Tuli tarve kirjoitella pari ajatusta pitkäaikaisen ystävyyden lakastumisesta. En siis hae täällä mitään sen kummempia neuvoja, tosin toki saa kommentoida.
Olen viimeisimmän vuoden aikana tullut hiljalleen siihen tulokseen, että ihminen, jonka olen tuntenut ala-asteelta ja jota olen jossain vaiheessa pitänyt parhaana ystävänäni, ei arvosta minua ainakaan nykyään enää lainkaan. Tähän ei ole käsittääkseni mitään dramaattista syytä, luottamuksen pettämistä tai muuta. Käytännössä kyse on lähinnä siitä, että mitään vastavuoroisuutta ei enää ole.
Olemme edelleen tekemisissä jonkin verran, mutta koen, että hän pitää minua lähinnä jonkinlaisena sosiaalisena tukipilarina, joka on kätevää olla olemassa, mutta jonka voi myös pistää halutessan sivuun. Silloin, kun itse koen tarvitsevani tukea ja soitan hänelle, hän ei välttämättä vastaa, eikä vaivaudu soittamaan edes myöhemmin takaisin. Olen myös huomannut, että hän juoruilee asioistani.
Pitkäaikaisen ystävyyden pystyynkuoleminen tuntuu aika isolta asialta. Tuntuu, että aikuisiällä on paljon vaikeampi solmia uusia, yhtä merkityksellisiä ystävyyssuhteita kuin lapsena. Myönnän, että olo on tietyllä tavalla aika orpo. Muut kaverisuhteeni ovat paljon myöhemmin solmittuja, eikä niissä ole samanlaista syvyyttä.
Ihmisten ei pitäisi pitää läheisiään niin itsestäänselvinä. Tiedän, että jossain vaiheessa, ollessaan sosiaalisemmalla tuulella (ja tarvitessaan esim. baariseuraa), tämä entinen bestikseni soittaa ja ihmettelee, kuinka minusta ei ole kuulunut mitään (koska yhteydenpito on tietenkin minun tehtäväni). Ystävyys on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin samanlainen kuin parisuhde: Jos siihen ei panosta, se tulee päättymään.
Ystävyyden päättymisestä
17
1206
Vastaukset
- tuleva yksinäinen
Tuo on niin totta. Itselläni pisin ystävyyssuhde on alkanut 6-vuotiaana esikoulusta ja muut hyvät ystävyyssuhteet ovat olleet peruskoulusta tai lukiosta. Vielä häissäni 24-vuotiaana ystäviä (ja pari kaveria) oli paikalla yhteensä 15. Nyt joukosta on jäljellä 15 vuotta myöhemmin enää 2.
Toki erilaiset elämäntilanteet vaikuttaa esim. toisilla lapsia, toisilla ei, jotkut muuttaa työn perässä eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan jne. Onhan se selvää, että myös parisuhde vaatii panostamista. Minulle kuitenkin on ollut iso pettymys se, että ystävyyssuhteita ei arvosteta tarpeeksi. Luulisi, että jos ei edes 1-2 kertaa vuodessa jaksa tehdä ystävyyden eteen mitään, niin millä saa niitä ystävyyssuhteita pidettyä?
Luulen, että osa saa ystäviä esim. puolison kautta (esim. puolison sisar) tai työpaikan kautta. Itse ainakin arvostan tosi paljon sitä, että olisi niitä ystäviä, jotka ovat tunteneet minut silloinkin, kun minulla oli oikomisraudat ja finnejä ja etsin itseäni.
Olen etsinyt joitakin ystäviä Facebookin kautta, mutta olen sen verran vanhaa sukupolvea, että kovin monella niitä ei ole tai sukunimi on jo ehtinyt vaihtua puolison sukunimeen.- hfbh
"Itse ainakin arvostan tosi paljon sitä, että olisi niitä ystäviä, jotka ovat tunteneet minut silloinkin, kun minulla oli oikomisraudat ja finnejä ja etsin itseäni."
Äärettömän hyvin sanottu! Vaikka erilleen kasvaminen on luonnollista eikä kuolleissa ihmissuhteissa kannata roikkua, niissä pentuna solmituissa ystävyyksissä on just toi ainutlaatuisuus, jota ei voi korvata millään muulla.
- Kielolle!
"Olen myös huomannut, että hän juoruilee asioistani."
Vaikuttaa kateelliselta. Itse en juoruile ystävieni asioista koskaan. Ystävät kyllä jaksavat juoruta, erityisesti kaikesta maallisesta mammonastani. Kateus tuhoaa parhaankin ystävyyden. Sille ei voi mitään.
Inhottavinta juoruilevassa ystävässä on tietysti se, että hänelle ei voi olla enää avoin ja vaihtaa syvällisempiä ajatuksia.
Levittää omiksi lämpimikseen kaiken jossakin tunnetilassa kuitenkin.
Oletteko huomanneet miten sinkuille ollaan kateellisia, elämän helppouden vuoksi, vaikka kuka sitä nyt sinkku omasta tahdostaan olisikaan?
Naurettavaa ja lapsellista, mutta näinkin voi käydä.- Kielo
"Oletteko huomanneet miten sinkuille ollaan kateellisia, elämän helppouden vuoksi, vaikka kuka sitä nyt sinkku omasta tahdostaan olisikaan?"
Itse asiassa huomasin jotain vähän samansuuntaista, kun jäin sinkuksi jokin aika sitten. En tiedä, oliko kyse niinkään kateudesta, mutta tämän mainitun ystävän käytös muuttui ikävästi: Olimme aikaisemmin tehneet asioita melko usein pariskuntina, nelistään. Sinkkuunnuttuani huomasin, että ystäväni ei enää kutsunut minua mihinkään. Kerran hän jopa sanoi suoraan, että voi hitsi kun tässä on pitänyt äkkiä lämmitellä välejä muihin tuttavapariskuntiin, että voi taas tehdä "pariskuntajuttuja". Minusta tuollainen on lähinnä typerää. Olisiko se muka tosiaan jotenkin niin äärettömän outoa tai väärin, jos illanistujaisiin kutsutaan pariskuntien lisäksi myös pari sinkkua? Mikä siinä muka mättää? Hyvässä lykyssä niillä yksin saapuneilla olisi jopa luonteva mahdollisuus tutustua toisiinsa ja pariutua, jos kemiat toimivat. Tuntui, että ehkä siinä on kyse jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta: et muuten pokaile mun kavereita. En tiedä, miten asia miesten kohdalla menee, mutta ehkä sinkuksi jäänyt nainen koetaan seurustelevien parissa automaattisesti jonkinlaiseksi uhkaksi. - Kielolle!
Kielo kirjoitti:
"Oletteko huomanneet miten sinkuille ollaan kateellisia, elämän helppouden vuoksi, vaikka kuka sitä nyt sinkku omasta tahdostaan olisikaan?"
Itse asiassa huomasin jotain vähän samansuuntaista, kun jäin sinkuksi jokin aika sitten. En tiedä, oliko kyse niinkään kateudesta, mutta tämän mainitun ystävän käytös muuttui ikävästi: Olimme aikaisemmin tehneet asioita melko usein pariskuntina, nelistään. Sinkkuunnuttuani huomasin, että ystäväni ei enää kutsunut minua mihinkään. Kerran hän jopa sanoi suoraan, että voi hitsi kun tässä on pitänyt äkkiä lämmitellä välejä muihin tuttavapariskuntiin, että voi taas tehdä "pariskuntajuttuja". Minusta tuollainen on lähinnä typerää. Olisiko se muka tosiaan jotenkin niin äärettömän outoa tai väärin, jos illanistujaisiin kutsutaan pariskuntien lisäksi myös pari sinkkua? Mikä siinä muka mättää? Hyvässä lykyssä niillä yksin saapuneilla olisi jopa luonteva mahdollisuus tutustua toisiinsa ja pariutua, jos kemiat toimivat. Tuntui, että ehkä siinä on kyse jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta: et muuten pokaile mun kavereita. En tiedä, miten asia miesten kohdalla menee, mutta ehkä sinkuksi jäänyt nainen koetaan seurustelevien parissa automaattisesti jonkinlaiseksi uhkaksi."Tuntui, että ehkä siinä on kyse jonkinlaisesta mustasukkaisuudesta: et muuten pokaile mun kavereita. En tiedä, miten asia miesten kohdalla menee, mutta ehkä sinkuksi jäänyt nainen koetaan seurustelevien parissa automaattisesti jonkinlaiseksi uhkaksi."
Samaa pohtinut omalla kohdallani, miehen näkökulmasta, mahdollista naisystävänpokausnäkökulmaa silmälläpitäen.
Ehkä siellä porukassa pyöriikin joku kaunis ja vapaa sinkku vailla kumppania. Parempi kuin ystävälläsi, tai ehkä ystävä niin kokee.
Tältä se vain välillä tuntuu. Varmahan ei voi olla, mutta omituista hyljeksintää näin vapaana sinkkuna on saanut seurustelevilta ystäviltä kokea.
Muu väki tuntuisi selvästi haluavan istujaisiinsa mukaan, mutta tämä "paras" ystävä ei vain voi pyytää mukaan. Tai pitää yleensä huolen siitä, ettei kutsu mene perille.
Näitä tapauksia on paljastunut jo useampaan kertaan, erään toisen kaverin johdosta. Ilman häntä olisin yhävain epätietoisempi "ystäväni" tempuista.
Hyvän ystävänhän pitäisi olla aina rehellinen niin ei tarvitsisi löytää edestään sitä, minkä on taakseen juorunnut.
Tämä ystäväni on erittäin itsekäs ja tottunut saamaan kaiken tai kaikessa tahtonsa läpi. Liekö siinä ostekijää jollakin tavalla sitten?
Jokin tässä jutussa ei kuitenkaan toimi rehellisellä pohjalla, koska rehellisyys tarkoittaa myös osakseen avoimuutta, mikä "ystävältäni" tuntuu olevan pahasti katoamassa salailevan käytöksensä syövereihin.
Voi olla myös niinkin, että kun toisesta tarpeeksi juorutaan ja ylitetään tietty raja ja jotta juorut pysyisivät vastaisuudessakin salassa, sitten vältellään tiettyjen ihmisten keskinäistä törmäämistä kuin ruttoa. Yksi teoria tämäkin ja tuntuu melko loogiselta, mutta varmaa ei voi sanoa tästäkään.
Myös manipuloiva narsisti tulee mieleen tuollaisesta käytöksestä valitettavan helposti. Tiedetään. Jotkut pitävät narsismia vain trendi-ilmiönä, mutta tuollainen luonteenvika voi sopia hyvinkin kuvaan mukaan. Varma ei tästäkään voi kuitenkaan olla.
Toivottavasti joutuvat kokemaan samaa järjetöntä hyljintää joskus myös itse, niin saavat maistaa omaa lääkettään.
Ihan turhaa elämänhaaskausta moinen minusta on.
- näin olen kokenut
Näin monesti käy. Varmaan itsellänikin on näin. On sellaisia ystäviä jotka joutuvat otamaan aktiivisemmin yhteyttä. Kokevatkohan hekin näin. Itselläni on työ, melko paljon kontakteja ja ihmissuheita ja toisinaan tuntuu että ei riitä voimia pitää kaikkiin tällaista " vuoronperään" -periaateyhteyttä. Uskon kuitenkin että näille aktiivisillekin olen stten tärkeä linkki ja sanion kyllä suoraan, että sorry, minulla ei vian riitä aikaa ja voimia. Saa kuitenkin ottaa yhteyttä ja kopaista.
On myös niin että kun ikää kartuu ja vuoiosa vierii, kasvamme ihmisinä ja joskus eri suuntiin. Ei ole missään sanottu, että ystävyyttä pitää jatkaa vain tavan vuoksi, jos se ei toimi. Niinhän käy myös avioliitoissa. Elämä on tällaista. - Ketjun aloittaja
Aloituksesta on vähän yli puoli vuotta, ja asiat saivat vihdoin tietynlaisen päätöksen vime viikonloppuna. Yhteydenpito kyseisen ihmisen kanssa oli vähentynyt tässä entisestään. Hän kuitenkin kutsui itsensä käymään, minkä seurauksena päätin sitten kutsua muutaman muunkin ihmisen ja tarjota ruoat ja viinit jne. Ystäväni sai jossain vaiheessa iltaa jonkinlaisen helvetillisen "pätemiskohtauksen", alkoi luennoida muille miten maailma makaa ja puhui varsinkin minulle äärettömän alentuvaan sävyyn. Viesti tuntui olevan, etten tiedä tai tajua yhtään mitään eikä minun kuulu kommentoida esim. yhteiskunnallisia asioita mitenkään.
Olin melko järkyttynyt, koska vaikka hänestä on viimeisten parin vuoden aikana tullut entistä ilkeämpi, ihan noin törkeä hän ei ole ollut vielä koskaan. Illan tunnelma meni kertaheitolla todella kiusalliseksi, ja pian porukka alkoi poistua kukin koteihinsa.
Jälkeenpäin mietin, että eiköhän tää tosiaan ollut nyt tässä. Pitkään tätä on vatvottu, mutta tuollaisen käytöksen jälkeen irtiotto tuntuu helpolta. Sitä olen vähän miettinyt, että soitanko hänelle vielä yhden kerran ja sanon suoraan, että hän voisi harrastaa jonkinlaista kriittistä itsetutkiskelua, vai annako vaan olla. Tavallaan tuntuisi hyvältä sanoa ääneen ne kaikki asiat, joita tässä on tullut mietittyä, mutta toisaalta en ole varma, onkos siitä mitään todellista hyötyä.- gröjaegjae
Ei siitä varmastikaan hyötyä ole. Pätemisentarve ei sillä muutu, mutta jos haluat riitaan lopettaa ystävyyden, niin sitten :D
- sadetta ja tuulta
Aloittajalle: olet toiminut reilusti ja ollut pitkään joustava tämän ihmisen suhteen. Noloa käyttäytymistä tuttavaltasi, että alkaa sinun kodissasi ilkeillä vaikka on itse itsensä kylään kutsunut ja tarjoiluistasi nauttinut. Muutenkin hänen toimintansa on ollut aika outoa.
Osuvasti totesit, että "eiköhän tää tosiaan ollut nyt tässä". Kyllä oli. Luota tunteeseesi.
Hieman vastaavissa tilanteissa olen ollut. Yleensä päällimmäisin tunne on ollut helpotus, kun en enää ole ollut tuollasella tavoin käyttäytyvien saatavilla. Hieman olen tuntenut syyllisyyttäkin, sillä osaltaan kuitenkin kaipasin ystävää, vaikken tällaisesta ihmisestä sitä saanutkaan. Sitä en tiedä, että saako noita ihmisiä mitenkään ymmärtämään omaa toimintaansa. Luultavimmin ei.
- jonnellahei
Itse pilasin oman parhaan ystävyyssuhteeni joka on kestänyt sen 20 vuotta ja ite olen nyt 22.. nyt sen vasta tajuan kun olen ryssiny kaiken, että mitä olis pitäny tehdä toisin.. petin ystäväni niin monta kertaa etten edes tajunnut sitä, mutta ihan vain omaa ajattelemattomuuttani
nyt sen vasta tajuan kun se on liian myöhäistä eikä hän halua enään olla tekemisissä kaiken sen jäljkeen.. tuntuu kyllä niin surulliselta ja yksinöiseltä - iuiiopopåpåp
Kirjoita maili/kirje, jossa kerrot välien katkaisemisen syyksi kaiken, mikä on hampaan kolossa vuosien varrella kaihertanut.
- 3+19
En kannata, ellei se erityisesti omaa oloa paranna. Saattaa vain saada toiselta osapuolelta samalla mitalla takaisin, eikä sellaista kirjeenvaihtoa ole lopulta kivaa käydä.
- --------
3+19 kirjoitti:
En kannata, ellei se erityisesti omaa oloa paranna. Saattaa vain saada toiselta osapuolelta samalla mitalla takaisin, eikä sellaista kirjeenvaihtoa ole lopulta kivaa käydä.
Varmasti saakin kuulla kunniansa, jos ihminen on jo muutenkin aina ollut tuollainen, krhm, "kriittinen", alentava ja itseään muihin purkava. Oman olon parantamisen lisäksi voi tietysti aina toivoa, että se saisi toisen edes ajattelemaan asiaa.
- kahjdhfå
-------- kirjoitti:
Varmasti saakin kuulla kunniansa, jos ihminen on jo muutenkin aina ollut tuollainen, krhm, "kriittinen", alentava ja itseään muihin purkava. Oman olon parantamisen lisäksi voi tietysti aina toivoa, että se saisi toisen edes ajattelemaan asiaa.
Eikö tuossa juuri kehotettu purkamaan kaikki, mikä hampaan kolossa painaa? Mutta takaisinpäin ei sitten ollakaan valmiita ottamaan? Rikka toisen silmässä, malka omassa.
- 6t68
kahjdhfå kirjoitti:
Eikö tuossa juuri kehotettu purkamaan kaikki, mikä hampaan kolossa painaa? Mutta takaisinpäin ei sitten ollakaan valmiita ottamaan? Rikka toisen silmässä, malka omassa.
En kannata minkäänlaista tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa siinä vaiheessa, kun asiat ovat jo tuossa pisteessä. Ei siitä lopulta kukaan mitään hyödy. Jos toinen osapuoli on muutenkin hyökkäävä, negatiivinen ja ilkeä, se vastaus tuskin on mitään kovin rakentavaa.
- iuiiopopåpåp
Ei sen kirjeen, missä kertoo syyt välien katkaisemiselle tarvitse olla millään lailla epäasiallinen ja loukkaava. Senkun kertoo esimerkkejä vuosien varrelta tämän kaverin käytöksestä ja miltä se on itsestä tuntunut ja mitä saanut ajattelemaan ja mihin se on lopulta johtanut.
Toiset kaipaavat ja suorastaan vaativat saada tietää syyn siihen, miksi heidät on hyljätty. Itse yritin kerran yksinkertaisesti vain lopettaa yhteydenpidon erääseen äärinegatiiviseen henkilöön, mutta toinen osapuoli tuli raivoamaan ja VAATIMAAN saada tietää syyt välien katkaisulle. Kirjoitin sitten meilin ja pitkä siitä tulikin. Ei tullut tulikivenkatkuista vastausta, lähinnä loukkaantunut ja väitti ettei ollut jaksanut lukea koko viestiä loppuun. Saattoi kyllä silti lukea ja ainakin olisi kannattanut, syyt nimittäin olivat semmoisia että varmasti kaikkia v*tuttaa sellainen käytös ja jos ottaisi opiksi saattaisi onnistua säilyttämään joitakin ihmissuhteitaan tulevaisuudessa... - -HH
Hmm... Miksihän on niin että asiat "sylkäistään ulos" aina vasta siinä vaiheessa kun on annettu periksi / katkaistu välit. Varmasti olisi loukatun osapuolenkin puolesta parempi, jos asiat otettaisiin puheeksi jo silloin kun ne ovat ajankohtaisia, ei tulikivenkatkuisina ryöpytyksinä jälkeenpäin. Ehkä tämä on vain inhimillistä, enkä väitä etten toimisi itse samoin.... :/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1225115Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella303658No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452460- 501578
- 411560
Jätä minut rauhaan
En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv241504- 231391
- 141292
- 271198
Olen oikeasti aika mukava
Vaikka itse sanonkin. Tunnemyrsky sekoitti mieltä silloin ja annoin aika kahjon kuvan itsestäni.221117