TV1 Tänään MOT harmaa talous. A-studio Vanhukset . Naiskaahari.

Tutkimusprofessori Matti Rimpilä ja kansanedustaja Päi Räsänen olivat vieraana A-Studion ohjelmaasa Hyvinkää surmat.
Olisiko syynä mahdolliseti lasten ja nuorten huostaanotot ja syrjäytyminen.
Oliko surmaaja syrjäytetty, tai huostaanotettu?

Kansanuutiset verkkolehti 7.5.2010.
Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/Aleksi Vienonen

Sijoitettujen lasten määrät kasvavat

Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.

Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.

Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.

Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa huimasti viime vuosina. Kansainväliset sijoittajat ovat haistaneet tässä nyt rahan, Rimpelä sanoo.

Rimpelän mukaan kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa.

– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli useita satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa. Sama prosessi on käynnistymässä lastensuojelussa.

Lastensuojelun markkinat ovat syntyneet vaivihkaa, eikä ilmiöstä ole siksi puhuttu.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten lukumäärät ovat koko aika kasvaneet samalla, kun perhehoitomahdollisuudet vähenevät. Vaihtoehdoksi jää laitoshoito. Koska kunnat eivät ole lisänneet laitostarjontaa, on syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat, Rimpelä selostaa.

Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat liiketaloudellisessa mielessä turvallisia sijoituksia.

– Näin on, koska kodin ulkopuolelle sijoittamisia puretaan hyvin harvoin, ne ovat pitkäkestoisia ja maksajana on kunta. Eli se on hyvin turvallista liiketoimintaa.

Perheet jätetty oman onnensa nojaan

Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.

– Alun perin tässä oli liikkeellä hyvää tarkoittavia yhdistyksiä tai perhekoteja. Silloin oltiin ikään kuin ammattiharjoittajapohjalla liikkeellä. Kun volyymi on nopeasti kasvanut, sinne on alkanut tulla kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ne ostavat tällaisia pieniä yksiköitä.

Rimpelä ei halua mainita yksittäisiä yrityksiä nimeltä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että niitä löytyy.

– Yhdessä tuntemassani esimerkkitapauksessa henkilö, joka oli aikaisemmin itsenäinen ammatinharjoittaja, siirtyi kansainvälisen yrityksen palvelukseen. Hänelle annettiin kolme vuotta aikaa tehdä bisneksestä kannattavaa.

Rimpelän mukaan ilmiö voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön.

– Pohjimmiltaan varsinainen ongelma on, että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus, Rimpelä summaa.

» Lastensuojelun asennemuutos tarpeen 19.5.2010 14.52
-------------

Lapsiuhrit. kirjoitti:

Tutkimusprofessori Matti Rimpilä ja kansanedustaja Päi Räsänen olivat vieraana A-Studion ohjelmaasa Hyvinkää surmat.
Olisiko syynä mahdolliseti lasten ja nuorten huostaanotot ja syrjäytyminen.
Oliko surmaaja syrjäytetty, tai huostaanotettu?

Kansanuutiset verkkolehti 7.5.2010.
Lasten huostaanotoista tulossa megaluokan bisnes
UP/Aleksi Vienonen

Sijoitettujen lasten määrät kasvavat

Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.

Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.

Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.

Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kansainväliset sijoitusyhtiöt ovat löytämässä Suomesta uuden kultakaivoksen: lastenkodit.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat lisääntyneet Suomessa huimasti viime vuosina. Kansainväliset sijoittajat ovat haistaneet tässä nyt rahan, Rimpelä sanoo.

Rimpelän mukaan kehityskulku on samansuuntainen kuin terveyspalveluissa.

– Vielä reilu kymmenen vuotta sitten meillä oli useita satoja yksityisiä lääkäriasemia, mutta nyt ne ovat kahden-kolmen yksityisen pääomasijoittajan hallussa. Sama prosessi on käynnistymässä lastensuojelussa.

Lastensuojelun markkinat ovat syntyneet vaivihkaa, eikä ilmiöstä ole siksi puhuttu.

– Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten lukumäärät ovat koko aika kasvaneet samalla, kun perhehoitomahdollisuudet vähenevät. Vaihtoehdoksi jää laitoshoito. Koska kunnat eivät ole lisänneet laitostarjontaa, on syntynyt yksityisten yritysten markkinat. Jos kysyntä ylittää tarjonnan, hinnat nousevat, Rimpelä selostaa.

Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ovat liiketaloudellisessa mielessä turvallisia sijoituksia.

– Näin on, koska kodin ulkopuolelle sijoittamisia puretaan hyvin harvoin, ne ovat pitkäkestoisia ja maksajana on kunta. Eli se on hyvin turvallista liiketoimintaa.

Perheet jätetty oman onnensa nojaan

Rimpelän mukaan yksityiset lastenkodit olivat aluksi hyvää tarkoittavien pienten toimijoiden kuten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten tai yksittäisten sosiaalialan elinkeinonharjoittajien käsissä.

– Alun perin tässä oli liikkeellä hyvää tarkoittavia yhdistyksiä tai perhekoteja. Silloin oltiin ikään kuin ammattiharjoittajapohjalla liikkeellä. Kun volyymi on nopeasti kasvanut, sinne on alkanut tulla kansainvälisiä pääomasijoittajia. Ne ostavat tällaisia pieniä yksiköitä.

Rimpelä ei halua mainita yksittäisiä yrityksiä nimeltä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että niitä löytyy.

– Yhdessä tuntemassani esimerkkitapauksessa henkilö, joka oli aikaisemmin itsenäinen ammatinharjoittaja, siirtyi kansainvälisen yrityksen palvelukseen. Hänelle annettiin kolme vuotta aikaa tehdä bisneksestä kannattavaa.

Rimpelän mukaan ilmiö voitaisiin parhaiten kitkeä satsaamalla perheiden hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön.

– Pohjimmiltaan varsinainen ongelma on, että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus, Rimpelä summaa.

» Lastensuojelun asennemuutos tarpeen 19.5.2010 14.52
-------------

Lue lisää

Lastensuojelun asennemuutokseen varatuomari Leeni Ikosen kannanotto.

Lastensuojelun asennemuutos tarpeen
Tutkimusprofessori Matti Rimpelä osuu naulan kantaan kuvatessaan lastensuojelun tilannetta (KU 7.5.). Maassamme tarvitaan perusteellista asennemuutosta suhtautumisessa lapseen ja vanhempiin.

Lasten pitämisestä on tullut kannattavaa liiketoimintaa. Lapsia kaupitellaan lehti-ilmoituksilla ”parempiin” perheisiin, vaikka lapsikauppa on kielletty ja Suomi on sitoutunut lapsen oikeuksin yleissopimuksella ja muilla ihmisoikeussopimuksilla kunnioittamaan lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perheeseensä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt maamme päättäjien huomiota siihen, että niin valtava määrä lapsia asuu kodin ulkopuolella.

Jokaisella, myös lapsella, on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja oikeus nauttia perhe-elämästä. Lapsia kuitenkin suljetaan vankilamaisiin oloihin, lastensuojelulaitoksiksi kutsuttuihin paikkoihin.

Maassamme keskustellaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Keskustelun kärki tulisi kohdistaa viranomaistoimintaan, jota 2000-luvulla on varhaisen puuttumisen nimissä harjoitettu. Toiminta perustuu harhakuvalle siitä, että lastensuojelutyö tuo jotain parempaa lapselle.

Jokaisella lapsella on oikeus ilmaiseen perusopetukseen, myös vammaisilla ja sairailla lapsilla sekä niillä lapsilla, jotka tarvitsevat muutoin tukea oppimiseensa. Useissa kunnissa peruskoulu kieltäytyy järjestämästä lapselle asianmukaista opetusta ja siirtää heidät sosiaalitoimen hoidettaviksi. Koulut ovat omaksuneet mielivaltaisia toimintatapoja ja toimivat lastensuojelun jatkeena sen sijaan, että toimisivat kodin kanssa hyvässä yhteistyössä, kuten laki edellyttää.

Syrjintäkin on kiellettyä, mutta yhä useampi lapsi joutuu päivähoidossa ja koulussa syrjinnän kohteeksi ulkonäkönsä, alkuperänsä, kielensä, temperamenttinsa tai muun henkilökohtaisen ominaisuutensa takia. Tällainen lapsi pyritään siirtämään sairaiden kirjoihin ja lastensuojelun piiriin.

Lastenpsykiatrit asettavat lapselle diagnooseja ja katsovat oikeudekseen kirjoitella lastenkotia suosittavia lausuntoja, vaikka lääkärin tehtäviin kuuluu potilaan tutkiminen ja hoitaminen. Terveistä lapsista tehdään sairaita ja sairaat lapset eivät saa hoitoa. Diagnoosi tuottaakin lastenkodille enemmän rahaa korkeana vuorokausihintana.

Aktiivisia, lapselleen parasta hoitoa ja opetusta vaativia vanhempia kiusataan, asiallisia vanhempia väitetään päihdeongelmaisiksi ja heitä kehotetaan hakemaan apua mielenterveystoimistosta. Vanhempiin asennoidutaan kuin potentiaaliseen uhkaan lapselleen, heitä pidetään lähtökohtaisesti pahoinpitelijöinä ja lapsensa hyväksikäyttäjinä.

Vanhempia uhkaillaan ja pelotellaan lapsen poisottamisella, kun he hakevat apua. Yhä useampi avuntarvitsija ei enää uskalla hakea apua, kun kaikki tahot on koulutettu tekemään huoli-ilmoituksiaan lastensuojeluun, joka käyttää tukimuotona huostaanottoa. Lapsen ja perheen oikea tukeminen lähtee kuitenkin laadukkaista peruspalveluista.

Syrjintä ja suvaitsemattomuus on järjestelmällistä ja sitä harjoittaa julkinen valta, se taho, jonka tulisi suojella lasta. Lapseen suhtaudutaan kuin yhteiskunnan vaaralliseen viholliseen, joka tulee sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle lastenkotiin. Hallintotuomioistuimessa lapsen tosiasiallinen tilanne jää tutkimatta.

Kyse on siis sekä rahasta että asenteista. Ei ole ihme, jos lapset ja nuoret voivat pahoin.

Leeni Ikonen, varatuomari
----------