Rei - nolla (alku runokokoemakäsikirjoituksesta)

Ovi pysyy tiukasti kiinni.

Kukaan ei tule sen taakse koputtamaan,
hakemaan mukaansa.

Pimeässä istuvat kaipaavat valoa.

Pimeys on kuin yksinäisyys.

Siinä ei näe,
ei minua.

Ehkä minä joskus muut,
kulkiessaan sivu.

Mutta kukaan ei näe
minua, vaan
luolan.

Ja sen sisällä
pelkkää pimeää.

Kukaan ei katso sinne eikä huomaa.

Ja kuka sinne haluaisi katsoa.

Kuka sinne haluaisi.

Niin yksinkertaista se on.

On yksinäistä, koska ei ole ketään jonka kanssa puhua.

Olen yksinäinen oikeassa pimeydessä, valossa, täällä ja ulkona.

Mikään ei ole muuttunut, ei muutu.