Tulisilla tunteilla leikkimisen käsikirja ¤1¤

''Mutta kun, Juho... Enhän mä sulle nauranut, vaan-'' Mun epätoivoinen yritys ei mennyt läpi, mikä ei oikeastaan hämmästyttänyt mua laisinkaan.

''Mä voisin tässä välissä muistuttaa sua siitä, että sä olet mulle neljäkymppiä auki. Näin on ollut jo pari viikkoa, ja eräpäivä on tänään. Toimi.'' Mä tuijotin Juhoa hetken aikaa pöllämystyneenä, kunnes mä ravistin päätäni selkiyttääkseni mun ajatukset. Ensin mä luulin, että Juho halusi mun kaivavan neljäkymppiä jostain, mutta sitten mä muistin, että mulla ei ollut puupennin puolikastakaan. Juho tiesi sen, ja 'toiminta' merkitsi jotain - kestämätöntä...

Mä astuin kolme epävarmaa askelta eteenpäin ja nielaisin raskaasti. Hetken ajan mun katse viipyi Juhossa kuin anoen jonkin sortin armahdusta, mutta se komentelija vain katsoi mua odottavasti takaisin. Mä otin viimeisen meitä erottaneen askeleen ja päätin hoitaa homman mahdollisimman nopeasti alta pois. Mä nojauduin aavistuksen verran eteenpäin ja meidän huulet kohtasivat.

Tuntui siltä kuin mä olisin saanut sähköiskun. Jo pelkästä huulien kosketuksesta mä sain ikävän tuntuisia kylmiä väreitä, ja mun jalat vaikuttivat siltä kuin ne pettäisivät hetkenä minä hyvänsä. Osittain pelosta johtuen mä päätin vetäytyä suudelmasta, kunnes yhtäkkiä Juho otti toisella kädellään mua takaraivosta kiinni, enkä mä päässyt pois. Mä säikähdin kuollakseni ja riuhtaisin itseni pois niin rajusti, että melkein horjahdin. Mä tuijotin Juhoa pari sekuntia, jonka aikana mä en yksinkertaisesti tiennyt mitä ajatella. Juho näytti aavistuksen yllättyneeltä mun reaktiosta, mutta mä olisin voinut lyödä mistä tahansa vetoa, että mä olin se enemmän yllättyneempi.

''Saitko nyt mitä halusit?'' mä tiuskaisin. Odottamatta vastausta mä nappasin lippikseni naulakosta ja kiiruhdin ovelle. Mä vilkaisin taakseni vain toivottaakseni näkemiin. Juho teki samoin ja sulki oven.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Metsäpolun karkea pinta hyväili mun paljaita jalkoja samalla, kun mä tein matkaa takaisin kotiin. Mä olin päättänyt nimittäin ottaa sandaalit pois, kun asfaltoitu tienpätkä loppui. Mä tiedän kuulostavani autenttiselta, mutta mikään muu ei ole rentouttavampaa kuin luonnossa kulkeminen ja raittiista ilmasta nauttiminen. Luontolapseksikin ovat mua haukkuneet, mutta niinhän se on aina ollut. Mä viihdyin ala-asteen luontoretkillä, vaikka en muuten koskaan matkailusta pitänytkään.

Huolimatta siitä, kuinka kovasti mä yritin unohtaa Juhon ja keskittyä muihin asioihin, se palasi mun mieleen kuin bumerangi. Mua suoraan sanoen vitutti aivan suunnattomasti. Mitä helvettiä sen päässä oli liikkunut? Ei kukaan heteropoika haluaisi, että toinen pussaisi... Ehkä.

Eniten mä epäilin sitä, mikä pelotti mua kaikista eniten. Musta tuntui, että Juho sai jatkuvasti uusia vihjeitä siitä, että mä olin homo. Äskeisenkin se saattoi vaatia puhtaasti saadakseen lisää johtolankoja. Salapoliisiksi mä en edelleenkään Juhoa uskonut, mutta nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun mä olin ollut pulassa mun ihastuksen kanssa.

Edellisellä kyläilykerralla, kun Juho oli ollut vaihteeksi mun luona, mä nolostuin pahemman kerran. Juho oli juuri tullut suihkusta, ja mä olin menossa sinne, kun Juho yhtäkkiä tiputti pyyhkeensä. Sitä nostaessaan se tuli paljastaneeksi mulle vartaloaan kaikessa täydellisyydessään. Mulla alkoi aivan käsittämätön seisokki, ja totta kai sillä samaisella hetkellä Juho katsahti muhun päin.

Näin jälkeenpäin sitä tapahtumaa oli epämukavaa muistella, enkä mä halunnut enää koskaan joutua samankaltaiseen tilanteeseen. Jatkossa piti olla paljon varovaisempi, koska se ei vaan voinut toistua. Toisesta kerrasta ei voisi jäädä mitään epäselvyyksiä.

Perjantaina alkavasta leiristä mä en edes tiennyt mitä ajatella. Mä olin katunut päätöstä ilmoittautua mukaan jo siitä lähtien, kun mä olin raapustanut nimeni ilmoittautumislistaan. Juho oli tietenkin tulossa, ja mä olin kuullut, että muutama muukin... Melko - hyvännäköinen kundi... Olisi osallistumassa myös...

Aluksi se oli vaikuttanut loistavalta idealta: painua keskelle korpea reiluksi viikoksi, oleskella, pelailla, miettiä syntyjä syviä ja kaikkea muuta sentapaista. Ilmoittautuessani mä olin kuitenkin saanut ''tietää'', että leirille osallistui lähinnä tyttöjä! Jälkeenpäin asiaan tuli korjaus, nimittäin kahdestakymmenestä nuoresta poikia oli kaksitoista mut mukaan luettuna. Ei mun tarkoitus ollut mennä etsimään poikaystävää tai mitään, vaan pitämään hauskaa... No, voihan sitä hauskaa pitää makuuhuoneen puolellakin.

Hmm-m lupavaa jatkoa toivoisin enkä varmasti ole ainoa...? Kerrankin jotain uutta tällä palstalla ehdinkin jo huolestua onko tämä jo katoavaa kansanperinnettä kun ei paljoa uusia novelleja tule julki mutta eipä vielä tarvitse vaipua epätoivoon :)

Joo.. jatkoa vaan ... oli niin ihana.

Kiitoksia kommenteista. :D

Jatkoa tulee sitten, kun ehdin kirjoittelemaan. Nyt on kuitenkin koeviikko meneillään ja hirveä ruuhka sen takia. Pääsiäisenä on viikon loma, joten mä koetan silloin saada tätä edistettyä.

hyvä tarina peukut siitä!
tos ois teille jotain mukavaa novelleiden lisäksi!

kiimaisen 20v hoitsu opiskelija pojun mälli boxereita, kiiman hajusia sukkia, uima asuja, saunan alusia. olen hyvä kroppainen kuntosali kolli. myyn luotettavasti ja nopeasti
takuuvarma nautinto
ota yhteys ja kerro mitä haluat

[email protected]

Mitenkäs tämänkin ilmaisisi... Laakerinlehti on tällä hetkellä Internetin tavoittamattomissa, joten Hänen Korkeutensa pyysi mua ilmoittamaan tän tarinan jatkosta. ;D

Lakris ilmoitti, että hän ei pysty jatkamaan TTLK:ta ennen kesäkuuta, ja näin ollen 2. luvun ilmestyminen valuisi lähemmäs heinäkuuta - kuulemma. Niinpä mua on pyydetty jatkamaan tätä tarinaa sen verran kuin ehtisin. Mulla on itselläni sellainen tunne, etten mä halua pilata hyvää tarinan alkua.

Joten jos yhtään jaksatte odottaa, Lakris ilmestyy tänne uudella osalla vielä joku kaunis päivä. :) Mä voin kyllä kirjoittaa seuraavan osan (Lakris lähetti mulle lyhyen tähtäimen suunnitelmansa, joten pitää muistaa olla spoilaamatta) mutta vain silloin, jos joku niin pyytää. Nimittäin jos tää on täysin musta kiinni, mä jätän tämän saagan ilomielin Laakerinlehden käsiin.