Kuuntelen aika paljon radiota, josta tulee

Kuuntelen, aina kun muistan Poppikoulun.

Nyt kuuntelen Entisten nuorten sävellahjaa, ensimmäistä kertaa kunnolla.

Musiikki on ihan mukavaa kuunnella, mutta nuorten sävellahjaa en erikoisemmin kuuntele kuin joskus vain, kun jotenkin tuntuu niin yliammutun leppoisalta, näin minusta, kun omaa aikaani kenkäraajuissa ja peltotyövaatteissa muistelen, mutta mukavaa on monilla nuorilla ollut ja ihan hyvä niin.

Tämä radiossa haastateltava, tai se ohjelma on jatkuva Tähtitaivas ohjelma, oli professori M. Poutiainen.
Hän kertoi myöskin, että nyt on paljon tähdenlentoja ja revontulia.

Minä yritinkin toissa yönä niitä katsella, mutta ei täällä revontulia näkynyt. Tähdet välkkyivät todella kirkkaina.
Luonto-ohjelma on mielestäni mukavaa kuunneltavaa, kun se taas alkaa ja musiikki tietysti aina.

Muutama päivä sitten tuli radiosta hyvä juttu keräilijästä, joka kerää työkaluja ym. ja samalla tekee omiakin veistotöitä.
Hän on P. Nurmela, hän kirjoittaa muistiin työtapoja ja työkalujen käytöstä ja hoidosta.
Oli mielenkiintoista kuunnella hänen haastatteluaan, ja taaskin huomata kuinka monenlaista keräilytapaa on olemassa.
Toiset keräilevät Aku Ankkoja, vaatteita, kenkiä, televisioita, autoja ja ties mitä.
Keräily vaatii pitkäjänteistä toimintaa, ei sovi minulle, joka kiireesti heitän tai vien pois vanhan tavaran.
Vien kyllä paremmat UFFIlle tai Punaiselle Ristille, mutta kumminkin itseltä pois.

http://www.youtube.com/watch?v=acyZ86ydO6I

Suosikkini on Järvi-Radio. Sieltä tulee paljon ikäiselleni sopivaa musiikkia.

Aikanaan kuuntelin alueohjelmia, mutta ne riivatun musiikkikappaleet asiaohjelmien välissä ottavat pannuun liikaa.
Ykköstä1 ja Puhetta kuuntelen enempi. Ulko askareissakin kuuntelen matkaradiota jatkojohtojen avulla.

Tätä en lakkaa ihmettelemästä. Kuussakin on käyty mutta kulutukseltaan pientä paristoradiota en markkinoilta ole vielä löytänyt.

Minä nyt poikkean myöskin vähän tästä radiokuuntelun alueelta, kun eilen kävin R-kioskissa, ja siellä on iso televisioruutu. Odotellessani aloin katselemaan sitä toisten mieskatselija kanssa. Sieltä tuli raviratsastusta, ja ihan meinasi tulla tippa linssiin sitä katsoessani.

Niin kaunista sopusointuinen juoksutyyli hevosella ja ratsastajalla samaan tiiviiseen menoon sopeutuneena. Se oli mielestäni ihan tajuamatonta menoa. Hevosen juokeminen on upean näköistä.
Tässä sen oikein huomasi lumisessa kentässä ja isosta televisioruudusta nähden.
Olen raveissa ollut, mutta ensimmäisen kerran näin tällaista tasaista eteenpäin menoa.
En voinut muuta kuin ihailla, ja tuli ihan hyvä olo.
Raveissa hevosen juoksu on myöskin ihmeellistä, mutta eilaista juoksua rattaiden edessä.

Tuli päivällä tarkennus tämän päivän tuulesta, että se on KARPPEEN TUULI, joka nyt tuolla riehuu.
Eräs vanhempi mies oli kuuluttajalle tämän kertonut, ja oli sanonut, että sen nimen tuuli on ennen saanut siitä, kun se ravistelee vanhan männyn karpeen pölyn pois.
Samalla myös kuivat oksat ja männyn vanhat neulaset.
Tästä tuulesta seitsemän viikon päästä pitäisi kesän alkaa.
Ihan uusi tieto tämäkin minulle, ja mukavaa tietää tuokin.
Nyt odotellaan käykö kesäntulo ennuste toteen.

Tuli yhtenä päivänä radio-ohjelmana äänien kuuntelemisesta. Esittivät soittamalla erilaisia ääniyhdistelmiä, joissa aina joku löysi äänen esittävän jotain mielikuvituksensa mukaista tunnelmaa.
Minulle tuli mieleen, että kuinka ihminen osaakin antaa äänelle nimen ääntä kuvailemaan ihan sopivalla sanalla esim. litinä, lotina, suhina, murina jne. ja jokainen tietää minkälaista äänä sanat merkitsevät siis, siis tätä mietin nyt oikeesti.

Tuli myös mieleeni, kuinka hurjaa ääntä lähtee jään sulamisesta järvellä ja merellä.
Joskus äänet ovat todella valtavia ja monenlaisia, niistä toisinaan tulee ihan
pelontunne.
Olen joskus sattunut jäidenlähdön aikaan merenrannalle, ja ei voi sanoin kuvata sitä äänikirjoa.

Minun mielikanavani oli urheiluvapaa Yle Puhe, mutta pilasivat sen monen tunnin päivittäisillä urheiluohjelmilla.

Kuka nyt enää urheilua viitsisi seurata, kun sen pilasivat moninaiset "mömmöurheilijat". Suomalaisetkaan eivät enää pärjää, kun eivät enää uskalla käyttää kiellettyjä aineita.

Minäkin kuuntelin aikaisemmin Yle Puhetta, mutta nyt olen kuunnellut Yle1.stä, kun siellä on viimeaikoina ollut paljon erilaista musiikkia.
Yhteen aikaan musiikki tuntui olevan vain samojen kappaleitten pyörittämistä, mutta nyt musiikki vaihtuu uusina ja vanhoinakin kappaleina.
Paljon siellä on myöskin asiakeskusteluja, jotka ovat aika mielenkiintoisia ja nekin käsittelevät monia alueita ja poliittisia asioita.

Päivän puheenaiheet käsittelevät myöskin kaikkea tapahtunutta.
Näin keväällä alkavat nämä puutarha ja istutusasiat sekä tietysti luontoasiat ovat hyviä ja mielenkiintoisia.
Tänään on löytynyt 7 täysosumaakin. Minäkin aika usein veikkailen, mutta aina on vain 1 tai 2 oikein.
Ennen sanottiin, että jotenkin, jos on onni rakkaudessa ei ole rahassa.
En ihan muista kuinka tämä meni, mutta ehkä sinne päin.
Kyllähän se rakkauskin vielä kelpaisi.:)

Miten minusta tuli minä ohjelma on mielestäni mielenkiintoista kuunneltavaa.
Kuulla elämänkokemuksista toisiltakin.

Radiosta tulee ohjelma, jossa kuuntelijat kirjoittavat mitä jostain asiasta ym. haluaisivat kuulla.
Eri kirjastojen henkilökunnat hakevat tarkempia tietoja, vastatakseen selventävästi kysyjän kysymykseen.
Tänään tuli kysymys erilaisista metsistä ja suurimmista metsäalueista.
Pohjoisen metsästä Boreaalisesta pohjoisen metsävyöhykkeestä tuli tarkkaa tietoa.
Aarniometsät kun ovat monikerroksisia, ja kun niitä sitten on raivailtu, ovat ne vaikeita uusiutumaan.
Niiden uusiutuminen voi kestää tuhansia vuosia.
Suomen aarniometsät ovat muuttuneet kuusimetsiksi.
Metsistä tietokin on aika mielenkiintoista samoin kuin luonosta yleensäkin.

Jos aikaa on, niin suosittelen näitä pätkiä.
Erilaista suomalaista todellisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=7YePY0vbqlQ

Nykyään Radio Puheessa heti 9.30 uutissähkeiden jälkeen lyhyt viihdepätkä. Minna Sutisen tjsp kirjoittama Uraradio. Lukija Miitta Sorvali.
Pieniä velmuja tarinoita ohjeina fiktiivisille henkilöille. Meikän kaltaiselle lyhytpinnaiselle tyypille huumoripläjäys jos joltakulloisessakin aamuturjakkeessa.

Joo joo taitaa olla sitä nykypäivää koko laajuudessaan.
Minäpä kuuntelin taas tänään tuota Yle1 radiota ja sieltä ainakin nyt tulee juttua ihmisen eliniän kulun vaiheilta.
Siellä on puhelinpäivystys, jossa kuulijat voivat kertoa mitä ajatuksia kuulijoilla on elämän kriisien ajattelusta ollut nuorempanakin.

Jatkan tuohon edelleiseen kirjoitukseeni, että ohjelman nimi on "Elämän kevätiltaa".
Ohjelma jatkuu normaalisen väliojelmien jäleen edelleen.
Kuulostaa sellaiselta ohjelmalta, joka sopii hyvin näiden ikäryhmien kaikkienkin kuunneltavaksi.
Ehkä vie pois vähän pessimistisiä ajatuksia elämämme tiimoilta.

Tänään äkkisältään kuulin radiosta mukavalta kuullostavan asian, että Suomi voi olla joutumatta lamaan.
Tämä olisikin hyvä, koska Kreikan vuoksi olemme joutuneet aikamoisen rahakurimuksen piiriin.
Monet ovat jo jännittäen miettineet omankin taloutensa vaikeuksiin joutumista, ja hermopaineet ovat monilla kovat.
Toivotaan parasta :)

Kansantalouden kannalta emme vielä elä lama-aikaa koska talouden kasvu ei ole kokonaan pysähtynyt.
Nyt jo nähdään, että maailmantalous on selviämässä kuiville syvän laman uhkakuvasta. Kauppa käy ja ihmisiä työllistyy taas.
Näin isoissa maailman talousmahdeissa. Suomi peesaa aina näitä, koska elämme vientitaloudesta.

Olen kuunnellut Ylen-puheradiota nukkumis "pillerinä", joka on ollut todellakin hyvä, mutta nyt on kaiken pilannut tämä Olga K.

Hänen haastattelut ja sekoilut, kuten myös puhetyylinsä ovat pilanneet kaiken. Kysymyksiä tulee putkenaan ja niihin jopa vastaukset ja sitten kysymys, oletko samaa mieltä?

Mielestäni olisi oikeudenmukaista, että hänet ohjattaisiin viellä puhe terapeutille ja kuunteleman ainakin näitä omia juttujaan, joissa hän sekoilee, että oliko se Peltsi Peltonen, vai mikä se nyt olikaan?

Kamalaa kuunneltavaa se on jokatapauksessa mielestäni. R-kirjain onkin hänen vahvin ominaisuus, ässästä en olisi niinkään varma ja sitä jotenkin "maalaisakan" puhe tyyliä. Hölö, hölö höö ja omalle jutulleen nauramista.

Ärsyttää, että unikaan ei tule, kunnes se Olga pistää suunsa kiini ja toiset alkaa puhumaan.

Kuunnellessani näitä veron ym. korotuksia radiosta, olen miettinyt sitä arvonlisäveron korotusta. Onhan meillä ruoka aika kallista jo nyt, mutta sitten mietin, että ehkä vähän loppuu tämä roskiin ruuan vienti.
En sitten tiedä, mutta hyvä olisi jos siihen tehoaisi.
Alemmalla tulotasolla oleville se tuo taas lisälaskua.

Sitten tämä ulkomaalainen naisporukka kiertää taas ja on kauppaavinaan kaulakorua kokeille sitä puoliväkisin vastaan tulleen, etupääsä vanhemman ihmisen kaulaan.
Samalla näppärästi ottaen kokeiltavan oman korun. Näin myös rannekorut ja sormukset napataan kokeillessa.

Oli satunnut eräälle vanhemmalle ihmiselle niinkin, että tällainen nainen tuli halaamaan samalla napaten kaulakorun. Ovat kuulemma kovin näppäriä.
Koskahan miehet halataan, kun heillä usein lompakot ovat vain takataskussa.

Radiosta tulee taas kerran valtion verokorotuksista, ja kunnat ovat ihmeissään vähennyksistä ja kaikessa ollaan tyytymättömiä niihin.
Kuitenkin, kun haastattelija kysyy, että mistä sitten kunnissa pitäisi säästää.
Kukaan ei oikein osaa sanoa sellaista, ja eivät ole vielä oikein miettineet tätä puolta.
Kuitenkin valtiokaan ei voi odotella epämääräiseen aikaan asiain selviämistä.
On se silleen näissä asioissa, että suo siellä vetelä täällä ja ei mistään saisi ottaa veroja.
Kuitenkaan raha ei kasva puussa.

No, ainakin yleisradio on osannut hoitaa menonsa paremmalle puolelle.
Jotain hyvääkin, vaikka taaskin veronmaksajat apuna, mutta mistä muusta se raha tulisi.
Ikävää vain, että monesti valtiolaisten rahaa menee vääriinkin taskuihin ja väärin, liiotelluin perustein.

Nyt on tullut paljon juttua romaaneista, joita on tulossa Suomeen kesäaikaan.
Tuli siinä kuunnellessa mieleeni lapsuusajan muistoina silloiset romaanit.
Muistan, että romaaneja tuli enemmänkin naapuritaloon.
He tulivat hevosvankkureilla, ja niillä romaanit kulkivat siihen maailmanaikaan yleensäkin.
Asettuivat naapuritaloon ihan taloksi ja viipyivät muutaman päivä.
Osa romaaneista, enimmäkseen naiset lastensa kanssa, kävi sitten ympäristön asunnoissa ja kerjäsivä kaikkea mitä näkivät.

Olin sen verran nuori, etten tiedä saivatko talolliset jotain maksua kävijöiltä, vai olivatko vain ilmaiseksi talossa.

Monet talot olivat ihan vakiokäyntipaikkoja, ja niihin romaanit tulivat useinkin.
Kummempaa häiriötä ei ollut, mutta monen talon ovet menivät lukkoon romaaniporukan tullessa kylään.

Kotimme oli niin syrjäseutua, että kumipyöräkärryillä tuskin kesällä pääsi pihaan. Talvella reki ja suksipelit olivat joilla pääsi.
Romaniperheitä yöpyi joka talvi hevospelillä reissaten. Romaniäiti laittamaan illallista perheelleen.
- Anna rakas emäntä edes kärpäsen siiven verran lihaa perunoiden kanssa, rouva pyyteli. Aamun valjettua lähtivät taas tien päälle.

Minä muistan, kuinka kerran koulumatkalla vastaani tuli mustalaisäiti tyttärensä kanssa ja pyysi minua antamaan kynän tytölleen, kun annoin kynän pyysi kumia.
Minä olin niin arka ja annoin, vaikka kovasti pelkäsin mitä kotona sanovat. Silloin ei kovin paljoa lapsilla kyniä ja kumeja ollut.
Nämäkin olivat minun ainoat.
Kotona sitten ymmärsivät minua ja minun tilannettani.
Isäni sanoi vai, että onneksi mustalaisäiti ei pyytänyt vielä kirjoja ja laukkuakin.

Nykyisin on vanhemmilla ihmisillä hankaluuksia, ja en yhtään ihmettele nuoruuden kokemukseni jälkeen. Usein kerjääminen on vaativaa ja röyhkeääkin näiltä.
Ennenkin oli niin, että jos kotiin pääsivät, kiersivät joka paikan katsomassa.
En haluaa morkkaa, mutta tämä on totuus.

Kuuntelin tänään Metsäradiota, jossa tuli juttua pihkavoiteen käytöstä.
Voidetta käytetään sairaaloissakin ammattilaisten valvonnassa pahoissa haavoissa.
Ennen pihkaa on käytetty säärihaavojen hoidossa, joten se on ihan perinteinen lääke.
Hartsille allergiset eivät sitä saa käyttää.
Pihkaa on tutkittu paljon edelleen.
Siihen käytetään kuusen pihkaa.
Männynpihka ei ole soveliasta käytölle.

Havupuiden pihka on luonnon itsensä kehittämä "haavavoide" puun saamille mm. pakkasen tekemille rosoille. Hoitaa myös ihmisten ja eläinten haavoja.
Puun pihka on vahvasti antiseptinen luonnontuote.

Tänään tuli radiossa Tropicaariosta trooppisesta eläintalosta juttua.
Ensimmäisistä Suomessa syntyneistä kalkkarokäärmeen poikasista, jotka ovat nyt kuoriutuneet.
Eläintenhoitaja Jarmo Lanki kertoi, että poikaset kuoriutuessaan ovat erilaisia.
Osa poikasista hyppää heti pois kuorestaan ja hyppii kauemmaksi.
Toiset hitaammin liikkuvat pois, mutta sitten on osa poikasista, jotka tulevat kurkistamaan ja menevät takaisin munaan, kuin tuntien ettei ulostulo olekaan mukavaa.
Siis näin erilaista on luonnossa samankin lajin käyttäytymisessä, eipä sitten ihmeellistä, että meissä ihmisissä on niin monensortin sosialisteja.

Kohta vilkastuu taasen Korkeasaarenkin toiminta, sinnekin on hauska mennä kesäaikaa viettämään.

Tuli eräänä päivänä radiohaastattelu Jukka-sääksistä, tästä Pälkäneen Tykölänjärvellä asustavasta suurisiipisestä sattelliittisääksistä.
Se muuttaa talveksi Kameruniin ja on nyt tullut takaisin Suomeen yli Välimeren.
Lintu tekee 300 km matkoja.
Yöllä se lentää Välimeren yli.
Varmaan Suomessa Pälkäneen aluella on sitä asukkaatkin nähneet.

Tietopaketit linnun oleskelusta tulevat kolmen vuorokauden välein.
Aika mielenkiintoista on tällainen sateliittitieto linnuistakin, joita seurataan laajemminkin.

Tämä ei ole tavallinen hyttyssääski, vaan tutkaimella varustettu iso lintu, jota lintuhavannoitsijat seuraavat juuri tämän lintuun asetetun mikrosirun kautta.
Lintu on aika iso, ja katsoin siitä kirjoituksen netistä, joka löytyy googlen kautta ihan tällä linnun nimellä.

Nyt Pääsiäisen aikaan on radiossa paljon Luonto-ohjelmia, minusta todella mukavia kuunnella.
Itse en erikoisemmin jaksa seuraa tv-lähetyksiä, kun niissä ei ole oikein muuta kuin keksittyjä ja mielikuvituksella koostettuja filmejä ym.
Radiota on helppo seuraa ihan kotiaskareissakin, eikä tarvitse istua kököttää soffan nurkassa.
No, jokainen taklaa tyylillään ja ihan hyvä niin.