Huostaanotto laitoksella.

Tassapa vahan tietoa..
Huostaanotto

Tässä osiossa käydään huostaanottoprosessi ja siihen läheisesti liittyvät asiat vaiheittain läpi. Oikealla olevasta valikosta pääset muihin alisivuihin.

Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Se on toimenpide, jossa puututaan voimakkaasti lapsen perustuslaissa säädettyihin oikeuksiin sekä toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamaan perheen itsemääräämisoikeuteen. Siten se on oikeusturvakysymys sekä lapsen, perheen että työntekijöiden kannalta.

Huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä. Lisäksi huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole olleet mahdollisia, sopivia tai ne ovat osoittautunet riittämättömiksi, lastensuojelulaki 34§ (Finlex). On myös arvioitava, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista.

Huostaanottotilanteissa asiasta neuvotellaan tiiviisti lapsen, hänen vanhempiensa ja huoltajiensa kanssa. Kuten kaikessa lastensuojelutyössä, myös huostaanottovaiheessa pyritään hyvään yhteistyöhön perheen kanssa. Huostaanottotarpeen arvioimiseksi voidaan pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada asiantuntija-apua muilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta.

Huostaanoton edellytykset on arvioitava sekä lapsen että vanhempien kannalta. Lapsen kannalta on varmistuttava siitä, että huostaanotto on se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa lapsen kehityksen. Sijaishuoltoa järjestettäessä ei voida tyytyä lapsen ”säilyttävään” hoitoon. Sen on oltava lapsen nykytilanteeseen nähden parempi vaihtoehto ja vastattava lapsen edun mukaisella tavalla hänen yksilölliseen hoidon ja huollon tarpeeseensa. Vanhempien kannalta tulee varmistua siitä, että kaikki mahdollinen on tehty perheen tukemiseksi. Arvioinnin tulee olla lapsilähtöistä ja tapahtua lapsen näkökulmasta. Laadultaan hyvässä huostaanotossa sekä lapsen että vanhempien toivomukset, mielipiteet ja kulttuuritausta on otettu huomioon.

Lastensuojelulaissa huostaanoton perusteet on jaettu kahteen sinänsä itsenäiseen perusteeseen: lapsen kasvuolosuhteissa oleviin puutteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. On mahdollista, että sekä lapsen kasvuolosuhteissa olevat puutteet että lapsen oma käyttäytyminen ovat huostaanoton perusteina. Huostaanoton perusteiden lisäksi on täytyttävä myös laissa mainitut edellytykset ennen kuin huostaanottoon voidaan ryhtyä.

Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto jos:

puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä
lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään ja terveyttään, lastensuojelulakiin (Finlex)
Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:

avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Huostaanottopäätös voidaan tehdä vain, mikäli kaikki edellä mainitut edellytykset ovat samanaikaisesti olemassa. Siten esimerkiksi lapsen käyttäytyminen tai puutteellinen lapsen huolenpito ei yksinään ole riittävä syy huostaanottoon. Huostaanotto edellyttää aina muidenkin edellytysten täyttymistä, esimerkiksi avohuollon tukitoimien riittämättömyyttä ja että kodin ulkopuolinen hoito ja huolenpito (sijaishuolto) on lapsen edun mukaista.

Lapsen yksittäiset oireet eivät ole ratkaisevia huostaanoton edellytyksiä arvioitaessa, vaan arvioitavaksi tulee lapsen kokonaisvaltainen huollon tarve.

Esimerkiksi puutteelliset asumisolot, asunnon puute tai riittämätön toimeentulo eivät koskaan yksinään voi olla perusteena huostaanotolle. Näissä tilanteissa on ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden nimenomaisten puutteiden korjaamiseksi eli järjestettävä perheelle asianmukaiset asuinolosuhteet tai riittävä taloudellinen tuki siten kuin lastensuojeluaissa (Finlex) säädetään.

Eli pelkastaan sinun sairautesi ei missaan nimessa ole syy huostaanotolle..

Miksi haluat vauvan?
Ensin pitää osata hoitaa itsensä. Jos olet jonkinlainen sosiaalitapaus niin varmaan joudut jonkinlaiseen tarkkailuun.
Mene edes ensin naimisiin niin että voit olla virallisesti kotirouva

Raskaus ja paniikkihäiriö ei välttämättä ole ns. hyvä yhdistelmä, samoin kuin ei raskaus ja lääkityskään (toki on lääk.joita raskauen aikana voidaan käyyää, lääkitys räätälöideään sitten _ennen_ raskautta rask.aikaan sopivaksi)

Työttömyys ei vaikuta pätkääkään asiaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka vanhempi lapsestaan huolehtii. Mielenterveys ongelmat on aina monimutkanen juttu, mutta sinun kohdallasi on ehdottoman hyvä asia että mietit asiaa ennakkoon. Paras vaihtoehto saattaisi olla että keskustelisit vauva haaveistasi sinua hoitavan lääkärin/mielenterveys toimiston kanssa.
Pienen lapsen kohdalla aika paljon on niin että äidin hyvinvointi on yhtäkuin lapsen hyvinvointi.
Kannattaa myös puhua sen "isäehdokkaan" kanssa että mitä hän on mieltä siitä olisiko hän valmis ottamaan yksinään vastuuta lapsesta jos tulee eteen tilanne jossa sinä olisit siinä kunnossa että et pystyisi huolehtimaan lapsesta.

Usko pois että on parempi jutella näistä asioista ennakolta sano kuka mitäkin.
Tsemppiä matkaan!

Hei! itse olen entinen laitos nuori ja sairastan paniikkihäiriötä, se ei ole mikään syy viedä lastasi pois. Tietenkin raskauden aikana voi voimistua paniikki oireet, mutta minä ainakin selvisin niistä ja olen onnellisesti pienen pojan äiti :) tsemppiä sinulle! huostaan ottoon tarvitaan paljon isommat syyt kun paniikki tärinät! :D

Juuri näin. Päästään vialla olevat teinit tekevät vaan lapsia. Työttömyydellä ei sinäänsä ole mitään merkitystä asiaan, mutta mielestäni mieleltään sairaiden ihmisten lapset ansaitsevat parempaa. Ties millaiseksi skitsoksi sinäkin muutut vuosien saatossa. Voi lapsiraukkaa.

Lastensuojelulain mukaan, jos lapsi on hengen tai terveyden vaarassa tai hänen kehityksensä vakavassa vaarassa, lapsi voidaan ottaa huostaan. Tätä ennen on perheelle / vanhemmalle tarjottava monipuolisesti ja riittävästi erilaisia avohuollon tukitoimia, koska perheen koossa pitäminen ja myös huostaanoton jälkeen sen mahdollisimman nopea jälleen yhdistäminen on selkeä tavoite, sikäli kuin olosuhteet sen suinkin sallivat.

Eri asia sitten on, miten lakia käytännössä sovelletaan ja tulkitaan. Työttömyys tai lievät mielenterveyden häiriöt sellaisinaan eivät tietenkään missään tapauksessa ole huostaanoton tai yleensäkään minkäänlaisen lastensuojelutarpeen peruste, ellei niihin liity esimerkiksi väkivaltaisuutta, alkoholismia tai lääkkeiden väärinkäyttöä.

Kunnissa lastensuojelutyötä tekevät pääosin epäpätevät ja ylikuormitetut työntekijät, jolloin toisinaan tapahtuu perusteettomia, huonosti harkittuja ja kelvottomasti toteutettuja huostaanottoja. Ja toki siihenkin ammattikuntaan mahtuu ihan puhtaita mätämunia. Kunnat myös säästävät perhetyöstä niin, että oikeastaan mistään perhetyöstä ei voida edes puhua, kun sellaista ei tosiasiassa ole olemassakaan. Huostaanottoihin kyllä löytyy rahaa siinä vaiheessa, kun asiat ovat päässeet todella rempalleen.

Jos siis pystyt huolehtimaan lapsestasi kohtuullisen hyvin eikä häntä viedä vähän väliä päivystykseen selittämättömien mustelmien ja luunmurtumien takia, sinua ei korjata alinomaa juoppoputkaan ja niin edelleen, voit olla melko huoleti lastensuojelun suhteen. Jos taas et pysty, silloin lastensuojelulle onkin tarvetta. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita - tai ainakaan saisi tarkoittaa - huostaanottoa.

Ei välttämättä jos sinut katsotaan kykeneväksi, asiat riippuu siitä miten hoidat asioita. Tilanteesi on kyllä huolestuttava, etenkin jos koet sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Voit kuitenkin omilla valinnoilla vaikuttaa asemaasi, pahimmassa tapauksessa voi tulla kysymykseen sovittu sijaishoito jolloin saat tapaamisoikeudet mutta vastuu kasvatuksesta on sijaishoitajilla. Mikä voisi olla suositeltavaa jos sinulla on vaikeuksia kyetä asioimaan viranomaisten ja terveydenhuollon kanssa. Muista että lapsesi etu, että lapsi on turvallisessa huolenpidossa kykenevillä ihmisillä. Paniikkihäiriö on myös terapiaa tarvitseva tila josta voi parantua, se on seuraus kohtaamattomista ongelmista ja pitkään opitusta tavasta peitellä ongelmia

Sitten lopuksi asioita määrää paljon sosiaalinen tukiverkostosi, tuttavien ja sukulaisten tuki ja päivittäinen kanssakäymisesi, jos olet vain omissa oloissasi päivästä toiseen eikä kukaan käy luonasi - olet omillasi ja se heikentää asemaasi huoltajuuden arvioinnissa, ei riitä että satuilet tapaavasi sitä ja tätä, kyllä ne sen tarkistaa ettet ole omillasi.

Arvioinnissa tulee myös kysymys siitä oletko lukenut ammattia vai onko edessäsi pitkä opintoura ja kykenetkö huolehtimaan lapsesta opiskellessa vai tarvitaanko väliaikainen sijoitus esimerkiksi ja siitä mitä lapsi sinulle merkitseekö, kehittyykö vanhempi lapsi suhden terveesti ja onko se kyllin voimakas ja suojeva ja sosiaalisesti kypsää huolenpitoa.

Hei. Kokemuksesta tiedän, ettei vaikea paniikkihäiriö ole pienen lapsen kanssa mikään hyvä yhdistelmä. Itselleni puhkesi paniikkihäiriö, kun lapseni joutui synnytyksen jälkeen teho-osastolle tarkkailuun. Synnytyksen jälkeen sain ensimmäisen paniikkikohtauksen ja niitä on tullut välillä jo kahden vuoden ajan. Nyt haaveissa olisi pikkukakkonen, mutta paniikkilääkitys ja pelko raskauden aikaisista kohtauksista on laittanut meidät lykkäämään uutta raskautta, vielä hetkeksi.

Odota sinäkin vielä hetki, jospa saisit lääkkeitä vähennettyä ja vaikka työasiat kuntoon, niin olisi paljon kivempi nauttia raskaudesta ja vauvasta.

Suosittisin ihan itsesi kannalta huolehtia se paniikkihäiriö sellaiselle tasolle, että se olisi niin kuin terve. Lapsi ei sua paranna paniikkihäiriöstä.


Etsit aktiivisesti töitä ja kannattaa jutella myös vaikkapa lääkärille tai terapeutille noista vauva haaveista. Ktysellä niiltä sitä huostaanottoo.