Apua koiranpennun kanssa!

Huh. Aika mixin olet ottanut. Varaudu kovaan työhön seuraavat 1-2v...Vaatii todella paneutumista ja koranlukusilmää, että tuon tapakasvatus onnistuu hyvin.

Näkemättä on paha sanoa mitään. Tässä on niin monta tekijää...

Se mitä voit ja pitää tehdä, on herättää ja ohjata koiran mielenkiintoa tekemiseen. Mitä se voisi olla? -Paha sanoa näkemättä mitä on luonteen puolesta perinnyt ja onko nekin mix jotain. Osa sitä ja osa tätä.
Rodut on hyvinkin tuttuja, mutta mixi ei..(eikä juuri innosta)

Se tekeminen pitäisi olla jotain mitä pystyy toteuttamaan säännöllisesti ja millä koira kokee kehittyvänsä pennusta aikuiseksi. Eli tekeminen joka tarjoaa ja täyttää koiran päivittäiset tarpeet. (kehitys huomioiden tason nostossa)

"laitan selälleen maahan ja pidän kunnes on rauhoittunut."..tätä tulisi välttää jo senkin vuoksi, että kun koira kasvaa (aika voimakkaaksi) niin kun kerran epäonnistut, on eväät tästä syöty.

Eli pyri se tekeminen ohjata sellaiseen, että tälläinen urpoilu jää ja kohdistuu johonkin muuhun. Muista myös taata pennulle riittävä lepo, se on hyvin tärkeää.

Varo että ei mene viestit ristiriitaisiksi, jos toisinaan selätät ja toisinan viet jäähylle. Minun mielestäni nuo eivät ole kovin tehokkaita tapoja muutenkaan. Kokeile vain todella tiukka ja jämäkkä EI jonka jälkeen ei mitään huomioita. Vaikka huutamalla. Ei-huudon pitäisi säpsäyttää pentu pois siitä mitä on tekemässä ja huomioimattomuus on kovin rangaistus kaikista. Palkitse oikeaa käytöstä huomiolla, rapsutuksilla, hellillä sanoilla ja/tai makupaloilla.

Kiitos vinkeistä. Olen kokeillut tuota huomiotta jättämistä, mutta pentu roikkuu sitten nilkassa takaapäin, vaikka kävelen rauhallisesti pois. Ei-sanaa käytän aina kun puree, tai tekee jotain tuhmaa. Äiti oli berninpaimenkoira, ja tuohan rotu on kyllä koiraroduista kiltein! Mutta sitten taas isältään on perinyt varmasti kaukasianpaimenkoiran ja seefferin luonteenlujuuden, itsepäisyyden ja suojelunhalun!

Toivotaan että tuosta kunnon koira saadaan!

ulkoiluta sitä niin paljon että väsyy, pennulla on energiaa ja on ihan normaalia että se puree mutta sitä ei saa sallia. itse annoin pienen luunapin nenälle ja sanoin määrätietoisesti EI! kyllä se oppii mutta vaatii kärsivällisyyttä ihan samoin kuin lapsi. en usko että auttaa että viet koiran toiseen huoneeseen, ei se ymmärrä sitä. voithan yrittää saada sen huomion lelun puremiseen kun se käy kiinni.
muista että väsynyt koira ei jaksa purra se nukkuu.
ota yhteyttä koiran kouluttajaan että ei kerkiä tulla liian vaikeaksi.

Meillä on myös sekarotuinen (tiibetin spanieli-shih-zu-lhasa-apso-japanese-chin).Nyt on reilut kolme kuukautta vanha ja puree myös mielellään käsiä ja jalkoja.Sisäsiistiksi oppi äkkiä ja nyt menee jo yön yli ilman "vahinkoja".Ulkona käydään monta kertaa päivässä ja joskus aika pitkillä lenkeillä,ei vielä kyllä osaa vierellä kävellä vaan tahtoo koluta pitkin ojanpohjia ja haistella kaikkea.Onko jollain kokemusta tämmöisestä sekarotuisesta ja kuinka isoksi kasvaa?

Tuskinpa tuolta on saatu mukaan ruokintaohjeita ja muutenkaan "kasvattajalta" saa mitään tukea. Vanhempien luustokuvaksien ja terveystarkastuksien kanssakin taitaa olla niin ja näin. Ainakin minusta äkkiseltään haiskahtaa siltä kun on tommonen yhdistelmä saatettu maailmalle.

Toivottavasti ei edes ole uros sillä viimeistään vuoden vanhana,kun koira tulee aikuiseksi,ongelmat on jo sitä luokkaa että oksat pois jos ei nyt saada koiraa ruotuun.

Tsemppiä kuitenkin sillä eihän se koiran syy ole.

No eikö kasvattaja annakaan ohjeita? Kyllä taas kannatti säästää ja hankkia koira jonka alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa.

Ompas kannustavia viestejä tullut... :)

Vielä ei voida tuon kanssa paljon ulkoilla pitkiä lenkkejä! Meillä on oma iso piha, joten sinne pääsee monta kertaa päivässä riehumaan!

Nyt on pari päivää mennyt ihanasti, kun kerran ärähdin koiralle oikein kunnolla. Olen huomannut että huomiotta jättäminen on tehokas tapa. :) Vanhemmillani on aikuinen koira, jonka luona ollaan pariin otteeseen jo vierailtu ja tosiaan vanhempi koira näyttää pistävän pennun aisoihin! :)

En tajua mitä vouhotatte että kamala rotuyhdistelmä! Eihän tuossa ole kuin kaukasiaa, mikä on luonteeltaan haastava, mutta berni ja seefferi, nehän ovat niin perhekoiria että :) Kyllä tuosta vielä hyvä koira saadaan :)

Hienoa! Ole vaan jämpi sen kanssa. Silloin kun kiellät täytyy olla tosissaan eikä mitään pikku ininöitä. Oikeasta käytöksestä taas vastaavasti kehut.

Vesisuihkepullo on myös oiva keino jos pentu ei millään meinaa ärähdystäsi uskoa.

Ja nyt on jo oikea aika tutustua pikkuhiljaa erilaisiin ympäristöihin ja paikkoihin. Hoitotoimenpiteitä mm kynsien leikkuuta unohtamatta.

Toivottavasti ei mene toistoksi, kun en koko ketjua jaksanut lukea läpi.

Minulla on ihan puhdas valkkari, mutta monet noista ongelmista kuulostavat tutuilta.

Koira on nyt 10 kk, mutta pentuisempana se oli hampaat edellä joka paikassa. Jalkoja ei kuitenkaan näykkinyt niin paljon, kuin sinun koirasi ilmeisesti näykkii. Paimenkoirat tekevät sitä, ja se kannattaa karsia pois.

Itsellä auttoi kielto, ja huomion siirtäminen leluihin. Oma koira tykkää pehmoisista leluista, ja ne ovat tänäkin päivänä rakkaimpia leluja, pallojen ohella.

Minun koirani kanssa tekeminen auttoi valtavasti, koulutettiin luoksetuloa, leikitettiin leluilla. Kun ikää tuli riittävästi ja rokotukset olivat kunnosta, alettiin käydä koirapuistoissa.

On hyvä, että koira saa "koiran mallia" muilta, hyväkäytöksisiltä, aikuisilta koirilta. Muut koirat opettavat kuria yleensä paremmin kuin pelkkä ihmisseura.

Kannattaa varautua vaikeuksiin, kun koira tuosta kasvaa. Itselläni on uros, ja ainakin omasta mielestäni urokset ovat vähän vaikeampia koulutettavia kuin nartut.

Nyt, kun koirallani on ensimmäisiä sukukypsyyden merkkejä, se on toisinaan todella vaikeaa seuraa. Kotona osaa käyttäytyä, mutta ulkona, jos on leikkinyt toisten koirien kanssa, se on kaksi kertaa alkanut haukkua minulle todella aggressiivisesti, kun olen käskenyt sitä.

Näissä tilanteissa olen ottanut ns. luulot pois, eli olen korottanut ääntäni melkoisen reilusti, mitä en muuten juuri tee, käskenyt maahan, ja sitten olen lähtenyt pois. Koiran olen antanut odotella vapautuskäskyä noin viitisen minuuttia, enkä tuona aikana ole huomioinut koko otusta. Jos erehtyy omin päin nousemaan, niin metelin saattelemana käsken takaisin maahan, kunnes annan luvan lähteä. Tarvittaessa painan koiran maahan, jos ei muuten tahdo totella, ja käännän sen kyljelleen makaamaan.

Olen poistunut koko koirapuistosta, ja mennyt autoon odottelemaan. (Puistossa ei ole silloin ollut muita koiria, en koskaan jättäisi koiraani vahtimatta vieraiden koirien kanssa.)

Tuo ei tietenkään ole ajankohtaista nyt, mutta yllättävän äkkiä ne viikot muuttuvat kuukausiksi. Tuntuu edelleen että se oli kuin eilispäivä, kun hain pienen pörröisen lyllerön meille kotiin. Ajattelin vain varoitella, että koska sinun pentusi on noinkin dominoiva jo tuon kokoisena, voit odottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, kun se alkaa kasvaa sukukypsäksi. Oma koira alkoi testaamaan kahdeksan kuukauden iässä.

Paimenkoiran kouluttaminen vaatii valtavaa päättäväisyyttä. Itse olen suhtautunut koiraan aina siten, että se olisi jo aikuinen. Eli, jos en hyväksyisi jotain käytöstä aikuiselta koiralta, kiellän sellaisen myös pentukoiralta ja yhtä jämäkästi, kuin aikuiselta.

Kuitenkin paras koulutustapa on keksiä mahdollisimman paljon positiivista tekemistä pennun kanssa, kerätä onnistumisia ja kannustaa sitä. Mitä enemmän onnistut tarjoamaan koiralle positiivisia kokemuksia, sitä parempi. Leikkiminen ja ulkona käyminen ja muut onnistumiset kasvattavat paremmin, kuin se, että odottaa koiran tekevän jotain väärin, ja kieltää sitä sitten.

Voimia sinun matkallesi, jos kaikki sujuu hyvin niin sinulla on kahden vuoden päästä maailman mahtavin seuralainen! ;)

Ja sellainen "lohdutuksen" sana, että paimenkoirat yleensä testaavat omistajaansa useasti. Jos epäonnistut joskus, saat vielä monta mahdollisuutta korjata virheesi :)

Vähän oon kyllä erimieltä tuosta paimenkoirien "yleensä omistajansa testaamisesta". Paimenkoirathan on jalostettu juuri ihmisen kanssa yhdessä toimimiseen ja ovat helposti koulutettavia. Tuo kaikasianpaimenkoira kylläkin taitaa olla toista maata. Eikös se ole noita laumanvartijoita?

Meillä on nyt 20 vko koiranpentu, itsepäinen ja dominoiva uros, aikuisena paino liki 60 kg. Yritti purra käsiä, jalkoja ja lahkeita alussa, mutta otimme sen linjan että ei käy. Aina kun puree niin voimakas älähdys eli kielto ääni ja suuhun jokin lelu mitä voi purra. Sitten kehut kun pentu puree lelua. Tehtiin ihan niin että istuin pennun kanssa lattialla ja leikitin sitä lelulla, aina kun yritti purra jotain osaa minusta, niin seurasi nämä kieltoääni-lelu suuhun-kehuja. Samalla tekniikalla kouluttaen myös sähköjohdot, sohva, verhot yms. on saaneet olla aikalailla rauhassa jo varmaan 9 vko lähtien. Välillä kokeilee mennä jotain puremaan, mutta ihan odottaa sitä että kielletäänkö häntä taas, eli johdonmukaisuus, pitkäjännitteisyys ja toisto on välttämätön koiraa kouluttaessa.

Itse käytän myös kevyttä "tökkäisyä" ja tuota selättämistä kouluttaessani, mutta en suosittele jos et lue koiraasi kuin avointakirjaa. Koska nyt koet puremisen olevan ongelma ja haet täältä apua niin en tuota fyysistä rangaistusta suosittele. "fyysinen" rankaiseminen täytyy osata ajoittaa oikein ja tietää missä tilanteessa sitä voi käyttää. Vaikka koiraa ei siinä satutetakkaan niin silti se on voimakas koulutuskeino joka ei todellakaan ole aina tarpeen.

"Jäähylle" koiraportin toiselle puolelle joutuu ainoastaan silloin kun käy kierroksilla eli alkaa olla aika rauhoittua nukkumaan. Hyperaktiiviselle pennulle on turha yrittää kieltoja kun aivot ei ole vastaanottavaisessa tilassa.

Tai ei viitsitä ottaa selvää rodusta vaan otetaan koira ulkonäön perusteella. Sitten on myös nämä sekoitukset joiden taustoja ei tiedetä tai ei huomioida.

Itseäni on alkanu ärsyttämään kun multa tullaan pyytämään apua ja neuvoja milloin missäkin.Kerran jopa tekstiviestillä. Viimeksi apteekissa entinen työkaveri pyysi neuvoja tyttärensä sekarotuiselle ongelmakoiralle.

En todellakaan ole ongelmakoirakouluttaja vaikka olenkin omani kouluttanut yhteiskuntakelpoiseksi. Luullaanko,että mulla on ykskaks antaa joku jippo jolla ongelmat yhtäkkiä häviää? Itse päästetään koira yli vuotiaaksi,ettei kouluteta ollenkaan ja kun ongelmia tulee niin sitten vasta havahdutaan.

Tavallisin ongelmatapaus on juuri n 1-vuotias sekarotuinen uroskoira.Pennun on saanut halvalla ja sitä ei ole otettu kovinkaan pitkällisen suunnittelun tuloksena.

Toinen tapaus oli sitten alle vuotias rotweiler uros jonka perheen aikamiespoika otti,mutta lähtikin sitten opiskelemaan ja pentu jäi vanhemmille.

Ihmiset ei ajattele yhtään koiraa hankkiessaan,että sille on oltava aikaa. Monesti se otetaan lapsiperheeseen eikä sitten ehditä,viitsitä osata,välitetä sitä kouluttaa.

kun koira purasee,nappaat napakasti niskanahasta,niin et se vaikka vinkasee ja todellakin huomaa että olet tosissas. oma henk kohtanen suositus on että laitat koiran osaavalle ihmiselle. et pärjää senkanssa kun tulee uhmaikä,koska täällä kyselet apua. asiantunteva koira ihminen tietää miten tuollainen kitketään. se on varmasti sun eka koira?just ton takia näen punaista kun kuulen tollasista "mixeistä",sotketaan rotuja josta kukaan ei tiedä mitään loppupelissä.