Huostaanotto on sosiaalityöntekijän poliittinen valinta

Huostaanotoista ja lastensuojelusta on tullut raakaa bisnestä, osa järjestelmää, joka yksityistää voitot ja sosialisoi tappiot, jossa kaikelle on hinta mutta millekään ei ole arvoa ja jossa vastuu , vastuutus ja negatiiviset sanktiot koskevat vain niitä, joilla on vähän tai ei lainkaan resursseja ( köyhät lapset ja perheet) .

Lastensuojeluyritykset ja -yrittäjät käyttäytyvät yhtä rikollisesti tai psykopaattisesti kuin muutkin valvomattomat yritykset ja yrittäjät: ne rikkovat lakeja aina kun voivat, ja jollei niitä jatkuvasti valvota ja kontrolloida, tuloksena on väistämättä sarja rikoksia, petoksia, huijauksia ja kuppauksia.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä toimii tässä lapsibisneksessä likaisen työn tekijänä , hyödyllisenä idioottina ja asiakashankkijana.

Siis mitä? Vantaalla ainakin huostaanotto kokouksessa oli ainakin 4 ihmistä "lautakunnassa". He päättivät yhdessä, että jääkö huostaanotto voimaan toistaiseksi. Lisäksi lastensuojelu koulutuksessa kävi ilmi, että pysyviä huostaanottoja ei pystytä tekemään, ellei syyt ole todella raskaat. Kansiossa pitää olla jotain tosi vakavaa tai sitten pieniä tapahtuneita asioita täytyy olla tyyliin monta sataa.

Huostaanotto (=varsinainen sijoitus)on aina voimassa toistaiseksi eli ilman takarajaa ja siitä päättää hallinto- oikeus (hallintoviranomaisten oma lumeoikeus), jossa lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, joka ei tarvitse todistaa. Eli yksittäinen sosiaalityöntekijä saa huostaanottohakemuksensa läpi lähes aina, vaikka mitään todisteita kodin olosuhteiden aiheuttamasta vaarasta ei olisi.
Lastensuojelun käytännön toiminnalla ei ole aikoihin ollut mitään tekemistä lastensuojelulain kanssa, päinvastoin. Lastensuojelussa rikotaan sosiaalihuollon asikaslakia ja lastensuojelulain suosituksia ja säädöksiä jatkuvasti, tahallisesti ja rangaistuksetta. Sosiaalityöntekijöitä eivät koske mitkään vastuu- ta ikorvausvelvoitteet edes tahallisista lainrikkomuksistaan.
Kiirellisiä sijoituksia ( huostaanottoja )on tehty ja tehdään edelleen pelkästään sosiaalityöntekijän subjektiivisen huolen perusteella ja esim. lapsen päiväkotileikkien, vaatetuksen, vanhemman esittämän kritiikin ja muiden trivialiteettien perusteella eli siis laittomasti ja turhaan. Kiirellinen sijoitus muuttuu hyvin helposti pysyväksi koska vanhempia ei koske syyttömyysolettama vaan käänteinen todistustaakka.

FAKTA VIDEO DOKUMENTOINTI PELASTAA LAPSEN OIKEUDEN

POISTA KANSAN HÄPEÄ TIEDOSSA OLEVA KANLLINEN HÄPEÄ

Eläimetkin sai oikeuden Kansaivälisen häpeän kautta "

Kiitos Kunnian ISÄNMAA "

Arvostus Koe arvokkaaksi tuntemisen kokemus "

Yksilö -I H M I N E N -

Perustuslaki Muutos :)))

§Lapsen oikeuden kohtaaminen §

Heti -Tila Akuutti -Lapset laitoksista Kotiin Miljaardi säästöt -

Salaisella Askirjalla Kasa tyhjäys , , , seis , , , Uhrit Seis Stop §

Orpojen sekä leskien tuotto Ahdistusten kautta itsemurhat "

Myös Saldot ja vajeet Lain musta -Aukko -Valtion Kassa "

Kahdella nimellä avataan valtion kassa "Salainen askirja "

Lapset vaati joka tilanteessa Fakta Dokumentointi "

Lapselle turvattava "Totuus toimeksi annossa §

Uri Bisnes Seis Stop " §

Viranhaltijan vastuu ja korvaus velvolisuus menetetystä ajasta "

6 § Väärä ilmianto Perätön toimeksi anto "

Tahdonvastainen huostaan otto Perättömillä Toimisto tulkinta lausunoilla

Asikasta Näkemättä Seis "

Asiat ei aukea Politiset liittoutumat

Politiset Virat Samat henkilöt lausunnoi vuodesta Vuoteen - E u r o i l l a:))

VIDEOINTI - FAKTA -DOKUMENTOINTI - AINA Sekä Eri henkilöt

Oma tila ja aika Sekä "Huone "

Ainoa keino Saada salaisen askirjan kavallus oikeus -P o i k k i :))

Lain -Musta -Aukko -Vastuuseen -

-Yksilö -Oikeus -

Koe arvokaakaaksi tuntemisen kokemus

"T O T U U D E S S A "

Huosta ja lastensuojelun edunvalvoja- kostona vanhempien niskuroinnista

Huostaanotto mainiona työvälineenä!

Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.

2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.

3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse.

Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).

Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus.

Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen.
J.P. Roos
Koulutetutkin sosiaalityöntekijät tuntevat asiakaslakia ja lastensuojelulakia hälyttävän huonosti ja soveltavat sitä täysin mielivaltaisesti. Lisäksi suuri ellei suurin osa koulutetuistakaan ei tajua hallinto- ja käräjäoikeuden eroa. Kuten sosiaalityön tutkija Elina Pekkarinen toteaa, lastensuojelutyötä tehdään umpimähkään vailla tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta ja seurauksista.

Lastensuojelulaki tarkoitti huostaanoton viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi toimenpiteeksi jonka aikana lapsen yhteyttä perheeseen tuetaan ja jonka jälkeen perhe pyritään jälleenyhdistämään. Sosiaalityöntekijöille huostaanotosta on tullut ensisijainen, ainoa ja pysyvä toimenpide, joka tähtää lapsen pysyvään erottamiseen ja vieraannuttamiseen perheestään.

"Kun kotikunnan sosiaalityöntekijä nappaa lapsen huostaan, hän yleensä rajoittaa lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpidon mahdollisimman vähäiseksi. Sekin on lastensuojelulain vastaista, kuten monet muut jo rutiiniksi muodostuneet käytännöt lastensuojelussa.

Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen ja hänen vanhempiensa ja perheensä välillä on yleisimpiä ja varmasti suurimpia väärinkäytöksiä, johon lastensuojelu jatkuvasti syyllistyy. Lastensuojelun ja sijaishuollon etu on, että lapsi vieraantuu perheestään, sukulaisistaan, ystävistään. Kaikesta.

Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu kahden lapsen isä Juha kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat.

Isällä on siis lupa tavata poikaansa joka toinen kuukausi kahden (2) tunnin ajan. Eli hän ei näe lastaan juuri lainkaan. Raision sosiaalityöntekijät ja sittemmin sosiaalityöntekijöiden hakemuksen perusteella tuomionsa antanut Turun hallinto-oikeus ovat halunneet, että isä ja lapsi erkaantuvat, vieraantuvat toisistaan.

On muuten ihan varmaa, että poika ei ole saanut nähdä isäänsä edes televisiossa; tämä Silminnäkijä-ohjelma on visusti sensuroitu ulos sekä pojan että tyttären elämästä.
Juha ei maininnut osuuksissaan siitä, kuinka usein hän saa soittaa lapsilleen. Nähtävästi tosi harvoin, koska tapaamiset on rajoitettu noin minimiin. Lastensuojelu ei kompensoi tapaamisten ankaraa rajoittamista sillä, että vanhempi ja lapsi saisivat enemmän jutella puhelimessa. Tapaamiset ja puhelinyhteys ovat samaa pakettia eli yhteydenpidon rajoittamista.

Huostaanoton tehtyään kunnan sosiaalityöntekijät miettivät hartaasti sitä, että tarkalleen ottaen milloin vanhempi ja lapsi saavat olla puhelimitse yhteydessä. Tavallista on, että perheenjäsenet voivat soitella toisilleen kerran viikossa, yhden tai kahden iltatunnin aikana. Ja puhelun ei ole sopivaa kestää pitkään.

Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: saavatko Juhan lapset käydä kotona? Minulle syntyi käsitys, että eivät. Sijaishuollossa elävien lasten on oikeus päästä kotilomille. Lastensuojelulaki tosi asiassa vaatii, että sosiaalityöntekijöiden pitää tukea lapsen ja vanhempien välistä yhteyttä. Mutta tälle oikeudelle sossut naureskelevat.

"Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijaishuoltopaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Lastensuojelulaki 54§, 2 mom (Finlex)"
yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Jargon (väki)vallan palveluksessa

Lastensuojelun jargonin tehtävä on sama kuin muidenkin jargoneiden; estää itsenäinen ajattelu ja kätkeä annettuina otettujen käsitteiden takaiset asenneongelmat , taustaoletukset. valtasuhteet ja rikolliset toimintakäytännöt.
On uskomatonta, miten kritiikittömästi jargon on omaksuttu ja kuinka monissa yhteyksissä sitä käytetään.

Lapsen etu-hokemaa käytetään jo yhtä yleisesti ja samoihin tarkoitusperiin kuin Jumalan tahto- käsitettä. Molemmilla ajetaan hybrikseen sairastuneiden hokijoiden omia valtapyyteitä. Lapsenetuilijat ja Jumalan tahdon tietäjät muistuttavat niin paljon toisiaan, että herää epäilys yhteisestä historiasta.
Onko lastensuojeluksi kutsuttu yritystoiminta alunperin uskonnollinen missio vai onko kaikessa vallan väärinkäytössä vain samoja rakenteellisia piirteitä?

Johanna Hurtig lipsauttaa kirjassaan Lasta suojelemassa näkemyksensä siitä, kuinka huostaanottomyönteisyys on "lapsiorientoituneisuutta". Tämä näkemys on mahdollistanut yli 17 000 lapsen sosiaalivankeuden ja valtavat suomalaislasten ja perheiden tutkinnan, arvioinnin , leimaamisen, eristämisen ja säilömisen julkisrahoitteiset ja kansainvälistyvät markkinat.

Meneillään on 40- lukuhenkinen ihmiskoe, jossa sosiaalityöntekijät tuntuvat kilpailevan siitä, kuka uskaltaa jämäkimmin puuttua poikkeaviin ja täräyttää poikkeaviksi luulotellut lapset ja perheet ajoissa laitoskotiin( vai taivaan kotiin) saastuttamasta tulevia sukupolvia.

Lastensuojelussa ja lahkoissa tai uskontokunnissa esim. vanhoillislestadiolaisuudessa on kammottavan paljon samoja piirteitä. Ettei vain Hurtig olisi tehnyt huonoja vaihtokauppoja vaihtaessaan yhden pelolla ja pakolla hallitsevan uskonyhteisön toiseen samanlaiseen?
Ls ja vl jakavat ainakin seuraavat toimintakäytännöt
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Ainakaan tieteeseen tai tietoon toiminnan perusteista tai seurauksista lastensuojelun toiminta ei perustu, sen myöntävät tutkijatkin.

Lastensuojelu pohjautuu siis politikointiin tai uskoon/uskontoon.
Oli kyse kummasta tahansa, toiminta vaikuttaa kumman fundamentalistiselta.

Minä uskon ValeSossuun, Äitiin kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Pyhään Mariaan, Saatanan ainoaan Lapseen, meidän Kuningattareemme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Sossusta, kärsi Konsernijohtajan aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Hyvinvointijohtajan, Äidin, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pirun Henkeen, pyhän helluntalaisen Kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Amen.

Sossuus- pysyvä haitta

Sossuopiskelijoissa on varmasti paljon aitoa auttamishalua mutta pelkkä hyväntahtoisuus ei riitä jos ja kun kriittinen ja itsenäinen ajattelu- ja havaintokyky, tieto vallankäytön mekanismeista, kentän ja lainsäädännön tuntemus ja eettinen, yhteiskunnallinen ja historiallinen tieto ja näkemys puuttuu. Näiden lisäksi useimmilta puuttuu rohkeus haastaa virkakunnan enemmistön käsitykset ja asettua poikkiteloin valtaa vastaan.

Markkinoiden ja rutinoituneiden rötösrouvien ehdoilla toimivan ls- koneiston syleily on vastavalmistuneille idealisteille tappava.
Asunto- ja opintolainat painavat päälle, vakituinen virka pitäisi saada ja järjestelmä palkitsee vain tottelevaisuudesta ja vaatii sopeutumista talon tapoihin eli säästämiseen väärissä asioissa, tiukkaan hierarkiaan, pakkotahtiseen rutinoituun työhön , eettisiin kupruihin ja moniammatillisiin joukkolynkkauksiin.

Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula, joten jokaisella koulutuksen suorittaneella on edessä pakkotyöllistyminen lastensuojeluun, jos ei keksi pakoreittiä yrittäjäksi, järjestöön tai tutkijaksi ajoissa.

Lisäksi sosiaalityöntekijyys on sosiaalinen haitta ja hankaloittaa elämää enemmän kuin seksityöläisyys. Sosiaalityöntekijyys ei ole mediaseksikästä mutta nimi- ja osoitetiedot joutuu pitämään salaisina ja pelkäämään jatkuvasti, että joku kadulla vastaantulevista entisistä asiakkaista tunnistaa ja tunkee seuraan, seuraa kotiin tai kostaa huonon palvelun tai perheen rikkomisen.

Sossut joutuvat tasapainoilemaan työväen- ja keskiluokan välimaastossa: heitä eivät arvosta sen paremmin duunariasiakkaat kuin ylempi virkamieskunta; lääkärit tai psykologit. Kuntapäättäjille he ovat kauhistus. Yhdenkin virkaintoisen sosiaalityöntekijän palkkaaminen kun kurauttaa tai peräti kaataa kuntabudjetin lisääntyvien huostaanottojen ja perhekuntoutusten muodossa.

Sosiaalityöntekijän kohtalo on kuin luonnevikaisen vahtikoiran, jota pelkäävät sekä omistajat että ohikulkijat. Väärin koulutettu koira turhautuu kun liikuntaa, tekemistä ja todellista vahdittavaa ei ole ja alkaa hyökkiä vainoharhaisesti kenen tahansa kimppuun. Talonväki pelkää ja odottaa koska koira puree tarpeeksi vaikutusvaltaista ohikulkijaa ja aiheuttaa kammottavat korvausvaateet muttei raaski lopettaakaan koiraa kun ovat eläinystävien ja - suojelijoiden maineessa ja koiralla voisi vielä teetättää pennutkin.

Lastensuojelussa toimiminen siis vaarantaa kenen hyvänsä nuoren naisen kasvun ja kehityksen ihmisenä . Kyynistyminen on lähes varmaa , samoin huostahulluuteen tai vaihtoehtoisesti masennukseen sairastuminen.

Olen tehnyt rikosilmoituksen lasteni poissaoloon katsoen.

Lastensuojelujärjestöt ja työntekijät mainostavat usein, että perheet yleensä suostuvat huostaanottoihin vapaaehtoisesti "avohuollon tukitoimena". Väite ei voisi olla kauempana todellisuudesta ja väitteen uskominen kertoo vain tietämättömyydestä ls- kentän ja sen toimintatapojen suhteen. Suurin osa vapaaehtoisiksi mainostetuista sijoituksista osoittautuu vastentahtoisiksi, jos asiaa viitsii vähääkään tutkia.

Perheet tietävät ,että lastensuojelu perustuu lakien ja tutkimustiedon sijaan yksityiselle mielivallankäytölle ja että hallinto- oikeudessa perheillä ei ole mitään mahdollisuuksia puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Köyhien perheiden, jotka eivät pääse Suomesta karkuun, on pakko suostua kaikkiin lastensuojelusta ehdotettuihin toimenpiteisiin ja turhiin tutkimuksiin , esim. hätiköityjen huostien perustelemisiksi tehtyihin alentaviin mielenterveystesteihin, joita yhä useammat lääkärit onneksi ovat alkaneet kieltäytyä tekemästä tajuttuaan mistä on kyse.

Perheiden ainoaksi toivoksi jää tapauksensa tuominen julkisuuteen, josta voidaan rangaista ja rangaistaankin lastensuojelun edunvalvojan määräämisellä. Toinen mahdollisuus on, että laitonta huostaa ajavan työntekijän tilalle tai johonkin työryhmään osuu oikeamielinen ja lainkuuliainen sosiaalityöntekijä, joka lopettaa piinan. Sellaisia on kuitenkin yllättävän vähän.

Sosiaalityöntekijät ovat yksi vihatuimmista vaikka voisivat olla yksi rakastetuimmista ammattiauttajista. Koska sosiaalityöntekijöitä alkaa kiinnostaa työnsä sosiaalinen ulottuvuus , lasten ja perheiden auttaminen ja asianajo?

"lastensuojelu koulutuksessa kävi ilmi, että pysyviä huostaanottoja ei pystytä tekemään, ellei syyt ole todella raskaat."

Niinhän lastensuojelukoulutuksessa voidaan väittää. Tosiasiassa pysyvään huostaanottoon riittää sosiaalityöntekijän perustelematon väite, että se on lapsen edun mukaista. Myös sijaisperheen väitettyä kiintymyssuhdetta lapseen tarjotaan perusteeksi jopa laittomaksi todetun huostaanoton jatkamiselle.

Lastensuojelukoulutuksia Suomessa järjestävät muuten todella oudot ihmisoikeus- ja oikeusturvarikkomuksistaan tunnetut tahot, joista monilla on ollut lehdistön lisäksi avikin kimpussaan. Kouluttajina toimivat ainakin vääryyskirjassakin esitelty pysyvän huostaanoton puolestapuhuja, as- lasten turhiin huostaanottoihin kannustava Palmenialainen ja tietosuojarikkomuksista ja valheellisista kirjauksista ja lausunnoista kiinnijääneet turhia huostia ajaneet sosiaalityöntekijät.

Peukkusääntönä voisi pitää, että kokemuksellaan ja jengijäsenyyksillään (yhteyksillään järjestäytyneeseen lapsikauppaan)leveilevällä kouluttajalla on aina kontollaan useita lastensuojelurikoksia mutta virallinen kantelu tai huomautus on tullut vain muutamasta. Jos normaalissa rikollisuudessa pätee 1. kiinnijääminen 7. rikoksesta , jonka jälkeen rikostelu vaikeutuu lastensuojelussa kiinni ei jää välttämättä sadannellakaan kerralla ja toistuvaisrikollisuudesta ei seuraa rangaistus vaan yleensä kollegoiden(kanssarikollisten) antama lohdutuspalkinto "pitkäaikaisesta arvokkaasta lastensuojelutyöstä".
Mikään virhe, rikos tai laittomuus- paitsi hakijan (itse)murha - ei tunnu Suomessa estävän asiantuntijaksi itsensä julistaneen viranhakijan uudelleenvalintaa.

Jos olet oikeasti kiinnostunut kouluttajan uskottavuudesta tai eturyhmistä, ota selvää järjestö- ja hallitusjäsenyyksistä, osakkuuksista ja pesteistä.
Koska Suomessa lastensuojelijoiksi itseään nimittäviä eivät koske mitkään jääviys-, vastuu- tai korvaussäädökset he yleensä esittelevät typeryyksiään ja eturyhmiään avoimesti ja oma-aloitteisesti jonkin ammattilehden tai hyväntekeväisyyskustanteen sivuilla.

Perusturvarikollisille jopa 15 vuoden irtisanomissuoja

Ei riitä, että sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään jääviys-, vastuu- tai korvaussäädöksiä toimissaan eikä heidän pätevyyttään tai toimiensa laillisuutta valvo kukaan. Heidän ei myöskään tarvitse alistaa päätöksiään normaaleilla oikeusvaltioperiaatteilla toimivien tuomioistuinten hyväksyttäviksi vaan päätökset siunaa automaattisesti hallintoviranomaisten oma lumeoikeus eli hallinto- oikeus.

Kuntien yhdistyminen tarjoaa moninkertaisille perusturvarikollisille uuden lisäsuojan, jopa 15 vuoden irtisanomissuojan. Eli sama tantta voi terrorisoida asiakkaita jopa 15 vuotta kenenkään puuttumatta asiaan.

"Irtisanomissuojien ketju

Kreikka-taivastelun keskellä putkahtaa julki tietoja siitä, että kummalliset edut osataan myös Suomessa. Eikä aina ole kyse työsuhdeasunnoilla mässäilevistä suuryritysten johtajista.
Kreikka-tasoa on myös suomalaisen kuntatyöntekijän irtisanomissuoja. Kun kuntia pannaan yhteen, kunnan viranhaltija saa viiden vuoden irtisanomissuojan.

Eikä siinä kaikki:erilaisten liitosten ketjuuntuessa myös irtisanomissuoja ketjuuntuu.
Niinpä toistuvat kuntaliitokset sekä erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamiset voivat kerryttää henkilöstölle jopa 15 vuoden irtisanomissuojan. Esimerkiksi kaksi kuntaliitosta kokeneella Loimaalla ja Pöytyällä syntyi tilanne, jossa kuntien pitkäaikaiset työntekijät nauttivat yhdeksän vuoden suoja-ajasta."
http://www.talouselama.fi/uutiset/miksi pilkata kreikkaa katsokaa naita leskien ja kuntavirkailijoiden superetuja/a2089173

"Suomen kuntiin on pesiytynyt parasiitti ja osakkeenomistajien raha-automaatti.
Lastensuojeluyritysten hieno ja mahtipontinen ”bisnes” ei ole liiketoimintaa ja yritystoimintaa. Se on elämistä sataprosenttisesti rahalla, jonka maksaa kunta.
Uhkea yritys elää siis sillä, että se saa Suomen kunnilta toimeentulotukea.Ja raha, jonka kunta maksaa yritykselle, on lähes sataprosenttisesti verotuloja.

Lastensuojelun sijaishuoltoa (=laitospaikkoja) myyvä Mehiläinen Oy on virittänyt veronmaksajien rahavirran alle haavin auki. Julkista rahaa sataa saavikaupalla. Se on rahaa, jolla rahoitetaan lakisääteisiä kunnallisia peruspalveluita.

Lasten sijaishuolto (itse hoito, hoitovuorokaudet) maksaa vuodessa yli puoli miljardia euroa. Siitä ja muusta kunnallisen lastensuojelun räpiköinnistä aiheutuvat sivukulut saattavat olla vähintään saman verran.
Yritykset ovat olleet rakentamassa Suomeen rahantekoautomaattia, lapsikauppaa. Sosiaalityöntekijä voi milloin tahansa millä tahansa perusteella saalistaa lapsen kiireellisesti huostaan. Lapsi kyyditetään poliisin avustamana pois kodistaan, laitokseen. Siinä se, koko bisnes yksinkertaisuudessaan.

Lapsen kyyditykseen ei tarvitse olla mitään syytä; riittää, että sosiaalityöntekijälle on kateellisen naapurin tai vallanhimoisen (tai jostain syystä kostonhaluisen) lapsiammattilaisen tekemässä lastensuojeluilmoituksessa syötetty jokin epäily.
Oikeusturvan kanssa tällä työskentelyllä ei ole enää mitään tekemistä. Mutta sitä ei kukaan pohdi; lapsikauppa on jo ehtinyt paisua niin mittavaksi toimijaksi Suomessa.

Sektorijohtaja Jussila kävi hyrisemässä onneaan television Silminnäkijä-ohjelmassa ”Huostaanotettu bisnes” (tv-2, 8.2.2012). Aihe on synkeä ja raskaiden ristiriitojen kuormittama, mutta Jussila vain hymyili leveästi. Jussilan virnistelyä katsoivat kodeissaan ne vanhemmat ja lasten muut läheiset, jotka ovat kokeneet elämänsä törkeimmät oikeusturvaloukkaukset juuri kunnallisessa lastensuojelussa. Heitä on Suomessa paljon.

Lastensuojelun sijaishuollon kaupittelussa ei tunnetusti ole mitään suorituspaineita, varma raha virtaa sisään vaikka ei itse ponnisteltaisi lainkaan.
Jussilan tulevaisuudenuskoa omaan puuhailuun lisää sekin, että hän tietää kuinka Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja. Verottaja ei pääse käsiksi Mehiläinen Oy:n rahoihin (esim. KSML pääkirjoitus 17.11.2011). Suomen kuntien sosiaalityöntekijät kantavat säkeittäin kuntalaisten verorahoja Mehiläiseen, joka ei halua noudattaa edes yhteiskunnan pelisääntöjä.
Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.

Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).

Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka. 

Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita. Ja vähintäänkin vierasta paikkakuntaa, jonne kunta on kyydittänyt huostaanottamansa lapset hoidettaviksi.
Mehiläinen Oy on nykymuodossaan vain rahastamassa Suomea.Eikä se ole edes suomalainen, sillä se ei ole suomalaisessa omistuksessa. Se on ruÅtsalainen. Emoyhtiö on ruotsalainen Ambea AB.

Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas. Kun taas kuntien sosiaalityöntekijöiden oma palkka rahoitetaan veroja keräämällä. 

Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain. 
http://kaisaruokamo.blogspot.com/

Oudoin kuulemani väittämä on , että koulutetun sosiaalityöntekijän palkkaaminen vähentäisi huostaanottoja.
Ei vähennä, vaan lisää.

Yhteiskunnalle ja kansantaloudelle aiheutuu valtavia moninkertaisia kustannuksia kun ensin valtion varoin koulutettu virkamies tehtailee lapset ja perheet työelämästä syrjäyttäviä ja eläköittäviä turhia ja kalliita huostaanottoja, ja tästä julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta ( laitoshoito n. 100 000 euroa vuodessa per lapsi) saadut verotulot siirretään ulkomaisiin veroparatiiseihin. Mikäli sosiaalityöntekijöiden vastuusäädöksille, koulutukselle ja asenteille ei tehdä jotain, inhimillinen ja taloudellinen hävikki vain pahenee.

Nyt kun osa yliopistorahoituksesta ja myös lastensuojelun kurssi- ja koulutustarjonnasta tulee yksityisiltä lapsibisnestoimijoilta, joiden palvelukseen sosiaalityöntekijät tähtäävät, odotettavissa on vain asenteiden koventumista ja lisää huostaanottoja.

Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoja ovat:

-taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
-uhrien eristäminen muusta maailmasta
-perhesiteiden katkaisu
-tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
-syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
-salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

Näistä pahamaineisten lahkojen vallankäyttökeinoista on tullut lastensuojelun normaalikäytäntöjä, joiden harjoittamisesta saa vielä palkkaa!

Lahkon vaatiman elämäntavan suggestiivisia elementtejä ovat:
-kauniit rituaalien nimet ( vanhemmuuden tuki, moniammatillinen yhteistyö, sijoitus, tukitoimi)
-toisto: lapsen etu, lapsen osallisuus
-ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena - riskidiskurssi
-eristäytyminen muusta yhteiskunnasta- yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua " riskiperheistä"
-uudet nimet vallankäytölle: erityinen huolenpito, kehittäminen, turvaistaminen
-negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
-hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Lastensuojelussa tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:
- viranomaisen erehtymättömyyttä/ srk vanhimman erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- kaltoinkohtelulle ei toimivia valituskanavia kummassakaan
- ulkopuolisille ( medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Lastensuojelijat selittävät ja perustelevat laitonta toimintaansa ja epäeettisiä prosessejaan lähes aina välttämättömyydellä ja pakolla. Henkilökohtainen rajaton ja valvomaton mielivalta yritetään naamioida julkisen vallankäytön pakoksi tai jopa oikeushyväksi, kuten Naantalin sosiaalityön johtaja Jutta Merilahti teki.
"Naantalin sosiaalityönjohtaja Jutta Merilahti katsoo, että Naantali on jakanut kaupunkilaisille oikeushyvää, kun sosiaalityöntekijät ovat perusteetta käyneet ryöväämässä lapset pois perheistään. Merilahti on tyytyväinen, kun hän sai kyyditettyä kaksivuotiaan pikkulapsen lastenkotibisneksen syliin. Naantali kiirehti tekemään taaperosta yrityksen asiakkaan. Suomalaisen sosiaalityön ja lastensuojelun linjana on, että sosiaalityöntekijät työntävät rahaa kottikärryillä lapsikaupan yrityksiin." yhteiskuntakriittinen feministi- blogi

Tyypillistä lastensuojelijan puhetta on :Jouduimme ottamaan huostaan jotta, meidän oli pakko koska jne.

Amerikkalaisprofessori Jeff Hancockin mukaan psykopaatit kertoivat tarinansa niin, että heidän oli pakko tehdä rikos saavuttaakseen tietyn tavoitteen.

Lastensuojelu on omaksunut psykopaatin logiikan: päämäärä pyhittää ja oikeuttaa keinot. On helppo nähdä , miksi juuri humanismista on tullut kirosana lastensuojelussa. Humanistinen etiikka toisin kuin lastensuojelun etiikka on periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja. Humanisti ei hyväksyisi mieli- tai väkivaltaa, vaikka se tapahtuisi lapsen edun nimissä.

Lastensuojelun kouluttaja- tohtori kertoi lastensuojelupäivillä että miten humanistinen ihmiskäsitys "luo muureja perheen ympärille", joita nyt pitäisi viranomaisten uskaltaa särkeä, "pahuuden" löytämiseksi. "

Mielestäni olisi jo aiheellista särkeä lastensuojelijoiksi itseään kutsuvien perusturvarikollisten byrokraattisen kaikkivoipaisuuden ja koskemattomuuden muurit ; laittaa sosiaalialalle psykopaattiseulat ja määrätä kaikille ammatinharjoittajille edes jonkinlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet lastensuojelun tyyppirikoksista esim. valheellisista asiakaskirjauksista, asiakasta puoltavien dokumenttien ja todisteiden manipuloimisesta, panttaamisesta, kätkemisestä ja hävittämisestä, lasten ja vanhempien vieraannuttamisyrityksistä . sijaishuoltolaitosten valvonnan , sukulaissijoitusten ja perheenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä.

"Huostaanotoissa ei ole kyse julkisesta ja laillisesta vallankäytöstä vaan valitettavan usein lainvastaisesta yksityisestä mielivallankäytöstä . "

"Huostaanotto on initaatioriitti, jonka kautta valitaan oma etu- ja viiteryhmä ja sitoudutaan toisiin vallanpitäjiin, ..."


Todellakin, voi sanoa että kyse on yksityisestä (suljetussa piirissä, ummehtuneessa pirtissä toimivasta) vallankäytöstä. Ja sellaiseen ei kukaan halua sekaantua.

Hyviä havaintoja ja kiteytyksiä tämän keskustelun aloittajalla!! Mielenkiintoisia ajatuksia, energistä tekstiä!

Lapinlahtea kannattaisi tarkastella.