Mä oon sairastanut vakavan masennuksen,oon toipumisen tiellä. Masennus menee ohi. Itsemurha oli kovin likellä mut nyt oon onnellinen etten lähtenyt.
Pakottakaa ittenne ajatteleen jotakin muuta kun tulee hetki,että nyt mä lähden.
Virkatkaa vaikka! Mut kunhan pakotatte ajatukset pois itsemurhasta!
Sieltä kaivon pohjalta pääsee ylös,helvetin vaikea kavuta ylös mutta SE MENEE OHI!
JAKSAKAA!!
Masennus menee ohi
Uskokaapois
35
1982
Vastaukset
- uskokaapois
!
- rikkinäinen
Millon?Asetan itselleni päämääriä,kun sinne selviän sit helpottaa..no ei oo helpottanut pätkäkään,lääkäri jo "uhkaili" osastojaksolla..eli pakko siellä ens kerralla esittää reippaampaa ettei sinne joudu.
- ECTChick
Ei se osastojakso ole mitään pahaa. Olen ollut kaksi kertaa ja se auttoi pahimman yli ja sai levätä.
- uskokaapois
Mä en voi antaa sulle tiettyä päivämäärää vaan mun tarkotus oli jelppiä niitä jotka hautoo itsemurhaa. Että kaikki yrittäs jaksaa kun TÄÄ MENEE OHI! Mä tiedän sen NYT. ja tiedän miten turhaa on sanoo että tää menee ohi,mutkun se on totta!
Toivon,että kaikki jaksaisi ...- Älä puhu paskaa!
Ehkä SINULLA joo. Mutta älä tule tänne puhumaan asioista, joista et näköjään tiedä vittujakaan! Tod.näk. sinulla vain lievä masennus ja vain muutaman vuoden...???
- p1dtk78fdedxx
Meneekö krooninen masennuskin ohi? Sehän on yksilöllistä. Mutta onneksi olkoon jos olet voittanut masennuksen! =)
- !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nimenomaan, onhan täällä sentään joku fiksukin. KROONINEN MASENNUS EI MENE POIS. ALOITTAJA VOI PAINUA HELVETTIIN!!!
- uskokaapois
Voi sua,kirjoitin ;toipumassa ja tarkoitus oli tsempata NIITÄ jotka ei just nyt jaksa...
- trott
Ihana kuulla.että joku toipunut !! Ei sitä kovinkaan usein itse jaksa uskoa tapahtuvan omalla kohdalla,mutta lohdullista kuulla.
Yritetään kaikki edes sillon tällön uskoa noin ... ! ? ! - rikkinäinen
Toivon todella että itsekin jaksasin,sairaalan menemisen koen lopullisena epäonnistumisena,jonka jälkeen en näkisi syitä enää elää. Mutta on tää melkosta suossa rämpistä,koko ajan odottaa et mistä sataa paskaa niskaan..hyvät päivät menee siinä et oottelee et millon tapahtuu jotain negaa.
- uskokaapois
Juuri tuota uskoa ja toivoa paremmasta yritän teille luoda.Kun olin pahassa,todella pahassa kunnossa,itsemurha ja toivottomuus oli niin jokapäivästä! Ei sairaala oo paha,sieltä saa avun pahaan oloon jos kotona ei enää jaksa!
Mutta mä niin toivon että kaikki jaksais...pakottas ajatukset johonkin muuhun kun ei enää kestä...kun voisin puhaltaa kaiken p*s*an pois mutten voi.
Usein mietin,mikä mahtaa olla tarkotus et ihminen joutuu elään moisen helvetin... - Pää kainalossa
Mä olen parantunut myös kroonisesta masennuksesta, joka kesti 20v.
20v. luulin, että lääkäreihin saattoi luottaa kun he sanoivat, ettei masennus johdu kohdallani kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Mutta eipä se sitten ollutkaan niin.
Blogistani voi lukea lisää: www.kilpirauhasblogi.com
Jos siitä vaikka olisi jollekin apua saada itselleenkin apua.
Tsemppiä ihan kaikille, jotka painivat masennuksen kanssa.- pitääperehtyäasiaan
Kiitos linkistä!
- uskokaapois
No hienoa,tosi hienoa,eli kaikissa muodoissa masennus väistyy,taistelua !!
- Älä puhu paskaa!
VOISITKO KERTOA, ETTÄ MILLOIN??? Ei siitä välttämättä parane! Minä olen sairastanut vaikea-asteista masennusta 17 vuotta ja kaikkia hoitomuotoja ja lääkkeitä on kokeiltu! ÄLÄ TULE VÄITTÄMÄÄN; ETTÄ SE MENEE OHI!!! Lääkärini juuri totesi, etten välttämättä koskaan parannu kun on niin monia tekijöitä esim. erittäin vaikea ja traumaattinen lapsuus ja 9 vuoden avioliitto narsistin kanssa, lapsen kuolema ym,ym...
- ...
Ja sairaalahoitoja yli 40...
- vmvmvmvmvmvmmmm
Ihana palsta. Ap yrittää tuoda lohdutusta, että se masennus voi parantua, niin ollaan vittuilemassa, väheksymässä ja tallomassa ap:n kokemukset. Eikö hänen kokemuksensa ole yhtä tärkeä kuin muidenkin? Eikö hänellä ole oikeutta kertoa, että voi olla toivoa? Sanoisin näin. Olkoon teillä kuinka huono olo tahansa, älkää purkako sitä toisiin.
Terkuin: vakavasti masentunut muinoin myös.Hyvähän se on jos aloittajalla on masennus takana. Eikä hän varmaan pahaa tarkoita. Mutta esim. minun, on lähes mahdoton uskoa,että oma 20 vuotta jatkunut lievimmillään keskivaikea,ja vakava masennus ei vaan ohi ole mennyt. Kaikki mahdolliset kemikaalit (lääkkeet) on kokeiltu,ja psykoterapia,ehkä liian lyhyt aika. Joka ainoa aamu, se alkaa, kielteisten ajatusten helvetti,ja synkkä olotila. Eikä yhtään auta, kun on lisänä 4 muuta diagnosoitua sairautta. Liikkumaan pääsen erittäin kovien,10v jatkuneiden hermosärkyjen kanssa jopa 20metriä. Ja huonompaan on menossa.
- vmmvmmvmmvvmmvmvmmmm
opel12 kirjoitti:
Hyvähän se on jos aloittajalla on masennus takana. Eikä hän varmaan pahaa tarkoita. Mutta esim. minun, on lähes mahdoton uskoa,että oma 20 vuotta jatkunut lievimmillään keskivaikea,ja vakava masennus ei vaan ohi ole mennyt. Kaikki mahdolliset kemikaalit (lääkkeet) on kokeiltu,ja psykoterapia,ehkä liian lyhyt aika. Joka ainoa aamu, se alkaa, kielteisten ajatusten helvetti,ja synkkä olotila. Eikä yhtään auta, kun on lisänä 4 muuta diagnosoitua sairautta. Liikkumaan pääsen erittäin kovien,10v jatkuneiden hermosärkyjen kanssa jopa 20metriä. Ja huonompaan on menossa.
On. Se on hyvä. Ja siinä surkeassa tilanteessa ollessa se toivo saattaa olla jollekin todellista lohtua ja voimaa tuova asia. "Tästä voi ehkä selvitä, niitä selviytymistarinoita on" Koska niitä on, selviytymistarinoita siis. Niiden arvoa ei pitäisi väheksyä tai viedä aktiivisesti pois.
Sinun tilanteesi kuulostaa rankalle. Etenkin jatkuva krooninen hermosärky päälle tekee tilanteestasi vielä vaikeamman. Toivon sinulle kuitenkin parempia jaksoja, masennus- ja kipuvapaata tulevaisuutta. En usko, että ap:n tai kenenkään tarkoitus on tulla hieromaan sinua naamaan tällä viestillä ja käskeä parantumaan. Masennus on kumma seuralainen ja jokaisen kohdalla erilainen. - ECTChick
opel12 kirjoitti:
Hyvähän se on jos aloittajalla on masennus takana. Eikä hän varmaan pahaa tarkoita. Mutta esim. minun, on lähes mahdoton uskoa,että oma 20 vuotta jatkunut lievimmillään keskivaikea,ja vakava masennus ei vaan ohi ole mennyt. Kaikki mahdolliset kemikaalit (lääkkeet) on kokeiltu,ja psykoterapia,ehkä liian lyhyt aika. Joka ainoa aamu, se alkaa, kielteisten ajatusten helvetti,ja synkkä olotila. Eikä yhtään auta, kun on lisänä 4 muuta diagnosoitua sairautta. Liikkumaan pääsen erittäin kovien,10v jatkuneiden hermosärkyjen kanssa jopa 20metriä. Ja huonompaan on menossa.
Oletko kokeillut sähköhoitoa? Siitä minä ainakin sain avun vakavaan masennukseen.
- uskokaapois
No niin ,mitäpä sitä paskaa jauhamaan...
Mulla vakava masennus,invalidisoiva paniikkihäiriö,psykoosia,vaikea traumaattinen lapsuus jossa väkivaltaa,hyväksikäyttöä...lista on pitkä,pelkkää paskaa!
Kaikesta paskasta huolimatta olen yrittänyt jaksaa ja valaa toivoa muihinkin mutta en jauha paskaa enää! Itsemurha siis ainut ratkaisu?- Elma
Itsemurha ei ole ratkaisu, eikä kenenkään pidä sellaiseen ryhtyä, vaikka olisi vaikeaa.
Ei kannata masentua, jos tällä palstalla saa negatiivista palautetta. Itsekin olen joskus yllättynyt, miten negatiivista palautetta olen saanut, vaikka en ole mitään pahaa mielestäni tarkoittanut kirjoituksillani.
Voimia! Ei kannata menettää toivoa!
Muistakaa elämän pienet hyvät asiat!
- uskokaapois
Totta :) Sitä juuri olen kertonut,että itsemurhaa ei kannata tehdä koska masennus väistyy,aikanaan. En tuota itsekkään uskonut pahimmillani mutta nyt,toipilaana,uskon! Jaksakaa!
Ei saa jäädä paikoilleen vaan pitää pakottaa ajatukset johonkin muuhun. - 5433333534
Surullista lukea, miten ihmiset täällä ovat niin vihaisia ja ainoat keinot mitä he ovat yrittäneet masennuksen kanssa ovat lääkkeet.
Syökää enemmän hedelmiä. Ihan oikeasti, ihmisen aivot tarvitsee hedelmiä. Kokeilkaa syödä 1 banaani, 1 omena, 1 appelsiini ja 200g ananasta päivässä.
Huomaatte eron noin kuukauden kuluttua.
Tälläkin palstalla on varmasti karppaajia. Karppaus edesauttaa masennuksen pahentamista. - Voimia jatkossakin
Kiva että rohkaiset ja kannusta toisia viestilläsi.
- uskokaapois
Täällä on niin paljon luettavissa ihmisten tuska...itsemurhaa hautovia...itsekkin tuota haudoin aikani,onneksi jaksoin ja nyt toivon että kaikki jaksaisi!
Masennus menee aikanaan ohi,vaikeakin...itselläni myös vaikea paniikkihäiriö joka ei ohi mene mutta sen kanssa pitäis oppia elämään...nyt opettelen tätä :) - hyvät jatkot
Panikkiin on hyviä lääkkeitä ja lasuuajan traumoista ne monesti johuvat. Terapaia auttaisi.
- parastatoivoen
Minulla on läheinen, joka sairastui masennukseen, putosi burnoutiin, yritti tosissaan itsemurhaa (läheinen ehti hälyttää apua ja selvisi), oli pitkiä aikoja suljetulla moneen otteeseen, sai useita fyysisiä sairauksia ja tämä kaikki kesti ainakin parikymmentä vuotta, ja siitä hän oli vakavan masennuksen kourissa noin kymmenisen vuotta. Lapsuus meni lastenkodissa ja sijaiskodissa.
Tänä päivänä hän, nyt jo eläkeikäinen, on paljon paremmassa kunnossa mieleltään ja nauttii elämästä. Fyysiset sairaudet vievät edelleen usein petin pohjalle jopa päiviksi, silloin hänen mielikin on altis romahtamaan, mutta sieltä hän vain aina nousee. Eli pitkäaikainen vakava masennus on selvästikin voitettu. Se antaa toivoa toivoa ainakin minulle, että huonostakin jamasta saattaa selvitä.
Kun on pimeää, eikä tiedä missä suunnassa valo on, on vaikea suunnistaa valoa kohden ja edes uskoa, että sitä saattaisi olla jossain. Selviytymistarinat antavat uskoa, että valon voi joskus löytää. Niin kauan kuin uskoo selviytymiseen, on parempi mahdollisuus myös selviytyä. Jos uskon menettää, parantuminen on vaikeampaa, se on todistettu tieteellisissä tutkimuksissakin. - Latvainvalidi
Kuinkahan vakavaa mahtoi olla?
Jos lähtee "positiivisesti" ajattelemalla, niin ei vaikuta kovin vakavalta..
Itsemurhaan päädytään usein muista syistä kuin masennuksesta, juuri yksi eläkeläismies Kreikassa poltti itsenä hengilltä kun talous romahti.
Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä myös masentuneilla, mutta vain ajatukset ja fantasiat, siinä on vissi ero.
Joo, olen itsekin yrittänyt itsaria, mutta en masennuksen vuoksi vaan täydellisen oikean umpikujan vuoksi. - kroonikko
Masennuksesta voi parantua ja siihen voi sairastua uudestaan. Tarpeeksi monta kertaa kun vakava masennus uusiutuu niin alkaa siinä jo vähän usko parantumisesta heiketä.
Joku mainitsi ruokavaliosta tuolla jotain. On sekin totta, että sillä on merkitystä. Pitäisi vaan ensin löytää se ruokahalu jostain. Alipaino ainakin vaikuttaa mielialaan.
Masennus on helvetillinen tauti. Itsensä pakottaminen kivojen asioiden pariin ja positiivisiin ajatuksiin ei valitettavasti aina onnistu. Negatiivisten ajatusten kehästä poispääseminen on välillä aivan järjettömän hankalaa ja turhauttavaakin.
Tänään vaan on taas sellainen päivä, aivan kuin katselisin omaa elämääni sivusta. Mua taitaa ahdistaa aika saatanasti. Pakkohan tämän on ohi mennä, aion kuitenkin nauttia elämästä vielä joskus.
Olen toipilas, otan pieniä askelia eteenpäin ja välillä palaan takaisin ja sama uudestaan. Edistymistä tapahtuu, mutta niin kovin pienistä asioista voi koko elämästä lähteä maku ja pohja. Periksi en aio antaa. Itkettää ja vituttaa. Anteeksi.- depressiivi
"Tarpeeksi monta kertaa kun vakava masennus uusiutuu niin alkaa siinä jo vähän usko parantumisesta heiketä. "
Oman kokemukseni ja netistä lukemani perusteella vakavaa masennusta on monenlaista.... Toki kaikkia meitä täällä yhdistää diagnoosilappu, jossa lukee VAKAVA/SYVÄ masennus, johon kuuluu tietyt lääketieteellisesti määritellyt oireet. Siihen kai ne yhtäläisyydet sitten valitettavavasti loppuvatkin, mikä kuumentaa keskusteluja aika-ajoin, luulisin.
Parantumisen mahdollisuudet taitavat riippua niin paljon onnekkaista sattumista, kuten esim. mitä päätyy opiskelemaan, kehen tutustuu, tuleeko menneeksi oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, minkä elämänkatsomuksen on omaksunut, ketä on teininä tuntenut jne jne. Nämä kaikki vaikuttavat 30 ikävuoteen asti oli sitä hoitoa tai ei.
"Masennus on helvetillinen tauti. Itsensä pakottaminen kivojen asioiden pariin ja positiivisiin ajatuksiin ei valitettavasti aina onnistu. Negatiivisten ajatusten kehästä poispääseminen on välillä aivan järjettömän hankalaa ja turhauttavaakin."
Tämä on aivan totta. Itse kävin pitkään psykoanalyyttisessa terapiassa. Viiden vuoden jälkeen terapeutti huokaisi ja totesi sairauden olevan todella pahaa laatua. Siitä eteenpäinkin olen kitkutellut vuosikymmenen jo pian....
Minustakin on sanonuttu satoja kertoja myönteisiä asioita, mutta jostakin syystä sitä aina päätyy näkemään itsensä negatiivisesti.
Kai voisi sanoa, että sairauteen kuuluu automaattinen itsensä tuhoaminen tavalla tai toisella.
Ainahan kuulee juhlapuheita, kuinka nuorella on elämä edessään ja kaikki mahdollisuudet käsissään. Sitä minullekin toitotettiin koneiston toimesta. No, toisilla on enemmän terveyttä kuin toisilla.
Lisämausteensa kuvioon tuo se, että perhepiiri sattuu koostumaan lääketieteen ja psykologian ammattilaisista, jolloin on hyvin vaikeaa tietää, milloin ns. hoidot ovat rehellistä toimintaa ja milloin jotakin h€lvetin aivopesua. Kun perhepiiri/suku sekaantuu lääkitykseen ja hoitoihin teinistä lähtien, on soppa valmis. Tästä henkilökohtaisesta syystä näen aina punaista, kun joku esiintyy suomi24:ssä "ammattilaisena" tai tarjoaa omia diagnoosejaan.
Viimeinen kappale ei enää liity aiheeseen paljonkaan... - depressiivi
"Tänään vaan on taas sellainen päivä, aivan kuin katselisin omaa elämääni sivusta. Mua taitaa ahdistaa aika saatanasti."
Tervetuloa kerhoon.
"Pakkohan tämän on ohi mennä, aion kuitenkin nauttia elämästä vielä joskus."
No, viimeiset 20 vuotta on ollut sellainen tunne, että elämä on ohi.
Kevättä saatan piristää kokeilemalla tukevampaa lääkitystä.
Ainoa tapa minkä olen keksinyt nauttia elämästä, on haaveilu. On niitä muitakin, mutta ne ovat sellaisia lyhytaikaisia harrastuksia/kiinnostuksia.
"Olen toipilas, otan pieniä askelia eteenpäin ja välillä palaan takaisin ja sama uudestaan. Edistymistä tapahtuu, mutta niin kovin pienistä asioista voi koko elämästä lähteä maku ja pohja. Periksi en aio antaa. Itkettää ja ********. Anteeksi."
Eipä tässä elämässä taida muuta tarkoitusta olla kuin että jaksaa elää.
Mutta sen olen lopultakin oivaltanut, ettei ihmisiä tuolla kaduilla ja metsissä kannata vihata. Muutenkin... jos joku paranee masennuksesta kuten aloittaja, ei se ole minulta pois. Tästä edistysaskeleesta nostan itselleni hattua kyllä!
Toki tällainen keski-ikää lähestyvä pitkäaikaistyötön saattaa olla monille iljetyksen aihe, mutta olen väkisin vääntänyt alemman korkeakoulututkinnon ja joskus ollut pari vuotta töissä. Siinäpä oli meikäläisen "saavutukset".
Se on muuten aika hassua, että tietty työttömyysprosentti taitaa olla suunnitelun tulos. Liian suuri palkkatyössä (edes osa-aikaisessa) käyvien osuus aiheuttaisi inflaation. Niinpä hiukankin puutteelliset ihmiset pidetään tarkoituksella työmarkkinoiden ulkopuolella:
http://takkirauta.blogspot.com/2010/11/tempputyollistaminen-ja_6430.html
Nyt poikkesin jo aiheesta mutta menköön pääsiäisen piikkiin tms. Mutta kyllähän miessukupuoli ja masennus johtaa hyvin todennäköisesti syrjäytymiseen, kun myöhästyy "kilpailusta".
Naisten seurassa en ole koskaan pystynyt olemaan. Ehkä pitää yrittää löytää naisystäväksi jokin vastaava ongelmatapaus. Vinkkejä tähän? Itse en ole alkoholisti mutta kaikki muut sosiaaliset ongelmat löytyvät. - kroonikko
depressiivi kirjoitti:
"Tänään vaan on taas sellainen päivä, aivan kuin katselisin omaa elämääni sivusta. Mua taitaa ahdistaa aika saatanasti."
Tervetuloa kerhoon.
"Pakkohan tämän on ohi mennä, aion kuitenkin nauttia elämästä vielä joskus."
No, viimeiset 20 vuotta on ollut sellainen tunne, että elämä on ohi.
Kevättä saatan piristää kokeilemalla tukevampaa lääkitystä.
Ainoa tapa minkä olen keksinyt nauttia elämästä, on haaveilu. On niitä muitakin, mutta ne ovat sellaisia lyhytaikaisia harrastuksia/kiinnostuksia.
"Olen toipilas, otan pieniä askelia eteenpäin ja välillä palaan takaisin ja sama uudestaan. Edistymistä tapahtuu, mutta niin kovin pienistä asioista voi koko elämästä lähteä maku ja pohja. Periksi en aio antaa. Itkettää ja ********. Anteeksi."
Eipä tässä elämässä taida muuta tarkoitusta olla kuin että jaksaa elää.
Mutta sen olen lopultakin oivaltanut, ettei ihmisiä tuolla kaduilla ja metsissä kannata vihata. Muutenkin... jos joku paranee masennuksesta kuten aloittaja, ei se ole minulta pois. Tästä edistysaskeleesta nostan itselleni hattua kyllä!
Toki tällainen keski-ikää lähestyvä pitkäaikaistyötön saattaa olla monille iljetyksen aihe, mutta olen väkisin vääntänyt alemman korkeakoulututkinnon ja joskus ollut pari vuotta töissä. Siinäpä oli meikäläisen "saavutukset".
Se on muuten aika hassua, että tietty työttömyysprosentti taitaa olla suunnitelun tulos. Liian suuri palkkatyössä (edes osa-aikaisessa) käyvien osuus aiheuttaisi inflaation. Niinpä hiukankin puutteelliset ihmiset pidetään tarkoituksella työmarkkinoiden ulkopuolella:
http://takkirauta.blogspot.com/2010/11/tempputyollistaminen-ja_6430.html
Nyt poikkesin jo aiheesta mutta menköön pääsiäisen piikkiin tms. Mutta kyllähän miessukupuoli ja masennus johtaa hyvin todennäköisesti syrjäytymiseen, kun myöhästyy "kilpailusta".
Naisten seurassa en ole koskaan pystynyt olemaan. Ehkä pitää yrittää löytää naisystäväksi jokin vastaava ongelmatapaus. Vinkkejä tähän? Itse en ole alkoholisti mutta kaikki muut sosiaaliset ongelmat löytyvät."No, viimeiset 20 vuotta on ollut sellainen tunne, että elämä on ohi.
Kevättä saatan piristää kokeilemalla tukevampaa lääkitystä. "
Mä olen vain yrittänyt selviytyä ja pysyä hengissä. Lääkityksiä on vaihdeltu ja nyt aika pienellä lääkityksellä olen. Eipä tuosta taida ainakaan haittaa olla, mutta en niitä hyötyjäkään hirveästi havaitse.
Olen kokenut liian monta kertaa myös työuupumuksen ja osittain siksi, että olen halunnut olla ns. terve ihminen ja tehdä työtä. Nyt vasta ruvennut hyväksymään sen asian, ettei minusta työntekoon ole eikä se tee minusta kuitenkaan yhtään huonompaa ihmistä. Työnteko meinasi viedä henkeni, enkä masennukseltani nähnyt/ymmärtänyt miten huonoksi fyysinenkin kuntoni oli mennyt.
Ihmissuhteet ovat vaikeita minulle. On kyseessä parisuhde tai kaverisuhde. Ihan sama. Silloin kun ahdistaa, masentaa, en halua nähdä ketään. Vanhemmiten olen tuollaiseksi muuttunut. Jotenkin olen ajatellut, etten halua olla riesana kenellekään ja parempi pysyä pois ihmisten ilmoilta silloin kuin vointi on erityisen huono. Ei mitään hajua onko tuossa mitään järkeä. No, tänään olen käynyt kyläilemässä, vaikka ahdisti, mutta ei ahdistanut niin paljon kuin eilen. Huomenna uusi päivä.
- ek3890
"Sieltä kaivon pohjalta pääsee ylös,helvetin vaikea kavuta ylös mutta SE MENEE OHI!"
Välillä tuntuukin, että on päässyt "kaivon pohjalta" ylös, mutta sitten AINA kuitenkin putoan takaisin alas. Ja joka kerta se harmittaa enemmän ja enemmän. Eikö tämä menekään ikinä ohi? Halu kavuta ylös on mennyttä aiempien pettymysten takia. Ja jos ei edes yritä... Niin... Mutta en vain jaksa enää. - uskokaapois
Joo,onhan tää tosi rankkaa...putosin itsekkin taas ja ajauduin epätoivoiseen tekoon,pääsin juuri sairaalasta. Vaikea jaksaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h573585- 413396
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062791Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv462536Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151619- 321493
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p201338Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061307- 1801241