Lahjakkaan lapsen tragedia - yksi luokka väliin?

Anonyymi

3-luokkalainen lapseni on ollut koko vuoden turhautunut, kun koulu on niin helppoa. Aivan olemattomalla paneutumisella kokeista tulee kymppejä, eikä koulutyössä ole haasteita. Onko kenelläkään kokemusta, voiko yhtä vuosiluokkaa hypätä yli? Itse huolehtisin kesän aikana siitä, että neljännen vuoden opetuksellinen sisältö tulisi käytyä läpi, ettei jäisi aukkoja tiedoissa. Pelottaa, että tuo koulun haasteettomuus vie lapseni käytösongelmien tielle, kun jotain puuhaa pitäisi koulupäivien ratoksi järjestää. Olen esittänyt opettajalle, että lapseni saisi lisätehtäviä, mutta opettajalla ei ole siihen mahdollisuutta, kun on lähes 30-päinen luokka paimennettavanaan

205 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Tragediaksi voi kyllä muodostua myös tuon vuosiluokan hyppääminenkin... nimittäin kyllähän siinä silmätikuksi joutuu ja juorujen kohteeksi. Vitosella on jo esimurkkuikä käynnissä ja sekin voi ilmapiiriin vaikuttaa. Lapset ovat niin julmia toisinaan, että voi olla kaveripiireihin pääseminen vaikeaa ja entisestään sitä voi vaikeuttaa, että on nuorempi kuin muut. Mieti nyt vielä onko järkeä.

    • Miksi silmätikuksi ja juorujen kohteeksi? En ymmärrä. Kyllä jotkut hyppäävät luokan yli. Tiedän joitakin. Ei ole jäänyt huonoja muistoja.

    • ??? kirjoitti:

      Miksi silmätikuksi ja juorujen kohteeksi? En ymmärrä. Kyllä jotkut hyppäävät luokan yli. Tiedän joitakin. Ei ole jäänyt huonoja muistoja.

      Kyllä joutuu silmätikuksi. Aina, kun ryhmään (luokkaan) tulee joku ulkopuolelta (toisesta koulusta, alemmalta luokalta) hän joutuu silmätikuksi. Tai jos on muuten vaan erilainen. Sellaisia lapset ovat.

      Jotkut osaavat selvitä siitä tilanteesta paremmin ja toiset huonommin. Mutta se on asia, joka täytyy ottaa huomioon hyppäämistä suunniteltaessa. Tarvittaessa lasta täytyy tukea niin kotona kuin opettajien taholta.

      Oma tyttäreni joutui aikoinaan kiusatuksi, vaikka koulun piti olla ns. hyvä koulu. Mutta rehtori ja opettajat puuttuivat asiaan nopeasti ja tehokkaasti, kun soitin rehtorille. Pientä skismaa jatkui joidenkin kanssa peruskoulun loppuun saakka, mutta he joutuivatkin sitten lähtemään lukioon huonompaan kouluun. Eikä häiriö ollut liian iso tyttärelleni.

      Tärkeämpi tekijä oli, että tyttäreni numerot paranivat nopeasti taas luokan parhaan tasolle, mutta hän joutui edes vähän aikaa ponnistelemaan tulostensa vuoksi ja oppi näin tekemään työtä, mitä ei olisi oppinut, jos olisi jäänyt samalle luokalle.

    • ??? kirjoitti:

      Miksi silmätikuksi ja juorujen kohteeksi? En ymmärrä. Kyllä jotkut hyppäävät luokan yli. Tiedän joitakin. Ei ole jäänyt huonoja muistoja.

      Kerrot lapsestasi kuitenkin ylpeillen, ja on todellakin syytä kiinnittää huomiota lapsen luonteen kehittymiseen, sillä älykäs ihminen saattaa vajota syviin ongelmiin, jos ei vanhemmat muistuta elämän tärkeimmästä asiasta, ja sen oppiminen saattaisi olla hyväksi tyttärellesi, nimittäin oikeanlainen moraali filosofia, johon hän voisi paneutua vapaaaikanaan kotona.

      Ja on hyvä myös kertoa että koulusuunnitelmaan kuuluu että koko 30 oppilaan luokka kykenee omaksumaan opetuksen. Ja jos hän selviää vähäisemmällä panostuksella, niin on syytä olla iloinen, ja auttaa mahdollisesti luokkatovereitaan opiskelussa.

    • ??? kirjoitti:

      Miksi silmätikuksi ja juorujen kohteeksi? En ymmärrä. Kyllä jotkut hyppäävät luokan yli. Tiedän joitakin. Ei ole jäänyt huonoja muistoja.

      Niin, kai ne muut lapset ajattelevat automaattisesti että joku "on olevinaan parempi kuin muut" koska hyppäsi luokan ja joutuu sen vuoksi silmätikuksi. Tarjoa vaikka niitä haastavia tehtäviä kotona, ei maailma siihen kaadu jos käy koulun normaaliin tahtiin. Mihin kiire? Haasteita tulee viimeistään peruskoulun jälkeen.

    • Yli vaan kirjoitti:

      Kyllä joutuu silmätikuksi. Aina, kun ryhmään (luokkaan) tulee joku ulkopuolelta (toisesta koulusta, alemmalta luokalta) hän joutuu silmätikuksi. Tai jos on muuten vaan erilainen. Sellaisia lapset ovat.

      Jotkut osaavat selvitä siitä tilanteesta paremmin ja toiset huonommin. Mutta se on asia, joka täytyy ottaa huomioon hyppäämistä suunniteltaessa. Tarvittaessa lasta täytyy tukea niin kotona kuin opettajien taholta.

      Oma tyttäreni joutui aikoinaan kiusatuksi, vaikka koulun piti olla ns. hyvä koulu. Mutta rehtori ja opettajat puuttuivat asiaan nopeasti ja tehokkaasti, kun soitin rehtorille. Pientä skismaa jatkui joidenkin kanssa peruskoulun loppuun saakka, mutta he joutuivatkin sitten lähtemään lukioon huonompaan kouluun. Eikä häiriö ollut liian iso tyttärelleni.

      Tärkeämpi tekijä oli, että tyttäreni numerot paranivat nopeasti taas luokan parhaan tasolle, mutta hän joutui edes vähän aikaa ponnistelemaan tulostensa vuoksi ja oppi näin tekemään työtä, mitä ei olisi oppinut, jos olisi jäänyt samalle luokalle.

      Sellaisia lapset ovat? Sellaisia voivat myös aikuiset olla!

    • raakkuna1 kirjoitti:

      Kerrot lapsestasi kuitenkin ylpeillen, ja on todellakin syytä kiinnittää huomiota lapsen luonteen kehittymiseen, sillä älykäs ihminen saattaa vajota syviin ongelmiin, jos ei vanhemmat muistuta elämän tärkeimmästä asiasta, ja sen oppiminen saattaisi olla hyväksi tyttärellesi, nimittäin oikeanlainen moraali filosofia, johon hän voisi paneutua vapaaaikanaan kotona.

      Ja on hyvä myös kertoa että koulusuunnitelmaan kuuluu että koko 30 oppilaan luokka kykenee omaksumaan opetuksen. Ja jos hän selviää vähäisemmällä panostuksella, niin on syytä olla iloinen, ja auttaa mahdollisesti luokkatovereitaan opiskelussa.

      vapaa-aika ei vapaaaika ;)

  • sum liirum sum laarum, sum tilulilulei.

  • Ei sitä nykyisin hepposin perustein luokkaa väliin jätetä, kyllä siinä pitää olla nero, pelkkä hyvä koulumenestys ei riitä.

    • No ei nyt sentään nero... Vai mitäköhän sinä nerolla käsität? Kyllä tuo aloittajan aikomus vaikutti ihan fiksulta ja järkevältä ja syyt myös. Vai, että oikein kUmpin lasten äiti, jep...

  • Hanki itse lisätekemistä, jota lapsi voi ottaa tunneille mukaan. Ei kannata hypätä luokkaa yli, koska häneltä jää silloin sen vuoden oppimäärä saamatta, ts. saisi vapautuksen oppivelvollisuudesta.

    • Ei missään nimessä kannata jättää huomioittakaan. Voihan koulunkäyntiä pitää kuin harrastuksena ja sitten hankkia vaikeahkoja harrastuksia, joissa on edistyttävä. Pianonsoitto, urheilu, taide , paras filosofiakirja on Raamattu. Jumala meidät rakentaa itsekunkin ja Raamatun Sanasta saatte myös vastausta siihen, mikä tehtävä lastanne odottaa ja mihin erityisesti kannattaa orientoitua jo nyt.

  • Minun aikanani ala-asteella (noin 10-v sitten) eräs poika hyppäsi luokan yli juuri kolmannelta viidennelle. Huippulahjakas mutta hänellä oli jo ala-luokilla ongelmia hallita tempperamenttiaan, en tiedä vaikuttiko luokan yli-hyppiminen asiaan. Mutta ei ne käytöshäiriöt ainakaan vähentyneet.
    Kannattaa ottaa yhteys rehtoriin yms, että saa tarvittavat järjestelyt tehtyä..

    • Neroilla voi olla käytösongelmia. Pienluokka on huippulahjakkaalle hyvä ja siinä saa sopivasti lisätehtäviäkin ellei hyppää luokan yli.

    • Äiti. kirjoitti:

      Neroilla voi olla käytösongelmia. Pienluokka on huippulahjakkaalle hyvä ja siinä saa sopivasti lisätehtäviäkin ellei hyppää luokan yli.

      Totta. Vanha viisauskin sanoo, että hulluus ja nerous kulkee käsikädessä... Ja tätä en sano pahalla vaan tarkoitan, että siinä on perää. Itselläni mitattu tavallista huomattavasti korkeampi ÄO ja kaikenlaisia psyykkisiä sairauksia diagnosoitu. Lukemaan opin 3-vuotiaana. Oli se kyllä turhauttavaa mennä sitten 7-vuotiaana kouluun lukemista ja kirjoittamista opettelemaan kun sen oli osannut jo yli puolet elämästä. En koskaan sopeutunut joukkoon ja minua myös kiusattiin. Ja se sitten aiheutti käyttäytymishäiriöitä. Olisin aina halunnut (vieläkin) kuulua vain joukkoon ja olla samanlainen kuin muut.

    • Äiti. kirjoitti:

      Neroilla voi olla käytösongelmia. Pienluokka on huippulahjakkaalle hyvä ja siinä saa sopivasti lisätehtäviäkin ellei hyppää luokan yli.

      "Neroilla voi olla käytösongelmia. Pienluokka on huippulahjakkaalle hyvä ja siinä saa sopivasti lisätehtäviäkin ellei hyppää luokan yli. "

      Yleensä käytösongelmat ja nerous eivät liity millään lailla toisiinsa n 99%:ssa tapauksista, vaan tilanne on päinvastoin.

      Yksi ongelma lienee myös siinä että osa vanhemmista "opettaa" lasta kotonaan jolloin esim. alaluokkien läksyt on luettu pitkälle eteenpäin ja tämän takia "kaikki asiat tuntuvat helpolta".

  • Vie lapsesi erilaisiin kerhoihin yms. joissa hän saa virikettä aivoilleen.

  • Mä niin ymmärrän sun ja sun lapsen tilanteen. Oman ekaluokkalaisen kanssa on samaa ilmassa...läksyt on ylettömän helppoja ja lyhyitä pojalle, jolla olis kestävyyttä tehdä vaikka kuinka paljon. Kaikki tuntuu muutenkin olevan liian helppoa ja päivät liian lyhyitä...
    Jotakinhan näille lapsille pitäisi keksiä. Opettaja itse ehdotti lisätehtäviä, mutta ei sitten kuitenkaan ole niihin venynyt. Saa nähdä tuleeko niitä sitten tokalla luokalla.

    Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä koululle ja neuvotella tuosta luokan yli hyppäämisestä...heillä on siihen varmasti antaa vastauksia.

    • Daaa-a, ne läksyt kun on tehty sen tyhmemmän kolmanneksen mukaan, normaaliälyiset ja fiksut joutuu kuluttamaan aikansa vaikka nykertämiseen.

  • Hankkikaa harrastus..

    • harrastukset ei liity tähän millään tavalla...nyt on kyse KOULUSTA ja kouluajasta läksyineen...harrastukset on ihan eri juttu ja niitä tarvitaan sen koulun jälkeen

    • tikkelitakkelitoopo kirjoitti:

      harrastukset ei liity tähän millään tavalla...nyt on kyse KOULUSTA ja kouluajasta läksyineen...harrastukset on ihan eri juttu ja niitä tarvitaan sen koulun jälkeen

      "I never let school interfere with my education." - Mark Twain

    • tikkelitakkelitoopo kirjoitti:

      harrastukset ei liity tähän millään tavalla...nyt on kyse KOULUSTA ja kouluajasta läksyineen...harrastukset on ihan eri juttu ja niitä tarvitaan sen koulun jälkeen

      Onhan niitä ihan vakaviakin harrastuksia, joista voi tulla myöhemmin vaikka ammatti, shakin pelaaminen tai musiikki nyt vaan ihan esimerkkeinä.

      En suosittele luokan yli hyppäämistä. Voihan kavereita saaada muiltakin kuin omalta luokalta, mutta yhden luokan yli hyppääminen ei kuitenkaan poista perusongelmaa: koulu on silti liian helppoa ja etenemisvauhti oli liian hidas. Tästä minulla on omaa kokemusta. Tylsyyden kanssa oppii kuitenkin elämään. Se on aika kasvattavaa, kehittää luonnetta.

      Harrastukset tosiaan auttoivat minua kun koulussa oli tylsää. Aloin tykätä opiskelusta vasta yliopistossa. Kasvoin aikuiseksi kolmikympisenä, samoihin aikoihin kuin olin tehnyt jo pari maisterin tutkintoa ja väittelin tohtoriksi.

    • werwerwer kirjoitti:

      "I never let school interfere with my education." - Mark Twain

      Hän olikin viisas ja älykäs mies ;)

  • Eli kävisi kesän kotona koulua että pääsisi yhden luokan yli?

    • "Eli kävisi kesän kotona koulua että pääsisi yhden luokan yli? "

      Samaa koulua jota on tainnut käydä jo aikaisemmin?

  • Laita hakemuksia myös ulkomaiden kouluihin. Kyllä lahjakkaille lapsille on löydettävä hyvä ja sopiva koulu. Suomessa on vaarana myös koulukiusaus ja syrjintä!

    • "Suomessa on vaarana myös koulukiusaus ja syrjintä!"

      Valitettavasti vaarana myös ulkomailla.

  • Itse olin " liian taitava" ekaluokalla, tehtävät eivät opettaneet mulle mitään uutta. Sain lukea lastenkirjoja yms. kaiket päivät. Tulos: En oppinut koskaan pitämään koulusta enkä tekemään tehtäviäni, kun kaikki tuli minulle liian helposti. Joskus lukiossa tuli vaikeuksia, kun opiskelutaidot oli olemattomat enkä osannut opiskella, vaikka olisin halunnut. Kolmannen asteen yhtälöt eivät menneetkään päähän kuin vettä valaen, kuten alle 10 yhteenlasku. Valmistuin ylioppilaaksi keskinkertaisilla arvosanoilla, ka oli 8,1 ja yleisarvosana M. Ikinä en läksyjä lukenut, enkä yo-kokeisiinkaan juuri kertaillut. Systerini kirjoitti huipputuloksin, vaikka olemme varmaan älyllisesti samantasoisia. Minusta tuli ikuinen alisuoriutuja.

    • No voi hellanlettas sentään :DD

    • Mulla vähän sama juttu. Ala-asteella koulu oli niin helppoa, että tein joka tunti seuraavan vuoden tehtäväkirjoista tehtäviä tai sitten erilaisia lisätehtäviä erilaisista kirjoista. Tämä vei sitten mielenkiinnon koulusta koska se oli niin helppoa. Ongelmia tuli sit lukiossa jossa ois ehkä pitänyt jo lukea, mutta tykkäsin siinä vaiheessa jo liikaa vapaa-ajasta ja en viihtynyt koulussa juuri koskaan. Kirjoitin jotain ihan surkeaa, mutta eipä sillä ole ollut merkitystä elämäni suhteen. Yliopisto käytynä, hyvä työ alla ja enää ei todellakaan tee mieli opiskella :)

    • Oletko sinä minä?

    • har har har kirjoitti:

      No voi hellanlettas sentään :DD

      Mitenkä...

    • Minulla poika, nyt jo kasilla eli 15 v.
      Hän aloitti 2. luokalla tylsistymisen. Sanoi, että koulussa on tylsää...
      Yritin viedä viestiä opettajalle nätisti ja fiksusti moneen otteeseen.
      Eipä opettaja halunnut tai kyennyt asialle mitään tekemään.
      Nyt poika on todella täynnä koulunkäyntiä ja ilman minkäänlaisia opiskelutaitoja, hänkään ei koskaan opetellut läksyjen tekoa, koska asioita kelattiin ja kelattiin päivät pitkät ja hän muisti suurimman osan asioista ilman läksyjen tekemistäkin.
      Olen tätä asiaa äitinä pohtinut joka suunnasta monen vuoden ajan. Jopa koulun vaihtoa harkitsin. Nuo luokan yli hyppäämiset tai koulun vaihdot voivat olla sosiaalisesti kova paikka monelle nuorelle, joten en niihin väkisin lähtenyt. Kotikoulu olisi voinut olla jopa parempi vaihtoehto; ainakin olisi oppinut saman oppimäärän kuin nyt koulussa, mutta siinäkin tulevat vastaan sosiaaliset taidot; kyllä ystävät ja koulukaverit ovat tärkeitä nuoren kehitykselle.
      Ei kotona voi auttaa asiaa, jos koulussa ei anneta haastetta eikä vaadita läksyjen tekemistä.
      Poika on monesta asiasta kiinnostunut ja seuraa niitä television sekä lehtien ja kirjojen välityksellä. Koulutodistus on keskinkertainen. Ja vaikka osaa välillä paljon enemmän asioita kuin opettaja vaatii, niin eipä saa kokeista parempia numeroita.
      Summa summarum; mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia voi kerätä kotiin ja vapaa-ajalle, mutta ei se vähennä koulun aiheuttamaa opiskeluepämotivaatiota. Toivottavasti keksitte hyvän ratkaisun motivaation säilyttämiseen!!

    • sama kohtalo täällä. Myös mulla tuli seinä vastaan lukiossa, vaan ihan kiitettävästi pääsin läpi. Kovasti yritin opetella opiskelemaan, se sitten kuitenkin jäi.

      Nyt olen ammattikeorkeassa ja luulin että täällä ois jotain tasoa, mutta ei. Yhtä helposti tulee arvosanat ja suoritukset kuin peruskoulussa. Kertaakaan en ole tentteihin lukenut.

    • alisuorioutuja.minäk kirjoitti:

      sama kohtalo täällä. Myös mulla tuli seinä vastaan lukiossa, vaan ihan kiitettävästi pääsin läpi. Kovasti yritin opetella opiskelemaan, se sitten kuitenkin jäi.

      Nyt olen ammattikeorkeassa ja luulin että täällä ois jotain tasoa, mutta ei. Yhtä helposti tulee arvosanat ja suoritukset kuin peruskoulussa. Kertaakaan en ole tentteihin lukenut.

      Mene yliopistoon, esim. Helsinkiin. Tosin sielläkin on vaatimustasoa tiputettu esim. sallimalla valinnaisiksi kursseiksi kaikenlaisia hyvin helppoja läpihuutojuttuja. Ns. maaseutuyliopistojen sanottiin ennen olevan vähemmän vaativia kursseiltaan.
      Ainakaan oli todella vaikeaa matematiikan opinnot, ja sieltä sitten laudatur-vaiheessa esim. stokastiikan linja (todennäköisyyslaskentaa ja satunnaisilmiöitä). Teoreettinen fysiikkakin taitaa olla vaativa, itse en ole sitä opiskellut ollenkaan.

    • Vähän kuin oma tarinani!:) Peruskoulun loputtua keskiarvo oli jotain 9,6 kieppeillä, enkä koskaan tehnyt mitään sen eteen. Lukiossa jatkoin samaa lomailua... Etenkin matikka alkoi kärsiä, mutta myös kielet. Lukion lopussa keskiarvo taisi olla vielä 9 kieppeillä.

      Tein jokusen vuoden töitä, kassaneitinä. Opiskelupaikka yliopistossa oli (ja on yhä), mutta motivaatiota oikeasti OPISKELUUN ei ollut.

      Nyt ikää on 35 vuotta. Olen saanut tuhlattua vuodet vaikka ja mihin... Töihin joissa ei pahemmin tarvitse ajatella.

      Tein Mensan testin huvikseni joskus 7 vuotta sitten. Sen mukaan olen älyllisesti huomattavasti keskitason yläpuolella. Silti valmistuminen yliopistosta tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. No, eiköhän se elämä kulu näin kassaneitinäkin.:)

    • Myöhäistä??? kirjoitti:

      Vähän kuin oma tarinani!:) Peruskoulun loputtua keskiarvo oli jotain 9,6 kieppeillä, enkä koskaan tehnyt mitään sen eteen. Lukiossa jatkoin samaa lomailua... Etenkin matikka alkoi kärsiä, mutta myös kielet. Lukion lopussa keskiarvo taisi olla vielä 9 kieppeillä.

      Tein jokusen vuoden töitä, kassaneitinä. Opiskelupaikka yliopistossa oli (ja on yhä), mutta motivaatiota oikeasti OPISKELUUN ei ollut.

      Nyt ikää on 35 vuotta. Olen saanut tuhlattua vuodet vaikka ja mihin... Töihin joissa ei pahemmin tarvitse ajatella.

      Tein Mensan testin huvikseni joskus 7 vuotta sitten. Sen mukaan olen älyllisesti huomattavasti keskitason yläpuolella. Silti valmistuminen yliopistosta tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. No, eiköhän se elämä kulu näin kassaneitinäkin.:)

      Joku muu tuolla mainitsi ammattikorkean, niin pitää vielä lisätä. Opiskelin sielläkin. Tuntui yhtä helpolta kuin yläaste. Lopetin koulun kesken.

      Inhottaa olla tällainen luovuttaja. Joko luovutan siksi että on liiahn helppoa, tai siksi että oikeasti pitäisi tehdä jotain...

    • sama huoli kirjoitti:

      Minulla poika, nyt jo kasilla eli 15 v.
      Hän aloitti 2. luokalla tylsistymisen. Sanoi, että koulussa on tylsää...
      Yritin viedä viestiä opettajalle nätisti ja fiksusti moneen otteeseen.
      Eipä opettaja halunnut tai kyennyt asialle mitään tekemään.
      Nyt poika on todella täynnä koulunkäyntiä ja ilman minkäänlaisia opiskelutaitoja, hänkään ei koskaan opetellut läksyjen tekoa, koska asioita kelattiin ja kelattiin päivät pitkät ja hän muisti suurimman osan asioista ilman läksyjen tekemistäkin.
      Olen tätä asiaa äitinä pohtinut joka suunnasta monen vuoden ajan. Jopa koulun vaihtoa harkitsin. Nuo luokan yli hyppäämiset tai koulun vaihdot voivat olla sosiaalisesti kova paikka monelle nuorelle, joten en niihin väkisin lähtenyt. Kotikoulu olisi voinut olla jopa parempi vaihtoehto; ainakin olisi oppinut saman oppimäärän kuin nyt koulussa, mutta siinäkin tulevat vastaan sosiaaliset taidot; kyllä ystävät ja koulukaverit ovat tärkeitä nuoren kehitykselle.
      Ei kotona voi auttaa asiaa, jos koulussa ei anneta haastetta eikä vaadita läksyjen tekemistä.
      Poika on monesta asiasta kiinnostunut ja seuraa niitä television sekä lehtien ja kirjojen välityksellä. Koulutodistus on keskinkertainen. Ja vaikka osaa välillä paljon enemmän asioita kuin opettaja vaatii, niin eipä saa kokeista parempia numeroita.
      Summa summarum; mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia voi kerätä kotiin ja vapaa-ajalle, mutta ei se vähennä koulun aiheuttamaa opiskeluepämotivaatiota. Toivottavasti keksitte hyvän ratkaisun motivaation säilyttämiseen!!

      Minun tytärtäni kiusattiin koulussa koska hän sai aina parhaat tulokset kaikista testeistä, kokeita ei siis ollut, mitään todistuksia ei annettu edes keväisin. Mutta tyttäreni matematiikkainnostus, ja kielien hienot opintotulokset saivat hänet pienellä paikkakunnalla kavereiden hampaisiin, ja myös minut vanhempien hylkimäksi, koska tyttäreni ei ollut samanlainen kuin heidän lapsensa.
      Tytär itki usein kotona, koska hän tunsi ettei hän uskaltanut enää tehdä mitään koulussa, koska toiset kiusasivat sitten "himopinkoa". Jouduttiin vaihtamaan omasta aloitteesta, useampia kouluja katsellen, koulua keskiasteella, ihan kävelymatkan päästä olevasta keskiasteen koulusta 40 km päähän. Siellä opettajat laittoivat hänet erityiskursseille, tajusivat että tämä tyttö tarvitsee haasteita.
      Nyt hän käy viimeistä vuotta 5-vuotisessa yliopistossa, todella niin hienoin tuloksin, että hän on saanut jopa apuopettajan paikan opiskellessaan, ja sitä paikkaa ei voi edes hakea! Siihen hänet pyydettiin! Hän valmistuu nyt keväällä 2016.
      Kaikki te, joilla on älykkäitä lapsia, vaihtakaa lapsenne koulua näistä tasapaksuista nykyajan kouluista! Antakaa lapselle mahdollisuus oppia!

    • Huhhuijjaa kirjoitti:

      Minun tytärtäni kiusattiin koulussa koska hän sai aina parhaat tulokset kaikista testeistä, kokeita ei siis ollut, mitään todistuksia ei annettu edes keväisin. Mutta tyttäreni matematiikkainnostus, ja kielien hienot opintotulokset saivat hänet pienellä paikkakunnalla kavereiden hampaisiin, ja myös minut vanhempien hylkimäksi, koska tyttäreni ei ollut samanlainen kuin heidän lapsensa.
      Tytär itki usein kotona, koska hän tunsi ettei hän uskaltanut enää tehdä mitään koulussa, koska toiset kiusasivat sitten "himopinkoa". Jouduttiin vaihtamaan omasta aloitteesta, useampia kouluja katsellen, koulua keskiasteella, ihan kävelymatkan päästä olevasta keskiasteen koulusta 40 km päähän. Siellä opettajat laittoivat hänet erityiskursseille, tajusivat että tämä tyttö tarvitsee haasteita.
      Nyt hän käy viimeistä vuotta 5-vuotisessa yliopistossa, todella niin hienoin tuloksin, että hän on saanut jopa apuopettajan paikan opiskellessaan, ja sitä paikkaa ei voi edes hakea! Siihen hänet pyydettiin! Hän valmistuu nyt keväällä 2016.
      Kaikki te, joilla on älykkäitä lapsia, vaihtakaa lapsenne koulua näistä tasapaksuista nykyajan kouluista! Antakaa lapselle mahdollisuus oppia!

      Mihin kouluun laitoit häntä?

  • Jaahas, lapsesi on muka älykäs mutta ei tajua miten saa aikansa kulumaan tunnilla ja koulutyö on helppoa? Hehheh. Kolmasluokkalaisen kympit on vähä eri asia kuin pitemmälle päässeitten kympit. Odotas kun oikeat oppiaineet alkaa. Ja jos lapsesi olisi oikeasti älykkö niin mitään ongelmia ajankäytön suhteen ei muodostu.
    Älä masennu, me kaikki kuvitellaan että se meidän piltti on superlahjakas :DD

    • No sinun äiti tuskin kuvitteli.

    • hevosella vaasaan kirjoitti:

      No sinun äiti tuskin kuvitteli.

      se on kuule "sinun äitisi", etkö reppana osaa suomea, buahaha

    • jopolla turkuun kirjoitti:

      se on kuule "sinun äitisi", etkö reppana osaa suomea, buahaha

      kyllä se kaksinkertainen genetiivi alkaa olla menneisyyden kieltä

    • Suomen kieli tohtori kirjoitti:

      kyllä se kaksinkertainen genetiivi alkaa olla menneisyyden kieltä

      Ei tasan oo. Helvetin ärsyttävää kun joku kirjottaa "minun auto".
      Se on joko "mun auto" tai "minun autoni, please.

    • Suomen kieli tohtori kirjoitti:

      kyllä se kaksinkertainen genetiivi alkaa olla menneisyyden kieltä

      Nimimerkillä "jopolla turkuun" (jotka kyllä kirjoitetaan isolla kummatkin kun erisnimiä ovat) on vain itsellään niin tyhmät kakarat, että harmittaa. Ja eipä itselläänkään ole kaikki mannet raveissa. Opettelisi vaikka ensin kirjoittamaan ennen kuin muiden kirjoitusvirheille naureskelee. Ensimmäisessäkin kommentissaan oli kuusi kirjoitus- tai kielioppivirhettä.

    • Ala-aste on pelkkä vitun iso vitsi

  • Ei kai luokan yli voi hypätä?

    Kyllä joka luokassa on haastetta tarpeeksi.. minun poikani on huippu nero kuin itsekin ja silti jotku tehtävät menevät "veteen valaen" ja jotkut taas tuottavat hankaluuksia. Eli tasapainoisesti pitää koulia taitoja on mielipiteeni ja siihen luokkien läpi käynti tarjoaa hyvän mahdollisuuden!

    • Hahaha, huippu nero....se on kuule yhdyssana. Mitä tarkoittaa huippunero kuin itsekin?

    • kerros lisäää kirjoitti:

      Hahaha, huippu nero....se on kuule yhdyssana. Mitä tarkoittaa huippunero kuin itsekin?

      et ole huippunero, kaikkea muuta. Se paljastuu jo tuosta käyttämästäsi Hahaha-sanasta joka on yksinkertaisten teinipoikien ilmaisua. Kun eivät parempaan pysty.

    • Meille ainakin ehdotettiin ekalla luokalla olevalle tyttärelleni, että siirtyisi suoraan toiselle luokalle, kun osasi jo kaikki ekan luokan jutut. Tyttäreni oli tuolloin vasta kuusi vuotias, joten en lähtenyt hyppimään seuraavalle luokalle. Opettajat lupasivat järjestää lisätehtäviä, mutta tulee siinäkin resurssit vastaan. Lapsi tylsistyy ja turhautuu. Ja kun kaikki tuntuu helpolta ilman suurempia ponnisteluja, niin kyllä ylemmillä luokilla tulee pettymyksiä, kun kymppien eteen pitäisi oikeesti töitäkin tehdä. Onneksi, kuitenkin oli motivoitunut ja alkoi tehdä töitä, mutta koulunkäynti kävi vaan niin tylsäksi, että suoritti ysiluokan kotona opiskellen. Vaikeita kysymyksiä. Jos lapsi on myös henkisesti ikäistään vanhemman tasolla ja sattuu olemaan vaikka kavereita ylemmällä luokalla, voisi ehkä harkita siirtymistä seuraavalle luokalle. Toki halu täytyy lähteä lapsesta itsestään. Ja opettajia tietenkin kannattaa kuunnella.

    • Mutta sinä kirjoitti:

      et ole huippunero, kaikkea muuta. Se paljastuu jo tuosta käyttämästäsi Hahaha-sanasta joka on yksinkertaisten teinipoikien ilmaisua. Kun eivät parempaan pysty.

      "Teinipoikien ilmaisua", mikähän ruuvi sulta on pudonnu päästä.
      ps. hahahaha

  • Sehän on just hyvä, että hän on niin älykäs

  • Hyppää pois, hyppää pois, hyppääää pooiiis!

    • Jee, rok on hulabaluuba, jei jeaa, ja aaaaarght himmel perään

  • kuule, niin on moni muukin koululainen turhaantunut, useimmilla pienillä olisi intoa tehdä koulujuttuja enemmänkin mutta viisas opettaja ei halua sitä intoa tappaa liian aikaisin. tuon ikäisen kuuluu vielä leikkiä paljon, hyppiä tramboliinilla, käydä kavereissam juosta metsässä, kuistella, uida, hiihtää....

    ja oikeasti; hankkikaa harrastus (vaikka liikunta sellainen) jossa kuluu pari iltaa mielekkäästi niin ei tarvitse pähkäillä olemattomia koulutehtäviä.

    lasten kuuluu viettää kesäloma lomana, ei pänttäämällä seuraavan luokan asioita, että pääsisi koululuokan ylitse.

    lapsesi on varmaan älykäs, mutta en usko että kuitenkaan ihan poikkeuksellinen. ja vaikka olisikin, niin hän on sitli 9 v! on aika hurjaa hypätä vuotta vanhempien monien jo esimurkkujen keskelle, tuskin hän kuitenkaan niin kehittynyt on sosisaalisilta taidoiltaan, jättää tutut kaverit, oma opettaja.. ja miksi?

    niin miksi? yleensä nämä ovat aikuisten haluja ja toiveita, harvemmin lasten.

    jos tunneilla aika käy pitkäksi, niin pyytäkää opelta lupa, että lapsesi saa vaikka lukea kirjaa jos ei olemuuta mielekästä tekemistä. meilä auttoi aikanaan suunnilleen samassa tilanteessa toisella luokalla. nyt on lapsi kasilla eikä yhtään valita että on liikaa aikaa koulussa. en todellakaan haluaisi nyt kahdeksasluokkalaista, vielä aika lapsellista poikaani melkein täysikasvuiselta vaikuttavien ysien sekaan! mietipä myös sitä!

    • Tramboliini on hyvä, evoluutio toimimaan

    • Lapseni harrastaa salibandyä, ratsastusta ja partiota, joten harrastusten puutteesta ei ole kyse. 5. luokan lukudiplomi on tehty ja pulpetissa on sekä kirjoitusvihko että kirja. Isosisko pääsee 6:lta luokalta ja tämä 10-vuotias on sujuvasti omaksi huvikseen ratkonut hänen matematiikan tehtäviään. Koulussa ei noita mainitsemiani kirjaa ja vihkoa lukuunottamatta opetusta ole mahdollista eriyttää.

    • noitaneiti-äiti kirjoitti:

      Lapseni harrastaa salibandyä, ratsastusta ja partiota, joten harrastusten puutteesta ei ole kyse. 5. luokan lukudiplomi on tehty ja pulpetissa on sekä kirjoitusvihko että kirja. Isosisko pääsee 6:lta luokalta ja tämä 10-vuotias on sujuvasti omaksi huvikseen ratkonut hänen matematiikan tehtäviään. Koulussa ei noita mainitsemiani kirjaa ja vihkoa lukuunottamatta opetusta ole mahdollista eriyttää.

      Siinäpä näille harrastusten tuputtajille mallia!

      Oikeasti lahjakkaat lapset yleensä myös harrastavat paljon asioita.

      Mielestäni kannattaa ehdottomasti oman kokemukseni perusteella hypätä yli luokan. Se antaa hieman haasteita opiskeluun ja siten kiinnostusta. Lisäksi lapsi oppii paremmin tekemään työtä myös kouluasioiden eteen.

      Hankaluuksia voi toki tulla, kiusaaminen on todennäköistä. Mutta jos siihe tietää varautua ja koulun kanssa asia huomioidaan, niin sen ei pitäisi päästä liian pahaksi. Joka tapauksessa uskon hyötyjen olevan isompia kuin näiden haittojen.

    • Yli vaan kirjoitti:

      Siinäpä näille harrastusten tuputtajille mallia!

      Oikeasti lahjakkaat lapset yleensä myös harrastavat paljon asioita.

      Mielestäni kannattaa ehdottomasti oman kokemukseni perusteella hypätä yli luokan. Se antaa hieman haasteita opiskeluun ja siten kiinnostusta. Lisäksi lapsi oppii paremmin tekemään työtä myös kouluasioiden eteen.

      Hankaluuksia voi toki tulla, kiusaaminen on todennäköistä. Mutta jos siihe tietää varautua ja koulun kanssa asia huomioidaan, niin sen ei pitäisi päästä liian pahaksi. Joka tapauksessa uskon hyötyjen olevan isompia kuin näiden haittojen.

      Ei aina niinkään (tosin kirjoitatkin että yleensä). Olin lahjakas koululainen, mutta alkoholisti-isä ja asuminen maalla aivan korvessa ilman sisaruksia yms. vaikutti niin että olin kovin arka ja harrastuspiirit jäi kesken koska olin niin herkästi omiin oloihini vetäytyvä, ja se näkyy minussa vieläkin näin aikuisiällä, välillä vituttaa ihan kybällä...myöhemmin ei kyllä ollut mihinkään harrastuksiin varaakaan, kun isä joi rahat ja omaisuudet ja itelle tuli kuvioihin murrosiän juopottelut yms. Näistä arkuusasioista johtuen on yliopistotutkintokin jäämässä kesken ja itsetuntoa saa pönkittämällä pönkittää, etten enää masentuisi niin pahasti kuin mitä tilanne oli vuosia. Eniten ehkä just vituttaa, että koulunkäynti ja ammatin saanti on kärsinyt näistä syistä, vaikka lahjoja olisi ollut jo nuoresta lähtien.

    • noitaneiti-äiti kirjoitti:

      Lapseni harrastaa salibandyä, ratsastusta ja partiota, joten harrastusten puutteesta ei ole kyse. 5. luokan lukudiplomi on tehty ja pulpetissa on sekä kirjoitusvihko että kirja. Isosisko pääsee 6:lta luokalta ja tämä 10-vuotias on sujuvasti omaksi huvikseen ratkonut hänen matematiikan tehtäviään. Koulussa ei noita mainitsemiani kirjaa ja vihkoa lukuunottamatta opetusta ole mahdollista eriyttää.

      Koulut eroavat kyllä aika paljon näissä opetustaso- asioissa ja oppilaiden huomioonottamisesssa. Lisäksi opettajissakin ja heidän opetustavoissaan on valtavasti eroa. Kaikki opettajat eivät aina ymmärrä nähdä vaivaa "lahjakkaampien" lasten opiskelumotivaation ylläpitämiseksi vaan sysäävät sen täysin vanhemmille(ja vastuuhan onkin suurimmaksi osaksi vanhemmilla). Kysy itseltäsi ja lapseltasi miltä tuntuisi vaikkapa vaihtaa koulua ja ottakaa riskit huomioon. Toisaalta itse kyllä tässä tilanteessa antaisin asian olla, vaikka oppiaineet ovat hänelle helppoja. Kerta tyttärellänne on isosisko hän voi aivan hyvin ajankuluksi tehdä siskon läksyjä omien läksyjen ohella. Tärkeintä on että lapsesi oppii opiskelemaan ja säilyttää kaiken aikaa jonkinlaisen opiskelurutiinin, eikä jätä läksyjä tekemättä. Kannattaa odottaa ylä-asteelle siirtymistä, siellä asiat voivat vaikeutua yllättävän paljon. Itselleni kävi aikanaan näin. Silloin onkin tärkeää, että tyttärellänne on hyvät opiskelutaidot ja hän oppii vaikeatkin asiat.

    • noitaneiti-äiti kirjoitti:

      Lapseni harrastaa salibandyä, ratsastusta ja partiota, joten harrastusten puutteesta ei ole kyse. 5. luokan lukudiplomi on tehty ja pulpetissa on sekä kirjoitusvihko että kirja. Isosisko pääsee 6:lta luokalta ja tämä 10-vuotias on sujuvasti omaksi huvikseen ratkonut hänen matematiikan tehtäviään. Koulussa ei noita mainitsemiani kirjaa ja vihkoa lukuunottamatta opetusta ole mahdollista eriyttää.

      Mielestäni opettaja voisi antaa ylempien luokkien oppikirjoja, joiden tehtäviä voisi tehdä kun kaikki muut on tehty. Tuskin kuitenkaan jokainen aine on liian helppo ja saattaa olla että luokan yli hyppääminen vaikeuttaisi jodenkin aineiden oppimista. Ennemmin yrittäisin tosiaan hankkia ylempien luokkien oppikirjoja ajanvietteeksi ja rohkaisisin tsempaamaan vaikka välillä tulisikin tylsää. Ehkä opettaja hyväksyy jotkut kurssit/aineet hyväksytyiksi ja vapauttaa tunneilta myöhemmillä luokilla?

    • noitaneiti-äiti kirjoitti:

      Lapseni harrastaa salibandyä, ratsastusta ja partiota, joten harrastusten puutteesta ei ole kyse. 5. luokan lukudiplomi on tehty ja pulpetissa on sekä kirjoitusvihko että kirja. Isosisko pääsee 6:lta luokalta ja tämä 10-vuotias on sujuvasti omaksi huvikseen ratkonut hänen matematiikan tehtäviään. Koulussa ei noita mainitsemiani kirjaa ja vihkoa lukuunottamatta opetusta ole mahdollista eriyttää.

      Tajuatko kuitenkaan, että nyt kiirehdit 9 vuotiasta lasta? Hän on tällä hetkellä varmasti edellä osaa luokkakavereitaan, mutta nuo mainitsemasi jutut eivät vielä neroudesta todista. Minä myös vähän luulen, että tässä on kyse enemmänkin äidin halusta kuin lapsen. Tuskin lapsi haluaa pois tutusta luokasta samanikäisten kavereiden keskeltä. Sanoit että isosisko on kutosella ja tämä 3 vuotta nuorempi on jo suorittanut hänen tehtäviään. Onko 9 vuotiaasi kuitenkaan tämän jo 13 vuotiaan tasolla muuten? Hän nimittäin jättäisi 10 vuotiaan maailman taakseen luokassa ja siirtyisi 11 vuotiaan, missä saattaa olla luokan tuplaajia, fyysisesti kehittyneempiä lapsia. Hän alkaa etsiä heistä ystäviä, ehkä jopa hyväksyntää kyseenalaisin keinoin. Miten lapsesi selviytyy muusta kuin matematiikasta. Onko valmis kuuntelemaan ja sisäistämään esimerkíksi ihmisen lisääntymistä? Entä käden ja liikunnan taidot? Kun pitäisi pärjätä myös niissä isompiensa keskellä. Entä sosiaaliset taidot? Vuosi tekee ihmeitä 9 vuotiaan pikkutytön päässä.
      Kolmosluokkalaisen koulu on vielä aika yksinkertaista. Siellä monet saavat yhtään panostamatta kymppejä ja koulu alkaa tuntua tylsältä.
      Tässä nyt tosiaan taitaa äiti ihmetellä asioiden edelle. Jos lapsi huomataan poikkeuksellisen lahjakkaaksi tulee sieltä koulun puolelta takuulla esityksiä tämän suhteen. Kyllä se ammattitaitoinen opettaja 30 päisestä (tuntuu ihmeellisen isolta 3 luokalta - missä päin asutte?) laumastaa huolimatta tunnistaa neron. Ellei tunnistettavaa ole, se on vain äidin hyväksyttävä vaikka itse onkin toista mieltä.

    • Herrajumala mitä tekstiä! Siis tarkoitan kirjoitusvirheitä...

    • Ei kestä lukea. kirjoitti:

      Herrajumala mitä tekstiä! Siis tarkoitan kirjoitusvirheitä...

      Tarkoitin nimimerkkiä malttia nyt äitille (äidille?)...

    • äiti itsekkin kirjoitti:

      Koulut eroavat kyllä aika paljon näissä opetustaso- asioissa ja oppilaiden huomioonottamisesssa. Lisäksi opettajissakin ja heidän opetustavoissaan on valtavasti eroa. Kaikki opettajat eivät aina ymmärrä nähdä vaivaa "lahjakkaampien" lasten opiskelumotivaation ylläpitämiseksi vaan sysäävät sen täysin vanhemmille(ja vastuuhan onkin suurimmaksi osaksi vanhemmilla). Kysy itseltäsi ja lapseltasi miltä tuntuisi vaikkapa vaihtaa koulua ja ottakaa riskit huomioon. Toisaalta itse kyllä tässä tilanteessa antaisin asian olla, vaikka oppiaineet ovat hänelle helppoja. Kerta tyttärellänne on isosisko hän voi aivan hyvin ajankuluksi tehdä siskon läksyjä omien läksyjen ohella. Tärkeintä on että lapsesi oppii opiskelemaan ja säilyttää kaiken aikaa jonkinlaisen opiskelurutiinin, eikä jätä läksyjä tekemättä. Kannattaa odottaa ylä-asteelle siirtymistä, siellä asiat voivat vaikeutua yllättävän paljon. Itselleni kävi aikanaan näin. Silloin onkin tärkeää, että tyttärellänne on hyvät opiskelutaidot ja hän oppii vaikeatkin asiat.

      Yläaste, ei ylä-aste. Itsekin, ei itsekkin jne...

    • hdfhdfhdfh kirjoitti:

      Ei aina niinkään (tosin kirjoitatkin että yleensä). Olin lahjakas koululainen, mutta alkoholisti-isä ja asuminen maalla aivan korvessa ilman sisaruksia yms. vaikutti niin että olin kovin arka ja harrastuspiirit jäi kesken koska olin niin herkästi omiin oloihini vetäytyvä, ja se näkyy minussa vieläkin näin aikuisiällä, välillä vituttaa ihan kybällä...myöhemmin ei kyllä ollut mihinkään harrastuksiin varaakaan, kun isä joi rahat ja omaisuudet ja itelle tuli kuvioihin murrosiän juopottelut yms. Näistä arkuusasioista johtuen on yliopistotutkintokin jäämässä kesken ja itsetuntoa saa pönkittämällä pönkittää, etten enää masentuisi niin pahasti kuin mitä tilanne oli vuosia. Eniten ehkä just vituttaa, että koulunkäynti ja ammatin saanti on kärsinyt näistä syistä, vaikka lahjoja olisi ollut jo nuoresta lähtien.

      Toi on kyllä niin väärin, että lahjoja ja älyä olisi, mutta lähtökohdat estävät niitä toteutumasta. Tsemppiä sulle!

    • Ei kestä lukea. kirjoitti:

      Tarkoitin nimimerkkiä malttia nyt äitille (äidille?)...

      Tää on keskustelupalsta, ei kirjoituspalsta. Minua ei ainakaan pienet virheet haittaa kun vain tekstistä muuten saa selvän. Taisi sisältö häiritä enemmän aloittajaa!!! Kun sai vielä paljon "tykkäyksiäkin"

  • Kannattaaks lasta koulussa pitääkään! Laita hakeen töitä!! Vai onko niin lahjakas ettei löydy huipputöitä????????????

    • Töitä? Perustakoon yrityksen, itse pomona ja äiskä ja iskä tyhmempinä tekee kaikki duunit ja massit menee ipanan pankkitilille. Siinä sitä varsinaista älykkyyttä

  • Tänne tulee vastauksia vain ihmisiltä, joilla ei ole mitään edellytyksiä samaistua lahjakkaaseen lapseen, kun eivät itse ole sellaisia olleet tai omat lapset eivät sellaisia ole.

    Kannattaa tutustua muiden lahjakkaiden lasten tapauksiin ja kysellä neuvoa niiltä, joilla on asiasta jotain omaa kokemusta.

    Nopealla googlauksella löytyi esim. tällainen tuore tutkimus:

    http://www.mensa.fi/files/Gradu_MarikaLaine.pdf

    • Sana kuuluu näin: samastua. Ymmärrätkö typerys: samastua. Et sinäkään Mensan jäsen voi olla tai sitten sinne päästetään idioottejakin

    • pölölölölö luupää kirjoitti:

      Sana kuuluu näin: samastua. Ymmärrätkö typerys: samastua. Et sinäkään Mensan jäsen voi olla tai sitten sinne päästetään idioottejakin

      Kylläpä helposta vedät herneen nenään. Sitä paitsi molemmat muodot 'samaistua' ja 'samastua' ovat hyväksyttäviä.

    • pölölölölö luupää kirjoitti:

      Sana kuuluu näin: samastua. Ymmärrätkö typerys: samastua. Et sinäkään Mensan jäsen voi olla tai sitten sinne päästetään idioottejakin

      Onko nyt helvetin fiksu olo kun saat Mensan (Joka pääosin on MATEMATIISTA älyä mittaava laitos eikä mikään äidinkielenopettajien keskusjärjestö) jäsenen kiinni kielioppivirheestä?

      Tämän henkilön älykkyys on ylivertainen sinuun verrattuna joten hauku rauhassa idiootiksi. Yksi pieni kirjoituvirhekö merkitsee kuinka älykäs ihminen on. Mikäli hän on idiootti olet sitten varmaan tohvelieläin. Hyvää päivänjatkoa.

      Muuten, tarkistin asian. Samaistua on 1993 hyväksytty samastua sanan rinnalle. Tosin samastua sanaa pidetään parempana.

      Ja omia virheitäni turha korjata. Kirjoitan puhelimella ja tässä on automaattinen "korjaus" päällä.

    • Itelläkin ÄÖ +140 kirjoitti:

      Onko nyt helvetin fiksu olo kun saat Mensan (Joka pääosin on MATEMATIISTA älyä mittaava laitos eikä mikään äidinkielenopettajien keskusjärjestö) jäsenen kiinni kielioppivirheestä?

      Tämän henkilön älykkyys on ylivertainen sinuun verrattuna joten hauku rauhassa idiootiksi. Yksi pieni kirjoituvirhekö merkitsee kuinka älykäs ihminen on. Mikäli hän on idiootti olet sitten varmaan tohvelieläin. Hyvää päivänjatkoa.

      Muuten, tarkistin asian. Samaistua on 1993 hyväksytty samastua sanan rinnalle. Tosin samastua sanaa pidetään parempana.

      Ja omia virheitäni turha korjata. Kirjoitan puhelimella ja tässä on automaattinen "korjaus" päällä.

      MATEMATIISTA? Niin, siis nimenomaan se on VAIN matemaattista älyä mittaava laitos, ei muuta. Älyä on niin paljon muunlaistakin. Olisi kuitenkin hyvä opetella se "matemaattista" kirjoittamaan oikein kun isoilla kirjaimillakin sen oikein kirjoitat... :)

    • Ongelmana kait on että useimmat vanhemmat mielellään ajattelevat lapsensa olevan todella poikkeuslahjakas, vaikka hän vain saattaisi olla ikätovereitaan hieman edellä muutamassa aineessa (esim. matematiikka). Luokan yli hyppäämisessä tulee kuitenkin eteen niin monet muut tekijät, kuten osa kirjoittajista on tuonutkin esille. Miten lapsi pärjää muissa aineissa, sosiaalisesti, miten käy jos laittaa lapsen esimurkkujen keskelle jne. Luokan yli hyppääminen on useissa tapauksissa turhaa, ja vaatii harkintaa monelta kannalta.

    • Hyvää päivänjatkoa. kirjoitti:

      MATEMATIISTA? Niin, siis nimenomaan se on VAIN matemaattista älyä mittaava laitos, ei muuta. Älyä on niin paljon muunlaistakin. Olisi kuitenkin hyvä opetella se "matemaattista" kirjoittamaan oikein kun isoilla kirjaimillakin sen oikein kirjoitat... :)

      Siis "vain" ?
      Kyllä pitäisi vaatia päättäjiltä, esim. poliitikoilta ja johtajilta tuotakin älyä oikein roppakaupalla. Mitä tekee tyypillä, jolla ei ole vahvaa loogista päättelykykyä ?
      Voi tätä nykyaikaa, kun pelkät ns. sosiaaliset taidot ovat arvossaan.

  • Lahjakkaat lapset hyötyvät luovista haasteista.Koulusta pitäisi löytyä draamapeda-
    gogista osaamista. Luovista ryhmistä saa myös sosiaalista osaamista ja voi myös
    kehittää tunne-elämän alueita.
    Elämme liian suorituskeskeisessä maailmassa. Lapsi tarvitsee myös lepoa ja irtaan-
    tumista tehtävistä. Edessä on ihana loma, nauttikaa siitä yhdessä ilman paineita!

  • Niin se olin minäkin. Nykyisin olen alisuoriutuja ja työkään ei anna sisältöä elämään tässä nepotistisessä Suomessa, jossa haastavimmat paikat menee suhteilla.

  • Onpa yllättävää, että ala-aste on helppoa? Yläasteen piti olla vaikeampi, mutta numerot vaan paranivat. Myöskin ammattikoulu oli lasten leikkiä. Nyt sitten AMK:ssa saa insinöörin opinnoissa jo ihan mukavasti haastettakin, joten turha huolehtia, että nyt on liian helppoa. Niin on monille muillekin, turha lasta on liikaa rasittaa lisäopinnoilla noin nuorella ikää.

  • Miten noin "viisaalla " lapsella voi olla noin tyhmät vanhemmat? Eikö tosiaankaan löydy ratkaisua muualta kuin suoli25 palstalta?
    On hyvä, että lapsi on lahjakas, vai onko sittenkään. Ehkäpä kehitys on ollut vaan nopeampaa ja myöhemmin se sitten tasoittuu ja lapsi asettuu samalle tasolle muiden kanssa.
    Tässä on provon hajua.

    • suoli25 :D:D:D:D:DD

  • Minulle koulu on ollut aina _todella_ helppoa ! Olen nyt 7. luokalla ja kokeista on tullut tänävuonna ainoastaan kiitettäviä (ysejä ja kymppejä). En ole mikään asiantuntija, mutta en suosittelisi luokan yli hyppäämistä, koska esim. englanninkieli voi tuottaa vaikeuksia sitten vitosella. Matematiikan ryhmässäni on kaksi minua vuotta nuorempaa, jotka ovat hypänneet esikoulun sijaan suoraa ekalle luokalle. Ihan hyvin he ainakin pärjäävät, mutta esikoulussa ei kyllä paljoa opita)

    • sulle ihan vaan tiedoksi, esikoulu ei ole koulua ollenkaan eikä sitä ole pakko edes käydä...sen tarkoitus on opettaa toimimaan ryhmässä

  • Niin teoreettisella asteella lapsi voi olla lahjakas, mutta mites käytännön työt.
    Itse ainakin olen huomannut ja kuullu muidenkin sanovan että teoreettisesti lahjakas ihminen miettii liian pitkään asioita ennen kuin hän suoriutuu niistä. Kun älyllisesti huonompi tekee ne mukisematta puolessa ajassa.
    Älylliset käyttävät aikaa siihen "matemaattiseen" laskemiseen että miten ton saa suoritettua parhaiten, kun toinen on jo meisselikädessä tekemässä työtä.

    Lapsesi voi sitten isompien luokkien mukana tulevien käsitöiden kanssa olla pian ihmeissään kun ei ole saannut opetusta niille. Oli sitten tyttö tai poika, Käytäntö opettaa ei teoria.

    • Peruskoulussa ei enää yläasteella ole kuin yksi pakollinen kurssi taitoaineita. Vapaaehtoisena niitä toki saa ottaa ja täydentää puuttuvat teoriatunnit, jos on pakko. Teoreettisesti lahjakkaan ei tarvitse tehdä kuin liikuntaa pakollisena ja siitä aina jotenkin selviää.

      Jos siis ei hallitse käytännöllisiä asioita, ei niillä tarvitse päätään vaivata!
      Tai käsiään.

  • en kuitenkaan suosittele kenellekkään lapselle luokan yli hyppäämistä. Otapa huomioon että esim. liikunnassa häntä arvostellaan isompien ja vahvempien lasten tulostason mukaan, EIKÄ iän mukaan(ymmärtäääkseni) eli se numero laskee. Samoin taideaineissa, esim. kuvaamataito, musiikki. Ja vielä tärkeämpi asia muistaa: lapsesi yritää joka tapauksessa ystävystyä samalla luokalla olevien koulukavereiden kanssa. Mutta mitenkähän kiinnostavana kaverina häntä pidetään esim. 9. tai 7. luokalla, kun muilla on murrosikä, hänellä ei?Hän on syrjäytymisvaarassa. Pistä lapsesi musiikikouluun, tai urheiluseuroihin koulun jälkeen.

    • Taitava liikunnan opettaja osaa suhteuttaa osaamista hieman iän mukaan. Mutta ei liikunnan numero tosiaankaan ole se maailman tärkein! Se yksi seiska kymppien joukossa ei mitään hetkauta!

      Musiikkia tai kuvaamataitoa voi opiskella kuvataidekoulussa ja/tai musiikkiopistossa. Niin omatkin lapseni ovat tehneet. Ja toinen on siitä huolimatta hypännyt luokan yli - ja saanut myös näissä aineissa erinomaiset numerot!

      Ystävien löytymisessä auttaa yhteinen historia. Kannattaa siis hypätä luokan yli mahdollisimman aikaisessa vaiheessa! Silloin 9. luokalla ollaan oltu yhdessä jo 4 - 5 vuotta ja kaverit ovat löytyneet. Ei siinä hirveästi enää ikäero vaikuta.

    • Yli vaan kirjoitti:

      Taitava liikunnan opettaja osaa suhteuttaa osaamista hieman iän mukaan. Mutta ei liikunnan numero tosiaankaan ole se maailman tärkein! Se yksi seiska kymppien joukossa ei mitään hetkauta!

      Musiikkia tai kuvaamataitoa voi opiskella kuvataidekoulussa ja/tai musiikkiopistossa. Niin omatkin lapseni ovat tehneet. Ja toinen on siitä huolimatta hypännyt luokan yli - ja saanut myös näissä aineissa erinomaiset numerot!

      Ystävien löytymisessä auttaa yhteinen historia. Kannattaa siis hypätä luokan yli mahdollisimman aikaisessa vaiheessa! Silloin 9. luokalla ollaan oltu yhdessä jo 4 - 5 vuotta ja kaverit ovat löytyneet. Ei siinä hirveästi enää ikäero vaikuta.

      Taitavankaan liikunnanopettajan ei tarvitse ottaa huomioon (ei edes tietää) että hänellä on ryhmässään nuorempi lapsi koska kunnianhimoinen äiti on kuvitellut lapsestaan suuria.
      Hän antaa numeron nelosluokkalaisten mukaan.
      Ja kyllä se liikuntanumero vaan hetkauttaa vaikkei ehkä maailman tärkein olekaan. Itse toimiessani henkilöstöpäällikkönä ja palkatessani kesätöihin nuoria katsoin aina sen liikuntanumeron. Muuten kiitettävät paperit siirtyivät heti syrjään jos liikunta oli 7. Yhdeksikkö tai kymppi liikunnasta sai anteeksi monta keskinkertaista numeroa muista aineista. Se numero kertoo aika paljon ihmisen aktiviisuudesta ja motorisista taidoista. Nekin pitää olla kohdillaan. Enkä koskaan ole joutunut katumaan valíntojani

    • Zix Cz kirjoitti:

      Taitavankaan liikunnanopettajan ei tarvitse ottaa huomioon (ei edes tietää) että hänellä on ryhmässään nuorempi lapsi koska kunnianhimoinen äiti on kuvitellut lapsestaan suuria.
      Hän antaa numeron nelosluokkalaisten mukaan.
      Ja kyllä se liikuntanumero vaan hetkauttaa vaikkei ehkä maailman tärkein olekaan. Itse toimiessani henkilöstöpäällikkönä ja palkatessani kesätöihin nuoria katsoin aina sen liikuntanumeron. Muuten kiitettävät paperit siirtyivät heti syrjään jos liikunta oli 7. Yhdeksikkö tai kymppi liikunnasta sai anteeksi monta keskinkertaista numeroa muista aineista. Se numero kertoo aika paljon ihmisen aktiviisuudesta ja motorisista taidoista. Nekin pitää olla kohdillaan. Enkä koskaan ole joutunut katumaan valíntojani

      Kun haetaan 15-vuotiaita ruohonleikkaajiksi tai tavaroita hyllyyn nostelemaan. Siis hommiin, joissa älykkyyttä *todella* tarvitaan... Siitä se loistava ura urkenee!

    • Varmaan näin kirjoitti:

      Kun haetaan 15-vuotiaita ruohonleikkaajiksi tai tavaroita hyllyyn nostelemaan. Siis hommiin, joissa älykkyyttä *todella* tarvitaan... Siitä se loistava ura urkenee!

      Väärin.

      Olen kohta kesätyöt aloittava nuori. Opiskelen AMK:ssa ja sain onneksi opintojani hyvin tukevan kesätyöpaikan. Olen ollut aina liikunnallinen ja entinen kilpaurheilija - nykyinen jäähdyttelijä. Kyllä minulta kesätyöpaikkaa hakiessani kyseltiin juuri tästä liikuntaharrastuksesta. Samoin edelliskesinä.

      Olen myös tentannut kummitätiäni joka toimii yrityksessä mikä palkkaa ja erottaa työntekijöitä aika kovalla kädellä: tulos tai ulos! Tätini sanoi, varsinkin nuoren, jolla ei vielä ihmeellistä meriittiä työelämästä ole, kohdalla liikuntanumero toimii oikein hyvänä mittarina. Useimmat kiitettävän oppilaat ovat myös kiitettäviä työelämässä. Sattumaako vai jotakin muuta, en tiedä. Kyllä se yksi seiska tätini mukaan siellä ysien ja kymppien keskellä vaan erottuu ikävästi. Samoin jopa 8. Laittaa kuulemani mukaan miettimään, että onko tämä kaveri laiska, kömpelö vai vaan piittaamaton yhdestä koulun osa-alueesta. Kaikki yhtä huonoja vaihtoehtoja.

    • Yli vaan kirjoitti:

      Taitava liikunnan opettaja osaa suhteuttaa osaamista hieman iän mukaan. Mutta ei liikunnan numero tosiaankaan ole se maailman tärkein! Se yksi seiska kymppien joukossa ei mitään hetkauta!

      Musiikkia tai kuvaamataitoa voi opiskella kuvataidekoulussa ja/tai musiikkiopistossa. Niin omatkin lapseni ovat tehneet. Ja toinen on siitä huolimatta hypännyt luokan yli - ja saanut myös näissä aineissa erinomaiset numerot!

      Ystävien löytymisessä auttaa yhteinen historia. Kannattaa siis hypätä luokan yli mahdollisimman aikaisessa vaiheessa! Silloin 9. luokalla ollaan oltu yhdessä jo 4 - 5 vuotta ja kaverit ovat löytyneet. Ei siinä hirveästi enää ikäero vaikuta.

      anteeksi vain, mutta EPÄILEN TODELLA että vuotta norempi saisi liikunnassa vaikkapa pubereetin jo läpikäyneiden tyttöjen kanssa juostessa 100 metriä heitä parempia tuloksia. Esim. 14 vuotiaissa, tai 8 luokkalaisissa tytöissä voi olla luokalle jääneitä, isokokoisia, lihaksikkaita urheilijoita, jotka työntää kuulaa 10 metriä, ja sinun 1-2 v. nuorempi tyttökö ylittäisi nämä tulokset ja saisi kymppejä liikunnasta koko kouluajan? HEH , sinähän humoristi olet. Ja tämä tulee henkilöltä joka yleisurheili urheiluseurassa koko nuoruuden ja kouluajat. kymppi liikunnasta on äärettömän harvinaista, pitää oll piirinmestaruustasoa eikä sen ainakaan pitäisi tippua ellei ole luokan priimus..

    • ei mahdollista kirjoitti:

      anteeksi vain, mutta EPÄILEN TODELLA että vuotta norempi saisi liikunnassa vaikkapa pubereetin jo läpikäyneiden tyttöjen kanssa juostessa 100 metriä heitä parempia tuloksia. Esim. 14 vuotiaissa, tai 8 luokkalaisissa tytöissä voi olla luokalle jääneitä, isokokoisia, lihaksikkaita urheilijoita, jotka työntää kuulaa 10 metriä, ja sinun 1-2 v. nuorempi tyttökö ylittäisi nämä tulokset ja saisi kymppejä liikunnasta koko kouluajan? HEH , sinähän humoristi olet. Ja tämä tulee henkilöltä joka yleisurheili urheiluseurassa koko nuoruuden ja kouluajat. kymppi liikunnasta on äärettömän harvinaista, pitää oll piirinmestaruustasoa eikä sen ainakaan pitäisi tippua ellei ole luokan priimus..

      Jaa´a, omalla kokemuksella kyllä noita liikuntanumeroita jakoi liikunnanope aikalailla pärstäkertoimen mukaan, eli kuka häntä mielisteli ja kuului jumppatyttösten esiintyjäryhmään. Muut, jotain muuta lajia harrastavat liikunnassa hyviä suorituksia tekevät tai eri luonteiset saivat tyytyä 7 tai 8:iin. jos mielistelit opea, vaikket ollutkaan liikunnallinen, sait ysin. Jos todistus oli kymppejä täynnä ja vanhempasi olivat lääkäreitä, sait aivan varmasti kympin. jos todistus oli seiskoja täynnä ja venhenpasi tuntemattomia, etkä mielistellyt mutta olit oikeasti hyvä liikunnassa ja harrastit sitä vapaa-ajallakin, sait silti 7.

    • Nroon ei voi luottaa kirjoitti:

      Jaa´a, omalla kokemuksella kyllä noita liikuntanumeroita jakoi liikunnanope aikalailla pärstäkertoimen mukaan, eli kuka häntä mielisteli ja kuului jumppatyttösten esiintyjäryhmään. Muut, jotain muuta lajia harrastavat liikunnassa hyviä suorituksia tekevät tai eri luonteiset saivat tyytyä 7 tai 8:iin. jos mielistelit opea, vaikket ollutkaan liikunnallinen, sait ysin. Jos todistus oli kymppejä täynnä ja vanhempasi olivat lääkäreitä, sait aivan varmasti kympin. jos todistus oli seiskoja täynnä ja venhenpasi tuntemattomia, etkä mielistellyt mutta olit oikeasti hyvä liikunnassa ja harrastit sitä vapaa-ajallakin, sait silti 7.

      Pahoittelen näppäilyvirheitä, kun se tuntuu haittaavan.

  • Kieliä peliin, iltapäivällä kerhoon pelaamaan shakkia ja fudista, kesällä metsään. Lomalla ulkomaille, ihmisten ilmoille. Opeta omat taitosi, ihmisarvot ylös. Suomen historia, keitä me olemme. Kommentoi ja ole kiinnostunut. Kirja kouraan, kun kyllästyttää. Rauhaa ja rakkautta.

  • olin itsekin lapsena ylilahjakas, nyt täysin lahjaton
    en edes jouluna saa lahjoja

  • Osta puuhakirja. Ja muista lohduttaa miten vaikeaa ja vittumaista lukiossa on, et kannattaa nauttia siitä fiiliksestä että jokin tehtävä on helppo, sillä tuntemus ei kauaa jatku..

  • Sisarukseni oli lahjakas lapsi, joka ryhtyi sitten häiriköimään kun haastetta ei koulussa ollut. On myös musiikillisesti lahjakas. Suomessa helposti tasapäistetään kaikki, ihan kuin ei saisi olla muita parempi. Todellisuudessa lahjakkaat lapset tarvitsevat ihan yhtä lailla tukea kuin vähemmän lahjakkaat. Ja ilman tukea lahjakkuus saattaa jäädä hyödyntämättä ja se turhauttaa lasta.

    On hyvä huolehtia myös sosiaalisten taitojen kehittymisestä, siihen on lahjakkaalla hyvät edellytykset. Lahjakkaan on kuitenkin pärjättävä vähemmän lahjakkaampien kanssa joka paikassa.

    Teoria..: lapsella ei ehkä ole lahjakkuutta käsitöiden puolella, kuten sinulla ei teoreettisempien asioiden. Kumpikaan lahja ei ole toista parempi ;)

    • Miksi näitö kahta ominaisuutta ei koeta kuuluvan yhdelle ja samalle lapselle? Todellinen lahjakkuus ja älykkyys on kai sitä, että on lahjakas hieman joka alueella. Käsitöissä lahjakas on todennäköisesti lahjakas myös teoreettisesti. Sorminäppäryys tukee aivojen muita toimintoja ja ilmaisee niitä ja niiden olemassaoloa. Jos siihen liittyy vielä hyvä ongelmienratkaisutaito, avaruudellinen hahmotus jne, se tekee lahjakkaasi niin käsitöissä, musiikissa, taiteessa kuin urheilussakin.
      Silloin on paljon suuremmalla todennäköisyydellä kyse huippunerosta.

  • Lapsillani oli myös sama ongelma aikoinaan, koulu ei antanut riittävästi haasteita. Vanhempi poikani opiskeli ensimmäisellä luokalla kolmannen luokan laskuja, tämä oli varsin helppo järjestää, opettaja toi laskumonisteita ja poika pähkäili niitä. Neljän ikäisenä lukemaan oppinut ei luonnollisestikaan tavaamisen opiskelusta innostunut, mutta mukana kulkeva oma kirja sai ajan kulumaan. Hankimme myös erilaisia tehtävä ja tietokirjoja, jotka kotona lisäsivät oppimisen iloa.

    Näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, etteivät pojat hypänneet luokaa ylemmäksi, poikkeuksellisen lahjakkailla lapsilla on usein myös kavereina heitä itseään vanhempia ja tämä on ongelma. Sosiaalistuminen vaatii ikätovereita ja varsinkin murrosiässä vuodenkin ikäero tuntuu, sekä fyysisessä kehityksessä että myös kiinnostuksen kohteissa. Mikäli sekä luokkakaverit että ystävät ovat hormonitoiminnaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan kovin erilaisia, silloin lapsi jää tässä vaiheessa yksin. Älykkyys ei nopeuta kehitystä siten, että lapsi olisi myös fyysisesti ikäistään kehittyneempi.

    Kotona kannattaa miettiä myös harrastuksia, joku vähän vaativampi harrastus olisi hyvä. Meillä karate toi sekä ystäviä, että myös riittävästi liikuntaa ja vartalonhallinta lisäbonuksena.

    Lapseni ovat nyt aikuisia ja joskus olen joutunut perustelemaan sitä, miksi luokkia ei jätetty väliin, en kuitenkaan ole varma, olisivatko pojat kuitenkaan valmistuneet aiikaisemmin, vaikka peruskoulu olis ollut lyhempi. Huomattava on myös se, että myös lukio on useimmille liian helppo, tämä kannattaa huomioida ainevalinnoissa. Liian helppo lukio ei anna riittävästi valmiuksia myöhempää opiskelua varten.

    Älykkäiden lasten innostusta oppimiseen kannattaa tukea, mutta heiltä ei tulisi oppisen iloa ja tämä on pääosin kodin tehtävä, koulujen rerussit eivät tähän riitä. Lapsistani toinen oli matemaattisesti erityisen lahjakas ja toinen kielellisesti, matemaattisesti lahjakkas hyötyi erittäin paljon tietokoneista ja ratkaisukeskeisistä peleistä. Kielellisesti lahjakas oppi englannin ja osittain myös ranskan alakouluasteella, pelatessaan erilaisia pelejä.

    • Sosiaalistuminen ja kaveripiirissä pärjääminen ovat tärkeitä asioita eikä niitä kannata unohtaa. Tuli luokkaan kuka tahansa uusi, toisesta koulusta tai alemmalta luokalta, aina joutuu silmätikuksi ja jollakin tavalla kiusatuksi. Toki kiusaajia on yleensä vain muutama ja koulun opettajat voivat halutessaan vaikuttaa asiaan.

      Sukupuoli on tässä asiassa merkittävä seikka. Tytöt kehittyvät nopeammin kuin pojat. Omalla tyttärelläni ei ollut isompia ongelmia luokan yli hyppäämisen takia, mutta 7:n pojilla olisi saattanut olla.

      Liikunta on toinen vastaava aine, jossa iän tuoma ero näkyy. Ellei joku tosissaan aio liikunnan opettajaksi tai huippu-urheilijaksi (jolloin harrastuneisuus yleensä kompensoi nuoremman iän haitat), ei liikunta todellakaan ole koulun tärkeimpiä aineita. Se kärvistellään läpi!

      Kotona tehtävät lisätehtävät ja harrastukset eivät ole sama asia kuin KOULU. Joudut istumaan luokassa ja olemaan siellä muiden mukana, vaikka olisit itse oppinut asiat jo aikapäiviä sitten! Jos kaikki mielenkiintoinen tapahtuu väitunneilla tai kotona tai harrastuksissa, niin minkälaisen kuvan se antaa varsinaisesta "työstä" (=koulusta) ja miten se opettaa siihen suhtautumaan?

      Kyllä, kuten välttämättömään kärsimykseen, josta pitää päästä mahdollisimman pian irti, että pääsee oikeasti kiinnostavien asioiden pariin!

      Ihan sama asia on niillä luokan heikoimmilla, jotka eivät mitenkään pärjää koulussa. Hekin vain odottavat välitunteja ja koulun loppumista, että pääsevät kiinnostavampien asioiden pariin!

  • Sokeus ja mihin se johtaa: Katselin ihmeissäni nyky-äitien toimintaa lentokentällä. Pieniä lapsia aamuyöllä hyppyytettiin ja paapottiin ilman mitään syytä (pikkupoika pelaili jotain peliä ja ei mitään hätää) ja väkisinkin tuli mieleen ajatus näiden muoti-äitien tarpeesta olla esillä-"olen tärkeä, koska tämä on elämäni juuri nyt". Ihan pientä takaisinvetoa omasta "tärkeydestä", sillä kysehän ei ole lapsesta vaan äipykän tarpeesta olla esillä.

  • Mitä pikemmin, sen parempi!

    Minulle koulu oli liian helppoa. Alaluokilla sain pientä haastetta siitä, kuinka monta sivua enemmän ehdin tunnilla tehdä tehtäviä kuin luokkatoverini. Läksyjä ei juuri tarvinnut tehdä, kun ehdin tehdä ne tunnilla. Lukion NUKUIN läpi - silloin, kun en pelannut ristinollaa tai jotakin vierustoverini kanssa. Aineita en osannut kirjoittaa, joten kielten arvosanat jäi alle L:n. Yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä ilman mitään valmennuskursseja. Ja sitten alkoivat ne vaikeudet, kun olisikin pitänyt tehdä jotain JATKUVASTI. Tentit menivät yleensä helposti läpi, mutta kun en saanut tenttioikeutta tai saanut muita pakollisia asioita suoritettua ajoissa...

    Asuimme ulkomailla oman tyttäreni aloittaessa kouluaan. Ekan luokan alussa olimme vasta muuttaneet sinne eikä kieli oikein sujunut Keväällä hän oli luokkansa paras kaikessa, myös paikaillisessa kielessä. Silloin opettaja lähetti hänet testeihin psykologille ja tulos oli, että tyttö on ns. huippulahjakas.Seitsenvuotiaana ä.o. olisi riittänyt Mensaan pääsyyn (tuloksen pitäisi parantua ainakin 15-vuotiaaksia saakka). Siellä siirsimme hänet Montessori-kouluun. Suomeen takaisin muuttaessamme hän hyppäsi luokan yli neljännelle. Siitä seurasi kiusaamista yms, mutta rehtori puuttui asiaan nopeasti ja tehokkaasti. Osaamisessa oli toki pieniä aukkoja, mutta se johtui oikeastaan enemmän opetussuunnitelmien sisällöistä eri maissa ja paikallisista asioista, joita kouluissa opetettiin. Peruskoulun päätteeksi hänen keskiarvonsa oli vain 9,75, hänen omaksi pettymyksekseen. Lukio meni läpi helposti, kaikki arvosanat eivät sentään olleet L:ä. Mutta ensimmäisellä yrityksellä sisään Aalto-yliopistoon, vaikeimmalle linjalle.

    Olen toki ylpeä tyttärestäni. Mutta ennenkaikkea olen tyytyväinen luokan yli hyppäämiseen, se antoi edes hieman haastetta ensimmäisinä vuosina ja opetti työn tekemiseen. Ainakin paljon paremmin kuin mitä itse koulussa opin.

    Meillä on siis omia kokemuksia luokan yli hyppäämisestä ja voin suositella sitä!
    Parasta olisi, jos samalla vaihtaisi koulua. Mutta jokatapauksessa joutuu jonkinlaiseksi silmätikuksi. Lapset ovat sellaisia. Siihen voi vastata vain pärjäämällä paremmin kuin ne, jotka kiusaavat.

    Asiasta kannattaa keskustella koulun ja mahdollisesti koulupsykologin tms. kanssa. Surkeinta on, jos koulu ei pysy mielenkiintoisena ja haastavana. Mutta yhtä hankalaa on, jos joutuukin liian vaikeaan tilanteeseen ja joutuu "palaamaan" vanhalle luokalle epäonnistuneena. Varmistakaa siis tausta ennen hyppäämistä!

  • Pienluokalle voi hakea, erityisopetusta on siihen saatavilla ja siellä saa lisätehtäviä. Jos ei käytösongelmia vielä ole, niin voi hypätä luokan ylikin.

  • Ei lapsesi liian viisas ole, koulu vaan on nykyään niin pirun helppoa !

  • Olin itse samanlainen, muistan valittaneeni äidilleni pienenä kun koulussa on tylsän helppoa eikä kotona ole tekemistä. Sain kymppejä tekemättä mitään koko peruskoulun loppuun asti ja vielä lukiossakin, joskin silloin olikin jo uudet kuviot kun tajusi itsekin jotain ja maailma oli auki. Muutaman kerran olin puhuttelussa kun tunnilla tuli usein vain pelleiltyä, mutta useimmiten sain käytöksestä vain kiitosta.

    Aloitin musiikkiharrastuksen kolmannella luokalla ja pelasin pienenä aika paljon tietokoneella. Nyt aikuisena kun taakse katsoo, ainoastaan näistä kahdesta on jäänyt tietoisen hyvät, kehittävät ja haastavat muistot lapsuudesta. Voi kun olisi vain ollut Internet ja vähän kehittävämpi ympäristö kotona silloin, mutta ei ollut. Anna lapsesi tutustua esimerkiksi ohjelmointiin, niin hän saa älyllistä ja hyödyllistä haastettta.

    Kyllä kavereidenkin kanssa oli ihan kivaa leikkiä, mutta lähes hukkaanheitettyä aikaahan ne peruskouluvuodet olivat muuten kuin sosiaalisen kehittymisen suhteen. Suomen koululaitoksessa nyt vain on tämä ongelma, tasapäistetään kaikki ja ääripäät kärsivät. Yläasteella on nykyisin jo hieman mahdollisuuksia mennä enemmän tasonsa mukaan, mutta ala-asteella pointtina on vain tutustuminen yhteiseloon muiden lasten kanssa. Joten keksit nyt vain kotiin mukavaa tekemistä, niin jaksaa sen koulun tylsyydenkin. Suosittelen haastavia pelejä.

  • Jos lapsi on älykäs, niin eikös hänelle pitäisi olla helppoa sopeutua tilanteeseen? Ihan noin harjoituksen vuoksi, kun sitten joskus joutuu työelämässä istumaan palavereissa niiden tyhmempien kanssa......

  • Kannattaa valita kouluksi SYK, Ressu tms. Siellä ne kaikki muuktin valopäät on. Joillekin voi tosin tulla shokki siitä kun kaikki luokalla osaavat, eiikä olekaan enää yksin se paras ja osaavin.

  • Ymmärrän opettajaa, jolla on vaikeuksia eriyttää noin suurta oppilaslaumaa. Joka tapauksessa on opettajan työtä järjestää oppilaille taitotasoaan vastaavaa, kehittävää tekemistä. Tällä en tarkoita, että opettajan tarvitsisi/pitäisi suunnitella aivan eri tunnit lahjakkaille oppilaille, vaan että jo aika pienillä valmisteluilla saadaan oppitunteihin lisää haastetta. Esimerkiksi kun opettaja tietää oppilaan jo hallitsevan vaikkapa lainaamisen allekkainlaskussa, voidaan tälle oppilaalle antaa jotain ongelmanratkaisutehtäviä monisteella ratkaistavaksi siksi aikaa, kun muun luokan kanssa vielä allekkainlaskua kerrataan. Vastaavasti äidinkielen tunnilla, jos kirjoitetaan lyhyitä lauseita, lahjakkaampi oppilas saa kirjoittaa tarinaa. Aika pienillä huomioilla jokainen oppilas voi saada tasoaan lähemmin vastaavaa tekemistä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että opettaja tuntee oppilaansa ja tietää, missä mennään. Luonnollisesti oppilaiden yksilöllinen seuraaminen on työläänpää luokassa, jossa on se kolmekymmnetä oppilasta.

    En kannata lisätehtävien antamista ainoana ratkaisuna. Se, että oppilas tekee vain enemmän tehtäviä kuin muut, ei oppilasta kehitä, ellei tehtävissä ole hänelle todellista haastetta. Ei ole myöskään kovin motivoivaa, että kun on saanut aukeaman valmiiksi, pyydetään siirtymään lisätehtäväsivuille, ja sitten saat monisteen, ja taas seuraavan monisteen... Erilaiset pulma- ja ongelmanratkaisutehtävät ovat hyviä, itse suosittelisin niitä.

  • Meillä sama juttu. Eikä pojasta hunsvonttia tullut vaan lääkäri.

  • Laitapa lapsesi shakkikerhoon. Siinä lajissa riittää haastetta koko elämäksi.

    • Hyvä idea.

  • Minä olen aikoinaan suorittanut 3. ja 4. luokan oppimäärän yhtä aikaa, käytännössä se tarkoitti sitä että jätin kolmannen väliin. Ei ole mitään ongelmia missään vaiheessa tullut, ei varsinkaan kiusaamista, pikemminkin päinvastoin. Se vain harmitti, että muut luokkatoverit täyttivät 18 vuotta aiemmin. Yläaste ja lukio menivät hyvin eikä alisuoriutumista ole tullut missään vaiheessa (lukion päästötodistuksessa 9,4 keskiarvo ilman pahempaa pänttäämistä). Kannattaa luottaa opettajien arviointikykyyn tuossa asiassa, he ovat kuitenkin alansa ammattilaisia ja osaavat sanoa, onko luokan väliin jättämisessä järkeä.

  • Anna lapsille olla lapsi, seurustella omanikäisten kanssa ikävä nähdä lapsia opiskelevia yliopistossa keneltä omat vanhemmat varastivat lapsuuden kuitenkin semmosista lapsista tulee ihan tavallisia ihmisia aikuisena.

  • tää on just tätä kun on valtion hallinnassa lapsien koulutus. mennään kaikkein hitaimpien lapsien mukaan jolloin oikeasti fiksummat jäävät kanssa tyhmiksi ja kyllästyvät koulunkäyntiin josta seuraa käytöshäiriöitä ja sitten pistetäänkin jo jotain lääkitystä päälle josta seuraa vieläkin suurempi tyhmeneminen. amerikassa tämä huomattu jo pitemmän aikaa sitten ja nykysin onkin joka viiidennellä koululaisella jonkinlainen adhd tai vastaava hölynpöly lääkitys päällä koulun ehotuksesta.

    ei meinaan ole turha sanonta että amerikkalaiset on tyhmiä, jos heitä verrataan muihin maihin niin eivät ole menestyneet ollenkaan hyvin. suomessa ollaan menossa samaan suuntaan. ja nyt varsinkin kun meillä on bilderberg pressakin saatu, niinistö

  • Todella mielenkiintoisia viestejä. Mikäli oikein tulkitsin ei ongelmana täällä ole koulu tai lapset vaan yli-innokkaat vanhemmat joiden mielentä heidän ALA-ASTEIKÄISTEN lapsien pitäisi suorittaam suorittaa ja suorittaa, ei elää ikänsä mukaista, lapsenomaista elämää.

    Jos lapsi esimerkiksi laskee ekaluokalla kolmosluokan matikan tehtäviä ei tämä kerro niinkään huippuälykkyydestä vaan matemaattisesta lahjakkuudesta. Omakin muksu laskeskeli jo eskarissa kolmaosluokkalaisen veljensä matikantehtäviä mutta en minä silti muksua nerona pidä. Antakaa ihmeessä lapsien olla lapsia, ilman hirveitä, vanhempien asettamia, vaatimuksia yms. Toki voitte aina itsellenne perustella että lapsi itse haluaa sitä tai tätä mutta kannattaa muistaa että suurinosa pikkulapsista haluaa miellyttää vanhempiaan ja toimii heidän toiveittensa mukaisesti.

  • En jaksanut lukea kommentteja läpi, mutta itselläni on serkkutyttö, joka aikoinaan hyppäsi yhden luokan yli, muistaakseni ekalta heti kolmoselle tai sitten tokalta neloselle, en muista sitä tarkaan.
    Hän on aina ollut kova lukemaan ja erittäin hyvä koulussa. Tämä siis tapahtunut 90-luvun alussa.
    Ei siis mitenkään outoa tai epätavallista että hyppää yhden luokan yli jos on fiksumpi kuin ikäiset. Minusta sellainen mahdollisuus pitää antaa jos oikeasti turhautuu liian helpoista tehtävistä.

  • En jaksanut lukea kaikkien vastauksia läpi, mutta niistä mitkä luin tuli tunne, että ap:n lapsen pitäisi nyt vaan kärvistellä 9 vuotta peruskoulua itselleen liian alhaisella tasolla vain siksi, ettei äiti rupeaisi "ajattelemaan lapsestaan liikoja". Tai lapsi, kauhistus sentään, voisi vielä luulla olevansa muita parempi.

    Mielestäni kannattaa ottaa kokonaisuus huomioon. Eli miten kaverisuhteiden kävisi? Ja miettiä, onko lapsi sosiaalisesti miten etevä? Itse en näkisi mitenkään mahdottomana, että kouluaineissa ikätasoaan edellä oleva lapsi saattaisi olla myös sosiaalisesti ikätasoaan edellä. Tällaisessa tapauksessa en kertakaikkisesti näe mitään estettä, miksei lapsi voisi hypätä luokan yli --> edellyttäen että luokan yli hyppääminen on lapsen omista tarpeista ja halusta tapahtuvaa.

    Hieman hassuilta kuulosti joidenkin uhkakuvat siitä, miten lapsi hyppäisi ihan täysin eri-ikäisten, hurjien esiteinien maailmaan. Onhan kyseessä "vain" vuotta vanhemmat. Yhdellä luokka-asteella on muutenkin hyvin eri-ikäisiä: joulukuussa syntyneet lähes vuoden tammikuussa syntyneitä nuorempia. Kehitykselliset erot niin kognitiivisella kuin sosiaasella puolella ovat myös huimat. Paitsi jos ap:n lapsi on jo nyt luokkansa nuorimpia (loppuvuodesta syntynyt), siirtoa kannattaisi ehkä tarkasti harkita.

    Turhautuminen on ongelma, mitä ei yhtään tulisi vähätellä, sillä voi olla hyvinkin tuhoisia seurauksia! Koulun kuuluu olla tarkoituksenmukaista ja opettavaa, ei vain joku pakollinen paha, jossa kärvistellään joka päivä, jotta sitten iltaisin voidaan tehdä jotain kehittävää ja haastavaa.

    Menkää nyt ihmeessä keskustelemaan koululle opettajan, rehtorin tms. kanssa tilanteestanne, mikäli yhtään siltä tuntuu. Älkää ainakaan jättäkö menemättä siksi, koska se olisi jotain yleistä normistoa ja koulun käytäntöjen vastaista. Vaatikaa lapsellenne tarkoituksenmukaista perusopetusta!

    Kannatta pitää kiirettä asian kanssa, koska jos siirtoon ryhdyttäisiin, lapsi voisi ehkä käydä tutustumassa uuteen ryhmään jo nyt keväällä ennen koulujen loppua. Siis en tiedä näistä käytännöistä mitään, mutta maalaisjärjellä näin ajattelisin. Siinähän pystyisitte myös näkemään, vaikuttaako lapsi paljon muita pienemmältä ja vielä ehkä perumaan koko homman.

    Onko lapsesi muuten syntynyt alku- vai loppuvuonna?

    • niin ja siis vielä vastaus ap:n kysymykseen eli voiko yhtä vuosiluokkaa hypätä yli... Niin vastaus on, että kyllä voi hypätä!

      Lahjakkaan lapsen opetuksen eriyttämisestä jotain tietoa tuolta:
      http://www.mv.helsinki.fi/home/hotulain/Vahvuus/ERIvahvaRH2011OsaIII.pdf

      Nopeuttaminen mainitaan siellä yhdeksi lahjakkaan oppilaan opetuksen eriyttämisen keinoksi. Tällä voidaan tarkoittaa seuraavaa:

      "I Opetuksen nopeuttamisella tarkoitetaan:
      a) opiskelun aikaisemmin aloittamista
      b) vuosiluokan yli hyppäämistä (radical accelaration)
      (sosiaalisuus = ikä, kehitys- vai älykkyyskaverit)
      a) opetussuunnitelman tiivistämistä (curriculum
      compacting)
      b) etenemistä muita nopeammin (mastery learning)"

    • Uhkakuvasta sen verran. Pojallani oli lapsuudenkavereuina häntä itseään 3-4 vuotta vanhempia, sosiaalisesti kohtalaisen lahjakas lapsi tuli varsin hyvin toimeen itseään vanhempien kanssa. Esi-murrosiässä alkoivat ongelmat, kavereilla oli toisia kiinnostuksen kohteita ja juuri tässä vaiheessa aivan yksinjääminen ei ole kenenkään kehitykselle hyväksi. Onneksi pitkäaikaiset koulutoverisuhteet olivat olemassa, vaikka myös kiusaamiseenkin törmättiin. Kolmasluokkalaisen toverisuhteet ovat jo vakiintuneet ja jonkinlaiset kaverisuhteet ovat jo muodostuneet, niistä oli murrosiässä apua.

      Koulussa opitaan paljon muutakin, kuin pelkästään kouluaineita, sosiaalisuutta, pitkäjänteisyyttä ja jopa sitä, ettei aina ole hauskaa.

      Omat lapseni ovat jo aikuisia ja yliopisto-opinnot sujuivat hyvin ja aikataulussa. En lainkaan kadu sitä, että lapset saivat rauhassa käydä koulunsa.

      Älykkäät lapset pitkästyvät nopeasti myös kotona ollessaan, ellei heille mielekästä tekemistä järjestä. Ongelmia syntyy myös työelämään siirtyessä, työn on oltava vaihtelevaa ja haasteellista. Mikäli turhautumiseen ei ole tottunut ja sen sietäminen on hankalaa, silloin myös töissä pitkästyy nopeasti. Lapsien on hyvä tottua toimimaan sosiaalisesti toisten lasten kanssa, vaikka kiinnostuksen kohteet eivät aivan kohtaisikaan, Lapsien on jossakin vaiheessa totuttava myös turhautumisen tunteisiin, koska elämä ei ole vuoristorataa.

    • 7 kirjoitti:

      Uhkakuvasta sen verran. Pojallani oli lapsuudenkavereuina häntä itseään 3-4 vuotta vanhempia, sosiaalisesti kohtalaisen lahjakas lapsi tuli varsin hyvin toimeen itseään vanhempien kanssa. Esi-murrosiässä alkoivat ongelmat, kavereilla oli toisia kiinnostuksen kohteita ja juuri tässä vaiheessa aivan yksinjääminen ei ole kenenkään kehitykselle hyväksi. Onneksi pitkäaikaiset koulutoverisuhteet olivat olemassa, vaikka myös kiusaamiseenkin törmättiin. Kolmasluokkalaisen toverisuhteet ovat jo vakiintuneet ja jonkinlaiset kaverisuhteet ovat jo muodostuneet, niistä oli murrosiässä apua.

      Koulussa opitaan paljon muutakin, kuin pelkästään kouluaineita, sosiaalisuutta, pitkäjänteisyyttä ja jopa sitä, ettei aina ole hauskaa.

      Omat lapseni ovat jo aikuisia ja yliopisto-opinnot sujuivat hyvin ja aikataulussa. En lainkaan kadu sitä, että lapset saivat rauhassa käydä koulunsa.

      Älykkäät lapset pitkästyvät nopeasti myös kotona ollessaan, ellei heille mielekästä tekemistä järjestä. Ongelmia syntyy myös työelämään siirtyessä, työn on oltava vaihtelevaa ja haasteellista. Mikäli turhautumiseen ei ole tottunut ja sen sietäminen on hankalaa, silloin myös töissä pitkästyy nopeasti. Lapsien on hyvä tottua toimimaan sosiaalisesti toisten lasten kanssa, vaikka kiinnostuksen kohteet eivät aivan kohtaisikaan, Lapsien on jossakin vaiheessa totuttava myös turhautumisen tunteisiin, koska elämä ei ole vuoristorataa.

      Mielestäni kyse on enemmänkin luonteesta. Uskon, että erityisen lahjakas ja älykäs ei pitkästy kovin helposti, jos saa itse keksiä itselleen tekemistä. Toki jos saa valita tv-ohjelmien tarjonnasta, voi edessä olla pitkästymistä koska mikään ohjelma ei tyydytä tarpeeksi. Mutta kyllä lahjakas (monilahjakas) keksii itselleen tekemistä ja miettimistä. Erittäin älykäs lapsi osaa itse keksiä itselleen tekemistä ja ajateltavaa ja pärjäisi vallan mainiosti vaikkapa yksin autiolla saarella pidemmänkin aikaa.

  • Äiti

    Oma lapseni oli ensimmäisellä luokalla "turhautunut" syystä, että osasi lukea ja laske ala-asteen aloittaessaan. Opettaja olisi halunnut siirtää hänet suoraan kakkoselle, mutta en suostunut. Koulussa on paljon muutakin, kuin lukeminen ja laskeminen: liikunta, kädentaidot ja elämän taidot ylipäätään ja niiden opetteleminen ryhmässä. Kyllä se nerous siitä tasoittuu, kun lapsesi siirtyy ylemmille luokille. Poikani toimi hitaimpien kavereittensa tukena ja motivoitui tuolla tapaa. Keinoja kyllä on, jos niitä osataan ja halutaan käyttää.

    • Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Jotkut menevät vuotta aikaisemmin kouluun ja kaikki menee hyvin, toisille se olisi katastrofi. Lapset ovat yksilöitä, kaikilla "nerous" ei välttämättä tasoitukaan ennen kuin alisuoriutumisesta on koitunut haittaa esimerkiksi opiskelutaidoille.

      Ap ei myöskään ymmärtääkseni tuonut ilmi, että lapsensa olisi lahjakas vain lukemisessa ja laskemisessa. Vai miten on ap: miten lapsella sujuu liikunta, kädentaidot, ns. reaaliaineet (biologia, historia)?

  • Ei kannata hypätä.Itse olin lahjakas ja vanhempani laittoivat minut yli yhden luokan.Etenkin matematiikka meni plorinäksi myöhemmin kun osaalueita en osannutkaan tässä prosessiopissa kun ne jäivät väliin opettematta.Olen kärsinyt aina siitä että vanhempani pitivät minua nerona.En ite sitä todellakaan koskaan tuntenut.Se oli vain vanhempieni itsekkyyttä.Älä tee lapsestasi sormella osoitettavaa.

  • Anna nyt hyväntähden nauttia "älykön" osasta kyllä se parissa vuodessa karisee. Että oikein kymppejä alaluokilla. On se tosiaan kumma ettei osaa/halua äiti ja opettaja aktivoida tätä "nerolasta". Opettaja on ihan viisas jos ei ala muutaman kympin arvosanan takia heti hypittämään luokkia. Koulu on muutakin lapselle kun arvosanat. Miten nuorempi pärjää vanhempien kanssa monessa muussa.

  • Testi jolla määritellään luokka taso. Nosto luokkaa ylemmäksi on hyväksi. Erään oppilaan kohdalla oli näin ja hänen kiinnostuksensa kouluun syveni. Pitäisi neuvotella opettajien kanssa.

  • Oma tyttäreni turhautui kolmatta luokkaa käydessään, kaikki aineet vain tuntuivat liian helpoilta. Tottui myös siihen että hyvien tulosten eteen ei juuri tarvinnut ponnistella, yhteenkään kokeeseen en muista neidin lukeneen.
    Nejläs luokka onkin ollut jo haastavampi. Läksyjä on nyt tehty ihan eri tavalla, ja kokeisiinkin on joutunut opiskelemaan, joskus jopa ihan keskittyneestikin ; ).

    Mielestäni luokan yli hyppääminen olisi tässä vaiheessa vahingollista, mutta uskon että tunnet lapsesi paremmin. Muistan vain että itse pohdin ihan näitä samoja asioita vuosi sitten, mutta olen iloinen että päätin olla tekemättä muutoksia opetussuunnitelmaan.

  • vai niin

  • No just. Ei kannata tuollaisesta haaveilla. Lapsellasi on hyvä muisti, mikä auttaa kokeissa. Kirjoissa on lisätehtäviä ja opettaja antaa kyllä lisätehtäviä jos lapsesi niitä haluaa.

  • Koulunkäynti on aina tylsää, oli sitten hyvä tai huono. Kaverit ne koulun tekee kivaksi.

    • Joopa joo..

      Minkähän takia tuon aloittajan sitten pitäisi kesällä opettaa lastaan yhden vuosiluokan verran jos kerran lapsi on nin nero että voisi hypätä yhen pykälän yli...
      Ja millä kompetenssilla tämä opetus kotona tapahtuisi..

      Taitaa kyse loppupeleissä kuitenkin olla siitä että lapsensa luokalla on joku joka tätä lasta kiusaa ja hyvä kikka kiusaamisesta eroonpääseiselle olisi hypätä yksi luokka yli.
      Toinen vaihtoehto on että äiti tahtoo kehua naapureilleen kuinka etevä hänen pilttinsä on.. vaan se kostautuu...

    • stertqtvtgqae kirjoitti:

      Joopa joo..

      Minkähän takia tuon aloittajan sitten pitäisi kesällä opettaa lastaan yhden vuosiluokan verran jos kerran lapsi on nin nero että voisi hypätä yhen pykälän yli...
      Ja millä kompetenssilla tämä opetus kotona tapahtuisi..

      Taitaa kyse loppupeleissä kuitenkin olla siitä että lapsensa luokalla on joku joka tätä lasta kiusaa ja hyvä kikka kiusaamisesta eroonpääseiselle olisi hypätä yksi luokka yli.
      Toinen vaihtoehto on että äiti tahtoo kehua naapureilleen kuinka etevä hänen pilttinsä on.. vaan se kostautuu...

      Ei älylläistä älykäinkään opi lukemaan, jos ei koskaa edes näe kirjaimia. Eikä tiettyjä laskusääntöjä taikaiskusta tiedä. Ne tietämällä onkin älykkään sitten helppo soveltaa ja jatkaa. Ilman numeroitakaan ei tulisi mitään. Viidakossa kasvanut huippuälykäs lapsi tarvitsisi ensin sen kaiken tiedon - vaikka onkin älykäs.

      Koulussa opitaan kuitenkin paljon muutakin. On hetkiä, kokemuksia, tunteiden kautta koettavia muistoja, sosiaalisuutta. Niistä kaikista kokemuksista jää paitsi ja vähemmän viisaaksi, jos hyppii luokka-asteita ylli. Silloin ei voi ymmärtää ikätovereitaan kaikessa siinä laajuudessa, jossa elämässä pärjätäkseen olisi hyvä muita ymmärtää.

    • Tietous kirjoitti:

      Ei älylläistä älykäinkään opi lukemaan, jos ei koskaa edes näe kirjaimia. Eikä tiettyjä laskusääntöjä taikaiskusta tiedä. Ne tietämällä onkin älykkään sitten helppo soveltaa ja jatkaa. Ilman numeroitakaan ei tulisi mitään. Viidakossa kasvanut huippuälykäs lapsi tarvitsisi ensin sen kaiken tiedon - vaikka onkin älykäs.

      Koulussa opitaan kuitenkin paljon muutakin. On hetkiä, kokemuksia, tunteiden kautta koettavia muistoja, sosiaalisuutta. Niistä kaikista kokemuksista jää paitsi ja vähemmän viisaaksi, jos hyppii luokka-asteita ylli. Silloin ei voi ymmärtää ikätovereitaan kaikessa siinä laajuudessa, jossa elämässä pärjätäkseen olisi hyvä muita ymmärtää.

      Suonette anteeksi makkarasormiset näppäilyvirheeni.

  • Tuskin se luokkien yli hyppääminen hirveästi auttaa. Tässä pari esimerkkiä.
    Ystävä nro 1:
    Hyppäsi ensimmäisen luokan yli, koska hänen arveltiin olevan nero. Peruskoulun päätyttyä hänen keskiarvonsa oli alle 7 ja tupakoi sekä polttaa säännöllisesti. Hän harkitsee rap-muusikon uraa.

    Ystävä nro 2:
    Kertoi saaneensa ensimmäisellä ja toisella luokalla jokaisesta aineesta parhaimmat arvosanat. Ei hypännyt luokkaa yli. Hyvin käyttäytyvä henkilö, joka opiskelee suht hyvässä koulussa. KA peruskoulun loputtua juuri alle 9.

    Ystävä nro 3:
    Ei saanut parhaimpia arvosanoja ensimmäisillä luokilla, mutta oli parempi kuin keskiarvo oppilas. Ei panosta hirveästi kouluun. Lukee kokeisiin selailemalla kirjaa ja lukemalla vihkon. KA päättötodistuksessa yli 9.

    Eli lapsilla, jotka ovat juuri aloittaneet koulun, näkyy suuria eroja oppimisnopeuksissa. Toiset kehittyvät hitaammin, toiset nopeammin. Iän myötä oppimisnopeus kuitenkin tasoittuu oppilaiden välillä.

  • Ala asteen opetukseen yli 50% kuuluu vaan lapsen kasvatus. Asioita opitaan pikkuhiljaa eikä sen tarvitse mun mielestä olla niin erityisen "vaativaakaan" . Kyllä sun lapses kerkee vielä koulussa turhautua tulevina vuosina ku asiat alkaa olemaan liianki hankalia. Joku oppii plus laskut nopeemmin ku toiset, pikkuhiljaa ne alkaa menemään haasteellisemmiksi

  • Ehkä koulut voisivat soveltaa tunteja todella lahjakkaille lapsille ja antaa ylempien luokkien tehtäviä siitä aineesta, jossa lapsi loistaa. Harvemmin kukaan on huippuhyvä ihan kaikissa aineissa. Arvosanathan voivat laskea jos hyppää luokan yli haasteellisempiin tehtäviin kaikissa aineissa ja koulunkäynnistä tulee pelkkää suoritusta, jos lapselle (ja vanhemmille) on pakkomielle saada kaikista aineista 10.....

    Täytyisi ottaa huomioon myös lapsen "henkinen ikä." Ns. pikkuvanhat lapset tykkäävät lukemisesta ja laskemisesta. Muille lapsille se on pakkopullaa ja leikit kiinnostaa eniten. Jos elämä tuntuu tylsältä jo lapsena, kannattaisi etsiä sitä sopivalta tuntuvaa seuraa..... ongelmahan on, jos lapsella alkaa olemaan autistisia/ aspergerin syndrooman kaltaisia oireita, jolloin ihmiset eivät kiinnosta yhtään vaan pelkät asiat. Toisaalta sekin kuuluu jossain määrin älykkäiden ihmisten persoonaan, sillä pohdiskelu syö aikaa sosiaalisuudelta.

    Turha kuitenkaan huolehtia liikoja. Luulen että älyköistä tulee lopulta myös luovia, jolloin siis voikin itse sovitella kaavoja eikä toistaa muiden kaavoja. Monilla voi myös motivaatio laskea syystä tai toisesta, tai joissain tapauksissa "oppiminen hidastuu" jolloin muut saavat kiinni. Ei kannata hehkutella lapsesta liikoja lapsen kuullen, sillä jos elämä ei sujukaan ruusuilla tanssien, itsetunto voi kolhiintua pahemman kerran ja lapsi voi aikuisena tuntea epäonnistuneensa vanhempiensa silmissä..... mutta siis koulu voisi paremmin soveltaa asioita yksilöiden mukaan. Kyllähän kouluissa saa myös tukiopetusta, niin miksei myös haastavampia lisätehtäviä...?

    • Höpö höpö. Tämä on näitä järkyttäviä yleistyksiä. Älykkäiden ihmisten persoonaan ei todellakaan kuulu autistiset/asbergerin kaltaisert piirteet ja epäsosiaalisuus. Jotkut älykkäät vain sattuvat olemaan autistisia ja asbergereita. tai toisin päin. Koska älykkyys on pelottavan erilaista tavanomaisille, keksitään näitä vertauksia näemmä.
      Voi olla yhtäaikaa huippuälykäs kaikilla osa-alueilla, sosiaalinen, taiteellinen, urheilullinen, ulospäinsuuntautunut, käsistään näppärä, musikaalinen. Ja tällaisia ihmisiä on todellisuudessa aika paljon. Moni tosin jää huomaamatta, koska on älykästä sopeutua massan sekaan ja kulloiseenkin seuraan ja ympäristöön, eikä elämässä tarvitse aina hoppuilla ja suorittaa.

  • Samanlaista se oli kaikilla ala-asteella. Itse olin kolmannella... ömm... 2004. Eikä silloinkaan kenelläkään mitään ongelmia ollut ja varmaan puolet sai kokeista aina "kymppejä" (paitsi ei meillä kyllä mitään numeroita ollut, pistemäärät vain, tyyliin 30/30).

  • Jos itse antaisit lapsellesi lisätehtäviä? Jos hänellä ei ole tunnilla jossain vaiheessa mitään tekemistä, niin sitten lukee/tekee sinun määräämiäsi tehtäviä. Ainakin voit olla sitten varma, että lapsellasi on jotain järkevää tekemistä, joka edesauttaa hänen älyllistä kehitystä.

    Toinen vaihtoehto on jonkinlainen yksityiskoulu, mutta voi mennä aika kalliiksi. Parempi hoitaa itse asia. Eikä ala-aste ikäiselle voi olla vaikea kehittää jotain riittävää tekemistä itsekin.

    Muistat vain ilmoittaa opettajille, että lapsellasi on sinun määräämiäsi lisätehtäviä, jos hänellä ei ole mitään muuta kehittävää tekemistä.

  • Älkää painostako älykkäiksi luokittelemianne lapsia. Itse olen kiitollinen saadessani käydä kouluni ilman vanhempieni vouhotusta vaikka turhauduinkin ja samalla pitkästyin koska kaikki oli helppoa. Lukio oli tylsä, mutta kaverit ihania!
    Pääsin helposti yliopistoon, mutta sairastuin sitten nopeasti psyykkisesti. Nyt olen avossa, mutta viestini on: älkää hehkuttako älyä tai erityistä luovuutta. Jokaisen ihmisen elämä on omanlaisensa. Ei vanhempien.

    • Juuri näin!

    • Niin, olen samaa mieltä tästä. Jos lapsi haluaa oppia/opiskella lisää, niin sitten lisää. Lapsella pitää olla oma halu lisätehtäviin, lisäoppimiseen, jos sellaisia aikoo lapsellensa antaa/vaatia. Muuten ajaudutaan tähän, mitä nimimerkki Lutune sanoi. Vanhempien ei pidä liikaa rasittaa lapsiaan, palavat vain loppuun lopulta.

    • Oletko menestynyt miten yliopistossa?

      Jos peruskoulussa ja lukiossa oppii kaiken liian helposti ja turhautuu, ei opi ponnistelemaan asioiden eteen ja tekemään töitä oppimisen eteen --> yliopistossa kaikki ei olekaan enää niin helppoa ja joutuisi kehittämään uusia opiskelutekniikoita. Jos ei ole joutunut ponnistelemaan, voi olla pulassa ja alkaa jopa oireilemaan psyykkisesti.

    • SaimaW kirjoitti:

      Oletko menestynyt miten yliopistossa?

      Jos peruskoulussa ja lukiossa oppii kaiken liian helposti ja turhautuu, ei opi ponnistelemaan asioiden eteen ja tekemään töitä oppimisen eteen --> yliopistossa kaikki ei olekaan enää niin helppoa ja joutuisi kehittämään uusia opiskelutekniikoita. Jos ei ole joutunut ponnistelemaan, voi olla pulassa ja alkaa jopa oireilemaan psyykkisesti.

      Se on totta, Yliopistossakin voi aika pienin ponnistuksin kyllä selvitä tenteistä, mutta voi olla vaikeaa ottaa askelta jopa siihen pieneen ponnistukseen. Kun on tottunut, että ainahan sitä jotenkin selviää ja keksii vastauksia kokeisiin, mitään tekemättä. Huippuälykkäällä ei välttämättä myöskään ole palavaa tarvetta todistaa kenellekään, edes itselleen, mitään ja voi olla taipumusta kyseenalaistaa kaikki. Eli myös se suorittaminen ja yhteiskunnassa tiettyyn asemaan pyrkiminen. Motivaatio yliopistossakin voi siis olla olematon.

  • Minustakin taitaa olla niin että juuri tuon ikäiset ( 3. luokkalaiset) lapset ovat vielä todella innokkaita ja ahkeria koulussa joten monellekin voi kaikki tehtävät tuntua helpoilta. Lisäharrastukset voisi olla hyvä esim. liikunnalliset ym., joissa voi harjoittaa sosiaalisia taitoja.

  • Akateemisesti nokkelille lapsille voi antaa koulussa tehtäväksi kehitellä lisätehtävämonisteita muille, sen sijaan että heidät laittaa tekemään lisätehtäviä. Uuden luominen on aina kehittävämpää kuin mekaaninen valmiin monisteen toistava tekeminen. Haastavaa on saada aikaan monipuolinen ja toisille sopiva harjoitusmoniste. Tämä ei vaadi opettajalta edes paljoa lisävaivaa!

    Apuopettajatoiminta onnistuu jo ala-luokilla, jos lapsi on henkisesti riittävän kypsä ja kykenee asettumaan toisen asemaan (ei pidä itseään ihmisenä parempana kuin muita). Toisen opettaminen on huomattavasti haastavampaa kuin samaan asiaan vastaaminen. Opettaessa joutuu erittelemään tietoja loogiseksi kokonaisuudeksi ja pukemaan ne selkeään ilmaisumuotoon. Toisen opettaminen kasvattaa myös pitkäjänteisyyttä ja sosiaalisia taitoja. Kun toiset lapset saavat vapaaehtoisesti valita, tuleeko kaveri apuopettajaksi, vältytään samalla nokkelan lapsen alttiudelta kasvaa ylimieliseksi toisia kohtaan. Terve nöyryys ja toisen ymmärrys kasvavat, ja niitä taitoja tarvitaan läpi elämän.

    Olen itse ollut ns. kympin oppilas, mutta en hypännyt luokan yli. Hyvä niin. Sen sijaan tein kuvaamiani juttuja monena vuonna. Tein kyllä paljon lisätehtäviäkin, mutta nekin loppuivat aina jossain vaiheessa - onneksi, koska toisten opettaminen oli paljon mielenkiintoisempaa ja varsinkin se, että altistin opetustaitoni toisten hyväksynnälle tai hylkäämiselle. Myöhemmin akateemiset yliopisto-opinnot sujuivat hyvin, koska olin oppinut lapsena tekemään töitä, sietämään pitkästymistä ja ottamaan toiset huomioon. Niistä taidoista on ollut apua elämän jokaisella saralla.

  • Voi Kateutta!
    Olipa kurjaa lukea kommentteja. Nimim."iloitse lahjakkuudesta" oli iloinen poikkeus.
    Sosiaalisia taitoja todella tarvitaan - tälläkin foorumilla - mutta muunkin lahjakkuuden hukkaanheittoon turhaa. Taitavia lätkänpelaajia arvostetaan, urheilijoita yleensäkin, mutta entä jos lahjakkuus ilmenee muulla tavoin?
    Lahjakkaiden lasten tukiryhmä toimi ainakin aikoinaan Mensan järjestössä,
    josta voi saada tukea lahjakkaalle lapselleen - ettei hän turhaudu koulussa
    ja ryhdy häiriköksi tai alisuorittajaksi. nimim.52v. alisuorittaja

  • Miten sulla voikin olla non viisas lapsi, vaikka olet noita ja neiti. Yritä löytää ukko vaikka taikajuomalla niin ei käy aikasi pitkäksi.

  • Nykyisin laki edellyttää opetuksen eriyttämistä niin ylös- kuin alaskinpäin. Eriyttäminen on yksi kolmiportaisen tuen keino, jolla varmistetaan oppilaan koulupolun mielekkyys. Ota yhteys opetajaan, koulun johtajaan ja erityisopettajaan.

  • Jos koulu ei tarjoa riittävästi haastetta lapselle, niin hänelle kannattaa avata tie harrastukseen, joka vastaa hänen lahjojaan. Koulu ja harrastus, joka vaatii aikaa ja paneutumista, harjoittelemista, takaavat, että aika ei tule pitkäksi eikä puberteetti-iän koittaessa latu lähde kulkemaan huonoille urille.

    Lahjakkailta pitää vaatia enemmän, sillä lahjakkuus menee hukkaan, jos jää 'lepäämään laakereilleen', jos ei opi työn tekemisen nimeä ja pakertamisen aakkosia.

  • Älykäs ei tylsisty. Piste.

  • Suomessa ei valitettavasti ole mitään linjaa lahjakkaille, ei edes omissa luokissa, kouluissa tapahtuvaa eriyttämistä. Niinpä lahjakkaa muodostavatkin ison osa 'ongelma nurista'. Olisi varmaankin halvempaa panostaa lahjakkaiden erityytämiseen, heille sopivaan toimintaan kuin maksaa myöhemmin aiheutuvia kuluja masennuksesta, ongelmista yms.
    Ala etsiä vaihtoehtoja. Ihan lässytystä 'että sellaisia lapset ovat', se on järjestyssääntö kysymys miten koulussa saa käyttäytyä. Yritä etsiä ja kannustaa myös harrstuksiin joissa voi kokea lahjakkuuden positiivisena juttuna ja kehittää opiskeluj kykyjään. Pelkkä lajakkuus ei riitä ja jos koulu ei kosaan vaadi mitään, eivät opiskelutaidot kehity. Nimimerkillä, kokemusta on

  • Hyvin moni ihminen kaipaisi haastavampaa elämää, kuin mitä yhteiskuntakoneisto voi tarjota, sillä koulutus ei ole ihmisiä varten, vaan siellä täytyy oppia tietyt asiat jotta voi liityä koneiston osaksi vanhentuessaan.

    Lapsena joudumme kuitenkin pakon edessä taipumaan ympäristön käsityksiin todellisuudesta, eli rajoittamaan ymmärrystämme, ja se luo ongelmia tulevaisuuteen. Tämä tapahtuu siten, että lapsi kopioi ajatuksia ympäristöltänsä, ja koska hän ei vielä lapsena ymmärrä mitä haittaa niistä on, hän tekee sen kyseenalaistamatta. Tullessaan aikuisuuden kynnykselle (teini-ikä) hän kuitenkin huomaa opitun olevan ristiriidassa hän oman tahtonsa kanssa, ja alkaa voimaan tästä huonosti. Koska ongelma on hänen mielessään, eli ajatuksissa, hän ei oikein ymmärrä mistä tämä huono vointi johtuu, ja siitä johtuva turhautuneisuudentunne saattaa purkautua esimerkiksi ympäristöön.

    Jos ymmärrät itse miten tämä tapahtuu. mitä ajatukset ovat ja miten ne vaikuttavat meihin, voit lieventää ongelmaa poikasi kohdalla. Ympäristöön voit varmasti jonkin verran vaikuttaa muutenkin, mutta koulutussysteemin kanssa tappelemiseen joutuisit varmasti tuhlaamaan koko elämäsi. Sekin kyllä muuttuu, kun ihmiset alkavat ymmärtämään itseänsä laajemmin, mutta se ei ehkä ole ihan ajankohtaista.

    Olen lukenut erästä kirjaa, joka kuvailee ongelman erittäin tarkalla tavalla, ja josta löytyy välineet oman sisäisen ymmärtämiseen. Kannattaa tutustua, lisää täällä www.alkuajatus.org

  • Kannattaa miettiä sitä mahdollisuutta että tyttäresi jättäisi yhden luokan väliin. Olen itsekin jättänyt ykkösluokan käymättä, koska olin "liian" älykäs; valitin että tylsistyn kun ei ole tekemistä kun osasin kaiken yms. Ei se oo mulle ainakaan mitään pahaa tuonu, hyvää vain. Ainahan niitä jotain huutelijoita sun muita on, varsinki oli aluksi, mutta ei niistä kannata välittää, haukkua vaan lyttyyn >=P Kävin silloin semmosessa "soveltuvuus"testissä, ja olin kuulemma nelosluokkalaisen tasonen, eskarissa. Tyttäres vain tylsistyy jos joutuu käymään läpi itselleen liian helppoja asioita.

    • Ja vielä kun noita kommentteja oon lukenu: Aika moni luokan yli hypännyt on kirjottanu että ylemmillä luokilla on menny päin vittua. Oonko mä sitte ainut jolla ei? :P Mulla on kaikki aineet yli kasin, aika moni, varmaan jotain 7-8 ainetta on kymppi, kuviski. Enkä ole silti mikään hikke, luen kokeisiin edellisenä iltana, nopeasti selailen kirjan ja vihon katon vähän tarkemmin. Muuten en oikeestaan panosta kouluun ollenkaan, läksyt teen jos viittin. Eli kyllä niitä oikeasti lahjakkaita ihmisiä löytyy. Ja oon nyt kahdeksannella luokalla.

    • SSSatana kirjoitti:

      Ja vielä kun noita kommentteja oon lukenu: Aika moni luokan yli hypännyt on kirjottanu että ylemmillä luokilla on menny päin vittua. Oonko mä sitte ainut jolla ei? :P Mulla on kaikki aineet yli kasin, aika moni, varmaan jotain 7-8 ainetta on kymppi, kuviski. Enkä ole silti mikään hikke, luen kokeisiin edellisenä iltana, nopeasti selailen kirjan ja vihon katon vähän tarkemmin. Muuten en oikeestaan panosta kouluun ollenkaan, läksyt teen jos viittin. Eli kyllä niitä oikeasti lahjakkaita ihmisiä löytyy. Ja oon nyt kahdeksannella luokalla.

      Et ole ainoa. Monet muutkin menestyvät oikein hyvin luokan yli hypättyään. Täällä vaan tuntuvat olevan enemmän äänessä, jotka ovat kokeneet tai kuulleet epäonnistumisista. "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas!"

      SSSatana, harmi, ettet kuvaamasi perusteella joudu tekemään juuri mitään koulumenestyksesi eteen. Ei se siitä juuri enää lukiossakaan vaativammaksi muutu. Valitettavasti vasta sitten myöhemmin. Lähinnä sikäli, että joudut tekemään töitä pitkäjänteisemmin opintojen eteen. Ja ellet ole sitä oppinut, voi tulla vaikeuksia. Ja sitä myötä jopa psyykkisiä ongelmia, joista jotkut ovat kirjoittaneet.

      Pahinta on, jos erehtyy kuvittelemaan itsestään liikoja. Olen nähnyt useampia opiskelijoita, jotka olivat koulunsa tai kotikaupunkinsa "tähtiä". Saivat aina stipendejä jne. Sitten pääsevät ehkä parhaaseen yliopistoon - ja ovatkin tavallisia pulliaisia! Eivät olekaan enää mitään tähtiä, kun sinne on kerääntynyt kaikkialta Suomesta samanlaisia. Siinä on monen minä-kuva koetuksella ja psyykkiset valmiudet tiukoilla. Jotkut selviytyvät, mutta toiset eivät. Tällaisia kohtaloita löytyy kaikista "huippuyliopistoista" vaativammilta linjoilta, mutta ehkä kärjistyneesti ns. taitoaineiden puolelta, kuten Sibelius Akatemiasta tai Kuvataidekorkeakoulusta.

      SSSatana, Sinusta nämä saattavat vielä tuntua kaukaisilta asioilta. Ei ne sitä kuitenkaan ole. Toivon, että pärjäät valitsemissasi jatko-opinnoissa ja onnistut sopeutumaan opiskeluporukkaan ja myöhemmin löydät itsellesi sopivan työpaikan.

    • Jotkut ja toiset ei kirjoitti:

      Et ole ainoa. Monet muutkin menestyvät oikein hyvin luokan yli hypättyään. Täällä vaan tuntuvat olevan enemmän äänessä, jotka ovat kokeneet tai kuulleet epäonnistumisista. "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas!"

      SSSatana, harmi, ettet kuvaamasi perusteella joudu tekemään juuri mitään koulumenestyksesi eteen. Ei se siitä juuri enää lukiossakaan vaativammaksi muutu. Valitettavasti vasta sitten myöhemmin. Lähinnä sikäli, että joudut tekemään töitä pitkäjänteisemmin opintojen eteen. Ja ellet ole sitä oppinut, voi tulla vaikeuksia. Ja sitä myötä jopa psyykkisiä ongelmia, joista jotkut ovat kirjoittaneet.

      Pahinta on, jos erehtyy kuvittelemaan itsestään liikoja. Olen nähnyt useampia opiskelijoita, jotka olivat koulunsa tai kotikaupunkinsa "tähtiä". Saivat aina stipendejä jne. Sitten pääsevät ehkä parhaaseen yliopistoon - ja ovatkin tavallisia pulliaisia! Eivät olekaan enää mitään tähtiä, kun sinne on kerääntynyt kaikkialta Suomesta samanlaisia. Siinä on monen minä-kuva koetuksella ja psyykkiset valmiudet tiukoilla. Jotkut selviytyvät, mutta toiset eivät. Tällaisia kohtaloita löytyy kaikista "huippuyliopistoista" vaativammilta linjoilta, mutta ehkä kärjistyneesti ns. taitoaineiden puolelta, kuten Sibelius Akatemiasta tai Kuvataidekorkeakoulusta.

      SSSatana, Sinusta nämä saattavat vielä tuntua kaukaisilta asioilta. Ei ne sitä kuitenkaan ole. Toivon, että pärjäät valitsemissasi jatko-opinnoissa ja onnistut sopeutumaan opiskeluporukkaan ja myöhemmin löydät itsellesi sopivan työpaikan.

      @Jotkut ja toiset ei:
      Luin ton sun kirjoituksen ja se oli kyllä hyvä. Just noinhan se saattaa mennä.
      Mä tiedän että on muita samanlaisia. Enkä mä todellakaan pidä itseäni mitenkää "tähtenä", pikemmin mä pyrin pitään tosi "matalaa profiilia" :) Mä tuskin meen koskaan mihinkään yliopistoon, jos vaikka siivojaksi alkais... Ja toi ei ole mitään sarkasmia. En mä vaan näe siinä mitään järkeä kouluttaa itseään monta vuotta kun ei siitä loppujen lopuksi mitään hyödy.
      Saatat luulla että oon sellainen joka luulee että löysäilyllä pääsee pitkälle jos on ennenki päässy, muuta en mä oo. Ymmärrän hyvin, että joillain voi ottaa tosiaan koville kun huomaakin että onhan niitä muitakin, just noi psyykkiset ongelmat ym. Mutta mä olenkin vähän paremmin perillä asioista, enkä luule itsestäni liikoja :)

  • Ydinkysymyshän se, että toiveena on neromukula ja sillä pyritään pätemään, kuten näistä kommenteista käy ilmi. Kyseesä on sama ilmiö naapurin uima-altaan koosta:" Lasse-kulta, käyhän mittaamassa tuo naapurin allas kun se näyttää suuremmalta kuin Meidän" Huvittavaa arviointia juuri koulutiensä aloittaneiden muka-lahjakkudesta.

  • Itse hyppäsin seitsemänvuotiaana ekalta luokalta kolmannelle. Osasin jo lukea ja kirjoittaa sujuvasti ilman tavutuksia ja laskea sen verran mitä ekalla ja tokalla luokalla vaadittiin, lukupää oli hyvä ja lukuintoa riitti. Vapaa-ajalla en paljon muuta tehnytkään kuin istuin nenä kirjassa kiinni. Olin luonteeltani ujo ja rauhallinen, mutta ekan luokan aloittaessani riehuin ja jopa tappelin koulussa osaksi turvattomien ja epävakaiden kotiolojen, osaksi turhautumisen takia. Riehuminen kuitenkin loppui, kun minut siirrettiin kolmannelle luokalle ja sain enemmän haastetta koulussa, ja kotiolotkin rauhoittuivat samaan aikaan.

    Ala-asteaika sujui hyvin, koulutehtävissä ei ollut ongelmia ja itseäni kahta vuotta vanhempien lasten kanssa viihdyin oikein hyvin. Paras kaverini, joka minulla oli ollut jo ennen koulun alkua, oli minua kolme vuotta vanhempi, joten olin jo valmiiksi tottunut itseäni vanhempien seuraan. Ainoastaan kädentaidoissa en ole koskaan ollut erityisen hyvä. En kerta kaikkiaan ole mikään käytännön ihminen, vaan teoreettiset pohdiskelut ovat lapsesta saakka sujuneet minulta paremmin kuin käytännön tehtävät, kuten koulussa käsityöt ja puutyö. Liikunnasta olen sen sijaan pitänyt aina, enkä kokenut lapsena itseäni mitenkään muita hitaammaksi tai kömpelömmäksi, vaikka olin kaksi vuotta nuorempi.

    Mutta, mutta. Yläasteella kävikin sitten se, josta pari tässä ketjussa jo varoittelikin: jouduin silmätikuksi. Siirryin suureen kouluun, jossa oli yläaste ja lukio yhdessä, ja olihan se varsin omituista pyöriä 11-vuotiaana seiskaluokkalaisena samoissa tiloissa 18-19-vuotiaiden abien kanssa. Luokallani oli parikin häirikköpoikaa, jotka alkoivat kiusata minua koulumenestykseni takia. Olin poikkeava, heidän mukaansa "ihmelapsi" ja "kaikentietäjä". En koskaan kehuskellut arvosanoillani, vaan olin hyvin hiljainen. Fiksuus ei tuonut itsevarmuutta. Kiusaamisen takia aloin vetäytyä entistä enemmän omiin oloihini, kun kävi selväksi, että hyvien arvosanojen saaminen ei ollut hyväksyttyä, vaan pilkan kohde. Olin kuitenkin yhä kympin tyttö, koska olin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja opin nopeasti. En ahertanut sen enempää kuin muutkaan, kuuntelin vain tunnilla ja lukaisin kirjan läpi ennen koetta.

    Lukiossa en enää saanut kavereita lainkaan. Siinä vaiheessa 14-vuotiaan ja 16-vuotiaan eron tosiaan alkoi huomata. 16-vuotiaat viettivät viikonloput monesti kaljan ja siiderin merkeissä bilettäen, alkoivat seurustella jne., minä 14-vuotiaana olin liian nuori sellaiseen. Arvosanat olivat yhä kymppiä ja ysiä, mutta lopetin lukion kahden vuoden jälkeen mielenterveyden alkaessa pettää. Olin kärsinyt paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta jo lapsena, ja lukioaikana ne alkoivat uudestaan. Olen sairastanut masennusta ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä nyt kuusi vuotta. Kun minulla oli parempi kausi, suoritin lukion loppuun aikuislukiossa kirjoittaen viisi laudaturia ja yhden eximian. Tämän jälkeen masennus ja ahdistus paheni ja itsetunnon rippeetkin katosivat. Monta vuotta meni joko opiskelu- ja työkyvyttömänä tai ns. paskaduuneja tehden ja alisuoriutuen. En uskonut enää pystyväni parempaankaan. 23-vuotiaana hain ja pääsin yliopistoon, mutta opintoni ovat nyt jäässä mielenterveysongelmien uusiuduttua.

    Että näin täällä. Yhden luokan yli hyppääminen ei varmaankaan vielä tuota sosiaalisia ongelmia, mutta kaksi luokkaa oli ainakin minun kohdallani liikaa. Ala-asteikäisenä olin kyllä sosiaalinen ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva lapsi, mutta teini-ikää lähestyttäessä moni lapsi muuttuu sen verran epävarmaksi itsestään, että oman ikäiset, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset/nuoret olisivat silloin varmasti parasta seuraa. Murrosiässä vanhempien lasten seuraan sopeutuminen voi olla hyvin vaikeaa. En missään nimessä syytä luokkien yli hyppimistä omista ongelmistani, mutta samanikäisten kaverien kanssa elämä olisi voinut olla ainakin toisinaan vähän helpompaa...

    • että olisit kokenut saman myös omanikäistesi kanssa.

      Pienessä koulussa asiat pysyvät helposti opettajien hallinnassa eikä joukkoon yleensä eksy kiusaajia. Tai jos eksyy, ne on helppo pitää kurissa.

      Kun siirrytään yläasteelle isoon kouluun, osuu ryhmään myös helpommin niitä kiusaajia. Yleensä ne ovat niitä huonommin koulussa menestyviä. Aina kuitenkin löydetään ne parhaiten menestyvät ja ne joutuvat näiden häiriköiden silmätikuiksi. Nuorempi ikä ja pienempi koko ym. ulkoiset merkit saattavat helpottaa kohteen löytymistä, mutta eivät ole ratkaiseva tekijä kiusaamisessa. Hyvä pärjääminen on se erottava tekijä.

      Oma vaimoni meni aikoinaan jopa niin pitkälle, että valehteli koetuloksensa ja todistuksensa numerot kavereilleen, ettei olisi erottunut liian älykkäänä! Ja kulki ryyppyjengin mukana riekkumassa pitkin kyliä. Se on yksi tapa suojautua: yrittää sopeutua siihen hurjimpaan ja huonoimpaan jengiin - ja jopa kiusata niitä muita "älykkäämpiä".

      Ei, luokan yli hyppääminen ei siis ollut se ainoa tekijä, joka laukaisi kiusaamisen koulussa. Se, että pärjäsit niin hyvin, olisi joka tapauksessa johtanut samaan lopputulokseen - jos luokallesi olisi osunut samanlaisia kiusaajia.

    • Pahoin pelkään... kirjoitti:

      että olisit kokenut saman myös omanikäistesi kanssa.

      Pienessä koulussa asiat pysyvät helposti opettajien hallinnassa eikä joukkoon yleensä eksy kiusaajia. Tai jos eksyy, ne on helppo pitää kurissa.

      Kun siirrytään yläasteelle isoon kouluun, osuu ryhmään myös helpommin niitä kiusaajia. Yleensä ne ovat niitä huonommin koulussa menestyviä. Aina kuitenkin löydetään ne parhaiten menestyvät ja ne joutuvat näiden häiriköiden silmätikuiksi. Nuorempi ikä ja pienempi koko ym. ulkoiset merkit saattavat helpottaa kohteen löytymistä, mutta eivät ole ratkaiseva tekijä kiusaamisessa. Hyvä pärjääminen on se erottava tekijä.

      Oma vaimoni meni aikoinaan jopa niin pitkälle, että valehteli koetuloksensa ja todistuksensa numerot kavereilleen, ettei olisi erottunut liian älykkäänä! Ja kulki ryyppyjengin mukana riekkumassa pitkin kyliä. Se on yksi tapa suojautua: yrittää sopeutua siihen hurjimpaan ja huonoimpaan jengiin - ja jopa kiusata niitä muita "älykkäämpiä".

      Ei, luokan yli hyppääminen ei siis ollut se ainoa tekijä, joka laukaisi kiusaamisen koulussa. Se, että pärjäsit niin hyvin, olisi joka tapauksessa johtanut samaan lopputulokseen - jos luokallesi olisi osunut samanlaisia kiusaajia.

      joo, muistan tapauksia jotka oli laitettu vanhempien kanssa samalle luokalle. Yläaste oli varmasti vaikeaa. 7:lla muut nuoret alkoi käyttää meikkiä, laittaa geeliä hiuksiin, ja pukeutuivat teinitrendien mukaisesti, kuuntelivat pop musiikkia. Mutta, mitä nuo nuoremmat, 12-vuotiaat teki? Vaatteet oli äidin valitsemia, lapsellisia, hiukset olivat tiukasti letitetty saparoille, ja olivat ihan lapsen asteella vielä. Muut kiinnostuivat discoista, jopa alkoholista ja tupakasta, mutta lapsi ei oikein kiinnostunut, varmasti piti sitä pelottavana.

    • Pahoin pelkään... kirjoitti:

      että olisit kokenut saman myös omanikäistesi kanssa.

      Pienessä koulussa asiat pysyvät helposti opettajien hallinnassa eikä joukkoon yleensä eksy kiusaajia. Tai jos eksyy, ne on helppo pitää kurissa.

      Kun siirrytään yläasteelle isoon kouluun, osuu ryhmään myös helpommin niitä kiusaajia. Yleensä ne ovat niitä huonommin koulussa menestyviä. Aina kuitenkin löydetään ne parhaiten menestyvät ja ne joutuvat näiden häiriköiden silmätikuiksi. Nuorempi ikä ja pienempi koko ym. ulkoiset merkit saattavat helpottaa kohteen löytymistä, mutta eivät ole ratkaiseva tekijä kiusaamisessa. Hyvä pärjääminen on se erottava tekijä.

      Oma vaimoni meni aikoinaan jopa niin pitkälle, että valehteli koetuloksensa ja todistuksensa numerot kavereilleen, ettei olisi erottunut liian älykkäänä! Ja kulki ryyppyjengin mukana riekkumassa pitkin kyliä. Se on yksi tapa suojautua: yrittää sopeutua siihen hurjimpaan ja huonoimpaan jengiin - ja jopa kiusata niitä muita "älykkäämpiä".

      Ei, luokan yli hyppääminen ei siis ollut se ainoa tekijä, joka laukaisi kiusaamisen koulussa. Se, että pärjäsit niin hyvin, olisi joka tapauksessa johtanut samaan lopputulokseen - jos luokallesi olisi osunut samanlaisia kiusaajia.

      oMA VAIMOSI KUITENKIN PYSTYI OMAN IKÄISTENSÄ SEURASSA LIIKKUMAAN JA TEESKENTELEVÄN TYHMEMPÄÄ. mUTTA KUN TUO JOLLE VASTASIT, EI OLISI 14 VUOTIAANA PÄÄSSYT NIIDEN 16 VUOTIAIDEN PORUKKAAN RIEKKUMAAN KOCIN HELPOSTI ELI AINOA ROOLI OLI JÄÄDÄ HYVÄKSI. Hupsista, jäi iso kirjain päälle.

  • Kyllä kai se yhden luokan yli "hyppääminen" voisi olla tuossa ap:n kuvailemassa tapauksessa ihan hyvä ratkaisu, mutta mitä myöhemmällä iällä se tehdään, sitä suurempia ongelmia on luvassa.

    Itse olen aloittanut peruskoulun 6 vuotiaana, eikä minulla ollut käytännössä mitään muita ongelmia kuin vain se että ihan ensimmäisillä luokilla olin luokan lyhin poika. Veljeni taas "hyppäsi" 5 luokan kokonaan yli ja hänelle siitä koitui todella suuria vaikeuksia, mm. kiusaamista, numeroiden dramaattista laskua ja vaikka mitä muita pikku ongelmia joista osa korjaantui vasta lukioon siirryttäessä.

  • mä oon tyytyväinen siihen että lähes aina oon saanut tehtävät koulussa tehtyä mahdollisimman nopeasti, niin ehdin piirtää vihkoihin ja lukea kirjaa tunnilla. :D

  • Selailin viestejä ja vaikka puhut sukupuolettomasti lapsesta, suurin osa olettaa lapsesi olevan tyttö.

    Itse olen syntynyt loppuvuodesta ja jollain tavalla se heijastui koko peruskoulun aikaiseen koulun käyntiin. Menin peruskoulun jälkeen vasta vuoden päästä lukioon ja lukio sujuikin mainiosti. Itsellä ei ollut kovin hyviä kokemuksia olla luokkakavereita nuorempi.

  • Heh, suomalaiset ovat kyllä kivaa kansaa mitä tulee kadehtimiseen, mitätöimiseen ja tasapäistämiseen. Suurin osa viesteistä täällä on reaktioita siihen, kun joku uskalsi sanoa lastaan älykkääksi. Kansan syvistä riveistähän nämä asenteet syntyvät.

    Itse en ole nero, muuten vaan poikkeava yksilö ja kykenen oikein hyvin sama(i)stumaan aloittajan ja muidenkin koulussa tylsistyviin lapsiin. Sehän siinä juuri onkin, kun joutuu istumaan kuuntelemassa itsestäänselvää liirumlaarumia, kun senkin ajan voisi käyttää monin tavoin mielekkäämmin. Juuri se turhautuneisuus, kun joutuu tuhlaamaan monta tuntia päivässä tekemättä oikeastaan mitään ja vielä ihan pakotettuna, saa aikaan häiriökäyttäytymistä.

    Lapsellahan on oppivelvollisuus, muttei velvollisuutta käydä koulua. Lapsen pitää pysyä osoittamaan, että hänellä on oppivelvollisuuden vaatima oppimäärä hallussa. Yksityisopettaja kotiin ja paljon itsenäisesti suoritettavia tehtäviä, jotka vaativat myös tiedonhankintaa ja soveltamista. Opetusta ei tarvitsisi olla jokaisena päivänä, mutta koulutehtäviä olisi. Sosiaalisten taitojen harjoittelu jäänee siitten sinne harrastusten pariin ja lapsi voisi esim kerran viikossa olla "apuopena" alaluokilla. Nämä nyt olivat vain ajatuksia, jotka toteutuisivat, jos suomalaiset asenteet olisivat avarampia eivätkä niin ahdasmielisen kateellisia.

    • "Heh, suomalaiset ovat kyllä kivaa kansaa mitä tulee kadehtimiseen, mitätöimiseen ja tasapäistämiseen. Suurin osa viesteistä täällä on reaktioita siihen, kun joku uskalsi sanoa lastaan älykkääksi. Kansan syvistä riveistähän nämä asenteet syntyvät."

      Olen aika paljon lukenut kommentteja joissa henkilöt ovat todenneet olevansa itse neroja tai sitten sanoneet lapsiensa olevan sellaisia. Monesti myös erilaisilla keskustelupalstoilla ihmiset sanovat olevansa neroja tai paremminkin "muita älykkäämpiä" vaikka heidän viestiensä sisältö ei sitä kuvaa antaisi.

      Tämä "nerouskin" on usein jäänyt parhaimmillaankin kirjoittajan omaan tilannekuvaukseen siitä kuinka pärjäsi koulussa erinomaisesti tai sitten "keskitasoisesti ilman minkäänlaista lukemista" tai vaihtoehtoisesti Mensan testeissä tai "ei jaksanut opetella koulussa typerän helppoja asioita" tai "ihmettelee miten tyhmiä ja keskinkertaisia muut ihmiset ovat".

      Parhaiten ovat jääneet mieleen tilanteet kun Suomen sijoitus noteerattiin tässä peruskoulututkimuksessa niin tietty ryhmä piti Suomessa paljon ääntä erilaisilla keskustelufoorumeilla siitä että kuinka oli heidän ansiotaan että tulokset olivat niin hyviä. Tuloksista kuitenkin kävi ilmi että tämä ryhmä oli pärjännyt testeissä paljon huonommin kuin toinen ryhmä keskimäärin (kyse oli siis suomalaisista).

      Tuo oli erittäin hyvä esimerkki siitä miten pakonomainenkin tarve ihmisillä on todeta olevansa muita parempia, vaikka todellisuus olisikin toista. Varsinkin jos kyse on ns. omasta ryhmästä tai omista läheisistä niin asia muuttuu erittäin henkilökohtaiseksi ja näin ollen vika löydetään aina jostakin muualta kuin itsestä tai siitä "omasta lapsesta". On täysin tyypillistä että esim. "huono käytös" laitetaan sen piikkiin kun "koulu ei ole tarpeeksi haastavaa".

    • Sen tylsistymisen voi ratkaista myös käyttämällä koulutuntiajat haaveiluun ja pohtimiseen. Tietty se voi opettajan mielestä heijastua sitten koulumenestykseen kuitenkin.. :)

  • Olen tällä hetkellä lukion ykkösellä ja ei todellakaan ole tekemisen puutetta näkyvissä. Aina ala-asteelta lähtien olen ollut kympin oppilas ja alkuajat menivätkin läksyjä lukematta. En kuitenkaan hyppäillyt luokkia yli, vaikka alkuvuodestakin olen syntynyt. Minusta oli kivaa ottaa vähän rennommin tunneilla ja aika usein autoin toisiakin tehtävissä, jos itse olin jo valmis. Vaikka tiedot riittäisivätkin kiitettävään arvosanaan, voi itse itseltään vaatia vieläkin enemmän.

    Vähitellen voisitte kannustaa lastanne oppimaan oikeanlaisia opiskelutekniikoita. Kokeisiin _lukemiseenkin_ voi innostaa, jos kyselee lapselta kotona vähän vaikeampiakin yksityiskohtia koealueesta. Jos intoa riittää, voi aina hankkia lisätietoa ja kirjoittaa niistä omia ajatuskarttoja tai aineita ja palautella opettajalle. Positiivinen palaute auttaa aina jaksamaan.

    Oppituntien tylsyyteen: voit vaikkapa kannustaa lastasi aloittamaan piirtämisen: tunneilla ehtii mukavasti piirtää hienoja taideteoksia ja niitä voi jopa omille seinillekin teippailla, jos vain innostusta riittää. Lisäksi omien tarinoiden raapustaminen tunneilla on täysin mahdollista. Kaikkea voi keksiä, jos vain käyttää mielikuvitusta :)

  • Pojalleni koulu oli liian helppoa. Opettajat pahoittelivat, etteivät pysty tarjoamaan haasteita ja toivoivat, että kiinnostuksen saa kestämään lukioon asti. Poika sai lisätehtäviä koko ala-asteen ajan ja yläasteellakin jonkin verran.
    Meille ei suositeltu luokan yli hyppäämistä. Vaikka älyn puolesta pärjäisikin itseään vanhempien kanssa, niin sosiaalinen kehitys etenee samaan tahtiin oman ikäisten kanssa.

  • Aika harvalle vähänkin lahjakkaammalle lapselle 3. luokka tuottaa suuria haasteita tai vaikeuksia. Lahjakkaan lapsen on hyvä oppia nauttimaan omista taidoistaan ja saada uskoa omaan osaamisensa, ja tämä toteutuu kyllä parhaiten omalla luokkatasolla.

    Panostamisesta vapaaksi jäävä aika olisi hyvä käyttää harrastuksiin, lahjakkaan lapsen kannattaisi harrastaa esimerkiksi joukkueurheilua, jotta sosiaaliset taidot kehittyvät tiedollisten rinnalla.

    Lisähaasteita voi tosiaan tarjota esimerkiksi omilla tehtävillä, mutta älä missään nimessä poimi niitä seuraavien vuosiluokkien kirjoista, vaan kilpailevista saman ikäluokan tehtävistä, kerhoista, älypähkinöistä tms. Heti viidennellä luokalla kannattaa lapsi ilmoittaa uuden kielen kursseille, mikäli suinkin mahdollista.

  • Ajattele nyt lapsen parasta! Yksi vuosi vähemmän kidutusta, vaikka ei sitä vielä tuossa vaiheessa ymmärräkkään. Mutta sitten kun hän on kahdeksannen luokan lopussa ja ei ole hypännyt sitä yhtä vuotta silloin ala-asteella, niin alkaa kaduttamaan, kun olisi voinut päästä peruskoulusta pois jo sinä vuonna.

    4-9 luokilla ei opeteta mitään niin tärkeää, etteikö sitä yhtä vuotta voisi hypätä.

    Ainoat tärkeät asiat mitä koulussa opetettiin olivat: lukeminen, kirjoittaminen, englanti, ja jotkin perus laskutoimitukset.

    yläasteella sitä ajattelee, että "Mitä heIvettiä mää teen sillä tiedolla, että mää tiedän kuinka puut lisääntyy?" "Tai kuinka sienet elää symbioosissa puiden kanssa." tai "Miten sanotaan ruotsiksi "Olen homo"?

  • Kannattaisi jutella opettajan kanssa. Onko lapsesi ihan varmasti kypsä KAIKISSA aineissa esim. matemaattisesti ja kielissä? On myös erittäin tärkeää, että lapsesi on sosiaalisesti kypsä siirtymään vuotta vanhempien joukkoon. Esimerkiksi teini-ikäisten keskellä "tenavatähti" on erittäin helppo kohde kiusaamiselle. Kiusaaminen puolestaan aiheuttaa tehokkaasti alisuoriutumista myöhemmässä elämässä, koska itsetunto on tuhottu.

    Kannattaisi opettaa itse ylimääräisiä aineita lapsellesi, jos hän todella on innokas oppimaan. Kirjastoa kannattaa hyödyntää. Samoin englanninkieltä ja muita kieliä voi opiskella ylimääräisenä. Kannattaa silti muistaa, että myös ns. turhat aineet ovat tärkeitä kuten taiteet, esiintyminen, liikunta, joten osa siitä energiasta kannattaa siirtää myös monipuolisuuteen. Esimerkiksi brittiläisissä ja amerikkalaisissa huippukouluissa ei riitä kympin keskiarvo, vaan oppilailta vaaditaan myös muuta lahjakkuutta esim. musiikkiopistossa suoritetut edistyneiden musiikkitentit.

    Aina on mahdollista myös se, että jos kotipaikkakunnallasi on erikoiskouluja (ainakin Helsingissä on), niin siirrä oppilaasi huippukoulun oppilaaksi, jotta hän pääsee itsensä tasoisten joukkoon. Tosin siinä on riskinsä, että tavallisen koulun hikari onkin enää vain keskitasoa uudessa koulussa, joten se voi aiheuttaa ahdistusta.

    Lisäopintoja ehtii saamaan esim. viettämällä vaihto-oppilasvuoden tai pyrkimällä sitten aikanaan erikoislukioon. Vielä peliä ei ole mitenkään menetetty.

    P.S. Missä koulussa on nykypäivänä yli 30 oppilaan luokkakokoja??? Meidän ala-asteikäisillä luokkakoot ovat tavallisessa keskisuuressa kunnassa alle 20...

    • kun ON jo siirrytty SYKkiin, hypätty luokan yli, opiskeltu kaksi A-kieltä ja pari muuta ajankuluksi, harrastettu ratsastukset, tietokoneet, karatet ja suoritettu musiikkiopistot ja kuvataidekoulut?

      Ja silti ollaan luokan parhaimpia.

      Ja pärjätään niin lukiossa (luokaton lukio) kuin harrastuspiireissäkin myös sosiaalisesti.

      Ei todellakaan mitään pahaa sanomista luokan yli hyppäämisestä!

    • Mutta entäs... kirjoitti:

      kun ON jo siirrytty SYKkiin, hypätty luokan yli, opiskeltu kaksi A-kieltä ja pari muuta ajankuluksi, harrastettu ratsastukset, tietokoneet, karatet ja suoritettu musiikkiopistot ja kuvataidekoulut?

      Ja silti ollaan luokan parhaimpia.

      Ja pärjätään niin lukiossa (luokaton lukio) kuin harrastuspiireissäkin myös sosiaalisesti.

      Ei todellakaan mitään pahaa sanomista luokan yli hyppäämisestä!

      Erittäin lahjakkailla on suuri haaste löytää itse oma haasteensa ja ennen kaikkea motivaatio siihen. SYK supermatikka-ryhmineen yms. on Suomessa varmasti paras koulu heille, samalla kun se voi olla murskaava kokemus vain äidin mielestä lahjakkaille. Mutta paraskaan koulu ei hoida kaikkia mielenkiinnon kohteita ja uteliaisuutta elämälle, eikä sen tarvitsekaan. Esim. mainitsemasi musiikki, kuvataide, ohjelmointi ja karate ovat lajeja, joissa rajat eivät ihan heti tule vastaan. EP Salonen pärjäsi hienosti koulun musiikissa, mutta ei vissiin koskaan aikonut tyytyä siihen, eikä myöskään ajatellut että koulun pitäisi hänen tasolleen yltää. Maailma on avoin ja kaikki on mahdollista, kunhan vaan osaa itse etsiä ja löytää. Vanhemmat voivat tietysti vähän ohjailla, mutta sekin vaatii hieman mielikuvitusta. Miten olisi GO-pelin aloittaminen? Netin kautta voi etsiä itselleen sopivan tason ja vaikka korealaisen sensein.

    • Mutta entäs... kirjoitti:

      kun ON jo siirrytty SYKkiin, hypätty luokan yli, opiskeltu kaksi A-kieltä ja pari muuta ajankuluksi, harrastettu ratsastukset, tietokoneet, karatet ja suoritettu musiikkiopistot ja kuvataidekoulut?

      Ja silti ollaan luokan parhaimpia.

      Ja pärjätään niin lukiossa (luokaton lukio) kuin harrastuspiireissäkin myös sosiaalisesti.

      Ei todellakaan mitään pahaa sanomista luokan yli hyppäämisestä!

      Sitten kannattaa opetella ihan elämään elämää tämän lahjakkuutensa kanssa, että se kantaa läpi elämän eikä alakin yhtäkkiä masentamaan sellainen käsittämätön tyhjyyden tunne, vaikka kaikki on niin erinomaisesti.

  • Olen kuullut, että luokan yli voi hypätä, joku tuttuni oli tehnyt niin, mutta nyt en enää muista kuka :/

  • Koulu on pelkkä leikkikenttä, missä opetellaan elämän perustaitoja. Monet lahjakkaat oppilaat kokevat myöhemässä elämässä ongelmia, koska ovat unohtaneet nämä perustaidot kouluiässä.

  • Kyllä kaikesta näköjään voidaan tehdä ongelma kun oikein kaivetaan.
    Koulu opettaa elämään eikä suorittamaan,niin ainakin pitäisi olla.

  • Lapseni ovat jo aikuisia, mutta aikanaan alaluokat meni huippuhyvin, muttei tullut mieleenkään hyppiä luokkaa yli. Lukiossa viimeistään homma tasaantuu. Häiriökäyttäytyminen sun muu johtuu jostain muusta kuin neroudesta!

  • Ihme homma kun TAAS pitää koulun hoitaa/järjestää kaikki yli -ja alinerojen opiskelut.
    Kyllä opettajilla on niin tiukkaa ajan kanssa, että eipä he varmaan enää jaksa alkaa järjestelemään lahjakkaille omia opintoja,kun se suurin osa on kuitenkin niitä taviksia ja hirveän paljon on niitä jotka tarvii erikoisopetusta lisäksi.
    Luulisi lahjakkaan keksivän jotain mielekästä tekemistä koulupäivänä opiskelun lisäksi. Vanhemmatkin voisi tehdä jotain eikä työntää kaikkea koulun hoidettavaksi oli lapsi sitteen nero tai adhd..
    Mutta kun ei osata itse tehdä mitään,tämä sama homma lähtee jo päiväkodista. Jonkun pitää aina järjestää jotain ja odotetaan aina ulkopuolista tekijää joka asiassa. Ole iloinen jos lapsesi osaa,toisille se on ylivoimaisen vaikeaa.
    Menestymisestä on tehty liian tärkeä asia,"Elämän taidot, ja toisien huomioon ottaminen, on paljon tärkeämpiä asiota, kuin 10 todistuksessa",sanoi aikoinaan vanha rehtori meille
    kevätjuhlassa.

  • En missään nimessä suosittele luokan yli hyppäämistä. Ymmärrän turhautumisen, mutta kannattaa antaa lapselle kuitenkin aikaa kasvaa henkisesti omaan tahtiinsa, vaikka tämä olisi älyllisesti vuotta ylempänä. Pyydä opettajaa konsultoimaan koulun erityisopettajaa, jonka kanssa voitaisi tehdä suunnitelmia oppilaan eriyttämisestä ylöspäin. Tiedän tapauksen, jossa matemaattisesti erittäin lahjakas oppilas kävi jollain matematiikan tunneilla lukion opettajan opissa (ei kuitenkaan lukion tunneilla, ikäänkuin yksityisopetusta). Tämä opettaja oli tosin tehnyt pitkälle työtä myös nuorten lasten kanssa, joten hän osasi ottaa aiheet tytölle ominaisella tavalla.

    Pyydä opettajaa antamaan tytölle lisätehtäviä, suunnittelemaan jotain omaa puuhaa. Varmasti erityisopettajat auttavat mielellään (riippuu tosin myös koulusta). Luulisi opettajan ottavan mielenkiintoisena haasteena tällaisen oppilaan, minä ainakin ottaisin. Mutta jos tyttösi siirretään ylemmälle luokalle, hän todennäköisesti pärjää älyllisesti hyvin, mutta jossain vaiheessa saattaa tulla ongelmia sen suhteen, että hän ei ole henkisesti vielä yhtä kypsä kuin muut. Ja se saattaa aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa psyykkisiä ongelmia. Tottakai siihen saattaa ajaa myös tilanne, jossa tytön lahjakkuutta ei oteta huomioon. Jos opettaja ei jostain syystä osaa/ole valmis muokkaamaan tyttäresi opetusta, voit kysellä myös hänen ohitseen tilannetta esim rehtorilta tai erityisopettajalta (että onko opettaja edes kysynyt apua/vinkkejä erkalta). Tai sitten koitat olla itse aktiivinen ja löytää tyttärellesi lisätekemistä. Tämä saattaa vaan olla työlästä ja vaikeaa markkinoida opettajalle (riippuu tietty opettajasta, mutta monella tuppaa olemaan suuri ego).

    Ja siis kuten sanottu, anna lapsellesi aikaa myös leikkiä ja oppia elämää. Saattaa olla, että hän nyt vetää todella hyvin, mutta aivan yhtä hyvin tilanne voi myös tasaantua ensi vuonna. Sitä kun ei koskaan tiedä. On kohtuullisen yleistä, että joku saattaa tiettyyn ikään asti suoriutua älyllisesti huomattavasti ikätovereitaan paremmin. Se ei tosin lupaa sitä, että tämä kehitys jatkuu suoraviivaisesti eteenpäin. Jossain vaiheessa sekin kehitys saattaa hieman hidastua ja ikätoverit ottavat kiinni. Luokan yli hyppääminen siinä tilanteessa saattaa romahduttaa oppilaan täysin, koska pahimmillaan saatetaan hypätä luokan "yläpäästä" "alapäähän." Lisäksi neljännestä luokasta eteenpäin alkavat kouluhommat jo tietyllä tasolla vaatia pikkuhiljaa pelkän suorittamisen lisäksi ajattelun taitoja ja kypsyyttä. Luokan yli hyppääminen saattaa ajaa tilanteeseen, jossa lapsella ei ole vielä tarvittavia henkisiä kykyjä käsitellä joitain asioita tarpeeksi abstraktisti. Anna vaan sitä aikaa.

    Hitto vie, minusta tuo olisi mielenkiintoista. Lahjakkaiden lasten opetusta harvemmin pääsee järjestämään tai seuraamaan. (Opiskelen siis itse erityisopettajaksi.)

  • Itsellänikin oli tuo vaihe ja sanon nyt suoraan nelosluokkalaisena, että nelonen on vaikea luokka osuus. Nelosella tulee kaikkea uutta, ja näin tulee myös vaikeammaksi. Tai sitten äitinä, et lukisi hänen kanssaan kokeisiin, tai ette panostaisi niin paljon kouluun. Älä hyppää luokan yli!

  • vai niin

  • Meillä koko suku on ollut viksua porukkaa aina keskiarvot 10 joka ikisellä. Silti emme ole hypänneet luokkia yli, sillä fiksuus näkyy parhaiten sillälailla, kun ei vaadi liikoja, vaan menee heikompien mukana.

    Olemme kaikki profesooreja ja yritysten pomoja ym vastuuihmisiä. Olemme niin neroja, että meistä taistellaan ja pidetään kiinni.
    Nyt lapset ovat tuolossa samaa rataa... fikksuja ollaan se on erittäin kiintoisaa.

    • Eräs nykyinen kansanedustaja meni ostamaan perheelle ns. kakkosautoa. Myyjä ehdotteli jos jonkinmoista ja viimein tarjosi ladaa autoksi kuitenkin huomauttaen, että jos pää sopii sisälle. Kansanedustaja kun oli, niin pää ei meinannut sopia sisälle ja kaiken varalta kävi tankkaamassa (näyttämässä) ykkösautoa lähiasemalla, jotta ei vaan luultaisi rahojen loppuneen.

      ...mutta voiko tuota lahjakkuutta hyödyntää jotenkin teollisesti. Suomi tarvitsee osaajia, joilla myös pää kestää.

  • Ihana vastaus lukiolaiselta! Kiitos fiksuudestasi.

    Ihmettelinkin miten superälykäs lapsi ei keksi itselleen tekemistä tuntien ajaksi. Missä on lapsen mielikuvitus ja luovuus?

    Turhautuminen kouluun ei ole osoitus älykkyydestä ja superlahjakkuudesta. Pahimmillaan se on osoitus sopeutumattomuudesta ja siitä, että lapsi vaatii koko ajan huomiota, ohjailua ja palautetta toiminnalleen, eikä kykene itsenäiseen ajatteluun, yksintyöskentelyyn ja ideointiin.

    Itse muistan kuinka aikanaan luokkamme primuksina keksimme kaverini erilaisia ajatusleikkejä, jatkokertomuksia ja tosiaan sitten vaikka piirtelimme. No silloin elettiin toisenlaisa aikoja, ja myös ryhmään sopeutumista arvostettiin. Vanhemmille oli ylpeys jos lapsi oli ns. kiltti.

    Aina on ollut lapsia, jotka selviävät koulutehtävistä murtoajassa kuin muut.
    Mutta lapselle on ISO karhunpalvelus, jos muuta maailmaa mukautetaan vain hänen tarpeisiinsa. Iso ja hyvä oppi on sekin, että osaa toimia yhteisössä.

    Kauhulla saa odottaa näitä nykypolven superlahjakkaita työelämään. Siellä on ikävä kyllä varma turhautuminen edessä.

    Ihminen joka ei kestä pettymyksiä ja turhautumista on ikävä kyllä altis myös mielenterveysongelmille.

    • Näin. Kun me kaikki mielellämme kuvittelemme ne omat naperomme jotenkin erityisiksi ja erikoisen lahjakkaiksi. Ja osa sitten tekee lapsilleen karhunpalveluksen julistamalla sitä suureen ääneen ja lapsi oppii pienestä olevansa jotakin jota kaikki kumartaa.

      9 vuotias on lapsi. Aloittaja; anna hänen olla lapsi,jonka ei tarvitse päteä ja suorittaa äitinsä tai edes itsensä vuoksi.

  • Sinun lapsesi voi olla älykäs, mutta viisas hän ei ainakaan ole.

    Luulisi että olisi hauskaa kun työt on niin helppoja että ne voi kuitata muutamalla hutaisulla ja sen jälkeen pääsee leikkimään muiden kanssa.

    Yleensä lahjakkailla lapsilla, jotka osaavat yhden alueen hyvin, kuten opiskelun, on sitten heikkoa sosiaalista lahjakkuutta. Nimenomaan siitä kertoo se että lapsesi turhautuu kun on muka liian helppoa.

    Niinkuin itsekin tuossa kirjoitit, jos hyppäät luokan yli vain siksi että hän kaipaa haasteita, hän EI SAA niitä tiedollisia perusteita joita tarvitaan myöhemmin elämässä ja opiskelussa. Tieto ja sen omaksuminen vaatii sosiaalista lahjakkuutta, eli kykyä selviytyä ongelmista. Se vaatii kykyä soveltaa.

    Voin väittää että myöhemmin kun lapsesi on varttunut aikuiseksi, hän on opiskellut sillä tavoin kuin koulussa on opetettu, eli hän osaa esimerkiksi kaikki laskut laskea joista on ollut esimerkki tehtäväkirjassa, mutta hän ei osaa soveltaa tietojaan, koska on hyppinyt juuri ne "tylsät" aiheet yli.

    Kouluopetus perustuu sille että lähdetään rakentamaan perustaa pienistä tiedoista, kuten yhteen ja vähennyslaskuista. Myöhemmin tulee kerto ja jakolaskua, sitten aletaan käyttämään funktioita ja kohta opiskellaankin vielä monimutkaisempia asioita.

    Koulun lisäksi siellä opitaan sosiaalisia taitoja, eli ongelmanratkaisua. Jos annat hänen hypätä yhden vuosiluokan yli koska hän kokee nyt tehtävät liian helpoiksi, hän oppii sen että tylsät tehtävät voidaan lakaista maton alle ja keskittyä vain niihin joista saadaan jotain hyötyä tai jotka ovat hauskoja.

  • Ainoa negatiivinen seuraus koulun helppoudesta oli mulle se, että itse opiskelutaidot eivät oikein kehittyneet kuin vasta myöhemmin. Koulu ja lukio meni vaikka silmät ummessa, enkä joutunut koskaan pänttäämään. Muistin kaiken kuin vettä vain. Kun menin yliopistoon, olikin elämä sitten vaikeampaa, kun piti ihan istua ja lukea. Tietysti se oli kolaus itsetunnollekin, kun kaikki ei ollutkaan enää niin helppoa. Mutta ei se ole maailmaa kaatanut. Ja tietysti vanhemmat olisivat voineet olla iloisempia hyvästä menestyksestäni. Meillä kun ei juhlittu onnistumista, kun se oli arkipäivää. Epäonnistumisesta vain sai mainintoja siskoparka kun kypsyi hiukan hitaammin.

    Itse olin kypsä lapsi ja keksin kyllä kaikkea pohtimista ihan itse. Sitten oli viulunsoitto sun muut harrastukset. Liikuntaan sai purettua energiat pois.

    Sekin tuo hiukan perspektiiviä elämään, että nykyään minulla on sairaus, joka on vaikuttanut muistiin ja kognitiivisiin toimintoihini niin, että vanhat älynlahjat ovat vain muisto (tai siis minulle ei enää edes muisto ;). Siihenkin on vain pitänyt sopeutua ja elämä jatkuu. Oli se vaan kova pala alkuun kun huomasin etten muista aakkosia, kun ennen opiskelin vieraalla kielellä yliopistossa. Mutta kaikki on katoavaista ennemmin tai myöhemmin.

  • Jos minun lapseni menestyisivät noin hyvin (tosin eivät huonostikaan menesty), niin panostaisin sitten enemmän harrastuksiin, joihin lapsella on taipumuksia/erityistä kiinnostusta ja jotka tukisivat osaltaan koulunkäyntiäkin. Onko hän musikaalinen, niissä harrastuksissa voi edetä nopeasti ja pitkälle, konservatorioon asti, jos on lahjakas. Liikuntaharrastuksissa sama juttu. Kielissä voi saada yksityisopetusta tai on leirejä ja kursseja, joissa voi vaikkapa sitä kielellistä ilmaisua harjoitella paljon enemmän kuin peruskoulussa jne. jne. Eikös se silloin käänny vähän niinkuin siihen, että lapsesi ottaa koulun harrastuksena, kun siihen kerta ei tarvitse niin paljon panostaa menestyäkseen ja harrastuksista tulee sitten niitä, joissa joutuu venymään enemmän?

    Omien lapsieni harrastuksia joudun vähän karsimaan, koska koulun eteen pitää kuitenkin tehdä töitä, jos meinaa hyviä numeroita saada ainakin joissain aineissa.

    • ...niin ja jatkoksi "Kannattaa miettiä", että siellä erityisharrastuksissa lapsi voi törmätä myös siihen, että vaikka onkin lahjakas, löytyy aina lahjakkaampia ja se on ihan hyvä oppia, ettei sitten tarvitse aikuisena tömähtää maahan ja kovaa ko. tosiasian kanssa.

  • Me laitoimme kahjakkaan poikamme vieraskielisen koulun 1 luokalle. Haastetta tarpeeksi, kun opetus alusta asti vieraalla kielellä.

  • pistä lapses harrastaa jtn muutakun teatteria sun muita 'nössöjen lajeja* vaikka jjäkiekkoa fudista ..

  • Jos lapsi kehittyy poikkeavan nopeasti, on lahjakas ja nopea oppimaan; asia yleensä käy selkeästi ilmi ennen kouluikää ja silloin viisaampi vaihtoehto on aloittaa koulu vuotta aikaisemmin 6-vuotiaana kuin pomppia luokan yli. Itse opin lukemaan juuri 4v täytettyäni ja olihan se turhauttavaa koulussa kun useimmat muut tavasivat aapista ja minä luin mm. neiti etsiviä. Ja koen vieläkin 35-vuotiaaana, että minusta tuli laiska alisuoriutuja kun sopivasti haastetta ei saanut.

  • Meilläkin päädyttiin vieraskieliseen kouluun koska lukeminen ja kirjoittaminen sujui jo kolmevuotiaana. Nyt sopivan lisämausteen antaa kiinantunnit, joka näyttää olevan lapselleni helppoa. Mitään kiusaamista ei ole luokkakavereiden taholta koska on sosiaalinen ja vilkas. Itseasiassa tällä hetkellä auttaa hitaampia ystäviään läksyissä. Ei lahjakkuuden tarvitse olla mikään mörkö ja vanhat kateuden ketjut on myös katkaistavissa.

  • En ymmärrä mitä oikein selitätte että nerous ja älykkyys helpottavat koulunkäyntiä ja eivät aiheuta käytöshäiriöitä? Itselläni on ÄO 157 ja ei se koulu helppoa ole ollut... Kiusattukin on, koska olen ollut huomattavan erilainen muusta porukasta. Opin kokonaisen lukion kirjan yhdellä lukukerralla niin hyvin, että tylsistyin koko kouluun. Nyt on elämä mennyt vähän pois raiteiltaan, ja kukaan ei tunnu sitä ymmärtävän. Miten opettajat voisikaan, kun eivät edes osaa vastata kysymyksiin joita esitän?! Kotonakin mietin että mitä oikein on menossa (ja sen lisäksi ihan vapaa-aikana suhteellisuusteoriaa ja muita mielestäni siistejä asioita). Erilaisuus ei todellakaan ole hyvästä kyspymättömien kakaroiden maailmassa, ja jos on fiksumpi kuin opettajat, niin ei kyllä lukiossakaan. Toivon että saan asiat järjestymään, vaikka en niitä itse ole edes aiheuttanut... Mikä oikeuttaa muut kiusaamaan jos on huippuälykäs? Ei mikään, mutta syy on todennäköisesti se, että muut ovat kateellisia, eivätkä tajua asioista mistään mitään... Että lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset se typerä kiusaaminen... Koulut eivät sitä ainakaan kitke pois, koska halu siihen pitää olla myös oppilaissa...

    • "Mikä oikeuttaa muut kiusaamaan jos on huippuälykäs? Ei mikään, mutta syy on todennäköisesti se, että muut ovat kateellisia, eivätkä tajua asioista mistään mitään.."

      Mikään ei oikeuta etään kiusaamaan toisia. Ei se että joku on älykäs tai että joku ei ole niin älykäs.
      Ihan toinen juttu on sitten se, että joillakin huippualäkkäillä on älykkyydestä huolimatta vaikeuksia tajuta monia sosiaalisia suhteita ja -säääntöjä. Tämä taas altistaa heidät kiusaamiselle (vaikka ei teekään siitä hyväksyttävää).

  • Älykkyyden palvojia riittää. Jos pitäisi kuitenkin valita kahden välillä, älykkyyden ja kiltteyden, haluaisin, että oma lapseni olisi kiltti. Nämä eivät tokikaan ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia, mutta kiltteys ja lähimmäisen huomioon ottaminen on mielestäni tärkeämpää kuin kyky painaa mieleen asioita sekä suorittaa matemaattis-loogisia tehtäviä hyvin.

    Älykkyys ja viisaus ovat myös kaksi eri asiaa. Älykäs ei välttämättä ole kovin viisas, eikä viisaan tarvitse välttämättä olla kovinkaan älykäs. Minun mielestäni ei ole kovin viisasta nostaa älykästä lasta jalustalle, vaan opettaa kaikkien ihmisten kunnioittamista ja oikeanlaista nöyryyttä, muita ihmisiä palvelevaa sydämen asennetta. Vasta kaikkien palvelijasta voi tulla suurin johtaja.

  • Kyllä opettajat nykyään osaa antaa näille "lapsineroille" tarpeeksi vaativia tehtäviä :). Älkää siitä huolestuko. En laittaisi ketään lasta luokkaa ylemmäksi, koska silloin hän on aina fyysisesti jäljessä muista. Pieniä tönitään helposti ja jäävät jalkoihin koulunpihan viidakossa, vaikka olis minkälainen ÄO. Murrosiässä kehittyvät jälkijunassa jne.

  • Meillä myös kaikki viis lapsta ovat todellisia lapsineroja. Mitään ei trvi opettaa, kaiken he osaavat jo. Kaikki ovat menneet suoraan yliopistoon ilman aluopetusta, se olisi ollut niin turhauttavaa että ajan hukkaa on näin estetty, että suoraan vaan pivähoidosta yliopistoon. Ja sielläkin niin fiksuja , että monet lehtihaastattelut on tullut että leikekirja on niin paksu ettei sitä jaksa enää kantaa.

    On kauheeta kun lapset ovat niin fiksuja että ei tiedä mihin niitä oikein laittaa kun ei opiskelemaan tarvi kun kaikki osaataan jo töihin ei lasta voi laittaa kun on niin pieni alaikäinen ettei voi tehdä työtä.

    Olemme me onnekkaita vanhempia.

    • Kyllä onni on meidän puolellamme, kun saamme lukea ihania tekstejäsi! Eivät ole lapset tyhjästä lahjakkuutta teidän perheestänne saaneet!!

    • Ihanaa vai ei? kirjoitti:

      Kyllä onni on meidän puolellamme, kun saamme lukea ihania tekstejäsi! Eivät ole lapset tyhjästä lahjakkuutta teidän perheestänne saaneet!!

      Juu ei se aina vanhemmillta tule, se on monesti jo lapsessa itsessään. Meillä 6 vuotias lapsi pitäää kielikursssia kansanopistossa, ja toinen 10 v onkapellimestari kaupunginorkesterissa. Kovia lapsia vai mitä?

      No minä olen työtön mutta lapset tienaa.. on se vaan huikeeta.

      Fiskuus on meillä.

  • Kiitos kirjoituksestasi. Olemme kamppailleet samojen ajatusten kanssa. Lapsi on alkuvuodet kompensoinut koulun helppouden shakin ja musiikin harrastamisella. Varsinkin shakki ja matematiikka ovat hänelle rakkaita. Sosiaalisen puolen ujouden on selättänyt jalkapalloharrastuksen kautta ja saanut kavereita. Kaikki annetut lisätehtävät tekee kyllä vauhdilla, mutta kokee ne joskus "rangaistuksena" kun luokkakaverit ovat samaanaikaan perustehtävien parissa. Joutunut toimimaan apuopettajana vaikka tämä on väärin ja kuormittavaa pienelle lapselle. Sykissä on myös pitkä kokemus lahjakkaiden lasten kohtaamisesta, joten se ei ole ihmeellistä. Päädyimme kouluun ja olemme todella huojentuneita. Omana aikanani oli kouluissa tasokurssit. Kannatan niitä lämpimästi, koska jokainen lapsi saisi onnistumisen elämyksiä. Nykytilanne on johtanut koulujen vaihtamiseen ja lisääntyvään levottomuuteen, työrauhan puuttumiseen monissa luokissa. Voimia kaikille perheille jotka pohtivat näitä asioita. Akuutisti voi positiivista haastetta löytyä harrastusten kautta. Tärkeintä on tasapaino eri elämän osa-alueiden välillä.

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.