Mitä puhutte rippituolissa?

Minuakin kiinnostaa! En ole koskaan käynyt ripillä, mutta mietin katoliseen kirkkoon liittymistä ja silloinhan ensimmäinen kerta olisi edessä. Kiinnostaa myös, kuinka usein katoliset keskimäärin käyvät ripillä - jos nyt mitään tällaista tiheyttä voi laskea.

Rippiaika on merkitty seurakuntien ohjelmaan. Olen joskus harvoin nähnyt jonkun menevän rippikoppiin (onko sillä joku nimi?), mutta usein vaikuttaa olevan ns. tilaa. Olen kuitenkin miettinyt, että riittääkö ohjelmaan varatut puolituntiset kaikille halukkaille vai sopivatko ihmiset pappien kanssa erillisiä rippiaikojaan. Kuinka kauan rippikeskustelu yleensä kestää?

Tässä olisi paljonkin informaation tarvetta meille kirkkoon liittymistä harkitseville. Vanhoja syntejä minulla on vaikka kuinka paljon, mutta viime ajat olen elänyt aika kiltisti. Tuntuisi hölmöltä mennä tunnustamaan ikivanhoja juttuja, tai ikävystyttää rippi-isää nykyisillä joutavuuksilla tyyliin "nukuin tunnin keskellä päivää". Toisaalta, jos ei ollenkaan käy ripillä, herättääkö se pahennusta?

Tätä parempaa opetusvideota en löytänyt:

http://www.youtube.com/watch?v=SQTtpm8Owxk&feature=relmfu
noin minuutin kohdalla tai
http://www.youtube.com/watch?v=j5hpgOVQWqw&feature=relmfu
noin 6 minuutin kohdalla.

Kirkkoon liityttäessä ensimmäinen rippi koskee koko elämää. Siihen valmistaudutaan niin, että viikkojen ajan tutkitaan omaatuntoa rukoillen ja lukien Raamattua ja kirjoitetaan ylös lapulle kaikki mieleen nousevat synnit. Ripillä aloitat suurimmista mitä nyt saat mahtumaan kohtuulliseen aikaan. Myöhemmin voit sitten keskittyä pienempiin asioihin.

Ripillä tunnustetaan kaikki omaatuntoa painavat asiat, tärkeysjärjestyksessä. Mieti vain miten olet rikkonut Jumalaa vastaan, olkoot arkoja asioita tai ei, ja sanot ne.

Ripittäytyessä haluat tunnustaa syntisi ja samalla haluat seurata Herraamme ja luopua siitä, mikä on väärää ja myös korjata vääryydet.

Sisäisen katumuksen merkkinä saat katumustyön.

Rippisi ei välttämättä ole täydellinen, riittää et aloitat ja teet parhaasi rukoillen Jumalalta apua.

Käyn ripillä kuukausittain. Ripilläkäynti on minusta hyvin vakavaa. Ensimmäinen kerta on kauhea, koska joutuu tunnustamaan asioita, jostain kaukaa menneisyydestä. Tyhmiä asioita, joita ei edes oikein uskoisi koskaan tehneensä.

Rippi on erinomainen siinä mielessä, että joutuu jatkuvasti vastaamaan omista ajatuksista, sanoista ja teoista.

Ripille voi valmistatua mm. kysymällä itseltään seuraavia asioita:
Olenko:
- epäonnistunut rakastamaan Jumalaa, asettamaan hänet etusijalle, kiittämään häntä, luottamaan häneen
- epäillyt tai kieltänyt uskon
- joka rukoillut Jumalaa joka päivä
- sekaantunut maagisiin rituaaleihin
- kironnut tai kiroillut
- käyttänyt Jumalan sanaa harkitsemattomasti tai pilkkana
- käyttänyt "rumia" sanoja tai kertonut sopimattomia piloja
- tietoisesti ollut pois pyhästä messusta sunnuntaina tai pyhäpäivänä
- lähtenyt messusta liian aikaisin tai ilman syytä
- jättänyt ottamatta vastaan pyhän ehtoollisen ainakin kerran vuodessa
- ottanut vastaan pyhän ehtoollisen tietoisena aikaisemmin tekemästäni/tekemistäni vakavasta/vakavasta synnistä
- jättänyt ripittäytymättä
- valehtelinko tai salasin tietoisesti jotain papilta jossain aikaisemmassa ripissäni
- työskennellyt Herran päivänä (sunnuntaina)
- kunnioittanut ja totellut vanhempiani tai siskoksiani
- kunnioittanut niitä, joilla on valta päättää asioistani
- puhunut pahaa jostain
- auttanut kotona tai laiminlyönyt velvollisuuteni viettää aikaa perheen kanssa
- kylvänyt kateutta tai ilkeyttä
- ollut huono esimerkki tai aiheuttanut skandaalin (kehoittanut jotain pahuuteen)
- väärinkäyttänyt alkoholia tai huumeita
- tehnyt abortin tai jollain tavalla hyväksynyt tai kehoittanyt abortiin
- harkinnut itsemurhaa
- välttänyt mässäilyä
- lietsonut epäpuhtaita katseita, intohimoisia suudelmia, syntisiä kosketuksia
- pukeutunut haastavasti
- katsonut pronoa, epäpuhtaita kirjoja, lehtiä, videoita tai internettiä
- syyllistynyut itsetyytydykseen
- harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä, seksiä naimisissa olevan naisen/miehen kanssa
- käyttänyt ehkäisyvälineitä
- elänyt siveästi asemaani nähden yhteiskunnassa (naimisissa, yksinäinen)
- välttänyt epäpuhtauteen johtavia tilaisuuksia
- varastanut, jättänyt antamatta takaisin varastamani tai jättänyt korvaamatta sen, mitä olen varastanut
- tuhlannut aikaa työssä
- tehnyt ilkivaltaa
- välttänyt laiskuutta tai toimettomuutta
- valehdellut tai juorunnut
- puhunut pahaa jostain
- puhunut aina totta
- ollut luotettava
- paljastanut salaisuuksia, jotka olisi pitänyt pitää salassa
- kriittinen, negatiivinen tai armoton puheessani
- tietoisesti viljellyt epäpuhtaita ajatuksia
- rohkaissut jotain epäpuhtaisiin ajatuksiin tuijottamalla tai siveettömillä puheilla
- jättänyt kontrolloimatta mielikuvituksen tai himoni
- ahne sydämmessäni
- kateellinen toisen omaisuudelle
- epäsuopa toisille siitä, mitä heillä on
- ailahteleva tai synkkämielinen
- teenkö työtä tai opiskelen vältääkseni päiväunelmintia
- pannut sydämeni toivon maallisiin asioihin?

On tärkeintä tunnustaa juuri ne arimmat asiat silloin, kun ne ovat Jumalan edessä syntiä. Arkoja asioitahan voi olla muitakin, mutta rippi ei ole niitä varten.

Ripillä käyminen on ainakin tällaiselle syntisäkille kova paikka. Ellei muuta, aina sen verran on ollut aviomiehenä ja isänä huono ihminen tai vain ylpeä, että sitä on syytä pyytää anteeksi ja katua. Rippihän on varsinaisesti tarkoitettu raskaiden syntien tunnustamiseen, mutta eivät nuokaan helpoilta tunnu tunnustaa. Jos ripillä käy vain siksi, että ei ole vähään aikaan käynyt, voi lisäksi tunnustaa uudelleen jonkun vanhan raskaan synnin. Tavoitteenahan on katumus, ja vakaa päätös kääntyä pois synnistä.

Miltä tuntuu? Olo on kuin uitetulla koiralla, ihminen totisesti tuntee rippikopissa oman viheliäisyytensä. Se ei johdu papista, joka on kuullut paljon ja monen kertaan, ja jolle ihmisen viheliäisyys ja heikkous eivät ole mitään uutta. Mutta moniko meistä tavallisessa elämässä joutuu oikeasti tunnustamaan ja kohtaamaan ja sanomaan sen, että on tehnyt väärin ja syntiä?

Pappi rohkaisee ripittäytyvää ensin tunnustamaan syntinsä Jumalan armoon luottaen ja lopuksi antaa synninpäästön ja katumustyön, joka on tosin tehtävä, mutta joka ei ole kaikki. Pitäähän asiat hoitaa kuntoon myös maallisessa mielessä.

Jälkeenpäin olo on helpottunut.

Paljon kiitoksia tähän astisista vastauksista. Tosi mukava lukea tällaisia asiallisia viestejä - epäasiallisia kun niin monesti joutuu näkemään, vaikka kuinka hyppisi yli. PPietarin listaa katsoessa tuli raskas olo..

Miten rippitilaisuus käytännössä menee vuorovaikutuksen osalta? Myös marialainen kertoi, että pappi rohkaisee ensin tunnustamaan syntinsä, mutta puhuuko pappi tämän jälkeen (esim. lisäkysymyksin) vai jääkö puhuminen ripittäytyjän vastuulle? Voiko käyttää muistilappua? Minkälaisia katumustyöt ovat? Entä mitä nämä raskaat synnit ovat (saatan tietää vastauksen, mutta en ole varma)? Olisi vielä mukavaa, jos joku kertoisi tuosta ajanvarauksesta eli käytättekö ohjelmassa olevia rippiaikoja vai varaatteko oman ajan?

En löydä rippikaavaa suomalaisilta sivuilta. Siitä saa kai vetää sen johtopäätöksen, että sen tunteminen ei ole kovin tärkeää, kunhan ripin tarkoitus on selvä.

Pappi ei ole minulle tehnyt jatkokysymyksiä. Joillekin muistaakseni on. Pappihan joutuu ottamaan kysymyksissään huomioon kunkin ripittäjän tilanteen. Jos hän tuntuu liian aralta, jatkokysymyksiä tuskin tulee. Ei niitä tule silloinkaan, kun pappi arvelee ymmärtäneensä oikein synnin luonteen, pappihan ei kysele oman uteliaisuutensa tyydyttämiseksi, vaan ymmärtääkseen asian luonteen oikein, jos se on ilmaistu hyvin epämääräisesti. Pappi ei esimerkiksi kysele tekojen yksityiskohtia, koska niillä ei ole ripin tarkoituksen kannalta merkitystä. Vuorovaikutukseen kuuluu myös se, että pappi lopuksi kehoittaa luottamaan Jumalan armoon ja hänen lupaamaansa anteeksiantoon.

Muistilappua voi käyttää, jos se tuntuu tarpeelliselta. Pitää kuitenkin muistaa, että rippi on etupäässä vakavia syntejä varten, ja synninpäästö pätee, vaikka jotain unohtuukin, kunhan ei tahallaan unohtele: Jumala tietää synnit muutenkin, pappi ei kuuntele itseään varten ja ripittäytyjä on ripittäytynyt vilpittömästi.

Oma tulkintani on, että muistilappu voi olla tarpeen, jos pelkää että ei tule korjanneeksi asiaa ollenkaan ellei sitä mainitse. Mutta tämä on vain minun käsitykseni.

Katumustyöt ovat pieniä hengellisiä töitä, esimerkiksi joku rukous mietiskellen sen jokaista asiaa erikseen, tai jonkun raamatun osan lukeminen ja mietiskely.

Raskaat synnit ovat tärkeitä ja vakavia asioita, jotka tehdään täysin tietoisesti ja harkitusti niihin suostuen. Syntiluetteloita on olemassa, mutta tämä on se ajatus.

Käytän olemassa olevia rippiaikoja. Kerran ulkomailla tosin pyysin messun jälkeen papilta tilaisuutta ripittäytymiseen, mihin hän ilman muuta suostui.

Parhaiten tämän asian tietää katoliset papit. Mutta tuskin saatte heitä juurikaan kommentoimaan tätä kysymystä edes yleisessä tasolla, koska rippisalaisuus on ehdoton. Papit eivät puhu mitään heille tunnustetuista synneistä.

Mitä se Sinulle kuuluu mitä katumuksen sakramntillä puhutaan? Sehän on katujan ja Jumalan välinen juttu. Ei kuulu pätkääkään Sinulle!

Ripillä voi tunnustaa esim. abortin, varastamisen, puolison pettämisen jne.

Jos nyt noista on välttynyt, niin sitten voi miettiä mikä ensimmäisenä juolahtaa mieleen, valehtelu jossain tilanteessa, oman edun tavoittelu toisessa tilanteessa, rakastamisen laiminlyönti jotain kohtaan jne.

eikös se tunnustaminen ole katujan ja papin välinen juttu? Entä jos tunnustaa vakavan rikoksen? Eikös sopranos-sarjassa se tony tunnustanut ties mitä mutta pappi ei kertonut poliisille?

@cwire_ : Nimenomaan. Rippisalaisuus on absoluuttinen. Hyvä teemaan liittyvä elokuva on Alfred Hitchcockin "I Confess".

valehteleminen loppuu.kaikki kerrotaan papille,ihan kaikki,petokset,valehtelut,syrjähypyt,itsetyydytys,varkaudet,epäkohtelias käytös,juopottelu,vihanpito lähimmäistä kohtaan ja jopa negatiiviset ajatukset lähimmäistä kohtaan.aivan kaikki ja se on puhdistava tunne,että käytös ja asenne toisia kohtaan muuttuu kristilliseksi.siihen ei synnytä vaan siihen kasvetaan.

Asiahan on vähän niin, että tämä aloittajan kysymys ei ole oikein sovelias, koska mitä se muille kuuluu, mitä joku yksittäinen henkilö tunnustaa ripillä.

Sarkastisesti voi kuitenkin todeta, että siellä turistaan lähinnä siitä, kuinka paljon jännempää elämä oli ennen tylsyyteen lankeamista. Niin ja tietysti haukutaan perhe, sukulaiset, naapurit, työkaverit, ja kerrotaan mitä pahaa he ovat minulle tehneet.

Kyllä joku sitten muistaa vastaavasti käydä kertomassa sen, mitä pahaa sinä olet tehnyt.