Elämä ohi

En taida olla ihan kohtalotoveri, kun olen vasta myöhemmällä iällä sairastunut skitsofreniaan pitkittyneen burn outin jälkeen. Sellainen vain tuli mieleen, että oletko saanut masennuslääkkeitä. Ne voisivat hieman auttaa sitten, kun niitä on jonkin aikaa syönyt. Itselläni on psykoosilääkkeiden lisäksi masennuslääkitys.

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta sinun ehkä kannattaisi sinnitellä opiskelemassa ja mahdollisuuksien mukaan työelämässä. Olisi jonkin verran mielekkäämpää elämää kuin kotona lorvailu ja sängynpohjalla makailu, mitä ainakin meikäläisen tulee harrastettua näin eläkkeellä.

Jaksamista sinulle!

P.s. Jokin kuntoutusjakso voisi varmaan tehdä hyvää sinulle.

Olen jo 54 vuotias ja sairastanut jo 18 vuotta. Nyt kun on selvää, etten enää koskaan käy työssä ja muutenkin kaikki on valmiiksi pureskeltua, niin ei elämä nyt niin kauheata ole. Nuorempana oli toisin asiat. Ainoa mikä minua vaivaa on yksinäisyys. En kuitenkaan koe olevani looseri, sillä minulla on todellakin syyt ajatella niin.

Eläkkeestä aletaan puhumaan tiettyjen sairaspäivien jälkeen. Itselläni on menossa ensimmäinen kuntoutustukihakemus Kelassa kun sairaspäivät tuli täyteen. Kun opiskelee niin kannattaa varmentaa oppilaspaikka senkin varalta jos siirtyy eläkkeelle. Eläkkeelläkin voi tehdä kahden vuoden mittaisia työrupeamia menettämättä eläkettä. Kaikki halukkaat ei kuulemma saa työkyvyttömyyseläkettä joten se kannattaa ottaa jos sen saa. Niin minulle on ainakin aika moni sanonut. Onhan siinä tietenkin taloudellinen perusturva ja mikä estää toteuttamasta itseään eläkeläisenä? Alkaa vaikka amatöörivalokuvaajaksi kun siihen on aikaa ja rahaa.

Jään varmaan itse sosiaaliin roikkumaan jos ei kuntoutustukea myönnetä. Nyt on niin lamassa ja työkyvytön ettei taida palkkatyöt onnistua eli ei pysty olemaan työmarkkinoiden käytettävissä. Voishan sitä koittaa jotain jonkun pienen kurssituksen jälkeen ja osapäivähommia. Suosituksetkin on työvoimapoliittiseen koulutukseen. Joitakin tunteja viikossa palkkatöitä kurssien jälkeen ja ehkä sitä ennen joku takaisin työelämään kurssi.

Itse olen vähän pallo hukassa kun ei oikein tiedä tuosta eläkkeestä eli kuntoutumistuesta ja mitä sitten jos se myönnetään. Pystyn varmaan keskittymään paremmin kun Kela on tehnyt asiasta päätöksen. Nyt joutuu vain olemaan odottavalla kannalla,varmaan vielä kuukauden.

Luulempa että elämässä on mahdollisuuksia jokaiselle päivälle.

Minulle lääkäri määräsi kuntoutustukea sairasloman jälkeen,kesäkuun loppuun,vaikka olin menossa työvoimatoimistoon eli vastoin tahtoani. Kuntoutustuki on kai jokin työkyvyttömyyseläkkeen muoto. Joku väitti että kuntoutustuki on uusi termi työkyvyttömyyseläkkeelle. Ken tietää? Joka tapauksessa odottelen Kelan päätöstä asiasta.

moi! Mäkin sairastin 3 psykoosia lyhyen ajan sisällä ( eka kerralla jouduin sairaalahoitoon, kun ei oikein tiedetty mistä kyse ( psykoottinen masennus)) ja nyt olen kuntoutustuella sairasloman jälkeen ( sama asia kuin työkyvyttömyyseläke,kuulema mihinkään eläkeputkeet ei nykyisin ainakaan nuoret pääse, kuntoa tarkistellaan määräajoin, josta työkyvyttömyyseläkkeen toinen nimi kuntoutustuki, ainakin terapeutti näin mulle sanoi). Mulla on lääkitys joka laitetaan 4 vk:n välein injektiona (risperdal consta), hirmu näppärä, ei tarvitse räplätä pillereitä joka päivä, ja kaiken lisäksi ei tunne niin itseään niin sairaaksi,kun ei tarvitse tosiaan niiden pillereiden kanssa pelata...Lääke tosi hyvä , ei sivuoireita, ja tosi pirteä olen muutenkin :) vuoden loppuun saakka eläke jatkuu, ja jatkosta en tiedä jatkuuko eläke, syksyllä meinasin jatkaa yliopisto-opintoja, joten toisaalta kun tuo opintotuki on niin pieni, että hyvä jos jatkuisi tuo työeläke :) Terapiassa olen käynyt säännöllisesti ja nuorin lapsi vielä kotona hoidettavana syksyyn saakka, että en täällä ihan "kädet pystyssä" ole vaikkakin kuntoutustuella...kotihommat ja lapset joutuu hoitaa kuitenkin... :) Lähinnä mietityttää, että miten sitten kun taas on ilman lääkkeitä uusiutuvatko nuo psykoosikohtaukset, en nyt haluisi loppuelämää lääkkeitä syödä...???onko parempaa tietoo...???=)

ei ole

Jk mitä ei ole? tiedätko mitä mä toivon että ei olisi olemassa? : Sinua!!

Monilla on minua huonommin toki asiat, mutta tämä viimeinen psykoosi masentaa. Minulla meni monta vuotta todella hyvin. Jossain sanotaan, että mielialaoireet parantavat ennustetta.En vaan ymmärrä miten. Omaa elämää täytyy arvostaa, vaikka ei pystyisikään mihinkään.

Lääkitys on nyt kohdillaan.Saattaa olla että joudun ottamaan jonkun toisen lääkkeen vielä rinnalle.

Mietityttää muuten tämä nyky-yhteiskunta siinä mielessä, että jos on muutaman vuoden esim. poissa työelämästä niin on heti syrjäytynyt nuori.Ennen nuoret saatto olla esim. kolmekymppisiksi jostain syystä työelämästä pois ja kukaan ei pitänyt heitä mitenkään erityisen syrjäytyneenä. Sitten kävivät jonkin matalan koulutuksen ja menivät työelämään.Tiedän eräänkin tälläisen, joka meni vasta 40-vuotiaana siivoojaksi.Hän oli ehkä köyhä, mutta pitkä ikäinen. Eli 89-vuotiaaksi. Eli nykyään yritetään ottaa kaikki tehot ihmisestä irti Kaikkien täytyy jaksaa koko ajan tehdä ja suorittaa. Vaikka valmistuisinkin, niin en ole lainkaan varma että olen työelämässä valmistumispäivästä hamaan vanhuuseläkkeeseen asti.

Mietin ainkin itse työläisen hommia vaikka lääkäri kirjoitti kuntoutustukipaperin kesäkuun loppuun. Pakkohan tässä on arkirutiineista suoriutua,kuten autolla ajamisesta. Sekin on loppujen lopuksi aika vaativaa niinkuin kaikki arkiaskareet joita yksinään suorittaa. Jos arjesta selviytyy niin ei monet työtehtävät siitä paljon poikkea. Voi pomo olla vähän ihmeissään jos on yx kax poissaolevana omissa maailmoissaan vaikka pitäisi olla työajalla työasioiden kimpussa. Jos lääkityksen avulla onnistuu paremmin tai menee yleisesti ottaen paremmin niin mikäs siinä. Olen itse ollut Risperdal Consta-hoidossa puolisen vuotta mutta jouduin lopettamaan sen minulle sopimattomana. Nyt olen omalla päätöksellä katkolla Abily ja Ketopinor yhdistelmästä kuten katkesi Risperdal-hoitokin. Aion silti käydä moikkailemassa psyk. sairaanhoitajaa muutaman viikon välein niinkuin nyt on ollut. Inhottavaa tulee olemaan se lääkkeiden hakeminen jos niitä ei nyt jatkossa tule syötyä. Kuntoutustukea jos myönnetään puolen vuoden välein lääkärin lausunnon mukaan niin ei tosiaan pääse eläkeputkeen vaan tilannetta koitetaan hoitaa lääkkein ja säännöllisin käynnein psyk. sairaanhoitajalla. Lääkärin jos näkee pari kertaa vuodessa.

Minulla oli joskus takavuosina AMK:ssa EVTEK:ssä insinöörioppilaspaikka. Siihen ei vaan tuntunut aikaa ja mielenkiintoa riittävän. Jos on valmistautunut jostain oppilaitoksesta tai keskiasteen kurssaja niinkuin minulla on konetekniikan linjalta kolmelta vuodelta niin ei kai siitä mitään haittaakaan ole. Luulen että siinä pitäisi koittaa päästä työharjoittelun kautta koulusta töihin aika nopeasti tai se voi mennä pitkäaikaisrtyöttömäksi. Sama se on alemmilla ja ylemmillä asteilla kuin AMK. Ajattelin nyt koittaa saada työvoimapoliittisen tai muun koulutuksen kautta hankittua trukkikortin ja päästä jossakin vaiheessa varastomiehen töihin. Mitään kiirettä siihen ei ole. Vaikka muutaman vuoden siirtymäjaksolla ja pätkätöistä jos suoriutuisi samoin muutaman vuoden kuluessa jonkin verran.

Miten psykoosisi ilmeni, millaisia oireita, mitä tapahtui? Minullakin oli pahimmanpuoleinen psykoosi reilu vuosi sitten. Meinasin tappaa avomieheni, kun kuvittelin hänellä muita suhteita, mitkä eivät pitäneet paikkaansa. Laukaisimena toimi ajatus, että joutuisin olemaan yksin ja kauheata jos ei oltaisi tavattukkaan. Minua kolkuttaa kamalasti ja nyt psykoosista toipuneena, mietin, että miksi edes mielessäni kävi sellainen. En haluaisi kumppanilleni mitään pahaa ja rakastan häntä kovasti. Onko muilla psykoosissa tapahtunut, että yrittää tappaa jonkun, joka kaduttaaa jälkeenpäin?

Olen 27-vuotias mies ja sairastanut 3 psykoosia, viimeisin niistä kesti yli vuoden kun olin ilman lääkitystä ja sairaudentunnoton. Psykoosin loppuvaiheessa tilani meni huonoksi johtuen voimakkaista ja intensiivisistä kuuloharhoista. Äänet olivat uhkaavia ja yritin itsemurhaa lääkkeillä ja lähdin vainoajiani pakoon autolla. Pitkän takaa-ajon jälkeen poliisit ajoivat autoni kylkeen pysäyttäen minut ja veivät sairaalahoitoon, jossa vietin noin viikon. Menin heti psykoosin jälkeen työelämään joka osoittautui vääräksi valinnaksi kun vointini romahti muutaman kuukauden jälkeen masennuksen ja negatiivisten oireiden kunnolla puhjettua. Nykyään negatiiviset oireet hallitsevat elämääni, enkä enää oikein tunne mitään saati sitten nauti elämästäni. Lääkityksenäni on risperidoni 6mg ja venlafaxin 150mg. Ihmettelin tuossa että mitä dgrules tekee kuntoutustuella jos pystyy lapsen ja kotityöt hoitamaan? itseltäni ei kotityöt hoidu vaan pääosin vaan kykenen makaamaan, enkä ole edes sairaslomalla. 2viikon työkkärin pakotttaman kurssin kävin joku aika sitten läpi ja nyt pitäisi jo toiselle hakea. Syy miksi en ole sairaslomalla on että kulutan liiton päivärahat ensin loppuun.. mieli kyllä halajaa eläkkeelle. Yhdyn kyllä ensimmäiseen viestiketjun aloittajaan siinä että tuntuu elämän olevan ohi kun ei enää kykene nauttimaan mistään asiasta. ja alkoholikaan ei auta asiaa kun nousuhumalan tai humalan tunnetta ei enää vaan tule. johtuukohan lääkkeistä vai sairaudesta? kokemuksia? halutkin ovat kadonneet lääkityksen myötä enkä nauti enää seksistäkään. tällainen skitso..

Paranoid skitso ihmetteli tuota minun kykeneväisyyttä lastenhoitoon ja kotitöihin, nämä eivät "rassaa" minua niin paljon kuin "ajattelutyö", jonka kuormittavuudesta ( liian kuormittavasta elämästä muutenkin ) alkoi noi psykoosikohtaukset...elikäs nyt sairaslomalla en tee tehtäviä, jotka vaatisivat hyvin monimutkaista ajattelua tai vähemmänkään vaativia ajatustöitä .=) Hoidan vaan itseäni ja lapset ja kotityöt siinä sivussa....

Psykoosi on jotenkin häilyväinen asia,minun mielestäni. Luulen että lievää psykoottisuutta on jokaisella mutta asioista vaietaan. Puhutaan toista mitä mielessä liikkuu. Keskitytään arkirutiineista suorittamiseen ja joskus ehkä puhellaan unista parempien tuttujen kesken,paremmalla ajalla.

Tiedän kyllä että voi joutua pakenemaan jotakin ja mielessä voi liikkua vaarallisia asioita. Keittiöveistselläkin on oikeastaan vain sille määrätty tarkoitus.

Olen vuosien varrella hankkinut rinkkavarustuksen ja ostin uuden polkupyörän kaupasta enkä pimeiltä markkinoilta. Siinäkin tulee eroa asioiden kanssa mitä liikkuu mielessä etenkin kun on pyöräilemässä. Siinä on vaan joku ero jos se on Inter-Sportista tai ostettu varastettuna. Oliskohan oikean ja väärän välinen asia. Jos tekee paljon väärin niin on varmastikin paljon väärässä ja jos tekee oikein niin oikeassa. Jos on perustavaa laatua oikeassa niin ei ole väärässä. Jos tekee väärin niin ei tee oikein ja jos tekee pahasti niin ei tee hyvin. Kaikella on varmaan seurauksensa.
Jos tulee jostain hetkellinen kiukku ja tekee jotain ajattelematonta niin ihmisilläkin on oikeus antaa anteeksi tai olla antamatta. Luulen että eri herätysliikkeissä on monia kuuntelijoita jos kertoo tekemistään asioista ja toisella ihmisellä on mahdollisuus keventää toisen taakkaa. Jos sen tekee Jeesuksen nimessä niin ei kai siinä mitään pahaa tai väärääkään ole. Vaikeampaa se voi olla antaa anteeksi omissa nimissään mutta ei varmaankaan mahdotonta. Kait Jeesukseltakin kysyttiin että millä voimalla näitä tekoja teet??Jos pystyy anteeksiantamaan ja unohtamaan vääryydet ja pahuudet niin on luullakseni päässyt maanpäälliseen taivaaseen.
Ehkäpä Jeesuksella oli oikeasti jumalallisia kykyjä ja ihmeparaneminen on varmaan kokijalleen aivan käsittämätön asia. Onhan se outoa jos pyytää Jeesusta sydämeensä. Vielä käsittämättömämpää jos voi saada uuden elämän missä kaikki menee hyvin.
Jos jokin on jonkun mielestä anteeksiantamatonta niin se varmaan johtuu siitä ettei joku pysty antamaan anteeksi. Siinä olisi varmaan hakeuduttava semmoisen juttusille joka pystyy. Jos joku tekee niin pahasti ja väärin ettei yksikään ihminen pysty sitä anteeksi antamaan niin sitä vartenhan Jumala suuressa viisaudessaan antoi oman poikansa. Tästäkin ollaan oltu sitä mieltä että tätä asiaa varten on kuningaskunnassa kuningas ja pyöveli. Vatikaanissa kuitenkin paavi ylimpänä kirkollisena,jo kautta vuosisatojen. Pikkusynnit sai anteeksi pikkurahalla. Ei kannata pienen ihmisen jäädä yksin,usein niin pienten tekojen kanssa.
En tiedä miten se tässä menee itse jatkossa kun mietiskelen varastomiehen hommiin pääsyä ja sitä ennen työvoimapoliittiseen koulutukseen yms. tavallista arkisuoriutumista mutta on se hyvä että ajateltavaa riittää.

Joo, haluaisin korostaa sitä, että ette olisi yksin. Itse olen ns. henkinen mies ja uskon, että melkein kaikille järjestyy rakkaussuhde elämässä. Itse olen ollut yksin koko ikäni lyhyitä seurustelusuhteita lukuunottamatta. Nykyään uskon aika pitkälle, että eräästä tapahtumasta kehittyy vielä suhde, nyt 54 vuotiaana !!!!!!!! Hankkiutukaa parisuhteeseen, sillä rakkaus vaikuttaa auttavasti sairauteenne.

Minkä sille voi et suomen mielenterveyshoito on niin vanhanaikaisten sääntöjen kontrollissa et kun joku esittää jotain nykyaikaisia liian uskomattomalta tuntuvia väitteitä niin pahimmassa tapauksessa ne väkisin aivopesee "potilaan" kehitysvammaiseksi idiootiksi ja pahimmillaan se voi tarkoittaa et puetaan persoonattomiin kamaliin mediwe vaatteisiin ja aivopestään "potilas" vaikka norsuntyrmäysannoksella Zyprexaa täysin kehitysvammaiseksi idiootiksi. Ei tääl suomessa hyväksytä liian paljon aistivaa mielikuvitusrikasta ihmistä vaan jos väärässä paikassa näkemyksiään esittää niin yleisvastaus kaikkeen on "psykoosi".

kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke, tätä joku kysyi.

SIRUTTAMINEN ON TOTTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! V1TUN HYVÄUSKOISET LAMPAAT........................................................................ AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Elämä ei ole ohi parin kolmen psykoosin jälkeen, psykoosien takia. Kognitiiviset kyvyt palautuvat vielä jos ei liian montaa psykoosia ole ollut. Elämän mielekkyys riippuu osin itsestä ja miten hyvin saa hallittua ajatteluaan ja säilytettyä normaalin toimintakyvyn. Osin elämän mielekkyys kyllä myös kärsii itsestä riippumattomista syistä kuten lääkityksen sivuvaikutuksista, ymmärtämättömästä hoitohenkilökunnasta ja muista "auttavista" instansseista. Minulle kävi hyvin kahden psykoosin jälkeen pääsin takaisin yliopisto-opintoihin kiinni ja sinnittelen siellä edelleen kun gradu ei ota valmistuakseen. Väitän kuitenkin että enemmän elämääni haittaa ADHD kuin skitsofrenia. Poikaanikaan en äiti-ihmisenä menettänyt psykoosin jälkeen. Joten minulla on paljon mistä olla kiitollinen. Syön kiltisti loppuelämäni vaikka Abilifya ja mielialalääkettä jos sillä vältän uuden psykoosin. Elämä on aina elämisen arvoista. Tämän sanon itsemurhan tehneen isän tyttärenä.

Oletpa jaksanut hyvin, hienoa. Mulla on ollut yksi vuoden mittainen sunnilleen ja pelottaa että se kroonistuu kun sain hoitoa viiveellä. Nyt on lääkitys päällä ja toivun siitä. Hyvä jos olet opiskelemassa silti etkä oo menettäny toivoa! Mä yritän kans kamppailla tässä mut sairasloma on kohillaan mulla.

Joo ihmiset ottaa kuvia, kun kävelet jossain. Se mua ainakin ahdistaa. Mut on ystävät hylänneet :(

jes....mäkin tässä saikulla, ihan hyvä fiilis, 3 psykoosia takana ja nyt abilifyllä mennään, risperdalilla tuli 15 kg ylimääräistä ja nyt yritän laihdutella pois niitä, pitäs miettiä jatkanko minäkin noita yliopisto-opintoja, muutamia kursseja jo käynyt ja ihan ok meni, ärsyttää kurssit joissa esiintymistä luennoilla, esim.joku esitelmä pitää pitää, kun ei nyt tällä hetkellä ole ihan toi itsetunto kohillaan, lihonut ja sitten vielä tämä sairastuminen .....saiskohan niistä vapautusta lääkärintodistuksella...? Skitsofreenikko , toimititko sinä yliopistolle lääkärin todistuksen, ja saitko lisäaikaa opintoihin tms...?

Mä en ole juuri kertonut tästä sairastumistani muuta kuin joillekin harvoille valituille, en deds kaikille sukulaisillekaan, joillekin olen saattanut mainita, ettää "vähän masennusta" ollut tms...terapeutti sano , että mitäpä sitä suotta kellekään tilittämään niistä yksityiskohtaisia selostuksia, sitä vartehan on terapia jne.....:=) Päin vastoin koko ajan tule kavereita lisää jne, kun olen sellainen höpöttöjä...=)

Mä olen myös vähän samanlaisessa tilanteessa. Kolme psykoosia, yritän opiskella yliopistossa mutta vähän hankalaa välillä, kun harhat ja deluusiot ovat jotenkin kroonistuneet ja olen niin eristäytynyt muista etten pysty sosiaalisiin suhteisiin enää. Oon ollut vuosia masentunut ja tuntuu, ettei oikein mikään onnistu. En syö lääkkeitä ja olen huonosti kiinnittynyt hoitoon. Eniten kärsin yksinäisyydestä, kun ei ole minkäänlaista sosiaalista verkostoa eikä ketään joka ymmärtäisi mua. Olen saanut koulussa ihan kohtalaisia arvosanoja, mutta jotenkin noi psykoosit ja masennus on sotkeneet pään ihan täysin että käyn vähän "hitaasti" nykyään, muisti reistailee pahasti välillä ja keskittyminen on hankalaa. Elämä on yhtä helvettiä välillä. Kannattaa pyrkiä hoitaan itsensä kuntoon mahdollisimman kunnolla heti, ettei sun masennuksesi ja harhasi kroonistu, koska ne voi sillon romahduttaa sun suorituskykysi ja mitä pidempään se jatkuu, niin sitä vaikeempi niitä vaurioita on korjata. Sosiaaliset suhteet on tärkeitä. Mäkin opiskelin AMKssa silloin, kun sain ensimmäisen psykoosini. Siitä asti oon ollut ihan sekasin päästäni. Yritän tehdä töitä ja opiskella, mutta jotenkin henkinen suorituskyky on niin alhanen nykyään että kaikki tuntuu jäävän kesken. No, yritän ajatella positiivisesti ja nauttia pienistä asioista elämässä. Joskus sitä vaan kuitenkin huomaa lyövänsä päätänsä seinään taas kerran, ja mä tajuan olevani umpikujassa. Pystyn tosiaan samastumaan tohon, että elämä tuntuu olevan ohitse. Multa meni kaikki kun sairastuin, ja jouduin alottaan taas alusta. Joskus tuntuu, etten oikeesti mitään alottanutkaan enää sen jälkeen.

******JUU4: ******Toimittelitko sä yliopistolle mitään lääkärintodistuksia jne? Tai oletko saanut jotain helpotuksia sairauden perusteella? Mä en ole nyt töissä, kuntoutustuella ja opiskella yritän varmaan nyt syksyllä taas yliopistolla.Nyt huolehdin pelkästään tuosta ylipainon saamisesta pois, syksyllä pitäisi olla poissa, tätä tahtia jos painoa laskee -1,2kg /vko. Minua ärsyttä kun siellä yliopistolla ei ole oikein kavereita, omat vuosikurssilaiseni ovat jo valmistuneet aikoja sitten, ja nyt kun syksyllä rupesin lukemaan koulutusohjelmaani kuuluvaa kurssimateriaalia jne. huomasin , että ei kiinnosta enää tuo koulutusohjelma mihin 6 vuotta sitten hain, lääkäri sanoi että pääainetta saa vaihtaa lääkärintodistuksella...? No terapeutti ehdotti nyt keskuksella vertaisryhmää opiskelijoille joilla ongelmia opiskeluiden kanssa...=)

JUU4, sähän voisit kokeilla abilifya, on aktivoiva lääke, lääkäri sanoi, ja mulla toimii tosi aktivoivasti , aamulla herään jo kuudelta himopirteenä että mitähän sitä tekisi... ;) En muuten tuota lääkettä tuputa, mutta jos kerran ongelmia tuon arje kanssa ( harhoja jne..)


Tsemppiä