Vaikeuksia keskittyä fyysiseen elämiseen ja töihin

Itsellä on ihan sama! vaikkakaan en nyt edes opiskelekkaan, mutta vasta nyt olen huomannut miten kauheata opiskelu ja työ on.. pitää tehdä niin paljon asioita pienessä ajassa, mikä aiheuttaa sen, että kaikki ihana alkaa kadota elämästä. :( Kaikki mikä on muille aitoa, hauskaa ja totista totta on mulle pelkkää roskaa. Näen luonnossa, aidoissa ihmisissä ja oikeassa totuudessa (eli new agessa) vain kauneutta. Muulla ei tunnu olevankaan niin suurta merkitystä elämässä.

Voithan yrittää vaihtaa työpaikkaa..? et sovi iha tuollaiseen työhön.. Pakotat itsesi mahtumaan sellaiseen muottiin mihin et yksinkertaisesti sovi. :( Uskon että sinun elämäsi merkitys on muokata itsellesi sellainen elämä mitä haluat elää, vaikeaahan se on, mutta se on varmasti mahdollista :)

Hei! Kiva tietää etten ole ihan yksin - tai no "kiva", rankkaahan tämä on meille... Minä en edes yritä sovittaa itseäni muottiin - tässä käy koko ajan niin, että kaikki asiat päätetään minun puolestani, työpaikkaa en saanut valita, kun sukulaiset tunkivat minut tuonne...Tuntuu että koko ajan joku yrittää ohjata elämääni, että se olisi "normaali", ja menis samanlaisen kaavan mukaan kuin ihmisillä nyt PITÄÄ mennä.. huoh.. ja alaa haluaisin vaihtaa mutta ei ole mahdollisuuksia sille alalle joka kiinnostaa... opiskelemaan olen hakenut niin monta kertaa etten jaksa enää uskoa että pääsisin.. Haluaisin vaan auttaa ihmisiä ja eläimiä, ja saada muutkin ymmärtämään miten paljon kaunista tässä elämässä on, ja että me ihmiset olemme yhteydessä maailmankaikkeuteen, emmekä vain lihapala jonka täytyy ansaita elantonsa ja stressata asuntolainoja ja yrittää mielistellä muita...

Etkö pysty ollenkaan pitämään puoliasi sukulaistesi kanssa? toihan on ihan natsi-kasvatusta. No ei sillä etteikö itsellä olisi ollut Hivenen samantyyppistä, vanhemmat ja sisarukset tahtoivat luoda musta hyvän opiskelijan ja materialistin. Saivat tosin minusta vain esittävän pellen, yritän nykyään saada selville omaa todellista identiteettiäni, oikeasti harmittaa, kun saan siihen mahdollisuuden vasta nyt. Onneksi sentään olen aina uskaltanut uskoa siihen mikä tuntuu oikealta, muuten en koskaan ymmärtäisi löytää itseäni ja onnea elämässä.

Niih, itsekkin olen aina toivonut saavani tilaisuuden näyttää muille, että millainen paikka maailmamme todella on. Ihanaa oikeasti huomata, että tietää muidenkin ajattelen samalla tavalla kuin minä. :) Pidän kyllä eläimistä, paljonkin, mutta en tiedä miten niitä voisi auttaa ilman että ne tulisivat riippuvaiseksi avusta.

Eläimiä voi auttaa vaikka lahjoittamalla rahaa tai ihan viemällä ruokaa/tarvikkeita löytöeläinpaikkoihin. Itse en ole vielä tehnyt niin, kun ylimääräistä ei ole ollut, mutta ajatuksena tuntuu tosi ihanalta, että valitsisi eläimille vaikka leluja, huopia ja veisi sinne

Heips :)

Ah! Itsellekkin tuli sellainen olo, että voisi joskus tuollaista tehdä! itselläkään ei tosin nyt valitettavasti ylimöääräistä ole, mutta jos jokin eläinkoti hyväksyisi eläinten hoitoa. Olen kuullut, että joissakin sen tapaisissa on vanhoja hevosia/poneja "eläkkeellä", joilla ei enää omistajat ole tehneet mitään. Eli vain heittäneet lemmikkinsä pois... :( Noh, varmaan kuolisin onnesta jos sellaiseen paikkaan pääsisin isompia ja pienempiäkin eläimiä hoitamaan ja antamaan huomiota.

Mulla on merkonomin peruskoulutus, siihen sisältyi kyllä yrityksen perustamistakin, mutta arvaapas jäikö paljon mieleen... Katselin että ainakin pääkaupungilla on osuuskuntia, joissa reikihoitajia, homeopaatteja, muita vaihtoehtoishoitojen harjoittajia, sellainen nyt olisi todella mahtava, kun ei tarvtse olla yksin vastuussa kaikesta, vaan vuokra yms kulut jaetaan ihmisten kesken tasapuolisesti...

Tuo eläinten hoitaminen varmasti onnistuu, tietääkseni löytöeläinkodeissa toimiikin pelkästään vapaaehtoiset hoitajat ilman varsinaista palkkaa (jos en nyt ihan väärin muista).

Elämä täällä on tosi vaikeeta jopa työttömällä,minä 27 vuotta ja kertaakaan en ole töitä tehny,silti vaikeeta. Arvatkaa vaan onko tekemättömyys hankalaa,olkaa tyytyväisiä että te ootte töissä. Rahattomuus rassaa päätä enemmän ku uskottekaan,suomessa ku ei pärjää ilman rahaa. mä en tunne yhtäkään ihmistä joka ei painis taloutensa kanssa kilpaa.Ei se raha tuo myöskään onnea,onnellinen voi olla myös köyhä.Suomi on kaunis mutta paska maa ja kiitos kuuluu näille meijän ministereille. Onneks mulla on tää ylivilkkaus niin jaksaa sentään elää vielä :D kiitos adhd!

Löytyy ainakin ainakin minulta vastaavat "oireet", lisäksi olen pienestä pitäen jollakin tavalla tuntenut olevani vääränlaisessa maailmassa.

Mielestäni ihminen ei pysty elämään onnellisesti maailmassa jossa määräävinä tekijöinä on kiire, itsekkyys, ahneus, viha ja kateus.

Puhumattakaan siitä, missä henkisessä tilassa valtaosa meistä elämäänsä laahustaa.

Kiva huomata että löytyy muitakin...

SIELUNKUMPPANI, voi että olen samaa mieltä kanssasi! Todellakin ei auta kuin ihmetellä miksi minä olen tähän maailmaan joutunut. Minä keksin jo pienenä, että helvetti ei ole missään maan alla vaan tämä elämä tässä maailmassa (tietyille ihmisille). Vielä vuosi sitten yritin pysyä ihmisten menoissa mukana, nyt olen tavallaan siirtynyt sivuun seuraamaan menoa, ja hullulta näyttää!

On on. Olen kasvanut luonnon keskellä ja viihtynyt myös omissa oloissani. Kun jouduin kouluun se oli "karkoitus paratiisista". Minäkin olen yrittänyt lähipiirissäni puhua samoista asioista kuin sinäkin, sillä seurauksella että minua pidetään jos ei täysin hulluna niin ainakin mielenterveyttäni usein epäillään:) Niin vahvasti kulutuskulttuuri on omaksuttu että muuta ei osata nähdä.

outoa.

Kulissejahan ne ovatkin. Oikeasti tässä yhteiskuntarakenteessa ei ole mitään järkeä. Oletko koskaan miettinyt mikä on ihmiskunnan määränpää? Mihin tällä kaikella "isoveli valvoo" touhulla pyritään?

Hollywood, kauneusihanteet, töitä pitää tehdä niin kauan kuin se on mahdollista, tavoittele hyvää palkkaa että voit kuluttaa enemmän tavaraa kuin tarvitset! Hanki statussymboleiksi hienoja autoja, tai luksushuvila, laihduta, laitata silikonit, osta muotivaatteita, käyttäydy niinkuin miehen/naisen tulee käyttäytyä(sukupuolierottelu, ei ole soveliasta miehelle olla feminiinen, tai naiselle olla maskuliininen)

Hommaa perustuu siihen, että sinut halutaan lokeroida. Sinun pitää kunnioittaa ja tavoitella samoja asioita kuin muidenkin, muuten olet outo tai viallinen.
Mutta mikä on näiden asioiden merkitys loppupeleissä, jos on onneton ja aina jotakin puuttuu?

Todellisuudessa 90% meistä ihmisistä on aivan saatanan kyllästyneitä niihin hommiin mitä teemme. Jos keskustelet paljon työkavereitesi kanssa, niin huomaat väkisinkin kuinka paljon heitä vituttaa ne työt joita he joutuvat tekemään. Kyse on vain siitä että moni ihminen alistuu suosiolla, ja yrittää olla ajattelematta sitä paskaa. Näin se menee helpommin, kun yrittää olla stressaamatta, ja ajattelematta mitä järkeä bisneksessä on.

Veikkaan että helvetin moni tuntee samoin, mutta he yrittävät sopeutua koko ikänsä koska ne on "normaalia"

Itselleni raha ei merkkaa yhtään mitään(muutakuin toimeentuloa)
Tämä tarkoittaa sitä, että pärjään helposti, enkä osta mitään turhaa paskaa mitä en oikeasti tarvitse.

Hei kaikki sielunkumppanit! S-postiosoitteeni on [email protected], odotan lämmöllä viestejänne

Olen sitä mieltä että ihmisten tekemät ja luomat systeemit on kaikki aivan keinotekoisia.
Työn ja rahan yhdistäminen sääntöjä noudattamattomien(!) taholta(pankkiirit, rikkaat, "suur-yrittäjät", sijoittajat j.n.e.) antaa heilla mahdollisuuden elää yltäkylläisyydessä tekemättä itse lähes mitään.
Ihmisiä siis orjuutetaan työn ja rahan yhdistämisen vaatimuksella, vaikka kaikki raha on yhteistä, eli rahaa pitäisi jakaa kansalle, ei rikkaille, eli kun kansa saisi vasteetonta rahaa säkkitolulla, niin myyjätkin voisivat paksusti ja kansalle jäisi aikaa ajatella.
Nyt yrittäjät ja pankit saavat tuki-rahat ja kansa kärsii, sitä vain verotetaan lisää ja kaikki kuihtuu, vain siksi että vain kansalla on se rikkaiden asettama vaatimus työstä&rahasta ja töitä ei kuitenkaan kaikille ole.

Itse asiassa syvemmin keinotekoisen ihmis-systeemin yksi tarkoitus on sokeuttaa ihmistä tajuamasta oikeaa luontoaan, joka ei ole pelkästään eläimellisyytemme, vaan syvemmällä on juuri se henkisyys.

Ihmistä, jolla ei ole mitään sisältöä on helpompi orjuuttaa ja liittää lauman jatkeeksi. Laumaa on helpompi hallita kuin yksilöitä. Kun kaikilla on sama päämäärä, joka on mahdollista saavuttaa vain tekemällä töitä ja palvelemalla näin herra Isoherraa, meno pysyy kontrollissa.

Tässä myös yksi vanha sielu jolle kilpailukulttuuri tuntuu luonnottomalta. Olen käynyt kouluja jonkin verran avoimeen yliopistoon asti, mutta koulutusta töihin ei ole. Olen pyörinyt lähinnä työharjoitteluissa ja vähän maailmalla vapaaehtoistöissä, eikä sinänsä palkkatyöt haittaisi, mutta en vaan löydä mitään missä voisin olla oma itseni ja tehdä jotain aidosti hyödyllistä tämän pallon asukeille. Tällä hetkellä olen työtön ja teen kanssaihmisilleni ajatuksia herättävää musiikkia ja järjestän musiikkitapahtumia, jotka ovat ideaalisimmillaan ilmaisia. Teen myös musiikkiani ja keikkaa pyyteettömästi eli ilmaiseksi. Tällä hetkellä tämä tuntuu parhaimmalta mitä voin antaa muille, vaikka yhteiskunta ja sukulaiset eivät haluakaan että elän näin.
Vaikka toisinaan elämä tässä systeemissä tuntuu vaikealta niin olen kuitenkin onnellinen suurimman osan ajasta. Olen musiikin kautta paljon tekemisissä eri maiden ihmisten kanssa ja tämä on antanut vähän perspektiiviä siihen että täällä voi kuitenkin työtönkin elää suhteellisen hyvää elämää. Luonto on lähellä, kaupunki ja kulttuuri ovat lähellä, pystyn elämään pääosin luomuruoalla, työkkäri ei häiritse jatkuvasti..
Tietenkin tuo työttömänä selviäminen ja onnellisuuden kokeminen riippuu monesta asiasta kuten onko lapsia, käyttääkö päihteitä, mielenterveys jne. Lapsia ei itsellä ole, mutta ei sinänsä mitään lapsien hankkimista vastaan jos on oikeasti valmis sille. Olen jättänyt päihteet pois eikä ole koskaan ollut vakavia ongelmia niiden tai mielenterveyden kanssa. Olen kuitenkin todistanut lähipiirin kautta että noista kahdesta viimeisestä voi päästää eroon muutenkin kuin lääkkeillä. Se lähtee siitä että ymmärtää todellisuuden laatikon ulkopuolelta ja pyrkii elämään sen mukaisesti täysillä niin paljon kuin mahdollista, pyrkii positiivisuuteen ja rakastamaan kaikkea. Positiivinen ajattelu manifestoi positiivista ja negatiivinen negatiivista. Hyvin yksinkertaista. Manifestoi sellaista maailmaa mitä haluat nähdä. Materiaalisella tasolla suosittelen tutustumaan myös ns. commonseihin ja P2P vaihtoehtoihin (The Foundation for P2P Alternatives). Tuossa vaan pari esimerkkiä. Mitä enemmän meitä on sitä enemmän löytyy terveitä vaihtoehtoja hierarkioiden ulkopuolella.

Niitä on paljon ihmisiä, jotka ovat oivaltaneet tilanteen itselleen mielettömäksi. Jos olette noin nuoria, niin kuunnelkaa sisäisiä viestejänne, sillä se mikä tuolla tavalla väsyttää ei voi olla oikeaa. Ehkä sopii jollekulle toiselle, mutta ei itselle. Nuorena on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa. Itse perustaisin vaikka eläinten kodin - esim. ottaisin kissoja ja koiria hoitoon kun ihmiset ovat lomilla. Kosketus eläimiin on rentouttava. Pitäisi olla vain sopivat tilat ja siihen ei ole nyt kaupungissa mahdollisuutta ja ikääkin on liikaa. Maatila olisi sopiva teille. Menkää opiskelemaan maataloutta, karjataloutta tai puutarhanhoitoa - mitä tahansa mikä vie teidät luonnollisempaan ympäristöön. Hankkikaa tuttuja maalta. Menkää maataloon auttamaan. Avioitukaa maalle. Mahdollisuuksia on paljonkin kun vain alkaa toimia siten, ettei entinen elämänmalli enää jatku. Kontaktin maalle voi löytää kun etsii esim. jonkun kesätyön joltain tilalta tms.

Täällä myös ilmoittautuu 26-vuotias kanssasisar, joka pyörittelee päässään samoja aatoksia! On se vaikeeta koittaa sopeutua "erilaisena" ihmisenä tähän maapallon menoon ja pysyä vielä "täysjärkisenä" ja positiivisena. Itse olen tehnyt duunia hoitoalalla jo vuosikausia ja jokainen päivä meinaa ahistaa yhä enemmän. Ehkä paremmin voisin soveltua esim. Steiner-tyyppiseen hoitokotiin, mut nämä nykyajan laitokset, joita leimaa loputon kiire, rankkuus sekä henkisesti että fyysisesti, epäinhimillisyys ja huono ilmapiiri natsimaisesta Big Brother meiningistä ja lääketeollisuuden kukoistuksesta puhumattakaan! Muutenkin tunnen olevani kaikissa työyhteisöissäni aina se yksinäinen outolintu, jota muut ei ymmärrä ja jopa vieroksuvat vaikka yrittäisin olla kuin neutraali. Minkäs kuitenkaan mahdan luonnolleni, etten osaa keskustella koko aika maallisista asioista ja turhanpäiväsyyksistä sekä sanon rohkeasti ja rehellisesti oman kantani asioihin. Voi olla, et useimmat kanssaihmiset jopa pelkääkin mun suoruutta, selkeänäköisyyttä ja viisautta. Who knows?! Useimmiten koen myös olevani työmaalla monille jopa näkymätön vaikka sosiaalinen ja "kaikkien kaveri" olenkin, enkä halua edes sulloutua mihkään kuppikuntiin. Liekö johtuu yksinkertasesti sitten vain eri värähtelytaajuuksista..

Elämä on tuntunu kaikenkaikkiaan aina hankalalta ja pakkopullalta. Syvää henkistä yksinäisyyttäkin oon kokenu hyvin paljon, koska samalla aaltopituudella olevien ystävien ja kumppanin löytäminen on ollu tosi vaikeeta. Tota duuniakin joudun tekee täysin taloudellisista syistä, yksineläjä kun olen ja taloudellisia ongelmia on, vaikka tiedän kutsumukseni olevan jonkin luovan, taiteellisen ja muunlaisen ihmisten auttamisen suunnalla. Olen vähän kuin umpikujassa, kun tällä hetkellä elämä vain junnaa paikallaan samoissa harmaissa ja kitkanomasissa uomissaan. Sitä haluis jo niin päästä siihen omaan elämäntehtävään kiinni ja jollain tapaa muuttamaan tätä maailmanmenoo..

Mukavaa ja helpottavaa huomata, et täältä peräpohjolasta löytyy muitakin samoilla leveleillä olevia! :) Mistäspäin te ihmiset täällä olette, jos uskallatte paljastaa? :D

Maalle vaan asumaan ja elämään kuten suomalaiset on eläneet tähänsaakka ennen nykykapitalismia. Jo geenit meillä sen vaativat tekemään. Suomalaiset ovat aina saaneet elää itsellisinä tavalla tai toisella. Olen tutkinut suomalaista sukuhistoriaa lähes 30 vuotta joten tiedän mistä puhun. Emme ole kaikki vielä läheskään tottuneet kaupunkielämään ja toimistotyyppiseen vääristyneeseen rutiinityöhön, vaan kaipaamme luontoa ja luonnonläheisyyttä sekä pieniä elämänläheisiä elämänkuvioita, emme jotakin globaalia yhteiskuntaa, avuttomuutta ja toimettomuutta ja luukutusta mitä nyky-Suomi tarjoaa. -Ei kun tyrkyttää.

Nyt suunnittelemaan muutosta elämällesi. Hanki se paikkasi kauniissa maassamme mistä tasan tarkkaan unelmoit, missä hankit elantosi voiden rakastaa elämää. Niin minäkin yritän tehdä. Voi kun olisin nuori, perheetön ja terve en empisi hetkeäkään tehdä. Netti on sellainen loputon aarreaitta meille nykypäivän ihmisille, että voi unelmistakin tehdä totta, löytää se silmien eteen ja antaa palaa. Yrittäjäkoulutus täsmäammattiin, joka tuo tyydytyksen elämään eri tavalla kuin mikään toimistohomma ikinä.

vanha sielu indigo:
Kanssaveli Tampereelta.
Uskallatko itse paljastaa?

Maalla asuminen olisi varmasti mukavaa jos harrastukset/elämäntyö eivät veisi kaupunkeihin ja maailmalle ihmisten ääreen. Omalla kohdallani maalle muuttaminen olisi pakenemista todelliselta minältäni ja tämän elämän haasteiltani, nomadi-luonne kun olen.
Niille joille tuo taas sopii niin tarttukaa ihmeessä tilaisuuteen!

Niin elikkä asustelen itekin Tampereella, mutta hieman pohjoisemmasta kuitenkin kotoisin.. Oonkin koittanu lietsoo tänne ympäristööni kotijuurieni mukaista rennompaa elämäntyyliä :)

Mullakin meinaa olla vähän kahden vaiheilla vetääkö enempi maalais- vai kaupunkielämä puoleensa. Toisinaan sitä haaveilee huvilasta rauhaisassa paikassa, mutta hetken päästä taas saatan unelmoida upeasta kattohuoneistosta keskellä kaupunkia. Noin käytännönsyistä kaupungissa on kuitenkin parempi asua, koska mahdollisuuksia on näin nuorelle aikuiselle paljon enemmän.

Oon ite myös enemmän ja vähemmän pohjoisesta alunperin, mutta kaupunkielämää viettänyt lähes koko ikäni. Hassua sinänsä että oikeastaan vasta täältä Tampereelta löytynyt paremmin sellainen sisäinen rauha, vaikka tää on paikkana isompi kuin entiset kotikaupungit :)
Oisikko halunnu vaihtaa ajatuksia mailitse vanha sielu Indigo? Mut saa kiinni: kapdo(ÄT)hush.com

täällä sama...ahdistaa välillä perinteinen 8-16 työnteko, kiinnostaisi joku luova ja vapaa..itsenäinen työ..tää koko vuosi on ollu todella raskas..=( ahdistaa tämä yhteiskunta ja suorittaminen,tuntuu että kaikki on niin itsekkäitä ja ärsyttää kun raha pyörittää maailmaa..vaikeaa kaikki välillä...oon kans aina viihtyny hyvin omissa oloissani,varsinkin viimeaikoina..eiköhän tää joskus tästä helpota..=P

luin teidän kirjoituksia ja mulla on niin samanlaisia ajatuksia,olis kiva jutella enemmänkin..esim s-postissa..laittakaahan s-postejanne niin vois jutella enemmän =)

Olisin voinut itse kirjoittaa tuon tekstin!! Olen 22-vuotias, ja välillä tulee sellainen tunne ettei haluaisi elää tällä planeetalla ollenkaan.. Tätä on vaikea selittää ihmisille jotka eivät ymmärrä "elämän syvintä olemusta", kuten asian ilmaisit. Jos kertoisin jollekulle etten halua elää täällä, he kehottaisivat menemään psykologille tai aloittamaan masennuslääkityksen tms.. Omassa elämässäni minulla on asiat hyvin ja olen onnellinen, mutta välillä raastaa sydäntä kun lukee uutisia ja tapaa ihmisiä jotka eivät välitä ollenkaan luonnosta ja eläimistä. Minun on vaikea tuntea sellaista rakkautta ihmisiä kohtaan, mitä tunnen luontoa kohtaan. Ihminen on aiheuttanut kaiken pahan tässä maailmassa.. Minun on vaikea kestää sitä tosiasiaa että tälläkin hetkellä Äiti Maa kärsii suunnattomasti, eikä suurin osa ihmisistä edes tajua sitä. Yritän kuitenkin keskittyä tekemään oman osuuteni, enhän voi yksin maailmaa parantaa..

Tulevaisuudessa haluaisin elää mahdollisimman luonnollista elämää, aiheuttamatta luonnolle tai eläimille turhaa kärsimystää. Tavoite olisi omavaraistalous, mutta en ole varma miten siihen pisteeseen voi päästä ilman pääomaa tai kiinnostusta hankkia ensin muita töitä.. Kai minun pitää kärsiä vielä joitakin vuosia, jotta pääsen tavoitteeseeni, jos koskaan pääsen.
Viihdyn myöskin paljon omissa oloissani, mutta erakoksi en halua ryhtyä. Olisi mukavaa tavata jossakin vaiheessa ihmisiä joiden kanssa voisin puhua näistä asioista ilman että he pitävät minua hulluna. Jostakin syystä en ole koskaan sellaisiin ihmisiin törmännyt..

Onpa mukavaa lukea että muitakin vielä henkisiä ihmisiä löytyy, jotka oikeasti välittävät luonnon ja ihmiskunnan hyvinvoinnista.

Minustakin tavallinen elämä tuntuu kurjalta, pinnalliselta ja tyhjältä, ja lueskelin kaikenlaista henkistä ja rajatiedon yms. kirjallisuutta teini-ikäisestä asti. Oli liikaa kaikenlaista henkilökohtaista tuskaa tosin, jotta olisi voinut oikeasti enemmän keskittyä henkisiin asioihin siinä vaiheessa.

Suomessa asuminen tuntui masentavalta ja jotenkin väärältä, joten asuin vuoden yliopisto-opintojen välivuotena Lontoossa au pairina. Siellä löysin henkisen liikkeen, joka opetti meditaatiota ja muita henkisiä harjoituksia. Lähinnä liityin heidän kursseilleen sen takia, koska ne olivat kaikki ilmaisia, ja muiden organisaatioiden sen tyyppinen oli tosi kallista.

En alussa oikein tajunnut että mistä siinä kaikessa oli kyse, koska edelleen henk koht sisäiset kauheuteni jatkuivat, mutta kun muutin takaisin Suomeen, otin kaikki ne opit mukaani ja jatkoin niiden harjoittamista täällä.

Tuntui että haluan asua niiden ihmisten kanssa jotka harjoittavat samoja oppeja jotka olin Lontoossa tavannut, joten kandintutkinnon saatuani muutin takaisin asumaan Iso-Britanniaan Edinburghiin. Jotkut sukulaiset hieman painostivat jäämään opiskelemaan pidemmälle, mutta minusta siinä ei olisi ollut mitään mieltä. Asuin Skotlannissa 8 kuukautta ja sen jälkeen muutin Bulgariaan asumaan miehen kanssa, jonka olin tavannut samassa liikkeessä.

Nyt siis asun täällä 25-vuotiaana ja tunnen, että elän unelmaani. Elämälläni on tarkoitus. Haluan omistaa elämäni meditaation harjoittamiselle, itseni parantamiselle, jumaluuden tuntemiselle, ja muiden ihmisten auttamiselle. Olen erittäin, erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka minulle on annettu, ja miehestä, jonka kanssa olen, koska hän on uskomattomimpia ihmisiä joita olen koskaan tavannut, on todellinen sielunkumppanini, ja auttaa minua henkisesti todella paljon. Sisäiset kauheuteni eivät ole lainkaan loppuneet, enkä sitä odotakaan, sillä vain vaikeuksien kautta voi päästä valoon. Tuntuu, että olen myös nähnyt ja kokenut valon pilkahduksia, ja mikä tärkeintä, tiedän, mitä minun täytyy tehdä, jotta valoa olisi elämässäni enemmän. Rukoilen vain, että olisi enemmän voimaa tehdä se, mitä minun täytyy.

En halua ylpeillä tätä kirjoittaessani, vaan haluan ilmaista oman kokemukseni perusteella, että unelmien toteutuminen on mahdollista.

On harmi, ettei kys. liikkeen oppeja ole päätynyt vielä Suomeen, ja kaikki kirjallisuus on englanniksi. Mutta ottakaa yhteyttä, jos jotakuta kiinnostaa, niin voin suomentaa joitain kirjoituksia ja kertoa opeista enemmän, tai muuten vaan jutella :)

orangeleap(AT)hotmail.com