Läheisriippuvuudesta 2

Hyvä kirjootus tssä hankalista muijista.
Nuo oirret kyllä sopivat täydellisesti mun ex muijaan. Semmonen inisijä ja takeruja se oli, aina kimpussa halailemsaa ja nuoleskelemassa, kai se sitä oli vailla, eikä millään käsittänyt, että miehelle riittää pelkkä pano krapula aamuina.

Joku ostomaniakin sillä oli, aina osteli kotiin jotain uutta ja mukamas nättiä ja syöminenkin oli pakonomaista, aina piti olla ruokaa kaapis ja munkin olis pitänyt syödä, silooinkin kun olis huvittanu vaan juoda.ja yritti hallita mun juomista, käski vieraita häiritsemään, tai järjesteli menoja, puhui usein että mmulla ois alkoholi ongelma,piilotteli pulloja, pihtasi rahaa.

Sen syy kai se oli sekin, kun työantajakin sai päähänsä, että tarvisin hoitoa ja oli pakko mennä myllyhoitoon. Siitä se muijalle sitte riemu repesi, joku omaisten ilta kävi haukkumas pataluhaksi ja rääkyi, mitä kaikkeakärsimysta olin sille mukamas aiheuttanut.

Sine anoniinkin sitte meni ja se olikin vimeinen virhe, ihan kaheliksi se sielltä tuli. Kun olin ollu kuuakuden raittiina niin ajattelin juhlistaa päivää pikkusen. Ennen muija oli aina kotona kun tulin myöhässä töistä. Silloon ku menin kotiin,, siellä oli uus jalkalamppu,vaasissa kukkia ja lapuu, hei ruoka on uunissa, menin anonii.n

Arvaas pimahdinko mä. Mulla oli juhlapäivä ja mitä muijateki, oli ostanut ittelleen lampun ja kukkia ja taas sitä pakko ruokaa, eikä viittiny olla edes kotona mun juhlapäivänä.

Ensin sai kyytiä vaasi, sitte lamppu ja sitte muija ku tuli kotiin, heittelin pitkin seiniä. Että kyllä niistä tommosistakin vallanhimoisista muijistakin eroon pääsee jos vvaan haluaa.

Tää nykyynen on paljon yhteistyökykyisempi, ei inise, eikä paljon puhu, eikä yrittää läsyyttää, eikä häiritse mun oloani muuten, mutta ei paa hanttiikaan ku kankkusaamuina sen jalat levitän.melki sormia napsauttamalla tulee kaljapullo käteen ja tyhjien puloojen palautus rahat tuo mulle sentilleen.
Että kannattaa vaihtaa se läheisriippuva muija yhteistyökyyysempään, on kans mun mieliepide

ölkkyä kirjoitti:

Hyvä kirjootus tssä hankalista muijista.
Nuo oirret kyllä sopivat täydellisesti mun ex muijaan. Semmonen inisijä ja takeruja se oli, aina kimpussa halailemsaa ja nuoleskelemassa, kai se sitä oli vailla, eikä millään käsittänyt, että miehelle riittää pelkkä pano krapula aamuina.

Joku ostomaniakin sillä oli, aina osteli kotiin jotain uutta ja mukamas nättiä ja syöminenkin oli pakonomaista, aina piti olla ruokaa kaapis ja munkin olis pitänyt syödä, silooinkin kun olis huvittanu vaan juoda.ja yritti hallita mun juomista, käski vieraita häiritsemään, tai järjesteli menoja, puhui usein että mmulla ois alkoholi ongelma,piilotteli pulloja, pihtasi rahaa.

Sen syy kai se oli sekin, kun työantajakin sai päähänsä, että tarvisin hoitoa ja oli pakko mennä myllyhoitoon. Siitä se muijalle sitte riemu repesi, joku omaisten ilta kävi haukkumas pataluhaksi ja rääkyi, mitä kaikkeakärsimysta olin sille mukamas aiheuttanut.

Sine anoniinkin sitte meni ja se olikin vimeinen virhe, ihan kaheliksi se sielltä tuli. Kun olin ollu kuuakuden raittiina niin ajattelin juhlistaa päivää pikkusen. Ennen muija oli aina kotona kun tulin myöhässä töistä. Silloon ku menin kotiin,, siellä oli uus jalkalamppu,vaasissa kukkia ja lapuu, hei ruoka on uunissa, menin anonii.n

Arvaas pimahdinko mä. Mulla oli juhlapäivä ja mitä muijateki, oli ostanut ittelleen lampun ja kukkia ja taas sitä pakko ruokaa, eikä viittiny olla edes kotona mun juhlapäivänä.

Ensin sai kyytiä vaasi, sitte lamppu ja sitte muija ku tuli kotiin, heittelin pitkin seiniä. Että kyllä niistä tommosistakin vallanhimoisista muijistakin eroon pääsee jos vvaan haluaa.

Tää nykyynen on paljon yhteistyökykyisempi, ei inise, eikä paljon puhu, eikä yrittää läsyyttää, eikä häiritse mun oloani muuten, mutta ei paa hanttiikaan ku kankkusaamuina sen jalat levitän.melki sormia napsauttamalla tulee kaljapullo käteen ja tyhjien puloojen palautus rahat tuo mulle sentilleen.
Että kannattaa vaihtaa se läheisriippuva muija yhteistyökyyysempään, on kans mun mieliepide

Lue lisää

passitin tuon uuden muijan hakeman lisää kaljaa ja tulin tänne siksi aikaa lukemaan näitä. tuli miäleen yks juttu.onneksi meillä ei olu penskoja, muija oli varmaan maho, mitä surkeita nistäkin olis tullu hulluja varmaan sen muijan niitä holhotessa.
yks tuttu kerran keroi että sen pojan muija pilannu, ei ota viinaa ollenkaan, että kyllä se läheisriivusuus on sairaus sekin.muttei ne muijat sitä ite ymmärä.itte ne tarttee sitä myllyhoitoa, kyllä jämpi on näin.

palaan vielä aiheseen...kun monesti syytät LR-personaa toisen kautta elämisestä...niin oletko miettinyt itseäsi tähän aiheeseen liittyen...

Olet kertonut vaimosi olevan narsisti...tiedät millainen narsisti on...olet monestii kertonut vaimosi vuosia mitätöivän ja haukkuvan sinua...

joskus otat osaa toisten kärsimyksiin...ymmärtämällä narsistin kaltoinkohdelluiksi tulleita "uhreja"...tiedät, että se tuntuu pahalta...

Niin sinustakin, kun kerran tiedät ja ymmärrät...mutta mitä sinä itse teet, kiellät oman pahan olosi, haukut narsistia(=puolisosiasi) milloin tyhmäksi milloin miksikin...

Yrität sopetua hänen käytökseensä...kun se ei tykkää läheisyydestä...niin en minäkään sitten sitä...matelet vaimosi edessä yrittäen käyttäytyä niinkuin vaimosi haluaa...jossain kohtaa kerroit, että koet tarvetta holhota häntä...

Kuvittelet ja kerrot siten hallitsevasi vaimoasi ja elämäänne...Tähän tyyliin...

"Liitto menee paljon paremmin nyt, kun eletään tunne elämältä suhteessa nassen ehdoilla."pitää olla ongelmien yläpuolella ja muistaa että asuu sairaan ihmisen kanssa joka ei tajua omaa tilaansa.
Puhuin yleisellä tasolla, tosiasiassa narsismi suhteessa joutuu läheinen useasti holhoamaan toista kuten myös alkoholisti suhteessa..."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10483019

että tässä läheisriippuvuus keskustelussa...nuo samat ratkaisukeinot, mitä itse olet suhteessasi puolisoosi...käyttänyt ja muutama päivä sitten todistelit oikeiksi ja hyviksi...ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä...

Että edelleen mietin...mikä sinun ongelmasi sitten on...kun kuitenkin elät ns. huonossa suhteessa...

14+17=31 kirjoitti:

palaan vielä aiheseen...kun monesti syytät LR-personaa toisen kautta elämisestä...niin oletko miettinyt itseäsi tähän aiheeseen liittyen...

Olet kertonut vaimosi olevan narsisti...tiedät millainen narsisti on...olet monestii kertonut vaimosi vuosia mitätöivän ja haukkuvan sinua...

joskus otat osaa toisten kärsimyksiin...ymmärtämällä narsistin kaltoinkohdelluiksi tulleita "uhreja"...tiedät, että se tuntuu pahalta...

Niin sinustakin, kun kerran tiedät ja ymmärrät...mutta mitä sinä itse teet, kiellät oman pahan olosi, haukut narsistia(=puolisosiasi) milloin tyhmäksi milloin miksikin...

Yrität sopetua hänen käytökseensä...kun se ei tykkää läheisyydestä...niin en minäkään sitten sitä...matelet vaimosi edessä yrittäen käyttäytyä niinkuin vaimosi haluaa...jossain kohtaa kerroit, että koet tarvetta holhota häntä...

Kuvittelet ja kerrot siten hallitsevasi vaimoasi ja elämäänne...Tähän tyyliin...

"Liitto menee paljon paremmin nyt, kun eletään tunne elämältä suhteessa nassen ehdoilla."pitää olla ongelmien yläpuolella ja muistaa että asuu sairaan ihmisen kanssa joka ei tajua omaa tilaansa.
Puhuin yleisellä tasolla, tosiasiassa narsismi suhteessa joutuu läheinen useasti holhoamaan toista kuten myös alkoholisti suhteessa..."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10483019

että tässä läheisriippuvuus keskustelussa...nuo samat ratkaisukeinot, mitä itse olet suhteessasi puolisoosi...käyttänyt ja muutama päivä sitten todistelit oikeiksi ja hyviksi...ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä...

Että edelleen mietin...mikä sinun ongelmasi sitten on...kun kuitenkin elät ns. huonossa suhteessa...

Lue lisää

Kyseessä saattaa olla 'sijoittava samastuminen', ja, 'itsensä toteuttava ennuste'. Ehkä.

14+17=31 kirjoitti:

palaan vielä aiheseen...kun monesti syytät LR-personaa toisen kautta elämisestä...niin oletko miettinyt itseäsi tähän aiheeseen liittyen...

Olet kertonut vaimosi olevan narsisti...tiedät millainen narsisti on...olet monestii kertonut vaimosi vuosia mitätöivän ja haukkuvan sinua...

joskus otat osaa toisten kärsimyksiin...ymmärtämällä narsistin kaltoinkohdelluiksi tulleita "uhreja"...tiedät, että se tuntuu pahalta...

Niin sinustakin, kun kerran tiedät ja ymmärrät...mutta mitä sinä itse teet, kiellät oman pahan olosi, haukut narsistia(=puolisosiasi) milloin tyhmäksi milloin miksikin...

Yrität sopetua hänen käytökseensä...kun se ei tykkää läheisyydestä...niin en minäkään sitten sitä...matelet vaimosi edessä yrittäen käyttäytyä niinkuin vaimosi haluaa...jossain kohtaa kerroit, että koet tarvetta holhota häntä...

Kuvittelet ja kerrot siten hallitsevasi vaimoasi ja elämäänne...Tähän tyyliin...

"Liitto menee paljon paremmin nyt, kun eletään tunne elämältä suhteessa nassen ehdoilla."pitää olla ongelmien yläpuolella ja muistaa että asuu sairaan ihmisen kanssa joka ei tajua omaa tilaansa.
Puhuin yleisellä tasolla, tosiasiassa narsismi suhteessa joutuu läheinen useasti holhoamaan toista kuten myös alkoholisti suhteessa..."

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10483019

että tässä läheisriippuvuus keskustelussa...nuo samat ratkaisukeinot, mitä itse olet suhteessasi puolisoosi...käyttänyt ja muutama päivä sitten todistelit oikeiksi ja hyviksi...ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä...

Että edelleen mietin...mikä sinun ongelmasi sitten on...kun kuitenkin elät ns. huonossa suhteessa...

Lue lisää

"ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä..."

Tämä on voimassa vasta sitten kun on sokea omalle käytökselle, sitä mitä ei näe sitä ei voi hallita.

Tuohon tyyliin

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan. YTM, työnohjaaja Mari Huuskon kirja Hallintaa vai huolenpitoa"

Sinun kannataisi tutustua omaan LR ongelmaan ja alkaa kulkemaa Al-anonissa, psykologeilla ei yleensä ole tarvittavaa ammattiaitoa ilma erikoiskoulutusta, voivat jopa pahentaa ongelmaa.

Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia.Eräs mieshenkilö kertoi joku vuosi sitten jolla on pahasti LR riippuvainen äiti alkoholisti kodista, joka oli tällainen täydellinen äiti omasta mielestä. Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja .

Sinun kohdalla tilanne on todenäköisesti saman kaltainen, sinä et halua kuulla totuutta ja olet alkanut taistella minua vastaan, koska et halua muuttua.

Aiemmista kertomuksistasi käy ilmi että pidät itseäsi kilttinä ihmisenä ja itsekyyttä vain narisistin ominaisuutena.
Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta.

Erikoista että laitoit linkin juuri todisteena siitä että olet oikeassa väittämässäsi, mutta juuri siinä linkissä tuotiin esille myös LR:n raadollisuus ja narsistinen muista piittaamaton käytös joka perustuu vain omille tarpeille jotka täytyy saavuttaa riippumatta muiden ihmisten hyvinvoinnista ja tapahtuu jopa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

xcch kirjoitti:

"ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä..."

Tämä on voimassa vasta sitten kun on sokea omalle käytökselle, sitä mitä ei näe sitä ei voi hallita.

Tuohon tyyliin

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan. YTM, työnohjaaja Mari Huuskon kirja Hallintaa vai huolenpitoa"

Sinun kannataisi tutustua omaan LR ongelmaan ja alkaa kulkemaa Al-anonissa, psykologeilla ei yleensä ole tarvittavaa ammattiaitoa ilma erikoiskoulutusta, voivat jopa pahentaa ongelmaa.

Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia.Eräs mieshenkilö kertoi joku vuosi sitten jolla on pahasti LR riippuvainen äiti alkoholisti kodista, joka oli tällainen täydellinen äiti omasta mielestä. Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja .

Sinun kohdalla tilanne on todenäköisesti saman kaltainen, sinä et halua kuulla totuutta ja olet alkanut taistella minua vastaan, koska et halua muuttua.

Aiemmista kertomuksistasi käy ilmi että pidät itseäsi kilttinä ihmisenä ja itsekyyttä vain narisistin ominaisuutena.
Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta.

Erikoista että laitoit linkin juuri todisteena siitä että olet oikeassa väittämässäsi, mutta juuri siinä linkissä tuotiin esille myös LR:n raadollisuus ja narsistinen muista piittaamaton käytös joka perustuu vain omille tarpeille jotka täytyy saavuttaa riippumatta muiden ihmisten hyvinvoinnista ja tapahtuu jopa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Lue lisää

Hmm...Siitä taitaa olla liian pitkä aika, kun Xcch on saanut "lääkettä" tuohon riippuvuuteensa. *halaa*

xcch kirjoitti:

"ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä..."

Tämä on voimassa vasta sitten kun on sokea omalle käytökselle, sitä mitä ei näe sitä ei voi hallita.

Tuohon tyyliin

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan. YTM, työnohjaaja Mari Huuskon kirja Hallintaa vai huolenpitoa"

Sinun kannataisi tutustua omaan LR ongelmaan ja alkaa kulkemaa Al-anonissa, psykologeilla ei yleensä ole tarvittavaa ammattiaitoa ilma erikoiskoulutusta, voivat jopa pahentaa ongelmaa.

Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia.Eräs mieshenkilö kertoi joku vuosi sitten jolla on pahasti LR riippuvainen äiti alkoholisti kodista, joka oli tällainen täydellinen äiti omasta mielestä. Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja .

Sinun kohdalla tilanne on todenäköisesti saman kaltainen, sinä et halua kuulla totuutta ja olet alkanut taistella minua vastaan, koska et halua muuttua.

Aiemmista kertomuksistasi käy ilmi että pidät itseäsi kilttinä ihmisenä ja itsekyyttä vain narisistin ominaisuutena.
Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta.

Erikoista että laitoit linkin juuri todisteena siitä että olet oikeassa väittämässäsi, mutta juuri siinä linkissä tuotiin esille myös LR:n raadollisuus ja narsistinen muista piittaamaton käytös joka perustuu vain omille tarpeille jotka täytyy saavuttaa riippumatta muiden ihmisten hyvinvoinnista ja tapahtuu jopa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Lue lisää

jahas tulipas taas monenlaista asiaa jotka "tiedät" minusta ja elämästäni...millaista se on tai millainen olen...tiedät jopa lapsistani millaisia he ovat ja heidän ongelmansa ovat...

vaikka ainoa kontaktimme on tämä keskustelupalsta...että pitäiskö minun ajatella, että kuvittelet olleesi koko elämäni ajan vähintäinkin kärpäsenä katossani...ja suhteutat minut ja elämäni toiseen viitekehykseen...jonkun toisen elämään...

Sinun mielipiteistäsi päätellen...tunnet melkoista kaunaa ja katkeruutta päihdengelmaisten puolisoita kohtaan...sinun mielestäsi he ovat kaiken pahan alku ja juuri...syy siihen miksi jeppe juo...

mutta jatketaan toki keskustelua, kyllä se minulle sopii...
kumpikin kertoo omalla tavallaan itsestään...ja monet lukijat saavat varmaan jotain itselleenkin...meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja joku jää vielä asemallekkin..

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan."

Noh, kyllä se touhuamiseni sitäkin oli...että sillä kaikella tekemiselläni, aina ruokaa pöydässä, koti ja lapset siisteinä. laskut maksettuna yms....puolison juomisesta huolimatta...halusin helpottaa omaa oloani...että tavallaan kaikki olis "normaalia"...vaikka ei ollutkaan...

Että tavallaan hallitsin sillä tavoin perhe elämääni ja käytin valtaakin...tekemällä monet asiat puolisoni puolesta...vein häneltä mahdollisuuden kantaa oma vastuunsa perheestä...

että sitä kautta toimin juomisen mahdollistajana...ettei juominen sillä tavoin haitannut, että olisi näkynyt ulospäin... perhe elämämme olisi ollut jotenkin "huono", että lapset, koti olisi ollut epäsiistejä tai ei olisi ollut ruokaa tai laskut jääneet maksamatta...

"Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa"

Tuokin pitää paikkansa jos ajatellaan, että perheemme varsinainen autettava oli liikaa juova puoliso...

En todellakaan ns. auttanut häntä mitenkään, kuten aiemmin totesin...juomisesta ja sen aiheuttamista haitoista ei juurikaan puhuttu...

tiedän kyllä, että periatteessa olisi pitänyt toimia toisin...ottaa alkoholin käyttö puheeksi...jo paljon aiemmin, ennenkuin tilanne meni läheisten kannalta liian huonoksi, että siitä enää paluuta olisi ollut ilman ammattiapua...

Puolisoni on varsinaisesti mennyt hoitoon päihdeongelmiensa vuoksi vasta eromme jälkeen...ollut/asunut jopa vuoden alkoholisteille tarkoitetussa hoitokodissa...

Avioliiton aikoina toki yritti hoitaa ongelmaansa, lyhytaikaisilla käynneillä (pari päivää)"katkolla" , Antabuksella ja rauhoittavilla lääkkeillä...

ettei niillä sinun esimerkeilläsi siitä miten puoliso sabotoi raitistumis yrityksiä..kun toinen tulee hoidosta...tai käytöksellään aiheuttaa retkahduksen...ole mitään tekemistä minun kanssani...

Mutta sen myönnän, että omilla toimintatavoillani...minä annoin hänen rauhassa lisää alkoholisoitua...

Se käsitys mikä minulla on...heistä jotka ovat jatkaneet avioliittoa päihdeongelmaisen kanssa...

on aikas ikävä, monet juopon puolisot ovat alkaneet juoda itsekin tai turvautuneet lääkkeisiin tai masentuneet, pysyttelevät kotona, eivät käy missään, eikä kutsuta vieraita...

harvassa ovat he...jotka jaksavat elää omaa täysipainoista elämäänsä juovan puolison rinnalla...niissä tapauksissa useimmiten juova puoliso on kuitenkin ns. kiltti, ei mellasta, riko paikkoja, ole väkivaltainen...

18+19=37 kirjoitti:

jahas tulipas taas monenlaista asiaa jotka "tiedät" minusta ja elämästäni...millaista se on tai millainen olen...tiedät jopa lapsistani millaisia he ovat ja heidän ongelmansa ovat...

vaikka ainoa kontaktimme on tämä keskustelupalsta...että pitäiskö minun ajatella, että kuvittelet olleesi koko elämäni ajan vähintäinkin kärpäsenä katossani...ja suhteutat minut ja elämäni toiseen viitekehykseen...jonkun toisen elämään...

Sinun mielipiteistäsi päätellen...tunnet melkoista kaunaa ja katkeruutta päihdengelmaisten puolisoita kohtaan...sinun mielestäsi he ovat kaiken pahan alku ja juuri...syy siihen miksi jeppe juo...

mutta jatketaan toki keskustelua, kyllä se minulle sopii...
kumpikin kertoo omalla tavallaan itsestään...ja monet lukijat saavat varmaan jotain itselleenkin...meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja joku jää vielä asemallekkin..

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan."

Noh, kyllä se touhuamiseni sitäkin oli...että sillä kaikella tekemiselläni, aina ruokaa pöydässä, koti ja lapset siisteinä. laskut maksettuna yms....puolison juomisesta huolimatta...halusin helpottaa omaa oloani...että tavallaan kaikki olis "normaalia"...vaikka ei ollutkaan...

Että tavallaan hallitsin sillä tavoin perhe elämääni ja käytin valtaakin...tekemällä monet asiat puolisoni puolesta...vein häneltä mahdollisuuden kantaa oma vastuunsa perheestä...

että sitä kautta toimin juomisen mahdollistajana...ettei juominen sillä tavoin haitannut, että olisi näkynyt ulospäin... perhe elämämme olisi ollut jotenkin "huono", että lapset, koti olisi ollut epäsiistejä tai ei olisi ollut ruokaa tai laskut jääneet maksamatta...

"Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa"

Tuokin pitää paikkansa jos ajatellaan, että perheemme varsinainen autettava oli liikaa juova puoliso...

En todellakaan ns. auttanut häntä mitenkään, kuten aiemmin totesin...juomisesta ja sen aiheuttamista haitoista ei juurikaan puhuttu...

tiedän kyllä, että periatteessa olisi pitänyt toimia toisin...ottaa alkoholin käyttö puheeksi...jo paljon aiemmin, ennenkuin tilanne meni läheisten kannalta liian huonoksi, että siitä enää paluuta olisi ollut ilman ammattiapua...

Puolisoni on varsinaisesti mennyt hoitoon päihdeongelmiensa vuoksi vasta eromme jälkeen...ollut/asunut jopa vuoden alkoholisteille tarkoitetussa hoitokodissa...

Avioliiton aikoina toki yritti hoitaa ongelmaansa, lyhytaikaisilla käynneillä (pari päivää)"katkolla" , Antabuksella ja rauhoittavilla lääkkeillä...

ettei niillä sinun esimerkeilläsi siitä miten puoliso sabotoi raitistumis yrityksiä..kun toinen tulee hoidosta...tai käytöksellään aiheuttaa retkahduksen...ole mitään tekemistä minun kanssani...

Mutta sen myönnän, että omilla toimintatavoillani...minä annoin hänen rauhassa lisää alkoholisoitua...

Se käsitys mikä minulla on...heistä jotka ovat jatkaneet avioliittoa päihdeongelmaisen kanssa...

on aikas ikävä, monet juopon puolisot ovat alkaneet juoda itsekin tai turvautuneet lääkkeisiin tai masentuneet, pysyttelevät kotona, eivät käy missään, eikä kutsuta vieraita...

harvassa ovat he...jotka jaksavat elää omaa täysipainoista elämäänsä juovan puolison rinnalla...niissä tapauksissa useimmiten juova puoliso on kuitenkin ns. kiltti, ei mellasta, riko paikkoja, ole väkivaltainen...

Lue lisää

Kauna, katkeruus, lokerointi, kaiken epäinhimillistäminen... kaikki kuvaavat tyypillistä keskustelukumppania joka ulkoistaa ja keskittyy aina vain toisiin ihmisiin. Ne (katson alaspäin ;) ) nyt on tuollaisia =)

Sä kuulostat tarinan perusteella tyypilliseltä mahdollistajalta ja "perheen eteen" toimivalta puolisolta. Kuten Xcch:kin. Hän myös sopeutuu ja antaa myös lastensa sopeutua mihin tahansa. Totta kai perheen parhaan vuoksi. My ass...
Tilanteenne on varmaan eri mutta molemmat ovat tai ovat olleet sairaassa suhteessa kykenemättä irrottautumaan. Syitä on monia. Nim kokemusta on.

Voi olla, että puoliso tietämättään kannustaa toista esim juomaan tai väkivaltaiseksi (esim) mutta monesti unohtuu sekin, ettei se ole toisen syy vaikka kuinka provosoisi. Itse olen joskus ajatellut monestikin että ihme ettei tullut pataan tai ei ihmekään kun sillä meni hermot. Osaan meinaan olla aika ärsyttävä itsekin kun sille päälle satun (siis t-o-d-e-l-l-a ajan ihmisen "hulluksi" joskus). Mutta... se on hänen ratkaisunsa lyökö tai juoko vai ei.
Se on minun ratkaisuni länkytänkö, päästänkö irti vai provosoinko.

Mutta...tässä on ongelma. Jos ihminen ei tunnista tekevänsä mitään noista, hän kokee itsensä olosuhteiden uhriksi. Tämä pätee hyvin addikteihin ja mm narsisteihin. Huuuh huuuuh, vidu mitä paskaa, ei se ihmekään kun tulee tehtyä kaikenlaista ....
Eli yleensä narsisi-uhri-suhteessa tai addikti-uhri-suhteessa on ... kaksi uhria. Ns.

Nalkuttava akka tai mitä ikinä ei ole syy väkivaltaan tai juomiseen mutta silloin voidaan puhua toinen toisiaan ruokkivasta suhteesta (lempiaiheeni, ihmiset jotka ajavat toisiaan pohjaan josta yleensä ainakin toinen lopulta nousee) :

Juoja tai vaikka se lyöjä tarvitsee "osoitteen" pahalle ololleen tai syyn teoilleen.
Se voi olla vaikka vaimo. MUKA. Se on paskapuhetta ja kuuluu riippuvuuden luonteeseen ; paska pomo, puoliso, mitä ikinä. Se on itselleen valehtelua.

Se joka pitää hommaa pystyssä, tarvitsee vastapuolen sekoiluja jotta oma minuus pysyy kasassa.

Muista aina, että mitä enemmän keskustelukumppani koettaa lokeroida (tiukemmin ja tiukemmin), sitä enemmän hän välttelee jotain. Lapsellinen ajatus mutta yleensä toimii yllättän hyvin =)
Tällä nimeisellä X:llä on pelko omasta LR-ongelmastaan ja olet sopiva kohde.

18+19=37 kirjoitti:

jahas tulipas taas monenlaista asiaa jotka "tiedät" minusta ja elämästäni...millaista se on tai millainen olen...tiedät jopa lapsistani millaisia he ovat ja heidän ongelmansa ovat...

vaikka ainoa kontaktimme on tämä keskustelupalsta...että pitäiskö minun ajatella, että kuvittelet olleesi koko elämäni ajan vähintäinkin kärpäsenä katossani...ja suhteutat minut ja elämäni toiseen viitekehykseen...jonkun toisen elämään...

Sinun mielipiteistäsi päätellen...tunnet melkoista kaunaa ja katkeruutta päihdengelmaisten puolisoita kohtaan...sinun mielestäsi he ovat kaiken pahan alku ja juuri...syy siihen miksi jeppe juo...

mutta jatketaan toki keskustelua, kyllä se minulle sopii...
kumpikin kertoo omalla tavallaan itsestään...ja monet lukijat saavat varmaan jotain itselleenkin...meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja joku jää vielä asemallekkin..

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan."

Noh, kyllä se touhuamiseni sitäkin oli...että sillä kaikella tekemiselläni, aina ruokaa pöydässä, koti ja lapset siisteinä. laskut maksettuna yms....puolison juomisesta huolimatta...halusin helpottaa omaa oloani...että tavallaan kaikki olis "normaalia"...vaikka ei ollutkaan...

Että tavallaan hallitsin sillä tavoin perhe elämääni ja käytin valtaakin...tekemällä monet asiat puolisoni puolesta...vein häneltä mahdollisuuden kantaa oma vastuunsa perheestä...

että sitä kautta toimin juomisen mahdollistajana...ettei juominen sillä tavoin haitannut, että olisi näkynyt ulospäin... perhe elämämme olisi ollut jotenkin "huono", että lapset, koti olisi ollut epäsiistejä tai ei olisi ollut ruokaa tai laskut jääneet maksamatta...

"Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa"

Tuokin pitää paikkansa jos ajatellaan, että perheemme varsinainen autettava oli liikaa juova puoliso...

En todellakaan ns. auttanut häntä mitenkään, kuten aiemmin totesin...juomisesta ja sen aiheuttamista haitoista ei juurikaan puhuttu...

tiedän kyllä, että periatteessa olisi pitänyt toimia toisin...ottaa alkoholin käyttö puheeksi...jo paljon aiemmin, ennenkuin tilanne meni läheisten kannalta liian huonoksi, että siitä enää paluuta olisi ollut ilman ammattiapua...

Puolisoni on varsinaisesti mennyt hoitoon päihdeongelmiensa vuoksi vasta eromme jälkeen...ollut/asunut jopa vuoden alkoholisteille tarkoitetussa hoitokodissa...

Avioliiton aikoina toki yritti hoitaa ongelmaansa, lyhytaikaisilla käynneillä (pari päivää)"katkolla" , Antabuksella ja rauhoittavilla lääkkeillä...

ettei niillä sinun esimerkeilläsi siitä miten puoliso sabotoi raitistumis yrityksiä..kun toinen tulee hoidosta...tai käytöksellään aiheuttaa retkahduksen...ole mitään tekemistä minun kanssani...

Mutta sen myönnän, että omilla toimintatavoillani...minä annoin hänen rauhassa lisää alkoholisoitua...

Se käsitys mikä minulla on...heistä jotka ovat jatkaneet avioliittoa päihdeongelmaisen kanssa...

on aikas ikävä, monet juopon puolisot ovat alkaneet juoda itsekin tai turvautuneet lääkkeisiin tai masentuneet, pysyttelevät kotona, eivät käy missään, eikä kutsuta vieraita...

harvassa ovat he...jotka jaksavat elää omaa täysipainoista elämäänsä juovan puolison rinnalla...niissä tapauksissa useimmiten juova puoliso on kuitenkin ns. kiltti, ei mellasta, riko paikkoja, ole väkivaltainen...

Lue lisää

"Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia."

Noh, ensinnäkin kaikki lapseni ovat jo aikuisia...asuvat omillaan, käyvät töissä ja elättävät itsensä...emme ole päivittäin kontaktissa ja välimatkoista johtuen emme edes tapaa kovin usein kahden vanhemman lapsen kanssa, joista toisella on jo omiakin lapsia...

nuorin tytär kyllä asuu lähistöllä. mutta joskus kun joku kysyy haittaako se lähellä asuminen...niin naureskelemmekin asialle, että voi mennä viikkokin ettei edes nähdä...vaikka ns. samoja teitä kuljetaan...kun kuitenkin meillä kummallakin on oma elämämme...

että se siitä hallinasta heidän suhteensa...

"Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin."

Että kerros tarkemmin, mistä äiti häntä syyllisti...

minun on vaikea edes ymmärtää mitä tuo kuvaamasi lasten syyllistäminen voisi edes olla., mihin he mukamas ovat syyllistyneet...

Eikä edes päihdeongelmainen puolisoni syyllistänyt varsinaisesti ketään juomisestaan...ei omia vanhempiaan, ei minua, eikä lapsia...

Mutta periaatteessa ajattelen omia lapsiani tähän asiaan liittyen siten, että vanhimmalla lapsella on ollut suht onnellinen lapsuus...seuraavalla vähemmän onnellinen ja nuorimalla...huoh..

kun alkoholismi on asteittain paheneva ongelma...vanhimman ja nuorimman ikäero on kymmenen vuotta...

kun alkoholismin vaikutuksesta heidän kasvuunsa ja kehitykseensä liittyen on ollut heidän kanssaan puhetta, ovat kyllä ajatelleet, että ovat kuitenkin selvinneet, kun perheessä on ollut edes yksi aikuinen, jolla homma on ollut ns. hanskassa nimenomaan lasten suhteen...

siten ettei heidän ole tarvinnut ulkoisesti hävetä itseään ja kotiaan...ja arki on sujunut, koulut on käyty, nukkumaan menty ajallaan...vatsat täynnnä...

Mutta tuo lasten kanssa puhuminenkin...siinä olen ollut siten huono, etten ole uskaltanut itse suoraan otaa puheeksi..miten tuo kaikki on heihin vaikuttanut...

oikeastaan vasta tuo nuorimman tytön lapsuuskuvien kautta, isä verissäpäin, kun tuli koulusta, olohuoneen lampunvarjostinkin tuli tienpäässä vastaan...isä lupasi kaikenlaista joka ei ollutkaan totta, joutui pelkäämään isäänsä, juosta naapuriin turvaan...olemme päässeet keskustelemaan avoimesti asioista...

ja tytär on kyllä arvostellut minua, että vielä lapsen(hänet) hankit tuohon elämään...paljon olen saanut minäkin tietoa lasteni ajatuksista näin jälkeen...tytöt ovat lapsina kirjoittaneet päiväkirjaa...

hyvin kuvaava on elämästämme eräskin 11 vee tyttäreni kommentti joltain päivältä..."isä on taas juovuksissa vaikka on tiistai..."

"Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli,"

tuo sinun tapauksesi kuullostaa kyllä ikävältä, mutta ei ole liitettävissä "meidän tapaukseemme"...elämämme, minä ja lapsenikin olemme oleet erilaisia, asiosta on voitu puhua jos on puhuttu...niin hyvin suoraan, oikeilla sanoilla...siitä mitä on ollut ja miten sen koki...

lynett kirjoitti:

Kauna, katkeruus, lokerointi, kaiken epäinhimillistäminen... kaikki kuvaavat tyypillistä keskustelukumppania joka ulkoistaa ja keskittyy aina vain toisiin ihmisiin. Ne (katson alaspäin ;) ) nyt on tuollaisia =)

Sä kuulostat tarinan perusteella tyypilliseltä mahdollistajalta ja "perheen eteen" toimivalta puolisolta. Kuten Xcch:kin. Hän myös sopeutuu ja antaa myös lastensa sopeutua mihin tahansa. Totta kai perheen parhaan vuoksi. My ass...
Tilanteenne on varmaan eri mutta molemmat ovat tai ovat olleet sairaassa suhteessa kykenemättä irrottautumaan. Syitä on monia. Nim kokemusta on.

Voi olla, että puoliso tietämättään kannustaa toista esim juomaan tai väkivaltaiseksi (esim) mutta monesti unohtuu sekin, ettei se ole toisen syy vaikka kuinka provosoisi. Itse olen joskus ajatellut monestikin että ihme ettei tullut pataan tai ei ihmekään kun sillä meni hermot. Osaan meinaan olla aika ärsyttävä itsekin kun sille päälle satun (siis t-o-d-e-l-l-a ajan ihmisen "hulluksi" joskus). Mutta... se on hänen ratkaisunsa lyökö tai juoko vai ei.
Se on minun ratkaisuni länkytänkö, päästänkö irti vai provosoinko.

Mutta...tässä on ongelma. Jos ihminen ei tunnista tekevänsä mitään noista, hän kokee itsensä olosuhteiden uhriksi. Tämä pätee hyvin addikteihin ja mm narsisteihin. Huuuh huuuuh, vidu mitä paskaa, ei se ihmekään kun tulee tehtyä kaikenlaista ....
Eli yleensä narsisi-uhri-suhteessa tai addikti-uhri-suhteessa on ... kaksi uhria. Ns.

Nalkuttava akka tai mitä ikinä ei ole syy väkivaltaan tai juomiseen mutta silloin voidaan puhua toinen toisiaan ruokkivasta suhteesta (lempiaiheeni, ihmiset jotka ajavat toisiaan pohjaan josta yleensä ainakin toinen lopulta nousee) :

Juoja tai vaikka se lyöjä tarvitsee "osoitteen" pahalle ololleen tai syyn teoilleen.
Se voi olla vaikka vaimo. MUKA. Se on paskapuhetta ja kuuluu riippuvuuden luonteeseen ; paska pomo, puoliso, mitä ikinä. Se on itselleen valehtelua.

Se joka pitää hommaa pystyssä, tarvitsee vastapuolen sekoiluja jotta oma minuus pysyy kasassa.

Muista aina, että mitä enemmän keskustelukumppani koettaa lokeroida (tiukemmin ja tiukemmin), sitä enemmän hän välttelee jotain. Lapsellinen ajatus mutta yleensä toimii yllättän hyvin =)
Tällä nimeisellä X:llä on pelko omasta LR-ongelmastaan ja olet sopiva kohde.

Lue lisää

Sinulle Lynet vasaan tähän, että tuo

"Sä kuulostat tarinan perusteella tyypilliseltä mahdollistajalta ja "perheen eteen" toimivalta puolisolta.
"Se joka pitää hommaa pystyssä, tarvitsee vastapuolen sekoiluja jotta oma minuus pysyy kasassa."

On hyvin totta...puolustukseni voin sanoa vain, että toimin silloin sen ymmärryksen mukaan mikä minulla oli...luulin toimivani oikein...

"voidaan puhua toinen toisiaan ruokkivasta suhteesta "

Tuokin on totta...mitä pahemmaksi hän muuttui niin sen hyvemmäksi minä muutuin ja päinvastoin...mutta minua se oma "pyhyys" alkoi lopulta yököttämään...en pitänyt itsestäni sellaisena...kynnysmattona...

kävimme aikoinaan ihan avioliiton loppupuolella pari kertaa perheneuvolassakin ..."täti" siellä heitti hyvin minulle kuvaavan kysymyksen...että kun puhutaan surullisista asioista niin miksi minä yritän hymyillä...

vasta eron jälkeen, kun aloin miettiä omaa osuuttani asioihin...jotka koskivat minua, kaltoinkohtelu...niin hain tietoa ja tunnistin itseni LR-persoonaksi...

Monta vuotta sitäkin märehdin itsekseni...itseäni piiskaten ...vasta ihan viime vuosina olen armahtanut itseäni ja uskaltautunut puhumaan siitä julkisesti...millainen minä itse olin ihmisenä...alkoholisti puolison rinnalla...

mutta tosiaan tuo "vastaväittäjäni", en niinkään välitä hänestä vaan olen tietyllä lailla hyvilläni siitä, että hän ottaa noita asioita esille...että tästäkin voidaan keskustella "julkisemmin"...

monet lukevat näitä, ehkä joku tunnistaa itsensä...tuntee samankaltaisuutta joko hänen tai minun kanssani....

kumpikin osapuoli tuo aihetta, LR-personaa näkyväksi/tunnetuksi omalla tavallaan...sellaisena kuin sen itse kokee...

xcch kirjoitti:

"ovatkin muuttuneet kauhean läheisriippuvaisen ilkeäksi tavaksi elää toisen kautta ja hallita häntä..."

Tämä on voimassa vasta sitten kun on sokea omalle käytökselle, sitä mitä ei näe sitä ei voi hallita.

Tuohon tyyliin

"Korvaamaton persoona on usein itse sokea omille hallinta- ja valtapyrkimyksilleen. Hänhän vain haluaa auttaa ja tehdä kaikkensa muiden eteen. Tosiasiassa autettavat ovat sivuosassa ja uhrautuja haluaa touhuamisellaan helpottaa omaa oloaan. YTM, työnohjaaja Mari Huuskon kirja Hallintaa vai huolenpitoa"

Sinun kannataisi tutustua omaan LR ongelmaan ja alkaa kulkemaa Al-anonissa, psykologeilla ei yleensä ole tarvittavaa ammattiaitoa ilma erikoiskoulutusta, voivat jopa pahentaa ongelmaa.

Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia.Eräs mieshenkilö kertoi joku vuosi sitten jolla on pahasti LR riippuvainen äiti alkoholisti kodista, joka oli tällainen täydellinen äiti omasta mielestä. Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja .

Sinun kohdalla tilanne on todenäköisesti saman kaltainen, sinä et halua kuulla totuutta ja olet alkanut taistella minua vastaan, koska et halua muuttua.

Aiemmista kertomuksistasi käy ilmi että pidät itseäsi kilttinä ihmisenä ja itsekyyttä vain narisistin ominaisuutena.
Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta.

Erikoista että laitoit linkin juuri todisteena siitä että olet oikeassa väittämässäsi, mutta juuri siinä linkissä tuotiin esille myös LR:n raadollisuus ja narsistinen muista piittaamaton käytös joka perustuu vain omille tarpeille jotka täytyy saavuttaa riippumatta muiden ihmisten hyvinvoinnista ja tapahtuu jopa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Lue lisää

"Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta."

No poimin LR persoonasta ne kohdat, jotka sopivat minuun ja ajattelin minä olevani ns. "kiltti" ihminen...kun en huutanut, haukkunut, ottanut alkoholi ongelmaa esille vaan yritin hallita itseäni sillä kaikella touhuamisellani(kodin, lasten eteen) pysyäkseni itse kasassa..

Ymmärrän kyllä jälkeenpäin, että se oli itsepetosta...perustui vain minun omaan tarpeeseeni olla ns. hyvä ihminen jopa puolisoni ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella...

Jos olisin välittänyt puolisoni ja lasteni hyvinvoinnista, minun olisi kuulunut ottaa alkoholi ongelma esille jo paljon ennemmin ennenkuin se paheni siihen pisteesen, ettei paluuta ollut...

Siinä loppupisteessä, kun tajusin, ettei mitään enää ollut tehtävissä minun keinoillani minä itse ns. romahdin...lähdin avioliitostani syyksi sanoen etten enää jaksa...että olin minä itsekäs, enkä piitannut puolistani jos niin ajattelee...

Eron jälkeen puolisoni ryyppäsi rankasti ja ajoi itsensä siihen pisteeseen, että meni kuukaudeksi hoitoon, ei Minneen vaan niihin muihin laitoksiin joiden hoito perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan yms.

Kävin kyllä omaisten tapaamisessa ja verkostokokouksessakin...Muistan hyvin kun minulta siellä kysyttiin....palaanko minä nyt kotiin, kun puolisoni on ollut kuukauden hoitojaksolla...

Minä vastasin, etten palaa tässä vaiheessa...
tuli hiiren hiljaista...tunsin itseni siinä kyllä kohtaa roistoksi...

Lapset olivat kysyneet minulta tuota jo aiemmin, siinä vaiheessa kun iskä meni hoitoon ja he tiesivät etten palaa...ettei tuo ilmoitus tullut lapsille yllätyksenä, puolisolle kylllä...

Mutta tein itseäni kohtaan oikein, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni asetin itseni/omat tarpeeni toisen edelle...minä olin loppu, ei minusta olisi ollut siinä vaiheessa puolisoni raittiuden tukemiseen...kun oma elämä oli hajalla...

kun tajusin omat ongelmani, eikä ne kuukaudessa miksikään olleet parantuneet, kun voimat menneet sen uuden arjen kuntoon saattamiseksi...(asunnon hankinta, rahojen riittäminen, käytännön tarpeet), kun olin lähtenyt entisestä elämästäni jättäen kaiken taakseni...

Noh, puoliso kotiutui, olimme kyllä yhteyksissä asioiden tiimoilta...mutta jätin raittiina pysymisen kokonaan hänen itsensä kontolle...asuimme erillämme... käsittääkseni raittiutta kesti kuukauden hoitojakson jälkeen pari viikkoa...

Näin jälkeenpäinkin ajatellen, en usko että tilanne olisi ollut parempi alkoholi ongelman suhteen...vaikka olisin takaisin muuttanut kotiin...syystä, että minusta ei olisi ollut tukemaan hänen raittiuttaan...että sillä tavalla olin "huono" ihminen /itsekäs pska siinä kohtaa...jos niin haluaa ajatella...

10+7=17 kirjoitti:

"Lisäksi lapsesi tarvitsevat apua, he todenäköisesti ei voi luottaa sinuun ailahtelevan käytöksen ja hallinnan takia."

Noh, ensinnäkin kaikki lapseni ovat jo aikuisia...asuvat omillaan, käyvät töissä ja elättävät itsensä...emme ole päivittäin kontaktissa ja välimatkoista johtuen emme edes tapaa kovin usein kahden vanhemman lapsen kanssa, joista toisella on jo omiakin lapsia...

nuorin tytär kyllä asuu lähistöllä. mutta joskus kun joku kysyy haittaako se lähellä asuminen...niin naureskelemmekin asialle, että voi mennä viikkokin ettei edes nähdä...vaikka ns. samoja teitä kuljetaan...kun kuitenkin meillä kummallakin on oma elämämme...

että se siitä hallinasta heidän suhteensa...

"Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin."

Että kerros tarkemmin, mistä äiti häntä syyllisti...

minun on vaikea edes ymmärtää mitä tuo kuvaamasi lasten syyllistäminen voisi edes olla., mihin he mukamas ovat syyllistyneet...

Eikä edes päihdeongelmainen puolisoni syyllistänyt varsinaisesti ketään juomisestaan...ei omia vanhempiaan, ei minua, eikä lapsia...

Mutta periaatteessa ajattelen omia lapsiani tähän asiaan liittyen siten, että vanhimmalla lapsella on ollut suht onnellinen lapsuus...seuraavalla vähemmän onnellinen ja nuorimalla...huoh..

kun alkoholismi on asteittain paheneva ongelma...vanhimman ja nuorimman ikäero on kymmenen vuotta...

kun alkoholismin vaikutuksesta heidän kasvuunsa ja kehitykseensä liittyen on ollut heidän kanssaan puhetta, ovat kyllä ajatelleet, että ovat kuitenkin selvinneet, kun perheessä on ollut edes yksi aikuinen, jolla homma on ollut ns. hanskassa nimenomaan lasten suhteen...

siten ettei heidän ole tarvinnut ulkoisesti hävetä itseään ja kotiaan...ja arki on sujunut, koulut on käyty, nukkumaan menty ajallaan...vatsat täynnnä...

Mutta tuo lasten kanssa puhuminenkin...siinä olen ollut siten huono, etten ole uskaltanut itse suoraan otaa puheeksi..miten tuo kaikki on heihin vaikuttanut...

oikeastaan vasta tuo nuorimman tytön lapsuuskuvien kautta, isä verissäpäin, kun tuli koulusta, olohuoneen lampunvarjostinkin tuli tienpäässä vastaan...isä lupasi kaikenlaista joka ei ollutkaan totta, joutui pelkäämään isäänsä, juosta naapuriin turvaan...olemme päässeet keskustelemaan avoimesti asioista...

ja tytär on kyllä arvostellut minua, että vielä lapsen(hänet) hankit tuohon elämään...paljon olen saanut minäkin tietoa lasteni ajatuksista näin jälkeen...tytöt ovat lapsina kirjoittaneet päiväkirjaa...

hyvin kuvaava on elämästämme eräskin 11 vee tyttäreni kommentti joltain päivältä..."isä on taas juovuksissa vaikka on tiistai..."

"Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli,"

tuo sinun tapauksesi kuullostaa kyllä ikävältä, mutta ei ole liitettävissä "meidän tapaukseemme"...elämämme, minä ja lapsenikin olemme oleet erilaisia, asiosta on voitu puhua jos on puhuttu...niin hyvin suoraan, oikeilla sanoilla...siitä mitä on ollut ja miten sen koki...

Lue lisää

"Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja "

palaaan vieläkin tähän kohtaan...omasta lapsuudestani käsin...

niin, ehkä noinkin tavallaan...en tiedä...minun äitini kyllä sivuutti lapsen tarpeet...jätti vaille hoivaa ja huolenpitoa...

keskittyen omiin tarpeisiinsa, juomiseen ja miesten hankkimiseen...

Minä yritin ratkaista ongelmaa olemalla mahdollisimman huomaamaton ja "kiltti" lapsi...

mutta ei hän minulta mitään ns. kysynytkään, eikä syyllistänyt minua ainakaan sillä tavoin, että olisin ollut syyllinen hänen ongelmiinsa...

päinvastoin, hän taisi olla helpottunut, kun minut aina kesän ajaksi sijoitettiin sossun toimesta muualle...olin ns. "kesälapsi"...joka lähti kesän ajaksi pois kotoaan...sitten syksyn tullen palasin, kun oli koulu, joka piti arjen lapsen elämässä ns. hallinassa...

Äitini kyllä raitistui myöhemmin...ja sai elää monta "onnellisempaa" vuotta...kun olin "aikuistunut" ja muuttanut pois kotoa, mutta emme ole koskaan kyenneet puhumaan noista asioista...

Välimme olivat ns. muodollisen kohteliaat ja hyvät, äitini oli kyllä iloinen kun olin ns. pärjännyt elämässäni, mutta avieroani hän ei hyväksynyt...mutta emme siitäkään, enkä sen syistä puhuneet sen enempää...

lapsuuteni kanssa olen siten sinut, että osaan ajatella mistä mikäkin johtui, äiti oli sellainen kuin oli...hän ei kyennyt olemaan sillä hetkellä muuta...

ja tuota, lapsuuden "kiltin" ja huomaamatoman roolia sitten vedin avioliitossanikin...jonka olin ominut ratkaisukeinoksi jo lapsena...pärjätäkseni, halliteksani itseäni ja elämää jossa elin...

En tiedä...kuka on ollut elämäni tarinan konna...äitinikö?...vaiko minä?...alkoholisti puolisoniko?

kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Äitini löysi jonkinlaisen ratkaisun koskien itseään, hän raitistui...

Minäkin löysin jonkinlaisen ratkaisun, koskien itseäni, en halua enää olla niin kiltti ja huomaamaton...

puolisonikin vaikuttaa "tyytyväiseltä" elämäänsä vaikka juokin...on saanut itseleen jonkinlaisen rauhan, elää yksin, juominen ei enää konkreettisesti aiheuta ongelmia läheisille...

toivon mukaan lapsenikin löytävät jonkinlaisen ratkaisun siihen, että hyväksyvät menneisyytensä/vanhempansa ...siten ettei se liian paljon vaikuta heidän tulevaisuutensa...tehden heistä alkoholisteja tai LR riippuvaisia tms.

13+1=14 kirjoitti:

"Olit laittanut linkin josta olit itsepetoksessa poiminut vain ne (kiltin ihmisen) kohdat jotka soveltuivat omasta mielestäsi sinuun. Joka ei siis kilttiä ollut kun luki eteenpäin vaan itsepetosta."

No poimin LR persoonasta ne kohdat, jotka sopivat minuun ja ajattelin minä olevani ns. "kiltti" ihminen...kun en huutanut, haukkunut, ottanut alkoholi ongelmaa esille vaan yritin hallita itseäni sillä kaikella touhuamisellani(kodin, lasten eteen) pysyäkseni itse kasassa..

Ymmärrän kyllä jälkeenpäin, että se oli itsepetosta...perustui vain minun omaan tarpeeseeni olla ns. hyvä ihminen jopa puolisoni ja lasten hyvinvoinnin kustannuksella...

Jos olisin välittänyt puolisoni ja lasteni hyvinvoinnista, minun olisi kuulunut ottaa alkoholi ongelma esille jo paljon ennemmin ennenkuin se paheni siihen pisteesen, ettei paluuta ollut...

Siinä loppupisteessä, kun tajusin, ettei mitään enää ollut tehtävissä minun keinoillani minä itse ns. romahdin...lähdin avioliitostani syyksi sanoen etten enää jaksa...että olin minä itsekäs, enkä piitannut puolistani jos niin ajattelee...

Eron jälkeen puolisoni ryyppäsi rankasti ja ajoi itsensä siihen pisteeseen, että meni kuukaudeksi hoitoon, ei Minneen vaan niihin muihin laitoksiin joiden hoito perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan yms.

Kävin kyllä omaisten tapaamisessa ja verkostokokouksessakin...Muistan hyvin kun minulta siellä kysyttiin....palaanko minä nyt kotiin, kun puolisoni on ollut kuukauden hoitojaksolla...

Minä vastasin, etten palaa tässä vaiheessa...
tuli hiiren hiljaista...tunsin itseni siinä kyllä kohtaa roistoksi...

Lapset olivat kysyneet minulta tuota jo aiemmin, siinä vaiheessa kun iskä meni hoitoon ja he tiesivät etten palaa...ettei tuo ilmoitus tullut lapsille yllätyksenä, puolisolle kylllä...

Mutta tein itseäni kohtaan oikein, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni asetin itseni/omat tarpeeni toisen edelle...minä olin loppu, ei minusta olisi ollut siinä vaiheessa puolisoni raittiuden tukemiseen...kun oma elämä oli hajalla...

kun tajusin omat ongelmani, eikä ne kuukaudessa miksikään olleet parantuneet, kun voimat menneet sen uuden arjen kuntoon saattamiseksi...(asunnon hankinta, rahojen riittäminen, käytännön tarpeet), kun olin lähtenyt entisestä elämästäni jättäen kaiken taakseni...

Noh, puoliso kotiutui, olimme kyllä yhteyksissä asioiden tiimoilta...mutta jätin raittiina pysymisen kokonaan hänen itsensä kontolle...asuimme erillämme... käsittääkseni raittiutta kesti kuukauden hoitojakson jälkeen pari viikkoa...

Näin jälkeenpäinkin ajatellen, en usko että tilanne olisi ollut parempi alkoholi ongelman suhteen...vaikka olisin takaisin muuttanut kotiin...syystä, että minusta ei olisi ollut tukemaan hänen raittiuttaan...että sillä tavalla olin "huono" ihminen /itsekäs pska siinä kohtaa...jos niin haluaa ajatella...

Lue lisää

Kiitos avoimesta tavastasi käsitellä menneisyyttä, ajatuksiasi ja käsityksiäsi.

Jos lähtökohtaisesti ajattelee jo lapsuuttasi, on ymmärrettävää LR-ominaisuuksien imeytyminen. Mikä sen muoto on, tai sen merkitys itsellesi, läheisillesi, on tietysti puntaroida juuri itse asioita, se tehtävä ei ole kenelläkään toisella.

Ajattelin tuota tietynlaista vahvuutta, joka kantaa niin paljon kun läheisten kanssa tehdään työtä, jaetaan aikaa. Sopeudutaan kantavaksi voimaksi. Väsyen hiljakseen, mutta tunnistamatta sitä. Väsyen lisää, mutta voimattomana, kykenemättömänä tehdä asian eteen mitään. Toive, joka sisällä saattaa olla, mutta jonka ääntä ei kuule, on että tulisi joku muu ja kantaisi välillä minua.

Kun voimat loppuu, ne todella loppuu. Silloin ei enää riitä toisen tilanteen parantamisyritykset. Omat voimavarat on jo käytetty.

Kun tämän tiedostaa ja lähtee, tai lakkaa tekemästä enää toisten eteen asioita, siitä seuraa monesti syyllistämisyrityksiä ja/tai syyllisyyttä.

On vain oltava välittämästä siitä. Ei yritä enää vetää kuormajuhdan roolia taakakseen, jospa minä vielä jaksaisin, vielä yrittäisin jne.

On ajateltava itseään. Ja niitä tyhjentyneitä voimavaroja, joita täytyy yrittää täyttää jollain muulla kuin toisten asetamilla taakoilla.

Tämän tehtyään, ihminen on vihdoin vapaa läheisriippuvuuden pahimmasta kaltoinkohtelun muodosta, minkä tekee itselleen. Mutta sitä taas läheiset eivät välttämättä ymmärrä.

Älä koe syyllisyyttä. Sinun on syytä halata itseäsi.

elisakettu kirjoitti:

Kiitos avoimesta tavastasi käsitellä menneisyyttä, ajatuksiasi ja käsityksiäsi.

Jos lähtökohtaisesti ajattelee jo lapsuuttasi, on ymmärrettävää LR-ominaisuuksien imeytyminen. Mikä sen muoto on, tai sen merkitys itsellesi, läheisillesi, on tietysti puntaroida juuri itse asioita, se tehtävä ei ole kenelläkään toisella.

Ajattelin tuota tietynlaista vahvuutta, joka kantaa niin paljon kun läheisten kanssa tehdään työtä, jaetaan aikaa. Sopeudutaan kantavaksi voimaksi. Väsyen hiljakseen, mutta tunnistamatta sitä. Väsyen lisää, mutta voimattomana, kykenemättömänä tehdä asian eteen mitään. Toive, joka sisällä saattaa olla, mutta jonka ääntä ei kuule, on että tulisi joku muu ja kantaisi välillä minua.

Kun voimat loppuu, ne todella loppuu. Silloin ei enää riitä toisen tilanteen parantamisyritykset. Omat voimavarat on jo käytetty.

Kun tämän tiedostaa ja lähtee, tai lakkaa tekemästä enää toisten eteen asioita, siitä seuraa monesti syyllistämisyrityksiä ja/tai syyllisyyttä.

On vain oltava välittämästä siitä. Ei yritä enää vetää kuormajuhdan roolia taakakseen, jospa minä vielä jaksaisin, vielä yrittäisin jne.

On ajateltava itseään. Ja niitä tyhjentyneitä voimavaroja, joita täytyy yrittää täyttää jollain muulla kuin toisten asetamilla taakoilla.

Tämän tehtyään, ihminen on vihdoin vapaa läheisriippuvuuden pahimmasta kaltoinkohtelun muodosta, minkä tekee itselleen. Mutta sitä taas läheiset eivät välttämättä ymmärrä.

Älä koe syyllisyyttä. Sinun on syytä halata itseäsi.

Lue lisää

En minä koe siten enää syyllisyyttä...

olin tilanteessa jossa jouduin valitsemaan...
joko hän tai minä...mitään muita vaihtoehtoja ei enää ollut...
ja valitsin itseni...

13+5=18 kirjoitti:

Sinulle Lynet vasaan tähän, että tuo

"Sä kuulostat tarinan perusteella tyypilliseltä mahdollistajalta ja "perheen eteen" toimivalta puolisolta.
"Se joka pitää hommaa pystyssä, tarvitsee vastapuolen sekoiluja jotta oma minuus pysyy kasassa."

On hyvin totta...puolustukseni voin sanoa vain, että toimin silloin sen ymmärryksen mukaan mikä minulla oli...luulin toimivani oikein...

"voidaan puhua toinen toisiaan ruokkivasta suhteesta "

Tuokin on totta...mitä pahemmaksi hän muuttui niin sen hyvemmäksi minä muutuin ja päinvastoin...mutta minua se oma "pyhyys" alkoi lopulta yököttämään...en pitänyt itsestäni sellaisena...kynnysmattona...

kävimme aikoinaan ihan avioliiton loppupuolella pari kertaa perheneuvolassakin ..."täti" siellä heitti hyvin minulle kuvaavan kysymyksen...että kun puhutaan surullisista asioista niin miksi minä yritän hymyillä...

vasta eron jälkeen, kun aloin miettiä omaa osuuttani asioihin...jotka koskivat minua, kaltoinkohtelu...niin hain tietoa ja tunnistin itseni LR-persoonaksi...

Monta vuotta sitäkin märehdin itsekseni...itseäni piiskaten ...vasta ihan viime vuosina olen armahtanut itseäni ja uskaltautunut puhumaan siitä julkisesti...millainen minä itse olin ihmisenä...alkoholisti puolison rinnalla...

mutta tosiaan tuo "vastaväittäjäni", en niinkään välitä hänestä vaan olen tietyllä lailla hyvilläni siitä, että hän ottaa noita asioita esille...että tästäkin voidaan keskustella "julkisemmin"...

monet lukevat näitä, ehkä joku tunnistaa itsensä...tuntee samankaltaisuutta joko hänen tai minun kanssani....

kumpikin osapuoli tuo aihetta, LR-personaa näkyväksi/tunnetuksi omalla tavallaan...sellaisena kuin sen itse kokee...

Lue lisää

Puolustukseksesi voit sanoa ?

Ei tää mikään oikeudenkäynti ole =)

Ja mä olen koettanut sanoa, että en usko normiin tai "valmiiseen" ihmiseen vaan jokaisella on riippansa jonka on joutunut käymään läpi tai joutuu käymään läpi koko elämänsä. Ne joiden "ei tarvi", ovat onnekkaita =)

Musta on vain upeeta että joku tuo tuollaisen yleisen ja vaikeuksia tuovan "heikkouden" eli inhimillisen piirteensä esiin ja jakaa siitä kokemuksia. Mä en ymmärrä ollenkaan miksi sellaisen vuoksi pitäisi puolustautua.

Mulla on ennen ollut kovin rankka linja tuomita "heikkoja ja saamattomia" koska olen itse aina jyrännyt elämässä läpi kävi miten kävi. Yksinpärjääminen, tekeminen ja "kovuus" mantrana.
Onneksi se, että myös itsessäni on havaittavissa niitä "heikkouksia ja saamattomuuksia" on auttanut pääsemään tuomitsemisesta irti. Enkä kuollut tai mitään pahaa ei tapahtunut vaikka koetankin kohdata inhmillisyyteni =)

16+11=27 kirjoitti:

"Mies oli todella traumatisoitunut, kyynelehti välillä kertoessaan vallan käytöstä ja syyllistämisestä jota sai välillä osakseen, kaikki toiminta perustui äidin tarpeisiin. Mies kertoi ettei uskaltunut kertoa asioista totuutta, vaan antoi vastauksia kymyksiin joita äiti halusi kuulla, riippumata siitä miten asia todellisuudessa oli, Silti äiti piti itseään hyvänä lasten kasvattaja "

palaaan vieläkin tähän kohtaan...omasta lapsuudestani käsin...

niin, ehkä noinkin tavallaan...en tiedä...minun äitini kyllä sivuutti lapsen tarpeet...jätti vaille hoivaa ja huolenpitoa...

keskittyen omiin tarpeisiinsa, juomiseen ja miesten hankkimiseen...

Minä yritin ratkaista ongelmaa olemalla mahdollisimman huomaamaton ja "kiltti" lapsi...

mutta ei hän minulta mitään ns. kysynytkään, eikä syyllistänyt minua ainakaan sillä tavoin, että olisin ollut syyllinen hänen ongelmiinsa...

päinvastoin, hän taisi olla helpottunut, kun minut aina kesän ajaksi sijoitettiin sossun toimesta muualle...olin ns. "kesälapsi"...joka lähti kesän ajaksi pois kotoaan...sitten syksyn tullen palasin, kun oli koulu, joka piti arjen lapsen elämässä ns. hallinassa...

Äitini kyllä raitistui myöhemmin...ja sai elää monta "onnellisempaa" vuotta...kun olin "aikuistunut" ja muuttanut pois kotoa, mutta emme ole koskaan kyenneet puhumaan noista asioista...

Välimme olivat ns. muodollisen kohteliaat ja hyvät, äitini oli kyllä iloinen kun olin ns. pärjännyt elämässäni, mutta avieroani hän ei hyväksynyt...mutta emme siitäkään, enkä sen syistä puhuneet sen enempää...

lapsuuteni kanssa olen siten sinut, että osaan ajatella mistä mikäkin johtui, äiti oli sellainen kuin oli...hän ei kyennyt olemaan sillä hetkellä muuta...

ja tuota, lapsuuden "kiltin" ja huomaamatoman roolia sitten vedin avioliitossanikin...jonka olin ominut ratkaisukeinoksi jo lapsena...pärjätäkseni, halliteksani itseäni ja elämää jossa elin...

En tiedä...kuka on ollut elämäni tarinan konna...äitinikö?...vaiko minä?...alkoholisti puolisoniko?

kun kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Äitini löysi jonkinlaisen ratkaisun koskien itseään, hän raitistui...

Minäkin löysin jonkinlaisen ratkaisun, koskien itseäni, en halua enää olla niin kiltti ja huomaamaton...

puolisonikin vaikuttaa "tyytyväiseltä" elämäänsä vaikka juokin...on saanut itseleen jonkinlaisen rauhan, elää yksin, juominen ei enää konkreettisesti aiheuta ongelmia läheisille...

toivon mukaan lapsenikin löytävät jonkinlaisen ratkaisun siihen, että hyväksyvät menneisyytensä/vanhempansa ...siten ettei se liian paljon vaikuta heidän tulevaisuutensa...tehden heistä alkoholisteja tai LR riippuvaisia tms.

Lue lisää

Onko syntipukki tai se "paha" joka kaiken takana on ... ööö... elämä ?

Se on ihan sama miten kauas kaivat... huomaat että äitisi takana on sitä ja tätä ja hän on käsitellyt sitä vaikka päihteiden avulla mutta hänen vanhemmillaan oli taas esim sodan taakkaa joiden vanhemmilla taas oli... you see the problem ?

Kyse on sukupolvien ketjusta ja jokainen saa ristinsä kannettavakseen, toiset raskaamman kuin toiset ja ihmiset kasvavat "ongelmineen" erilaisiksi ; toiset esim narsisteiksi, LR-persooniksi tai vaikka addikteiksi (juominen, syöminen, duuni, liikunta, pelaaminen,etc.). What ever.

On ihan luonnollista syyttää esim vanhempiaan tai jotain läheistä ihmistä mutta uskoa parempaan saa ainakin siitä, että muistaa näin olevan (taakan kanto) jokaisella ja jokainen voi kyllä vaikuttaa tulevaisuuteensa jos vain haluaa ja käyttää työkaluja... joskus se tapahtuu piiiiitkän mutkan kautta eikä oikeita ratkaisuja osaa tehdä kuin suurten ongelmien jälkeen mutta täytyy muistaa, että sellainen ihmisluonto on !
Ja mitä sitten ?

Sano pikku-lapselle että kynttilä polttaa... mutta meneekö se perille ilman omakohtaista kokemusta ? Toiset leikkivät sillä liekillä vain pidempään eikä se tee kenestäkään huonompaa.

Mun nyt on "helppo" ajatella näin koska olen itte valunut ns menestyksestä erilaisiin ihmissuhteongelmiin ja lopulta täysaddiktiksi toiminnallisine ja aineellisine riippuvuuksinensa. Kokee itse narkomanian, alkoholismin, lääkeriippuvuuksia ja toiminnallisia riippoja ja sen jälkeen nähdä se inhimillisempänä kuin katsoa sitä vain päältä (alaspäin sen mahdollisuuden itsestään sulkien).

Mitä kovempi huuto jotain inhimillistä ominaisuutta vastaan, sitä suurempi tarve kieltää se itsestään. Tästä syystä esim moni LR huomaakin juoppomiehen hoivavuosien jälkeen tulleensa itsekin esim päihteiden väärinkäyttäjäksi.

Ironista eikö totta ?

19+1=20 kirjoitti:

En minä koe siten enää syyllisyyttä...

olin tilanteessa jossa jouduin valitsemaan...
joko hän tai minä...mitään muita vaihtoehtoja ei enää ollut...
ja valitsin itseni...

Lue lisää

Musta tossa on tärkeä pointti ja hyvä tilanne tuoda se esille.

Monesti sanotaan että ihmisen pitää ensisijaisesti pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan jotta voi halutessaan pitää huolta myös toisista. Tällöin tilanne on terveempi.

Jos ei pidä huolta itsestään, ei kykene oikein auttamaan ketä vaikka haluaisi.

LR ihminen mm ei "parane" suhteessa joka perustuu vain läheisriippuvuuteen, addikti ei parane siinä suhteessa koska sen riipan olemassaolo on tärkeä osa sitä.
Ne jotka on raitistuneet tai heidän puolisonsa harvoin kykenevät jatkamaan yhteiseloa, oli kyseessä LR tai ei. Koko suhteen ohjelmointi ja roolien jako on uudelleen on niin vaikeata.

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/karuselli.htm

Hyvä linkki (taas sama) moniin ongelmallisiin suhteisiin...

lynett kirjoitti:

Puolustukseksesi voit sanoa ?

Ei tää mikään oikeudenkäynti ole =)

Ja mä olen koettanut sanoa, että en usko normiin tai "valmiiseen" ihmiseen vaan jokaisella on riippansa jonka on joutunut käymään läpi tai joutuu käymään läpi koko elämänsä. Ne joiden "ei tarvi", ovat onnekkaita =)

Musta on vain upeeta että joku tuo tuollaisen yleisen ja vaikeuksia tuovan "heikkouden" eli inhimillisen piirteensä esiin ja jakaa siitä kokemuksia. Mä en ymmärrä ollenkaan miksi sellaisen vuoksi pitäisi puolustautua.

Mulla on ennen ollut kovin rankka linja tuomita "heikkoja ja saamattomia" koska olen itse aina jyrännyt elämässä läpi kävi miten kävi. Yksinpärjääminen, tekeminen ja "kovuus" mantrana.
Onneksi se, että myös itsessäni on havaittavissa niitä "heikkouksia ja saamattomuuksia" on auttanut pääsemään tuomitsemisesta irti. Enkä kuollut tai mitään pahaa ei tapahtunut vaikka koetankin kohdata inhmillisyyteni =)

Lue lisää

"Ei tää mikään oikeudenkäynti ole =)"

Ei olekkaan,
mutta ihminen itse on monesti itseään kohtaan se ankarin syyttäjä ja tuomari...

syyllisyyskysymykset on vaikeita...tietyllä lailla jos ei uskalla niitä tuoda edes itselleen julki...joutuu kieltämälllä kaiken häpeämään itseään...esittämään itselleen ja toisille olevansa muuta kuin mitä on...

Niin...hän nyt on ottanut päällimäiseksi huolenaiheekseen...
ikäänkuin mollata uhreja...kopioimalla kaiken mahdollisen negativisen heistä...

"Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :"

ja syyllistää puolisoita, jopa alkoholismista...

Uhreissa joihin minäkin lukeudun...on useimmissa on kyllä noita LR piirteitä...mutta kaikissa ei ole kaikkia...

oman tarinani olen jo kertonut tuossa läheisriippuvuus ketjussa..

on hyvä kun tästäkin puhutaan, ihan rehellisen raadollisesti...että ihmiset voivat miettiä sitä omaakin osuuttaan...

"uhrissakin voi olla jotain sellaista, mikä saa haksahtamaan renttuun/narsistiin? "

Monissa täällä olevissa "uhrien" tarinoissa on tuo asia kyllä tiedostettukin, moni miettii miksi tuntuu aina jotuvan tuollaisiin suhteisiin tai häpeää sitä, että mikä sai pysymään suhteessa, sietämään huonoa kohtelua...

Että hyvän aiheen tuo aloittaja kyllä on valinnut...näin "uhrin" näkökulmasta katsoen...

Mutta alkoholismista voi toipua,
LR persoonakin voi muuttaa ajatus ja toimintamallejaan...opetellaan kysymään itseltään, mitä minä haluan/mitkä ovat minun tarpeeni/millaista elämää haluan elää. ...

mutta narsismi lie jotain sellaista, joka lähestulkoon on ja pysyy...
ja sitä kautta toipua...

Kun ei ne asiat/oma elämä miksikään muutu vain syyllistämällä/haukkumalla toista...

Tämä mitenkään väheksymättä uhrien kokemaa kärsimystä...siitä väärinkohtelusta mitä ovat osakseen saaneet...

11+19=30 kirjoitti:

Niin...hän nyt on ottanut päällimäiseksi huolenaiheekseen...
ikäänkuin mollata uhreja...kopioimalla kaiken mahdollisen negativisen heistä...

"Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :"

ja syyllistää puolisoita, jopa alkoholismista...

Uhreissa joihin minäkin lukeudun...on useimmissa on kyllä noita LR piirteitä...mutta kaikissa ei ole kaikkia...

oman tarinani olen jo kertonut tuossa läheisriippuvuus ketjussa..

on hyvä kun tästäkin puhutaan, ihan rehellisen raadollisesti...että ihmiset voivat miettiä sitä omaakin osuuttaan...

"uhrissakin voi olla jotain sellaista, mikä saa haksahtamaan renttuun/narsistiin? "

Monissa täällä olevissa "uhrien" tarinoissa on tuo asia kyllä tiedostettukin, moni miettii miksi tuntuu aina jotuvan tuollaisiin suhteisiin tai häpeää sitä, että mikä sai pysymään suhteessa, sietämään huonoa kohtelua...

Että hyvän aiheen tuo aloittaja kyllä on valinnut...näin "uhrin" näkökulmasta katsoen...

Mutta alkoholismista voi toipua,
LR persoonakin voi muuttaa ajatus ja toimintamallejaan...opetellaan kysymään itseltään, mitä minä haluan/mitkä ovat minun tarpeeni/millaista elämää haluan elää. ...

mutta narsismi lie jotain sellaista, joka lähestulkoon on ja pysyy...
ja sitä kautta toipua...

Kun ei ne asiat/oma elämä miksikään muutu vain syyllistämällä/haukkumalla toista...

Tämä mitenkään väheksymättä uhrien kokemaa kärsimystä...siitä väärinkohtelusta mitä ovat osakseen saaneet...

Lue lisää

Lisään vielä tähän...liittyen alkoholismiin...

että kun nyt vuosien yli 10v eron jälkeen olemme eksäni (hän juo vieläkin) kanssa vihdoin voineet puhua asioista sellaisina kuin ne olivat...

niin hän ei ole milloinkaan syyllistänyt minua juomisestaan siten, että minä olisin sen aiheuttanut...

Hänen näkemyksensä siitä on, että humala on ainut asia joka saa hänet hetkeksi tuntemaan itsensä/elämänsä "hyväksi"...ja tuo tunne on tullut jo ensi humalan myötä...

Sen vuoksi hän hakee sitä uudestaan ja uudestaan...on riiipuvainen siitä...

"Kaikki ei siis olekaan narsistin syytä! Sä alat oppia, poika!"

Narsisti toimii aina tavoilleen ominaisesti riippumatta millainen puoliso hänellä on. LR-puoliso on todenäköisesti narsistin painajainen koska on jatkuvasti kimpussa ja siitä ei nasset todellakaan tykkää. Tosin se tarjoaa naseille mahdollisuuden sitä kautta kontroda LR:ää, mutta työlästä se on silti :)

Alkoholismi ja narsismi on geeni ja lapsuuperäisiä, kuten vaikeimmat LR tapaukset. LR ihmiset pitävät itseään kiltteinä vaikka ovat kuten yläolevista linkeistä käy ilmi, erittäin rasittavia, päälle käyviä ja omasta mielestään aina oikeassa ja paljon muuta, se kuluu tähän itsepetoskuvioon.

He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. Tosiasissa useasti päivastoin, varsinkin jos alkoholsti mies on kiltti niin silloin LR ihminen voi olla todella ilkeä. Tämän takia minnesota hoidossa toivotaan kaikkien lähiomaisten osallistuvan läheis kurseille, koska runnovat kotiin palaavan toipuvan alkoholstin lyhyessä ajssa juomisen partaalle. Mutta juuri pahimmat LR-ihmiset tuppaavat jäämään kursseilta pois.

Monet raittiit alkoholsitit valittivat tätä piirettä puolisossaan, eräs ei olisi sanut kulkea AA-kerhossa koska LR-puolison mielestä mies ei ollut alkoholisti vaikka juopotteli eikä päässyt alkoholista irti omin avuin. Eukko sai kulemma täydellisen raivarin jos mies sanoi olevansa alkoholisti, siinä ei perustelut auttaneet. Samaa sanoin minnehoidon terapeutti muijastaan joka ei halunnut kuullakkaan puhuttavan al-anonista vaikka käytös oli tällainen.

"Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on."

Ja tällainen

"Huolenpito voi olla läheisriippuvaiselle tapa hallita tai käyttää valtaa. Huolehtimalla muista hän asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän mielestään tietää, mikä muille on parasta, ja asettaa normit sille, mikä on hyvää elämää."


Hoitamaton LR johtaa siihen että vain ongelma ihmiset kelpaa puolisoksi. Kuten jo kuukausia sitten kirjoitin tällä palstalla että tällaiset ihmiset kirjoittelevat vankiloihn murhaaja psykopaateille rakkauskirjeitä. Tämäkin osoittaa kuinka pimeitä LR ihmiset voivat olla.

Näissä en ole muttanut mielipidettä, koska monen vuoden al-anonissa käyneillä kuulin melko hurjia LR-kertomuksia. Varsinkin puolison raitistuminen johti usesti lähes poikeuksetta suuriin ongelmiin liitoissa, kunnes LR-ihminen tajusi lähteä hakemaan apua vaivaansa.

Mutta siinä olen eri mieltä attä kaikki alkoholistin tai varsinkin narsistin puolisokseen saaneet olisivat kaikki LR ihmisiä, niin se ei pidä paikaansa. Varsinkin narsistin kohdalla petos on narsistista tietämättömälle ihmiselle on niin tehokas että sitä ei ymmärrä pitkään aikaan edes suhteessa.

Alkoholismiin ja narsismiin ei LR ihmiset ole syyllisiä ei edes alkoholisti eikä narsisti itse. Heidän ainoa velvollisuus on hakea apua ongelmaansa, lisäksi kantavat tietysti vastuun kaikista teoistaan.

xcch kirjoitti:

"Kaikki ei siis olekaan narsistin syytä! Sä alat oppia, poika!"

Narsisti toimii aina tavoilleen ominaisesti riippumatta millainen puoliso hänellä on. LR-puoliso on todenäköisesti narsistin painajainen koska on jatkuvasti kimpussa ja siitä ei nasset todellakaan tykkää. Tosin se tarjoaa naseille mahdollisuuden sitä kautta kontroda LR:ää, mutta työlästä se on silti :)

Alkoholismi ja narsismi on geeni ja lapsuuperäisiä, kuten vaikeimmat LR tapaukset. LR ihmiset pitävät itseään kiltteinä vaikka ovat kuten yläolevista linkeistä käy ilmi, erittäin rasittavia, päälle käyviä ja omasta mielestään aina oikeassa ja paljon muuta, se kuluu tähän itsepetoskuvioon.

He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. Tosiasissa useasti päivastoin, varsinkin jos alkoholsti mies on kiltti niin silloin LR ihminen voi olla todella ilkeä. Tämän takia minnesota hoidossa toivotaan kaikkien lähiomaisten osallistuvan läheis kurseille, koska runnovat kotiin palaavan toipuvan alkoholstin lyhyessä ajssa juomisen partaalle. Mutta juuri pahimmat LR-ihmiset tuppaavat jäämään kursseilta pois.

Monet raittiit alkoholsitit valittivat tätä piirettä puolisossaan, eräs ei olisi sanut kulkea AA-kerhossa koska LR-puolison mielestä mies ei ollut alkoholisti vaikka juopotteli eikä päässyt alkoholista irti omin avuin. Eukko sai kulemma täydellisen raivarin jos mies sanoi olevansa alkoholisti, siinä ei perustelut auttaneet. Samaa sanoin minnehoidon terapeutti muijastaan joka ei halunnut kuullakkaan puhuttavan al-anonista vaikka käytös oli tällainen.

"Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on."

Ja tällainen

"Huolenpito voi olla läheisriippuvaiselle tapa hallita tai käyttää valtaa. Huolehtimalla muista hän asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän mielestään tietää, mikä muille on parasta, ja asettaa normit sille, mikä on hyvää elämää."


Hoitamaton LR johtaa siihen että vain ongelma ihmiset kelpaa puolisoksi. Kuten jo kuukausia sitten kirjoitin tällä palstalla että tällaiset ihmiset kirjoittelevat vankiloihn murhaaja psykopaateille rakkauskirjeitä. Tämäkin osoittaa kuinka pimeitä LR ihmiset voivat olla.

Näissä en ole muttanut mielipidettä, koska monen vuoden al-anonissa käyneillä kuulin melko hurjia LR-kertomuksia. Varsinkin puolison raitistuminen johti usesti lähes poikeuksetta suuriin ongelmiin liitoissa, kunnes LR-ihminen tajusi lähteä hakemaan apua vaivaansa.

Mutta siinä olen eri mieltä attä kaikki alkoholistin tai varsinkin narsistin puolisokseen saaneet olisivat kaikki LR ihmisiä, niin se ei pidä paikaansa. Varsinkin narsistin kohdalla petos on narsistista tietämättömälle ihmiselle on niin tehokas että sitä ei ymmärrä pitkään aikaan edes suhteessa.

Alkoholismiin ja narsismiin ei LR ihmiset ole syyllisiä ei edes alkoholisti eikä narsisti itse. Heidän ainoa velvollisuus on hakea apua ongelmaansa, lisäksi kantavat tietysti vastuun kaikista teoistaan.

Lue lisää

"Alkoholismiin ja narsismiin ei LR ihmiset ole syyllisiä ei edes alkoholisti eikä narsisti itse. Heidän ainoa velvollisuus on hakea apua ongelmaansa, lisäksi kantavat tietysti vastuun kaikista teoistaan. "

Jotain parannusta kuitenkin, että kun hetken mietit asiaa..."Sä alat oppia, poika!", kun ylemmässä tekstissäsi ja toisessa KR-viestiketjussa...olit vielä tätä mieltä...

"Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/"

3+10=13 kirjoitti:

"Alkoholismiin ja narsismiin ei LR ihmiset ole syyllisiä ei edes alkoholisti eikä narsisti itse. Heidän ainoa velvollisuus on hakea apua ongelmaansa, lisäksi kantavat tietysti vastuun kaikista teoistaan. "

Jotain parannusta kuitenkin, että kun hetken mietit asiaa..."Sä alat oppia, poika!", kun ylemmässä tekstissäsi ja toisessa KR-viestiketjussa...olit vielä tätä mieltä...

"Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/"

Lue lisää

"Jotain parannusta kuitenkin, että kun hetken mietit asiaa..."Sä alat oppia, poika!", kun ylemmässä tekstissäsi ja toisessa KR-viestiketjussa...olit vielä tätä mieltä..".

""Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/""

Tämä henki oli minneesota hoidossa, jossa halusivat auttaa LR ihmiä jotta eivät aiheuta raitistuneen retkamista alkoholiin.

Vaikka LR ihminen ei ole syyllinen puolison alkoholismiin, niin hän voi olla syyllinen siihen että vaikeuttaa toisen raittiina olemista.

Raitistuneille alkoholisteille teroitettiin että ne puolisot jotka kieltäytyvät hoidosta ja al-anonista, niillä LR on päällä ja ne voi muodostaa todellisen haasteen raittiudelle. Mutta sanottiin että ennen alkoholi oli teille tärkein nyt on oma terveytenne, pitäkää siitä kiinni kaikissa olosuhteissa, myös huonoissa kotioloissa. Kokemuksista kävi ilmi jälkeenpäin että tämä varoitus ei ollut aiheeton.

xcch kirjoitti:

"Jotain parannusta kuitenkin, että kun hetken mietit asiaa..."Sä alat oppia, poika!", kun ylemmässä tekstissäsi ja toisessa KR-viestiketjussa...olit vielä tätä mieltä..".

""Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/""

Tämä henki oli minneesota hoidossa, jossa halusivat auttaa LR ihmiä jotta eivät aiheuta raitistuneen retkamista alkoholiin.

Vaikka LR ihminen ei ole syyllinen puolison alkoholismiin, niin hän voi olla syyllinen siihen että vaikeuttaa toisen raittiina olemista.

Raitistuneille alkoholisteille teroitettiin että ne puolisot jotka kieltäytyvät hoidosta ja al-anonista, niillä LR on päällä ja ne voi muodostaa todellisen haasteen raittiudelle. Mutta sanottiin että ennen alkoholi oli teille tärkein nyt on oma terveytenne, pitäkää siitä kiinni kaikissa olosuhteissa, myös huonoissa kotioloissa. Kokemuksista kävi ilmi jälkeenpäin että tämä varoitus ei ollut aiheeton.

Lue lisää

"Tämä henki oli minneesota hoidossa, jossa halusivat auttaa LR ihmiä jotta eivät aiheuta raitistuneen retkamista alkoholiin."

Oletko asiasta ihan varma ?

Voiko olla, että tarkoitus oli auttaa itse lr-ihmistä ?
Tai antaa työkaluja pärjäämään addiktin kanssa ?

Puolisot voivat olla toinen toisiaan "syöviä" mutta myös alkoholisti käyttää akkaa (tässä esimerkissä) syynä juomiselleen joten paskapuhetta molemmilta osapuolilta.

Puoliso ei kuitenkaan, oli millainen tahansa, ole vastuussa siitä retkahtaako toinen vai ei. Niin kauan kuin niin kuvittelee, ei ole raitistunut addikti.

"Mä en kestä tätä enää selvinpäin kuunnella"

Mikä on ratkaisu ?
Voiko esim LR ja addikti parantua kovinkaan usein samassa suhteessa vai onko itseasiassa jopa "parempi" että molemmat menee metsään ja joku sieltä pöpeliköstä nousee JOS nousee. MItä muuta siinä voi ?
Mikä ihmeen järkipuhe on koskaan auttanut riippuvaisia ihmisiä ?

Öööö... ei mikään ?

xcch kirjoitti:

"Jotain parannusta kuitenkin, että kun hetken mietit asiaa..."Sä alat oppia, poika!", kun ylemmässä tekstissäsi ja toisessa KR-viestiketjussa...olit vielä tätä mieltä..".

""Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/""

Tämä henki oli minneesota hoidossa, jossa halusivat auttaa LR ihmiä jotta eivät aiheuta raitistuneen retkamista alkoholiin.

Vaikka LR ihminen ei ole syyllinen puolison alkoholismiin, niin hän voi olla syyllinen siihen että vaikeuttaa toisen raittiina olemista.

Raitistuneille alkoholisteille teroitettiin että ne puolisot jotka kieltäytyvät hoidosta ja al-anonista, niillä LR on päällä ja ne voi muodostaa todellisen haasteen raittiudelle. Mutta sanottiin että ennen alkoholi oli teille tärkein nyt on oma terveytenne, pitäkää siitä kiinni kaikissa olosuhteissa, myös huonoissa kotioloissa. Kokemuksista kävi ilmi jälkeenpäin että tämä varoitus ei ollut aiheeton.

Lue lisää

""Mukavaa puoliso ainesta, mikään ei riitä. Ei tarvitse olla kovin viinaan menevä kun tulee juopoksi tuollaisessa seurassa.. :/""

"Tämä henki oli minneesota hoidossa, jossa halusivat auttaa LR ihmiä jotta eivät aiheuta raitistuneen retkamista alkoholiin"

Siis mitä...kummmallako kursilla sinä olit...hoitamassa omaa päihdeongelmaasi vaiko läheisriippuvaisuuttasi...

Monetkin esimerkkisi ovat hyvin kummallisia...LR äidistään traumatisoinut itkevä mies...mihin hän haki apua, alkoholi ongelmaansako vaiko äitinsä LR ongelmaan, vaiko omaan LR ongelmaansa....

"Vaikka LR ihminen ei ole syyllinen puolison alkoholismiin, niin hän voi olla syyllinen siihen että vaikeuttaa toisen raittiina olemista."

Tuota komentistasi päätellen...tuo tramatisoitunut itkevä mies syytti vanhaa äitiään...omasta päihdeongelmastaan...jos oikein ymmärsin....

"Mutta sanottiin että ennen alkoholi oli teille tärkein nyt on oma terveytenne, pitäkää siitä kiinni kaikissa olosuhteissa, myös huonoissa kotioloissa"

Tuo loppu minun mielestäni taas tarkoittaa sitä, että oli puoliso, olosuhteet mitä tahansa niin tärkeintä on pysyä raittiina...

ei siinä sanota, että syy juomiseen, retkahtamiseenkaan ole puolison, vaan sälytetään vastuu alkoholistille itselleen...

mutta kuten olen monesti todennut...minä erosin ennenkuin meistä kumpikaan tiedosti minun LR ongelmaani...sitä en tiedä...onko minua käsitelty puolisoni hoitojaksoilla...joihin hän on muutaman kerran hakeutunut vuosia eromme jälkeen...

mutta hoidon onnistumisen kannalta minulla ei ole enää merkitystä, millainen olen...

En usko, että hän on niin tramatisoitunut minusta, kuten esimerkkisi mies...että vuosien jälkeenkin itkee tekojeni takia...

kun en itsekään itke, lapsuuden kokemuksia tai avioliitossani kokemaa väkivaltaa...muistan kyllä...mutta ne eivät siten vaikeuta elämääni, että niistä yksin kaikkeen syyllisen ottaisin jos joku menee pieleen...

Ymmärrän kyllä, että minulla on omakin vastuu elämästäni...

puolisoni ei ole kylläkään minua milloinkaan syyllistänyt aiheesta...hän kertoo juovansa, syystä, että tuntee oman olonsa/elämänsä humalassa hyväksi...selvin päin hän häpeää itseään ja oleminen/elämä tuntuu väkinäiseltä ja ankealta...miksi on niin, sitä hän ei osaa/halua kertoa...

Minun ongelmani ei olekkaan nykyään juova puoliso, erosta on jo reilut 10 vuotta, mutta LR tuli ajankohtaiseksi aiheeksi taas menneen suhteeni myötä...

ja siltä osin olen tyytyväinen, kun minuun kohdistuvaa mitätöintiä alkoi kumppanin taholta tulla enevässä määrin...päätin suhteen...

Jotenkin voin jopa ajatella...että tarvitsin tuonkin kokemuksen vielä...elääkseni todeksi yksinäisinä vuosina hankkimani oppini itsestäni LR persoonana...

Että kokemuksesta oppii...ainakin luottamaaan itseensä...ja siihen, että ihminen voi muuuttua jos nöyrin mielin tunnustaa "vikansa"...väärät ajatus-ja toimintamallit...

Täydellinen en ole, enkä haluakkaan olla...riittää kun pidän itse itsestäni...enkä anna kohdella itseäni kynnysmattona..."rakkauden" kaipuussani...

xcch kirjoitti:

"Kaikki ei siis olekaan narsistin syytä! Sä alat oppia, poika!"

Narsisti toimii aina tavoilleen ominaisesti riippumatta millainen puoliso hänellä on. LR-puoliso on todenäköisesti narsistin painajainen koska on jatkuvasti kimpussa ja siitä ei nasset todellakaan tykkää. Tosin se tarjoaa naseille mahdollisuuden sitä kautta kontroda LR:ää, mutta työlästä se on silti :)

Alkoholismi ja narsismi on geeni ja lapsuuperäisiä, kuten vaikeimmat LR tapaukset. LR ihmiset pitävät itseään kiltteinä vaikka ovat kuten yläolevista linkeistä käy ilmi, erittäin rasittavia, päälle käyviä ja omasta mielestään aina oikeassa ja paljon muuta, se kuluu tähän itsepetoskuvioon.

He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. Tosiasissa useasti päivastoin, varsinkin jos alkoholsti mies on kiltti niin silloin LR ihminen voi olla todella ilkeä. Tämän takia minnesota hoidossa toivotaan kaikkien lähiomaisten osallistuvan läheis kurseille, koska runnovat kotiin palaavan toipuvan alkoholstin lyhyessä ajssa juomisen partaalle. Mutta juuri pahimmat LR-ihmiset tuppaavat jäämään kursseilta pois.

Monet raittiit alkoholsitit valittivat tätä piirettä puolisossaan, eräs ei olisi sanut kulkea AA-kerhossa koska LR-puolison mielestä mies ei ollut alkoholisti vaikka juopotteli eikä päässyt alkoholista irti omin avuin. Eukko sai kulemma täydellisen raivarin jos mies sanoi olevansa alkoholisti, siinä ei perustelut auttaneet. Samaa sanoin minnehoidon terapeutti muijastaan joka ei halunnut kuullakkaan puhuttavan al-anonista vaikka käytös oli tällainen.

"Jatkuva huoli muista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnista voi helposti muuttua pakkomielteiseksi kontrolliksi, joka ei enää ole hallinnassa. Siihen liittyy myös mustasukkaisuutta ja tarve olla tietoinen kaikesta, mitä toinen tekee ja missä toinen on."

Ja tällainen

"Huolenpito voi olla läheisriippuvaiselle tapa hallita tai käyttää valtaa. Huolehtimalla muista hän asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Hän mielestään tietää, mikä muille on parasta, ja asettaa normit sille, mikä on hyvää elämää."


Hoitamaton LR johtaa siihen että vain ongelma ihmiset kelpaa puolisoksi. Kuten jo kuukausia sitten kirjoitin tällä palstalla että tällaiset ihmiset kirjoittelevat vankiloihn murhaaja psykopaateille rakkauskirjeitä. Tämäkin osoittaa kuinka pimeitä LR ihmiset voivat olla.

Näissä en ole muttanut mielipidettä, koska monen vuoden al-anonissa käyneillä kuulin melko hurjia LR-kertomuksia. Varsinkin puolison raitistuminen johti usesti lähes poikeuksetta suuriin ongelmiin liitoissa, kunnes LR-ihminen tajusi lähteä hakemaan apua vaivaansa.

Mutta siinä olen eri mieltä attä kaikki alkoholistin tai varsinkin narsistin puolisokseen saaneet olisivat kaikki LR ihmisiä, niin se ei pidä paikaansa. Varsinkin narsistin kohdalla petos on narsistista tietämättömälle ihmiselle on niin tehokas että sitä ei ymmärrä pitkään aikaan edes suhteessa.

Alkoholismiin ja narsismiin ei LR ihmiset ole syyllisiä ei edes alkoholisti eikä narsisti itse. Heidän ainoa velvollisuus on hakea apua ongelmaansa, lisäksi kantavat tietysti vastuun kaikista teoistaan.

Lue lisää

"He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. "

Tuohon lauseesi vastaan, että kyllä...noinhan se tavallaan oli...minä luulin olevani viaton, kun olin niin "kiltti ja hyvä"...

Mutta en esittänyt sellaista...minä vaan olin sellainen, koska minulla oli LR ongelma ja käyttädyin niin...asia jota en silloin tiennyt...

ihan sama asia kuin alkoholisti ei tiedä olevansa alkoholisti...ja käyttäytyy siksi alkoholistille ominaisella tavalla...

Miten voi olettaa alkoholistin käyttäytyvän "normaalisti"...tai läheisriippuvaisen...jos he eivät tiedosta/tunnista ongelmaansa...

Minä sentäs tunnistin ongelman toisessa siten, että tiesin ettei puolisoni ollut itsessään ilkeä...vaan ongelmat aiheutuvat alkoholiongelmasta...

Omaa "vikaani" LR..ää en silloin tunnistanut, enkä sen vuoksi ymmärtänyt käytöstänikään...

Tuo ymmärrys tuli vasta jälkeenpäin, "viattomuuden" kaapu putosi pois...tilanteessa jossa koin olevani täysin loppu henkisesti...inhosin itseäni...miten olin elänyt ja ollut...

Mutta siinä vaiheessa olin jo eronnut, enkä syyllistä puolisoani siitä, että olin sellainen...hän ei tehnyt minusta sellaista...LR oli jo minussa...tullut sisäänrakennetuksi keinoksi hallita itseäni ja elämääni...

Ihan samoin, kuin alkoholismi oli jo puolisossani, hän itse on kertonut jo ensihumalan tuoneen niin hyvän olon, että otti viinan keinokseen tehdä olostaan "hyvän"...

en ole käynyt Anonissa...mutta eivät kaikki alkoholistitkaan käy hoidossa...on myös alkoholisteja, jotka raitistuvat itsestäänkin...kun kokevat sen ahaa elämyksen, että jotain muuta hyvää elämässä pitäisi olla kuin viina ...ja ponnistelevat sen "muun" eteen...

Ihan samoin, minä koin sen ahaa elämyksen,
haluan olla ja elää muullakin tavoin...kuin vain toisen ongelmien kautta...
tulla itsekseni ilman toista...keskittyä vain omiin ongelmiini...

Että kyllä...LR,kin aiheuttaa paljon "pahaa" sivullisille ja ennenkaikkea itselle...ihan samoin kuin alkoholismi...

18+17=35 kirjoitti:

"He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. "

Tuohon lauseesi vastaan, että kyllä...noinhan se tavallaan oli...minä luulin olevani viaton, kun olin niin "kiltti ja hyvä"...

Mutta en esittänyt sellaista...minä vaan olin sellainen, koska minulla oli LR ongelma ja käyttädyin niin...asia jota en silloin tiennyt...

ihan sama asia kuin alkoholisti ei tiedä olevansa alkoholisti...ja käyttäytyy siksi alkoholistille ominaisella tavalla...

Miten voi olettaa alkoholistin käyttäytyvän "normaalisti"...tai läheisriippuvaisen...jos he eivät tiedosta/tunnista ongelmaansa...

Minä sentäs tunnistin ongelman toisessa siten, että tiesin ettei puolisoni ollut itsessään ilkeä...vaan ongelmat aiheutuvat alkoholiongelmasta...

Omaa "vikaani" LR..ää en silloin tunnistanut, enkä sen vuoksi ymmärtänyt käytöstänikään...

Tuo ymmärrys tuli vasta jälkeenpäin, "viattomuuden" kaapu putosi pois...tilanteessa jossa koin olevani täysin loppu henkisesti...inhosin itseäni...miten olin elänyt ja ollut...

Mutta siinä vaiheessa olin jo eronnut, enkä syyllistä puolisoani siitä, että olin sellainen...hän ei tehnyt minusta sellaista...LR oli jo minussa...tullut sisäänrakennetuksi keinoksi hallita itseäni ja elämääni...

Ihan samoin, kuin alkoholismi oli jo puolisossani, hän itse on kertonut jo ensihumalan tuoneen niin hyvän olon, että otti viinan keinokseen tehdä olostaan "hyvän"...

en ole käynyt Anonissa...mutta eivät kaikki alkoholistitkaan käy hoidossa...on myös alkoholisteja, jotka raitistuvat itsestäänkin...kun kokevat sen ahaa elämyksen, että jotain muuta hyvää elämässä pitäisi olla kuin viina ...ja ponnistelevat sen "muun" eteen...

Ihan samoin, minä koin sen ahaa elämyksen,
haluan olla ja elää muullakin tavoin...kuin vain toisen ongelmien kautta...
tulla itsekseni ilman toista...keskittyä vain omiin ongelmiini...

Että kyllä...LR,kin aiheuttaa paljon "pahaa" sivullisille ja ennenkaikkea itselle...ihan samoin kuin alkoholismi...

Lue lisää

Sä tiedostat paljon asioita, ja se on edellytys sille että asioille voi tehdä jotain. Olet jo tehnyt muutoksia elämässäsi. Läheisriippuva ei ole sairaus, vaan perin yleinen ihmisen mooditila. (skeematerapia.fi: 'mukautuja-jämäkkä-ylikompensoija)

Riippuvuuksista olen sitä mieltä että, se säännöllinen toiminta, josta ihminen kokee syyllisyyttä ja/tai häpeää, tulee mainituksi addiktiona.

Entäs tämä palstailu...addiktio vai ei? ;)

"pysyttelevät kotona, eivät käy missään, eikä kutsuta vieraita..."

Pitäisköhän lähteä kylään...vain todetakseen että kaveritkin häärää netissä... :-D

yxex kirjoitti:

Sä tiedostat paljon asioita, ja se on edellytys sille että asioille voi tehdä jotain. Olet jo tehnyt muutoksia elämässäsi. Läheisriippuva ei ole sairaus, vaan perin yleinen ihmisen mooditila. (skeematerapia.fi: 'mukautuja-jämäkkä-ylikompensoija)

Riippuvuuksista olen sitä mieltä että, se säännöllinen toiminta, josta ihminen kokee syyllisyyttä ja/tai häpeää, tulee mainituksi addiktiona.

Entäs tämä palstailu...addiktio vai ei? ;)

"pysyttelevät kotona, eivät käy missään, eikä kutsuta vieraita..."

Pitäisköhän lähteä kylään...vain todetakseen että kaveritkin häärää netissä... :-D

Lue lisää

"Entäs tämä palstailu...addiktio vai ei? ;"

nauraa...joo itsekin välillä mietin tuota, mutta puolustelen asiaa, että koen tärkeäksi jakaa omat kokemukseni tästä aiheesta...

Aikoinaan häärin paljon päihdelinkissäkin...mutta lähestymistapani oli vielä silloin tyyliä, miten voisin auttaa puolisoani...

välissä oli monta hiljaista vuotta...liittyen alkoholismiin, mutta sitten suhde "narsistiin" toi taas kaiken ns. pintaan...ja ajauduin tällekin palstalle vuoden alussa...

mutta toivon mukaan kun aikani paasaan...niin siihenkin tulee taas kyllästymispiste, elämään sitä muuta...uskoisin että lähestyvä kevät/kesäkin auttaa asiaa...

18+17=35 kirjoitti:

"He esittävät aina "viatonta" uhria alkoholisti liitossa, minä olin hyvä ja kiltti mutta mies ilkeä. "

Tuohon lauseesi vastaan, että kyllä...noinhan se tavallaan oli...minä luulin olevani viaton, kun olin niin "kiltti ja hyvä"...

Mutta en esittänyt sellaista...minä vaan olin sellainen, koska minulla oli LR ongelma ja käyttädyin niin...asia jota en silloin tiennyt...

ihan sama asia kuin alkoholisti ei tiedä olevansa alkoholisti...ja käyttäytyy siksi alkoholistille ominaisella tavalla...

Miten voi olettaa alkoholistin käyttäytyvän "normaalisti"...tai läheisriippuvaisen...jos he eivät tiedosta/tunnista ongelmaansa...

Minä sentäs tunnistin ongelman toisessa siten, että tiesin ettei puolisoni ollut itsessään ilkeä...vaan ongelmat aiheutuvat alkoholiongelmasta...

Omaa "vikaani" LR..ää en silloin tunnistanut, enkä sen vuoksi ymmärtänyt käytöstänikään...

Tuo ymmärrys tuli vasta jälkeenpäin, "viattomuuden" kaapu putosi pois...tilanteessa jossa koin olevani täysin loppu henkisesti...inhosin itseäni...miten olin elänyt ja ollut...

Mutta siinä vaiheessa olin jo eronnut, enkä syyllistä puolisoani siitä, että olin sellainen...hän ei tehnyt minusta sellaista...LR oli jo minussa...tullut sisäänrakennetuksi keinoksi hallita itseäni ja elämääni...

Ihan samoin, kuin alkoholismi oli jo puolisossani, hän itse on kertonut jo ensihumalan tuoneen niin hyvän olon, että otti viinan keinokseen tehdä olostaan "hyvän"...

en ole käynyt Anonissa...mutta eivät kaikki alkoholistitkaan käy hoidossa...on myös alkoholisteja, jotka raitistuvat itsestäänkin...kun kokevat sen ahaa elämyksen, että jotain muuta hyvää elämässä pitäisi olla kuin viina ...ja ponnistelevat sen "muun" eteen...

Ihan samoin, minä koin sen ahaa elämyksen,
haluan olla ja elää muullakin tavoin...kuin vain toisen ongelmien kautta...
tulla itsekseni ilman toista...keskittyä vain omiin ongelmiini...

Että kyllä...LR,kin aiheuttaa paljon "pahaa" sivullisille ja ennenkaikkea itselle...ihan samoin kuin alkoholismi...

Lue lisää

"en ole käynyt Anonissa...mutta eivät kaikki alkoholistitkaan käy hoidossa...on myös alkoholisteja, jotka raitistuvat itsestäänkin...kun kokevat sen ahaa elämyksen, että jotain muuta hyvää elämässä pitäisi olla kuin viina ...ja ponnistelevat sen "muun" eteen..."

No ei sellaiset ei ole koskaa alkoholisteja olleetkaan, vaan suur-kuluttajia. Riippuvuutta ei voi vaihtaa mihinkään eikä koskaan. Myös vakava lapsuudesta saakka olleva LR ei katoa minnekään vaan syventää käytöstapojaan.
Joten mene ihmeessä anoniin, jos sen tee niin tulet olemaan ajan kanssa iloinen tästä neuvosta.:)

Sen sijaan että yrittäisit ymmärtää minun kirjoitukseni niin yrität olla ymmärtävämättä niitä ja haet kokoajan epäloogisuuksia. Esim. jos sanon että " ei ole mitenkään harvinaista että LR ihmisen lapset ovat murrosikään mennessä terapia kunossa" niin sitä et ymmärrä, aika yksinkertainen asia kuitenkin vai?.

Selvästi inhoat totuutta LR:ä ja haluat pitää siitä oman näkemyksen kilttinä ihmisenä, sitä se ei todellakaan ole. Vaikka LR ihmiset käyttää valtavasti aikaa alkoholsti puolisonsa hoivaamiseen, niin se ei todellakaan johdu kiltteydestä, vaan itsekäästä tarpeesta tehdä itsestä tarpeellinen, kuten ylläolevista asiantuntija lausunoista käy selvästi esille..

xcch kirjoitti:

"en ole käynyt Anonissa...mutta eivät kaikki alkoholistitkaan käy hoidossa...on myös alkoholisteja, jotka raitistuvat itsestäänkin...kun kokevat sen ahaa elämyksen, että jotain muuta hyvää elämässä pitäisi olla kuin viina ...ja ponnistelevat sen "muun" eteen..."

No ei sellaiset ei ole koskaa alkoholisteja olleetkaan, vaan suur-kuluttajia. Riippuvuutta ei voi vaihtaa mihinkään eikä koskaan. Myös vakava lapsuudesta saakka olleva LR ei katoa minnekään vaan syventää käytöstapojaan.
Joten mene ihmeessä anoniin, jos sen tee niin tulet olemaan ajan kanssa iloinen tästä neuvosta.:)

Sen sijaan että yrittäisit ymmärtää minun kirjoitukseni niin yrität olla ymmärtävämättä niitä ja haet kokoajan epäloogisuuksia. Esim. jos sanon että " ei ole mitenkään harvinaista että LR ihmisen lapset ovat murrosikään mennessä terapia kunossa" niin sitä et ymmärrä, aika yksinkertainen asia kuitenkin vai?.

Selvästi inhoat totuutta LR:ä ja haluat pitää siitä oman näkemyksen kilttinä ihmisenä, sitä se ei todellakaan ole. Vaikka LR ihmiset käyttää valtavasti aikaa alkoholsti puolisonsa hoivaamiseen, niin se ei todellakaan johdu kiltteydestä, vaan itsekäästä tarpeesta tehdä itsestä tarpeellinen, kuten ylläolevista asiantuntija lausunoista käy selvästi esille..

Lue lisää

"Myös vakava lapsuudesta saakka olleva LR ei katoa minnekään vaan syventää käytöstapojaan.
Joten mene ihmeessä anoniin, jos sen tee niin tulet olemaan ajan kanssa iloinen tästä neuvosta.:)"

Noh...sulla ny ei tullut mitään uutta tähän kohtaan...mutta tosiaan olen ollut sellainen "kiltti" ihminen aina...tarkoitan omalla kiltteydelläni sellaista, etten ole uskaltanut otttaa näkyviäkään ongelmia käsiteltäviksi, kuten esim. aikoinaan puolisoni päihdeongelmaa...enkä ole nouusut puolustamaan omia oikeuksiani, enkä puolustautunut silloinkaan kuin sain osakseni ns. huonoa kohtelua...

"Selvästi inhoat totuutta LR:ä ja haluat pitää siitä oman näkemyksen kilttinä ihmisenä, sitä se ei todellakaan ole."

Tuohon kommentoin sen verran, että jos olet lukenut tekstejäni...niin tosiaankin inhosin itseäni avioliittoni loppuaikoina...olin niin "pyhä" että itseäkin alkoi yököttää...

mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni jos sitä siksi voi nimittää johtui enemmänkin omasta "kasassa pysymisen" ja hyväksynnän ja rakkauden tarpeesta...kuin tarpeesta hallita juoppoa... tavallaan sillä yritin sanoa...huomaa kuinka "hyvä" olen, rakasta ja arvosta minua...lopeta juominen, minun vuokseni...

Varsinaisesti puolisooni hoivaaminen ei ihan sinällään ulottunut....mitä nyt pidin kulisseja kunnossa...hän oli ns. sosiaalinen juoppo, vietti enemmän aikaansa kapakassa kuin kotona, useimmiten vasta aamuyön pikkutunteina tuli/tuotiin kotiin räyhämään...nukkui jos nukkui pari tuntia ja lähti uudestaan...kävi taas välillä kotona räyhäämässä ja taas lähti uudestaan...

Tuskin oli väärin jos joskus autoin ylös pihalta makaamasta ettei sinne kylmety...toki yritin hillitä räyhäämistä palvelemalla/tottelemalla häntä auliisti...ettei lapset kuulisi/kärsisisi...

mutta tosiaan olen eronnut jo v-98...enkä enää ole vuosiin hoivannut miestäni...välimatkaakin meillä on useita satoja kilometrejä...vaikka silloin tällöin kuulumisia vaihdellaankin...etten katso tarvitsevani alkoholismiin liittyvää vertaistukea enää sinälllään...tässä vaiheessa elämääni...

tämä alkoholiongelma juttu liittyen läheisriippuvaisuuteen ny tuli vain sinun myötäsi jostain syystä esille...ilmeisesti aihe on sinulle tärkeä...osoittaa, että LR pilaa puolison ja lasten elämän...

Pikkusen kyllä mietin miksi, kun olet aiemmin kertonut, että puolisosi on narsisti, että mistä tuo kauna ja katkeruus johtuu...kun omassa elämässäsi ei ole tuollaista kauheaa LR puolisoa...

Mutta joo...iloinen olen kyllä, että törmäsin tähän narsismi aiheeseen...niinikään jo päättyneen suhteeni myötä...monta ahaa elämystä olen täällä kokenut...niin päihdeongelmaisista, naristeista kuin läheisriippuvaisista...

Sinullekkin voin kiitosta antaa siitä, että toit tämänkin LR aiheen esille, vaikka en kanssasi samaa mieltä olekkaan...

Sinä monesti unohdat tässä kohtaa...
että kukin ihminen kuitenkin on OMAN elämänsä paras asiantuntija...ja löytää ratkaisut koskien omaa elämäänsä itsestään...ihmisestä joka elää sitä elämää...

Ei kukaan voi sanoa toiselle...elä/tee näin...kun minä sanon niin tulet onnelliseksi...muistaakseni sinäkin esiinnyit alkuun ns. uhrina...nyttemmin olet keskittänyt koko tarmosi mollaamaan ns. uhreja...

Kun luulenpa vaan, että kaikilla jotka ovat pitkään huonossa suhteessa, jossa kaltoinkohdellaan, mitätöidään yms. on tuo LR ominaisuus...millään muulla tavoin ei sitä voi selittää, miksi ihminen sietää huonoa kohtelua jopa vuodesta toiseen...

12+13=25 kirjoitti:

"Myös vakava lapsuudesta saakka olleva LR ei katoa minnekään vaan syventää käytöstapojaan.
Joten mene ihmeessä anoniin, jos sen tee niin tulet olemaan ajan kanssa iloinen tästä neuvosta.:)"

Noh...sulla ny ei tullut mitään uutta tähän kohtaan...mutta tosiaan olen ollut sellainen "kiltti" ihminen aina...tarkoitan omalla kiltteydelläni sellaista, etten ole uskaltanut otttaa näkyviäkään ongelmia käsiteltäviksi, kuten esim. aikoinaan puolisoni päihdeongelmaa...enkä ole nouusut puolustamaan omia oikeuksiani, enkä puolustautunut silloinkaan kuin sain osakseni ns. huonoa kohtelua...

"Selvästi inhoat totuutta LR:ä ja haluat pitää siitä oman näkemyksen kilttinä ihmisenä, sitä se ei todellakaan ole."

Tuohon kommentoin sen verran, että jos olet lukenut tekstejäni...niin tosiaankin inhosin itseäni avioliittoni loppuaikoina...olin niin "pyhä" että itseäkin alkoi yököttää...

mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni jos sitä siksi voi nimittää johtui enemmänkin omasta "kasassa pysymisen" ja hyväksynnän ja rakkauden tarpeesta...kuin tarpeesta hallita juoppoa... tavallaan sillä yritin sanoa...huomaa kuinka "hyvä" olen, rakasta ja arvosta minua...lopeta juominen, minun vuokseni...

Varsinaisesti puolisooni hoivaaminen ei ihan sinällään ulottunut....mitä nyt pidin kulisseja kunnossa...hän oli ns. sosiaalinen juoppo, vietti enemmän aikaansa kapakassa kuin kotona, useimmiten vasta aamuyön pikkutunteina tuli/tuotiin kotiin räyhämään...nukkui jos nukkui pari tuntia ja lähti uudestaan...kävi taas välillä kotona räyhäämässä ja taas lähti uudestaan...

Tuskin oli väärin jos joskus autoin ylös pihalta makaamasta ettei sinne kylmety...toki yritin hillitä räyhäämistä palvelemalla/tottelemalla häntä auliisti...ettei lapset kuulisi/kärsisisi...

mutta tosiaan olen eronnut jo v-98...enkä enää ole vuosiin hoivannut miestäni...välimatkaakin meillä on useita satoja kilometrejä...vaikka silloin tällöin kuulumisia vaihdellaankin...etten katso tarvitsevani alkoholismiin liittyvää vertaistukea enää sinälllään...tässä vaiheessa elämääni...

tämä alkoholiongelma juttu liittyen läheisriippuvaisuuteen ny tuli vain sinun myötäsi jostain syystä esille...ilmeisesti aihe on sinulle tärkeä...osoittaa, että LR pilaa puolison ja lasten elämän...

Pikkusen kyllä mietin miksi, kun olet aiemmin kertonut, että puolisosi on narsisti, että mistä tuo kauna ja katkeruus johtuu...kun omassa elämässäsi ei ole tuollaista kauheaa LR puolisoa...

Mutta joo...iloinen olen kyllä, että törmäsin tähän narsismi aiheeseen...niinikään jo päättyneen suhteeni myötä...monta ahaa elämystä olen täällä kokenut...niin päihdeongelmaisista, naristeista kuin läheisriippuvaisista...

Sinullekkin voin kiitosta antaa siitä, että toit tämänkin LR aiheen esille, vaikka en kanssasi samaa mieltä olekkaan...

Sinä monesti unohdat tässä kohtaa...
että kukin ihminen kuitenkin on OMAN elämänsä paras asiantuntija...ja löytää ratkaisut koskien omaa elämäänsä itsestään...ihmisestä joka elää sitä elämää...

Ei kukaan voi sanoa toiselle...elä/tee näin...kun minä sanon niin tulet onnelliseksi...muistaakseni sinäkin esiinnyit alkuun ns. uhrina...nyttemmin olet keskittänyt koko tarmosi mollaamaan ns. uhreja...

Kun luulenpa vaan, että kaikilla jotka ovat pitkään huonossa suhteessa, jossa kaltoinkohdellaan, mitätöidään yms. on tuo LR ominaisuus...millään muulla tavoin ei sitä voi selittää, miksi ihminen sietää huonoa kohtelua jopa vuodesta toiseen...

Lue lisää

"mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni.."

Tuo on mallikelpoinen tapa hoitaa suhdetta ja huushollia, mutta jos kaikkeen tekemiseen ei saa myönteistä palautetta, kuka tahansa nujertuu lopulta. Et ole ainoa joka on elänyt vuodesta toiseen turhassa toivossa että toinen oppisi vuorovaikutuksen ja vastavuoroisuuden periaatteet. Eli yhdessä olevien yhtä-tärkeyden.

yxex kirjoitti:

"mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni.."

Tuo on mallikelpoinen tapa hoitaa suhdetta ja huushollia, mutta jos kaikkeen tekemiseen ei saa myönteistä palautetta, kuka tahansa nujertuu lopulta. Et ole ainoa joka on elänyt vuodesta toiseen turhassa toivossa että toinen oppisi vuorovaikutuksen ja vastavuoroisuuden periaatteet. Eli yhdessä olevien yhtä-tärkeyden.

Lue lisää

"mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni.."

Tuo tarve kyllä jo juontuu lapsuudestani...meillä ei ollut koti kunnossa, ruokaa pöydässä, eikä lapset hoidettuina...

Silloin jo päätin, että minulla nuo asiat on noin...omassa kodissani...mutta jokainen voi päätellä miten raskasta se kulissien pitäminen tuolla tapaa alkoholisti perheessä on...

Keino tuokin tavallaan pitää puoliso "sairaana"...

En minä enää ole ylpeä tuosta...
vaikka aikuiset lapset siitä kiitosta ovat antaneetkin... että "kylillä" voivat esiintyä ns. normaaleina lapsina, vaikka isä joi...

4+12=16 kirjoitti:

"mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni.."

Tuo tarve kyllä jo juontuu lapsuudestani...meillä ei ollut koti kunnossa, ruokaa pöydässä, eikä lapset hoidettuina...

Silloin jo päätin, että minulla nuo asiat on noin...omassa kodissani...mutta jokainen voi päätellä miten raskasta se kulissien pitäminen tuolla tapaa alkoholisti perheessä on...

Keino tuokin tavallaan pitää puoliso "sairaana"...

En minä enää ole ylpeä tuosta...
vaikka aikuiset lapset siitä kiitosta ovat antaneetkin... että "kylillä" voivat esiintyä ns. normaaleina lapsina, vaikka isä joi...

Lue lisää

Olet tietoisesti muuttanut lapsuutesi tunneperintöä parenpaan suuntaan, ja tuo muutos siirtyy positiivisena lapsillesi. Kaikella on merkityksensä.

12+13=25 kirjoitti:

"Myös vakava lapsuudesta saakka olleva LR ei katoa minnekään vaan syventää käytöstapojaan.
Joten mene ihmeessä anoniin, jos sen tee niin tulet olemaan ajan kanssa iloinen tästä neuvosta.:)"

Noh...sulla ny ei tullut mitään uutta tähän kohtaan...mutta tosiaan olen ollut sellainen "kiltti" ihminen aina...tarkoitan omalla kiltteydelläni sellaista, etten ole uskaltanut otttaa näkyviäkään ongelmia käsiteltäviksi, kuten esim. aikoinaan puolisoni päihdeongelmaa...enkä ole nouusut puolustamaan omia oikeuksiani, enkä puolustautunut silloinkaan kuin sain osakseni ns. huonoa kohtelua...

"Selvästi inhoat totuutta LR:ä ja haluat pitää siitä oman näkemyksen kilttinä ihmisenä, sitä se ei todellakaan ole."

Tuohon kommentoin sen verran, että jos olet lukenut tekstejäni...niin tosiaankin inhosin itseäni avioliittoni loppuaikoina...olin niin "pyhä" että itseäkin alkoi yököttää...

mutta hoivaamisen(koti kunnossa, ruokaa pöydässä, lapset hoidettu) tarpeeni jos sitä siksi voi nimittää johtui enemmänkin omasta "kasassa pysymisen" ja hyväksynnän ja rakkauden tarpeesta...kuin tarpeesta hallita juoppoa... tavallaan sillä yritin sanoa...huomaa kuinka "hyvä" olen, rakasta ja arvosta minua...lopeta juominen, minun vuokseni...

Varsinaisesti puolisooni hoivaaminen ei ihan sinällään ulottunut....mitä nyt pidin kulisseja kunnossa...hän oli ns. sosiaalinen juoppo, vietti enemmän aikaansa kapakassa kuin kotona, useimmiten vasta aamuyön pikkutunteina tuli/tuotiin kotiin räyhämään...nukkui jos nukkui pari tuntia ja lähti uudestaan...kävi taas välillä kotona räyhäämässä ja taas lähti uudestaan...

Tuskin oli väärin jos joskus autoin ylös pihalta makaamasta ettei sinne kylmety...toki yritin hillitä räyhäämistä palvelemalla/tottelemalla häntä auliisti...ettei lapset kuulisi/kärsisisi...

mutta tosiaan olen eronnut jo v-98...enkä enää ole vuosiin hoivannut miestäni...välimatkaakin meillä on useita satoja kilometrejä...vaikka silloin tällöin kuulumisia vaihdellaankin...etten katso tarvitsevani alkoholismiin liittyvää vertaistukea enää sinälllään...tässä vaiheessa elämääni...

tämä alkoholiongelma juttu liittyen läheisriippuvaisuuteen ny tuli vain sinun myötäsi jostain syystä esille...ilmeisesti aihe on sinulle tärkeä...osoittaa, että LR pilaa puolison ja lasten elämän...

Pikkusen kyllä mietin miksi, kun olet aiemmin kertonut, että puolisosi on narsisti, että mistä tuo kauna ja katkeruus johtuu...kun omassa elämässäsi ei ole tuollaista kauheaa LR puolisoa...

Mutta joo...iloinen olen kyllä, että törmäsin tähän narsismi aiheeseen...niinikään jo päättyneen suhteeni myötä...monta ahaa elämystä olen täällä kokenut...niin päihdeongelmaisista, naristeista kuin läheisriippuvaisista...

Sinullekkin voin kiitosta antaa siitä, että toit tämänkin LR aiheen esille, vaikka en kanssasi samaa mieltä olekkaan...

Sinä monesti unohdat tässä kohtaa...
että kukin ihminen kuitenkin on OMAN elämänsä paras asiantuntija...ja löytää ratkaisut koskien omaa elämäänsä itsestään...ihmisestä joka elää sitä elämää...

Ei kukaan voi sanoa toiselle...elä/tee näin...kun minä sanon niin tulet onnelliseksi...muistaakseni sinäkin esiinnyit alkuun ns. uhrina...nyttemmin olet keskittänyt koko tarmosi mollaamaan ns. uhreja...

Kun luulenpa vaan, että kaikilla jotka ovat pitkään huonossa suhteessa, jossa kaltoinkohdellaan, mitätöidään yms. on tuo LR ominaisuus...millään muulla tavoin ei sitä voi selittää, miksi ihminen sietää huonoa kohtelua jopa vuodesta toiseen...

Lue lisää

Löysinpäs minä sinustakin jotain henk. koht. tietoa...kun luin tuon viime vuonna aloitetun, faktaa/fiktiota jne. ketjun...josta kopion pätkän sinun kertomaasi tarinaa omasta elämästäsi...

Että ei sinun puolisoasikaan Minnesota hoitoauttanut raitistumaan... eikä sinuakaan alkoholistin läheisenä... perhekurssi ja vuosia al-anonissa ja avoimissa AA-kerhoissa...auttanut "paranemaan" läheisriippuvaisuudesta...

Aiheutit sitte vissiin, kuten monesti olet kertonut alkoholistin puolisoiden tekevän....hänen retkahduksensa...ja hän alkoi juomaan ja teille tuli ero...

Sen jälkeen hankkiuduit uudelleen suhteeseen...narsistin kanssa...jossa olet "kynnysmaton" asemassa...olet monesti kertonut hänen mitätöivän sinua...ja liittonne olevan tunnekylmä...tuossa ketjussa kuvaat suhdettanne välinpitämättömäksi...

että pakostakin miettii...mitä oikein yrität missäkin kohtaa todistella...aiemmat kertomuksesi...ilkeistä alkkiksen puolisoista...kuvaavat ilmeisesti sinua...monet vuotesi al-anonissa valuivat hukkaan...ja olet katkera siitä...

"Kirjoitan lyhyesti koska ei ole aikaa kovin paljon. Exälle kehittyi alkoholisimi meni n. 10 v ennenkuin tuli selväksi mistä oli kyse. Exä raitistui miinnesota hoidossa joilloin kävin läpi kaikki vaiheet, minnesota viikon perhekurssi, vuosia al-alannonissa ja avoimissa AA-kerhoissa. Silloin kävin kaikki kuvailemasi asiat läpi omalta kohdalta. Exän raittius ei kuitenkaa pitänyt joten erottii" http://keskustelu.suomi24.fi/node/10202572

Tosiaan tuo kohta...on uutta minulle, kun tulin tänne palstalle vasta tänä vuonna...

yxex kirjoitti:

Olet tietoisesti muuttanut lapsuutesi tunneperintöä parenpaan suuntaan, ja tuo muutos siirtyy positiivisena lapsillesi. Kaikella on merkityksensä.

Noh...siitä kuvasta, minkä lapset saivat minusta aviopuolisona...
en ole mitenkään ylpeä...

mutta ehkä sittenkin jotain positiivistakin...
minä kuitenkin nousin siitä lattialta...

ja sen jälkeen elämä on ollut loivaa ylämäkeä kaikesta huolimatta...

isien synnit sukupolvelta toiselle...en muista monenteenko polveen...oliskohan se jonkinlainen käännekohta tullut tässä...

kaikesta huolimatta lapset ovat pärjänneet...elävät omillaan...eikä heillä näennäisesti ole suurempia ongelmia...paitsi nuorimalla...hän kärsi eniten...isänsä juomisesta, kun alkoholismi oli edennyt pidemmälle...oli 9- vuotias kun erosin...

mutta joo...kaikella on merkityksensä...
ja ihmiset voivat muuttua...

"Mutta mitkä ominaisuudet sitten aiheuttavat eniten kaltoinkohtelua? Sanoit xcch tuossa ykkös-lr-ketjussa jotain läheisriippuvan olemuksen ytimestä. Mikä on ydin?"

Se on läheisriippuvaisen riippuvuus toisesta ihmisestä ja täydellinen sokeus omalle käytökselle. Pitää itseään kilttinä vaikka voi olla todella ilkeä toisille ihmisille, lisäksi hakee hyväksyntää tekojen kautta ja yleensä uuvutta itsensä esim. työpaikalla. Muille tekeminen ei johdu kiltteydestä kuten jotkut LR-ihmiset väittävät jopa vielä toivuttuaankin, vaan siitä, että he olisivat muille tarpeelisia tai suorastaan korvaamattomia, mutta eivät saa silti tästä tyytyväisyyttä kuin hetkellisesti.

kuten yllä sanottiin

"Saavuttivatpa he päämääränsä tai eivät, aina on pakonomainen tarve saada lisää. He kokevat nalkuttavan tyhjyyden ja vajavuuden tunteen täysin savutuksistaan riippumatta."

Narsisti ja LR-ihminen muistuttavat toisiaan siten että kumpikaan ei tule toimeen yksin henkisistä syistä. Narsisti kaipaa peiliä ja virikettä ja LR-ihminen henkilön jonka kautta voi elää.

LR-ihmisen mahdollsuus toipua on kohtailisen hyvä, paitsi silloin kun se on peräisin varahaislapsuudesta, eli siitä on tullut ihmisen todellinen luonne kuten narsisteille on käynyt. Niin sillon LR-toipumis ennustet heikkenevät ja vaikka ymmärtävät ongelman ja tekevät sen eteen töitä niin silti osa tuosta luonteesta jää päälle. Usein se täydellinen ajoittainen kylmyys puolisoa kohtaan, hänen tarpeet eivät merkitse sillä hetkellä mitään.

LR-ihmisen empatia on myös varsin alikehittynyt ja rajallinen, ja sen takia myös kyky asettua toisen asemaan.
Lisäksi on oppinut sanomaa "ei" hyvä sinänsä mutta viljelee tätä ominaisuutta myös silloin kun ei pitäisi, on jopa ylpeä siitä, eli toisen kunnioittaminen on todella hakusessa.

Ilokseni ole kuitenkin nähnyt monien pahojenkin LR- henkilöiden toipuvan iloisiksi itsenäisiksi, yhteistyökykyisiksi ihmisiksi.

xcch kirjoitti:

"Mutta mitkä ominaisuudet sitten aiheuttavat eniten kaltoinkohtelua? Sanoit xcch tuossa ykkös-lr-ketjussa jotain läheisriippuvan olemuksen ytimestä. Mikä on ydin?"

Se on läheisriippuvaisen riippuvuus toisesta ihmisestä ja täydellinen sokeus omalle käytökselle. Pitää itseään kilttinä vaikka voi olla todella ilkeä toisille ihmisille, lisäksi hakee hyväksyntää tekojen kautta ja yleensä uuvutta itsensä esim. työpaikalla. Muille tekeminen ei johdu kiltteydestä kuten jotkut LR-ihmiset väittävät jopa vielä toivuttuaankin, vaan siitä, että he olisivat muille tarpeelisia tai suorastaan korvaamattomia, mutta eivät saa silti tästä tyytyväisyyttä kuin hetkellisesti.

kuten yllä sanottiin

"Saavuttivatpa he päämääränsä tai eivät, aina on pakonomainen tarve saada lisää. He kokevat nalkuttavan tyhjyyden ja vajavuuden tunteen täysin savutuksistaan riippumatta."

Narsisti ja LR-ihminen muistuttavat toisiaan siten että kumpikaan ei tule toimeen yksin henkisistä syistä. Narsisti kaipaa peiliä ja virikettä ja LR-ihminen henkilön jonka kautta voi elää.

LR-ihmisen mahdollsuus toipua on kohtailisen hyvä, paitsi silloin kun se on peräisin varahaislapsuudesta, eli siitä on tullut ihmisen todellinen luonne kuten narsisteille on käynyt. Niin sillon LR-toipumis ennustet heikkenevät ja vaikka ymmärtävät ongelman ja tekevät sen eteen töitä niin silti osa tuosta luonteesta jää päälle. Usein se täydellinen ajoittainen kylmyys puolisoa kohtaan, hänen tarpeet eivät merkitse sillä hetkellä mitään.

LR-ihmisen empatia on myös varsin alikehittynyt ja rajallinen, ja sen takia myös kyky asettua toisen asemaan.
Lisäksi on oppinut sanomaa "ei" hyvä sinänsä mutta viljelee tätä ominaisuutta myös silloin kun ei pitäisi, on jopa ylpeä siitä, eli toisen kunnioittaminen on todella hakusessa.

Ilokseni ole kuitenkin nähnyt monien pahojenkin LR- henkilöiden toipuvan iloisiksi itsenäisiksi, yhteistyökykyisiksi ihmisiksi.

Lue lisää

Lisäisin vielä että useasti LR-ihmiset lapset ovat terapia kunnossa murrosikään kieppeillä, LR on heidän kautta elämisellä ja jatkuvalla kontrollilla riistänyt heidän itsetuntonsa täysin. Tapasin vasta nuoren naisen joka on LR:n lapsi ja kulkee terpiassa saamassa apua traumoihinsa, tämä ei ole mitenkään harvinaista.

xcch kirjoitti:

Lisäisin vielä että useasti LR-ihmiset lapset ovat terapia kunnossa murrosikään kieppeillä, LR on heidän kautta elämisellä ja jatkuvalla kontrollilla riistänyt heidän itsetuntonsa täysin. Tapasin vasta nuoren naisen joka on LR:n lapsi ja kulkee terpiassa saamassa apua traumoihinsa, tämä ei ole mitenkään harvinaista.

Lue lisää

No hyvä kuitenkin, kun nuori nainen tässä esimerkissä apua ITSELLEEN, OMIIN ongelmiinsa,

eikä läheisriippuvaiselle äidilleen, kuten oli jossain aiemmassa vastaavanlaisessa esimerkissäsi...

pikkusen kuitenin jotain epäloogisuutta tässäkin...

"Lisäisin vielä että useasti LR-ihmiset lapset ovat terapia kunnossa murrosikään kieppeillä,", että läheisriippuvaisuus on tässä lapsen ongelma...

Mutta sitten esität, että läheisriippuvainen on elänyt heidän kauttaan ja kontroilloinnilla riistänyt heidän itsetuntonsa...

Noh, voihan sen noinkin ajatella kyllä...että se oma "vaiva" läheiriippuvaisuus elää itsessä ja syö itsetunnon kun pitää kontroilloida itseään...

Mutta sitten lopussa taas LR onkin jompikumpi vanhemmista..."joka on LR:n lapsi"

etten ny oikein ihan ymmärtänyt, miten se menikään...
kuka on tarinasi konna...

kun molemmat kärsivät niin vanhempi kuin lapsikin samasta vaivasta...mutta joo...voihan kyse olla vain kirjoitus virheestäkin...LR ihmiset/ihmisen...lapset
että konna/syyllinen on äiti,

mutta nuoren naisen osalta asiat on hyvin, hän hakee apua ongelmiinsa...kasvaakseen aikuiseksi joka kantaa vastuun itse OMASTA elämästään ja hyvinvoinnistaan...

hänellä on siten parannuttuaan hyvät mahdollisuudet olla joutumatta huonoon suhteeseen, esim. alkoholistin tai narsistin puolisoksi...

että joskus sulta tulee joku positiivinenkin esimerkki...

9+14=23 kirjoitti:

No hyvä kuitenkin, kun nuori nainen tässä esimerkissä apua ITSELLEEN, OMIIN ongelmiinsa,

eikä läheisriippuvaiselle äidilleen, kuten oli jossain aiemmassa vastaavanlaisessa esimerkissäsi...

pikkusen kuitenin jotain epäloogisuutta tässäkin...

"Lisäisin vielä että useasti LR-ihmiset lapset ovat terapia kunnossa murrosikään kieppeillä,", että läheisriippuvaisuus on tässä lapsen ongelma...

Mutta sitten esität, että läheisriippuvainen on elänyt heidän kauttaan ja kontroilloinnilla riistänyt heidän itsetuntonsa...

Noh, voihan sen noinkin ajatella kyllä...että se oma "vaiva" läheiriippuvaisuus elää itsessä ja syö itsetunnon kun pitää kontroilloida itseään...

Mutta sitten lopussa taas LR onkin jompikumpi vanhemmista..."joka on LR:n lapsi"

etten ny oikein ihan ymmärtänyt, miten se menikään...
kuka on tarinasi konna...

kun molemmat kärsivät niin vanhempi kuin lapsikin samasta vaivasta...mutta joo...voihan kyse olla vain kirjoitus virheestäkin...LR ihmiset/ihmisen...lapset
että konna/syyllinen on äiti,

mutta nuoren naisen osalta asiat on hyvin, hän hakee apua ongelmiinsa...kasvaakseen aikuiseksi joka kantaa vastuun itse OMASTA elämästään ja hyvinvoinnistaan...

hänellä on siten parannuttuaan hyvät mahdollisuudet olla joutumatta huonoon suhteeseen, esim. alkoholistin tai narsistin puolisoksi...

että joskus sulta tulee joku positiivinenkin esimerkki...

Lue lisää

Lisään vielä tuohon oman esimerkkini, että kun itsekin olen tunnistanut itsessäni noita LR piirteitä ja minullakin lapsia...joilla on traumoja lapsuudestaan...

Niin viimeksi kun nuorimman tyttären kanssa keskusteltiin hänen lapsuudestaan , hän muisteli perheessääme tapatunutta tapahtumaa tähän tapaan...

"muistan kun iskä tuotiin kerran kotiin naama veressä, se oli joutunut tappeluun kapakassa ja sinä(minä) komensit vinttiin omaan huoneeseen...
niin siellä sitten laitoin ensin kädet korville etten kuulisi mitään mitä alakerrassa tapahtuu, sitten mietin, että pitäisikö siltikin kuunnella vaiko pitäisikö vain leikkiä, ei oikein tiennyt mitä olis pitänyt tehdä"

että kyllä, minäkin LR äiti aiheutin lapselleni traumoja syystä, etten eronnut aikaisemmin...

ja sanoin hänelle, kun tuosta muistikuvastaan kertoi, että pitäisköhän sun joskus jutella noista oikein ammatti ihmisen kanssa...

mutta tytär on jo nuori aikuinen 22v, että hän tekee omat ratkaisunsa tavasta käsitellä noita lapsuuden traumojaan...

mutta hyvä kuitenkin kun kykenee puhumaan edes perhepiirissä...ja jonkin verran poikaystävälleen ja läheisille ystävilleen...

xcch kirjoitti:

"Mutta mitkä ominaisuudet sitten aiheuttavat eniten kaltoinkohtelua? Sanoit xcch tuossa ykkös-lr-ketjussa jotain läheisriippuvan olemuksen ytimestä. Mikä on ydin?"

Se on läheisriippuvaisen riippuvuus toisesta ihmisestä ja täydellinen sokeus omalle käytökselle. Pitää itseään kilttinä vaikka voi olla todella ilkeä toisille ihmisille, lisäksi hakee hyväksyntää tekojen kautta ja yleensä uuvutta itsensä esim. työpaikalla. Muille tekeminen ei johdu kiltteydestä kuten jotkut LR-ihmiset väittävät jopa vielä toivuttuaankin, vaan siitä, että he olisivat muille tarpeelisia tai suorastaan korvaamattomia, mutta eivät saa silti tästä tyytyväisyyttä kuin hetkellisesti.

kuten yllä sanottiin

"Saavuttivatpa he päämääränsä tai eivät, aina on pakonomainen tarve saada lisää. He kokevat nalkuttavan tyhjyyden ja vajavuuden tunteen täysin savutuksistaan riippumatta."

Narsisti ja LR-ihminen muistuttavat toisiaan siten että kumpikaan ei tule toimeen yksin henkisistä syistä. Narsisti kaipaa peiliä ja virikettä ja LR-ihminen henkilön jonka kautta voi elää.

LR-ihmisen mahdollsuus toipua on kohtailisen hyvä, paitsi silloin kun se on peräisin varahaislapsuudesta, eli siitä on tullut ihmisen todellinen luonne kuten narsisteille on käynyt. Niin sillon LR-toipumis ennustet heikkenevät ja vaikka ymmärtävät ongelman ja tekevät sen eteen töitä niin silti osa tuosta luonteesta jää päälle. Usein se täydellinen ajoittainen kylmyys puolisoa kohtaan, hänen tarpeet eivät merkitse sillä hetkellä mitään.

LR-ihmisen empatia on myös varsin alikehittynyt ja rajallinen, ja sen takia myös kyky asettua toisen asemaan.
Lisäksi on oppinut sanomaa "ei" hyvä sinänsä mutta viljelee tätä ominaisuutta myös silloin kun ei pitäisi, on jopa ylpeä siitä, eli toisen kunnioittaminen on todella hakusessa.

Ilokseni ole kuitenkin nähnyt monien pahojenkin LR- henkilöiden toipuvan iloisiksi itsenäisiksi, yhteistyökykyisiksi ihmisiksi.

Lue lisää

"Lisäksi on oppinut sanomaa "ei" hyvä sinänsä mutta viljelee tätä ominaisuutta myös silloin kun ei pitäisi,"

niin edelleen tässä kun olen luekskellut noita sinun ja tuon omasta muijastaan kertovan kirjoituksia niin tulee vielä mieleen yksikin esimerkki omasta elävästä elämästä...

siitä miten nurinkurista asia, humalaiseen suhtautuminen voi joskus olla...
että vaikea sitä on tietää missä kohtaa se "ei" on oikeassa paikassa...hyvin kuvaa sitä myös toinen tarina hankalasta muijasta...että teki niin tai näin...niin aina väärinpäin...

oma esimerkkini tuosta liittyy vanhemman tyttären syntymäpäiväkutsuihin...ns. kaverisynttäreihin...

jona päivänä iskä tuli jo valmiiksi ärtyneenä , riitaisena humalaisena töistä kotiin...jäi portaille mesoamaan...

me muu perhe mietimme mitä olisi pelastettavissa, lapselle kaverisynttärit tärkeä juttu...

minä äitinä ratkaisin asiaa niin, että menin ja annoin puolisolleni rahaa ja yllytin häntä lähtemään paikalliseen baariin...soitin taksinkin...

Niin tehtiinkin ja synttärit sai alkaa, mutta jossain vaiheessa vielä kesken synttärikutsuja olikn taksi taas pihalla ja puoliso tulossa kotiin...

mikä neuvoksi, menin ja tyrkkäsin taksikuskille rahaa ja sanoin että vie se(puoliso) takaisin baariin ja loppu rahat sille...

Näin päästiin vielä reilu tunti eteenpäin, synttärit olivat lopuillaan suurin osa vieraista lähtenyt, kun taas oli taksi pihalla...

ja kotiin tuli entistäkin vihaisempi mies, siitä että kyllä ny rahaa löytyi kun haluttiin hänestä eroon...mutta jos hän oma aloitteisti lähtee baariin niin rahaa ei tunnu löytyvän...

jälkeenpäin tuo voi kuullostaa tragikoomiselta, siinä kohtaa ei kyllä naurattanut yhtään, kaverisynttärit onnistuttiin pelastamaan, mutta silti lapsi joutui menemään nukkumaan pahoilla mielin, isänsä huutamista kuunellen...

että niin tai näin, puutu, ole puuttumatta, väärin molemmat tavat..
Ehkä aloittaja voisi valaista, millainen on juovan alkoholistin hyvä puoliso...

Mutta tarina jatkuu...

Vuosien yksinäisyyden itsenirääkkämisen jälkeen, minä hyväksyin heikkouteni, senkin etten olekkaan niin hyvä ihminen, ettei minun tarvitse olla...kelpaan sellaisena kuin olen...

kunnes kohtasin hänet...joka vihdoin huomasi minut...miten ihana nainen minä olin...ja aurinko paistoi, elämä hymyili...

Kunnes äkkiarvaamatta, en ollutkaan ihana nainen, vaan jokin mitätön ihminen, joka oli korvattavissa toisella milloin tahansa...

Ja mitä minä tein...minä päätin suhteen...olin päässyt kerjäläisen roolistani, tarpeesta mielistellä...muuttua/käyttäytyä siten, että toinen pitäisi minusta...

että kai minä vielä tarvitsin tuonkin kokemuksen...

7+1=8 kirjoitti:

Mutta tarina jatkuu...

Vuosien yksinäisyyden itsenirääkkämisen jälkeen, minä hyväksyin heikkouteni, senkin etten olekkaan niin hyvä ihminen, ettei minun tarvitse olla...kelpaan sellaisena kuin olen...

kunnes kohtasin hänet...joka vihdoin huomasi minut...miten ihana nainen minä olin...ja aurinko paistoi, elämä hymyili...

Kunnes äkkiarvaamatta, en ollutkaan ihana nainen, vaan jokin mitätön ihminen, joka oli korvattavissa toisella milloin tahansa...

Ja mitä minä tein...minä päätin suhteen...olin päässyt kerjäläisen roolistani, tarpeesta mielistellä...muuttua/käyttäytyä siten, että toinen pitäisi minusta...

että kai minä vielä tarvitsin tuonkin kokemuksen...

Lue lisää

Mä en käsitä miksi ihmisten haluttaisiin kokea esim läheisriippuvuuden merkitsevän jotain huonoutta ?
Toisesta tulee samankaltaisissa oloista kuspää ja toisesta LR ja mitä ikinä, Se on elämää ja kaikki on korjattavissa jos tuuri käy =)

Mutta siinä olet oikeassa, että vasta kun ihminen on hyväksynyt oman "heikkoutensa" (eli inhimillisyytensä), tarvitsevuutensa ja halunsa - ollaan ns oikealla tiellä.

Siinä mielessä sinulla mm on paljon enemmän kuin monella muulla jos verrata haluaa.

lynett kirjoitti:

Mä en käsitä miksi ihmisten haluttaisiin kokea esim läheisriippuvuuden merkitsevän jotain huonoutta ?
Toisesta tulee samankaltaisissa oloista kuspää ja toisesta LR ja mitä ikinä, Se on elämää ja kaikki on korjattavissa jos tuuri käy =)

Mutta siinä olet oikeassa, että vasta kun ihminen on hyväksynyt oman "heikkoutensa" (eli inhimillisyytensä), tarvitsevuutensa ja halunsa - ollaan ns oikealla tiellä.

Siinä mielessä sinulla mm on paljon enemmän kuin monella muulla jos verrata haluaa.

Lue lisää

no siinä mielessä pidän LR-ominaisuutta huonona...
jos se johtaa toistamaan aina samaa kaavaa, etsimään rakkautta sieltä kaltoinkohtelijalta missä sitä ei ole...

ikäänkuin pakonomaisesti toistaa lapsuutensa traumaa...

joka monellakin johtaa tuohon vahvuuteen sairastumiseen,
hymyillään vaikka tekee kipeää...

Mutta ei se tarkoita sitäkään, että hylkää kaikki ns. hyvät ominaisuudet, kyvyn myötä elää ,ottaa toiset huomioon, ystävällisyyden, auttavaisuuden, ymmärtäväisyyden jne...

Joita toki läheisriippuvaisella on...

"Ei se tietoisuus enää heiluta minnekään. Lähinnä pyrin kartoittamaan niitä piirteitä, jotka aiheuttavat kaltoinkohtelua (itselleni ja toisille)"

Niin ei minuakaan enää hetkauta tavallaan tuo tiedostaminen, että minussa on LR-piirteitä,

vaikka en ihan niitä kaikkia, esim. aloittajan ja häntä komppaavan henkilön ominaisuuksia itseeni osaa sijoittaakkaan...

Mutta minussa tuo "kiltteys", se etten osannut puolustaa itseäni, uskaltanut ottaa kiusallista asiaa(alkoholismia) esille avioliitossani hylkäämisen pelossa...

johti mielestäni minun tapauksessani kaltoinkohteluun...tietyllä lailla se ehkä lisäsikin sitä vuosien saatossa...toinen ehkä oletti, että tuo kestää/hyväksyy arvostelematta mitä vaan...että katsotaan ny missä sen rajat menee...koska hymy hyytyy...

näin jälkeenpäin ajateltuna eksäni nimittely "sstanan pyhäksi" avasi omia silmiäni, ymmärtämään omaa osuuttani kaikkeen...

Mutta en tiedä, vaikea sanoa, millaista se olisi sitten ollut, jos olisin ollut toisenlainen, puolustanut oikeuksiani, puhunut alkoholiongelmasta, jättänyt huolehtimasta...antanut jälkien näkyä...

Tuo ei nyt enää olekkaan siten ongelma, noista ajoista on jo kauan, jonkin verran eksänkin kanssa on jälkeenpäin kyetty puhumaan, hän ei syyllistä minua mitenkään...

Syy miksi olen täällä ja tähänkin aiheeseen otan kantaa...on tavallaan nurinkurinenkin...kun siinä alkuun ihanassa suhteessani, tapahtui jotain, jota en ymmärtänyt, yhtäkkiä en ollutkaan mitään...

hyväksyin tavallaan kilttinä tyttönä tuon,"en ole mitään" ja päätin suhteen, että toinen pääsisi eroon suhteesta "eimitään" ihmisen kanssa...

Että tavallaan olin "kiltti" häntä kohtaan ja päästin hänet pahasta(minusta)...kun päätin suhteen...mutta sekään ei ns. kelvannut hänelle, hän olisi halunnut jatkaa suhdetta "eimitään" kanssa...

Sen minun nimeämiseni "ei mitäänksi" sai minut tutustumaan narsismiin...ja löysinkin paljon häneen sopivia piirteitä.

Mutta nyt tästä aiheesta LR puhuttaessa...mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että jos hän olikin tuo aloittajan tarkoittama ilkeä LR persoona...kun kuitenkin ns. halusi takaisin suhteeseen "eimitään" kanssa...

miksi, kiillottaakseen marttyyrin kruunuako, kuten minä aikoinaan alkoholisti suhteessani...

Varmasti on, eihän se läheisriippuvaisuus ole kuin yksi sen ihmisen ominaisuus. Ihmiset on muutakin kuin diagnoosinsa.

LK kirjoitti:

Varmasti on, eihän se läheisriippuvaisuus ole kuin yksi sen ihmisen ominaisuus. Ihmiset on muutakin kuin diagnoosinsa.

Totta. Ja ihminen on enemmän kuin järki ja tunteet. Tämän lisäksi ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Ruumiillistunut subjektiivisuus ;)

yxex kirjoitti:

Totta. Ja ihminen on enemmän kuin järki ja tunteet. Tämän lisäksi ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Ruumiillistunut subjektiivisuus ;)

Unohdit hengellisyyden...

Sen jonkun...joka on...jotain kosmista...jotain olevaista, jota ei voi nimetä ja ymmärtää...

itse tunnen joskus jonkin sellaisen olevan läsnä ...kun katselen ääretöntä tähtitaivasta...liikun luonnossa yms. näen/koen jotain kaunista, pyhää...jota ei voi sanoin kuvata...

tuntee itsensä niin pieneksi...

2+14=16 kirjoitti:

Unohdit hengellisyyden...

Sen jonkun...joka on...jotain kosmista...jotain olevaista, jota ei voi nimetä ja ymmärtää...

itse tunnen joskus jonkin sellaisen olevan läsnä ...kun katselen ääretöntä tähtitaivasta...liikun luonnossa yms. näen/koen jotain kaunista, pyhää...jota ei voi sanoin kuvata...

tuntee itsensä niin pieneksi...

Lue lisää

Jumala ja Saatana

(voin kuvitella lukijan mielleyhtymät - hyvä ja paha jne :) )

Miksiköhän nuo kaksi super-jumalaa eivät saa lyötyä toisiaan? Entäpä, jos 'he' ovatkin yksi ja sama Jumala? Ehkä Jumala tajusi ettei hyvyyttä voi mitata eikä ymmärtää ilman pahuutta. Onko ääripäiden hyvä-paha ulkopuolella/takana jotain mitä emme ymmärrä? Se Jumala, jonka kahta peilikuvaa katselemme..

(filosofisia ajatelmia, en odota vastauksia)

yxex kirjoitti:

Jumala ja Saatana

(voin kuvitella lukijan mielleyhtymät - hyvä ja paha jne :) )

Miksiköhän nuo kaksi super-jumalaa eivät saa lyötyä toisiaan? Entäpä, jos 'he' ovatkin yksi ja sama Jumala? Ehkä Jumala tajusi ettei hyvyyttä voi mitata eikä ymmärtää ilman pahuutta. Onko ääripäiden hyvä-paha ulkopuolella/takana jotain mitä emme ymmärrä? Se Jumala, jonka kahta peilikuvaa katselemme..

(filosofisia ajatelmia, en odota vastauksia)

Lue lisää

Niin, mene ja tiedä...
kaikella on vastakohtansa...ilman toista ei ole toista...

missään asiassa...

hyvä susi/paha susi...
ajatus on sama kuin raamatussa...

uskontoa suotta kavahdetaan, mielummin hyväksytään samat asiat toisella tapaa kerrottuna...

"Aion kuitenkin yrittää pitää rajoja ja ottaa vastuuta elämästäni.

"On silti hankala sanoa äidilleni totuutta koska hän on herkkä enkä halua loukata. Ehkä en sano niin suoraan, hoksaa sen sitten itse."

voisit sanoa suoraankin...kyse on sinun elämästäsi...vedota siihen, että sinun pitää itsenäistyä syystä, että äitisi ei voi olla aina ja ikuisesti sinun tukenasi...hänkin voi sairastua, jopa kuolla...

Voitte sopia, että hän auttaa vain silloin kun itse apua pyydät..

äitisi rakastaa sinua, ei hän suutu, hylkää sinua...
kaikki äidit toivovat lapsilleen hyvää elämää...

13+4=17 kirjoitti:

"Aion kuitenkin yrittää pitää rajoja ja ottaa vastuuta elämästäni.

"On silti hankala sanoa äidilleni totuutta koska hän on herkkä enkä halua loukata. Ehkä en sano niin suoraan, hoksaa sen sitten itse."

voisit sanoa suoraankin...kyse on sinun elämästäsi...vedota siihen, että sinun pitää itsenäistyä syystä, että äitisi ei voi olla aina ja ikuisesti sinun tukenasi...hänkin voi sairastua, jopa kuolla...

Voitte sopia, että hän auttaa vain silloin kun itse apua pyydät..

äitisi rakastaa sinua, ei hän suutu, hylkää sinua...
kaikki äidit toivovat lapsilleen hyvää elämää...

Lue lisää

Tää tilanne ahdistaa mua hirveenä, muutin just kotikaupunkiini jossa äitini asuu ja välillä tulee aivan kamala tunne että haluan pois ja äkkiä. Ei ihme, kun äiti ei osaa pitää rajoja, tukahduttaa rakkaudellaan. En kestä. Haluaisin laittaa melkein välit poikki. Tiedän että tämä on tilapäistä mutta en nyt kestä häntä. Pitäisi kehottaa häntä lukemaan läheisriippuvuudesta sillä sitä tämä on ihan selkeästi, ja jos jatkaa tukahduttavaa käytöstään häntä ei kohta toinenkaan lapsista halua nähdä.

tälläinentapaus00 kirjoitti:

Tää tilanne ahdistaa mua hirveenä, muutin just kotikaupunkiini jossa äitini asuu ja välillä tulee aivan kamala tunne että haluan pois ja äkkiä. Ei ihme, kun äiti ei osaa pitää rajoja, tukahduttaa rakkaudellaan. En kestä. Haluaisin laittaa melkein välit poikki. Tiedän että tämä on tilapäistä mutta en nyt kestä häntä. Pitäisi kehottaa häntä lukemaan läheisriippuvuudesta sillä sitä tämä on ihan selkeästi, ja jos jatkaa tukahduttavaa käytöstään häntä ei kohta toinenkaan lapsista halua nähdä.

Lue lisää

"Pitäisi kehottaa häntä lukemaan läheisriippuvuudesta sillä sitä tämä on ihan selkeästi"

Kuten edellisessä sanoin...ota asia reilusti puheeksi, kerro äidillesi millaiselta hänen "rakkautensa" sinusta tuntuu...

Uskon kyllä, että äitisi järkevänä naisena ymmärtää yskän ja yrittää toimia joka tapauksessa parhaaksesi...sinun lähtökohdistasi, eikä omistaan käsin ...

Et voi odottaa äitisi suhtautumistavan sinuun ja ongelmiisi muuttuvan itsestään...jos et tuo esiin omaa ongelmaasi, sinua ahdistaa hänen liiallinen huolenpitonsa... hän ei tiedä siitä jos et kerro...

tällä hetkellä hän luulee toimivansa sinun parhaaksesi...

5+2=7 kirjoitti:

"Pitäisi kehottaa häntä lukemaan läheisriippuvuudesta sillä sitä tämä on ihan selkeästi"

Kuten edellisessä sanoin...ota asia reilusti puheeksi, kerro äidillesi millaiselta hänen "rakkautensa" sinusta tuntuu...

Uskon kyllä, että äitisi järkevänä naisena ymmärtää yskän ja yrittää toimia joka tapauksessa parhaaksesi...sinun lähtökohdistasi, eikä omistaan käsin ...

Et voi odottaa äitisi suhtautumistavan sinuun ja ongelmiisi muuttuvan itsestään...jos et tuo esiin omaa ongelmaasi, sinua ahdistaa hänen liiallinen huolenpitonsa... hän ei tiedä siitä jos et kerro...

tällä hetkellä hän luulee toimivansa sinun parhaaksesi...

Lue lisää

Lisään vielä...sinun ei tarvitse arvostella, moittia äitiäsi mitenkään..nimetä miksikään, osoittaa että hänellä LR ongelma..

Otan vain asian puheeksi kertomalla vain miltä SINUSTA ITSESTÄSI tuntuu...

On sitten äitsi asia pohtia, omaa osuuttaan sinun pahaan oloosi...

20+8=28 kirjoitti:

Lisään vielä...sinun ei tarvitse arvostella, moittia äitiäsi mitenkään..nimetä miksikään, osoittaa että hänellä LR ongelma..

Otan vain asian puheeksi kertomalla vain miltä SINUSTA ITSESTÄSI tuntuu...

On sitten äitsi asia pohtia, omaa osuuttaan sinun pahaan oloosi...

Lue lisää

Toi on niiiiiin vaikeasti saavutettava tila... että ihmisten pitäisi osata kertoa asiasta omalta kannaltaan eikä keskittyä keskustelussa toisen virheisiin.

kyse on nimenomaan siitä, että sun pitää pitää omat rajasi.

Sulla ehkä on joku tulikihenkilö tai käyt keskustelemassa asioistasi ihan jonkun ammattiauttajan kanssa. Äitisi kanssa sun pitäisi keskutella asioista niin, että paikalla olis joku ulkopuolinen, mielellän asiantuntija, joka voisi kertoa äidillesikin, millaista tukea sinä juuri nyt tarvitsisit.

jep, kirjoitti:

kyse on nimenomaan siitä, että sun pitää pitää omat rajasi.

Sulla ehkä on joku tulikihenkilö tai käyt keskustelemassa asioistasi ihan jonkun ammattiauttajan kanssa. Äitisi kanssa sun pitäisi keskutella asioista niin, että paikalla olis joku ulkopuolinen, mielellän asiantuntija, joka voisi kertoa äidillesikin, millaista tukea sinä juuri nyt tarvitsisit.

Lue lisää

Ei äiti voi jos on "sairas" auttaa lastaan ennen kuin äiti on hoksannut ongelman :

Pidä itsestäsi huolta jotta voit pitää toisista huolta. Ei siihen mikään järkipuhe auta.

Normi ihminenkin (mikä se on ? ) vastustaa "hyökkäyksiä" toimintatapojaan ja käsityksiään vastaan ja se on ihan normia. Voi mennä vuosia ja vuosia ennen kuin sanoma menee perille.

jep, kirjoitti:

kyse on nimenomaan siitä, että sun pitää pitää omat rajasi.

Sulla ehkä on joku tulikihenkilö tai käyt keskustelemassa asioistasi ihan jonkun ammattiauttajan kanssa. Äitisi kanssa sun pitäisi keskutella asioista niin, että paikalla olis joku ulkopuolinen, mielellän asiantuntija, joka voisi kertoa äidillesikin, millaista tukea sinä juuri nyt tarvitsisit.

Lue lisää

En ole päässyt vielä juttelemaan kenenkään muun kuin diakonin kanssa, ja sekin on vähän sellaista etten pysty nyt syvällisesti pohtimaan ongelmiani. Minulla on omat ongelmat, en jaksa pitää äidilleni rajoja kuin pikkulapselle. Siksi varmaan muutinkin seitsemän vuotta sitten 600km päähän, osittain ainakin. Oon viime aikoina miettinyt että äitini elää liiaksi muille ihmisille. Tukahduttaa läheisyyden tarpeellaan. Toivoisin että hän pääsisi johonkin terapiaan tai juttelemaan edes.

Mua ahdistaa ajatuskin että menisin äitini kanssa jonnekin vaikka mielenterveystoimistoon juttelemaan asioista. Haluan vain olla rauhassa. Tekisi mieli vaan nyt olla tapaamatta häntä. Pakko kai jossain vaiheessa sanoakin että liikaa huolehtiminen ja höösääminen ei ole kivaa. Ja että keskittyy omaan elämäänsä, muut pärjäävät kyllä. Tuo on varmaan ihan nätisti sanottu? En vain ymmärrä miksi mun pitää jaksaa tälläistä.

jep, kirjoitti:

kyse on nimenomaan siitä, että sun pitää pitää omat rajasi.

Sulla ehkä on joku tulikihenkilö tai käyt keskustelemassa asioistasi ihan jonkun ammattiauttajan kanssa. Äitisi kanssa sun pitäisi keskutella asioista niin, että paikalla olis joku ulkopuolinen, mielellän asiantuntija, joka voisi kertoa äidillesikin, millaista tukea sinä juuri nyt tarvitsisit.

Lue lisää

Ahdistaa jo sekin että hän käyttää rakas-sanaa esim. tekstiviesteissä. Ok rakas, hei rakas, olet rakas. Enkä vastaa siihen mitään. Ihan kuin kaipaisi koko ajan huomiota. En kestä sitä. Ahdistun tuollaisesta. Ehkä MUSSA on vikaa, mutta kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen. En vain ole sellainen ihminen joka koko ajan halailee ja sanoo että rakastan sinua tms. Menee mielestäni vähän yli tuo äitini käytös.

tälläinentapaus00 kirjoitti:

Ahdistaa jo sekin että hän käyttää rakas-sanaa esim. tekstiviesteissä. Ok rakas, hei rakas, olet rakas. Enkä vastaa siihen mitään. Ihan kuin kaipaisi koko ajan huomiota. En kestä sitä. Ahdistun tuollaisesta. Ehkä MUSSA on vikaa, mutta kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen. En vain ole sellainen ihminen joka koko ajan halailee ja sanoo että rakastan sinua tms. Menee mielestäni vähän yli tuo äitini käytös.

Lue lisää

Tää ei suoranaisesti liity kyseiseen tapaukseen mutta vaan tuohon yhteen lauseeseen siinä: "Kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen." niin eikö periaatteessa tämän saman voisi sitten ajatella pätevän toiseen osapuoleen.

Kun tässä on ihan semmoinen käytännön ongelma että jos molemmat osapuolet on sitä mieltä että sen toisen täytyy muuttua niin tulee pattitilanne joka ehkä ratkeaa sillä että jompikumpi muuttuu vasten tahtoaan toisen mieleiseksi tai sitten ei ratkea ollenkaan.

LK kirjoitti:

Tää ei suoranaisesti liity kyseiseen tapaukseen mutta vaan tuohon yhteen lauseeseen siinä: "Kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen." niin eikö periaatteessa tämän saman voisi sitten ajatella pätevän toiseen osapuoleen.

Kun tässä on ihan semmoinen käytännön ongelma että jos molemmat osapuolet on sitä mieltä että sen toisen täytyy muuttua niin tulee pattitilanne joka ehkä ratkeaa sillä että jompikumpi muuttuu vasten tahtoaan toisen mieleiseksi tai sitten ei ratkea ollenkaan.

Lue lisää

Olkoon mikä on, mutta turha tunkea mun reviirille enää. Oikeastaan tänään tuli sellainen olo että vihaan äitiäni. Aiemmin olen ollut hyvin lojaali hänelle. Nyt en vaan kestä. Enkä edelleenkään ole varma onko tämä omaa epävakauttani mutta en taida kuitenkaan ihan väärässä olla tuon läheisriippuvuuden suhteen. Esim. kun näin häntä kaupungilla yksi päivä (siitäkin jäi ärsytys) niin hän ainaa seuraa minua jos liikun kauemmas esim. odottaessamme liikkennevalojen vaihtumista niin hän seuraa minua ja tulee lähemmäs. Olen tästä jo pari kertaa sanonut. Tosi ahdistavaa, miksi pitää tunkea lähelle, ja kun kerran kysyin että miksi seuraat minua että pitää olla hajurako niin hän vastasi että no kai hän kuvittelee että mua pitää suojella. Ja olen 29-vuotias, kohta 30!! Voi kuulostaa ehkä pikkujutulta mutta kun se ei ole ainoa. Ja mulla on yksi toinenkin syy minkä takia koen vihaa häntä kohtaan. Minulle näiden kaikkien tunteiden selviäminen on hyvä sillä aiemmin ne ovat piilleet jossain alla ja pahentaneet masennusta. Äidillä voi olla vaikeaa jos hän aistii vihamielisyyteni.

tälläinentapaus00 kirjoitti:

Ahdistaa jo sekin että hän käyttää rakas-sanaa esim. tekstiviesteissä. Ok rakas, hei rakas, olet rakas. Enkä vastaa siihen mitään. Ihan kuin kaipaisi koko ajan huomiota. En kestä sitä. Ahdistun tuollaisesta. Ehkä MUSSA on vikaa, mutta kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen. En vain ole sellainen ihminen joka koko ajan halailee ja sanoo että rakastan sinua tms. Menee mielestäni vähän yli tuo äitini käytös.

Lue lisää

> Ehkä MUSSA on vikaa, mutta kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen.

Miten niin? Millä perusteella?

A kirjoitti:

> Ehkä MUSSA on vikaa, mutta kai mulla on oikeus olla sellainen kuin olen.

Miten niin? Millä perusteella?

Mä epäilen välillä itse että olen narsistinen, kun mulla on rajatiladiagnoosi. Mutta musta tuntuu välillä että mä haluaisin katkaista välit mun perheeseen kokonaan. Välillä tuntuu että mun äiti on jotenkin tukahduttanut mut "rakkaudellaan". Ihan kuin se ois kasvattanut musta itsensä jatkumon. Mä olen tosi huonossa kunnossa, ja pelkään että tulen hulluksi. Mua oksettaa välillä mun äitini lähellä. Se ei tajua että mulla on oma elämä. Se ei vaan osaa päästää musta irti. Mulla ei ole ketään kelle puhua tästä asiasta. Mä pelkään paljastuvani psykopaatiksi jos kerron kaikista ajatuksistani. Osaan kyllä analysoida itseäni ja myöntää virheitäni, mutta esim. menettämisen pelko on aika voimakas välillä. Ei ole narsistidiagnoosia papereissa, mutta mä pelkään itseäni ja mä pelkään mitä kaikkea tässä paljastuu. Mun äitini käytöksestä. Huomaan että se tukahduttaa muutkin läheisyydellään. Ihan kuin se eläisi muita varten. Mä en jaksa. Ja tähän liittyy seksuaalinen hyväksikäyttö isäni puolelta.

tällainentapaus00 kirjoitti:

Mä epäilen välillä itse että olen narsistinen, kun mulla on rajatiladiagnoosi. Mutta musta tuntuu välillä että mä haluaisin katkaista välit mun perheeseen kokonaan. Välillä tuntuu että mun äiti on jotenkin tukahduttanut mut "rakkaudellaan". Ihan kuin se ois kasvattanut musta itsensä jatkumon. Mä olen tosi huonossa kunnossa, ja pelkään että tulen hulluksi. Mua oksettaa välillä mun äitini lähellä. Se ei tajua että mulla on oma elämä. Se ei vaan osaa päästää musta irti. Mulla ei ole ketään kelle puhua tästä asiasta. Mä pelkään paljastuvani psykopaatiksi jos kerron kaikista ajatuksistani. Osaan kyllä analysoida itseäni ja myöntää virheitäni, mutta esim. menettämisen pelko on aika voimakas välillä. Ei ole narsistidiagnoosia papereissa, mutta mä pelkään itseäni ja mä pelkään mitä kaikkea tässä paljastuu. Mun äitini käytöksestä. Huomaan että se tukahduttaa muutkin läheisyydellään. Ihan kuin se eläisi muita varten. Mä en jaksa. Ja tähän liittyy seksuaalinen hyväksikäyttö isäni puolelta.

Lue lisää

Nyt et keskity olennaiseen. Ihminen, joka on ahdistunut, masentunut, vittuuntunut tai uhriutunut on sokea sille mikä olisi tärkeintä nähdä.

Keskity itsesi hoitamiseen. Ahdistuminen pursuaa tekstistäsi. Tarvitset keskusteluapua ja sitä osaat hakea kyllä. Olennaista ei ole diagnoosit. Olennaista on lakata kaltoinkohtelu itseään kohtaan, jota jatkat jos et anna itsellesi sitä hyvää minkä voit hakea. Ahdistus ei lakkaa yksin muita syyttämällä. Ole rehellinen itsellesi. Puhu sanoilla. Ole sinnikäs siinä että saat apua. Jonakin päivänä on paremmin. Tsemppiä!

elisakettu kirjoitti:

Nyt et keskity olennaiseen. Ihminen, joka on ahdistunut, masentunut, vittuuntunut tai uhriutunut on sokea sille mikä olisi tärkeintä nähdä.

Keskity itsesi hoitamiseen. Ahdistuminen pursuaa tekstistäsi. Tarvitset keskusteluapua ja sitä osaat hakea kyllä. Olennaista ei ole diagnoosit. Olennaista on lakata kaltoinkohtelu itseään kohtaan, jota jatkat jos et anna itsellesi sitä hyvää minkä voit hakea. Ahdistus ei lakkaa yksin muita syyttämällä. Ole rehellinen itsellesi. Puhu sanoilla. Ole sinnikäs siinä että saat apua. Jonakin päivänä on paremmin. Tsemppiä!

Lue lisää

Vuorovaikutteinen keskustelu vertaisen kanssa auttaa. Ja sitten se kuuluisa itseyhteys. Suosittelenkin pötkölleenmenoa terapiahuonekaluun jota teeveen edessä olevaksi joukkoistuntapaikaksikin kutsutaan. Siinä maatessa voi esittää itselleen tärkeän kysymyksen; 'täytyykö minun pitää huolestuttavasta ajatuksesta kiinni' ja 'voisinko päästää sitä irti'. Itselle esitetyt kysymykset liikuttavat aina ihmisen mieltä johonkin suuntaan, yleensä kohti paranemista ja eheytymistä. Ihan itse. :)