Olen 17vuotias ja meillä on äitini kanssa koira. Koira ei ole kaikista helpoimmasta päästä: mm. haukkuu toisille koirille. Sovimme jo ennen pennun tulemista, että meillä on yhteiset säännöt koiran kouluttamisen kanssa! Esim, että koira ei saa tulla sängylle.
Nyt äitini kuitenkin päästää koitan sohville ja sängyille ja on niin kuin ei huomaisikaan tai jopa silittää koiraa. Hän myös kulkee koiran kanssa fleksillä ulkona niin, että koira juoksee vapaasti tien toiselta puolelta toiselle ja haukkuu vastaantulijoille. Äitini ei todellakaan tiedä mitään koirista, vaikka väittääkin niin.
Monesti valitan äidille hänen käyttäytymisestään, hän suuttuu ja sanoo että aina valitan hänelle. No tietenkin täytyy valittaa, koska äiti ei osaa kouluttaa koiraamme ja siksi koirakin käyttäytyy tosi huonosti :( Minun kanssa koira kulkee hienosti n. 1,5m pituisella hihnalla! Äiti ei kuitenkaan suostu kulkea lyhyellä hihnalla, koska hän haluaa käyttää fleksiä. Hän sanoi ostavansa uuden, kun uhkasin heittää fleksin pois. Koiramme on vieläpä todella pomo äidilleni, mutta hän ei huomaa sitä, eikä välitä siitä. Kun olen asiasta hänelle sanonut, hän sanoo "ei kaikkien tarvitse olla johtajia, mä en halua olla sen johtaja" En ymmärrä!!!!
Minua turhauttaa suunnattomasti, kun äitini ei pidä koirallamme minkäänlaisia sääntöjä! Kaikki naapuritkin katsovat koiraamme pahalla, kun se kulkee niin huonosti äitini kanssa :(
Miten saisin taottua äitini päähän järkeä??!
Nyt äitini kuitenkin päästää koitan sohville ja sängyille ja on niin kuin ei huomaisikaan tai jopa silittää koiraa. Hän myös kulkee koiran kanssa fleksillä ulkona niin, että koira juoksee vapaasti tien toiselta puolelta toiselle ja haukkuu vastaantulijoille. Äitini ei todellakaan tiedä mitään koirista, vaikka väittääkin niin.
Monesti valitan äidille hänen käyttäytymisestään, hän suuttuu ja sanoo että aina valitan hänelle. No tietenkin täytyy valittaa, koska äiti ei osaa kouluttaa koiraamme ja siksi koirakin käyttäytyy tosi huonosti :( Minun kanssa koira kulkee hienosti n. 1,5m pituisella hihnalla! Äiti ei kuitenkaan suostu kulkea lyhyellä hihnalla, koska hän haluaa käyttää fleksiä. Hän sanoi ostavansa uuden, kun uhkasin heittää fleksin pois. Koiramme on vieläpä todella pomo äidilleni, mutta hän ei huomaa sitä, eikä välitä siitä. Kun olen asiasta hänelle sanonut, hän sanoo "ei kaikkien tarvitse olla johtajia, mä en halua olla sen johtaja" En ymmärrä!!!!
Minua turhauttaa suunnattomasti, kun äitini ei pidä koirallamme minkäänlaisia sääntöjä! Kaikki naapuritkin katsovat koiraamme pahalla, kun se kulkee niin huonosti äitini kanssa :(
Miten saisin taottua äitini päähän järkeä??!
Vastaukset 65
Vanhimmat
Lisään vielä, että usein kun koira palaa äitini kanssa lenkiltä, se on levoton kotona ja itkeskelee.
Jätä piski muorille! On se vaan niiin yksinkertaista. Niin makaa kuin petaa. Mitä tuosta murhetta isselle ottaan. tehkööt muori elukkasa kans ihan mitä vaa. Älä ota sitä ittes murheeks. Oot sen verta nuori, ett kohta kuiteskin heität tomut tuvas nurkkaan ja lähet ihan omiis omia tomuja tonkiin. Ei siihe mee montaa aikaa kuiteskaa.
Uuven piskin saa helpost, jos sellasen tarttee tai välttämät haluu. Sen voi sit iha isse kouluttaa, niikö tahtoo. Siihe muka on niii kiintyny, että... Ja pzgt! Mieli muuttuu ja eihä elukka oo kuiteskaa kö jotain 10-12 vuotta. Sit siit o kuiteski pakko alkaa luopuu, oli set kui-vai-mikä. Sille tulee mittaris luvut täytee ja lähtö maa-emons luo.
Voi noita äitejä että osaavat olla tosi pahoja!
Ja näitä äitejä on hyvin paljon,vaikea ottaa koiraa itselle hallintaan kun asuu saman katon alla
En tiedä miten saisit äitisi päähän taottua järkeä. Mutta minä olisin ainakin sinuna tyytyväinen, että koira osaa käyttäytyä kun on oikeanlainen ihminen hihnan toisessa päässä. Sitten kauhistelisin, jos äitisi olisi pilannut koiran niin pahoin ettei sinunkaan kanssa kule nätisti.
Oletko näyttänyt äidillesi, miten hienosti koira kulkee sinun kanssasi?? Voisit esim siihen verrata, että eikö äitisikin mielestä olisi mukavaa että se koira osaa myös kulkea nätisti aiheuttamatta mitään showta, vaan voisi olla ylpeä, että hänellä on ''mallikansalainen''??
Toteuta koiralla ja omalla kohdalla se mien sen haluat käyttäytyvän, niin se tekee ainakin sitä sinun kohdallasi ja ehkäpä "valitsee" sen keken seurassa se pääpainoisesti on. (todennäköisesti tekeekin) Ehkäpä äitisi tämän asian ajan kanssa huomaa
Olet melkein aikuinen. Muuta pois kotoa, ja vie koira mukanasi.
Kotoa ei ole alaikäisenä helppo lähteä eikä hieman vanhempanakaan ole kovin otollinen vuokralainen.
ei 17v ole vielä valmis pois lähtemään kyllä mielestäni koulut pitäisi
saada käydä asumalla kotona jos vain mahdollista pakostihan jonkun
pitää muuttaa opintojen takia joa ei lähellä ole opintopaikkaa mutta pääosin
tärkeää että nuori saisi olla kotona.Ja vuokrat on korkeita ei kaikilla ole varaa kun
ruokakin on tänä päivänä kallista .
Äitisi haluaa paapottavan koiran(vauvan) ei hyvinkäyttäytyvää rajoja omaavaa. Mitä voit tehdä? Et mitään jos äitisi ei suostu näkemään asiaa. :(
minkäikäinen koira ja minkä rotuinen?
Kaikki sympatiat sinulle. Minulla oli aika samanlainen tilanne aikoinaan kun asuin vielä kotona. Kouluttaminen ei niinkään ollut ongelma, koska koira oli pieni ja "helppo" (kääpiövillakoira). Ongelma oli ruoka. Suurinpiirtein pelkkää makkaraa joka päivä ja sit ihmetellään, kun ei sille koiralle kelpaa mikään muu. Koiralla oli vähän väliä maha sekasin ja olipa kerran mahahaavakin :( Ihan sama mitä minä koitin sanoa. Kyllähän koiran pitää makkaraa saada, kun se kerran siitä niin kovasti tykkää. Tilanne korjautui vasta kun muutin pois kotia ja otin koiran mukaani. Koiralla muuttui niin ruokavalio kuin koko terveyskin.
Nyt sit sama "ongelma" siirtynyt minun lapsiin. Lapsille annetaan karkkia ja muita herkkuja aika lailla surutta oli päivä mikä hyvänsä. Aamu- ja iltapalaksi tarjotaan mahdollisimman makeita sokerimuroja jne. Lasten ei tarvitse kuin pyytää, niin kaikki toiveet toteutetaan. Tosissaan on saanut painia tämän asian kanssa ja ehkä jonkinlaista edistymistäkin on tapahtunut (karkit on vaihtunu viinirypäleisiin ja rinkeleihin). Mutta paljon se vaatii.
Tuon tason ongelmat ratkeaa yleensä muuttamalla parinsadan kilometrin päähän omista vanhemmistaan. Sitkeä olet sissi ollut kun tuon muutoksen olet saanut ajettua. Nostan hattua ;D
Äitini tosiaan olisi varmaan halunnut saada vielä yhden vauvan ja pitää siksi koiraamme vauvana... Viimeistään sitten äiti varmaan huomaa, että parempi olisi olla auktoriteetti kun "kaveri", kun koira alkaa näykkimään tms.
Koira on 3-vuotias n.15kg sekarotuinen. Onneksi se tottelee ja kuuntelee minua paljon paremmin kuin äitiäni ;)
Koirahan on jo kuriton äitisi seurassa muttei sinun ja ehkäpä koirasta ei tule ikinä mitään vakavaa ongelmaa, mutta sitä ei voi ikinä tietää. Riippuu koirarodusta, luonteesta, iästä ja monesta muusta tekijästä millainen koirasta voi tulla.
Omistajien pitäisi olla samalla aaltopituudella ettei touhu ole samaa mitä ihmisilapsilla. Ekaksi kysytään äidiltä lupa johonkin ja jos lupaa ei tule niin siirrytään kysymään isältä voinko tehdä tai saada sitä ja isä vastaa "jos nyt tämän kerran". Tällöin ei ole olemassa mitään yhtenäistä linjaa.
Laita äitisi käytös ojennukseen koiran suhteen. Jos koira tulee sänkyyn tai sohvalle, käske se alas ja anna koiran huomata kuka määrää sitä. Se olet sinä jolla on asenne kohdillaan, ei se joka antaa koiran elää kuin pellossa. Olin kauan sitten itse vastaavassa tilanteessa, mutta tein selväksi äidilleni ja koiralle mikä on pelinhenki ja menihän se lopulta äidillekin perille, koiralle meni heti.
Näen viikottain useasti mihin on johtanut omistajien otteen lipsuminen koiraan. Työskentelen hankalien koirien parissa ongelmakoirakouluttajana.
http://ongelmakoirakoulutus.fi/
Asialliset sivut. Hyvä pääperiaate ja lähtökohta. Pidä niistä kiinni...otti mitä otti..Onnea tuleviin haasteisiin.
O-n-g-e-l-m-a-k-o-i-r-a-k-o-l-u-t-t-a-j-a?!?!?!?!?!?
voi pyhä jysäys!! Lieko "ongelmakoirakouluttaja" laoittanut koko jutun kun on sopivastai uusien sivujen päiväys 5.3.12? Vieraskirja avattu 8.3.12.
Aika helv.tin läpinäkyvää!!
Miten on mahdollista että ongelmakoirakouluttajalla ei oo mitään meriittejä koirillaan. Ainakaan sellaisia ei löyd!!! Turha selitellä koiran D lonkilla mitään, ellei koira ole täysin jalaton. Mutta peltojälkeä ja TOKOa voi harrastaa huonommillakin lonkilla. Vai liekö syynä että suojelu on "ainoo" oikea laji, hehehe.
Sivuilta saa sen kuvat, että hän itse on ongelmakoiran hihnan päässä, omistaja katselee. Ei helvattu, mun koiraani ei ikimaailmassa jokin epämääräinen ihminen koskisi!!! Etenkään kun tiedossa on kuinka sakemanneja koulutetaan ei muutakuin lyödään päähän ja vähän lisää lyödään päähän ihan niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin noudon opetuksessa ellei koira irroita noutokapulasta.
Onneksi ei ole ongelmaa koirien kanssa ei tarvi miettiä mennäkö tuollaiselle kyseeenalaiselle kouluttajalle.
Jos välttämättä tarvisin apua koirineni, niin kääntyisin ehdottomasti Tommy Virenin puoleen. Hän sentään kertoo metodeistaan koirien kanssa
En tunne, en tuomitse...Ollakseen hyvä ongelmakoirakouluttaja, ei tarvitse olla PK-ohjaaja, pohjaa tai meriittejä siitä koiralla, koska tuunattavat koirat on pääasiassa rodultaan jotain muuta ja/tai ihan kotikoiria ja näin eriluontoisia ja tyyppisiä, joiden omistaja tarvitsee sitä opetusta ja ohjausta..(noin yleensä)
Tuunattavuus on yleensä ongelmatasoltaan omistajansa aikaan saannosta, joko kokemattomuutaan tai muuten. Siksi ainakin itse pidän tietenkin koirankäsittelyn ohessa, myös erittäin tärkeänä, että ok-kouluttaja osaa lukea ihmistä.
Selvittää Ihmisen ja koiran välistä ongelmaa, eikä tuijota vain pelkästään koiraa. siksi sinänsä turha liibalaaba siitä miten hyvä koran kanssa on, on turhaa.
Näyttönä puhuu aikanaan ja se, miten osaa asiansa sijoittaa tarvittavan tiedon ja menetelmät erillaisten ihmis luonteiden mukaan. Yksi tapa ei toimi yhdellä, tarvitaan toinen lähestymistapa tai tyyli.
Tyytyväinen asiakas, on se paras mainos ja viestin viejä.
Kieltämättä itsensä mainostaminen herättää hämmennystä, se on ymmärrettävää, ja kertoo mahdollisesta työnvähyydestä. Miksi muuten ilmoitella itsestäään.
En tunne edelleenkään, mutta sen kuvan minkä sain, niin ok ja rehellisesti tuotu itseään esille. (mielikuva)
Vastasin, koska oli minulle osoitettu..={
Toivottavasti M.Helin vastaa itse itseään koskevista kysymyksistä.
Anteeksi, en tarkoittanut kommenttia sulle - canis Familiaris.
Oon kommentoinut näillä sivuilla kerran aiemmin ja ajatuksena oli kommentoida suoraan Helinin "ketjuun".
Kyllähän koira saadaaan Cesar Milanin opeilla toimiin. Pelolla. Kirjaimellisesti pelolla. Suomessa koiran kuristamista ei kutsuta kuristamiseskis vaikka kyse on kuristamisesta, vaan siitä käytetän sanaa hapetus.
Tekeekö se asiasta hyväsksyttävämmän? Cesar hapettaa koiria, niin tehdään myös suomessa jopa nimekkäät kyseenalaset kouluttajta tekee niin.
jotut puhuu impulssipannasta kun tarkotetaan sähköpantaa, nimenomaan sähköpantaa. Sitäkin käytetään suomessa. Oon ollut kurssilla jossa suurta mainetta niittänyt suomalainen neuvoi käyttämään sähköpantaa.
Kun sen tekee henkilö, jonka moni tietää nimeltä, onko pahoinpitely siis sallittua?
Edelleen hämmästelen että M.Helinin sivuilla ei kerrota lainkaan millaisia metodeja hän käyttää.
Hämäräperäiselle vaikuttaa ympäripyöreät tekstit. Mikäli koiran kanssa edetään näteillä keinoilla, eikö se asia, jota pitäisi nimenomaan mainostaa, jos kyse on vähemmän näteistä keinoista, en ihmettele miksei niitä mainita.
Kun on elänyt useemman vuosikymmenen koirien kanssa & kasvattanut useamman pentueen, nähnyt miten koira pilataan kovalla kädellä, niin suhtautuu kaikkeen josta jää vähääkään epämääräinen ---- s-u-u-r-e-l-l-a varauksella.
Kovalal kädellä saa koiran mukamas toimiin. Koska se pelkää eikä se uskalla tehdä muuta.
Sivujen tekstistä sai kuvan, että omistaja katselee vieressä tai jopa jättää Helinille koiran. Kuten sanoin, koiraani ei ikimaailmassa kukaan kouluttaja koskisi koulutusmielessä.
Mikäli sain väärän kuvan, joku saa mielellään oikaista.
Ok! Myönnettäköön, että lupaukset on kovalla tasolla ja niiden lunastus onkin aika haastava, koska siinä on muitakin tekijöitä, kuin itse koira. Rima pitääkin olla korkealla asenteessa, niin on selkästi päämäärä.
Sehän on kunnia asia, että pitää sen, minkä lupaa, siksi ei ole tarpeen kyseneen alaistaa jamppaa. Epäonnistuakin saa, kunhan siitä ottaa opiksi.
Edelleen sanon, että oma onnistumisprosentti, on muustakin kiinni, kuin itsestä. Itse olen ollut -87 asti ok-koirien tuunaajana, ja epäonistunut kaksi kertaa. Yhden kerran koira juoksi junan alle toinen ei hyväksynyt tiettyä ihmistyyppiä (käytöstä) Se on elämää se, -piti lopettaa.
Siksi tässäkin alassa, pitää asenoitua,, että olet juuri hyvä miten hyvin viime tapauksessasi onnistuit. Sitten pitää osata vielä kriittisesti katsoa, että mikä kannataa ja mikä ei...tämä on se kovin ja "miestä syövin" kyky. Kaikkia, kun ei voi auttaa, eikä kannata pelestaa. (tosi asia)
Minä en pystyisi tuolla omakoiramäärällä paljon muiden eduksi tehdä, koska nyt menee, jo omiin koiriin niin paljon aikaa.
Sivuille kannattaisi rakentaa jotain osiota perus ongelmien yleisistä syistä ja seurauksista, sekä jokin, yksikertainen ehkä ok-kysey osio. Siinähän sitä samalla tutustuu kouluttajan ajatuksiin.
Tapa on sinänsä se ja sama miten, koska päämäärä ja sen nopea saavuttaminen on on tärkeää, jo koirankin kannalta. (tietenkin eettisesti oikeat tavat)
Itsekkään en edusta mitää tiettyä tyyliä tai tapaa. Kaikki perustuu vahvaan kykyyn käsitellä (varmuus) sekä ymmärtää koiraa ja osata tuoda koiralle esille se mitä siltä haetaan, ja mitä ei..eli kyse eon kaiketi ihan yleinen koiran hallinta.
Lisäksi ihmistuntemus ja käsittelytaito on hyvä. (saada ymmärtämään ja tekemään)
En tunne, vaikka asuin 20v. samoilla kulmilla, mutta eipä moni muukaan tunne minua..
MH varmasti suoraselkäisenä ihmisenä tulee ja kommentoi häntä koskeviin asioihin ja kyselyihin. (mielummin rekattuna) Sittenhän siinä on ihmisillä mahdollisuus puhua, tutustua ja kysellä vaikka yv-viestinä. siitä voi olla myös omalle toiminnalle apuja. Itse en edes pysty vastaamaan kaikkiin yv-viesteihin.
Niin tai näin, toivotan aina onnea uudelle, joka toisia haluaa auttaa ja jos tekee sen vilpittömistä lähtökohdista...
Terve vaan "mansikki--" Olet oikeassa, että 1,5m pituisella hihnalla koira oppii paremmin käytöstavoille. Ja äitiäsi ymmärrän myös oikein hyvin omassa vapauden sallimisessaan koiralle. Mutta olet oikeassa siinä että silloin kestämätön ristiriita koulutuksessa. Niin sanon koiran parhaaksi tämän että käyttäkää kumpikin välillä myös flexiä, kun haluatte ulkoiluttaa koiraa puistossa tai luonnossa yleensä. Ja vaihdatte kumpikin lyhyemmän hihnan kun poistutaan avaralta paikalta. Ja pienelle koiralle voi mielestäni sallia sängylle tulemisen, ja tiedätkö että silittäminen ja rapsuttelu on koiralle hyvin tärkeää kaikin tavoin. Ilman sellaista koira alkaa tuntemaan itsensä erilliseksi, ja jopa hyljätyksi. Kunnioitan äitisi asennetta, ja niin pitäisi sinunkin. Joop.
Viestin aloittaja tarkoitti (?), että kun koira tulee sohvalle tai sänkyyn, niin äitinsä vielä silittelee eli tavallaan palkitsee epätoivottua käyttäytymista. Kun aloittaja ei haluaisi koiraa sohvalle/sänkyyn, kuten olivat aluksi äitinsä kanssa yhdessä sopineetkin. Eiköhän hän muuten koiraansa pidä hyvänä ja paijaa, uskoisin. Koiraa ei suositeltaisi edes päästettävän sänkyyn, että ymmärtää paikkansa "laumassa". Koira ei saa olla perheen pomo.
Tuo ristiriitainen koulutustapa tekee koirasta usein epävarman ja tottelemattoman, jopa pelokkaan. Kun se ei tiedä, miten oikeastaan pitää käyttäytyä. Johdonmukaisuus ja yhteiset tavat kouluttaa ovat koiran psyyken kannalta hyvin tärkeitä! Joopa joop.
Ylläpito taas keksimässä näita tarinoitaan. Hah.
?? Miksi olisi??
kieltämättä haiskahtaa pahasti trollilta niin aloitus kuin vastauksetkin.
Kerro mikä tuollaisen trollauksen hyöty sitten on?
jotain häikkää tässä on kun seuraa alullelaittoa, vastauksia ajallisesti ja lukukertoja?
Sen enempää koirille, lapsille kuin aikuisillekaan ei tee hyvää että yksi sanoo toista ja toinen taas kokonaan päinvastaista. Koirallekin tulee silloin hyvin ristiriitaisia tunteita ja se aiheuttaa myös turvattomuutta. Ikinä ei tiedä miten pitäis olla!
Susilaumassakin on säännöt, joita kaikki noudattavat. Silloin jokainen lauman jäsen tietää miten menetellä missäkin tilanteessa ja se luo kaikille selkeän turvallisen elämän. Silloin ei joka hetki tarvitse funtsia onko tämä nyt sallittua vai onko tää just nyt kiellettyä. Myös koiralla asiat ovat näin.
Te olette sen lauma! Laumassa on koiran silmin katsottuna johtaja ja sitten on muut lauman jäsenet jossakin järjestyksessä ja koira haluaa tietää mihin kohtaan hän kuuluu laumanne hierarkiassa.
Todennäköisesti äitisi on koiranne mielestä asteikossa hänen alapuolellaan ja siksi pomottaa äitiäsi.
OK, äitisi ei halua olla johtaja koiralle! Se on oikein hyvä asia, sillä huono johtaja on lauman tuho; "ajattelee" koirakin. Koiran on lauman edun vuoksi oltava äitisi edellä asteikossa turvatakseen lauman omalta osaltaan! Se ei tee pomoilua itsekkäästä vallanhalusta vaan hyvin geneettisesti tietoisena lauman eduista.
Haluaako äitisi olla sitten koiranne silmissä epäluotettava, ailahtelevainen sekopää hurtta johon ei kannata luottaa. Äitisi saisi olla edes terve laumanjäsen ja koiran järjestelemässä arvoasteikossa edes koiran itsensä tasoinen. Muutoin koira saattaa todellakin määrätä itseään alemman vaikka syömään vasta sitten kun koira itse on syönyt, koira saattaa haluta myös karkottaa äitisi pois sohvalta tai koko laumasta jne... (toivottavasti koiranne ei ole kovin suurikokoinen ja vahva).
Nyt on vielä muistettava se seikka, ettei koiran pääkopassa kierrä koko ajan vain ja ainoastaan ajatus johtajuuksista, eikä ainakaan siinä mielessä kuin joku ihmiskunnan jäsen saattaisi ajatella pelolla johtajia, päättäjiä jne... Ei koira näe johtajaa uhkana kuin diktaattoria, vaan kaikkien lempeänä, viisaana tukena ja turvana.
Koira tarvitsee lauman ja kun yhdessä eletään, pitää olla yhteiset tavat. Silloin on helppoa touhuta kaikkea turvallisella mielellä, vapaana ja vailla ristiriitoja.
En osaa tätä nyt tämän paremmin selittää! Uskon sinun jo tietävänkin tämän kaiken ja olet oikeilla jäljillä.
Kyllä eläinten kanssa aina juttuun tulee, mutta ihmiset... (yleistämättä: huohhh)!
Meillä on hieman samantyylinen tilanne appivanhempieni kanssa, eivät millään suostu noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä! Tosin meillä on tietysti olla vaihtoehtona se, ettei oteta koiraa mukaan anoppilaan tai anneta hoitoon sinne. Mutta kehottaisin, että istuisitte äitinne kanssa ihan alas pöydän ääreen ja kertoisit äidillesi (rauhallisesti) että sinua todella loukkaa se ettei hän pidä kiinni yhteisistä säännöistä. Samalla voisitte sopia ihan vaikka kirjallisesti niistä tärkeimmistä säännöistä jotka haluatte koirallenne opettaa. Toinen vaihtoehto voisi olla se, että otat yhteyttä johonkin koirakouluttajaan, joka sanoo oman mielipiteensä asiaan. Ehkä äitisi vakuuttuisi jonkun ulkopuolisen aikuisen tiukasta mielipiteestä? Ainakin tuo että koira juoksee sinne tänne flexissä kuulostaa vaaralliselta, itsekin olen meinannut ajaa pyörällä koiran päälle kun omistaja ei hallinnut tilannetta...
Teillä siis ongelma on että koira ei osaa kulkea hihnassa nätisti muuta kuin sinun kanssasi? Vai kulkeeko edes silloin? Jos kulkee sinun kanssa nätisti ei ongelmasi ole kovinkaan suuri. Ja se että koira saa äitisi puolesta olla sohvilla ja sängyllä on varmaankin hänen asiansa, onhan se hänen kotinsa ja hän varmaan teillä on maksanut ne huonekalut jne... mielestäni sinulla on hyvin pienet murheet, jos koira ei ole agressiivinen ja oikeasti dominoiva. Ehkäpä sinun kannattaisi tehdä äitisi kanssa kompromisseja...kuulostat hieman selllaiselta lapselta joka valittaa ja haukkuu äitiään lähes joka asiassa. Moni muuttaa mieltänsä sohvan/sängyn jaossa koiran kanssa...itselläni on kolme koiraa ja kaikki saavat kotona olla sohvalla ja sängyllä luvan kanssa, vierailla eivät mene ilman lupaa...alkujaan kun kävin vanhempieni luona kylässä niin sohva oli koirille ehdoton nou nou....äitini jossain vaiheessa muutti mieltään ja nykyään kaikki koirat makoilevat sielläkin sohvalla...meitä ihmisiä on monenlaisia ja minusta on kiva pötkötellä sohvalla läjässä koirieni ja mieheni kanssa. Yksikään koiristani ei ole dominoiva/agge/ongelmakoira.
Pyydä äitiäsi katsomaan Cesarin koirakuiskaaja ohjelmaa kanssasi. Tulee joka viikko tv:stä.
Kun Äitisi näkee mitä ongelmia syntyy ilman laumanjohtajaa ja myös miten nopeasti ongelmat pystytään korjaamaan, niin hänkin innostuu itse koiran koulutuksesta ja säännöistä.
Et anna koiraasi hänelle!
spede /\
Voi hyvänen aika, kyllä tuollaiset asiat pitäisi sopia ennekun koira edes tulee taloon huoh huoh. Ei mitäään "koirakuristajan" kasvatusohjeita vaan talonpoikaisjärkeä pitää löytyä.
Näin se monesti menee. Otetaan koira ilman "suunnitelmaa" ja ilman sovittuja yhteisiä päämääriä...
Asiathan oli sovittu ja puhuttu ennen koiran ottoa, mutta äiti-immeinen ei pidä sovitusta kiinni! Äiti tässä just onkin se ongelma!
Entarkoittanut sinua tuolla kommnetilla. Ädilläsi tuossa on se päävastuu...harmi sinun kannaltasi.
Jaa että koirakuristajan!!!???
Cesar on paras koirapsykologi, mitä maailmasta löytyy!!!
Harva osaa tuntea energian ja koiran mielentilan niin tarkasti.
Itse olen soveltanut hänen oppejaan pentuuni ja hyvin tuntuu toimivan.
Mansikki--
Äitisi on nähtävästi sellainen vapaankasvatuksen kannattaja.
Vapaakasvatushan oli muotiilmiö, joka tuli 1970 luvun alussa Suomeen.
Meillä kotona saatiin v1972 ensi kosketus vapaaseenkasvatukseen tällä tavalla:
Veljeni kaveri tuli perheineen meille kylään ja heillä oli silloin 5 v poika ja 4 v tyttö. Lapset olivat täydellisiä riiviöitä heillä ei ollut minkään laisia toista ihmistä kunnioittavia tapoja eikä hyvistä käytöstavoista tietoakaan.
Siinä kahdentunnin mittaisen vierailunaikana tapahtui mm. seuraavaa:
Riiviö kakarat hyppivät sohvalla, nojatuoleissa ja sängyllä äitini virkkaamien hienojen pitsipeittojen päällä, repivät kahdesta ikkunasta verhot ales, joista yksi repesi, putosi kolme kukkaa ikkunalta ja särkyi, rohmusivat kahvipöydästä kassan herkkuja eteensä ja kourivat kaikkea syötävää mitä näkivät.
Äitini ja Isäni viimein hermostuivat ja sanoivat, että nyt pitää tälläinen peli loppua tai haetaan pihalta koivuvitsa ja annetaan piiskaa.
Johon veljeni kaverin typerät lasten vanhemmat sanoivat, että MEIDÄN LAPSIA EI SAA KIELTÄÄ NIILLÄ ON VAPAAKASVATUS, JOS NIITÄ KIELTÄÄ NIIN HE SAAVAT TRAUMOJA. Heidän pitää antaa vapaasti toteuttaa itseään tai muuten he saavat estoja ja kärsivät niistä lopun ikäänsä.
Koiran kanssa on aivan sama juttu, kuin lastenkasvatuksessa. RAJAT PITÄÄ OLLA tai lopputulos on katastrofi.
Kun koira pentuna oppii pahat tavat niin niitä on vaikea enää myöhemmin muuttaa ns. koira on pilalla.
Eihän pilaantunutta ruokaakaan voi enää hyväksi muuttaa. Tai ainekin siihen jää paha jälkimaku.
Itsellä ni on 4- lasta eikä heihin ole tarvinnut vitsaa käyttää, mutta pienestä saakka olen opettanut mikä on sallittua ja mikä ei. Sekä hyviä, toisia kunnioittavia tapoja on opetettu jatkuvasti ja siinä suhteesa kuuluisi, jokaisen ihmisen edistyä jatkuvasti oli hän kuinka iäkäs tahansa.
Itselläni on ollut myös 4- koiraa, joista se viimeinen oli 3v löytökoira, jota yritettiin opettaa hyvätapaiseksi 2 vuotta, mutta siitä ei tullut mitään, mm. Puri ohi konttaavaa pikkulasta, vaikka lapset eivät ärsyttäneet koiraa millään tavalla, puri ja haukkui kaikkia paksutsilmälasit omistavia ihmisiä, pissasi ja kakkasi sisälle.
Koira oli ns. luonnehäiriöinen yksilö, jolla ei ollut muuta virkaa, kuin se olisi pitänyt lopettaa. Mutta löysimme erään maalaispaikan, jossa on paljon muita eläimiä, ja koira saa juosta siellä 1-ha alueella vapaana ja viettää nyt loppuelämänsä onnellisia päiviä.
Koira on laumaeläin ja laumassa on aina laumanjohtaja. Siis koira tarvitsee johtajan tai muuten se pyrkii itse laumanjohtajaksi.
Lauman johtajan tunnistaa mm. siitä että hän on henkisesti niin vahva tyyppi ettei pelkää mitään, kun muihin laumanjäseniin iskee paniikki niin, johtaja vain haukottelee, ja sen jälkeen hoitaa ongelman tyynen rauhallisesti.
Näin pitää käyttäytyä myös ihmisen, joka haluaa olla koiransa laumanjohtaja.
Tai muuten koira hyppii silmille.
RAJAT PITÄÄ OLLA SE ON NS. KASVATTAMISTA JA PENTUNA VAIN YKSI KÄSKEE ON NS. LAUMANJOHTAJA, JOTA KOIRAN KUULUU KUNNIOITTAA
"Lapset olivat täydellisiä riiviöitä heillä ei ollut minkäänlaisia toista ihmistä kunnioittavia tapoja eikä hyvistä käytöstavoista tietoakaan."
Olen nähnyt samanlaisen tapauksen. Kun näille lapsille yritettiin kahden kesken sanoa mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei, se meni kuuroille korville ja hukkaan koska sen ison pölvänän motto oli "antaa lasten leikkiä", kirkkaalla ja ylpeällä äänellä tietty. Kyse ei ollut mistään Sanelma Vuorteen mannekiinikurssista vaan ihan perusasioista. Todella turhauttavaa ja ärsyttävää.
Se pölvänä oli ottanut pyhäksi elämäntehtäväkseen opastuksella saada muutkin ihmiset matkimaan omia edesottamuksiaan, tarvittaessa todella törkeällä ja karkealla tavalla. Vain vakavat puutteet arviointi ja arvostelukyvyssä estivät häntä häpeämästä itseään silmät päästään.
Tuollaisen asenteen pohjalla on kai luontomyytti: lapsi (ja koira) syntyvät viattomina ja pohjimmiltaan hyvinä mutta (länsimainen) kulttuuri tekee sairaaksi ja pahaksi. Voi hellanlettäs sentään. Luonnollisena (tavoiteltavana) pidetään kaikkea juuri sattumalta omassa lähiympäristössä vallitsevia normeja mahdollisimman pahoin rikkovaa käytöstä.
Ei ymmärretä että kaikissa ihmisyhteisöissä on aina ollut jonkinlaiset normit, kuten myös laumaeläinten keskuudessa. Kukaan, koskaan ja missään ei nyt vain voi elää jatkuvassa ja pahassa ristiriidassa normien kanssa joutumatta ennenpitkää vaikeuksiin. Se nyt vain on realiteetti, eikä siinä auta itkunpillitys tai sammakot suusta, ei.
Siltä isolta pölvänältä olisi pitänyt kieltää kaikki naistenlehdet ja tv-ohjelmat jotka vähänkin kuormittivat hänen päänuppiaan. Lehtien pitäisi kantaa vastuuta lukijoistaan, eihän lastenlehdissäkään ole pornoa.
Jos sille pölvänälle olisi annettu koira, tulos olisi ollut katastrofi: koiran olisi tottakai ja luonnollisesti annettu tehdä aamulenkkinsä yksinään kaupunkioloissa. Jos koira puree lenkkeilijää, syy on taas tietenkin lenkkeilijän, koira (ja sitä kautta hän itse) taas on marttyyri, "eihän meidän pikku Musti sellaista tee...". Täytyyhän kaikki tehdä väärin&typerästi, muuten menee hörhöuskottavuus, voi kauheaa.
Kaikista nyt vain ei ole koiraihmisiksi sillä koira ei voi holhota ihmistä jolla päänuppi on epäjärjestyksen tyyssija.
Mansikki--
Kosta Äitillesi osta sille lahjaksi vähintään sellainen 80 Kg koira. Käy sitten mahdollisimman usein kylässä, syötä joka kerta Hurtalle noin kilon pussi nallekarkkeja, joilla on laksatiivinen vaikutus ja vöyhkäytä Hurtta hurjaksi.
Poistu kotiasi ja vetäise RÖHÖ-Naurut. HEHEHEHEEE.
Äitisi on jollakin tasolla mustasukkainen sinun ja koiran touhuista ja luulee ostavansa koiran rakkauden? Se ei vaan mene niin!
jotenkin
Tässähän on päivänselvästi kyse äidin ja tyttären valtataistelusta, ei sen koiran sänkyyntulo tai äitisi känssa häröily ole se ongelma, vaan se, että sulla alkaa olla omaa tahtoa ja äitisi kapinoi sitä vastaan. Selvittäkää välinne!!!!!
kysymys:MIKÄ ON FLEKSI ?!??
Eihän koko koiraa ole vissiin mitään kunnon oikeaa koulutusta koskaan käynyt-
kään. Ja miksi kumassa te lähes kaikki koiranulkoiluttajat kävelykykyiset ikään,
sukupuoleen yms katsomatta, kävelette VÄÄRÄLLÄ puolella ? ne, jotka kävelee
väärällä, eli vasemmalla puolella, kun muut oikeat kävelijät kulkee OIKEALLA puolella, niitä koiria eikä ulkoiluttajia ole ohjeistettu kunnolla, EIKÄ OIKEIN ! kun
te näätte jonkun muun menevän väärin, arvelette, et kun toikin saa mennä vää-
rin, niin saan mäkin.......kunnon poliisivalvontaa ja ohjeita kaivataan täällä !! ja sit
pitäisi olla kaikille mahdollisuus hankkia kävely-, pyöräily-, koiranulkoiluttamis-,
rattaiden/vaunujen kanssa menevä henkilö-kortti, että olisi lupa niihin....eikös oli
si hyvä ajatus ? sit olis lupa ja kaikki kunnossa, et ei sit tulis mitään ylimääräistä..
ja niihin tulee sitten kaikkin merkintä, jos joku kortin omistaja rikkoo lakia edes vähänkin.....
Ja tollanen koira on yleensä VAARALLINEN, joka saa kulkea vapaasti ilman mi-
tään talutushihnaa, kokoon, sukupuoleen yms katsomatta.....kokemusta on.....ne
saattaa jopa hyökätä viattoman ihmisen kimppuun syyttä suotta, jos sen opettaa
silleen..... jos sitä ei pidetä hihnassa, tai siinä oman talon ympärillä on kunnon korkea ja kestävä aita, sitten ne tosiaan riehaantuu, mutta ei koiran silittämises-
sä nyt ole mitään vikaa, kyllä niitä saa silittää ! laittakaa se koira vaan kunnon oi-
keeseen koirakouluun, et se oppii tavoille. Ja että se opetetaan myös kävelemä-
än OIKEALLA puolella tietä ! EI VASEMMALLA ! ja sit ne kaikki oman koiran jätö
kset on jokaisen kerättävä pois. Ainaskin kakat........tai sitten kaikille koirille on ha
nkittava vaipat, ennen kuin meette ulos. Sitten ei ole mitään ongelmaa ! ja joka ei ole sitä vielä keksinyt, nyt kehittelemään ! koska tuskin lasten vaipat kelpaa....
Ja muistatethan, koiranomistajat, että koiralle EI SAA KOSKAAN SYÖTTÄÄ NOR
MAALIA SUKLAATA, ellei sitten ole keksitty koiransuklaata, se kelpaa vissiin.....
Senkin höpsö.
Muistaakseni kävelyteillä ei ole kaistoja, ja ne joilla on, toinen kaista on varattu pyörille. Jos koira poukkoilee, on se omistajan vika, ei koiran.
Oletpa sivistymätön
Ihan vaan tiedoksi sinullekkin näin reilu 35 vuoden iässä, että jalankulkijat kulkevat nimenomaan tien VASENTA laitaa!! :D
http://www.liikenneturva.fi/vanhat/862/Jalkankulkija suomi.pdf
Jo turvallisuus syystä on hyvä että koirat ohittavat toisensa laitojen kautta, eli ihmiset välissä koirat vastakkaisilla sivuilla. Eli vasenta laitaa, koira pientareen puolelle...
Tien vasemmalla puolella kuuluu kulkea jos on jalankulkija. Koira ei määritä mitään kävelypuolta lakipykälissä :)
Kyllähän se rakkaus on tässä välissä. Olet aikuistumassa. Äitisi joutuu luopumaan sinusta. Koiralle hän osoittaa, miten hellä ja hyvä hän on äitinä. Sinä et huomaa sitä rakkautta. Kyllä kasvatusmenetelmäsi on oikeampaa, koiria on niin paljon, että ne pelisäännöt pitäisi olla. Koira taitaa olla laumaeläin ja johtaja sillä laumalla pitää olla. Kaikki te tarvitsette toisianne, kun pelisäännöt tässä vain löytyy. Minulla lapsenlapseni kanssa sama homma. Annan periksi, äitinsä kasvattaa rajoja.
Hanki äidillesi joku helpompi lemmikki; vaikka hamsteri paapottavaksi
Koulutatko äitiäsi vai koiraa?
Kumman koira on?
Mikäli koulutat koiraa tulee siitä vastata yhdenimisen joko sinä tai äitisi (laumanjohtaja).
Koiraa ei ole tarpeen luovuttaa laumaorhentaatiokoulutuksen aikana eri henkilöille ja siten siirtää vastuuta muille sekä sitten "syytellä" toisia.
Asiat tulee olla selkeät ennen koiran hankkimista.
Laumassa on paljon muitakin paikkoja kuin vain se laumanjohtaja. Koiran kuuluu olla se alin ja kaikki muut sen yläpuolella, joten näiden pitää voida käskyttää sitä. Voi sitä tietenkin kärvistellä keittiössä kun koira hyppii päälle, näykkii ja murisee pikkulapsille kun laumanjohtaja ei ole paikalla (koiran luullessa olevansa lauman kakkonen).
tuttu tunne,meillä äitin kanssa sama homma.onneks asun jo omassa kämpässä koiran kanssa,mutta joskus koira menee kyllä äitille hoitoon ja sitten alko taas "lelliminen".
olen kuullut että onneksi koirat kyllä oppivat miten käyttäydytään kenenkin seurassa,meillä huomaa että kun koira tullut porukoilta niin vähän yritetään kokeilla toimisiko kotonakin nyt samat "säännöt" , mutta pian huomaa kun komennetaan niin käyttäytyä kun meillä ennenkin.
Tod. näk. äitisi altistuu "pentu-efektille" - kukapa nyt haluaisi komentaa söpöä pientä koiranpentua. Kivahan sitä on silitellä siinä sohvalla. Koira oppii jossain vaiheessa, että äiti on lauma-hierarkiassa koiran alapuolella. Kerro äitillesi, että jos helliminen jatkuu, koira haukkuu, vetää ulkona ja on tottelematon myös jatkossa.
Teillä tilanne on vielä helppo, kun teitä on kaksi. Meillä yli vuoden ikänen koira ja perheessä 4 henkeä, vähän vaikeampi saada kaikki säännöt yhdenmukaisiksi.
Kouluttajia koiralla voi olla useitakin. Vain rajat ja säännöt merkitsevät.
[Kun olen asiasta hänelle sanonut, hän sanoo "ei kaikkien tarvitse olla johtajia, mä en halua olla sen johtaja" En ymmärrä!!!!]
Niin kyllä ihmisen tarvii aina olla ylempänä kuin koira laumassa. Ymmärrettävästi koirat eivät tee niin hyviä ratkaisuja kuin me jos ne ovat johtajina. Vaikka kysymyksessä olisi perheen 4 vuotias lapsi, niin koiran on tiedettävät että tämä lapsikin on arvoasteikoilla koiran yläpuolella. Jos ei halua että näin on niin turha ihmetellä jos koira pomottaa ja pureskelee pikkulapsia.
Koira on onnellinen silloin kun asiat päätetään sen puolesta ja sen ei tarvi huolehtia päätöksistä. Se senkus seuraa mitän omistajat reagoivat ja mikä on mahdollista rajojen sisällä. Eläin on eläin, eikä ihminen.
Voi kun asiat on maalattu mustavalkoiseksi. Ei nuo koirat "pilalle" mene niin helposti. Isän kanssa joskus tapeltiin ihan samasta asiasta. Sitten totesin, ettei isän käytös minun asemaani laumassa heikennä. Koiramme ei näyki ketään ja muutenkin käyttäytyy hyvin. Ai niin, koirani on terrieri, eli ei helppo koulutteinen. Se ei hauku, ei kärsi eroahdistuksesta jne. Hihna koulutuksen suoritin minä, samaten perus komennot. Sovimme myös ettei koira saa tulla sängylle tai sohville ja nyt se nukkuu vuoron perään, milloin kenenkin vieressä.
Pointtina siis se, että jos laumassa on selkeä johtaja, myös koiralla on turvallisempi olla. Älä ole niin ankara äidillesi. Lopulta hän on kuitenkin se joka koiran on kustantanut ja lääkärikäynnit maksanu, joten eikö silloin koirakin ole hänen ja hänen murheensa kun muutat pois? Älä kuitenkaan muuta omaa käytöstäsi. Koira toki jää äidillesi, mutta koiran silmissä olet aina osa laumaa :)
Jospa sun äitisi kuvittelee, että kun sinä koulutat koiran (olet johtaja) se käyttäytyy myös hänen kanssaan kunnolla.
Jotkut onnettomat kun kuvittelevat että koiran koulutus on samaa kuin äkseeraaminen: Maahan, paikka, seuraa, nouda.... Ja sit kuvittelevat ettei kotona ja yhteiskunnassa muuta koiran tarvitsekaan osata.
Jopa muutamat koiran omistajat kuvittelevat, että kun he menevät koiransa kanssa koirakoulutukseen, siellä joku koulutusohjaaja tekee heidän koiristaan Rin Tin Tinejä, Rexejä ja Lassieta ilman että heidän tarvitsee muuta kuin seisoa tumput suorina kentän laidalla ja sitten taas mennään kotiin elämään kuin pellossa.
Jospa äitisi ei oikein oivalla omaa tehtäväänsä laumassanne!
Ei ihme ole kun koirakin itkee!
Koska sanot tuolla: "Äiti ei kuitenkaan suostu kulkea lyhyellä hihnalla"... osuit asian ytimeen. Aloita höpnassu koultus äidilläsi lyhyessä narussa, pidä säännöistä kiinni ja potkaise kylkiin, jos temppuilee, sillä äitistäsi t ulee yhtä täydellinen kuin sinusta.
Ja mitä helevatan haittaa siitä on, jos koira makaa siellä missä makaa, ellei se ole aggressiivinen ja hallitse teitä?
Onkohan naapurit oikeasti pahasilmällä? Ja kenen se piski on?
Kyllä kaikkien on pidettävä koiralle samat säännöt. Istutte alas, teette sulassa sovussa listan säännöistä, ja niistä ei lipsuta, jotta koira tajuaa mikä on oikein ja mikä väärin. Jos jostain ollaan eri mieltä, pitää olla perustelut mielipiteelleen. Mikäli yhteisymmärrykseen ei päästä, on koirankouluttaja hyvä vaihtoehto. Siihen tarvitaan myös omistajia, ei vain koiraa.
Erittäin vaikea aihe johon sinulla kuuluisi olla enemmän päätösvaltaa koiran oikeanlaiseen suuntaan kasvattamisessa. Äitisi on niin sanottuja hällä väliä omistajia joka ei välitä koiran oikeanlaisesta kehityksestä ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko koiranne.
Koira ei kunnioita äitiäsi. Toivottavasti koira ei joudu piikille jos jonakin päivänä puree.
Kannattaisi ehkä istua äitin kanssa alas ja rauhalliseen ja rakentavaan sävyyn keskustella aiheesta. Saarnaamalla ja valittamalla saa usein toisen vain entistä enemmän pitämään kiinni omasta linjastaan.
Kerro äitillesi mitä siitä seuraa, jos koiralle ei ole yhtenäisiä sääntöjä ja siltä ei vaadita hyvää käytöstä. Esim. juoksentelu pitkässä fleksissä sinne tänne on vaarallista, niin muille tienkäyttäjille mutta myös koiralle. Jos äitisi ei halua fleksistä luopua, opettakaa yhdessä koira kulkemaan tien laidassa myös sitä käytettäessä. Tai sopikaa, että kaduilla kulkiessa käytössä on tavallinen hihna, mutta maastossa (poluilla jne) käytetään fleksiä. Kyllä fleksikin on ihan käyttökelpoinen hihna, jos sitä kunnolla käytetään ja koira opetetaan siinä kulkemaan (ei poukkoile, hihna lyhyemmälle jos vastaantulijoita jne). Ehkä voisitte mennä yhdessä jollekin koirakurssille, jossa äitisikin pääsisi koiraa kouluttamaan ja joku ulkopuolinen hänelle sitä opettaisi. Ehkä huomiot omasta toiminnasta olisi äidillesi myös helpompi ottaa vastaa ja asialle jotain tehdä, jos niistä sanoo joku muu kuin oma lapsi.
Jos et saa äitiäsi myöntymään omaan näkemykseesi niin koittakaa päästä edes kompromissiin asioissa. Jos äitisi haluaisi päästää koiran sohvalle ja sänkyyn ja sinä et kumpaankaan, niin miten olisi jos koira saisi jatkossa olla sohvalla muttei sängyssä, tai toisinpäin? Sohvalla/sängyssäkin sen voi opettaa olemaan niin, että se väistää jos ihminen haluaa siihen missä se on jne. Sama juttu myös muissa asioissa. Nyt te vain kumpikin vedätte omaan suuntaanne ja vaaditte toista toimimaan niinkuin itse haluatte. Kompromissi olisi lienee helpommin saavutettavissa. Ja ennen kaikkea saisitte aikaan yhtenäisen linjan siitä miten koiran kanssa toimitaan ja mitä siltä odotetaan.
Kairille pitäisi säätää valtiollinen koiravero (haittavero)
, kun valtion talous on kuralla ja kaikki rahat menee Kreikkaan. Se voisi olla vaikka 300€/vuosi. Perittäisiin kuten autojen käyttöverot. Suomessa on varmaan yli 200000 koiraa. Siitä tulisi hyvä summa.
Eli koirien omistajien pitäisi maksaa veroa siitä kun rikkaat ovat sijoittaneet rahansa riskisijoituksiin jotka eivät sitten kannattaneetkaan. Haiskahtaa sille että sijoituksesi ovat sulaneet.
Äidit, silloin mummot pilaavat myös lasten kasvatuksen.