En pysty edes katkomaan välejä, uskomaton isäni...

lostInTranslation

Se oli sitten taas pääsiäinen, ja onneksi nyt ohi.
Kävin pitkästä aikaa kotonani, siis isäni ja hänen vaimonsa luona.
Kestin noin vuorokauden hampaita kiristellen.

En tiedä millä otsikolla isääni pitäisi nimittää, enkä niin välitäkään. Tahtoisin vain keksiä keinon, jolla tulisin edes välttävästi toimeen hänen kanssaan.

Isäni on 71-vuotias, elämässään (työläistaustaisen maanviljelijä)perheensä menestynein yksilö. Arvonimiä riittää, samoin sosiaalisia verkostoja.
Äitini ja isäni erosivat jo toistakymmentä vuotta sitten, eikä ihme. Äitinikään ei ole ihan normaali, hän oli ja on vetäytyvä, arka, yliherkkä ja lopulta alkoholiin turvautunut, avioliittossaan marttyyriksi joutunut ja katkeroitunut ihminen.
Isäni vetosi erotilanteessa siihen, että äitini joi. Äitin syytti isääni dominoivaksi ja Hitleriksi ym. ja jaksaa jauhaa asiaa vieläkin. Isä on mennyt eteenpäin elämässään -toki varakkaalle miehelle löytyi vaimo helposti.

Pointti on se, että vaikka lähestyn jo neljääkymmentä ikävuotta itse, tunnen olevani isäni talutusnuorassa ja marionetti. Hän haluaa vaikuttaa jokaiseen valintaani elämässä, vaikka väkisin. Asunnostani hän maksoi puolet, autostani myös. Toki taloudellinen apu on viime vuosina ollut tarpeen, mutta samalla
isä tavallaan saa "omistusoikeuden" minuun. Ei hän ole takaisinmaksua vaatinut, mutta katsoo olevansa oikeutettu puuttumaan aivan kaikkeen.

Alan olemaan ihan loppu. Kun menin taas kotiin, isäni oikein puhisi energiaa, ollen toki iloinen siitä että jälleennäimme, mutta samalla alkoi uskomaton aivopesu, mielipidetulva ja provosoiva haastaminen. Tv-kanavakin, jota katsoin, oli roskaa ja taannuttavaa pintaviihdettä, jota eivät seuraa kuin sivistymättömät moukat. Hiihtotyyliäni hän arvosteli ja neuvoi, vaikka olen laspuudesta asti ollut todella hyvä ko. lajissa. Hän määräili, dominoi, manipuloi keskustelua koko ajan jne. Kun väitin (ja väitän aina hänelle) vastaan, hän hermostui. Kysyin, millä natsoilla hän kuvittelee voivansa arvostella kaikkia ja kaikkea. Kuulema elämänkokemuksella ja plaa plaa plaa. Vaimonsa vain istui vieressä nyökytellen, diplomaarttisen hiljaa- lienee oppinut myötäilemään ajan saatossa.

Minä provosoidun yhä uudelleen isäni jutuista. Ja kun hermostun, hän saa aiheen hyssytellä minua ja naureskella, että olen hermoheikko ja aggressiivinen tmv. Ja siitä kiukustun yhä enemmän. Isä ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, siis henkisesti, hän ei osaa. Sota-aikana syntyneenä isoon perheeseen hän ei vain osaa puhua tunteista. Olen perinyt äidiltäni herkkyyttä, ja mielestäni olen sosiaalisesti suht. lahjakas, empaattinen ja intuitiivinen. Isäni mielestä se on vain yliherkkyyttä ja kovuuden puutetta, "ja tuloksen näet äidissäsi".

Kerroin isälleni myös miehestä, jonka olen hiljattain tavannut. En ole raahannut poikaystäviä kotiini koskaan, ellei suhde ole jo suht. vakavalla pohjalla, ja olen ollut pitkään sinkkuna ennen tätä hetkeä. Tapaamani mies todella tuntuu hyvältä, ja olen melko ihastunut. Kun kerroin varovasti siitä, että olen iloinen ja onnellinen, koska olen treffanut mielenkiintoisen ihmisen, isäni tokaisi ainoastaan" Mikä hänen koulutustasonsa on?" Ja taas meni hermot.
Kysyin isältäni, että mikäs sinun. Totesin, että enpä kuule edes tiedä, mikä on miehen oppiarvo, enkä siitä välitä, koska en etsi miestä perheelleni vaan sopivaa itselleni. Seurasi isäni halveksuva tuhahdus.
Hän kuulema "on vain huolissaan tyttärestään". Kysyin, miksi, koska minä elän omaa elämääni ja hän omaasnsa. Seurasi paasausta siitä, että elämässä on syytä tehdä oikeita valintoja ja etsiä kaltaistaan seuraa. (Minä olen korkeakoulutettu.). Sanoin, että minua loukkaa tällainen ylemmyydentuntoinen arvostelu ja arvottaminen, ja osaan kyllä aikuisena ihmisenä tehdä omat päätökseni, ja teen ne oman tuntemukseni perusteella, en kenkään vaatiman cv:n mukaan.

Tällaisia tilanteita olisi mainita vaikka kuinka monia. Minä olen aivan onneton. En voi, enkä halukaan, katkoa välejäni kokonaan isääni, mutta miten tuollaisen ihmisen kanssa voi toimia? Hän arvostelee, ylentää itseään, pitää itseään sivistyneenä ja perheen ehdottomana auktoriteettina, ja vastalauseita ei kuunnella. Olen yrittänyt puhua järkeä, puhua siitä, miten fiksu ihminen ei arvostele koko ajan muita ja alenna heitä, tuloksetta. Hän osaa kääntää kaiken niin, että vastapuoli tuntee olevansa tyhmä ja arvoton.

Hän välitttää toki minusta ja tahtoo hyvää, mutta sotkee asioita, manipuloi ja hallitsee kuin tyranni. Minä olen perheestämme ainoa, joka pistää kampoihin, myös samantyyliselle veljelleni -ja tuloksena on se, että minua pidetään jääräpäänä, riidanhaastajana ja kritiikkiherkkänä. Olen vain niin kyllästynyt jatkuvaan piinaan, stressaavaan ja kireään ilmapiiriin ja tunnekylmään väittelykulttuuriin kotonani.

Apua :/

5

336

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Giiusta

      Et voi muuttaa isääsi, vaikka miten toivoisit. On hyvin mahdollista, ettei isäsi koskaan kykene vastavuoroiseen ja tasa-arvoiseen suhteeseen kanssasi, ja melkeimpä ainoa ratkaisu, jonka isäsi suhteen kannattaa tehdä - on ottaa sitä etäisyyttä. Tuollaisen ihmisen kanssa toimitaan siten, ettei sellaiselle kerrota mitään henkilökohtaista, taikka mitään, millä on itselle arvoa. Kuhan hymistellään säästä, jotain tyhjänpäiväisyyksiä päivän sattumiksista ja antaa juttujen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Paljonhan se vaatii, jos on hiemankin omaa kanttia siunaantunut. Itse en esimerksi ole moiseen olmimaisuuteen kyennyt, ja tästä syystä suhteeni vanhempiini on enemmän ja vähemmän katkolla. Ehkä sinun kannattaa listata, että mitä hyvää saat suhteestasi isääsi, ja minkä hinnan joudut maksamaan siitä, että olet jonkinlaisessa suhteessa isääsi. Ole rehellinen itsellesi, ja unohda ne kiltin lapsen ajatusmallit. Jos isäsi kerran on niin fantastinen, kuin antaa olettaa, niin eiköhän hänelle niitä selkääntaputteliijoita riitä. Voit vapaasti ottaa lomaa isäsi loisteesta ja keskittyä oman hyvinvointisi vaalintaan. Eiköhän se ole aika selkeää, että isäsi hyväksynnän saaminen on lähes mahdoton urakka, joten sen perässä juokseminen on vain ajan hukkaa.

    • Lainaan tähän hyväksi kokemaani kysymystä: "Mitä neuvoisit jonkun muun tekevän sinun asemassasi?."
      Usein muita neuvoo käyttäytymään eri lailla kuin mitä itse tekee. - Tästä on hyvä käytännön esimerkki: mieket kuulemma suosittavat vaimolle kakkosautoksi ihan eri autoa kuin itsellä on, vaimon autossa tärkeitä ovat todellisuudessa tärkeät ominaisuudet. ;o)

    • j k

      ninkö

    • 15+1

      Isäsi on narsisti. Sellaisen kanssa ei tule toimeen.

    • oppeliini2

      Isääsi sinä et voi muuttaa mutta omaa asennettasi kylläkin.

      Jutellessasi hänen kanssaan vain myontele, myontele, myontele ja vastaa kaikkeen, "niin, hmmm, aivan niin, ihanko totta, todellako, kamalaa, miten noin voi tapahtua jne jne..."

      Anna hänen puhetulvansa mennä yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Katso vain ettei mitään siitä jää muistiisi.On täydellisen yhdentekevää sinulle mitä hän ajattelee/sanoo, sinä toimit niinkuin itse parhaaksi näet.

      Varmista ja muistuta itseäsi seuraavan kerran tavatessanne että et kerro hänelle mitään kovin yksityistä (poikaystävistä, tyohon liittyvää, matkasuunnitelmistasi, tulevaisuuden suunnitelmiasi yms. ). Hän ei tee sinun tiedoillasi yhtään mitään joten säästä hänet niiltä.

      Juttele maanviljelyksestä, kanirutosta, globaali ilmanmuutoksesta, Kirgisian paimenista, kohonneista eläirehun hinnoista... ts asioista jotka liittyvät häneen mutta ei millään tavalla sinuun.

      Tärkeintä on että vain pidät jotain ääntä hänen kanssaan, nautit vaaditun pullakahvin hänen kodissaan ja tunnet tehneesi sen vuotuisen velvollisuutesi saamatta pahaa mieltä.

      Ja kumpikin jatkaa elämäänsä omalla tavallaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      127
      1974
    2. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      100
      1720
    3. Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä

      Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy
      Maailman menoa
      57
      1360
    4. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      77
      1334
    5. Multa sulle

      Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M
      Ikävä
      31
      1028
    6. Nainen, olen tutkinut sinua paljon

      Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm
      Ikävä
      51
      933
    7. Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?

      Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s
      Ikävä
      47
      926
    8. Onko sulla empatiakykyä?

      Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet
      Ikävä
      44
      882
    9. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      109
      863
    10. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      73
      856
    Aihe