Alkoholitonta seuraa mahdoton löytää(?)!

Ärsyttää kun ei tästä maailmasta löydy oikein ketään jotka ymmärtää ihmistä joka ei juo alkoholia! EN ole uskovainen, EN tiukkapipo, EN (ex-)alkoholisti, EN (ex-)alkoholistin jälkeläinen tms. En vaan tykkää juoda alkoholia ja olis kiva saada olla ihan oma itseni tämän jutun kanssa - ja olis ihan huippujuttu löytää muitakin ilman alkoholia viihtyviä ihmisiä.. Kyllähän minä oon alkoholia maistanut, mulla vaan ei ole mitään velvollisuutta juoda ja kärsiä pahasta olosta. Kauhean kauan mulla tuon tajuamiseen meni - ja sitten kun sen tajusin, mulla oli todella pitkään aivan järjettömän hyvä ja kevyt olo! :)

Ärsyttää sekin kun kaikki tyrkyttää joka paikassa ja tilanteessa, aina vaan olutta, viiniä, alkoholidrinkkejä tms vaikka miten tahansa olen sanonut etten juo aloholia. Yksi niin aikuinen ystävä mulla sentään onneksi on ettei hän puutu juomattomuuteeni, vähän puolusteleekin mua muille joskus, muut on aina sanomassa jotain tyyliin "voi kun sinäkin joisit niin sullakin olis hauskaa"! HUOH.

Mulla on luultavasti joku ihmeen alkoholiallergia tms.. Kaikki alkoholijuomat on minusta kauhean makuisia, aina kun juon vaikka pienen siiderin, tulee tosi nopeasti kauheen kuuma ja väsyny olo, sellanen ettei jaksa edes osallistua keskusteluun ja naamaki varmaan loistaa punaisena.. Mut eihän mua kukaan usko kun "ei alkoholille voi olla allerginen"! No, en minäkään ole koskaan moisesta allergiasta kuullut, myönnetään - mutta näitä oireita mulle tulee vain ja ainoastaan alkoholista.

Olin baarissa kahden puolitutun kanssa vähän aikaa sitten, olin ihan pirteä kun mentiin sisään. Toiset joivat punaviiniä, minä en, siitä mulle kuitenkin tuli kauhee päänsärky ja sellanen outo olo että oon vähän pihalla, en osaa oikein selittää.. On mulla ennenkin tullu sellanen olo etten halua kovin lähellä punaviiniä edes olla, tämä vaan oli eka kerta kun mulle tuli ihan oikeasti päänsärkyä pelkästään punaviinin hajusta.

En ole ketään pakottamassa lopettamaan juomista, se on jokaisen oma asia. Kieltämättä joskus tulee täysin ulkopuolinen olo kun on porukassa ainoa joka on ajokunnossa, onneksi joudun sellaiseen tilanteeseen tosi harvoin. En ole koskaan saarnannut alkoholista kenellekään, kerran olen yllättävän asiallisena pysyneeseen keskusteluun päätynyt kaverini kanssa HÄNEN alkoholinkäytöstään, ei siis minun..

Ns. kavereideni kanssa joskus ollaan vietetty iltaa, yleensä mun luona kun olen heitä luokseni kutsunut. Mulla ei alkoholia ole koskaan ollu tarjolla mutta en kyllä suuttuisi vaikka joku vieras toisikin alkoholia, mutta eipä kukaan ole koskaan tuonut.. Muistaakseni vain kerran on yksi kaveri tuonut pullon jaettavaksi ja silloin päädyin kohteliaasti pitämään alkoholilasia kädessäni ja muka "joinkin" siitä ihan vähän kun en viitsinyt riidellä ja muut vaan sanoivat että "kyllä sä juot".

Olenkin joskus miettinyt, onko tämä mun absolutismi (onpa inhottava ja leimaava sana!) syy siihen että "kaverini" eivät juurikaan käy mun luonani eikä mua kutsuta muuallekaan jos johonkin kokoontuvat. Voihan syitä olla muitakin, mietinpä vain..

En oikein tiedä mitä muuta kertoisin. Joskus olen miettinyt jopa sitä että pitäiskö vaan yrittää opetella juomaan ja kestää sitä kauheaa päänsärkyä ja pahaa oloa ja omaa passiivisuutta että olis edes jotain seuraa. Toisaalta, taidan kuitenkin kunnioittaa itseäni sen verran ettei tuo em. ajatus toisaalta houkuttele, ei sitten yhtään.

Seurakuntien jutut mua ei kiinnosta vaikka saattais sieltä alkoholitonta seuraa löytyä, ehkä helpostikin. Olen kokenut lapsuudessa ja nuoruudessa todella paljon henkistä ja hengellistä väkivaltaa enkä halua vastaaviin tilanteisiin enää joutua. Ongelmia uskovaisten kanssa on tullut ainakin siitä että kun mulla on näkövamma, olen "silti"(!) harrastanut seksiä, esim. Ja siitä, että kaikki tuntemani ihmiset eivät ole heteroita, jne.

Olenko ainoa joka osaa ja haluaa pitää hauskaa ilman alkoholia? Jos teitä muitakin löytyy, varsinkin täältä Stadista, pitäkääs meteliä itsestänne! :)