Parisuhde-cv

Myöhään aloitettu työhistoria tai aukot siinä ovat työnantajien silmissä negatiivisia asioita.

Täällä usein väitetään, että kokemusta seurustelustakin olisi pitänyt kerätä jo nuorena, koska kokematon 30:n on jo auttamattomasti myöhässä. Niin tuntuu väittävän omalta osaltaan niin miehet kuin naisetkin. Toisaalta täällä moni mies haikailee naisten kokemattomuuden perään, jolloin siitä onkin tehty hyve tosin kuin miesten vastaavasta.

Kysymys siis kuuluu: Millaisen parisuhde-cv:n uskotte vetoavan vastakkaiseen sukupuoleen ja millainen vetoaisi juuri teihin itseenne? Ovatko havaintoni vain stereotypioita vai oletteko huomanneet saman?

317

5129

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mies 27v

      Mitä vähemmän aikaisempaa kokemusta seurustelusta saatika mistään säätämisestä, sen parempi.

      • Siis molemmilla sukupuolilla? Ja jos, niin miksi?


      • Mies 27v
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Siis molemmilla sukupuolilla? Ja jos, niin miksi?

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.


      • Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        "Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?"

        Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?


      • Mies 27v
        crazy_catwoman kirjoitti:

        "Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?"

        Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?

        "Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?"

        Ei se kuitenkaan selitä sitä miksi hänellä on niin paljon seurustelukokemusta. Kuinka vaikeaa se on oikeasti huomata ettei toinen ole se oikea?
        Tuntuu että aivan liian usein ihmiset hyppäävät seurustelusuhteeseen ihan vain että olisi joku suhde. Ehkä ihan vain seksin vuoksi. Tai sitten koska jotkut häpeää olla liian kauan sinkkuna, niin pitää äkkiä jostain löytää joku jonka kanssa seukata. Ei tapailu vaiheesta pidä kiirehtiä seurusteluvaiheeseen jos ei oikeasti tunnu että toinen on se oikea.
        Pitäisi myös osata erottaa "tuo on se oikea"-tunne siitä "tuo kiihottaa minua"-tunteesta.

        Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä minä nyt niin ehdoton näissä asioissa ole. Nyt puhuttiin kuitenkin ihanteesta. Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan. Sitten hän tapaa minut ja se on siinä.
        Mitään ihannetta en kuitenkaan kuvittele löytäväni.


      • kinkelade koff
        Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        Suhteet voi loppua niinkin, että molemmat, tai toinen, huomaa, että ei tämä voikaan toimia. Ei suhteet aina pääty johonkin kavalaan pettämiseen tai julmuuteen tai riittämättömyyteen. Eikä sitä vielä tapailuaikana pysty näkemään, koska ihmiset pitävät parasta puoltaan esillä. Toinen juttu on, että kumppani voi alkaa muuttua kun suhde on alkanut.

        Yksi juttu on, että parisuhteessa oppii parisuhteessa toimimisesta asioita, joita ei välttämättä muuten opi. Joutuu uusiin tilanteisiin, ja sitten miettii, miten niihin pitäisi suhtautua. Tai vaikka että millaista käytöstä on valmis sietämään. Parisuhdekokematonkin voi olla fiksu ja tietäväinen ihminen, mutta suhteissa ollut voi ehkä turhautua siihen, että asioista tulee vaikeampia kuin tarvitsisi. Ja joo, naiset kyllä testaavat ja tarkkailevat miehen käytöstä tapailun aikana, joten suhteeseen pääsy sen unelmien naisen kanssa vaikeutuu todennäköisesti.


      • Mies 27v
        kinkelade koff kirjoitti:

        Suhteet voi loppua niinkin, että molemmat, tai toinen, huomaa, että ei tämä voikaan toimia. Ei suhteet aina pääty johonkin kavalaan pettämiseen tai julmuuteen tai riittämättömyyteen. Eikä sitä vielä tapailuaikana pysty näkemään, koska ihmiset pitävät parasta puoltaan esillä. Toinen juttu on, että kumppani voi alkaa muuttua kun suhde on alkanut.

        Yksi juttu on, että parisuhteessa oppii parisuhteessa toimimisesta asioita, joita ei välttämättä muuten opi. Joutuu uusiin tilanteisiin, ja sitten miettii, miten niihin pitäisi suhtautua. Tai vaikka että millaista käytöstä on valmis sietämään. Parisuhdekokematonkin voi olla fiksu ja tietäväinen ihminen, mutta suhteissa ollut voi ehkä turhautua siihen, että asioista tulee vaikeampia kuin tarvitsisi. Ja joo, naiset kyllä testaavat ja tarkkailevat miehen käytöstä tapailun aikana, joten suhteeseen pääsy sen unelmien naisen kanssa vaikeutuu todennäköisesti.

        "Suhteet voi loppua niinkin, että molemmat, tai toinen, huomaa, että ei tämä voikaan toimia."

        Ehkä, tosin en kyllä keksi mitään järkevää esimerkkiä tuollaisesta. Kyllä sen pitäisi tapailuvaiheessa pystyä näkemään onko joku ongelma niin suuri että suhde ei sen vuoksi toimisi. Tai jos se ongelma ilmenee vasta myöhemmin, niin on kyllä aika heikko rakkaus sitten jos suhde pitää lopettaa joidenkin pikku ongelmien vuoksi.

        "Eikä sitä vielä tapailuaikana pysty näkemään, koska ihmiset pitävät parasta puoltaan esillä."

        Todella tyhmää antaa itsestään kaunisteltua kuvaa. Mutta tottahan se on että sitä harrastetaan. Tapailu pitäisi aina aloittaa sillä että tehdään selväksi että avoimuus on A ja O. Eikä pitäisi pelätä kysyä toiselta asioita suoraan. Kyllä sen yleensä näkee jos toinen ei ole ihan avoin kaikesta vaan yrittää sievistellä asioita. Jos toinen ei ole täysin avoin asioista, niin kannattaa miettiä kahdesti kannattaako alkaa seurustelemaan.

        "Toinen juttu on, että kumppani voi alkaa muuttua kun suhde on alkanut."

        Sattuuhan tuota joskus, että ihminen yhtäkkiä muuttuu huonompaan suuntaan. Se tietenkin herättää kysymyksen että eikö hän saanut suhteessa tarpeeksi rakkautta vai miksi tuollainen muutos pääsi tapahtumaan? Joskus ihmiset tietysti vain muuttuvat eikä seurustelukumppani voi siihen vaikuttaa.
        Se on yksi monista syistä, miksi en ole mitenkään ehdoton näissä asioissa.

        "Yksi juttu on, että parisuhteessa oppii parisuhteessa toimimisesta asioita, joita ei välttämättä muuten opi."

        Toisaalta parisuhteessa myös oppii tekemään jotkut asiat tietyllä tavalla. Sitten syntyy sotkuisia tilanteita kun toinen on oppinut omassa parisuhteessaan tekemään asiat eri tavalla. Voi tulla riitoja siitä kumpi tapa on parempi jne...
        Minusta melkein yksinkertaisempaa olisi että edes toiselle kaikki olisi uutta. Sitten voidaan tehdä asiat sillä tavalla miten se kokeneempi on asiat aina hoitanut, kunnes löytyy se yhteinen sävel.
        Omasta mielestäni ihanne on kuitenkin se että kaikki on molemmille uutta ja voidaan yhdessä oppia kaikki kantapään kautta.


      • mk
        crazy_catwoman kirjoitti:

        "Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?"

        Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?

        Sitähän ei tiedä solloin kun aloittaa seurustelun on henkilö sopiva sinulle ja niin edelleen. Miehenä en nipottamista siedä mistään asiasta että silleen enkä mitää määräilyjä ja tossunalle laitto ei minulle onnistu että silleen. Monella suhteet menee mönkään kun toisella osapuolella rupeaa menojalkaa fipottamaan ja vapaus kinnostaa ja eihän sitä parikymppisenä tiedä mitä halaua ja mitä ei.


      • tiuku111
        Mies 27v kirjoitti:

        "Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?"

        Ei se kuitenkaan selitä sitä miksi hänellä on niin paljon seurustelukokemusta. Kuinka vaikeaa se on oikeasti huomata ettei toinen ole se oikea?
        Tuntuu että aivan liian usein ihmiset hyppäävät seurustelusuhteeseen ihan vain että olisi joku suhde. Ehkä ihan vain seksin vuoksi. Tai sitten koska jotkut häpeää olla liian kauan sinkkuna, niin pitää äkkiä jostain löytää joku jonka kanssa seukata. Ei tapailu vaiheesta pidä kiirehtiä seurusteluvaiheeseen jos ei oikeasti tunnu että toinen on se oikea.
        Pitäisi myös osata erottaa "tuo on se oikea"-tunne siitä "tuo kiihottaa minua"-tunteesta.

        Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä minä nyt niin ehdoton näissä asioissa ole. Nyt puhuttiin kuitenkin ihanteesta. Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan. Sitten hän tapaa minut ja se on siinä.
        Mitään ihannetta en kuitenkaan kuvittele löytäväni.

        Jos on vaikea löytää oikeaa. Mistä se voisi johtua? Asiaan voisi syventyä syvemminkin eikä vain tuikata,, hänessä on jotain vikaa.. Mistä tällainen "vika" syntyy ja vosiko sille ehkä jotain tehtdä.. Miehetkö ymmärtää vain autojen vikojen korjaamisesta,, Tuntuu siltä kunluen kommenttiasi!!


      • Mies 27v
        tiuku111 kirjoitti:

        Jos on vaikea löytää oikeaa. Mistä se voisi johtua? Asiaan voisi syventyä syvemminkin eikä vain tuikata,, hänessä on jotain vikaa.. Mistä tällainen "vika" syntyy ja vosiko sille ehkä jotain tehtdä.. Miehetkö ymmärtää vain autojen vikojen korjaamisesta,, Tuntuu siltä kunluen kommenttiasi!!

        Mihin tuo kommenttisi liittyi? En minä ole sanonut että siinä on mitään pahaa jos on vaikea löytää sitä oikeaa. Sitä vain kommentoin ettei kannata hypätä seurustelusuhteeseen niin helposti.
        Yleensä toisesta näkee jo tapailuvaiheessa onko hän se oikea.
        Monella tuntuu olevan sellainen asenne että kun on niin vaikea löytää sitä oikeaa, niin ollaan sitten sen väärän kanssa jonkun aikaa että tule edes jonkun kanssa oltua. Siitä asenteesta en kauheasti pidä.


      • Teemu

        Kyllä vain, näin on. Kulttuurimme tietenkin on säätänyt omat arvonsa seurustelusta ja seksuaalisuudesta. Seksi naisen ja miehen välillä kuuluu avioliittoon, muutoin se on Jumalan lain vastaista ja saastaista. Jos herra haluaa jonkun ihmisen elävän yksin, niin hänen on hyvä näin menetellä. Ihmismieli kuitenkin monesti harhailee vastakkaisessa sukupuolessa ja tällöin on parempi pyytää Jumalalta Miestä tai vaimoa. Jos mieli ei harhaile, niin yksin elo on ihmiselle hyväksi. Tämä on kumminkin harvinaista.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.


      • itsetuntija
        itsetuntija kirjoitti:

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.

        tämä siis oli mies27v:lle


      • öötotaa
        Mies 27v kirjoitti:

        "Suhteet voi loppua niinkin, että molemmat, tai toinen, huomaa, että ei tämä voikaan toimia."

        Ehkä, tosin en kyllä keksi mitään järkevää esimerkkiä tuollaisesta. Kyllä sen pitäisi tapailuvaiheessa pystyä näkemään onko joku ongelma niin suuri että suhde ei sen vuoksi toimisi. Tai jos se ongelma ilmenee vasta myöhemmin, niin on kyllä aika heikko rakkaus sitten jos suhde pitää lopettaa joidenkin pikku ongelmien vuoksi.

        "Eikä sitä vielä tapailuaikana pysty näkemään, koska ihmiset pitävät parasta puoltaan esillä."

        Todella tyhmää antaa itsestään kaunisteltua kuvaa. Mutta tottahan se on että sitä harrastetaan. Tapailu pitäisi aina aloittaa sillä että tehdään selväksi että avoimuus on A ja O. Eikä pitäisi pelätä kysyä toiselta asioita suoraan. Kyllä sen yleensä näkee jos toinen ei ole ihan avoin kaikesta vaan yrittää sievistellä asioita. Jos toinen ei ole täysin avoin asioista, niin kannattaa miettiä kahdesti kannattaako alkaa seurustelemaan.

        "Toinen juttu on, että kumppani voi alkaa muuttua kun suhde on alkanut."

        Sattuuhan tuota joskus, että ihminen yhtäkkiä muuttuu huonompaan suuntaan. Se tietenkin herättää kysymyksen että eikö hän saanut suhteessa tarpeeksi rakkautta vai miksi tuollainen muutos pääsi tapahtumaan? Joskus ihmiset tietysti vain muuttuvat eikä seurustelukumppani voi siihen vaikuttaa.
        Se on yksi monista syistä, miksi en ole mitenkään ehdoton näissä asioissa.

        "Yksi juttu on, että parisuhteessa oppii parisuhteessa toimimisesta asioita, joita ei välttämättä muuten opi."

        Toisaalta parisuhteessa myös oppii tekemään jotkut asiat tietyllä tavalla. Sitten syntyy sotkuisia tilanteita kun toinen on oppinut omassa parisuhteessaan tekemään asiat eri tavalla. Voi tulla riitoja siitä kumpi tapa on parempi jne...
        Minusta melkein yksinkertaisempaa olisi että edes toiselle kaikki olisi uutta. Sitten voidaan tehdä asiat sillä tavalla miten se kokeneempi on asiat aina hoitanut, kunnes löytyy se yhteinen sävel.
        Omasta mielestäni ihanne on kuitenkin se että kaikki on molemmille uutta ja voidaan yhdessä oppia kaikki kantapään kautta.

        "Toisaalta parisuhteessa myös oppii tekemään jotkut asiat tietyllä tavalla. Sitten syntyy sotkuisia tilanteita kun toinen on oppinut omassa parisuhteessaan tekemään asiat eri tavalla."

        ymmärsinköhän nyt oikein, kuvitteleeko joku oikeasti että edellisen parisuhteen tapoja ja "pelisääntöjä" voi tai tulee käyttää uudessa parisuhteessa? itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin.


      • Suurin osa miehistä
        tiuku111 kirjoitti:

        Jos on vaikea löytää oikeaa. Mistä se voisi johtua? Asiaan voisi syventyä syvemminkin eikä vain tuikata,, hänessä on jotain vikaa.. Mistä tällainen "vika" syntyy ja vosiko sille ehkä jotain tehtdä.. Miehetkö ymmärtää vain autojen vikojen korjaamisesta,, Tuntuu siltä kunluen kommenttiasi!!

        ei ymmärrä mitään edes autojen vikojen korjaamisesta puhumattakaan näin vaikeista asioista. Kun nykyajan nuoret aikuiset ovat saaneet kaiken helpolla ja ilman panostusta / vastoinkäymisiä, he kuvittelevat että parisuhdekin on juttu jonka voi vaihtaa toiseen tosta vain. Niinhän sen voikin mutta ei sitä onnea käytännössä kauaa kestä. Nykyajan ihminen ei vaan malta antaa juttujen kehittyä rauhassa. Sama asia sekä rahassa että rakkaudessa.


      • Heikko tai
        itsetuntija kirjoitti:

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.

        jopa olematon itsetunto sekä mielenterveysongelmat ovat tämän ajan ilmiö joka johtuu kotikasvatuksesta. Pojilla se näkyy armeijassa jo varsin selvästi. Ei minkäänlaista paineen tai takaiskujen kestävyyttä. Säälittäviä sekundoja on kohta kolmasosa ikäluokasta. Ei onnistu koulu, ei työnteko, ei armeija eikä parisuhteet. Mukavaa loppuelämää vaan, luuserit.


      • itsetuntija
        Heikko tai kirjoitti:

        jopa olematon itsetunto sekä mielenterveysongelmat ovat tämän ajan ilmiö joka johtuu kotikasvatuksesta. Pojilla se näkyy armeijassa jo varsin selvästi. Ei minkäänlaista paineen tai takaiskujen kestävyyttä. Säälittäviä sekundoja on kohta kolmasosa ikäluokasta. Ei onnistu koulu, ei työnteko, ei armeija eikä parisuhteet. Mukavaa loppuelämää vaan, luuserit.

        Kyllä se johtuu osittain kasvatuksesta -- vanhemmat eivät tue lasta henkisesti ja lapsi kärsii siitä loppuelämänsä. Luusereita nämä lapset eivät kuitenkaan ole vaan uhreja. Tähän tietysti liittyy myös yhteiskunnan vaatimukset -- jo koulussa lapset laitetaan paremmuusjärjestykseen ja paineet menestymisestä ovat kovat. Jo lapset kuvittelevat etteivät ole mitään elleivät menesty, ja erilaisuus tuomitaan. Ei saa olla heikko vaan kaikessa pitää olla hyvä.

        Ja ikävä kyllä juuri sinun ajattelutapasi on se mikä pahentaa tilannetta.


      • Teemu kirjoitti:

        Kyllä vain, näin on. Kulttuurimme tietenkin on säätänyt omat arvonsa seurustelusta ja seksuaalisuudesta. Seksi naisen ja miehen välillä kuuluu avioliittoon, muutoin se on Jumalan lain vastaista ja saastaista. Jos herra haluaa jonkun ihmisen elävän yksin, niin hänen on hyvä näin menetellä. Ihmismieli kuitenkin monesti harhailee vastakkaisessa sukupuolessa ja tällöin on parempi pyytää Jumalalta Miestä tai vaimoa. Jos mieli ei harhaile, niin yksin elo on ihmiselle hyväksi. Tämä on kumminkin harvinaista.

        Entäs jos sitä jumalaa ei olekaan eikä sitä tai sen lakeja vastaan voikaan rikkoa? Oletko koskaan tullut miettineeksi?


      • Mies 27v
        öötotaa kirjoitti:

        "Toisaalta parisuhteessa myös oppii tekemään jotkut asiat tietyllä tavalla. Sitten syntyy sotkuisia tilanteita kun toinen on oppinut omassa parisuhteessaan tekemään asiat eri tavalla."

        ymmärsinköhän nyt oikein, kuvitteleeko joku oikeasti että edellisen parisuhteen tapoja ja "pelisääntöjä" voi tai tulee käyttää uudessa parisuhteessa? itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin.

        "ymmärsinköhän nyt oikein"

        Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Kommentoin vain tuon kinkelade koffin näkemystä että ihminen joka on ollut suhteessa aikaisemmin voi turhautua seurustelukokemattomaan ihmiseen jolle kaikki on niin uutta. Pointtini oli nimenomaan sama kuin sinunkin. Uusi seurustelusuhde on aina uusi asia, oli kumppanina sitten kokematon tai kokenut ihminen.
        Kokemattoman kanssa voi tulla ongelmia koska kaikki on hänelle uutta. Kokeneen kanssa voi tulla ongelmia koska hän on tottunut tekemään asiat eri tavalla.

        "itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin"

        Olen aivan samaa mieltä. Jokaisessa suhteessa pitää löytää se yhteinen sävel. Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.

        "Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta?"

        Jos saa suhteessa kaiken mistä on ikinä haaveillut, niin vain hullu alkaa haaveilemaan jostain vielä paremmasta. Kyllähän sen jokainen tietää että hyvää kumppania on vaikea löytää vaikka ei olisikaan aikaisempaa seurustelukokemusta.
        Mutta tiedän kyllä että tuollaisiakin tapauksia löytyy, että esim. nainen pettää ihan vain koska haluaa tietää millaista olisi olla jonkun toisen kanssa.
        Ja tuo on taas yksi syy miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa. Mutta ihanne olisi löytää sellainen kumppani jolla on mahdollisimman vähän kokemusta ja jolla ei ole tuollaista luonnehäiriötä että on pakko saada kokeilla muitakin miehiä.

        "Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa?"

        Itselläni tuo on yksi tärkeimmistä asioista jonka selvitän toisessa jo tapailuvaiheessa. Eli hänen alkoholitaipumuksensa. Otan vain kumppanin joka ei käytä yhtään tai hyvin vähän alkoholia.

        "Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana."

        Tuo on ymmärrettävä syy, ja siksi en olekaan niin ehdoton näissä asioissa.

        "Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta."

        En kyllä näe mitään syytä miksi seurustelukokematon ei sopisi kokeneelle. Joku perustelu olisi ollut hyvä.

        "Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä."

        Tuo on kyllä luultavasti totta. Itselläni on ollut hyvät vanhemmat ja onnellinen perhe. Tiedän hyvin onnellisen suhteen reseptin ja tiedän siis mitä ominaisuuksia edellytän kumppanillani olevan. Tapailuvaihe riittää yleensä hyvin siihen että saa selville onko kumppanissa ne tarvittavat luonteenpiirteet. Jos ne ominaisuudet puuttuvat ei kannata alkaa seurustelemaan.


      • 9+7
        Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        Olenko väärässä jos päättelen että sinä mies27v olet myös kokematon seurusteluasioissa? Mielipiteesi ainakin viittaavat siihen.


      • Mies 27v
        9+7 kirjoitti:

        Olenko väärässä jos päättelen että sinä mies27v olet myös kokematon seurusteluasioissa? Mielipiteesi ainakin viittaavat siihen.

        Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa, koska en ala seurustelemaan ennen kuin toinen oikeasti tuntuu siltä oikealta.
        En ole mikään liian kranttu. Minkäs sille voi että en ole törmännyt ihmiseen josta en olisi jo tapiluvaiheessa löytänyt olennaisia "vikoja" joita toinen ei kuitenkaan voinut tai halunnut itsessään muuttaa. Olen aina kuitenkin onnistunut lopettamaan tapailun hyvissä väleisssä.

        Itse olen 100% avoin ja sopivassa määrin joustava. Hyvä kuuntelemaan ja sopimaan riidat. Tiedän että kun päädyn suhteeseen, se ei tule kaatumaan minun takiani. Jos alan seurustella sitoudun siihen kunnolla.
        Ei se niin vaikeaa ole tapailuvaiheessa huomata onko kumppani samoilla linjoilla asian suhteen.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        "Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta?"

        Jos saa suhteessa kaiken mistä on ikinä haaveillut, niin vain hullu alkaa haaveilemaan jostain vielä paremmasta. Kyllähän sen jokainen tietää että hyvää kumppania on vaikea löytää vaikka ei olisikaan aikaisempaa seurustelukokemusta.
        Mutta tiedän kyllä että tuollaisiakin tapauksia löytyy, että esim. nainen pettää ihan vain koska haluaa tietää millaista olisi olla jonkun toisen kanssa.
        Ja tuo on taas yksi syy miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa. Mutta ihanne olisi löytää sellainen kumppani jolla on mahdollisimman vähän kokemusta ja jolla ei ole tuollaista luonnehäiriötä että on pakko saada kokeilla muitakin miehiä.

        "Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa?"

        Itselläni tuo on yksi tärkeimmistä asioista jonka selvitän toisessa jo tapailuvaiheessa. Eli hänen alkoholitaipumuksensa. Otan vain kumppanin joka ei käytä yhtään tai hyvin vähän alkoholia.

        "Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana."

        Tuo on ymmärrettävä syy, ja siksi en olekaan niin ehdoton näissä asioissa.

        "Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta."

        En kyllä näe mitään syytä miksi seurustelukokematon ei sopisi kokeneelle. Joku perustelu olisi ollut hyvä.

        "Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä."

        Tuo on kyllä luultavasti totta. Itselläni on ollut hyvät vanhemmat ja onnellinen perhe. Tiedän hyvin onnellisen suhteen reseptin ja tiedän siis mitä ominaisuuksia edellytän kumppanillani olevan. Tapailuvaihe riittää yleensä hyvin siihen että saa selville onko kumppanissa ne tarvittavat luonteenpiirteet. Jos ne ominaisuudet puuttuvat ei kannata alkaa seurustelemaan.

        Perustelu tuohon, että parhaiten yhteen sopivat ne joilla yhtä paljon kokemusta on yksinkertaisesti se, että kumpikin kokee olevansa tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden.

        Jos esim. itse olet kokeneempi, niin miksi oletat että nainen ei sitten miettisi samalla tavalla sinussa olevan vikaa kun suhteesi eivät onnistuneet tai miettivän menneisyyttäsi ja mahdollisia kiinnostuksiasi exiäsi kohtaan. Ei minusta ole perusteltua vaatia toiselta sitä mihin itse ei kykene. Vai kuulutko niihin miehiin, joiden mielestä nainen ei ole tasavertainen miehen kanssa?

        Huvitti, kun sanoit sen olevan luonnehäiriö, jos nainen haluaa kokeilla muita miehiä. Tarkoitin omalla kommentillani enemmän sitä, että jos nainen alkaa miettiä millaisia muiden miesten kanssa olisi, se ei tarkoita seksiä vaan seurustelua ja yhdessäeloa. Hänellähän ei ole vertailukohtaa, joten ei voi tietää olisiko joku toinen mies hänelle parempi vaihtoehto. Olen kuullut muutamasta suhteesta, jotka olivat kummallekin ensimmäinen ja suhde kaatui siihen kun toinen oli epävarma siitä tekikö oikean päätöksen sitoutuessaan kyseiseen ihmiseen.

        Itse ainakin koen kokeneemman miehen luotettavampana (riippuen tietty kokemuksista), koska hän voi verrata minua exiinsä ja sanoa että olen parempi hänelle kuin he tai paras niistä joihin hän on tutustunut. Jos mies sanoisi ettei hänellä ole kokemusta naisista, niin tulisi sellainen tunne, että hän on kanssani osittain koska ei tiedä paremmasta (ei sillä että itseäni mollaisin).

        Ja aika ruusuinen tuo mielikuvasi suhteesta, kun sanot että suhteesta voisi saada kaiken mitä on ikinä haaveillut. Kaikissa suhteissa on ongelmia ja kumppaniin pettyy aina välillä. Enemmänkin suhde on tasapainottelua hyvien ja huonojen puolien välillä. Ja nimenomaan kokemus rakkauden lisäksi auttaa pitämään kiinni kumppanista, joka ei ole täydellinen.

        Ja mitä tulee alkoholinkäyttäjäexääni, niin eivät kaikki etsi kumppania joka juo vain vähän tai ei ollenkaan -- jos esim. itse käyttää alkoholia. Ja alkoholia voi käyttää joka tapauksessa väärin tai salata tapailuvaiheessa sen miten paljon sitä käyttää. Ja alkoholinkäyttö voi muuttua vuosien saatossa elämäntilanteiden muuttuessa jne. Esim. työttömyys saattaa altistaa alkoholin liikakäytölle.


      • 9+6
        Mies 27v kirjoitti:

        Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa, koska en ala seurustelemaan ennen kuin toinen oikeasti tuntuu siltä oikealta.
        En ole mikään liian kranttu. Minkäs sille voi että en ole törmännyt ihmiseen josta en olisi jo tapiluvaiheessa löytänyt olennaisia "vikoja" joita toinen ei kuitenkaan voinut tai halunnut itsessään muuttaa. Olen aina kuitenkin onnistunut lopettamaan tapailun hyvissä väleisssä.

        Itse olen 100% avoin ja sopivassa määrin joustava. Hyvä kuuntelemaan ja sopimaan riidat. Tiedän että kun päädyn suhteeseen, se ei tule kaatumaan minun takiani. Jos alan seurustella sitoudun siihen kunnolla.
        Ei se niin vaikeaa ole tapailuvaiheessa huomata onko kumppani samoilla linjoilla asian suhteen.

        Hienoa, että suhtaudut seurusteluun noinkin vakavasti!

        Varaudu siihen, että tuleva tyttöystäväsi aiheuttaa sinulle myös pettymyksiä eikä pysty aina täyttämään vaatimuksiasi. Samoin kun et sinäkään hänen. Suhteet eivät koskaan ole helppoja.


      • pullapitko
        Mies 27v kirjoitti:

        Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa, koska en ala seurustelemaan ennen kuin toinen oikeasti tuntuu siltä oikealta.
        En ole mikään liian kranttu. Minkäs sille voi että en ole törmännyt ihmiseen josta en olisi jo tapiluvaiheessa löytänyt olennaisia "vikoja" joita toinen ei kuitenkaan voinut tai halunnut itsessään muuttaa. Olen aina kuitenkin onnistunut lopettamaan tapailun hyvissä väleisssä.

        Itse olen 100% avoin ja sopivassa määrin joustava. Hyvä kuuntelemaan ja sopimaan riidat. Tiedän että kun päädyn suhteeseen, se ei tule kaatumaan minun takiani. Jos alan seurustella sitoudun siihen kunnolla.
        Ei se niin vaikeaa ole tapailuvaiheessa huomata onko kumppani samoilla linjoilla asian suhteen.

        Hahhah. :D Hyvä sun on kokemattomana alkaa sepittämään kokemattomista ja kokeneista ja niiden eroista. Kokenut on joskus ollut myös kokematon. Kokematon ei ole koskaan ollut kokenut. Mitä siitä päättelemme? Kokenut tietää enemmän.

        Kun ihastuu kunnolla yms. ei toisessa ihmisessä näe vikoja. Jos toises ihmises alkaa näkee vikoja jo alkuvaiheessa, ei siitä mitään tuu koska tunteet ei oo jo vieneet suo. Itse tapailen tällä hetkellä mieshenkilöä joka ei ole elämäni rakkaus, olen huomannut hänessä vikoja yms. mutta meillä on yhdessä todella hauskaa. Miksi ei saisi ns. säätää miesten/naisten kanssa jos kummallekin se tuo hyvää mieltä? Ei se estä niiden sopivien ihmisten tapaamista taikka ihastumista toisiin.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Perustelu tuohon, että parhaiten yhteen sopivat ne joilla yhtä paljon kokemusta on yksinkertaisesti se, että kumpikin kokee olevansa tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden.

        Jos esim. itse olet kokeneempi, niin miksi oletat että nainen ei sitten miettisi samalla tavalla sinussa olevan vikaa kun suhteesi eivät onnistuneet tai miettivän menneisyyttäsi ja mahdollisia kiinnostuksiasi exiäsi kohtaan. Ei minusta ole perusteltua vaatia toiselta sitä mihin itse ei kykene. Vai kuulutko niihin miehiin, joiden mielestä nainen ei ole tasavertainen miehen kanssa?

        Huvitti, kun sanoit sen olevan luonnehäiriö, jos nainen haluaa kokeilla muita miehiä. Tarkoitin omalla kommentillani enemmän sitä, että jos nainen alkaa miettiä millaisia muiden miesten kanssa olisi, se ei tarkoita seksiä vaan seurustelua ja yhdessäeloa. Hänellähän ei ole vertailukohtaa, joten ei voi tietää olisiko joku toinen mies hänelle parempi vaihtoehto. Olen kuullut muutamasta suhteesta, jotka olivat kummallekin ensimmäinen ja suhde kaatui siihen kun toinen oli epävarma siitä tekikö oikean päätöksen sitoutuessaan kyseiseen ihmiseen.

        Itse ainakin koen kokeneemman miehen luotettavampana (riippuen tietty kokemuksista), koska hän voi verrata minua exiinsä ja sanoa että olen parempi hänelle kuin he tai paras niistä joihin hän on tutustunut. Jos mies sanoisi ettei hänellä ole kokemusta naisista, niin tulisi sellainen tunne, että hän on kanssani osittain koska ei tiedä paremmasta (ei sillä että itseäni mollaisin).

        Ja aika ruusuinen tuo mielikuvasi suhteesta, kun sanot että suhteesta voisi saada kaiken mitä on ikinä haaveillut. Kaikissa suhteissa on ongelmia ja kumppaniin pettyy aina välillä. Enemmänkin suhde on tasapainottelua hyvien ja huonojen puolien välillä. Ja nimenomaan kokemus rakkauden lisäksi auttaa pitämään kiinni kumppanista, joka ei ole täydellinen.

        Ja mitä tulee alkoholinkäyttäjäexääni, niin eivät kaikki etsi kumppania joka juo vain vähän tai ei ollenkaan -- jos esim. itse käyttää alkoholia. Ja alkoholia voi käyttää joka tapauksessa väärin tai salata tapailuvaiheessa sen miten paljon sitä käyttää. Ja alkoholinkäyttö voi muuttua vuosien saatossa elämäntilanteiden muuttuessa jne. Esim. työttömyys saattaa altistaa alkoholin liikakäytölle.

        "Jos esim. itse olet kokeneempi, niin miksi oletat että nainen ei sitten miettisi samalla tavalla sinussa olevan vikaa kun suhteesi eivät onnistuneet tai miettivän menneisyyttäsi ja mahdollisia kiinnostuksiasi exiäsi kohtaan."

        Avoimuuden takia. Olen monta kertaa korostanut avoimuutta. Jos olisin kokenut mies ja tapailisin kokematonta naista, niin puhuisin nämä asiat niin monta kertaa läpi, kunnes voin olla varma että naisella ei ole ongelmaa menneisyyteni suhteen.

        "Vai kuulutko niihin miehiin, joiden mielestä nainen ei ole tasavertainen miehen kanssa?"

        Eiköhän se kirjoituksistani näy etten kuulu tuollaisiin miehiin.

        "Hänellähän ei ole vertailukohtaa, joten ei voi tietää olisiko joku toinen mies hänelle parempi vaihtoehto."

        Hänellä on vertailukohtana omat haaveensa. Jos hän saa suhteessa kaiken sen mistä on haaveillut, niin vain typerys heittäisi kaiken menemään.
        Paitsi tietysti jos naisella on täysin epärealistiset haaveet. Senkin pyrin selvittämään jo tapailuvaiheessa.

        "Ja aika ruusuinen tuo mielikuvasi suhteesta, kun sanot että suhteesta voisi saada kaiken mitä on ikinä haaveillut."

        Kuka muka oikeasti haaveilee jostain prinssi uljaasta ja paratiisista jossa ei koskaan riidellä. Suhteessa voi saada kaiken mistä on ikinä haaveillut, jos haaveilee realistisesta suhteesta. Eli siitä epätäydellisyydestä. Siitä että tulee riitoja, mutta ne sovitaan ja sitten taas rakastetaan toisiaan enemmän kuin koskaan. Sitten tulee taas ongelmia ja niistä selvitään jne...
        Tuollaisesta ainakin minä haaveilen. Huomaan kyllä jo tapailuvaiheessa jos nainen haaveilee jostain kultalinnasta. Ja teen selväksi ettei hän sitä unelmaa ainakaan minun kanssa voi saada.
        Mutta jos hän haaveilee sellaisesta realistisesta mutta rakkauden täyteisestä suhteesta, niin tiedän olevani hänen kanssaan samoilla linjoilla.

        "Ja alkoholinkäyttö voi muuttua vuosien saatossa elämäntilanteiden muuttuessa jne. Esim. työttömyys saattaa altistaa alkoholin liikakäytölle. "

        Tuohon kumppani voi usein vaikuttaa. Jos ihminen tuntee olevansa rakastettu kaikista ongelmista huolimatta, niin on epätodennäköisempää että tuollaista masennusta pääsee tapahtumaan. Mutta kyllä tuollaisia luonteenmuutoksia joskus tapahtuu niinkin ettei kumppani voi siihen vaikuttaa. Ja kuten sanoin, se on yksi syy, miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa.


      • Mies 27v
        9+6 kirjoitti:

        Hienoa, että suhtaudut seurusteluun noinkin vakavasti!

        Varaudu siihen, että tuleva tyttöystäväsi aiheuttaa sinulle myös pettymyksiä eikä pysty aina täyttämään vaatimuksiasi. Samoin kun et sinäkään hänen. Suhteet eivät koskaan ole helppoja.

        Totta kai varaudun siihen että tyttöystävä tuottaa pettymyksiä ja minä tulen joskus tuottamaan niitä hänelle. Haluan nimenomaan realistisen suhteen. Pettymyksiä, uudelleen rakastumisen tunteita, ongelmia joista kuitenkin yhdessä selvitään jne...


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        "Jos esim. itse olet kokeneempi, niin miksi oletat että nainen ei sitten miettisi samalla tavalla sinussa olevan vikaa kun suhteesi eivät onnistuneet tai miettivän menneisyyttäsi ja mahdollisia kiinnostuksiasi exiäsi kohtaan."

        Avoimuuden takia. Olen monta kertaa korostanut avoimuutta. Jos olisin kokenut mies ja tapailisin kokematonta naista, niin puhuisin nämä asiat niin monta kertaa läpi, kunnes voin olla varma että naisella ei ole ongelmaa menneisyyteni suhteen.

        "Vai kuulutko niihin miehiin, joiden mielestä nainen ei ole tasavertainen miehen kanssa?"

        Eiköhän se kirjoituksistani näy etten kuulu tuollaisiin miehiin.

        "Hänellähän ei ole vertailukohtaa, joten ei voi tietää olisiko joku toinen mies hänelle parempi vaihtoehto."

        Hänellä on vertailukohtana omat haaveensa. Jos hän saa suhteessa kaiken sen mistä on haaveillut, niin vain typerys heittäisi kaiken menemään.
        Paitsi tietysti jos naisella on täysin epärealistiset haaveet. Senkin pyrin selvittämään jo tapailuvaiheessa.

        "Ja aika ruusuinen tuo mielikuvasi suhteesta, kun sanot että suhteesta voisi saada kaiken mitä on ikinä haaveillut."

        Kuka muka oikeasti haaveilee jostain prinssi uljaasta ja paratiisista jossa ei koskaan riidellä. Suhteessa voi saada kaiken mistä on ikinä haaveillut, jos haaveilee realistisesta suhteesta. Eli siitä epätäydellisyydestä. Siitä että tulee riitoja, mutta ne sovitaan ja sitten taas rakastetaan toisiaan enemmän kuin koskaan. Sitten tulee taas ongelmia ja niistä selvitään jne...
        Tuollaisesta ainakin minä haaveilen. Huomaan kyllä jo tapailuvaiheessa jos nainen haaveilee jostain kultalinnasta. Ja teen selväksi ettei hän sitä unelmaa ainakaan minun kanssa voi saada.
        Mutta jos hän haaveilee sellaisesta realistisesta mutta rakkauden täyteisestä suhteesta, niin tiedän olevani hänen kanssaan samoilla linjoilla.

        "Ja alkoholinkäyttö voi muuttua vuosien saatossa elämäntilanteiden muuttuessa jne. Esim. työttömyys saattaa altistaa alkoholin liikakäytölle. "

        Tuohon kumppani voi usein vaikuttaa. Jos ihminen tuntee olevansa rakastettu kaikista ongelmista huolimatta, niin on epätodennäköisempää että tuollaista masennusta pääsee tapahtumaan. Mutta kyllä tuollaisia luonteenmuutoksia joskus tapahtuu niinkin ettei kumppani voi siihen vaikuttaa. Ja kuten sanoin, se on yksi syy, miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa.

        No eikös sinun sitten pitäisi myös hyväksyä kokeneempi avoin nainen? :)

        Ja noista haaveista.. Ainakin itse koen nyt vanhempana ja viisaampana, että nuorena ja kokemattomana haaveeni olivat kyllä epärealistisia. Ja realistinen on vaikea olla ilman kokemusta.

        Mutta vaikutat hyvältä tyypiltä ja toivon, että löydät sopivan naisen. Ymmärrän hyvin, että haet kokematonta naista, koska itsekin olet kokematon. Eikä tämä ollut piikittelyä. Ihmisen on yleensä helpompi hyväksyä toisen tekemät virheet jos itsekin tehnyt niitä. Enemmän ärsyttää miehet, jotka nimenomaan hakevat jotain neitsyitä joita voivat sitten "kouluttaa".


      • Mies 27v
        pullapitko kirjoitti:

        Hahhah. :D Hyvä sun on kokemattomana alkaa sepittämään kokemattomista ja kokeneista ja niiden eroista. Kokenut on joskus ollut myös kokematon. Kokematon ei ole koskaan ollut kokenut. Mitä siitä päättelemme? Kokenut tietää enemmän.

        Kun ihastuu kunnolla yms. ei toisessa ihmisessä näe vikoja. Jos toises ihmises alkaa näkee vikoja jo alkuvaiheessa, ei siitä mitään tuu koska tunteet ei oo jo vieneet suo. Itse tapailen tällä hetkellä mieshenkilöä joka ei ole elämäni rakkaus, olen huomannut hänessä vikoja yms. mutta meillä on yhdessä todella hauskaa. Miksi ei saisi ns. säätää miesten/naisten kanssa jos kummallekin se tuo hyvää mieltä? Ei se estä niiden sopivien ihmisten tapaamista taikka ihastumista toisiin.

        Juu, aika ennalta-arvattavaa että joku alkaa heti naureskelemaan että mitä sinäkin kokemattomana tiedät.

        Mutta elä sinä omalla tavallasi, minä elän omalla tavallani. Ihastuminen ei koskaan estä sitä ettei järjellä voisi ajatella onko toinen oikeasti se oikea.
        Itsekin selvästi kykenet siihen kun myönnät ettei kumppanisi ole elämäsi rakkaus.

        Säädä ihan rauhassa eri miesten kanssa. Muista kuitenkin että se tekee sinusta paljon epäluotettavamman kumppanin monien miesten silmissä.
        Eli siinä mielessä se ainakin vaikeuttaa hyvän kumppanin löytämistä.
        Sillähän moni pettäjäkin perustelee tekemisiään, kun se on niin hauskaa ja tuo molemmille hyvää mieltä. Kun ihastuu ei sitä ajattele järjellä. Se vain vie mukanaan. Eikä se ketään satuta jos ei kumppanille kerro.

        Mutta en minä tuomitse vaikka en ehkä kaltaistasi kumppanikseni ottaisikaan.


      • itsetuntija
        itsetuntija kirjoitti:

        No eikös sinun sitten pitäisi myös hyväksyä kokeneempi avoin nainen? :)

        Ja noista haaveista.. Ainakin itse koen nyt vanhempana ja viisaampana, että nuorena ja kokemattomana haaveeni olivat kyllä epärealistisia. Ja realistinen on vaikea olla ilman kokemusta.

        Mutta vaikutat hyvältä tyypiltä ja toivon, että löydät sopivan naisen. Ymmärrän hyvin, että haet kokematonta naista, koska itsekin olet kokematon. Eikä tämä ollut piikittelyä. Ihmisen on yleensä helpompi hyväksyä toisen tekemät virheet jos itsekin tehnyt niitä. Enemmän ärsyttää miehet, jotka nimenomaan hakevat jotain neitsyitä joita voivat sitten "kouluttaa".

        Ainiin, piti vielä sanoa tuosta rakkaudesta. Rakkauskin voi loppua, esim. jos kasvaa erilleen tms. Ja tarkoitan siis romanttista rakkautta. Huomaa vaan ettei enää näe toista samalla tavalla. Yleisempää tämä on ehkä nuorten keskuudessa, koska kehitys ja henkinen kasvu ovat silloin muutosvaiheessa. Esim. tuttavani sanoi että alkoi kokea tyttöystävänsä enemmänkin pikkusiskona, vaikka oli alussa hyvin rakastunut ja koki olevansa tasavertainen.

        Ihmisissä voi myös ilmetä uusia puolia, joista he eivät itsekään olleet tietoisia. Mutta uskon, että on myös mahdollista että ensimmäinen suhde onnistuu ja eletään loppuikä yhdessä. Harvinaisempaa se tosin on.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        No eikös sinun sitten pitäisi myös hyväksyä kokeneempi avoin nainen? :)

        Ja noista haaveista.. Ainakin itse koen nyt vanhempana ja viisaampana, että nuorena ja kokemattomana haaveeni olivat kyllä epärealistisia. Ja realistinen on vaikea olla ilman kokemusta.

        Mutta vaikutat hyvältä tyypiltä ja toivon, että löydät sopivan naisen. Ymmärrän hyvin, että haet kokematonta naista, koska itsekin olet kokematon. Eikä tämä ollut piikittelyä. Ihmisen on yleensä helpompi hyväksyä toisen tekemät virheet jos itsekin tehnyt niitä. Enemmän ärsyttää miehet, jotka nimenomaan hakevat jotain neitsyitä joita voivat sitten "kouluttaa".

        "No eikös sinun sitten pitäisi myös hyväksyä kokeneempi avoin nainen?"

        Enhän minä ole sanonut etten voisi sellaista hyväksyä. Nyt kuitenkin kysyttiin ihannetta ja ihanne on kokematon.
        Kuten sanoin en edes kuvittele löytäväni ihannetta. Joku kokeneempi käy ihan hyvin, jos hänellä tosiaan on ihan hyvä syy siihen miksi kokemusta on mutta oikeaa ei ole löytynyt.


      • 3 eroa liikaa
        Mies 27v kirjoitti:

        Mihin tuo kommenttisi liittyi? En minä ole sanonut että siinä on mitään pahaa jos on vaikea löytää sitä oikeaa. Sitä vain kommentoin ettei kannata hypätä seurustelusuhteeseen niin helposti.
        Yleensä toisesta näkee jo tapailuvaiheessa onko hän se oikea.
        Monella tuntuu olevan sellainen asenne että kun on niin vaikea löytää sitä oikeaa, niin ollaan sitten sen väärän kanssa jonkun aikaa että tule edes jonkun kanssa oltua. Siitä asenteesta en kauheasti pidä.

        "Yleensä toisesta näkee jo tapailuvaihessa onko hän se oikea", tuo on just sitä mutu ajattelua, miten selität nää säälittävät erotilastot, ja avol.erot jotka ei näy missään tilastoissa.Kyllä sulla poika taitaa olla koulut vielä kesken.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        "No eikös sinun sitten pitäisi myös hyväksyä kokeneempi avoin nainen?"

        Enhän minä ole sanonut etten voisi sellaista hyväksyä. Nyt kuitenkin kysyttiin ihannetta ja ihanne on kokematon.
        Kuten sanoin en edes kuvittele löytäväni ihannetta. Joku kokeneempi käy ihan hyvin, jos hänellä tosiaan on ihan hyvä syy siihen miksi kokemusta on mutta oikeaa ei ole löytynyt.

        Ok. Toivottavasti nainen ei tunne itseään silmissäsi huonoksi, kun ei vastaa ihannettasi. Ja haluatko itse tyytyä vähempään kuin ihanteesi, jos kerran suhteen pitää vastata kaikkia haaveitasi :)


      • 30
        itsetuntija kirjoitti:

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.

        Jos tietää tarkoin, mitä tahtoo, ei välttämättä löydä haluamaansa, mutta toisaalta ei tarvitse testaillakaan vain saadakseen jotain selville.

        "..ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii"

        Minulla on ja on ollut hyvin kunnollisia ja miellyttäviä miehiä omassa suvussa. Riippumatta ammatistaan heitä voisi luonnehtia "herrasmiehiksi". Huomaan odottavani mieheltä paljon. Tiedän, mitä haluan, mutta vaatimukseni ovat liikaa useimmille. Jos en antaisi esim. asioiden vääristelyn, ylettömän itsekehun tai ryyppäämisen haitata, minun olisi paljon helpompi löytää mies.


      • puunkarahka
        Mies 27v kirjoitti:

        "ymmärsinköhän nyt oikein"

        Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Kommentoin vain tuon kinkelade koffin näkemystä että ihminen joka on ollut suhteessa aikaisemmin voi turhautua seurustelukokemattomaan ihmiseen jolle kaikki on niin uutta. Pointtini oli nimenomaan sama kuin sinunkin. Uusi seurustelusuhde on aina uusi asia, oli kumppanina sitten kokematon tai kokenut ihminen.
        Kokemattoman kanssa voi tulla ongelmia koska kaikki on hänelle uutta. Kokeneen kanssa voi tulla ongelmia koska hän on tottunut tekemään asiat eri tavalla.

        "itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin"

        Olen aivan samaa mieltä. Jokaisessa suhteessa pitää löytää se yhteinen sävel. Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa.

        Mies 27, sulla on paljon hyviä ajatuksia aiheesta. Kuitenkin kokonaisuutena vaikuttaa, että käsityksesi siitä, missä määrin parisuhdeen kulku on vain sen toisen osapuolen käsissä, tuntuu liioitellulta.

        Ihminen ei ole oraakkeli, joka osaisi ennalta aavistaa a) vastassa olevia haasteita saati b) sitä, miltä niiden läpikäyminen - varsinkaan sellaisten joista ei ole kokemusta - tuntuu. Näytit olettavan, että jos alussa (miten muuten rajataan "alku"; monenko kuukauden ajan suhde on vasta "alussa??) ei ole suurempia vaikeuksia, ei niitä sitten enää myöhemminkään voi tulla.
        Ja että tietyn alkuvaiheen jälkeen mahdolliset ongelmat ovat enää väistämättä pieniä, ja jos niitä ei jaksa, on sitten jotenkin tosi saamaton tmv.

        Täytyy muistaa, että ihmisillä - parisuhteessakin ollessaan - on väistämättä myös muuta elämää. Sellaista, joka ei suoranaisesti liity parisuhdekumppaniin. Elämänalueilta kuten työmaailmasta, terveydentilasta tai suhteista kavereihin/yhtiökumppaneihin/työkavereihin/sukulaisiin voi kimmota ihan yhtälailla esimerkiksi yhtäkkisiä sairastumisia, petetyksi tai petkutetuksi tulemisia jne. kaltaista aihetta esim. masentua tai katkeroitua. Ja sellainen näkyy kyllä sitten parisuhteessa suhtautumistavoissa kumppaniinsa.

        Millä ihmeen ilveellä otat seurustelusuhteen alussa varmuuden, ettei kumppanin työ-, terveys- tai muusta ihmissuhde-elämästä putkahda mitään vakavia yllätyksiä enää myöhemmin?

        Taitanet elellä nyt vähän liikaa jossakin fantasiamaailmassa. Elämäntapahtumat eivät ole yksistään ihmisen omissa käsissä. Helppoa se on toki täällä netissä teoretisoida niin. Ainahan parhaimmat merenkulkijat löytyvät mantereilta...


      • puunkarahka
        itsetuntija kirjoitti:

        Ok. Toivottavasti nainen ei tunne itseään silmissäsi huonoksi, kun ei vastaa ihannettasi. Ja haluatko itse tyytyä vähempään kuin ihanteesi, jos kerran suhteen pitää vastata kaikkia haaveitasi :)

        Ei mitään kunnollista parisuhdetta rakenneta menneiden tapahtumien varaan.

        Pääasia on se, että todella tuntee kumppaninsa.

        Sen takia en nyt ymmärrä oikein tätä kohkaamista kokeneisuudesta/kokemattomuudesta. Kuulostaa eittämättä siltä, aivan kuin parisuhderintamalla pitäisi osata olla jotenkin erityisen erehtymätön.

        Maalaisjärki mukaan, jooko?
        Menet ja tutustut siihen ihmiseen kunnolla itse. Otat itse selvää asioista, etkä laskeskele lukumääriä. Minä kehottaisin lämpimästi katsomaan ihan ja kaikkein ensimmäisenä, että kumppani on luotettava ja rehellinen. Nimittäin epäluotettava osaa kyllä tarvittaessa valehdella myös vaikka menneisyydestäänkin.

        Ja sehän se suurin energiasyöppö ihmissuhteissa onkin: sen selvilleottaminen, voiko toiseen luottaa. Joten luotettavuuden rinnalla nämä menneet parisuhdekerrat, ja niiden itseisarvo, on vain vähäinen nyanssi. Enkä oikein ymmärrä siitä kohkaamista tässä määrin. Mutta ehkäpä minulta jäi nyt jotakin olennaista ymmärtämättä muutenkin...

        No, tuossa kuitenkin minun neuvoni ja näkemykseni parisuhde-cv:n mielekkyydestä.


      • puunkarahka
        Mies 27v kirjoitti:

        Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa, koska en ala seurustelemaan ennen kuin toinen oikeasti tuntuu siltä oikealta.
        En ole mikään liian kranttu. Minkäs sille voi että en ole törmännyt ihmiseen josta en olisi jo tapiluvaiheessa löytänyt olennaisia "vikoja" joita toinen ei kuitenkaan voinut tai halunnut itsessään muuttaa. Olen aina kuitenkin onnistunut lopettamaan tapailun hyvissä väleisssä.

        Itse olen 100% avoin ja sopivassa määrin joustava. Hyvä kuuntelemaan ja sopimaan riidat. Tiedän että kun päädyn suhteeseen, se ei tule kaatumaan minun takiani. Jos alan seurustella sitoudun siihen kunnolla.
        Ei se niin vaikeaa ole tapailuvaiheessa huomata onko kumppani samoilla linjoilla asian suhteen.

        "Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa..."

        En sano tätä kritiikkinä, mutta kokemattomuutesi huomaa. Sinulla on nimittäin niin yksinkertaistettu käsitys tutustumisesta ja parisuhteista käytännön näkökulmasta.

        Miten esim. hyvät ja huonot ominaisuudet ihmisessä vallitsevat, mille piirteelle kenenkin kohdalla annat minkäkinlaisen painoarvon (sillä täydellinenhän ei ole kukaan, et sinäkään), ja mihin vedät rajan sen suhteen, paljonko olet valmis joustamaan ja näkemään vaivaa suhteen eteen jne.

        Jos ihastut kerrankin kunnolla jollakin tavalla stereotyyppisen ihannenaisesi poikkeamaan mahdollisesti huomaat, ettei maailma aina etenkään ennalta-arvattavasti - etkä sinäkään. Muista silloin nämä sinun yksioikoiset näkemyksesi, niin ehkä huomaat, että niitä olisi syytä tarkistaa.

        Ja jälkiviisastelu tuskin innostaisi sinuakaan siinä kohtaa, jos pitää vastoinkäymisten käydessä ylivoimaiseksi pistää lusikat jakoon. Siinä kohtaa ei kiinnosta moralisoida ajoista, jolloin sukat pyörivät jaloissa, jolloin et yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eteesi auennut tie mielitiettysi kanssa loppuun.

        Ja koska kyse on parisuhteesta, sinulle on jaossa valtaa siihen vain puolikkaan verran.

        Kas siinä sinulle mietittävää.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Ok. Toivottavasti nainen ei tunne itseään silmissäsi huonoksi, kun ei vastaa ihannettasi. Ja haluatko itse tyytyä vähempään kuin ihanteesi, jos kerran suhteen pitää vastata kaikkia haaveitasi :)

        Jotta suhde vastaisi kaikkia haaveitani, sen ei tarvitse olla mikään täydellinen suhde jossa ei ole mitään ongelmia tai kauneusvirheitä. Enkö minä jo tehnyt sen selväksi. Naisen ei siis tarvitse olla mikään ihanne.
        Ihanne on jotain sellaista mikä harvoin toteutuu missään asiassa. Vain hullulle kelpaa pelkkä ihanne.


      • itsetuntija
        puunkarahka kirjoitti:

        Ei mitään kunnollista parisuhdetta rakenneta menneiden tapahtumien varaan.

        Pääasia on se, että todella tuntee kumppaninsa.

        Sen takia en nyt ymmärrä oikein tätä kohkaamista kokeneisuudesta/kokemattomuudesta. Kuulostaa eittämättä siltä, aivan kuin parisuhderintamalla pitäisi osata olla jotenkin erityisen erehtymätön.

        Maalaisjärki mukaan, jooko?
        Menet ja tutustut siihen ihmiseen kunnolla itse. Otat itse selvää asioista, etkä laskeskele lukumääriä. Minä kehottaisin lämpimästi katsomaan ihan ja kaikkein ensimmäisenä, että kumppani on luotettava ja rehellinen. Nimittäin epäluotettava osaa kyllä tarvittaessa valehdella myös vaikka menneisyydestäänkin.

        Ja sehän se suurin energiasyöppö ihmissuhteissa onkin: sen selvilleottaminen, voiko toiseen luottaa. Joten luotettavuuden rinnalla nämä menneet parisuhdekerrat, ja niiden itseisarvo, on vain vähäinen nyanssi. Enkä oikein ymmärrä siitä kohkaamista tässä määrin. Mutta ehkäpä minulta jäi nyt jotakin olennaista ymmärtämättä muutenkin...

        No, tuossa kuitenkin minun neuvoni ja näkemykseni parisuhde-cv:n mielekkyydestä.

        Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten se luotettavuus ja rehellisyys katsotaan? Vaikka menneisyys ei saisi olle este parisuhteelle niin se voi myös kertoa siitä luotettavuudesta ja rehellisyydestä. Omasta mielestä tärkeintä on osoittaa että kykenee oppimaan virheistään ja osaa katua tyhmyyksiään, jos on tehnyt virheitä.

        Itse olen seurustellut/tapaillut kokeneempien ja kokemattomampien kanssa ja huomannut joitain ongelmia. Yleensä ongelma on nimenomaan asenne omaan kokemattomuuteen/kokemukseen. Jos rehvastelee kokemuksille niin yäk, tai sitten voi tuntea olevansa kokemattomuudessaan huonompi tms.

        Tärkein on tietysti se ihminen, enkä itse vaadi kuin edes vähän kokemusta etten tuntisi itseäni "opettajaksi" tai vanhemmaksi. Kokemuksien laatu myös tärkeää. Samankaltainen tausta auttaa ymmärtämään toisiaan paremmin.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        Jotta suhde vastaisi kaikkia haaveitani, sen ei tarvitse olla mikään täydellinen suhde jossa ei ole mitään ongelmia tai kauneusvirheitä. Enkö minä jo tehnyt sen selväksi. Naisen ei siis tarvitse olla mikään ihanne.
        Ihanne on jotain sellaista mikä harvoin toteutuu missään asiassa. Vain hullulle kelpaa pelkkä ihanne.

        Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". Mietin onko minulla mitään vastaavaa ihannetta, mutta en keksinyt. Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne.

        Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä? Vai miksi ihanne on edes olemassa?


      • itsetuntija
        puunkarahka kirjoitti:

        "Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa..."

        En sano tätä kritiikkinä, mutta kokemattomuutesi huomaa. Sinulla on nimittäin niin yksinkertaistettu käsitys tutustumisesta ja parisuhteista käytännön näkökulmasta.

        Miten esim. hyvät ja huonot ominaisuudet ihmisessä vallitsevat, mille piirteelle kenenkin kohdalla annat minkäkinlaisen painoarvon (sillä täydellinenhän ei ole kukaan, et sinäkään), ja mihin vedät rajan sen suhteen, paljonko olet valmis joustamaan ja näkemään vaivaa suhteen eteen jne.

        Jos ihastut kerrankin kunnolla jollakin tavalla stereotyyppisen ihannenaisesi poikkeamaan mahdollisesti huomaat, ettei maailma aina etenkään ennalta-arvattavasti - etkä sinäkään. Muista silloin nämä sinun yksioikoiset näkemyksesi, niin ehkä huomaat, että niitä olisi syytä tarkistaa.

        Ja jälkiviisastelu tuskin innostaisi sinuakaan siinä kohtaa, jos pitää vastoinkäymisten käydessä ylivoimaiseksi pistää lusikat jakoon. Siinä kohtaa ei kiinnosta moralisoida ajoista, jolloin sukat pyörivät jaloissa, jolloin et yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eteesi auennut tie mielitiettysi kanssa loppuun.

        Ja koska kyse on parisuhteesta, sinulle on jaossa valtaa siihen vain puolikkaan verran.

        Kas siinä sinulle mietittävää.

        Hyviä pointteja


      • Mies 27v
        puunkarahka kirjoitti:

        Mies 27, sulla on paljon hyviä ajatuksia aiheesta. Kuitenkin kokonaisuutena vaikuttaa, että käsityksesi siitä, missä määrin parisuhdeen kulku on vain sen toisen osapuolen käsissä, tuntuu liioitellulta.

        Ihminen ei ole oraakkeli, joka osaisi ennalta aavistaa a) vastassa olevia haasteita saati b) sitä, miltä niiden läpikäyminen - varsinkaan sellaisten joista ei ole kokemusta - tuntuu. Näytit olettavan, että jos alussa (miten muuten rajataan "alku"; monenko kuukauden ajan suhde on vasta "alussa??) ei ole suurempia vaikeuksia, ei niitä sitten enää myöhemminkään voi tulla.
        Ja että tietyn alkuvaiheen jälkeen mahdolliset ongelmat ovat enää väistämättä pieniä, ja jos niitä ei jaksa, on sitten jotenkin tosi saamaton tmv.

        Täytyy muistaa, että ihmisillä - parisuhteessakin ollessaan - on väistämättä myös muuta elämää. Sellaista, joka ei suoranaisesti liity parisuhdekumppaniin. Elämänalueilta kuten työmaailmasta, terveydentilasta tai suhteista kavereihin/yhtiökumppaneihin/työkavereihin/sukulaisiin voi kimmota ihan yhtälailla esimerkiksi yhtäkkisiä sairastumisia, petetyksi tai petkutetuksi tulemisia jne. kaltaista aihetta esim. masentua tai katkeroitua. Ja sellainen näkyy kyllä sitten parisuhteessa suhtautumistavoissa kumppaniinsa.

        Millä ihmeen ilveellä otat seurustelusuhteen alussa varmuuden, ettei kumppanin työ-, terveys- tai muusta ihmissuhde-elämästä putkahda mitään vakavia yllätyksiä enää myöhemmin?

        Taitanet elellä nyt vähän liikaa jossakin fantasiamaailmassa. Elämäntapahtumat eivät ole yksistään ihmisen omissa käsissä. Helppoa se on toki täällä netissä teoretisoida niin. Ainahan parhaimmat merenkulkijat löytyvät mantereilta...

        En tiedä miksi ihmiset koko ajan jaksavat jauhaa tuosta että suhteessa saattaa tapahtua jotain yllättävää joka käynnistää ongelmat. Kumppanissa voi puhjeta mielisairaus jota ei mitenkään olisi voinut tapailuvaiheessa ennakoida jne...
        Kai minä nyt sen tiedän. Alusta asti olen pyrkinyt tuomaan esille sen, etten ole mitenkään ehdoton näissä asioissa. Totta kai minä ymmärrän että joskus ihmisillä on vain todella huono tuuri näissä parisuhdeasioissa. Siksi on kertynyt seurustelusuhteita mutta sitä oikeaa ei ole löytynyt.
        Nyt kysyttiin kuitenkin ihannetta. Kokemattomuus on ihanne, mutta en edes kuvittele löytäväni ihannenaista.

        "Näytit olettavan, että jos alussa (miten muuten rajataan "alku"; monenko kuukauden ajan suhde on vasta "alussa??) ei ole suurempia vaikeuksia, ei niitä sitten enää myöhemminkään voi tulla."

        No se "alku" eli ns. tapailuvaiheen pituus riippuu täysin siitä kuinka kauan kestää että se molemminpuolinen luottamus löytyy, sen asian suhteen että toinen vaikuttaa siltä oikealta. Eli ollaan valmiita seurusteluun.
        En ole sanonut ettei suuria ongelmia voisi tulla myöhemmin. En ole myöskään sanonut ettei suuria ongelmia voisi tulla jo tapailuvaiheessa. Mutta jos löytää sen tietyn yhteisymmärryksen, ja ne yhteiset pelisäännöt, ja sen suuren välittämisen toisesta, niin ei silloin melkeinpä mikään ongelma ole liian suuri etteikö siitä selvittäisi.
        Juuri tuo oikeanlaisen yhteisymmärryksen, luottamuksen ja rakkauden löytäminen on se olennaisin osa tapailuvaihetta. Jos ne on löytynyt niin kaikista ongelmista selvitään.

        Poikkeuksia aina löytyy, mutta ei se silti muuta sitä, että kokemattomuus on silti ihanne. Siis ainakin minun mielestäni.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". Mietin onko minulla mitään vastaavaa ihannetta, mutta en keksinyt. Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne.

        Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä? Vai miksi ihanne on edes olemassa?

        "Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". "

        Niin, se on se ihanne. Olisi hyvä jos ihmiset ainakin pyrkisivät siihen, etteivät keräisi suurta määrää seurustelukokemusta vaan yrittäisivät alusta lähtien löytää sen oikean. Eivät seurustelisi niiden kanssa jotka eivät tunnu oikealta jne...
        Sama pätee kaikkiin säätämisjuttuihin myös.

        "Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne."

        Niin, tuo on tietysti paljon tärkeämpi kriteeri parinvalinnassa kuin se kuinka kokenut toinen on. Mutta nythän ei kysytty että kuinka luotettavia toivoisitte kumppanin olevan.

        "Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä?"

        Kyllä. Kannatta alusta lähtien pyrkiä löytämään se oikea, eikä seurustella väärien kanssa ihan vain että olisi joku jonka kanssa seukata.


      • Mutriarkka92
        Mies 27v kirjoitti:

        "ymmärsinköhän nyt oikein"

        Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Kommentoin vain tuon kinkelade koffin näkemystä että ihminen joka on ollut suhteessa aikaisemmin voi turhautua seurustelukokemattomaan ihmiseen jolle kaikki on niin uutta. Pointtini oli nimenomaan sama kuin sinunkin. Uusi seurustelusuhde on aina uusi asia, oli kumppanina sitten kokematon tai kokenut ihminen.
        Kokemattoman kanssa voi tulla ongelmia koska kaikki on hänelle uutta. Kokeneen kanssa voi tulla ongelmia koska hän on tottunut tekemään asiat eri tavalla.

        "itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin"

        Olen aivan samaa mieltä. Jokaisessa suhteessa pitää löytää se yhteinen sävel. Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa.

        Kieltämättä hienoja ajatuksia sinulla, mies 27v. Minusta on muutenkin hölmöä edes puhua kokemuksesta, kun ajatellaan ihmissuhteita ja seurustelua. Seurustelussa pätee melkeinpä samat pelisäännöt kuin monissa muissakin suhteissa. Jos "kokemattomalla" on kunnioitus, lojaalisuus ja ystävyys kohdillaan, mikä on ongelma? Näitä asioita ei todellakaan opita pelkästään seurustelemalla.

        Tietysti jokainen katsoo seurustelu-elämää omien lasiensa läpi, tietyille ihmisille on tietyt asiat tärkeitä ja toisille nämä samat asiat voivat olla lähes samantekeviä.


      • Mies 27v
        puunkarahka kirjoitti:

        "Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa..."

        En sano tätä kritiikkinä, mutta kokemattomuutesi huomaa. Sinulla on nimittäin niin yksinkertaistettu käsitys tutustumisesta ja parisuhteista käytännön näkökulmasta.

        Miten esim. hyvät ja huonot ominaisuudet ihmisessä vallitsevat, mille piirteelle kenenkin kohdalla annat minkäkinlaisen painoarvon (sillä täydellinenhän ei ole kukaan, et sinäkään), ja mihin vedät rajan sen suhteen, paljonko olet valmis joustamaan ja näkemään vaivaa suhteen eteen jne.

        Jos ihastut kerrankin kunnolla jollakin tavalla stereotyyppisen ihannenaisesi poikkeamaan mahdollisesti huomaat, ettei maailma aina etenkään ennalta-arvattavasti - etkä sinäkään. Muista silloin nämä sinun yksioikoiset näkemyksesi, niin ehkä huomaat, että niitä olisi syytä tarkistaa.

        Ja jälkiviisastelu tuskin innostaisi sinuakaan siinä kohtaa, jos pitää vastoinkäymisten käydessä ylivoimaiseksi pistää lusikat jakoon. Siinä kohtaa ei kiinnosta moralisoida ajoista, jolloin sukat pyörivät jaloissa, jolloin et yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin katsoa eteesi auennut tie mielitiettysi kanssa loppuun.

        Ja koska kyse on parisuhteesta, sinulle on jaossa valtaa siihen vain puolikkaan verran.

        Kas siinä sinulle mietittävää.

        En ole täydellinen enkä odota kumppaninikaan olevan. Olen valmis joustamaan ja näkemään paljon vaivaa suhteen eteen. Tiedän että parisuhteessa minulla on valtaa tasan puolikkaan verran.

        Anteeksi etten tuon syvällisemmin nyt jaksanut vastata. Olen kuitenkin mielestäni vastannut jo aikaisemmin noihin kaikkiin pointteihin. Minulla ei ole kohtuuttomat kriteerit kumppanini suhteen. Haluan vain löytää sen oikeanlaisen avoimuuden, yhteisymmärryksen, luottamuksen ja rakkauden. Sitten olen valmis seurustelemaan. Moni päätyy suhteeseen ilman että nuo asiat ovat oikeasti löytyneet. Siksi suhteet kaatuvat. Joskus ne kaatuvat muistakin syistä, mutta eiköhän noiden ominaisuuksien puuttuminen ole kuitenkin olennaisin syy siihen miksi suhteet eivät kestä.


      • että näin
        Heikko tai kirjoitti:

        jopa olematon itsetunto sekä mielenterveysongelmat ovat tämän ajan ilmiö joka johtuu kotikasvatuksesta. Pojilla se näkyy armeijassa jo varsin selvästi. Ei minkäänlaista paineen tai takaiskujen kestävyyttä. Säälittäviä sekundoja on kohta kolmasosa ikäluokasta. Ei onnistu koulu, ei työnteko, ei armeija eikä parisuhteet. Mukavaa loppuelämää vaan, luuserit.

        Juuri tuollaisten ihmisten takia niitä "luusereita" täällä maailmassa tepasteleekin.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        "Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". "

        Niin, se on se ihanne. Olisi hyvä jos ihmiset ainakin pyrkisivät siihen, etteivät keräisi suurta määrää seurustelukokemusta vaan yrittäisivät alusta lähtien löytää sen oikean. Eivät seurustelisi niiden kanssa jotka eivät tunnu oikealta jne...
        Sama pätee kaikkiin säätämisjuttuihin myös.

        "Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne."

        Niin, tuo on tietysti paljon tärkeämpi kriteeri parinvalinnassa kuin se kuinka kokenut toinen on. Mutta nythän ei kysytty että kuinka luotettavia toivoisitte kumppanin olevan.

        "Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä?"

        Kyllä. Kannatta alusta lähtien pyrkiä löytämään se oikea, eikä seurustella väärien kanssa ihan vain että olisi joku jonka kanssa seukata.

        No minäkin olen alusta alkaen yrittänyt löytää "sen oikean", vaikka kokemusta onkin kertynyt sitten sitä etsiessä. Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia. Oikea ei aina tunnu oikealta eikä väärä väärältä.

        Ihmisellä on taipumus muuttua sokeaksi ihastuessaan/rakastuessaan ja silloin pyrkii ohittamaan toisen viat. Sehän on juuri suhteen kestävyydenkin kannalta hyvä asia. Mutta se saattaa sitten kääntyä vastaan ja tulee valittua väärin.

        Itsekään en helpolla ole sitoutumassa. Asuin 10 vuotta yksin ennenkuin muutin nykyisin kumppanini kanssa yhteen. Ja olen vaativa, mikä voi joskus olla rasite, koska suhteessa ollessanikaan en niin helposti katso läpi sormien toisen vikoja ja virheitä. Siinä onkin ollut opettelu, että kykenee hyväksymään toisen virheineen. Ainakin oppii laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

        Tässä parisuhde-cv asiassa olen sillä kannalla, että kokemus on hyvästä riippuen sen laadusta. Viisaaksi ei kumminkaan tulla kokematta asioita.

        Mutta jos joku kokematon nyt loukkaantuu, niin en tarkoita tässä arvostella ketään vaan kertoa oman mielipiteeni. Olen itsekin ollut joskus kokematon ja pitkä tie on tänne kuljettu :) Jokainen elää omalla tavallaan ja tekee omat virheensä, tavalla tai toisella.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten se luotettavuus ja rehellisyys katsotaan? Vaikka menneisyys ei saisi olle este parisuhteelle niin se voi myös kertoa siitä luotettavuudesta ja rehellisyydestä. Omasta mielestä tärkeintä on osoittaa että kykenee oppimaan virheistään ja osaa katua tyhmyyksiään, jos on tehnyt virheitä.

        Itse olen seurustellut/tapaillut kokeneempien ja kokemattomampien kanssa ja huomannut joitain ongelmia. Yleensä ongelma on nimenomaan asenne omaan kokemattomuuteen/kokemukseen. Jos rehvastelee kokemuksille niin yäk, tai sitten voi tuntea olevansa kokemattomuudessaan huonompi tms.

        Tärkein on tietysti se ihminen, enkä itse vaadi kuin edes vähän kokemusta etten tuntisi itseäni "opettajaksi" tai vanhemmaksi. Kokemuksien laatu myös tärkeää. Samankaltainen tausta auttaa ymmärtämään toisiaan paremmin.

        "Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten se luotettavuus ja rehellisyys katsotaan?"

        No aika hyvin sen avoimuuden huomaa jo toisen äänestä, katseesta, siitä kuinka paljon hän epäröi jne... Onko hänen epämukava puhua jostain aiheesta.
        Yrittääkö hän kaunistella asioita vai puhuuko hän rehellisesti myös omista negatiivisista puolistaan. Onko hän yhtä kiinnostunut kuulemaan myös sinusta kaikki pienetkin yksityiskohdat.

        Usein tulee jo tapailuvaiheissa tilanteita kun toisen teot eivät vastaa puheita. Ei se kuitenkaan aina ole merkki toisen epärehellisyydestä. Pitää ottaa asia puheeksi.

        Pitäisi pyrkiä siihen että kaikesta voi puhua vapautuneesti ja kaikkea saa kysyä. Toinen on halukas vastaamaan kaikkeen vaikka niin yksityiskohtaisesti kuin toinen ikinä vaatii. Jos tunnelma on täynnä välitämistä vaikka puhuttaisiin kuinka vaikeista asioista, niin se on merkki siitä että luottamus on löytynyt.


      • Sotamarsalkka
        Mies 27v kirjoitti:

        "Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". "

        Niin, se on se ihanne. Olisi hyvä jos ihmiset ainakin pyrkisivät siihen, etteivät keräisi suurta määrää seurustelukokemusta vaan yrittäisivät alusta lähtien löytää sen oikean. Eivät seurustelisi niiden kanssa jotka eivät tunnu oikealta jne...
        Sama pätee kaikkiin säätämisjuttuihin myös.

        "Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne."

        Niin, tuo on tietysti paljon tärkeämpi kriteeri parinvalinnassa kuin se kuinka kokenut toinen on. Mutta nythän ei kysytty että kuinka luotettavia toivoisitte kumppanin olevan.

        "Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä?"

        Kyllä. Kannatta alusta lähtien pyrkiä löytämään se oikea, eikä seurustella väärien kanssa ihan vain että olisi joku jonka kanssa seukata.

        Sanonpahan vain, että sun ei ehkä ole helppoa löytää naista, joka on joko kokematon tai sitten sinun kokemattomuutesi ei aiheuta liikaa kitkaa. Onneksesi vaikutat aika osaavalta keskustelijalta, siitä on varmasti apua.


      • Vanhempi isäntä
        Mies 27v kirjoitti:

        "Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten se luotettavuus ja rehellisyys katsotaan?"

        No aika hyvin sen avoimuuden huomaa jo toisen äänestä, katseesta, siitä kuinka paljon hän epäröi jne... Onko hänen epämukava puhua jostain aiheesta.
        Yrittääkö hän kaunistella asioita vai puhuuko hän rehellisesti myös omista negatiivisista puolistaan. Onko hän yhtä kiinnostunut kuulemaan myös sinusta kaikki pienetkin yksityiskohdat.

        Usein tulee jo tapailuvaiheissa tilanteita kun toisen teot eivät vastaa puheita. Ei se kuitenkaan aina ole merkki toisen epärehellisyydestä. Pitää ottaa asia puheeksi.

        Pitäisi pyrkiä siihen että kaikesta voi puhua vapautuneesti ja kaikkea saa kysyä. Toinen on halukas vastaamaan kaikkeen vaikka niin yksityiskohtaisesti kuin toinen ikinä vaatii. Jos tunnelma on täynnä välitämistä vaikka puhuttaisiin kuinka vaikeista asioista, niin se on merkki siitä että luottamus on löytynyt.

        Naiset ovat erittäin sujuvia kaunistelijoita ja asian vierestä puhujia. Jos pystyt erottamaan yleensä totuuden, olet aika kova sälli.


      • itsetuntija
        Mies 27v kirjoitti:

        En ole täydellinen enkä odota kumppaninikaan olevan. Olen valmis joustamaan ja näkemään paljon vaivaa suhteen eteen. Tiedän että parisuhteessa minulla on valtaa tasan puolikkaan verran.

        Anteeksi etten tuon syvällisemmin nyt jaksanut vastata. Olen kuitenkin mielestäni vastannut jo aikaisemmin noihin kaikkiin pointteihin. Minulla ei ole kohtuuttomat kriteerit kumppanini suhteen. Haluan vain löytää sen oikeanlaisen avoimuuden, yhteisymmärryksen, luottamuksen ja rakkauden. Sitten olen valmis seurustelemaan. Moni päätyy suhteeseen ilman että nuo asiat ovat oikeasti löytyneet. Siksi suhteet kaatuvat. Joskus ne kaatuvat muistakin syistä, mutta eiköhän noiden ominaisuuksien puuttuminen ole kuitenkin olennaisin syy siihen miksi suhteet eivät kestä.

        Pakko vielä kysyä, että tarkoitatko siis että haluat ennen seurustelua rakastua ja tietää voiko toiseen luottaa sekä olla yhteisymmärryksessä? Itsellä menee noiden asioiden selvittämiseen ja saavuttamiseen aikaa. Miten pitkään yleensä tapailet naista? Oletko vielä löytänyt sopivaa ehdokasta (kriteeriesi suhteen), joka esim. ei itse ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut tai muusta syystä juttu ei toiminut?

        Itse koen että seurustelu on tavallaan koeaika, jonka aikana selvitetään halutaanko toisen kanssa viettää loppuelämä eli mennä esim. naimisiin, hankkia lapsia jne. Tapailu on enemmän sitten vain pintaraapaisu, minkä aikana selviää vain murto-osa siitä millainen ihminen sitten todellisuudessa on. Riippuu tietysti miten paljon aikaa tapailuun käyttää, mutta tuskin kukaan tapailee toista kuukausikaupalla.

        Ja vaikka kuinka yrittäisi olla täysin avoin ja rehellinen, niin jos itsetuntemus ei ole hyvä niin helposti väittää olevansa muuta kuin oikeasti on. Ja kokemus nimenomaan lisää itsetuntemusta, koska vuorovaikutuksessa joutuu peilaamaan itseään toisen kautta. Itsekin olen parisuhteiden aikana huomannut etten oikeastaan ole ihan sellainen kuin aiemmin kuvittelin. Ja olen myös huomannut että moni tapailemani mies on kertonut miten hän on tosi rehellinen yms. mutta kun enemmän tutustuu niin huomaa että pitää valehtelua ihan hyväksyttävänä tietyissä "poikkeustapauksissa". Ihmisillä on usein vääristyneet käsitykset itsestään.

        Saatat ehkä olla hieman liian vaativa myös itsesi suhteen. Ei väärän ihmisen kanssa seurustelu ole mikään maailmaa kaatava juttu, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä ettei seurustella saisi esim. siksi ettei halua olla yksin jne. Erota voi aina, jos tuntuu ettei tämä toimi.

        Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea etsintään :)


      • Mies 27v
        3 eroa liikaa kirjoitti:

        "Yleensä toisesta näkee jo tapailuvaihessa onko hän se oikea", tuo on just sitä mutu ajattelua, miten selität nää säälittävät erotilastot, ja avol.erot jotka ei näy missään tilastoissa.Kyllä sulla poika taitaa olla koulut vielä kesken.

        No sanotaan näin että toisesta PITÄISI nähdä jo tutustumisvaiheessa onko hän se oikea. Valitettavan usein kuitenkaan ei luoda kunnollista pohjaa suhteelle. Ei luoda yhteisiä pelisääntöjä. Ei rakenneta oikeanlaista yhteisymmärrystä ja luottamusta.
        Ei mietitä kunnolla voiko se suhde kestää loppuun asti.
        Tämä kaikki pitäsi tehdä jo tutustumisvaiheessa, mutta moni menee naimisiinkin ilman että kunnollista pohjaa on rakennettu.
        Seurataan vain sokeasti tunnetta.
        Kai se on olevinaan niin romanttista.
        Mutta samaan perustuu myös pettäminen. Pelkän tunteen seuraamiseen ilman että yhtään ajatellaan asiaa järkevästi.
        Hyvä suhde perustuu tunteeseen ja järkeen.


      • aarporaaja
        Mies 27v kirjoitti:

        No sanotaan näin että toisesta PITÄISI nähdä jo tutustumisvaiheessa onko hän se oikea. Valitettavan usein kuitenkaan ei luoda kunnollista pohjaa suhteelle. Ei luoda yhteisiä pelisääntöjä. Ei rakenneta oikeanlaista yhteisymmärrystä ja luottamusta.
        Ei mietitä kunnolla voiko se suhde kestää loppuun asti.
        Tämä kaikki pitäsi tehdä jo tutustumisvaiheessa, mutta moni menee naimisiinkin ilman että kunnollista pohjaa on rakennettu.
        Seurataan vain sokeasti tunnetta.
        Kai se on olevinaan niin romanttista.
        Mutta samaan perustuu myös pettäminen. Pelkän tunteen seuraamiseen ilman että yhtään ajatellaan asiaa järkevästi.
        Hyvä suhde perustuu tunteeseen ja järkeen.

        Musta tuntuu, että yliarvioit vähän tyypillisen naisen halukkuutta alkaa tapailuvaiheessa puida taustoja ja muita asioita, ja sopia miten edetään. He haluavat kuitenkin, että tunnetila on siinä vaiheessa vahva, ja kovin systemaattinen keskustelu voi olla myrkkyä heidän tunteilleen. Mutta teoriassa sulla on ihan hyvät speksit, toivotaan että löydät sopivan!


      • Mies 27v kirjoitti:

        "Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?"

        Ei se kuitenkaan selitä sitä miksi hänellä on niin paljon seurustelukokemusta. Kuinka vaikeaa se on oikeasti huomata ettei toinen ole se oikea?
        Tuntuu että aivan liian usein ihmiset hyppäävät seurustelusuhteeseen ihan vain että olisi joku suhde. Ehkä ihan vain seksin vuoksi. Tai sitten koska jotkut häpeää olla liian kauan sinkkuna, niin pitää äkkiä jostain löytää joku jonka kanssa seukata. Ei tapailu vaiheesta pidä kiirehtiä seurusteluvaiheeseen jos ei oikeasti tunnu että toinen on se oikea.
        Pitäisi myös osata erottaa "tuo on se oikea"-tunne siitä "tuo kiihottaa minua"-tunteesta.

        Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä minä nyt niin ehdoton näissä asioissa ole. Nyt puhuttiin kuitenkin ihanteesta. Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan. Sitten hän tapaa minut ja se on siinä.
        Mitään ihannetta en kuitenkaan kuvittele löytäväni.

        Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

        Minun logiikkani mukaan seurusteluvaihe on olemassa sitä varten, että nähdään sovitaanko yhteen eli omat seurusteluni ovat kestäneet muutamista kuukausista muutamaan vuoteen.

        Ei kai tapailun ansiosta voi vielä tietää haluaako toisen kanssa loppuelämän suhteen? Yhtä lailla sen naisen pitäisi ensin sinunkin kanssasi seurustella ennen kuin hän voi tietää haluaako kanssasi avioliiton/perheen!


      • Mies 27v kirjoitti:

        "Suhteet voi loppua niinkin, että molemmat, tai toinen, huomaa, että ei tämä voikaan toimia."

        Ehkä, tosin en kyllä keksi mitään järkevää esimerkkiä tuollaisesta. Kyllä sen pitäisi tapailuvaiheessa pystyä näkemään onko joku ongelma niin suuri että suhde ei sen vuoksi toimisi. Tai jos se ongelma ilmenee vasta myöhemmin, niin on kyllä aika heikko rakkaus sitten jos suhde pitää lopettaa joidenkin pikku ongelmien vuoksi.

        "Eikä sitä vielä tapailuaikana pysty näkemään, koska ihmiset pitävät parasta puoltaan esillä."

        Todella tyhmää antaa itsestään kaunisteltua kuvaa. Mutta tottahan se on että sitä harrastetaan. Tapailu pitäisi aina aloittaa sillä että tehdään selväksi että avoimuus on A ja O. Eikä pitäisi pelätä kysyä toiselta asioita suoraan. Kyllä sen yleensä näkee jos toinen ei ole ihan avoin kaikesta vaan yrittää sievistellä asioita. Jos toinen ei ole täysin avoin asioista, niin kannattaa miettiä kahdesti kannattaako alkaa seurustelemaan.

        "Toinen juttu on, että kumppani voi alkaa muuttua kun suhde on alkanut."

        Sattuuhan tuota joskus, että ihminen yhtäkkiä muuttuu huonompaan suuntaan. Se tietenkin herättää kysymyksen että eikö hän saanut suhteessa tarpeeksi rakkautta vai miksi tuollainen muutos pääsi tapahtumaan? Joskus ihmiset tietysti vain muuttuvat eikä seurustelukumppani voi siihen vaikuttaa.
        Se on yksi monista syistä, miksi en ole mitenkään ehdoton näissä asioissa.

        "Yksi juttu on, että parisuhteessa oppii parisuhteessa toimimisesta asioita, joita ei välttämättä muuten opi."

        Toisaalta parisuhteessa myös oppii tekemään jotkut asiat tietyllä tavalla. Sitten syntyy sotkuisia tilanteita kun toinen on oppinut omassa parisuhteessaan tekemään asiat eri tavalla. Voi tulla riitoja siitä kumpi tapa on parempi jne...
        Minusta melkein yksinkertaisempaa olisi että edes toiselle kaikki olisi uutta. Sitten voidaan tehdä asiat sillä tavalla miten se kokeneempi on asiat aina hoitanut, kunnes löytyy se yhteinen sävel.
        Omasta mielestäni ihanne on kuitenkin se että kaikki on molemmille uutta ja voidaan yhdessä oppia kaikki kantapään kautta.

        No, palataan asiaan kunhan olet seurustellut pari-kolme vuotta jonkun kanssa...


      • Mies 27v kirjoitti:

        "Jos esim. itse olet kokeneempi, niin miksi oletat että nainen ei sitten miettisi samalla tavalla sinussa olevan vikaa kun suhteesi eivät onnistuneet tai miettivän menneisyyttäsi ja mahdollisia kiinnostuksiasi exiäsi kohtaan."

        Avoimuuden takia. Olen monta kertaa korostanut avoimuutta. Jos olisin kokenut mies ja tapailisin kokematonta naista, niin puhuisin nämä asiat niin monta kertaa läpi, kunnes voin olla varma että naisella ei ole ongelmaa menneisyyteni suhteen.

        "Vai kuulutko niihin miehiin, joiden mielestä nainen ei ole tasavertainen miehen kanssa?"

        Eiköhän se kirjoituksistani näy etten kuulu tuollaisiin miehiin.

        "Hänellähän ei ole vertailukohtaa, joten ei voi tietää olisiko joku toinen mies hänelle parempi vaihtoehto."

        Hänellä on vertailukohtana omat haaveensa. Jos hän saa suhteessa kaiken sen mistä on haaveillut, niin vain typerys heittäisi kaiken menemään.
        Paitsi tietysti jos naisella on täysin epärealistiset haaveet. Senkin pyrin selvittämään jo tapailuvaiheessa.

        "Ja aika ruusuinen tuo mielikuvasi suhteesta, kun sanot että suhteesta voisi saada kaiken mitä on ikinä haaveillut."

        Kuka muka oikeasti haaveilee jostain prinssi uljaasta ja paratiisista jossa ei koskaan riidellä. Suhteessa voi saada kaiken mistä on ikinä haaveillut, jos haaveilee realistisesta suhteesta. Eli siitä epätäydellisyydestä. Siitä että tulee riitoja, mutta ne sovitaan ja sitten taas rakastetaan toisiaan enemmän kuin koskaan. Sitten tulee taas ongelmia ja niistä selvitään jne...
        Tuollaisesta ainakin minä haaveilen. Huomaan kyllä jo tapailuvaiheessa jos nainen haaveilee jostain kultalinnasta. Ja teen selväksi ettei hän sitä unelmaa ainakaan minun kanssa voi saada.
        Mutta jos hän haaveilee sellaisesta realistisesta mutta rakkauden täyteisestä suhteesta, niin tiedän olevani hänen kanssaan samoilla linjoilla.

        "Ja alkoholinkäyttö voi muuttua vuosien saatossa elämäntilanteiden muuttuessa jne. Esim. työttömyys saattaa altistaa alkoholin liikakäytölle. "

        Tuohon kumppani voi usein vaikuttaa. Jos ihminen tuntee olevansa rakastettu kaikista ongelmista huolimatta, niin on epätodennäköisempää että tuollaista masennusta pääsee tapahtumaan. Mutta kyllä tuollaisia luonteenmuutoksia joskus tapahtuu niinkin ettei kumppani voi siihen vaikuttaa. Ja kuten sanoin, se on yksi syy, miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa.

        Olet tavallaan ihan söpöllä tavalla ihan uskomattoman naiivi. Mikä selittää sen, että 27-vuotiaana olet kokematon.


      • Mies 27v
        itsetuntija kirjoitti:

        Pakko vielä kysyä, että tarkoitatko siis että haluat ennen seurustelua rakastua ja tietää voiko toiseen luottaa sekä olla yhteisymmärryksessä? Itsellä menee noiden asioiden selvittämiseen ja saavuttamiseen aikaa. Miten pitkään yleensä tapailet naista? Oletko vielä löytänyt sopivaa ehdokasta (kriteeriesi suhteen), joka esim. ei itse ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut tai muusta syystä juttu ei toiminut?

        Itse koen että seurustelu on tavallaan koeaika, jonka aikana selvitetään halutaanko toisen kanssa viettää loppuelämä eli mennä esim. naimisiin, hankkia lapsia jne. Tapailu on enemmän sitten vain pintaraapaisu, minkä aikana selviää vain murto-osa siitä millainen ihminen sitten todellisuudessa on. Riippuu tietysti miten paljon aikaa tapailuun käyttää, mutta tuskin kukaan tapailee toista kuukausikaupalla.

        Ja vaikka kuinka yrittäisi olla täysin avoin ja rehellinen, niin jos itsetuntemus ei ole hyvä niin helposti väittää olevansa muuta kuin oikeasti on. Ja kokemus nimenomaan lisää itsetuntemusta, koska vuorovaikutuksessa joutuu peilaamaan itseään toisen kautta. Itsekin olen parisuhteiden aikana huomannut etten oikeastaan ole ihan sellainen kuin aiemmin kuvittelin. Ja olen myös huomannut että moni tapailemani mies on kertonut miten hän on tosi rehellinen yms. mutta kun enemmän tutustuu niin huomaa että pitää valehtelua ihan hyväksyttävänä tietyissä "poikkeustapauksissa". Ihmisillä on usein vääristyneet käsitykset itsestään.

        Saatat ehkä olla hieman liian vaativa myös itsesi suhteen. Ei väärän ihmisen kanssa seurustelu ole mikään maailmaa kaatava juttu, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä ettei seurustella saisi esim. siksi ettei halua olla yksin jne. Erota voi aina, jos tuntuu ettei tämä toimi.

        Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea etsintään :)

        "Pakko vielä kysyä, että tarkoitatko siis että haluat ennen seurustelua rakastua ja tietää voiko toiseen luottaa sekä olla yhteisymmärryksessä?"

        Mieluiten joo. Ainakin nuo kaksi viimeistä tulisi olla kunnossa. Ei välttämättä tarvitse olla 100% rakastunut, kunhan on edes todella ihastunut.

        "Miten pitkään yleensä tapailet naista?"

        Se riippuu... Joskus sen näkee jo ensitreffeillä ettei toinen ole se oikea. Joskus olen tapaillut vähän on/off tyylisesti jopa puoli vuotta. Tänä aikana nainen sai totta kai ihan rauhassa tapailla muitakin.

        "Oletko vielä löytänyt sopivaa ehdokasta (kriteeriesi suhteen), joka esim. ei itse ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut tai muusta syystä juttu ei toiminut?"

        Olen kyllä tavannut sellaisen jonka kanssa kaikki nuo luottamus, yhteisymmärrys, avoimuus-pelisäännöt toimivat täydellisesti. Ja siihen kuului vielä molemminpuolinen välittäminen. Ehkä jopa rakkaus. oli kuitenkin yksi ongelma joka olisi estänyt melkein kaikki yhteiset harrastukset. En sen tarkemmin asiaa viitsi kertoa.
        Jouduin lopettamaan tapailun järkisyistä vaikka olinkin vahvasti siinä ihastus tekee sokeaksi tilassa.
        Kaiken kaikkiaan tulin kuitenkin siihen tulokseen ettei tuon oikeanlaisen pohjan luominen suhteelle niin kamalan vaikeaa ole. Suurin ongelmani on se, että en ole baari-ihminen ja suomalaisessa kulttuurissa baarit ovat kuitenkin se ainoa paikka jossa on ns. hyväksyttävää lähestyä vastakkaista sukupuolta. Siksi on turhan harvinaista että pääsisin kenekään kanssa edes tutustumisvaiheeseen. Mutta tuo nyt ei oikein liity enää asiaan.

        "Itse koen että seurustelu on tavallaan koeaika, jonka aikana selvitetään halutaanko toisen kanssa viettää loppuelämä eli mennä esim. naimisiin, hankkia lapsia jne."

        Sitähän se onkin. Mutta sitä ennen tulee tutustumisvaihe, jonka aikana katsotaan tuntuuko kumppani siltä oikealta ja luodaan ns.pelisäännöt. Sitten tulee seurusteluvaihe jossa suhde pistetään kunnolla koetukseen. Jos suhde kestää kaikki seurusteluvaiheen ongelmat, voidaan alkaa miettiä kestäisikö se kaikki suuremmatkin ongelmat joita avioliitto yleensä tuo tullessaan.

        "Ja vaikka kuinka yrittäisi olla täysin avoin ja rehellinen, niin jos itsetuntemus ei ole hyvä niin helposti väittää olevansa muuta kuin oikeasti on"

        Väittäisin että minulla on todella hyvä itsetuntemus. Ainakaan tähän astisessa elämässäni en ole pahemmin joutunut ihmettelemään omaa käytöstäni. Eri asia on sitten onko kumppanin itsetuntemus kohdillaan.
        Kaikilla ei ole, mutta kokemukseni mukaan aika nopeasti kaikki kuitenkin oppivat tuntemaan itsensä paremmin, kun heiltä suoraan kysyy esim. että miksi he toimivat jollain tapaa joka on ristiriidassa heidän puheensa kanssa. Silloin he ymmärtävät itsekin oman käytöksensä ristiriidat. Se johtuu ehkä siitä että he eivät ole ikinä kunnolla ajatelleet miksi he toimivat tietyllä tavalla.
        Mutta kyllä tuon itsensä tuntemisen ehtii ainakin jossain määrin opettamaan toiselle jo tapailuvaiheessa. Tärkeintä on päästä tutustumisvaiheessa ainakin siihen pisteeseen, että toinen tosissaan haluaa ja pyrkii toimimaan sillä tavalla kuin sanokiin toimivansa.

        "Ei väärän ihmisen kanssa seurustelu ole mikään maailmaa kaatava juttu"

        Ei siinä kyllä mitään järkeäkään ole, jos tietää ettei toinen ole se oikea. Tuhlaa vain toisen aikaa.

        Mutta kaikkea hyvää ja onnea sinulle myös! :)


      • Mies 27v kirjoitti:

        Totta kai varaudun siihen että tyttöystävä tuottaa pettymyksiä ja minä tulen joskus tuottamaan niitä hänelle. Haluan nimenomaan realistisen suhteen. Pettymyksiä, uudelleen rakastumisen tunteita, ongelmia joista kuitenkin yhdessä selvitään jne...

        Varaudu myös siihen, että sinun on aika vaikea löytää ikäistäsi naista, jolla ei jo olisi taustallaan suhteita, avioeroja ja lapsia.


      • Mies 27v kirjoitti:

        "Pakko vielä kysyä, että tarkoitatko siis että haluat ennen seurustelua rakastua ja tietää voiko toiseen luottaa sekä olla yhteisymmärryksessä?"

        Mieluiten joo. Ainakin nuo kaksi viimeistä tulisi olla kunnossa. Ei välttämättä tarvitse olla 100% rakastunut, kunhan on edes todella ihastunut.

        "Miten pitkään yleensä tapailet naista?"

        Se riippuu... Joskus sen näkee jo ensitreffeillä ettei toinen ole se oikea. Joskus olen tapaillut vähän on/off tyylisesti jopa puoli vuotta. Tänä aikana nainen sai totta kai ihan rauhassa tapailla muitakin.

        "Oletko vielä löytänyt sopivaa ehdokasta (kriteeriesi suhteen), joka esim. ei itse ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut tai muusta syystä juttu ei toiminut?"

        Olen kyllä tavannut sellaisen jonka kanssa kaikki nuo luottamus, yhteisymmärrys, avoimuus-pelisäännöt toimivat täydellisesti. Ja siihen kuului vielä molemminpuolinen välittäminen. Ehkä jopa rakkaus. oli kuitenkin yksi ongelma joka olisi estänyt melkein kaikki yhteiset harrastukset. En sen tarkemmin asiaa viitsi kertoa.
        Jouduin lopettamaan tapailun järkisyistä vaikka olinkin vahvasti siinä ihastus tekee sokeaksi tilassa.
        Kaiken kaikkiaan tulin kuitenkin siihen tulokseen ettei tuon oikeanlaisen pohjan luominen suhteelle niin kamalan vaikeaa ole. Suurin ongelmani on se, että en ole baari-ihminen ja suomalaisessa kulttuurissa baarit ovat kuitenkin se ainoa paikka jossa on ns. hyväksyttävää lähestyä vastakkaista sukupuolta. Siksi on turhan harvinaista että pääsisin kenekään kanssa edes tutustumisvaiheeseen. Mutta tuo nyt ei oikein liity enää asiaan.

        "Itse koen että seurustelu on tavallaan koeaika, jonka aikana selvitetään halutaanko toisen kanssa viettää loppuelämä eli mennä esim. naimisiin, hankkia lapsia jne."

        Sitähän se onkin. Mutta sitä ennen tulee tutustumisvaihe, jonka aikana katsotaan tuntuuko kumppani siltä oikealta ja luodaan ns.pelisäännöt. Sitten tulee seurusteluvaihe jossa suhde pistetään kunnolla koetukseen. Jos suhde kestää kaikki seurusteluvaiheen ongelmat, voidaan alkaa miettiä kestäisikö se kaikki suuremmatkin ongelmat joita avioliitto yleensä tuo tullessaan.

        "Ja vaikka kuinka yrittäisi olla täysin avoin ja rehellinen, niin jos itsetuntemus ei ole hyvä niin helposti väittää olevansa muuta kuin oikeasti on"

        Väittäisin että minulla on todella hyvä itsetuntemus. Ainakaan tähän astisessa elämässäni en ole pahemmin joutunut ihmettelemään omaa käytöstäni. Eri asia on sitten onko kumppanin itsetuntemus kohdillaan.
        Kaikilla ei ole, mutta kokemukseni mukaan aika nopeasti kaikki kuitenkin oppivat tuntemaan itsensä paremmin, kun heiltä suoraan kysyy esim. että miksi he toimivat jollain tapaa joka on ristiriidassa heidän puheensa kanssa. Silloin he ymmärtävät itsekin oman käytöksensä ristiriidat. Se johtuu ehkä siitä että he eivät ole ikinä kunnolla ajatelleet miksi he toimivat tietyllä tavalla.
        Mutta kyllä tuon itsensä tuntemisen ehtii ainakin jossain määrin opettamaan toiselle jo tapailuvaiheessa. Tärkeintä on päästä tutustumisvaiheessa ainakin siihen pisteeseen, että toinen tosissaan haluaa ja pyrkii toimimaan sillä tavalla kuin sanokiin toimivansa.

        "Ei väärän ihmisen kanssa seurustelu ole mikään maailmaa kaatava juttu"

        Ei siinä kyllä mitään järkeäkään ole, jos tietää ettei toinen ole se oikea. Tuhlaa vain toisen aikaa.

        Mutta kaikkea hyvää ja onnea sinulle myös! :)

        Eli itse asiassa olet jo seurustellut, jopa puoli vuotta yhden kanssa, sinä vain valitset kutsua sitä tapailemiseksi. Koska juuri tuostahan seurustelussa on kysymys; nähdään sovitaanko yhteen.


      • Mies 27v
        aarporaaja kirjoitti:

        Musta tuntuu, että yliarvioit vähän tyypillisen naisen halukkuutta alkaa tapailuvaiheessa puida taustoja ja muita asioita, ja sopia miten edetään. He haluavat kuitenkin, että tunnetila on siinä vaiheessa vahva, ja kovin systemaattinen keskustelu voi olla myrkkyä heidän tunteilleen. Mutta teoriassa sulla on ihan hyvät speksit, toivotaan että löydät sopivan!

        Enpä tiedä. Kyllä vahva tunnetila voi olla läsnä vaikka asioista keskusteltaisiinkin. Kokemukseni mukaan siitä ei ole ollut mittän haittaa että olen toisesta aidosti kiinnostunut.


      • Kokeileminen kannatt
        Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        Runsas kokemus voi kertoa myös myönteisistä asioista. Siitä, että ihminen on ehkä oppinut paljonkin siitä mitkä asiat ovat hänelle parisuhteessa tärkeitä ja mistä ei kannata niuhottaa. Ehkä siitäkin, että hän ei jää junnaamaan paikalleen jos näyttää siltä, että suhde ei kertakaikkiaan toimi. Nämä ovat kuitenkin paljolti luonnekysymyksiä, ja joku pitkään omaansa etsinyt osaa ja haluaa kyllä pysyvän suhteen, jos vain sellaisen onnistuu löytämään.


      • Mies 27v
        simasuuneiti kirjoitti:

        Eli itse asiassa olet jo seurustellut, jopa puoli vuotta yhden kanssa, sinä vain valitset kutsua sitä tapailemiseksi. Koska juuri tuostahan seurustelussa on kysymys; nähdään sovitaanko yhteen.

        Jaa, minusta seurusteluun kyllä kuuluu se että ollaan vain toistensa kanssa eikä tapailla muita samalla.


      • menneet meni jo
        Mies 27v kirjoitti:

        Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?

        Sekään ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, jos hänellä on ollut paljon seksisuhteita. Mitä helpompaa ihmisen on erottaa seksi rakkaudesta, sitä helpompaa hänen on pettää tulevaisuudessa.

        En siis kuulu varsinaisesti niihin "naisen on oltava neitsyt" intoilijoihin. Mutta jos ihannetta kysytään, niin kyllä vähäinen kokemus näissä asioissa on plussaa. Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa.

        Koska olen mies, kerroin rehellisen mielipiteeni siitä kuinka paljon toivoisin naisilla olevan aikaisempaa kokemusta näistä asioista. Mutta en näe mitään syytä miksi miehellä tulisi olla sen enempää kokemusta.
        Totta on, että naiset usein toivovat että miehillä olisi kokemusta, mutta itse en sitä ymmärrä.

        "Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa."

        Se, että on paljon seurustelusuhteita ei lisää riskiä entisen perään haikailuun. Yhtä lailla se kahden kanssa seurustellut voi haikailla entisensä perään, mielestäni riski on silloin jopa suurempi kuin paljon seurustelleella jolla on mahdollisesti jo kokemusta tuosta haikailusta ja ymmärrystä, että se ei kannata.


      • Mies 27v
        simasuuneiti kirjoitti:

        Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

        Minun logiikkani mukaan seurusteluvaihe on olemassa sitä varten, että nähdään sovitaanko yhteen eli omat seurusteluni ovat kestäneet muutamista kuukausista muutamaan vuoteen.

        Ei kai tapailun ansiosta voi vielä tietää haluaako toisen kanssa loppuelämän suhteen? Yhtä lailla sen naisen pitäisi ensin sinunkin kanssasi seurustella ennen kuin hän voi tietää haluaako kanssasi avioliiton/perheen!

        "Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?"

        Aika useinhan se ihan virallisesti sovitaan että nyt ollaan oikeasti yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä ettei tapailla enää muita. Vasta siinä vaiheessa kun seurustellaan, on mahdollista pettää toista.
        Näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt.


      • Learnin process
        Mies 27v kirjoitti:

        "Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?"

        Ei se kuitenkaan selitä sitä miksi hänellä on niin paljon seurustelukokemusta. Kuinka vaikeaa se on oikeasti huomata ettei toinen ole se oikea?
        Tuntuu että aivan liian usein ihmiset hyppäävät seurustelusuhteeseen ihan vain että olisi joku suhde. Ehkä ihan vain seksin vuoksi. Tai sitten koska jotkut häpeää olla liian kauan sinkkuna, niin pitää äkkiä jostain löytää joku jonka kanssa seukata. Ei tapailu vaiheesta pidä kiirehtiä seurusteluvaiheeseen jos ei oikeasti tunnu että toinen on se oikea.
        Pitäisi myös osata erottaa "tuo on se oikea"-tunne siitä "tuo kiihottaa minua"-tunteesta.

        Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä minä nyt niin ehdoton näissä asioissa ole. Nyt puhuttiin kuitenkin ihanteesta. Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan. Sitten hän tapaa minut ja se on siinä.
        Mitään ihannetta en kuitenkaan kuvittele löytäväni.

        Seurusteleminen on ihmissuhdetaitojen opettelua, siksi siihen on kiva ryhtyä, vaikka olisi alussa selkeitäkin epäilyjä yhteensopivuudesta. LIsäksi omia jyrkkiä mielipiteitä on kiva ravistella ja katsoa, kuinka sopeutuvainen sitä itse onkaan vai onko lainkaan. Elämällä oppii.


      • Pikahöpö
        Mies 27v kirjoitti:

        "Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?"

        Ei se kuitenkaan selitä sitä miksi hänellä on niin paljon seurustelukokemusta. Kuinka vaikeaa se on oikeasti huomata ettei toinen ole se oikea?
        Tuntuu että aivan liian usein ihmiset hyppäävät seurustelusuhteeseen ihan vain että olisi joku suhde. Ehkä ihan vain seksin vuoksi. Tai sitten koska jotkut häpeää olla liian kauan sinkkuna, niin pitää äkkiä jostain löytää joku jonka kanssa seukata. Ei tapailu vaiheesta pidä kiirehtiä seurusteluvaiheeseen jos ei oikeasti tunnu että toinen on se oikea.
        Pitäisi myös osata erottaa "tuo on se oikea"-tunne siitä "tuo kiihottaa minua"-tunteesta.

        Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista. Enkä minä nyt niin ehdoton näissä asioissa ole. Nyt puhuttiin kuitenkin ihanteesta. Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan. Sitten hän tapaa minut ja se on siinä.
        Mitään ihannetta en kuitenkaan kuvittele löytäväni.

        "Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan.
        Sitten hän tapaa minut ja se on siinä."

        Ehe ehe, siis mikä on siinä? Että joku nainen voisi ensitapaamisella päättää, että sinä olet ihminen, jonka kanssa seukkaaminen kestäisi sopivan pitkän aikaa? No tuohan se juuri onkin sitä ulkokohtaisiin asioihin ihastumista. Jos suhde jatkuu pidempään ensitapaamisihastuksen jälkeenkin, se on vain hyvää tuuria eikä suinkaan kerro siitä, että sinusta näkisi heti, oletko se oikea vai et.


      • tyck
        Mies 27v kirjoitti:

        No sanotaan näin että toisesta PITÄISI nähdä jo tutustumisvaiheessa onko hän se oikea. Valitettavan usein kuitenkaan ei luoda kunnollista pohjaa suhteelle. Ei luoda yhteisiä pelisääntöjä. Ei rakenneta oikeanlaista yhteisymmärrystä ja luottamusta.
        Ei mietitä kunnolla voiko se suhde kestää loppuun asti.
        Tämä kaikki pitäsi tehdä jo tutustumisvaiheessa, mutta moni menee naimisiinkin ilman että kunnollista pohjaa on rakennettu.
        Seurataan vain sokeasti tunnetta.
        Kai se on olevinaan niin romanttista.
        Mutta samaan perustuu myös pettäminen. Pelkän tunteen seuraamiseen ilman että yhtään ajatellaan asiaa järkevästi.
        Hyvä suhde perustuu tunteeseen ja järkeen.

        Et ole vielä kertonut, miksi et pidä siitä, että seurustellaan , vaikkei tunneta kunnolla. Voisitko kertoa :)


      • mököttäjä
        Mies 27v kirjoitti:

        Mihin tuo kommenttisi liittyi? En minä ole sanonut että siinä on mitään pahaa jos on vaikea löytää sitä oikeaa. Sitä vain kommentoin ettei kannata hypätä seurustelusuhteeseen niin helposti.
        Yleensä toisesta näkee jo tapailuvaiheessa onko hän se oikea.
        Monella tuntuu olevan sellainen asenne että kun on niin vaikea löytää sitä oikeaa, niin ollaan sitten sen väärän kanssa jonkun aikaa että tule edes jonkun kanssa oltua. Siitä asenteesta en kauheasti pidä.

        Seurustelu ja tapailu ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa, ja joskus asiat eivät etene ennen kuin on luotu tilanne, jossa on riittävästi luottamusta. Se että vain tapaillaan ei ole riittävän vahva pohje sille, että olisin oma itseni kaikkine hirveyksineni. Eikä tämä ole useinkaan edes tietoista tällainen varovaisuus vaan ihminen uskaltaa näyttää kaikki puolet vasta turvallisessa ihmissuhteessa. Tapailusuhde ei ole minusta mitenkään läheinen ...välttämättä.


      • helppo elämä - nou
        Suurin osa miehistä kirjoitti:

        ei ymmärrä mitään edes autojen vikojen korjaamisesta puhumattakaan näin vaikeista asioista. Kun nykyajan nuoret aikuiset ovat saaneet kaiken helpolla ja ilman panostusta / vastoinkäymisiä, he kuvittelevat että parisuhdekin on juttu jonka voi vaihtaa toiseen tosta vain. Niinhän sen voikin mutta ei sitä onnea käytännössä kauaa kestä. Nykyajan ihminen ei vaan malta antaa juttujen kehittyä rauhassa. Sama asia sekä rahassa että rakkaudessa.

        No parisuhteesta ja sen vaikeuksista ei kukaan saa tietoa etukäteen ennen kuin kokeilee. Kun elämä on ollut vaikeaa, ei ole haluttu tehdä parisuhteesta yhtä hankaluutta lisää, vaan on suu mytyssä jatkettu eteenpäin vaikka mikä olisi, mutta tämä ei toimi nykyään. Onneksi myös mahdollisuudet löytää kumppani ovat suuremmat kuin kyläyhteisöissä ennen nettiaikaa.


      • Mies 27v
        simasuuneiti kirjoitti:

        Olet tavallaan ihan söpöllä tavalla ihan uskomattoman naiivi. Mikä selittää sen, että 27-vuotiaana olet kokematon.

        Ainakaan en ole kyynistynyt. Sinullahan ei ole todisteita siitä että olisin naiivi. Ehkä minä tiedän tarkkaan mistä puhun. Ehkä minä todella tunnen toimivan parisuhteen salat ja sitten kun päädyn ensimmäiseen seurustelusuhteeseeni, niin se todellakin on kestävä. Uskon puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää.

        Tuota en jaksa täällä yleisesti kommentoida miksi olen vielä seurustelukokematon. Siihen on monia syitä. Siis muitakin kuin se että en hyppää kenen kanssa tahansa suhteeseen. Ja se että en käy baareissa joissa varmaan suurin osa suomalaisista ihmissuhteista syntyy. Mutta ei minussa siis mitään vikaa ole ainakaan.


      • sweet30
        crazy_catwoman kirjoitti:

        "Jos on paljon kokemusta seurustelusta, se kertoo usein myös siitä, ettei osaa pitää suhdetta kasassa. Tai sitten se kertoo siitä, että hyppää seurustelusuhteeseen ilman harkintaa. Silloinkin jos seurustelusuhteiden kaatumiset eivät ole oma vika, niin kyllä se vähän pistää miettimään, että miksi hänet on niin monta kertaa jätetty? Onko hänessä jotain vikaa?"

        Jos hän ei vaan ole löytänyt sua aikaisemmin?

        Minulla itselläni on paljon seurustelu kokemuksia ja kokemattomat miehet mua ei kiinnosta. ensinnäkin siksi että ne ei tajua parisuhteista mitään, he ei osaa sänkypuuhia ja vielä se että ne ovat yleensä juntteja eikä mitään kovin romanttisia, tohveli sankareita.
        Minulla on ollu montaa parisuhdetta ja ei tarkoita etteikö osaa pitää niitä kasassa..
        Jokainen varmasti tekee parhaansa, ei ole oikeaa tai väärä tapaa seurustella on vain erillaisia ihmisiä ja kaikki ei vain sovi yhteen.
        Sitä parisuhteessa huomaa vaan jossain vaiheessa olevansa täysin erillainen tai ihmiset vaan muuttuu, riitaantuu, ym ym on monia syitä mutta koen itse olevani hyvä kumppani juuri siksi koska olen kokenut. Itse olen eronnut monista eri syistä, ensimmäinen pitkä suhde 3v loppui toisen jatkuvaan pettämiseen.. Miksi sellaista haluaa edes pitää kasassa? Kaksi seuraava pitkää 3v suhdetta loppui miehen juomiseen ja väkivaltaan, Miksi ihmeessä sellaisestakaan pitäis pitää kiinni tai pitää kasassa?
        Ja Viimeisin pitkä suhde meni niin että mieheni sairastui leukemiaan ja olin vierellä loppuun asti, hän nukkui pois.
        Eli ei ole yhdestä ihmisestä kiinni suhteen toimivuus ja kasassa pitäminen vaan "love is a 2 way street"
        Mutta kaiken kokemani jälkeen koen olevani parempi ihminen, parempi kumppanina ja en muuttaisi mitään koska tiedän että asiat tapahtui tarkoituksella.
        En haluaisi edes olla kokematon.. Minulla on nyt niin paljon enemmän annettavaa ja olen sinut kaiken kanssa.
        Pitkät parisuhteet vaan opettaa,niin se menee! Ja mielipiteitähän voi olla jokaisella.


      • pohjate
        simasuuneiti kirjoitti:

        Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

        Minun logiikkani mukaan seurusteluvaihe on olemassa sitä varten, että nähdään sovitaanko yhteen eli omat seurusteluni ovat kestäneet muutamista kuukausista muutamaan vuoteen.

        Ei kai tapailun ansiosta voi vielä tietää haluaako toisen kanssa loppuelämän suhteen? Yhtä lailla sen naisen pitäisi ensin sinunkin kanssasi seurustella ennen kuin hän voi tietää haluaako kanssasi avioliiton/perheen!

        Onko seurustelun tarkoitus sitten selvittää, sopiiko pariskunta "loppuelämänsä ajan yhteen", sitähän ei pysty mikään seurustelu ennustamaan. Ellei sitten elä kuolemaansa asti seurustelusuhteessa.

        Muuten, kun olet seurustellut muutaman vuoden, eikö suhde ole silloin ollut melko hyvällä pohjalla?


      • teoria on eri juttu
        Mies 27v kirjoitti:

        "ymmärsinköhän nyt oikein"

        Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Kommentoin vain tuon kinkelade koffin näkemystä että ihminen joka on ollut suhteessa aikaisemmin voi turhautua seurustelukokemattomaan ihmiseen jolle kaikki on niin uutta. Pointtini oli nimenomaan sama kuin sinunkin. Uusi seurustelusuhde on aina uusi asia, oli kumppanina sitten kokematon tai kokenut ihminen.
        Kokemattoman kanssa voi tulla ongelmia koska kaikki on hänelle uutta. Kokeneen kanssa voi tulla ongelmia koska hän on tottunut tekemään asiat eri tavalla.

        "itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin"

        Olen aivan samaa mieltä. Jokaisessa suhteessa pitää löytää se yhteinen sävel. Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa.

        "Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa. "

        Tuo lausahdus kuulostaa samalta kuin "eihän siitä ole mitään hyötyä, että olet asunut ulkomailla eri maissa, kun tässä nykyisessä työssäsi et asu ulkomailla."

        Tietenkin parisuhteista on hyötyä, koska ne koulivat ihmistä. Useimmiten pehmentävät kulmia ja tuovat ymmärrystä siitä, mitä läheiseltä ihmissuhteelta ylipäätään kannattaa vaatia ja mitä itseltä odotetaan. Eivät nämä asiat tule automaattisesti selviksi siinä ekassa neitsytsuhteessa, vaan siitä lähdetään kävelemään ja opiksi otetaan vasta jälkeenpäin. Olet varmaan kuullut monia eronneiden tarinoita siitä, kuinka he suhtautuvat uuden kumppanin kanssa eri tavoin asioihin. Sama pätee seurustelusuhteesta eronneisiin. Oppia ikä kaikki.


      • pölönen
        simasuuneiti kirjoitti:

        Olet tavallaan ihan söpöllä tavalla ihan uskomattoman naiivi. Mikä selittää sen, että 27-vuotiaana olet kokematon.

        JEP Samaa mieltä neidin kanssa..
        Toi 27mies luulee tietävänsä kaiken ja elävänsä jossakin Liisa ihmeenmaassa!
        kaikki ei mene ihan noin kun aina haluaa tai toivoo ja unelmoi,
        mutta eihän susta nyt voi odottaa mitään muutakaan koska olet kokematon ja sun puheet on kyllä tuulesta tempastuja. Koska kokemuksestahan sä ei oikein voi puhua jos sitä ei ole!!
        Siksi et halua kokematonta naista koska sulla on pelko ettet tule riittämään,
        eikä tollasta jaarittelua jaksa kukaan!


      • Alibullenin neiti
        Mies 27v kirjoitti:

        "ymmärsinköhän nyt oikein"

        Et tainnut ymmärtää ihan oikein. Kommentoin vain tuon kinkelade koffin näkemystä että ihminen joka on ollut suhteessa aikaisemmin voi turhautua seurustelukokemattomaan ihmiseen jolle kaikki on niin uutta. Pointtini oli nimenomaan sama kuin sinunkin. Uusi seurustelusuhde on aina uusi asia, oli kumppanina sitten kokematon tai kokenut ihminen.
        Kokemattoman kanssa voi tulla ongelmia koska kaikki on hänelle uutta. Kokeneen kanssa voi tulla ongelmia koska hän on tottunut tekemään asiat eri tavalla.

        "itse ainakin olen sitä mieltä että siinä vaiheessa, kun seurustelu alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin ole seurustellut niin ihan KAIKKI on jokatapauksessa uutta, koska kyseessä on eri ihminen kuin edellisissä suhteissa. eihän mitenkään voi olettaa, että se mikä toimii yhden kanssa, pätee sitten muihinkin"

        Olen aivan samaa mieltä. Jokaisessa suhteessa pitää löytää se yhteinen sävel. Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa.

        "Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa. "

        Tässä tuli tärkeä juttu esiin: parisuhteissa kaikki EI ole uutta ja täysin omien lakien mukaan toimivaa eri ihmisillä. Monet perusjutut toimivat kaikissa tai useimmissa parisuhteissa ja niitä opetellaan yleensä niissä kiville menneissä virityksissä. Jotkut ovat näissäkin asioissa oppivaisempia kuin toiset, jotkut jopa luonnonlahjakkuuksia ;)


      • jiupau
        itsetuntija kirjoitti:

        Itse kuulun niihin, joiden mielestä seurustelusta on hyvä olla kokemusta, koska sitten ainakin tietää paremmin mitä haluaa ja mikä sopii itselle. Seurustelu on kasvattava kokemus ja suhteen aikana oppii itsestään paljon uusia asioita.

        Pelkäät, että nainen haikailee exän/exien perään, jos on ollut aiempia suhteita. Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta? Kokeneemmat tietävät miten vaikea on löytää oikeanlaista ja kun sen löytävät, pysyvät uskollisena ja arvostavat suhdettaan ihan eri tavalla.

        Esimerkiksi jos suhteessa tulee riitaa niin kokematon saattaa miettiä, että olisikohan jonkun toisen kanssa helpompaa jne. Itsellä takana 2 suhdetta ja kolmas menossa, ja osaan arvostaa suhdetta ihan eri tavalla kuin 10 vuotta sitten. Ja itse en haikaile exien perään -- itse olen suhteet päättänyt lopettaa ja yrittänyt myös säilyttää exät kavereina siinä kuitenkaan onnistumatta. Jokainen seurustelukumppani on ollut edellistä parempi, oppimisesta johtuen.

        Ja jos joku väittää, että tapaillessa oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin tietääkseen onko hän sopiva niin en oikein usko. Vasta vuosien varrella oppii toisen oikeasti tuntemaan ja huomaa miten se arki sujuu ja miten toinen toimii kriisitilanteissa jne. Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa? Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana. Yritin olla tukena ja auttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä.

        Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta. Itselle siis sopii kokeneempi.

        Ja haluan vielä lisätä, että aiemmat suhteeni ovat olleet pitkäaikasia osittain siksi, koska en halua luovuttaa heti ja olen lojaali. Suhteen lopetan vasta sitten kun huomaan ettei se toimi vaikka mitä yrittäisi.

        Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä. Itsellä näin ei ole, joten on pitänyt vähän enemmän "testailla" millainen mies sopii.

        Erinomainen kommentti!


      • Mies 27v
        menneet meni jo kirjoitti:

        "Silloin ei tarvitse myöskään pelätä sellaista että kumppani haikailee jonkun exänsä perään. Ihanne on se että kaikki suurimmat rakkauden kokemukset saa kokea yhdessä sen oikean kanssa."

        Se, että on paljon seurustelusuhteita ei lisää riskiä entisen perään haikailuun. Yhtä lailla se kahden kanssa seurustellut voi haikailla entisensä perään, mielestäni riski on silloin jopa suurempi kuin paljon seurustelleella jolla on mahdollisesti jo kokemusta tuosta haikailusta ja ymmärrystä, että se ei kannata.

        No tuo exän perään haikailu oli vain yksi esimerkki. On minullakin yksi peräänhaikailija vaikken olekaan virallisesti seurustellut. Enpä haluaisi olla hänen nykyisen poikaystävänsä paikalla.

        Mutta siinä on siis paljon muitakin miinuksia jos toisella on paljon seurustelukokemusta. Esim. kaikki on yleensä kaikkein hauskinta ja nautinnollista ekalla kerralla kun sen tekee. Ihminen joka on seurustellut paljon on jo kokenut suurimman osan kaikista seurusteluun liittyvästä vilpittömästä ekan kerran riemuista. Sitten kaikki on kärjistetysti sanottuna vain saman toistoa uuden kumppanin kanssa.

        En nyt jaksa mitään listaa tehdä kaikista seurustelukokemuksen miinuksista kuitenkaan. Mielestäni ihanne on se että kokemusta on vähän. Mutta ei se nyt mikään katastrofi ole jos sitä kokemusta on kertynyt. Kaikki on tapauskohtaista.


      • näinkö se menee
        Mies 27v kirjoitti:

        Kyllä olen kokematon seurusteluasioissa, koska en ala seurustelemaan ennen kuin toinen oikeasti tuntuu siltä oikealta.
        En ole mikään liian kranttu. Minkäs sille voi että en ole törmännyt ihmiseen josta en olisi jo tapiluvaiheessa löytänyt olennaisia "vikoja" joita toinen ei kuitenkaan voinut tai halunnut itsessään muuttaa. Olen aina kuitenkin onnistunut lopettamaan tapailun hyvissä väleisssä.

        Itse olen 100% avoin ja sopivassa määrin joustava. Hyvä kuuntelemaan ja sopimaan riidat. Tiedän että kun päädyn suhteeseen, se ei tule kaatumaan minun takiani. Jos alan seurustella sitoudun siihen kunnolla.
        Ei se niin vaikeaa ole tapailuvaiheessa huomata onko kumppani samoilla linjoilla asian suhteen.

        Jos kumppanisi osoittautuu hirviöksi ja sinä jätät hänet, tarkoittaako se silloin sitä, että seurustelu loppui sen toisen takia - ei sinun ? Vai aiotko vain jatkaa suhdetta ikuisuuteen asti, koska seurustelu on sinulle yhtä pitävä asia kuin avioliitto katolisille.

        Todellakin, seurustelu kuulostaa olevan sinulle ikäänkuin sopimus, josta sinä pidät kiinni maailman tappiin. Jos näin on, sinun pitäisi sanoa tapailukumppaneillesi suoraan, että oikeastaan et hyväksy seurustelua lainkaan, vaan tapailun jälkeen alkaa elinikäinen liitto.


      • Mies 27v
        pölönen kirjoitti:

        JEP Samaa mieltä neidin kanssa..
        Toi 27mies luulee tietävänsä kaiken ja elävänsä jossakin Liisa ihmeenmaassa!
        kaikki ei mene ihan noin kun aina haluaa tai toivoo ja unelmoi,
        mutta eihän susta nyt voi odottaa mitään muutakaan koska olet kokematon ja sun puheet on kyllä tuulesta tempastuja. Koska kokemuksestahan sä ei oikein voi puhua jos sitä ei ole!!
        Siksi et halua kokematonta naista koska sulla on pelko ettet tule riittämään,
        eikä tollasta jaarittelua jaksa kukaan!

        Voi voi, olen pahoillani että sinulla on huonoja seurustelukokemuksia, mutta älä pura niitä minuun, kiitos.
        Jos olisit jaksanut lukea kaiken mitä olen sanonut, tietäisit etten elä missään fantasiamaailmassa ja tiedän ettei kaikki mene aina niin kuin unelmoi.
        Enkä minä jaarittele. olen vain kohteliaasti vastaillut kysymyksiin.


      • Mies 27v
        teoria on eri juttu kirjoitti:

        "Siksi en näe mitään syytä miksi kumppanilla pitäisi olla seurustelukokemusta. Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa. "

        Tuo lausahdus kuulostaa samalta kuin "eihän siitä ole mitään hyötyä, että olet asunut ulkomailla eri maissa, kun tässä nykyisessä työssäsi et asu ulkomailla."

        Tietenkin parisuhteista on hyötyä, koska ne koulivat ihmistä. Useimmiten pehmentävät kulmia ja tuovat ymmärrystä siitä, mitä läheiseltä ihmissuhteelta ylipäätään kannattaa vaatia ja mitä itseltä odotetaan. Eivät nämä asiat tule automaattisesti selviksi siinä ekassa neitsytsuhteessa, vaan siitä lähdetään kävelemään ja opiksi otetaan vasta jälkeenpäin. Olet varmaan kuullut monia eronneiden tarinoita siitä, kuinka he suhtautuvat uuden kumppanin kanssa eri tavoin asioihin. Sama pätee seurustelusuhteesta eronneisiin. Oppia ikä kaikki.

        "Tietenkin parisuhteista on hyötyä, koska ne koulivat ihmistä."

        Parisuhteella voi olla ihmiseen hyvä vaikutus tai huono vaikutus. Jotkut myös kyynistyvät ja katkeroituvat niiden seurauksena. En siis näe mitään syytä miksi pitäisi toivoa että toisella olisi jo valmiiksi seurustelukokemusta. On ihan arpapeliä onko seurustelulla ollut häneen hyvä vai huono vaikutus. Olen kyllä tapaillut naisia joilla on aikaisempaa seurustelukokemusta. Minä olen aina ollut se joka on saanut pehmittää heidän kulmiaan. Opettanut heille avoimuutta, joustavuutta jne...
        Jos kerran seurustelukokemus tekee ihmisestä niin viisaan, niin eikö sen olisi pitänyt mennä niin päin että he pehittävät minun kulmia ja opettavat minulle kanssakäymistä?


      • Mies 27v
        Alibullenin neiti kirjoitti:

        "Eihän sittä kokemuksesta ole pahemmin hyötyä, koska kaikki on jokatapuksessa uutta. Siitä saattaa joissain tapauksissa olla vain haittaa. "

        Tässä tuli tärkeä juttu esiin: parisuhteissa kaikki EI ole uutta ja täysin omien lakien mukaan toimivaa eri ihmisillä. Monet perusjutut toimivat kaikissa tai useimmissa parisuhteissa ja niitä opetellaan yleensä niissä kiville menneissä virityksissä. Jotkut ovat näissäkin asioissa oppivaisempia kuin toiset, jotkut jopa luonnonlahjakkuuksia ;)

        No joo, en nyt tarkoittanut että IHAN kaikki toimisi kaikissa parisuhteissa eritavalla. Esimerkiksi juuri avoimuus ja rehellisyys ovat aina tärkeitä asioita.
        Mutta tuo on totta että jotkut ovat oppivaisempia kuin toiset. Se on yksi syy miksi en näe mitään syytä vaatia toiselta seurustelukokemusta. Ei se kuitenkaan takaa yhtään että hän ymmärtäisi ihmisuhde asioista sen enmpää kuin seurustelu kokematonkaan.


      • Mies 27v
        näinkö se menee kirjoitti:

        Jos kumppanisi osoittautuu hirviöksi ja sinä jätät hänet, tarkoittaako se silloin sitä, että seurustelu loppui sen toisen takia - ei sinun ? Vai aiotko vain jatkaa suhdetta ikuisuuteen asti, koska seurustelu on sinulle yhtä pitävä asia kuin avioliitto katolisille.

        Todellakin, seurustelu kuulostaa olevan sinulle ikäänkuin sopimus, josta sinä pidät kiinni maailman tappiin. Jos näin on, sinun pitäisi sanoa tapailukumppaneillesi suoraan, että oikeastaan et hyväksy seurustelua lainkaan, vaan tapailun jälkeen alkaa elinikäinen liitto.

        Hohhoijaa, ymmärrän että et jaksa lukea kaikkia näitä kommentteja, mutta ei kannata siinä tapauksessa kommentoida ollenkaan.
        Olen jo vaikka kuinka monta kertaa sanonut etten ole mitenkään ehdoton näissä asioissa. Eli on ihan ymmärrettävää jos lopettaa suhteen koska kumppani muuttui yhtäkkiä hirviöksi.
        En ole missään sanonut että seurustelu olisi yhtä pitävä liitto kuin avioliitto.


      • Mies 27v
        mököttäjä kirjoitti:

        Seurustelu ja tapailu ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa, ja joskus asiat eivät etene ennen kuin on luotu tilanne, jossa on riittävästi luottamusta. Se että vain tapaillaan ei ole riittävän vahva pohje sille, että olisin oma itseni kaikkine hirveyksineni. Eikä tämä ole useinkaan edes tietoista tällainen varovaisuus vaan ihminen uskaltaa näyttää kaikki puolet vasta turvallisessa ihmissuhteessa. Tapailusuhde ei ole minusta mitenkään läheinen ...välttämättä.

        "Tapailusuhde ei ole minusta mitenkään läheinen ...välttämättä."

        Kyllä se voi olla.


      • Mies 27v
        pohjate kirjoitti:

        Onko seurustelun tarkoitus sitten selvittää, sopiiko pariskunta "loppuelämänsä ajan yhteen", sitähän ei pysty mikään seurustelu ennustamaan. Ellei sitten elä kuolemaansa asti seurustelusuhteessa.

        Muuten, kun olet seurustellut muutaman vuoden, eikö suhde ole silloin ollut melko hyvällä pohjalla?

        "Onko seurustelun tarkoitus sitten selvittää, sopiiko pariskunta "loppuelämänsä ajan yhteen""

        Jotenkin noin näkisin asian joo. Mutta eihän 100% varma tietenkään koskaan voi olla siitä että liitto tulee kestämään. Parempi todennäköisyys kuitenkin on niiden suhteiden pystyssä pysymisellä, joiden eteen on tehty se ns. pohjatyö.

        "Muuten, kun olet seurustellut muutaman vuoden, eikö suhde ole silloin ollut melko hyvällä pohjalla?"

        Joillain on, joillain ei. Eihän se seurustelusuhteen kesto välttämttä kerro suhteesta paljoakaan. Jotkut sinnittelee huonossa suhteessa pitkäänkin. Ja tosiaan, jotkut menee naimisiinkin ilman että seurustelulla on kunnollista pohjaa.


      • Mies 27v
        Pikahöpö kirjoitti:

        "Ihanne on se, että nainen on esim. käynyt treffeillä erilaisten miesten kanssa, mutta kukaan niistä ei ole ollut kunnollinen joten hän ei ole ikinä päätynyt seurustelemaan.
        Sitten hän tapaa minut ja se on siinä."

        Ehe ehe, siis mikä on siinä? Että joku nainen voisi ensitapaamisella päättää, että sinä olet ihminen, jonka kanssa seukkaaminen kestäisi sopivan pitkän aikaa? No tuohan se juuri onkin sitä ulkokohtaisiin asioihin ihastumista. Jos suhde jatkuu pidempään ensitapaamisihastuksen jälkeenkin, se on vain hyvää tuuria eikä suinkaan kerro siitä, että sinusta näkisi heti, oletko se oikea vai et.

        Joo, en tarkoittanut että hän ensitapaamisella päättäisi että olen se oikea. En vain jaksanut sepustaa koko sitä prosessia että sitten hän haluaa tavata uudestaan ja sitten jutellaan avoimuudesta ja ollaan kaikessa samalla aaltopituudella jne...


      • Mies 27v
        tyck kirjoitti:

        Et ole vielä kertonut, miksi et pidä siitä, että seurustellaan , vaikkei tunneta kunnolla. Voisitko kertoa :)

        "Et ole vielä kertonut, miksi et pidä siitä, että seurustellaan , vaikkei tunneta kunnolla. Voisitko kertoa?"

        No ensinnäkin siitä voi syntyä monia ongelmia. Yksi tyypillinen ongelma on se että usein ihminen rakastuu siihen tyyppiin jonka kanssa alkoi tutustumatta seurustelemaan. Mutta silloin rakastuu vain siihen kuvaan jonka seurustelukumppani antaa itsestään. Pitäisi tutustua kunnolla, ettei rakastuisi kumppanin feikkiminään.
        Sitten alkaa ongelmat kun kumppanin todellinen puoli tulee esiin. Joskus seurustelu on siinä vaiheessa jatkunut jo niin kauan ettei herkkä ihminen ehkä uskalla erota koska on niin tottunut jo siihen kumppaniinsa. Ei uskalla erota vaikkei kumppani oikeasti olekaan se ihminen johon alunperin rakastui.
        Tuo nyt on vain yksi esimerkki ongelmista joita voi syntyä jos ei kunnolla ensiksi tutustuta.

        Kysymys kuuluu, miksi pitäisi seurustella ennen kuin toista kunnolla tuntee? Seksinkö takia? Vai ihan vain koska on noloa olla liian kauan sinkku niin pitää sitten jonkun kanssa väkisin seurustella?

        Eikö se ole kaikin puolin järkevämpää suostua seurustelemaan vasta sitten kun oikeasti haluaa olla sen toisen kanssa. Silloin ei ensinnäkään anna toiselle turhaa toivoa. Sitäpaitsi eikö seurusteluun kuulu se ettei silloin tapailla muita. Onko järkeä luvata ettei tapaile muita jos ei ole edes kunnolla vielä toisesta kiinnostunut. Pitää kieltäytyä treffipyynnöistä koska on varattu. Samalla ehkä kieltäytyy tapaamasta sitä unelmien kumppania, koska on sitoutunut seurustelemaan ihmisen kanssa jota ei kunnolla edes tunne.
        Samalla tuhlaa myös sen toisen aikaa kun kieltää häntäkin tapailemasta muita.


      • liisukki
        Mies 27v kirjoitti:

        "Et ole vielä kertonut, miksi et pidä siitä, että seurustellaan , vaikkei tunneta kunnolla. Voisitko kertoa?"

        No ensinnäkin siitä voi syntyä monia ongelmia. Yksi tyypillinen ongelma on se että usein ihminen rakastuu siihen tyyppiin jonka kanssa alkoi tutustumatta seurustelemaan. Mutta silloin rakastuu vain siihen kuvaan jonka seurustelukumppani antaa itsestään. Pitäisi tutustua kunnolla, ettei rakastuisi kumppanin feikkiminään.
        Sitten alkaa ongelmat kun kumppanin todellinen puoli tulee esiin. Joskus seurustelu on siinä vaiheessa jatkunut jo niin kauan ettei herkkä ihminen ehkä uskalla erota koska on niin tottunut jo siihen kumppaniinsa. Ei uskalla erota vaikkei kumppani oikeasti olekaan se ihminen johon alunperin rakastui.
        Tuo nyt on vain yksi esimerkki ongelmista joita voi syntyä jos ei kunnolla ensiksi tutustuta.

        Kysymys kuuluu, miksi pitäisi seurustella ennen kuin toista kunnolla tuntee? Seksinkö takia? Vai ihan vain koska on noloa olla liian kauan sinkku niin pitää sitten jonkun kanssa väkisin seurustella?

        Eikö se ole kaikin puolin järkevämpää suostua seurustelemaan vasta sitten kun oikeasti haluaa olla sen toisen kanssa. Silloin ei ensinnäkään anna toiselle turhaa toivoa. Sitäpaitsi eikö seurusteluun kuulu se ettei silloin tapailla muita. Onko järkeä luvata ettei tapaile muita jos ei ole edes kunnolla vielä toisesta kiinnostunut. Pitää kieltäytyä treffipyynnöistä koska on varattu. Samalla ehkä kieltäytyy tapaamasta sitä unelmien kumppania, koska on sitoutunut seurustelemaan ihmisen kanssa jota ei kunnolla edes tunne.
        Samalla tuhlaa myös sen toisen aikaa kun kieltää häntäkin tapailemasta muita.

        ajattelen täysin samalla tavalla, jännä juttu vaan on se että sinulla ei ole kokemusta ja minulla on.... (vai annatko vain sen kuvan että sinulla ei ole kokemusta, koska mielestäni tiedät mistä puhut ja jotta voi puhua, niin yleensä on myös kokemusta..)

        on se jännä juttu.


      • ei vapaa
        Mies 27v kirjoitti:

        "Et ole vielä kertonut, miksi et pidä siitä, että seurustellaan , vaikkei tunneta kunnolla. Voisitko kertoa?"

        No ensinnäkin siitä voi syntyä monia ongelmia. Yksi tyypillinen ongelma on se että usein ihminen rakastuu siihen tyyppiin jonka kanssa alkoi tutustumatta seurustelemaan. Mutta silloin rakastuu vain siihen kuvaan jonka seurustelukumppani antaa itsestään. Pitäisi tutustua kunnolla, ettei rakastuisi kumppanin feikkiminään.
        Sitten alkaa ongelmat kun kumppanin todellinen puoli tulee esiin. Joskus seurustelu on siinä vaiheessa jatkunut jo niin kauan ettei herkkä ihminen ehkä uskalla erota koska on niin tottunut jo siihen kumppaniinsa. Ei uskalla erota vaikkei kumppani oikeasti olekaan se ihminen johon alunperin rakastui.
        Tuo nyt on vain yksi esimerkki ongelmista joita voi syntyä jos ei kunnolla ensiksi tutustuta.

        Kysymys kuuluu, miksi pitäisi seurustella ennen kuin toista kunnolla tuntee? Seksinkö takia? Vai ihan vain koska on noloa olla liian kauan sinkku niin pitää sitten jonkun kanssa väkisin seurustella?

        Eikö se ole kaikin puolin järkevämpää suostua seurustelemaan vasta sitten kun oikeasti haluaa olla sen toisen kanssa. Silloin ei ensinnäkään anna toiselle turhaa toivoa. Sitäpaitsi eikö seurusteluun kuulu se ettei silloin tapailla muita. Onko järkeä luvata ettei tapaile muita jos ei ole edes kunnolla vielä toisesta kiinnostunut. Pitää kieltäytyä treffipyynnöistä koska on varattu. Samalla ehkä kieltäytyy tapaamasta sitä unelmien kumppania, koska on sitoutunut seurustelemaan ihmisen kanssa jota ei kunnolla edes tunne.
        Samalla tuhlaa myös sen toisen aikaa kun kieltää häntäkin tapailemasta muita.

        Mietin vaan että kuinka tutustua jos ei seurustele? Ehkä en ymmärrä enää noin nuoren ajatuksia:) Kokemuksen myötä olen kyllä sitä mieltä että toista voi tapailla vaikka vuoden tuntematta kuitenkaan. Nooh... olenhan jo puolivuosisataa elänytkin ja välillä jopa 10 vuotta ilman minkäänlaista suhdetta. Suhteita on monenlaisia. Tärkeintä kuitenkin on ettei jatka, jos ei tunnu hyvältä eikä asiat korjaannu vaikka yrittää niitä korjata. Jos itsellä ei ole hyvä olla ei muillakaan lähelläsi ole hyvä olla.


      • 27
        Mies 27v kirjoitti:

        "Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten se luotettavuus ja rehellisyys katsotaan?"

        No aika hyvin sen avoimuuden huomaa jo toisen äänestä, katseesta, siitä kuinka paljon hän epäröi jne... Onko hänen epämukava puhua jostain aiheesta.
        Yrittääkö hän kaunistella asioita vai puhuuko hän rehellisesti myös omista negatiivisista puolistaan. Onko hän yhtä kiinnostunut kuulemaan myös sinusta kaikki pienetkin yksityiskohdat.

        Usein tulee jo tapailuvaiheissa tilanteita kun toisen teot eivät vastaa puheita. Ei se kuitenkaan aina ole merkki toisen epärehellisyydestä. Pitää ottaa asia puheeksi.

        Pitäisi pyrkiä siihen että kaikesta voi puhua vapautuneesti ja kaikkea saa kysyä. Toinen on halukas vastaamaan kaikkeen vaikka niin yksityiskohtaisesti kuin toinen ikinä vaatii. Jos tunnelma on täynnä välitämistä vaikka puhuttaisiin kuinka vaikeista asioista, niin se on merkki siitä että luottamus on löytynyt.

        Ei kaikista todellakaan ole mukavaa vastailla toisten uteluihin. On asioista, joista tulee epämiellyttäviä ja raskaita muistoja mieleen. Omaa mielipahaansa ei kuitenkaan halua työntää toisen naamalle, joten mieluummin sitten vaikenee niistä asioista, vaikkei niissä mitään salattavaa sinällään olisikaan.


      • teoria on eri juttu
        Mies 27v kirjoitti:

        "Tietenkin parisuhteista on hyötyä, koska ne koulivat ihmistä."

        Parisuhteella voi olla ihmiseen hyvä vaikutus tai huono vaikutus. Jotkut myös kyynistyvät ja katkeroituvat niiden seurauksena. En siis näe mitään syytä miksi pitäisi toivoa että toisella olisi jo valmiiksi seurustelukokemusta. On ihan arpapeliä onko seurustelulla ollut häneen hyvä vai huono vaikutus. Olen kyllä tapaillut naisia joilla on aikaisempaa seurustelukokemusta. Minä olen aina ollut se joka on saanut pehmittää heidän kulmiaan. Opettanut heille avoimuutta, joustavuutta jne...
        Jos kerran seurustelukokemus tekee ihmisestä niin viisaan, niin eikö sen olisi pitänyt mennä niin päin että he pehittävät minun kulmia ja opettavat minulle kanssakäymistä?

        "Jos kerran seurustelukokemus tekee ihmisestä niin viisaan, niin eikö sen olisi pitänyt mennä niin päin että he pehittävät minun kulmia ja opettavat minulle kanssakäymistä?"

        No ei tietenkään, jos olette lähteneet liikkeelle eri tasoilta. Mistä tiedät, kuinka kulkmikkaita möhmelöitä nämä tapailemasi neidot ovat olleet _ennen_ ensimmäistä suhdettaan.

        Mutta kyllä, olet oikeassa siinä, että voi se mennä myös toisinpäin.Jos on onnistunut löytämään itselleen patologisen paskapään partnerikseen, se saattaa tehdä ihmisen aika araksi.


      • Houpou
        Mies 27v kirjoitti:

        "Nojoo, mutta taisit sanoa että "mitä vähemmän kokemusta sen parempi". "

        Niin, se on se ihanne. Olisi hyvä jos ihmiset ainakin pyrkisivät siihen, etteivät keräisi suurta määrää seurustelukokemusta vaan yrittäisivät alusta lähtien löytää sen oikean. Eivät seurustelisi niiden kanssa jotka eivät tunnu oikealta jne...
        Sama pätee kaikkiin säätämisjuttuihin myös.

        "Ehkä joku "mitä luotettavampi sen parempi" tai jotain voisi olla oma ihanne."

        Niin, tuo on tietysti paljon tärkeämpi kriteeri parinvalinnassa kuin se kuinka kokenut toinen on. Mutta nythän ei kysytty että kuinka luotettavia toivoisitte kumppanin olevan.

        "Eikö ihanne sitten ole olemassa siksi, että siihen yrittää pyrkiä?"

        Kyllä. Kannatta alusta lähtien pyrkiä löytämään se oikea, eikä seurustella väärien kanssa ihan vain että olisi joku jonka kanssa seukata.

        Sä olet ainakin kärsivällinen, jaksat vastata kaikille jotka kysyvät samaa asiaa :)


      • Jaarin jaa
        pölönen kirjoitti:

        JEP Samaa mieltä neidin kanssa..
        Toi 27mies luulee tietävänsä kaiken ja elävänsä jossakin Liisa ihmeenmaassa!
        kaikki ei mene ihan noin kun aina haluaa tai toivoo ja unelmoi,
        mutta eihän susta nyt voi odottaa mitään muutakaan koska olet kokematon ja sun puheet on kyllä tuulesta tempastuja. Koska kokemuksestahan sä ei oikein voi puhua jos sitä ei ole!!
        Siksi et halua kokematonta naista koska sulla on pelko ettet tule riittämään,
        eikä tollasta jaarittelua jaksa kukaan!

        Pölönen, opettelisit sinäkin jaarittelemaan, naiset tykkää siitä.


      • Nimamarkki
        jiupau kirjoitti:

        Erinomainen kommentti!

        Komppaan!!

        Tässä näemme, että "jokainen ei todellakan ole oman onnensa seppä", vaan ympärillämme olevat ihmiset vaikuttavat paljonkin siihen, mitä meistä tulee ja miten kauan se kestää, että meistä tulee sitä, mitä oikeasti olemme. Vaikkapa sitten herrasmiehen arvoisia naisia.


      • paras peruste ikinä
        itsetuntija kirjoitti:

        Pakko vielä kysyä, että tarkoitatko siis että haluat ennen seurustelua rakastua ja tietää voiko toiseen luottaa sekä olla yhteisymmärryksessä? Itsellä menee noiden asioiden selvittämiseen ja saavuttamiseen aikaa. Miten pitkään yleensä tapailet naista? Oletko vielä löytänyt sopivaa ehdokasta (kriteeriesi suhteen), joka esim. ei itse ollut sinusta tarpeeksi kiinnostunut tai muusta syystä juttu ei toiminut?

        Itse koen että seurustelu on tavallaan koeaika, jonka aikana selvitetään halutaanko toisen kanssa viettää loppuelämä eli mennä esim. naimisiin, hankkia lapsia jne. Tapailu on enemmän sitten vain pintaraapaisu, minkä aikana selviää vain murto-osa siitä millainen ihminen sitten todellisuudessa on. Riippuu tietysti miten paljon aikaa tapailuun käyttää, mutta tuskin kukaan tapailee toista kuukausikaupalla.

        Ja vaikka kuinka yrittäisi olla täysin avoin ja rehellinen, niin jos itsetuntemus ei ole hyvä niin helposti väittää olevansa muuta kuin oikeasti on. Ja kokemus nimenomaan lisää itsetuntemusta, koska vuorovaikutuksessa joutuu peilaamaan itseään toisen kautta. Itsekin olen parisuhteiden aikana huomannut etten oikeastaan ole ihan sellainen kuin aiemmin kuvittelin. Ja olen myös huomannut että moni tapailemani mies on kertonut miten hän on tosi rehellinen yms. mutta kun enemmän tutustuu niin huomaa että pitää valehtelua ihan hyväksyttävänä tietyissä "poikkeustapauksissa". Ihmisillä on usein vääristyneet käsitykset itsestään.

        Saatat ehkä olla hieman liian vaativa myös itsesi suhteen. Ei väärän ihmisen kanssa seurustelu ole mikään maailmaa kaatava juttu, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä ettei seurustella saisi esim. siksi ettei halua olla yksin jne. Erota voi aina, jos tuntuu ettei tämä toimi.

        Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea etsintään :)

        Minusta yksinäisyyden ja yksinelon inhoaminen on aivan hemmetin hyvä syy sille, että rupeaa olemaan toisen ihmisen kanssa :D


      • jhgfr
        Mies 27v kirjoitti:

        Hohhoijaa, ymmärrän että et jaksa lukea kaikkia näitä kommentteja, mutta ei kannata siinä tapauksessa kommentoida ollenkaan.
        Olen jo vaikka kuinka monta kertaa sanonut etten ole mitenkään ehdoton näissä asioissa. Eli on ihan ymmärrettävää jos lopettaa suhteen koska kumppani muuttui yhtäkkiä hirviöksi.
        En ole missään sanonut että seurustelu olisi yhtä pitävä liitto kuin avioliitto.

        Miksi muuten pidät avioliitossa elämistä jotenkin vielä hankalampana kuin seurustelua? Mitkä ne vaikeudet ovat, joita liittoon tulee sen jälkeen kun on kirjoittanut paperiin nimensä?


      • Mies 27v
        jhgfr kirjoitti:

        Miksi muuten pidät avioliitossa elämistä jotenkin vielä hankalampana kuin seurustelua? Mitkä ne vaikeudet ovat, joita liittoon tulee sen jälkeen kun on kirjoittanut paperiin nimensä?

        Jotkut tietysti kokevat suuriakin ongelmia jo seurusteluvaiheessa. Toisille seurusteluvaihe voi mennä lähes ongelmitta. Mutta on sanomattakin selvää, että kun lupaudutaan viettämään loppu elämä yhdessä, niin ei voi välttyä kriiseiltä.

        Minulle ainakin henkilökohtaisesti avioliitto on monta kertaa sitovampi liitto kuin pelkkä seurustelu. Niin kylmältä kuin se kuulostaakin, voin ymmärtää sen että ihminen päättääkin olla menemättä naimisiin kumppaninsa kanssa, jos tälle tulee vaikka joku vakava sairaus tai hän polttaa kasvonsa tai muuta sellaista. Mutta siinä vaiheessa kun mennään naimisiin, luvataan pysyä toisen kanssa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Mielestäni sitä lupausta tulee myös kunnioittaa. Silloin ei luikita tiehensä jos kumppani yhtäkkiä tulee vaikka sokeaksi tai muuta vastaavaa.

        Seurustelusuhteet loppuvat usein siihen kun toinen vain huomaa ettei ole enää rakastunut kumppaniinsa. Avioliitosta ei mielestäni lähdetä pois ihan niin heppoisista syistä. Pitää ymmärtää että joskus tunteet toista kohtaan saattavat jostain syystä kadota pitkiksikin ajoiksi. Mutta usein ne tulevat lopulta kuitenkin takaisin. Uskon että kaikissa pitkissä avioliitoissa on joskus tällainen vaihe. Ehkä jopa molemminpuolinen tunteiden kylmeneminen. Siihen pitäisi varautua kun päätetään mennä naimisiin. Pitää valita kumppani johon uskoo pystyvänsä rakastumaan kaikkien kriisejenkin jälkeen uudelleen ja uudelleen.

        Niin ja tietysti lasten hankkiminen on yksi konkreettinen esimerkki uusista haasteista avioliitossa. Kaikki ei tietenkään hanki lapsia ja jotkut hankkivat jo seurusteluvaiheessa jne... Mutta siis yleisesti ottaen.


      • Tapaillaan taas
        simasuuneiti kirjoitti:

        Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

        Minun logiikkani mukaan seurusteluvaihe on olemassa sitä varten, että nähdään sovitaanko yhteen eli omat seurusteluni ovat kestäneet muutamista kuukausista muutamaan vuoteen.

        Ei kai tapailun ansiosta voi vielä tietää haluaako toisen kanssa loppuelämän suhteen? Yhtä lailla sen naisen pitäisi ensin sinunkin kanssasi seurustella ennen kuin hän voi tietää haluaako kanssasi avioliiton/perheen!

        Mitä tarkoittaa "tapailu"? Onko se kauniimpi nimitys pillun jakamiselle?


      • edfttrsdfsdf
        Mies 27v kirjoitti:

        "Entäs jos nainen sitten miettii sinun kanssa ollessaan, että millaistahan olisi olla jonkun toisen kanssa kun ei ole kokemusta?"

        Jos saa suhteessa kaiken mistä on ikinä haaveillut, niin vain hullu alkaa haaveilemaan jostain vielä paremmasta. Kyllähän sen jokainen tietää että hyvää kumppania on vaikea löytää vaikka ei olisikaan aikaisempaa seurustelukokemusta.
        Mutta tiedän kyllä että tuollaisiakin tapauksia löytyy, että esim. nainen pettää ihan vain koska haluaa tietää millaista olisi olla jonkun toisen kanssa.
        Ja tuo on taas yksi syy miksi en ole niin ehdoton näissä asioissa. Mutta ihanne olisi löytää sellainen kumppani jolla on mahdollisimman vähän kokemusta ja jolla ei ole tuollaista luonnehäiriötä että on pakko saada kokeilla muitakin miehiä.

        "Toisessa exässä ärsytti, että aina kun meni vaikeaksi niin häipyi kavereiden kanssa ryyppäämään ja jätti minut yksin. Miten tuollaisenkin voisi muka tietää tapailuvaiheessa?"

        Itselläni tuo on yksi tärkeimmistä asioista jonka selvitän toisessa jo tapailuvaiheessa. Eli hänen alkoholitaipumuksensa. Otan vain kumppanin joka ei käytä yhtään tai hyvin vähän alkoholia.

        "Toisella exällä taas ilmeni mielenterveysongelmia, jotka pahenivat seurustelun aikana."

        Tuo on ymmärrettävä syy, ja siksi en olekaan niin ehdoton näissä asioissa.

        "Yleisesti ottaen varmaankin parhaiten yhteen sopivat sellaiset, joilla kummallakin suurinpiirtein yhtä paljon kokemusta."

        En kyllä näe mitään syytä miksi seurustelukokematon ei sopisi kokeneelle. Joku perustelu olisi ollut hyvä.

        "Tuli vielä mieleen, että ehkä sellaisten naisten/miesten on helpompi löytää sopiva kumppani, joilla on hyvä miehen/naisenmalli isästä/äidistä."

        Tuo on kyllä luultavasti totta. Itselläni on ollut hyvät vanhemmat ja onnellinen perhe. Tiedän hyvin onnellisen suhteen reseptin ja tiedän siis mitä ominaisuuksia edellytän kumppanillani olevan. Tapailuvaihe riittää yleensä hyvin siihen että saa selville onko kumppanissa ne tarvittavat luonteenpiirteet. Jos ne ominaisuudet puuttuvat ei kannata alkaa seurustelemaan.

        kokemuksesta voin sanoa että kokematon sopii kokeneelle..varsinkin kun se kokenut on mies...itsellä 24 v kokemus vain 1 miehestä..seurustelukumppanilla on 2 liittoa, irtosuhteita ja noin 4 seurustelusuhdetta takana ja olen saanut ainakin hyvää se..siä. Mutta mutta on tässä muttiakin eli se että voinko luottaa mieheen jolla noin paljon suhteita ja myös irto-sellaisia eli ei voi tietää onko toinen esin helposti kyllästyvää sorttia tai pettävää kun suhteet on menny nurin??? Eikä suostu puhumaan existä.


    • Naisasialooseri.

      Naiselle paras p/s cv on tyhjä aanelonen tai korkeintaan kaksi seurustelusuhdetta, irtoseksiä ei tietenkään ollenkaan.


      Miehelle vähimmäisvaatimukset p/s cv:ssä, siis otetaan esimerkiksi kolmekymppinen sinkkumies niin hänen cv:stään kuuluu löytyä ainakin seuraavat asiat, jos mielii että työnantaja hänet kelpuuttaa.

      -yksi pidempi vuosia kestänyt parisuhde, jossa ollaan asuttu naisen kanssa saman katon alla.
      -kolme lyhyempää, mutta kuitenkin vähintään puoli vuotta kestänyttä seurustelujuttua
      -kymmenen yhden yön/parin kuukauden panojuttua
      -ja tietysti jo teininä on pitänyt olla jotain sutinaa tyttöjen kanssa.

    • Ihme Hyypiö

      Olen yli kolmekymppinen mies jonka parisuhde-cv on tyhjä. Hupaisaa ajatella että jos työelämä-cv olisi tämän ikäisellä täysin tyhjä niin työnsaaminen voisi olla melko vaikeaa. Niin se taitaa olla parisuhdepuolellakin eli ei tällainen parisuhde-cv ainakaan eduksi ole päinvastoin. En tietenkään haikaile mitenkään naisten kokemattomuuden perään toisaalta en sitä kammoksukaan.

      • 34 vee

        Toisaalta, kun parisuhdetta haetaan, sinun ei tarvitse heti läjäyttää sitä CV:täsi esille, eli siis sinä voit valehdella pienen valkoisen valheen siitä, että olet tapaillut vaikka kolmea naista. Ei se nyt niin justiinsa ole, jos ei vahingoita ketään, ei aiheuta vahinkoa jne. joten et siis vaan säikäytä naista nyt pois. Onhan se aika hassua, miksi joku ei kolmeenkymppiin mennessä ketään löydä tai halua, eikä kelpuuta. Joten siksi ehkäpä se tuntuu siltä ettei oikein huolita, itselleni tulee ainakin sellainen olo, että ahaa, nyt minun pitäisi olla se täydellinen sitten, kun kukaan ei koskaan ole kelvannut. Enkä halua. En halua olla vastuussa toisen elämästä, onnellisuudesta ja täyttymyksestä, koska en voi eikä hänkään ole minun.

        Joten se tyhjä parisuhde cv kolmekymppisenä antaa myös kuvan, että on niin nirso, ettei kukaan käy. Jos siis muuten on "normaali" eikä selkeästi joku himouskovainen, naisten vihaaja tai mielisairas.

        Ja siksi, sitä ei ehkä kannata alkaa esittelemään tapailuvaiheessa tai sitä voi hieman kaunistella, ei paljon, mutta sen verran, että on edes vähän normaalimpi. Sitten kun toinen ei säiky enää (esim. harrastetaan jo seksiä), niin voi tunnustaa, ja kaikki ymmärtää kyllä miksi sitä on kaunisteltu. Minä ainakin ymmärtäisin.


    • sdfghjkrthjklöhthååå

      Kun nainen kerran on siinä asemassa, että hän saa valita häntä piirittävistä miehistä niitä mielestään panettavimman oloisia itseään nussimaan, niin tietenkin hän edellyttää mieheltä ammattitaitoa naisten käsittelyssä ja ennankaikkea siis nussimisessa. Ihan vastaavasti tämä menee kuin mitä työnantajillakin, jotka saavat valita joukosta mieleisiään työntekijöitä, ja jos ei joukosta löydy muuta kuin täysin vailla alan työkokemusta omaavia niin ei työntaja niitä huoli lainkaan, ei ainakaan siis siihen ammttitehtävään mihin he hakevat työntekijää.

      • Naisasialooseri.

        Juurkin näin se menee. Ja yksikään työnantaja ei palkkaa kolmekymppistä kaveria, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.


      • asdfghjklwertyuiop
        Naisasialooseri. kirjoitti:

        Juurkin näin se menee. Ja yksikään työnantaja ei palkkaa kolmekymppistä kaveria, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.

        Niin se on näissä jutuissa samalla tavalla kuin se hyvin tunnettu työelämästä syrjäytymisen kierre. Ei saa alan töitä jos ei ole alan työkokemusta, ei sittenkään vaikka kuinka hyvin alan ammattikoulutuksen olisi suorittanut ellei tähän liity myös alan työkokemusta.


      • 10+7
        Naisasialooseri. kirjoitti:

        Juurkin näin se menee. Ja yksikään työnantaja ei palkkaa kolmekymppistä kaveria, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.

        ei pidä paikkaansa. Itse olin 29v, kun päätin lopettaa lusmuilun ja siirtyä työelämään. Aikaisempaa työkokemusta ei sitä ennen juurikaan ollut. Nyt onkin sitten 5.5v saman työnantajan palveluksessa mennyt. Tuo parisuhde-cv on käytännössä tyhjä ja ikää on siis 34v. Max 6kk. seurusteluita on takana mutta ikinä en ole naisen kanssa samassa asunnossa asunut.


      • muut samaa mieltä?
        10+7 kirjoitti:

        ei pidä paikkaansa. Itse olin 29v, kun päätin lopettaa lusmuilun ja siirtyä työelämään. Aikaisempaa työkokemusta ei sitä ennen juurikaan ollut. Nyt onkin sitten 5.5v saman työnantajan palveluksessa mennyt. Tuo parisuhde-cv on käytännössä tyhjä ja ikää on siis 34v. Max 6kk. seurusteluita on takana mutta ikinä en ole naisen kanssa samassa asunnossa asunut.

        Väitän että vaikein olis päästä niihin tavisduuneihin ilman työkokemusta. Sit harvinaisemmat tai paremmat hommat on eri juttu joihin otetaan huomioon muutakin kuin monessako siwassa on istunut kassaa.


      • Naikkonen26
        Naisasialooseri. kirjoitti:

        Juurkin näin se menee. Ja yksikään työnantaja ei palkkaa kolmekymppistä kaveria, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.

        Onneksi naiset eivät ole yhtä kuin työnantajat. Meistä löytyy niitäkin, jotka ymmärtävät arvostaa ihmistä itseään eikä pelkkää "työhistoriaa".


      • hyvä näin
        Naikkonen26 kirjoitti:

        Onneksi naiset eivät ole yhtä kuin työnantajat. Meistä löytyy niitäkin, jotka ymmärtävät arvostaa ihmistä itseään eikä pelkkää "työhistoriaa".

        nyt kun vielä sellainen nainen tulisi jossain vastaan :)


      • Semmoinen jos
        hyvä näin kirjoitti:

        nyt kun vielä sellainen nainen tulisi jossain vastaan :)

        tulisi vastaan niin varmaan hyppäisit kauhusta seinälle. Ymmärtäjät ovat tavallisesti susirumia luusereita itsekin ja niille kelpaa kaikki.


      • lasikuppi
        Semmoinen jos kirjoitti:

        tulisi vastaan niin varmaan hyppäisit kauhusta seinälle. Ymmärtäjät ovat tavallisesti susirumia luusereita itsekin ja niille kelpaa kaikki.

        Japaskat. Ollaan sitä täällä nyt niin katkeria.
        Onneksi oikeassa elämässä asiat menevät monilla eri tavoilla. Te näette siitä vain puolet, jotka eivät miellytä teitä ja väitätte tietyn asian menevän sitten kokonaan niin, vaikka se on vain yksi nurkka koko talosta.


      • näin onnnn
        muut samaa mieltä? kirjoitti:

        Väitän että vaikein olis päästä niihin tavisduuneihin ilman työkokemusta. Sit harvinaisemmat tai paremmat hommat on eri juttu joihin otetaan huomioon muutakin kuin monessako siwassa on istunut kassaa.

        Ota nyt vaikka tavallinen sähköasentjan työ. Et varmasti saa toimia sähköasntajana ellei sinulla ole alalta työkokemusta. Ei auta vaikka olisit hankkinut alalta DI-tason koulutuksen.


    • Tyttönen_82

      Ihanne parisuhdeCV kolmekymppiselle miehelle:

      -Takana yksi tai kaksi seurustelusuhdetta
      -Muutamia tapailuja
      -Ei yhdenyön -suhteita eikä panosuhteita
      -Ei lapsia, tai max 1 lapsi aikaisemmasta suhteesta
      -Exät ja nyxät osataan pitää erillään, ts. ei yhteydenpitoa tai näkemistä exien/tapailujen kanssa paitsi hyvällä syyllä (yhteisiä kavereita, harrastuksia, järjestötoimintaa tms).

      Tällainen mies antaisi parisuhdeCV:ssä vakuuttavan kuvan itsestään. Mies osaa olla naisen kanssa ja sitoutua, mutta osaa olla myös yksin sopivassa elämäntilanteessa.

      • Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?


      • Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?


      • deft
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?

        Koska vanha suola voi janottaa. Luetaan paremminkin niin, että mies VOI mahdollisesti olla epäluotettava.


      • Tyttönen_82
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?

        Varmaan siksi, että ensinnäkään minulla eikä myöskään kenelläkään kaverillani ole hyviä kokemuksia exien kanssa yhteydenpidosta. Yhteydenpidosta exien kanssa tulee helposti riitaa uudessa suhteessa, exillä on ollut taka-ajatuksia yhteenpaluusta tai seksin harrastamisesta turhan usein, ja silloin tuntuu että juttu ei lopu ikinä ja huonolla tuurilla joutuu miettimään eroon johtaneita asioita uudelleen ja uudelleen. Toisaalta joihinkin on tympääntynyt niin paljon tapailun/seurustelun aikana ettei yhteydenpito kertakaikkisesti kiinnosta, eikä näiden ihmisten kuulumiset kiinnosta. Itse hoidan miessuhteen loppumista niin että koitan ajatella sen olevan uuden elämän alku. Otan mieluusti aikaa itselleni ja aktivoidun uudestaan monessa asiassa mitkä ovat jääneet huomaamatta vähän taka-alalle; alan liikkua useammin ja säännöllisemmin kun illat ja vkl:t ovat vapaana, piristän itseäni jollain uudella hankinnalla, kuten uusilla silmälaseilla, tapaan ystäviä useammin jne, yleensä intoudun samalla opiskelemaan enemmän ja ottamaan työvuoroja vastaan useammin. Exille ja heidän ajattelulleen ei tässä vaiheessa ole enää edes oikeastaan aikaa, eikä kiinnostusta.

        Mutta tiedän kyllä että tuo yhteydenpito exien kanssa jakaa mielipiteitä. Kukin tyylillään, mutta toivottavasti juuri ne samantyyliset päätyisivät yhteen.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Varmaan siksi, että ensinnäkään minulla eikä myöskään kenelläkään kaverillani ole hyviä kokemuksia exien kanssa yhteydenpidosta. Yhteydenpidosta exien kanssa tulee helposti riitaa uudessa suhteessa, exillä on ollut taka-ajatuksia yhteenpaluusta tai seksin harrastamisesta turhan usein, ja silloin tuntuu että juttu ei lopu ikinä ja huonolla tuurilla joutuu miettimään eroon johtaneita asioita uudelleen ja uudelleen. Toisaalta joihinkin on tympääntynyt niin paljon tapailun/seurustelun aikana ettei yhteydenpito kertakaikkisesti kiinnosta, eikä näiden ihmisten kuulumiset kiinnosta. Itse hoidan miessuhteen loppumista niin että koitan ajatella sen olevan uuden elämän alku. Otan mieluusti aikaa itselleni ja aktivoidun uudestaan monessa asiassa mitkä ovat jääneet huomaamatta vähän taka-alalle; alan liikkua useammin ja säännöllisemmin kun illat ja vkl:t ovat vapaana, piristän itseäni jollain uudella hankinnalla, kuten uusilla silmälaseilla, tapaan ystäviä useammin jne, yleensä intoudun samalla opiskelemaan enemmän ja ottamaan työvuoroja vastaan useammin. Exille ja heidän ajattelulleen ei tässä vaiheessa ole enää edes oikeastaan aikaa, eikä kiinnostusta.

        Mutta tiedän kyllä että tuo yhteydenpito exien kanssa jakaa mielipiteitä. Kukin tyylillään, mutta toivottavasti juuri ne samantyyliset päätyisivät yhteen.

        Täysin samaa mieltä. Paitsi että olen mies.
        Varsinkin tästä:
        "Toisaalta joihinkin on tympääntynyt niin paljon tapailun/seurustelun aikana ettei yhteydenpito kertakaikkisesti kiinnosta, eikä näiden ihmisten kuulumiset kiinnosta. Itse hoidan miessuhteen loppumista niin että koitan ajatella sen olevan uuden elämän alku."
        Asioihin auttaa myös niin sanotusti vaikea ero. Jostain kumman syystä naiset ovat olleet aina innokkaampia "pysymään frendeinä" suhteiden loppumisen jälkeen. Ja mä kun ajattelin että siinä olisi edes pikkaisen liikaa tunteita välissä ettei esmes yhdessä asumisesta ja elämisestä mennä moi-mitä-kuuluu-läheks-käymään-kahvilla-kaverisuhteeseen.


      • Tyttönen_82 kirjoitti:

        Varmaan siksi, että ensinnäkään minulla eikä myöskään kenelläkään kaverillani ole hyviä kokemuksia exien kanssa yhteydenpidosta. Yhteydenpidosta exien kanssa tulee helposti riitaa uudessa suhteessa, exillä on ollut taka-ajatuksia yhteenpaluusta tai seksin harrastamisesta turhan usein, ja silloin tuntuu että juttu ei lopu ikinä ja huonolla tuurilla joutuu miettimään eroon johtaneita asioita uudelleen ja uudelleen. Toisaalta joihinkin on tympääntynyt niin paljon tapailun/seurustelun aikana ettei yhteydenpito kertakaikkisesti kiinnosta, eikä näiden ihmisten kuulumiset kiinnosta. Itse hoidan miessuhteen loppumista niin että koitan ajatella sen olevan uuden elämän alku. Otan mieluusti aikaa itselleni ja aktivoidun uudestaan monessa asiassa mitkä ovat jääneet huomaamatta vähän taka-alalle; alan liikkua useammin ja säännöllisemmin kun illat ja vkl:t ovat vapaana, piristän itseäni jollain uudella hankinnalla, kuten uusilla silmälaseilla, tapaan ystäviä useammin jne, yleensä intoudun samalla opiskelemaan enemmän ja ottamaan työvuoroja vastaan useammin. Exille ja heidän ajattelulleen ei tässä vaiheessa ole enää edes oikeastaan aikaa, eikä kiinnostusta.

        Mutta tiedän kyllä että tuo yhteydenpito exien kanssa jakaa mielipiteitä. Kukin tyylillään, mutta toivottavasti juuri ne samantyyliset päätyisivät yhteen.

        Meillä on sitten varsin erilaiset näkemykset asiasta. Sulla ei taida olla takana ns. hyviä eroja.
        Ex voi olla myös yksi ystävistä. Kun ollaan oltu monta vuotta yhdessä ja erotaan kuitenkin väleissä niin omituisempaan se olisi jos se ihminen vaan yht´äkkiä häviäisi johonkin. Sama ihminenhän se edelleen on ja kyllä hänen asiansa kiinnostavat vaikka rakkaus loppuikin.
        Eri asia tietty jos ei erottu yhteisestä päätöksestä ja siihen liittyy jotain katkeruutta tai noita taka-ajatuksia.


      • Tyttönen_82
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Meillä on sitten varsin erilaiset näkemykset asiasta. Sulla ei taida olla takana ns. hyviä eroja.
        Ex voi olla myös yksi ystävistä. Kun ollaan oltu monta vuotta yhdessä ja erotaan kuitenkin väleissä niin omituisempaan se olisi jos se ihminen vaan yht´äkkiä häviäisi johonkin. Sama ihminenhän se edelleen on ja kyllä hänen asiansa kiinnostavat vaikka rakkaus loppuikin.
        Eri asia tietty jos ei erottu yhteisestä päätöksestä ja siihen liittyy jotain katkeruutta tai noita taka-ajatuksia.

        Ei ainakaan noin hyviä eroja ilmeisesti. :o) ja joskus yritin pitää joihinkin miehiin yhteyttä jälkeenpäin, mutta huomasin että siitä seurasi vaan hankaluuksia ja välillä uutta lähentymistä ja taas pettymistä.

        "Asioihin auttaa myös niin sanotusti vaikea ero. Jostain kumman syystä naiset ovat olleet aina innokkaampia "pysymään frendeinä" suhteiden loppumisen jälkeen. Ja mä kun ajattelin että siinä olisi edes pikkaisen liikaa tunteita välissä ettei esmes yhdessä asumisesta ja elämisestä mennä moi-mitä-kuuluu-läheks-käymään-kahvilla-kaverisuhteeseen."

        Deft: sen verran mitä olen sun kirjoituksia lukenut, niin on tullut mielikuva että olet varmaankin empaattinen ihminen ja hyvä kuuntelija, ja varmastihan naiset ovat sinusta muutenkin pitäneet kun ovat halunneet kanssasi yhteyttä pitää alunperinkin. Siinä mielessä varmasti mielellään pitäisivät sinut ystävänä jatkossa.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Ei ainakaan noin hyviä eroja ilmeisesti. :o) ja joskus yritin pitää joihinkin miehiin yhteyttä jälkeenpäin, mutta huomasin että siitä seurasi vaan hankaluuksia ja välillä uutta lähentymistä ja taas pettymistä.

        "Asioihin auttaa myös niin sanotusti vaikea ero. Jostain kumman syystä naiset ovat olleet aina innokkaampia "pysymään frendeinä" suhteiden loppumisen jälkeen. Ja mä kun ajattelin että siinä olisi edes pikkaisen liikaa tunteita välissä ettei esmes yhdessä asumisesta ja elämisestä mennä moi-mitä-kuuluu-läheks-käymään-kahvilla-kaverisuhteeseen."

        Deft: sen verran mitä olen sun kirjoituksia lukenut, niin on tullut mielikuva että olet varmaankin empaattinen ihminen ja hyvä kuuntelija, ja varmastihan naiset ovat sinusta muutenkin pitäneet kun ovat halunneet kanssasi yhteyttä pitää alunperinkin. Siinä mielessä varmasti mielellään pitäisivät sinut ystävänä jatkossa.

        Kiitos kaunis. En todellakaan osaa arvioida itseäni, kun kerta olen liian lähellä sen kurimuksen keskusta :)

        Mulla on takana yksi "hyvä ero", jonka seurauksena olisi ollut mahdollista pysyä eksän kanssa kavereina. Molempien osapuolien henkinen kasvu oli kuitenkin niin jyrkkää, ettei todellakaan kiinnostanut muistella ollenkaan menneitä tai niitä yhteisiä juttuja ja kiinnostuksen aiheita, joten se siitä. Ei pahoja fiiliksiä mun puolelta, toisesta osapuolesta en todellista varmuutta tiedä.

        Kaksi muuta suhdetta, kaikessa vakavuudessaan, eivät jättäneet mahdollisuuksia pitää yhteyttä. Se pesäero siihen yhteiseen intiimiin menneisyyteen jätti sellaisia arpia, ettei toisen naamaa voinut neutraalisti katsoa. Ja hyvä niin. Kun ei jäänyt yhteistä kaveripiiriä tai muutakaan käytännössä elämää hankaloittavaa.


      • deft
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Meillä on sitten varsin erilaiset näkemykset asiasta. Sulla ei taida olla takana ns. hyviä eroja.
        Ex voi olla myös yksi ystävistä. Kun ollaan oltu monta vuotta yhdessä ja erotaan kuitenkin väleissä niin omituisempaan se olisi jos se ihminen vaan yht´äkkiä häviäisi johonkin. Sama ihminenhän se edelleen on ja kyllä hänen asiansa kiinnostavat vaikka rakkaus loppuikin.
        Eri asia tietty jos ei erottu yhteisestä päätöksestä ja siihen liittyy jotain katkeruutta tai noita taka-ajatuksia.

        Erilaiset ja erilaiset, avaintermi tässä taitaa olla juurikin tuo niin sanottu "hyvä ero". Mitä pidempi (ja tosissaan otettu) suhde, sitä vaikeampaa on siitä luisua taaksepäin vain kavereiksi. Aina voi kyseinalaistaa suhteen päättymisen ja sen sen puimisen tarpeellisuuden. Mä tahdon lässyttää suhteiden loppumiset...hmm...loppuun asti. Eikä sen jälkeen oikein ole enää sille toiselle mitään (uutta) annettavaa.

        Tosin jos mä harrastaisin jotain vakituisesti ja samassa harrastuksessa tapaisin eksiäni, niin mitäköhän mahtaisi tapahtua niiden tilanteiden taustalla. En todellakaan tiedä.


      • mies, 30
        deft kirjoitti:

        Erilaiset ja erilaiset, avaintermi tässä taitaa olla juurikin tuo niin sanottu "hyvä ero". Mitä pidempi (ja tosissaan otettu) suhde, sitä vaikeampaa on siitä luisua taaksepäin vain kavereiksi. Aina voi kyseinalaistaa suhteen päättymisen ja sen sen puimisen tarpeellisuuden. Mä tahdon lässyttää suhteiden loppumiset...hmm...loppuun asti. Eikä sen jälkeen oikein ole enää sille toiselle mitään (uutta) annettavaa.

        Tosin jos mä harrastaisin jotain vakituisesti ja samassa harrastuksessa tapaisin eksiäni, niin mitäköhän mahtaisi tapahtua niiden tilanteiden taustalla. En todellakaan tiedä.

        Ihmetyttää tuo että ei saisi olla tekemisissä ex:n kans. Siis tapauksessa jossa takana olisi vain 1-2 suhdetta eikä mitään säätöjä. Silloin suhteet olisivat varmasti pitkiä ja jos eivät pääty pettämiseen tai muuhun pahaan niin on kyl ihan mahdollista että tietynlainen ystävyys jää jäljelle.

        Se on toki eri asia kuin yhdessä liikkuminen tai kaveeraaminen mutta voin hyvin kuvitella että elämän käännekohdissa kysyisi eksänkin neuvoja "tunnet mut niin hyvin, miten pitäis oikein toimii, töissä on yks juttu..."


      • Tyttönen_82
        mies, 30 kirjoitti:

        Ihmetyttää tuo että ei saisi olla tekemisissä ex:n kans. Siis tapauksessa jossa takana olisi vain 1-2 suhdetta eikä mitään säätöjä. Silloin suhteet olisivat varmasti pitkiä ja jos eivät pääty pettämiseen tai muuhun pahaan niin on kyl ihan mahdollista että tietynlainen ystävyys jää jäljelle.

        Se on toki eri asia kuin yhdessä liikkuminen tai kaveeraaminen mutta voin hyvin kuvitella että elämän käännekohdissa kysyisi eksänkin neuvoja "tunnet mut niin hyvin, miten pitäis oikein toimii, töissä on yks juttu..."

        Soittaisitko uudessa suhteessa ollessasikin exällesi kysyäksesi neuvoa?


      • mies, 30
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Soittaisitko uudessa suhteessa ollessasikin exällesi kysyäksesi neuvoa?

        Todennäköisesti en mutta jos exä soittaisi mulle niin neuvoisin kyllä.


      • Tyttönen_82
        mies, 30 kirjoitti:

        Todennäköisesti en mutta jos exä soittaisi mulle niin neuvoisin kyllä.

        Ok...sulla pitää sitten olla samanhenkinen tyttöystävä, joka ei kommentoi jotain tyyliin "pitäisikö sun palata yhteen sen exän kanssa kun sulta neuvojakin kyselee..." Toisaalta itselläni on aika monta muutakin ihmistä ja tiukan paikan tullen vanhemmatkin joilta voisin kysyä neuvoa ettei tarvitsisi exälle soittaa.


      • Tyttönen_82 kirjoitti:

        Ok...sulla pitää sitten olla samanhenkinen tyttöystävä, joka ei kommentoi jotain tyyliin "pitäisikö sun palata yhteen sen exän kanssa kun sulta neuvojakin kyselee..." Toisaalta itselläni on aika monta muutakin ihmistä ja tiukan paikan tullen vanhemmatkin joilta voisin kysyä neuvoa ettei tarvitsisi exälle soittaa.

        Sinäkö kommentoisit noin? :)
        Ootko ylipäätään mustasukkaista sorttia tai onko sulla aiemmin ollut jonkinasteista luottamuspulaa suhteissa?


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Soittaisitko uudessa suhteessa ollessasikin exällesi kysyäksesi neuvoa?

        Hyvä pointti, siitä tuli peukku. Ylöspäin.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Ok...sulla pitää sitten olla samanhenkinen tyttöystävä, joka ei kommentoi jotain tyyliin "pitäisikö sun palata yhteen sen exän kanssa kun sulta neuvojakin kyselee..." Toisaalta itselläni on aika monta muutakin ihmistä ja tiukan paikan tullen vanhemmatkin joilta voisin kysyä neuvoa ettei tarvitsisi exälle soittaa.

        Me ollaan sovittu vanhempien kanssa, että minen koeta opettaa "vanhuksille" uusia temppuja eivätkä he (avioeron tehneenä) anna vinkkejä pysyvästä parisuhteesta tahi rakkaudesta.

        En aivan ymmärtänyt mies, 30:lle tarkoitettua vastausta.
        Samanhenkisestä tyttöystävästä.
        Kun itsellä on kovasti semmoinen tunne, että ei olisi välttämättä yhtä eroa tullut, mikäli eksä olisi tuntenut mut niin kuin mies, 30 tahtoi sanoa.
        Ei tuntenut, todennäköisesti siksi koska ei kiinnostanut tietää.


      • Tyttönen_82
        deft kirjoitti:

        Hyvä pointti, siitä tuli peukku. Ylöspäin.

        En ole kommentoinut noin, tosin olen saanut itse sellaisen kommentin kun silloinen poikaystävä tiesi erään miespuolisen opiskelukaverin olevan kiinnostunut minusta ja soittelevan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse asiassa, kyllä se suhde lopahti osaksi tämän koulukaverin vuoksi (vuoden aikana), koska olimme kaukosuhteessa silloisen poikaystävän kanssa ja ihan ymmärrettävästi häntä vaivasi se että silloin kun me emme näe niin kaveerasin jonkun verran tämän koulukaverin kanssa.

        "Samanhenkisestä tyttöystävästä."

        Tarkoitin sitä, että olisi hyvä jos molemmat olisivat samoilla linjoilla yhteydenpidosta exien kanssa sekä myös naisella miespuolisista kavereista tai miehellä naispuolisista kavereista, niin asiasta ei tulisi riitaa. Tuo kun on sellainen asia joka saattaa hiertää aina ja koko ajan, se on valitettavasti nähty niin omalla kohdalla kuin kaveripiirissä. Koska se on omalla kohdalla aiheuttanut AINA jollain tavalla ongelmia, olen tullut siihen tulokseen etten pidä yhteyttä exien kanssa, enkä myöskään vapaa-ajalla miespuolisten kaverien kanssa.


      • Tyttönen_82
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        En ole kommentoinut noin, tosin olen saanut itse sellaisen kommentin kun silloinen poikaystävä tiesi erään miespuolisen opiskelukaverin olevan kiinnostunut minusta ja soittelevan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse asiassa, kyllä se suhde lopahti osaksi tämän koulukaverin vuoksi (vuoden aikana), koska olimme kaukosuhteessa silloisen poikaystävän kanssa ja ihan ymmärrettävästi häntä vaivasi se että silloin kun me emme näe niin kaveerasin jonkun verran tämän koulukaverin kanssa.

        "Samanhenkisestä tyttöystävästä."

        Tarkoitin sitä, että olisi hyvä jos molemmat olisivat samoilla linjoilla yhteydenpidosta exien kanssa sekä myös naisella miespuolisista kavereista tai miehellä naispuolisista kavereista, niin asiasta ei tulisi riitaa. Tuo kun on sellainen asia joka saattaa hiertää aina ja koko ajan, se on valitettavasti nähty niin omalla kohdalla kuin kaveripiirissä. Koska se on omalla kohdalla aiheuttanut AINA jollain tavalla ongelmia, olen tullut siihen tulokseen etten pidä yhteyttä exien kanssa, enkä myöskään vapaa-ajalla miespuolisten kaverien kanssa.

        Niin ja minä ajattelin nuo "elämänkäänteet" muuna asiana kuin rakkauselämän asioina. Esim. työelämään, opiskeluun, ulkomaille lähtöön tms liittyvinä asioina. Mutta siitä saattaisin kyllä oikeasti närkästyä jos mieheni soittaisi exälle ja pyytäisi neuvoa rakkauselämäänsä. Se menisi liian pitkälle, ja silloin voisin kommentoida juuri noin, että pitäisikö palata yhteen exän kanssa. Se, että mies kysyisi neuvoa rakkauselämäänsä exältä, olisi mun näkökulmasta epäluottamuslause minua kohtaan.

        Toisella poikaystävälläni oli muuten tällainen yli-innokas sisko, joka puuttui aina kaikkien sisarusten asioihin, uteli toisten seksielämästä kaikenlaista ja osteli sitten milloin mitäkin "seksilahjoja" sisaruksille. Sai aikamoiset riidat aikaiseksi, kun suurin osa ei oikein tykännyt tästä intiimialueelle tuppaamisesta. Mekin saatiin silloin kaikenlaista jouluna ja synttäreinä, mutta en mäkään tykännyt. Ihan kun joku muu olisi alkanut päättää meidän puolesta, että mitä makuuhuoneessa saa tapahtua.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        En ole kommentoinut noin, tosin olen saanut itse sellaisen kommentin kun silloinen poikaystävä tiesi erään miespuolisen opiskelukaverin olevan kiinnostunut minusta ja soittelevan milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Itse asiassa, kyllä se suhde lopahti osaksi tämän koulukaverin vuoksi (vuoden aikana), koska olimme kaukosuhteessa silloisen poikaystävän kanssa ja ihan ymmärrettävästi häntä vaivasi se että silloin kun me emme näe niin kaveerasin jonkun verran tämän koulukaverin kanssa.

        "Samanhenkisestä tyttöystävästä."

        Tarkoitin sitä, että olisi hyvä jos molemmat olisivat samoilla linjoilla yhteydenpidosta exien kanssa sekä myös naisella miespuolisista kavereista tai miehellä naispuolisista kavereista, niin asiasta ei tulisi riitaa. Tuo kun on sellainen asia joka saattaa hiertää aina ja koko ajan, se on valitettavasti nähty niin omalla kohdalla kuin kaveripiirissä. Koska se on omalla kohdalla aiheuttanut AINA jollain tavalla ongelmia, olen tullut siihen tulokseen etten pidä yhteyttä exien kanssa, enkä myöskään vapaa-ajalla miespuolisten kaverien kanssa.

        Onhan tuo...kaukosuhde ja tieto kiinnostuneesta miehestä...yhym. Toisille se kävisi _aseta tähän miehinen ominaisuus_ päälle, toisille se olisi syy lopettaa koko suhde. Tilanne, josta itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta.
        Kuin myös siitä, että kaveripiirissä olisi vastakkaisen sukupuolen vaara.
        Me miehet taidetaan useammin olla niitä, jotka (salaa) tahtoisivat edes yrittää naispuolisia kavereita.

        Hienosti selvitit tuon samanhenkisen tyttöystävän.
        Ja niin; samoilla linjoilla ja samanlaisella asennoitumisella siinä tuskin on sen suurempaa merkitystä.
        Jos molemmilla osapuolilla on yhtälailla neutraali suhde eksään, niin mikä jottei. Siinä vaiheessa voisi nostaa kulmakarvaa, jos eksät otettaisiin nykyisen pariskunnan lähimpiin ystäviin. Miten se olisi mahdollista....ja mä puhun edelleenkin tunteista...kuolettaa ne entiset romanttiset tunteet ja intiimit hetket. En käsitä, olenhan idiootti. Luulemma.

        Tositarina:
        Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? Vastasin: Ei, pitäisikö sen haitata?
        Tyttöystävä ei oikein tiennyt mitä ajatella. Totesin: xxxxx on sun entinen, ja teillä on vissiin vieläkin jotain "omia juttuja" (muun muassa teatterissa käyminen, samanlainen musiikki- ja leffamaku), tottakai sä voit xxxxx:n kanssa viettää aikaa.
        Itse tein koulutehtäviä ja vietin aikaa yksin sen pari päivää (xxxxx oli siis meillä yötä)
        Mitä MÄ tein väärin? Muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen sain nimittäin kuulla että olin liian vähän mustasukkainen.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Niin ja minä ajattelin nuo "elämänkäänteet" muuna asiana kuin rakkauselämän asioina. Esim. työelämään, opiskeluun, ulkomaille lähtöön tms liittyvinä asioina. Mutta siitä saattaisin kyllä oikeasti närkästyä jos mieheni soittaisi exälle ja pyytäisi neuvoa rakkauselämäänsä. Se menisi liian pitkälle, ja silloin voisin kommentoida juuri noin, että pitäisikö palata yhteen exän kanssa. Se, että mies kysyisi neuvoa rakkauselämäänsä exältä, olisi mun näkökulmasta epäluottamuslause minua kohtaan.

        Toisella poikaystävälläni oli muuten tällainen yli-innokas sisko, joka puuttui aina kaikkien sisarusten asioihin, uteli toisten seksielämästä kaikenlaista ja osteli sitten milloin mitäkin "seksilahjoja" sisaruksille. Sai aikamoiset riidat aikaiseksi, kun suurin osa ei oikein tykännyt tästä intiimialueelle tuppaamisesta. Mekin saatiin silloin kaikenlaista jouluna ja synttäreinä, mutta en mäkään tykännyt. Ihan kun joku muu olisi alkanut päättää meidän puolesta, että mitä makuuhuoneessa saa tapahtua.

        "Se, että mies kysyisi neuvoa rakkauselämäänsä exältä, olisi mun näkökulmasta epäluottamuslause minua kohtaan."
        Lyhyesti ja ytimekkäästi, juurikin näin.

        Lisää peukkuja, vaikkei ne mitään meinaakkaan.


      • Tyttönen_82
        deft kirjoitti:

        Onhan tuo...kaukosuhde ja tieto kiinnostuneesta miehestä...yhym. Toisille se kävisi _aseta tähän miehinen ominaisuus_ päälle, toisille se olisi syy lopettaa koko suhde. Tilanne, josta itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta.
        Kuin myös siitä, että kaveripiirissä olisi vastakkaisen sukupuolen vaara.
        Me miehet taidetaan useammin olla niitä, jotka (salaa) tahtoisivat edes yrittää naispuolisia kavereita.

        Hienosti selvitit tuon samanhenkisen tyttöystävän.
        Ja niin; samoilla linjoilla ja samanlaisella asennoitumisella siinä tuskin on sen suurempaa merkitystä.
        Jos molemmilla osapuolilla on yhtälailla neutraali suhde eksään, niin mikä jottei. Siinä vaiheessa voisi nostaa kulmakarvaa, jos eksät otettaisiin nykyisen pariskunnan lähimpiin ystäviin. Miten se olisi mahdollista....ja mä puhun edelleenkin tunteista...kuolettaa ne entiset romanttiset tunteet ja intiimit hetket. En käsitä, olenhan idiootti. Luulemma.

        Tositarina:
        Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? Vastasin: Ei, pitäisikö sen haitata?
        Tyttöystävä ei oikein tiennyt mitä ajatella. Totesin: xxxxx on sun entinen, ja teillä on vissiin vieläkin jotain "omia juttuja" (muun muassa teatterissa käyminen, samanlainen musiikki- ja leffamaku), tottakai sä voit xxxxx:n kanssa viettää aikaa.
        Itse tein koulutehtäviä ja vietin aikaa yksin sen pari päivää (xxxxx oli siis meillä yötä)
        Mitä MÄ tein väärin? Muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen sain nimittäin kuulla että olin liian vähän mustasukkainen.

        Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o) Että olisit hyväksynyt asian, mutta tehnyt kuitenkin exälle selväksi kuka on nyxä ja esim. halaillut ja pusutellut tyttöystävää miehen aikana ja ollut muutenkin "me" -asenteella. Niinpä niin, paljon ne exät aiheuttavat tunteita, itse kussakin näemmä.

        Itse vaan suhtaudun seksin harrastamiseen sellaisella "vakavuudella", että ajattelen sen jälkeen suhteen ihmisen kanssa muuttuneen pysyvästi. Muistan kyllä kenen kanssa olen näin tehnyt, vaikka en aktiivisesti ajattelekaan asiaa tai yksityiskohtia. Ajattelen, että sen jälkeen tällaisen ihmisen kanssa ollessa tekemisissä kanssakäymiseen kuuluu aina jonkunlainen jännite. Siksi pidänkin sitä kaveri-juttua vähän huijauksena. Ex ei ole kaveri vaan ex. :o) Muutenkin ihmisten asenne mielestäni on se, että mitä vähemmän seurustelukumppani pitää exiinsä yhteyttä, sen parempi. Koska toisen elämää ei voi ainakaan paljoa alkaa rajoittamaan, ihmiset sietävät tätä yhteydenpitoa vaikka eivät siitä pidäkään, mutta jos yhteydenpito alkaa käydä kovin tiiviiksi ja puhelut pitkiksi, moni älähtää asiasta. Usein itselleen on helpompi sallia enemmän vapauksia kuin toiselle, joten olisi kiva tietää kuinka hyvin sitä siedetään että myös seurustelukumppani pitää yhteyttä exäänsä. Entäpä jos exä laittaisi välit poikki mennessään uuteen suhteeseen, olisiko edelleen ok että oma seurustelukumppani jatkaisi yhteydenpitoa omaan/omiin exiinsä.


      • date vs. go steady
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?

        Seurustelussa päätetään, että ollaan yhdessä ja uskollisesti. Vietetään lähes koko vapaa-aika yhdessä ja esim. viikonloppusuunnitelmissa otetaan seurustelukumppani huomioon ("Mun isän synttärit on viikonloppuna ja mun pitäis mennä käymään mun vanhuksilla. Haluaksä tulla mukaan vai nähdääks sit vasta sunnuntaina, kun tuun takas sieltä?"). Seurustelun tarkoituksena on yleensä aina se, että jossain vaiheessa päädytään asumaan yhteen avo- tai avioliitossa. Seurustellessa harrastetaan seksiä (ainakin omalla kohdallani).

        Tapailu eli deittailu on vasta sitä, että tutustutaan toisiinsa. Sitä saattaa tapailla muitakin esim. nettitreffien puitteissa. Tapailu ei välttämättä johda ollenkaan seksiin, vaan sitä haluaa käydä muutaman kerran syömässä, kahvilla ja leffassa, jotta näkee, että onko tää ihminen oikeasti mulle sopiva.


      • date vs. go steady kirjoitti:

        Seurustelussa päätetään, että ollaan yhdessä ja uskollisesti. Vietetään lähes koko vapaa-aika yhdessä ja esim. viikonloppusuunnitelmissa otetaan seurustelukumppani huomioon ("Mun isän synttärit on viikonloppuna ja mun pitäis mennä käymään mun vanhuksilla. Haluaksä tulla mukaan vai nähdääks sit vasta sunnuntaina, kun tuun takas sieltä?"). Seurustelun tarkoituksena on yleensä aina se, että jossain vaiheessa päädytään asumaan yhteen avo- tai avioliitossa. Seurustellessa harrastetaan seksiä (ainakin omalla kohdallani).

        Tapailu eli deittailu on vasta sitä, että tutustutaan toisiinsa. Sitä saattaa tapailla muitakin esim. nettitreffien puitteissa. Tapailu ei välttämättä johda ollenkaan seksiin, vaan sitä haluaa käydä muutaman kerran syömässä, kahvilla ja leffassa, jotta näkee, että onko tää ihminen oikeasti mulle sopiva.

        Ja tuon tapailun perusteella pitäisi pystyä päättelemään, kenen kanssa voi elää arkea saman katon alla? Aika haasteellista, jos ei sallita epäonnistumisia ja uudelleen yrittämisiä.


      • crazy_catwoman kirjoitti:

        Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?

        "Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?"

        Mitähän se yhteydenpito on...
        Itse en katselisi, jos muija viettäisi kahdenkesken aikaa exänsä kanssa. Enkä odottaisi tuonkaan katselevan jos minä niin tekisin.


      • hahmotelma kirjoitti:

        "Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?"

        Mitähän se yhteydenpito on...
        Itse en katselisi, jos muija viettäisi kahdenkesken aikaa exänsä kanssa. Enkä odottaisi tuonkaan katselevan jos minä niin tekisin.

        Sama koskisi kyllä kaikkia ex-hoitoja, ei vain niitä joiden kanssa on ollu vakavampi juttu.


      • hahmotelma kirjoitti:

        Sama koskisi kyllä kaikkia ex-hoitoja, ei vain niitä joiden kanssa on ollu vakavampi juttu.

        Tai no joo oikeasti on paljon parempi antaa 100% luotto. Sitten jos se rikotaan, niin on parasta olla 100%:sen anteeksiantamaton.

        Kyllä voi viettää aikaa kenen kanssa lystää.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o) Että olisit hyväksynyt asian, mutta tehnyt kuitenkin exälle selväksi kuka on nyxä ja esim. halaillut ja pusutellut tyttöystävää miehen aikana ja ollut muutenkin "me" -asenteella. Niinpä niin, paljon ne exät aiheuttavat tunteita, itse kussakin näemmä.

        Itse vaan suhtaudun seksin harrastamiseen sellaisella "vakavuudella", että ajattelen sen jälkeen suhteen ihmisen kanssa muuttuneen pysyvästi. Muistan kyllä kenen kanssa olen näin tehnyt, vaikka en aktiivisesti ajattelekaan asiaa tai yksityiskohtia. Ajattelen, että sen jälkeen tällaisen ihmisen kanssa ollessa tekemisissä kanssakäymiseen kuuluu aina jonkunlainen jännite. Siksi pidänkin sitä kaveri-juttua vähän huijauksena. Ex ei ole kaveri vaan ex. :o) Muutenkin ihmisten asenne mielestäni on se, että mitä vähemmän seurustelukumppani pitää exiinsä yhteyttä, sen parempi. Koska toisen elämää ei voi ainakaan paljoa alkaa rajoittamaan, ihmiset sietävät tätä yhteydenpitoa vaikka eivät siitä pidäkään, mutta jos yhteydenpito alkaa käydä kovin tiiviiksi ja puhelut pitkiksi, moni älähtää asiasta. Usein itselleen on helpompi sallia enemmän vapauksia kuin toiselle, joten olisi kiva tietää kuinka hyvin sitä siedetään että myös seurustelukumppani pitää yhteyttä exäänsä. Entäpä jos exä laittaisi välit poikki mennessään uuteen suhteeseen, olisiko edelleen ok että oma seurustelukumppani jatkaisi yhteydenpitoa omaan/omiin exiinsä.

        "Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o)"
        Näinpä. Mutta se motivaatio sille. Jos tämä on yleistä naisten keskuudessa, niin myönnän etten ymmärrä naisia :D

        Hienosti sanottu, nimittäin tuo "me"-asenne. Se on muutenkin pikaisesti hyvä mittari suhteen tasapainosta. Ja kohta joku tulee ja ampuu tämän alas, koska individualismi.

        "Itse vaan suhtaudun seksin harrastamiseen sellaisella "vakavuudella", että ajattelen sen jälkeen suhteen ihmisen kanssa muuttuneen pysyvästi."
        Samoin. Mielenkiintoinen dilemma, jos uskotaan stereotyyppiseen seksikäyttäytymiseen naisten sekä miesten välillä.
        Joka tapauksessa...se dynamiikka kun muuttuu niin radikaalisti ihmisten välillä....hmm....noh, kuten sanottua. Jos mä kokisin vielä joskus sellaisen "hyvän eron", että voisin sanoa jotain todellista.

        "Usein itselleen on helpompi sallia enemmän vapauksia kuin toiselle..."
        En menisi näin suoralta kädeltä sanomaan. Itseasiassa; ennemminkin päinvastoin. Joskus vilpillisesti (tarve näyttää olevansa vahva/heikko) ja joskus niin sanotusti hyvää hyvyyttään...mutta sekin taitaa olla vilpillistä. Perhana!

        "Entäpä jos exä laittaisi välit poikki mennessään uuteen suhteeseen, olisiko edelleen ok että oma seurustelukumppani jatkaisi yhteydenpitoa omaan/omiin exiinsä."
        Aivan liian monimutkainen kysymys ,)
        Eksät on eksiä, vaikka kuinka (romanttiset) tunteet olisivat loppuneet. Toki se suhtautuminen ihmissuhteisiin on jokaisella omansa. Samoin kuin käytös moraalin suhteen, esimerkiksi.

        Jotta tästä vielä johonkin suuntaan saisi keskustelua siirrettyä, voisi kysyä että mitä kukin arvelee saavansa "arvosanaksi" eksiltään....jos tänä päivä kysyttäisiin?

        Ps. Etusivun keskustelu, Ratikkamiehelle hyvästä ja puhuttavasta aloituksesta ruusuja.


      • Se käy uuden kaverin
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?

        itsetunnon päälle usein kovastikin ja sitä ei suomipoika kestä yhtään, puhumattakaan tummempinahkaisista.


      • Se käy uuden kaverin kirjoitti:

        itsetunnon päälle usein kovastikin ja sitä ei suomipoika kestä yhtään, puhumattakaan tummempinahkaisista.

        Käsitykseni mukaan ärsyttää se isoa osaa naisistakin.


      • hahmotelma kirjoitti:

        Tai no joo oikeasti on paljon parempi antaa 100% luotto. Sitten jos se rikotaan, niin on parasta olla 100%:sen anteeksiantamaton.

        Kyllä voi viettää aikaa kenen kanssa lystää.

        Ja kyllä luonnollisesti pistäisin testiin, että kuinka hyväksyvä se nainen on asiassa toisinpäin, vaikka muuten existä erossa pysynkin. Joo kyllä tulisi hengailtua jonkun entisen kanssa ihan vain kokeeksi.


      • crazy_catwoman kirjoitti:

        Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?

        Hyvä kysymys. Minulla on ollut exiä ystävinä, yksi on edelleen tuttavana mutta emme juuri pidä yhteyttä.

        Se, että exän kanssa voi olla ystävä, osoittaa ettei enää ole "suuria tunteita" puolin tai toisin.


      • ei-lässy
        deft kirjoitti:

        Erilaiset ja erilaiset, avaintermi tässä taitaa olla juurikin tuo niin sanottu "hyvä ero". Mitä pidempi (ja tosissaan otettu) suhde, sitä vaikeampaa on siitä luisua taaksepäin vain kavereiksi. Aina voi kyseinalaistaa suhteen päättymisen ja sen sen puimisen tarpeellisuuden. Mä tahdon lässyttää suhteiden loppumiset...hmm...loppuun asti. Eikä sen jälkeen oikein ole enää sille toiselle mitään (uutta) annettavaa.

        Tosin jos mä harrastaisin jotain vakituisesti ja samassa harrastuksessa tapaisin eksiäni, niin mitäköhän mahtaisi tapahtua niiden tilanteiden taustalla. En todellakaan tiedä.

        Tuossa se ydin tulikin: jos on ollut hyvä ja syvällinen suhde, mitä kaverisuhde voisi entää antaa siihen? Mulla on hyvät välit eksääni, mikä johtunee siitä, että meidän liitto oli aika pinnallinen, vaikka kestikin vuosia :)


      • hahmotelma kirjoitti:

        "Miksei exäänsä saa pitää yhteyttä?"

        Mitähän se yhteydenpito on...
        Itse en katselisi, jos muija viettäisi kahdenkesken aikaa exänsä kanssa. Enkä odottaisi tuonkaan katselevan jos minä niin tekisin.

        Exän kanssa yhteydenpito on tietysti sellaista että nussitaan ja haikaillaan vanhoja ja naureskellaan seläntakana nyksille. Hohhoijaa.

        Siis lähtökohtaisesti exä on exä koska häntä kohtaan ei ole enää mitään seksuaalisviritteistä tai muita lämpimiä tunteita. Muutenhan sitä oltaisiin vielä yhdessä, eikö?
        Yhteydenpidolla tarkoitan kuulumisten kyselyä ja ehkä neuvon kysymistä esimerkiksi asiassa millaiset nastarenkaat kannattaisi ostaa, jos tämä on alan asiantuntija. Eksän kanssa voi myös käydä leffassa jos molemmilla sattuu olemaan vaikka tylsä vapaailta eikä muuta tekemistä ja nyksää tai muita kavereita ei vaikka moinen kiinnosta. Leffassa käyntiinkään ei liity mitään eroottista.
        Vaan enpä tiedä millaisia mustasukkaisuustunteita sitä itselläkään heräisi jos joskus vielä suhteeseen rupeaisin.
        Mutta ei tästä sen enempää, tää on muutenkin jo asian vierestä.


      • simasuuneiti kirjoitti:

        Hyvä kysymys. Minulla on ollut exiä ystävinä, yksi on edelleen tuttavana mutta emme juuri pidä yhteyttä.

        Se, että exän kanssa voi olla ystävä, osoittaa ettei enää ole "suuria tunteita" puolin tai toisin.

        Näinpä. Sitten jos toisella on vielä yksipuolisia tunteita niin olisi jopa julmaa pitää yhteyttä, koska sillä toisella pysyisi toivo yllä yhteenpaluusta.
        Onhan tämä meidänkin kaveripirissä herättänyt ihmetystä jos jossain vielä liikutaan yhdessä, heti ollaan kyselemässä että ollaanko palaamassa yhteen.
        Jos nyt jompikumpi löytäisi uuden niin voihan se olla että yhteydenpito vähenisi koska olisi jo muuta kivempaa ajateltavaa. Nyt hengaillaan yhdessä kun ei meillä ole muitakaan kavereita enää :)


      • khyyyllä
        deft kirjoitti:

        Onhan tuo...kaukosuhde ja tieto kiinnostuneesta miehestä...yhym. Toisille se kävisi _aseta tähän miehinen ominaisuus_ päälle, toisille se olisi syy lopettaa koko suhde. Tilanne, josta itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta.
        Kuin myös siitä, että kaveripiirissä olisi vastakkaisen sukupuolen vaara.
        Me miehet taidetaan useammin olla niitä, jotka (salaa) tahtoisivat edes yrittää naispuolisia kavereita.

        Hienosti selvitit tuon samanhenkisen tyttöystävän.
        Ja niin; samoilla linjoilla ja samanlaisella asennoitumisella siinä tuskin on sen suurempaa merkitystä.
        Jos molemmilla osapuolilla on yhtälailla neutraali suhde eksään, niin mikä jottei. Siinä vaiheessa voisi nostaa kulmakarvaa, jos eksät otettaisiin nykyisen pariskunnan lähimpiin ystäviin. Miten se olisi mahdollista....ja mä puhun edelleenkin tunteista...kuolettaa ne entiset romanttiset tunteet ja intiimit hetket. En käsitä, olenhan idiootti. Luulemma.

        Tositarina:
        Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? Vastasin: Ei, pitäisikö sen haitata?
        Tyttöystävä ei oikein tiennyt mitä ajatella. Totesin: xxxxx on sun entinen, ja teillä on vissiin vieläkin jotain "omia juttuja" (muun muassa teatterissa käyminen, samanlainen musiikki- ja leffamaku), tottakai sä voit xxxxx:n kanssa viettää aikaa.
        Itse tein koulutehtäviä ja vietin aikaa yksin sen pari päivää (xxxxx oli siis meillä yötä)
        Mitä MÄ tein väärin? Muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen sain nimittäin kuulla että olin liian vähän mustasukkainen.

        "Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? "

        Ahaa, tästä se Iina Kuustosen Putous-hahmon "haittaakse" on tullut ...

        Sulla on muuten, deft , viehko asenne näihin parisuhdejuttuihin. Romantic comedy vois olla tyylilaji :)


      • kys vaan
        deft kirjoitti:

        Onhan tuo...kaukosuhde ja tieto kiinnostuneesta miehestä...yhym. Toisille se kävisi _aseta tähän miehinen ominaisuus_ päälle, toisille se olisi syy lopettaa koko suhde. Tilanne, josta itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta.
        Kuin myös siitä, että kaveripiirissä olisi vastakkaisen sukupuolen vaara.
        Me miehet taidetaan useammin olla niitä, jotka (salaa) tahtoisivat edes yrittää naispuolisia kavereita.

        Hienosti selvitit tuon samanhenkisen tyttöystävän.
        Ja niin; samoilla linjoilla ja samanlaisella asennoitumisella siinä tuskin on sen suurempaa merkitystä.
        Jos molemmilla osapuolilla on yhtälailla neutraali suhde eksään, niin mikä jottei. Siinä vaiheessa voisi nostaa kulmakarvaa, jos eksät otettaisiin nykyisen pariskunnan lähimpiin ystäviin. Miten se olisi mahdollista....ja mä puhun edelleenkin tunteista...kuolettaa ne entiset romanttiset tunteet ja intiimit hetket. En käsitä, olenhan idiootti. Luulemma.

        Tositarina:
        Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? Vastasin: Ei, pitäisikö sen haitata?
        Tyttöystävä ei oikein tiennyt mitä ajatella. Totesin: xxxxx on sun entinen, ja teillä on vissiin vieläkin jotain "omia juttuja" (muun muassa teatterissa käyminen, samanlainen musiikki- ja leffamaku), tottakai sä voit xxxxx:n kanssa viettää aikaa.
        Itse tein koulutehtäviä ja vietin aikaa yksin sen pari päivää (xxxxx oli siis meillä yötä)
        Mitä MÄ tein väärin? Muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen sain nimittäin kuulla että olin liian vähän mustasukkainen.

        Siis lähditkö sä jonnekin muualle, kun tyttiksen eksä yöpyi teillä??


      • vanhusten eksät
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o) Että olisit hyväksynyt asian, mutta tehnyt kuitenkin exälle selväksi kuka on nyxä ja esim. halaillut ja pusutellut tyttöystävää miehen aikana ja ollut muutenkin "me" -asenteella. Niinpä niin, paljon ne exät aiheuttavat tunteita, itse kussakin näemmä.

        Itse vaan suhtaudun seksin harrastamiseen sellaisella "vakavuudella", että ajattelen sen jälkeen suhteen ihmisen kanssa muuttuneen pysyvästi. Muistan kyllä kenen kanssa olen näin tehnyt, vaikka en aktiivisesti ajattelekaan asiaa tai yksityiskohtia. Ajattelen, että sen jälkeen tällaisen ihmisen kanssa ollessa tekemisissä kanssakäymiseen kuuluu aina jonkunlainen jännite. Siksi pidänkin sitä kaveri-juttua vähän huijauksena. Ex ei ole kaveri vaan ex. :o) Muutenkin ihmisten asenne mielestäni on se, että mitä vähemmän seurustelukumppani pitää exiinsä yhteyttä, sen parempi. Koska toisen elämää ei voi ainakaan paljoa alkaa rajoittamaan, ihmiset sietävät tätä yhteydenpitoa vaikka eivät siitä pidäkään, mutta jos yhteydenpito alkaa käydä kovin tiiviiksi ja puhelut pitkiksi, moni älähtää asiasta. Usein itselleen on helpompi sallia enemmän vapauksia kuin toiselle, joten olisi kiva tietää kuinka hyvin sitä siedetään että myös seurustelukumppani pitää yhteyttä exäänsä. Entäpä jos exä laittaisi välit poikki mennessään uuteen suhteeseen, olisiko edelleen ok että oma seurustelukumppani jatkaisi yhteydenpitoa omaan/omiin exiinsä.

        Minusta tämä "exiin ei yhteyttä" -sääntö on helppo noudattaa, mutta sitten kun aletaan puhua toisesta kierroksesta, jolloin eronneet ja lapsekkaat keski-ikäiset alkavat uudelleen tapilla muita seurustella, asetelma on ihan toinen. Exiin on pakko pitää yhteyttä lasten takia ja ajan mittaan sen mahdollisesti jo pitkään kestäneen pakon ansiosta suhteet näihin exiin voivat olla hyvinkin toverilliset ja vailla minkäänlaista jännitettä. Ystävieni parissa existä puhutaan kuin sisaruksina vailla mitään kaunaa ja ajatuskin siitä, että entisten pariskuntien välillä olisi mitään jännitettä, kuulostaa hullulta.

        Eli elämä tuo muassaan myös mukavia yllätyksiä.


      • Selitys
        deft kirjoitti:

        "Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o)"
        Näinpä. Mutta se motivaatio sille. Jos tämä on yleistä naisten keskuudessa, niin myönnän etten ymmärrä naisia :D

        Hienosti sanottu, nimittäin tuo "me"-asenne. Se on muutenkin pikaisesti hyvä mittari suhteen tasapainosta. Ja kohta joku tulee ja ampuu tämän alas, koska individualismi.

        "Itse vaan suhtaudun seksin harrastamiseen sellaisella "vakavuudella", että ajattelen sen jälkeen suhteen ihmisen kanssa muuttuneen pysyvästi."
        Samoin. Mielenkiintoinen dilemma, jos uskotaan stereotyyppiseen seksikäyttäytymiseen naisten sekä miesten välillä.
        Joka tapauksessa...se dynamiikka kun muuttuu niin radikaalisti ihmisten välillä....hmm....noh, kuten sanottua. Jos mä kokisin vielä joskus sellaisen "hyvän eron", että voisin sanoa jotain todellista.

        "Usein itselleen on helpompi sallia enemmän vapauksia kuin toiselle..."
        En menisi näin suoralta kädeltä sanomaan. Itseasiassa; ennemminkin päinvastoin. Joskus vilpillisesti (tarve näyttää olevansa vahva/heikko) ja joskus niin sanotusti hyvää hyvyyttään...mutta sekin taitaa olla vilpillistä. Perhana!

        "Entäpä jos exä laittaisi välit poikki mennessään uuteen suhteeseen, olisiko edelleen ok että oma seurustelukumppani jatkaisi yhteydenpitoa omaan/omiin exiinsä."
        Aivan liian monimutkainen kysymys ,)
        Eksät on eksiä, vaikka kuinka (romanttiset) tunteet olisivat loppuneet. Toki se suhtautuminen ihmissuhteisiin on jokaisella omansa. Samoin kuin käytös moraalin suhteen, esimerkiksi.

        Jotta tästä vielä johonkin suuntaan saisi keskustelua siirrettyä, voisi kysyä että mitä kukin arvelee saavansa "arvosanaksi" eksiltään....jos tänä päivä kysyttäisiin?

        Ps. Etusivun keskustelu, Ratikkamiehelle hyvästä ja puhuttavasta aloituksesta ruusuja.

        "Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o)"
        Näinpä. Mutta se motivaatio sille. Jos tämä on yleistä naisten keskuudessa, niin myönnän etten ymmärrä naisia :D

        Kyllä sinä tiedät, tuohan on ihan loogista ja ihmettelen, mikseivät miehetkin ajattele noin ;)

        Naisesi kysyy: haittaako, että tuon meidän kotiimme miehen , joka saattaa vietellä minut ja jonka mukaan lähden heti kun hän on valjastanut ratsunsa (Nainen esittelee asian sinulle tietenkin hieman eri sanoin eli niin kuin hyviin tapoihin kuuluu neutraalin oloisesti)

        Sinä vastaat: No eipä tuo mua oikeestaan haittaa. (Ja naisesi kuulee sinun sanovan: Ei haittaa kahdestakaan syystä: ensinnäkään en usko, että exäsi on sinusta yhtään kiinnostunut, hänhän jätti sinut. Toiseksi, eipä tuo nyt suuri vahinko olisi, jos lähtisit hänen matkaansa, olinhan aikeissa ehdottaa itse samaa. Mahdollista on myös kolmas tulkinta: Ei haittaa, koska minäkin tapailen exääni, tosin en noin julkisesti kuin sinä omaasi.


      • deft
        Selitys kirjoitti:

        "Näköjään tuo tyttö olisi sitten kuitenkin toivonut, että olisit ollut vähän näreissäsi tämän exän ilmaantumisesta kuvioihin. :o)"
        Näinpä. Mutta se motivaatio sille. Jos tämä on yleistä naisten keskuudessa, niin myönnän etten ymmärrä naisia :D

        Kyllä sinä tiedät, tuohan on ihan loogista ja ihmettelen, mikseivät miehetkin ajattele noin ;)

        Naisesi kysyy: haittaako, että tuon meidän kotiimme miehen , joka saattaa vietellä minut ja jonka mukaan lähden heti kun hän on valjastanut ratsunsa (Nainen esittelee asian sinulle tietenkin hieman eri sanoin eli niin kuin hyviin tapoihin kuuluu neutraalin oloisesti)

        Sinä vastaat: No eipä tuo mua oikeestaan haittaa. (Ja naisesi kuulee sinun sanovan: Ei haittaa kahdestakaan syystä: ensinnäkään en usko, että exäsi on sinusta yhtään kiinnostunut, hänhän jätti sinut. Toiseksi, eipä tuo nyt suuri vahinko olisi, jos lähtisit hänen matkaansa, olinhan aikeissa ehdottaa itse samaa. Mahdollista on myös kolmas tulkinta: Ei haittaa, koska minäkin tapailen exääni, tosin en noin julkisesti kuin sinä omaasi.

        Itseasiassa:
        Naiseni oli eronnut tästä ko. miehestä huonon viettelyn takia. Tai siis, suurimpia yksittäisiä syitä kuulemma oli se, ettei seksi sujunut. Mutta olisihan se ollut hienoa, jos tämä jamppa olisi vielä yrittänyt lämmitellä eksäänsä, joka oli tehnyt selväksi sen, että mun kanssa oli (kaikki?) paremmin...parisuhdemielessä.
        Siitä olisi voinut pienet ablodit antaa jos sen ratsun olisi nähnnyt :P

        "Sinä vastaat: No eipä tuo mua oikeestaan haittaa. (Ja naisesi kuulee sinun sanovan: Ei haittaa kahdestakaan syystä: ensinnäkään en usko, että exäsi on sinusta yhtään kiinnostunut, hänhän jätti sinut. Toiseksi, eipä tuo nyt suuri vahinko olisi, jos lähtisit hänen matkaansa, olinhan aikeissa ehdottaa itse samaa. Mahdollista on myös kolmas tulkinta: Ei haittaa, koska minäkin tapailen exääni, tosin en noin julkisesti kuin sinä omaasi."
        Voi perhana! Niin paljon piiloviestintää. Dääm....pitänee ottaa oppitunteja joltakulta. Niin kuin esimerkiksi jokaiselta naiselta, joita kohtaan mä alan tän palstan perusteella tuntemaan avointa paranoidisuutta :D


      • deft
        khyyyllä kirjoitti:

        "Ensimmäisen tyttöystäväni kanssa oltu yhdessä hieman yli puoli vuotta (yhdessä asumista noin kolme kuukautta). Tyttöystäväni eksä oli tulossa käymään. Tyttöystävä kysyi: Haittaako se? "

        Ahaa, tästä se Iina Kuustosen Putous-hahmon "haittaakse" on tullut ...

        Sulla on muuten, deft , viehko asenne näihin parisuhdejuttuihin. Romantic comedy vois olla tyylilaji :)

        Mielikuva siitä, että mä olisin keksinyt Jani-Petterin sisimmän on pelottava.
        Aina voisi siltikin olla kysymättä edes sitä....haittaakse?
        Toisaalta; mikäli Iina toisi julkisuudessa ilmi sen, että on eräältä Lahdessa asuvalta idiootilta saanut inspiraation koko hokemaan niin...hmm...mähän alkaisin kiristämään provikoita. Hupakko pölli mun parisuhde-stoorin!

        "Sulla on muuten, deft , viehko asenne näihin parisuhdejuttuihin. Romantic comedy vois olla tyylilaji :)"
        Oudoin kohteliaisuus piiiiiitkiin aikoihin. Kiitos siitä.
        Erään paljon minua fiksumman miehen sanoin:
        "Romantiikka on komediaa, kun mykkä pyytää elokuviin ja erakko suhtautuu luontevasti puolison ystäviin"
        Mutta joo, sitähän elämä on....yhtä suurta komediaa. Joskus mustempaa, joskus ratkiriemukasta. Suhtautuminen ja asenne ratkaisee.


      • deft
        kys vaan kirjoitti:

        Siis lähditkö sä jonnekin muualle, kun tyttiksen eksä yöpyi teillä??

        En. Eksä nukkui olkkarissa sohvalla. Meillä varsinaisilla asukkailla oli oma sänky makkarissa. Ja mä olen kevyt nukkuja...
        ...jos siis ajateltaisiin että jotain keskiyön-hiipparointia-ja-nusnussia tarkoitit.
        :D


      • 15+14
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Ok...sulla pitää sitten olla samanhenkinen tyttöystävä, joka ei kommentoi jotain tyyliin "pitäisikö sun palata yhteen sen exän kanssa kun sulta neuvojakin kyselee..." Toisaalta itselläni on aika monta muutakin ihmistä ja tiukan paikan tullen vanhemmatkin joilta voisin kysyä neuvoa ettei tarvitsisi exälle soittaa.

        Jos olisi tilanne, jossa suhde olisi loppunut hyvissä väleissä, niin en todellakaan tieten tahtoen hävittäisi exää elämästäni tyystin. En myöskään oleta, että exä toimisi niin. On toki selvää, että exän kanssa ei jatkuvasti olla tekemisissä etenkään uuden suhteen myötä. Mutta jos en saisi uuden kumppanini mielestä olla exään misään yhteydessä eikä exä saisi kysyä minulta neuvoa (neuvon toki, jos minulta kysytään) jossain sattuman varaisessa asiassa, niin kyllä mielestäni uudella kumppanilla olisi hieman erikoinen näkemys asiasta. Etenkin jos esimerkkisi mukaista kommenttia tulisi heti yhden yhteydenpidon myötä niin en siitä kovin hyvilläni olisi. Kyllähän tollanen näkemys kumpuaa jostain muualta kuin siitä, että se exä nyt sattui soittamaan ja kysymään jotain. Etenkin kun siinä syyllistetään enemmänkin minut, joka olisin vastannut exän soittaessa.


    • Tyttönen_82

      Seurustelu on vakavampaa kuin tapailu.

      • No joo joo, mutta missä kulkee raja? Tapailuajan pituudessa, seksissä vai missä?


      • Tyttönen_82
        Ratikkakuski kirjoitti:

        No joo joo, mutta missä kulkee raja? Tapailuajan pituudessa, seksissä vai missä?

        Raja kulkee kai siinä mitä mieltä molemmat ovat asiasta. Minulla se on mennyt ainakin niin, että ensin on tapailtu ja sitten se on edennyt seurusteluun jos on ollut edetäkseen. Seurustelukysymys on jossain vaiheessa noussut esille jomman kumman taholta tai molempien ja sitten siitä on sovittu jotain. Itse en oikein näe mitään mieltä siinä että kuukausikaupalla tapaillaan, mutta juttu ei etene koskaan seurustelutasolle.


      • Mies24v
        Ratikkakuski kirjoitti:

        No joo joo, mutta missä kulkee raja? Tapailuajan pituudessa, seksissä vai missä?

        Itse määrittelisin käsitteet seuraavasti:

        Tapailla voi useampaakin ihmistä samaan aikaan. Esimerkiksi satunnaiset tapaamiset kerran pari viikossa eri henkilöiden kanssa.

        Seurusteluun siirrytään yhteisestä päätöksestä. Seurustelusuhteen aikana ei tapailla muita.


      • Tyttönen_82 kirjoitti:

        Raja kulkee kai siinä mitä mieltä molemmat ovat asiasta. Minulla se on mennyt ainakin niin, että ensin on tapailtu ja sitten se on edennyt seurusteluun jos on ollut edetäkseen. Seurustelukysymys on jossain vaiheessa noussut esille jomman kumman taholta tai molempien ja sitten siitä on sovittu jotain. Itse en oikein näe mitään mieltä siinä että kuukausikaupalla tapaillaan, mutta juttu ei etene koskaan seurustelutasolle.

        "Takana yksi tai kaksi seurustelusuhdetta
        Muutamia tapailuja"

        Aloituksessani tietysti puhuttiin ideaalitilanteesta. Silti minusta tämän palstan asenteista huokuu kova usko ihmisten erehtymättömyyteen parinvalinnassa. Kovin vähän te sallitte yrityksiä ja erehdyksiä ennen "sen oikean" löytämistä. Aivan kuin olisi hyve ottaa ensimmäinen hyvältä vaikuttava ja jos parinvalinta menikin persiilleen, pitäisi vain hiljaa kestää ja kärsiä, ettei saa kevytkenkäisen mainetta. Minusta kun ihmisellä on erehdyttyään oikeus jatkaa onnen etsimistä, vaikka sitten 50 erehdyksenkin jälkeen. Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa.


      • Tyttönen_82
        Ratikkakuski kirjoitti:

        "Takana yksi tai kaksi seurustelusuhdetta
        Muutamia tapailuja"

        Aloituksessani tietysti puhuttiin ideaalitilanteesta. Silti minusta tämän palstan asenteista huokuu kova usko ihmisten erehtymättömyyteen parinvalinnassa. Kovin vähän te sallitte yrityksiä ja erehdyksiä ennen "sen oikean" löytämistä. Aivan kuin olisi hyve ottaa ensimmäinen hyvältä vaikuttava ja jos parinvalinta menikin persiilleen, pitäisi vain hiljaa kestää ja kärsiä, ettei saa kevytkenkäisen mainetta. Minusta kun ihmisellä on erehdyttyään oikeus jatkaa onnen etsimistä, vaikka sitten 50 erehdyksenkin jälkeen. Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa.

        Ei hyvänen aika...kyllä tapailuja saa olla. Olen itsekin tapaillut monia miehiä. Ilmeisesti suhtaudun tähänkin asiaan eri tavalla mitä moni muu, sillä tapailen vaan yhtä miestä kerrallaan ja mielestäni jos muita tapailuja on ollut, niin siitä pitäisi melko nopeaan siirtyä tilanteeseen jossa tapaillaan vaan yhtä. Jälleen kerran, enpä ole omassa kaveripiirissäni törmännyt sellaiseen tilanteeseen jossa muita tapailuja katsottaisiin hyvällä. En myöskään pidä sopimusta seurustelusuhteesta sopimuksena avioliitosta, vaan nimenomaan niin että sitä toista ihmistä aletaan ottamaa huomioon paremmin, aikaa vietetään enemmän yhdessä (ei kuitenkaan 24/7), ja toinen esitellään ystäville, omille vanhemmille ja sukulaisille. Seurustelusuhde on varmempi kuin tapailusuhde. Eipä näistä määritysasioista ole tullut ongelmia kun vaan yhden ainoan kerran, ja sekin oli miehen kanssa joka oli kokematon joten jätän sen omaan arvoonsa.


      • deft
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        Ei hyvänen aika...kyllä tapailuja saa olla. Olen itsekin tapaillut monia miehiä. Ilmeisesti suhtaudun tähänkin asiaan eri tavalla mitä moni muu, sillä tapailen vaan yhtä miestä kerrallaan ja mielestäni jos muita tapailuja on ollut, niin siitä pitäisi melko nopeaan siirtyä tilanteeseen jossa tapaillaan vaan yhtä. Jälleen kerran, enpä ole omassa kaveripiirissäni törmännyt sellaiseen tilanteeseen jossa muita tapailuja katsottaisiin hyvällä. En myöskään pidä sopimusta seurustelusuhteesta sopimuksena avioliitosta, vaan nimenomaan niin että sitä toista ihmistä aletaan ottamaa huomioon paremmin, aikaa vietetään enemmän yhdessä (ei kuitenkaan 24/7), ja toinen esitellään ystäville, omille vanhemmille ja sukulaisille. Seurustelusuhde on varmempi kuin tapailusuhde. Eipä näistä määritysasioista ole tullut ongelmia kun vaan yhden ainoan kerran, ja sekin oli miehen kanssa joka oli kokematon joten jätän sen omaan arvoonsa.

        Musta tuntuu, että Ratikkakuski tarkoitti epäonnistuneilla suhteilla peräkkäisiä epäonnistumisia. Kuten vaikkapa mulla on ollut. Kolme kertaa, miltei kolme vuotta, kaikki päättyneet (kerran yhteisellä päätöksellä, kaksi kertaa dumpattu).
        Eihän se houkuttelevalta mieheltä kuulosta, kun ei edes yhtä naista elämänsä aikana pysty pitämään tyytyväisenä. Puhumattakaan jos olisi näitä epäonnistuneita suhteita sen 50 kpl.
        Kelvoton mies olisi se, joka niin montaa naista edes kehtaa yrittää. Ettäkö muka voisi tuntea niin vahvasti (hyviä) tunteita useampaa naista kohtaan....Bah!

        Ei osaa yllättää oman ikäisen naisen näkemys parisuhdemarkkinoista. Uskaltaisin kenties jopa olettaa, että Tyttönen_82 on ainakin sen verran haluttu parisuhdemielessä, ettei ole kokenut vastoinkäymisiä suhteissa. Jos siis ajatellaan, että mahdollisuuksia huonoihin ja epäonnistuneisiin suhteisiin olisi vaikkapa kaksinkertainen määrä verrattaessa keskivertomieheen.
        Eli semmoisia "kokeillaan-kun-kuitenkin-tykätään"-suhteita. Semmoisia, joita me miehet saadaan ensin ja jonka aikana nainen tekee päätöksen jatkosta.

        Ja tässähän ei ollut sitten yhtään sarkasmia tai minkäänlaista huumoria. Ei naurata....

        :P


      • deft kirjoitti:

        Musta tuntuu, että Ratikkakuski tarkoitti epäonnistuneilla suhteilla peräkkäisiä epäonnistumisia. Kuten vaikkapa mulla on ollut. Kolme kertaa, miltei kolme vuotta, kaikki päättyneet (kerran yhteisellä päätöksellä, kaksi kertaa dumpattu).
        Eihän se houkuttelevalta mieheltä kuulosta, kun ei edes yhtä naista elämänsä aikana pysty pitämään tyytyväisenä. Puhumattakaan jos olisi näitä epäonnistuneita suhteita sen 50 kpl.
        Kelvoton mies olisi se, joka niin montaa naista edes kehtaa yrittää. Ettäkö muka voisi tuntea niin vahvasti (hyviä) tunteita useampaa naista kohtaan....Bah!

        Ei osaa yllättää oman ikäisen naisen näkemys parisuhdemarkkinoista. Uskaltaisin kenties jopa olettaa, että Tyttönen_82 on ainakin sen verran haluttu parisuhdemielessä, ettei ole kokenut vastoinkäymisiä suhteissa. Jos siis ajatellaan, että mahdollisuuksia huonoihin ja epäonnistuneisiin suhteisiin olisi vaikkapa kaksinkertainen määrä verrattaessa keskivertomieheen.
        Eli semmoisia "kokeillaan-kun-kuitenkin-tykätään"-suhteita. Semmoisia, joita me miehet saadaan ensin ja jonka aikana nainen tekee päätöksen jatkosta.

        Ja tässähän ei ollut sitten yhtään sarkasmia tai minkäänlaista huumoria. Ei naurata....

        :P

        Jep, juuri tuota tarkoitin.


      • 13+3
        Ratikkakuski kirjoitti:

        "Takana yksi tai kaksi seurustelusuhdetta
        Muutamia tapailuja"

        Aloituksessani tietysti puhuttiin ideaalitilanteesta. Silti minusta tämän palstan asenteista huokuu kova usko ihmisten erehtymättömyyteen parinvalinnassa. Kovin vähän te sallitte yrityksiä ja erehdyksiä ennen "sen oikean" löytämistä. Aivan kuin olisi hyve ottaa ensimmäinen hyvältä vaikuttava ja jos parinvalinta menikin persiilleen, pitäisi vain hiljaa kestää ja kärsiä, ettei saa kevytkenkäisen mainetta. Minusta kun ihmisellä on erehdyttyään oikeus jatkaa onnen etsimistä, vaikka sitten 50 erehdyksenkin jälkeen. Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa.

        "Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa."

        Ihmiset ovat erilaisia tuossakin, että missä vaiheessa näkevät toisen todelliset karvat. Joillakin on suorastaan pelottavan herkkä tutka, joka kertoo perusasiat ihmisestä jo ensisilmäyksellä. Toisilla saman informaation hankkimiseen tarvitaan kymmenen vuotta yhteiseloa, eikä sekään aina riitä.


      • Ratikkakuski kirjoitti:

        "Takana yksi tai kaksi seurustelusuhdetta
        Muutamia tapailuja"

        Aloituksessani tietysti puhuttiin ideaalitilanteesta. Silti minusta tämän palstan asenteista huokuu kova usko ihmisten erehtymättömyyteen parinvalinnassa. Kovin vähän te sallitte yrityksiä ja erehdyksiä ennen "sen oikean" löytämistä. Aivan kuin olisi hyve ottaa ensimmäinen hyvältä vaikuttava ja jos parinvalinta menikin persiilleen, pitäisi vain hiljaa kestää ja kärsiä, ettei saa kevytkenkäisen mainetta. Minusta kun ihmisellä on erehdyttyään oikeus jatkaa onnen etsimistä, vaikka sitten 50 erehdyksenkin jälkeen. Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa.

        No minä en aikuisiällä ole enää koskaan alkanut kysellä että missä vaiheessa "seurustellaan" ja missä vasta tapaillaan ja siksi tämä jako ihmetyttää minuakin. Jos toisen seurassa on hyvä olla niin miksi sille pitää väkisin keksiä joku nimitys?


      • Repe sorsa
        simasuuneiti kirjoitti:

        No minä en aikuisiällä ole enää koskaan alkanut kysellä että missä vaiheessa "seurustellaan" ja missä vasta tapaillaan ja siksi tämä jako ihmetyttää minuakin. Jos toisen seurassa on hyvä olla niin miksi sille pitää väkisin keksiä joku nimitys?

        No siksi tietenkin että tietää missä vaiheessa ei enää ole luvallista käydä treffeillä muiden kanssa eikä harrastaa seksiä muiden kanssa. Niin kauan kuin ei ole tehty selvin sanoin yhteistä sopimusta että nyt seurustellaan eikä enää sitten muita naisia/miehiä, kyse on vain jostain tapailusta tai avoimesta suhteesta. Sen takia on käytännöllistä vetää raja tapailun ja seurustelun välille.


      • Elämän värit
        13+3 kirjoitti:

        "Kovin on näet vaikeaa tietää tapailuvaiheessa, onko joku mustasukkainen, uskoton, juoppo tai muuten holtiton. Moni asia kun selviää vasta yhdessä asuttaessa."

        Ihmiset ovat erilaisia tuossakin, että missä vaiheessa näkevät toisen todelliset karvat. Joillakin on suorastaan pelottavan herkkä tutka, joka kertoo perusasiat ihmisestä jo ensisilmäyksellä. Toisilla saman informaation hankkimiseen tarvitaan kymmenen vuotta yhteiseloa, eikä sekään aina riitä.

        Ihmisen todelliset karvat eivät aina ole vakio joka pysyy samana vuodesta toiseen. Ihminen muuttuu. Peruspersoona ei varmaan muutu hirveästi aikuisuuden jälkeen ellei elämässä tapaudu isoja asioita, mutta moni muu asia muuttuu.

        Harva ihminen pysyy samana esim. 20v/40v/60v. Arvot, oma käytös ja suhtautuminen muuttuu monessa asiassa. Nuoren mustavalkoisuus karisee. Osa muutoksista on hyviä ja osa huonoja, ja kokonaisuus yksilötasolla vaihtelee. Ihmiselle voi tulla ongelmia (päihteet, mt, sairaalloinen mustasukkaisuus), jota koskaan ennen ei ole ollut. Vanhat kokemukset ja lapsuuden traumat saattavat "lauetta", eikä edes ihmisellä itsellään ole ollut kuvaa että jotain ongelmia voisi olla.


      • ritvamatti
        Elämän värit kirjoitti:

        Ihmisen todelliset karvat eivät aina ole vakio joka pysyy samana vuodesta toiseen. Ihminen muuttuu. Peruspersoona ei varmaan muutu hirveästi aikuisuuden jälkeen ellei elämässä tapaudu isoja asioita, mutta moni muu asia muuttuu.

        Harva ihminen pysyy samana esim. 20v/40v/60v. Arvot, oma käytös ja suhtautuminen muuttuu monessa asiassa. Nuoren mustavalkoisuus karisee. Osa muutoksista on hyviä ja osa huonoja, ja kokonaisuus yksilötasolla vaihtelee. Ihmiselle voi tulla ongelmia (päihteet, mt, sairaalloinen mustasukkaisuus), jota koskaan ennen ei ole ollut. Vanhat kokemukset ja lapsuuden traumat saattavat "lauetta", eikä edes ihmisellä itsellään ole ollut kuvaa että jotain ongelmia voisi olla.

        Hei tulen tähän väliin ja kyselisin onko kenellä kokemuksia kaukosuhteesta,kuinka sitä hoidellut ja saanut toimimaan.Minä nyt vuoden ollut sellaisessa,mut jotain kuitenkin täst niiku puuttuis.Yksi jonka huomannut,alkuun hän oli avoin mut nyt nykyisin ei enää.Minä hitsi niin tunteella eläjä.et olisiko sittenkin parempi etsiä lähempää,mihin sais purkaa intohomonsa ja sais sitä läheisyyttä,lämpöä.Hänellä vaimonsa kuoli 11/2v,sitten,olisiko se syynä hänen tunteettomuuteen,huh täällä epätietoinen miettii!!Kirjoitelkaa ja kertokaa kokemuksistanne!!


    • Noh mielummin ei kauheesti säätöjä, mielummin sitten pidempiaikaisia seurustelemisia jokunen. Jotenkin tuntuu, että semmonen säätäjä ei oikeen osaa asettua ja liikkuu ihmissuhderintamalla eri metkuin, kun minä. Tulis mieleen, että ehkä meidän tyyli ja ajatukset ei menis yksiin?

      Tottakai säätäjäkin voi muuttua, kuten kotihiirestäkin voi tulla kauhee pleijeri. Mutta noin ylipäänsä mä vähän aina alan empimään, jos mies on helppo lähteen joka helman mukaan. Semmonen helposti vietävissä aina, kun tilaisuus on. :-)

      Eli mielummin vähän eri mittaisia suhteita, kun paljon lyhyitä ja/tai vain kaatoja.

      • Ja tää olis tietysti pitänyt laittaa imperfektissä, kun elää vakkaristi "mielikuvitusmiehen" kanssa suhteessa jo. Eihän näitä sillon tartte murehtia. ;-)


    • oma cv:ni

      - en ole seurustellut
      - olen pelannut wowia
      - olen katsonut animea
      - olen istunut netissä
      - olen jättänyt elämän väliin

      Ota yhteyttä!

    • deft

      Miehenä, naisiin vetoava parisuhde-cv (omasta mielestäni):

      - Käynyt teinivuosinaan (ikävuodet 13-17) läpi tutustumisen ja mielenkiinnon vastakkaista sukupuolta kohtaan
      ¤ Oppinut tämän kautta ymmärtämään toisen sukupuolen sosiaalisia käyttäytymismalleja
      ¤ Kokenut fyysistä läheisyyttä vertaisryhmässään (lue: halaus, suudelma)

      - Aikuisiällä vähintään yksi (1) vakava rakkaus-suhde, josta oppinut parisuhteen sanomattomia normeja sekä itsestään jotain mitä aktiivisesti parantanut (henkisiä, fyysisiä ominaisuuksia)
      ¤ Yhteiselo saman katon alla ei tuota vaikeuksia
      ¤ Pitää kotitaloustöitä molempien yhteisenä "projektina" (plussaa suostumus olemaan niin sanotusti naisen tossun alla)
      ¤ Ei mäkätä, valita taikka inise (niin kuin nainen)

      - Paljon kavereita, tai edes puolituttuja ihmisiä, milloin tahansa ja minne tahansa meneekin
      ¤ Osaa "edustaa"
      ¤ Muistaa pitää naisen omat ystävät tyytyväisinä, aina
      ¤ Miehen naispuoliset tuttavat esiteltävä niin tarkasti kuin mahdollista ko. parisuhteen toiselle osapuolelle

      - Seksi ja siihen suhtautuminen
      ¤ Ymmärtää aistillisen seksuaalisuuden merkityksen
      ¤ Tarpeen vaatiessa myös tunteetonta ja pikaista "panemista"
      ¤ Potenssiongelmat ei suotavia
      ¤ Mieluiten teini-ikäisenä poikuutensa menettänyt ja sitä myöten "naisen käsittelyä" oppinut
      ¤ Rakastelukone

      - Yhden naisen mies, mieluiten ei väleissä entisten kumppaneiden kanssa

      .
      ..
      ...
      Meni kyllä pahasti ohi aiheen, mutta päätin kirjoittaa niin paljon kuin mielessä oli. Olen puhunut, ugh!

      • pösilö78h

        No voishan tuo mennä jopa mulla läpi jos kemiat kohtais.. Mutta toisaalta omalta mieheltä tulis täysin erilainen cv.

        Moni pitää lapsen takia yhteyttä eksään. ja minuun vauvakuumeiseen taisi vedota juuri se pieni lapsi joka on monesti rakkaampi kuin mies vain jo siksi että on lapsi. Nykyinen elämänkatsomuksensakin pyyhkii turhan monet exät laudalta. Ulkonäkö oli se kolmas tekijä. Onneksi itselläni on luultavasti enemmän exiä mutta mies on riittävän vahva tämän asian kanssa.

        Jos pelkästään kumppaneita ajatellaan niin pari kunnon suhdetta ja hiukan enemmän panosuhteita etten varmasti ole sellainen rikas johtajatyyppi jolle olen se eka toka tai kolmas aviovaimo

        Kun etsin miestä niin ensisijaisesti etsin tuleville lapsilleni isää. Eli se oli melkein tärkein tieto että koska ja montako mutta niitä nyt ei jostakin syystä sopinut kysyä. On ehkä arkoja asioita miehille :) ehdottomasti siis vauvantekoaikeet ansioluetteloon!!


      • +åuoheröknfd.

        Joo, siis kyllä 17-vuotiaana ois jo ihan hyvä, jos olisi edes pussannut ja halannut. Seksikokemuksia sen suuremmin ei tarvitse olla, mutta kyllä kai kaikki on jo siihen mennessä jonkunlaisen edes pienen lähikontaktin ja tunteen myllerryksen kokeneet.

        - Aikuisiällä vähintään yksi (1) vakava rakkaus-suhde, josta oppinut parisuhteen sanomattomia normeja sekä itsestään jotain mitä aktiivisesti parantanut (henkisiä, fyysisiä ominaisuuksia)

        -> Aikuisiällä...? Ok, sanotaan että 30 ikävuoteen mennessä jos ei kertaakaan edes tosissaan yritä, niin se on kyllä miinuksia.
        ->Ei tarvitse asua yhdessä, en aio muuttaa yhteen. Mutta jos asuu yhdessä, niin pitäähän sen sujua, mitä järkeä siinä muuten olisi?
        ->Kotitaloustyöt OVAT yhteisiä jos asutaan yhdessä: eikö ne muka ole aikuisten töitä kotona missä he asuvat. Tuo on niin itsestään selvää, että mä en ymmärrä tuota. Vai äitiäkö sä odotat avoliittoon? Tulee aina mieleen, että miehet etsiikin pantavaa äitiään, kun ne ihmettelee, miksi aikuisen miehen pitäisi osata itse hoitaa kotiaan, yhdessä toisen aikuisen kanssa.
        Nyssyjä tossukoita en voi sietää ja ne ovat juuri näitä äitiä kumppanikseen etsiviä, joille pitää aina kertoa mitä tehdään, jotka roikkuvat eivätkä rakasta, joille kaikki on aina naisesta kiinni. Se on rasittavaa. Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä.

        Mäkättäminen ja iniseminen on todella rasittavaa. En harrasta sitä itse, mutta miehet kyllä. Osa miehistä on niin "neitejä" nykyään, että en tiedä miten "nainen" pitäisi olla, että voisi seurustella sellaisen miehen kanssa. Paha mieli on kaikilla joskus ja jokainen valittaa joskus, mutta semmoinen ruikuttaminen ja ininä, sekä itsesääli on ihan valloillaan. Se on epäseksikästä ja vastenmielistä. Naisellakin. En siis sinänsä pidä sitä naisellisena ominaisuutena, mutta kun nyt heitit tuon vertauksen "kuten naiset", että niin, tavallaan olet kyllä oikeassa. Mutta minä en voi miesten puolesta määritellä mitä he sietävät.

        Paljon kavereita -> Ei kaikilla naisillakaan ole. Ei kaikki naisetkaan ole ylisosiaalisia tms. Jos ei ole yhtään kaveria, niin onhan se hieman outoa. Ettei harrastuksissa, ei missään päin Suomea, eikä ketään?! Miksi? Ei siis osaa kenenkään kanssa vai jutella? Monella miehellä on kyllä semmoisia kaveruussuhteita että ne näkee vaan vaikka pari kertaa vuodessa, tai soittaa kahden kuukauden väliin, mutta sekin on jotain. Ettei niitten nyt kauhean tiiviitä suhteita tarvitse olla, eikä paljon kavereita, mutta jos on täysi erakko, niin tulee mieleen, että mitä minäkään siinä teen.

        Kone? Olipa tosi lapsellista, huomaa, että sua vaivaa kauheesti oma seksittömyys. Eihän naiset itsekään mitään koneita ole, haloo! Mutta kyllähän parisuhteessa seksiä toivotaan ja kyllä, kuule se on niin, että kukaan ei jaksa ikuista aistillisuutta tai pelkkää pikapanoa, vaan ihmisten seksi on parhaimmillaan vaihtelevaa. Ei se ole mikään huono asia, ettei se ole yksinkertainen kirjoista luettava suoritus. Joskus myös hieman huonompaa ja jokainen, kenellä seksistä on kokemusta, tietää tämän, ettei jokainen kerta voi olla täydellinen. Teini-ikä jatkuuu 19vuoteen, joten kyllä siinä on tietty aikaa eka kerta kokea, mutta jos 25 ikävuoteen ei ketään löydä eikä kukaan kelpaa, niin kyllä mäkin ihmettelen, että mikä asenne seksiin oikein on.

        Ja tästä seksi ja siihen suhtautumisesta juurikin sen näkee. Aika tuollainen tietämätön ja ennakkoluuloinen. Tulee mieleen, että olet muodostanut pelkojesi perusteella kuvan kaikista naisista etkä elä niin paljon, että tajuaisit että sukupuolesta riippumatta kaikki ovat erilaisia. Ja että itse vaikuttaa aika paljon siihen, keneen törmää ja keitä huolii.

        Yhden naisen mies, tottakai jos pitää olla parisuhde, niin uskollisuus on ihan normaalia. Harva on oikeasti exien kanssa sen kummemmin tekemisissä: ne on exiä syystä. Lisäksi on turha kaivaa verta nenästään. Jos voi olla kaveri, niin hyvä, mutta harva voi ja tosiasia on se, että ero on yleensä kipeä asia eikä tee mieli jatkaa kavereina.

        Voisit hieman inhimillistää naisia, koska ihmisiä he ovat. Sinä tosiaan katselet miehen, ja kokemattoman, ennakkoluuloisen sellaisen katsantokannalta asiaa, mutta monissa asioissa kyllä liioittelet ja väheksyt ehkä itseäsikin. Ei se nyt ihan noin jyrkkää ole, koska aika moni nainenkin tajuaa olevansa vain ihminen.


      • deft
        +åuoheröknfd. kirjoitti:

        Joo, siis kyllä 17-vuotiaana ois jo ihan hyvä, jos olisi edes pussannut ja halannut. Seksikokemuksia sen suuremmin ei tarvitse olla, mutta kyllä kai kaikki on jo siihen mennessä jonkunlaisen edes pienen lähikontaktin ja tunteen myllerryksen kokeneet.

        - Aikuisiällä vähintään yksi (1) vakava rakkaus-suhde, josta oppinut parisuhteen sanomattomia normeja sekä itsestään jotain mitä aktiivisesti parantanut (henkisiä, fyysisiä ominaisuuksia)

        -> Aikuisiällä...? Ok, sanotaan että 30 ikävuoteen mennessä jos ei kertaakaan edes tosissaan yritä, niin se on kyllä miinuksia.
        ->Ei tarvitse asua yhdessä, en aio muuttaa yhteen. Mutta jos asuu yhdessä, niin pitäähän sen sujua, mitä järkeä siinä muuten olisi?
        ->Kotitaloustyöt OVAT yhteisiä jos asutaan yhdessä: eikö ne muka ole aikuisten töitä kotona missä he asuvat. Tuo on niin itsestään selvää, että mä en ymmärrä tuota. Vai äitiäkö sä odotat avoliittoon? Tulee aina mieleen, että miehet etsiikin pantavaa äitiään, kun ne ihmettelee, miksi aikuisen miehen pitäisi osata itse hoitaa kotiaan, yhdessä toisen aikuisen kanssa.
        Nyssyjä tossukoita en voi sietää ja ne ovat juuri näitä äitiä kumppanikseen etsiviä, joille pitää aina kertoa mitä tehdään, jotka roikkuvat eivätkä rakasta, joille kaikki on aina naisesta kiinni. Se on rasittavaa. Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä.

        Mäkättäminen ja iniseminen on todella rasittavaa. En harrasta sitä itse, mutta miehet kyllä. Osa miehistä on niin "neitejä" nykyään, että en tiedä miten "nainen" pitäisi olla, että voisi seurustella sellaisen miehen kanssa. Paha mieli on kaikilla joskus ja jokainen valittaa joskus, mutta semmoinen ruikuttaminen ja ininä, sekä itsesääli on ihan valloillaan. Se on epäseksikästä ja vastenmielistä. Naisellakin. En siis sinänsä pidä sitä naisellisena ominaisuutena, mutta kun nyt heitit tuon vertauksen "kuten naiset", että niin, tavallaan olet kyllä oikeassa. Mutta minä en voi miesten puolesta määritellä mitä he sietävät.

        Paljon kavereita -> Ei kaikilla naisillakaan ole. Ei kaikki naisetkaan ole ylisosiaalisia tms. Jos ei ole yhtään kaveria, niin onhan se hieman outoa. Ettei harrastuksissa, ei missään päin Suomea, eikä ketään?! Miksi? Ei siis osaa kenenkään kanssa vai jutella? Monella miehellä on kyllä semmoisia kaveruussuhteita että ne näkee vaan vaikka pari kertaa vuodessa, tai soittaa kahden kuukauden väliin, mutta sekin on jotain. Ettei niitten nyt kauhean tiiviitä suhteita tarvitse olla, eikä paljon kavereita, mutta jos on täysi erakko, niin tulee mieleen, että mitä minäkään siinä teen.

        Kone? Olipa tosi lapsellista, huomaa, että sua vaivaa kauheesti oma seksittömyys. Eihän naiset itsekään mitään koneita ole, haloo! Mutta kyllähän parisuhteessa seksiä toivotaan ja kyllä, kuule se on niin, että kukaan ei jaksa ikuista aistillisuutta tai pelkkää pikapanoa, vaan ihmisten seksi on parhaimmillaan vaihtelevaa. Ei se ole mikään huono asia, ettei se ole yksinkertainen kirjoista luettava suoritus. Joskus myös hieman huonompaa ja jokainen, kenellä seksistä on kokemusta, tietää tämän, ettei jokainen kerta voi olla täydellinen. Teini-ikä jatkuuu 19vuoteen, joten kyllä siinä on tietty aikaa eka kerta kokea, mutta jos 25 ikävuoteen ei ketään löydä eikä kukaan kelpaa, niin kyllä mäkin ihmettelen, että mikä asenne seksiin oikein on.

        Ja tästä seksi ja siihen suhtautumisesta juurikin sen näkee. Aika tuollainen tietämätön ja ennakkoluuloinen. Tulee mieleen, että olet muodostanut pelkojesi perusteella kuvan kaikista naisista etkä elä niin paljon, että tajuaisit että sukupuolesta riippumatta kaikki ovat erilaisia. Ja että itse vaikuttaa aika paljon siihen, keneen törmää ja keitä huolii.

        Yhden naisen mies, tottakai jos pitää olla parisuhde, niin uskollisuus on ihan normaalia. Harva on oikeasti exien kanssa sen kummemmin tekemisissä: ne on exiä syystä. Lisäksi on turha kaivaa verta nenästään. Jos voi olla kaveri, niin hyvä, mutta harva voi ja tosiasia on se, että ero on yleensä kipeä asia eikä tee mieli jatkaa kavereina.

        Voisit hieman inhimillistää naisia, koska ihmisiä he ovat. Sinä tosiaan katselet miehen, ja kokemattoman, ennakkoluuloisen sellaisen katsantokannalta asiaa, mutta monissa asioissa kyllä liioittelet ja väheksyt ehkä itseäsikin. Ei se nyt ihan noin jyrkkää ole, koska aika moni nainenkin tajuaa olevansa vain ihminen.

        Lässynlää, provokaatiota.
        Mun ongelma on se, että mä ruokin trollia.

        Ei se ole niin, että sanattomalla sopimuksella esim. kotityöt ovat 50/50.
        On olemassa naisia, joita ei haittaa tehdä enemmän kuin miehet ja sama toisinpäin. Tietysti, d'uh.

        "Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."
        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen.

        Ei ole olemassa termiä "ylisosiaalinen". Naurettavaa että kehtaa edes näin sanoa. Ja kyllä....kaveri ON erilainen ihminen kuin ystävä. Eikä niitä ole kummallakaan sukupuolella useita, elämänsä aikana.

        "Kone? Olipa tosi lapsellista, huomaa, että sua vaivaa kauheesti oma seksittömyys."
        Väärin. Ei vaivaa seksittömyys, kun seksiä kuitenkin on tullut harrastettua ihan mukavasti. Parisuhteissa toki, yhdenillan jutut eivät jaksa kiinnostaa.
        Siksi siis "kone".
        Hemmetin vaikeaa tuntuu olevan sisälukutaito toisilla, jos ei ole ymmärtänyt ollenkaan miten paljon tässä koko ketjussa on kyse hypoteettisista ja enemmän tai vähemmän humoristisesta asiasta.

        Viimeistä kappaletta en edes raaski kommentoida. Ei jaksa ottaa itseensä kun joku tuntematon ihminen huutelee puskasta eikä tiedä yhtään mitään allekirjoittaneen kokemattomuudesta tai ennakkoluuloista.


      • weihii 80
        deft kirjoitti:

        Lässynlää, provokaatiota.
        Mun ongelma on se, että mä ruokin trollia.

        Ei se ole niin, että sanattomalla sopimuksella esim. kotityöt ovat 50/50.
        On olemassa naisia, joita ei haittaa tehdä enemmän kuin miehet ja sama toisinpäin. Tietysti, d'uh.

        "Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."
        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen.

        Ei ole olemassa termiä "ylisosiaalinen". Naurettavaa että kehtaa edes näin sanoa. Ja kyllä....kaveri ON erilainen ihminen kuin ystävä. Eikä niitä ole kummallakaan sukupuolella useita, elämänsä aikana.

        "Kone? Olipa tosi lapsellista, huomaa, että sua vaivaa kauheesti oma seksittömyys."
        Väärin. Ei vaivaa seksittömyys, kun seksiä kuitenkin on tullut harrastettua ihan mukavasti. Parisuhteissa toki, yhdenillan jutut eivät jaksa kiinnostaa.
        Siksi siis "kone".
        Hemmetin vaikeaa tuntuu olevan sisälukutaito toisilla, jos ei ole ymmärtänyt ollenkaan miten paljon tässä koko ketjussa on kyse hypoteettisista ja enemmän tai vähemmän humoristisesta asiasta.

        Viimeistä kappaletta en edes raaski kommentoida. Ei jaksa ottaa itseensä kun joku tuntematon ihminen huutelee puskasta eikä tiedä yhtään mitään allekirjoittaneen kokemattomuudesta tai ennakkoluuloista.

        ""Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."

        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen."

        Tarkoittaako tuo, että sinä olet tunnevammainen, haluton ja kylmä, koska et tarvitse vapaaehtoiseen hauskanpitoon kun kavereita, ja jos puoliso/kumppani ei kanna vastuuta ei vaan omasta elämästään, vaan myös sinun elämästäsi? Äitiiiiiiii... ;)

        Mun mielestä tää on todella outoa sulta. Että kysyt mikä on parisuhteen pointti, jos vastuu itsestään on lopulta kuitenkin itsellä? En ymmärrä. Miten sulla ei ole sitten parisuhteessa vastuuta omista valinnoistasi? Pienessä mittakaavassa kyllä sun täytyy ihan itse miettiä harrastuksesi, työt ja opiskelut, ei niitä kukaan voi valita tai hoitaa sun puolesta, vaan sä olet itse vastuussa niistä ja tyytyväisyydestä sekä asennoitumisestasi niihin. Olet myös itse vastuussa vakavista asioista, joillain on listalla jopa rikoksia: kyllä ne on itse ja yksinään vastuussa niistä, eikä parisuhde niitä vastuulta pelasta. Pieniin mittakaavoihin taas... Jos sä et itse pidä huolta kavereistasi, niin eipä sen parisuhteen toisenkaan osapuolen tartte pitää. Aika paljon nämä opiskelut, kaverit ja asennoituminen elämään vaikuttaa siihen, onko sun elämä hauskaa, sosiaalista ja semmoista, että ei se toinen voi niitä sulle luoda, sun puolesta tehdä tai hoitaa...
        Samoin on hampaiden pesun, suihkussa käynnin kanssa. Liikuntaakaan se toinen ei voi hoitaa, jos sä et itse hoida. Tai mennä lääkäriin tai tajuta lukemalla sun ajatuksia jos joku on vialla. Jos sä pilaat terveytesi, tuskin se toinen sitä voi estää. Jos sä ajattelet kaikesta negatiivisesti tai päätät että säälit itseäsi, niin ei se toinen jaksa sua nostaa ja nostaa eikä voikaan eikä se ole sen ikuinen velvollisuus sua paapoa niin kauan että muutat omaa asennettasi.
        KETÄÄN sellaista ei tule, joka takaisi että sä elät elämäsi onnellisena elämäsi loppuun saakka.

        Sä voit siis tarvita halauksia, etenkin koska niitä on saatavilla tai olla onnellinen seksistä, arjesta ja jutella, mutta suurin osa sun elämästä on sun omalla vastuulla. Sä voit vapaahetoisesti tarvita toista jakamaan elämäsi, mutta kyllä sä ihan itsenäisesti olet siitä itse vastuussa, halusit tai et.

        Mikä vapaaehtoinen hauskanpitäminen? No, onhan se oman elämän jakaminen sitäkin. Mutta miten kaikilla tavoin se sun kumppanisi on vastuussa sun onnellisuudesta, asenteesta ja elämästä? Eli sulle jos toinen ei ota susta vastuuta kuin äiti, se on hauskanpitoa eli seksiä vai? On siis vaihtoehtoina olla sulle äiti tai seksiä.
        Tosi syvällistä, sä kyllä näät ihmisssuhteet niin että kannattaa tosiaan puhua naurettavuuksista ja kehtaamisista toisen sanomisten kohdalla, koska itse olet niin viisas. Not. Että voit tippua sieltä pilvilinnoista, läheisriippuvaiselta sä lähinnä kuulostat. Ei millään pahalla, mutta kuulostat.

        Mä ymmärrän hyvin tuon neitsyeksi luulemisen. Ton seksin suhteen. Eli sun mielestä naisten mielestä on tosi hyvä jos mies on seksikone, eli harrastaa sikana yhdenillan juttuja, vai tekeeko koneeksi jo yksikin sellainen?! Täh? Kyllä sä vaikutat todella kokemattomalta, vaikea kuvitella että sulla kauheesti suhteita on ollut, vaikka ehkä sitten niitä on ihan mukavasti... Mutta tossa sä valehtelet, ettet ottanut itseesi, kun otit jo! Hah, hah!
        Ja sitten puhut vielä taas toisen huumorintajusta ja arvostelet sisälukutaitoa ja ties mitä: sinä itsehän silloin huutelet puskista, arvostelet tuntematonta ja olet todellakin ottanut itseesi. Vitsit, miten tekopyhää! Taitaa olla tosiaan vähän tosikko asenne. Provo tai ei, vastasit kuitenkin :D

        Termiä ylisosiaalinen? Oletko sä vähän pipi? Oletko sä oikeasti niin tyhmä, että sä et käsitä, mitä tossa kohtaa sillä tarkotettiin? Mulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää, että se nyt lähinnä tarkoitti sitä, ettei aina kaikilla naisillakaan niin hirveästi ole kavereita, ystäviä eikä välttämättä ketään, mutta se ettei yhden yhtä kaveria ole, niin on hieman outoa.

        En usko, olet puutteessa ja purat sitä täällä, olet eronnut koska et siedä puutteita etkä huonoja puolia muissa, ja pelkäät naisia.


      • huhhuh
        weihii 80 kirjoitti:

        ""Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."

        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen."

        Tarkoittaako tuo, että sinä olet tunnevammainen, haluton ja kylmä, koska et tarvitse vapaaehtoiseen hauskanpitoon kun kavereita, ja jos puoliso/kumppani ei kanna vastuuta ei vaan omasta elämästään, vaan myös sinun elämästäsi? Äitiiiiiiii... ;)

        Mun mielestä tää on todella outoa sulta. Että kysyt mikä on parisuhteen pointti, jos vastuu itsestään on lopulta kuitenkin itsellä? En ymmärrä. Miten sulla ei ole sitten parisuhteessa vastuuta omista valinnoistasi? Pienessä mittakaavassa kyllä sun täytyy ihan itse miettiä harrastuksesi, työt ja opiskelut, ei niitä kukaan voi valita tai hoitaa sun puolesta, vaan sä olet itse vastuussa niistä ja tyytyväisyydestä sekä asennoitumisestasi niihin. Olet myös itse vastuussa vakavista asioista, joillain on listalla jopa rikoksia: kyllä ne on itse ja yksinään vastuussa niistä, eikä parisuhde niitä vastuulta pelasta. Pieniin mittakaavoihin taas... Jos sä et itse pidä huolta kavereistasi, niin eipä sen parisuhteen toisenkaan osapuolen tartte pitää. Aika paljon nämä opiskelut, kaverit ja asennoituminen elämään vaikuttaa siihen, onko sun elämä hauskaa, sosiaalista ja semmoista, että ei se toinen voi niitä sulle luoda, sun puolesta tehdä tai hoitaa...
        Samoin on hampaiden pesun, suihkussa käynnin kanssa. Liikuntaakaan se toinen ei voi hoitaa, jos sä et itse hoida. Tai mennä lääkäriin tai tajuta lukemalla sun ajatuksia jos joku on vialla. Jos sä pilaat terveytesi, tuskin se toinen sitä voi estää. Jos sä ajattelet kaikesta negatiivisesti tai päätät että säälit itseäsi, niin ei se toinen jaksa sua nostaa ja nostaa eikä voikaan eikä se ole sen ikuinen velvollisuus sua paapoa niin kauan että muutat omaa asennettasi.
        KETÄÄN sellaista ei tule, joka takaisi että sä elät elämäsi onnellisena elämäsi loppuun saakka.

        Sä voit siis tarvita halauksia, etenkin koska niitä on saatavilla tai olla onnellinen seksistä, arjesta ja jutella, mutta suurin osa sun elämästä on sun omalla vastuulla. Sä voit vapaahetoisesti tarvita toista jakamaan elämäsi, mutta kyllä sä ihan itsenäisesti olet siitä itse vastuussa, halusit tai et.

        Mikä vapaaehtoinen hauskanpitäminen? No, onhan se oman elämän jakaminen sitäkin. Mutta miten kaikilla tavoin se sun kumppanisi on vastuussa sun onnellisuudesta, asenteesta ja elämästä? Eli sulle jos toinen ei ota susta vastuuta kuin äiti, se on hauskanpitoa eli seksiä vai? On siis vaihtoehtoina olla sulle äiti tai seksiä.
        Tosi syvällistä, sä kyllä näät ihmisssuhteet niin että kannattaa tosiaan puhua naurettavuuksista ja kehtaamisista toisen sanomisten kohdalla, koska itse olet niin viisas. Not. Että voit tippua sieltä pilvilinnoista, läheisriippuvaiselta sä lähinnä kuulostat. Ei millään pahalla, mutta kuulostat.

        Mä ymmärrän hyvin tuon neitsyeksi luulemisen. Ton seksin suhteen. Eli sun mielestä naisten mielestä on tosi hyvä jos mies on seksikone, eli harrastaa sikana yhdenillan juttuja, vai tekeeko koneeksi jo yksikin sellainen?! Täh? Kyllä sä vaikutat todella kokemattomalta, vaikea kuvitella että sulla kauheesti suhteita on ollut, vaikka ehkä sitten niitä on ihan mukavasti... Mutta tossa sä valehtelet, ettet ottanut itseesi, kun otit jo! Hah, hah!
        Ja sitten puhut vielä taas toisen huumorintajusta ja arvostelet sisälukutaitoa ja ties mitä: sinä itsehän silloin huutelet puskista, arvostelet tuntematonta ja olet todellakin ottanut itseesi. Vitsit, miten tekopyhää! Taitaa olla tosiaan vähän tosikko asenne. Provo tai ei, vastasit kuitenkin :D

        Termiä ylisosiaalinen? Oletko sä vähän pipi? Oletko sä oikeasti niin tyhmä, että sä et käsitä, mitä tossa kohtaa sillä tarkotettiin? Mulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää, että se nyt lähinnä tarkoitti sitä, ettei aina kaikilla naisillakaan niin hirveästi ole kavereita, ystäviä eikä välttämättä ketään, mutta se ettei yhden yhtä kaveria ole, niin on hieman outoa.

        En usko, olet puutteessa ja purat sitä täällä, olet eronnut koska et siedä puutteita etkä huonoja puolia muissa, ja pelkäät naisia.

        Olipahan jumalattoman pitkä ja jopa Sinkut-palstalla harvinaisen typerä vuodatus. Jopa trolliksi olet aika uskomaton keksimään olemattomia merkityksiä muiden teksteistä.


      • Jerzykowski
        weihii 80 kirjoitti:

        ""Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."

        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen."

        Tarkoittaako tuo, että sinä olet tunnevammainen, haluton ja kylmä, koska et tarvitse vapaaehtoiseen hauskanpitoon kun kavereita, ja jos puoliso/kumppani ei kanna vastuuta ei vaan omasta elämästään, vaan myös sinun elämästäsi? Äitiiiiiiii... ;)

        Mun mielestä tää on todella outoa sulta. Että kysyt mikä on parisuhteen pointti, jos vastuu itsestään on lopulta kuitenkin itsellä? En ymmärrä. Miten sulla ei ole sitten parisuhteessa vastuuta omista valinnoistasi? Pienessä mittakaavassa kyllä sun täytyy ihan itse miettiä harrastuksesi, työt ja opiskelut, ei niitä kukaan voi valita tai hoitaa sun puolesta, vaan sä olet itse vastuussa niistä ja tyytyväisyydestä sekä asennoitumisestasi niihin. Olet myös itse vastuussa vakavista asioista, joillain on listalla jopa rikoksia: kyllä ne on itse ja yksinään vastuussa niistä, eikä parisuhde niitä vastuulta pelasta. Pieniin mittakaavoihin taas... Jos sä et itse pidä huolta kavereistasi, niin eipä sen parisuhteen toisenkaan osapuolen tartte pitää. Aika paljon nämä opiskelut, kaverit ja asennoituminen elämään vaikuttaa siihen, onko sun elämä hauskaa, sosiaalista ja semmoista, että ei se toinen voi niitä sulle luoda, sun puolesta tehdä tai hoitaa...
        Samoin on hampaiden pesun, suihkussa käynnin kanssa. Liikuntaakaan se toinen ei voi hoitaa, jos sä et itse hoida. Tai mennä lääkäriin tai tajuta lukemalla sun ajatuksia jos joku on vialla. Jos sä pilaat terveytesi, tuskin se toinen sitä voi estää. Jos sä ajattelet kaikesta negatiivisesti tai päätät että säälit itseäsi, niin ei se toinen jaksa sua nostaa ja nostaa eikä voikaan eikä se ole sen ikuinen velvollisuus sua paapoa niin kauan että muutat omaa asennettasi.
        KETÄÄN sellaista ei tule, joka takaisi että sä elät elämäsi onnellisena elämäsi loppuun saakka.

        Sä voit siis tarvita halauksia, etenkin koska niitä on saatavilla tai olla onnellinen seksistä, arjesta ja jutella, mutta suurin osa sun elämästä on sun omalla vastuulla. Sä voit vapaahetoisesti tarvita toista jakamaan elämäsi, mutta kyllä sä ihan itsenäisesti olet siitä itse vastuussa, halusit tai et.

        Mikä vapaaehtoinen hauskanpitäminen? No, onhan se oman elämän jakaminen sitäkin. Mutta miten kaikilla tavoin se sun kumppanisi on vastuussa sun onnellisuudesta, asenteesta ja elämästä? Eli sulle jos toinen ei ota susta vastuuta kuin äiti, se on hauskanpitoa eli seksiä vai? On siis vaihtoehtoina olla sulle äiti tai seksiä.
        Tosi syvällistä, sä kyllä näät ihmisssuhteet niin että kannattaa tosiaan puhua naurettavuuksista ja kehtaamisista toisen sanomisten kohdalla, koska itse olet niin viisas. Not. Että voit tippua sieltä pilvilinnoista, läheisriippuvaiselta sä lähinnä kuulostat. Ei millään pahalla, mutta kuulostat.

        Mä ymmärrän hyvin tuon neitsyeksi luulemisen. Ton seksin suhteen. Eli sun mielestä naisten mielestä on tosi hyvä jos mies on seksikone, eli harrastaa sikana yhdenillan juttuja, vai tekeeko koneeksi jo yksikin sellainen?! Täh? Kyllä sä vaikutat todella kokemattomalta, vaikea kuvitella että sulla kauheesti suhteita on ollut, vaikka ehkä sitten niitä on ihan mukavasti... Mutta tossa sä valehtelet, ettet ottanut itseesi, kun otit jo! Hah, hah!
        Ja sitten puhut vielä taas toisen huumorintajusta ja arvostelet sisälukutaitoa ja ties mitä: sinä itsehän silloin huutelet puskista, arvostelet tuntematonta ja olet todellakin ottanut itseesi. Vitsit, miten tekopyhää! Taitaa olla tosiaan vähän tosikko asenne. Provo tai ei, vastasit kuitenkin :D

        Termiä ylisosiaalinen? Oletko sä vähän pipi? Oletko sä oikeasti niin tyhmä, että sä et käsitä, mitä tossa kohtaa sillä tarkotettiin? Mulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää, että se nyt lähinnä tarkoitti sitä, ettei aina kaikilla naisillakaan niin hirveästi ole kavereita, ystäviä eikä välttämättä ketään, mutta se ettei yhden yhtä kaveria ole, niin on hieman outoa.

        En usko, olet puutteessa ja purat sitä täällä, olet eronnut koska et siedä puutteita etkä huonoja puolia muissa, ja pelkäät naisia.

        Vaivaudun sanomaan vain, että omalla kuvalla esiintyessään ei kai voi "huudella puskista".


      • deft
        weihii 80 kirjoitti:

        ""Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."

        Koko parisuhteen pointti siis on....?
        "Vapaaehtoisesti" hauskan pitäminen?
        Ei sellaiseen tarvitse muuta kuin kavereita tai tuttuja. Varsinkin jos on tunnevammainen tai muuten vain haluton ja kylmä ihminen."

        Tarkoittaako tuo, että sinä olet tunnevammainen, haluton ja kylmä, koska et tarvitse vapaaehtoiseen hauskanpitoon kun kavereita, ja jos puoliso/kumppani ei kanna vastuuta ei vaan omasta elämästään, vaan myös sinun elämästäsi? Äitiiiiiiii... ;)

        Mun mielestä tää on todella outoa sulta. Että kysyt mikä on parisuhteen pointti, jos vastuu itsestään on lopulta kuitenkin itsellä? En ymmärrä. Miten sulla ei ole sitten parisuhteessa vastuuta omista valinnoistasi? Pienessä mittakaavassa kyllä sun täytyy ihan itse miettiä harrastuksesi, työt ja opiskelut, ei niitä kukaan voi valita tai hoitaa sun puolesta, vaan sä olet itse vastuussa niistä ja tyytyväisyydestä sekä asennoitumisestasi niihin. Olet myös itse vastuussa vakavista asioista, joillain on listalla jopa rikoksia: kyllä ne on itse ja yksinään vastuussa niistä, eikä parisuhde niitä vastuulta pelasta. Pieniin mittakaavoihin taas... Jos sä et itse pidä huolta kavereistasi, niin eipä sen parisuhteen toisenkaan osapuolen tartte pitää. Aika paljon nämä opiskelut, kaverit ja asennoituminen elämään vaikuttaa siihen, onko sun elämä hauskaa, sosiaalista ja semmoista, että ei se toinen voi niitä sulle luoda, sun puolesta tehdä tai hoitaa...
        Samoin on hampaiden pesun, suihkussa käynnin kanssa. Liikuntaakaan se toinen ei voi hoitaa, jos sä et itse hoida. Tai mennä lääkäriin tai tajuta lukemalla sun ajatuksia jos joku on vialla. Jos sä pilaat terveytesi, tuskin se toinen sitä voi estää. Jos sä ajattelet kaikesta negatiivisesti tai päätät että säälit itseäsi, niin ei se toinen jaksa sua nostaa ja nostaa eikä voikaan eikä se ole sen ikuinen velvollisuus sua paapoa niin kauan että muutat omaa asennettasi.
        KETÄÄN sellaista ei tule, joka takaisi että sä elät elämäsi onnellisena elämäsi loppuun saakka.

        Sä voit siis tarvita halauksia, etenkin koska niitä on saatavilla tai olla onnellinen seksistä, arjesta ja jutella, mutta suurin osa sun elämästä on sun omalla vastuulla. Sä voit vapaahetoisesti tarvita toista jakamaan elämäsi, mutta kyllä sä ihan itsenäisesti olet siitä itse vastuussa, halusit tai et.

        Mikä vapaaehtoinen hauskanpitäminen? No, onhan se oman elämän jakaminen sitäkin. Mutta miten kaikilla tavoin se sun kumppanisi on vastuussa sun onnellisuudesta, asenteesta ja elämästä? Eli sulle jos toinen ei ota susta vastuuta kuin äiti, se on hauskanpitoa eli seksiä vai? On siis vaihtoehtoina olla sulle äiti tai seksiä.
        Tosi syvällistä, sä kyllä näät ihmisssuhteet niin että kannattaa tosiaan puhua naurettavuuksista ja kehtaamisista toisen sanomisten kohdalla, koska itse olet niin viisas. Not. Että voit tippua sieltä pilvilinnoista, läheisriippuvaiselta sä lähinnä kuulostat. Ei millään pahalla, mutta kuulostat.

        Mä ymmärrän hyvin tuon neitsyeksi luulemisen. Ton seksin suhteen. Eli sun mielestä naisten mielestä on tosi hyvä jos mies on seksikone, eli harrastaa sikana yhdenillan juttuja, vai tekeeko koneeksi jo yksikin sellainen?! Täh? Kyllä sä vaikutat todella kokemattomalta, vaikea kuvitella että sulla kauheesti suhteita on ollut, vaikka ehkä sitten niitä on ihan mukavasti... Mutta tossa sä valehtelet, ettet ottanut itseesi, kun otit jo! Hah, hah!
        Ja sitten puhut vielä taas toisen huumorintajusta ja arvostelet sisälukutaitoa ja ties mitä: sinä itsehän silloin huutelet puskista, arvostelet tuntematonta ja olet todellakin ottanut itseesi. Vitsit, miten tekopyhää! Taitaa olla tosiaan vähän tosikko asenne. Provo tai ei, vastasit kuitenkin :D

        Termiä ylisosiaalinen? Oletko sä vähän pipi? Oletko sä oikeasti niin tyhmä, että sä et käsitä, mitä tossa kohtaa sillä tarkotettiin? Mulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää, että se nyt lähinnä tarkoitti sitä, ettei aina kaikilla naisillakaan niin hirveästi ole kavereita, ystäviä eikä välttämättä ketään, mutta se ettei yhden yhtä kaveria ole, niin on hieman outoa.

        En usko, olet puutteessa ja purat sitä täällä, olet eronnut koska et siedä puutteita etkä huonoja puolia muissa, ja pelkäät naisia.

        Sisälukutaito kateissa, osa 2425346

        Mä vastasin viestiin, jossa todettiin muun muassa seuraavaa:
        "Aikuisen pitää olla muut huomioon ottava kyllä, ja toista saa tarvita ikäänkuin "vapaaehtoisesti" mutta pitää ymmärtää itsenäisyys ja myös oma vastuu omasta elämästä."
        Mitä ihmettä tämä tarkoittaa. "ikäänkuin" tarvita...mitä varten? Miksi tarvita tai alkaa mihinkään romanttiseen suhteeseen, jos nainen vaatii samaa itsenäisyyttä ja vastuuta omista asioistaan kuin sinkkuna ollessa?
        Eikö sitten olisi juuri parempi olla vain kavereita, joiden kanssa olla "vapaaehtoisesti" ja päivän päätteeksi aina itsenäinen ja vastuullinen pelkästään itselleen?

        "Sä voit siis tarvita halauksia, etenkin koska niitä on saatavilla tai olla onnellinen seksistä, arjesta ja jutella, mutta suurin osa sun elämästä on sun omalla vastuulla. Sä voit vapaahetoisesti tarvita toista jakamaan elämäsi, mutta kyllä sä ihan itsenäisesti olet siitä itse vastuussa, halusit tai et."
        Se siinä onkin, että kaikilla on erilaiset käsitykset merkittävästä parisuhteesta. Toiset eivät koskaan tahdo elää ja asua poika-/tyttöystävänsä kanssa saman katon alla, se taas kuulostaa mun korvaan siltä, että parisuhdetta pidetään oman elämän jatkeena sen sijaan että se olisi sen suurempi osa omaa elämää.

        "Eli sulle jos toinen ei ota susta vastuuta kuin äiti, se on hauskanpitoa eli seksiä vai? On siis vaihtoehtoina olla sulle äiti tai seksiä."
        Voisitko vielä vähän kärjistää, vai nauranko mä tälle?
        Kuka nää määritelmät päättää ja niiden mukaan leimaa toisia....huoh.

        "Että voit tippua sieltä pilvilinnoista, läheisriippuvaiselta sä lähinnä kuulostat. Ei millään pahalla, mutta kuulostat."
        Ja sä saat sen kuulostamaan huonommalta asialta kuin se oikeasti onkaan. Onko sua kenties joku läheinen loukannut niin pahasti että sä et osaa ajatella läheisyyden kaipuuta muuna kuin riippuvuutena?

        Miten mä voin huudella puskasta, kun mun profiili on tuolla kaikkien nähtävillä. Ja oikean nimenkin sieltä saa tietää, jos vaikka jotakuta kiinnostaa tulla oven taakse louskuttamaan leukojaan.
        Hienoa kuitenkin että sä vedät mukaan myös henkilökohtaisuudet. Niin kuin että asiat ei keskenään keskustele vaan toisen pitää olla pipi. Voi että...huvittavaa.
        Ei kyllä ole terminä "ylisosiaalisuus" ole mitenkään laajasti käytetty, joten mä voin yrittää ymmärtää heti kun sä olet valmis puhumaan niin kuin ihmisillä on tapana keskustella. Että ei keksittäisi omia sanoja ja haukuttaisi pipeiks(?) jos toinen ei ymmärrä sanaa mitä ei ole ikinä käyttänyt.
        Jösses...

        "En usko, olet puutteessa ja purat sitä täällä, olet eronnut koska et siedä puutteita etkä huonoja puolia muissa, ja pelkäät naisia."
        Väärässä olet, ei millään pahalla. Kyllä se on ollut niin, että naiset eivät ole sietäneet puutteita. Hyvä yritys kuitenkin.
        Puhutaanko vielä lisää? Ja niin, että ensin otettaisiin selvää toisen elämästä ennen kuin aletaan leimaamaan...jookoskookos?


    • Koska mähän siis haen vaan sellaista nuorta miestä, olettaa voisi ettei sitä kokemusta vielä paljoa ole kertynyt.
      Hyvä olisi tietysti jos nyt muutamaa olisi kokeillut ennen muakin, niin tietäisi verrata millaisen helmen minusta onkaan löytänyt.
      Vaikutusta ei tee myöskään se jos sitä kokemusta on nuorella iällä jo liian useasta.

      • deft

        Hormonit hyrrää toisilla kovempaa ylä-asteella. Ja toisilla sitten viimeistään ylä-asteen jälkeen. Koville jätkille löytyy aina nuorempia tyttöjä kokeilemaan Corollan takapenkkiä. Se on meidän kulttuuri ja siitä kuuluu pitää kiinni, ehh...

        Nuori mies ottaa kun tarjotaan, että tiedä sitten miten paljon on "nuorella iällä liian usea"
        ?


      • deft kirjoitti:

        Hormonit hyrrää toisilla kovempaa ylä-asteella. Ja toisilla sitten viimeistään ylä-asteen jälkeen. Koville jätkille löytyy aina nuorempia tyttöjä kokeilemaan Corollan takapenkkiä. Se on meidän kulttuuri ja siitä kuuluu pitää kiinni, ehh...

        Nuori mies ottaa kun tarjotaan, että tiedä sitten miten paljon on "nuorella iällä liian usea"
        ?

        Mä en laskisi yläasteikäisten seurustelua parisuhteeksi, tai ainakaan omiani, koska mun nuoruudessa se oli vaan pussailua ja käsi-kädessä kävelemistä perjantai-iltana rundilla. En ole koskaan Corollan takapenkillä ollut, harmi.

        Yhdenillanjuttujen määrät ei kiinnosta, enkä lähtisi niitä kyselemään.
        Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea. Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi. Tai äh, en mä tiedä.


      • deft
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Mä en laskisi yläasteikäisten seurustelua parisuhteeksi, tai ainakaan omiani, koska mun nuoruudessa se oli vaan pussailua ja käsi-kädessä kävelemistä perjantai-iltana rundilla. En ole koskaan Corollan takapenkillä ollut, harmi.

        Yhdenillanjuttujen määrät ei kiinnosta, enkä lähtisi niitä kyselemään.
        Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea. Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi. Tai äh, en mä tiedä.

        Sovitaan niin. Että ei yläasteikäisenä parisuhteita. Mutta se, että kokemusta on pussailusta ja käsi-kädessä kävelemisestä viikonloppuisin, on hyväksi parisuhde-cv:ssä naisten silmin. Jotain vikaa on aikuisessa miehessä, joka ei silloin yläasteikäisenä ollut tyttöjen kanssa edes niin läheisissä väleissä. On sitten vakavasti kiusattu tai ei.

        Yhdenillanjutuilla ei mun mielestä myöskään ole merkitystä.

        "Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea."
        Menee vielä läpi, jos osaat kertoa saako n. 25-vuotiaalla miehellä olla ollut(?) ei-niin-vakavia suhteita sen viitisen kappaletta. Lasketaanko ns. on/off-suhteet? Jotain tarkennuksia olisi mukava kuulla.

        "Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi."
        Sinäänsä jännää, että mä tunnen useitakin sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla tämä pitää paikkansa. Enkä mä tykkää ollenkaan yleistämisestä.


      • ikisinkkumies
        deft kirjoitti:

        Sovitaan niin. Että ei yläasteikäisenä parisuhteita. Mutta se, että kokemusta on pussailusta ja käsi-kädessä kävelemisestä viikonloppuisin, on hyväksi parisuhde-cv:ssä naisten silmin. Jotain vikaa on aikuisessa miehessä, joka ei silloin yläasteikäisenä ollut tyttöjen kanssa edes niin läheisissä väleissä. On sitten vakavasti kiusattu tai ei.

        Yhdenillanjutuilla ei mun mielestä myöskään ole merkitystä.

        "Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea."
        Menee vielä läpi, jos osaat kertoa saako n. 25-vuotiaalla miehellä olla ollut(?) ei-niin-vakavia suhteita sen viitisen kappaletta. Lasketaanko ns. on/off-suhteet? Jotain tarkennuksia olisi mukava kuulla.

        "Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi."
        Sinäänsä jännää, että mä tunnen useitakin sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla tämä pitää paikkansa. Enkä mä tykkää ollenkaan yleistämisestä.

        Tästä yläasteiän kokemusten vaikutuksesta koko elämään kirjoitinkin jo muutama päivä sitten otsikolla "Virheettömän nuoruuden merkitys".


      • deft kirjoitti:

        Sovitaan niin. Että ei yläasteikäisenä parisuhteita. Mutta se, että kokemusta on pussailusta ja käsi-kädessä kävelemisestä viikonloppuisin, on hyväksi parisuhde-cv:ssä naisten silmin. Jotain vikaa on aikuisessa miehessä, joka ei silloin yläasteikäisenä ollut tyttöjen kanssa edes niin läheisissä väleissä. On sitten vakavasti kiusattu tai ei.

        Yhdenillanjutuilla ei mun mielestä myöskään ole merkitystä.

        "Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea."
        Menee vielä läpi, jos osaat kertoa saako n. 25-vuotiaalla miehellä olla ollut(?) ei-niin-vakavia suhteita sen viitisen kappaletta. Lasketaanko ns. on/off-suhteet? Jotain tarkennuksia olisi mukava kuulla.

        "Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi."
        Sinäänsä jännää, että mä tunnen useitakin sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla tämä pitää paikkansa. Enkä mä tykkää ollenkaan yleistämisestä.

        Yläasteikäiset on kuitenkin vielä niin lapsia, pojat varsinkin, että harvemmalla niitä pussailukokemuksia sieltä ajoilta on. Riippuu myös paljon millaisesta perheestä on lähtöisin, saako viettää millaista elämää iltaisin ja viikonloppuisin.

        "saako n. 25-vuotiaalla miehellä olla ollut(?) ei-niin-vakavia suhteita sen viitisen kappaletta. Lasketaanko ns. on/off-suhteet?"
        Aivan yks hailee minkä laatuisia ne suhteet on ollu. Oleellisinta on kuitenkin se millaisen suhteen mun kanssa haluaa ja millaiseksi sitä on valmis kehittämään ja miten siihen sitoutuu.

        "Sinäänsä jännää, että mä tunnen useitakin sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla tämä pitää paikkansa. Enkä mä tykkää ollenkaan yleistämisestä." Siis Täh? Tunnet ihmisiä jotka eivät ole itsenäistyneet syystä että, vai ovat itsenäistyneet suhteessa olemisesta huolimatta.

        Mut ny nukkuun.


      • deft
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Yläasteikäiset on kuitenkin vielä niin lapsia, pojat varsinkin, että harvemmalla niitä pussailukokemuksia sieltä ajoilta on. Riippuu myös paljon millaisesta perheestä on lähtöisin, saako viettää millaista elämää iltaisin ja viikonloppuisin.

        "saako n. 25-vuotiaalla miehellä olla ollut(?) ei-niin-vakavia suhteita sen viitisen kappaletta. Lasketaanko ns. on/off-suhteet?"
        Aivan yks hailee minkä laatuisia ne suhteet on ollu. Oleellisinta on kuitenkin se millaisen suhteen mun kanssa haluaa ja millaiseksi sitä on valmis kehittämään ja miten siihen sitoutuu.

        "Sinäänsä jännää, että mä tunnen useitakin sellaisia ihmisiä, joiden kohdalla tämä pitää paikkansa. Enkä mä tykkää ollenkaan yleistämisestä." Siis Täh? Tunnet ihmisiä jotka eivät ole itsenäistyneet syystä että, vai ovat itsenäistyneet suhteessa olemisesta huolimatta.

        Mut ny nukkuun.

        Niinhän me oltiin. Yläasteella vielä ihan lapsia. Ja tytöt oli äklöjä, yäk.
        Siltikin...ne jotka silloin olivat kiinnostuneita tytöistä, saivat niitä kokemuksia tasaisesti ja oppivat elämään sen asian kanssa. Ei ikinä myöhemmällä iällä narinaa siitä kuinka naiset-sitä ja naiset-tätä.
        Mun otanta ei tietenkään todista mitään empiirisesti ,)

        Eli; enemmän kuin viisi suhdetta (laadusta/kestosta viis) kaksfemmana on epäilyttävää. Hyvä tietää, sikäli että voitaisiin uskoa tähän yleisemminkin. Semmoisia alle kolmekymppisiä vertaisryhmän naiset pitää huonoina, jotka ylittää suhdemäärässä ton viisi. Kuulostaa uskottavalta.

        Mä tunnen semmoisia jätkiä, joiden ensimmäinen tai toinen suhde on kestänyt reippaasti yli viisi vuotta ja jotka ovat tottuneet siihen niin, etteivät enää osaisi elää yksin ja itsenäisesti jos muija ottaisi ja lähtisi.
        Yksi alkoholisoituisi erittäin todennäköisesti, yksi erakoituisi täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä, yksi muuttaisi vanhempiensa nurkkiin asumaan...aikuinen mies...pyh.
        Onhan näitä...


      • lare79
        crazy_catwoman kirjoitti:

        Mä en laskisi yläasteikäisten seurustelua parisuhteeksi, tai ainakaan omiani, koska mun nuoruudessa se oli vaan pussailua ja käsi-kädessä kävelemistä perjantai-iltana rundilla. En ole koskaan Corollan takapenkillä ollut, harmi.

        Yhdenillanjuttujen määrät ei kiinnosta, enkä lähtisi niitä kyselemään.
        Mutta sanotaanko että yli 5 suhdetta n. 25 v. miehellä on liian usea. Ihan vaan siksi että jos on koko nuoruutensa ollut suhteessa niin en usko, että on itsenäistynyt ja tutustunut itseensä tarpeeksi. Tai äh, en mä tiedä.

        No eis enyt noinkaan mene. Itse olen seurustellut 1 ihmisen kanssa 20 vuotiaasta lähtien. Isäksi tulin 21 vuotiaana. Ei ollut vahinko. Nyt olen 33, ja edelleen sen saman ihmisen kanssa. Katson olevani aikuinen,tuntevani itseni, ja olevani ihan itsenäinenkin. Muita en kattele, eikä ne kiinnosta. Joskus kaipaan yksin oloa, ja sitä kyllä parisuhteessakin saan. Eli ihmisiä on niin monenlaisia. Toiset tarvii niitä yhdenillanjuttuja ym nuoruuden viettämisiä. Toiset eivät. Mielestäni niin miehellä kuin naisellakin monta mönkään mennyttä suhdetta on ehdoton miinus. Yhden ymmärtää, sillä taustallahan voi olla mitä tahansa, mutta esim. 3 alkaa jo olla varoitusmerkki. Ei pysty pitämään suhdetta kasassa, pettää, jättää, kyllästyy nopeaan. Muitakin syitä toki voi olla.


      • deft
        lare79 kirjoitti:

        No eis enyt noinkaan mene. Itse olen seurustellut 1 ihmisen kanssa 20 vuotiaasta lähtien. Isäksi tulin 21 vuotiaana. Ei ollut vahinko. Nyt olen 33, ja edelleen sen saman ihmisen kanssa. Katson olevani aikuinen,tuntevani itseni, ja olevani ihan itsenäinenkin. Muita en kattele, eikä ne kiinnosta. Joskus kaipaan yksin oloa, ja sitä kyllä parisuhteessakin saan. Eli ihmisiä on niin monenlaisia. Toiset tarvii niitä yhdenillanjuttuja ym nuoruuden viettämisiä. Toiset eivät. Mielestäni niin miehellä kuin naisellakin monta mönkään mennyttä suhdetta on ehdoton miinus. Yhden ymmärtää, sillä taustallahan voi olla mitä tahansa, mutta esim. 3 alkaa jo olla varoitusmerkki. Ei pysty pitämään suhdetta kasassa, pettää, jättää, kyllästyy nopeaan. Muitakin syitä toki voi olla.

        Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.

        Parisuhteissa harvemmin on ratkaisuja niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin yhteensopivuus. Eikä sitä välttämättä tiedä ennen kuin kokeilee.

        Ihmisiä todellakin on niin monenlaisia. Sinun kohdallasi on käynyt ilmeisen hyvin. Hienoa.
        Toivottavasti suhteesi kestää juuri niin pitkään kuin tahdot, ettei ala kaduttamaan jos toinen osapuoli laittaisikin poikki mistä tahansa syystä.

        "Ei pysty pitämään suhdetta kasassa, pettää, jättää, kyllästyy nopeaan."
        Näitä ei pysty pelkästään yhden ihmisen ongelmaksi laittamaan. Eikä kaikilla todellakaan ole samanlaista näkemystä siitä, miten suhdetta "pidetään kasassa". Jos toinen puhuu jatkuvasti hepreaa ja toinen latinaa, niin eihän siitä todennäköisesti mitään tule, eikä se silloin ole luovuttamista jos ero tulee. Hyvinkin yksinkertaista.
        Jos suhde on hyvä, sen eteen ei niin sanotusti ole tarvis tehdä töitä. Se vain....toimii.

        "Muitakin syitä toki voi olla."
        Todellakin. Siksi koko viestisi on epävalidi, ennen kuin näistä syistä voidaan päästä konsensukseen ilman, että syyllistetään miehiä/naisia.


      • misukka 52 xxl

        kyllä kannattaa ottaa nuori mies,sehän jaksaa vaikka koko yön pumpata ei se haittaa jos sillä ruittaa nopiaan mut sehän latautuu jo tunnissa uuteen loistoon.kyllä nuori kokematon oppii jo parissa tunnissa pumppaa oikein hyvin,mistäs ne pojat oppis jos niille ei kukaan anna.minä annan ja yllytän että ottakaa nyt kohta se lähtee mun mukana pois.aina on pojat tulleet takasin kun on latinki kova,niilää on mukava ratsastaa.ja kun niitä imuttaa ja hieroo pallukoista ja puristelee niiltä tulee alle kolmen minutin löysät mehut suuhun.ne suorastaan vinkuu kun tuntuu niin hyvälle.ne kannattaa opettaa nuoleen isso mutru huulet kunnolla ja antaa niiden imeä niihin fritsuja se vie varpaasta kynnetkin kun räjähtävä vapisuttava orkku tulee.


      • sinkku pullukka 48
        deft kirjoitti:

        Hormonit hyrrää toisilla kovempaa ylä-asteella. Ja toisilla sitten viimeistään ylä-asteen jälkeen. Koville jätkille löytyy aina nuorempia tyttöjä kokeilemaan Corollan takapenkkiä. Se on meidän kulttuuri ja siitä kuuluu pitää kiinni, ehh...

        Nuori mies ottaa kun tarjotaan, että tiedä sitten miten paljon on "nuorella iällä liian usea"
        ?

        olen 48 vuotias sinkku nainen,etsin aina nuoria poikia ja opetan heidät lemmen riemuihin,jos niiltä tulee äkkiä mehut ulos,on parempi ensin imutella ne tyhjäksi,kyllä parit imutukset lopettaaa,mehujen lennon sitten ne kyllä jaksaa paneskella.kyllä nuorella pojalla halut on kovat,jo tunnin huilaaminen ja homma jatkuu ei ne koskaan saa kyllikseen rakastelun alkuun päästyään.minä nautin niin paljon että haluan vaan lisääää,namia mami haluu.joskus on ollut parikin poikaa illassa.soitan aina pojille että tulee päivä ja ilta kahveelle.naapurien takia sanon että ottakaa vasara,tai joku työkalu että luulevat että teen remontia etteivät tule kateelliseksi panoistani


    • Mitä väliä

      Tyhjä A4:nen vastakkaiseen sukupuoleen tuskin vetoaa muuta kuin sen tyhjän A-nelosarkin verran (tai vain erikoistapauksissa ehkä ja mitä palstaltakin on voinut lukea silloin tällöin - "Hei, olen tyttö. Mistä löytyisi ujo, hiljainen ja kokematon mies? Tykkään sellaisista" - joita näkyy 1-2 kpl 2-3 kuukauteen jos sitäkään), ja muiden ceeveitä tuskin pääsee lukemaankaan juuri tämän johdosta.

      Näin siis "miehenä".

      Toisinpäin asetelmahan on sitten aivan toinen. Tyhjä A4:nen naisella on kuin mesi mehiläiselle, hunaja karhulle, punainen hilkka sudelle jne. ja mitä lukemattomia ja luonnollisia vertauksia nyt niitä löytykään. Miehen cv:stä kun löytyy elämänkokemuksia fiilaajasta filmitähteen kautta parisuhteista parittajaan, niin johan match-made-in-heaven on jo konkretiaa ennen kuin osapuolet ovat koskaan tavanneetkaan.

      Näin siis "stereotypiana".

      Tyhjän ceeveenhän luulisi vetoavan naisiin, mutta ehei-hän se vaikka stereotypiaa onkin. Vähintään 1-2 naiskaveria, seurustelu(j)a ja ehkä avo-/avioliitto täytyy löytyä, muuten se on No Mr. Chance. Itseäni vetoaisi juurikin tuo blanco arkki (kuten miljoonia muitakin maailman miehiä ja edelläkin kävi jo ilmi), koska eihän omaelämänparisuhdekertaa voi alkaa kirjoittamaan ilman sitä. Toisen aloittamaan kirjaan kirjoittaminen tuntuu vähän sekundahommilta. Ehkä ja juuri siksi olenkin yhä itseni paras (tyttö)ystävä.

      http://www.youtube.com/watch?v=Bow1ZJTV4L4&feature=related

    • tämmöinen hyvä

      Miehellä vain pitkiä suhteita (minimi 2v), eikä yhtään irtosuhteita. Samoin miehellä muutoinkin on sitä parempi mitä vähemmän petikumppaneita on ollut (esim 1-5 olisi hyvä, yli 10 antaa huonon kuvan, varsinkin jos ei muista tarkkaan). En pysty kunnioittamaan miestä 100% jos kumppaneita on tuon enemmän. Johtunee varmaan siitä, että itse olen tuon vaatimuslistan mukainen, joskin nainen.

    • 4+7

      Mielenkiintoinen analogia. CV:n arvostelu muuten vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen. Uutta työpaikkaa etsiessä Suomesta, varsinkin ennen, arvostettiin pysyviä työpaikkoja.
      Nyt Euroopasta on Suomeenkin tullut kulttuuri, jonka mukaan työpaikkaa kannattaisi vaihtaa 3-5v välein. Tämä on muuttanut arvosteluperusteita.

      Millaiseksi arvioitte 25 vuotiian miehen CV?

      - 0 parisuhdetta
      - muutama tapailukohdetta
      - muutama yhden yön juttu
      - neitsyyden menetys >20v

      • ----erseitä---

        Tuohan on paljon minuun verrattuna. Olen mies 55 v ja sinun iässäsi kuulin jotain kautta kommentteja itsestäni: "Ton täytyy olla munaton mies". Asuin silloin opiskelija-asuntolassa Helsingissä hyvällä paikalla.
        Olen ollut naimisissa ilkeän naisen kanssa n. 20 v.
        Pari poikaakin minulla on, molemmat jo täysi-ikäisiä.
        Kärsin kyllä vituttomuudesta aikanaan paljon. Tunsin itseni tosi paskaksi.
        Onneksi on itselläni nyt hyvä ammatti ja yliopistokoulutuskin.
        Rakkautta minulla ei ole ollut koskaan, ei ainakaan molemminpuolista.


      • 13+17
        ----erseitä--- kirjoitti:

        Tuohan on paljon minuun verrattuna. Olen mies 55 v ja sinun iässäsi kuulin jotain kautta kommentteja itsestäni: "Ton täytyy olla munaton mies". Asuin silloin opiskelija-asuntolassa Helsingissä hyvällä paikalla.
        Olen ollut naimisissa ilkeän naisen kanssa n. 20 v.
        Pari poikaakin minulla on, molemmat jo täysi-ikäisiä.
        Kärsin kyllä vituttomuudesta aikanaan paljon. Tunsin itseni tosi paskaksi.
        Onneksi on itselläni nyt hyvä ammatti ja yliopistokoulutuskin.
        Rakkautta minulla ei ole ollut koskaan, ei ainakaan molemminpuolista.

        Tuossa ei ole ainakaan mitään hävttävää. Oikeastaan hyvin tavallinen ja yleinen miehen elämäntarina. Sitä en väitä, etteikö voisi elämä miellyttävämminkin sujua.


      • deft

        Tuo "eurooppalainen kulttuuri" on hieno metafora. Vaikkakin aikalailla ympäripyöreä. Mutta voisihan sen järkeillä vaikkapa näin:
        Mitä vähemmän vakituisia työsuhteita, sitä vähemmän pitkäaikaisia parisuhteita.
        Ai että kun onkin hyvin pohdittu. Ei tietenkään voi yleistää, mutta....

        CV:si on varmaankin ihan tavanomainen. Mikäli tapailukohteet ovat onnistuneet muuten, eikä sinua ole lempattu negatiivisten ominaisuuksien takia.


    • Emilia .

      Just, cv? Ja treffit on sitten ku työpaikkahaastattelu...eihän siellä mukavaa pitänyt ollakkaan

      Gute Nacht

      • m -82

        Harvoin treffeillä niin kovin mukavaa onkaan.


      • Emilia .
        m -82 kirjoitti:

        Harvoin treffeillä niin kovin mukavaa onkaan.

        No piitäähän, älä ny viitti. Räiskyvää, "vihdoinkin" tapaamisen riemua :)
        Älkää olko tollasia suorittajia.


      • Pitää olla
        m -82 kirjoitti:

        Harvoin treffeillä niin kovin mukavaa onkaan.

        Niin, mutta sitten kun on, niin on edes jonkinlainen mahdollisuus suhteelle. Jos treffeillä ei viihdy toisen kanssa, niin miksi haluaisi tapailla ko. tyyppiä jatkossakin?


      • tosi positiivari
        Pitää olla kirjoitti:

        Niin, mutta sitten kun on, niin on edes jonkinlainen mahdollisuus suhteelle. Jos treffeillä ei viihdy toisen kanssa, niin miksi haluaisi tapailla ko. tyyppiä jatkossakin?

        Heteron on pakko valita niistä tapailemistaan sopivin jonka saa. Luuletteko te että miehet tuntevat itsensä viihdytetyiksi jossain kahvilassa suurimman osan naisista kanssa? Siis sellaista perusviihtyvyyttä pidemmälle.


      • Värväri
        m -82 kirjoitti:

        Harvoin treffeillä niin kovin mukavaa onkaan.

        Hmm,kovinpa on jo ruotutietoista tuo.Hmm.vapaajoukkojenkin.Hmm,naimakaari.


    • 30 v

      jos nainen on samanikäinen tai nuorempi niin mahdollisimman vähän suhteita. vanhemmalla villi menneisyys saattaisi olla plussaa. (olen havainnut ikäisteni menomimmien asettuvan aloilleen selvästi itseään nuorempien miesten kanssa....)

    • Reipas Mies

      Ei sitä oikein naiselle sellaisessa muodossa voi sanoa miksi miehen paras nuoruus on ollut täysin naisetonta eli kyky rakentaa suhde naiseen on väistämättä huono vaikka miten "kiva persoona" olisi mies.

      Voisin yleistää että parhaan asiakaspalvelun mieheltä nainen saa niiltä miehiltä joilla on kaikenlaista ps-kokemusta niin panojutuista kuin samankaton alla asumisesta. Aivan pystymetsästä seurusteluun lähtenyt mies ei voi "osata" niitä asioista joita nainen on jo edellisissä suhteissaan mieheltä saanut yleisellä tasolla. Kokematon mies voi tarttua naiseen ja se jos mikä kuristaa alkavan suhteen.

      Todennäköisesti deitissä Juuri Hän skippaa tälläisen miehen, tai sen asian tulee olla heti esillä.

      Naisen vähäinen ps-kokeneisuus on taas pelkästään hyvä asia, kun naisella on aina kysyntää enemmän kuin miehellä.

      Huvittaa että yhdenyön jutut ei olisi miehelle hyvä asia, mutta juuri ne suositut miehethän niitä vetelevät olan takaa- kun ovat niin ihania naisille. En koskaan tässä väitä että ei-yhden illan mies olisi tylsä naista kiinnostamaton mutta puhun moraalista vaikka eihän kahden kauppana illan panosessio ole keltään pois jos ei muuta siinä sovita. EI jokaisen naisjutun enää 2012 tarvitsekkaan päättyä kirkko häihin.

    • Yksi pöllölaumasta

      Kukakohan tätä soopaa keksii ja pukee otsikoiksi? - Vastaus: On kiva keskustella asioista jotka joku muu on keksinyt :/

      • No tällä kertaa vanhan konvehdin kääri uuteen pakettiin paatunut ukkomies, joka jaksaa ihmetellä parinvalinnan vaikeutta.


      • pelinaiset pelaa ooh

        meillä tyttölaumassa,reissussa jaetaan heti kun näemme miehiä,että ota sinä tuo niin minä otan tuon,kyllä miehet on pelimiehiä kun ovat yksin reissussa.en ole koskaan jäänyt ilman kun vähän kihnuttaa,niin kyllä mies yskän ymmärtää.ollan tyttöjen kanssa pelinaisia,ja kyllä ne miehet on pelimiehiä.


      • !
        pelinaiset pelaa ooh kirjoitti:

        meillä tyttölaumassa,reissussa jaetaan heti kun näemme miehiä,että ota sinä tuo niin minä otan tuon,kyllä miehet on pelimiehiä kun ovat yksin reissussa.en ole koskaan jäänyt ilman kun vähän kihnuttaa,niin kyllä mies yskän ymmärtää.ollan tyttöjen kanssa pelinaisia,ja kyllä ne miehet on pelimiehiä.

        sulle on sattunut,sellanen helposti vieraalle antava hutsu,ei oikea nainen.on muuten antanut jo aiemminki torttua vieraille miehille.minä en anna kuin omalle puolisolle.jos joku jakaa torttua kaikille,jotka sitä älyää pyytää se on ***** ja huorana pysyy hautaan saakka.


    • eräs n

      Jos mies on pelimies tai monen naisen mies, ei se kyllä vaikutusta tee.. Eli ei tarvitse olla kokenut.

      • kalastus<3

        Vaikea sanoa, että missä se raja menee.

        Jos kumppaneita nolla, niin voi tarkoittaa äärimmäistä nirsoutta ja kykenemättömyyttä joustaa missään asiassa.

        On kuitenkin mahdollista, että kumppaneiden olemassa olon puute johtuukin vain ujoudesta, uraan panostamisesta, usein tapahtuneesta muuttamisesta tms. Olen huomannut, että usein esim. erähenkisyys ja "ekohippeily" tarkoittaa sitä, että niitä naisia ei oikeasti pääse edes näkemään, kun on pitkiä aikoja vapaa-aikanaan jossakin tuntureilla samoilemassa. Niitä ei nuori mies pidä minään parisuhdevalttikorttina ja vaikenee niistä.


      • Mikä pelimies se sellainen on, jonka naiset tunnistavat pelimieheksi?


      • leidi 34

        en huolisi toisen käyttämää,panomiestä,sehän panisi ympäri kylää kun on oppinut sellaiseksi,että hutsut antaa aina miehille kun on oppinut sellaiseen elämään.parempi olla koematon kyllä se luonto opettaa panemaan oikein.ei sitä koko kylän miehiä tartte,olla opettamassa.onhan noita kirjoja joista saa neuvoja hommaan.samoin tunnen tyttöjä antavat joka ilta eri junnuille ja junnut kehuu kylillä että siltä sain,ne tytöt kulkee kylillä vieläkin,saaneet sellaisen ilotytön maineen,ettei pojat niistä ole vaimoa ottaneet.kyllä sitä oikeaa kannattaa odottaa.kyllä sitä ehtii nusasta sittenkin.


      • peli nainen 38
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Mikä pelimies se sellainen on, jonka naiset tunnistavat pelimieheksi?

        kun tiput,näkee miehen ne on heti jakamassa niitä,minä otan tuon ja minä otan tämän.sitten illan kuluessa se onnistuu,typsykkä antaa misua ja on tyydytetty.kyllä kokeneemmat typsykät näkee että onko miehestä pelittelee.se on pelimies joka pelittelee


      • Totta.
        leidi 34 kirjoitti:

        en huolisi toisen käyttämää,panomiestä,sehän panisi ympäri kylää kun on oppinut sellaiseksi,että hutsut antaa aina miehille kun on oppinut sellaiseen elämään.parempi olla koematon kyllä se luonto opettaa panemaan oikein.ei sitä koko kylän miehiä tartte,olla opettamassa.onhan noita kirjoja joista saa neuvoja hommaan.samoin tunnen tyttöjä antavat joka ilta eri junnuille ja junnut kehuu kylillä että siltä sain,ne tytöt kulkee kylillä vieläkin,saaneet sellaisen ilotytön maineen,ettei pojat niistä ole vaimoa ottaneet.kyllä sitä oikeaa kannattaa odottaa.kyllä sitä ehtii nusasta sittenkin.

        "parempi olla koematon kyllä se luonto opettaa panemaan"

        Kaikki luontokappaleet oppivat panemaan eli parittelemaan muutamassa hetkessä, kun tilaisuus tarjoutuu. Näin on geeneihin kirjoitettu, joten homman oppimisesta ei tarvitse olla huolissaan.

        Rakastelu taas on erityinen taito, joka edellyttää luontaista lahjakkuutta ja herkkyyttä. Tällaista sielukkuutta panemisen harrastajista ei yleensä löydy.


      • deft
        peli nainen 38 kirjoitti:

        kun tiput,näkee miehen ne on heti jakamassa niitä,minä otan tuon ja minä otan tämän.sitten illan kuluessa se onnistuu,typsykkä antaa misua ja on tyydytetty.kyllä kokeneemmat typsykät näkee että onko miehestä pelittelee.se on pelimies joka pelittelee

        Pelimies on sen verran sosiaalisesti älykäs, että saa itsensä vaikuttamaan tavanomaiselta. Eihän se ole kuin naurettava pelle, joka itsestään naistenmiehen tekee kovaan ääneen.
        On sitten taas asia erikseen, että naisille tämä sopii ja päästä kuuluu naks. Sitten ollaan niin sokeita vaikka kaikki muut sanoisivat että "miehes nussii koko kylää sun selkäs takana, tiiäkkö?"
        Naiset käyttävät valtaansa uskomuksilla:
        a) naiset "antavat" ja miehet "saavat"
        b) jokainen mies on kouluttamisen tarpeessa ja minä olen se nainen joka pystyy oman miehensä "parantamaan"


    • ----

      Jos nyt ihan rehellisen mielipiteen annan, niin ainakin minun kohdallani tilanne tässä vaiheessa, jos uutta puolisoa pitäisi etsiä, olisi aika toivoton.

      En missään nimessä halua ketään eronnutta, sehän tarkoittaa, että hän on joko sitoutumaton lähtijätyyppi tai hänessä on jotain vikaa, kun vaimo on jättänyt. En halua myöskään leskeä, sillä hän kuitenkin vain ikävöisi entistä vaimoa, en halua olla kakkonen.

      En halua tietenkään ketään, joka on ollut poikamiehenä puolet elämästään, koska hän on omiin tapoihinsa juurtunut ja joustaminen ja yhteiselämä on varmasti vaikeampaa. Onkohan hänessä jotain vikaakin, kun kukaan muu ei ole huolinut. En myöskään halua oleellisesti itseäni nuorempaa, koska hän on vielä niin nuori ja tyhmä, eikä huvita alkaa sellaista kouluttaa (enkä puhu vain seksistä).

      Yhdenillan juttuja tai seksisuhteita tai lyhyitä seurustelusuhteita en myöskään halua. Enkä tietenkään halua naista.

      Mitenköhän noita vaatimuksia voisi yhdistää? Onneksi minulla on mies, jonka olen nuorena tavannut ja olen hänen ensimmäinen vakava suhde, meillä on viisi yhteistä lastakin ja kaikki menee hyvin. Toivottavasti jatkossakin, koska muuten parisuhdepelini on pelattu. (Enkä yhtään kuvittele viiden lapsen äitinä olevani sitä halutuinta kamaa parisuhdemarkkinolla itsekään.)

    • mk

      50v miehänä on tullut seurusteltua ja vietettyä aikanaan kunnon sinkkuaikakin ja naisia muistini mukaan 15-25 välillä ja hauskaa ollut ja viimeiset parikytävuotta saman naisen kanssa ei ole mitää tarvetta vaihtaa nuoremppaan kun on niitä nuoruudenkokemuksia riittävästi että silleen.

    • keijolahdenhomo

      Se naisten kokemattomuus ei tarkoita sitä että on neitsyys tallella.En alkaisi seurustelemaan naisen kanssa jolla on ollut useita kymmeniä kumppaneita.Kertoo kyllä jotain siitä muijasta.Sama se on toisinpäin,ei kovin suosittuja aviomiesehdokkaita sellaiset jotka pannu puolta kaupunkia.
      Tottakai kokemusta seurustelusta ja miksei yhdenillan jutuistakin pitää olla.En mä halua sellasta jonka kanssa tarvii alkaa opetelemaan parisuhteen jutskia.Kokenut,mutta ei mikään jakorasia jota kaikki on nussinu.

    • ddfgdfgdg

      Me tapasimme mieheni kanssa jo nuorina, ei ollut entisiä suhteita takana. Moni nainen on huokaillut kuultuan tämän, heistä se on ollut kovin romanttista. Vaan tuuriahan meillä on ollut kun heti ekalla osui oikeaan. Jos oltaisiin tavattu kymmenen vuotta myöhemmin niin varmaan olisi jo ollut muitakin suhteita.

      • vaarilla tuuri

        meillä oli samoin tapasin vaimoni,jo 1974,seurustelin toisen tytön kanssa.kerran tansseissa esitteli nykyiselle vaimolleni ja tanssin kaksi kappaletta,hänen kanssa kun halusi tanssia isänsä kanssa.sitten sain selville että tyttökaverini käy yksin tanssimassa,en soittanut sen jälkeen hänelle.tapasin vahingossa vaimon tupakan ostos matkalla,kysyi mihin tytöt ovat menossa,oli mahdoton räntäsade,otin tytöt kyytiin kun olin itse menossa samaan paikkaan,vaimoni laski muut tytöt autosta pois ja istui takaisin kyytiin,ja istuu edelleen kyytiin ja siitä on 38 vuotta.en vaihtaisi minkään laiseen toiseen ihmiseen.on ollut tuuria elämässä että löytää sen oikean ilman etsimistä.kun homma loksahtaa kohdalleen,se on siinä.jos olisin ollut kolmekyppinen ei vanha kettu opi enää asumaan toisen kanssa,silloin on turha edes yrittää.molemmilla on jo oma elämä takana,ja vaikea oppia yhdessä elämään toisen kanssa.kaikille on käynyt höperösti ketä tunnen.ei onnistu ei


    • MontaKokenut

      Kokemustahan arvostetaan myös työmarkkinoilla, miksi ei sitten parisuhdeasioissa. Eli...muutaman kerran naimisissa olevalla on jo kokemusta parrisuhteesta ja näin ollen se onkin suuri valttikortti parisuhde- cv:ssä. Joku näsäviisas sanoo tietysti tähän, että epäonnistumisia, mutta ei suinkaan, vaan kokemusta eri tyyppisistä ihmisistä, joten nyt jo tietää, minkä tyyppisen ihmisen kanssa ei kannata lähteä suhteeseen.

    • 14+7

      Mitäs mieltä naiset on tästä!

      Olen ollut elämäni aikana 4 naisen kanssa ja nyt tämän viimeisen kanssa yhdessä
      20 vuotta,nyt tuli ilmi pettäminen vaimoni puolelta ja itse olen ollut uskollinen.

      Olemme eroamassa.

      Olen 41v mies ja uskollinen,kun sopiva nainen löytyy.

      Nämä aikaisemmat suhteet oli lähinnä teinivuosien kokeilua,enkä asunut heidän kanssaan koskaan saman katon alla.

      Tässä lyhyesti cv omalta osaltani.

      • Kohta joku vääräleuka keksii, että sinussa täytyy olla jotain vikaa, kun ajoit vaimosi vieraisiin.


    • kokemuksesta

      sellainen huomio, että toiset vaikuttaa osaavan seurustella kertalaakista ja toiset ei taas opi millään, monien avioliittojenkaan jälkeen.

    • 22v mies

      Kuten joku jo sanoikin, "parisuhde CV ja treffit ovat työpaikkahaastattelu".

      Jokin on teissä ihmisissä pahasti vialla jos nämä ovat lähtökohdat..

      Itse vain pidän huolen ettei henkilö jonka kanssa alan seurustelemaan ole ns. "hu0ra" jolla on paljon parisuhteita ja seksisuhteita takana ja mene aina exänsä kanssa jutustelemaan.

      Seksisuhteet ja monet parisuhteet ovat mielestäni todella kiusallisia etenkin täällä pienemmässä Itä-Suomessa..tulee kunnon eläintarha/viidakko-fiilis kun jokainen nussii toisiaan ristiin. Sepä se on mukavaa hengailla partnerin kanssa ulkona jos tietää keiden kaikkien kanssa tämä on makoillut ja tämä hymyilee puolelle vastaantulijoista.

      • Täällä kaupungissa taas ei tideä, vaikka joku olisi nussinut sadan kanssa. Kukaan ei ole asiasta kertomassa eikä pokista jää poltinmerkkiä persiiseen.


      • men 19
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Täällä kaupungissa taas ei tideä, vaikka joku olisi nussinut sadan kanssa. Kukaan ei ole asiasta kertomassa eikä pokista jää poltinmerkkiä persiiseen.

        kyllä se on totta,minä ainakaan en toisten entisiä hutsuja ottais vaimoks,nehän jakaa sitä kaikille kuin pistorasia sähköä partakoneeseen,laivoissa on pistorasiat,hotelleissa on,vessoissa,ym.kyllä se on niin että parempi kokematon,kuin väljäksi porattu sylinteri.johan tollanen kolmekymppinen on puolet elämästään elänyt,vanha harppu.jos se on niin kauan irto suhteilla pärjännyt,kyllä se pärjää vielä vähän aikaa sit ne vaihdevuodet onkin jo ovella ja hoonattu reikä kuivuu,sit pitäs ehtii uus misu kun torttu on kelvoton.


    • ööölkjh

      NO MUN MIELESTÄ SE MENEE SILLAI ,ETTÄ SEMMOSET 30 NAISET TAI MIEHET ,JOILLA ON JO AIKASEMPAA KOKEMUSTA,NII HALUAA SITÄ TOISELTAKI,MUTTA JOS EI OLE KOKEMUSTA,NI HALUAA,ETTÄ MYÖS TOISELLA EI OLISI KOKEMUSTA.

    • mies.

      Minä ainakin sanon kapakassa että olen neitsyt ,-humalass siis.- ja se vetoo vastauksista yleisin on , "se ei ole tärkeää

    • Ansiorakkaus

      Rakkaus on ilmainen lahja!

      Mies voi rakasta naista, mutta rakastaakin todellisuudessa omaa itseään naisen kautta. Nainen voi rakastaa miestä, mutta rakastaakin itseään miehen kautta. Mutta voisiko rakastaakin sitä toista ilman vaatimuksia siitä, mitä toisen pitäisi olla? Ovatko vaatimukset rakkautta vai itserakkautta? Voisiko rakkaus olla lahja toiselle ihmiselle ilman vaatimus, että edes saisit häntä itsellesi?

      Rakkaus on ilmainen lahja ainakin silloin, kun rakkaus on täydellinen. Ansioluettelot eivät kuulu rakkauteen! Rakkautta ei koskaan ansaita vaan se saadaan lahjana.

      • 22v mies

        Rakkaus on kyllä täyttä hevonpaskaa.

        Kerran monta kertaa tapailin yhtä naikkosta, tultiin hyvin juttuun ja nukuttiinkin vierekkäin ja suukoteltiin.

        Sitten yhtenä päivänä tokasee että erään tyttöjen illan jatkoilla tapasi tämän 30v tyypin(Muija itse 20) jolla on tosi komea kroppa ja rahaa, ja se on hälle se oikea.

        Siihen loppu se rakkaus. Idioottikinhan sen nyt tajuaa että tyyppi se siellä jatkoilla vähän nusaisi tätä hutsukkoa.

        En ole koskaan pitänyt naisten mussutuksia rakkaudesta selväjärkisinä.


      • Minä luulen, että ainoastaan vanhempi voi rakastaa lastaan pyyteettömästi. Kaikkeen muuhun rakkauteen liittyy ehdollisuus. Ylensä riittää pari vieraissavirkistäytymistä tai nyrkiniskua, niin pyyteettömyydestä ei ole enää tietoakaan. Eikä mielestäni pidäkään olla.


      • Nimi merkki

        Näitä sloganeita "rakkaus on lahja! Rakkaus on epäitsekästä!" voidaan suoltaa eri tilanteissa määrättömästi, mutta jos seuraat melkein mitä tahansa suhdetta hetken aikaa, huomaat, että kyllä vähintäänkin toinen osapuoli pitää eduistaan huolta. Ihmiset ovat ihmisiä, oma etu on lähellä sydäntä.


      • Sitä rakkautta
        22v mies kirjoitti:

        Rakkaus on kyllä täyttä hevonpaskaa.

        Kerran monta kertaa tapailin yhtä naikkosta, tultiin hyvin juttuun ja nukuttiinkin vierekkäin ja suukoteltiin.

        Sitten yhtenä päivänä tokasee että erään tyttöjen illan jatkoilla tapasi tämän 30v tyypin(Muija itse 20) jolla on tosi komea kroppa ja rahaa, ja se on hälle se oikea.

        Siihen loppu se rakkaus. Idioottikinhan sen nyt tajuaa että tyyppi se siellä jatkoilla vähän nusaisi tätä hutsukkoa.

        En ole koskaan pitänyt naisten mussutuksia rakkaudesta selväjärkisinä.

        on vähän vaikea selittää. Se ilmenee 30 vuoden avioliiton jälkeen tunteena että puolison kanssa on vain hyvä olla.


      • Miehenmiete
        Sitä rakkautta kirjoitti:

        on vähän vaikea selittää. Se ilmenee 30 vuoden avioliiton jälkeen tunteena että puolison kanssa on vain hyvä olla.

        mulla oli 35v aviol.,30v paha olo, onneksi älysin erota ja nyt 19v avol.on antanut sitä mistä ennen vain voin haaveilla.


      • Pakko vastata
        Nimi merkki kirjoitti:

        Näitä sloganeita "rakkaus on lahja! Rakkaus on epäitsekästä!" voidaan suoltaa eri tilanteissa määrättömästi, mutta jos seuraat melkein mitä tahansa suhdetta hetken aikaa, huomaat, että kyllä vähintäänkin toinen osapuoli pitää eduistaan huolta. Ihmiset ovat ihmisiä, oma etu on lähellä sydäntä.

        Pitää erottaa rakkaus niistä muista asioista. Jos oikeasti onnistuu pelata 1 1=


      • laimenevaa
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Minä luulen, että ainoastaan vanhempi voi rakastaa lastaan pyyteettömästi. Kaikkeen muuhun rakkauteen liittyy ehdollisuus. Ylensä riittää pari vieraissavirkistäytymistä tai nyrkiniskua, niin pyyteettömyydestä ei ole enää tietoakaan. Eikä mielestäni pidäkään olla.

        Minä taas en usko edes vanhemman ja lapsen pyyteettömään rakkauteen. Jos poikani kävisi mätkimässä minua pari kertaa viikossa (tämähän on tilanne joissain miehen ja naisen liitoissa) , niin kyllä siinä pyyteettömyydelle sanoisin heippatirallaa. Jos syy olisi jokin sairaus tai huumeet, niin yrittäisin ymmärtää. Mutta mikään rakkaus ei silti ole immuuni teoille.


    • Mies ikä 26
      - kaksoitutkinto, amk-koulutus, it-ala
      - res.ups.
      - pisin seurustelusuhde 1,5kk
      - 1 seurustelusuhde elämän aikana
      - harrastan lenkkeilyä, lihaskuntoilua
      - en polta, alkoholia käytän nykyään todella harvoin
      - pidän elokuvista, luen aika paljon
      - pidän historiasta

      • unohtui vielä,
        näppärä käsistäni, tarkat hommat yms tekniset työt luonnistuu
        autosta osaan tehdä peruskorjaukset
        en pelkää uuteen asiaan perehtymistä.


      • Tyly kommentti

        Työnarkomaani.


    • Aatos-vain

      Ehdottomasti pitää olla elämänkokemusta. Mitään tumpeloo ja peräkammarin tapausta kukaan haluu...

      • NtiAnonymous

        Elämänkokemusta juu, mutta se, ettei ole seurustellut ei välttämättä tarkoita, että olisi "tumpelo" tai "peräkammarin poika". Nämä olisivat ehkä viimeiset sanat, jotka valitsisin kuvaamaan omaa puolisoani, joka ennen minua oli tällainen seurustelematon "raukka" yli 30 vuotta.


    • Pohja-onki

      Parisuhdeasioista ei ole tapana jättää kirjallista CV:tä. Paitsi ehkä Kalle Päätalolla.

      Tässä jos missä olemme "suullisen ilmoituksen" varassa! Tätä vapautta valehdella vahinkonsa pienemmäksi tai suuremmaksi me kaikki käytämme hyväksi!

      Jotkut ehkä sitten avautuvat enemmänkin kuin välittäisimme tietää - tällainen voi joitakin ihastuttaa avoimuudellaan tai sitten pelästyttää röyhkeydellään.

      Joka tapauksessa parisuhteeseen tarvitaan kaksi.

      Kokenut ja elämää nähnyt saattaa laskea rimaa, ja sallia kumppaniltaan samoja virheitä kuin on itsekin tehnyt.

      Monenlaiset väärinkäsityksetkin ovat mahdollisia. Epäonninen hetero voi tulla ymmärretyksi homoksi.

      Moniin perättäisiin epäonnistumisiin ajatunutta voi helposti pitää itse syypäänä siihen, että näyttää aina ajautuvan vaikeuksiin, jotka eivät epäilyttävästi kohteen itsensä mukaan ole koskaan olleet muuta kuin "niiden muiden" syytä. Tuollaista selitystä olen itsekin oppinut epäilemään, eikä ihan aiheetta.

      • Mietihän hiukka

        Meillä on nyt pressaehdokkaana Haavisto, joka elää miehen kanssa. He ovat kumpikin hinttejä. Haavisto vetää perässään häpeärekeä koska homous on luonnonvastaista. Suomessakin on ollut laki joka tuomisti homouden. Valitettavsti se poistettiin.

        Maailmassa on vielä useita maita joissa homous tuomitaa jopa vankeudella.

        Homosuhteelle on tutkimusten mukaa tyypillistä niiden lyhytkestoisuus. Yksi tai kaksi "onnellista" stooria ei ole muuta kuin harhaa. Tiedän tapuksia joissa homosuhteissa oli rajua väkivaltaa. Vastikäänhän meillä oli mediassa esillä kahden hintin kukkotappelu ja kumpikin putkassa. Kulissit on kulisseja.

        Homosuhteet alkoholikeskeisiä, mielisairautta, uskottomuutta.

        Moraalisesti Suomea ollaan taluttamassa ansaan. Se on varma tuhon tie.

        Luehan seuraavat tekstit oikein ajatuksella.
        Raamatussa puhutaan miehen välisestä suhteesta VT:ssä iljettävänä.

        Room 1 :18-32 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
        Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
        koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
        Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
        ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
        Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
        nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
        Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
        samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
        Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
        He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
        ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
        vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
        jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. "

        Homouskin on suhde (siis n n ja m m) ja koska puhutaan suhteesta niin tämäkin näkökulma on tuotava esiin. Homouden rikkinäisyys ja epäonnistuminen on tyypillistä.


      • Luonnollista on
        Mietihän hiukka kirjoitti:

        Meillä on nyt pressaehdokkaana Haavisto, joka elää miehen kanssa. He ovat kumpikin hinttejä. Haavisto vetää perässään häpeärekeä koska homous on luonnonvastaista. Suomessakin on ollut laki joka tuomisti homouden. Valitettavsti se poistettiin.

        Maailmassa on vielä useita maita joissa homous tuomitaa jopa vankeudella.

        Homosuhteelle on tutkimusten mukaa tyypillistä niiden lyhytkestoisuus. Yksi tai kaksi "onnellista" stooria ei ole muuta kuin harhaa. Tiedän tapuksia joissa homosuhteissa oli rajua väkivaltaa. Vastikäänhän meillä oli mediassa esillä kahden hintin kukkotappelu ja kumpikin putkassa. Kulissit on kulisseja.

        Homosuhteet alkoholikeskeisiä, mielisairautta, uskottomuutta.

        Moraalisesti Suomea ollaan taluttamassa ansaan. Se on varma tuhon tie.

        Luehan seuraavat tekstit oikein ajatuksella.
        Raamatussa puhutaan miehen välisestä suhteesta VT:ssä iljettävänä.

        Room 1 :18-32 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
        Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
        koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
        Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
        ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
        Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
        nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
        Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
        samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
        Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
        He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
        ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
        vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
        jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. "

        Homouskin on suhde (siis n n ja m m) ja koska puhutaan suhteesta niin tämäkin näkökulma on tuotava esiin. Homouden rikkinäisyys ja epäonnistuminen on tyypillistä.

        "Haavisto vetää perässään häpeärekeä koska homous on luonnonvastaista."

        Väärin. Ei homous ole luonnonvastaista. Jos olisi, sitä ei esiintyisi luonnossa. Homoseksuaalisuutta kuitenkin esiintyy monella muullakin eläinlajilla.

        Nuo satukirjan siteeraukset syövät uskottavuuttasi, mutta uskiksethan on aina ensimmäisenä tuomitsemassa muita ihmisiä. Tainnut Jeesuksen opetuksen unohtua (Älä tuomitse jne.)?


    • mustasukkaisuutta?

      Pakko kommentoida tuonne aikaisempaan mustasukkaisuus- ja ex- kumppaneiden yhteydenpitoon kaikkiin pettämiskommentteihin.

      Parisuhde on sijoitus. Se tekee elämäsi paremmaksi, sen takiahan ihmiset sitä havittelevat. Parisuhteesta saa läheisyyttä ja kosketusta, jota ihminen laumaeläimenä janoaa luonnostaan.

      Parisuhde vaan vaatii huoltoa ja vaivannäköä. Ensimmäiset pari asiaa, joiden päälle parisuhde rakentuu, jotka ovat koko parisuhteen tärkeimmät ja ehdottomimmat rakennuspalikat ja menevät jopa tunteiden edelle, ovat luottamus ja kunnioitus.

      Luottamuksen pitää olla 100%:sta ja aivan ehdotonta. Jos se ei ole, suhteesta ei voi saada kaikkea sitä mitä se voi tarjota. Antamalla kaiken luottamuksen kuuluu myös ansaita täydellinen kunnioitus, toisen täytyy olla kaiken sen luottamuksen arvoinen. Jos et voi luottaa täysin, et voi vaatia kumppaniltasi, että hän on täysin luotettava.

      Mutta koska parisuhde on sijoitus, aivan kuten rahasijoitus osakemarkkinoilla, on siinä myös riskinsä. Mitä enemmän itsestäsi annat suhteeseen, sitä suuremman voiton voit saada, mutta myös sitä kovemmin tiput, jos häviät. Luottamus ja kunnioitus kehittyy suhteessa ajan myötä, mutta jokainen asettaa itselleen oman vaatimustason. Jotkut ovat vain niin mustasukkaisia, että eivät yksinkertaisesti pysty saavuttamaan laadukasta parisuhdetta, koska luottamusta ei ole.

      Kun luottamus ja kunnioitus toisen luottamusta kohtaan ovat korkealla ja tasapainossa parisuhteessa, selviää suhteen huonoistakin ajoista. Pitkässä parisuhteessa tulee aina huonoja aikoja, jolloin saattaa tuntua, ettei tunteita enää ole. Mutta koska peruspilarit ovat tukevat, on aina mahdollista lähteä uuteen nousuun.

      Ja sitten itse aiheeseen. Minusta sekään ei ole kovin vakuuttavaa CV:tä, että on monta pitkää suhdetta takana. Sehän kertoo vain siitä, ettei sitä luottamusta ja kunnioitusta ole. Tällöin suhde kaatuu aina joidenkin vuosien jälkeen "toimimattomana" tai siihen "ettei ole yhteenkuuluvuuden tunnetta".

      Ja teille, jotka ette pysty sisäistämään tämän viestin sisältöä ja ymmärtämään mitä se käytännössä tarkoittaa ja miltä se tuntuu: Myötätuntoa ei heru, olet joko itsekäs tai jopa narsisti.

      • Tjaa tjaa

        "Luottamuksen pitää olla 100%:sta ja aivan ehdotonta."

        No aika harvassa suhteessa asia noin on. 100% luottamus on lähinnä sokeutta ja utopiaa. Ihmisiä tässä vaan ollaan itse kukin.


      • Juu, parisuhde ja avioliitto on tahdon asia, sano helluntalainen.


      • mustasukkaisuutta?
        Tjaa tjaa kirjoitti:

        "Luottamuksen pitää olla 100%:sta ja aivan ehdotonta."

        No aika harvassa suhteessa asia noin on. 100% luottamus on lähinnä sokeutta ja utopiaa. Ihmisiä tässä vaan ollaan itse kukin.

        no sehän tässä vähän surullista onkin (ettei sitä ole kuin aniharvassa suhteessa)... Mutta siihen pitäisi pyrkiä.

        Mutta näissä asioissa teot määräävät enemmän kuin tunteet. Jos onkin epävarma tunteiltaan/ajatuksiltaan, pitää aina käyttäytyä kuin ei olisi. Joskus tulee vain tilanteita, joissa pitää päättää, että "nyt täytyy vain luottaa tuon toisen arvostelukykyyn".

        Itse olen ollut parisuhteessa vain 10 vuotta, mutta tuo luottamus ja luottamuksen arvoinen -juttu on aivan selkeästi noussut koko ajan ja täytyy sanoa, että koko suhteen laatu on muuttunut koko ajan paremmaksi. Olen vasta nuori, joten odotan innolla, miten suhde kehittyy seuraavan 30 vuoden aikana. Ollaan kuitenkin jo yhdestä jos toisestakin suhdetta ravistaneesta kokemuksesta selviydytty.

        Sokea saa olla, jos ei tarvitse nähdä. Tiedän muutenkin mitä tapahtuu.

        Toki täytyy myöntää, että olemme jollakin tavalla erilaisia kuin "standardi-ihmiset". 10:ssä vuodessa olemme riidelleet kaksi kertaa. Olemme hyvin keskustelutaistoisia ja luemme todella hyvin toistemme elekieltä. Ei sanoja tarvita. Emme varmasti edes pystyisi valehtelemaan toisillemme.

        Kuten aikaisemminkin sanoin, luottamus-kunnioitus-suhde syntyy vähitellen suhteen kehittyessä. Mutta se ei voi kehittyä, jos ei ole valmis antamaan itsestään. Ei voi aina olettaa että ensin saa itse ja sitten voi vasta vuorostaan antaa, jos antaa ollenkaan. Parisuhteesta saa paljon, mutta kyllä sinne pitää myös sijoittaa. Muutakin materiaa ja yhteistä aikaa.


    • Minun mielipiteitä

      Kolmekymppisellä muutama kohtuullisen pitkä seurustelusuhde on plussaa, mutta useat lyhyet seksisuhteet vähentävät kiinnostavuutta. Kokemus yhdessä asumisesta on kaikkein tärkeintä, koska se on suhteessa kaikkein vaikeinta, jos on asunut pitkään yksin. Seksin runsas "harjoittelu" vieraiden ihmisten kanssa ei ole mikään etu, koska toisen tyydyttämisen oppii kunnolla vain pitkässä suhteessa ja itsensä jakaminen tuntemattomille antaa vaikutelman itsekunnioituksen puutteesta tai seksiaddiktiosta. Ja tämä pätee molempiin sukupuoliin.

    • Väitän että oli kyse seurustelusta, seksistä tai pokaamisesta niin tekemällä oppii. Etenkin virheistä oppi kunhan ymmärtää että kahden ihmisen välillä tapahtuvat asiat johtuvat aina jossain määrin molemmista osapuolista.

      Pidän myös yhteyttä moniin exiini ja sallin sen kumppanillekkin. Jos joku haluaa pettää niin sitä ei voi estää tätä rajoittamalla.

      • Niin ja oma cv:

        1 lapsi
        3 useamman vuoden avo/avioliittoa
        Seksikumppaneita sen verran etten ole laskenut
        Tapailukumppaneita ehkä 20
        Muutama useamman kuukauden suhde

        Ikinä kukaan ei ole ihmeämpää selontekoa näistä pyytänyt eikä tämä ole ikinä esteeksi muodostunut. Enkä itsekään ole naisen cb:tä kysellyt.


    • Rakkaudesta elämään

      CV:stä en tiedä. Sen kuitenkin huomasin että etsivä ei löydä.
      Monivuotisen avioliiton jälkeen erosin. Ero syntyi todella hyvästä syystä, edes uskottomuus ei hätkähdyttänyt minua.
      Ensin tasoituin ja rauhoituin erokriisistä. Sitten aloin hakea uutta kumppania, löysin montakin, vaan ei matsannut. Hakua kesti noin 6 vuotta. Lopetin etsimisen, tapasin sattumalta ihmisen, joka ensin oli mielestäni sopimaton minulle. Tutustuimme paremmin, nyt olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Käsittääkseni olemme harvinaisen onnellisia. Päätämme asioista yhdessä, kumpikaan ei dominoi. Kuljemme ja viihdymme yhdessä, toki omaa aikaakin on. Erotiikkakin toimii, mutta syvä kunnioitus, rehellisuus ja ymmärtävä rakkaus on yhteinen jujumme.
      CV asioita.
      - Kyky arvostaa ja kunnioittaa erilaisia mielipiteitä.
      - Rehellisyys niin tunteissa kuin teoissa.
      - Riittävästi avoimmuutta ja kuuntelu sekä keskustelutaitoa.
      - Riittävästi samaa ajatustapaa ja yhtensopivia, ei välttämättä samoja harrastuksia.
      - Uskollisuuden arvostus.
      - Hellyden vivahteiden ymmärtäminen ja osaaminen tai opetteluhalu.
      - Kärsivällisyys, sillä ei ole mitään tekemistä kärsimisen kanssa.
      - N.S kokemusten määrä ei ratkaise, vaan menneisyyden hyväksyminen ja ymmärtäminen kumpikin omansa sekä toisen. Se on selvää ettei s...addikti voi olla uskollinen hidastahtisen puolison kanssa.
      - On hyvä ymmärtää miesten sekä naisten tarvitsevan hellyyttä ja hyväksyntää. Aina tulee aikoja molemmille, jolloin kaikki ei onnistu.

    • Näillä onnistuu

      Kaikki aikaisemmat suhteet kannattaa eritellä mahdollisimman tarkkaan. Hyvä, jos näistä saisi suosittelijoita, joihin uusi kandidaatti voisi ottaa yhteyttä.

    • Pirtsileena

      Näin iäkkäämpänä olisi hyvä, jos molemmilla olisi riittävästi kokemusta takanaan, myös seurustelukokemusta, mutta ilman sitäkin näköjään selviää.
      Nykyisen mieheni kanssa ollaan oltu jokunen vuosi aviossa. Molemmilla runsaasti seksi- ja avioliittokokemuksia, mutta seurustelusta ei kokemusta kummallakaan siinä vaiheessa kun tavattiin. Kyllähän se silloin melkoista mylläkkää oli, kun kumpikaan ei oikein aina tiennyt, missä mennään ja miten tulisi menetellä, omat tunteetkin ovat niin erilaiset silloin kun ei vielä asuta yhdessä. Mutta kun aikaa kului ja kärsivällisyyttä riitti puolin ja toisin, alkoi se "seukkaaminenkin" sujua.

    • varhai nuori

      ei kolmekymppisenä,kannata mitään suhdetta aloittaa jos elämästään on jo puolet eletty.ja entäs lapset ennen kuin ne on aikuisia olet jo eläke mummo tai vaari.kyllä suhde on aloitettava alle parikymppisenä.silloin on aikaa neljäkymppisenä toisilleen kun lapset on jo aikuisia omillaan toimeen tulevia.silloin on aikaa kuljeskella lomamatkoilla ym kivaa yhdessä.ja entä nuo lapsenlapset niitä on sitten vähän yli nelikymmppisiä kiva passata.että vanhana ei kannata enää suhdetta aloittaa,käyttäkää vain irto numeroita vanha mikä vanha.minä en ainakaan noin vanhaa huolisi enää.

    • terentius

      Ei naisen onni ole saada se mies, jota hän toivoo. Naisen suurin toivo on saada se mies, jota kaikki muutikin naiset toivovat. Lisäsi naisilla on taipumusta muistaa ensimmäinen kerta vielä senkin jälkeen kun mies on jo unohtanut viimeisen. Seksiä vonkaava mies voi olla lopulta onnellinen naisen kuin naisen kanssa, kunhan ei tätä rakasta. Naiset taas eivä rakastu niinkään suureen sankariin kuin lapseen miehessä. Nainen rakastuu korvillaan, mies silmillään. Kaikki suuret rakastajat ovat kaunopuheisia, se on ainut oikea tie viettelyyn.

      Äideiltä menee vuosikymmeniä, kun tekevät pojistaan miestä, ja sitten tulee toinen nainen ja tekee tästä miehestä hupsun muutamassa minuutissa. Ei siihen mitää CV:tä tarvita. Mies taas väsyy usein rakkauteen, nainen taas rakastajaan. Sitä haluaa lopulta vähiten, jonka tietää varmasti saavansa. Sen verran haluaa vaikeutta voittonsa eteen laiskinkin ihminen ja maailman ihmeellisin Prinsessa Ruusunen. Viehätysvoima on siinä että mies tietää naisen olevan nainen. Luoja miten kunis olitkaan tänä iltana puhelimessa.

    • N23

      Mitä vikaa panosuhteissa? Useimmilla meistä on seksuaalisia tarpeita ja tarve tuntea toinen ihminen lähellä. Eikö ole parempi ryhtyä rehellisesti panosuhteeseen kuin tarrautua huonolta vaikuttavaan seurustelusuhteeseen vain saadakseen tyydyttettyä inhimillisiä perustarpeitaan?

      • 3x tytöt

        minä hankin sellasen panokoneen,on turvallinen ja jaksaa pumpata vaikka koko yön,siihen on vaihto patukat erikokoisia,ja muotoisia.portaaton pumppaus tahti,siinä ei ole mitään tauteja kapia syyhyä,tai muita vaarallisia tauteja.siitä on ollut tyttökavereillekkin nautintoa,vietämme aina pumppaus iltoja yhdessä.eikä tartte juosta kylillä epävarmoja ennen aikaisia syöksyjä jotka lopettaa kesken koko pumppaukse.sitten on meillä yhteiskäytössä irto jutikoita motorisoituja,että riittää usiammalle yhtä aikaa.on muuten mahdottoman hyvät laitteet.


      • M42

        Juuri näin. Minullakin sattuu olemaan inhimillinen perustarve. Miksi minulta kielletään kokonaan sen tyydyttäminen?


    • Annabellaus

      Minusta parisuhdekokemus ei ole mikään varsinainen itseisarvo. Toki suhteessa oppii, miten seurustellessa yleensä käyttäydytään. Uskon kuitenkin normaalilla tavalla sosiaalisesti älykkään ihmisen osaavan käyttäytyä parisuhteessa, vaikka olisikin kokematon.

      Päädyin ensimmäiseen suhteeseeni 19-vuotiaana neljä vuotta vanhemman "miehen" kanssa. Olin miehelle ensimmäinen tyttöystävä, mikä sitten valitettavasti näkyi ja tuntui. Suhteemme kaatui siihen, ettei hän kyennyt ymmärtämään parisuhteen rajoja eikä kunnioittamaan minua. Hänestä oli ihan okei tapailla toista naista samaan aikaan kuin seurusteli kanssani - ja meidän seurustelumme alkoi nimenomaan hänen aloitteestaan. Hän saattoi flirttailla tämän naisen kanssa ihan avoimesti minun ollessani paikalla. Kerran hän jopa kävi "nukkumassa" tämän naikkosen luona.

      Totta kai jokaisella on eri käsitys parisuhteen rajoista. Meidän suhteessamme ongelmana oli kuitenkin, etteivät samat asiat olleet olisi sallittuja minulle. Mies ei olisi pitänyt, jos minä olisin kaveeraannut jonkun seksikkään alfauroksen kanssa tai jopa käynyt tämän luona viettämässä öitä. Mielestäni suhteessa on kuitenkin oltava samat säännöt molemmilla. Minä tosin olen perinteisen parisuhdemallin ystävä ja kannatan suhteessa uskollisuutta. En edes haluaisi olla avoimessa asuhteessa

      Jos tuo mies olisi seurustellut aiemmin, hän olisi ehkä joutunut pohtimaan parisuhteen rajoja ja uskollisuutta. Hän olisi myös ehkä havainnut, että toimivassa suhteessa molemmilla on samat säännöt.

      Toisaalta, minäkään en ollut seurustellut tuota suhdetta ennen. Silti minulle oli aivan selvää, ettei suhteessa isketä toisia tai käydä noin vain vastakkaista sukupuolta olevan luona "nukkumassa". Jos olisin seurustellut aiemmin, en varmaan olisi kestänyt tuota ns. miestä niinkään kauaa.

    • cv on oltava

      Ilman mitään cv:tä on huono aloittaa seurustelu ja sitten törmätä näihin seikkoihin kumppanin kanssa. Näinhän tulee tapahtumaan kuitenkin jossain vaiheessa parisuhdettä, että törmäätte exään tai mm:
      - minulla olikin lapsi
      - ex kumppani kuoli vaikka syöpään
      - olen pannut noin 300 ihmistä
      - toi oli mun exä
      - olen neitsyt
      - olen entinen maksullinen seuralainen

    • ?????+????????

      Heh.

      Pitäisikö Parisuhde CV:hen laittaa suosittelijoita? Keitä he olisvat? Entiset, kaverit, vanhemmat....

      • Minusta ex-anopit olisivat luotettavimpia suosittelijoita. ;-)


    • nuori radikaal vaari

      kyllä kolme kymppinen on 10 vuotta myöhässä.minä ainakaan en noin vanhaa huolisi lasteni äidiksi.sehän on eläkemummo kun lapset vasta aikuisia.onneksi sain nuorena vaimon ja lapsen nyt luulevat että ollaan veljeksiä on hienoa olla kun yhdessä ollaan reissussa.vaimokin on kuin nuori tytön hupakko,meillä nautitaan kun jaksetaan vielä kun ollaan nuoria,reissataan yhdessä.ja nautitaan lapsen lapsesta voisi olla meidän oma lapsi kun ollaan nuoria.kysyvätkin että ompas teillä reipas tyttö.siihen on miehekästä sanoa että olen jo vaari

      • Anteeksi hei

        On se hienoa että olet itse elänyt oikein ja voit nyt ylentää itsesi muiden yläpuolelle ja tuomita muiden tavat elää. On varmaan hienoa olla noin hyvä ja virheetön ihminen.


    • citynainen

      Onko menneisyydellä väliä kun toinen miellyttää? Rehellisesti sanottuna kokeneempi voi turhautua kokemattoman käsissä. Onko tunteella kuitenkin tärkeämpi merkitys?Halulla.

      Ei kyllä innosta sellainen joka vauhdissa vaihtaa.

    • pienestä kylästä

      Meikällä ei suosittelijoita ole. Joten ei tarvitse ihmetellä miksi ei kiinnosta.

    • Lätynpaistaja

      -Hmm,miksi miestäkin aina vedätetään?Hmm,jopa kaikenmaailman.Hmm,perinneruokienkin voimalla?

    • Kokematon mut fiksu

      Ihmiset tyypittelee asioita ihan liikaa. Miksi pitää yleistää inhimillinen toiminta johonkin parisuhteen sääntöihin? Kysehän on pohjimmiltaan siitä, viihtyykö kaksi ihmistä yhdessä ja haluavatko he syventää yhdessäoloaan niin syväksi olemiseksi, että sitä kutsutaan parisuhteeksi. Siinä sitten näkyy ihmisenä toimimisen taidot tai taitamattomuus, ei jotkut ihmeen "parisuhdetaidot". Toki on olemassa esimerkiksi lajikohtaista juoksutaitoa vaikkapa urheilussakin, mutta silti on olemassa myös yleinen juoksutaito. On olemassa työtehtäväkohtaista kirjoitustaitoa, mutta silti myös yleinen kirjoitustaito. En osaa nähdä parisuhteita tässä mielessä yleisinhimillisesti poikkeavina asioina. Ne ovat ihmisenä olemista, missä näkyy ihmisen taidot olla tai olemattomuus.

      Itse olen 35v mies, joka ei ole koskaan ollut kunnon parisuhteessa. Pidetty ihminen, mutta ei vaan ole tullut sitä tilannetta, mikä olisi syventynyt parisuhteeksi. Merkitsevää tässä mielessä on esimerkiksi se, että seksi ei ole minulle kovinkaan tärkeää. Eli varmasti on niin, että biologiset syyt eivät vedä väkisin suhteisiin. Vaaditaan oikeasti aika paljon, että kiinnostun.

      Olen yrittänyt tutustua ja tapaillut kaikenlaisia naisia. Itseni tavoin eläneitä, kolmen lapsen äitejä, useita kertoja naimisissa olleita. Myös minä havaitsen kaikissa näissä erilaisissa ihmiskohtaloissa hyviä ja huonoja asioita. Ei se mene pelkästään niin, että kokematon tai kokenut mies on hyvä tai huono. Kyllä myös paljon kokenut nainen voi olla miehen näkökulmasta suorastaan rasittava. Parisuhdekaavoihinsa kangistunut, itseluottamuspuutteinen sen suhteen ettei osaa katsoa miestä yksilönä vaan cv:nä. Ja voiko olla mitään rasittavampaa kuin jatkuva jauhaminen menneistä poikaystävistä?

      Ja sitten meiltä miehiltä taas oletetaan jotain epämääräistä kokemusta könttänä, mutta kun rupeaa puhumaan naisiin yksilöiden nimillä samalla tavalla kuin naiset puhuu miehistään, kokee nainen olonsa helposti uhatuksi...

      Minusta vaan on typerää tyypitellä ihmisiä jonkun yksittäisen asian kokemuksen mukaan. Itse etsin naista elämääni hyvinkin aktiivisesti, ja etsin nimenomaan naista, josta pitäisin. Siihen ei vaikuta hänen elämänkokemuksensa, vaan se, millaiseksi se elämä, jota hän on elänyt, on hänet muokannut.

      • deft

        "Siihen ei vaikuta hänen elämänkokemuksensa, vaan se, millaiseksi se elämä, jota hän on elänyt, on hänet muokannut."
        Eikös nämä ole niin kuin samoja asioita?

        Jos tahdot olla uskottava puheissasi, ymmärrät varmaankin miksi tyypitellään.
        Kaikki on vertailua. Vertailua ympäristön normeihin, vertailua kulttuurissa esillä oleviin ominaisuuksiin.
        Jokainen tietty kokee parisuhteensa varmasti yksilöllisenä, paitsi silloin jos sattuu kuulemaan samankaltaisia tarinoita toisilta.

        Sinäänsä olen kanssasi samaa mieltä, mutta ei se voi tarkoittaa sitä että näistä asioista ei voisi keskustella. Edes hieman humoristisesti.
        Eihän?


      • 2+2
        deft kirjoitti:

        "Siihen ei vaikuta hänen elämänkokemuksensa, vaan se, millaiseksi se elämä, jota hän on elänyt, on hänet muokannut."
        Eikös nämä ole niin kuin samoja asioita?

        Jos tahdot olla uskottava puheissasi, ymmärrät varmaankin miksi tyypitellään.
        Kaikki on vertailua. Vertailua ympäristön normeihin, vertailua kulttuurissa esillä oleviin ominaisuuksiin.
        Jokainen tietty kokee parisuhteensa varmasti yksilöllisenä, paitsi silloin jos sattuu kuulemaan samankaltaisia tarinoita toisilta.

        Sinäänsä olen kanssasi samaa mieltä, mutta ei se voi tarkoittaa sitä että näistä asioista ei voisi keskustella. Edes hieman humoristisesti.
        Eihän?

        "Eikös nämä ole niin kuin samoja asioita?"

        Eivät ole, jos sisäistät mitä edellinen asialla tarkoittaa. Elämänkokemuksellahan tuossa tarkoitetaan selvästi sitä tässä koko ketjussa puhuttua cv:tä, eli ennakkoon tiedettyjä asioita toisesta, joiden perusteella kovin moni haluaa muodostaa toisesta mielikuvan. Niillä ei ole mitään merkitystä. Merkitystä sen sijaan on sillä millaiseksi ihminen on tullut sen eletyn elämänsä myötä. Eli toisin sanoen millainen hän on. Se on asia, mikä ei selviä mistään tehdyistä tai tekemättömistä asioista. Se selviää vain ja ainoastaan ottamalla selvää, eli tutustumalla.


    • hjkhjkhjkhk

      Parisuhteet ovat lopultakin täysin yliarvostettuja. Itse olen olen jo aikoja sitten vaihtanut maksullisiin naisiin: ovat siistejä ja huoliteltuja, saa aina tarvittaessa, eivät kiukuttele, soittele perään, eikä minun tarvitse tutustua heidän sukulaisiinsa:)

      • "eikä minun tarvitse tutustua heidän sukulaisiinsa:)"
        :D


    • että silleen..

      Kaksi suunnilleen yhtä pitkää 1-3v seurustelusuhdetta takana, pari yhdenillanjuttua max eikä ns. teinikihloja, niin mies näyttää seurustelukelpoiselta minulle. Jos ei lapsia, vielä parempi. En vihaa lapsia, mutta en halua ottaa miehen lisäksi vielä pahimmillaan jotain sekopäätä akkaa, joka ei ymmärrä että yhteinen lapsi ei tarkoita sitä, että omistaa miehen.

    • Sdhå

      Heh. Olisipa kamalaa, jos tapaisi elämänsä miehen ja sitten saisi tietää, ettei hän olekaan ikinä seurustellut! Suhdetta ei voitaisi aloittaa, vaikka molemmat osapuolet sitä kuinka toivoisivat!
      Plääh.

      • k

        Tai selviäisi että sillä onkin muutama aikaisempi suhde liikaa. Oikeasti ne ihmisten valitsemat kumppanit eivät monestikaan sitten ole sen tehdyn toivomuslistan mukaisia niin varmaan vähän sama tässä. Se mitä hakee ei sitten ollutkaan se kriteeristö tai statistiikka vaan jotain hankalammin määriteltävää.


      • dfhjfgt

        Ei tietenkään voi. Mies ei ole kelvannut naiselle -> miehessä on jotain vikaa. Ei yksikään nainen halua suhdetta viallisen miehen kanssa, varsinkin kun kyse on näin perustavaa laatua olevasta viasta.


    • Ei järkeä hommassa

      Jos ikää miehellä on 30 vuotta ja ei ole vakavampaa suhdetta takana niin se näkyy ja kuuluu KUN nainen alkaa miettiä asiaa.
      Ei ennen sitä.

      Takuuvarmasti nainen kelailee että tässä on joko mies joka on sitoutumiskyvytön tai ei osaa olla parisuhteessa tai naiset eivät ole huolineet pidemmälle.

      Olen törmännyt tähän ilmiöön itse ja suhtautuminen muuttuu kun mainitsen ikäni sekä noita juttuja.

      Käytännössä pitäisi olla avoliitto, avioliitto tai sitten joku pitkä seurustelu takana ilman varsinaista yhdessä asumista.

      Toisaalta minua ei puolestaan kiinnosta lainkaan nainen jonka cv on suhteesta toiseen juoksemista ja mitään aukkoja ei ole kun yksin ei osata olla sekä siellä välissä on paljon pätkäsuhteita ja viikonloppuja.

      En tahdo olla vain yksi hoito muiden joukossa. Joskus ajattelin että naisetkin haluavat sitä mutta eivät vaan mieluummin ottavat miehen jolla on ollut monta hoitoa ja kuvittelevat että hoitojen pituus on myös miehen vika.

      Eli jos löydätte suhteen parikymppisenä niin kärvistelkään siinä sitten väkisin olla pitempään jotta saatte sanoa naiselle joskus että "On sitä vakavastikin joskus seurusteltu".

      Tietysti täysin kokemattomat tai vähän kokeneet miehet ovat karmaisevassa asemassa tällaisessa parinvalinnassa.

      Mutta naisethan eivät omille täydellisille aivoituksilleen ja valinnoilleen mitään mahda, eihän?

      • Ei mua haittais

        Jos ei olis suhdetta jo niin saattaisinpa vaikka ehdottaa ;)
        En usko että seurustelemattomuudella on niin hirveästi väliä, paitsi korkeintaan seurustelemattomalle itselleen. Asenteesta kiinni. Seurustelemattomuudessa on plussia: ainakaan seksi ei ole ainoa asia mitä korvien välistä löytyy (- tuntuu monella olevan), on ollut kärsivällisyyttä ettei ole jokaisen helpon kyytiin hypännyt, on toivoa että tämä seurustelematon pysyisi vierellä jos vaikka tosissaan arvelisi löytäneensä elämänsä rakkauden... Löytyisi varmasti muitakin. No, vielä sekin, että luultavasti ko. ihminen ei ole kovin hyvä flirttailemaan; se saattaa haitata suhteen koossa pysymistä. Sitä paitsi, kuvittelen, että joku kokeneempi opettaisi mielellään seurustelemattomalle lemmen saloja... Tai kahdelle seurustelemattomalle se voisi olla myös hienoa... Mutta älä vain haksahda epätoivon takia johonkin helppoon kiertopalkintoon tai maksulliseen, kummastakaan en usko olevan loppupeleissä hyötyä!


      • Ei järkeä hommassa
        Ei mua haittais kirjoitti:

        Jos ei olis suhdetta jo niin saattaisinpa vaikka ehdottaa ;)
        En usko että seurustelemattomuudella on niin hirveästi väliä, paitsi korkeintaan seurustelemattomalle itselleen. Asenteesta kiinni. Seurustelemattomuudessa on plussia: ainakaan seksi ei ole ainoa asia mitä korvien välistä löytyy (- tuntuu monella olevan), on ollut kärsivällisyyttä ettei ole jokaisen helpon kyytiin hypännyt, on toivoa että tämä seurustelematon pysyisi vierellä jos vaikka tosissaan arvelisi löytäneensä elämänsä rakkauden... Löytyisi varmasti muitakin. No, vielä sekin, että luultavasti ko. ihminen ei ole kovin hyvä flirttailemaan; se saattaa haitata suhteen koossa pysymistä. Sitä paitsi, kuvittelen, että joku kokeneempi opettaisi mielellään seurustelemattomalle lemmen saloja... Tai kahdelle seurustelemattomalle se voisi olla myös hienoa... Mutta älä vain haksahda epätoivon takia johonkin helppoon kiertopalkintoon tai maksulliseen, kummastakaan en usko olevan loppupeleissä hyötyä!

        Enhän minä olekaan epätoivoinen, sehän se ongelma onkin.

        Koska jos hakee "liian" aktiivisesti seuraa sekä esittelee itsensä miehenä jolla ei ollut vakavia suhteita niin on "epätoivoinen jossa on jotain vikaa".
        Kiinnostuneita löytyy kyllä vanhemmista naisisa tai jotka haluavat asettua aloilleen mahdollisesti esimerkiksi jo lapsen kanssa tai sitten niistä naisista jotka itse ovat epätoivoisia (mukaanluettuna ne jotka ovat pettyneet miehiin omissa suhteissaan).

        On tullut aika selvä kuva ja tunne siitä että miehen pitäisi nimenomaan olla aktiviinen, juosta seksin perässä sekä sitten vaikka väkisin olla jonkun kanssa joka ei tyydytä henkisesti (koska silloin nainen on tykännyt miehestä että suhde on kestänyt) jotta sitten voi kertoa olevansa "kokenut".

        En osaa sanoa tietysti, mutta voi olla että ahdistaisi ja epätoivokin iskisi jos olisi täysin kokematon. Voin vain arvailla miltä sellainen tuntuisi tässä iässä ettei ole "kelvannut" kenellekään.

        Olen tullut siihen tulokseen että mies ei saisi olla liian ronkeli naisvalintojen suhteen koska muuten jos ei päällepäin ole täydellinen pakkaus niin naiset arvioivat miestä alakanttiin esimerkiksi siten että mies ei ole joko kelvannut muille naisille tai mies on seksuaalisesti kyvytön jopa aseksuaalinen.

        Mitä tuskin olen.

        Eli kyllä se vain menee niin että mitä enemmän kokemusta miehellä varsinkin pidempiä suhteita niin naiset arvostaa sitä jotenkin tiedostamattomasti koska toisten naisten "esivalinta" on suoritettu.

        Pahinta kaiketi tässä on se että olen todellakin sitoutusmikykyinen ja luotettava kumppani. En ole vain tahtonut jatkaa suhteita pitemmälle kun mielestäni ei ole ollut eväitä.
        Lisäksi ne naiset joista olisin ollut enemmän kiinnostunut niin ovat lopettaneet suhteen alkuunsa tai pakit on tullut tapailun yhteydessä jne.


      • Huijaa pillu auki
        Ei järkeä hommassa kirjoitti:

        Enhän minä olekaan epätoivoinen, sehän se ongelma onkin.

        Koska jos hakee "liian" aktiivisesti seuraa sekä esittelee itsensä miehenä jolla ei ollut vakavia suhteita niin on "epätoivoinen jossa on jotain vikaa".
        Kiinnostuneita löytyy kyllä vanhemmista naisisa tai jotka haluavat asettua aloilleen mahdollisesti esimerkiksi jo lapsen kanssa tai sitten niistä naisista jotka itse ovat epätoivoisia (mukaanluettuna ne jotka ovat pettyneet miehiin omissa suhteissaan).

        On tullut aika selvä kuva ja tunne siitä että miehen pitäisi nimenomaan olla aktiviinen, juosta seksin perässä sekä sitten vaikka väkisin olla jonkun kanssa joka ei tyydytä henkisesti (koska silloin nainen on tykännyt miehestä että suhde on kestänyt) jotta sitten voi kertoa olevansa "kokenut".

        En osaa sanoa tietysti, mutta voi olla että ahdistaisi ja epätoivokin iskisi jos olisi täysin kokematon. Voin vain arvailla miltä sellainen tuntuisi tässä iässä ettei ole "kelvannut" kenellekään.

        Olen tullut siihen tulokseen että mies ei saisi olla liian ronkeli naisvalintojen suhteen koska muuten jos ei päällepäin ole täydellinen pakkaus niin naiset arvioivat miestä alakanttiin esimerkiksi siten että mies ei ole joko kelvannut muille naisille tai mies on seksuaalisesti kyvytön jopa aseksuaalinen.

        Mitä tuskin olen.

        Eli kyllä se vain menee niin että mitä enemmän kokemusta miehellä varsinkin pidempiä suhteita niin naiset arvostaa sitä jotenkin tiedostamattomasti koska toisten naisten "esivalinta" on suoritettu.

        Pahinta kaiketi tässä on se että olen todellakin sitoutusmikykyinen ja luotettava kumppani. En ole vain tahtonut jatkaa suhteita pitemmälle kun mielestäni ei ole ollut eväitä.
        Lisäksi ne naiset joista olisin ollut enemmän kiinnostunut niin ovat lopettaneet suhteen alkuunsa tai pakit on tullut tapailun yhteydessä jne.

        Häh? Siis etkö osaa valehdella? Naiselle pitää kertoa sitä mitä se haluaa kuulla tai muuten menee pillu kiinni.


    • Reipas Mies

      Niin, tuskimpa usea sinkku nainen nykii p/s kokematonta miestä hihasta että seukataan ja muutetaan yhteen. Naiselle tämä onnistuu helposti, sopivia miehiä varmasti tulee aloitteillaan lähestymään naista romanttisessa mielessä.

    • tiedän...

      kyllä voi nykiä, mutta poikamies haluaa vapauteen aika nopeastikkin :)

    • Kokematon mut fiksu

      ""Siihen ei vaikuta hänen elämänkokemuksensa, vaan se, millaiseksi se elämä, jota hän on elänyt, on hänet muokannut."
      Eikös nämä ole niin kuin samoja asioita?

      Jos tahdot olla uskottava puheissasi, ymmärrät varmaankin miksi tyypitellään.
      Kaikki on vertailua. Vertailua ympäristön normeihin, vertailua kulttuurissa esillä oleviin ominaisuuksiin.
      Jokainen tietty kokee parisuhteensa varmasti yksilöllisenä, paitsi silloin jos sattuu kuulemaan samankaltaisia tarinoita toisilta.

      Sinäänsä olen kanssasi samaa mieltä, mutta ei se voi tarkoittaa sitä että näistä asioista ei voisi keskustella. Edes hieman humoristisesti.
      Eihän?"

      Deft, kiitos hyvästä huomiostasi! Tarkoitin tuolla kohdalla, mitä siteerasit, sitä että se, millaista elämää joku on elänyt ei voi määrittää toisen ihmisyyttä, vaan se, mitä siitä elämästä on opittu. "Elämänkokemus" oli ehkä huono sanavalinta. Vierastan siis itse sellaista ajattelua, että pitää olla tiettyjä kokemuksia, jonka pohjalta lähdetään. Itse olen erittäin kokenut ihminen. Menestynyt elämässäni, toteuttanut unelmiani, asunut ulkomailla. Olen tehnyt monta juttua, mikä on jäänyt tekemättä sellaiselta, joka on tehnyt kolme lasta teini-ihastuksen kanssa. Elämänkokemusta voi saada monista asioista, ja ihmisen ajattelukyvyn suuruus ja fiksuus voi määrittyä muitakin reittejä pitkin kuin kokemalla paljon parisuhteita.

      Olen minäkin monesta asiasta sinun kanssa samaa mieltä, mutta olen itse niin vahva ihminen, etten tarvitse ympäristön asettamia normeja. Siksi en myöskään vertaile naisia sitä kautta, ovatko he eläneet itseni kaltaisesti vai jotenkin toisin. Haluan nähdä jokaisen omana itsenään ja miettiä sitä kautta, koenko itse mahdollisuutta rakastua juuri häneen itseensä. Olen minäkin elämäni aikana rakastunut, ja on minulla on ollut suhteita, mutta en kutsuisi niitä parisuhteiksi, vaikka yksi niistä olisi sitäkin ollut toisenlaisissa olosuhteissa, mistä nyt on turha tässä sen enempää avautua. Tätä tarkoitan itseluottamuksella. Pitää olla kykyä osata itse nähdä toinen ihminen vailla ulkoisia paineita ja normeihin vertaamisia.

      Ja tottakai pitää voida keskustella, ja etenkin humoristisesti! Mutta oma pointtini on tässä se, että silloin kun tästä asiasta aletaan keskustella tässä mielessä, yleensä asetetaan kokemattomat automaattisesti siihen tilaan, missä heidän kanssaan ei voida ajatella suhdetta. Eli kyse ei ole pelkästään keskustelusta. Keskusteluhan tarkoittaisi sitä, että kaikki on avointa ja kaikki on mahdollista. Silloin ei lähtökohtaisesti pidä rajoittaa ketään suhteiden mahdollisuuden ulkopuolelle.

      • deft

        Tämä se vasta onkin, kun kerrotaan muttei osata perustella. Ihan vain siksi, koska ei uskota perusteluihin.
        Älä käsitä väärin...se on hienoa ettet suostu lokeroitavaksi tahi itse lokeroimaan (ihmisiä, tilanteita). Tahdotko olla osa ympäröivää yhteiskuntaa? Olet sitten Sambiassa tai Suomessa. Puheistasi päätellen tykkäät ajatella individualismin jollekin korkeammalle tasolle kuin tavanomaisesti itsekeskeiset ihmiset.
        Erittäin mielenkiintoista. Ja sinällään totta. Kuulostaa vain omaan korvaan jotenkin...kylmältä.

        Toinen kysymys (mikä itseasiassa tuli ensimmäisenä mieleen) kuuluu:
        Et siis usko parisuhteisiin?
        Uskot rakkauteen ja tiedostat itsellesi mitä se on, mutta et usko "normin mukaiseen" parisuhteeseen?


      • m28v
        deft kirjoitti:

        Tämä se vasta onkin, kun kerrotaan muttei osata perustella. Ihan vain siksi, koska ei uskota perusteluihin.
        Älä käsitä väärin...se on hienoa ettet suostu lokeroitavaksi tahi itse lokeroimaan (ihmisiä, tilanteita). Tahdotko olla osa ympäröivää yhteiskuntaa? Olet sitten Sambiassa tai Suomessa. Puheistasi päätellen tykkäät ajatella individualismin jollekin korkeammalle tasolle kuin tavanomaisesti itsekeskeiset ihmiset.
        Erittäin mielenkiintoista. Ja sinällään totta. Kuulostaa vain omaan korvaan jotenkin...kylmältä.

        Toinen kysymys (mikä itseasiassa tuli ensimmäisenä mieleen) kuuluu:
        Et siis usko parisuhteisiin?
        Uskot rakkauteen ja tiedostat itsellesi mitä se on, mutta et usko "normin mukaiseen" parisuhteeseen?

        "Olen minäkin monesta asiasta sinun kanssa samaa mieltä, mutta olen itse niin vahva ihminen, etten tarvitse ympäristön asettamia normeja. Siksi en myöskään vertaile naisia sitä kautta, ovatko he eläneet itseni kaltaisesti vai jotenkin toisin. Haluan nähdä jokaisen omana itsenään ja miettiä sitä kautta, koenko itse mahdollisuutta rakastua juuri häneen itseensä."

        Huomaakohan tätä kommenttia täältä enää kukaan... Noh, kommentoin kuitenkin.

        "Kokematon mut fiksu" -nimimerkin kirjoitus oli omasta näkökulmastani hyvin osuva. Sekä hänen taustansa että ajattelutapansa kuulostaa samalta kuin omani.

        Itse tahdon olla osa ympäröivää yhteiskuntaa, ja myös olen sitä. Silti olen havainnut, että minua ei voi lokeroida yksiselitteisesti, en minä itse eivätkä muut. En mahdu mihinkään yksittäiseen lokeroon, vaan aina jää huomiotta jotain aivan yhtä oleellista kuin se, mikä mahtui mukaan. Olennaisin asia on tietysti se, että seurustelusuhteiden puute ei ole sama asia kuin elämänkokemuksen tai edes parisuhdekokemusten puute.

        Näen itseni yksilönä, jota ei voi suoraan verrrata muihin, ja ajattelen, että koska minä olen tällainen, niin miksipä joku muukin ei voisi olla yhtälailla poikkeuksellinen. Tutustun kohtaamiini kiinnostaviin naisiin yksilöinä, enkä edes yritä lokeroida heitä. Usein vaan tuntuu, että he kaipaisivat lokerointia, sillä suurin osa ihmisistä lokeroi joko tarkoituksella tai tiedostamattaan, ja kaikki tuntuvat tottuneen siihen. Kun sitten tuleekin vastaan joku, joka on niin varma omasta identiteetistään ja paikastaan maailmassa, ettei koe minkäänlaista tarvetta tuoda itseään esille lokeroinnin kautta, vaan sen sijaan antaa toisen olla juuri sitä mitä tämä tuo julki haluavansa olla, niin se ilmeisesti tuntuu aivan käsittämättömältä ja jopa pelottavalta.


      • deft
        m28v kirjoitti:

        "Olen minäkin monesta asiasta sinun kanssa samaa mieltä, mutta olen itse niin vahva ihminen, etten tarvitse ympäristön asettamia normeja. Siksi en myöskään vertaile naisia sitä kautta, ovatko he eläneet itseni kaltaisesti vai jotenkin toisin. Haluan nähdä jokaisen omana itsenään ja miettiä sitä kautta, koenko itse mahdollisuutta rakastua juuri häneen itseensä."

        Huomaakohan tätä kommenttia täältä enää kukaan... Noh, kommentoin kuitenkin.

        "Kokematon mut fiksu" -nimimerkin kirjoitus oli omasta näkökulmastani hyvin osuva. Sekä hänen taustansa että ajattelutapansa kuulostaa samalta kuin omani.

        Itse tahdon olla osa ympäröivää yhteiskuntaa, ja myös olen sitä. Silti olen havainnut, että minua ei voi lokeroida yksiselitteisesti, en minä itse eivätkä muut. En mahdu mihinkään yksittäiseen lokeroon, vaan aina jää huomiotta jotain aivan yhtä oleellista kuin se, mikä mahtui mukaan. Olennaisin asia on tietysti se, että seurustelusuhteiden puute ei ole sama asia kuin elämänkokemuksen tai edes parisuhdekokemusten puute.

        Näen itseni yksilönä, jota ei voi suoraan verrrata muihin, ja ajattelen, että koska minä olen tällainen, niin miksipä joku muukin ei voisi olla yhtälailla poikkeuksellinen. Tutustun kohtaamiini kiinnostaviin naisiin yksilöinä, enkä edes yritä lokeroida heitä. Usein vaan tuntuu, että he kaipaisivat lokerointia, sillä suurin osa ihmisistä lokeroi joko tarkoituksella tai tiedostamattaan, ja kaikki tuntuvat tottuneen siihen. Kun sitten tuleekin vastaan joku, joka on niin varma omasta identiteetistään ja paikastaan maailmassa, ettei koe minkäänlaista tarvetta tuoda itseään esille lokeroinnin kautta, vaan sen sijaan antaa toisen olla juuri sitä mitä tämä tuo julki haluavansa olla, niin se ilmeisesti tuntuu aivan käsittämättömältä ja jopa pelottavalta.

        Tämän puhutun lokerointi-pointin voisi myös nähdä niin, että useimmat meistä tahtovat kuulua johonkin suurempaan. Niin kuin esimerkiksi ryhmään. Harvempi viihtyy koko elämäänsä pelkästään itsensä kanssa. Ja silloin aletaan puhumaan ympäristöstä (tai sen puutteesta), kulttuurista ja reflektoimisesta.

        "Kun sitten tuleekin vastaan joku, joka on niin varma omasta identiteetistään ja paikastaan maailmassa, ettei koe minkäänlaista tarvetta tuoda itseään esille lokeroinnin kautta, vaan sen sijaan antaa toisen olla juuri sitä mitä tämä tuo julki haluavansa olla, niin se ilmeisesti tuntuu aivan käsittämättömältä ja jopa pelottavalta."
        En sanoisi, että käsittämättömältä tai pelottavalta, vaan hieman epäuskottavalta. Niin kuin aiemmin mainittu nimimerkki tuolla alempana (tai ylempänä...?) mainitsee; hän voi tuntua kylmältä ihmiseltä, painottamalla yksilöllisyyttä ja omaa paheksuntaansa lokerointia (lue: suurinta osa muista ihmisistä) kohtaan, mutta kaikkea hyvää hänelle ja valitsemallensa tielle.
        En vain itse tahtoisi ikinä lukea vinkumista siitä, että hänen kaltaisensa ihminen ei löydä parisuhdetta yms., kun tietää ne yhteiskunnan sosiaaliset säännöt joiden mukaan kaikki enemmän tai vähemmän ovat suostuneet "pelaamaan".
        Muutoin...kuten sanoin...kaikkea hyvää individualistiselle ja osittain erakoituneelle elämälle. Kunhan se tehdään omasta tahdostaan.

        Mutta nyt tämä meni sivuraiteille...

        Niinh, epäuskottavaa on kaikki kylmät ja laskelmoivat (tunteettomat) tilat. Inhimillisempi syhveröinti ja lokeroinnin sekä sitä myötä yhteenkuuluvuuden tunne, kuulostaa omaan korvaani paremmalta kuin nimimerkki Kokematon mut fiksu:n elämä.
        Itse koen asioita mielummin kuin olen kokematta.


    • kohtaus

      No voihan nenä. CV: lläkö sitä nykyään jo parisuhteeseenkin haetaan? Onko mennyt pikkasen liian vakavaksi? Kannattaiskohan muistaa parisuhteen hakijat, ettei täydellistä ookaan ja jos on niin ei täydellistä viitti parannella. Työnhaku CV: stäkin olen sitä mieltä, ettei se "itsensä kehuminen ja markkinointi" kerro mistään muusta kuin huonosta itsetunnosta. Lähtökohtaisesti CV on valehtelemista omasta osaamisesta. Ja ihminenhän oppii valehtelemaan 4 vuotiaana. Elämään kuuluu aina "mutkia matkaan". Varmaan se "parisuhde-osaaja" erottuu muiden parisuhde CV:den joukosta "erilaisena" ja "urasuuntautuneena". Itse en tämmöseen soopaan usko.Meikäläinen uskoo ihmisten aidon kohtaamisen voimaan enemmän.

      • Oman osaamisen esittäminen ei kerro kyllä huonosta itsetunnosta. Sen liiallinen korostaminen kertoo.

        Ja oman osaamisen esittämiseen ei liity mitään valehtelemista. Se on sitten omasta osaamisesta valehtelemista. Mikä ei ole kannattavaa minusta.

        Ihminen joka ei käsitä sitä että muut eivät voi tietää hänen osaamistaan jos ei kerro niin joutuu tyytymään siihen että muut eivät voi tietää hänen osaamistaan tai sitten sumplimaan sen jotenkin kierommilla tavoilla toisen tietoon.

        Lähinnä työhaastatteluissa, parisuhteissa edelleenkään en ole tavannut ketään joka olisi CV:tä pyytänyt.


    • marikki :)

      omassa kullassa ihastuin kömpelöön ja ujoon olemukseen, aikaisemmista naisista ei ollut tietoakaan. :D ei tarvitse olla mikään naistenkaataja tai hurmuri, kunhan luonne on oikea. mun mielestä!

    • Jaska'

      Tämähän on täyttä eronneiden ja karanneiden ihmisten luomaa paskaa mitä syötetään,että ikäänkuin erot olisi jonkun mielestä hyve, ja paskat.!
      Kyllä ne vaan tytöt silmiään tuppaa uskomaan, jos on kultaa edessä niin se viedään, riippumatta parisuhde-cv:stä.
      Tottahan näin netissä tulee välittömästi illuusio sarvipäisestä lihavasta miehestä jolla on peukalonpään kokonen syylä kyrvän varressa, kun puhutaan parisuhde kokemattomuudesta, vaan reaalimailmassa moni kuiteskin uskoo silmiään, eikä niinkään mielikuvitustaan.

    • Herman Saari
    • Minun miete

      Minulle ei ole juurikaan merkitystä sillä kuinka kokenut/kokematon mies on vaan persoona ratkaisee. Tiedän mistä pidän ja mitä arvostan, vastaavasti päinvastoin.
      Minuun joko kolahtaa heti ensitreffeistä lähtien tai ei lainkaan. Siitä alkaa sitten tutustumis- ja tapailuvaihde jossa selviää haluavatko molemmat syventää suhdetta. Tapaillessani jotakuta tahdon tutustua ainoastaan tähän yhteen henkilöön. Tahdon ottaa selvää voiko tapailu kehittyä suhteeksi enkä kykene/halua sinä aikana tapailla ketään muuta.
      En tarvitse suhdetta suhteen vuoksi sillä olen onnellinen myös itsekseni. Asioiden ja onnen jakaminen toisen kanssa on kuitenkin antoisampaa.

    • krjdssn

      Ihan liika mietitte. Ehkä se voisi hieman ihmetyttä, jos ei koskaan ollut mitään suhdetta mutta en mä kyllä siitä koskaan mitään kysyisikään. En nimittäin suhtaudu kumppaninvalintaan kuten auton ostoon. Jos siis tuntuu sopivalta niin eikun vaan kokeillaan olla yhdessä. Jos ei pelaa niin sitten erotaan. No ei se nyt tietty ihan niin mustavalkoista aina ole, mutta periaatteessa noin ennemminkin kuin että olisi joku lista jonka mukaan valitsisin kumppania.

      Monesta peräkkäisestä seurustelusuhteesta toisen ihmisen historiassa voi vetää monia johtopäätoksiä, joista tietenkin osa menee ihan vikaan. Mua on ainakin useampi pidempi seurustelusuhde hyvin erilaisten tyyppien kanssa on opettanut paljon. Olen paljon avarakatseisempi ja epäitsekkäämpi seurustelija, kuin silloin alkuun. Oikeastaan vasta nyt voin sanoa että olen kypsä tietämään mitä haluan.

    • Onpas ollut mielenkiintoista keskustelua. Nuoremman porukan näkemykset ja kokemukset on kyllä niin eriplaneetalta kuin mun. Mut sellasta se on.

      Mä teininä olen parin tyypin kanssa hetken seurustellut. Tyypillistä teinimmeininkiä. Sitten olinkin exän kanssa 20 vuotta yhdessä. Me erottiin yhteisestä päätöksestä ja väkisinkin ollaan tekemisissä kun on yhteinen lapsi. Vaikka meillä on hyvät välit ja systeemit toimii, niin ei mua oikeesti kiinnostaisi hänen kanssaan aikaa viettää. Eron syynä oli se suuri klisee, kasvoimme erilleen ja rakkaus hiipui. Ei suurta draamaa.

      Dinosaurus kun olen, niin mies jolla on ollut monta parisuhdetta on mielestäni epäilyttävä. Ymmärrän, että yhtä pitkät suhteet kuin itselläni ovat harvinaisuus. Eli en oleta löytäväni miestä samanlaisella historialla.

      Toisaalta ihan kokematon 40-kymppinenkin tuntuisi epäilyttävältä. Kun on tottunut elämään hyvin itsekkäästi yksinään, osaisikohan sopeutua yhteishuoltajan elämään? Siinä kun joutuu joustamaan myös eksän suuntaan.

      parisuhde- ja elämänkokemus on mielestäni opettanut mut tietämään mitä haluan. Olen tietoisempi syistä miksi ja millaisia ihmisiä valitsen elämääni. Olen harkitsevaisempi mahdollisen kumppanin suhteen.

    • jeehaw

      Noh ainahan voi valehdella, kuten työhaastattelussa. Kaverini sanoi, että on puhunut haastattelussa vähintään puolet paskaa ja on aina saanut paikan. Naisasioissa varmaan samalla tavalla ja naisia piisaa. Rehellisyys ei nykyjään kannata!

      • Miksi valehdella kun saman voi tehdä valehtelemattakin ja se on jälkikäteen helpommin hallittavissa kun ei tarvitse miettiä sitä että jäisi kiinni kusettamisesta.

        Pätee sekä tähän parisuhde CV:hen että työhaastatteluihin


      • Panoeino
        leopold.k kirjoitti:

        Miksi valehdella kun saman voi tehdä valehtelemattakin ja se on jälkikäteen helpommin hallittavissa kun ei tarvitse miettiä sitä että jäisi kiinni kusettamisesta.

        Pätee sekä tähän parisuhde CV:hen että työhaastatteluihin

        Niinhän epävarmoille atm:llekin valehdellaan. 30 panoa muuttuu kolmeksi, ettei itsetunto romahda.


    • Reipas Mies

      Miehen elämä olisi selvästi (tarkasteltuna miehen elämälle tärkeistä asioista) hyvin paljon helpompaa kun ei olisi halua tahi tarvetta olla naisen kanssa parisuhteessa. Voisi tulla ja mennä niin kuin haluaa ilman velvoitteita. Ne paineen poistotkin voisi laadukkaiden ammattinaisten kanssa järkevästi toimittaa silloin kuin parhaiten sopii. Itsekkyys on pahasta parisuhde elämässä.

      Suurin märinä tulee palstalla siitä että vaaditaan lista toisesta hienoja juttuja ja sitten ei olla mieluisia kellekkään.

      Eikä nämä statisti-kirjoittajat tässä tiedä mitä on olla oikeasti sellainen mies jolla ei ole kokemusta naisista. Siis se tatsi jutella naisille on jotain muuta mitä "kokeneet" miehet omaavat, olla lähellä, "johtaa" olla tunne tasolla kiinnostava mies joka on hyvä vaihtoehto parisuhteeseen. Vaikka sitten ohimenevänä flirttinä. Liekkihän syttyy kipinästä ja jos tee tee kipinää niin ei saa tultakaan. Mun quote.

      Suurin propagandan voitto on siinä että haetaan täydellistä kumppani kanditaatia olematta itse täydellinen josta tulee taso ruletit ja cv-listat.

      HArva mies tenttaa naistaan tutustumis vaiheessa mitä nainen tuo miehelle, kuten usea nainen ristikuulostelee deitti miehiä. Joskus orastava tapailu tökkää asunnon malliin tai duuniin. En sano etteikö valinta kriteerit saisi olla napakat mutta, Venäjällä esim. miehen rikkaus nostaa statuksen ja sitä myötä automaattisesti malli luokan naisiin pomppaa taso.

      Suomesa tähän on poliitikot ja korskeat kumikiekon pelaajat pystynee, ja nykyään nämä artistit toki jotka sekoittavat tietokoneilla musiikkiaan ja myyvät sitä kännyköihin.

      Hyvää keskustelua yllättäen.

      Avatkaa muuten samalla intensiteetillä "laatumies naisasiallisesti" niin palstan dinosaurukset voivat myhäillä partaansa ;)

      sille poikamiehelle joka lähti karkuun, eipä minuakaan eronneet naiset napanneet, vaikka parikin tiukkaan koitti minua makkariinsa kammeta, aika sexsoottisillakin manöövereillä.

      • "HArva mies tenttaa naistaan tutustumis vaiheessa mitä nainen tuo miehelle, kuten usea nainen ristikuulostelee deitti miehiä. Joskus orastava tapailu tökkää asunnon malliin tai duuniin. En sano etteikö valinta kriteerit saisi olla napakat mutta, Venäjällä esim. miehen rikkaus nostaa statuksen ja sitä myötä automaattisesti malli luokan naisiin pomppaa taso."

        Minusta tämä tavallaan on käytännössä semmoinen asia mihin voi itse vaikuttaa. Ei välttämättä ole hyväkään lähteä siihen 'miten minä täyttäisin sinun kriteerisi' keskusteluun. Oikeastaan olisi ehkä pokaamisen kannalta käytännöllisempää lähteä siitä että se nainen saa perustella oman kelpaavuutensa.

        Siis toki kysymyksiin voi vastata mutta se että todistelee omaa riittävyyttään ei anna oikein hyvää kuvaa vaikka toinen semmoista keskustelua tarjoaisikin. Se ei oikein osoita itsevarmuutta eikä tasavertaisuutta.


      • Jönsson-liiga
        leopold.k kirjoitti:

        "HArva mies tenttaa naistaan tutustumis vaiheessa mitä nainen tuo miehelle, kuten usea nainen ristikuulostelee deitti miehiä. Joskus orastava tapailu tökkää asunnon malliin tai duuniin. En sano etteikö valinta kriteerit saisi olla napakat mutta, Venäjällä esim. miehen rikkaus nostaa statuksen ja sitä myötä automaattisesti malli luokan naisiin pomppaa taso."

        Minusta tämä tavallaan on käytännössä semmoinen asia mihin voi itse vaikuttaa. Ei välttämättä ole hyväkään lähteä siihen 'miten minä täyttäisin sinun kriteerisi' keskusteluun. Oikeastaan olisi ehkä pokaamisen kannalta käytännöllisempää lähteä siitä että se nainen saa perustella oman kelpaavuutensa.

        Siis toki kysymyksiin voi vastata mutta se että todistelee omaa riittävyyttään ei anna oikein hyvää kuvaa vaikka toinen semmoista keskustelua tarjoaisikin. Se ei oikein osoita itsevarmuutta eikä tasavertaisuutta.

        Totta. Ei niihin kysymyksiin aina kannata vastatakaan. Varsinkin jos meininki menee siihen, että nainen yrittää kääntää keskustelun liikaa siihen, että miehen olisi todisteltava riittävyyttään.


      • leopold.k kirjoitti:

        "HArva mies tenttaa naistaan tutustumis vaiheessa mitä nainen tuo miehelle, kuten usea nainen ristikuulostelee deitti miehiä. Joskus orastava tapailu tökkää asunnon malliin tai duuniin. En sano etteikö valinta kriteerit saisi olla napakat mutta, Venäjällä esim. miehen rikkaus nostaa statuksen ja sitä myötä automaattisesti malli luokan naisiin pomppaa taso."

        Minusta tämä tavallaan on käytännössä semmoinen asia mihin voi itse vaikuttaa. Ei välttämättä ole hyväkään lähteä siihen 'miten minä täyttäisin sinun kriteerisi' keskusteluun. Oikeastaan olisi ehkä pokaamisen kannalta käytännöllisempää lähteä siitä että se nainen saa perustella oman kelpaavuutensa.

        Siis toki kysymyksiin voi vastata mutta se että todistelee omaa riittävyyttään ei anna oikein hyvää kuvaa vaikka toinen semmoista keskustelua tarjoaisikin. Se ei oikein osoita itsevarmuutta eikä tasavertaisuutta.

        No johan on markkinat, jos ei omana itsenään kelpaa.


    • nääsviisas

      No tietenni pitäis olla pitkäaikaisia parisuhteita mielellään korkeintaan 5 kpl, joissa yhdessä tai kahdessa on asuttu yhdessä. Tämä sitten muka todistaa sen, että on parisuhdekuntoinen ja -taitoinen sekä sitoutumiskykyinen, vaikka periaatteessahan se voi tarkoittaa sitä pelkästään sitä, että ottaa ensimmäisen halukkaan vastaan ja kitkuttelee sen seurassa vuosikaudet, kun olisi ollut järkevämpää jättää koko ihminen väliin. =)

    • liisukki

      "Haluan vain löytää sen oikeanlaisen avoimuuden, yhteisymmärryksen, luottamuksen ja rakkauden. Sitten olen valmis seurustelemaan. "

      Niin minäkin.. sen takia minulla on tullutkin ns"kokemusta", ei niinkään pitkistä suhteista, vaan lyhyistä. Tiedän tarkalleen mitä haluan ja mitä tarvitsen, tiedän vikani ja ongelmani. Aloitan tapailun ja alkumetreillä jo tiedän toimiiko vai ei. Pisin suhde on kolme vuotta, mutta siitäkin olisin mielelläni lähtenyt jo aikaisemmin(kun tajusin että ei siitä mitään tule, mutta nuoruuteni ja kokemattomuuteni pitivät minut siinä "huonossa suhteessa", kun ei tiennyt paremmasta...) Tiedän kokemuksen olevan hyvästä, vaikka se varmasti monen korvaan kuulostaa pahalta kun on ollut jo lukuisia kumppaneita/suhteita, mutta itse tiedostan olevani koko ajan vain lähempänä sitä oikeaa. Moni "kokenut varmasti ymmärtää mitä yritän sanoa..

      Jäin miettimään vain että tarkoitatko kokemattomuutta pitkästä parisuhteesta vai kokemattomuutta useista kumppaneista. Sanoit että et ole seurustellut ja etsit sitä oikeaa, mutta olet varmasti tapaillut useita naisia?

      Mielestäni ajattelet hienosti asioista, olet ehkä kokematon, mutta vanhanaikainen ja mikä parasta, tiedät mitä haluat ja olet itsevarma, moni kokenutkaan mies ei ole tätä.

      • Hormonihörhörhöjä?

        Sekoittavatko e- pillerit takkauden molekyylit?

        E-pillerit vapauttivat naisen ja hän saattoi paritella missä vain ja milloinka vain ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta.

        Kokonaan toinen kysymys on sekoittivatko pillerit ja hormonit naisten yläpään ja alapään?

        Jos nainen käyttää lisäski alkoholia, niin se moninkertaistaa hormonien vaikutuksen.

        Sekoittaako e-pillerit naisen rakkaden molekyylit?

        Vastaus saattaa löytyä tutkimusprofessori Pentti Huovisen artikkelista Uusi-Suomi blogissa.

        http://penttihuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42435-sotkevatko-e-pillerit-rakkauden-molekyylit
        -----


      • Hormonihörhörhöjä? kirjoitti:

        Sekoittavatko e- pillerit takkauden molekyylit?

        E-pillerit vapauttivat naisen ja hän saattoi paritella missä vain ja milloinka vain ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta.

        Kokonaan toinen kysymys on sekoittivatko pillerit ja hormonit naisten yläpään ja alapään?

        Jos nainen käyttää lisäski alkoholia, niin se moninkertaistaa hormonien vaikutuksen.

        Sekoittaako e-pillerit naisen rakkaden molekyylit?

        Vastaus saattaa löytyä tutkimusprofessori Pentti Huovisen artikkelista Uusi-Suomi blogissa.

        http://penttihuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42435-sotkevatko-e-pillerit-rakkauden-molekyylit
        -----

        Sotkee varmaankin ja mikäs sen parempi. Olisi nuorena miehenä jäänyt monta panoa kokematta ilman viinaa ja e-pillereitä. ;-)


      • .--.

        "Tiedän kokemuksen olevan hyvästä, vaikka se varmasti monen korvaan kuulostaa pahalta kun on ollut jo lukuisia kumppaneita/suhteita, mutta itse tiedostan olevani koko ajan vain lähempänä sitä oikeaa. Moni "kokenut varmasti ymmärtää mitä yritän sanoa"

        Näin minäkin sen koen, joskaan en vaadi muilta kokeneisuutta. Mutta mutta, en jättäisi jälkikäteistarkastelussa väliin huonoimpiakaan kokemuksiani, koska jokainen on ollut eri tavalla opettavainen.


    • Kokematon mut fiksu

      "Tämä se vasta onkin, kun kerrotaan muttei osata perustella. Ihan vain siksi, koska ei uskota perusteluihin.
      Älä käsitä väärin...se on hienoa ettet suostu lokeroitavaksi tahi itse lokeroimaan (ihmisiä, tilanteita). Tahdotko olla osa ympäröivää yhteiskuntaa? Olet sitten Sambiassa tai Suomessa. Puheistasi päätellen tykkäät ajatella individualismin jollekin korkeammalle tasolle kuin tavanomaisesti itsekeskeiset ihmiset.
      Erittäin mielenkiintoista. Ja sinällään totta. Kuulostaa vain omaan korvaan jotenkin...kylmältä.

      Toinen kysymys (mikä itseasiassa tuli ensimmäisenä mieleen) kuuluu:
      Et siis usko parisuhteisiin?
      Uskot rakkauteen ja tiedostat itsellesi mitä se on, mutta et usko "normin mukaiseen" parisuhteeseen?"

      Deft, kiitos jälleen! Olet äärimmäisen fiksun oloinen ihminen ja haastat ajatukseni hienosti, ja vieläpä niin, että olen pakotettu miettimään, olenko itse täysin kuutamolla...

      Pitkälti uskon itse vähiin mutta oikeisiin ratkaisuihin elämässä. Olen tehnyt muillakin osa-alueilla kuin ihmissuhteissa isoja ratkaisuja loppujen lopuksi vähän, mutta niin, että olen voinut olla tyytyväinen. Ja se on itse asiassa vienyt tosi pitkälle, sen enempää siihen nyt menemättä. Samalla tavalla näen rakkaudenkin niin, että jonain päivänä edessä on "oikea ratkaisu". Elämä on minun käsityksen mukaan lyhyt, en halua käyttää siitä päivääkään asioihin, jotka eivät tunnu heti täysin oikeilta.

      Ja sitten on se yksinkertainen asia, että niinä kertoina, kun itse olisin jotain oikeasti tuntenut, kaikki ei ole ollut toisen näkökulmasta katsottuna samoin. Paljon on ollut oikeasti huonoa tuuria - ja sitä, että kun itseään ei tyrkytä, ei ehkä myöskään ole esillä...

      Olet jossain mielessä oikeassa tuossa analyysissasi sen suhteen, että voin vaikuttaa kylmältä. Olen sikäli laskelmoiva ihminen, että mietin todella aina ratkaisujen hyödyt ja haidat - toki fiiliksellä, en laskien. Valitettavan usein orastavasta suhteesta näyttäisi olevan omissa tuntemuksissani enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja olen erittäin itsenäinen ja itsenäisyydestä nauttiva ihminen, joten kyllä olet monessa mielessä oikeassa tuossa.

      Ja vastaus kysymykseesi: En usko aukottomasti "parisuhteisiin". Pidän parisuhteita ja rakkautta tietyllä tapaa maailman suurimpana ironiana. Jokaisen rakkauden kohdalla yksittäinen ihminen on absoluuttisen rakastunut, mutta myöhemmässä vaiheessa tuon rakkauden kohde voi olla jopa vihan kohde. Ja tämä ikuisesti rakastunut ihminen onkin jo löytänyt rakkaudelleen uuden kohden. Tässä mielessä koen pesänrakennusvimman ja rakkauden aukottoman julistamisen ironisena.

      Uskon kyllä rakkauteen tunteena, ja olen sen itsekin monta kertaa kokenut, joten tiedän sen olevan mahdollista myös omalla kohdallani. Parisuhde sen sijaan on rakenne, jonka koen joskus arveluttavaksi. Kunnioitan kyllä sääntöjä ja olen erittäin lainkuuliainen kansalainen ja hyvin rehti ihminen. Olen siis osa ympäristöäni. Olen silti luonteeltani myös kyseenalaistaja, enkä aina pidä valmiista elämän malleista. Tämä pätee muuhunkin kuin parisuhteisiin.

      Ja koen yleisen järjenkäytön ja yleisen fiksuuden tärkeämmiksi tekijöiksi ihmisyydessä kuin sen, että hallitsee jonkun spesifin koodiston, kuten sen, miten parisuhteessa pitää käyttäytyä. Uskon itsekin voivani olla hyvä mies jollekin naiselle, koska olen hyvä ihminen. Olen ollut ihmisten kanssa tekemisissä vaikka millä tavalla, ja osaan suhtautua ihmisiin. Siihen ei mielestäni tarvita ns. parisuhdetaitoja tai -kokemusta.

      Vähän menee ehkä ohi aiheenkin pohdintani, mutta yritän vaan syventää kuvailua tästä käsityksestäni sen suhteen, miten parisuhdeajattelu on rajoittava tekijä.

    • Jare

      Kun ei kysele menneitä, niin ei ala ahdistamaan.

    • tytsy.....

      Minulla on ala-asteelta asti ollut säpinää aina jonkun kanssa.. "Seurustelin" ensimmäisiä kertoja jo silloin. Minulla on aina ollut joku mies elämässäni... En ole viettänyt kunnon sinkkuaikaa oikastaan koskaan... Nyt olen 23-vuotias ja nykyisen kanssa olen seurustellut 4v. Edellisen kanssa seurustelin 1,5 vuotta.

      Nykyiseni oli kokematon, kun aloitimme seurustelun ja toki sen huomasi suhteen alussa, mutta ei haitannut minua ollenkaan.

      Mielestäni on typerää tuijottaa ihmisen menneisyyttä.. Jos kemiat kohtaavat ja luottamus pelaa, on hölmöä itkeä siitä, että onko toinen kokenut/kokematon. Itse ajattelen, että kokemuksistani on ollut hyötyä, sillä 1,5 vuotta kestäneessä suhteessani oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa.. Kun sain irroitettua itseni huonosta suhteesta, osaan arvostaa nykyistä suhdettani todella paljon!! Nykyiseni ei polta/juo, on rehellinen, avoin ja ihana. Toki meilläkin on riitoja ja eroavia mielipiteitä, mutta ne kuuluvat ihmissuhteisiin..

      Ps. Te miehet, jotka arvostatte naisia, joilla on ollut vain muutamia suhteita.. Luuletteko, että naiset kertovat avoimesti kaikista suhteistansa teille! ;) Että se siitä!

      • Defenssikuva paljastaa myös, paljonko suhteita on ollut ja sen pystyy huomaamaan puolen vuoden tapailun kuluessa.
        Nainen, jolla on alle 16-vuotiaasta asti ollut yhtäjaksoisia seurustelusuhteita, on teknisesti ottaen narsistinen, koska terveellä naisella seksuaalisuus ei ole niin nuorena vielä kehittynyt siten, että pariutuminen voisi olla olla promiscuista. Narsistiselta puuttuu normaali seksuaalisuus ja sen vuoksi helppo pariutuminen alkaa jo nuorella iällä minuuden pönkittämisen tarkoituksessa(mitä enemmän on miehiä, sitä enemmän kokee olevansa olemassa).


      • dazu kirjoitti:

        Defenssikuva paljastaa myös, paljonko suhteita on ollut ja sen pystyy huomaamaan puolen vuoden tapailun kuluessa.
        Nainen, jolla on alle 16-vuotiaasta asti ollut yhtäjaksoisia seurustelusuhteita, on teknisesti ottaen narsistinen, koska terveellä naisella seksuaalisuus ei ole niin nuorena vielä kehittynyt siten, että pariutuminen voisi olla olla promiscuista. Narsistiselta puuttuu normaali seksuaalisuus ja sen vuoksi helppo pariutuminen alkaa jo nuorella iällä minuuden pönkittämisen tarkoituksessa(mitä enemmän on miehiä, sitä enemmän kokee olevansa olemassa).

        "teknisesti ottaen narsistinen"

        Sanopas, miksi minua naurattaa nyt aivan helvetisti? ;-)


    • Ei mulla muita rajoituksia ole, mutta, jos nainen omaa promiscuisen, psykopatiaan viittaavan parisuhde CV:n, kuten suurin osa naisista nykypäivänä omaa, niin passaan.

      • joskus..

        sie oot niin ihku..


    • Paula-Lehmä

      http://www.faceplantstatus.com/faceplant-63

    • Reipas Mies

      Eräässä tämän päivän sanomalehdessä on yhden sivun artikkeli koskien brittien ps-kulttuuria, siinä lapset aloittavat toiseen sukupuoleen tutustumisen jopa 10-vuotiaina, ei toki intiimisti vaan "hengailuna" koulussa, josta mennään vähitellen syömään etc. juttu kehkeytyy eteenpäin. Tämä "go out"-kulttuuri jos mikä on kullan arvoista naistenkäsittely taitojen treenausta joka koutsaa miehen kohti elämää jossa aina on sopiva nainen vierellä. Juuri niinkuin Suomessa ps-kultuutrimme antaa naiselle non-stoppina suhteita kun miehet nakkelevat aloitteitaan ja nainen kemistinä siitä ottaa sopivimmat ja alkaa vaatimuslistallaan seuloa Sitä oikeaa tästä otannasta.

      Runsaan cv:n naiset tuppaavat ehostamaan itseään yli tason jotta selkeästi alfat miehet kiinnittäisivät ko naiseen huomiota, enkä tässä puhu pliisusta ripsarista. Kuten liian staili nainen on 99% tn tavis miehelle katsoa saa muttei muuta tilanne.

      Onhan niitä salama-rakkauksia joissa ei tasot kohtaa vaan tulee aika kreisejä komboja, ristiriitoineen mutta mikäs siinä jos natsaa.

      Pitkää sinkkuutta ei mies mitenkään voi pelastaa edukseen- se on sääli jos se on SE kysymys joka torppaa kuka ties elämänsä Suuren rakkauden.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      44
      9101
    2. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      78
      5572
    3. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      1
      4790
    4. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      38
      4044
    5. Jos jokin ihme

      Tapahtuisi huomenna niin mikä se olisi sinun elämässäsi?
      Ikävä
      54
      3543
    6. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      54
      3372
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      28
      3228
    8. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      45
      2470
    9. Onko yhtään ikävä

      Vai pitäisikö sinut unohtaa
      Ikävä
      34
      2012
    10. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      212
      1778
    Aihe