hypoglykemia

Hei!

Osaisitko kertoa lisää asiasta. Mitä tuo tyypi II tässä tapauksessa tarkoittaa? Vai tarkoittaako se samaa kuin Diabeteksessa, eli aikuistyypin sairaus?
Kävin jo lääkärillä ja odottelen vastauksia labroista. Otettin maksa- ja munuaisarvoja, paasto- ja pitkäaikaissokeria, kilpirauhasarvot, Natrium ja Kalium sekä perusverenkuva.
Mittailin sokereita kolme päivää ennen lääkärille menoa ja pidin ruokapäiväkirjaa. Sokerit pysyivät siinä 3 ja 4 välillä. Eli ei mitään ihan pohjalukemia enää, mutta vähän alakanttiin ehkä kuitenkin.

Iiris kirjoitti:

Hei!

Osaisitko kertoa lisää asiasta. Mitä tuo tyypi II tässä tapauksessa tarkoittaa? Vai tarkoittaako se samaa kuin Diabeteksessa, eli aikuistyypin sairaus?
Kävin jo lääkärillä ja odottelen vastauksia labroista. Otettin maksa- ja munuaisarvoja, paasto- ja pitkäaikaissokeria, kilpirauhasarvot, Natrium ja Kalium sekä perusverenkuva.
Mittailin sokereita kolme päivää ennen lääkärille menoa ja pidin ruokapäiväkirjaa. Sokerit pysyivät siinä 3 ja 4 välillä. Eli ei mitään ihan pohjalukemia enää, mutta vähän alakanttiin ehkä kuitenkin.

Lue lisää

Tilasta ei enään puhuta muutoin kun diabeteksen yhteydessä. Mutta vanhat lääkärit ja kirjat tuntevat tilan hypoglykemia ilman diabetestä. Tauti tila on perinnöllinen ja tosin sitä ei lueta sairaudeksi (samaa luokkaa kuin korkea hemoglobiini -> luovuta verta, matala verenpaine -> syö lakritsia/salmiakkia ja suutu usein).

Tyyppi I; verensokeri laskee alle normirajan pitkän paaston jälkeen (esim. yön aikana). Aamulla herätessä tai pitkään ruokailematta veren sokeri laskee. Hoitona lyhyet ruokailuvälit esim. välipalat. Oireena yleensä äreys, väsymys.

Tyyppi II; Paastoverensokeri on normaalin alarajalla, mutta laskee nopeasti sokeria sisältävän "aterioinnin" jälkeen.
Oireena on jano, josta seuraa tiheä virtsaamisen tarve, nälän tunne tai suolaisen voileivän halu, huono olo, oksentaminen, pyörryttävä olo.
Hoitona on ns. valkoisen sokerin välttäminen. Karkit, pullat pois ja alkoholin suhteen on noudatettava vanhaa sokeritautisen ohjetta eli kaikki alkoholijuomat, jotka sisältävät sokeria yli 10 grammaa/litra pois (alkoholi sokeri = erittäin paha olo) eli makeat viini, liköörit, vermutit, mareidat, siiderit ja yllättäin maissiolut pois.
Tyyppi III; on näiden molempien yhditelmä eli pitkään syömättömyyden (jopa alle 6 h) verensokeri laskee alle paastorajan ja makean syöminen laskee sen nopeasti. Molempien yllämainittujen oireet ja molempien hoito.

Itselläni 24 vuotta sitten todettiin tyyppi II, joka on oli myös isoisällä. Äidillä on tyyppi I.

Minut äiti ohjasi aikanaan lääkärille jatkuvan janontunteen ja pahan olon vuoksi. Olin tällöin 16 vuotias ja isän suvussa oli diabetestä. Hän epäili, että sairastaisin diabetestä.
Tila todetaan helposti sokerirasituskokeessa
Itselläni sokerirasituskokeessa paastoarvo oli hieman alle alarajan (3,2 mmol/l)ja makean liuoksen juotuani oli 30 min arvo hieman yli 5,6 mmol/l, joka oli silloin huomattavasti alle arvojen ja kahden tunnin arvo oli alempi kuin paastoarvo eli 3,0 mmol/l.

Osin kantapään kautta olen oppinut elämään "tautini" kanssa. Tykkään makeisista, mutta tiedän ettei se tee hyvää. Minulla oli tilaisuus mitata verensokeri makeisten nauttimisen jälkeen. Söin 3 markan irtokarkkipussillisen ja alle tunnin syömisen jälkeen tuli paha/oksettava olo ja suunnaton jano. Verensokeri oli ainoastaan 2,3 mmol/l eli erittäin alhainen. Tosin joskus haluan mellejä, mutta hyväksyn huonon olon.
Enkä enään juo alkoholijuomia, joissa on sokeria runsaasti, sillä se aiheuttaa erittäin huonon olon, oksentelun ja hillittömän suolaisen kaipuun.

Tällä tilalla ei ole mitään tekemistä diabeteksen kanssa (jos ei ole todettu diabetestä ja siihen hoitoa aloitettu) ja tälläiset ihmiset harvoin sairastuvat II tyypin diabetekseen (ellei haiman vakavaa vaurioitumista tapahdu). Tila on aina perinnöllinen ja toisilla se esintyy lievempänä ja toisilla voimakkaampana. Itselläni aina ns. valkoinen sokeri aiheuttaa voimakkaa huonon olon ja suolaisen voileivän kaipuun sekä jumalattoman janon.

Tutkittua tietoa ei ole, eikä sitä netistä edes löydä (löytyy vain diabeettinen hypoglykemia), mutta toden näköisesti ko. tilassa, haima, joka insuliinia tuottaa pitää sokeria myrkkynä ja lykkää insuliinia yli tarpeen.

Sokeri kirjoitti:

Tilasta ei enään puhuta muutoin kun diabeteksen yhteydessä. Mutta vanhat lääkärit ja kirjat tuntevat tilan hypoglykemia ilman diabetestä. Tauti tila on perinnöllinen ja tosin sitä ei lueta sairaudeksi (samaa luokkaa kuin korkea hemoglobiini -> luovuta verta, matala verenpaine -> syö lakritsia/salmiakkia ja suutu usein).

Tyyppi I; verensokeri laskee alle normirajan pitkän paaston jälkeen (esim. yön aikana). Aamulla herätessä tai pitkään ruokailematta veren sokeri laskee. Hoitona lyhyet ruokailuvälit esim. välipalat. Oireena yleensä äreys, väsymys.

Tyyppi II; Paastoverensokeri on normaalin alarajalla, mutta laskee nopeasti sokeria sisältävän "aterioinnin" jälkeen.
Oireena on jano, josta seuraa tiheä virtsaamisen tarve, nälän tunne tai suolaisen voileivän halu, huono olo, oksentaminen, pyörryttävä olo.
Hoitona on ns. valkoisen sokerin välttäminen. Karkit, pullat pois ja alkoholin suhteen on noudatettava vanhaa sokeritautisen ohjetta eli kaikki alkoholijuomat, jotka sisältävät sokeria yli 10 grammaa/litra pois (alkoholi sokeri = erittäin paha olo) eli makeat viini, liköörit, vermutit, mareidat, siiderit ja yllättäin maissiolut pois.
Tyyppi III; on näiden molempien yhditelmä eli pitkään syömättömyyden (jopa alle 6 h) verensokeri laskee alle paastorajan ja makean syöminen laskee sen nopeasti. Molempien yllämainittujen oireet ja molempien hoito.

Itselläni 24 vuotta sitten todettiin tyyppi II, joka on oli myös isoisällä. Äidillä on tyyppi I.

Minut äiti ohjasi aikanaan lääkärille jatkuvan janontunteen ja pahan olon vuoksi. Olin tällöin 16 vuotias ja isän suvussa oli diabetestä. Hän epäili, että sairastaisin diabetestä.
Tila todetaan helposti sokerirasituskokeessa
Itselläni sokerirasituskokeessa paastoarvo oli hieman alle alarajan (3,2 mmol/l)ja makean liuoksen juotuani oli 30 min arvo hieman yli 5,6 mmol/l, joka oli silloin huomattavasti alle arvojen ja kahden tunnin arvo oli alempi kuin paastoarvo eli 3,0 mmol/l.

Osin kantapään kautta olen oppinut elämään "tautini" kanssa. Tykkään makeisista, mutta tiedän ettei se tee hyvää. Minulla oli tilaisuus mitata verensokeri makeisten nauttimisen jälkeen. Söin 3 markan irtokarkkipussillisen ja alle tunnin syömisen jälkeen tuli paha/oksettava olo ja suunnaton jano. Verensokeri oli ainoastaan 2,3 mmol/l eli erittäin alhainen. Tosin joskus haluan mellejä, mutta hyväksyn huonon olon.
Enkä enään juo alkoholijuomia, joissa on sokeria runsaasti, sillä se aiheuttaa erittäin huonon olon, oksentelun ja hillittömän suolaisen kaipuun.

Tällä tilalla ei ole mitään tekemistä diabeteksen kanssa (jos ei ole todettu diabetestä ja siihen hoitoa aloitettu) ja tälläiset ihmiset harvoin sairastuvat II tyypin diabetekseen (ellei haiman vakavaa vaurioitumista tapahdu). Tila on aina perinnöllinen ja toisilla se esintyy lievempänä ja toisilla voimakkaampana. Itselläni aina ns. valkoinen sokeri aiheuttaa voimakkaa huonon olon ja suolaisen voileivän kaipuun sekä jumalattoman janon.

Tutkittua tietoa ei ole, eikä sitä netistä edes löydä (löytyy vain diabeettinen hypoglykemia), mutta toden näköisesti ko. tilassa, haima, joka insuliinia tuottaa pitää sokeria myrkkynä ja lykkää insuliinia yli tarpeen.

Lue lisää

Kävin viime viikolla Eiran sairaalassa tri Johan Eriksonin vastaanotolla ja kuulin reaktiivisesta hypoglykemiasta, joka hänen mukaansa on perinnöllinen ja yleensä liittyy sukuun, jossa on myös diabetesta. Itselleni tehtiin sokerirasituskoe heinäkuussa pitkään jatkuneen (pari vuotta) väsymyksen ja varsinkin aamuisen huonon olon vuoksi. Sokeriarvoni olivat: paaston jälkeen 5,0, tunti rasituksesta 3,5 ja kaksi tuntia rasituksesta 2,9.
Tri Eriksonin mukaan Suomessa ei ole lääkettä, joka auttaisi tilaan, mutta muista Euroopan maista lääkettä voisi saada. Haluaisin kuulla lisää muilta reaktiivista hypoglykemiaa potevilta oireista ja niiden hallinnasta.

Paula kirjoitti:

Kävin viime viikolla Eiran sairaalassa tri Johan Eriksonin vastaanotolla ja kuulin reaktiivisesta hypoglykemiasta, joka hänen mukaansa on perinnöllinen ja yleensä liittyy sukuun, jossa on myös diabetesta. Itselleni tehtiin sokerirasituskoe heinäkuussa pitkään jatkuneen (pari vuotta) väsymyksen ja varsinkin aamuisen huonon olon vuoksi. Sokeriarvoni olivat: paaston jälkeen 5,0, tunti rasituksesta 3,5 ja kaksi tuntia rasituksesta 2,9.
Tri Eriksonin mukaan Suomessa ei ole lääkettä, joka auttaisi tilaan, mutta muista Euroopan maista lääkettä voisi saada. Haluaisin kuulla lisää muilta reaktiivista hypoglykemiaa potevilta oireista ja niiden hallinnasta.

Lue lisää

Minulle tuo iski vuonna 2005 ja kestipä 3-4 kuukautta ennenkuin oloni tasottui. Sokeri on kaikkein pahin myrkky mikä olla voi. Hieman kaviaaria ruisleivän, kananmunan päälle jo saa aikaan paniikki kohtauksia ynnä heikkoutta, nälkää. Jotkin kastikkeet tuntuvat vaikuttavan pari päivää eteenpäin kun litran sokeroitu mehu maistuu tiskiaineelle saamalla vielä minut raivoamaan öisin kesken unien ynnä päänsärkyä. Pidän tilaa jopa vaarallisempana kuin diabetes II:a koska siinä ei kysytä milloin ja jos muuttaa ruokavalioita vaan se on kertakaikkiaan pakko. Siinä missä diabeetikko voi jatkaa tavanomaisella roskaruoan syönnillä, siinä se on suoranaisesti itsemurha reaktiiviselle hypoglykemikolle. Toinen siihen liittyvä seikka on että siitä kärsiviä potilaita ei juuri ole sillä se on tappavan vaarallinen jos ajattelet että sokeri arvot laskevat 40:een mg/3,0-1,0. Miten muuten on ettei tilasta juuri puhuta? Ja missä on palsta, yhtiö missä tutustua muihin samaa poteviin? Puhuit jostakin lääkkeestä! Minkä niminen mahtaakaan olla?

Onko teillä kellään kokemuksia hypoglykemian( ei diabeteksen yhteydessä) tutkimuksista? Olen nyt aikuisen keskosena syntyneen pojan kanssa opetellut elämään hypoglykemiaoireiden kanssa. Sokerirasituskokeeita on ntehty, mutta nehän näyttävät suhteellisen normaaleilta, kun rasitusta ei ole. Huonovointisuus, ärtyneisyys , ahdistuneisuus ja joskus vapina, kylmä hiki jne ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi. kiisselit ja jotkut juustot auttavat, mutta niitähän ei ole aina saatavissa. Terveiden lasten vanhempien on vaikea ymmärtää huoltani vielä aikuisestakin lapsesta.

Löysin tämän vanhan threadin ja ajattelin kertoilla omasta tilanteestani. Minulla oli nuorena rytmihäiriöitä eikä elimellistä syytä löytynyt, lääkäri epäili hypoglykemiaa. Rytmihäiriöt hävisivät vuosiksi, mutta palasivat taas ja menin uudestaan lääkäriin. Sydänfilmi otettiin taas ja kaikki oli normaalia. Kun juttelin lääkärin kanssa syömisestä ja syömisen jälkeisistä oloista lääkäri totesi heti, että minulla on liian tehokas sokeriaineenvaihdunta, eli verensokeri laskee liian nopeasti ruokailun jälkeen, ja ymmärtääkseni tämä fysiologinen reaktio on sitten juurikin hypoglykemiaa.
Minulla homma menee niin, etten voi aamuisin syödä mitään koska muuten minun pitäisi sitten heti aamupäivälläkin syödä jotain. Jos syön aamupalan, niin muutama tunti sen jälkeen sydän alkaa hakkaamaan ja kädet tärisemään ja tulee todella levoton, heikko ja huono olo. Olo paranee kun syön taas jotain. Sama ilmenee lounaan jälkeen, mutta yleensä sitä ei tule koska otan ruokalasta aina mukaan hedelmän jonka syön iltapäivällä. Mutta jos koko ip menee syömättä niin tämä "romahdus" tulee usein kotimatkalla.

Olotila on todella ärsyttävä etenkin kun kaikkien näiden vuosien jälkeen en vaan muista pitää ruokaa lähettyvillä. Ja sitten kun kohtaus iskee onkin jo tosi hankalaa edes raahautua johonkin hakemaan jotain sokeripitoista. Jos jotain hyvää tästä pitää hakea, niin lääkäri sanoi että minulla on alentunut riski sairastua diabetekseen koska sokeriaineenvaihduntani on liian tehokas. En tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta jos näin on niin hyvä juttuhan se on!

Hypogl kirjoitti:

Löysin tämän vanhan threadin ja ajattelin kertoilla omasta tilanteestani. Minulla oli nuorena rytmihäiriöitä eikä elimellistä syytä löytynyt, lääkäri epäili hypoglykemiaa. Rytmihäiriöt hävisivät vuosiksi, mutta palasivat taas ja menin uudestaan lääkäriin. Sydänfilmi otettiin taas ja kaikki oli normaalia. Kun juttelin lääkärin kanssa syömisestä ja syömisen jälkeisistä oloista lääkäri totesi heti, että minulla on liian tehokas sokeriaineenvaihdunta, eli verensokeri laskee liian nopeasti ruokailun jälkeen, ja ymmärtääkseni tämä fysiologinen reaktio on sitten juurikin hypoglykemiaa.
Minulla homma menee niin, etten voi aamuisin syödä mitään koska muuten minun pitäisi sitten heti aamupäivälläkin syödä jotain. Jos syön aamupalan, niin muutama tunti sen jälkeen sydän alkaa hakkaamaan ja kädet tärisemään ja tulee todella levoton, heikko ja huono olo. Olo paranee kun syön taas jotain. Sama ilmenee lounaan jälkeen, mutta yleensä sitä ei tule koska otan ruokalasta aina mukaan hedelmän jonka syön iltapäivällä. Mutta jos koko ip menee syömättä niin tämä "romahdus" tulee usein kotimatkalla.

Olotila on todella ärsyttävä etenkin kun kaikkien näiden vuosien jälkeen en vaan muista pitää ruokaa lähettyvillä. Ja sitten kun kohtaus iskee onkin jo tosi hankalaa edes raahautua johonkin hakemaan jotain sokeripitoista. Jos jotain hyvää tästä pitää hakea, niin lääkäri sanoi että minulla on alentunut riski sairastua diabetekseen koska sokeriaineenvaihduntani on liian tehokas. En tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta jos näin on niin hyvä juttuhan se on!

Lue lisää

Minä olen kärsinyt hypoglykemiasta varmaan 15 vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän. Nyt tuntuu taas olevan tälläinen enemmän vaihe, jolloin pitää taas tarkastella ruokavaliota ja muuttaa sitä taas parempaan suuntaan. Olen huomannut että tärkeää on kaikilla aterioilla syödä rasvaa ja proteiinia terveellisten hitaasti imeytyvien hiilihydraattien lisäksi, ne pitävät olot tasaisena ja niiden ansiosta pystyy pidentämään ruokavälejä. Kofeiini ja sokerit, vaaleat viljat, tupakka, alkoholi ovat todella pahasta ja päiväunilta herään aina verensokerit alhaalla.

Positiivista tässä on ettei diabetes ole iskenyt, vihoviimeinen asia olisi alkaa syömään kalliita lääkkeitä jotka pilaavat terveyttä entisestään myrkkyineen ja sivuvaikutuksineen.

Tämä on kyllä hämmentävä "sairaus" siinä mielessä ettei tätä tunnusteta sairaudeksi, vaikka tässä on ihan selvät piirteet ja meitä tästä kärsiviä on päivä päivältä enemmän. Tämä rajoittaa elämää, tekee ruokariippuvaiseksi, pelokkaaksi, ahdistuneeksi, joutuu välttelemään raskasta liikuntaa, joka tiputtaa verensokerit lyhyessä ajassa. Lisäksi koen olevani lähes jatkuvasti veto pois, väsynyt. Elämänlaatu kärsii. Pahimmillaan yhdistettynä alkoholiin ja tupakkaan olen pyörtynyt, jonka jälkeen ilta pilalla ja ruokaa äkkiä jostain. Antti Heikkilän kirjallisuudesta olen saanut paljon hyvää tukea ja näkemystä oikeanlaiseen ruokavalioon vaikka en hiilihydraatteja olekaan voinut ihan niin minimiin jättää kuin mitä hän diabeetikoille neuvoo, keho vaatii hiilihydraatteja energiaksi. Vaikeaa tässä on pysyä aina oikeanlaisessa ruokavaliossa ja nähdä vaivaa tehdäkseen sitä terveellistä ruokaa ja syödäkseen säännöllisesti.

Verensokeri sormenpäästä mitaten ei voi muuttua noin nopeasti ruokailun jälkeen (mittausten väli minuutteja). Vasta tunnin kuluttua voi arvioida vaikutusta. Tuollaiset heitot tuntuvat enemmänkin mittausvirheiltä. On sanottu ettei sormenpäätä saa puristaa veritipan saamiseksi koska se irrottaa kudosnestettä veren mukaan ja lukema on väärin. Olen testiryhmässä ja olen saanut sieltä erilaisen mittarin kuin omani. Tässä uudemmassa mittarissa on erilliset liuskat, omassani mittarin sisäinen liuskarumpu. Olen huomannut että varsinkin kun nämä irtoliuskat alkaa olla lähellä voimassaoloaikansa takarajaa, veren imeytyminen heikkenee. Vaikka mittarin valmistaja ilmoittaa että verta voisi lisätäkin liuskaan ennen kuin lukema tulee näkyviin niin mikäli imeytyminen pysähtyy välillä, verensokeriarvo voi olla lähes kaksi yksikköä todellista alempi. Luotan lukemiin vain jos veren imeytyminen tapahtuu nopeasti ja pysähdyksittä (olen verrannut arvoja vanhempaan mittariin).

Vertailun vuoksi voisit tehdä pari-kolme mittausta peräkkäin samasta veripisarasta niin näkisit tuleeko mittauksissa suuriakin eroja. Ehkäpä mittarisi tai liuskat eivät näytä lukemia luotettavasti ja se selittäisi nuo nopeat muutokset.

Teepä koe kirjoitti:

Verensokeri sormenpäästä mitaten ei voi muuttua noin nopeasti ruokailun jälkeen (mittausten väli minuutteja). Vasta tunnin kuluttua voi arvioida vaikutusta. Tuollaiset heitot tuntuvat enemmänkin mittausvirheiltä. On sanottu ettei sormenpäätä saa puristaa veritipan saamiseksi koska se irrottaa kudosnestettä veren mukaan ja lukema on väärin. Olen testiryhmässä ja olen saanut sieltä erilaisen mittarin kuin omani. Tässä uudemmassa mittarissa on erilliset liuskat, omassani mittarin sisäinen liuskarumpu. Olen huomannut että varsinkin kun nämä irtoliuskat alkaa olla lähellä voimassaoloaikansa takarajaa, veren imeytyminen heikkenee. Vaikka mittarin valmistaja ilmoittaa että verta voisi lisätäkin liuskaan ennen kuin lukema tulee näkyviin niin mikäli imeytyminen pysähtyy välillä, verensokeriarvo voi olla lähes kaksi yksikköä todellista alempi. Luotan lukemiin vain jos veren imeytyminen tapahtuu nopeasti ja pysähdyksittä (olen verrannut arvoja vanhempaan mittariin).

Vertailun vuoksi voisit tehdä pari-kolme mittausta peräkkäin samasta veripisarasta niin näkisit tuleeko mittauksissa suuriakin eroja. Ehkäpä mittarisi tai liuskat eivät näytä lukemia luotettavasti ja se selittäisi nuo nopeat muutokset.

Lue lisää

Hmm, niin en muista kauan oli väliä siitä kun olin syönyt.. Päätin mitata kun tuli outo olotila ja kun olo muuttui väsyneemmäksi niin mittasin huvikseni uudelleen.. Mielestäni olen katsonut aina että menisi mittausohjeen mukaan, mutta varmaan on sekin mahdollisuus.. voisinkin testata saanko samaan aikaan eri tuloksia. Tosin samasta pisarasta en saa mitattua.... Liuskissakin päiväystä riittää..

opetteleevielä kirjoitti:

Hmm, niin en muista kauan oli väliä siitä kun olin syönyt.. Päätin mitata kun tuli outo olotila ja kun olo muuttui väsyneemmäksi niin mittasin huvikseni uudelleen.. Mielestäni olen katsonut aina että menisi mittausohjeen mukaan, mutta varmaan on sekin mahdollisuus.. voisinkin testata saanko samaan aikaan eri tuloksia. Tosin samasta pisarasta en saa mitattua.... Liuskissakin päiväystä riittää..

Lue lisää

Miksi et saa mitattua samasta pisarasta? Minä saan kolmekin mittausta mitattua samasta pisarasta. Jos pisto on osunut sopivasti, verikin tulee ilman puristamista mittausten välissä. Liuskan vaihto ja mittarin uusi käynnistäminen ei vie 10-15 sekuntia pidempään ja kyllä sen aikaa veri on imeytymiskelpoista samassa pisarassa.

Minulla noissa epävarmoissa liuskoissa oli vielä 2-3 kk voimassaoloaikaa.

Teepä koe kirjoitti:

Miksi et saa mitattua samasta pisarasta? Minä saan kolmekin mittausta mitattua samasta pisarasta. Jos pisto on osunut sopivasti, verikin tulee ilman puristamista mittausten välissä. Liuskan vaihto ja mittarin uusi käynnistäminen ei vie 10-15 sekuntia pidempään ja kyllä sen aikaa veri on imeytymiskelpoista samassa pisarassa.

Minulla noissa epävarmoissa liuskoissa oli vielä 2-3 kk voimassaoloaikaa.

Lue lisää

Minulta ei vaan tule sitä verta niin paljon, mutta sain kuitenkin 2 näytettä samasta pisarasta eikä ollut niin heittoja .. 1. 4,9 ja 2. 4,8 eli ihan ok... nuo minun liuskat vanhenee joskus ensi kesänä eli ei siitäkään johdu..
Taidampa ensi viikolla soitella jonnekin ja kysyä tarkemmin kaikesta :)

Älä Veijo höpötä.