tietääkö kukaan

Hei!
Joo, googlellahan se selviää, mutta voinhan minä sen kertoakin :) Nartun säkäkorkeus on 40-47 cm ja uroksen 43-50 cm ja paino on noin 15kg, heiluu sen molemmin puolin.
Lisää tietoa rodusta löytyy Suomen Schapendoes Ry:n sivuilta

jinni kirjoitti:

Hei!
Joo, googlellahan se selviää, mutta voinhan minä sen kertoakin :) Nartun säkäkorkeus on 40-47 cm ja uroksen 43-50 cm ja paino on noin 15kg, heiluu sen molemmin puolin.
Lisää tietoa rodusta löytyy Suomen Schapendoes Ry:n sivuilta

Lue lisää

Kyllä minä tiedän virallisen määritelmän ja olen käynyt rotuyhdistyksen sivuillakin mutta kysyin mikä yleisesti?
Eli tarkoitin keskimäärin. Itse hakisin pienemmän kokoisia eli sinne 40cm meneviä ..
10sentin säkäkorkeus vaihtelu on jo paljon. Variaatiota lienee paljon?
Shelteissä olen huomannut saman koko vaihtelee melkoisesti.

Myös rotumääritelmän mukainen turkki schapella on 7cm mutta totuus on että vaihtelee hurjasti ja jotkut näyttää jopa partacollieilta 20cm turkissa. Samoin rotumääritelmä schapella sanoo että etutukka nousee silmiltä ei kyllä nouse..mielipiteitä. :)

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Kyllä minä tiedän virallisen määritelmän ja olen käynyt rotuyhdistyksen sivuillakin mutta kysyin mikä yleisesti?
Eli tarkoitin keskimäärin. Itse hakisin pienemmän kokoisia eli sinne 40cm meneviä ..
10sentin säkäkorkeus vaihtelu on jo paljon. Variaatiota lienee paljon?
Shelteissä olen huomannut saman koko vaihtelee melkoisesti.

Myös rotumääritelmän mukainen turkki schapella on 7cm mutta totuus on että vaihtelee hurjasti ja jotkut näyttää jopa partacollieilta 20cm turkissa. Samoin rotumääritelmä schapella sanoo että etutukka nousee silmiltä ei kyllä nouse..mielipiteitä. :)

Lue lisää

Nykyään nartut alkaa olla lähemmäs tota 40. Ainakin mitä minä olen nähnyt ja kuullut. Meillä siis noin 15 vuotta ollu schappeja ja ollaan oltu aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa. Turkki on joo lähes kaikilla jo paljon pidempää, mutta toi rotumääritelmähän on tehty ties minä vuonna ja sillon turkki oli sen noin 7 cm. Johtuu osittain siitä että ruoka on nykyään parempaa mikä mahdollistaa turkin kasvun, mutta mun mielestä johtuu myös jalostuksestakin. Hmm, kyllä meillä schapeilla on silmillä olevat karvat "irti" päästä. Mutta onhan niitäkin joilla ei niin ole. Mutta minä kyllä varmaan keskittyisin silti jalostuksessa enemmän luonteeseen, vaikka onhan se rotumääritelmän mukainen ulkonäkökin tärkeä, niin luonne on silti minusta tärkeämpi kuin ulkonäkö. Huom! Minun mielipiteeni. Schapen luonne on nykyisin jotain ihan muuta kuin pitäisi. Nykyään tapaa harmittavan useib schappeja, jotka on luonteeltaan huonoja, eivät siis vastaa rotumääritelmää.

jinni kirjoitti:

Nykyään nartut alkaa olla lähemmäs tota 40. Ainakin mitä minä olen nähnyt ja kuullut. Meillä siis noin 15 vuotta ollu schappeja ja ollaan oltu aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa. Turkki on joo lähes kaikilla jo paljon pidempää, mutta toi rotumääritelmähän on tehty ties minä vuonna ja sillon turkki oli sen noin 7 cm. Johtuu osittain siitä että ruoka on nykyään parempaa mikä mahdollistaa turkin kasvun, mutta mun mielestä johtuu myös jalostuksestakin. Hmm, kyllä meillä schapeilla on silmillä olevat karvat "irti" päästä. Mutta onhan niitäkin joilla ei niin ole. Mutta minä kyllä varmaan keskittyisin silti jalostuksessa enemmän luonteeseen, vaikka onhan se rotumääritelmän mukainen ulkonäkökin tärkeä, niin luonne on silti minusta tärkeämpi kuin ulkonäkö. Huom! Minun mielipiteeni. Schapen luonne on nykyisin jotain ihan muuta kuin pitäisi. Nykyään tapaa harmittavan useib schappeja, jotka on luonteeltaan huonoja, eivät siis vastaa rotumääritelmää.

Lue lisää

Mukavaa että tulee kunnon vastausta. :)

Luonne on se syy miksi harkitsen ensisijaisesti schapea mutta ulkonäkökin on asia jota olen pohtinut(pidän käyttökelpoisesta turkista ja liian pitkä on hankala metsällä ja siksi olisin toivonut että rotumääritelmä kannustaisi lyhyempään turkkiin ettei kohta ole kuin tiibetinterrieri tms katselin hollanninkin sivuilta ja sama juttu) mutta se siitä eli kertoisitko vielä luonteesta tarkemmin miten on muuttunut ja mistä mihin?

Schapen luonteesta en tiedä oikein mitään muuta kuin oletan että paimenkoirana on hyväkoulutteinen ja miellyttämishaluinen, kovin vahtiva ei liene eikä kovinkaan pidättyväinen , korjaa vain jos on syytä. :)

Itse panostaisin siihen että koira olisi hyvähermoinen vahva stressinsietokyky ja erittäin miellyttämishaluinen (tokoa aatellen).. tämä rotu on minulle uusi tuttavuus ja siksi olisi kiva tietää tarkemmin ja mieluiten kriittisestikin :)
Paimenkoiraa minulla ei ole ollut aiemmin. Eikä ns.helppokoulutteista.

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Mukavaa että tulee kunnon vastausta. :)

Luonne on se syy miksi harkitsen ensisijaisesti schapea mutta ulkonäkökin on asia jota olen pohtinut(pidän käyttökelpoisesta turkista ja liian pitkä on hankala metsällä ja siksi olisin toivonut että rotumääritelmä kannustaisi lyhyempään turkkiin ettei kohta ole kuin tiibetinterrieri tms katselin hollanninkin sivuilta ja sama juttu) mutta se siitä eli kertoisitko vielä luonteesta tarkemmin miten on muuttunut ja mistä mihin?

Schapen luonteesta en tiedä oikein mitään muuta kuin oletan että paimenkoirana on hyväkoulutteinen ja miellyttämishaluinen, kovin vahtiva ei liene eikä kovinkaan pidättyväinen , korjaa vain jos on syytä. :)

Itse panostaisin siihen että koira olisi hyvähermoinen vahva stressinsietokyky ja erittäin miellyttämishaluinen (tokoa aatellen).. tämä rotu on minulle uusi tuttavuus ja siksi olisi kiva tietää tarkemmin ja mieluiten kriittisestikin :)
Paimenkoiraa minulla ei ole ollut aiemmin. Eikä ns.helppokoulutteista.

Lue lisää

Schapenhan pitäisi olla avoin, ystävällinen, rohkea, iloinen jne, mutta nykyään harmittavan monet ovat varauksellisia ja jopa tosi arkoja. Näinhän ei siis saisi olla. Ja tämä johtuu ihan siitä, että rotu on yleistynyt niin nopeasti, 2000 luvun alussa schappeja oli Suomessa vasta noin muutama sata ja nyt niitä on jo yli 1000. Luonteen muuttuminen johtuu siis ihan siitä, kun pentuja on alettu tehdä ihan kaikenlaisilla koirilla, joilla ei niitä todellakaan pitäisi tehdä. Mutta kyllähän niitä kunnollisiakin schappeja vielä on, pitää vain olla kriittinen ja katsoa tarkkaan mistä pennun ottaa, ei siis välttämättä ota sitä ihan ensimmäistä söpöä pentua, jonka näkee. Näinhän se menee muissakin roduissa, pitää olla tarkkana. Mutta jos saa kunnollisen schapen, eli siis avoimen, iloisen, rohkean ja ystävällisen, voi olla tosi tyytyväinen valintaansa. Schapesta saa mitä mainioimman seura- ja harrastuskoiran. Energisenä koirana schappe soveltuu moneen lajiin( toko, jälki, haku, raunio, agility...) Pk-oikeuksiahan schapella ei enää ole, mutta voihan sitä jälkeä jne. pelastuskoiratoiminnan puolellakin harrastaa. Mutta, voin ihan suoraan sanoa, että schapella ei ole mitään mahtavaa miellyttämishalua kuten esim bordercolliella. Schappe kyllä yleensä tekee sen mitä osaa jne, mutta voi myös vain käskyn saatuaan tuijottaa ohjaajaa tylsistyneenä ja sanoa että tee itse, minua ei huvita. Schappe on siis itsepäinen otus, joka ei elä isäntäänsä miellyttääkseen. Schapesta saa kyllä hyvän harrastuskoiran, jos kärsivällisyyttä ja huumorintajua löytyy. Ja schappe vaatiikin aktivointia pysyäkseen onnellisena eikä siten myöskään pura energisyyttä esim sohvapöydänjalkoihin. Schapen kanssa siis voi ja kannattaa harrastaa, mutta voin sanoa suoraan, että jos ehdottomasti tähtää sm-kisoihin ei kannata ottaa schappea. Sinne asti pääsee helpommin jollakin muulla rodulla, esim bordercollie. Vaikka onhan Suomessakin schapeissa tottelevaisuus- ja agilityvalioitakin. Eli niiden kanssa pääsee kyllä pitkälle, jos vain kärsivällisyyttä riittää.
Tuosta turkista jos vielä jotain sanoisin. Kyllä, turkki on melko pitkä, mutta helppohoitoinen. Se pitää vain kammata kerran viikossa tai parissa. Meillä schappien turkit kammataan noin kerran kahdessa viikossa. Schapendoes pestään kunnolla shampoolla vasta sitten kun se on oikeasti likainen, todella likainen. Eli siis uinut lietelantasäiliössä tai vastaavaa. Toki kuratassut voi tietenkin huuhdella vedellä, kunhan jättää shampoon pois. Schapella täytyy olla karkea karva ja liialliset shampoopesut pehmentävät karvaa. Eli siis jos näyttelyynkin haluaa schapen kanssa mennä, riittää että takut on pois. Huoleton, mutta siisti ja takuton turkki on schapen kaunistus. Tietenkin schapen turkkiin tarttuu metsässä roskia ja ties mitä, mutta niistäkin selviää melko helpolla. Ja jos schappe on hiekkainen, ei sitä tarvitse pestä, sillä schapen turkista tippuu kyllä hiekat ja muut pienet roskat kun se kuivuu. Kuusenoksat jne. pitää tietenkin ottaa pois, mutta ei siitäkään ole kovin suurta vaivaa, jos koira on hoitotoimenpiteisiin tottunut.
Toivottavasti tästä minun tekstistäni oli jotain hyötyä :)

jinni kirjoitti:

Schapenhan pitäisi olla avoin, ystävällinen, rohkea, iloinen jne, mutta nykyään harmittavan monet ovat varauksellisia ja jopa tosi arkoja. Näinhän ei siis saisi olla. Ja tämä johtuu ihan siitä, että rotu on yleistynyt niin nopeasti, 2000 luvun alussa schappeja oli Suomessa vasta noin muutama sata ja nyt niitä on jo yli 1000. Luonteen muuttuminen johtuu siis ihan siitä, kun pentuja on alettu tehdä ihan kaikenlaisilla koirilla, joilla ei niitä todellakaan pitäisi tehdä. Mutta kyllähän niitä kunnollisiakin schappeja vielä on, pitää vain olla kriittinen ja katsoa tarkkaan mistä pennun ottaa, ei siis välttämättä ota sitä ihan ensimmäistä söpöä pentua, jonka näkee. Näinhän se menee muissakin roduissa, pitää olla tarkkana. Mutta jos saa kunnollisen schapen, eli siis avoimen, iloisen, rohkean ja ystävällisen, voi olla tosi tyytyväinen valintaansa. Schapesta saa mitä mainioimman seura- ja harrastuskoiran. Energisenä koirana schappe soveltuu moneen lajiin( toko, jälki, haku, raunio, agility...) Pk-oikeuksiahan schapella ei enää ole, mutta voihan sitä jälkeä jne. pelastuskoiratoiminnan puolellakin harrastaa. Mutta, voin ihan suoraan sanoa, että schapella ei ole mitään mahtavaa miellyttämishalua kuten esim bordercolliella. Schappe kyllä yleensä tekee sen mitä osaa jne, mutta voi myös vain käskyn saatuaan tuijottaa ohjaajaa tylsistyneenä ja sanoa että tee itse, minua ei huvita. Schappe on siis itsepäinen otus, joka ei elä isäntäänsä miellyttääkseen. Schapesta saa kyllä hyvän harrastuskoiran, jos kärsivällisyyttä ja huumorintajua löytyy. Ja schappe vaatiikin aktivointia pysyäkseen onnellisena eikä siten myöskään pura energisyyttä esim sohvapöydänjalkoihin. Schapen kanssa siis voi ja kannattaa harrastaa, mutta voin sanoa suoraan, että jos ehdottomasti tähtää sm-kisoihin ei kannata ottaa schappea. Sinne asti pääsee helpommin jollakin muulla rodulla, esim bordercollie. Vaikka onhan Suomessakin schapeissa tottelevaisuus- ja agilityvalioitakin. Eli niiden kanssa pääsee kyllä pitkälle, jos vain kärsivällisyyttä riittää.
Tuosta turkista jos vielä jotain sanoisin. Kyllä, turkki on melko pitkä, mutta helppohoitoinen. Se pitää vain kammata kerran viikossa tai parissa. Meillä schappien turkit kammataan noin kerran kahdessa viikossa. Schapendoes pestään kunnolla shampoolla vasta sitten kun se on oikeasti likainen, todella likainen. Eli siis uinut lietelantasäiliössä tai vastaavaa. Toki kuratassut voi tietenkin huuhdella vedellä, kunhan jättää shampoon pois. Schapella täytyy olla karkea karva ja liialliset shampoopesut pehmentävät karvaa. Eli siis jos näyttelyynkin haluaa schapen kanssa mennä, riittää että takut on pois. Huoleton, mutta siisti ja takuton turkki on schapen kaunistus. Tietenkin schapen turkkiin tarttuu metsässä roskia ja ties mitä, mutta niistäkin selviää melko helpolla. Ja jos schappe on hiekkainen, ei sitä tarvitse pestä, sillä schapen turkista tippuu kyllä hiekat ja muut pienet roskat kun se kuivuu. Kuusenoksat jne. pitää tietenkin ottaa pois, mutta ei siitäkään ole kovin suurta vaivaa, jos koira on hoitotoimenpiteisiin tottunut.
Toivottavasti tästä minun tekstistäni oli jotain hyötyä :)

Lue lisää

Niin, kannattaa muuten ottaa kasvattajiin yhteyttä ja kysellä heiltä. Suomessa on jo aikas paljon kasvattajia ja osalla heistä taitaapi olla muutama sellainen asia joihin yrittää kasvatustyössään keskittyä, esim joillain se on luonne ja hermot ja joillain se on jokin muu. Tuosta luonteesta on kyllä viimeaikoina ollut yhdityksessäkin puhetta ja yhdistys onkin järjestänyt jo muutaman luonnetestin ja mh-luonnekuvauksen. Ja esim näyttelyissäkin on nykyään melkos paljon schappeja, joten niissäkin niihin voi käydä tutustumassa.

jinni kirjoitti:

Niin, kannattaa muuten ottaa kasvattajiin yhteyttä ja kysellä heiltä. Suomessa on jo aikas paljon kasvattajia ja osalla heistä taitaapi olla muutama sellainen asia joihin yrittää kasvatustyössään keskittyä, esim joillain se on luonne ja hermot ja joillain se on jokin muu. Tuosta luonteesta on kyllä viimeaikoina ollut yhdityksessäkin puhetta ja yhdistys onkin järjestänyt jo muutaman luonnetestin ja mh-luonnekuvauksen. Ja esim näyttelyissäkin on nykyään melkos paljon schappeja, joten niissäkin niihin voi käydä tutustumassa.

Lue lisää

Kiitos erittäin kivasta vastauksesta..täytynee myöntää että hieman harmittaa ettei mene bc tyyppiseksi myös belgeistä pidän.
Ihastuin seropiin(selvästi paimenkoiratyyppinen) jolla oli ihan uskomaton juuri tuo miellyttämishalu ja sai todella iisisti opetettu asioita plus oli kuuliainen eli aina valmis kuin sotamies tekemään mitä pyydetään. Pahus täytyy miettiä.

Minulla on kakkoskoirana ns.vaativampi josta pidän erittäin paljon mutta haluaisin kokeilla ns.helppoakin rotua rinnalla tokoa aatellen..enkä haluaisi kahta jäärää vaikka ne hauskempiakin on.

Tunnut tietävän paimenkoirista niin mikä pienistä paimenkoirista on erittäin miellyttämishaluinen ja kuuliainen siis alle 40-45cm?
Karjakoiratyyppiset lienee jäärempiä? Tai tuleeko sinulle joku muu rotu vaikka ei olisi paimenkoira mieleen joka voisi olla se mitä haen?
Mitä mieltä olet lk pyreneittenpaimenkoirasta(face race)?Katalonian paimenkoirasta? Ponista?

Isommista lienee belgit miellyttämishaluisimpia kuten bc.kin?

Kartoitan hieman eri paimenkoiria samalla. :)

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Kiitos erittäin kivasta vastauksesta..täytynee myöntää että hieman harmittaa ettei mene bc tyyppiseksi myös belgeistä pidän.
Ihastuin seropiin(selvästi paimenkoiratyyppinen) jolla oli ihan uskomaton juuri tuo miellyttämishalu ja sai todella iisisti opetettu asioita plus oli kuuliainen eli aina valmis kuin sotamies tekemään mitä pyydetään. Pahus täytyy miettiä.

Minulla on kakkoskoirana ns.vaativampi josta pidän erittäin paljon mutta haluaisin kokeilla ns.helppoakin rotua rinnalla tokoa aatellen..enkä haluaisi kahta jäärää vaikka ne hauskempiakin on.

Tunnut tietävän paimenkoirista niin mikä pienistä paimenkoirista on erittäin miellyttämishaluinen ja kuuliainen siis alle 40-45cm?
Karjakoiratyyppiset lienee jäärempiä? Tai tuleeko sinulle joku muu rotu vaikka ei olisi paimenkoira mieleen joka voisi olla se mitä haen?
Mitä mieltä olet lk pyreneittenpaimenkoirasta(face race)?Katalonian paimenkoirasta? Ponista?

Isommista lienee belgit miellyttämishaluisimpia kuten bc.kin?

Kartoitan hieman eri paimenkoiria samalla. :)

Lue lisää

Toivottavasti jaksat vielä vastata. :)

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Toivottavasti jaksat vielä vastata. :)

Pon on (ainakin kirjoitetun historian mukaan) alunperin samoista linjoista kuin schappe, lähinnä suurin ero taitaa olla se, että pon on hieman dominoivampi, terävämpi ja epäluuloisempi vieraita kohtaan kuin schappe. Saman kokoinen se kuitenkin on. Ponit on kyllä menestyneet tokossa aikas hyvin, mutta tietääkseni niidenkään miellyttämishalu ei ole mikään kovin suuri, näin olen ymmärtänyt(tutullani on pon). Katalonianpaimenkoira on isompi kuin schappe ja pon, ja se on luonteeltaan erilainen. Se on vieraita kohtaan epäluuloinen, mutta siitä saa kyllä hyvän harrastuskoiran. Käsittääkseni sillä on enemmän miellyttämishalua kuin schapella. Katalonianpaimenkoira on kuulemma helppo kouluttaa, koska se on älykäs ja tottelevainen. Se on kuulemma myös hyvä vahtikoira. Fase race on kuulemani mukaan vilkas, iloinen paimenkoira, josta siitäkin saa hyvän harrastuskoiran, mutta sekin on usein epäluuloinen vieraita kohtaan, tosin se mainitaan myös rotumääritelmässä, kuten kataloonillakin, joten se ei ole virhe. Mutta jos sellaista ei halua niin... Valitettavasti minulla ei ole näistä roduista kovinkaan paljon kokemusta, niihin en ole törmännyt omissa harrastuksissani koirien kanssa. Mutta kuulemani perusteella on hyviä rotuja.
Pieniä paimenkoiria on( noin 30-40) lancashire heeler(25-30), welsh corgit(alle 30), schipperke (n. 30) ja ehkä vielä mudi menisi pieniin paimenkoiriin (38-47) . Nämä ovat kaikki energisiä, iloisia koiria, joista saa hyviä harrastuskoiria, mutta karjakoirina niillä on myös omaa tahtoa ja jääräpäisyyttäkin. Eikä nuo corgit kuitenkaan ehkä olisi kaikkein paras valinta tokokoiraksi pitkän selän takia. Näistä pienistä paimenroduista tuo mudi voisi ehkä soveltua parhaiten tokokoiraksi, niillä on kuitenkin näistä roduista eniten miellyttämishalua, ainakin minun mielestäni. Ja onhan paimenkoirissa vielä australiankelpie, mutta sehän onkin jo hieman isompi, noin 40-50cm, eli noin schapen kokoinen. Kelpie on yksi suosituimmista roduista tokokoiraksi ja muiksi harrastuskoiriksi. Ne on melko samanlaisia kuin bordercollie. Eli sopii tokoon todella hyvin.
Muita kuin paimenkoiria on springerspanielit, ne on miellyttämishaluisia ja energisiä koiria ja säkäkorkeus on yleensä noin 40-50cm. Niillä on tietenkin jonkin verran metsästysvaistoa, mutta en usko sen olevan mikään suuri ongelma. Myös kooikerhondje voisi olla hyvä vaihtoehto, niillä on miellyttämishalua aikas paljon. Ne on noin 40 cm korkeita. Ja sitten vielä yksi pieni energinen ja miellyttämishaluinen koira olisi tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Niillä on saatu jonkin verran hyviä tuloksia tokokentillä ja -kisoissa. Toivottavasti viestistäni on jotain hyötyä :)
PS. Minkä rotuinen se sinun kakkoskoirasi on?

jinni kirjoitti:

Pon on (ainakin kirjoitetun historian mukaan) alunperin samoista linjoista kuin schappe, lähinnä suurin ero taitaa olla se, että pon on hieman dominoivampi, terävämpi ja epäluuloisempi vieraita kohtaan kuin schappe. Saman kokoinen se kuitenkin on. Ponit on kyllä menestyneet tokossa aikas hyvin, mutta tietääkseni niidenkään miellyttämishalu ei ole mikään kovin suuri, näin olen ymmärtänyt(tutullani on pon). Katalonianpaimenkoira on isompi kuin schappe ja pon, ja se on luonteeltaan erilainen. Se on vieraita kohtaan epäluuloinen, mutta siitä saa kyllä hyvän harrastuskoiran. Käsittääkseni sillä on enemmän miellyttämishalua kuin schapella. Katalonianpaimenkoira on kuulemma helppo kouluttaa, koska se on älykäs ja tottelevainen. Se on kuulemma myös hyvä vahtikoira. Fase race on kuulemani mukaan vilkas, iloinen paimenkoira, josta siitäkin saa hyvän harrastuskoiran, mutta sekin on usein epäluuloinen vieraita kohtaan, tosin se mainitaan myös rotumääritelmässä, kuten kataloonillakin, joten se ei ole virhe. Mutta jos sellaista ei halua niin... Valitettavasti minulla ei ole näistä roduista kovinkaan paljon kokemusta, niihin en ole törmännyt omissa harrastuksissani koirien kanssa. Mutta kuulemani perusteella on hyviä rotuja.
Pieniä paimenkoiria on( noin 30-40) lancashire heeler(25-30), welsh corgit(alle 30), schipperke (n. 30) ja ehkä vielä mudi menisi pieniin paimenkoiriin (38-47) . Nämä ovat kaikki energisiä, iloisia koiria, joista saa hyviä harrastuskoiria, mutta karjakoirina niillä on myös omaa tahtoa ja jääräpäisyyttäkin. Eikä nuo corgit kuitenkaan ehkä olisi kaikkein paras valinta tokokoiraksi pitkän selän takia. Näistä pienistä paimenroduista tuo mudi voisi ehkä soveltua parhaiten tokokoiraksi, niillä on kuitenkin näistä roduista eniten miellyttämishalua, ainakin minun mielestäni. Ja onhan paimenkoirissa vielä australiankelpie, mutta sehän onkin jo hieman isompi, noin 40-50cm, eli noin schapen kokoinen. Kelpie on yksi suosituimmista roduista tokokoiraksi ja muiksi harrastuskoiriksi. Ne on melko samanlaisia kuin bordercollie. Eli sopii tokoon todella hyvin.
Muita kuin paimenkoiria on springerspanielit, ne on miellyttämishaluisia ja energisiä koiria ja säkäkorkeus on yleensä noin 40-50cm. Niillä on tietenkin jonkin verran metsästysvaistoa, mutta en usko sen olevan mikään suuri ongelma. Myös kooikerhondje voisi olla hyvä vaihtoehto, niillä on miellyttämishalua aikas paljon. Ne on noin 40 cm korkeita. Ja sitten vielä yksi pieni energinen ja miellyttämishaluinen koira olisi tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Niillä on saatu jonkin verran hyviä tuloksia tokokentillä ja -kisoissa. Toivottavasti viestistäni on jotain hyötyä :)
PS. Minkä rotuinen se sinun kakkoskoirasi on?

Lue lisää

Tosi kiva että vastasit ja perusteellisesti. Ja hyötyä on kiitos :)

Kakkoskoirana minulla tulee olemaan kettuterrieri(siksi haen lähes samankokoista), tällä hetkellä olen koiraton kun kaikki tulee vanhoiksi ja aika tulee täyteen kaikilla. Se on hyväkoulutteinen mutta utelias ja keskittyminen herpaantuu helpolla ja omistajan tarvitsee olla aina hieman ajatusta edellä jotta ohjaus menee hyvin. Tokoa harrastin näidenkin kanssa mutta ihan omaksi iloksemme sinne avoluokkaan. Ja oon tykästynyt sen luonteeseen avoin, ystävällinen ja innokas. Koulutuksessa olen sen kanssa pyrkinyt siihen ettei menetä innokkuuttaan/iloisuuttaan eikä hommat mene liian puurtamiseksi.

Olisin hakenut mielenkiinnosta tosiaan toista rinnalle ja schapella ehkä juuri tuo avoin mukava ehkä myös hieman seurakoiramaisempikin luonne miellyttää. Ja haluaisin ns.helpon kun ihastuin tutun seropipaimenkoiraan. Olisi mielenkiintoista laajentaa kokemusta. :)
Ei ole helppoa valita rotua mutta annoit paljon miettimisaiheita :)

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Tosi kiva että vastasit ja perusteellisesti. Ja hyötyä on kiitos :)

Kakkoskoirana minulla tulee olemaan kettuterrieri(siksi haen lähes samankokoista), tällä hetkellä olen koiraton kun kaikki tulee vanhoiksi ja aika tulee täyteen kaikilla. Se on hyväkoulutteinen mutta utelias ja keskittyminen herpaantuu helpolla ja omistajan tarvitsee olla aina hieman ajatusta edellä jotta ohjaus menee hyvin. Tokoa harrastin näidenkin kanssa mutta ihan omaksi iloksemme sinne avoluokkaan. Ja oon tykästynyt sen luonteeseen avoin, ystävällinen ja innokas. Koulutuksessa olen sen kanssa pyrkinyt siihen ettei menetä innokkuuttaan/iloisuuttaan eikä hommat mene liian puurtamiseksi.

Olisin hakenut mielenkiinnosta tosiaan toista rinnalle ja schapella ehkä juuri tuo avoin mukava ehkä myös hieman seurakoiramaisempikin luonne miellyttää. Ja haluaisin ns.helpon kun ihastuin tutun seropipaimenkoiraan. Olisi mielenkiintoista laajentaa kokemusta. :)
Ei ole helppoa valita rotua mutta annoit paljon miettimisaiheita :)

Lue lisää

Juu, eihän se rodun valinta kovin helppoa ole. Itsekin olen schapen rinnalle etsinyt jotain muuta rotua. Haluan kokeilla jotain hieman vaativampaa rotua, schappe on kuitenkin aikas helppo rotu. Itse haluan jonkin isomman koiran toiseksi roduksi, vaikka olen minä miettinyt myös noita terriereitäkin. Mutta todennäköisesti seuraava koirani tulee olemaan iso(60cm ->). Isälläni on schappien seurana suursnautseri ja se on mielestäni todella ihana rotu, joten varmaan sellaisen otan, jos hyvä yksilö vastaan tulee. Toinen vaihtoehto on beauceron. Terriereistä olen miettinyt irlanninterrieriä, kettuterrierin aikoinaan hylkäsin turkin takia. Vaikka onhan irskikin trimmattava, mutta ei silti (tietääkseni) ole niin vaativa kuin foxin turkki.
Mutta rotuja täytyy tosiaan miettiä tarkoin ennen kuin tekee mitään päätöksiä :)

jinni kirjoitti:

Juu, eihän se rodun valinta kovin helppoa ole. Itsekin olen schapen rinnalle etsinyt jotain muuta rotua. Haluan kokeilla jotain hieman vaativampaa rotua, schappe on kuitenkin aikas helppo rotu. Itse haluan jonkin isomman koiran toiseksi roduksi, vaikka olen minä miettinyt myös noita terriereitäkin. Mutta todennäköisesti seuraava koirani tulee olemaan iso(60cm ->). Isälläni on schappien seurana suursnautseri ja se on mielestäni todella ihana rotu, joten varmaan sellaisen otan, jos hyvä yksilö vastaan tulee. Toinen vaihtoehto on beauceron. Terriereistä olen miettinyt irlanninterrieriä, kettuterrierin aikoinaan hylkäsin turkin takia. Vaikka onhan irskikin trimmattava, mutta ei silti (tietääkseni) ole niin vaativa kuin foxin turkki.
Mutta rotuja täytyy tosiaan miettiä tarkoin ennen kuin tekee mitään päätöksiä :)

Lue lisää

Ihan turhaan hylkäsit kettuterrierin turkin takia. :) Ei niin työläs ollenkaan ellet vie näyttelyihin. Itse trimmaan rodun noin kolme joskus neljä kertaa vuodessa silloin kun turkki on ns.kypsä ja karva lähtee iisisti. Muuten ei tarvi harjata . Pesen kyllä tarvittaessa ja kun on raparoopeja eli nuohoo kaikki paikat niin omistajasta kiinni milloin mieltää koiran likaiseksi. ;) Ja sileäkarvainen on wash and go-tyyppiä.

Itse hieman kritiseeraan trimmiroduilla tuota turkin rullausta eli nypitään jatkuvasti..Silloin kun turkki kypsä ja mikäli oikeanlainen ei nypintä satu. Irliksellä nypitään turkki kanssa. Mutta en usko tosiaan että on liian työläs myöskään. Mutta vehnä ja kerryn turkki leikataan ja pestään usein. Itse pidän myös silloin tällöin tapahtuvasta turkin laitosta mutta en säännöllisesti vaadittavasta harjaamisesta. :)

Terrierit on hyvin erilaisia tyypiltään kuin paimenkoirat mutta yhtään tylsää päivää niidn kanssa ei tule sillä ne on hyviä ongelmanratkojia ja omaaloitteisia...hyvin persoonallisia ja huumoririkkaita otuksia. Jotka opettaa hyvin kouluttamista myös ja asioiden ennakointia. Ne on jollain tapaa intensiivisempiä ja elää vahvemmin ja joka asiasta mielipide. Eli niistä tykkää tai sitten ei. ;) Perhekoirina meillä on ollut isompia otuksia(dobberia, labbista, dalmista) ja ne on ehkä miten sanoisin ei persoonaltaan niin huomiota vaativia ja ehkä tasapainoisempia hienoja koiria toki nekin. :)

Suursnautseri ja beauceron on hyviä rotuja kanssa. :) Ja kun parrakkaat miellyttää silmääkin niin suursnautseriin noista päätyisin. Beauceron lienee hieman kovempi, vahtivampi mutta toisaalta helppokoulutteisempi...ehkä paljon lienee aina nämä yksilökysymyksiäkin.

hjjjytjtjtty kirjoitti:

Ihan turhaan hylkäsit kettuterrierin turkin takia. :) Ei niin työläs ollenkaan ellet vie näyttelyihin. Itse trimmaan rodun noin kolme joskus neljä kertaa vuodessa silloin kun turkki on ns.kypsä ja karva lähtee iisisti. Muuten ei tarvi harjata . Pesen kyllä tarvittaessa ja kun on raparoopeja eli nuohoo kaikki paikat niin omistajasta kiinni milloin mieltää koiran likaiseksi. ;) Ja sileäkarvainen on wash and go-tyyppiä.

Itse hieman kritiseeraan trimmiroduilla tuota turkin rullausta eli nypitään jatkuvasti..Silloin kun turkki kypsä ja mikäli oikeanlainen ei nypintä satu. Irliksellä nypitään turkki kanssa. Mutta en usko tosiaan että on liian työläs myöskään. Mutta vehnä ja kerryn turkki leikataan ja pestään usein. Itse pidän myös silloin tällöin tapahtuvasta turkin laitosta mutta en säännöllisesti vaadittavasta harjaamisesta. :)

Terrierit on hyvin erilaisia tyypiltään kuin paimenkoirat mutta yhtään tylsää päivää niidn kanssa ei tule sillä ne on hyviä ongelmanratkojia ja omaaloitteisia...hyvin persoonallisia ja huumoririkkaita otuksia. Jotka opettaa hyvin kouluttamista myös ja asioiden ennakointia. Ne on jollain tapaa intensiivisempiä ja elää vahvemmin ja joka asiasta mielipide. Eli niistä tykkää tai sitten ei. ;) Perhekoirina meillä on ollut isompia otuksia(dobberia, labbista, dalmista) ja ne on ehkä miten sanoisin ei persoonaltaan niin huomiota vaativia ja ehkä tasapainoisempia hienoja koiria toki nekin. :)

Suursnautseri ja beauceron on hyviä rotuja kanssa. :) Ja kun parrakkaat miellyttää silmääkin niin suursnautseriin noista päätyisin. Beauceron lienee hieman kovempi, vahtivampi mutta toisaalta helppokoulutteisempi...ehkä paljon lienee aina nämä yksilökysymyksiäkin.

Lue lisää

Okei, jos se ei kerta sitten olekaan niin vaativa niin voisin sitten sitäkin miettiä uusiksi. Ihastuin foxin luonteeseen. Olen tavannut monia foxeja ja ovat olleet ihania. Jotenkin niin terhakoita :) Mutta olen kuullut lähes kaikilta, että turkki on aikaa vievää ja paljon hoitoa vaativaa. Kuinkas korkeita foxit yleensä ovat? Tai aika pieniähän ne on, mutta rotumääritelmässä ei sitä lainkaan mainita.
Joo, riisenit on ihania partaveikkoja, isäni riiseni on oikein hyvä harrastuskoira, tosin se on vasta 2 v. joten aika näyttää mitä siitä tulee. Kun riisenit muutenkin on henkisesti "valmiita" vasta noin 3-4 v. vanhoina. Ja niin on kyllä schapetkin vasta silloin.
Tosin meidän yksi schappe oli vielä 10 vuotiaanakin varsin riehakas. Sitä ei voinut sanoa koskaan täysin "aikuiseksi".

jinni kirjoitti:

Okei, jos se ei kerta sitten olekaan niin vaativa niin voisin sitten sitäkin miettiä uusiksi. Ihastuin foxin luonteeseen. Olen tavannut monia foxeja ja ovat olleet ihania. Jotenkin niin terhakoita :) Mutta olen kuullut lähes kaikilta, että turkki on aikaa vievää ja paljon hoitoa vaativaa. Kuinkas korkeita foxit yleensä ovat? Tai aika pieniähän ne on, mutta rotumääritelmässä ei sitä lainkaan mainita.
Joo, riisenit on ihania partaveikkoja, isäni riiseni on oikein hyvä harrastuskoira, tosin se on vasta 2 v. joten aika näyttää mitä siitä tulee. Kun riisenit muutenkin on henkisesti "valmiita" vasta noin 3-4 v. vanhoina. Ja niin on kyllä schapetkin vasta silloin.
Tosin meidän yksi schappe oli vielä 10 vuotiaanakin varsin riehakas. Sitä ei voinut sanoa koskaan täysin "aikuiseksi".

Lue lisää

Niin luonne minustakin fokseissa on parasta. :)Hauskoja pieniä koiria mutta tilansa ottaa ja joskus joku sanoi kun oli ennen westieitä ollut ettei hänellä ennen olekaan ollut koiraa joka on enemmän ilmassa kuin maassa. :) Toisaalta on se hyvä asia että foksit ole isompia kerkiää joka paikkaan nopeasti itsekin irrottelin joskus lapsiportista irti ;)

Tuo turkin hoito on aina kyse kuka kokee minkäkin työlääksi-subjektiivista. Minusta ei ole työläs. Turkki tosiaan vaatii vain muutaman kerran kotikoirana perusteellisen trimmin/strippauksen ja muuten se saa lähestulkoon olla, mitä nyt pepun ja vatsanalusen joita en nypi niin leikkaan useammin että on siisti varsinkin peppu h. Kotikoiratrimmi on helppoa muutaman kerran vuodessa ja sen kyllä oppii näyttelytrimmi sitten vaativampi ja jatkuvaa rullaamista jota en itse harrasta koska minusta koiraa ei pidä koko ajan nyppiä vaan silloin kuin turkki oikeasti ns.kypsä..muuten se on minusta hieman kiusaamista jos nyt uskallan sanoa.

Hauska piirre rodussa on että kun on stripannut koiran eli nyppinyt päällikarvan niin näyttää vähän vinttikoiralta ja kun karva hieman kasvaa pikkuterrieri on tullut esiin ja kun vielä oottaa niin alkaa näyttää paimenkoiramaiselta pidemmässä karvassa. Saa kolmen näköisen koiran samassa rodussa ja kolmea väriäkin. ;)

Tässä linkissä keskimmäisellä turkki jo hieman pidempi muttei vielä nypittävä.
http://www.gueststar.info/index.html Minusta hauskan näköinen sekin. :)

Itse pyrin aina kauniiseen lopputulokseen vaikka kotikoira onkin ja pidän foksien ulkonäöstä. Ryhdikäs pieni olemus. Foksit on pieniä ja omani olleet narttuja toinen 38cm mikä nartulle hyvä ja toinen 40 cm ja siis jo uroksen korkuinen. Rodun pitää olla luolaan sopiva siksi pieni koko.
Samoin kuin schapella karvat on karkeita ja lika ei niin tartu niihin mikä plussaa.

On ollut mukavaa kuulla eri roduista ja schapesta alkaa mukavasti muodostua käsitystä. :)

Laitan vielä linkin missä komea riiseni ja foksi vierekkäin. On ihan pakko kaunis pari. :)
http://www.stickburrs.com/8