema menettävät ääritilanteissa markityksensä. Myös auttamisen halu lisääntyy ja moni huomaa saavansa iloa elämäänsä niin antamisesta kuin saamisestakin.
- YAK-42
äijä palmun alla kirjoitti:
Teoilla ei taivaaseen pääse, mutta ei ilman tekojakaan. Usko ilman tekoja on turhaa. Mitä hyötyä meille on armosta, jos emme muuta elämäämme. Synti erottaa meidät Jumalasta. Vaikka meillä olisi uskoa , mutta elämme synnissä ei uskosta ja armosta meille mitään hyötyä ole.
Jos ihminen riitaantuu oman itsensä kanssa tekemällä jatkuvasti syntiä, ei hän kykene uskossa ottamaan vastaan Jumalan armoa, koska hän tietää, että hänen pitäisi ensin nöyrtyä, katua syntejään ja kääntyä oikealle tielle.
Synti, niin...sehän se.Juuri näin. Jumalalle antautuminen merkitsee myös sitä, että ottaa Jumalan antaman tehtävän vastaan, mikä tarkoittaa käytännössä lähetyskäskyn noudattamista. Kristityn tehtävä on Jumalan sanan levittäminen ja hänen on palveltava kaikessa työssään ennen kaikkea Jumalaa. Väärien Jumalien (esim. tieteen) palvominen on syntiä.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Juuri näin. Jumalalle antautuminen merkitsee myös sitä, että ottaa Jumalan antaman tehtävän vastaan, mikä tarkoittaa käytännössä lähetyskäskyn noudattamista. Kristityn tehtävä on Jumalan sanan levittäminen ja hänen on palveltava kaikessa työssään ennen kaikkea Jumalaa. Väärien Jumalien (esim. tieteen) palvominen on syntiä.
Mielestäni on kapeakatseista ajatella, että tiede olisi syntiä. Jos ajatellaan, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan tahdosta, tuolloin jokainen ihminen maapallolla on osa tuon tahdon ilmentymää - teki sitten syntiä tai ei.
- YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Mielestäni on kapeakatseista ajatella, että tiede olisi syntiä. Jos ajatellaan, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan tahdosta, tuolloin jokainen ihminen maapallolla on osa tuon tahdon ilmentymää - teki sitten syntiä tai ei.
Tiede, raha, maine, valta ym. ovat epäjumalia. Niiden palvominen on syntiä. Ja kaikki asiat maailmassa tapahtuvat Jumalan tahdosta, mutta synnin tekeminen ei ole Jumalan tahdon mukaista. Muistathan miten syntiin lankeaminen tapahtui?
Äijä palmun alla kuvaili narsistisen syntikierteen erittäin hyvin:
"Jos ihminen riitaantuu oman itsensä kanssa tekemällä jatkuvasti syntiä, ei hän kykene uskossa ottamaan vastaan Jumalan armoa, koska hän tietää, että hänen pitäisi ensin nöyrtyä, katua syntejään ja kääntyä oikealle tielle."
Narsisti tekee syntiä, siitä tulee paha olo, hän tekee enmmän syntiä, siitä tulee vielä pahmepi olo, ja senkin jälkeen hän tekee aina vaan syntiä helpottaaksen omia sisäisiä paineitaan. Hän on kuin riivattu - ja eksorsististen teorioiden mukaan todellakin jopa demonien vallassa. Narsisti ei ymmärrä niittävänsä sitä mitä itse kylvää, joten kierre jatkuu ja jatkuu.
Pidän aika epätodennäköisenä, että Pyhälle Pietarille kelpaa viimeisellä tuomiolla psykiatrin lausunto narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Synti on syntiä vaikka rasvassa paistaisi! - YAK-42
YAK-42 kirjoitti:
Tiede, raha, maine, valta ym. ovat epäjumalia. Niiden palvominen on syntiä. Ja kaikki asiat maailmassa tapahtuvat Jumalan tahdosta, mutta synnin tekeminen ei ole Jumalan tahdon mukaista. Muistathan miten syntiin lankeaminen tapahtui?
Äijä palmun alla kuvaili narsistisen syntikierteen erittäin hyvin:
"Jos ihminen riitaantuu oman itsensä kanssa tekemällä jatkuvasti syntiä, ei hän kykene uskossa ottamaan vastaan Jumalan armoa, koska hän tietää, että hänen pitäisi ensin nöyrtyä, katua syntejään ja kääntyä oikealle tielle."
Narsisti tekee syntiä, siitä tulee paha olo, hän tekee enmmän syntiä, siitä tulee vielä pahmepi olo, ja senkin jälkeen hän tekee aina vaan syntiä helpottaaksen omia sisäisiä paineitaan. Hän on kuin riivattu - ja eksorsististen teorioiden mukaan todellakin jopa demonien vallassa. Narsisti ei ymmärrä niittävänsä sitä mitä itse kylvää, joten kierre jatkuu ja jatkuu.
Pidän aika epätodennäköisenä, että Pyhälle Pietarille kelpaa viimeisellä tuomiolla psykiatrin lausunto narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Synti on syntiä vaikka rasvassa paistaisi!Ja tieteestä vielä, että tiede on epäjumala, jonka ihminen on luonut hallitakseen maailmaa ja sen todellisuutta. Jumala ei pidä kilpailijoista.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Tiede, raha, maine, valta ym. ovat epäjumalia. Niiden palvominen on syntiä. Ja kaikki asiat maailmassa tapahtuvat Jumalan tahdosta, mutta synnin tekeminen ei ole Jumalan tahdon mukaista. Muistathan miten syntiin lankeaminen tapahtui?
Äijä palmun alla kuvaili narsistisen syntikierteen erittäin hyvin:
"Jos ihminen riitaantuu oman itsensä kanssa tekemällä jatkuvasti syntiä, ei hän kykene uskossa ottamaan vastaan Jumalan armoa, koska hän tietää, että hänen pitäisi ensin nöyrtyä, katua syntejään ja kääntyä oikealle tielle."
Narsisti tekee syntiä, siitä tulee paha olo, hän tekee enmmän syntiä, siitä tulee vielä pahmepi olo, ja senkin jälkeen hän tekee aina vaan syntiä helpottaaksen omia sisäisiä paineitaan. Hän on kuin riivattu - ja eksorsististen teorioiden mukaan todellakin jopa demonien vallassa. Narsisti ei ymmärrä niittävänsä sitä mitä itse kylvää, joten kierre jatkuu ja jatkuu.
Pidän aika epätodennäköisenä, että Pyhälle Pietarille kelpaa viimeisellä tuomiolla psykiatrin lausunto narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Synti on syntiä vaikka rasvassa paistaisi!Pitkään ennen modernin psykologian ja psykiatrian kehitystä on puhuttu sielunsa menettäneistä ja sielunsa riivaamista ihmisistä. Mielestäni em. termit ja niihin liittyvä problematiikka sopii hyvin täälläkin käytävään narsismikeskusteluun.
Korkeamman voiman rakkauden kautta voi tavoittaa sielullisen tasapainon ja sen kautta yhteyden Itseen, sisäiseen lapseen ja Jumalaan. Mutta sen edellytyksenä on aito nöyrtyminen, oman pahuuden tunnustaminen itselle ja jollekin toiselle. - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Pitkään ennen modernin psykologian ja psykiatrian kehitystä on puhuttu sielunsa menettäneistä ja sielunsa riivaamista ihmisistä. Mielestäni em. termit ja niihin liittyvä problematiikka sopii hyvin täälläkin käytävään narsismikeskusteluun.
Korkeamman voiman rakkauden kautta voi tavoittaa sielullisen tasapainon ja sen kautta yhteyden Itseen, sisäiseen lapseen ja Jumalaan. Mutta sen edellytyksenä on aito nöyrtyminen, oman pahuuden tunnustaminen itselle ja jollekin toiselle.Naulan kantaan.
Ja jos ryhdymme penkomaan psykologian alkuperää, niin se on hyvin pitkälti uskontoa ilman "Korkeampaa". Käytän sanaa "Korkeampi", koska etenkin 1960-luvulta lähtien länsimainen psykologia on ammentanut oppejaan itämaisista uskonnoista. Esim. Amerikassa on lukuisia rekisteröityjä terapiasuuntauksia, jotka ovat ilmiselviä muunnelmia shamatha- tai vipassana-meditaatiosta, mutta tohtorit ovat röyhkeästi rekisteröineet ne omiin nimiinsä ja rahastavat niillä sievoisia summia. (Narsismiako?)
Suomeenkin näistä suuntauksista on rantautunut viime vuosina ainakin "dialektinen käyttäytymisterapia", mikä on silkkaa shamatha-meditaatiota, mutta joku amerikkalaislekuri rahastaa silläkin. Olin joskus kiinnostunut psykologisista opeista, mutta sittemmin huomasin, että psykologiasta puuttuvat juuri uskontojen voimallisimmat ainekset.
Mitä taas tulee riivauksiin ja kirouksiin, niin uskon, että ne ovat ainakin joissakin tapauksissa totta. Esim. TV7:n Yliluonnollista-ohjelmassa on aika vaikuttavia kertomuksia kirouksista ja sellaisia eksorsismivideoita, etten voi niitä epäaitoinakaan pitää. - YAK-42
YAK-42 kirjoitti:
Naulan kantaan.
Ja jos ryhdymme penkomaan psykologian alkuperää, niin se on hyvin pitkälti uskontoa ilman "Korkeampaa". Käytän sanaa "Korkeampi", koska etenkin 1960-luvulta lähtien länsimainen psykologia on ammentanut oppejaan itämaisista uskonnoista. Esim. Amerikassa on lukuisia rekisteröityjä terapiasuuntauksia, jotka ovat ilmiselviä muunnelmia shamatha- tai vipassana-meditaatiosta, mutta tohtorit ovat röyhkeästi rekisteröineet ne omiin nimiinsä ja rahastavat niillä sievoisia summia. (Narsismiako?)
Suomeenkin näistä suuntauksista on rantautunut viime vuosina ainakin "dialektinen käyttäytymisterapia", mikä on silkkaa shamatha-meditaatiota, mutta joku amerikkalaislekuri rahastaa silläkin. Olin joskus kiinnostunut psykologisista opeista, mutta sittemmin huomasin, että psykologiasta puuttuvat juuri uskontojen voimallisimmat ainekset.
Mitä taas tulee riivauksiin ja kirouksiin, niin uskon, että ne ovat ainakin joissakin tapauksissa totta. Esim. TV7:n Yliluonnollista-ohjelmassa on aika vaikuttavia kertomuksia kirouksista ja sellaisia eksorsismivideoita, etten voi niitä epäaitoinakaan pitää.Tässäpä pari mielenkiintoista videota.
Yliluonnollista : Vieraana Bob Larson. Osa 1
Bob Larson on kolmenkymmenen vuoden aikana kokenut monia tilanteita, joissa hän on joutunut ajamaan ihmisestä ulos riivaajia.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=1360
Osa 2
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=1361
En minä mitenkään ihmeenä pitäisi, vaikka narsisteissa asuisi riivaajia. Onhan se Raamatunkin mukaan mahdollista. Sitä paitsi monet ei-narsistiset ihmisetkin ovat kuvailleet esim. herätyskokouksissa tapahtuneita uskoontulemisiaan vapautumisen kokemuksiksi, joissa jotain tuntui lähtevän sisältä. - M.B.
YAK-42 kirjoitti:
Ja tieteestä vielä, että tiede on epäjumala, jonka ihminen on luonut hallitakseen maailmaa ja sen todellisuutta. Jumala ei pidä kilpailijoista.
Jos jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen nähdäkseen itsensä ihmisen olemisessa, on ihmisen luoma tiedekin silloin jumalan tahtomaa, piti hän kilpailijoista tai ei.
Jumala on suurin mahdollinen narsisti mutta inhimilliselle narsistille armon käsite on varmaan vieraista vierain. Kuten monille tavallisille uskovaisillekin. - YAK-42
M.B. kirjoitti:
Jos jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen nähdäkseen itsensä ihmisen olemisessa, on ihmisen luoma tiedekin silloin jumalan tahtomaa, piti hän kilpailijoista tai ei.
Jumala on suurin mahdollinen narsisti mutta inhimilliselle narsistille armon käsite on varmaan vieraista vierain. Kuten monille tavallisille uskovaisillekin.Jumala on rakkaus ja hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Paratiisissa Aatami ja Eeva kuitenkin lankesivat syntiin eikä se ollut Jumalan tahdon mukaista. Tiede on seurausta ihmisen narsistisesta hallitsemisen halusta, samoin esim. laki. Kymmenen käskyähän riittäisivät aivan hyvin, mutta ihminen halusi luoda omat lakinsa. Luterilaisissa teksteissä olen törmännyt sellaiseenkin näkemykseen, että synti alkoi juuri tuosta Jumalan lakien hylkäämisestä ja omien lakien luomisesta.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Tässäpä pari mielenkiintoista videota.
Yliluonnollista : Vieraana Bob Larson. Osa 1
Bob Larson on kolmenkymmenen vuoden aikana kokenut monia tilanteita, joissa hän on joutunut ajamaan ihmisestä ulos riivaajia.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=1360
Osa 2
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=1361
En minä mitenkään ihmeenä pitäisi, vaikka narsisteissa asuisi riivaajia. Onhan se Raamatunkin mukaan mahdollista. Sitä paitsi monet ei-narsistiset ihmisetkin ovat kuvailleet esim. herätyskokouksissa tapahtuneita uskoontulemisiaan vapautumisen kokemuksiksi, joissa jotain tuntui lähtevän sisältä.Minusta kaikki fundamentalistiset saarnaajat, uskonnosta riippumatta, ovat narsistisia.
- A
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Rauha on tie. (Ei liikennnemerkki.)
- M.B.
YAK-42 kirjoitti:
Jumala on rakkaus ja hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Paratiisissa Aatami ja Eeva kuitenkin lankesivat syntiin eikä se ollut Jumalan tahdon mukaista. Tiede on seurausta ihmisen narsistisesta hallitsemisen halusta, samoin esim. laki. Kymmenen käskyähän riittäisivät aivan hyvin, mutta ihminen halusi luoda omat lakinsa. Luterilaisissa teksteissä olen törmännyt sellaiseenkin näkemykseen, että synti alkoi juuri tuosta Jumalan lakien hylkäämisestä ja omien lakien luomisesta.
Se, että aatami ja eeva karkoitettiin paratiisista syntiinlankeemuksen tähden, vaikka jumala heidät oli nimenomaan omaksi kuvakseen luonut, kertoo jumalan narsismista enemmän kuin mikään muu ;)
- temppuilija
A kirjoitti:
Rauha on tie. (Ei liikennnemerkki.)
Tie.
- YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Tie.
Fundamentalismissa eli lakihenkisyydessä on nimenomaan kyse narsismista. Fundamentalistinen usko on yleisintä lahkoissa, jotka tähtäävät maallisen mammonan, vallan ja menestyksen saamiseen uskon kautta. Tyypillistä on myös sanan korostaminen ja hengen sijasta. Kun korostetaan henkeä, korostetaan rakkautta ja rauhaa, joka tulee Jumalan yhteydessä elämisestä.
Lähetyskäsky ei missään nimessä ole turha, koska Jumala toimii maan päällä omiensa kautta. Minusta tuntuu, että sinä Temppuilija elät jonkinlaisessa murroskohdassa. Ymmärrät kyllä, että usko voi antaa sen voiman ja rauhan, jota jokainen hyvää elämää haluava etsii. Ongelmasi saattaa olla kuitenkin se, että olet saanut huonon kuvan uskonnoista, ja sama päti aikoinaan minuunkin. Oman, henkilökohtaisen jumalasuhteen löytäminen sai minut kuitenkin huomaamaan, että voin elää uskossa omalla tavallani, enkä välitä vähääkään siitä, etä joillekin uskonto on pelkkää lakihenkistä moraalioppia ja uskoa (etäisen) Jumalan olemassaoloon. - temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Fundamentalismissa eli lakihenkisyydessä on nimenomaan kyse narsismista. Fundamentalistinen usko on yleisintä lahkoissa, jotka tähtäävät maallisen mammonan, vallan ja menestyksen saamiseen uskon kautta. Tyypillistä on myös sanan korostaminen ja hengen sijasta. Kun korostetaan henkeä, korostetaan rakkautta ja rauhaa, joka tulee Jumalan yhteydessä elämisestä.
Lähetyskäsky ei missään nimessä ole turha, koska Jumala toimii maan päällä omiensa kautta. Minusta tuntuu, että sinä Temppuilija elät jonkinlaisessa murroskohdassa. Ymmärrät kyllä, että usko voi antaa sen voiman ja rauhan, jota jokainen hyvää elämää haluava etsii. Ongelmasi saattaa olla kuitenkin se, että olet saanut huonon kuvan uskonnoista, ja sama päti aikoinaan minuunkin. Oman, henkilökohtaisen jumalasuhteen löytäminen sai minut kuitenkin huomaamaan, että voin elää uskossa omalla tavallani, enkä välitä vähääkään siitä, etä joillekin uskonto on pelkkää lakihenkistä moraalioppia ja uskoa (etäisen) Jumalan olemassaoloon.Kieltämättä olen siinä käännepisteessä elämässäni, että materia ei enää merkitse, joten energiani on suuntautunut sinne henkisyyden etsintään. Sinänsä olen aina kuulunut kirkkoon enkä ole ajatellut erota siitä, mutta oma tapani nähdä uskonnot ei rajoitu pelkästään kristinuskon ylivoimaisuuden korostamiseen. Se on minulle lähinnä traditio, jonka olen saanut lapsena kasvatuksen kautta. Zen buddhismiin olen tutustunut budon kautta, joka leimaa ajatteluani -- en voi pitää sitä Saatanasta lähtöisin olevana vääräoppisena lähetystyönä, kuten fundamentalistisesti ajatteleva lukion uskonnonopettaja asian minulle aikanaan esitti. Nainen joka raahasi kaikki oppilaansa erilaisiin herätyskokouksiin osana opetustyötään. Huolimatta kaikesta fundamentalistis-hurmoksellisesta meiningistä hänen suurin antinsa minun elämääni oli kouluraamattu, jonka hän antoi minulle. Se on vieläkin tuolla hyllyssä. Hyvä kirja.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni lähetystyöstä on: vastenmielistä. Ja koskee kaikkia uskontoja, joissa sellaista harrastetaan. Käännyttäminen pistimellä selkään uhaten ei ole rakkauden teko. - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Kieltämättä olen siinä käännepisteessä elämässäni, että materia ei enää merkitse, joten energiani on suuntautunut sinne henkisyyden etsintään. Sinänsä olen aina kuulunut kirkkoon enkä ole ajatellut erota siitä, mutta oma tapani nähdä uskonnot ei rajoitu pelkästään kristinuskon ylivoimaisuuden korostamiseen. Se on minulle lähinnä traditio, jonka olen saanut lapsena kasvatuksen kautta. Zen buddhismiin olen tutustunut budon kautta, joka leimaa ajatteluani -- en voi pitää sitä Saatanasta lähtöisin olevana vääräoppisena lähetystyönä, kuten fundamentalistisesti ajatteleva lukion uskonnonopettaja asian minulle aikanaan esitti. Nainen joka raahasi kaikki oppilaansa erilaisiin herätyskokouksiin osana opetustyötään. Huolimatta kaikesta fundamentalistis-hurmoksellisesta meiningistä hänen suurin antinsa minun elämääni oli kouluraamattu, jonka hän antoi minulle. Se on vieläkin tuolla hyllyssä. Hyvä kirja.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni lähetystyöstä on: vastenmielistä. Ja koskee kaikkia uskontoja, joissa sellaista harrastetaan. Käännyttäminen pistimellä selkään uhaten ei ole rakkauden teko.Et arvaakaan, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa. Minä sorruin hengellisessä etsinnässäni ensin psykologiaan, mikä toki antoi minulle voimaa etsinnässäni. Samoihin aikoihin aloin myös tutkia itämaista filosofiaa ja vaihdoin lopulta psykologian uushindulaiseen, zen-buddhalaiseen ja jossain määrin myös sufilaiseen oppiin. Löysin tien uskoon niiden kautta, koska niissä puhuttiin aivan samoista asioista kuin Raamatussa, mutta selkeämmällä tavalla. Lopetin etsimisen ja otin vastaan Jumalan armon.
En suhtaudu muihin suuriin maailmanuskontoihin kielteisesti, koska asunut kaukoidässä ja kokenut omakohtaisesti, mitä on buddhalainen rauha. Ja löysinhän itsekin tieni Juman luo nimenomaan itämaisten uskontojen kautta. Lahkoihin ja herätysliikkeisiin suhtaudun kuitenkin varauksella, koska ne eivät läheskään aina palvele Jumalaa vaan ihmisten narsistisia tarspeita. Sitä paitsi kamalimmat kohtaamani tehokäännyttäjät ovat olleet erään uskonlahkon edustajia. - YAK-42
YAK-42 kirjoitti:
Et arvaakaan, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa. Minä sorruin hengellisessä etsinnässäni ensin psykologiaan, mikä toki antoi minulle voimaa etsinnässäni. Samoihin aikoihin aloin myös tutkia itämaista filosofiaa ja vaihdoin lopulta psykologian uushindulaiseen, zen-buddhalaiseen ja jossain määrin myös sufilaiseen oppiin. Löysin tien uskoon niiden kautta, koska niissä puhuttiin aivan samoista asioista kuin Raamatussa, mutta selkeämmällä tavalla. Lopetin etsimisen ja otin vastaan Jumalan armon.
En suhtaudu muihin suuriin maailmanuskontoihin kielteisesti, koska asunut kaukoidässä ja kokenut omakohtaisesti, mitä on buddhalainen rauha. Ja löysinhän itsekin tieni Juman luo nimenomaan itämaisten uskontojen kautta. Lahkoihin ja herätysliikkeisiin suhtaudun kuitenkin varauksella, koska ne eivät läheskään aina palvele Jumalaa vaan ihmisten narsistisia tarspeita. Sitä paitsi kamalimmat kohtaamani tehokäännyttäjät ovat olleet erään uskonlahkon edustajia.Tulipas kamalasti kirjoitusvirheitä. Sorry.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Et arvaakaan, kuinka tutulta tuo kaikki kuulostaa. Minä sorruin hengellisessä etsinnässäni ensin psykologiaan, mikä toki antoi minulle voimaa etsinnässäni. Samoihin aikoihin aloin myös tutkia itämaista filosofiaa ja vaihdoin lopulta psykologian uushindulaiseen, zen-buddhalaiseen ja jossain määrin myös sufilaiseen oppiin. Löysin tien uskoon niiden kautta, koska niissä puhuttiin aivan samoista asioista kuin Raamatussa, mutta selkeämmällä tavalla. Lopetin etsimisen ja otin vastaan Jumalan armon.
En suhtaudu muihin suuriin maailmanuskontoihin kielteisesti, koska asunut kaukoidässä ja kokenut omakohtaisesti, mitä on buddhalainen rauha. Ja löysinhän itsekin tieni Juman luo nimenomaan itämaisten uskontojen kautta. Lahkoihin ja herätysliikkeisiin suhtaudun kuitenkin varauksella, koska ne eivät läheskään aina palvele Jumalaa vaan ihmisten narsistisia tarspeita. Sitä paitsi kamalimmat kohtaamani tehokäännyttäjät ovat olleet erään uskonlahkon edustajia.Minusta uskossa ja uskomisessa pitää erottaa juuri uskoon tulleen uskonnollinen innostus narsistisesta lähteestä. Ajan kanssa näkee, kummasta on kysymys. Innokas käännyttäjä saattaa olla suhteellisen nuori uskonnollisessa elämässään ja se kokemuspohjaisesti voi olla yhtä ohut, kuin narsistisesti vammautuneellakin ihmisellä. Edellisiä yhdistää mielestäni kapeakatseisuus ja joko siitä tai muusta johtuva empatian rajallisuus niitä kohtaan, joilla ei tuota henkilökohtaisesti koettua jumalyhteyttä edellisten mielestä ole - ilmenee itsensä toisen yläpuolelle asettamisena. "Olen pahoillani, mutta sinulle ei ole taivaspaikkaa, kun et ota Jeesusta sydämeesi."
"Tapasi uskoa on muuten ok, muttet noudata lahkomme sääntöjä, joten sinulle ei ole taivaspaikkaa varattuna." Näitä on nähty - me/te ajattelua. - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Minusta uskossa ja uskomisessa pitää erottaa juuri uskoon tulleen uskonnollinen innostus narsistisesta lähteestä. Ajan kanssa näkee, kummasta on kysymys. Innokas käännyttäjä saattaa olla suhteellisen nuori uskonnollisessa elämässään ja se kokemuspohjaisesti voi olla yhtä ohut, kuin narsistisesti vammautuneellakin ihmisellä. Edellisiä yhdistää mielestäni kapeakatseisuus ja joko siitä tai muusta johtuva empatian rajallisuus niitä kohtaan, joilla ei tuota henkilökohtaisesti koettua jumalyhteyttä edellisten mielestä ole - ilmenee itsensä toisen yläpuolelle asettamisena. "Olen pahoillani, mutta sinulle ei ole taivaspaikkaa, kun et ota Jeesusta sydämeesi."
"Tapasi uskoa on muuten ok, muttet noudata lahkomme sääntöjä, joten sinulle ei ole taivaspaikkaa varattuna." Näitä on nähty - me/te ajattelua.Minulla ei ole mitään syvällisempää kokemusta lahkoista, mutta tiedän, että eniten käännytystyössä ovat mukana uudet jäsenet. Heillä on ehkä eniten intoa mainostaa löytämäänsä uskoa ja toisaalta vähiten valtaa vastustaa muiden lahkolaisten käskyjä. Heillä teetätetään varmasti enemmän työtä kuin muilla ja onhan se tosi törkeää, jos jäseniä lisäksi vielä uhkaillaan taivaspaikan menettämisellä, jos he eivät ole lahkon vanhemmille mieliksi. Tuo on juuri sitä narsismia, jota lahkouskossa inhoan. Lisäksi joidenkin lahkojen käännytysmenetelmät ovat niin rajuja, että moni on menettänyt henkisen tasapainonsa siinä touhussa. En voi suositella sellaisia "elämänfilosofioita" kenellekään.
Koska sinä Temppuilija sanoit olevasi kiinnostunut zenistä, niin oletkos sattunut lukemaan japanilaisesta zen-mestari Yotaku Bankeista (1622-1693) kertovia kirjoja? Ne ovat ehdottomia suosikkejani. Bankein opit ovat selkeimpiä ja voimallisimpia uskonnollisia oppeja, joita koskaan olen lukenut. Toinen buddhalaisen kirjallisuuden suosikkini on Dhammapada, ja se löytyy ainakin englanniksi netistäkin. - temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Minulla ei ole mitään syvällisempää kokemusta lahkoista, mutta tiedän, että eniten käännytystyössä ovat mukana uudet jäsenet. Heillä on ehkä eniten intoa mainostaa löytämäänsä uskoa ja toisaalta vähiten valtaa vastustaa muiden lahkolaisten käskyjä. Heillä teetätetään varmasti enemmän työtä kuin muilla ja onhan se tosi törkeää, jos jäseniä lisäksi vielä uhkaillaan taivaspaikan menettämisellä, jos he eivät ole lahkon vanhemmille mieliksi. Tuo on juuri sitä narsismia, jota lahkouskossa inhoan. Lisäksi joidenkin lahkojen käännytysmenetelmät ovat niin rajuja, että moni on menettänyt henkisen tasapainonsa siinä touhussa. En voi suositella sellaisia "elämänfilosofioita" kenellekään.
Koska sinä Temppuilija sanoit olevasi kiinnostunut zenistä, niin oletkos sattunut lukemaan japanilaisesta zen-mestari Yotaku Bankeista (1622-1693) kertovia kirjoja? Ne ovat ehdottomia suosikkejani. Bankein opit ovat selkeimpiä ja voimallisimpia uskonnollisia oppeja, joita koskaan olen lukenut. Toinen buddhalaisen kirjallisuuden suosikkini on Dhammapada, ja se löytyy ainakin englanniksi netistäkin.Kiitos Yak-42.
Katson, jos saan jonkin noista käsiini. Minulla on hyllyssä vain Zen ja luovuus, jonka ostin hiljattain ihan muista syistä, kuin että olisin halunnut tutustua Zen buddhismiin.
Omakohtainen kokemukseni on tullut käytännön harjoitusten kautta, joiden tavoite ei ole ollut hengellinen herääminen tai hengellisyyden kasvattaminen, vaan itsensä kehittäminen ja sisäisen tasapainon löytäminen. Lähinnä erilaisia meditaatioharjoituksia, joista osa on ulkoisesti saattanut vaikuttaa kovinkin fyysisiltä, mutta sisäisen maailman kannalta niissä on aina ollut erilainen aika-tila, kuin muuten. Siis olen tietämättäni elänyt siinä mukana. Jossain vaiheessa kykenin hallitsemaan uniani. Noviisi siis.
Minulla olisi sinulle yksi kysymys.
En ole niinkään kiinnostunut yksilöidystä sisällöstä, mutta millä tavalla rukoilet? - YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Kiitos Yak-42.
Katson, jos saan jonkin noista käsiini. Minulla on hyllyssä vain Zen ja luovuus, jonka ostin hiljattain ihan muista syistä, kuin että olisin halunnut tutustua Zen buddhismiin.
Omakohtainen kokemukseni on tullut käytännön harjoitusten kautta, joiden tavoite ei ole ollut hengellinen herääminen tai hengellisyyden kasvattaminen, vaan itsensä kehittäminen ja sisäisen tasapainon löytäminen. Lähinnä erilaisia meditaatioharjoituksia, joista osa on ulkoisesti saattanut vaikuttaa kovinkin fyysisiltä, mutta sisäisen maailman kannalta niissä on aina ollut erilainen aika-tila, kuin muuten. Siis olen tietämättäni elänyt siinä mukana. Jossain vaiheessa kykenin hallitsemaan uniani. Noviisi siis.
Minulla olisi sinulle yksi kysymys.
En ole niinkään kiinnostunut yksilöidystä sisällöstä, mutta millä tavalla rukoilet?Teitpä mielenkiintoisen kysymyksen. Olen rukoillut pienestä pitäen, mutta erityisesti murrosiän myllerrysten keskellä rukoileminen oli minulle hyvin tärkeää. Silloin ryhdyin kovastikin miettimään sitä, miten minun tulisi rukoilla, koska käsitin Jumalan etäiseksi ja aika ankarankin tuntuiseksi herraksi. Päivittäisiin rukouksiini kuuluivat iltarukoukset, kiitosrukoukset ja esirukoukset läheisteni puolesta. Jos tarve vaati, saatoin pyytää Jumalalta myös ihan konkreettisia asioita.
Kun tulin aikuiseksi, en enää rukoillut kovin paljon. Useimmiten pelkkä iltarukous ja esirukous läheisten puolesta riitti, ja minulla oli myös kausia, jolloin etäännyin Jumalasta. Ne olivat vaikeita, enkä ymmärtänyt miksi. Maailma vaan tuntui jotenkin tyhjältä. Lueskelin psykologian kirjoja ja aloin inhota materialimia yhä enemmän ja enemmän. Etsin jotain, mutta en ymmärtänyt mitä. Meditoin ja harjoittelin sekä joogaa että taijia, mutta liikemeditaatio ei ollut minun juttuni.
Sitten huomasin, että minulla oli sivistyksessä aukko, kun en ymmärtänyt itämaista filosofiaa, ja ryhdyin täyttämään tuota aukkoa itämaista mystiikkaa käsittelevillä teoksilla. Minun ei tarvinnut opiskella niitä kovinkaan kauaa, kun löysin niistä ihan saman sanoman kuin Raamatusta, mutta huomasin ensimmäistä kertaa ymmärtäväni, mistä Raamatussa puhutaan.
Henkilökohtaisen uskon löytäminen tapahtui omalla kohdallani niin huomaamatta, että en osaa sanoa, milloin se tarkkaan ottaen tapahtui. Suurin muutos siinä oli kuitenkin Jumalasuhteen muuttuminen. Jumala ei ollut enää etäinen, vaan osa elämääni joka hetki. Tunnen olevani yhteydessä Jumalaan (tai pikemminkin Jumalan läsnäoloon) joka hetki enkä vain rukouksessa "on/off " -tyyliin. Saatan edelleen rukoilla vanhaan malliin, mutta useimmiten rukoukseni on pikainen kääntyminen Jumalan puoleen tunnustelemalla Jumalan läsnäoloa ja ehkä kysymys "Olethan kanssani?" tai tarvittaessa vaikkapa johdatuksen pyytäminen. - temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Teitpä mielenkiintoisen kysymyksen. Olen rukoillut pienestä pitäen, mutta erityisesti murrosiän myllerrysten keskellä rukoileminen oli minulle hyvin tärkeää. Silloin ryhdyin kovastikin miettimään sitä, miten minun tulisi rukoilla, koska käsitin Jumalan etäiseksi ja aika ankarankin tuntuiseksi herraksi. Päivittäisiin rukouksiini kuuluivat iltarukoukset, kiitosrukoukset ja esirukoukset läheisteni puolesta. Jos tarve vaati, saatoin pyytää Jumalalta myös ihan konkreettisia asioita.
Kun tulin aikuiseksi, en enää rukoillut kovin paljon. Useimmiten pelkkä iltarukous ja esirukous läheisten puolesta riitti, ja minulla oli myös kausia, jolloin etäännyin Jumalasta. Ne olivat vaikeita, enkä ymmärtänyt miksi. Maailma vaan tuntui jotenkin tyhjältä. Lueskelin psykologian kirjoja ja aloin inhota materialimia yhä enemmän ja enemmän. Etsin jotain, mutta en ymmärtänyt mitä. Meditoin ja harjoittelin sekä joogaa että taijia, mutta liikemeditaatio ei ollut minun juttuni.
Sitten huomasin, että minulla oli sivistyksessä aukko, kun en ymmärtänyt itämaista filosofiaa, ja ryhdyin täyttämään tuota aukkoa itämaista mystiikkaa käsittelevillä teoksilla. Minun ei tarvinnut opiskella niitä kovinkaan kauaa, kun löysin niistä ihan saman sanoman kuin Raamatusta, mutta huomasin ensimmäistä kertaa ymmärtäväni, mistä Raamatussa puhutaan.
Henkilökohtaisen uskon löytäminen tapahtui omalla kohdallani niin huomaamatta, että en osaa sanoa, milloin se tarkkaan ottaen tapahtui. Suurin muutos siinä oli kuitenkin Jumalasuhteen muuttuminen. Jumala ei ollut enää etäinen, vaan osa elämääni joka hetki. Tunnen olevani yhteydessä Jumalaan (tai pikemminkin Jumalan läsnäoloon) joka hetki enkä vain rukouksessa "on/off " -tyyliin. Saatan edelleen rukoilla vanhaan malliin, mutta useimmiten rukoukseni on pikainen kääntyminen Jumalan puoleen tunnustelemalla Jumalan läsnäoloa ja ehkä kysymys "Olethan kanssani?" tai tarvittaessa vaikkapa johdatuksen pyytäminen.Luulen, että sellainen sisäinen varmuus, että kaikella omassa elämässä on tarkoitus, luo luottamusta tulevaan. Myös tunne siitä, ettei ole yksin. Ehkäpä tuo jumalyhteys löytyy jokaiselta, jos sille vain antaa mahdollisuuden.
- YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Luulen, että sellainen sisäinen varmuus, että kaikella omassa elämässä on tarkoitus, luo luottamusta tulevaan. Myös tunne siitä, ettei ole yksin. Ehkäpä tuo jumalyhteys löytyy jokaiselta, jos sille vain antaa mahdollisuuden.
Kyllä. Tuo yhteys on olemassa jokaisella. Juuri siihen perustuu luterilainen näkemys armon vastaanottamisesta. Muuta ei tarvitse tehdä. Eikä asia ole muillekaan uskonnoille vieras. Esim. Yotaku Bankei ja Ramana Maharshi ovat opettaneet, ettei valaistuakseen tarvitse vuositolkulla meditoida, vaan jokainen on jo valmiiksi valaistunut.
- temppuilija
YAK-42 kirjoitti:
Kyllä. Tuo yhteys on olemassa jokaisella. Juuri siihen perustuu luterilainen näkemys armon vastaanottamisesta. Muuta ei tarvitse tehdä. Eikä asia ole muillekaan uskonnoille vieras. Esim. Yotaku Bankei ja Ramana Maharshi ovat opettaneet, ettei valaistuakseen tarvitse vuositolkulla meditoida, vaan jokainen on jo valmiiksi valaistunut.
Tuo ajatus syntyy kokonaisuutena Koppin kirjasta "Jos tapaat matkallasi Buddhan, tapa hänet. - psykoterapeuttinen pyhiinvaellus" Sen voisi kiteyttää: Ei ole guruja - jokainen on oma gurunsa. Ja samassa kirjassa on myös maininta siitä, että elämässä on hetkiä, jotka yksinkertaisesti vain kuuluvat Jumalalle.
- YAK-42
temppuilija kirjoitti:
Tuo ajatus syntyy kokonaisuutena Koppin kirjasta "Jos tapaat matkallasi Buddhan, tapa hänet. - psykoterapeuttinen pyhiinvaellus" Sen voisi kiteyttää: Ei ole guruja - jokainen on oma gurunsa. Ja samassa kirjassa on myös maininta siitä, että elämässä on hetkiä, jotka yksinkertaisesti vain kuuluvat Jumalalle.
Totta. Guruja ei kannata etsiskellä, (jos nyt kirjoja tai nettisuvustoja ei oteta huomioon). Gurusta saattaa tulla etsijälle väärä jumala, ja jos guru sattuu olemaan narsistista sorttia, hän leikkii mielellään Jumalaa toisten elämässä. Tuo maininta, että "elämässä on hetkiä, jotka yksinkertaisesti vain kuuluvat Jumalalle" on aika mielenkiintoinen. Vaatii pohtimista.
- YAK-42
YAK-42 kirjoitti:
Totta. Guruja ei kannata etsiskellä, (jos nyt kirjoja tai nettisuvustoja ei oteta huomioon). Gurusta saattaa tulla etsijälle väärä jumala, ja jos guru sattuu olemaan narsistista sorttia, hän leikkii mielellään Jumalaa toisten elämässä. Tuo maininta, että "elämässä on hetkiä, jotka yksinkertaisesti vain kuuluvat Jumalalle" on aika mielenkiintoinen. Vaatii pohtimista.
Tulipa vaan mieleen, kun puhuimme jumalayhteydestä, että eräässä laulussa sitä kuvataan äärimmäisen selkeästi: John Waller - Identity. Kappale löytyy ainakin YouTubesta. Jos siedät kristillistä rock-musiikkia, niin kuuntelepa pari kertaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1171869Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101768Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1141766Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561439Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341383Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii4861016Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50962Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115908Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai237902Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347864