Hei. Olen käynyt säännöllisesti terapeutilla, tuntuu kuin olisin eläämääni elänyt enempi surun keskellä kuin ilon, vaikka toki ilonpäiviäkin on joskus ollut. Läheisiä ihmisiä on menehtynyt lyhyen ajan sisällä, jo pienenä lapsena vastuu kodista oli suuri, normaalia lapsuutta en ole siis pystynyt viettämään. Terapeuttini mukaan ei olisi ollut mikään kumma, jos olisin vaipunut psykoosiin kaikkien traumaattisten kokemuksien jälkeen. Elämässäni on myös muita vastoinkäymisiä ollut menetyksien lisäksi. Kävin psykiatrian erikoislääkärillä jo viime vuoden puolella joka määräsi minulle venlafaxin lääkityksen masennukseen, en aloittanut lääkitystä, koska pelkäsin haittavaikutuksia ja ajattelin että kyllä ilman lääkitystäkin paranee. Kävin nyt tänään uudestaan samalla lääkärillä ja kerroin etten ole aloittanut lääkitystä, hän määräsi minulle saman lääkityksen uudestaan. Hän kertoi maholliset haittavaikutukset ja se oli siinä. Askarruttaa tämä lääke, kun pelkään edelleenkin haittavaikutuksia, haluaisin kyllä aloittaa käytön kokeillakseni onko tästä oikeasti apua. Pelkään että voiko tämä lääke muuttaa minut jotenkin erilaiseksi, esim. väkivaltaiseksi tai menenkö jotenkin sekaisin että voin vahingoittaa itseäni? Koskaan en ole ketään kohtaan ollut väkivaltainen, koska en ikinä halua kenellekään mitään pahaa taikka ole koskaan yrittänyt vahingoittaa itseäni. Olisin kysynyt lääkäriltä näitä kysymyksiä, mutta pääni oli aivan tyhjä, nyt jälestäpäin on herännyt nämä kysymykset. Ja sitten toinen askarruttava, kun aloittaa lääkkeen, niin voiko siinä pitää päivän taukoa? Tiedossa olisi juhlat, jossa haluaisin muutaman siiderin ottaa, lääkkeen ja alkoholin haluan pitää täysin erillään toisistaan, joten onkohan kenties haittaa, jos lääkkeen jättää ottamatta yhtenä päivänä? Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos!
Masennus ja venlafaxin
86
28745
Vastaukset
- wd
itse aloitin perjantaina venlafaxin 75 mg päivässä. Se ei muuta persoonaa eli ei tuo mitään uusia luonteenpiirteitä. Sivuvaikutuksina mustuaiset isontuneet, ei juuri muuta. Kun lääkkeen aloittaa, niin siinä ei pidetä välipäiviä. Itse ratkaiset mitä teet, jos haluat kuntoutua, ota lääke, jos et , ota siideri.
Sen voin kyllä sanoa, että lääke otetaan ruoan kanssa aamulla, ilman ruokaa menee vatsa sekaisin.
Venlafaxinia ei yleensä määrätä ensimmäiseksi lääkkeeksi, vaan sitä ennen on jo kokeiltu vaikkapa pelkkää SSRI-lääkettä.- Tiia-80
Minulle määrättiin ensimmäiseksi lääkkeeksi venlafaxin, aloituspakkaus on pienempi 37,5mg ja tämän jälkeen vahvuus nousee 75mg. Toivottavasti ei tule pahemmin sivuoireita! Tietysti pidän kuntoutumistani tärkeämpänä kuin siideriä, joten pysyttelen ihan vesilinjalla. Vaan tärkeintä että olo helpottaa ja elämä alkaa taas maistumaan paremmalta!
- *vm*
Tiia-80 kirjoitti:
Minulle määrättiin ensimmäiseksi lääkkeeksi venlafaxin, aloituspakkaus on pienempi 37,5mg ja tämän jälkeen vahvuus nousee 75mg. Toivottavasti ei tule pahemmin sivuoireita! Tietysti pidän kuntoutumistani tärkeämpänä kuin siideriä, joten pysyttelen ihan vesilinjalla. Vaan tärkeintä että olo helpottaa ja elämä alkaa taas maistumaan paremmalta!
Itse olen käyttänyt venlafaksiinia 75 - 300 mg, pisimpään käytin kolme kapselia päivässä eli 225 mg aamuisin. Mielestäni hyvä lääke, monellakin tapaa. Se tehosi masennusoireisiin niin että mielestäni tunne-elämäni tasoittui, normalisoitui. Suhtauduin elämään jotenkin perusluottavaisesti. Mitään "onnenpillereitä" nuo kapselit eivät olleet (käytin depot muotoista lääkettä eli hiljalleen vapautuvaa, en tiedä, onko siitä mitään hyötyä verrattuna tavalliseen), mutta mahdollistivat suht normaalin elämän kaikessa tasaisuudessaan. Mitään vauhtia lääke ei minulle antanut, kuten jotkut kertovat - ehkä jos on ollut masentunut ja masennus paranee, elämä tuntuu "vauhdikkaammalta".
Mitään erityisempiä haittavaikutuksiakaan en lääkkeestä saanut, eikä niitä kannata itsestään etsimällä etsiäkään, tulee vain turhaan kärpäsestä härkänen.
Eräs sivuvaikutus venlalla oli, mutta en pitänyt sitä haittana: aivan mielettömän elämykselliset unet! Ne tuntuivat niin vahvasti koetuilta, että olin monena aamuna herätessäni ihan "Wow!"-fiiliksissä. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä ihan innolla odotin, että mitähän tänä yönä tuleekaan koettua.
Lääkkeen hyviin puoliin lasken myös kuuluvaksi sen, että se selvästi vähensi ruokahalua. Tai sanoisinko, että näläntunne väheni ja syöminen väheni. Tämä tuli mieleeni, koska jouduin vaihtamaan täysin toisella tavalla vaikuttavaan lääkkeeseen mirtatsapiiniin, joka syötättää ja paino voi nousta, ellei asiaa tiedosta ja ole erittäin määrätietoinen vastustaakseen kiloja: on hyvin tarkkaan katsottava, mitä kaupasta kotiin kantaa, ja varattava vain sellaista - noh, sanoisinko - ahmittavaa, joka ei lihota, eli hedelmiä yms.
Lääkityksessä ei kannata pitää taukoja. En osaa sanoa, oliko venlafaksiinilla ja alkoholilla jotain yhteisvaikutuksia. En minä täysin ilman alkoholia ollut lääkityksen aikana, tosin mahdollisimman vähän pyrin juomaan, koska tiedän, että alkoholi haittaa lääkkeiden tehoa.
Hyvä lääke venlafaksiini oli, mutta jouduin lopettamaan sen verenpaineongelmien vuoksi. Eivät ne lääkkeestä johtuneet, mutta koska suuret annokset venlafaksiinia voivat vaikuttaa verenpaineeseen, se oli jätettävä pois.
Toivottavasti olet saanut sinulle sopivan lääkkeen! - Tiia-80
*vm* kirjoitti:
Itse olen käyttänyt venlafaksiinia 75 - 300 mg, pisimpään käytin kolme kapselia päivässä eli 225 mg aamuisin. Mielestäni hyvä lääke, monellakin tapaa. Se tehosi masennusoireisiin niin että mielestäni tunne-elämäni tasoittui, normalisoitui. Suhtauduin elämään jotenkin perusluottavaisesti. Mitään "onnenpillereitä" nuo kapselit eivät olleet (käytin depot muotoista lääkettä eli hiljalleen vapautuvaa, en tiedä, onko siitä mitään hyötyä verrattuna tavalliseen), mutta mahdollistivat suht normaalin elämän kaikessa tasaisuudessaan. Mitään vauhtia lääke ei minulle antanut, kuten jotkut kertovat - ehkä jos on ollut masentunut ja masennus paranee, elämä tuntuu "vauhdikkaammalta".
Mitään erityisempiä haittavaikutuksiakaan en lääkkeestä saanut, eikä niitä kannata itsestään etsimällä etsiäkään, tulee vain turhaan kärpäsestä härkänen.
Eräs sivuvaikutus venlalla oli, mutta en pitänyt sitä haittana: aivan mielettömän elämykselliset unet! Ne tuntuivat niin vahvasti koetuilta, että olin monena aamuna herätessäni ihan "Wow!"-fiiliksissä. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä ihan innolla odotin, että mitähän tänä yönä tuleekaan koettua.
Lääkkeen hyviin puoliin lasken myös kuuluvaksi sen, että se selvästi vähensi ruokahalua. Tai sanoisinko, että näläntunne väheni ja syöminen väheni. Tämä tuli mieleeni, koska jouduin vaihtamaan täysin toisella tavalla vaikuttavaan lääkkeeseen mirtatsapiiniin, joka syötättää ja paino voi nousta, ellei asiaa tiedosta ja ole erittäin määrätietoinen vastustaakseen kiloja: on hyvin tarkkaan katsottava, mitä kaupasta kotiin kantaa, ja varattava vain sellaista - noh, sanoisinko - ahmittavaa, joka ei lihota, eli hedelmiä yms.
Lääkityksessä ei kannata pitää taukoja. En osaa sanoa, oliko venlafaksiinilla ja alkoholilla jotain yhteisvaikutuksia. En minä täysin ilman alkoholia ollut lääkityksen aikana, tosin mahdollisimman vähän pyrin juomaan, koska tiedän, että alkoholi haittaa lääkkeiden tehoa.
Hyvä lääke venlafaksiini oli, mutta jouduin lopettamaan sen verenpaineongelmien vuoksi. Eivät ne lääkkeestä johtuneet, mutta koska suuret annokset venlafaksiinia voivat vaikuttaa verenpaineeseen, se oli jätettävä pois.
Toivottavasti olet saanut sinulle sopivan lääkkeen!Kiitos vastauksestasi. Tuo unien näkeminen on myös käynyt mielessä, että mitenhän venlafaxin vaikuttaa yöuniini, koska nään usein yöllä painajaisia ja herään sitten siihen kun olen itkeny, silmät kyynelissä, joten toivottavasti lääke ei vaikuta niin että painajaiset sen kun lisii. Eihän se ole kuin unta, mutta uni vaan koskee ja jos uniani mietin, niin se saa kyllä kyynelehtimään. Olen joskus ollut todella murtuneen oloinen yöunesta joka koski poisnukkunutta äitiäni ja isääni. Toivon todella, että lääke toisi helpotusta. En esim. pysty käymään kaupassa yksin, vaan aina on oltava joku mukana, en saa paniikkikohtausta, vaan tulee tunne pitkässä kassajonossa että en pääse pois, alan jännittämään kamalasti. Stressaan todella pienistä asioista, on vaan tunne, että haluaisin vaan olla omassa rauhassani kotonani, tympäisee jo ajatuskin siitä kun olen jollekin päivälle sopinut jotain menoa, koska haluaisin vaan olla omassa rauhassa. Pakotan joskus itseni liikkeelle pois neljän seinän sisältä, käyn vaikka kirjastossa ja se siinä. Tuo verenpaine homma on minua askarruttanutkin, kun tiedän että venlafaxin voi nostaa verenpainetta, minulla on alapaine ollut koholla, mutta oletan sen kyllä selvästi johtuvan stressistä / ahdistuksesta ja sitten kun olen niin ihme joka asian jännittäjä, niin minun ei tarvitse ottaa kuin mittari käteen, niin heti alkaa jännittämään. Ostin taannoin oman mittarin jolla olen kontrolloinut paineita. Terveyskeskuksessa kun on mitattu paineita niin alapaine on ollut yli sata, mutta kotona alle sata, tälläpä ostinkin mittarin jotta voin kotona mittailla. Joten tätäkin tieten pelkään, että miten huippuunsa verenpaineeni nousee lääkkeestä. Sovin tänään ajan terapeutilleni jonka kanssa haluan käydä vielä läpi lääkitystä koska kysymyksiä on paljon, mutta päättänyt olen, että aloitan lääkityksen ja sillä selvä, kokeilemallahan se selviää, turha arpoa. Niin ja mitä tulee tuohon ruokahaluun, niin toivon, että painoni putoaisi eikä nousisi, etten alkaisi liikaa mättämään, nyt jo löytyy liikakiloja ja aina se sama ajatus päässä soi, pitäisi laihduttaa!
- 21
Tiia-80 kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Tuo unien näkeminen on myös käynyt mielessä, että mitenhän venlafaxin vaikuttaa yöuniini, koska nään usein yöllä painajaisia ja herään sitten siihen kun olen itkeny, silmät kyynelissä, joten toivottavasti lääke ei vaikuta niin että painajaiset sen kun lisii. Eihän se ole kuin unta, mutta uni vaan koskee ja jos uniani mietin, niin se saa kyllä kyynelehtimään. Olen joskus ollut todella murtuneen oloinen yöunesta joka koski poisnukkunutta äitiäni ja isääni. Toivon todella, että lääke toisi helpotusta. En esim. pysty käymään kaupassa yksin, vaan aina on oltava joku mukana, en saa paniikkikohtausta, vaan tulee tunne pitkässä kassajonossa että en pääse pois, alan jännittämään kamalasti. Stressaan todella pienistä asioista, on vaan tunne, että haluaisin vaan olla omassa rauhassani kotonani, tympäisee jo ajatuskin siitä kun olen jollekin päivälle sopinut jotain menoa, koska haluaisin vaan olla omassa rauhassa. Pakotan joskus itseni liikkeelle pois neljän seinän sisältä, käyn vaikka kirjastossa ja se siinä. Tuo verenpaine homma on minua askarruttanutkin, kun tiedän että venlafaxin voi nostaa verenpainetta, minulla on alapaine ollut koholla, mutta oletan sen kyllä selvästi johtuvan stressistä / ahdistuksesta ja sitten kun olen niin ihme joka asian jännittäjä, niin minun ei tarvitse ottaa kuin mittari käteen, niin heti alkaa jännittämään. Ostin taannoin oman mittarin jolla olen kontrolloinut paineita. Terveyskeskuksessa kun on mitattu paineita niin alapaine on ollut yli sata, mutta kotona alle sata, tälläpä ostinkin mittarin jotta voin kotona mittailla. Joten tätäkin tieten pelkään, että miten huippuunsa verenpaineeni nousee lääkkeestä. Sovin tänään ajan terapeutilleni jonka kanssa haluan käydä vielä läpi lääkitystä koska kysymyksiä on paljon, mutta päättänyt olen, että aloitan lääkityksen ja sillä selvä, kokeilemallahan se selviää, turha arpoa. Niin ja mitä tulee tuohon ruokahaluun, niin toivon, että painoni putoaisi eikä nousisi, etten alkaisi liikaa mättämään, nyt jo löytyy liikakiloja ja aina se sama ajatus päässä soi, pitäisi laihduttaa!
tuo verenpaine kannattaa mainita lääkärille. venlafaksiini ei välttämättä sovi sulle. Ainakin alotettava niin että verenpainetta seurataan säännöllisesti.
se depot-muotoinen venlafaksiini on lääke myös ahdistuneisuuteen. - isompi myy
sanoisin et Venlafaxin isona annoksena voi pahentaa käsien tärinää tietyissä sos tilanteissa.
mulla tosin lisäsi myös seksihaluja rutkasti, mikä oli hiukka outo tunne... - isompi Myy
isompi myy kirjoitti:
sanoisin et Venlafaxin isona annoksena voi pahentaa käsien tärinää tietyissä sos tilanteissa.
mulla tosin lisäsi myös seksihaluja rutkasti, mikä oli hiukka outo tunne...Myös painajaisia tuli. mut ne ois pahempii ilman lääkettä.
- isompi Myy
kaikilla ei maha kestä sitä aamulla ottamista.
sekin on sit varm yksilöllistä. - Anonyymi
*vm* kirjoitti:
Itse olen käyttänyt venlafaksiinia 75 - 300 mg, pisimpään käytin kolme kapselia päivässä eli 225 mg aamuisin. Mielestäni hyvä lääke, monellakin tapaa. Se tehosi masennusoireisiin niin että mielestäni tunne-elämäni tasoittui, normalisoitui. Suhtauduin elämään jotenkin perusluottavaisesti. Mitään "onnenpillereitä" nuo kapselit eivät olleet (käytin depot muotoista lääkettä eli hiljalleen vapautuvaa, en tiedä, onko siitä mitään hyötyä verrattuna tavalliseen), mutta mahdollistivat suht normaalin elämän kaikessa tasaisuudessaan. Mitään vauhtia lääke ei minulle antanut, kuten jotkut kertovat - ehkä jos on ollut masentunut ja masennus paranee, elämä tuntuu "vauhdikkaammalta".
Mitään erityisempiä haittavaikutuksiakaan en lääkkeestä saanut, eikä niitä kannata itsestään etsimällä etsiäkään, tulee vain turhaan kärpäsestä härkänen.
Eräs sivuvaikutus venlalla oli, mutta en pitänyt sitä haittana: aivan mielettömän elämykselliset unet! Ne tuntuivat niin vahvasti koetuilta, että olin monena aamuna herätessäni ihan "Wow!"-fiiliksissä. Joskus iltaisin nukkumaan mennessä ihan innolla odotin, että mitähän tänä yönä tuleekaan koettua.
Lääkkeen hyviin puoliin lasken myös kuuluvaksi sen, että se selvästi vähensi ruokahalua. Tai sanoisinko, että näläntunne väheni ja syöminen väheni. Tämä tuli mieleeni, koska jouduin vaihtamaan täysin toisella tavalla vaikuttavaan lääkkeeseen mirtatsapiiniin, joka syötättää ja paino voi nousta, ellei asiaa tiedosta ja ole erittäin määrätietoinen vastustaakseen kiloja: on hyvin tarkkaan katsottava, mitä kaupasta kotiin kantaa, ja varattava vain sellaista - noh, sanoisinko - ahmittavaa, joka ei lihota, eli hedelmiä yms.
Lääkityksessä ei kannata pitää taukoja. En osaa sanoa, oliko venlafaksiinilla ja alkoholilla jotain yhteisvaikutuksia. En minä täysin ilman alkoholia ollut lääkityksen aikana, tosin mahdollisimman vähän pyrin juomaan, koska tiedän, että alkoholi haittaa lääkkeiden tehoa.
Hyvä lääke venlafaksiini oli, mutta jouduin lopettamaan sen verenpaineongelmien vuoksi. Eivät ne lääkkeestä johtuneet, mutta koska suuret annokset venlafaksiinia voivat vaikuttaa verenpaineeseen, se oli jätettävä pois.
Toivottavasti olet saanut sinulle sopivan lääkkeen!Vieläkö siis käytät Venlafaxinia? Mulle kun vaihtui taas lääkitys! Olin juuri hankkinut useamman laatikon 150 mg Venlafaxinia! Oletko Sinä tai joku muu, halukas katsomaan sekä neuvottelemaan asiasta? Kiitos vastauksestanne etukäteen!!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vieläkö siis käytät Venlafaxinia? Mulle kun vaihtui taas lääkitys! Olin juuri hankkinut useamman laatikon 150 mg Venlafaxinia! Oletko Sinä tai joku muu, halukas katsomaan sekä neuvottelemaan asiasta? Kiitos vastauksestanne etukäteen!!
Minä olisin halukas neuvottelemaan asiasta, laittaisitko vaikkapa sähköpostiosoitteesi?
- Anonyymi
Olen Venlafaxinian ollut 10 vuotta. 150mg joka nostettiin 225mg ahdistuksen vuoksi, mitä haittaa tai hyötyä tästä?
- Anonyymi
Luonnon masennuslääke - https://nplink.net/bjahj033
Olen ollut uniongelmainen ja ajoittain masentunut jo esiteinistä asti. Ystäväni suosituksesta päätin kokeilla Restilen-valmistetta ja olen ollut todella tyytyväinen. Unenlaatu on parantunut enkä ahdistu enää yhtä herkästi. Käytän tuotetta ensisijaisesti masennuksen ennaltaehkäisyyn.
- wd
Venlafaxin ei aiheuta painajaisia eikä lihomista. Itselläni on yllättävään ahdistukseen Opamoxia, jota en vielä ole Venlafaxin aikana tarvinnut. Verenpainettani alentaa beetasalpaaja, jota käytän migreeninestolääkkeenä. Masennukseen kuuluu juuri se, että haluaa olla yksin kodissaan niin paljon kuin mahdollista.
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=23098&i=ORION PHARMA_VENLAFAXIN ORION
Luepa nyt ihan viralliset lääketiedotkin niin on , mistä terpan kanssa keskustella.- Tiia-80
Kiitos linkistä, olenkin tuon lukenut. Minulta löytyy myös 15mg opamoxia, jota olen joskus pahimpaan ahdistukseen ottanut, lääkäri kirjoitti aikoinaan tätä kun oli tulossa hautajaiset ja pelkäsin niin paljon etten pysy kasassa, tämä on tietääkseni miedoin mitä minulla on ja juuri ja juuri sain itseni pidettyä kasassa hautajaisissa. Psykiatrian erikoislääkäri kertoi minulle opamoxista, että ei kannata käyttää säänöllisesti päivittäin koska voi koukuttaa.
Miten muuten venlafaxinin laita? Lääkärin mukaan ei pitäisi jäädä koukkuun. En todellakaan haluaisi alkaa käyttämään mitään lääkettä mihin jää koukkuun.
Täytyy "opetella" aamuisin syömään aamupalaa, jotta voin ottaa venlan, aamuisin en yleensä muuta saa kurkustani alas kuin kahvia. Vatsani osaa olla herkkää sorttia. Jokainenhan on erilainen, mutta kun olo helpottaa, niin tarkoittaako se sitä, että venlafaxinin voi lopettaa? Nuo vieroitusoireet hirvittää...
- 10+10
Mulla venlafaxin aiheutti unettomuutta illalla ja sitten nukahtamista päivällä vaikka kokeilin ottaa eri aikoihin. Mulla on paljon vatsaongelmia, jotka johtuvat ruoka-aineintoleransseista. Vatsaongelmat pahenivat monenkertaisiksi. Mitään apua lääkkeestä ei ollut koskaan. Kun lopetin lääkkeen niin vieroitusoireet olivat ihan kamalat. Hikoilin, tärisin ja ahdisti ihan hirveästi. Päässä oli hirveitä iskuja. Tuntui kuin sydän olisi tulossa rintakehästä pihalle. Ja tämä vaikka lopetin vaiheittain.
- gg
Siksi se otetaankin ruokailun yhteydessä ettei niitä vatsaongelmia tulisi. "Ruokailu" on enemmän kuin muutama sipsi ja lasi mehua.
- 10+10
Se lääke pahensi ruokaineherkkyyksiäni ihan kroonisesti, ei vain siis mitään väliaikaisia vaivoja lääkkeen ottamisen jälkeen. Otin lääkkeen aina aterialla, joihin ei minun kirjoissani kuulu muutama sipsi ja mehulasi (ei kai monenkaan kuulu). Ennen venlafaksiinia kestin paljon useampaa ruokainetta. Ja näin jatkuu siis vieläkin: pannassa on hirveä liuta ruoka-aineita. Mutta ainahan sitä vain kokeilee vaikka mitä myrkkyä, kun joku valkotakkinen kertoo sen parantavan oloa. Tai no en onneksi enää, kun opin läksyni,
- MAITOHAPPO
Hei ,ottakaa maitohappobakteerit avuksi jos tulee vatsaongelmia.
- melkomyöhäistä
MAITOHAPPO kirjoitti:
Hei ,ottakaa maitohappobakteerit avuksi jos tulee vatsaongelmia.
Eiköhän ne konstit ole 7 vuodessa jo ennen tätäkin neuvoa löytyneet.
- bb
Jos se ei sopinut sinulle, niin se ei tarkoita sitä, että lääkkeessä olisi vikaa.
- ex-venlafaxin
Efexorista eli venlafaxinista on kirjoitettu aika paljon, löydät varmaan haulla vanhempia keskusteluja.
Aloitin 75mg päivässä, maksimissaan annos oli 150mg. Mulle kertyi lääkkeen käytön aikana aika paljon lisäkiloja, eli se kuinka lääkitys vaikuttaa ruokahaluun (tai syömishaluun) on yksilöllistä. Ja hikoilutti niin pirusti! Pelottaa ajatuskin kuinka paljon paino olisi noussut jos en olisi hikoillut litratolkulla. Kovillakin pakkasilla (melkein -30 pahimmillaan) nukuin ikkuna auki ja silti hikoilin kuin iso sika. Tyyny, peitto ja patja oli aina hiestä märkiä ja kaikkiin pinttyi imelä hienhaju, yök. Alkoholia en erityisesti välttänyt, en tosin muutenkaan käytä sitä kovin paljon. Harvoissa juhlatilanteissa otin kyllä useammankin lasillisen, eikä siitä mitään kummempaa seurannut.
Venlafaxin auttoi kyllä aika nopeasti, muutamassa kuukaudessa olo oli jo paljon parempi.- *vm*
No eivät minunkaan venlauneni mitään onnen ruusutarhoja olleet, ne olivat vauhdikkaita, tapahtumarikkaita, usein hyvinkin painostavia ja toden tuntuisia (tätä ilmaisua en tosin haluaisi käyttää, koska ei niiden toden tuntuisuudessa ollut minulle mitään epäselvää tai ahdistavaa: uni on unta). Ehkä suhtaudumme eri tavoin mielemme viesteihin: joku ahdistuu siitä, mitä sieltä nousee; minä suorastaan nautin siitä. Onkohan tässä kyse siitä, missä määrin tuntee hallitsevan elämäänsä, millaista se sitten onkaan? Luulen, että on.
- adela
Kun tässä on moni kertonut kovin positiivisia kertomuksia venlaflaksiinista, niin ajattelin tasapuolisuuden nimissä kertoa omat kokemukseni Efexorista. Itselläni oli se kokeilussa jonkun aikaa, mutta lääkitys piti lopettaa tuskallisten sivuoireiden vuoksi. Sain hirvittäviä ahdistusoireita, ja muistan olleeni usein niin ahdistunut etten voinut muuta kuin itkeä ja huutaa kamalaa oloani. Sydäntä tykytti, hikoilutti, oli "levottomat jalat" - siis jalkoja särki ja jomotti niin tuskaisesti, että usein vain marssin taloa tai korttelia ympäri, koska se oli ainoa mikä auttoi edes vähän.
Ahdistusta lisäsi kamalat painajaiset, jotka olivat äärettömän todentuntuisia ja kirkkaita ja aina oksettavan sadistisia tai perverssejä... Aamulla herätessäni saatoin olla aivan hysteerinen painajaisten takia, ja niiden aiheuttama ahdistus jatkui päiväkaupalla. Lopulta oloni oli niin hirveä, etten uskaltanut edes nukkua enää, pelkäsin uniani niin paljon, ja pelkäsin todella menettäväni loputkin järjen rippeet ja joutuvani psykoosiin. Nämä oireet loppuivat lääkityksen lopettamisen myötä.
Nämä oireet olivat siis selvästi lääkkeen, eivät itse masennuksen aiheuttamia - tunsin kyllä sen selvästi. Varsinkin painajaiset olivat sellaisia, etten ole sellaisia ikinä nähnyt ennen tuota Efexoria enkä sen lopettamisen jälkeen. Lopettamisoireet olivat sitten oma lukunsa; vaikka minulla oli ollut Efexor-lääkitys vain kuusi viikkoa, pahoinvointi ja jatkuvat koko kehon läpi humahtavat, pyörryttävät sähköiskun tapaiset tuntemukset olivat todella pelottavia.
Mutta vaikka minun kokemukseni venlaflaksiinista oli suorastaan helvetillinen, kehotan kuitenkin sinua kokeilemaan lääkettä. Jos se ei sovi, pyydä lääkäriltä toista masennuslääkettä. Ei kaikille sovi se ensimmäinen eikä vielä toinenkaan kokeiltu lääke. Itselläni on nyt kolmas masennuslääke kokeilussa, ollut pari viikkoa eikä sivuoireita ole oikeastaan ollenkaan. Lääkityksen kohdalleen saamisessa voi kestää, eikä oikean lääkkeen löytämisessä juuri muu auta kuin kokeilla... - alkonkanssaläträäjä
Tuosta alkoholista... itse join ennen tuon lääkkeen käytön aloittamista aika reippaasti. Pari viikkoa sitten kun aloitin lääkkeen, lopetin juomisen ja tuntui menevän ihan hyvin. Yhden siiderin otin silloin tällöin, mutta siitä aiheutui lähinnä huonoa oloa, joten enempää ei edes tehnyt mieli.
Kunnes nyt viikonloppuna alkoholi alkoikin maistua vähän liikaakin, kun masennus paheni, ahdisti enkä jaksanut välittää, piti vain saada helpotusta oloon...
kännissä sitten menin mm. viiltelemään itseäni, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Joten ainakin omalle kohdalleni alkoholin käyttö ei oikein sovi tämän lääkkeen kanssa (eikä kyllä muutenkaan).
Mutta tosiaan ainakin nuo ensimmäiset pari viikkoa meni tuon lääkkeen kanssa ihan hyvin, nyt sitten tuli tuo ahdistuneisuus ja itsemurha-ajatukset pahentuneina takaisin eikä alkoholi varmasti auttanut asiaa yhtään... Mutta katsotaan nyt, miten tässä käy. Pelottaa vähän, että pystynkö olemaan juomatta, jos olo ei parane. - 5+18
Tuo on kyllä aika ikävä tosiasia että alkoholin kanssa näillä voi olla hyvin arvaamattomat sivuvaikutukset. Suurimmalle (tai ainakin hyvin suurelle) osalle nuorista alkoholi kuuluu osana sosiaalista elämää. Jos venlafaksiinin kanssa juo, voi seota, jos ei juo, niin sitten normaali ja opittu sosiaalisen kanssakäymisen muoto jää pois, ja osaltaan lisää yksinäisyyttä ja kaveriporukoista erkaantumista. Lisäksi tosiaan tuokin, että ahdistuneena tai masentuneena juuri haluaisi edes sen hetken helpotuksen minkä alkoholi suo.
- 567
Lyhyesti sanottuna menin siitä sekaisin. Hyvällä omalla tunnolla en voi suositella edes kokeilua.
- Uneton72
Kertokaas kuinka äkkiä Venla on alkanut tehota? Itsellä takana 1 kk 75 mg ja nyt reilu kuukausi 150 mg. Ainoa ero entiseen on melkoinen väsymys. Lääkärin mukaan vaikutus alkaa viimeistään kuukausi käytön aloittamisen jälkeen. Katsellaan vielä, vai miten teillä on mennyt?
- isompi Myy
Väsynyt oon kans.
hyvä ketju muuten.
- .o.o.o.
Itsellä kesti sen parisen viikkoa ennen ku alko kunnolla "potkia". Jännä että osalla tuo potkii kuin amfetamiini tai muu huumausaine, ja toisilla ei vaikuta potkivan ollenkaan. Kai se on geeneistä kiinni miten näihin reagoi, suunnilleen samoin kuin ainakin kannbiksen kanssa.
- käyttäjä x
Lääkkeiden vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Mulla lääke on toiminut hyvin. Syön 1 kapselin päivässä. Olo tasaantui ja itkuisuus/ahdistus väheni muutamia viikkoja lääkettä popsittuani. En ole saanut lääkkeestä mitään siuvaikutuksia, mutta kannattaa hankkia seuraava satsi siten, ettei jää välipäiviä. Mulla kävi kerran niin, että unohdin uusia ajoissa reseptin ja pari päivää olin ottamatta lääkkeen. Olo oli HIRVEÄ. Olin ihan muissa maailmassa, pyörrytti, päätä särki ja se olo oli aivan kauhea. Hyvä kun psytyssä pysyin. Eli lääkettä ei saa lopettaa yhtäkkiä vaan lääkärin käskystä ja pikku hiljaa. Muista lääkkeistä on tullut kauheita sivuoireita. Tästä en näe edes mitään unia, kuten jotkut ovat täällä maininneet. Suosittelen kokeilemaan muutaman viikon ja katsomaan, toimiiko kohdallasi. Pari ensimmäistä päivää voi olo tuntua jotenkin oudolta, mutta niin on melkein kaikkien lääkkeiden kanssa aluksi. Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä lääkkeiden suhteen.
- Nuppu-
Minä olen juuri lopettelemassa venlafaxinia ja voisin kertoa omia kokemuksia. Minulle määrättiin vuosi sitten 75 mg, joka muutettiin juhannuksena 150mg:aan, koska ei ollut tapahtunut tarpeeksi edistymistä. Venlafaxin oli mun toinen lääke, edellinen ssri, tämä siis snri.
Sen olen huomannut, että tätä lääkettä ei kannata jättää ottamatta. Yksi päivä vielä menee, mutta ei enää toinen päivä. Vierotusoireet ovat kamalat. Tuntuu, että pyörtyy, vatsa on sekaisin, oksettaa, on kauhea olo.
Lääkettä ajetaan sen takia alas, että se teki mun olon liian tasaiseksi, pystyy toisaalta toimimaan, mutta mikään ei herätä oikein suuria tunteita. Aivot tuntuvat olevan yhtä sumua, painoa on ehkä kilo tullut lisää, mutta ruokahalu on aika olematon. Kunto ei ole juuri parantunut kun annosta nostettiin.
Lisäksi olen hyvin väsynyt, 12h/yö on normaali unimäärä.
Hankala tietenki sanoa, johtuuko siitä että sairastan vielä, vai onko ollut liian suuria annos lääkettä vai väärä lääke vai mitä? Selvää kuitenkin on että tämä(kään) ei sopinut minulle.
Alkoholista sen verran, että lääkäri sanoi minulle, että jos aikoo illalla ottaa enemmän kuin yksi tai kaksi, kannattaa seuraavalta päivältä jättää ottamatta lääke. Tosin ite oon pitäny aika nollatoleranssia alkoholin suhteen, ku tiedän ettei se oloa ainakaan paranna.
Ja lopettamisesta. Tämä on tosiaan lääke, joka on hyvin vit..mainen juuri sen vierotusoireiden takia. Lopetus kannattaa tehdä hitaasti. Monet lääkärit lopettaisivat lääkkeen jo kuukaudessa-kahdessa, itse olen tehnyt vähennystä nyt kolme kuukautta, 150->37,5. Itse lopetin niin, että söin ensin parin viikon ajan vuoropäivin 150 ja 112,5. Sitten n. kuukauden 112,5. Sitten taas pari viikkoa 112,5 ja 75, jne.
Mutta lopettaminen on yksilöllistä, joillekin sopii nopeampi tahti, joillekin taas hidas. - Efexor/Venlafaxin
Olen yleensä aika laiska kirjoittamaan vastauksia mihinkään keskusteluihin, mutta tähän haluan sanoa, että vaikka venlafaxin (myydään myös Efexorina, joka on kalliimpaa) on hyvä lääke joillekin / useimmille, siitä voi tulla myös aika vaarallisia sivuvaikutuksia. Itselleni tuli valkosolukato. Jouduin olemaan sairaalassa jopa eristyksissä, koska olin niin altis saamaan infektioita. Lisäksi vieroitusoireet olivat järkyttävät, kun lääke ajettiin alas (ja minun tapauksessani noin parissa viikossa, koska se valkosolukato on aika vaarallinen tila). Nyt veriarvot ovat taas normaalit ja vieroitusoireet ovat takana päin.
Sen voin kuitenkin kertoa myönteisenä kokemuksena efexorista, että sen avulla jaksoin luottaa elämään, minulla se ei latistanut tunteita.
Tsemppiä!- nyt kuukausi takana
itse en ole saanut kovin kummoisia sivuoireita venlafaxinistasta, parin eka vk aikana ehkä jotain pientä mutta ei mitään kamalaa. suosittelen kokeilemaan jos sitä on suositeltu!
- wd
Muutama viikko takana, väsymys on voimakasta ja unet hyvin mielenkiintoisia. En ole huomannut haitallisia sivuoireita. Varailen tulevalla viikolla terveystarkastuksen niin katsotaan onko mitään muutoksia.
- eräs käyttäjä
Kuuluuko lääkkeen aloittamisen jälkeen aina mennä terveystarkastukseen? Minä olen popsinut Venlavaxinia jo 1,5 vuotta eikä kertaakaan ole ollut edes puhetta mistään lääkärintarkastuksesta tai seurannasta aloittamisen jälkeen. Oletan sitten, että lääke ei ole aiheuttanut mitään. Miten esim. valkosolukato ilmeni? Huomasiko sen itse jostain? Alkoi pelottamaan...
- efexormies
olen käyttänyt efexoria 300mg vrk annoksella 10 vuotta. mielialalääkkeiden vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Joillekin tulee eri oireita kuin toisille tai sitten ei tule mitään oireita.
Se kys lääkkeessä on hankalaa että sen lopettaminen on ssri/snri lääkkeistä hankalin. Se on lopetettava varovasti annostusta pienentäen. Jotkut vertaavat sitä heroiinista vieroittamiseen, en tiedä sitten onko yhtä hankalaa (itse kun en ole kokeillut vähentää koskaan annostusta). - sähköist䦦¬¯±͇͠
efexormies kirjoitti:
olen käyttänyt efexoria 300mg vrk annoksella 10 vuotta. mielialalääkkeiden vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Joillekin tulee eri oireita kuin toisille tai sitten ei tule mitään oireita.
Se kys lääkkeessä on hankalaa että sen lopettaminen on ssri/snri lääkkeistä hankalin. Se on lopetettava varovasti annostusta pienentäen. Jotkut vertaavat sitä heroiinista vieroittamiseen, en tiedä sitten onko yhtä hankalaa (itse kun en ole kokeillut vähentää koskaan annostusta).Lopetusoireet ovat kamalat, ainakin ensimmäisellä kerralla, kun ei tiedä, mitä on tulossa. Toki näissäkin on varmaan yksilöllisiä eroja.
Olen lopettanut venlafaksiinin kerrasta poikki, kun lääkkeet loppuivat enkä vaivautunut uusimaan reseptiä (tuntui, etten tarvitse lääkettä eli se oli ilmeisesti tehonnut oireisiin), ja muutaman päivän kuluttua alkoivat suhahtelut, räpsähtelyt ja sähköiskutuntemukset päässä ja joskus myös muualla, ilmeisesti nivelissä. Tätä kesti varmaan jossain muodossa monta viikkoa ellei kuukautta. Ei se kuulemma vaarallista ole, mutta inhottavaa.
Lopettelin kerran myös pikku hiljaa, mutta ei siitä paljon apua ollut. Sähköiskut alkoivat vain ehkä vaimeammin ja viiveellä, mutta samanlaisia ne lopulta olivat. Tosin tätä lopettelua en tehnyt lääkärin ohjeen mukaan vaan omin päin, lopulta avasin kapselin ja otin vain ehkä neljänneksen sisällöstä. Tiedän omalta kohdaltani, että nämä oireet on vain kestettävä, jos meinaa lääkkeen lopettaa.
- nappia napin perään
eferoxmies..olen samoilla linjoilla,mielialalääkkeiden vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Joillekin tulee eri oireita kuin toisille tai sitten ei tule mitään oireita.itte kiskonu sepramia -07 vuodesta lähtien,kerran jo lekurin kans lopetettiin ,mutta masennus uusiutui.. nyt oon 40mg popsinu n.2v ei suuria mielialaheittoja ole tullut, kohta 3v ollut täysin absolutisti.alkuun oli tosi vaikeeta esim. kaupassa ohittaa kaljahylly,mutta nyt ei tule edes enää kauppareissulla mieleen :) aikoinaan tuli kipattua keittoo ämpäri kaupalla kurkusta alas ja aina oli olevinaan jotain pippaloita minkä takia piti juoda..kun aloitin tuon lääkkeen niin meni parikolme vkoa ennen kuin lääke rupesi tehoomaan..esim ahdistukset voimistu ja oli hikoilua ja jne..sepramia ainakin kun popsii niin hiki haisee "kissan kuselle" =) mulla ei ollut ko. lääkkeen ja alkoholin yhteiskäytön kans minkäänlaisia sivuoireita ja tai mitään persoonallisuuteen liittyviä muutoksia tai vastaavaa, sekin yksilöllistä,en silti suosittele kenenkään syövän mielialalääkkeitä ja juovan viinaa samaan aikaan
- nappia napin perään
Tiia-80 jaksamisia, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa !
- Tiia-80
nappia napin perään kirjoitti:
Tiia-80 jaksamisia, kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa !
Kiitos kannustuksesta! En ole pystynyt vielä aloittamaan venlafaxinia koska sairastuin ensin rajuun vatsatautiin, meni päivät ja yöt vessassa pöntön luona. Sitten kun tästä toivuin, niin tuli tämä hermoja raastava flunssa kuumeen kera, joten en hirvinnyt aloittaa lääkettä, koska en halunnut oloani enää yhtään kurjemmaksi, jos sivuvaikutuksia olisi tullut, olotila oli jo tarpeeksi kurja muutenkin. Terapeutin mukaan tein ihan oikein kun en siis aloittanut vielä lääkettä, elimistö kun on kovilla muutenkin näistä taudeista, niin ei tähän passaa lääkettä "sotkea" mukaan. Mutta kyllä tämä tästä, kunhan paranen niin aloitan venlafaxinin. Hieman pelottaa aloittaa moinen lääkitys, kun lukee näitä kirjoituksia venlasta, en todellakaan haluaisi mitään kamalia sivuoireita ja entä sitten kun tulee lääkityksen lopetus, miten tiukkaa se tekee. Tiedän kyllä sen, että on yksilöllistä miten sivuoireet iskee, voihan se olla ettei niitä tule tai sitten tulee, mutta eikös ne mene ohi muutaman päivän tai viikon kuluessa? Harmittaa todella paljon, kun lääkityksen aloitus tälleen siirtyi, no parannellaan rauhassa ja aloitan sitten lääkityksen, sittenhän tuon näkee tuleeko oireita, kokeilemallahan se selviää.
- leijona+
Tiia-80 kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta! En ole pystynyt vielä aloittamaan venlafaxinia koska sairastuin ensin rajuun vatsatautiin, meni päivät ja yöt vessassa pöntön luona. Sitten kun tästä toivuin, niin tuli tämä hermoja raastava flunssa kuumeen kera, joten en hirvinnyt aloittaa lääkettä, koska en halunnut oloani enää yhtään kurjemmaksi, jos sivuvaikutuksia olisi tullut, olotila oli jo tarpeeksi kurja muutenkin. Terapeutin mukaan tein ihan oikein kun en siis aloittanut vielä lääkettä, elimistö kun on kovilla muutenkin näistä taudeista, niin ei tähän passaa lääkettä "sotkea" mukaan. Mutta kyllä tämä tästä, kunhan paranen niin aloitan venlafaxinin. Hieman pelottaa aloittaa moinen lääkitys, kun lukee näitä kirjoituksia venlasta, en todellakaan haluaisi mitään kamalia sivuoireita ja entä sitten kun tulee lääkityksen lopetus, miten tiukkaa se tekee. Tiedän kyllä sen, että on yksilöllistä miten sivuoireet iskee, voihan se olla ettei niitä tule tai sitten tulee, mutta eikös ne mene ohi muutaman päivän tai viikon kuluessa? Harmittaa todella paljon, kun lääkityksen aloitus tälleen siirtyi, no parannellaan rauhassa ja aloitan sitten lääkityksen, sittenhän tuon näkee tuleeko oireita, kokeilemallahan se selviää.
Vähän myöhässä ko aiheeseen tässä kirjoitan, mutta toivottavasti viesti vielä saavuttaa:)
Olen myös itse aloittanut Venlafaxin (150mg) käytön masennukseen about kolme kuukautta sitten ja aluksi ei ollut sen kummallisempaa - ehkä olo oli hieman "pirteämpi", koska olin hyvin masentunut sitä ennen.
Psykiatri päätti sitten nostaa Venlafaxin annostuksen 225:een mg:aan jonka jälkeen maailma pyöri ympärillä ts. en meinannut pysyä pystyssä, joten päätin jatkaa vanhaan malliin ihan itse! Vielä en tiedä miten jatkossa tulee käymään - lääkärit kun vaihtuu tuon tuosta...
Kerran kävi vähän huonosti, unohdin ottaa parina päivänä lääkkeet ja olo oli kuin päätä ja mahaa olisi revitty kahtia, kuten aiemmin joku sanoikin, että muistuttaa ehkäpä hieman vieroitusoireita jostakin - tiedä häntä, mutta tiedän, että luulin kuolevani siihen. Huusin ja oksensin vessan lattialla olo oli helvettiä!
Nyt vain toivon, että selviän tästä masennuksesta ja ettei se enää IKINÄ tule takaisin, sen verran tämä ihmistä syö! - F33.11 ja F84.5
leijona+ kirjoitti:
Vähän myöhässä ko aiheeseen tässä kirjoitan, mutta toivottavasti viesti vielä saavuttaa:)
Olen myös itse aloittanut Venlafaxin (150mg) käytön masennukseen about kolme kuukautta sitten ja aluksi ei ollut sen kummallisempaa - ehkä olo oli hieman "pirteämpi", koska olin hyvin masentunut sitä ennen.
Psykiatri päätti sitten nostaa Venlafaxin annostuksen 225:een mg:aan jonka jälkeen maailma pyöri ympärillä ts. en meinannut pysyä pystyssä, joten päätin jatkaa vanhaan malliin ihan itse! Vielä en tiedä miten jatkossa tulee käymään - lääkärit kun vaihtuu tuon tuosta...
Kerran kävi vähän huonosti, unohdin ottaa parina päivänä lääkkeet ja olo oli kuin päätä ja mahaa olisi revitty kahtia, kuten aiemmin joku sanoikin, että muistuttaa ehkäpä hieman vieroitusoireita jostakin - tiedä häntä, mutta tiedän, että luulin kuolevani siihen. Huusin ja oksensin vessan lattialla olo oli helvettiä!
Nyt vain toivon, että selviän tästä masennuksesta ja ettei se enää IKINÄ tule takaisin, sen verran tämä ihmistä syö!Itse taas nostin annoksen 150 mg:sta 225 mg:aan "omalla luvalla". Tällä isommalla annoksella nyt kun on kaksi viikkoa menty niin aamulla ei enää herää tuntemukseen että voi kun kuolisi tänään. Minulle tarvittiin tuo isompi annos että alkoi oikeasti toimimaan.
Sivuvaikutuksia varsinkin isommilla annoksilla toki on mutta mielummin näitä sietää kuin sitä jatkuvaa oman kuolemansa toivomista. Täytyy psykiatrille kertoa että nostin omin luvin tuota annosta seuraavalla kontrollikäynnillä. Uusitaan sitten reseptiä hieman tiheämpään.
- PKL34334
3 kk takana ja mielenkiintoinen korvissa soiminen alkanut. Pari viikkoa yhä kovempaa tinnituksenkaltaista ääntä. Annos oli 1 kk 75 mg ja nyt kaksi takana 150:llä. Voipi olla, että vaikutukset alkavat näkyä, on jo aikakin! Nyt ainakin aiempi järjetön väsymys on vaihtunut tähän korvien soimiseen.
- sähköist䦦¬¯±͇͠
Joo, nyt kun sanoit niin itsellenikin muistui mieleen, että lievä tinnitus tuli tästä lääkkeestä. Ei mikään hirveän äänekäs piiiiip, vaan vaimeampi johon oikeastaan ei päivisin kiinnittänyt mitään huomiota, vain joskus hiljaisuudessa nukkumaan mennessä. Siihen kuitenkin tottui.
- Kokemuksia_onko
Mulla myös tullut tai pahentunut tinnitus Venlafaksiinista. Onko lääkkeen sivuoireena tullut tinnitus vaarallista, mistä se johtuu ja häviääkö se ajan myötä tai lääkkeen lopettamisesta?
- tapsavaan
"Askarruttaa tämä lääke, kun pelkään edelleenkin haittavaikutuksia, haluaisin kyllä aloittaa käytön kokeillakseni onko tästä oikeasti apua. Pelkään että voiko tämä lääke muuttaa minut jotenkin erilaiseksi, esim. väkivaltaiseksi tai menenkö jotenkin sekaisin että voin vahingoittaa itseäni?"
Senhän näkee ensimmäisten päivien aikana.
Viranomaisen seulan kautta ne lääkkeet tulevat markkinoille, ja harvoin niihin kukaan kuolee. Lääkäri kertoi jostain vanhasta lääkkeestä, joka todistetusti aiheutti diabeteksen. Onhan noita ollut liikenteessä...
Muutenkin jos mietiskelee yleistä keskustelua, niin usein näkee eri tarkoituksissa käsitteitä:
- lääke
- myrkky
- huume
Sitä paitsi Efexor ei ole mikään uusi keksintö.
"Koskaan en ole ketään kohtaan ollut väkivaltainen, koska en ikinä halua kenellekään mitään pahaa taikka ole koskaan yrittänyt vahingoittaa itseäni."
No tuskin se lääke muuttaa sinua tappokoneeksi.
"Olisin kysynyt lääkäriltä näitä kysymyksiä, mutta pääni oli aivan tyhjä, nyt jälestäpäin on herännyt nämä kysymykset."
Soita sille.
"Ja sitten toinen askarruttava, kun aloittaa lääkkeen, niin voiko siinä pitää päivän taukoa? Tiedossa olisi juhlat, jossa haluaisin muutaman siiderin ottaa, lääkkeen ja alkoholin haluan pitää täysin erillään toisistaan, joten onkohan kenties haittaa, jos lääkkeen jättää ottamatta yhtenä päivänä? Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos! "
Meinaat siis heti lääkkeen aloitettuasi kokeilla, miten se sopii viinan kanssa yhteen? Luvassa on varmasti "mielenkiintoiset" juhlat.
Itselläni ei Efexorin kanssa tehnyt mieli viinaa, ja jo pieni annos alkoholia teki niin synkäksi, että aloin välttää alkoholia kuin ruttoa. Aivan hirveää. - Venlapatsas
Itselleni oli määrätty lievään masennukseen 75mg. Tyhmänä kysyin lääkäritä masennuslääkettä alakuloon ja se laittoi tuota.
Ei ole mun juttuja nämä lääkkeet tai sitten annostus pitäisi olla paljon pienempi.
Otin eilen yhden kapselin aamulla. Aamulla kävin vielä urheilemassa. Ensin alkoi päässä kihelmöimään tuossa aamupäivällä. Nälkä ei ollut lounasaikaan, lisäksi vielä tutussa ruokalassa iski paniikinomainen tunne, mitenkään ulospäin ei näkynyt mutta sisäisesti todella ahdistava olo. Myös jotenkin itsevarmempi, rennompi olo siitä huolimatta. Tuntui että millään ei ole mitään väliä, toisaalta mikään ei ahdistanut niinkuin normaalisti asiat tekee. Työnteosta ei tullut yhtään mitään, tuijotin vain monitoria koko päivän kuin zombie. Mielessä kävi että vois vaikka lähteä kotiin kun millään tosiaan ei mitään väliä ole, ei nääs ollut syyllisyydentunteitakaan työnteosta.
Iltapäivällä kotona olin todella väsynyt. Nälkä ei ollut edes illalla, söin kuitenkin väkisin , vaikka ei maistunut. Puolison nalkutuskaan ei ärsyttänyt.
Yöllä en saanut unta, valvoin koko yön pyörien lakanoissa, tai sitten nukuin jotain 15 min pätkissä.
Huolimatta huonosti nukutusta yöstä, aamulla ei väsyttänyt. Ruoka ei maistunut vieläkään, huono olo. Pupillit olivat jotenkin laajemmat kuin normaalisti. En siis ottanut uutta kapselia.
Töissä palaverissa missä normaalisti jännittää, olin kuin viilipytty, mikään ei ärsyttänyt niinkuin normaalisti töissä nuo kokoukset ärsyttää.
Lounaalla tuli taas sellainen paniikinomainen tunne mitä ei normaalisti tule. Mielessä kävi että menen piiloon lounaspaikan vessaan, mutta kohtaus meni ohi.
Nyt kello on kolme ja alkaa pikkuhiljaa tuntua normaalimmalta, että tuo lääke alkaa poistua elimistöstä. Pystyn keskittymään taas töihinkin ennen kotiinlähtöä. Ja tästä on nyt aikaa 30 tuntia. Ihme kyllä ettei vieläkään väsytä.
Ei mitään lumelääkettä tämä ole ainakaan omalla kohdalla. Hieman ihmetyttää että noiden synapsien stimuloiminen saa aikaan tällaisia oireita.
Huhhuh! - 24
jos tuo -80 on sun syntymävuosi ja oot kertonu lääkärille syötkö muita lääkkeitä jne, ei pitäis ilmetä noita mitä pelkäät. Joidenkin masennuslääkkeiden tiedetään aiheuttavan lapsilla ja nuorilla (siis teini-ikäisillä) aggressioita.
Itse alotin perusterveenä parikymppisenä venlafaksiinin, eikä mitään radikaalia muutosta tapahtunu vasta kun lääkettä lopetettaessa ne kamalat vieroitusoireet :( - Luovuttaja
Syön tällä hetkellä Venlafaxinia 300mg/pvä Ketipinor 125mg/pvä, ei mitään sivuvaikutuksia. Tosin ei kyllä täysin oo vienyt oireitakaan pois. Ensi viikolla sähköshokkihoidon ennakkohaastatteluun, josko siitäkään mitään apua on.
- Luovuttaja
Niin ja tuo annos ollut jo puolisentoista vuotta.
- sunnyflower
Minulle on sopinut hyvin. Annokset vaihdelleet 300-150 mg. Ainoa haittapuoli on ollut, että jos lääkkeen aamulla unohtaa, niin viimeistään iltapäivällä iskee "sähköiskut". Inhottavia ja senpä takia lääkkeen kyllä muistaa ottaa :-)
Vain kokeilemalla löytyy se oikea lääke. Minulle kokeiltiin sairaalahoidon aikana niin monet lääkkeet , että olin jo epätoivoinen, että eikö mikään todellakaan sovi. Tuli pyörtyilyä, pahoinvointia yms. Nyt masennus alkaa olla voitettu (vaikka ainahan se taipumus taitaa säilyä ja varuillaan olen).
Tsemppiä!!! - wd
Kuukausi on tullut popsittua 75 mg aamuisin. Pahimmat ahdistuskohtaukset ovat harventuneet selvästi joten lääke alkaa ilmesisesti toimimaan. Citalopram ei toiminut joten tämä tuntuu nyt oikealle lääkkeelle.
- ahdistunut-mies
Rasvatyyni olo venlafaxinista, kelvollinen lääke varmasti sellaiselle jolle se sopii. Aggressio kasvoi pinnan alla. Nyt kun katson kotia ja huomaan reiät seinissä, vaimon mustelmat kun on koittanut rauhoittaa minua. Niin voin todeta, että ei ollut hyvä lääke (adhd). Järkyttävät pimahtamiset ja hullut voimat lyövät kaiken järjellisen normikäyttäytymisen yli ja ottavat vallan, peto minussa herää ja tuhoaa kaiken tunteettomasti. Lisäisin vielä, että minulla lääke lisäsi voimakkaasti vainoharhaisuutta, sekä kummallista tajuttomuutta ajankadottamista ja ruokahaluttomuutta.
WashUp vaiheessa tuntui kuin joku repili töpseleitä päästä.
Ketopinor pahensi ahdistusta, toi kyllä unen mutta vei kaiken terän ja kyvyn olla itseohjautuva ja hallita tunteita millään tavalla.
Tänää aloitan uuden lääkkeen kokeilun jälleen kerran, olen todella toiveikas että jos nyt lakkaisi inhottavat sivuvaikutukset. - Mies 89
Itse en kyllä aloita Venlafaksiinia kun olen kuitenkin vielä nuori ja sivuvaikutuksilla vois olla tuhoisat vaikutukset. Bileitäkin on vielä tämän ikäisenä melko usein eikä alkoholi ja lääkkeet sovi yhteen. Valitsen sitten kai joidenkin mielestä ennemmin juhlimisen kuin kuntoutumisen mutta se on joidenkin näkemys asiasta ei minun. Onko asia muka noin mustavalkoinen ettei voi valita sekän juhlimista että kuntoutumista?
- efevenla
Olen nyt syönyt venlafaksiinia yli 7 kuukautta vaihtelevalla annoksella. Kesällä se aloitettiin 75mg:lla. Mitään muita haittavaikutuksia ollut kuin ummetus. Lääke tehosi todella nopeasti ja vei masennuksen mennessään muutamassa viikossa.
- yksi kokemus
Aikoinana olen käyttänyt efexoria, silloin kun rinnakkaisvalmisteita ei vielä ollut tarjolla. Nyt venlafaxinia. Raju lääke, vaikkakin tehokas. En lähti ensimmäisenä vaihtoehtona kokeilemaan.
Aloitus on oma luku sinänsä: pahoinvointi, oksetus, pupillien suureminen ja/tai erikokoisuus, levottomuus. Olo oli kuin olisi piristeitä käyttänyt ja mietin että mitä hittoa tästä tulee. Pahimmat oireet tasoittuu nopeasti. Jonka jälkeen yleistä minulla on ollut suunkuivuminen, seksihalujen vähentyminen, näön ajoittainen hämäryys. Aloittamisesta noin 1,5 kk paino on tippunut paljon, jonka jälkeen tasaantunut.
Kun lääkkeitä on unohtunut välistä tulee ärsyttävän huippaava, "keinuva" olo ja sähköiskuja. Sen takia kannattaa olla tarkkana että lääkkeet tulee otettua säännöllisesti. Sähköiskut pitkin päivää on äärimmäisen veemäinen oire.
Olen kerran lopettanut venlafaxinit, koin että tämä oli helpompaa kuin efexorien lopetus aikoinaan. Vierotusoireita googlettamalla saa aika hyvän käsityksen millaiselta lopettaminen voi tuntua. Moni sanookin irti päästyään että ei uudestaan aloita ellei ole aivan pakko. Itselläni venlafaxien lopetus meni sen verran iisisti että kynnys aloittaa uudestaan ei ollut niin paha.
Nyt en ole kauaa käyttänyt uudestaan ja ongelmana on järkyttävä yöhikoilu. Alkoi kun annos nostettiin 150mg, palasin 75 ja nyt mietin tasaantuuko tämä. En edes ymmärrä miten ihminen voi hikoilla niin paljon. Herään useaan otteeseen yöstä kun patja, peitto ja tyyny ovat märkänä hiestä. Viime yönä ei riittänyt edes toiselle puolelle sänkyä siirtyminen vaan aamuyöstä käännyin nukkumaan vinottain jalkopäätyyn eripuolille että löytäisi kuivan paikan nukkua. Ihan käsittämätöntä ja inhottavaa..
Mainittakoon vielä että henk.koht. väittäisin että alkoholilla ja venlafaxinilla ei ole huomattavia yhteisvaikutuksia. Joku sanoi että sekoaa jos juo lääkityksen aikana, no ei todellakaan sekoa. Tietenkään minkään lääkityksen kunnollisen tehon kannalta ei voi suositella että juo alkoholia, mutta ei tarvitse raittiiksi ruveta sen takia että käyttää venlafaxinia. - _____________
en suosittele
Effexor NEVER take this poison
http://www.davidicke.com/forum/showthread.php?t=244636
Samoin Seroquelit jne. antipsykootit tuhoavat ihmisen terveyden lopullisesti - Still hopeful
Ongelmani on pitkäaikainen vakava-asteinen masennus.
Käytin Venlafaxinia parisen vuotta, (Sitä ennen käytösä oli Cipralex, joka oli muuten ok lääke, mutta aiheutti voimakasta väsymystä.)
Aloittaessani Venlafaxinit ensimmainen viikko tuntui siltä kuin olisi syönyt piristäviä, pupillit oli laajentuneet, ja pää hieman sekava. Pahimmat vieroitusoireet hävisivät parissa viikossa, mutta muutama ongelma jäi: Käsittämätön hikoilu, silmänpohjan särky, ihottuma kasvoissa, kohonnut verenpaine, levottomat jalat, lievä ruokahaluttomuus, satunnainen huimaus ja pään tuikkiminen. Näistä huolimatta en lopettanut lääkettä sillä sivuoireita lukuunottamatta se oli minulle toimiva lääke, joskin kesti noin kaksi kuukautta aloittamisesta ennen kuin koin että lääke todella vaikuttaa. Mutta lopulta psyykkisesti olin parhaimmassa kunnossa vuosiin. Iho-oireiden pahennuttua noin vuosi sitten jouduin taas harmikseni vaihtamaan lääkettä. Venafaxinin lopettaminen sujui paljon helpommin kuin Cipralexin lopettaminen silloin aikaisemmin. Harmittaa että en voinut jatka venlafaxinin käyttöä koska nykyinen lääke väsyttää. Vielä alkoholin käytöstä Venlafaxinin kanssa, en voi suositella! Tuli pari kerataa kokeiltua... Ensin tuntui etten tule MILLÄÄN humalaan, sitten yhtäkkiä koko kroppa meni aivan rennoksi ja pää sumeaksi, niin ettei olisi kotiin päässyt jos joku kiltti ei olisi kantanut, Ja mitään en oli muistanu jos joku ei olis muistuttanu. - Ähhhuhhh
Aloitin viime lauantaina 75 mg Orion Venlafaxin depot-kapseleiden syömisen aamupalan yhteydessä. Heti samana aamupäivänä oli vatsa ihan ripulilla, mutta sen jälkeen on tasoittunut. Käyn kuitenkin edelleen 6 päivän jälkeen tavallista useammin ulostamassa. Vatsa ei onneksi ole mitenkään kipeä ollut.
Suurempi haitta toistaiseksi on hikoilu, joka välillä tuntuu jo helpottavan, mutta palaa sitten taas. Varsinkin otsa on helposti hiessä ja toiseksi eniten kainalot.
Mielialassa ei suurta muutosta vielä, mutta siihen kai meneekin viikkoja. Toivon ainakin, että ei mene hukkaan koko homma ja alan pikkuhiljaa pääsemään jatkuvasta "siipi maassa" fiiliksestä eroon.
Mahtaakohan tää hikoilu helpottaa vai onko niin, että kaikki jotka hikoilee lääkityksen alussa, jatkaa hikoiluaan jatkossakin!? Tämä on ainut häiritsevä oire enkä haluaisi tästä kärsiä "lopun elämää". Sukupuoleni on mies, jos sillä on merkitystä. - Wonder why... :/
Saanko kysyä minkä takia vedätte huumeita masennukseen? Miksi ette mene keskustelemaan jonkun kanssa ja laita elämän asioitanne kuntoon, vaikka se kestäisikin kauan. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vetää huumenappeja nostamaan huonoa oloa kun se ei kuitenkaan voi jatkua pitkään ilman vahinkoja, kyllähän sen jokainen ymmärtää. Toiset yrittää turruttaa tai piristää itseään alkoholilla eikä sekään pitkässä juoksussa apua tuo. Miksei siis suoraan selvittäisi elämän ongelmiaan ilman kemikaaleja ja päänsä sotkemista.
- fgrefregregw
Minä ihmettelen mitä teet tällä palstalla, kun et selvästi tiedä masennuksesta tai masennuslääkkeistä mitään? Ei masennuksesta pääse eroon millään keskustelujauhamisella tai "asioiden kuntoon laittamisella" (sikäli kun voimat edes siihen riittävät). Masislääkkeillä puolestaan ei ole mitään tekemistä huumeiden tai alkon kanssa. Niistä ei saa minkäänlaisia nousuja.
- Wonder why... :/
fgrefregregw kirjoitti:
Minä ihmettelen mitä teet tällä palstalla, kun et selvästi tiedä masennuksesta tai masennuslääkkeistä mitään? Ei masennuksesta pääse eroon millään keskustelujauhamisella tai "asioiden kuntoon laittamisella" (sikäli kun voimat edes siihen riittävät). Masislääkkeillä puolestaan ei ole mitään tekemistä huumeiden tai alkon kanssa. Niistä ei saa minkäänlaisia nousuja.
Väärin. Väärin. Väärin. Väärin.
- Minäkö
Wonder why... :/ kirjoitti:
Väärin. Väärin. Väärin. Väärin.
Kyllähän niistä lääkkeistä väärin käytettyinä saa vaikka mitkä nousut ja pään ja elimistön sekaisin, kaikki lääkkeet kun ovat myrkkyjä väärin käytettyinä. Se ero onkin siinä että oikealla annostuksella ne auttavat eri sairauksiin ja parantavat ihmisen elämänlaatua.
Jos se ongelmien selvittely olisi niin helppoa kuin väität niin psykiatriaa tuskin olisi keksittykään. - Wonder why... :/
Minäkö kirjoitti:
Kyllähän niistä lääkkeistä väärin käytettyinä saa vaikka mitkä nousut ja pään ja elimistön sekaisin, kaikki lääkkeet kun ovat myrkkyjä väärin käytettyinä. Se ero onkin siinä että oikealla annostuksella ne auttavat eri sairauksiin ja parantavat ihmisen elämänlaatua.
Jos se ongelmien selvittely olisi niin helppoa kuin väität niin psykiatriaa tuskin olisi keksittykään.Parempi vastaus.
Mihinkään sairauksiin ne eivät kyllä auta ja on kyseenalaista parantavatko kenenkään elämänlaatua, ainakaan pitkässä juoksussa.
Mitä tulee psykiatrian keksimiseen ja toimintatapoihin niin kannattaa tutustua alan historiaan. Ymmärrät siten nopeasti mikä ajatuksessasi on pielessä. Ei psykiatria ole koskaan historiansa aikana pyrkinyt auttamaan ihmisiä. Se työ oli erilaisten psykologien ja terapeuttejen alaa. - frfefrwfgrwg
Wonder why... :/ kirjoitti:
Parempi vastaus.
Mihinkään sairauksiin ne eivät kyllä auta ja on kyseenalaista parantavatko kenenkään elämänlaatua, ainakaan pitkässä juoksussa.
Mitä tulee psykiatrian keksimiseen ja toimintatapoihin niin kannattaa tutustua alan historiaan. Ymmärrät siten nopeasti mikä ajatuksessasi on pielessä. Ei psykiatria ole koskaan historiansa aikana pyrkinyt auttamaan ihmisiä. Se työ oli erilaisten psykologien ja terapeuttejen alaa.Höpö höpö, psykoterapia on osa psykiatriaa. Monet terapiamuodot ovat psykiatrien kehittämiä. Esim. masennuksen hoidossa ehkä käytetyin terapia on kognitiivinen käyttäytymisterapia jonka kehitti psykiatri Aaton T. Beck. Psykoterapia ja lääkitys eivät myöskään millään tavalla sulje toisiaan pois, päinvastoin tukevat toisiaan. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
- korjaus
frfefrwfgrwg kirjoitti:
Höpö höpö, psykoterapia on osa psykiatriaa. Monet terapiamuodot ovat psykiatrien kehittämiä. Esim. masennuksen hoidossa ehkä käytetyin terapia on kognitiivinen käyttäytymisterapia jonka kehitti psykiatri Aaton T. Beck. Psykoterapia ja lääkitys eivät myöskään millään tavalla sulje toisiaan pois, päinvastoin tukevat toisiaan. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
Aaton T. Beck --> Aaron T. Beck
- Wonder why... :/
frfefrwfgrwg kirjoitti:
Höpö höpö, psykoterapia on osa psykiatriaa. Monet terapiamuodot ovat psykiatrien kehittämiä. Esim. masennuksen hoidossa ehkä käytetyin terapia on kognitiivinen käyttäytymisterapia jonka kehitti psykiatri Aaton T. Beck. Psykoterapia ja lääkitys eivät myöskään millään tavalla sulje toisiaan pois, päinvastoin tukevat toisiaan. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
Osittain olet oikeassa. Kaikki psyykkisiin ongelmiin keskittyvä on psykiatria-nimen alla. Sillä taas ei ole mitään väliä onko jonkun terapiamuodon kehittäjä psykiatri, psykologi vai astronautti. "Lääkitys" (lue myrkytys) yleensä heikentää psykoterapian pitkän aikavälin tuloksia ja kroonistaa masentuneisuuden vammauttamalla aivotoimintoja. Niiden toisia tukeva ajatus on myytti. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
- frwfrferferf
Wonder why... :/ kirjoitti:
Osittain olet oikeassa. Kaikki psyykkisiin ongelmiin keskittyvä on psykiatria-nimen alla. Sillä taas ei ole mitään väliä onko jonkun terapiamuodon kehittäjä psykiatri, psykologi vai astronautti. "Lääkitys" (lue myrkytys) yleensä heikentää psykoterapian pitkän aikavälin tuloksia ja kroonistaa masentuneisuuden vammauttamalla aivotoimintoja. Niiden toisia tukeva ajatus on myytti. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
""Lääkitys" (lue myrkytys) yleensä heikentää psykoterapian pitkän aikavälin tuloksia ja kroonistaa masentuneisuuden vammauttamalla aivotoimintoja."
Voisitko antaa väitteelle _tarkan ja laadukkaan lähteen_ (ei mitään katso googlesta -horinaa). - Minäkö
Wonder why... :/ kirjoitti:
Osittain olet oikeassa. Kaikki psyykkisiin ongelmiin keskittyvä on psykiatria-nimen alla. Sillä taas ei ole mitään väliä onko jonkun terapiamuodon kehittäjä psykiatri, psykologi vai astronautti. "Lääkitys" (lue myrkytys) yleensä heikentää psykoterapian pitkän aikavälin tuloksia ja kroonistaa masentuneisuuden vammauttamalla aivotoimintoja. Niiden toisia tukeva ajatus on myytti. Et selvästi tunne aihetta ollenkaan.
Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän ihmisen on lähes mahdoton osallistua hoidon alussa terapiaan tai ainakaan siitä ei ole hyötyä koska ihminen on "lukossa" eikä pysty avautumaan eikä edes halua osallistua terapiaan ennenkuin on saanut lääkehoitoa jonkin aikaa ja oireet helpottavat.
Jonkin aikaa kestäneen lääkehoidon jälkeen terapiahoito on paras vaihtoehto yhdessä lääkityksen kanssa. Terapian jossain vaiheessa voi alkaa pikkuhiljaa vähentämään lääkitystä asteittain.
Sinulla ei tunnu olevan käsitystä mielialanhäiriöistä eikä niiden hoidosta juurikaan mitään. - Wonder why... :/
Minäkö kirjoitti:
Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän ihmisen on lähes mahdoton osallistua hoidon alussa terapiaan tai ainakaan siitä ei ole hyötyä koska ihminen on "lukossa" eikä pysty avautumaan eikä edes halua osallistua terapiaan ennenkuin on saanut lääkehoitoa jonkin aikaa ja oireet helpottavat.
Jonkin aikaa kestäneen lääkehoidon jälkeen terapiahoito on paras vaihtoehto yhdessä lääkityksen kanssa. Terapian jossain vaiheessa voi alkaa pikkuhiljaa vähentämään lääkitystä asteittain.
Sinulla ei tunnu olevan käsitystä mielialanhäiriöistä eikä niiden hoidosta juurikaan mitään."Sinulla ei tunnu olevan käsitystä mielialanhäiriöistä eikä niiden hoidosta juurikaan mitään."
Ota pää pois puskasta ja sivistä itseäsi lukemalla asiasta.
Ymmärrän, että jos tila on todella hätääntynyt voi hetkellisesti ottaa apuun esimerkiksi bentsoa, mutta pitkässä juoksussa esimerkiksi 'masennuslääkkeet', kuten venlafaksiini, vaikeuttavat elämää pitkällä aikavälillä. Tämä tieto on ihan perustietämystä psykiatriasta. Tutkimusnäyttöä aivovaurioista on jo niin paljon, että on surullista, että niin harva asiaa tiedostaa. :/ - Wonder why... :/
frwfrferferf kirjoitti:
""Lääkitys" (lue myrkytys) yleensä heikentää psykoterapian pitkän aikavälin tuloksia ja kroonistaa masentuneisuuden vammauttamalla aivotoimintoja."
Voisitko antaa väitteelle _tarkan ja laadukkaan lähteen_ (ei mitään katso googlesta -horinaa).Kuulostat sen tyyppiseltä henkilöltä, että en usko sinun olevan tyytyväinen mihinkään lähteeseen. Sen sanon, että lukemalla oppii.
- Minäkö
Wonder why... :/ kirjoitti:
"Sinulla ei tunnu olevan käsitystä mielialanhäiriöistä eikä niiden hoidosta juurikaan mitään."
Ota pää pois puskasta ja sivistä itseäsi lukemalla asiasta.
Ymmärrän, että jos tila on todella hätääntynyt voi hetkellisesti ottaa apuun esimerkiksi bentsoa, mutta pitkässä juoksussa esimerkiksi 'masennuslääkkeet', kuten venlafaksiini, vaikeuttavat elämää pitkällä aikavälillä. Tämä tieto on ihan perustietämystä psykiatriasta. Tutkimusnäyttöä aivovaurioista on jo niin paljon, että on surullista, että niin harva asiaa tiedostaa. :/Taitaa olla hevosmiesten tietotoimiston juttuja sulla tiedossa. Minä vähän luulen että jos vaikka venlafaksiini aiheuttaisi aivovaurioita ja siitä olisi tutkimusnäyttöä niin sitä ei suomen sairaanhoidossa olisi käytössä.
Itselläni on muuten ollut 4 vuotta velafaksiini käytössä, niin että onkohan minulla aivovaurio?? Itse en ole huomannut eikä lähipiirikään ole hirveästi huomautellut.. Töissä käyn ja normaalia elämää elän. - Wonder why... :/
Minäkö kirjoitti:
Taitaa olla hevosmiesten tietotoimiston juttuja sulla tiedossa. Minä vähän luulen että jos vaikka venlafaksiini aiheuttaisi aivovaurioita ja siitä olisi tutkimusnäyttöä niin sitä ei suomen sairaanhoidossa olisi käytössä.
Itselläni on muuten ollut 4 vuotta velafaksiini käytössä, niin että onkohan minulla aivovaurio?? Itse en ole huomannut eikä lähipiirikään ole hirveästi huomautellut.. Töissä käyn ja normaalia elämää elän."Minä vähän luulen että jos vaikka venlafaksiini aiheuttaisi aivovaurioita ja siitä olisi tutkimusnäyttöä niin sitä ei suomen sairaanhoidossa olisi käytössä."
Sitähän saa kansa luulla mitä haluaa. Huomautan kuitenkin, että Suomenkin mielisairaaloissa ihmisille annetaan esimerkiksi sähköshokkeja vedoten sen "parantavaan" vaikutukseen. Sähköshokit vaurioittavat aivoja 100% varmuudella, joka kerta, kun sellainen annetaan. Puhutaan ainoastaan syntyvien vammojen laajuudesta ja vakavuudesta.
"Itselläni on muuten ollut 4 vuotta velafaksiini käytössä, niin että onkohan minulla aivovaurio??"
Vaikea arvioida täältä tai ilman mitään tutkimuksia ja aivokuvantamista, mutta siihen on ainakin hyvin suuri mahdollisuus. En tunne sinua niin enpä voi ottaa tarkemmin kantaa. - Minäkö
Wonder why... :/ kirjoitti:
"Minä vähän luulen että jos vaikka venlafaksiini aiheuttaisi aivovaurioita ja siitä olisi tutkimusnäyttöä niin sitä ei suomen sairaanhoidossa olisi käytössä."
Sitähän saa kansa luulla mitä haluaa. Huomautan kuitenkin, että Suomenkin mielisairaaloissa ihmisille annetaan esimerkiksi sähköshokkeja vedoten sen "parantavaan" vaikutukseen. Sähköshokit vaurioittavat aivoja 100% varmuudella, joka kerta, kun sellainen annetaan. Puhutaan ainoastaan syntyvien vammojen laajuudesta ja vakavuudesta.
"Itselläni on muuten ollut 4 vuotta velafaksiini käytössä, niin että onkohan minulla aivovaurio??"
Vaikea arvioida täältä tai ilman mitään tutkimuksia ja aivokuvantamista, mutta siihen on ainakin hyvin suuri mahdollisuus. En tunne sinua niin enpä voi ottaa tarkemmin kantaa.Täällä netissä on niitä luulijoita ja tietäjiä niin paljon että jos kaikkia uskoo niin ei kraanavettäkään uskalla enää juoda, saati lääkkeitä käyttää. Minä uskon vielä kuitenkin tutkimustietoon ja suomalaiseen lääketieteeseen joka ei liene ihan maailman huonointa tasoa.
Sähköshokeilla pelastetaan ihmishenkiäkin mutta ei ihmiset siitä mitään vaurioita saa. - Wonder why... :/
Minäkö kirjoitti:
Täällä netissä on niitä luulijoita ja tietäjiä niin paljon että jos kaikkia uskoo niin ei kraanavettäkään uskalla enää juoda, saati lääkkeitä käyttää. Minä uskon vielä kuitenkin tutkimustietoon ja suomalaiseen lääketieteeseen joka ei liene ihan maailman huonointa tasoa.
Sähköshokeilla pelastetaan ihmishenkiäkin mutta ei ihmiset siitä mitään vaurioita saa.Itsekin luotan myös tutkimustietoon ja käytännönkin näyttöön.
"Sähköshokeilla pelastetaan ihmishenkiäkin mutta ei ihmiset siitä mitään vaurioita saa."
Kuten sanoin, vapaassa maassa saa luulla ja uskoa ihan mitä haluaa. - freefgrefgfg
Wonder why... :/ kirjoitti:
"Minä vähän luulen että jos vaikka venlafaksiini aiheuttaisi aivovaurioita ja siitä olisi tutkimusnäyttöä niin sitä ei suomen sairaanhoidossa olisi käytössä."
Sitähän saa kansa luulla mitä haluaa. Huomautan kuitenkin, että Suomenkin mielisairaaloissa ihmisille annetaan esimerkiksi sähköshokkeja vedoten sen "parantavaan" vaikutukseen. Sähköshokit vaurioittavat aivoja 100% varmuudella, joka kerta, kun sellainen annetaan. Puhutaan ainoastaan syntyvien vammojen laajuudesta ja vakavuudesta.
"Itselläni on muuten ollut 4 vuotta velafaksiini käytössä, niin että onkohan minulla aivovaurio??"
Vaikea arvioida täältä tai ilman mitään tutkimuksia ja aivokuvantamista, mutta siihen on ainakin hyvin suuri mahdollisuus. En tunne sinua niin enpä voi ottaa tarkemmin kantaa.Vai että aivovaurioon on oikein "hyvin suuri mahdollisuus"? Kas kummaa, ettei lääketiede tätä mahdollisuutta tunne, vaikka venlafaxinia ovat miljoonat ihmiset käyttäneet jo parin vuosikymmenen ajan.
Tämä eri nimimerkeillä kirjoittava "Wonder why"-pelle kannattaa jättää omaan arvoonsa. Horisee mitä mielikuvituksellisimpia pelottelutarinoita masennuslääkkeistä ja tuomitsee niiden käyttäjiä naurettavin perustein, eikä suostu antamaan yhdellekään väitteelleen edes alkeellisinta lähdettä. - Wonder why... :/
freefgrefgfg kirjoitti:
Vai että aivovaurioon on oikein "hyvin suuri mahdollisuus"? Kas kummaa, ettei lääketiede tätä mahdollisuutta tunne, vaikka venlafaxinia ovat miljoonat ihmiset käyttäneet jo parin vuosikymmenen ajan.
Tämä eri nimimerkeillä kirjoittava "Wonder why"-pelle kannattaa jättää omaan arvoonsa. Horisee mitä mielikuvituksellisimpia pelottelutarinoita masennuslääkkeistä ja tuomitsee niiden käyttäjiä naurettavin perustein, eikä suostu antamaan yhdellekään väitteelleen edes alkeellisinta lähdettä."Vai että aivovaurioon on oikein "hyvin suuri mahdollisuus"? Kas kummaa, ettei lääketiede tätä mahdollisuutta tunne, vaikka venlafaxinia ovat miljoonat ihmiset käyttäneet jo parin vuosikymmenen ajan."
Totta kai tuntee..... mutta sinullakin on oikeus luulla mitä haluat.
- Ähhhuhhh
Niin, kyllähän mä olen ilman masennuslääkkeitä sinnitellyt koko ikäni, reilut 45 vuotta ja ollut koko nuoruus- ja aikuisiän enemmän tai vähemmän alakuloinen enkä ole osannut oikein mistään nauttia kunnolla. Viimeaikaiset elämänmuutokset eivät ole ainakaan edesauttaneet mielialan parannusta, joten ajattelin vihdoin koettaa tätä keinoa, kun lääkärikin tätä suositteli. Alussa ollaan vasta tosiaan enkä noita oireita lukuunottamatta huomaa vielä mitään erityistä vaikutusta. Olisihan se mukava, jos tässä kohta kevättä kohti mennessä alkaisi mieli piristyä ja saisin esimerkiksi uuden parisuhteen aikaiseksi jne. Nyt en vaan jaksa edes ajatella moista enkä ole ollenkaan tyytyväinen itseeni edes. Ensin pitäisi saada edes jonkinlaista sisäistä iloa aikaiseksi, itsetunnon nousua ja uskoa tulevaisuuteen. Tällaisen masentuneen ukon on mahdoton saada mitään aikaiseksi parisuhderintamalla, vaikka motivaatio olisi kuinka kova. Eikä kyse ole tietenkään pelkästään mahdollisesta parisuhteesta, vaan loppuelämästä ylipäänsä! Tässä alhossa on jo riittävän pitkään menty, mutta toivo elää yhä!
- Ähhhuhhh
Laitan vielä näitä kohta viikon kestäneen lääkityksen aiheuttamia tuntemuksia. Olen kolmen viime vuoden aikana lihonut parikymmentä kiloa johtuen elämäntilanteen aiheuttamasta stressistä ja masennuksesta. Syönyt ja juonut ihan liikaa. Pari-kolme kaljaa arki-iltaisinkin huitaissut ja viikonloppuisin sitten kunnon hutikat vähintään pe-la iltoina ja mässäilyt päälle. Tuntuu, että Venlafaxin on jo alkanut vaikuttaa siten, että ei tee mieli erityisemmin ryypätä eikä mässäillä. Vie ilmeisesti näläntunnettakin pois. Tämä on tällä ylipainolla ( 30 kg) pelkästään hyvä asia :-) Jos saan painoa alas, niin uskoisin myös itseluottamuksen nousevan!
Hikoilu tuntuu pikkuhiljaa helpottavan, mutta kyllä vieläkin välillä pukkaa otsalle hien ihan ykskaks yllättäen ilman kummempaa syytä.
Olo on ehkä hiukan epämääräinen ja eilen töiden jälkeen oli pakko ottaa tunnin tirsat, kun väsytti ihan sairaasti. Sain onneksi myös yön nukuttua silti ihan kohtalaisesti toisin kuin parina ekana yönä lääkityksen aloittamisesta. Minkäänlaista pahoinvointia en ole kokenut, mutta vatsa on ollut aktiivisempi kuin yleensä. Ensimmäisenä päivänä oli suorastaan ripuli. Tuntuu tämäkin oire pikkuhiljaa tasaantuvan.
Yks erikoinen seikka - kenties sattuma, kenties ei - on, että mun krooninen selkäsärky tuntuu lieventyneen. Tässä tosin on muutenkin ollut luontaista "kausivaihtelua" laidasta laitaan, mutta nyrkkisääntönä on ollut, että "aina jomottaa ainakin vähän". Juuri nyt ei jomota juuri ollenkaan. Kroonienn selkäsärky on ollut yksi masennustani pahentavista oireista.
- Katin Kontit
Itse en ottaisi kuin vakavaan masennuksen ja varauksin keskivaikeaan, koska tuo lääke poistaa lähinnä kaikki tunne-elämän elementit ja normaalin elämän aistimukset ihmisistä, luonnosta yms. Vieroitusoireiden kanssa (150mg) saa kamppailla sellaiset puolisen vuotta, joka sisältää vähemmän mukavia kokemuksia kuten pahan olon tunteet, eri puolella kehoa tuntuvat sähköiskut ja kamppailu normaaliin elämään takaisinpääsystä, kun tuon aine vihdoin haittavaikutuksineen alkaa häivetä kehosta. Kaikki keinot ennen SSRI-lääkkeitä, ellet halua sitten käydä läpi kivualiasta paranemisprosessia tai vaihtoehtoisesti käyttää lääkettä lopun ikääsi vähemmän aistivana yksilönä. Lopettaessa ainakin omalla kohdalla piti käyttää hyvin hidasta lääkeaineen tiputusta, jotta olo ei menisi kovin huonoksi ja pystyy säilyttämään normaalin arkielämän ilman lääkepsykoosia/sairalaa. Lääkäreillä varmasti erilaisia taipumuksia kirjoittaa kys. lääkettä ja antaa neuvoja siitä irrottautumiseen, joten mikäli ensimmäisen kanssa ei pääse yhteisymmärrykseen/-näkemykseen, niin varmasti apua löytyy joltakin taholta.
- Tontsa889
Itte ollut nyt viikon ilman ja tulihan niitä vajaa 2vuotta käytettyä, 75mg oli max annos ja sitä pienentämällä eroon,aluksi pelkäsin eroon pääsyä koska ihmisten kokemukset kuulosti hirveiltä,mutta nyt on mennyt hyvin välillä pieniä sähkiskuja lukuunottamatta, jos jatkuu olo hyvänä niin en voi antaa kuin positiivista palautetta tästä mikä helpotti elämääni ja niitä ahdistuksia:)tsemppiä hyvät ihmiset!
- Töööt
Miten pääsit eroon? Mulla kans aamuisin yksi kapseli venlafaxin actavis 75mg lääkettä
- Joskusterve
Näissä viestiketjuissa on välillä aika uskomattomia väitteitä, heitettyinä ihan mutu tuntumalla, ja varsinkin ilman omakohtaista kokemusta masennuksesta. Oma diaknoosini on vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. Kaikki alkoi työelämän aiheuttamasta burn outista. Käytiin läpi useimmat SSRI lääkkeet, ilman riittävää vastetta. Sähköhoito antoi vasteen, mutta jouduttiin lopettamaan neljään kertaan nukutuksen (humauksen) aikaisiin happisaturaatio ongelmiin, ja näistä johtuneisiin pelkotiloihini. Nyt on kokeilussa Venlaflaxin, ja nyt on menossa toista viikkoa 225 mg annostus (aloitettiin 75 mg). Sivuvaikutukset alussa olivat samaa tasoa kuin SSRI lääkkeillä, paitsi että vatsaoireita oli vähemmän. Kaikki sivuvaikutukset loppuivat kahdessa viikossa. Vastetta lääkkeelle ei sanottavasti tullut. Nyt tilanne kuitenkin näyttää menevän parempaan päin. Tällä viikolla uskallan varovaisesti todeta, että tuntuu ihan kuin toimintakyky alkaisi vähän palata. Olen kokeillut jopa meikata itseni, ensi kertaa kolmeen vuoteen. Aikaisemmin jopa hiusten harjaaminen on ollut melkein ylivoimaista, ja vaatinut sen jälkeen parin tunnin unet. Väsymyskin on jotenkin vähän helpottanut. Tässä sairaudessa kaikkien oireiden ja niiden aiheuttamien ongelmien lisäksi, rankkaa on myöskin tämä tietämättömyys siitä mikä lääkkeistä auttaa, jos auttaa. Sekä pettymys siitä, kun olo ei paranekaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että voisin ehkä joskus palata ns. elävien kirjoihin (jaksanhan nyt kirjoittaa tätä tarinaanikin). Bentsodiatsepiineja en ole tarvinnut kuukauteen.
Jos olo alkaa paranemaan, todennäköisesti aloitetaan syksyllä terapia lääkkeen ohella. Eli jos olo lääkkeiden ja viikottaisten hoitaja tapaamisten avulla on silloin niin hyvä että jaksan ja kestän terapian. (Terapia ei auta jos siihen ei pysty sitoutumaan, tai jos olo ei ole kyllin hyvä kestämään terapian esiin nostamia asioita).
En ymmärrä tuota lääkevastaisuutta, varsinkaan niiltä henkilöiltä joilla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta, ja sen lääkehoidosta. Muistutan vielä että, alakulo ja vakava masennus ovat aika eri asioita. Masennus on tappava sairaus, johon näköjään voi löytyä apua.
Vaatii joissain tapauksissa pitkän ajan, ennen kuin löytyy toimivat keinot. Ihmiset ovat yksilöllisiä myös hoitojen kannalta. Toivotan voimia ja kärsivällisyyttä kaikille kanssakärsijöilleni.
Lääkkeitä vastaan huutelijoille esitän kysymyksen: Ehdotatko esim. syöpäsairaalle lopettamaan lääkityksen ja turvautumaan pelkästään vaikkapa punajuurimehuun ja kaalinlehtiin? - Tekakai
Ei tainnut eilinen kirjoitus lähteä minnekään? Kokeilen uudelleen. Sain tuota Venlafaxia käteni kipuun, joka kestänyt yli kaksi vuotta. Etusormi pahin, sojottaa suorana, eikä voi koskea mihinkään. Kaularankaa leikattu, ei auttanut, sen kummemmin kuin Qutenza-hoitokaan. Paljon saanut lääkkeitä syödä, ei apua! Nyt lupauksiin kokeilemaan tuota Venlafaxia. Diagnoosina CRPS! Tuon kuulin eka kertaa. Apteekista en päässyt vielä hakemaan, joten ei ole pakkausteollisuus. Sitten katsoin heti mitä siitä kirjoitettu tällä sivustolla. Näkyikin olevan masennuslääke! En tunne itseäni masentuneelle, joten ihmettelin miksi sellainen lääke! No, ajattelin, että muuhunkin tarkoitettu. No, eipä näkynyt mainintaa kipuun!? Entä sitten? Uskaltaako kokeilla, onneksi alku 37'5mg aamuisin. Yritän kyllä soittaa ensin.
- Tekakin
Virheitähän sitä tuli, siis pakkausseloste! Siinä ei mainittu edes kivuista mitään. Olisiko ketään jolle juuri kipuun olisi määrätty venlafaxia.? Kirjoittakaa, onko ollut apua!
- Anonyymi
Itse aloittanut viikko sitten 75mg venlafaxinin. Paljon sivuoireita (oksetus, isot pupillit, maha sekaisin..) ja tuntuu että sain ja saan normaalia herkemmin raivarin. Diagnoosina luonteessa epävakautta. Lääkäri kehotti ja määräsi ainakin alkuvaiheessa ottamaan opamoxin päivässä. Ilman niitä en olisi selvinnyt. Voi olla että joudun lopettamaan lääkkeen viimeistään kun opamox loppuu, jos se näin herkäksi ja kireäksi vetää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1662819Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222021- 242016
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891825Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171