Kysyisin iäkästä isoäitiäni koskevasta asiasta.
Minulla on 91-vuotias ikäisekseen sairauksistaan huolimatta pirteässä kunnossa oleva isoäiti, jolla todettiin diabetes 87-vuotiaana ja Alzheimerin tauti 88-vuotiaana. Muita sairauksia ei ole. Mummo sai paikan hoitokodista tammikuussa ja on siitä lähtien asunut siellä, koska kotona yksin selviäminen kävi yhä vaikeammaksi. Alzheimer on edennyt melko hitaasti ja edelleen mummo on omatoiminen arkiaskareissa sekä tunnistaa kaikki. Kuusikymppinen äitini hoitaa hänen viralliset asiansa.
Diabeteksen suhteen tilanne on se, että hänellä on nyt hoitajien mukaan sokeriarvot olleet pidemmän aikaan noin 15 paikkeilla. Isoäiti pelkää mielettömästi sitä, että sokeri laskisi liian alas, sillä näin on tapahtunut sokeritaudin alkuaikoina kahdesti. Sokeri oli laskenut hyvin alas, jonka seurauksena hän pyörtyi ja sai viime hetkellä apua. Sen jälkeen hän on suoraan sanottuna ahmninut sokeria yksin ollessaan. Vailla mitään järkeä. Nyt siellä hoitokodissa on vasta alettu kiinnittämään asiaan huomiota, että arvot eivät saa olla jatkuvasti näin korkeat. Hoitaja mainitsi minulle tänään siitä, että riskinä on aina jalkojen amputaatio tai muu, jos sokeri pysyttelee näissä lukemissa. Mummo vaatii aina meitä omaisia tuomaan karamellia, ettei sokeri laskisi liian alas. Nyt sovittiin hoitokodin johtajan kanssa, että me omaiset emme enää tuo isoäidille makeaa. Lupasivat myös tarkkailla kahvipöydässä, että hän ei napsisi liikaa niitä sokereita.
Kysyisin teiltä diabeteksen paremmin tuntevilta, että onko mitään muuta, mitä voisi tehdä saadakseen sokerin alemmaksi? Vaikka ikää on noin paljon. Onko syömisen tarkkailu ainoa vaihtoehto? Miten suuri riski tässä on jalkojen amputaatioon tai muuhun? Voivatko jalat mennä yhtäkkiä vai onko jalkansa menettäneillä diabeetikoilla usein aiempaa vaivaa jalkojen kanssa? Isoäidilläni mitään ulkoisesti poikkeavaa ei ole, jalkahoito tehtiin eilen.
Alzheimer ja kokemukset siitä, kun sokeri laski liian alas, aiheuttavat tämän, ettei isoäiti on mennyt ikään kuin äärilaidasta äärilaitaan.
Kiitoksia mahdollisista vastauksista.
Iäkäs ihminen ja amputaatio tms vaara?
3
287
Vastaukset
- 1-tyyppiläinen
Onko isoäidilläsi kenties 2-tyypin diabetes? Ja ilmeisesti hänell jokin lääkitys kuitenkin verensokerien hallitsemiseen on, jos sokerit on saatu laskemaan lian alas. 2-tyypin diabetestä voidaan hoitaa ruokavaliolla, liikunnalla, tablettihoidolla tai insuliinipistoksilla, tai näiden yhdistelmillä. 1-tyypin diabeetikko tarvitsee insuliinipistoksia aina, eikä niistä pääse eroon vaikka kuinka liikkuisi tai noudattaisi sopivaa ruokavaliota. Jotenkin sain kuvauksestasi sellaisen käsityksen, että isoäitisi on 2-tyyppiläinen eikä hänellä ole ainakaan insuliinia lääkityksenä? Ruokavalio on 2-tyyppiläisillä ehkä paras hoitokeino jaikävä kyllä, turhat makeat kannattaa karsia pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö herkutella voisi silloin tällöin pienillä määrillä.
Yleensä amputaatiota edeltää useiden vuosien hoitamaton sairastaminen. Itse olen sairastanut 1-tyyppiä kohta 30 vuotta ja jaloissani ei ole vielä mitään vikaa. Ja minullakin on ollut sokerit välillä vuosiakin liian korkealla. Tietysti isoäidilläsi on jo ikää, joten jalkojen verisuonet voivat olla jo valmiiksi huonommassa kunnossa, joka taas voi nopeuttaa jalkaongelmien syntymistä. Ja miten kauan isoäitisi on kenties ehtinyt sairastaa diabetesta tietämättään? Eli onko "tuhoa" ehtinyt jo aiheutua useamman vuoden ajan? Säännölliset jalkahoitajakäynnit ovatkin diabeetikolle ensisijaisen tärkeät!
Tehokkain keino sokerin hyvällä tasolla pitämiseen on säännöllinen ja tiheä(hkö) mittaaminen. Kai isoäidiltäsi otetaan hoitokodissa säännöllisesti ja usean kerran päivässä verensokeri? Sen avulla pystytään tarkkailemaan, ettei sokeri nouse liian korkealle eikä liian matalallekaan. Tosin 2-tyyppiläiset kai saavat aivan liian vähän v.sokeriliuskoja käyttöönsä, mikä on pöyristyttävää. Itse 1-tyyppiläisenä mittaan 6-8 kertaa vuorokaudessa sokerini.
Isoäidilläsi on kuitenkin jo niin paljon ikää, että jos hän on muuten hyvässä kunnossa, ei luulisi amputaation ja muidenkaan diabeteksen lisäsairauksien ehtivän tulla hänen elinaikanaan (paitsi jos sairaus on ollut jo vuosia ennen diagnosointia). Joten kannattaa ehkä mietti sitäkin, että kuinka paljon elämisen laadusta kannattaa "riistää" tuon ikäiseltä ihmiseltä väkisin.- tyttärentytär
Kiitos vastauksista.
Kyllä hän on kakkostyypin diabeetikko. Hoito aloitettiin tableteilla silloin 87-vuotiaana, mutta vaihdettiin pistoksiin muistaaksen kaksi vuotta sitten, koska sokerit olivat silloin olleet pitkän ajanjakson liian korkeina. Nyt on sitten yhdistelmähoito. Oli sairaalassakin silloin tutkimuksissa.
Kun diabetes-diagnoosi asetettiin, hänellä oli verensokereita tarkkailtu muiden verikokeiden yhteydessä pitkään, koska on sukurasitusta diabeteksen suhteen. Lääkitystä ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut ennen 87 ikävuotta.
Jalkoja on onneksi aina hoidettu hyvin, ja ne ovatkin erinomaisessa kunnossa siinä mielessä, että haavaumia ei ole eikä muitakaan ulkonevia merkkejä vaurioista. Ikäisekseen hän myös kävelee todella hyvin eikä tarvitse apuvälineitä. Jalkahoidon hän sai kotona säännöllisesti ja saa edelleen hoitokodissa.
Nyt tilanne on tosiaan se, että isoäiti pääsi onneksi tuonne hoitokotiin, ja siellä sokeri mitataan säännöllisesti, käsittääkseni joka päivä. Kotonahan tilanne oli aivan toinen. Kodinhoitajat kohtelivat häntä monellakin tapaa huonosti, sokeri mitattiin epäsäännöllisesti ja hoitajat jopa rohkaisivat (!) syömään sokeria purkista, vaikka näkivät ja huomautimme kuinka älyttömiä määriä hän sitä ahmi. Tietty balanssi siinä olisi pitänyt olla, mutta kun isoäiti pelkäsi niin sitä hypoglykemiaa. Nyt sitten ruokavalio on terveellisempää kaikin tavoin.
Lähinnä säikähdin tuosta, että sokerit nyt ovat olleet sen 15 tienoilla jonkun aikaa. Katselin eilen myös kahvipöydässä, kun hoitajat toivat pöytään sokeriastian ja isoäiti oli varannut siitä itselleen kolme palasta sokeria ja kun kysyin miksi niin hän vastasi tuttuun tyyliinsä: "ettei vajoaisi liian alas". Hoitajan kanssa sitten puhuin ja sanoin hienovaraisesti, että katsoisivat siellä pöydässäkin sitä sokeritouhua, etteivät jätä astiaa pöytään. Annoin myös lasteni isomummolleen tuomat karamellit hoitajien haltuun, että antavat sieltä sitten, kun parhaaksi näkevät. Kun mummolla oli karkkipussi huoneessaan, hän saattoi ahmia kaiken heti. Totta tuo, että ei kaikkea iloa saa riistää herkuttelun suhteen.
Täytyisi meidän omaistenkin toki luottaa paremmin tuon hoitokodin toimintaan ja hoitoon, mutta helposti sitä on rakkaan ihmisen suhteen varuillaan, kun kotona se hoito oli ala-arvoista.
- Itsekin potilas
Amputaatio ei tule diabeetikolle yleensä yllättäen eikä nopeasti. Jos isoäitisi on kakkostyypin diabeetikko eikä ruokavaliolla saada verensokeria kuriin, pillerilääkitys esimerkiksi metformiinilla ei laske sokereita liian alas. Insuliini ja eräät muut diabeteslääkkeet voi liian suurena annoksena vetää sokerit liian alas.
Äidilläni amputoitiin vuoden alussa toinen jalka reidestä, mutta hän oli sinnitellyt sen kanssa jo useamman vuoden. Viimevaiheessa hiukan yli vuoden sen jälkeen kun lääkäri suositteli ensimmäisen kerran amputointia. Kuitenkin äitini diabetes ei ollut yksin aiheuttamassa amputointia mutta edesauttoi sitä kun suonet tukkiutuivat jaloissa. Itselläni (65 vuotias) on jo ensimmäisiä oireita samasta ja katkokävelyä ilmenee ajoittain kun jalkoja kuormittaa enemmän (esimerkiksi vetää painavaa kauppakärryä ylämäkeen).
Todennäköisesti isoäitisi ei aivan heti joudu amputaatioon, jalat pitää oireilla useamman vuoden ennen sitä. Tilannetta voidaan lykätä vielä useilla vuosilla kun verensokerit saadaan pidettyä normaaliarvoissa tai ainakin lähellä sitä. Varmaankin on hankalaa saada muistisairasta ihmistä uskomaan ettei niitä karkkeja tai pullaa tarvitse syödä "varmuuden vuoksi". Hänelle voisi yrittää selostaa että koska hän on hoitokodissa, apua saa nopeasti mikäli sokerit menee yllättäen liian alas.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mieleni harhailee sinussa
Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei235903- 602027
- 271499
Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa
Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom2401267- 741135
Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?
Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️691128Mitä teet nainen
Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,531107- 511072
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1441067Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle58995