Rakas päiväkirja:

Teotwawki

tänään on hyvä päivä, eikä sitä voi enää mikään pilata. Ei tarvitse miettiä presidentinvaalia, sillä äänestin ennakkoon ja olin vaalivirkailijana ennakkoäänestyksessä. Huomenna en aio panna tikkua ristiin, koska minun ei tarvitse lähteä mihinkään ja kaapin täytin tänään käymällä kaupassa ostamassa herkkuja.

Toivottavasti arvon palstalaisilla on ollut myös hyvä päivä.

32

108

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Onnea sinulle hyvästä päivästäsi.

      Voi kun voisin sanoa, että olipa hyvä päivä. No ei ollut.
      Paljastamatta enempää voin kertoa, että töitä jouduin tekemään koska olin myöhässä johtuen siitä, että almanakka ja määräpäivät eivät vaan mene yhteen omien tärkeitten asioiden hoitoon vaadittujen menojen kanssa.

      En myöskään pystynyt vaatimuksieni mukaisiin suorituksiin vaan jouduin jättämään osan töistäni kesken. Pakkasten ja muitten syiden tähden ynnä hetkellisistä kiireistä johtuen en siis pystynyt vastaamaan minulta odotettuihin suorituksiin.

      Lisäksi painaa päälle maanantaihin sovittu riita-asian neuvottelu joka on aivan p..seestä ja täysin turha.

      Luultavasti olen myös lihonut, koska housunkaulus kiristää.

      • Kamalaa, mutta sanotaan niin kuin Paavo Noponen aikoinaan poikansa menestymättömyydestä urheilukilpailuissa, että vain uusi päivä kaiken muuttaa voi.


    • Rakas päiväkirja.

      Tänään oli hyvä päivä. Alkoi lauantai-aamun Huumalla - sain nauttia piiiiitkään omasta pyhästä kolminaisuudestani, peitosta, patjasta, ja ah niin ihanasta tyynystäni.
      Lorvailin jonkun aikaa, ja sitten menimme metsään lasten ja koiran kanssa.

      Koiraa on aina ihanaa katsoa kun se riemastuu hangessa. Lapsia piti vähän taas jarrutella ja kerran raikasi LOPETA niin hiljaa metsässä, että tikkakin lopetti naputtamisen.

      Seikkailuun se kaikki päättyi. Ja yhteen suureen ihmeeseen! Telmimme ja tönimme lumihangessa, ja lapset loikkivat vauhdilla metrin syviin ojiin. Kohtalokkain seuraksin. Yhdessä ojapohjassa oli kunnon mutavelliä, poika jäi jalkineilla kiinni, eikä päässyt pois. Toista tossua piti uhrata. Poika äkkiä ylös, ja samalla soitin exälle, että tulee kiireesti hakemaan. Tosi kiireesti, oli hätä muttei hengenhätä. Enempää en ehtinyt selittää, oli kiire yrittää pelastaa pojan varpaita. Mutavelli oli jo tunkeutunut saappaisiin, ja pakkasta oli 18 astetta.

      Selvittiin! Löydettiin jopa toinen kenkä! Mutta se ihme - että exä uskoi ilman että sen kummemmin selitin! Se oli kokemisen arvoista ;D Moniko teistä lähtis noin niukalla selityksellä?

      Lumitöissä loppupäivän, ja kohtan paistan sämpylöitä. kuuma kylpy Cinders kylpypallolla, kuumaa glögiä, kynttilöitä, aah, ooh ja oih!

      • Jaa'a, olipa tapahtumia yhdelle päivälle.:-) Mulle sattui kerran, muistaakseni vuonna -80 tällainen juttu. Kainuussa, jossa oli silloinen anoppilani, kokeiltiin teeren metsästystä tammikuussa kymmenen päivän ajan.

        No, me metsämiehet lähdimme sitten eräänä aamuna pyssyt ja koira mukana metsälle. Eräällä kohtaa piti ylittää leveä oja ja ajattelin, että ponkaisen tuosta kannosta voimaa hyppyyni. Kanto oli laho ja hajosi alleni, jolloin luiskahdin ojaan vyötäröäni myöten, jää allani hajosi, joten oli läpi märkä koko alakropastani. Silloin ei onneksi ollut kuin muutama aste pakkasta, joten en lähtenyt rynnimään pois metsästä vaan annoin vaatteiden kuivua päälleni pitämällä kohtalaista matkanopeutta liian lämmönhukan loitolla pitämikseksi.


    • Hei kun keikuskelen

      Rakas päiväkirja:

      Olen iloinen, että minulle on suotu erilaisia päiviä. Suuuuremmoisia ja sitäki suuremmoisempia. Väliin mahtuu vähemmän suuria ja sitten ihan paskapäiviä.

      Tänään oli vuorossa Paskapäivä. Nyt kun tämä päivä on ohi, niin kenties sitten huomenna on pareet päivä ja osaan huomioida sen, koska hyvänä päivänä kun aattelee paskapäivää, niin se hyvyyden tunne ikäänkuin isonee:)

      Heti aamusta oli semmonen hytinä, että vähäkö on tylsää.
      Luojan kiitos ulkona oli ja on mitä inhottavin ilma, että sen puoleen oivallinen päivä viettää tylsyyttä. Yritin ottaa kaiken irti paskapäivästä, käperryin sykkyrään ja naaman pidin vinos. Mitään ajatuksia en jaksanut pyöritellä päässäni. Kuuntelin musiikkia ja söin vähäsen makaroonilootaa.

      Änestänyt olen ennakkoon.

      • Jos ei olisi paskapäiviä, ei olisi hyviäkään. Siitä se elämä koostuu. Kyll olis tylsää, jos aina menenisi hyvin.:-)


      • Hei kun keikuskelen
        Teotwawki kirjoitti:

        Jos ei olisi paskapäiviä, ei olisi hyviäkään. Siitä se elämä koostuu. Kyll olis tylsää, jos aina menenisi hyvin.:-)

        Jees, sul on mun luantoni, ihan samoin aateskelen.
        Oi sitä tylsyyden tylsyyttä, jos joka päivä olis ihanaisen hyvä.
        Kauhiaa. Yhtäpötköiset hyvät-päivät jonos, latistaisi ne päivät
        toisiaan toistaviksi latteuksiksi, eikä niitä noteerais laisinkaan, yäk-yäk.


      • Hei kun keikuskelen kirjoitti:

        Jees, sul on mun luantoni, ihan samoin aateskelen.
        Oi sitä tylsyyden tylsyyttä, jos joka päivä olis ihanaisen hyvä.
        Kauhiaa. Yhtäpötköiset hyvät-päivät jonos, latistaisi ne päivät
        toisiaan toistaviksi latteuksiksi, eikä niitä noteerais laisinkaan, yäk-yäk.

        Niin on asia tulitukka.:-) Useimmiten emme voi valita sitä, mitä eteen tulee ja elämä on sattmanvaraista, kuten juuri pari päivää sitten sain kuulla, että eräs kaverini, 53 v. sairastaa parantumatonta maksasyöpää. Mies ei ole elänyt epäterveellistä riskielämää, mutta niin vain taitaa käydä, että asialle ei mitään voi tehdä. Mitä siinä sitten lähimmäinen voi muuta sanoa kuin, että minulla on korvan......puhu! Samoin on sitten hyvien asioiden kanssa, harvoin edes itse tietää, miksi minusta juuri tuntuu hyvältä.


    • Rakas päiväkirja.

      Minulle on tapahtunut mukava asia, olen löytänyt entiset ystävät jälleen. Oli niin niin ihana asia tavata vanhat kurssikaverit. Me valmistuimme kaksikymmentä vuotta sitten yhteisestä neljä ja puoli vuotta kestäneestä urakasta. Ja kakki me olimme täsmälleen ihan samannäköisiä kuin silloin ennen, kukaan ei ollut vanhentunut tippaakaan, mihin ne vuodet ovatkaan yhtäkkiä kadonneet. Yksi kakskyt vuotta on niin lyhyt aika...

      Todella kiva ilta ja niin mukava kun saatiin yhteydet toisiinsa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja ruotsinkielellä meni ilta tällä kertaa pitkästä aikaa. Surullista että muutama puuttui, syystä tai toisesta, ei voinut tulla paikalle. Seuraavat treffit sovittiinkin Ahvenenmaalle.

      • Aah, mä tapasin muutama vuosi sitten 34 vuoden jälkeen vanhat opiskelukaverini kauppaopiston ajalta. Oli kyllä hassua, kun olimme aivan kuin ennen ja samat peroonat eivät olleet muuttuneet ollenkaan:-)) Kirjoitin jutun lehteen tapamisesta otsikolla 34 vuotta on sekä pitkä, että lyhyt aika.


      • Teotwawki kirjoitti:

        Aah, mä tapasin muutama vuosi sitten 34 vuoden jälkeen vanhat opiskelukaverini kauppaopiston ajalta. Oli kyllä hassua, kun olimme aivan kuin ennen ja samat peroonat eivät olleet muuttuneet ollenkaan:-)) Kirjoitin jutun lehteen tapamisesta otsikolla 34 vuotta on sekä pitkä, että lyhyt aika.

        jep. Se on oikea elävä paluu menneisyyteen. Outo tunne kun yhtäkkiä on kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan...


      • miljoona kirjoitti:

        jep. Se on oikea elävä paluu menneisyyteen. Outo tunne kun yhtäkkiä on kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan...

        Se reimastuttavaa! Vaikka olin toki tavannut muutamia opiskelukavereita tällä välilläkin, niin sellaisetkin, joita en ollut tavannut tuntuivat kovin tutuilta. Tuntuiko susta samalta??


      • Teotwawki kirjoitti:

        Se reimastuttavaa! Vaikka olin toki tavannut muutamia opiskelukavereita tällä välilläkin, niin sellaisetkin, joita en ollut tavannut tuntuivat kovin tutuilta. Tuntuiko susta samalta??

        En ollut tavannut ketään heistä koko kakskyt vuoden aikana. Mutta se 20 vuotta sitten oli ihan kuin eilinen päivä. Tosi hassua. Oltiin tuttuja ja niin paljo halattiin...ihana tunne. Nyt katsoo niin luottavaisesti tulevaan, kun kukaan ei kerta muutu mikskää kahdessakymmenessä vuodessa...


      • miljoona kirjoitti:

        En ollut tavannut ketään heistä koko kakskyt vuoden aikana. Mutta se 20 vuotta sitten oli ihan kuin eilinen päivä. Tosi hassua. Oltiin tuttuja ja niin paljo halattiin...ihana tunne. Nyt katsoo niin luottavaisesti tulevaan, kun kukaan ei kerta muutu mikskää kahdessakymmenessä vuodessa...

        Noin se munkin käsitykseni mukaan on. Eräskin opiskelukaverini, jonka kanssa olimme paljon yhdessä ja tunnen hänen vaimonsakin hyvin, on vakavasti sairas, täysin sokea ja lähes kuuro, mutta sama huumori ja riemu hänen jutuissaan edelleen oli. Mitä tästä on pääteltävä? Olet varmasti huomannut omista kavereistasi, että persoonallisuus ei vuosien myötä muutu.


      • Teotwawki kirjoitti:

        Noin se munkin käsitykseni mukaan on. Eräskin opiskelukaverini, jonka kanssa olimme paljon yhdessä ja tunnen hänen vaimonsakin hyvin, on vakavasti sairas, täysin sokea ja lähes kuuro, mutta sama huumori ja riemu hänen jutuissaan edelleen oli. Mitä tästä on pääteltävä? Olet varmasti huomannut omista kavereistasi, että persoonallisuus ei vuosien myötä muutu.

        Ihana asia. Tosi kiva kun saa kokea jotain näin ihanaa...suosittelen kaikille vierailukäyntiä menneisyyteen...se antaa uutta perspektiä.


      • miljoona kirjoitti:

        Ihana asia. Tosi kiva kun saa kokea jotain näin ihanaa...suosittelen kaikille vierailukäyntiä menneisyyteen...se antaa uutta perspektiä.

        Mä olen etsinyt naamakirjaan vanhoja kavereitani ja onhan heitä löytynyt. Taas sama havainto, mikään ei ole muuttunut, vaikka elämää on välissä eletty vuosikymmeniä.:-))


    • Hei kun keikuskelen

      Rakas päiväkirja:

      Anteeksi päiväkirja, että otin esille toisen sivun, sillä muistin juuri erään tärkeän asian.
      Tohtisinkohan, rakas päiväkirja, kysyä Teolta aloitukseen kuulumatonta asiaa.
      Rohkenenko, sillä en toki tahtoisi pilata aloitusta ja rynnätä aivan muihin asioihin.

      Noh, jos nyt kutenkin.

      Teo:
      Mikä olikaan sen kirjailijan Nimi, joka kirjoitti siitä naisten lääkäristä ja joka hmmm... miten sen nyt sanoisin, joka joka auttoi heitä saamaan lapsia:)
      Kirja oli mainion mainio. En muista kirjan nimeä, enkä kirjoittajaa.
      Kirjoittajan teksti oli minuun kolahtava ja tahtoisin lukea muitakin hänen kirjoittamiaan kirjoja. Sinulta sain siis vinkin tästä kirjasta.

      Vastalahjaksi annan sinulle yhden aivan kertakaikkisesti hyvin kirjoitetun kirjan.
      Melania G. Mazzucco: Mestarin tunnustukset (kannattaa lukea)

      • Se on Milan Kunderan Jäähyväisvalssi. Kundera on tsekkiläinen kirjailija, joka teki uransa Ranskassa, koska ei olisi voinut kirjoittaa Tsekkosloviassa tuollaista tekstiä. Kunderan varsinainen hitti on nimeltän Elämisen sietämätön keveys. Tuon Mazzuccon aion katsoa työpaikkani hyllystä heti maanantaina, vaikka mulla on kesken eräs Kari Enqvistin kirja juuri nyt.


      • Hei kun keikuskelen
        Teotwawki kirjoitti:

        Se on Milan Kunderan Jäähyväisvalssi. Kundera on tsekkiläinen kirjailija, joka teki uransa Ranskassa, koska ei olisi voinut kirjoittaa Tsekkosloviassa tuollaista tekstiä. Kunderan varsinainen hitti on nimeltän Elämisen sietämätön keveys. Tuon Mazzuccon aion katsoa työpaikkani hyllystä heti maanantaina, vaikka mulla on kesken eräs Kari Enqvistin kirja juuri nyt.

        No sehän se olikin, Milan Kundera. Oon pääni puhki sitä miettinyt, enkä ole muistanut. Isoo reikä vaan on jäänyt päähän:)

        Melania G. Mazzucco on italialainen kirjailija ja ihastuin häneen oitis. Tää Mestarin tunnustukset on kohta luettu ja odottelemassa on hänen toinen kirjansa "Täydellinen päivä".

        Linkki tosta "Mestarin tunnustuksesta" sulle ja muille, jos kiinnostaa.
        http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/87720.html


      • Hei kun keikuskelen kirjoitti:

        No sehän se olikin, Milan Kundera. Oon pääni puhki sitä miettinyt, enkä ole muistanut. Isoo reikä vaan on jäänyt päähän:)

        Melania G. Mazzucco on italialainen kirjailija ja ihastuin häneen oitis. Tää Mestarin tunnustukset on kohta luettu ja odottelemassa on hänen toinen kirjansa "Täydellinen päivä".

        Linkki tosta "Mestarin tunnustuksesta" sulle ja muille, jos kiinnostaa.
        http://www.ts.fi/online/kulttuuri/arviot/kirjat/87720.html

        Tuo arvostelu tuo hakematta mieleen heti kaksi kirjalijaa, joita voi suositella kirjailijan tavasta käsitellä asiaa. Totta kai ensin mainitsen kaverini, Kristina Carlsonin kirjan William N. Päiväkirja, koska se myös kertoo oikeasti eläneestä henkilöstä, jolle Kristina sitten laatii päiväkirjan.

        Toinen kertomus on Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka, jossa Kross kirjoittaa 1500-luvun Tallinassa eläneestä papista Baltasar Russowista ja tämän kirjoittamasta kronikasta. Kirja on taitava kudelma faktaa ja fiktiota, sillä Baltasar Rossow tosiaan kirjoitti kronikan, mutta kirjailija on kehitellyt kirjoitusprosessista jättiteoksen, joka olisi ansainnut Nobelin.


    • Rakas päiväkirja:
      Mietin tänään taas kerran että mistä se onnellisuus oikein tuleekaan.
      Kävelin kaupasta tuolla pirteässä pakkassäässä ja lintuset lauloi.
      Mulla on nykyään usein kummallinen virne naamalla, pitäis opetella muuttamaan suupieliä vähän alaspäin, ihmiset voi muutes ihmetellä.
      No ihmettelee muutenkin.

      Noi tuikkuset tossa pöydällä on niin kauniita. Jääkukkaset ton yhden tuikkutarjottimen takana.

      Ja huomenna on vielä vapaa päivä.
      Voiko ihminen enempää odottaa´
      En ainakaan minä.

      • Ja just Epyktistä tullut tänne kamalaan pakkaseen, toi vaatii asennetta! Mun kaverit tuli eilen Kap Verdeltä ja olivat kuin papuja.:-))


      • Teotwawki kirjoitti:

        Ja just Epyktistä tullut tänne kamalaan pakkaseen, toi vaatii asennetta! Mun kaverit tuli eilen Kap Verdeltä ja olivat kuin papuja.:-))

        Luxorin reissun aikaan mun suu alkoi ylöspäin suuntautua, jostain syystä en ole sen jälkeen ollut myrtynyt.
        Ja kun kotiin ja oman sohvan nurkkaan pääsin ja sain suomalaista kahvia kuppiini, ei mun onnestani ole mitään puuttunut.


      • tulisilla kirjoitti:

        Luxorin reissun aikaan mun suu alkoi ylöspäin suuntautua, jostain syystä en ole sen jälkeen ollut myrtynyt.
        Ja kun kotiin ja oman sohvan nurkkaan pääsin ja sain suomalaista kahvia kuppiini, ei mun onnestani ole mitään puuttunut.

        Mä sain aikoinani Intiassa niin kamalan vatsataudin, että ei paljon hymyilyttänyt kotiin paluu. Tasan ei käy onnen lahjat.:-))


      • Niinpä, pienet vaan kuitenkin isot asiat niistä se onnellisuus koostuu.


      • Irkka kirjoitti:

        Niinpä, pienet vaan kuitenkin isot asiat niistä se onnellisuus koostuu.

        Pienistä asioista tulee etäältä katsottuna isoja ja sillä on merkitystä.:-)


      • Irkka kirjoitti:

        Niinpä, pienet vaan kuitenkin isot asiat niistä se onnellisuus koostuu.

        Joo, ja nyt taas nautitaan näistä onnellisuuden tunteista ja varataan sinne hetkiin voimaa kun maailma mättää :))


      • eisehai
        tulisilla kirjoitti:

        Joo, ja nyt taas nautitaan näistä onnellisuuden tunteista ja varataan sinne hetkiin voimaa kun maailma mättää :))

        Rakas päiväkirja, anteeksi kun en ole avannut sua pitkään aikaan. Syy siihen on
        kun en viitsi aina toistaa näitä samoja asoita, koska kaikki päivät ovat samanlaisia.
        Ja tänään kun menin nettiin niin piti kirjoittaa, Rakas päiväkirja, nämä ei kunnioita sua, vaan toisilleen kirjoittavat.
        No eihän se mua haittaa, mutta rakaspäiväkirja, minusta he ei kunnioita sinua.

        Kirjoitan sinulle taas joskus, nyt pitää mennä nukkummaan, kun huomenna on aikainen herätys. No haittaakse.


      • eisehai kirjoitti:

        Rakas päiväkirja, anteeksi kun en ole avannut sua pitkään aikaan. Syy siihen on
        kun en viitsi aina toistaa näitä samoja asoita, koska kaikki päivät ovat samanlaisia.
        Ja tänään kun menin nettiin niin piti kirjoittaa, Rakas päiväkirja, nämä ei kunnioita sua, vaan toisilleen kirjoittavat.
        No eihän se mua haittaa, mutta rakaspäiväkirja, minusta he ei kunnioita sinua.

        Kirjoitan sinulle taas joskus, nyt pitää mennä nukkummaan, kun huomenna on aikainen herätys. No haittaakse.

        Eivät kunnioita? Mielestäni on vaikea kunnioitaa jotain, josta ei tiedä muuta kuin vaihtuvan nimimerkin.


    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskallatko katsoa pitkään silmiin

      kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa
      Ikävä
      75
      2813
    2. Heippa mies......

      Milloin rakastellaan vai odotetaanko vielä 10 vuotta?
      Ikävä
      57
      2726
    3. Uskallanko vielä kaivata sinua?

      Siitä on niin kauan aikaa. Harmi, kun kaikki meni niin kuin meni. Elämässä oli aika raskasta silloin, ja näen sen sinun
      Ikävä
      17
      2453
    4. Elämäni rakkaus

      Olet aina ollut ja luultavasti niin pysyykin 😘
      Ikävä
      41
      2052
    5. Huomenta rakas

      Olet varmasti jo työn touhussa. Ahkera alfamies kun olet. 😅❤️
      Ikävä
      50
      2000
    6. Jani Mäkelä ihmettelee työministeri Satosen matkaa Aasiaan hoitajia rektyroimiseksi sieltä Suomeen.

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cfba6abc-f871-4ce2-b327-41aa5819934c Kokoomus on lähtenyt omin päin ilman hallitus
      Maailman menoa
      276
      1972
    7. Hymyilyttää

      Kun mietin, että kun vielä kohdataan, niin nauretaan tälle meidän palstasuhteelle 😅. Ihanaa päivää sulle mies. Olet mi
      Ikävä
      21
      1291
    8. Oletko surullinen

      Pahoillaan, pettynyt vai jotain muuta
      Ikävä
      38
      1129
    9. Missä meetwursti on keksitty?

      Tapasin hiljattain erikoisen rouvan Prisman leikkelehyllyjen välissä pälyilemässä. Kun tulin kohdalle, rouva alkoi raivo
      Ruoka ja juoma
      0
      1060
    10. Aamun Trump

      "DR: Trumpin väki lahjoi kodittomia grönlantilaisia esittämään Trump-faneja" Sillä lailla.
      Maailman menoa
      96
      989
    Aihe