Hienosta vesitrilogiasta (Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema ) mieleen jäänyt Järvelä palaa pätkäproosan pariin. Onneksi. Pari edellistä, potkupallokirja ja nuohoojatareepos veivät kerrontaa hieman oudoille vesille, vieraille maille.
Viininlitkijöitä otsikkojuttu saattaa narauttaa tarttumaan kirjaan. Tarina vie suoraa kirjan teemaan, olennaisen äärelle. Onko ihmisen mahdollista rakentaa itseään suurempaa elämää, jättää iso jälki maamme alkoholintuotantokulttuuriin? Vai ovatko tosiolevaisen reunaehdot ja palomuurit liian tylyt. Konkan kautta kaivinkoneista herukkaan siirtynyt sankari matkaa TE-keskuksen varoin alan ydinosaamisen keskukseen, kansainväliseen viinihiivakonfrenssiin. Siinä on Alkon delegaatio ihmeissään kun uusyrittäjä kertoo tulevasta vuosituotannostaan ja miten viinit myymälään pitää sijoittaa. Vaikkei yhtäkään tynnyriä ole valmiina. Sisällöstä puhumattakaan. Hienoja ideoita pursuaa, kuten "Mustikoista saa kunnon espanjalaista tempranilloa.Kyllä juoja aamulla hämmästyy kun paska on mustaa."
Suuria ajatuksia on muidenkin novellien henkilöillä. Eräs haluaa kassatöidensä ohessa polttaa kirkon. Jotta edes joku huomaisi eikä katsoisi läpi. Toinen etsii yhteyttä kuolleeseen vaimoon ja onnistuukin hetkittäin. Ainakin omasta mielestään. Ateneumin taidevirkamies haluaa koota näyttelyn, joka vie hänet taidemaailman julkkispörssin kärkeen, ohi maalareitten. Nerojen aika on osuva nimi näyttelylle ja tietennii pitää matkata Firenzeen yhteistyötä tekemään. Uffizin intendentitär onkin paljon kovempi pala kuin suomipoika tajuaa. Eikä pelkkä pyrky aina riitä. Potkupalloa aidoimmillaan ja karmeimmillaan tähänkin juttuun on ujutettu mukaan
Järvelän surumielinen ja suuruudenhullu komiikka kääntyy välillä tilannefarssiksi. Vallankin kun hän selvittää Miksi Mona Lisa hymyili. Viimeisen kertomuksen , XXXXX tarinan Suursaaresta ennen ja nyt, Järvelä kääntää kolkoksi, mutta nautittavasti. Kieli kaikessa ilmaisurikkaudessa on Järvelällä hallussa. Mielleyhtymät elävät ja repliikit iskevät välillä vyön alle, kuten täällä reaalimaailmassakin. Surrealismigenressä Järvelä on Paasilinnaa uskottavampi, realismissaan Tuuria ja Hyryä hauskempi. Jos vertailla täytyy.
Suosittelen lämpimästi.
Jari Järvelä: Château Inkeroinen, 9 kertomusta
alvari.raappavaara
0
91
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Terveystalo paljasti yksityisen sairaanhoidon empatia puutteet
Yksityisellä puolella raha ratkaisee, jos ei ole rahaa potilas ei saa empatiaa eikä siten apuakaan: Poliisi teki rikosi1331342Ehdin aamulla
ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje1391195Mä todella toivon että
Sulla on nyt kaikki hyvin sun elämässä, olet sisukas nainen sen näki jo ensimmäisestä hetkestä.26846Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?
Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-156832- 41746
- 54733
Olen ollut pois täältä neljä kuukautta
Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-150733Laita viestiä?
Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘48728Ymmärräthän, että sun katkeruus ajaa mut pois
Sä olet niin itseriittoinen, ettet edes tajua mitä myrkkyä suollat ympärillesi. Olet harhaisessa päässäsi kuvittellut et27588Sun pitää mies unohtaa
Minut jo. Tiedän että se on sulle tosi hankalaa. Mut sun pitää unohtaa mut jo. Älä kirjoita mulle tänne viestejä enää.37575