Olemme kaksi nuorta naista. Olemme keskustelleet yhdessä asiasta, joka koskee jokaista raskaaksi haluavaa naista. Mitä jos tietäisin saavani vammaisen lapsen. Vaikka emme tietäisi olisiko se/hän edes vaikeasti vammainen, 99% meistä tekisi abortin. Lapsen parasta me vain ajattelemme. Jokaisella on oikeus kuitenkin syntyä terveenä. Tuskin kukaan haluaa elää koko elämäänsä toisten hoidettavana tai muuten vain vaikeammin kuin muut. Emme halua lapsemme ajattelevan "MIKSI JUURI MINÄ"? Sen ei täydy olla vaihtoehto!
Vammainen lapsi = abortti
E&E
423489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
oletuksia, oletuksia... mistäs te voitte
varmasti mennä sanomaan että kehitysvammaisen
elämä olisi pelkkää surua? eihän sen tarvi olla!
he ovat saman arvoisia ihmisiä kuin me kaikki
muutkin, yhtä oikeutettuja elämään tässä samassa
maailmassa. on kovin julmaa ja itsekästä TAPPAA
lapsi sisällään vain sen vuoksi että se on
kehitysvammainen!!!
ja entäpä jos se terveenä syntynyt lapsi vammautuu
myöhemmin. Tapetaan pois kitumasta? Itse olette
toki tehneet hoitotestamentin, että jos joskus
vammaudutte, toivotte armomurhaa? Mikä on tämä
vamman kriteeri, onko esim. 6 sormea jo abortin
paikka? Toivottavasti pian keksitään myös testit
joilla nähdään ennen syntymää, tuleeko lapsesta
mahd. tyhmä, ruma tms. Ettei vaan tarvitsisi kärsiä
siitä että on erilainen kuin muut. Nuoria olette
selvästikin kovin.
itse oli ensimmäisen raskauteni aikana
riskiryhmässä synnyttää sairas lapsi.olin ns.
teiniäiti.kummankaan kohdalla en silti käynyt edes
neuvolan järjestämässä seulonta verikokeessa. on
otettava jokainen vastaan yksilönä. tuli mitä
tuli, ei lapsikaan voi valita vanhempiaan ja harva
meistä on täydellinen.
..alkuteksti. Edelleenkin: jos tietäisimme
saavamme vammaisen lapsen (tarkoittaen melkolailla
vammaista, ei esim. 6-sormista tai muuten
henkisesti tervettä, vaan sellaista, joka ei tästä
elämän menosta tule mitään tajuamaan..) Turhaa
piikittelyä ja ironisointia haluamasi "testit", et
mitä ilmeisimmin edes halunnut tajuta
kirjoituksemme pointtia. Ei siitä tarvitse kärsiä
että on erilainen kuin muut, vaan ettei tarvitse
kärsiä itsessään. "Nuoria olette selvästikin
kovin." Itseasiassa, luultavasti vanhempia kuin
sinä itse.
Ei teistä keskustelua saa provosoitua esiin
kirveelläkään:-). Toki teillä on oikeus aborttilain
perusteellakin mielipiteeseenne, ja abortti on
minustakin parempi vaihtoehto kuin saada lapsi,
jota ei halua. Ei kukaan myöskään tahdo lapsensa
kärsivän. Tahtomaanne testiä, joka osoittaisi
lapsen olevan sellainen, "joka ei tästä elämän
menosta tule mitään tajuamaan" ei kuitenkaan ole
olemassakaan. Sikiöseulontoihin "jää" useimmiten
esim. kohonneita riskejä Downin syndroomaan, ja
kaikki tuntemani Down -ihmiset ovat kylläkin
sopeutuvaisempia ja positiivisempia ihmisiä kuin
vaikkapa allekirjoittanut itse. Missä raja siis
mielestänne kulkee, Down, CP, dysfasia..?!
Lisäksi ei mikään eikä kukaan voi taata lapselle
"oikeutta syntyä terveenä", saati kasvaa terveenä.
Jos tätä tosiasiaa ei kykene hyväksymään,
kannattanee ne äitiyshaaveet hylätä kokonaan.
Saattaisi noin jyrkillä asenteilla olla
kohtuuttoman vaikeaa selvitä oman lapsen
mahdollisista vaikeista sairauksista.
Ymmärrän kyllä aiheen ajankohtaisuuden teille,
koska olette siis minua vanhempia, on teidän
iässänne vammaisen lapsen syntymisen
todennäköisyyskin jo hälyttävästi kohonnut :-D.
Aborttiko on parempi vaihtoehto, kuin saada
lapsi, jota ei halua? Voi PIRU ja PERKELE! Murha
on parempi, kuin joutua vankilaan - tietenkin.
Abortti ei ole todellakaan ole MITÄÄN vaitoehtoa
parempi! Nukutetaanko vatsan turvassa olevaa
pienokaista edes ennen silpomista? TOIVOTTAVASTI
niin, että kuolema olisi edes kivuton! LÄÄKÄRIT
VASTATKAA! Mutta, mitä vaihtoehtoa parempi murha
on? Elämänkunnioitus on Sinulta täysin hukassa.
Hirveää!
Abortille on yhteiskunnan kehitettävä oikea
vaihtoehto, joka on vauvojen luovutus niiltä,
jotka eivät omaakaan lastansa halua pitää niille,
jotka haluaisivat, vaan eivät voi omaa lasta
saada. T E H K Ä Ä H Y V Ä T I H M I S E T
J O T A I N ETTEI TÄMÄ JATKU NÄIN ! ! !
sama Maukka joka kirjottelee tonne seksipalstalle
ja pökkii pässiä??? Taidat olla todella
persoonallisuuushäiriöinen. Vai oletko
sunnuntaisin kirkossa käyvä hyvä ihminen ja
arkisin vittuleva skitso????
minulla on ns."vammainen"veli eikä hän ole
koskaan kärsinyt vammastaan sen takia ettei itse
hyväksyisi itseään vaan lähinnä sen takia miten
muut suhtautuvat häneen,eli juuri tuollaset
ihmiset kuin sinä joka ajattelet että nämä
kyseiset ihmiset ei tajua maailman menosta mitään
(niin kuin kommentoit!)ovat se ongelma ei itse
vamma!!
minulla on sama minun sikoni on 33 vuotias ja
kärsii enempi ulkopuolisita ihmisitä mutta
minusta hänellä on sydän paikalaan hänellä lievä
liikunta esteisyys.
satuima uudelleen tänne ja luin kommenttejanne
uusiin viesteihin.tämä koko keskustelu taitaa olla
teillä vain ihmisten härnäämistä.kokeilemista
kuinka pitkälle voi mennä. muistakaa äitin
herkkyys olipa heidän lapsensa poikkeava tai ei.
jokaisella toki on oikeus mielipiteeseen mutta
etenkään negätiivisista ei kannattaisi huudella
niin kovasti. jos olette jo niin vanhoja kun
kehutte niin mikähän se ikä mahtaa olla.
toimintanne ei ainakaan puhu sen puolesta.
Mitkään seulonnat ja tutkimukset eivät ole
sataprosenttisia. Olen kuullut monta tapausta,
joissa on epäilty lapsen olevan vammainen, mutta
onkin syntynyt aivan terve lapsi! Saattaisit siis
heittää sairaalan roskikseen aivan terveen pienen
ihmisen! Oletko valmis ottamaan sen riskin?
Oletetaan sitten, että saisit vammaisen lapsen.
Mitä sitten? Sinä voit saada niin paljon
rikkautta elämääsi sitä kautta, että et
tiedäkään. Ehkä tarvitset niitä kokemuksia
kehittyäksesi ja kasvaaksesi ihmisenä. Muista,
että vammainen lapsi on myös Jumalan lapsi ja
Hänelle erityisen rakas. Voitko siis asettua
Jumalan asemaan päättämään kuka tänne maan päälle
saa tulla ja kuka ei?
Siis eihän lapsesi tule ajattelemaan "MIKSI JUURI
MINÄ", vaan ne ovat sinun itsekkäitä ajatuksiasi,
että miksi juuri MINUN lapseni. Älkää olko noin
itsekkäitä!!!
Lapsemme eivät voi valita vanhempiaan, miksi
meidän tulisi saada valita millainen lapsi
syntyy. Oli se vammainen tai ei se on kuitenkin
oma lapsi, omaa lihaa ja verta, elävä "olento",
lapsen alku. On se kamalaa kun me voimme päättää
siitä saako se elää vaiko ei. Lapsi tarvitsee
rakastavat vanhemmat, ja äitinä voi vaikuttaa
siihen millaisen lapsen elämästä tekee
lapsuusaikana ja millaiset lähtökohdat tälle
antaa. miettikääpä sitä! Abortti ei ole ratkaisu,
onko meillä oikeus päättää kun luonto hoitaa
elinkelvottomat yksilöt. Se on jo rodun
jalostusta tappaa elollinen olento!!!
Mitä ihmeen "jalostusta" se on jos yksilö ei ole
terve? Kyllä minusta terveys on tärkeä asia. Jos
on selvää että lapsi on kovin vammainen ja hänen
elämänsä tulee olemaan siksi vaikeaa, niin onhan
se oikein abortoida varhain ennenkuin siitä on
kehittynyt ihminen. Luonto ei ihmismaailmassa
päätä enää paljon mistään. Ihminen kykenee
pitämään hengissä lapsen joka on syntynyt
huomattavasti liian aikaisin. Luonnossa sellainen
ei olisi mahdollista.
Onko vammainen sitten "sairas"? Kokeekohan vaikkapa Turnerin oireyhtymän omaava henkilö automaattisesti olevansa "sairas"? Tai jos vaikka lapsi onkin sairas, hänellä on odotettavissa esimerkiksi sydänvika tai suolisto-ongelmia, niin deleteä vain? En ole tavannut YHTÄÄN täysin tervettä lasta, sillä toki on eroa onko lapsella korvatulehduksia tai maitoallergia vai laaja-alainen kehitysvamma, mutta kuka sen päättää, että missä kulkee "niin sairaan" raja ettei kannata elää? Tällä hetkellä jokainen odottaja itse, mutta onko se sitten oikein... njaah, en tiedä.
mielestäni vammaisuus ei todellakaan ole este
hyvälle ja kokemusrikkaalle elämälle.
olen itse hoitoalan opiskelija ja nähnyt paljon
erilaisia vammaisia ihmisiä ja monet heistä ovat
tyytyväisiä elämäänsä. vammainen ihminen voi
nauttia elämästään aivan samalla tavalla kuin me
ns. "normaalit" ja "terveet" ihmiset. vammaisille
on nykyään tarjolla niin paljon erilaisia
tukipalveluja, harrastuksia, heille järjestetään
leirejä, koulutuksia jne jne... ja ennenkaikkea
minut yllätti se, että myös pyörätuolissa
oleville on pystytty järjestämään eräretkeilyä,
kallioilta laskeutumista jne jne... miksi siis
vammaisuus olisi este elämälle?
mielestäni jokaiselle lapselle on annettava
mahdollisuus elämään. jokaisella meillä on oma
tarkoituksensa täälä olemiseen, Jumala on antanut
meille jokaiselle elämän, tarkoituksen elää.
Jokaisella on oikeus syntyä,vaikka lapsi olisi
vammanen hän voi silti olla onnellinen,vaikeeta
se vois olla,mutta tuskin mahdotonta...Ja onhan
vammoja erinlaisia vakavia,lieviä....
Olen itse syntynyt ns.vammaisena.
Minulla oli lonkat pois sioiltaan ja minulle
laitettiin kipsit ja loppuajasta minulla oli tuet
etten päässyt kääntämään jalkoja väärään asentoon.
Nykyään minulla on useanlaisia kiputiloja,monissa
nivelissä ynm.mutta siitä huolimatta olen
onnellinen.
Minulla on vaimo jota rakastan yli kaiken ja
pieni tyttölapsi joka saa kohta sisaren.!
Ainut mitä toivon eniten on että lapseni saisivat
kasvaa terveinä.Sukupuolella ei mulle ainaskaan
ole väliä,kunhan olisivat terveitä!
Kahden lapsen äitinä "järkyttää" lukea
voimakkaita mielipiteitä aiheesta abortti, vaikka
en sitä vastustakaan. Kuitenkin se on jokaisen
hlökohtainen asia ja siihen on varmasti
kys.hlö:llä painavat syynsä.
Ensimmäistä lastani odottaessani, hänellä
todettiin olevan sydänvika ja lääkäri suositteli
keskeytystä raskauden ollessa jo yli puolen
välin, koska hän epäili ettei vauva jaksaisi
elää. En halunnut ajatellakaan sitä vaihtoehtoa,
koska koin että jos vauva menehtyy, niin
tapahtukoon minun sylissäni (kohdussa), ei minun
tahdostani. Ja kuinka kävi. Meillä on
uhmaikäinen, sydänvikainen, 100% elämää elävä
tyttö. Vika oli autettavissa, ei poistettavissa,
mutta kukaan ei hänestä sitä edes huomaa. Näin
jälkikäteen ajateltuna, mahdollinen
keskeytys...en pysty edes asiaa ajattelemaan
loppuun. Tietenkään en olisi koskaan saanut
tietää totuutta, mutta se "tietämättömyyshän" se
juuri olisi minua lopun ikääni seurannut.
Toinen lapsemme on terve, vaikka hänkin olisi
saman vian voinut saada. Ja kumpaakin rakastan
yhtä paljon.
Vaikka abortin tekemisestä on helppo puhua (esim.
keskustelun aloittaneilla), ei se ole enää sitä
sitten, kun olet tuntenut lapsesi liikkeet
vatsassasi tai jos sinulla on jo entuudestaan
lapsi. Sitten vasta tiedät millainen on äidin
rakkaus jo syntymättömään lapseen.
Oma lapsi ei ole koskaan taakka vaikka häntä
olisi välillä raskasta hoitaa, olipa hän sitten
terve tai sairas. Eri asia on, jos vanhemmilla
itsellään on ylitsepääsemättömiä omia ongelmia...
Äidin sydän kyllä tekee tehtävänsä.
Vammaiset, esim. Downin syndroomasta kärsivät
lapset ovat yleensö avoimempia, iliisempia,
elämänhaluisempia ja hymyilevimpiä kuin terveet
lapset, näin myös aikuisilla. Ei vammaisuus aina
ole niin iso taakka. Tottakai se on vaikeaa kun
yhteiskunta on näinkin ahdasmielinen mutta mun
mielestäni vammaisuus ei oo syy aborttiin vaikken
itse vammaista lasta haluaisikaan, kukapa
haluaisi? Mä en ole mikään kiihkoilija abortin
vastustaja mutta mun mielestä siihen pitää olla
todella hyvät syyt jos tekee abortin. Eli jos on
varma ettei pysty lapsesta huolehtimaan
vastuullisesti eikä ole kykenevä luovuttamaan
silti lastaan adoptioon, ei kannata lasta
hankkia. Tai jos vetää jotain kamaa ja kaikkea
niin silloinkin abortti olisi paljon parempi
vaihtoehto kuin hakattu, kärsivä lapsi. Ja
sillee..
Kyllä vammaisillakin on oikeus elämään! Ja he
voivat elää täysin onnellista elämää. Kyse on
vain meidän asenteistamme. Jos kaikki ihmiset
suhtautuisivat vammaisiin suvaitsevaisesti, niin
varmasti heillä olisi hyvä elää. Muuuttakaa hyvät
ihmiset niitä asenteitanne, vammaisetkin ovat
ihmisiä, eivätkä YHTÄÄN huonompia!!!
Aivan hirveää. Jokaisella on OIKEUS SYNTYÄ.
Järkyttävää että jotkut todellakin eliminoivat
lapsiansa tällä tavoin. En käsitä kuinka he
voivat! Kun selviää tieto raskaudesta, eikö
silloin leviä mieleen ja kehoon onnen tunne tästä
tiedosta. Ja sitten mennäänkin ottamaan selvää
onko lapsi EHKÄ vammainen, no, ehkäkin on riski
joten jos lapsella se on kaikki onni unohtuu ja
tehdään abortti. Tosi pelottavaa kuulua siihen 1 %
joukkoon! Ymmärrän pelon.. itse joskus ajattelin,
ei edes ole kauaa siitä kun mietin josko kykenisin
edes hoitamaan vammaista lasta. En varmasti
kestäisi! Mutta nyt ajatukseni ovat muuttuneet.
Vauvakuume on. Ja en edes halua tietää onko
lapseni EHKÄ! Minä rakastan häntä, rakastan
lastani.
Olen todella iloinen, että te monet, monet äidit
ja isät olette antaneet mahdollisuuden sairaankin
lapsen syntymiselle.
Neljä kuukautta sitten minun rakas esikoispoikani
kuoli syntymän jälkeen, aivan yllättäen. Hän ei
jaksanut, oli napanuora kaulan ympärillä ja
sydänvika. Ilmeisestikin hän olisi ollut
vaikeasti sairas ja olisi tarvinnut paljon apua
ja huolenpitoa.
En antaisi hetkeäkään pois eletystä keväästä ja
raskaista kokemuksistani! Vaikka olisin tiennyt
lapseni olevan sairas jo aikaisemmin, en olisi
abortoinut!!! Hänellä oli oikeus syntyä. Elämän
arvokkuus ei riipu sen pituudesta.
Kaipaan ja rakastan lastani, suren ja itken
poikani haudan äärellä. Mikään ei häntä tuo
takaisin, mutta toivon jo uutta lasta poistamaan
surun, että menetin tavallaan vanhemmuutteni.
Iloitkaa suloisista lapsistanne, olisin minäkin
antanut vaikka mitä, jos olisin poikani saanut
pitää.
Eikö teistä muka vammainen ihminen ole
IHMINEN,siinä missä me kaikki.Olen kahden lapsen
äiti,lapset 26v ja 16v,eikä abortti raskaaksi
tultuani edes käynyt mielessäni.Koskaan ei voi
100 prosenttisesti tietää,vaikka tehtäisiin
minkälaisia kokeita tahansa raskausaika,että
lapsi siitä huolimatta syntyy terveenä.Ja
sitäpaitsi,lapsi saattaa vammautua
syntyessään,saadessaan esim.heti synnyttyään
jonkin bakteeri-tai infektiotulehduksen jne.Jos
teillä on noin jyrkkä kanta vammaisia
kohtaan,parasta kun ette hanki koskaan
lapsia,voivathan ne vammautua sitten lapsuus-ja
nuoruusiälläkin,mihin te ne sitten
laittaisitte..Käsittämätöntä puhetta
nykyaikana,saahan jokainen sanoa ja tehdä mitä
haluaa,mutta ajattelitteko ollenkaan miten
syvästi loukkaatte kirjoituksellanne
vammaisia,niin lapsia kuin
aikuisiakin.Toivottavasti teille ei koskaan satu
mitään,mikä vammauttaisi
teidät................Itselläni on terve puoliso
ja terveet lapset,ja olen asiasta erittäin
onnellinen ja kiitollinen,mutta tunnen myös
paljon vammaisia ihmisiä jotka elävät
hyvin "täyteläistä" elämää,iloineen ja
suruineen,vammastaan huolimatta.Mitäs jos tosiaan
ennenkuin itse alatte hankkia lapsia
muistaisitte,että tässä elämässä mikään muu asia
kuin KUOLEMA on varmaa!!Ei ihminen voi kaikkia
asioita itse päättää.En yleensä vastaile enkä
pahemmin kyllä lueskelekkaan näitä palstoja,mutta
nyt unettomuuden hetkellä istahdin koneen
ääreen.Kirjoituksenne oli lähinnä
tyrmistyttävä,siksi tämä kommenttini.Oliko
kyseessä koku feikki vai ajatteletteko te todella
tuollalailla?????Uskomattoman itsekästä ja
typerää!!!Vammaiset ihmiset ovat aivan yhtä
arvokkaita kuin me ns.terveet!!!!
se on. Joka suunnalla näitä alkaa olla. vaihtavat
herkeämättä nimimerkkiä, provosoivat. Turha
riidellä niitten kanssa, estävät vain keskustelun.
Mielestäni te ajattelette omaa hyvinvointianne,
ettekä lapsen PARASTA. Vammainen pystyy elämään
mielekästä elämää siinä kuin "terveetkin" se vain
usein vaatii läheisiltä ja yhteiskunnalta enemmän
ponnisteluja. Mielestäni kysymys on arvoista eikä
lapsen PARHAASTA? Asia on paljon vaikeampi kuin
lapsen PARHAASTA. En pysty ottamaan kantaa
aborttiasiaan ja olen tyytyväinen, ettei meidän
perheessä sellaista ole jouduttu pohtimaan.
Meidän perheessä ei otettu seulontatestejä vaikka
viimeisen osalta sellaista tarjottiin, ehkä se
kertoo jotain asenteesta.
PS. Olen joskus jopa hieman kateellinen
vammaisten positiivisesta elämän asenteesta.
tää just on. Helvetti mikä ryöpytys alkaa näiltä
puolustelijoilta oli kyse abortista tai homoista
jne. Itse olen kanssanne samaa mieltä ja minä
kyllä ymmärsin mitä tarkoititte vammaisuudella.
Turha rueta piikittelemään mitä lasketaan
vammaisuudeksi, esim. puuttuuko sormia jne.
Vaikeasti vammainen ei tasan tarkkaan nauti
elämästään tai ei edes ymmärrä koko elämästä ja
te sanmotte että hyvä juttu ??? Miten paljon
enemmän koko aikaista hoitoa ja stressiä
sellaisen lapsen hoitaminen vaatii vanhemmilta.
Ja kyllä jos itse joskus vammautuisin niin etten
normaaliin elämään pystyisi, vaan makaisin
tietämättömänä letkuissa, todellakin toivoisin
armomurhaa. Tästä olemme jutelleet läheisteni
kanssa ja kas kummaa, ainakin jokainen minun
läheisiini kuuluva toivoisi itselleen samaa ja
siis hyväksyisi tälläisen myös Suomeen. Ja kyllä,
ajattelen myös itseäni siinä etten synnyttäisi
vaikeasti vammaista lasta ( jos tämä olisi
tiedossa jo raskausaikana ) mutta tulevista ei
tietenkään voi tietää. Ja tuskin alkuperäisen
tekstin kirjoittaneetkaan sitä tarkoittivat että
jos lapsi myöhemmin vammautuu, hänet
tapettaisiin!!! Kyllä tämä ei ollut asian ydin,
vaan raskausajan tieto. Nyt tulee taas
roppakaupalla haukkuja ja kylmäksi ihmiseksi
leimaamista mutta enpä välitä enkä vastaa
ryöpytyksiin. Tämä on MINUN MIELIPIDE JA
SUHTAUTUMINEN ASIAAN EIKÄ SE TEIDÄN
SAIVARTELUILLA MUUTU.
Rodunjalostus on ihmisellä jopa tärkeämpää kuin
eläimillä, mutta sen tulee perustua
perintötieteeseen - ei ns. huonojen tai
epätoivottujen yksilöiden abortointiin, joka on
murha. Elämänkunnioitus tulee ennen
rodunjalostusta, mutta rodunjalostus on yhtä
tärkeää ihmissuvun säilyttämiseksi ja
kehittämiseksi!
Sanoit, että rodunjalostus on tärkeää, mutta millä
jalostaisit rotua? Vain tietynlaiset ihmiset
saavat saada lapsia? Minun mielikuvitukseni ei nyt
laukkaa, mutta kommentoisitko lisää.
Olen samaa mieltä siitä, että vain tietyt ihmiset
saisivat hankkia lapsia. Lisäksi jokaisen lasta
harkitevan(!)pitäisi anoa lupa lapsen hankintaan
ihan vaan sen takia, että jo pelkästään Suomi on
pullollaan todella pahasti häiriintyneitä lapsia
ja aikuisia joista heidän vanhempansa eivät ole
välittäneet eivätkä rakastaneet heitä. Vankilat ja
mielisairaalat täyttyvät hyvää vauhtia.
Narkomaaneita ja alkoholiongelmaisilta pitäisi
lasten hankinta kieltää täysin tai vähintään
lapset pitäisi heti synnytyksen jälkeen ottaa
huostaan ja adoptoida rakastaville ja
huolehtiville ihmisille.Mitä mieltä olette?
mun veli on vammainen ja vanhemmat tiesi siitä
mutta eivät tehneet aborttia koska rakastivat
veljeäni yhtäpaljon.
olette niitä ihmisiä jotka eivät pidä kaikkia
ihmisiä tasa-arvoisina vaan jaoittelette ihmiset
eri ryhmiin että ketkä saa ja ketkä ei saa elää
En tiedä joko teille on tämä kerrottu (en jaksa
kaikkia viestejä lukea läpi) mutta seulonnoissa
EI TODELLAKAAN tule ilmi läheskään kaikki vammat.
Yksi lievimmistä, eli downin syndrooma tulee,
mutta todella vaikeista vammoista ei tule esiin
juuri yhtään.
Tuttava sai tietää odottavansa hyvin vaikeasti
vammaista lasta vasta siinä vaiheessa kun raskaus
oli jo niin pitkällä ettei sitä saanut lain
mukaan enää keskeyttää. Lapsi kuoli vammoihinsa
heti syntymänsä jälkeen.
Mutta, lapsi eli. Tällä ihmislapsella oli oma
kohdussa eletty elämänsä. Kohdussa tekin olitte
varmasti onnellisia. Ei tällä vauvalla ollut
mitään tietoa siitä, että ihmisen keskimääräinen
elinkaari on monien vuosikymmenten pituinen vielä
syntymän jälkeenkin. Hän eli vain oman elämänsä,
vaikkakin meidän mielestämme kovin lyhyen.
Emme me voi edes sanoa etteikö hänellä olisi
ollut hyvä elämä, että hän olisi joutunut
kärsimään tai olisi jäänyt jostain paitsi. Me
emme voi tietää vaikka hän olisi ollut
keskimäärin onnellisempi kuin me kaikki yhteensä.
Luultavasti olikin.
Ei päiväperhonenkaan haaveile ikuisesta elämästä,
niin tekee vain ihminen. Yleensä aikuinen joka ei
osaa nauttia siitä elämästä joka hänelle on suotu.
mitä mieltä näistä sivustoista:
http://www.lopettakaatappaminen.info/
http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/
Sitä mieltä, että ovat täyttä propagandapaskaa
Höpö höpö. Huono provo. Prosentteineen kaikkineen :)
Täällä on taas näitä ihmisiä, joiden kokemus vammaisista rajoittuu Salattujen Elämien Roosaan. Luultavasti olette myös samoja ihmisiä, jotka tuijotatte pienintäkään säädyllisyyttä tuntematta kehitysvammaista läheistäni kuin lehmä uutta porttia. Omassa perheessäni on kehitysvammainen lapsi ja voin kertoa, että elämä vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa on huolta ja pelkoa, ilonaiheita on huomattavasti vähemmän. Monilla kehitysvammaisilla on epilepsia, joka ei todellakaan ole mikään kivuton sairaus ja voi aiheuttaa myös pahojakin tapaturmia. Jos teillä ei ole omakohtaista kokemusta kehitysvammaisen ihmisen kanssa elämisestä, niin suosittelen lämpimästi jättämään tekopyhän jeesustelun "oikeudesta elämään" ja "iloisista ja avoimista kehitysvammaisista" ja esimerkiksi kokeilemaan selviäisittekö päivääkään vaikeasti kehityvammaisen lapsen kanssa, jolla on aikuisen miehen voimat ja koko, mutta uhmaikäisen mielenlaatu. Epäilen, että saattaisitte sen jälkeen olla hieman hiljempaa noiden julistuksienne kanssa.
Olen itse vaikeavammaisena syntynyt, nyt jo aikuinen nainen. Nautin elämästäni täysillä, vaikka ei se aina pelkkää ruusuilla tanssimista olekaan.
Salpalinja: Oletteko hakenut tukea kehitysvammaisen perheenjäsenen kanssa pärjäämiseen?
Kymmenen vuotta vanha aloitus...:)
Mielestäni abortti on jokaisen oma asia ja siitäkään ei ketään saa tuomita. Itse en kykenisi kehitysvammaisesta lapsesta huolehtimaan koska Se on paljon raskaampaa kuin ns terveen lapsen kohdalla. En kuitenkaan todellakaan halveeraa kehitysvammaisia! Sen aidompia ja kultaisempia ihmisiä ei ole olemassakaan. Voi tosin olla että ns pelko kehitysvammaisen lapsen saamisesta ja hoidon ns rankkuudesta johtuu varmasti siitäkin että minulla ei vielä ole lapsia.
Kuka on se, joka voi määritellä toisen elämän arvon? Se kun ei ole määriteltävissä. Vammaisen lapsen elämä on hänen ainoa elämänsä! Emmekä oikeasti tiedä, mitä abortoiduille sieluille käy. Terveenä syntymisen "oikeutta" ei ole kenelläkään. Jos synnymme terveinä, niin kiitos Luojan, siitä voi todellakin olla kiitollinen. Mutta ei se ole "oikeutemme". Eikä meillä ole oikeutta asettaa tervettä elämää vammaisen tai sairaan yläpuolelle. Elämän arvo ei ole mitattavissa. Et voi tietää, mitä Jumala on suunnitellut syntyvän vammaisen lapsen sielun varalle. Hänen elämänsä saattaa olla merkittävämpi kuin kukaan meistä osaa kuvitella. Sanotaan, että enkelit eivät näe meitä samalla lailla kuin me...vaan ikään kuin valoina...toiset ovat mustia, toiset harmaita ja toiset kirkkaan valkeita...riippuen sielujemme tilasta. Mistä tiedät, että tuon vammaisen lapsen sielu ei loistaisi muita sieluja kirkkaampana ja samalla valaisisi tietä muille sieluille??
Nuorimmaiseni syntyi nyt kuin olin yli 40 v. Lapsivettä oli runsaasti. Vauva kuitenkin syntyi terveenä. Olisin ottanut hänet vastaan myös vammaisena yhtä suurella rakkaudella. Oman pikkuiseni...
...viestisi pohjalta.
Aika harva uskoo jumalaan ja enkeleihin. Entä miten kirkkana loistaa väkivaltaisen vammaisen henkilön sielu? Esim. vammaisen lapsen, jota ei voi laittaa samaan autoon muiden lasten kanssa? Tai vammaisen lapsen, joka ohimennen potkaisee pikkusisarustaan vatsaan tai lyö nyrkillä päähän?
Koska sinulla ei ole vammaista lasta, sinulla ei ole realistista käsitystä siitä, millaista on olla vammaisen läheinen.
En kirjoituksessani määritellyt sitä, kenen sielu on missäkin tilassa. Sanoin vain, että me emme voi tietää, mitä tulee tapahtumaan ja millaiseksi kenenkin elämä muodostuu ja mikä merkitys on kenenkin elämällä...
Vammaisuus on lähes aina suuri tragedia läheisille, koko yhteiskunnalle ja vammaiselle itselleen. Vammaisen lapsen syntymä muuttaa perheen suunnitelmat. Vanhemmista toinen joutuu yleensä jäämään pois työstä, johon hänet on ehkä hyvin korkeasti koulutettu. Yhteiskunta menettää siinä koko joukon riihikuivaa, perheen rahallisen menetyksen lisäksi, puhumattakaan miten kalliiksi lapsi itsessään tuottamattomana yksilönä tulee yhteiskunnalle.
Henkinen merkitys voi olla perheen hajoaminen, sisarusten kärsimykset sen menetetyn ajan muodossa, minkä vammainen sisarus enemmän vaatii vanhemmiltaan ykeensä koko elinikänsä ajan. Ehkä tämän suuren uhrauksen muodossa joku vielä pystyy näkemään jotain positiivista. Jos ei muuta, niin voi ajatella että asiat voisi olla vieläkin huonommin. Lapsi on kuitenkin elossa, mutta miten sitten, kun vanhemmat kuolevat? Monella jäytää huoli lapsen tulevaisuudesta.