Kokemuksia 1600 h järjestelmästä?

"Sama meininki saattaa tosin olla edessä muuallakin kuin yliopistolla, varsinkin johtotason ja erityisasiantuntijan tehtävissä, joihin väitöksen jälkeen pitäisi kyetä sijoittumaan."

Tai sitten väitöksen jälkeen alkaa tekemään perusduunarihommaa, johon riittää toisen asteen koulutus. Itse tein näin, enkä ole katunut hetkeäkään. Raha ei merkitse kaikkea, sillä vastineeksi sain

a) loistavat työkaverit, jotka oikeasti välittävät työtoveristaan
b) säännöllisen päivätyön
c) työasioita ei tarvitse miettiä vapaa-aikana enkä edes omista työsähköpostiosoitetta
d) työtehtävän, jossa voin käyttää luovuuttani, näen tuloksen välittömästi ja jossa luovuudestani on oikeasti konkreettista hyötyä.

Miksi sitten hankin TkT:n paperit? Yksinkertaisesti sen vuoksi, että olin tarpeeksi lahjakas hankkimaan ne. Toisaalta olin myös kyllin älykäs jättäytymään pois oravanpyörästä ennen burn outin puhkeamista. En ole tehnyt päivääkään tohtorin töitä ja olen siitä pirun ylpeä!

Sama täällä. Itsekin aina välillä huomaan kaipaavani ihan tavallista klo 8-16 duunarityötä, jossa on sävelet mitä pitää tehdä ja miten se tehdään. Tiedän, että tekisin sen hyvin. Ei huolia ja tulospaineita, ei ylitöitä, ei lukemattomia vaikeita kysymyksiä, sähköpostiin vastailua, raportointia, lukemista ja kommentointia, ohjausvastuita, opetuksen suunnittelua, luentojen pitoa, tenttien järjestämistä, tutkimuksen tekoa, rahoituksen hakua, ohjelman suunnittelua ja vaikka mitä. Aamulla vain haalarit päälle, lapio käteen, päivä pulkkaan ja sitten kotiin.

Sitten kuitenkin aina herään. Tuollainen duuni ei mahdollistaisi sitä mitä olen halunnut ja saanut. En luultavasti olisi asunut useassa eri maassa kuten olen tehnyt, en voisi järjestää omia aikataulujani (pakollisia etukäteen tiedossa olevia asioita lukuunottamatta) niinkuin haluan vaan olisin kellokortin orja, ei pitkiä kesälomia, ei nykyisen suuruista palkkaa, ei mielenkiintoisia ja haastavia keskusteluja kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa jotka vievät oman osaamisen ja ymmärryksen äärirajoille, ei työpaikan kustantamia konferenssimatkoja ulkomaisiin konferensseihin, eikä uuden oppimisesta ja omien äärirajojen ylittämisestä syntyvää ilon tunnetta.

Minun pitäisi olla onnellinen. Ehkä olenkin, vaikka joinain päivinä ei tunnu siltä.

brutus panerikus kirjoitti:

Sama täällä. Itsekin aina välillä huomaan kaipaavani ihan tavallista klo 8-16 duunarityötä, jossa on sävelet mitä pitää tehdä ja miten se tehdään. Tiedän, että tekisin sen hyvin. Ei huolia ja tulospaineita, ei ylitöitä, ei lukemattomia vaikeita kysymyksiä, sähköpostiin vastailua, raportointia, lukemista ja kommentointia, ohjausvastuita, opetuksen suunnittelua, luentojen pitoa, tenttien järjestämistä, tutkimuksen tekoa, rahoituksen hakua, ohjelman suunnittelua ja vaikka mitä. Aamulla vain haalarit päälle, lapio käteen, päivä pulkkaan ja sitten kotiin.

Sitten kuitenkin aina herään. Tuollainen duuni ei mahdollistaisi sitä mitä olen halunnut ja saanut. En luultavasti olisi asunut useassa eri maassa kuten olen tehnyt, en voisi järjestää omia aikataulujani (pakollisia etukäteen tiedossa olevia asioita lukuunottamatta) niinkuin haluan vaan olisin kellokortin orja, ei pitkiä kesälomia, ei nykyisen suuruista palkkaa, ei mielenkiintoisia ja haastavia keskusteluja kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa jotka vievät oman osaamisen ja ymmärryksen äärirajoille, ei työpaikan kustantamia konferenssimatkoja ulkomaisiin konferensseihin, eikä uuden oppimisesta ja omien äärirajojen ylittämisestä syntyvää ilon tunnetta.

Minun pitäisi olla onnellinen. Ehkä olenkin, vaikka joinain päivinä ei tunnu siltä.

Lue lisää

Mentiin vähän ohi näissä viimeisimmissä keskusteluissamme tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta täytyy myöntää, että osut juuri oikeaan paikkaan pohdinnassasi, brutus panerikus. Näitä pyörittelen itsekin päässäni hyvin usein. Minulle monet mainitsemistasi velvollisuuksista tuottavat stressiä ja se tekee minut ajoittain onnettomaksi työssäni. Lähinnä se stressi taitaa tulla siitä, että työtehtäviä on paljon ja jostain syystä ainakin itse koen, että työyhteisössä mitään ei tehdä ajoissa, vaan kaikki tehdään vasta juuri ennen deadlinea. Tuon stressin minimointiin ja hallitsemiseen haenkin aktiivisesti keinoja, sillä tiedän, että stressi on ainut asia, joka minulla aiheuttaa tyytymättömyyttä työhöni.

riinas_ kirjoitti:

Mentiin vähän ohi näissä viimeisimmissä keskusteluissamme tuosta alkuperäisestä aiheesta, mutta täytyy myöntää, että osut juuri oikeaan paikkaan pohdinnassasi, brutus panerikus. Näitä pyörittelen itsekin päässäni hyvin usein. Minulle monet mainitsemistasi velvollisuuksista tuottavat stressiä ja se tekee minut ajoittain onnettomaksi työssäni. Lähinnä se stressi taitaa tulla siitä, että työtehtäviä on paljon ja jostain syystä ainakin itse koen, että työyhteisössä mitään ei tehdä ajoissa, vaan kaikki tehdään vasta juuri ennen deadlinea. Tuon stressin minimointiin ja hallitsemiseen haenkin aktiivisesti keinoja, sillä tiedän, että stressi on ainut asia, joka minulla aiheuttaa tyytymättömyyttä työhöni.

Lue lisää

Tee vähemmän.

kuvittelee. Jatko-opiskelijan työpanos kun tuottaa vastetta myös muille. Tulee julkaisuja, joista ryhmän muut (ei-opiskelijat) hyötyvät -ja yliopistohan saa rahaa jokaisesta julkaisusta tietysti valmistuneesta väitöskirjasta. Itse en lähtisi tekemään väitöskirjaa palkatta..

valmis ft kirjoitti:

kuvittelee. Jatko-opiskelijan työpanos kun tuottaa vastetta myös muille. Tulee julkaisuja, joista ryhmän muut (ei-opiskelijat) hyötyvät -ja yliopistohan saa rahaa jokaisesta julkaisusta tietysti valmistuneesta väitöskirjasta. Itse en lähtisi tekemään väitöskirjaa palkatta..

Lue lisää

Senpä takia saadaan rahaa sen 1600 tunnin mukaan. Se on ihan reilu palkinto siitä että saadaan käteen myös tutkinto. Vai minkä takia on olemassa paikkoja mistä voi jopa ostaa tutkinnon, vaikka feikkejä ne ovat. Koska niitä niin kovasti halutaan.

Ainakin tekniikan puolella jatko-opiskelija on aivan liian usein pelkkää teollisuuden halpatyövoimaa. Yritys antaa rahan ja vaatii useamman vuoden salassapitosopimusta. Uusien sääntöjen mukaanhan tohtoriksi on väiteltävä 3,5 vuodessa. Jos tulokset saa julkaista vasta viiden vuoden kuluttua projektin päättymisestä, ei tuloksista ole mitään hyötyä itselle.

Omassa tutkimusryhmässäni noin puolet tutkijoista on tämän ongelman vuoksi vaarassa jäädä ilman tohtorinhattua.

Gjtdhjkkb kirjoitti:

Ainakin tekniikan puolella jatko-opiskelija on aivan liian usein pelkkää teollisuuden halpatyövoimaa. Yritys antaa rahan ja vaatii useamman vuoden salassapitosopimusta. Uusien sääntöjen mukaanhan tohtoriksi on väiteltävä 3,5 vuodessa. Jos tulokset saa julkaista vasta viiden vuoden kuluttua projektin päättymisestä, ei tuloksista ole mitään hyötyä itselle.

Omassa tutkimusryhmässäni noin puolet tutkijoista on tämän ongelman vuoksi vaarassa jäädä ilman tohtorinhattua.

Lue lisää

Liittyy aiheeseen miten? Eli vaikka ryhmässäsi porukka tekisi 4000h vuodessa 10ke kk palkalla, niin sama salassaolopitovelvollisuus säilyy ja hattu jää toiveeksi?

Jos kerta osaat, niin mene suoraan sinne teollisuuteeen töihin? Vai eikö ne palkkaa sinua kun pyydät ylisuurta palkkaa? Usko pois, hae töitä nöyrästi pienellä palkkatoiveella (älä tittelillä), näytä osaamisesi, palkkasi nousee. Jäät sinne osaajaksi ja oppijaksi, nouset hierarkiassa, eikä ketään kiinosta onko sinulla tohtorin hattu vai ei.

Selvästi olette poikkeusryhmä, keskimäärin en lähtisi itkemään että annetaan palkkaa 1600h mukaan, palvellaan laitosta, ja ohessa saadaan tutkinto, jonka pitäisi (muka) olla niin äärettömän arvokas Suomessa, Mutta tuo suluissa oleva muka onkin sitten täysin eriasia ;)

valmis ft kirjoitti:

kuvittelee. Jatko-opiskelijan työpanos kun tuottaa vastetta myös muille. Tulee julkaisuja, joista ryhmän muut (ei-opiskelijat) hyötyvät -ja yliopistohan saa rahaa jokaisesta julkaisusta tietysti valmistuneesta väitöskirjasta. Itse en lähtisi tekemään väitöskirjaa palkatta..

Lue lisää

On myös huomattava, että suurin osa jatko-opiskelijoista opettaa perusopiskelijoita, ohjaa heidän opinnäytetöitään, osallistuu oman yksikkönsä hallinnollisiin tehtäviin ja lisäksi huolehtii esimerkiksi laitehankinnoista sekä tilojen siisteydestä. Näiden tehtävien lisäksi joutuu hoitamaan yhteydenpitoa rahoittajafirmoihin, hoitamaan projektiraportointeja ja pahimmillaan osallistumaan itse projektirahan hakemiseen.

Todellisuudessa tuosta 1600 tunnista menee ainakin itselläni liki puolet näiden muiden velvollisuuksien hoitamiseen. Sitä ei vain ikinä huomioida työsuunnitelmassa. Omalla kohdallani kokonaistyöaikajärjestelmä on yhtä suurta linssiin viilaamista, sillä todellinen vuosityöaika lähentelee 2100 tuntia. Huomatkaa, että ylityötä saisi tehdä vain 330 tuntia vuodessa (vaatii erityisen paikallisen sopimuksen, normaalisti 250 tuntia, neljän kuukauden jaksolla max. 138 tuntia). Molemmat rajat paukkuvat selvästi akateemisessa maailmassa nykyaikana.

Rehellisyyden nimissä välillä tutkijoillakin (tutkijaopiskelijoilla) on realiteetit haussa. Kuulin juuri tutulta professorilta kuinka hän oli muutama vuosi sitten auttanut erästä silloista vastaväitellyttä. Tuore tohtori oli mielestään tehnyt niin uraauurtavia tuloksia väikkärissään, että niille olisi kysyntää liike-elämässä. Proffa oli lähettänyt vastaväitelleen tohtorin juttusille erään hyvän tuttunsa luokse, joka toimi alan suuressa yrityksessä ylimmässä johdossa ja jolla saattaisi olla kiinnostusta aiheeseen. Tuore tohtori oli lampsinut kyseisen pomon juttusille heiluttamaan väikkäriään tämän nenän edessä ja sanonut ensitöikseen, että maksaa sitten 30 miljoonaa euroa. Sanomattakin selvää, että tilaisuus päättyi nopeasti ja hyvä, ettei päättynyt myös proffan ja yrityspomon välinen tuttavuus.

darryl the duck kirjoitti:

Rehellisyyden nimissä välillä tutkijoillakin (tutkijaopiskelijoilla) on realiteetit haussa. Kuulin juuri tutulta professorilta kuinka hän oli muutama vuosi sitten auttanut erästä silloista vastaväitellyttä. Tuore tohtori oli mielestään tehnyt niin uraauurtavia tuloksia väikkärissään, että niille olisi kysyntää liike-elämässä. Proffa oli lähettänyt vastaväitelleen tohtorin juttusille erään hyvän tuttunsa luokse, joka toimi alan suuressa yrityksessä ylimmässä johdossa ja jolla saattaisi olla kiinnostusta aiheeseen. Tuore tohtori oli lampsinut kyseisen pomon juttusille heiluttamaan väikkäriään tämän nenän edessä ja sanonut ensitöikseen, että maksaa sitten 30 miljoonaa euroa. Sanomattakin selvää, että tilaisuus päättyi nopeasti ja hyvä, ettei päättynyt myös proffan ja yrityspomon välinen tuttavuus.

Lue lisää

*pääni kopsahti pöytään" - ei näin
Ideaa ei myydä eikä varsinkaan koetella noin. Rohkeutta pitää olla, mutta onkohan tuo ihan totta? Jos se oli huumoria, niin heiluttaja ei ottanut huomioon, että se "ylevä yrityspomo" saatta olla itse olla kansakoulupohjalla ja kivunnut pisteeseensä lihaksillaan ja kaatamalla toisia (ym?)

Viha nuorempien leuhkaa ja uus-nousukasasennetta kohtaan on voi olla silmitön. Se on verrattavissa naisvihaan. Ei pidä aliarvoida sellaisen ihmisen kunnianhimoa, kilpailuviettiä ja ahneutta, joka on kivunnut huipulle verenmaku suussa. Jos yritysjohtaja tahtoo nuorikon idean halvalla, se otetaan alistamalla (tai varastamalla), ei maksamalla. Hyökkäys on paras puolustus.

Viha ja ahneus tätä maailmaa pyörittää. Ei pidä luulla, että meidän poliitikot ovat siellä koska ne ovat niin hyviä hoitamaan meidän asioita. Ja mietitään miten ne on päässy sinne? Kuka päästi esim kataisen siihen paikalle, jossa kukaan ei kyseenalaista sen toimia,rajoittamattomilla oikeuksilla Suomen rahakirstuun? Se itse otti presidentiltä valtaoikeudet pois. Ja miksi? Miten kirstunhaltija voi olla myös Suomen suurinta valtaa käyttävä henkilö, jota kukaan ei voi eikä uskalla arvostella?

Koulut opettavat ehkä arvoja mutta huipulle kiivennyt (kouluttamaton) johtaja on kiivennyt siine vaistollaan, taistelutaidoillaan.

Voi teitä poikassii. Yliopistolla oppii ilkeäksi puukottajaksi. Se on sisältä kuin keskiaikainen kirkon hovi. HUOM! ei kaikki yliopistot , mutta niistä vanhanaikaisimmat. Oikeutus ylemmyyteen tulee sen sisäisestä ilmapiiristä, joka on olemassa vain siellä. Mutta se asenne on pelottava, kun se tuodaan ulos sieltä. Tiedossa sinällään ei ole itään pahaa - vaan - voiko sitä kutsua yo-taudiksi.

Mitä yhteistä on audilla ja yliopiston tuomalla statuksella?

Juttelin hetki sitten henkilön kanssa, joka on ollut koko ikänsä yo:n palveluksessa ( ei käytöksen perusteella ole koskaan ollut missään muualla) ja jotenkin säälin sitä hänen vakuumiasennetta ja sitä julkeutta. Mutta hänpä tunsi ylemmyyttä minua kohtaan. Hänellä oli kiire - hyvin selkein sanoin osoittaa, etten ollut tietävä asiasta josta hän puhui. Hän sentään puhui eräästä toista organisaatiosta, jossa olin opiskellut ja tehnyt töitä. Eikä se ollut edes totta mitä hän sanoin, en tahtonut korjata sitä - en halunnut tehdä sitä palvelusta. Eläkäköön "tiedossaan".

Miten siellä yhdessä pallossa tai sen sisällä elämisestä voi muodostua ihmiselle sellainen asenne, että juuri hän on kaikkein paras ja tietää kaiken kaiken?
Entäpä se koko muu maailma sen laitoksen ulkopuolla?

Toivottavasti se tuore proffa on saanut korvauksen työstään ja hän on oppinut etenemään - miten täällä edetään? Eihän tähän voi edes lisätä mtään.

...mailman rauhaa, itse kullekin.