Erosin noin kuukausi sitten 4 vuotisesta suhteesta. Seurustelimme/asuimme yhdessä noin puoli vuotta, sen jälkeen kihlauduimme. Reilu vuosi sitten nainen halusi päättää kihlauksemme. Tämän jälkeen nainen ei siis pitänyt sormustaan eikä kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Jatkoimme kuitenkin yhdessäoloa, kunnes ero sitten viimein aktualisoitui kuukausi sitten.
Kihlautuessamme maksoin molempien sormukset. Muuttaessani pois yhteisestä asunnosta otin sormukset mukaan, niinkuin muutakin omalla rahallani maksamaa tavaraa. Yhteisiä tavaroita meillä ei juurikaan ollut ja niiden jakaminen meni suhteellisen sopuisasti. Lisä ongelmaa kuitenkin on syntynyt joistain pienistä minun aikanaan ostamistani käyttötavaroista joiden perään kysellessäni nainen on tyypillisesti suuttunut silmittömästi. Itse en niinkään niistä tavaroista välitä, mutten jaksaisi olla yhtenään ostamassa jokaista pikkuvimpainta uusiksi (kalliiksi sekin tulee pitkän päälle). Enemmänkin välitän siitä, että minulle tuli sellainen fiilis että ex yrittää hyväksikäyttää.
Kun sanoin asiasta, että miten minä koen asian niin itkuhan siitä tuli ja seuraavaksi nainen raijasi minulle joka ainoan pienen tavaran minkä olen ehkä mahdollisesti saattanut ostaa. Kerroin kyllä, etten minä niistä tavaroista välitä tippaakaan, vaan siitä että voitaisiin hoitaa asiat siten ettei kumpikaan osapuoli tunne itseään hyväksikäytetyksi. En oikein tiedä mitä ajatella.
No, tuli nyt kirjoitettua asian vierestäkin, mutta peruskysymys on tämä: Maksamani sormukset ovat edelleen minulla. Nainen haluaa sormuksensa takaisin (vaikkei siitä yli vuoteen välittänytkään).
Mitä minun pitäisi tehdä? Antaa sormus ilmaiseksi? Pyytää maksamaan sormuksesta aikanaan maksamani hinta? Pyytää maksamaan oman sormukseni hinta (ikäänkuin olisimme ostaneet toisillemme sormukset [näin taisi olla alunperin puhe])? vai mitä ihmettä?
Miten muut ovat menetelleet tässä tilanteessa?
Sormusten omistusoikeus eron jälkeen?
28
8884
Vastaukset
- yks vaan
Kaikki mitä olet saanut lahjaksi joltain niin katsotaan sinun henk.koht. omaisuudeksi. Näin ainakin meillä oli. Jos jotain lahjoitat jollekkin, niin ei sitä pois oteta, jos sukset ristiin menee.
Mutta se minkä olet aiemmin itsellesi ostanut on sinun omaasi.- systeri78
minun appivanhemmat taas halusivat lahjansa takaisin. Niin heidän perintöliinansa (niitä en todellakaan edes halunnut pitää) kuin tupaantuliais lahjaksi ostamansa saunakiulun. Siellä kerrostalossa onkin sitten mukava mennä talon yhteiseen meidän entisellä saunakiululla saunomaan. Kyllä nauratti moinen meininki. Mies kun itse vähän välitti tavarasta, mutta he katsoivat oikeudeksi haluta tavarat takaisin. Kehtasivat vielä yrittää jujuttaa että tavarat tulevat mieheni sisarelle joka tarvitsee tavarat. Perheessä jossa mies tienaa varmasti kolme kertaa enemmän kuin meikeläinen. Siinä taas tulee ihmisten todellinen luonto esiin tässä ero tilanteessa. Huvittavaa meininkiä!!!!
- ahne
Lakiteknisesti viis siitä kuka sormuksen omistaa, mut taitaa olla vaan mammona sillä mimmillä mielessä, oliko kalliskin sormus? Haluaako muiston itselleen vai kenties piirongin laatikkoon pahanpäivän varalle.
- hopeaseppä
Olkoonkin niin, että sormuksenne ovat olleet teille itselleenne merkityksellisiä ja kauniita, ne joudutaan kuitenkin sulattamaan ja uudelleenprosessoimaan, joten niitten arvo lähellä roskakultaa on tod. näk. korkeintaan n. 1-100e/kpl. Yleensä arvo on yhteensä n. 2-30e/pari. Jos niillä on sinulle enää jotenkin suurempi henkilökohtainen arvo, ihmettelen miksi.
- systeri78
titaanisormuksille sitten tehdään. Niitä kun harva pystyy sulattamaan???
- neuvokas
Uskomatonta, että joku kysyy täällä näin tyhmää asiaa. Kihlasormuksen voi rinnastaa lahjaan, jonka annoit exällesi...joten sormus on exäsi omaisuutta vaikka kuinka sen itse ostit. Ajattelitko sinä koko ajan että exäsi kihlasormus on sinun omaisuutta...päteekö tämä muihin antamisiisi lahjoihin ja sinun mielestäsi voit pyytää antamasi lahjat takaisin milloin huvittaa.
Eli jos tämä pitää rautalangasta vääntää, niin exäsi kihlasormus kuuluu hänelle, ei sinulle.- Bad boy
Kihlasormus on avioliittolupauksen merkki,
EI LAHJA. - Eikä
Bad boy kirjoitti:
Kihlasormus on avioliittolupauksen merkki,
EI LAHJA.Kihlauksella ei ole mitään juridista merkitystä.
Jos annat jotain vastikkeetta niin se on lahja.
Teoriassa voi olla mahdollista, että olet sanonut, että sormus on annettava takaisin jos ei mennä naimisiin - killro
jos he olivat sopineet että maksavat sen puoliksi..ja muija ei ole maksanut??
- Bad boy
Eikä kirjoitti:
Kihlauksella ei ole mitään juridista merkitystä.
Jos annat jotain vastikkeetta niin se on lahja.
Teoriassa voi olla mahdollista, että olet sanonut, että sormus on annettava takaisin jos ei mennä naimisiinJa.. avioliittolupaus ei ole vastike? :-)
- Eipä
Bad boy kirjoitti:
Ja.. avioliittolupaus ei ole vastike? :-)
Näin on. Avioliittolupaus ei ole vastike.
Vastike on rahaa, tavaraa tms. muuta rahassa mitattavaa.
En puhu nyt siis moraalista vaan juridisista merkityksistä.
Toinen asia on, että lahjaan voi liittää ehtoja.
- Niilo Norppa
Perinteisesti mies ostaa kihlat, kuten sinä (mies on kosinut ja saanut naiselta lupauksen naimisiin menosta ja tästä merkkinä mies antaa naiselle kihlasormuksen).
Jos jompi kumpi purkaa kihlauksen palauttaa nainen tällöin sormuksen miehelle (jos yksin miehen hankkima sormus)
Kun nyt Ex:äsi haluaa kihla sormuksen takaisin haluaako hän kanssasi uudelleen kihloihin? Sillä sitähän se tarkoittaa, kun ottaa sormuksen vastaan sinulta.
Ps. Jokin muu sormus voi olla lahja, mutta ei kihlasormus.- Aviossa
Unohtuiko teiltä luupäiltä jälleen yksi juttu?
Kihlasormus on kuin onkin lahjaan rinnastettavissa.
Kihlaus ei ole enää juridinen "liikku", eikä sormus ylipoäätäänkään mitenkään oleellinen kihlauksessa.
Kihlaus syntyy, kun joku esittää kosinnan ja joku toinen vastaa siihen myöntävästi.
Sitten ollaan kihloissa.
Siihen EI tarvitse sormusta.
Mutta ei kai se perkele näillä penikoilla jakeluun mene, kun "kihloja" vaihdellaan tämän tästä joka toisen vástaantulijan kanssa.
- jestas sentään
Anteeksi vain, mutta kuulostat kyllä uskomattoman pihiltä ja natkulta mieheltä. En voi ymmrätää, miten joku viitsii edes pohtia noin pikkumaisia asioita. Meinasitko pantata ne sormukset vai miten meinasit sitä itse hyödyntää??
Noin pihinä miehenä olet todennäköisesti ostanut halvimmat mahdolliset sormukset, joten luultavasti exäsi haluaa sen itselleen vain, jotta muistaisi millaisista ahneesta urposta hän pääsi eroon.- Alkuperäinen
No vastaanpa nyt sitten kaikille teille ihmettelijöille.
Minulle niillä sormuksilla oli tunnearvoa. Niillä oli merkitys. Merkitys avioliitosta. Merkitys siitä, että on valinnut ihmisen jonka kanssa viettää loppuelämän.
Nainen antoi sormuksen takaisin yli vuosi sitten kutakuinkin sanoin "En koe voivani pitää sormustasi, kun olen ihastunut toiseen".
Mitä sormuksen rahalliseen arvoon tulee, niin ei se ollut kuin jotain parin tuhannen luokkaa markoissa. Käytännössä koruilla ei siis ole mitään arvoa (vai oletteko joskus nähneet jonkun ilmoittelevan "Ostan käytetyn sormuksen?").
Pointti ei siis ole siinä rahallisessa arvossa. [Jos pointti suhteessa olisi ollut mitattavissa rahassa, niin olisin lähtenyt aikaa sitten...]
Pointti on siinä, että mikä on oikein. Minua kummastuttaa eniten tässä se, että hän antoi sormuksen takaisin ja sitten sai kuitenkin raivarin kun otin matkaani sen kummempia ajattelematta kun muutin pois. Ihmettelen miksi?
Syy siihen miksi ihmettelen asiaa julkisesti on se, että eksän kanssa jokaikinen vakavampi keskustelun yritys päättyy siihen "ettei hän jaksa nyt".
Itse sormuksilla ei ole minulle enää merkitystä. Se instituution alku, mihin ne viittasivat, kuoli pois. Se ei palaa.
Siitä huolimatta mitä te materialistiset naiset sanotte, niin olen sitä mieltä että kun kihlaus päättyy niin silloin sormusten kohtaloa tulisi miettiä hyvin tarkkaan. Kihlasormus ei ole mikään tavallinen lahja - joka tätä ei ymmärrä, lienee kovin pinnallinen. Siinä on kysymys toisen "merkin" kantamisesta ylpeänä. Ylpeänä julistamisesta "Olen varattu! Menen naimisiin!".
Funtsin asiaa kirjoitukseni jälkeen tovin ja tulin siihen tulokseen että on kolme tapaa ajatella asiaa.
1) sormus on lahja
2) sormus on antajan antama merkki
Tulin siihen tulokseen, että kumpikin ajattelutavoista on väärä.
3) Sormukset kuuluvat sille joka edustaa eniten niitä tunteita jotka sormuksiin aikoinaan liittyivät.
Tässä tapauksessa lapsellemme. - jjjj
Alkuperäinen kirjoitti:
No vastaanpa nyt sitten kaikille teille ihmettelijöille.
Minulle niillä sormuksilla oli tunnearvoa. Niillä oli merkitys. Merkitys avioliitosta. Merkitys siitä, että on valinnut ihmisen jonka kanssa viettää loppuelämän.
Nainen antoi sormuksen takaisin yli vuosi sitten kutakuinkin sanoin "En koe voivani pitää sormustasi, kun olen ihastunut toiseen".
Mitä sormuksen rahalliseen arvoon tulee, niin ei se ollut kuin jotain parin tuhannen luokkaa markoissa. Käytännössä koruilla ei siis ole mitään arvoa (vai oletteko joskus nähneet jonkun ilmoittelevan "Ostan käytetyn sormuksen?").
Pointti ei siis ole siinä rahallisessa arvossa. [Jos pointti suhteessa olisi ollut mitattavissa rahassa, niin olisin lähtenyt aikaa sitten...]
Pointti on siinä, että mikä on oikein. Minua kummastuttaa eniten tässä se, että hän antoi sormuksen takaisin ja sitten sai kuitenkin raivarin kun otin matkaani sen kummempia ajattelematta kun muutin pois. Ihmettelen miksi?
Syy siihen miksi ihmettelen asiaa julkisesti on se, että eksän kanssa jokaikinen vakavampi keskustelun yritys päättyy siihen "ettei hän jaksa nyt".
Itse sormuksilla ei ole minulle enää merkitystä. Se instituution alku, mihin ne viittasivat, kuoli pois. Se ei palaa.
Siitä huolimatta mitä te materialistiset naiset sanotte, niin olen sitä mieltä että kun kihlaus päättyy niin silloin sormusten kohtaloa tulisi miettiä hyvin tarkkaan. Kihlasormus ei ole mikään tavallinen lahja - joka tätä ei ymmärrä, lienee kovin pinnallinen. Siinä on kysymys toisen "merkin" kantamisesta ylpeänä. Ylpeänä julistamisesta "Olen varattu! Menen naimisiin!".
Funtsin asiaa kirjoitukseni jälkeen tovin ja tulin siihen tulokseen että on kolme tapaa ajatella asiaa.
1) sormus on lahja
2) sormus on antajan antama merkki
Tulin siihen tulokseen, että kumpikin ajattelutavoista on väärä.
3) Sormukset kuuluvat sille joka edustaa eniten niitä tunteita jotka sormuksiin aikoinaan liittyivät.
Tässä tapauksessa lapsellemme.Sanot että sormuksilla oli sinulle tunnearvoa, mutta nyt kuitenkin kyselet ja mietit siellä hintaa, jota kehtaisit siitä pyytää. Halvallapa taitaa sinun tunteesi olla kaupan.
Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että olet nyt jotenkin melko epätoivoisesti takertunut tuohon sormusasiaan. Suhteesi on ohi, joten yrittäisit päästä eteenpäin ja keksiä uutta mietittävää niin ei tarvitsisi jauhaa tyhjänpäiväisiä asioita. Anna se sormus tai ole antamatta, loppuviimein sillä ei ole mitään merkitystä. Varmasti muistat kaiken muistamisen arvoisen ja merkittävän suhteestanne ihan ilman tuota sormustakin. Järkevämpää olisi nyt keskittyä muihin asioihin, ja pyrkiä löytämään elämään niitä uusia ilon aiheita, eikä jauhaa menneitä. - Alkuperäinen
jjjj kirjoitti:
Sanot että sormuksilla oli sinulle tunnearvoa, mutta nyt kuitenkin kyselet ja mietit siellä hintaa, jota kehtaisit siitä pyytää. Halvallapa taitaa sinun tunteesi olla kaupan.
Kaiken kaikkiaan kuulostaa siltä, että olet nyt jotenkin melko epätoivoisesti takertunut tuohon sormusasiaan. Suhteesi on ohi, joten yrittäisit päästä eteenpäin ja keksiä uutta mietittävää niin ei tarvitsisi jauhaa tyhjänpäiväisiä asioita. Anna se sormus tai ole antamatta, loppuviimein sillä ei ole mitään merkitystä. Varmasti muistat kaiken muistamisen arvoisen ja merkittävän suhteestanne ihan ilman tuota sormustakin. Järkevämpää olisi nyt keskittyä muihin asioihin, ja pyrkiä löytämään elämään niitä uusia ilon aiheita, eikä jauhaa menneitä.En todellakaan etsi sormukselle hintaa. Minä kysyin miten muut ovat toimineet erotilanteissa?Tähän en ole vielä saanut yhtäkään vastausta.
Ilmeisesti kukaan vastaajista ei ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Ja mitä sormukseen tulee, niin sen olen antanut jo sillä viitteellä että haluan lapsemme saavan molempien sormukset koska hänelle ne kuuluvat. Käyttäköön siinä välissä miten huvittaa.
Muistan suhteesta niin hyvät kuin huonot hetket.
Muistan tunnetilat ja syyt yhteenmenoon. Tärkein kaikista entiseen suhteeseen liittyvistä asioista on lapsemme. Ei minulla ole vihaa tai surua entistä suhdettani kohtaan. Suhteeseen en haikaile takaisin. Helvettiä jaksaa vain tiettyyn rajaan.
Minusta vastaajana tunnut nyt takertuvan täysin lillukan varsiin. Kiitän vastauksestasi, mutta intät koko ajan vääriä asioita. Minä en ollut suhteen se osapuoli joka sai raivarin sormuksesta. Minä olen kuitenkin se osapuoli joka alkoi ihmetellä toisen käyttäytymistä periaatteessa merkityksettömistä sormuksista.
Minä olen se osapuoli joka alkoi pohtia sormuksen merkitystä ja sitä kenelle ne oikeastaan kuuluvat. - nainen
Alkuperäinen kirjoitti:
En todellakaan etsi sormukselle hintaa. Minä kysyin miten muut ovat toimineet erotilanteissa?Tähän en ole vielä saanut yhtäkään vastausta.
Ilmeisesti kukaan vastaajista ei ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Ja mitä sormukseen tulee, niin sen olen antanut jo sillä viitteellä että haluan lapsemme saavan molempien sormukset koska hänelle ne kuuluvat. Käyttäköön siinä välissä miten huvittaa.
Muistan suhteesta niin hyvät kuin huonot hetket.
Muistan tunnetilat ja syyt yhteenmenoon. Tärkein kaikista entiseen suhteeseen liittyvistä asioista on lapsemme. Ei minulla ole vihaa tai surua entistä suhdettani kohtaan. Suhteeseen en haikaile takaisin. Helvettiä jaksaa vain tiettyyn rajaan.
Minusta vastaajana tunnut nyt takertuvan täysin lillukan varsiin. Kiitän vastauksestasi, mutta intät koko ajan vääriä asioita. Minä en ollut suhteen se osapuoli joka sai raivarin sormuksesta. Minä olen kuitenkin se osapuoli joka alkoi ihmetellä toisen käyttäytymistä periaatteessa merkityksettömistä sormuksista.
Minä olen se osapuoli joka alkoi pohtia sormuksen merkitystä ja sitä kenelle ne oikeastaan kuuluvat.Minä olisin käynyt heittämässä sormukseni mereen,
minulla ei olisi enää sille käyttöä. Mutta vasta sen jälkeen, kun olisin tehnyt itselleni asiat selväksi ts kullannut muistoni. Ehkä hyvä tapaa on säästää ne sormukset lapselle. Mutta riitelemään niistä tuskin kannattaa ruveta.
Voisi ajatella, että jos kihlasormukseen ikäänkuin "takertuu", asioitten kanssa ei ole vielä "sinut". - jestas edelleen
Alkuperäinen kirjoitti:
En todellakaan etsi sormukselle hintaa. Minä kysyin miten muut ovat toimineet erotilanteissa?Tähän en ole vielä saanut yhtäkään vastausta.
Ilmeisesti kukaan vastaajista ei ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Ja mitä sormukseen tulee, niin sen olen antanut jo sillä viitteellä että haluan lapsemme saavan molempien sormukset koska hänelle ne kuuluvat. Käyttäköön siinä välissä miten huvittaa.
Muistan suhteesta niin hyvät kuin huonot hetket.
Muistan tunnetilat ja syyt yhteenmenoon. Tärkein kaikista entiseen suhteeseen liittyvistä asioista on lapsemme. Ei minulla ole vihaa tai surua entistä suhdettani kohtaan. Suhteeseen en haikaile takaisin. Helvettiä jaksaa vain tiettyyn rajaan.
Minusta vastaajana tunnut nyt takertuvan täysin lillukan varsiin. Kiitän vastauksestasi, mutta intät koko ajan vääriä asioita. Minä en ollut suhteen se osapuoli joka sai raivarin sormuksesta. Minä olen kuitenkin se osapuoli joka alkoi ihmetellä toisen käyttäytymistä periaatteessa merkityksettömistä sormuksista.
Minä olen se osapuoli joka alkoi pohtia sormuksen merkitystä ja sitä kenelle ne oikeastaan kuuluvat.Mitä ihmettä luulet lapsesi sormuksilla tekevän? Jos liittonne mielestäsi oli "helvettiä", eikä ilmeisesti suhteen toinenkaan osapuoli siihen kauhean tyytyväinen ole ollut, niin mielestäni noita sormuksia on ihan turhan kenenkään säilyttää, saati sitten lapselle antaa. Jos molemmat ajattelevat noin negatiivisesti suhteesta, luultavasti myös lapsenne ymmärtää, että suhde ei ollut mikään kovin hyvä. Tuskin hän tällöin haluaa säilyttää muistuja vanhempiensa "helvetillisestä" suhteesta.
- nainen
jestas edelleen kirjoitti:
Mitä ihmettä luulet lapsesi sormuksilla tekevän? Jos liittonne mielestäsi oli "helvettiä", eikä ilmeisesti suhteen toinenkaan osapuoli siihen kauhean tyytyväinen ole ollut, niin mielestäni noita sormuksia on ihan turhan kenenkään säilyttää, saati sitten lapselle antaa. Jos molemmat ajattelevat noin negatiivisesti suhteesta, luultavasti myös lapsenne ymmärtää, että suhde ei ollut mikään kovin hyvä. Tuskin hän tällöin haluaa säilyttää muistuja vanhempiensa "helvetillisestä" suhteesta.
Niinkin, mutta toivottavasti lapset eivät kovin tarkoin saa koskaan tietää vanhempiensa välisestä helvetistä, mitä se nyt ei luultavasti tässäkään tapauksessa ole ollut ainakaan silloin, kun lapsi en tehty. Aivan turhaa tietoa heille !!!
Ja voihan olla ihan hyvä, että lapsella on jotain "muistoa" vanhempiensa välisestä rakkaudesta. Erossa kaikki kärjistyy, myöhemmin nähdään hyvät puolet, varmaan niitäkin löytyy. Toivottavasti molemmat vanhemmat kokevat lapsensa positiivisesti, siltä ainakin vaikuttaa. Silloinhan lapsi on yksi hyvä asia siitä suhteesta. Kauheata, jos lapsi saisi tuollaisen käsityksen "helvetillisestä" suhteesta, hänhän olisi silloin elävä muisto siitä !!!! - Alannah
Alkuperäinen kirjoitti:
No vastaanpa nyt sitten kaikille teille ihmettelijöille.
Minulle niillä sormuksilla oli tunnearvoa. Niillä oli merkitys. Merkitys avioliitosta. Merkitys siitä, että on valinnut ihmisen jonka kanssa viettää loppuelämän.
Nainen antoi sormuksen takaisin yli vuosi sitten kutakuinkin sanoin "En koe voivani pitää sormustasi, kun olen ihastunut toiseen".
Mitä sormuksen rahalliseen arvoon tulee, niin ei se ollut kuin jotain parin tuhannen luokkaa markoissa. Käytännössä koruilla ei siis ole mitään arvoa (vai oletteko joskus nähneet jonkun ilmoittelevan "Ostan käytetyn sormuksen?").
Pointti ei siis ole siinä rahallisessa arvossa. [Jos pointti suhteessa olisi ollut mitattavissa rahassa, niin olisin lähtenyt aikaa sitten...]
Pointti on siinä, että mikä on oikein. Minua kummastuttaa eniten tässä se, että hän antoi sormuksen takaisin ja sitten sai kuitenkin raivarin kun otin matkaani sen kummempia ajattelematta kun muutin pois. Ihmettelen miksi?
Syy siihen miksi ihmettelen asiaa julkisesti on se, että eksän kanssa jokaikinen vakavampi keskustelun yritys päättyy siihen "ettei hän jaksa nyt".
Itse sormuksilla ei ole minulle enää merkitystä. Se instituution alku, mihin ne viittasivat, kuoli pois. Se ei palaa.
Siitä huolimatta mitä te materialistiset naiset sanotte, niin olen sitä mieltä että kun kihlaus päättyy niin silloin sormusten kohtaloa tulisi miettiä hyvin tarkkaan. Kihlasormus ei ole mikään tavallinen lahja - joka tätä ei ymmärrä, lienee kovin pinnallinen. Siinä on kysymys toisen "merkin" kantamisesta ylpeänä. Ylpeänä julistamisesta "Olen varattu! Menen naimisiin!".
Funtsin asiaa kirjoitukseni jälkeen tovin ja tulin siihen tulokseen että on kolme tapaa ajatella asiaa.
1) sormus on lahja
2) sormus on antajan antama merkki
Tulin siihen tulokseen, että kumpikin ajattelutavoista on väärä.
3) Sormukset kuuluvat sille joka edustaa eniten niitä tunteita jotka sormuksiin aikoinaan liittyivät.
Tässä tapauksessa lapsellemme.Kerta kaikkiaan hieno kirjoitus!
Tuolla tavoin ajattelevia ihmisiä on liian vähän nykyään!
Joille kihlaus on todella avioliittolupaus, ja sormus siinä symboli! Ei se itseisarvo.
Todellakin oikea osoite on yhteinen lapsenne :)
- chill
Me sovimme exän kanssa että molemmat saavat pitää oman sormuksensa. Hän maksoi molemmat, ja tarjosin omaani hänelle takaisin eron tultua, mutta hän antoi minun pitää sen.
Mielestäni erittäin kauniisti tehty häneltä.
Mutta eipä hän muutenkaan ollut saita, tai aina laskemassa markkoja.- Vain
Oma kihlaukseni purkautui ex-rakkaani esitykseen erota toisistamme ja eron hetkellä hän sanoi haluavansa pitää sormuksen muistona minusta (minä hankin, jos jotain kiinnostaa). Vastasin kieltävästi. Sanoin syyksi, että mielestäni sormus edustaa mieheltä naiselle kosinnan yhteydessä annettavaa "sydäntä" ja sitä sydäntä voi kantaa vain yksi nainen kerrallaan. Hänhän ei sitä halunnut. Jos (ja toivottavasti kun) vastaan kävelee vielä joku päivä uusi rakkaus, haluan antaa hänelle hänelle tämän sydämen kokonaan. Silloin siitä ei myöskään ole irrotettu paloja elämän matkalle "muistoina".
Tilanteella ei siis ole mitään tekemistä rahan, kitsastelun, koston tms. syiden kanssa. Se on puhtaasti sentimentaalista symboliikkaa, mutta kuitenkin niin tärkeä osa aitoja tunteita.
- Hdi
Anna vaan lapselle sormukset jos siltä tuntuu.
Itse jo aikuinen ja vanhemmat eronneet jo silloin kun olin vauva.
Ja sain isältäni lahjaksi heidän sormukset kun täytin kahdeksantoista.
Mnusta nillä on tunne arvoja ja arvostin sitä paljon että hän oli niitä säilyttänyt minua varten niin pitkään.
Tsemppiä sulle : ) - neiti
itse erosin viime syksynä.. mies halusi eron minusta ja itse ojensin sormuksen miehelle... sormus oli jotain joka merkitsi minulle jotain.. miehelle ei näemmä niinkään.. en voinut pitää sormessani sormusta joka oli meidän rakkaudesta, jota ei sitten ollutkaan..
myöhemmin pyysin sormusta takaisin muistojen laatikkoon.. (mies aikanaan maksoi sormukset)..mutta hänellä on tapana unohdella asioita...
ja näinkin tärkeä asia häneltä unohtui.. ja totesin itsekseni että jos ex ei muista tälläistä asiaa kun pyydän.. niin pitäkööt.. ja katselkoot niitä yksinään.. tai myykööt.. tehkööt vaikka sormukset seuraavalla kihlatulle...
huomasin vain että ei se ex ei tainnut sittenkään koskaan oikeasti välittää minusta..
joten välimme on nykyisin ystävälliset...mutta en ole enää maininnutkaan sormuksista mitään... - erotessa
Meillä ei koskaan puhuttu siitä mitä sormuksille tehtäisiin, kun homma alkoi olla loppuvaiheessa laitoin omani yhden huoneen pöydälle ja vähän ajan päästä huomasin toisen sormuksen ilmestyneen sen viereen. Sille pöydälle ne jäivät kun muutin pois, en tiedä mitä exäni on niille tehnyt. En oikein jaksa uskoa että hän olisi säilyttänyt niitä, luulen että hän on pantannut ne. Minulle oli itsestään selvää palauttaa sormus sen antajalle, enkä ole sen koommin kysellyt sen perään. Minulla on muitakin exältäni saatuja koruja, ne pidin itselläni, mutta nykyään en edes tiedä missä ne ovat enkä ole pitänyt niitä eron jälkeen.
- slapinaface
Miten se perkeleen avioehto sitten vaikuttaa. Mä olen selvästi varakkaampi ja ostin hänelle naimisiinmenosormuksen (26 timanttia ja hintaa noin 2500€ ja sitten 10v hääpäivänä piti saada isompi kivi, n. 7000€.
Onks se nyt ihan selvä peli avioehdon takia vai voinko käydä vaan hakemassa pois?- Kyselijä-77
Rippuu ihan siitä että mitä siinä avioehdossa lukee, niitä kun on monenlaisia. Kai sinä tiedät mitä teidän avioehdossanne sanotaan jos olet nimesikin siihen alle joskus laittanut?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1765209
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1274686- 302986
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa301961"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231794Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161747Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1091735Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221730Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301633Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181571