Olen nuori nainen ja pidän lapsista paljon ja olen iloinen kun läheiseni tulevat meille kylään useasti pienen poikansa (2,3kk vanha) kanssa. Yleensä leikimme yhdessä jne. Mutta pojalla on joskus ikävä tapa raapia tai nipistellä naamaa tai repiä silmälasit päästä yhtäkkiä. Näen että aikoo tehdä sitä hänen "ilkikurisestakin" katseestaan, että "kohta nappaan". Äiti ei kuitenkaan reagoi tähän mitenkään, saattaa joskus jopa nauraa ja hymyilläkin hänen käytökselleen? Lapsi raapii myös isän naamaa, mutta isä ei kiellä häntä napakasti vaan ignooraa. Joskus sanoo kyllä "ei saa raapia", muttei mitenkään napakalla sävyllä. Se muuten oikeasti sattuu, kun käyttää teräviä kynsiään.
Itse kuitenkin kiellän poikaa ja jos ei tottele jätän huomioitta. Silti tuntuu pahalta komentaa, kun vanhemmat eivät puutu lapsensa huonoon käytökseen. Ja harmittaa kun hän saa ristiriitaista tietoa siitä mikä on oikein ja väärin. Lapsi on kiskonut myös tätinsä lasit päästä mutta täti vain nauraa ja hassuttelee pojan kanssa kun tekee näin. Miten tilanteessa pitäisi toimia ja mikä olisi oikea tapa ettei lapsi tekisi noin?
Neuvoja
5
186
Vastaukset
- Pitää komentaa
Taitaa olla vanhempiensa ensimmäinen lapsi?
Heille on nyt käynyt niin, etteivät he huomaa, että lapsi kasvaa ja on pakko alkaa asettamaan kieltoja ja rajoituksia. Toki sinä voit napakasti lapselle sanoa, että sinua ei raavita, eikä revitä laseja päästä. Sano lapselle, että SINÄ et saa raapia, se sattuu!
Lapsi tuntuu käyttäytyvän ikätasoaan nuoremman lapsen lailla. Onko hän oppinut puhumaan normaalisti? Vai onko jopa puheen ymmärtämisessä heikkoutta? Puhutaanko lapselle paljon? Puhuvatko vanhemmat lapselle hänen tekemisistään ikäänkuin monikon ensimmäisessä persoonassa?
Jollei lasta kielletä, vanhemmat huomaavat muutaman vuoden kuluttua, kun lapsi menee kouluun, että he ovat seitsemän vuotta kasvatuksessa myöhässä ja jos huonosti käy, heidän kullanmurunsa siirretään pienryhmään opiskelemaan, koska hän ei kunnioita toisten lasten fyysistä koskemattomuutta. - qMirabellaq
Juu ensimmäinen lapsi on ja puhuu kyllä heikosti. En osaa sanoa kuinka paljon, mutta muiden läsnäollessa ei puhu sanaakaan. Kuitenkin ääntelee paljon ja osoittaa sormella. Osaa näyttää, missä mikin on jos kyselen (näyttää sormella). Joten ei ainakaan ymmärryksessä näyttäisi olevan vikaa. Vanhemmat ovat aika hiljaisia ja näyttäisi siltä etteivät hirveästi juttelisi pojalle. En sitten tiedä millaista kotioloissa on, kun en ole pystynyt olemaan kärpäsenä katolla.
Olen kieltänyt poikaa parhaani mukaan ja toivon että jatkossakin tuo tapa poistuisi. Ehkä johtuu vain tuosta iästä? (uhma?).- Pitää komentaa
Luulen, että koska lapsi ei puhu vielä kunnolla, hän haluaa kuvaamallasi käytöksellä saada aikaan jonkinlaista reaktiota toiselta ihmiseltä. Hän opettelee vuorovaikutusta ilman puhetta.
Omat kolme lastani alkoivat puhua lauseita 1,3kk - 1,6kk iässä, kun taas heidän serkkunsa alkoi puhua yksittäisiä sanoja vasta 3-vuotiaana. Hänen käytöksensä oli juuri avauksessa kuvatun kaltaista, ennenkuin hän oppi puhumaan. Hänelläkin oli hyvin hiljaiset vanhemmat ja hän oli tuolloin vanhempiensa ainoa lapsi.
Tilanne korjaantuu varmasti, kun lapsi oppii puhumaan. Yritä jutella lapselle kuin tasavertaiselle, älä lässytä vauvakieltä, vaan puhu oikeilla sanoilla. Ehkä vanhemmatkin huomaavat, että lapsellehan voi jutella, kuten täysjärkiselle ihmiselle.
Lapsi ymmärtää enemmän, kuin mitä pystyy itse sanoja vielä tuottamaan. Sanovat, että jo puolivuotiaalla on melko suuri passiivinen sanavarasto, mutta tuoreet vanhemmat, eivät aina puhu lapselle, vaan ajattelevat, että eihän se mitään kuitenkaan ymmärrä, mikä on täysin väärin. :(
- jlkajgkjgk
Lapselle kannattaa tosiaan puhua ihan vauvasta lähtien kuin ihmiselle puhutaan. Eihän lapsi kieltä mistään muualta opi kuin vanhemmiltaan. Minäkin olen herättänyt lähipiirissä huvittuneisuutta ja jopa tuhahtelua puhumalla vauvalle häntä hoitaessani tyyliin "otetaan housut pois, vaihdetaanpa nyt vaippa jne". Esikoinen aloitti puhumaan aikaisin ja kaksivuotiaana puhui pitkiä lauseita. Kakkonen on ollut hiukan hitaampi puhumisen aloittamisessa, mutta hänestäkin huomaa 2-vuotiaana miten hän ymmärtää kaiken vaikkei lauseita vielä tulekaan.
- 13
Mites jos sanoisit lapselle, että sinua ei saa satuttaa, niin että vanhemmat tajuaa ja oivaltaa että kyse on oikeesti satuttamisesta. Jämäkästi mutta ilman vihaa. Voit ohjata häntä että toista ihmistä voi mahdollisesti paijata muttei niin että sekään sattuu. Kirppareilta löytyy jos jonkinlaisia rillejä ja sellaset voisit hankkia leluksi, kun ne on monelle lapselle todd kiinnostava aihe. Suurennuslasi ois myös vänkä vehje. Satuttaminen siis ei sovi, mutta se vaan pitää kertoa lapselle, muuten siitä tulee just tollanen kiusallinen kupla-aihe. Ja kun olet oikein kohtelias lapselle kuiteskin, niin luulisipa ettei vanhemmat pahastu. Toiv hoksaisivat siinä itse myös samalla tietysti kieltää jatkossa kivun tuottamisen ja näkisivät että kyse on vain tärkeästä ohjeesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä tiedän että ajattelet
Niin ajattelen minäkin. Sinulla tuskin on yhtään sen helpompi olla kuin minullakaan tällä hetkellä.. Toisaalta ehkä tä164291Hermanni taitaa hyötyä oikein isot rahat
https://letco.fi/finnish/ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010933843.html Tällainen suomalaismulkeroko edustaa noita1694023Syvästi levoton
Muistat varmaan sinäkin. Ei sitä olisi koskaan toivonut omalle kohdalle tämmöistä. Mutta kyllä minä selviän kuten ennenk153148Vuosi vaihtuu!
Hyvvää Uutta Vuotta! Toevottavasti tulleepi kaekille parempi tuleva vuosi 2025! Olokaahan kilttejä ihanat, rakkaat palst221461Oletko koskaan törmännyt ihmiseen.....
Jota haluat niin paljon että järki lähtee? Toinen näyttääkin niin stanan hyvältä että tekisi mieli syödä se kokonaan. Yk441194- 821090
- 1141083
- 641050
Uudenvuoden toivotukset
Listataan tähän kivoja uudenvuoden toivotuksia 🙂👇 Aloitan: "Toivon sinulle ensi vuodeksi 12 kuukautta iloa, 52 viikk111032- 1631009