Miksi en osaa sanoa suoraan..

Koska tahansa, silloin kun haluat! Edellinen yrittää olla vastaus otsikkoosi.

Osoitit viestilläsi, että olet ajatteleva ihminen. Jos asiat eivät suju on pysähdyttävä ajattelemaan. On vain nii, että ajattelukin vaatii energiaa, vaatii niin paljon, että sitä joutuu tekemään levossa, rentoutuneena.

Jos tiedät mihin pyrit, voit kysyä ystäväsi mielipidettä omista ajatuksistasi. Turha pähkäillä kun asioista voi keskustellakin.

Kyllä sinä tuon kynnyksesi yli pääset kun tarpeeksi yritåt.

Jos mietit keväällä uskaltautumista hypätä uimaan kylmään veteen, päätä kokeilla. Ajattele, että kohtahan sen tiedän ja kokeilen. Hyvin meni, ajattelet tyytyväisenä.

Hyvät ratkaisut ovat lähempänä ja helpompia kuin oletetaan ja huonoja ratkaisuja ei tarvitakaan.

Kun luin aloitusta, niin ensiksi tuli mieleeni elokuvien suurkuluttajana, jonkin elokuvan, jonka nimeä en muista, sarjamurhaajan repliikki, "ihminen on kumma otus, aina se toivoo, että jotain tapahtuisi ja pelastus tulisi ja kaikki kääntyisi parempaan päin."

Varmaan jokaisella on joskus välähtänyt mieleen ajatus lähteä ovet paukkuen palaamatta enää koskaan, mutta harkinnan jälkeen jäänyt kuitenkin entiseen.

Istu ja anna kohtauksen mennä ohi ja mieti uudelleen, on pitkän parisuhteen A ja O.

useinhan se onkin siinä, voiko antaa anteeksi jos on kokenut suuren loukkauksen esm.pettämisen, itse en antanut enää anteeksi kun teki sen useamman kerran, en vaan voinut enää olle mieliksi, sillä pidän itsestäni kuitenkin enempi..

Ystävyydellä tarkoitat ilmeisesti suhdetta, minusta ne on kaksi eri asiaa. Itse en henkilökohtaisesti harrasta seksiä ystävien kanssa, olen niin vanhanaikainen, että kutsun sellaista suhdetta eri nimellä.

Oli toinen sitten ystävä tai kumppani, et sinä toisen sisimpään pääse koskaan.
Jokainen ihminen pitää tietyn etäisyyden, harvat kääntävät sielunsa nurin toisen silmien edessä edes pitkässä avioliitossa, jokaiselle on suotava myös yksityisyys.
Pitkässä juoksussa myös toisen tavat ym. alkavat ärsyttää, joskus enemmän joskus vähemmän, se on normi elämää.

Mutta jos sinusta tuntuu, että suhde ei enää anna mitään, eikö paras tapa ole olla rehellinen ja sanoa miltä sinusta tuntuu, aloita vaikka sillä klassisella: Tämä ei johdu sinusta vaan minusta…
Siitä on helppo jatkaa. Ehkä kumppanisikin ansaistee jonkun joka hyväksyy selleisena.