Hienosta vesitrilogiasta (Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema ) mieleen jäänyt Järvelä palaa pätkäproosan pariin. Onneksi. Pari edellistä, potkupallokirja ja nuohoojatareepos veivät kerrontaa hieman oudoille vesille, vieraille maille.
Viininlitkijöitä otsikkojuttu saattaa narauttaa tarttumaan kirjaan. Tarina vie suoraa kirjan teemaan, olennaisen äärelle. Onko ihmisen mahdollista rakentaa itseään suurempaa elämää, jättää iso jälki maamme alkoholintuotantokulttuuriin? Vai ovatko tosiolevaisen reunaehdot ja palomuurit liian tylyt. Konkan kautta kaivinkoneista herukkaan siirtynyt sankari matkaa TE-keskuksen varoin alan ydinosaamisen keskukseen, kansainväliseen viinihiivakonfrenssiin. Siinä on Alkon delegaatio ihmeissään kun uusyrittäjä kertoo tulevasta vuosituotannostaan ja miten viinit myymälään pitää sijoittaa. Vaikkei yhtäkään tynnyriä ole valmiina. Sisällöstä puhumattakaan. Hienoja ideoita pursuaa, kuten "Mustikoista saa kunnon espanjalaista tempranilloa.Kyllä juoja aamulla hämmästyy kun paska on mustaa."
Suuria ajatuksia on muidenkin novellien henkilöillä. Eräs haluaa kassatöidensä ohessa polttaa kirkon. Jotta edes joku huomaisi eikä katsoisi läpi. Toinen etsii yhteyttä kuolleeseen vaimoon ja onnistuukin hetkittäin. Ainakin omasta mielestään. Ateneumin taidevirkamies haluaa koota näyttelyn, joka vie hänet taidemaailman julkkispörssin kärkeen, ohi maalareitten. Nerojen aika on osuva nimi näyttelylle ja tietennii pitää matkata Firenzeen yhteistyötä tekemään. Uffizin intendentitär onkin paljon kovempi pala kuin suomipoika tajuaa. Eikä pelkkä pyrky aina riitä. Potkupalloa aidoimmillaan ja karmeimmillaan tähänkin juttuun on ujutettu mukaan
Järvelän surumielinen ja suuruudenhullu komiikka kääntyy välillä tilannefarssiksi. Vallankin kun hän selvittää Miksi Mona Lisa hymyili. Viimeisen kertomuksen , XXXXX tarinan Suursaaresta ennen ja nyt, Järvelä kääntää kolkoksi, mutta nautittavasti. Kieli kaikessa ilmaisurikkaudessa on Järvelällä hallussa. Mielleyhtymät elävät ja repliikit iskevät välillä vyön alle, kuten täällä reaalimaailmassakin. Surrealismigenressä Järvelä on Paasilinnaa uskottavampi, realismissaan Tuuria ja Hyryä hauskempi. Jos vertailla täytyy.
Suosittelen lämpimästi.
Jari Järvelä: Château Inkeroinen, 9 kertomusta
alvari.raappavaara
0
70
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341954Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28919- 69863
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259736Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64722- 10704
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132678- 26656
- 78656
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.204647