olen järin kyllästynyt. lapseni on 3.5 v todella reipas ja helppo lapsi. hyvä syömään eri ruokia ja helppo nukahtamaan.. no se mihin olen kyllästynyt on anoppini. hän ei vietä aikaa lapsenlapsensa kanssa. asuu meiltä 20 km päässä ja omistaa auton. on työelämässä.aina viikonloput vapaat. lapseni on ollut 1 kerran yökylässä elämänsä aikana mummolassa. apua ei hän tarjoa vaan pitää kinuta olisiko lapsen kanssa sen aikaa kun käymme esim rautakaupassa hakemassa lautoja ym. mun kaaliin ei kertakaikkiaan mene semmonen asia että ei välitä! olen yrittänyt olla mallikas miniä että vika ei ainaakaan mussa. mulla on paha mieli poikani puolesta. ei ole pojalla mummolaa lähiseudulla mihin mennä lauantai iltaa JOSKUS viettämään. niinkuin mulla oli ja ihanat muistot jäi
mummi ei vietä aikaa..
68
3573
Vastaukset
- tytööss
niin ja vielä lisäys.mummolla ei ole muita lapsenlapsia. eli tämä meidän on ainut.hän asuu yksin.eronnut about 20 v sitten ja hän on iältään 55v.
- mites vaari voi?
Etsippä käsiisi appiukkosi josta anoppimummu on eronnut 20 vuotta sitten ja vie lapsesi hänelle hoitoon. Kyllä ne hyvät lapsenlapsi vaarisuhteetkin on hyvä olla olemassa varsinkin lapsenlapsen kannalta.
- mummola ei hoitola
Olen mummi, vähän alta 50 vee, työssä ja asun 30 km päässä lapsenlapsistani. Kolmevuotias lapsenlapsi ollut kerran minulla päivähoidossa. Itselläni on kolme lasta.
Kaksi lapsistani asuu vielä kotona ja olen yrittäjä ja teen töitä 5-6 päivää viikossa.
En aikoinani tehnyt lapsia siksi, että saisin työikäisenä olla lapsenlikkana lapsenlapsille.
Noita omiakin on tullut hoidettua sentään yli puolet elämästä. Onneksi minun miniäni ei ole kyllästynyt, vaan ymmärtää tämänpäivän hektisyyden, eikä painosta.
Enhän minä ole valinnut mummiksi tulemista, minusta tehtiin sellainen ja olen oma itsenäinen persoonani, omine tarpeineni. Niin on tämä sinunkin mummosi, eikä ehkä ajatellut toimia viisikymppisenä lapsenlikkana sinulle. Lapsen kanssa oleminen on elinikäinen keissi, sinun pitää vain opetella elämään asian kanssa, niin me kaikki olemme joutuneet.- ttöööss
jaa no mä enkuitenkaan ymmärrä että mummo ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. en vaan ymmärrä. ja en ole niitä äitejä jotka kokoajan vie lasta jonnekki hoitoon vaan lapsen etuhan se olisi puuhailla joskus mummon kanssa. mielestäni se kuuluu lapsuuteen.
- vm-49
ttöööss kirjoitti:
jaa no mä enkuitenkaan ymmärrä että mummo ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. en vaan ymmärrä. ja en ole niitä äitejä jotka kokoajan vie lasta jonnekki hoitoon vaan lapsen etuhan se olisi puuhailla joskus mummon kanssa. mielestäni se kuuluu lapsuuteen.
Onhan se lapsen kannalta valitettavaa, jos mummo ei välitä. Kuitenkin näkisin niin, että jos ei välitä, niin ei siihen oikein voi itseään pakottaakaan. Kyllä lapsi sen vaistoaa
kuka oikeesti välittää ja rakastaa ja kuka ei. Vaikka se mummo sitte joskus uhrautuiskin lasta ottamaan, niin tuskin lapsi siitä mitään itselle saisi, jos mummo on kylmä, eikä aidosti kiinnostunut lapsesta. Meitä on niin moneksi. Itse olen hoitanut lapsenlapsiani hyvinkin paljon ja lisäksi ihan vain omaksi ilokseni kutsunut heitä luokseni silloin, kun olen jaksanut. Viime aikoina on sairasteluni rajoittanut vähän liikaakin lasten kanssa olemista. Kaikki eivät ole yhtä lapsirakkaita. - tapoja on monia
No,minä taas olen mummo ,50 v. ja tiiviisti työelämässä.Pidän lomaviikkoani ja ilmoitin,että mummolalomaa on tarjolla tämän viikon aikana jos haluavat tulla.Täällä on nyt kavereita kolme ja yksi vielä tulossa jonain päivänä.Viikon annan lapsenlapsille ja loput kolme on "omaa lomaa" kesän lopulla.En tunne tekeväni kummoistakaan uhrausta,koska meillä on meidän yhteiset omat jutut ja antaessaan saa,eikös se niin ole.
Kukin tavallaan ja tämä on minun tapa. - Etämummu
ttöööss kirjoitti:
jaa no mä enkuitenkaan ymmärrä että mummo ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. en vaan ymmärrä. ja en ole niitä äitejä jotka kokoajan vie lasta jonnekki hoitoon vaan lapsen etuhan se olisi puuhailla joskus mummon kanssa. mielestäni se kuuluu lapsuuteen.
ttöösss ei ymmärrä, miksi mummo ei halua viettää aikaansa lapsenlapsen kanssa.
Minäpä sanon:
Lapset on tarkoitettu nuorille ihmisille. Luojamme päätti, että 40 v. on raja, jonka jälkeen ei ole enää tarve tulla äidiksi. Poikkeuksia totta kai on, mutta olemme kuitenkin luodut tähän järjestykseen.
Nuori ihminen jaksaa, on innostunut, on kinnostunut lapsesta, ihailee ja haluaa seurata hänen kehitystään.
Isovanhempi on jo elänyt tuon ajan. Hän ehkä onnistui ja oli tyytyväinen ja koki, että tämä on ollut hänen elämänsä parasta aikaa. Tai sitten hän väsyi, katui lapsien hankkimista, oli rahavaikeuksissa, joutui luopumaan itselleen tärkeistä asioista, tunsi epäonnistuneensa.
Molemmat asennoituvat tätä taustaa vasten lapsenlapsiin. Aikanaan onnistunut haluaa vieläkin tuntea samat tunteet, ja toinen, jolla oli paljon vaikeuksia, ei suurin surminkaan enää halua muistaa niitä aikoja.
Me elämme yhden elämän ja kasvamme kokemuksiemme mukaan. Haluat, että lapsuuteen kuuluu mummun kanssa puuhailu. Entä jos "puuhailu" on väkinäistä ja lapsi joutuu joustamaan ja alistumaan käskyihin ja kieltoihin, vain siksi, että on mummulassa?
Mummusta voi jäädä paljon onnellisempi muisto, jos hänen ei ole pakko hoivata lapsenlasta vastentahtoisesti. Kyllä mummu lapsista silti voi pitää ja olla heistä kiinnostunut. Ei siinä ole ristiriitaa.
Kaikki vain eivät ole mummimaisia muumimammoja. - Kotini on linnani
ttöööss kirjoitti:
jaa no mä enkuitenkaan ymmärrä että mummo ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. en vaan ymmärrä. ja en ole niitä äitejä jotka kokoajan vie lasta jonnekki hoitoon vaan lapsen etuhan se olisi puuhailla joskus mummon kanssa. mielestäni se kuuluu lapsuuteen.
No pyydä mummua käymään.
Mummustakin on hauskaa tavata lasta tunti-pari. Eihän kenenkään muunkaan sukulaisen kanssa oleskella vuorokausikaupalla. Silti yhteydet säilyvät hyvinä.
Mikähän siinä on, että kun mummot asuvat 20 km päässä, on heillä velvollisuus suorastaan toimia lapsenlikkana kun vanhemmat käyvät ostatamassa lautoja, mutta jos välimatkaa on 200 km, otetaan lapsi mukaan ostoksille.
Vanhemmat voisivat unohtaa lauantaimenonsa niiksi vuosiksi, kun lapset ovat pieniä, sillä lapsilla on oikeus vanhempiinsa viikonloppuisin, jolloin kukaan ei ole lähdössä mihinkään ja ollaan ihan keskenään kotona. Koti on lapselle paras paikka, ja todella on toivottavaa, että vanhemmille myös.
Mummojen oman parhaan takia olisi heille parempi, että muuttaisivat kauemmas lapsistaan, kun he alkavat perustaa perheitä. - Mummo 63 vuotta
Etämummu kirjoitti:
ttöösss ei ymmärrä, miksi mummo ei halua viettää aikaansa lapsenlapsen kanssa.
Minäpä sanon:
Lapset on tarkoitettu nuorille ihmisille. Luojamme päätti, että 40 v. on raja, jonka jälkeen ei ole enää tarve tulla äidiksi. Poikkeuksia totta kai on, mutta olemme kuitenkin luodut tähän järjestykseen.
Nuori ihminen jaksaa, on innostunut, on kinnostunut lapsesta, ihailee ja haluaa seurata hänen kehitystään.
Isovanhempi on jo elänyt tuon ajan. Hän ehkä onnistui ja oli tyytyväinen ja koki, että tämä on ollut hänen elämänsä parasta aikaa. Tai sitten hän väsyi, katui lapsien hankkimista, oli rahavaikeuksissa, joutui luopumaan itselleen tärkeistä asioista, tunsi epäonnistuneensa.
Molemmat asennoituvat tätä taustaa vasten lapsenlapsiin. Aikanaan onnistunut haluaa vieläkin tuntea samat tunteet, ja toinen, jolla oli paljon vaikeuksia, ei suurin surminkaan enää halua muistaa niitä aikoja.
Me elämme yhden elämän ja kasvamme kokemuksiemme mukaan. Haluat, että lapsuuteen kuuluu mummun kanssa puuhailu. Entä jos "puuhailu" on väkinäistä ja lapsi joutuu joustamaan ja alistumaan käskyihin ja kieltoihin, vain siksi, että on mummulassa?
Mummusta voi jäädä paljon onnellisempi muisto, jos hänen ei ole pakko hoivata lapsenlasta vastentahtoisesti. Kyllä mummu lapsista silti voi pitää ja olla heistä kiinnostunut. Ei siinä ole ristiriitaa.
Kaikki vain eivät ole mummimaisia muumimammoja."40v se raja, jolloin ei voi enää tarvitse tulla äidiksi." Mitä ihmettä oikein horiset???. Vastahan nykyään naiset alkavat synnyttää nelikymppisinä. Menopaussin jälkeen ei enää voi tulla äidiksi, ja menopaussi on nykyisin naisilla siinä 50-55 vuotiaana.
Jokainen kuitenkin hoitakoon omat lapsensa. Viisikymppisillä äideillä ja anopeilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. He ovat yleensä täysillä työelämässä, kun heidän vanhimmat lapsensa ovat aikuisia ja nuorimmatkin jo kouluikäisiä. Lisäksi 50-55-vuotiailla naisilla voi olla vaihdevuosioireita, joten he eivät välttämättä jaksa niin paljon kuin tahtoisivat. - Anonyymi
ttöööss kirjoitti:
jaa no mä enkuitenkaan ymmärrä että mummo ei halua viettää aikaa lapsen kanssa. en vaan ymmärrä. ja en ole niitä äitejä jotka kokoajan vie lasta jonnekki hoitoon vaan lapsen etuhan se olisi puuhailla joskus mummon kanssa. mielestäni se kuuluu lapsuuteen.
Toiset ei halua,toiset ei saa. Tasan ei käy onnen omenat. Minä en saa nähä lapsenlasta.
- ei pahalla
ei ketään voi pakottaa edes mummoksi, eli jos pakottaa, ei ole tunteet aitoja, eli ensisijainen hoitovastuu on vanhemmilla ja jos käytös on loukkaavaa, voi mummo ottaa etäisyyttä..
- mummi/anoppi
Miksette voi käydä mummin luona piipahtamassa koko perhe - siis kyläilemässä?
Tällöinhän mummi ja lapsenlapsi ehtivät aivan hyvin seurustella - ei mummi ja lapsenlapsi jää lapselle vieraaksi toisilleen?
Me olemme yleensä pystyneet käymään rautakaupassakin koko perheen voimin - mummikin on ollut mukana ja yleensä pienemmät ostokset olemme saaneet ihan omin voimin kotiinkuljetettua. Mutta, jos on ollut jotain suurempia 'lautaostoksia', niin kyllä se rautakauppa toimittaa ne kotiin.
Avaaja, sinun tekstisi on melko hyökkäävä mummia kohtaan joten muistutan,
että tänä päivänä 55-vuotias nainen on aika lujilla työelämässään - hän ehkä tarvitsee itsekin lepoaikaa jaksaakseen . Hänellä voi olla vaihdevuodet pahimmillaan - ei saa nukuttua jne tai hänellä voi olla muita terveysongelmia.
Ja monilla 55-vuotiailla on omakin elämänohjelma harrastuksineen, ystävineen, menoineen - oletko ottanut sen asian myös huomioon?
Ehkä sinun kannattaa suhtautua seuraavan kerran hieman ystävällisemmin ja myötätuntoisemmin anoppiisi/mummiin. 3,5- vuotias lapsenlapsi on jo niin reipas ja ihana vesseli, että hänen kanssaan on jo hauska viettää aikaa yhdessä ja hoitaakin - hänhän jo osaa 'keskustella' ja syödä 'tavallista ruokaa', eikä useinkaan ole enää vaipanvaihtoja ym.
Minä ainakaan en pysty sanomaan lastenlasteni vierailuille ja hoitoavulle 'EI' - kyllä niin paljon lastenlapsiani ja lapsiani rakastan, että haluan auttaa silloin tällöin mahdollisuuksien mukaan. (mutta eihän me kaikki mummot/mummit ajatella samalla tavoin - valitettavasti). - ...........
ja voi olla päälle 50v avioerokin, ja pitäs jaksaa työssä, toipua erosta ym.ei vaan jaksa vaikka välittää ja rakastaakin...
- Joopa se joo
Meillä samanlainen anoppi, mutta asuu vain kivenheiton päässä, välit etäiset. Mummi hoitaa omaatuntoaan (en muuta selitystä keksi) piipahtamalla n. 3 vkon välein 5 min ennen lasten nukkumaanmenoaikaa, mairealla, teeskentelevällä äänellä hölöttää "mummilla on ikävä" ja häipyy sitten, kun "teillähän jo mennään nukkumaan". Tulee näille 5 min käynneille ilmoittamatta (tosin, eipä tuo nyt pajon rasita), ja tuo oikeasti toistuu ja toistuu. Ei koskaan tarjoa oma-aloitteisesti lastenhoitoapua (yhden kerran tarjosi, sitten valitti villejä lapsia, kyse 1,5h avusta), mutta hänen valituksiaan ja kolotuksiaan aina pitäisi olla kuuntelemassa, ruohoa leikkaamassa ja muuta sellaista.Nytkään ei kuulemma jaksa sotkukämppäänsä siivota, kun sattuu ja huikoo ym. ym. Asuntonsa on kuin kirpputori. Kaikki kolotukset lähtisivät, jos laihduttaisi 25 kiloa, hylkäisi pullat ja keksit (niiden leipomiseen on mukavasti aikaa). Oi hyvä jumala, toivottavasti en itse ole sellainen 55-vuotiaana. Mikäli olen, ampukaa minut.Kuntoilen kovasti lasteni kanssa välttääkseni moisen uhkakuvan, ei lapsille huonoja roolimalleja oikeastaan tarvitakaan, onhan MLL:n lastenhoitopalvelut.:)
- mummotta
Eikö ampumisista ole viime vuosina saatu jo tarpeeksi? Siivoa hiukan tekstejäsi ja muutenkin ajatusmaailmaasi. Yritä löytää jotakin positiivista sanottavaa tai pidä suusi kiinni.
Mitä muuten tarkoitat, kun kerrot, että "Meillä samanlainen anoppi"? Kälylläsi, langollasi ja sinullako? - Jokainen tyylillään
Jaaha, ja sinne kirpputorille sotkuiseen huusholliin lähettäisit lapsesi, että pääsisit itse jonnekin viilettämään?
Mmmu ei jaksa, on ylipainoinen, laiska, kolotuksia valitteleva, mairea teeskentelijä.
Ole hyvä ihminen iloinen, ettei sinun ole pakko keksia tekosyitä mummulle, joka haluaisi lapset luokseen viikonlopuksi siihen sotkuun! Sellaisiakin mummoja on, sinulla on parempi tuuri.
- Ymmärrän anoppia
Koska anoppisi on vielä työelämässä, hän tarvitsee mahdollisesti viikonloput lepoon, että jaksaa taas painaa viikon töissä.
Oletko itse mahdollisesti kotiäiti, kun et tätä ymmärrä? Anoppisi on huomannut, että sinulta puuttuu empatiantaju ja pysynee siksi etäällä.- Ed....
Vuodessa 365 päivää ja jos yhden "uhraa" lapsenlapsilleen rankasta työelämästä huolimatta (niin rankkaa se ei ole, etteikö siitä jotain irtoaisi, jos haluaa), on se silti prosentuaalisesti erittäin vähän, jopa naurettavan vaatimatonta. Kyse on asenteesta.Kun ei halua, niin ei halua. Turha sitten puhua ikävästä.
Varjelkoon, jos olen 5-6-kymppisenä XL-pöksyihin ahtautunut, itsekäs vaikertaja, jolla ei lapsenlapset kiinnosta muuta kuin omilla ehdoillaan ja joka ei kerrassaan voi oma-alotteisesti lapselleen apua tarjota koskaan. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna, mikä mummo/lähimmäinen se semmoinen on-ei mikään.Parempi pysyä kaukana. - xs........
Ed.... kirjoitti:
Vuodessa 365 päivää ja jos yhden "uhraa" lapsenlapsilleen rankasta työelämästä huolimatta (niin rankkaa se ei ole, etteikö siitä jotain irtoaisi, jos haluaa), on se silti prosentuaalisesti erittäin vähän, jopa naurettavan vaatimatonta. Kyse on asenteesta.Kun ei halua, niin ei halua. Turha sitten puhua ikävästä.
Varjelkoon, jos olen 5-6-kymppisenä XL-pöksyihin ahtautunut, itsekäs vaikertaja, jolla ei lapsenlapset kiinnosta muuta kuin omilla ehdoillaan ja joka ei kerrassaan voi oma-alotteisesti lapselleen apua tarjota koskaan. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna, mikä mummo/lähimmäinen se semmoinen on-ei mikään.Parempi pysyä kaukana.Missä kohtaa tekstissä oli maininta xl-pöksyinen?
- hmh
Missäs ne pikkuprinssin kaikki muut isovanhemmat ovat, kun se yksi ja ainokainen anoppi on syypää kaikkiin maailman puutteisiin....?
- Näkökantoja
Asia nyt vain on niin, että mummulla ei ole mitään tekemistä lapsenlapsen syntymän kanssa. Äkkiä hänellä vain on lapsenlapsi.
Okei.
Monissa talouksissa on äkkiä vaan koira. Viedäänkö se ilman muuta äitivanhan hoidettavaksi kun loma pukkaa päälle? Tai viikonloppu. Tai risteily.
Ilahtuuko äiti suuresti kun pikku otunen tuodaan ihan vaan yhdeksi yöksi.
Tai kun perheeseen on hankittu trooppinen kasvi, joka vaatii puoli litraa keitettyä vettä joka aamu. Ilahtuuko äiti ja pitää velvollisuutenaan auttaa lapsiaan juoksemalla loma-aikana kasvia hoitamassa joka aamu?
Mitä?
Eikö? Onko asia jotenkin erilainen kuin lapsenlikkana olo? Kuinka niin?
Lapsesta on päästävä eroon ja saatava jonnekin, koska äidillään on meno.
Lapsi on ihan samassa asemassa kuin koirat ja kasvit.
Sille pitää löytyä joku hoitaja kun äiti haluaa vapaata.
Itsekästä, kun ei haluta hoitaa kullannuppua edes yhtenä päivänä vuodessa. Tosi itsekästä.
Jos lapsi ei tapaa mummua kuin häthätää silloin tällöin, miten hän selviää mummun luona kokonaisen viikonlopun tai edes yhden vuorokauden, koko ajan peläten, että äiti on jättänyt ikiajoiksi. Lapsi kaipaa ja ikävöi, ei voi nukkua, ei syödä. Vika on mummun, koska ei osaa olla lapsen kanssa.Kyllähän se olisi sopeutunut, mutta kun mummu....
- ½½½½½½½½½½
Minun lapseni oli ensimmäisen kerran yökylässä anopilla 4-vuotiaana, koska tuota nuoremmat ovat mielestäni liian nuoria yökyläilemään ilman vanhempiaan. Kyseleppä sitten, kun lapsi on 7-vuotias, menisikö hän mummille yöhoitoon.
- meillä näin
Minulla on ollut lapsenlapsia yökylässä jo paljon aiemmin.Lapset haluavat välillä tulla tänne ja olla yötäkin ja sopii kyllä minulle.Soitetaan vanhemmille hyvät yöt,lueskellaan satuja ja höpötellään kaikkia kivoja juttuja.Siinä oppii mummokin tuntemaan näitä pikku ihmisiä ja heidän persoonaansa,ei onnistu samalla tavalla jos saa piipahtaa puoli tuntia sillon tällöin.
- tasapuolisesti
Vastapainoksi voin teille mainita, että onnekseni kuulun siihen mummo/anoppi-ryhmään, jota ei parjata ao forumeilla - meitä lapsiaan, vävyjään, miniöitään ja lastenlapsia rakastavia isovanhempia on sentään suurin osa isosta ikäluokasta alkaen.
Meitä arvostetaan ja me arvostamme jälkijoukkoamme ja kumma kyllä: meillä on jopa hauskaa ja mukavaa yhdessä ja elämä tuntuu mielenkiintoisalta!
Nytkin on jo kesä, joten tsemppiä ja hauskaa yhdessäoloa kaikille!- uupunut mummi
Hei ilopilleri, käytkö vielä töissä?
- muistelen näin
uupunut mummi kirjoitti:
Hei ilopilleri, käytkö vielä töissä?
En ole edellinen,mutta minä käyn vielä töissä.Tottakai työelämä on uuvuttavaa,mutta silloin muistuttelen itselleni,että kyllä aika helpolla kuitenkin nykyään pääsen,kun aamuisin ei tarvitse raahata ketään hoitoon ja iltaisin ei tarvitse puurtaa koko porukalle ruokaa ja käyttää suihkussa ja yrittää saada nukkumaan eikä ole suurta määrää pyykättävää eikä tiskattavaa ja viikonloput on useimmiten täysin vapaat.Jos ei ole terveydellisiä ongelmia suuremmin,niin ajattelen että kyllä nykyään itsellä on reilusti omaa vapaata aikaa ,toisin kuin pari,kolmekymmentä vuotta sitten.
- Kauan sitten
En ole enää samassa tilanteessa, mutta aikanani olin, kun mies kulki kapakassa töitten jälkeen, appivanhemmat lepäsivät haudassa ja omat vanhemmat asuivat 250 km päässä.
Ei minulla ollut asiaa rautakauppaan, ja ruokakauppaankaan ei aina ollut mahdollisuutta mennä tyhjällä kukkarolla.
Mutta kun mentiin, mentiin kaikki yhdessä. Lapset olivat mukana hammaslääkärillä ja avioliittoneuvolassa, kauppareissuista puhumattakaan.
Laskeskelin tässä, että n. 4 vuoteen en mennyt mihinkään ilman lapsia, jollei nyt tamppaustelineellä käyntiä lasketa.
Yritin olla mallikas vaimo ja äiti, mutta kovalle se välillä otti, kun ei ollut ketään, jolle olisin voinut puhua pulmistani.- Fiksu anoppi
Tuosta sinun kapakasta kulkevasta miehestä tulikin mieleeni, että eiköhän tuolla avaajan miehelläkin ole kädet. Hoitakoon hän poikaansa ja varmaan anoppikin ajattelee samalla lailla.
- mumminpuolikas
Miehen kolmannen lapsenlapsen jälkeen sain kakaistuksi miehen lapsille ja miehelle, että meille ei tule enää ikinä yhtään alle nelivuotiasta yökylään. Mä en jaksa.
Muuten kyllä tavataan kaikkia kuutta lapsenlasta ihan säännöllisesti. - Isoäitien jutut
Ovatko vastaukset mielestäsi kovinkin erilaisia täällä kuin "Äitien jutut"-palstalla?
Mielenkiintoinen kokeilu tietenkin. Keksi jokin toinen aihe kun tämä kuivuu. - Äiti ja mummo
Sitä saa mitä tilaa! Mulla lapset nyt aikuisia ja olen itse mummo, mutta surullisena muistelen sitä aikaa, kun omani olivat pieniä. Appivanhemmilla ei ollut juurikaan haluja heitä hoidella ja jos lapset heillä joskus olivat, muistivat he aina sanoa kuinka lapset riitelivät. Välit jäivät melko etäisiksi. Nyt appivanhemmat ihmettelevät kun lapset eivät siellä käy, minä en ole koskaan viitsinyt sanoa, etteivät kävisi senkään vertaa, jos en heitä siihen patistelisi esim.äitienpäivänä.
Itse olen vielä alle 50.v ja yksi lapsista asuu kotona ja työelämää on reilusti edessä.
Mutta mikään ei ole mukavampaa, kuin viettää aikaa lastenlasten kanssa( 5 kpl). Kaksi kertaa olen sanonut, ettei yökyläily nyt sovi, että meillä on menoa, muuten meille on ollut ilo saada heidät luoksemme. - Meidän rakas mummo
Hassu juttu. Meidän mummo hoiti ja kasvatti tyttärensä lapsia todella paljon ja esim. koulun jälkeen he menivät aina mummolle syömään ja tekemään läjksynsä. Mutta kun murrosikä koitti lapsia ei saanut enää mummolaan kirveelläkään. Eivät enää jaksa yhtään kuunnella mummon juttuja, vaikka mummo heitä tietysti yhä rakastaa ja kovasti ikävöi.
Meidän muksut (pojan lapset) kävivät vain vanhempiensa kanssa kylässä mummolla tyyliin kerran, pari kuukaudessa. Eivätkä paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta olleet yökylässä tai muutenkaan mummon hoidettavana. Välit ovat pysyneet läheisinä ja lapset haluavat edelleen mahdollisimman usein tavata mummoaa, vaikka ovat jo aikuisia.
Mitä tästä opimme. Vieraskoreutta kokeneille pojanlapsille mummo on rakaampi ja läheisempi, kuin mummon kasvattamille tyttärenlapsille, jotka eivät "varaäitiään" käy enää lainkaan tapaamassa. - yksi lapsenlapsi
Ei se mummojen tehtävä ole hoitaa lapsia, vaan äitien ja isien. Mummot antavat neuvoja ja kertovat tarinoita ja tarjoavat pullaa ja ruokaa, mutta eivät ns. "ojenna" kovasti. Jos mummolassa vietettäisiin paljon aikaa, asettuisi kasvatusvastuu mummolle, mikä muuttaa koko mummon merkityksen. Ei voida enää sanoa mummola, vaan isovanhemmat, ja tällä on minulle ainakin paljon eroa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mummojen luona kävimme lapsena keskimäärin kerran kuukaudessa, ja yleensä reissut olivat päivän mittaisia. En edes odottanut, että mummot tulisivat meille, sillä se on äitien ja isien tehtävä käydä muistamassa heidän omia vanhempiaan. Jos mummot haluavat itse lähteä liikkelle niin eihän se mitään haittaa. Minä tulen ainakin käymään vanhempieni luona kun he ovat vanhoja. Se on sentään kunnianosoitus siitä, että he ovat kasvattaneet hyvin. Hyviä muistoja on kesistä ja talvista mummojen luona, jotka tuskin koskaan haihtuvat mielestä. Enemmänkin jäi se tunnelma yhdessäolosta, perunannostosta, uimisesta ja saunomisesta kuin kasvatuksesta.
Mummolassa vietetty aika ei ole niinkään tärkeä, vaan se, miten meidät opetetaan välittämään ja arvostamaan vanhempiamme. Liian usein ajatellaan, että he eivät enää ymmärrä mistään mitään koska ovat niin vanhoja, mutta n.50 vuotta sitten hekin olivat nuoria ja seurasivat muotia kuten nykynuoretkin. Pitää antaa aikaa ja ymmärrystä heille, sillä omalla kokemuksellaan he ovat kasvattaneet vanhempamme, jotka meidät ovat kasvattaneet, ja mikä meissä puolestaan näkyy nyt. Ikävää on se, että joissakin perheissä ei niinkään välitetä vanhemmista sen jälkeen kun omat lapset tulevat. Kiire syö niin paljon aikaa, ettei keretä kasvattaa omia lapsia ja liikaa keskitytään vain itseemme ja perustellaan, ettei ole aikaa. On turha sitten vanhempana vaatia muilta sellaisia asioita, joita itse ei lapsilleen antanut. - 3 tyttärenpoikaa
Hei haloo, mummoillakin on tänäpäivänä oma elämä! Tyttäreni ei edes odota, että hoitaisin heidän lapsia. Tarjoutunut olen kyllä... Lapset on 4v. 2v. ja 4kk. Käy paljon kylässä ja yökylässä lapsiensa kanssa, eli on itse mukana. Päivittäin soitellaan, puolin että toisin. Useampaan kertaan, milloin mistäkin asiasta. Ihaninta on se, että tyttärellä on, samankaltaiset kasvatusperiaatteet kuin minulla omien lapsieni kanssa.
- Elämä on ohi
Olen 54v mummo enkä ole tekemisissä ollenkaan lastenlasteni (3kpl) kanssa. Välit ovat poikki tyttäriini enkä voi niitä yksin korjata. Joten elän yksin. En saa elämältä itselleni mitään; en rakkautta, ihmisyyttä enkä voimaa, joten minulla ei ole mitään annettavaa kenellekään, vaikka aikaa on aivan liian paljon tapettavaksi asti.
Mutta näin ovat elämäntiet vierittäneet asiat tähän pisteeseen. Haluaisin jo kuolla täältä pois. Olen jo kaiken nähnyt eikä mitään enää ole odotettavissa. Enkä edes jaksaisikaan enää mitään.- Että se siitä.- Nokka pystyyn!
Palstalla on puhuttu vuosia siitä, että lapsia ja lapsenlapsia on pallutettava, autettava, yövytettävä, rahoitettava, muuten joutuu elämään vanhuutensa ilman heitä.
Oletko nyt sellainen esimerkki?
Sinä olet vielä nuori, uusi elämä edessäsi. Harrasta, matkusta, älä jää yksin kotiin murjottamaan.
Lapsenlapsiisi voit pitää yhteyttä muistamalla postin kautta merkkipäivinä, tai avaamalla lapsille pankkitilin..
Jonakin päivänä tapaat heidät. - elämäni on ohi
Sinulle toivon jaksamista ja toivottavasti asiasi tyttäreihin korjaantuu.Elämässä yleensä asiat selkenee kun laittaa omaa apua mukaan ja näyttää aidosti että kaipaa omaisiaan lapsineen.Elä anna periksi vaan ota luuri käteen ja soita lapsille ja sovi tapaaminen jne. Jumalan siunausta sinulle.
- Anoppimamma
Miksi anoppi, miksei äiti?
Arvelen, että oikeastaan haluat puhua huonoista väleistä anoppisi kanssa.
Verhoat sen vain lastenhoito-ongelmaan. Moni vanhempi ei halua lähteä mihinkään viihteelle kun pieni lapsi on kotona. Kutsu anoppi teille ja tulkaa ajoissa kotiin hippaloistanne.
Ettekö kehtaa näyttää anopille, että on tullut kallistetuksi tuoppi tai pari?
Luuletko, että anoppisi arvostelee kotianne, kun et järjestä asiaa niin päin? - mie vaan
Minä vietin lapsuuteni viikonloput ja lomat lähinnä mammalassa ja mummulassa. Vanhempani pääsivät siis helpolla. Arkenakin lähi mummu kävi hoitamassa välillä. Nyt minulla on kaksi lasta ja mikä on tilanne...yökylään ei oteta. Itse en edes tätä tahtoisi mutta esikoiseni haluaisi mammalle yöksi. Hän on sitä mammalta kysynytkin mutta ain kiemurrellaan jotenkin eitä vastaukseksi.
Itseäni asia ei siis haittaa koska olen kiinni lapsissa omasta halusta ja minua ahdistaa ero 3,5-vuotiaastani :D Lapsen kannalta ikävää, kyllä hän kylään pääsisi jos hänet otettaisiin.
Äitini kinusi lapsen lapsia yli 5 vuotta ennen esikoista ja syntymän jälkeen ei ekan vuonna käynyt kuin 2 tai 3 kertaa. Esikoiseni oli koliikkilapsi muine vaivoineen mutta ei häntä kiinnostanut. Aina sanoi että haluaa antaa meidän rauhassa tutustua vauvaan, vaikka pyysin kuinka käymään. Ei hän ikinä hoitamaan joutunut, maitoa sai rinnasta ja vaipat hoidin minä eli vauvaa sai vain nuuskutella.
Edelleen isovanhemmat vain kyläilevät meillä jonkun tunnin kunnes lähtevät. Lapsi ikävöi jatkuvasti heitä. Tähän on tyytyminen, lapsen kannalta ikävää. Meillä kyllä huolto pelaa, ruoan teen ja kaffet keitän mutta silti kotiin kiire.
Summa summarum, isovanhemmat elävät elämäänsä kuten haluavat ja niin minäkin. Lapsi kärsii ikävästä. Nuorempi on vielå liian pieni ymmärtämään. Ainoat lapsenlapset kyseessä ja vanhukset on molemmat omien isovanhempien luona kasvaneita kun omat sinne aina veivät.- yxmuzi
Tuntuu oudolta, että kolme ja puolivuotias lapsi ikävöi koko ajan isovanhempiaan, joita tapaa noinkin harvoin. Luulisi päin vastoin, että hän vierastaisi heitä ja ikävöisi kotiin, jos joutuisi heidän luokseen yöksi.
Et kai nyt vieritä lapsen niskoille omia toiveitasi?
Sekin tuntuu kummalliselta, että sinua ahdistaa ero lapsestasi, vaikka sellaista ei ole näköpiirissä. Ehkäpä vanhempasi vaistoavat ahdistuksesi eivätkä sen takia ota lapsiasi yökylään. - mie vaan
yxmuzi kirjoitti:
Tuntuu oudolta, että kolme ja puolivuotias lapsi ikävöi koko ajan isovanhempiaan, joita tapaa noinkin harvoin. Luulisi päin vastoin, että hän vierastaisi heitä ja ikävöisi kotiin, jos joutuisi heidän luokseen yöksi.
Et kai nyt vieritä lapsen niskoille omia toiveitasi?
Sekin tuntuu kummalliselta, että sinua ahdistaa ero lapsestasi, vaikka sellaista ei ole näköpiirissä. Ehkäpä vanhempasi vaistoavat ahdistuksesi eivätkä sen takia ota lapsiasi yökylään.Kyseessä siis 3,5v joka muistaa jo vuodentakaiset asiatkin. 1,5v ehkä vierastaisikin mutta ei enää tuonikäinen sitä tee, ainakaan omani. Isovanhemmat kyllä syyllistävät siitä kun en muka anna lasta vaikka olen aina sanonut että kun hän haluaa niin saa mennä kylään. Nyt kun haluaa niin ketään ei ota. Kauniita oli lupaukset...Terveitä ovat kaikki, työelämässä vielä jokaikinen. Kyllä mä lapsen yökylään saan jos haluan, hällä on kummit jotka odottaa sitä mutta kun tarvetta ei ole. Lapsen parhaaksi yritän tässä toimia vaikka ilmeisesti muulta kuulostaa :(
- ei jaksa
jospa eivät ole kertoneet selvästi, että terveydellisistä syistä eivät jaksa eivätkä uskalla ottaa yökylään, kaikki vanhenemme eri lailla ja tämä voi olla yksi syy..
- Realisti :)
Lapset yökyläily vaatii lapselle sängyn. Onko joka huushollissa lapselle sopivaa yöpymispaikkaa?
Nykyajan pienissä huoneistoissa makuuhuoneeseen ei parisängyn lisäksi juuri muuta mahdu. Jos lapsin ukkuu vaarin pedissä vaari joutuu sohvalle, joka on hankala ja kuuma.
Jos lapsi häiriintyy isovanhempien kuorsauksesta ollaan jo pulassa. Nukkuisiko lapsi sohvalla?
Miten vietetään ilta olohuoneessa, jos lapsi yrittää saada unen päästä sohvalla?
Turhaa sanoa, että tämä on sivuseikka, kyllä sopu sijaa antaa. Ei anna, jos ei valmisteluja voi tehdä. Vieraisilla lapsi käy kierroksilla. Ei hän mene nöyrästi nukkumaan samaan aikaan kuin kotona. Kello ei lapselle merkitse mitään. Lapsi haluaa nauttia joka hetkestä, hän osaa esittää monia pyyntöjä ja vaatimuksia, hän käyttää tilannetta hyväkseen. Tietenkin.
Miten isovanhemmat teidän tapauksessanne on yövyttämiset järjestäneet? - Ei yökylään
Realisti :) kirjoitti:
Lapset yökyläily vaatii lapselle sängyn. Onko joka huushollissa lapselle sopivaa yöpymispaikkaa?
Nykyajan pienissä huoneistoissa makuuhuoneeseen ei parisängyn lisäksi juuri muuta mahdu. Jos lapsin ukkuu vaarin pedissä vaari joutuu sohvalle, joka on hankala ja kuuma.
Jos lapsi häiriintyy isovanhempien kuorsauksesta ollaan jo pulassa. Nukkuisiko lapsi sohvalla?
Miten vietetään ilta olohuoneessa, jos lapsi yrittää saada unen päästä sohvalla?
Turhaa sanoa, että tämä on sivuseikka, kyllä sopu sijaa antaa. Ei anna, jos ei valmisteluja voi tehdä. Vieraisilla lapsi käy kierroksilla. Ei hän mene nöyrästi nukkumaan samaan aikaan kuin kotona. Kello ei lapselle merkitse mitään. Lapsi haluaa nauttia joka hetkestä, hän osaa esittää monia pyyntöjä ja vaatimuksia, hän käyttää tilannetta hyväkseen. Tietenkin.
Miten isovanhemmat teidän tapauksessanne on yövyttämiset järjestäneet?Marisijaminiät ja -tyttäret viis veisaavat miten lapsien nukuttaminen vaaditussa yökyläilyssä onnistuu.
Kukaan ei vastaa.
Mitäs se kellekään kuuluu, missä isovanhemmat lapsia nukuttavat, pääasia että ottavat hoiviinsa, kuten aloittajakin toivoo, kun on niin kyllästynyt lapseensa, vaikka hän onkin hyvä syömään ja nukkumaan.
- idontwannaseeherever
Meillä kanssa toinen mummo käy kaks kertaa vuodessa synttäreillä ja juuri muullon ei näy. Se mikä ärsyttää, niin synttäreillä ollaan niin mielinkielin että "mummolla on niin ikävä kun eihän näitä vanhempia lapsia enää nääkään kun ei ne halua mummolaan tulla". Jaa, meidän lapset on 11 ja 14 ja justiinsa on niin, etteivät halua kohta tulla. Mutta kun mummo ei sitten koskaan pyydä heitä luokseen! Me ollaan mieheni kanssa tehty jo aikaa sitten päätös, ettei enää kysytä kun ei kuitenkaan koskaan onnistu TAI jos sattuu onnistumaan niin jotain sanomista tulee.
Mummo asuu aika lähellä, muutama kilometri ja auto on sekä muita lapsenlapsia kutsuu kotiinsa yöksi tai matkustelevat ties missä. Ei ole ollu työelämässä enää pitkään aikaan ja meidän lapset on hänen lapsenlapsistaan kaikkein kilteimpiä ja eivät vaadi ihmeitä.
Eli; luulen että syy on siinä, ettei meidän lapset osaa vaatia. Muut vaativat ja suuttuvat jos eivät pääse. Meidän lapset voikin sitten sopivasti unohtaa, kun kaikki energia menee muihin lapsiin. - weety
Parempi on etäämpi mummo, ku liian lähelle tunkeva anoppimummu. Ihan oikeasti, olemme riidoissa tällä hetkellä. Mummu suuttui, kun miniä asetti rajat lapsille mummolassa eikä toimittu mummolan sääntöjen mukaan. Mummu ja vaari olisivat kaiken antaneet ja lapset ovat siellä ollessaan ihan villinä. Juoksevat sisällä ja saavat kaiken tehdä. Kun minä kiellän, niin jopa katotaan pitkin nenävartta. Lisäks he suuttuivat, kun tahtoivat lapsenlapsiaan ulkomaille emmekä raaskineet antaa, periaatteemme on, että lomaillaan pienenä vielä vanhempien kanssa. Miestäni oikein on nyt kannustettu jättämään minut ja ovat ilmaisseet tukevansa häntä jos niin käy..En voi käsittää! Mitä hittoa meidän elämä heille kuuluu??? He eivät pidä minusta ja ovat sen ilmaisseet miehelleni. Nyt he sitten itkevät miksi mieheni ei käy lastenlasteni kanssa siellä...Järki menee tässä mutta ei auta ja lapsille jossain vaiheessa selittää kun ovat isompia..
- iojmöoi,o
Meillä anoppia ei kans kiinnosta lapsenlapsia paljoo hoitaa. Itse kyllä kaikenlaista apua on välillä pummaamassa.
Arvatkaa löytyykö avustus halukkuutta? No tietysti ettei se akka vaan suutu!- Äläpäs viiti
Höpöhöpö, mitä apua nykyajan uusavuttomilta voi odottaa. Eiväthän nuo selviä omistakaan asioistaan, aina ovat lapsenhoitoa ja muuta avustusta ruinaamassa.
- Kyläpäs vain
Äläpäs viiti kirjoitti:
Höpöhöpö, mitä apua nykyajan uusavuttomilta voi odottaa. Eiväthän nuo selviä omistakaan asioistaan, aina ovat lapsenhoitoa ja muuta avustusta ruinaamassa.
Jaa, kyllä meidän täytyy olla alvariinsa mummoa auttamassa. Milloin pitää viedä vanhoja kodinkoneita pois tai ripustaa verhoja ikkunaan. Autokuskiakin tarvitaan tämän tästä ja rahakin kelpaa hänelle aina, kun vain joku syy löytyy (lomareissu, uusi tiskikone, tv jne..). Mutta ei se haittaa, koska onhan se rakas, ainakin puolisolle, jollei itselle. ;)
- omat lapset hoitanut
Miksi sen mummon pitäisi hoitaa sun lastasi, miksi et hoida itse ?
- mummo joka nauttii
Sinä vain olet kateellinen kun toisten isovanhemmat hoitaa ja touhuaa lastenlasten kanssa. Ja nauttivat viellä siitä. Ja vanhemmat saavat pitää kahden keskeisiä iltoja. Ne jolla on hyvät suhteet omiin vanhempiin ja ovat perhekeskeisiä antavat myös isovanhenpien nauttia lapsenlapsen seurasta. Siinä nuortuu itsekin kun saa leipoa , askarella ja leikkiä. Älä ole kateellinen jos et saa lapsiasi hoitoon mummolaan.
- Kolikon kääntöpuoli
mummo joka nauttii kirjoitti:
Sinä vain olet kateellinen kun toisten isovanhemmat hoitaa ja touhuaa lastenlasten kanssa. Ja nauttivat viellä siitä. Ja vanhemmat saavat pitää kahden keskeisiä iltoja. Ne jolla on hyvät suhteet omiin vanhempiin ja ovat perhekeskeisiä antavat myös isovanhenpien nauttia lapsenlapsen seurasta. Siinä nuortuu itsekin kun saa leipoa , askarella ja leikkiä. Älä ole kateellinen jos et saa lapsiasi hoitoon mummolaan.
Tämän palstan lukijat ja kirjoittajat eivät näytä käsittävän millään, että on ihan oikeasti keski-ikäisiä naisia, joilla ei ole mitään halua askaroida lastenlasten kanssa.
Monilla on moninainen elämä elettävänä, mielenkiintoinen työ, hyvät harrastukset, iso ystäväpiiri. He matkustavat, opiskelevat, nautivat siitä, että kiireinen lapsiperheen arki on takana.
He nauttivat nyt, kun ovat yhä terveitä ja elämänhaluisia, avioliittokin uudelleen lämmitettynä, tai ehkä uusi kumppani kiikarissa, kun edellinen on poissa kuvioista syystä tai toisesta.
Onko niin vaikea käsittää, että se on ihanaa elämää, eikä mitenkään itsekästä tai narsistista, se on vain yksi jakso naisen elämässä, ihana ja tavoittelemisen arvoinen.
Lapset ja lapsenlapset mahtuvat siihen kyllä vierailemaan, sukujuhliin, joulunviettoon, ehkä yhteisiin matkoihinkin mukavalle rantalomalle.
Mutta pullantuoksuinen mummukulta ei tähän kuvioon mahdu.
Mahtaako mahtua senkään jälkeen, kun ikä painaa ja vauhti hiipuu. Lapsenlapsetkin ovat silloin jo aikuisia. - Anonyymi
Kolikon kääntöpuoli kirjoitti:
Tämän palstan lukijat ja kirjoittajat eivät näytä käsittävän millään, että on ihan oikeasti keski-ikäisiä naisia, joilla ei ole mitään halua askaroida lastenlasten kanssa.
Monilla on moninainen elämä elettävänä, mielenkiintoinen työ, hyvät harrastukset, iso ystäväpiiri. He matkustavat, opiskelevat, nautivat siitä, että kiireinen lapsiperheen arki on takana.
He nauttivat nyt, kun ovat yhä terveitä ja elämänhaluisia, avioliittokin uudelleen lämmitettynä, tai ehkä uusi kumppani kiikarissa, kun edellinen on poissa kuvioista syystä tai toisesta.
Onko niin vaikea käsittää, että se on ihanaa elämää, eikä mitenkään itsekästä tai narsistista, se on vain yksi jakso naisen elämässä, ihana ja tavoittelemisen arvoinen.
Lapset ja lapsenlapset mahtuvat siihen kyllä vierailemaan, sukujuhliin, joulunviettoon, ehkä yhteisiin matkoihinkin mukavalle rantalomalle.
Mutta pullantuoksuinen mummukulta ei tähän kuvioon mahdu.
Mahtaako mahtua senkään jälkeen, kun ikä painaa ja vauhti hiipuu. Lapsenlapsetkin ovat silloin jo aikuisia.Nykyään voi viesteillä. Ei tarvi nähä
- Leikittäjät
Miksi tarvitset lapsia apuun, kun haluat leipoa, askarrella tai leikkiä?
Raskas tehtävä lapsiparoille.- mummo joka nauttii
Jotta lapsenlapset saavat toteuttaa itseään he kyllä nauttivat pyöritellä pullia tai painella pipareita. Mitä raskasta siinä on jos pienet leikkien tekee leipomuksia tai askartelee? Olen vähän hämmästynyt ?
- Ihgua mummoilua
mummo joka nauttii kirjoitti:
Jotta lapsenlapset saavat toteuttaa itseään he kyllä nauttivat pyöritellä pullia tai painella pipareita. Mitä raskasta siinä on jos pienet leikkien tekee leipomuksia tai askartelee? Olen vähän hämmästynyt ?
Minäkään en ymmärrä.On etuoikeus saada olla pienen elämässä ja auttaa nuoria.Ei väsytä pienen hoitaminen kuin joskus, jos on vaikka flunssassa enkä osaa nukkua yöllä, kun kuuntelen pientä.Olin nuorena samanlainen, kun omat lapset pieniä.
- Ruuhkavuosissa
Olen reilu 5-kymppinen ja minulla ei vielä ole lapsenlapsia - onneksi! Olen työelämässä ja minulla on iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmatkin tarvitsevat paljon apuamme!
Jos tässä tilainteessa olisi vielä lapsenlapsia hoidettavana viikonloppuisin, niin myönnän - en kyllä usko selviäväni. Keski-ikäinen nainen tarvitsee aikaa myös ihan itselleenkin. Minulla sitä aikaa ei tällä hetkellä ole! - Mummi minäkin
Oh ja voih, minulla mummona on ihan toisenlaiset murheet:) Olen kyllä niin paljon kuin vain voin lastenlasteni kanssa. Aivan ihania, niinkuin myöskin omat lapseni ovat:)
mutta...
Ongelmani on se, että lapsenlapseni eivät ehkä miellä minua mummikseen. Olen 50 v. ja käydessäni esim. urheilukilpailuissa, joissa lapsenlapseni ovat, monta monituista kertaa minulta on kysytty, että kukas noista on sinun lapsesi? Monta keraa 9 vuotias on saanut kärsiä, kun hänen kanssaan jossakin liikun, että luulevat minua hänen äidikseen. En voi laittaa kaulaani kylttiä "OLEN MUMMI" mutta mitäpä pitäisi tehdä ? - leoleoleo
Turha on näiden mummojen joskus itkeä hoitokodissa, kun ei kukaan käy tervehtimässä. Jos mummolla ei ole aikaa tai kiinnostusta antaa aikaansa lapsenlapsilleen, miten ihmeessä tunneside näiden sukupolvien välille syntyisi? Mennäänpä etelämmäs Eurooppaan ja muualle maailmaan....eipä siellä ihmiset keksi edes kysyä tälläistä asiaa, kun ongelmaa ei ole...perhe on pyhä ja kaikki huomioidaan ja kaikkia rakastetaan ehdotta. Siksi en aio mieheni kanssa tänne jäädä iäkseni, Suomi ja suomalaiset ovat kylmiä.
- Mummun lapset?
Mitä tarkoitat? Jos et Suomessa meinaa tavata vanhuksiasi vanhainkodeissa, koska suomalaiset ovat niin kylmiä, niin keitä ajattelit tapailla siellä etelämpänä?
Vietkö mukanasi sukusi vanhukset ja hoivaat heitä sitten etelän hoitokodeissa ehdoitta?
Vanha hokema täällä on se, että lapsenlapset eivät käy hoitoloissa mummoja moikkaamassa, jos ja kun mummot eivät ole hoitaneet lapsenlapsia, kun nämä olivat pieniä. - Sanonpa, etteivät käy, vaikka olisivat hoitaneetkin.
Siitä välistä vaan puuttuvat ne mummun omat lapset. Ketään ei ikinä kiinnosta, miten he tapaavat ja hoitavat mummuja hoitopaikkoihin. Heidän ei ilmeisesti lainkaan kuulukaan käydä katsomassa mummua vanhainkodissa, vaikka mummu on oma äiti. Lapsenlapset sinne pitää käskeä, ja huokailla sitten, että ovat ne niin itsekkäitä, etteivät käy mummoa tapaamassa, vaikka mummu hoiti heitä kaikki viikonloput 5-vuotiaaksi saakka. - Anonyymi
Itse en halua elää hoitokotikuntoon.
- 24/7 yh
ei nykynaisten mummot todellakaan kaikki ole 50 vee ja työn oravanpyörässä... vrt. jos synnytät 35-40 vee... Nimenomaan itsekkäitä eläkeläisiä piisaa, jotka jakavat samat "mulle, mulle" arvot kuin moni muukin nykyään kuten tästäkin ketjusta pystyi lukemaan. Omat tarpeet, omat menot...
- nähty on!
Sinä olet voinut itse vaikuttaa tilanteeseesi, ei ole äitisi vika että sinä olet yh! vai pakottiko levittämään jalkojasi tai eroamaan?
Turhaan olet katkera tilanteestasi ihmiselle joka ei ole siihen syyllinen! Tuskin kävit äitisi kanssa neuvottelemassa lapsenhoitosopimusta ennen raskaaksi hankkiutumistasi.
Itsekkäitä on nimenomaan ihmiset jotka olettavat että kaikkien omaisten on pyhitettävä elämänsä heidän loputtomaan avustamiseensa, luopuen kaikista omista menoistaan ja harrastuksistaan. Ja tietenkin niin ettei mitenkään muuten puutu eikä arvostele heidän elämäänsä eikä tekemiään ratkaisuja.
Ja nämä jotka eniten vaativat vanhemmiltaan avustamista ja palveluja ovat juurikin niitä jotka häipyvät oitis kun palvelujen suunta kääntyy saamisesta antamiseen. Olen ammatissa jossa tätä on päässyt seuraamaan oikein aitiopaikalta.
- helvata onko noita?
'' Nähty on! Sinä olet voinut itse vaikuttaa tilanteeseesi, ei ole äitisi vika että sinä olet yh! vai pakottiko levittämään jalkojasi tai eroamaan?''
Olet ilmeisesti tuolta patologisella osastolla - niin kylmältä vaikutat!- uytryuuiui
Kolahtiko?
- 567
Sanoisin että jos mummu ei välitä, niin olkoon välittämättä. Miksi tuosta pitäisi ongelmaa tehdä?
- Anonyymi
Mua ei hyväksytä mummiksi niin parempi olla kokonaan pois.
- Anonyymi
Haluaisin viettää aikaa lapsen lapsen kanssa,mutta minua ei haluttu edes ristiäisiin. Mutta on myös toisen lapsen lapsia joiden kanssa saan viettää aikaa niin paljon kuin haluan. Väkisin ei pidä tippautua kenenkään mihinkään. Elämä on .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1176096Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334217- 823372
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä183006Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2582120Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441892- 1441819
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81706Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881579