Voisiko joku yrittää selittää

Onko siis kuten Paavalilla, jos ihmistä vaivaa jotkin syntinsä, pyydettävä Jumalaa auttamaan niitten poistamisessa ja jos ei näin käy, ajateltava kuten Paavali: on jätetty näitä syntejä, joista Jumala ei armahda sillä tavalla että pääsisi niistä eroon, vaan ne on jätetty, ettei ylpistyisi?

Miten siis ihminen tekee parannusta yleensä ollenkaan? Minkä takia jotkut sanovat, että he ovat vapautuneet joistakin synneistä, käyttävät siihen nimenomaan sanontaa että Pyhä Henki on auttanut irtautumaan synnistä? Mitä sillä lopultakin tarkoitetaan, kun kuitenkin samalla synti riippuu meissä kiinni?

Osittain hänen? kirjoitti:

Onko siis kuten Paavalilla, jos ihmistä vaivaa jotkin syntinsä, pyydettävä Jumalaa auttamaan niitten poistamisessa ja jos ei näin käy, ajateltava kuten Paavali: on jätetty näitä syntejä, joista Jumala ei armahda sillä tavalla että pääsisi niistä eroon, vaan ne on jätetty, ettei ylpistyisi?

Miten siis ihminen tekee parannusta yleensä ollenkaan? Minkä takia jotkut sanovat, että he ovat vapautuneet joistakin synneistä, käyttävät siihen nimenomaan sanontaa että Pyhä Henki on auttanut irtautumaan synnistä? Mitä sillä lopultakin tarkoitetaan, kun kuitenkin samalla synti riippuu meissä kiinni?

Lue lisää

Pitihän se arvata, ettei tällainen aihe saa minkäänlaista mielenkiintoa aikaan, ei edes kristityissä.

C'est la vie.

Vai onko tässä nyt vain kysymys, johon itse asiassa ei ole vastausta? On siis vain tyydyttävä siihen, että koskapa ihmisen syntipuoli roikkuu hänessä loppuun asti, ja siitä vapautuu vasta kuolemassa ja se on siis aina potentiaalisesti olemassa ihmisessä, on vain yritettävä antaa suurempi valta sille Jumalan luomalle paremmalle minälle? Vai opettaako Jumala sillä että on pelkästään hänen armostaan riippuvainen. Kuitenkin esim. Raamatusta saa sen kuvan, että Jumala myös vapautti joistakin pahimmista synnin siteistä seuraajiaan. (Ei heistäkään tietenkään täydellisiä tullut.)

" Miten siis Pyhän Hengen avulla ihminen irtautuu edes pahimmistä synneistään? "

Kun sä jätät elämäsi/itsesi Jeesukselle niin silloin tulet Jumalan lapseksi.
Ja saat uuden hengen, joka ei halua enää tehdä syntiä.

Pyhä Henki vaikuttaa sinussa sen, ettet sinä halua elää synnissä.
Hän on se VOIMA !

Hän vie sinua lähemmäs Jumalaa ja hänen lähellään ei mikään synti viihdy.
Lisäksi hän on : Mm. Lohduttaja, kirkastaa Kristusta, johdattaa kaikkeen totuuteen.
Johanneksen mukaan 16

13. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen.
Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

14. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

15. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Osittain hänen? kirjoitti:

Onko siis kuten Paavalilla, jos ihmistä vaivaa jotkin syntinsä, pyydettävä Jumalaa auttamaan niitten poistamisessa ja jos ei näin käy, ajateltava kuten Paavali: on jätetty näitä syntejä, joista Jumala ei armahda sillä tavalla että pääsisi niistä eroon, vaan ne on jätetty, ettei ylpistyisi?

Miten siis ihminen tekee parannusta yleensä ollenkaan? Minkä takia jotkut sanovat, että he ovat vapautuneet joistakin synneistä, käyttävät siihen nimenomaan sanontaa että Pyhä Henki on auttanut irtautumaan synnistä? Mitä sillä lopultakin tarkoitetaan, kun kuitenkin samalla synti riippuu meissä kiinni?

Lue lisää

Ei Paavali elänyt synnissä, mutta on nämä lihan mieliteot, eli oma tahto (se ajattelee vain sitä mikä minusta tuntuu hyvältä, ei sitä minkä Jumala haluaisi mun tekevän ), joka sotii Jumalan tahtoa vastaan ! Me elämme maailmassa maallisten lakien alla, meillä voi olla lihallinen mieli, kärttyinen ja väsynyt, kuten kellä tahansa väsyneenä.

"Mitä sillä lopultakin tarkoitetaan, kun kuitenkin samalla synti riippuu meissä kiinni? " Juuri tätä lihallista mieltä. Vasta kuolemassa vapaudumme siitä lopullisesti.

" Miten siis ihminen tekee parannusta yleensä ollenkaan? "

Uskovinakin voimme langeta jhk. syntiin jos emme valvo elämäämme, mutta taas se Pyhä Henki muistuttaa, että tämä on väärin, tee parannus !

Mutta on myös hengellinen elämä , jolla me iloiten palvelemme Jumalaa, sisimässämme ja haluaisimme pukeutua siihen täydelliseen olotilaan mikä taivaassa on.
Tästä ristiriidasta Paavali puhui, että palvelen sekä tätä elämää, että sitä sydämen taivaallista elämää.

Ymmärsitkö ? Jos et kysy lisää.

Osittain hänen? kirjoitti:

Pitihän se arvata, ettei tällainen aihe saa minkäänlaista mielenkiintoa aikaan, ei edes kristityissä.

C'est la vie.

Vai onko tässä nyt vain kysymys, johon itse asiassa ei ole vastausta? On siis vain tyydyttävä siihen, että koskapa ihmisen syntipuoli roikkuu hänessä loppuun asti, ja siitä vapautuu vasta kuolemassa ja se on siis aina potentiaalisesti olemassa ihmisessä, on vain yritettävä antaa suurempi valta sille Jumalan luomalle paremmalle minälle? Vai opettaako Jumala sillä että on pelkästään hänen armostaan riippuvainen. Kuitenkin esim. Raamatusta saa sen kuvan, että Jumala myös vapautti joistakin pahimmista synnin siteistä seuraajiaan. (Ei heistäkään tietenkään täydellisiä tullut.)

Lue lisää

"Nyt kysyn ihan ystävällisesti asiaa, joka ei jostain syystä ole itselleni auennut. Miten siis Pyhän Hengen avulla ihminen irtautuu edes pahimmistä synneistään?"

Vastaat itse omaan kysymykseesi:

"Jumala myös vapautti joistakin pahimmista synnin siteistä seuraajiaan. (Ei heistäkään tietenkään täydellisiä tullut.)"


Roomalaiskirje 7

22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Olemme siis kahden maailman kansalaisia etkä suinkaan ole ongelmasi kanssa yksin. Kun siis puuskahdat "Pitihän se arvata, ettei tällainen aihe saa minkäänlaista mielenkiintoa aikaan, ei edes kristityissä", et ehkä huomaa miten kaipaat niin kovasti selviä vastauksia ettei kukaan sellaisia tohdi antaa. Ponnistelemme kyllä sillä tavoin omassa elämässämme, että kannamme ristiämme joka päivä myös parannuksen teon suhteen, kokien onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta lankeemuksistamme huolimatta olemme lunastetut.

Pitää tehdä kyllä parhaansa, muttei kuvitella sen riittävän tai olevan riittämätöntä. Armo kun ei ole meistä itsestämme kiinni.

1. Pietarin kirje 4

12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.


Ristinsä kantamisesta vielä:

Luukas 9

23 Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?


Kaikki kehotukset lujaluonteiseen päättäväisyyteen, suoraselkäiseen jämeryyteen, sekä kaikkinaiseen uskonsankaruuteen voivat kyllä palvella rohkaisuina, mutta käskyiksi niistä ei ole. Jos uskoa ei ole, sitä ei ole. Uskokin tulee Jumalalta. Sitä voi myös pyytää, mutta jokaisella on silti oma osansa, myös uskon määrän ja laadun suhteen. Siten ei kaiketi ole syytä murehtia omia syntejä, että kuvittelisi voivansa Jeesuksen seuraajanakaan olemaan tämän veroinen. Ei, me olemme ihmisiä, emme Jumala. Sama Paavali, joka tuskaili syntinsä kanssa, kirjoitti:

1. Kor. 15:10

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. [Room. 15:18; 1. Kor. 3:10]


Kun ihminen kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa, myös hänen synnintuntonsa herkistyy. Se voi johtaa tuntemuksiin, joiden mukaan mitään parannusta ei tapahdu.



________

Kirjoitin sinulle siltä pohjalta mitä olen itse tätä asiaa mielessäni pyöritellyt. Kuten huomaat ja minkä tunnustinkin, en katso näissä näkemyksissäni olevan sillä tavoin varmalla pohjalla, että kokisin voivani esittää selkeän teologisen kokonaisuuden, joka olisi puhtaasti sopusoinnussa sen suhteen mitä Raamattu meille kertoo armosta ja toisaalta siitä mitä meiltä edellytetään. Kenenkään ei pidä tuudittautua synteihinsä, muttei myöskään ylenmäärin ahdistua siitä ettei omassa voimassaan kykene toimimaan moraalikäsitystensä mukaisesti parhaalla tavalla.

Kysymyksesi saa vastauksensa myös siinä miten ottaessaan vastaan Jumalan armon ihminen on jo luopunut pahimmasta synnistänsä, Jumalan kieltämisestä, torjumisesta.

edesa kirjoitti:

"Nyt kysyn ihan ystävällisesti asiaa, joka ei jostain syystä ole itselleni auennut. Miten siis Pyhän Hengen avulla ihminen irtautuu edes pahimmistä synneistään?"

Vastaat itse omaan kysymykseesi:

"Jumala myös vapautti joistakin pahimmista synnin siteistä seuraajiaan. (Ei heistäkään tietenkään täydellisiä tullut.)"


Roomalaiskirje 7

22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.


Olemme siis kahden maailman kansalaisia etkä suinkaan ole ongelmasi kanssa yksin. Kun siis puuskahdat "Pitihän se arvata, ettei tällainen aihe saa minkäänlaista mielenkiintoa aikaan, ei edes kristityissä", et ehkä huomaa miten kaipaat niin kovasti selviä vastauksia ettei kukaan sellaisia tohdi antaa. Ponnistelemme kyllä sillä tavoin omassa elämässämme, että kannamme ristiämme joka päivä myös parannuksen teon suhteen, kokien onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta lankeemuksistamme huolimatta olemme lunastetut.

Pitää tehdä kyllä parhaansa, muttei kuvitella sen riittävän tai olevan riittämätöntä. Armo kun ei ole meistä itsestämme kiinni.

1. Pietarin kirje 4

12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.


Ristinsä kantamisesta vielä:

Luukas 9

23 Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
24 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?


Kaikki kehotukset lujaluonteiseen päättäväisyyteen, suoraselkäiseen jämeryyteen, sekä kaikkinaiseen uskonsankaruuteen voivat kyllä palvella rohkaisuina, mutta käskyiksi niistä ei ole. Jos uskoa ei ole, sitä ei ole. Uskokin tulee Jumalalta. Sitä voi myös pyytää, mutta jokaisella on silti oma osansa, myös uskon määrän ja laadun suhteen. Siten ei kaiketi ole syytä murehtia omia syntejä, että kuvittelisi voivansa Jeesuksen seuraajanakaan olemaan tämän veroinen. Ei, me olemme ihmisiä, emme Jumala. Sama Paavali, joka tuskaili syntinsä kanssa, kirjoitti:

1. Kor. 15:10

Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. [Room. 15:18; 1. Kor. 3:10]


Kun ihminen kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa, myös hänen synnintuntonsa herkistyy. Se voi johtaa tuntemuksiin, joiden mukaan mitään parannusta ei tapahdu.



________

Kirjoitin sinulle siltä pohjalta mitä olen itse tätä asiaa mielessäni pyöritellyt. Kuten huomaat ja minkä tunnustinkin, en katso näissä näkemyksissäni olevan sillä tavoin varmalla pohjalla, että kokisin voivani esittää selkeän teologisen kokonaisuuden, joka olisi puhtaasti sopusoinnussa sen suhteen mitä Raamattu meille kertoo armosta ja toisaalta siitä mitä meiltä edellytetään. Kenenkään ei pidä tuudittautua synteihinsä, muttei myöskään ylenmäärin ahdistua siitä ettei omassa voimassaan kykene toimimaan moraalikäsitystensä mukaisesti parhaalla tavalla.

Kysymyksesi saa vastauksensa myös siinä miten ottaessaan vastaan Jumalan armon ihminen on jo luopunut pahimmasta synnistänsä, Jumalan kieltämisestä, torjumisesta.

Lue lisää

"Se voi johtaa tuntemuksiin, joiden mukaan mitään parannusta ei tapahdu." Arvelen itsekin, että jostain tällaisesta voi olla kyse. Tavallaan itselleni tulee tuskastuttava tunne paikoillaan polkemisesta ja paremminkin huonommaksikin jopa tulemisesta kuin paremmaksi.

Olen yrittänyt myös ajatella noin, etten alkaisi ikään kuin raatamaan tai sitten kokonaan laiskottelemaan.

Varmaan luonteeni tekee sen, mikä tuskastuttaa myös, kaiken pätkissä tekeminen, eikä tasaisesti kuten useimmat ihmiset. Esimerkki: Saatan opiskella jotain asiaa innokkaasti aikani, sitten heittää sen kokonaan syrjään ja palata taas joskus myöhemmin. Sama juttu Jumalan kanssa, vetäydyn tutkimaan Raamattua kerta heitolla pitempään, etsin ummet ja lammet löytääkseni Jumalan, seuraan kaikkea mahdollista mikä vain koskee Jumalaa, saatan jopa tutkia kirkkohistoriaa (en ole alan opiskelija), pohdiskelen yötä päivää, saatan jopa saada näyn, päästä lopulta jonkinlaisessa intensiivisessä ajattelussa ja rukoilussa niin pitkälle. Sitten yhtäkkiä taas lähdetään maailmalle ja Jumala saattaa unohtua kokonaan, vaikkei tietenkään usko mihikään ole kadonnut. Antaisin mitä vain, että olisin tasaisempi luonne! Puhumattakaan siitä järjettömästä tunteesta jolla kaipaa rajan toiselle puolelle, omasta mielestään varsinaiseen olotilaansa. Joskus ajattelin, että olisi ollut parempi etten olisi lukenut Raamattua ollenkaan ja alkanut kaipaamaan Jumalaa niin mielettömästi, kaipuu on tietysti sitäkin koska tuon oudon luonteensa takia ei ole muutenkaan saanut täällä mitään aikaiseksi, eikä elämä ole ollut mitenkään tyydyttävää tai kivaa tai ruusuilla tanssimista. Nykyään olen mielestäni täällä jo ihan turhaan, mutta se tietysti todellista pöyhkeyttä Jumalan edessä, eiköhän siellä tiedetä, koska on aika lähteä (toki en itsemurhaa ajattele). Kaipuusta on tullut siis suorastaan jonkinlaista itsekkyyttä.

Kiitos paljon vastauksistanne. Ja siunausta teillekin. Joskus vain tuntuu että vaikka on lukenut ja uskonut, ei kaikki sittenkään ole avautunut, koska joskus ajattelen itsestäni, en kyllä poikkea vähääkään ihan tavallisesta kaduntallaajasta, joka ei ole Raamattua avannut. Ja sen lisäksi, koska on uskonut,(rauhan minä jätän teille, minun rauhani) tuntuu että lipsun jonnekin armon väärinkäyttämisen puolelle. Enkä edes ole alkutaipaleella.

Kaipa tässä täytyy sitten kivulla ja säryllä syntyä taivasten valtakuntaan. Arvoitukseksi on lisäksi jäänyt, että miten tässä pysytään. Siis tässä että miten joka päivä tekee parannusta, kun ihmisen elämä on sitä mitä se on. Hyvänen aika, enhän välillä edes muista rukoilla Jumalaa. Sen lisäksi ympäröivä maailma on se, joka alta aikayksikön vie ihmisen johonkin muuhun. Joskus ajattelen olevani niitä, joissa se ohdake tukahduttaa jotenkin kylvetyn sanan. Toki erilaisia vaiheitahan tässä tietysti on. Millä tavalla te muut tämän kaiken hössötyksen keskellä saatte itsellenne rauhallisen hetken keskittyä rukoukseen. Mahdanko olla, näin leikillisesti sanottuna, ihmisiä joiden pitäisi siirtyä nunnaluostariin, että ympäristö olisi rauhoitettu?

Osittain hänen? kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksistanne. Ja siunausta teillekin. Joskus vain tuntuu että vaikka on lukenut ja uskonut, ei kaikki sittenkään ole avautunut, koska joskus ajattelen itsestäni, en kyllä poikkea vähääkään ihan tavallisesta kaduntallaajasta, joka ei ole Raamattua avannut. Ja sen lisäksi, koska on uskonut,(rauhan minä jätän teille, minun rauhani) tuntuu että lipsun jonnekin armon väärinkäyttämisen puolelle. Enkä edes ole alkutaipaleella.

Kaipa tässä täytyy sitten kivulla ja säryllä syntyä taivasten valtakuntaan. Arvoitukseksi on lisäksi jäänyt, että miten tässä pysytään. Siis tässä että miten joka päivä tekee parannusta, kun ihmisen elämä on sitä mitä se on. Hyvänen aika, enhän välillä edes muista rukoilla Jumalaa. Sen lisäksi ympäröivä maailma on se, joka alta aikayksikön vie ihmisen johonkin muuhun. Joskus ajattelen olevani niitä, joissa se ohdake tukahduttaa jotenkin kylvetyn sanan. Toki erilaisia vaiheitahan tässä tietysti on. Millä tavalla te muut tämän kaiken hössötyksen keskellä saatte itsellenne rauhallisen hetken keskittyä rukoukseen. Mahdanko olla, näin leikillisesti sanottuna, ihmisiä joiden pitäisi siirtyä nunnaluostariin, että ympäristö olisi rauhoitettu?

Lue lisää

Tavallisia kaduntaallaajia mekin uskovaiset olemme, ihan jokainen. Jokaisella on ne omat kipukohtansa ja kipuilunsa, joka muuta väittää valehtelee. Näin rohkenen sanua sillä perusteella että olen jo pitemmän aikaa tätä uskontietä vaeltanut.

Armo onkin vaikia käsite. Onhan se ihan nykyaikaa vastaan, että saat jotain ihan ilmaiseksi. Mutta niin se vaan on, ja hyvä niin. Itse uskon että kun kasvamme armossa kasvamme uskossa. Ei meitä valmiita tule tässä ajassa, eikä se ole Jumalan tarkoituskaan. Jumala vie alkamansa työn meissä päätökseen. Voimme turvata Jumalaan ja lähestyä Jumalaa ihan kaikissa asioissa. Hän on oikeasti kiinnostunut.

Parannus- sanakin oikea suomennus on "mielenmuutos". Ei tarvitse itse yrittää paranella elämäänsä, keskeneräiseksi siinä jäisimmekin. Mielenmuutos onkin minusta armahtavampi sana, voimme muuttaa mielemme Jumalaan ja Hänen sanomaan päin. Itselläni aamu alkaa parhaiten kun rukoilen ja luen Raamattua, se on virkistävää ja rauhoittavaa. Ei meidän pidä väkisin rukoilla, voi huokaillakin tai olla kokonaan rukoilematta, Jumala ymmärtää kyllä, Hän tietää mitä tekoa me olemme. Itsehän Hän on meidät luonut

" Ei uskova irtaannu mistään syntielämästä maanpäällä,"

Kirje roomalaisille 6

1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta

kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta,

samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä

kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan

9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

16. Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette,

jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

17. Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita,

nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon

te olette annetut
,
18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

19. Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden.

Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.

22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Eli miten niin ei IRTAANU SYNNISTÄ ? Me itse sen päätämme elämmekö lihan mukaan vai hengen.

Tallaan itsekin etsimässä niin kuin sinäkin. Ja se kaipuu on välillä itsellänikin, päästä sinne jonnekin Jumalan luo, ettei tarvitsisi enää miettiä.

Mutta kai tämä matka on jollain lailla annettu kuljettavaksi niin sulle kun mullekin, vähän eri lailla. Onni on heillä jotka Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän hengen kaikki oivaltavat tässä elämässä.

Mä olen kirjottanut tonne nettipapille, kun on ollut sellanen olo et tarvis jotain tukea. Mua on vapauttanut paljon se, että sieltä saa taas jotain perspektiiviä omiin ajatuksiin jotka kiertää ympyrää.

Tsemppiä sulle, ei sun tarvitse olla täydellinen mitenkään! Jos joku ihminen olis täydellinen, niin sithän se olis Jumala. Tätä mä yritän ite muistuttaa itelleni kun koen itseni vähäarvoiseksi tms.

Kaikkea hyvää!!! kirjoitti:

Tallaan itsekin etsimässä niin kuin sinäkin. Ja se kaipuu on välillä itsellänikin, päästä sinne jonnekin Jumalan luo, ettei tarvitsisi enää miettiä.

Mutta kai tämä matka on jollain lailla annettu kuljettavaksi niin sulle kun mullekin, vähän eri lailla. Onni on heillä jotka Jumalan ja Jeesuksen ja Pyhän hengen kaikki oivaltavat tässä elämässä.

Mä olen kirjottanut tonne nettipapille, kun on ollut sellanen olo et tarvis jotain tukea. Mua on vapauttanut paljon se, että sieltä saa taas jotain perspektiiviä omiin ajatuksiin jotka kiertää ympyrää.

Tsemppiä sulle, ei sun tarvitse olla täydellinen mitenkään! Jos joku ihminen olis täydellinen, niin sithän se olis Jumala. Tätä mä yritän ite muistuttaa itelleni kun koen itseni vähäarvoiseksi tms.

Lue lisää

Toisaalta olen oivaltanut Kristuksen niin perusteellisesti, että luulisin järjettömän kaipuun Hänen luokseen johtuvan juuri tästä. Kuitenkin täällä maan päällä meidän pitää olla, ja olla vieläpä kiitollisia elämästä, vaikka se sitten olisi minkälainen. En minäkään silti täydellisyyttä aja takaa, vaan eihän sille mitään voi, jos ihmettelee melkeinpä täydellistä muuttumattomuuttaan. Ristiriita on siis outo, jos tietää kaiken hyväksi ja noudattamisen arvoiseksi ja haluaisi olla täysin yhtä Kristuksen kanssa ja samalla täysin voimaton ja tietämätön, miten nyt ylipäätään pääsisi pahimmista synneistään tai edes jostain pienestä eroon ja muuttaisi elämäänsä edes jotenkin Hänen avullaan. Siis eikö siinä ole tapahtunut ns. mielenmuutos mutta ei näkyvää parannusta mistään?

Tietystihän olemme kyllä yksilöitä ja kullakin oma tiensä kuljettavana.

Ja voihan se olla toki niin, että jos Jumala on saanut minussa aikaan jotain parannusta, se saattaa vain olla asioita joita en huomaa. Täytyy silti myöntää, että jos on näin heikko ja jos Jumalan Henki on osoittanut synnin, on todellakin valmis ottamaan vastaan sovituksen. Enemmän mietin sitä, että jos en muutu ollenkaan parempaan suuntaan niin mitä virkaa uskollani on? Kirkosta taas nykyään tarjotaan pelkästään sitä leikillisesti "pullamössöarmoa" että tulen jossain vaiheessa epäluuloiseksi kun rupean sitä viestiä kuuntelemaan. Tavallaan voi sanoa, ei Raamattu saa epäilemään Jumalan armoa vaan joka puolella tarjottu pullamössöarmo. Eikä tästä nyt pidä kenenkään pahastua.

Toki se, että koska Jumalahan ei varsinaisesti muuta persoonallisuutta, minussa on tiettyjä ominaisuuksia (esim. ailahtelevaisuus, epäkäytännöllisyys, liian intensiivinen ajatellija) ja sen lisäksi Hän tietää elämästäni jotain enemmän kuin minä itse, joten Hän on päättänyt jättää minut kärkkymään, eikä tehdä itsestäni Hänen palvelijaansa, voisin saada vahinkoakin aikaan. Jumalahan ottaa siis aina kaikki ihmiset lukuun, jonkinlaisessa kokonaissuunnitelmassaan.

Yleensä pyydän yleistä pahuuttani Kristukselta anteeksi. Sitten olen pyytänyt kyllä joistakin yksittäisistäkin synneistä, mutta arvelen, että pyyntöni ovat olleet sitten pinnallisia, tai hyötymistarkoituksessa tai jotenkin muuten valheellisia (vrt. voisitko nyt päästää edes tästä tupakanpoltosta, tuskastuneena = vahingoittava riippuvuus).
Siitä pahempia syntejä en voi tässä yksityisyisyyden vuoksi ruveta kertomaan. Ei vastausta. Niitä näemmä joudun kantamaan niin kauan kun elän ja sen lisäksi sitä, että raadollisuus paljastuu kunnolla välillä. Haluaisin tietää, mitä tällä ajetaan takaa, kun ei kuitenkaan mitään parannusta tapahdu yhtään missään. Ja todellakin, miten se sama ihminen joka täydellisesti haluaa yhtyä Häneen, Suuren neuvonantajaan, miten se sama ihminen VOI tehdä tällaista. Tämähän on siis kidutusta.

Osittain hänen? kirjoitti:

Yleensä pyydän yleistä pahuuttani Kristukselta anteeksi. Sitten olen pyytänyt kyllä joistakin yksittäisistäkin synneistä, mutta arvelen, että pyyntöni ovat olleet sitten pinnallisia, tai hyötymistarkoituksessa tai jotenkin muuten valheellisia (vrt. voisitko nyt päästää edes tästä tupakanpoltosta, tuskastuneena = vahingoittava riippuvuus).
Siitä pahempia syntejä en voi tässä yksityisyisyyden vuoksi ruveta kertomaan. Ei vastausta. Niitä näemmä joudun kantamaan niin kauan kun elän ja sen lisäksi sitä, että raadollisuus paljastuu kunnolla välillä. Haluaisin tietää, mitä tällä ajetaan takaa, kun ei kuitenkaan mitään parannusta tapahdu yhtään missään. Ja todellakin, miten se sama ihminen joka täydellisesti haluaa yhtyä Häneen, Suuren neuvonantajaan, miten se sama ihminen VOI tehdä tällaista. Tämähän on siis kidutusta.

Lue lisää

Siis tämä täydellinen ristiriita näiden kahden ihmisen välillä on kidutusta. Siksikö ihminen välillä sitten katoaa Jumalan silmistä ja on ikionnellinen kun täällä on kaikenlaista jota voi sitten puuhailla ja mukavasti unohtaa Hänet vähäksi aikaa?

Osittain hänen? kirjoitti:

Siis tämä täydellinen ristiriita näiden kahden ihmisen välillä on kidutusta. Siksikö ihminen välillä sitten katoaa Jumalan silmistä ja on ikionnellinen kun täällä on kaikenlaista jota voi sitten puuhailla ja mukavasti unohtaa Hänet vähäksi aikaa?

Lue lisää

Kristus on siis pelastanut minut, eikä tuo ristiriita sen takia kidutusta ole, että luulisi joutuvansa kadotukseen, vaan sen takia kun on tullut tietämään Jumalan hyvän tahdon eikä sitä kuitenkaann pysty noudattamaan.

Eli siis tahto minulla, ei voimaa sen suorittamiseen, enkä todella tiedä miten Jumalalta se voima saadaan.

Mitä se oikeastaan tarkoittaa, että sanotaan joka päivä tehtävä parannusta. Siis käytännössä? Kun käytännön elämä on todella sitä, että ihmisen ympäröi tämä maailma, johon hän uppoaa niin helposti. Nimenomaan miten ihminen pitää itsensä siinä, jos on ailahtelevainen ja jokainen päivä on eri. Kai olemme erilaisia ihmisiä. Minun täytyy aina jotenkin vetäytyä maailmasta, etteivät ihmiset sotke tätä suhdetta. Saatan esim. joskus vetäytyä pitkäksi ikään kuin tutkimaan Jumalaa ja sitten taas sieltä palata maailmaan. Sen takia ilmeisesti uskonkin. Mutta että minusta saisi niin säännöllisen, että joka päivä käyttäisin säännöllisesti aikaa, se on täydellinen arvoitus. Missä ihmeen välissä. Kaikessa kiireessähän rukoukset jäävät helposti pinnallisiksi, vaikka ehkä hyvä niitäkin on lukea jos ei muuta ehdi. Syntejä kadun välillä kertaheitolla hurjastikin ja sitten jatkan matkaa. Seuraava katuminen saattaa olla parin viikon tai vaikka kuukauden kuluttua. Toki saatan "pinnallisesti" pyytää anteeksi, mutta kuten sanottu rukoukset ja synninanteeksipyytämiset ovat välillä pinnallisempia ja välillä syvällisempiä. (Silloin kun lauleskelen mielessäni virttä Kiitos nyt Herran aamubussissa töihin, ajattelen että olen laimea, eikä minusta Hänelle todellakaan mitään hyötyä ole. )

"Me emme voi pelastaa itseämme. "

Parahin Merja,

Mistä tässä oikein lopultakin pitäisi pelastua? Pelastusta tarjotaan ja esitetään erilaisia pelastuskeinoja, mutta voisiko joku ensin kertoa, miltä tässä pitäisi pelastua?

juutas. kirjoitti:

"Me emme voi pelastaa itseämme. "

Parahin Merja,

Mistä tässä oikein lopultakin pitäisi pelastua? Pelastusta tarjotaan ja esitetään erilaisia pelastuskeinoja, mutta voisiko joku ensin kertoa, miltä tässä pitäisi pelastua?

Lue lisää

Mistä pitää pelastua? Siitä rangaistuksesta joka seuraa jos ei usko mitä Jeesus opetti, sen jälkeen kun hän opetti mitä opetti.

juutas. kirjoitti:

"Me emme voi pelastaa itseämme. "

Parahin Merja,

Mistä tässä oikein lopultakin pitäisi pelastua? Pelastusta tarjotaan ja esitetään erilaisia pelastuskeinoja, mutta voisiko joku ensin kertoa, miltä tässä pitäisi pelastua?

Lue lisää

Uskonto tarjoaa rangaistuksen välttämistä siitä, että on tehnyt syntiä. Kun uskova tai sellaiseksi aikova tekee vaikka kuinka hirveitä ja pahoja tekoja sekä vääriä ratkaisuja elämässään, niin niistä ei tarvitse tekohetkellä välittää sen kummemmin eikä kantaa huolta niiden seurauksista. Senkun tekee vaan miten parhaalta itsestä tuntuu. Näinhän useissa lahkoissa toimitaan.

Uskoon tultua väärät teot on kaikki anteeksi annettu eikä niitä saa kukaan nostaa anteeksiannon jälkeen esille tai niistä puhua sen enempää.

Nyt vain reippaasti elämään sitä syntielämää jo huomisesta alkaen, kun on vielä nuori. Vanhempana voi sitten muistella miten tuli elettyä ja pyydellä anteeksi tekemisiään.

" Jeesukseen uskovina me olemme syntisiä ja vanhurskaita yhtäaikaa. "

EMME OLE !

Kirje roomalaisille 6

1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta

kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta,
samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

18. ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

19. Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden.

Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen,

niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.


" silloinkin kun omasta mielestämme olemme synnittömiä ja puhtaita. "

Silloin emme ole edes tulleet SYNNINTUNTOON !

Room. 6

20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.

22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,

on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

Sen siitä saa, kun te kirkossa sanotte uskoviksi niitä , jotka eivät sitä ole !!
Ette erota puuroa vellistä.
Uskova on se, kenen herra JEESUS ON !
Ei se, kenen nimi kirkonkirjassa on.

Osittain hänen? kirjoitti:

Mitä se oikeastaan tarkoittaa, että sanotaan joka päivä tehtävä parannusta. Siis käytännössä? Kun käytännön elämä on todella sitä, että ihmisen ympäröi tämä maailma, johon hän uppoaa niin helposti. Nimenomaan miten ihminen pitää itsensä siinä, jos on ailahtelevainen ja jokainen päivä on eri. Kai olemme erilaisia ihmisiä. Minun täytyy aina jotenkin vetäytyä maailmasta, etteivät ihmiset sotke tätä suhdetta. Saatan esim. joskus vetäytyä pitkäksi ikään kuin tutkimaan Jumalaa ja sitten taas sieltä palata maailmaan. Sen takia ilmeisesti uskonkin. Mutta että minusta saisi niin säännöllisen, että joka päivä käyttäisin säännöllisesti aikaa, se on täydellinen arvoitus. Missä ihmeen välissä. Kaikessa kiireessähän rukoukset jäävät helposti pinnallisiksi, vaikka ehkä hyvä niitäkin on lukea jos ei muuta ehdi. Syntejä kadun välillä kertaheitolla hurjastikin ja sitten jatkan matkaa. Seuraava katuminen saattaa olla parin viikon tai vaikka kuukauden kuluttua. Toki saatan "pinnallisesti" pyytää anteeksi, mutta kuten sanottu rukoukset ja synninanteeksipyytämiset ovat välillä pinnallisempia ja välillä syvällisempiä. (Silloin kun lauleskelen mielessäni virttä Kiitos nyt Herran aamubussissa töihin, ajattelen että olen laimea, eikä minusta Hänelle todellakaan mitään hyötyä ole. )

Lue lisää

" Nimenomaan miten ihminen pitää itsensä siinä, jos on ailahtelevainen ja jokainen päivä on eri. "

Uskotko tunteisiisi, vai Raamatun ilmoitettuun sanaan ? Tunteet muuttuu tänään tätä huomenna jtk. muuta.

Mutta Raamatun sana on AINA SAMA, ei muutosta ei vaihteen varjoa.

LUE PALJON RAAMATTUA, koska se on se ASE mitä saatana pakenee !

Jos olet ottanut Jeesuksen elämääsi, mitä hän sinulle sanassa sanoo ?

Room. 6
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
Kol.2
Kristuksen kanssa eläviksi tehdyt

6 Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. (Pyhän Hengen kautta !)
7 Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

8 Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

9 Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään,

10 ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.

Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.

" eikä minusta Hänelle todellakaan mitään hyötyä ole "

saata`na varmasti pitää tuosta ajatuksesta se on hänen yleisin lauseensa, ei sinusta ole mihinkään, miksi edes yrität.?

Unohda tuollanen ajattelu, sano Jeesus näkee sydämeni, ja hän tietää mitä tekoa olen.
Kun haluat olla hänen omansa, hän antaa voiman OLLA !

Usko ei ole suorittamista, vaan lepäämistä TÄYTETYSSÄ TYÖSSÄ,

siinä minkä JEESUS TEKI PUOLESTAMME Golgatalla.

Sitä kun muistutat, aina kun tuo sanomasi ajatus tulee mieleen.

Sano Jeesuksen työ riittää.

dikduk kirjoitti:

Mistä pitää pelastua? Siitä rangaistuksesta joka seuraa jos ei usko mitä Jeesus opetti, sen jälkeen kun hän opetti mitä opetti.

" Mistä pitää pelastua? "
Loppupeleissä helvetiltä. Tässä elämässä, synniltä, syntielämältä. Omalta lihalta, joka haluaa vain palvella itseään, ei muita.

Joh. 3
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.

21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."

th kirjoitti:

Uskonto tarjoaa rangaistuksen välttämistä siitä, että on tehnyt syntiä. Kun uskova tai sellaiseksi aikova tekee vaikka kuinka hirveitä ja pahoja tekoja sekä vääriä ratkaisuja elämässään, niin niistä ei tarvitse tekohetkellä välittää sen kummemmin eikä kantaa huolta niiden seurauksista. Senkun tekee vaan miten parhaalta itsestä tuntuu. Näinhän useissa lahkoissa toimitaan.

Uskoon tultua väärät teot on kaikki anteeksi annettu eikä niitä saa kukaan nostaa anteeksiannon jälkeen esille tai niistä puhua sen enempää.

Nyt vain reippaasti elämään sitä syntielämää jo huomisesta alkaen, kun on vielä nuori. Vanhempana voi sitten muistella miten tuli elettyä ja pyydellä anteeksi tekemisiään.

Lue lisää

" Vanhempana voi sitten muistella miten tuli elettyä ja pyydellä anteeksi tekemisiään. "

Mistä tiedät elätkö vanhaksi ?

" Kun uskova tai sellaiseksi aikova tekee vaikka kuinka hirveitä ja pahoja tekoja "

Uskova ei elä SYNNISSÄ jos elää hän ei ole uskova.

" Senkun tekee vaan miten parhaalta itsestä tuntuu."

1 Korint.kirje 6

9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö.

Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

12. Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.

Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten;
14. ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.
15. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se!

16. Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".

17. Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

19. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli,
joka
Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta,

ja ettette ole itsenne omat?

20. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

uskonto ei anna sulle mitään, usko antaa !

Älkää eksykö ! kirjoitti:

" Nimenomaan miten ihminen pitää itsensä siinä, jos on ailahtelevainen ja jokainen päivä on eri. "

Uskotko tunteisiisi, vai Raamatun ilmoitettuun sanaan ? Tunteet muuttuu tänään tätä huomenna jtk. muuta.

Mutta Raamatun sana on AINA SAMA, ei muutosta ei vaihteen varjoa.

LUE PALJON RAAMATTUA, koska se on se ASE mitä saatana pakenee !

Jos olet ottanut Jeesuksen elämääsi, mitä hän sinulle sanassa sanoo ?

Room. 6
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
Kol.2
Kristuksen kanssa eläviksi tehdyt

6 Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. (Pyhän Hengen kautta !)
7 Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

8 Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

9 Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään,

10 ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.

Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää.

" eikä minusta Hänelle todellakaan mitään hyötyä ole "

saata`na varmasti pitää tuosta ajatuksesta se on hänen yleisin lauseensa, ei sinusta ole mihinkään, miksi edes yrität.?

Unohda tuollanen ajattelu, sano Jeesus näkee sydämeni, ja hän tietää mitä tekoa olen.
Kun haluat olla hänen omansa, hän antaa voiman OLLA !

Usko ei ole suorittamista, vaan lepäämistä TÄYTETYSSÄ TYÖSSÄ,

siinä minkä JEESUS TEKI PUOLESTAMME Golgatalla.

Sitä kun muistutat, aina kun tuo sanomasi ajatus tulee mieleen.

Sano Jeesuksen työ riittää.

Lue lisää

Olen lukenut Raamattuni enkä ole fiilistelijä. Tämä usko mikä on ei ole tunteiden tai joidenkin tuntemusten pohjalla. Tunteita voi tulla joskus, eivät ole syntiä nekään.

Saatan ilmaista asioita dramaattisesti, mutta en todellakaan ole fiilistelijäkristitty, enkä etsiskele tunteita ja fiiliksiä. Kenellä tahansa ihmisellä saattaa tavallisessakin elämässä olla paikallaan polkemisen tunne.

Osittain hänen? kirjoitti:

Olen lukenut Raamattuni enkä ole fiilistelijä. Tämä usko mikä on ei ole tunteiden tai joidenkin tuntemusten pohjalla. Tunteita voi tulla joskus, eivät ole syntiä nekään.

Saatan ilmaista asioita dramaattisesti, mutta en todellakaan ole fiilistelijäkristitty, enkä etsiskele tunteita ja fiiliksiä. Kenellä tahansa ihmisellä saattaa tavallisessakin elämässä olla paikallaan polkemisen tunne.

Lue lisää

Uskoni ei siis katoa mihinkään, vaikka en tunne mitään. Paremminkin ihmettelen juuri sitä, että koska se on jokseenkin vankalla pohjalla, luulisi että jotain tekoja ns. olisi tullut.

Nyt täytyy kiittää ystävällisiä ihmisiä, jotka ottivat osaa keskusteluun ja ilmoitan, että älkää enää neuvoko, en enää nää vastauksia, koska en käy tätä aihetta katsomassa. Ja sen lisäksi kun tutkin tätä palstaa muuten, minulla tuli todella valtaisa tarve lähteä täältä eikä enää koskaan palata tälle palstalle. Näissä keskusteluissa välillä senkin tähden raskasta, koska muualla täällä tyyli todella on mahdoton ja sitten ihmiset eivät kuitenkaan ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, vaikka selittämällä yrittää selittää. Tämä oli nyt hyvä, koska tästä jotain kaiken kaikkiaan näin isosta sadosta sai ehkä jotain apuakin näihin kysymyksiin. Mutta ehkäpä sen takia suutuinkin tuolla lopussa, kun kerrankin sai edes vähän keskustella, vaikka ei tismalleen ymmärtänyt tai ollut samaa mieltä, kuitenkin ystävällisella ASENTEELLA keskustelevien ihmisten kanssa. Sääli ettei kokonaisuudessaan kirkolla ole parempaa palstaa, tämä muu sisältöhän on kuin joku sensaatiohakuinen roskalehti. Onneksi nuo sekaantujat huomasivat meidät vasta myöhemmin ja kävivät sitten jo keskustelutoverienikin kimppuun.

Kiitos ystävällisyydestä ja siunausta. Myös sinulle Älkää eksykö! (Vaikket osunutkaan analyysissani oikeaan.) Varoittaa ja neuvoakin saa.

En tiedä nyt ymmärränkö mitä tarkoitat " Kristinuskon kirja.? Synti on meissä ihmisissä syntymästämme saakka. Me emme kykene siitä itse pääsemään eroon. Lain ja profeetat ymmärrän jotenkin niin, että ne paljastavat meille mitä tuo synti meissä ja ympärillämme on ja ne "ajavat" meitä turvautumaan Kristuksen sovitustyöhön. Ja koska me saamme kokea ansiottoman rakkauden eli armon se synnyttää meissä halun palvella lähimmäisiämme. Ei sen takia että me hyvillä töillä pelastuisimme, vaan koska Jumalan Rakkaus meissä saa meidät rakastamaan lähimmäisiämme. Tosin tämä lähimmäisemme rakastaminenkin on vajavaista ihmisen rakkautta.



Merja Lampila, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

En tiedä nyt ymmärränkö mitä tarkoitat " Kristinuskon kirja.? Synti on meissä ihmisissä syntymästämme saakka. Me emme kykene siitä itse pääsemään eroon. Lain ja profeetat ymmärrän jotenkin niin, että ne paljastavat meille mitä tuo synti meissä ja ympärillämme on ja ne "ajavat" meitä turvautumaan Kristuksen sovitustyöhön. Ja koska me saamme kokea ansiottoman rakkauden eli armon se synnyttää meissä halun palvella lähimmäisiämme. Ei sen takia että me hyvillä töillä pelastuisimme, vaan koska Jumalan Rakkaus meissä saa meidät rakastamaan lähimmäisiämme. Tosin tämä lähimmäisemme rakastaminenkin on vajavaista ihmisen rakkautta.



Merja Lampila, pappi

Lue lisää

Merja Lampila.

En usko Augustinuksen tuomaan perisynti käsitykseen, jonka kirkko on ihmisten alistamispyrkimyksissään ominut oppiinsa. Siitä ei ole mitään mainintaa Jeesukselta.

Uskon Jeesuksen sanomaan synnistä. " Syntiä ei sellaisenaan ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen. "

Siis ihminen syntyy synnistä vapaana. Haureus on lähimmäisen rakkauden ymmärtämättömyyttä. Lähimmäisen rakkaus, siinä on kaikki laki ja profeetat. Se on tie pelastukseen, mikä se sitten onkaan. Minä en edes ala arvailla kunnioituksella Korkeinta kohtaan. Minulle riittää usko häneen. Toisin kuin kirkko, joka on tietävinään uudesta ruumiista taivaan iloihin ja riemuun
siirryttäessä.

Kristinuskon kirja. kirjoitti:

Merja Lampila.

En usko Augustinuksen tuomaan perisynti käsitykseen, jonka kirkko on ihmisten alistamispyrkimyksissään ominut oppiinsa. Siitä ei ole mitään mainintaa Jeesukselta.

Uskon Jeesuksen sanomaan synnistä. " Syntiä ei sellaisenaan ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen. "

Siis ihminen syntyy synnistä vapaana. Haureus on lähimmäisen rakkauden ymmärtämättömyyttä. Lähimmäisen rakkaus, siinä on kaikki laki ja profeetat. Se on tie pelastukseen, mikä se sitten onkaan. Minä en edes ala arvailla kunnioituksella Korkeinta kohtaan. Minulle riittää usko häneen. Toisin kuin kirkko, joka on tietävinään uudesta ruumiista taivaan iloihin ja riemuun
siirryttäessä.

Lue lisää

Merja Lampila.

En tiedä nyt ymmärränkö mitä tarkoitat " ketjusta poistumisellasi ".

Kertonet, millä perusteella Raamattuun otetut Jeesuksen sanat ovat totta, ja ulkopuolelle jätetyt valhetta ? Siinä on avain koko kirkon opin rehellisyydelle tai petosmaisuudelle ? En ole tavannut edes ensimmäistäkään tutkijaa näiden noin kuuden vuoden aikana , joka on samaa mieltä kirkon käsityksen kanssa.

Tulen ottamaan tämän kirkon ajattelutavan esille vaikka uudessa ketjussa, mutta nyt olisin kiitollinen tässä sinun kannanotostasi. Kysymyshän on korkean luokan valheellisuudesta kirkon taholta.

'Joskus toivoisin olevan kuollut, että näkisin Hänet lopultakin. Pelastajani.'


Tämä pisti silmääni, koska olen tosissani ihmetellyt aika monestikin semmosta asiaa, että miksihän uskostaan 'vuoren varmallekin uskovalle' kuitenkin useinmiten 'tällä puolella' mahdollisimman pitkään pysyttelely on hyvinkin tärkeää?

Rukoillaan kovasti tämän elämän jatkumisen tai jatkoajan saamisen yms. puolesta.
Ikäänkuin taivaseen ei nyt suurimmalla osalla ainakaan, kuoleman kautta, -mitään erityistä kiirettä olisikaan?

Siinä mielessä tämä vaan joskus on ihmetyttänyt, kun sanotaan että 'ollaan satavarmoja että taivaan iloihinhan sitä tässä vain siirrytään'...., Niin miksikähän ei siltikään sitten kun 'tilaisuus' olisi..? Jotenkin kuvittelis että riemumielin.. jos kerran on niin 'varma'.
Mutta tuo kyllä näyttää olevan vaikeaa ainakin aika monelle (oikeasta) uskostaankin hyvin varmalle ihmiselle, tuo noin vain 'vapaaehtoinen siirtyminen'.

Siis harvemmin, tuskin koskaan ennen olen kuullut ainoankaan uskovan tahtovan kuolla mieluummin,- kuin yrittää jatkaa elämäänsä täällä keinolla millä hyvänsä,- saati ennen aikojaan, siis päästä taivaaseen.

No tottakai halutaan elää ja se on oikein! Mutta yhdenlainen ristiriita se on tuossakin olemassa..Vai eikö ole

Kui kirjoitti:

'Joskus toivoisin olevan kuollut, että näkisin Hänet lopultakin. Pelastajani.'


Tämä pisti silmääni, koska olen tosissani ihmetellyt aika monestikin semmosta asiaa, että miksihän uskostaan 'vuoren varmallekin uskovalle' kuitenkin useinmiten 'tällä puolella' mahdollisimman pitkään pysyttelely on hyvinkin tärkeää?

Rukoillaan kovasti tämän elämän jatkumisen tai jatkoajan saamisen yms. puolesta.
Ikäänkuin taivaseen ei nyt suurimmalla osalla ainakaan, kuoleman kautta, -mitään erityistä kiirettä olisikaan?

Siinä mielessä tämä vaan joskus on ihmetyttänyt, kun sanotaan että 'ollaan satavarmoja että taivaan iloihinhan sitä tässä vain siirrytään'...., Niin miksikähän ei siltikään sitten kun 'tilaisuus' olisi..? Jotenkin kuvittelis että riemumielin.. jos kerran on niin 'varma'.
Mutta tuo kyllä näyttää olevan vaikeaa ainakin aika monelle (oikeasta) uskostaankin hyvin varmalle ihmiselle, tuo noin vain 'vapaaehtoinen siirtyminen'.

Siis harvemmin, tuskin koskaan ennen olen kuullut ainoankaan uskovan tahtovan kuolla mieluummin,- kuin yrittää jatkaa elämäänsä täällä keinolla millä hyvänsä,- saati ennen aikojaan, siis päästä taivaaseen.

No tottakai halutaan elää ja se on oikein! Mutta yhdenlainen ristiriita se on tuossakin olemassa..Vai eikö ole

Lue lisää

Kaipa se minulla ainakin on kun tämä planeetta on täynnä tuollaisia kuin sinä esimerkiksi.

Karkeita, kaikkeen tunkeutuvia, ei ketään kunnioittavia,halveksivia toisesta enemmän tietäviä, täynnä ennakkoluuloja joitain ihmisryhmiä kohtaan tai muuten vain jonkun naamataulu ei miellytä. Ja tätä hyvä ystävä olen saanut täällä kokea koko elämäni (siis ihmisten tietämättä, mihin edes uskon). Teistä tulevat natsit mieleen juutalaisleireillä.

Tämä planeetta on pääasiassa karkeita rottia täynnä. Vastenmielistä sairasta vihaa täynnä. Sitten kun tietää paremmasta paikasta, ei ole kovinkaan kiinnostunut enää tästä. Tässä sattui olemaan jonkin verran ihmismäisiä ihmisiä keskustelemassa. Jostain syystä jokin rottajoukko pillastui ja kävi kimppuun. Hyi tätä planeettaa. Ettekö te muut todellakaan masennu noista, kun niitä on kuitenkin enemmistö tällä planeetalla? Millä tavalla te muut saatte tukenne noita vastaan? Onko teidän ympärillänne niin paljon ystävällisiä ihmisiä tai jotain? Niin miksei tälle palstalle yksinäinen kaikkien sortama naisparka nyt sitten saanut kirjoittaa? Mistä tuo halveksunta. Mitä te halveksitte jotka puhuivat kanssani vaikeasta aiheesta? Hyi menkää pois

Muita kiitän ystävällisistä sanoistaan, vaikka olin varmaan vähän rasittavakin etsiessäni ja toivotan teille hyvää ja kaikkea siunausta elämäänne. Rottalauma voi nyt rauhassa hyökätä, jätän tämän teidän pilkkaajien haltuun ja lopetan keskustelen osaltani tähän.

Osittain hänen? kirjoitti:

Kaipa se minulla ainakin on kun tämä planeetta on täynnä tuollaisia kuin sinä esimerkiksi.

Karkeita, kaikkeen tunkeutuvia, ei ketään kunnioittavia,halveksivia toisesta enemmän tietäviä, täynnä ennakkoluuloja joitain ihmisryhmiä kohtaan tai muuten vain jonkun naamataulu ei miellytä. Ja tätä hyvä ystävä olen saanut täällä kokea koko elämäni (siis ihmisten tietämättä, mihin edes uskon). Teistä tulevat natsit mieleen juutalaisleireillä.

Tämä planeetta on pääasiassa karkeita rottia täynnä. Vastenmielistä sairasta vihaa täynnä. Sitten kun tietää paremmasta paikasta, ei ole kovinkaan kiinnostunut enää tästä. Tässä sattui olemaan jonkin verran ihmismäisiä ihmisiä keskustelemassa. Jostain syystä jokin rottajoukko pillastui ja kävi kimppuun. Hyi tätä planeettaa. Ettekö te muut todellakaan masennu noista, kun niitä on kuitenkin enemmistö tällä planeetalla? Millä tavalla te muut saatte tukenne noita vastaan? Onko teidän ympärillänne niin paljon ystävällisiä ihmisiä tai jotain? Niin miksei tälle palstalle yksinäinen kaikkien sortama naisparka nyt sitten saanut kirjoittaa? Mistä tuo halveksunta. Mitä te halveksitte jotka puhuivat kanssani vaikeasta aiheesta? Hyi menkää pois

Muita kiitän ystävällisistä sanoistaan, vaikka olin varmaan vähän rasittavakin etsiessäni ja toivotan teille hyvää ja kaikkea siunausta elämäänne. Rottalauma voi nyt rauhassa hyökätä, jätän tämän teidän pilkkaajien haltuun ja lopetan keskustelen osaltani tähän.

Lue lisää

Tarkoitukseni ei ollut pilkata sinua eikä ketään muutakaan. Mikähän loukkasi tuossa?

Ihmittelin vain sitä, miksi kaikilla ei näytä sinne taivaseen aina niin kiire olevan.. Anteeksi nyt vaan kun ihmettelyni sattui sinuun noin kovasti:(

Tuo kun on minun tapani miettiä/tarkastella noita asioita, onko tuo tapa kiellettyä ja pilkkaamista?

Mutta pysy sinä nyt vain täällä ketjussa, en sekaannu tähän enää..

Kui kirjoitti:

Tarkoitukseni ei ollut pilkata sinua eikä ketään muutakaan. Mikähän loukkasi tuossa?

Ihmittelin vain sitä, miksi kaikilla ei näytä sinne taivaseen aina niin kiire olevan.. Anteeksi nyt vaan kun ihmettelyni sattui sinuun noin kovasti:(

Tuo kun on minun tapani miettiä/tarkastella noita asioita, onko tuo tapa kiellettyä ja pilkkaamista?

Mutta pysy sinä nyt vain täällä ketjussa, en sekaannu tähän enää..

Lue lisää

Vielä yksi..

En kuitenkaan ole kutsunut ketään esim. rotaksi..

Kui kirjoitti:

Vielä yksi..

En kuitenkaan ole kutsunut ketään esim. rotaksi..

Oletko yleensäkin ihminen joka tunkeutuu ryhmään keskustelemaan täysin epähienotunteisesti, vaikkei sinua ole edes kutsuttu? Käsitellään jotain asiaa, sitten väkisin ängetään sinne (jo pelkästä itsekkyydestäkin), vaikka itsellä asiaan ja johonkin ihmisryhmittymään on jo valmiiksi ivallinen asenne. Jostain syystä kuitenkin väkisin tunkeudutaan seuraan. Minkä takia nimimerkit juutas, dikduk, th, krisistinuskon kirja tunkeutuivat tähän keskusteluun. En minä kysynyt teidän mielipidettänne asiasta. En ole vähääkään kiinnostunut siitä.

Muut henkilöt keskustelivat asiallisesti ja ystävällisesti, pohdimme aihetta ja sitten tänne hyökkää joku omituinen joukkio, jonka mielipidettä en ole kysynyt, enkä sitä todellakaan tarvitse mihinkään. Ja olisi pitänyt jo asiayhteydestä ymmärtää. Tuontyyppisen hienotunteisuuden ja antennien puuttuminen on mielestäni jo niin outoa, että se todellakaan oikeastaan ei muistuta edes ihmisen käytöstä. Siitä saa samanlaisen kuvan, kun juovuksissa oleva ihminen tunkeutuu väkisin toisen seuraan ja alkaa vielä ivaamaan ja pilkkaamaan päälle. Tai sitten jonkinlainen natsi, joka luulee että hän voi tunkeutua mihin tahansa. Hänelle on annettu joku valta tunkeutua minne tahansa ja olla noudattamatta mitään alkeellisimpia käytössääntöjä.

Osittain hänen? kirjoitti:

Oletko yleensäkin ihminen joka tunkeutuu ryhmään keskustelemaan täysin epähienotunteisesti, vaikkei sinua ole edes kutsuttu? Käsitellään jotain asiaa, sitten väkisin ängetään sinne (jo pelkästä itsekkyydestäkin), vaikka itsellä asiaan ja johonkin ihmisryhmittymään on jo valmiiksi ivallinen asenne. Jostain syystä kuitenkin väkisin tunkeudutaan seuraan. Minkä takia nimimerkit juutas, dikduk, th, krisistinuskon kirja tunkeutuivat tähän keskusteluun. En minä kysynyt teidän mielipidettänne asiasta. En ole vähääkään kiinnostunut siitä.

Muut henkilöt keskustelivat asiallisesti ja ystävällisesti, pohdimme aihetta ja sitten tänne hyökkää joku omituinen joukkio, jonka mielipidettä en ole kysynyt, enkä sitä todellakaan tarvitse mihinkään. Ja olisi pitänyt jo asiayhteydestä ymmärtää. Tuontyyppisen hienotunteisuuden ja antennien puuttuminen on mielestäni jo niin outoa, että se todellakaan oikeastaan ei muistuta edes ihmisen käytöstä. Siitä saa samanlaisen kuvan, kun juovuksissa oleva ihminen tunkeutuu väkisin toisen seuraan ja alkaa vielä ivaamaan ja pilkkaamaan päälle. Tai sitten jonkinlainen natsi, joka luulee että hän voi tunkeutua mihin tahansa. Hänelle on annettu joku valta tunkeutua minne tahansa ja olla noudattamatta mitään alkeellisimpia käytössääntöjä.

Lue lisää

Hyi olkoon sun viestejäs! Olet itse kuin joku natsi kun haukut toista noin törkeästi.
Tänne saa jokainen kirjoittaa minne haluaa. Tämä on avoin palsta eikä keskustelut ole kenenkään omia.

.......... kirjoitti:

Hyi olkoon sun viestejäs! Olet itse kuin joku natsi kun haukut toista noin törkeästi.
Tänne saa jokainen kirjoittaa minne haluaa. Tämä on avoin palsta eikä keskustelut ole kenenkään omia.

Lue lisää

No hetkinen, ........., varmaan jokainen saa kirjoittaa tänne, mutta onko tarpeetonta huudella "vieraisiin pöytiin ", vaikka olisi erimieltä ja vielä sittenkin, millä tavalla ?

Osittain hänen ? nimimerkki, halusi jakaa häntä painavia asioita jollekin, joka ymmärtää, ei olisi väärin puhua hyenalaumasta, jotka tälläkin saitilla käyvät kiinni henkilöön ?
MUISTA, ETTÄ OLET VASTUUSSA SANOMISTASI TÄÄLLÄ, NIINKUIN MUILLAKIN SAITEILLA JA SANOMIASI VOIDAAN PITÄÄ TODISTUSAINEISTONA MAHDOLLISESSA OIKEUDENKÄYNNISSÄ.

Entäpä LAKI kirjoitti:

No hetkinen, ........., varmaan jokainen saa kirjoittaa tänne, mutta onko tarpeetonta huudella "vieraisiin pöytiin ", vaikka olisi erimieltä ja vielä sittenkin, millä tavalla ?

Osittain hänen ? nimimerkki, halusi jakaa häntä painavia asioita jollekin, joka ymmärtää, ei olisi väärin puhua hyenalaumasta, jotka tälläkin saitilla käyvät kiinni henkilöön ?
MUISTA, ETTÄ OLET VASTUUSSA SANOMISTASI TÄÄLLÄ, NIINKUIN MUILLAKIN SAITEILLA JA SANOMIASI VOIDAAN PITÄÄ TODISTUSAINEISTONA MAHDOLLISESSA OIKEUDENKÄYNNISSÄ.

Lue lisää

Heh, seison sanomisteni takana ilman muuta. Enhän muuten kirjoittaisi niitä tänne.

Tuo Kui ihmetteli vilpittömästi eikä tarkoittanut mitään pahaa. Sitäpaitsi hän pyysi anteeksi, kun huomasi loukanneensa. Lisäksi hän vastasi sakarjiakselle eikä avaajalle. Avaaja sen sijaan hyökkäsi hänen kimppuunsa ja oksensi omat törkynsä hänen päälleen.