Lapsuuden leikit!

Yhteen aikaan meillä oli hyppylautabuumi päällä. Koulun pihallakin oli hyppylauta, jossa välitunneilla hypittiin. Isommat pojat oli aikamoisia hurjapäitä, hypyt nousivat korkealle ja sieltä kun pudottiin alas lankun päähän sai hyppypari aikamoisen vauhdin ylöspäin.

Meidän koulu kävi teatterissa katsomassa Prinsessa Ruususta, jossa hovipojat tekivät taitavia liikkeitä mm. sillan tekoa. Siis seisoaltaan taivutetaan selkä taakse kaarelle niin että kädet ylettyivät maahan.
No siitä tuli meille villitys, jota kaiket välitunnit harjoiteltiin ja tultiinkin aika taitaviksi. Tytöiltä se kävi paremmin kuin pojilta.

Luistelu ja hiihto alle 10 vuotiaana, pesäpallo parpihypyt marmoripalaa ruutuihin yhdellä jalalla ohjaillen. Ennen tuota ikää piirustus, vesivärimaalaus ja nukeilla leikit.
Korttipeliä siskon kanssa Maijaa ja joku muu olisko ollut joitakin parihahmoja kerätä. Dominopeli, vaikkei se minua huvittanut kovin kauan nuo kuulaa napauttamalla saada pisteitä, jos oikein muistan.

Ulkoleikit piilosilla oli isossa pihapiirissä, missä sai mennä kellareiden kautta kahden asuintalon ympäri oli jännittäviä, kun löysi hyvän piilon.

Tyttökerho oli Agrikolan kirkon tiloissa missä me *muurahaiset* askartelimme. En erikoisesti pitänyt kutomisesta kun nuorin taisin olla.

Kesäisin veneretket seurakunnan saareen Kotisaareen, oli tosi hauskoja, letunpaistamisineen, ja uimiseen, samoin Uunisaaressa ja Pihlajasaaressa, milloin en ollut joko Pihlajakoskella tai Ruolahdella maalla.
Tämä oli 3 luokalta kansakoulua, ennen sitä Ruotsin vuosina oli enemmän kotieläinen silittämistä ja koirien ja kissojen kanssa tutustuminen. Nukkeleikit sielläkin varmaan oli, koska kotiin tullessani ne olivat mukana :)

4 luokan jälkeen alkoi kyllä kirjat vetämään puoleensa, kirjasto oli kotikadun lähellä, joten Anni Svan'it ja ajan lastenkirjat tuli luettua. Elokuviin saimme siskon ja Leilan, lapsuudentoverini kanssa päästä sunnuntainäytöksiin harvoin.
Valoisia ja onnellisia muistoja kiipeilystä Kaivopuiston kallioilla kumitossuissa oli pitoa kun melkein pystusuoraa seinämää piti kokeilla:D

Ihmeesti sitä varjeltu, vaikka kaikkea tuli kokeiltua, rullaluistimillakin kylmiltään katua alas, no setähän koppasi minut syliinsä, kun ei niissä jarruja ollut, ja suoraan ne vain rullasivat, en edes kyykkyyn tajunnut painua!
Olihan ne aikoja lapsuuden!

Maatilan piha rakennuksineen, puineen pensaineen - sydänmaalta 50km korpeen päin oli huima paikka syksyisinä täydenkuun iltoina.
Oltiin kuitenkin jo yläluokkalaisia, joukkoon oli tullut muutama naapurinkin poika. Pikkuveljeni eli näitä pihaleikkejä täysillä.
Jostakin hän roudasi keltaisen ja kahisevat öljykankaasta tehdyn sadetakin päälleen. Hän oli salamaukko; singahteli esille milloin mistäkin.

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 21v. hänen siirtymisestään pilviveikkojen salamaukkojen seuraan. Aivo-aortta repesi hänen saunaan valmistautuessaan.

Minulla on eläviä muistoja varsinkin ulkoleikeistä. Asuimme kirkonkylässä järven rannalla harjun alapuolella. Naapureillakin oli paljon lapsia ja yhdessä touhuttiin, isommat katsoivat pienempien perään ja vanhemmat pitivät silmällä muittenkin lapsia. Talven kohokohta oli napakelkka järven jäällä, siinä oli todellista vauhdin hurmaa. Hiihdettiin tietysti paljon ja hiihtokilpailuissa piti kunnostautua. Suksien tervausnuotion tuoksut tunnen vieläkin nenässäni elävästi. Me tytötkin olimme aika hurjapäitä, poikien tekemistä hyppyreistä leiskauteltiin ja kuulemma pilattiin ne. Lumilinnoituksia rakennettiin ja niissä käytiin hurjia lumipallosotia , välillä tunnelmoitiin tyttöjen kesken kynttilänpätkiä poltellen kuumaa mehua eväänä.

Luisteltiin lahden jäälle auratulla kentällä, myöhemmin urheilukenttää alettiin jäädyttää ja siellä melkein asuin kaiket vapaa-ajat talvisin.Kaunoluisteluakin pääsin opettelemaan, yhdessä leikittiin "Kuka pelkää mustaa miestä" (ei taida enää käydä päinsä senniminen leikki) ja isompana tyttönä olin innoissani rusettiluisteluilloista, ensi suukkokin tuli kentän lumipenkassa saatua.

Kesäleikeistä villeimpiä olivat koivusta köyden varassa järveen hyppiminen ja karanneista tukeista kyhätyillä lautoilla seilaaminen. Hiekkakuopalla kieriteltiin märissä uimapuvuissa ja sitten kummituksina juostiin järveen. Metsän laidassa suolämpäreellä leikittiin tyttöjen kanssa Noita Sammaleista, poikien mukana pum-sotaa kalliolla. Oltiin oikeita yleisurheilijoita kaikki, pituushypystä kuulantyöntöön . Naapurissa asuvista poliisin pojista yksi ylsi sittemmmin Suomen mestariksikin, mutta siinä pihassa olivatkin kukkapenkit aina liiskana ja koko nurmikko kuopilla.Piilosta, puuhippaa, kymmentä tikkua, munitusta ja varsinkin koulun pihalla ruutuhyppelyä, hyppylautaa ja hyppynarutempuja - näitä kaikkien ajan lasten leikkejä ja harrastuksia. Lastenlasten mielestä olen ollut aika villi kakara, olen näitä touhuja kirjoittanut muistiin.

Paperinuket olivat tyttöjen erikoisjuttu, niille piirrettiin vaatteita ja tehtiin huusholleja lattialle liinan päälle. Kotileikkejä tehtiin myös puutarhaan marjapensaiden ja omenapuiden katveeseen matonpätkät lattiana,lakanoita katoksena oksien varassa. Luonnonkukkakimput lasipurkeissa, voikukkavoita, suolaheinää ja ketunleipää tarjolla, välillä nyhdettiin porkkanoita kasvimaalta purtavaksi ja raparperiä sokerikuppiin kastaen. Tietysti hienoja majojakin rakenneltiin poikien avustuksella , niistä reviiritaistoja käytiin. Jollakin oli fortunapeli, jollakin Afrikan tähti ,ne todella kuluivat käytössä, Mustaa Pekkaa läiskittiin tietysti myös.Lukeminen olikin sitten jo ihan harrastus.

Laten viestiä lukiessa tulee elävästi mieleen veljieni metkut, kyllähän pojat ovat aina poikia olleet. Meidän "kinkerin" pojat kaivoivat pellolle laakean "surmanjajokuopan", jossa polkupyörillä temppuilivat, sitten polkivat hurjaa vauhtia laiturilta järveen.

Suosituin leikki meillä oli
lehmä ja sonni.

Maaseudulla on tilaa meidän lasten touhuta. Kaikenlaista keksittiin. Meidän naapurissa oli iso maatalo. Siellä oli heinäladon takana tasaisella kalliolla romukasa, missä oli monenlaisia ruostuneita työkaluja, auroja, haravia, vanha separaattorikin.
Kuljeskelimme veljen kanssa joka oli minua 2 vuotta nuorempi niillä main ja tulipa mieleen rakentaa maja siinä vieressä kasvavaan käkkärämäntyyn.
Siinä sitä touhuttiin monta tuntia, tuloksena oli että olimme hinanneet männyn latvaan aikamoisen määrän sitä rautaromua. Se oli jännää.
Mutta voi nolo, naapurin isäntä tuli seuraavana päivänä meille ja määräsi romut tuotavaksi takaisin siihen paikkaan, mistä ne puuhun oli viety.
Puissa kiipeily olikin kivaa. Oli hienoa kiivetä pitkäoksaisessa kuusessa ylös asti ja sen jälkeen liu'uttaa itsensä oksien päällä maahan. Se oli paha asia että vaatteisiin tuli pihkaa.
Maamiesseuran kesäjuhlilla näimme näytelmiä ja niinpä mekin keksittiin itse naytelmät ja näyttämöpaikkana oli vanhan pajan taus.
Pimeään aikaan sisällä tehtiin varjokuvia. Oveen pantiin lakana ja sen edessä temppuiltiin. Katsojat oli pimeällä puolella, vain esittäjän puolella oli valo.

Maastossa leikimme peffistä. Ja sitten pum-peliä.

Mitä on tuo pum ja pum sota, josta täällä puhuu myös Ramona ?
Entäs peffis ?

Vielä leikeistä.. Parpia hyppäsimme.. Asfalttiin oli helppo piirttää ruudukko ja hyviä parpikiviä saimme talossa asuvalta mieheltä,joka oli Hautakivivesitämössä työssä..Vallilan tavara-asemalla olimme hyppimässä tynnyreillä..Oli sellaisia isoja..
Hypimme tynnyriltä toiselle..Joskus hypimme niissä tavaravaunuissakin,jos ei ollut ketään vahtia näkyvissä..Kyllä me kaupungissakin keksimme kaikkea kivaa tekemistä..Välillä lähdimme,isolla porukalla, Seurasaareen..Siellä oli uimarantakin.. Kiva paikka.. Aleksis Kivenkadulla oli puisto ja niissä puissa kiipeilimme.. ne olivat lehmuksia.. Meidän lähellämme oli semmoinen monttu,oli talo mennyt pommituksissa..Talvella haimme pahvilaatikoita kaupasta ja niillä pahveilla laskimme kalliolta sinne monttuun.. Ei kenelläkään ollut kelkkaa..Hauskaa oli..