Onko utopistinen "onnellinen parisuhde" mukamas välttämätön?
Luulisin, että helpommaksi ja jopa pidemmällä tähtäimellä nautinnollisemmaksi koituisi eläminen yksin, kun ei tarvitsisi huolehtia kuin ainoastaan itsestään ja keskittyä vain omien harrastusten ja mielenkiintojen toteuttamiseen. Kysehän on aina ja ikuisesti vain asennoitumisesta.
Ottakaa kantaa!
(Ennen kenenkään tekstini perusteella muodostuvaa kyökkipsykoanalyysiä haluan kertoa, että minulla on kavereita, olen mielestäni ihan ok näköinen ja olen kaiken kaikkiaan varsin hyväntahtoinen tyyppi. En vain ole paljoa elämäni aikana seurustellut enkä varmaan tule niin tekemään jatkossakaan.)
Yksinelo on sopeutumiskysymys?
yksinäinenihmissusi
16
300
Vastaukset
Ylensä sanotaan, ettei mikään voita hyvää parisuhdetta, mutta parempi yksin kuin paskassa suhteessa. Ja tuo pitää ainakin minun kohdallani paikkansa.
Uskon tosin, että on niin erakkoluonteisia ihmisiä, joiden onnellisuus ei lisääntyisi edes hyvässä suhteessa. Vaan uskon heidän olevan marginaalinen vähemmistö ihmisistä. Enemmistö kun kuitenkin kaipaa seuraa, läheisyyttä, seksiä ja elämänsä jakamista jonkun läheisen kanssa.- 23
"Enemmistö kun kuitenkin kaipaa seuraa, läheisyyttä, seksiä ja elämänsä jakamista jonkun läheisen kanssa."
Olen samaa mieltä, mutta uskon, että erakoksi tavallaan kasvetaan olosuhteiden edessä. Itse olen melko onnellinen sinkkueläjä, vaikkakin välillä kaipaan läheisyyttä, seksiä, asioiden jakamista,.. Kuitenkin tiedän kuinka vaikeaa ja epätodennäköistä hyvän kumppanin löytäminen olisi. Näin olen oppinut työntämään kaipuuni syrjempään. Joillekin nuo luetellut asiat ovat elämän perustarpeita, sinkkueläjälle päiväunelmia.
- 23
"Onnellinen parisuhde" ei ole välttämätön. Se on ihanne, ainakin länsimaissa. Ihminen on monimutoinen ja sopeutuva myös sosiaalisten suhteiden osalta. Ajattelen kuitenkin, että osa väestä ei oikeasti kykenisi elämään yksin. Heille suhteet ovat yhtä kuin hengitysilma.
- eiutopiaaonnellparis
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla edes yksi läheinen ihminen ja parastahan se olisi, jos vielä rakkausuhde sellaiseen ihmiseen :))
- hyväksyä_vai_alistua
Usein se kuitenkin menee niin, ettei todellisuus vastaa toiveita niin sinkkuna olossa kuin parisuhteissa, jolloin ihminen onnistuu tekemään itsestään ikuisesti tyytymättömän. Sinkkuna haaveilee jostain autuudesta toisen kanssa ja suhteessa haaveilee sinkkuuden vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Kierre on loputon. Sinkkuna oleminen vaatii kuitenkin vähemmän ponnisteluja, niin miksei silloin kannattaisi opetella sopeutumista siihen ensiksi ja jos voimavarat sattuvat riittämään, kokeilee sitten sitä parisuhdetta myöhemmin uudelleen?
- eiutopiaaonnellparis
Näinhän se on tuo ajoittainen halajaminen siihen toiseen tilaan varsinkin huonoina hetkinä. "Onnellisessa" parisuhteessa sen oikean kanssa ja iän myötä viisastuessa noita haluja syntyy harvemmin.
- -TSS-
Minä uskon, että kun on asunut vuosikausia yksin niin siihen tilanteeseen ikäänkuin jämähtää; Siitä tulee ainoa oikea elämäntapa. Aikarajoja on hankala asetella mutta jos yli 10v on yhtämittaisesti yksin asunut niin ei sitä koskaan sopeutuisi kenenkään kanssa saman katon alla asumaan.
- mitäelämältäkukintah
Jotkut jämähtävät ja toiset haluavat sen itselle sopivan ja oikean tuntien ja tietäen suhteen toimivan suurimmalta osin. Jämähtäjät ovat niitä henkisesti laiskistuneita ehkä jopa tylsistyneitä personia, itsekkäitäkin. Mitähän tapahtuisi, jos jämähtäjän eteen tupsahtaisi lähes täydellisesti se oikea ja tunne olisi molemmin puolinen, voisi mieli muuttua :))
- -TSS-
Luulenpa, että jämähtäjä on vuosien varrella joko täydellisesti vakuuttunut tottumansa elämäntavan paremmuudesta tai sitten jos jämähtäjä edelleen etsii suhdetta nin vuosien varrella on kehittynyt suhteesta niin ruusuiset kuvitelmat, että kukaan oikea ihminen ei sellaisia odotuksia pystyisi täyttämään.
Siks toisekseen, vuosikaudet aikuisikäisenä yksin asunut mies on useimmille naisille lähes totaalinen turn-off. -TSS- kirjoitti:
Luulenpa, että jämähtäjä on vuosien varrella joko täydellisesti vakuuttunut tottumansa elämäntavan paremmuudesta tai sitten jos jämähtäjä edelleen etsii suhdetta nin vuosien varrella on kehittynyt suhteesta niin ruusuiset kuvitelmat, että kukaan oikea ihminen ei sellaisia odotuksia pystyisi täyttämään.
Siks toisekseen, vuosikaudet aikuisikäisenä yksin asunut mies on useimmille naisille lähes totaalinen turn-off.Ja poikkeus vahvistaa säännön...Ystäväni (kylläkin nainen) oli yli kolmikymppiseksi sinkku ja kaikissa miehissä tuntui olevan jotain vikaa. Suhteet eivät muutamaa kuukautta pidempään kestäneet. Yhteen ei ollut kenenkään kanssa muuttanut. Halusi kuitenkin kovasti parisuhdetta ja tuossa muutama vuosi sitten löysikin mukavan miehen. Ovat nyt asuneet yhdessä 5v ja ostaneet yhteisen kämpän.
Jämähtäjän kohdalla ratkaisevaa lienee halu löytää kumppani ja kyky sopeutua parisuhteen sääntöihin. Ikisinkkuus odottaa täydellisen kumppanin & täydellisen parisuhteen etsijää.- -TSS-
helmi-71 kirjoitti:
Ja poikkeus vahvistaa säännön...Ystäväni (kylläkin nainen) oli yli kolmikymppiseksi sinkku ja kaikissa miehissä tuntui olevan jotain vikaa. Suhteet eivät muutamaa kuukautta pidempään kestäneet. Yhteen ei ollut kenenkään kanssa muuttanut. Halusi kuitenkin kovasti parisuhdetta ja tuossa muutama vuosi sitten löysikin mukavan miehen. Ovat nyt asuneet yhdessä 5v ja ostaneet yhteisen kämpän.
Jämähtäjän kohdalla ratkaisevaa lienee halu löytää kumppani ja kyky sopeutua parisuhteen sääntöihin. Ikisinkkuus odottaa täydellisen kumppanin & täydellisen parisuhteen etsijää.Tiedän, että tämä on klisee mutta näissä asioissa miehilleja naisille on aivan eri pelisäännöt. Olen itsekin kuullut kuinka vuosiakin yksin asuneet naiset ovat löytäneet elämänkumppanin. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta että yli 30v koko aikuisikänsä yksin asunut mies olisi elämänkumppania enää löytänyt.
Jos mies ei kuitenkaan ole ollut mikään peräkammarinpoika vaan on muuttanut pois lapsuudenkotoaan siinä 18-21v paikkeilla niinkuin normaalit miehet tekevät niin kun 40v häämöttää niin saattaa hyvinkin olla jo 20v yksinasumista takana. Siinä on niin jämähtänyt sihen olotilaan että siihen ei enää muutosta edes haluta jo pelkästään senkin takia, että jos noin kauan on yksin asunut niin silloin on pitänyt kehittää sellainen ajatusmaailmakin, että noin asioiden pitä ollakin ja vaihtoehtoa ei ole.
Toisekseen, noin kauan yksin asunut ei muutenkaan edes sopeutuisi enää kenenkään toisen kanssa asumaan ja ottamaan muitakin huomioon kuin itsensä. Kyllä itsekseen asuessa ihminen muuttuu itsekeskeiseksi, ihan kuka tahansa. - tunnen miehiäkin :)
-TSS- kirjoitti:
Tiedän, että tämä on klisee mutta näissä asioissa miehilleja naisille on aivan eri pelisäännöt. Olen itsekin kuullut kuinka vuosiakin yksin asuneet naiset ovat löytäneet elämänkumppanin. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään tapauksesta että yli 30v koko aikuisikänsä yksin asunut mies olisi elämänkumppania enää löytänyt.
Jos mies ei kuitenkaan ole ollut mikään peräkammarinpoika vaan on muuttanut pois lapsuudenkotoaan siinä 18-21v paikkeilla niinkuin normaalit miehet tekevät niin kun 40v häämöttää niin saattaa hyvinkin olla jo 20v yksinasumista takana. Siinä on niin jämähtänyt sihen olotilaan että siihen ei enää muutosta edes haluta jo pelkästään senkin takia, että jos noin kauan on yksin asunut niin silloin on pitänyt kehittää sellainen ajatusmaailmakin, että noin asioiden pitä ollakin ja vaihtoehtoa ei ole.
Toisekseen, noin kauan yksin asunut ei muutenkaan edes sopeutuisi enää kenenkään toisen kanssa asumaan ja ottamaan muitakin huomioon kuin itsensä. Kyllä itsekseen asuessa ihminen muuttuu itsekeskeiseksi, ihan kuka tahansa.Minä olen kuullut miehistäkin! Tiedän jopa yhden äidin helmoissa yli 30-vuotiaaksi asuneen, joka kirjaimellisesti kotoa haettiin. Tosin, en kyllä alkaisi laskemaan sen sattuman varaan, mutta todellakin heitä on.
Ihminen kyllä jämähtää ja naiset ovat joustavampia suurimmaksi osaksi ihan luonnostaan. Siis he voivat siksi muuttaa helpommin pitkänkin yksinasumisen yhdessäasumiseksi, se lienee jotenkin luonnollista. Naisilla on joskus jopa omaksi parhaakseen liian hyvä sopeutumiskyky... Toki joillain miehilläkin, mutta enemmän naisilla. Näin olen siis katsellut asiaa, en kyllä takaa, että se näin on aina, näin vaan olen itse nähnyt.
Mä olen itse huomannut että ei mulla ole ruusuisia kuvitelmia, vaan niillä ketä yritän tapailla. Tuntuu, että on niin lapsellisen romanttisia kuvitelmia parisuhteesta, että en ihmettele yhtään ettei suhteet onnistu: minua ei edes se leikki kiinnosta, kun tiedän varsin hyvin, etten ole täydellinen. Edes alkuhuumassa. Mutta näillä, kenellä haku on päällä on joka ikinen kerta jotain maagista tapahtumassa.
Olen useamman kerran kuullut "näin ei ole koskaan käynyt" ja mitä vielä, ainutlaatuisen syviä tunteita, keksitään kohtaamiseen jotain maagisuutta, nähdään toisessa vain hyvää, luullaan että tunnetaan se 2 kk:n jälkeen, mitään huonoja edes selkeitä hälytysmerkkejä ei nähdä, ja etenkin se ihmeellinen satujen kaipuu niin miehillä kuin naisillakin estää koko suhteen aidon kehittymisen. Kavereissa tuntuu ihan naurettavallta, että kun tunnen heidän koko historiansa ja he auliisti siitä aina kertovat, niin miten he voivat selittää kirkkain silmin, miten "tällaista ei ole koskaan ollut", kun minä muistan ihan selkeästi että edelliselläkin kerralla oli???? En sano siitä tietenkään, mutta tuntuu, että he eivät edes halua elää todellisuudessa.
Toinen ei muutu syyksi elää, hänestä ei tule koko elämän täyttäjää eikä maagista taruolentoa. Siksi minulla ei ole suhdetta, että minusta kuvitellaan joka kerran näin (siis tähän mennessä) ja minä en ole täydellinen prinsessa, ihanista ihanin täydellinen rakkaus, joka antaa toiselle syyyn nousta aamuisin jolloin aurinkokin paistaa kauniimmin kuin koskaan, minä en halua sulautua toiseen ihmiseen ja elää siamilaisina. Minusta se koko ajatus on järjetön.
Mutta miehistä ilmeisesti ei ole. Olen ollut ties kenen "elämän suurin rakkaus" ilman että he ovat edes tunteneet minua.
Siksi, en kovin hinku ole suhdetta hankkimaan.
Ja olen onnellinen yksin, tykkään omasta tilastani, omista harrastuksistani ja omaan kavereita sekä seuraa muuten. Enkä ole kovin läheisyyden kaipuinen, enkä koe että itsetuntoni tai mikään muu olisi riippuvainen siitä, onko minulla suhdetta tai ei. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi pystynyt muiden kanssa asumaan, olen asunut useastikin. Jopa samassa huonessa aivan säyseästi monenkin muun ihmisen kanssa.
Olen onnellisessa asemassa, koska olen tyytyväinen suurimman osan aikaa. Jopa onnellinen. Elämässä kun kukaan ei ole niitä kumpaakaan koko ajan, on jo hyvä, jos on niitä yli puolet ajasta.
Yleensä ihminen tuntuu haikailevan jotain, mitä hänellä ei ole. Minulla ei ole tarvetta tämän asian osalta siihenkään. En elä pelossa jäädä lapsettomaksi tai koe tarvetta tehdä kuten kuuluu. Enkä piittaa siitä, mitä muut minusta puhuvat. Olen siis hyvin onnekas ihminen ja sinkkuus on minulle siunaus.
Ehkä jonain päivänä kohtaan jonkun kyynikon, joka saa minut hurmattua, mutta tuskin ;)
- 20+1
Itse en ole koskaan asunut yksin, ensin kotona ja sitten teinistä lähtien tyttöystävän, myöhemmin vaimon kanssa.
En siis tiedä millaista on asua yksin.
Huomaan että minusta on jo hyvin varhaisessa vaiheessa tullut läheisriippuvainen jonka täytyy aina olla ja asua jonkun naaraspuolisen kanssa.
Rakkaudesta siinä ei missään nimessä enää ole kysymys.
Nytkin eroaisin hyvin mielelläni mutta läheisriippuvaisesta luonteestani johtuen vain haaveilen erosta ja yksin asumisesta.
Osaan kaikki yksinasumisen toimet, pyykinpesut, tiskaukset, siivoamiset, remontoinnit -sekaä asunnon että auton. Olen tavallaan siinä sivussa opetellut kaiken sillä että jospa joskus olisin ihan omillani, ei ketään nurkissa pyörimässä.
Tiedä tuleeko tästä haaveestani koskaan totta, aina näyttää noita naisia ympärillä pyörivän.
Mutta onhan se kiva haaveilla.
En tiedä olenko onnellinen vaimon kanssa asuessani, ilmeisesti en koska haaveilen toisenlaisesta vapaammasta elämästä.
En tiedä olisinko onnellinen yksin asuessani, se on vain haave.
Tämmöistä tämä sitten on. Utopistinen "onnellinen parisuhde" ei ole missään nimessä välttämätön.
Useimmille kuitenkin hyvä ja lämmin parisuhde, kaikkien hyvien ja huonojen puolien kanssa, on tavoiteltava olotila. Parisuhde on taitolaji, jossa joutuu tekemään kompromisseja ja joustamaan useissa tilanteissa. Sinkkuilu on helpompaa siinä mielessä, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ei ole sitä toista ihmistä, joka pitää huomioida menemisissään ja tekemisissään. Mutta ei ole sitten myöskään sitä fyysistä ja psyykkistä läheisyyttä.
Tällä hetkellä itse nautin juuri tuosta omasta vapaudesta tehtyäni 15 vuotta kompromisseja. Lienee siis myös hieman elämänvaihekysymyskin tuo "kumpi parempi".- lonewolf 86
Yksinelo, kuten parisuhdekin, on valinta. Itse en oo koskaan ollut parisuhteessa saatikka rakastunut, mutta uskon yksilöllisyyteen ja siihen, että ihminen voi olla onnellinen jos pystyy vilpittömästi kuuntelemaan omaa sisintään ja tekemään omat ratkaisunsa sen mukaisesti. En oo pyörinyt tällä palstalla kauheen pitkään, mut mun mielestä noi kaikki atm-yleistykset sun muut on suoraan sanottuna lapsellisia.
Sitäpaitsi koko käsitteen lienee keksinyt joku miehiin kyllästynyt, tympääntynyt tavis, joka kyllä kykenee pätemään mutta ei kuitenkaan pidemmän päälle ymmärrä ihmisen psyykettä ja on muutenkin suvaitsematon mm. introverttejä kohtaan koska ei kykene ymmärtämään ihmisten välisiä eroavaisuuksia. Kaikilla ihmisillä on eri vahvuudet ja heikkoudet.- Busker-beggar
Kyllä noisa ATM-jutuissa on totuuden pohjaakin, näin voin itsekin keski-ikäisenä äijänä sanoa kun on tullut havainnoitua miten elämä joillakin menee ja joillakin toisilla taas ei. Ei ATM:yys mikään kohtalo ole mutta siinä mielessä erittäin vaikeata välttää tietyn vaiheen jälkeen jos asiat alkavat mennä huonoon suuntaan. Se on vähän kuin vesiliirto, jossa on vaikeata saada kontrollia uudestaan. Itseään ruokkiva kierre tavallaan.
No, kieli poskessa näitä ATM-juttuja näillä palstoilla itse ainakin kirjoittelen, ei tulisi mieleenikään ns oikeassa elämässä, esim työpaikalla alkaa näitä ATM-juttuja kertomaan.
ATM:yys on myös siinä mielessä helppo ongelma että silloin kun koko asiaa ei ajattele niin mitään ongelmaakaan ei silloin ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904302
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?382582Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1052438Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1072219Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281937- 321925
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91607Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1931602- 291588
- 791396