Kalle:
Ilta oli jo pitkällä, ja kello näytti seitsemää yli kymmenen. Mä päätin vastahakoisesti valmistautua Juhon hyvästelemiseen ja suuntaamiseen takaisin kotiin. Juhon vanhemmat eivät olisi nimittäin erityisemmin ilahtuneet löytäessään mut niiden kämpältä siihen aikaan illasta ilman eri sopimusta, mikäli mun oli Juhoon uskominen. Mun oli ollut aivan pakko päästä Juhon luo, sillä mä olin kuolla tylsyyteen kotona! Eikä se tylsyys ollut edes ainoa syy, vaan jo Juhon katseleminen oli nautittavampaa kuin kotona homehtuminen.
''Odotatko sä jo perjantaita?'' Juho kysäisi ohimennen, kun mä asettelin sandaaleita jalkaani. Mä vilkaisin ylös ja- Että se kehtasikin virnuilla samalla! Sillä ei voinut olla minkäänlaista käsitystä, mitä mun ajatuksissa pyöri, kun sivuttiinkin sitä aihetta. Yhtäkkiä mä tajusin tuijottaneeni Juhon mustikansinisiä silmiä hiukan liian pitkään. Juhon ilme näytti kysyvältä, ja mä päätin palauttaa sen (ja mun) ajatukset takaisin keskusteluun.
''Heh, joo. Kaksi päivää ja yötä, ihan kämmenet hikoaa.'' Korostaakseni ironian sävyä mä hankasin käsiäni eteisen mustaan karvamattoon. Juho naurahti heleästi ja painui keittiöön. Mä hymähdin ajatukselleni, joka pohdiskeli Juhon suunnittelevan kylmäveristä tekoa eräällä tietyllä ruoanlaittovälineellä. 'Eihän siitä söpöläisestä voi olla monen vuoden ystävyyden rikkojaksi...' Mä aloin hekottaa omalle mielettömyydelleni ja hoipersin kuin humalainen noustessani ylös. Juho ilmestyi nurkan takaa mun eteen kuin mikäkin salaisen palvelun agentti, ja mä arvasin lähestulkoon sanatarkkaan, mitä se aikoi sanoa. Oli sekä mukavaa että erikoista tuntea oma kaveri niin hyvin.
''Selän takana nauramista havaittu. Varaudu kärsimään rangaistus!'' Juhon hymy levisi melkein korviin asti. Mä toistelin päässäni, kuinka mä olisin voinut katsella sitä näkyä tunnin toisensa perään. Mun uteliaisuus herätti mut viimein: mitä ihmettä Juholla oli nyt mielessä? Toki mä tunsin Juhon hyvin, mutta kyllä se osasi arvaamatonkin olla!
''Minkä rangaistuksen Juho-setä mahtaa antaa pienelle Kalle-pojalle?'' Mä olin revetä nauramaan jälleen - ehkä enemmän omalle typeryydelleni kuin hauskuudelleni. Halutessani mä kuulostin niin pervolta, että kaikki namusedät jäivät valovuoden päähän. Juhon hymy muuttui hitaasti salaperäiseksi virneeksi.
''Juho-setä sanoo, että Kallen pitäisi pussata sitä.'' ...jaahas!? Mun kasvot menettivät viimeisenkin hymyn rippeen, ja mun kulmakarvat kohosivat varmaan pilviin asti mun ajatusten seuraan. Voi että, kun Juho olisikin ollut tosissaan! Sillä omahyväisellä nulikalla (syntisen hyvännäköisellä enkelillä) oli pokkaa pilailla mun kustannuksella tällaisella tavalla! Juho ei kuitenkaan saanut epäillä mitään, enkä mä antanut mun epämääräisen tunteen (sekoitus raivoa ja halua) näkyä päällepäin.
''Entä jos en?'' mä heitin takaisin ja näytin kieltä lyhyesti. Pieni hymynkare porautui taas mun kasvoille, sillä mä olin varma, että Juho oli jälleen surullisenkuuluisalla pilailutuulellaan. Surullista siinä oli lähinnä se, että huolimatta sanomasta Juho onnistui aina esittämään asiansa niin epähumoristisesti kuin mahdollista. Mä olin yrittänyt jo pitkään opettaa Juhoa, mutta apu ei koskaan kelvannut.
''Sitten mä en tule sun mukaan leirille'', Juho ilmoitti niin kuin se olisi ollut maailman luontevin asia. Tietenkään mä en uskonut siihen, vaan pistin kaiken Juhon huonon huumorin piikkiin.
''Voi, Juho, sulla on paljon harjoittelemista sun vitsiesi kanssa-''
''Tää ei ollut mikään vitsi.'' Juhon ilmekään ei värähtänyt, kun se sanoi sen. Ei edes pienintä virnettä tai suupielien kaareutumista, joka olisi paljastanut kaiken olleen yhtä suurta esitystä. Mä aloin tuntea oloni epämukavaksi. Ei kai se hullu nyt oikeasti halunnut, että mä pussaisin sitä!? Eikä sillä voinut olla mitään käryä mun homoudesta. Siitä salaisuudesta mä olin pitänyt visusti kiinni. Juho katsoi mua edelleen vaativana, enkä mä tiennyt, mitä mun olisi kannattanut tehdä. Huumorilinja vaikutti yhä parhaalta vaihtoehdolta.
''Sä voit pussailla tyttöjä siellä leirillä ihan mielin määrin. Ei muhun kannata tuhlata-''
''Ei nyt ole kyse siitä. Joko teet, mitä mä sanon, tai saat painua 'sinne leirille' ihan yksin.'' Juho ei vaikuttanut enää itseltään. Sillä ei ollut koskaan tapana määräillä mua, vaan ainoastaan heittää paskaa läppää. Kelkka oli näköjään kääntynyt 180 astetta, ja mulla oli kiire saada se kiinni. Pelko kasvoi mun sisällä alituiseen, sillä mä tiesin, etten mä kestäisi Juhoa mun iholla kiinni - saati sitten suudella sitä...
Tulisilla tunteilla leikkimisen käsikirja ¤1¤
9
1214
Vastaukset
- Laakerinlehti
''Mutta kun, Juho... Enhän mä sulle nauranut, vaan-'' Mun epätoivoinen yritys ei mennyt läpi, mikä ei oikeastaan hämmästyttänyt mua laisinkaan.
''Mä voisin tässä välissä muistuttaa sua siitä, että sä olet mulle neljäkymppiä auki. Näin on ollut jo pari viikkoa, ja eräpäivä on tänään. Toimi.'' Mä tuijotin Juhoa hetken aikaa pöllämystyneenä, kunnes mä ravistin päätäni selkiyttääkseni mun ajatukset. Ensin mä luulin, että Juho halusi mun kaivavan neljäkymppiä jostain, mutta sitten mä muistin, että mulla ei ollut puupennin puolikastakaan. Juho tiesi sen, ja 'toiminta' merkitsi jotain - kestämätöntä...
Mä astuin kolme epävarmaa askelta eteenpäin ja nielaisin raskaasti. Hetken ajan mun katse viipyi Juhossa kuin anoen jonkin sortin armahdusta, mutta se komentelija vain katsoi mua odottavasti takaisin. Mä otin viimeisen meitä erottaneen askeleen ja päätin hoitaa homman mahdollisimman nopeasti alta pois. Mä nojauduin aavistuksen verran eteenpäin ja meidän huulet kohtasivat.
Tuntui siltä kuin mä olisin saanut sähköiskun. Jo pelkästä huulien kosketuksesta mä sain ikävän tuntuisia kylmiä väreitä, ja mun jalat vaikuttivat siltä kuin ne pettäisivät hetkenä minä hyvänsä. Osittain pelosta johtuen mä päätin vetäytyä suudelmasta, kunnes yhtäkkiä Juho otti toisella kädellään mua takaraivosta kiinni, enkä mä päässyt pois. Mä säikähdin kuollakseni ja riuhtaisin itseni pois niin rajusti, että melkein horjahdin. Mä tuijotin Juhoa pari sekuntia, jonka aikana mä en yksinkertaisesti tiennyt mitä ajatella. Juho näytti aavistuksen yllättyneeltä mun reaktiosta, mutta mä olisin voinut lyödä mistä tahansa vetoa, että mä olin se enemmän yllättyneempi.
''Saitko nyt mitä halusit?'' mä tiuskaisin. Odottamatta vastausta mä nappasin lippikseni naulakosta ja kiiruhdin ovelle. Mä vilkaisin taakseni vain toivottaakseni näkemiin. Juho teki samoin ja sulki oven.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Metsäpolun karkea pinta hyväili mun paljaita jalkoja samalla, kun mä tein matkaa takaisin kotiin. Mä olin päättänyt nimittäin ottaa sandaalit pois, kun asfaltoitu tienpätkä loppui. Mä tiedän kuulostavani autenttiselta, mutta mikään muu ei ole rentouttavampaa kuin luonnossa kulkeminen ja raittiista ilmasta nauttiminen. Luontolapseksikin ovat mua haukkuneet, mutta niinhän se on aina ollut. Mä viihdyin ala-asteen luontoretkillä, vaikka en muuten koskaan matkailusta pitänytkään.
Huolimatta siitä, kuinka kovasti mä yritin unohtaa Juhon ja keskittyä muihin asioihin, se palasi mun mieleen kuin bumerangi. Mua suoraan sanoen vitutti aivan suunnattomasti. Mitä helvettiä sen päässä oli liikkunut? Ei kukaan heteropoika haluaisi, että toinen pussaisi... Ehkä.
Eniten mä epäilin sitä, mikä pelotti mua kaikista eniten. Musta tuntui, että Juho sai jatkuvasti uusia vihjeitä siitä, että mä olin homo. Äskeisenkin se saattoi vaatia puhtaasti saadakseen lisää johtolankoja. Salapoliisiksi mä en edelleenkään Juhoa uskonut, mutta nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun mä olin ollut pulassa mun ihastuksen kanssa.
Edellisellä kyläilykerralla, kun Juho oli ollut vaihteeksi mun luona, mä nolostuin pahemman kerran. Juho oli juuri tullut suihkusta, ja mä olin menossa sinne, kun Juho yhtäkkiä tiputti pyyhkeensä. Sitä nostaessaan se tuli paljastaneeksi mulle vartaloaan kaikessa täydellisyydessään. Mulla alkoi aivan käsittämätön seisokki, ja totta kai sillä samaisella hetkellä Juho katsahti muhun päin.
Näin jälkeenpäin sitä tapahtumaa oli epämukavaa muistella, enkä mä halunnut enää koskaan joutua samankaltaiseen tilanteeseen. Jatkossa piti olla paljon varovaisempi, koska se ei vaan voinut toistua. Toisesta kerrasta ei voisi jäädä mitään epäselvyyksiä.
Perjantaina alkavasta leiristä mä en edes tiennyt mitä ajatella. Mä olin katunut päätöstä ilmoittautua mukaan jo siitä lähtien, kun mä olin raapustanut nimeni ilmoittautumislistaan. Juho oli tietenkin tulossa, ja mä olin kuullut, että muutama muukin... Melko - hyvännäköinen kundi... Olisi osallistumassa myös...
Aluksi se oli vaikuttanut loistavalta idealta: painua keskelle korpea reiluksi viikoksi, oleskella, pelailla, miettiä syntyjä syviä ja kaikkea muuta sentapaista. Ilmoittautuessani mä olin kuitenkin saanut ''tietää'', että leirille osallistui lähinnä tyttöjä! Jälkeenpäin asiaan tuli korjaus, nimittäin kahdestakymmenestä nuoresta poikia oli kaksitoista mut mukaan luettuna. Ei mun tarkoitus ollut mennä etsimään poikaystävää tai mitään, vaan pitämään hauskaa... No, voihan sitä hauskaa pitää makuuhuoneen puolellakin.- ei nimimerkkiä
jatkoa ehdottomasti!
- ihanaa
Hmm-m lupavaa jatkoa toivoisin enkä varmasti ole ainoa...? Kerrankin jotain uutta tällä palstalla ehdinkin jo huolestua onko tämä jo katoavaa kansanperinnettä kun ei paljoa uusia novelleja tule julki mutta eipä vielä tarvitse vaipua epätoivoon :)
- tykkäänpojista
Joo.. jatkoa vaan ... oli niin ihana.
- Laakerinlehti
Kiitoksia kommenteista. :D
Jatkoa tulee sitten, kun ehdin kirjoittelemaan. Nyt on kuitenkin koeviikko meneillään ja hirveä ruuhka sen takia. Pääsiäisenä on viikon loma, joten mä koetan silloin saada tätä edistettyä. - poika tykkää
hyvä tarina peukut siitä!
tos ois teille jotain mukavaa novelleiden lisäksi!
kiimaisen 20v hoitsu opiskelija pojun mälli boxereita, kiiman hajusia sukkia, uima asuja, saunan alusia. olen hyvä kroppainen kuntosali kolli. myyn luotettavasti ja nopeasti
takuuvarma nautinto
ota yhteys ja kerro mitä haluat
[email protected] - ultramariinitaivas
Mitenkäs tämänkin ilmaisisi... Laakerinlehti on tällä hetkellä Internetin tavoittamattomissa, joten Hänen Korkeutensa pyysi mua ilmoittamaan tän tarinan jatkosta. ;D
Lakris ilmoitti, että hän ei pysty jatkamaan TTLK:ta ennen kesäkuuta, ja näin ollen 2. luvun ilmestyminen valuisi lähemmäs heinäkuuta - kuulemma. Niinpä mua on pyydetty jatkamaan tätä tarinaa sen verran kuin ehtisin. Mulla on itselläni sellainen tunne, etten mä halua pilata hyvää tarinan alkua.
Joten jos yhtään jaksatte odottaa, Lakris ilmestyy tänne uudella osalla vielä joku kaunis päivä. :) Mä voin kyllä kirjoittaa seuraavan osan (Lakris lähetti mulle lyhyen tähtäimen suunnitelmansa, joten pitää muistaa olla spoilaamatta) mutta vain silloin, jos joku niin pyytää. Nimittäin jos tää on täysin musta kiinni, mä jätän tämän saagan ilomielin Laakerinlehden käsiin.- ei nimimerkkiä
miten sitä jaksaa odottaa heinäkuuhun...?
- Laakerinlehti
ei nimimerkkiä kirjoitti:
miten sitä jaksaa odottaa heinäkuuhun...?
Ei tätä todennäköisesti tarvitsekaan odottaa aivan niin kauaa. :D Kyllä mä aion jatkaa tätä heti, kunhan tuo loma tuosta alkaisi. (Eikä tämän kirjoittamisessa mene ikuisuutta, jos vain on aikaa.) Nyt ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia tämän jatkamiseen, joten pahoittelen. :(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska543683- 1662297
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2122009Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1391884Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä3981306- 801215
- 2351135
- 1351104
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari551030- 74980