Hyvä oppilas ei saanutkaan opiskelupaikkaa

Hei

Näin se elämä vain menee. Menin lukioon kun en tiennyt mitä ammattia opiskella. Nyt pääsin Talotekniikan perustutkintoa suorittaamaan. Jos ala todella kiinnostaa niin kymppiluokkahan vain kestää 1 vuoden ja seuraavana vuonna voi hakea amikseen uudestaan. Ei kannata huolestua jos on vuoden kaksi vanhempi kuin muut se ei ole kovin suuri ikäero.

Voit myös koulujen alettua soitella suoraan kouluihin ja kysyä paikkaa sillä jotkut pääsevät täydennyshaussa haluamaan paikkaan jolloin eivät välttämättä ole kouluille kertoneet että eivät hyväksy varsinaisessa haussaan saamaansa paikkaa.

aina voi hakea uudestaan.
ennen sitä voi mennä starttiin, töihin, lukioon tai sitten hankkia ensin joku ammattikoulun koulutus. ja aina on tietenkin vlivuosi, mutta...

omasta puolestani kevään yhteishaun mentyä hieman mönkään, voin sanoa, että auttaa kun vain ajattelee, että aina voi hakea uudestaan. vaikka suoraan ensimmäisellä hakukerralla pääsy olisi "normaaleinta" ja mieluisinta, ei elämä yhteen hylkäämiseen pääty.

ehdottaisin, että mennä lukioon vuodeksi opiskelemaan pakollisia peruskursseja ja vuoden päästä hakea uudestaan -- myös eri kaupunkeihin, niin todennäköisyys päästä juuri haluamalleen alalle kasvaisi. sitten jos/kun pääsisi ammattikouluun haluamalleen alalle, niin voisi pyytää lukion perusopinnoista (esim. äidinkieli, matematiikka) korvaavuutta, ettei samoja aiheita tarvitsisi ammattikoulussa opiskella uudestaan. näin ammattikoulusta voisi ehkä valmistua hieman nopeammin kuin täydessä 3 vuodessa.

mielestäni vanhemman olisi hyvä pysyä positiivisena, eikä vahvistaa lapsen epätoivoa olemalla itsekin vain petynyt tilanteeseen. vuoden päästä on uusi kevät.

Pyydä hakemaan kouluun pienemmille paikkakunnille, joihin pääsee helpommin. Vuoden voi olla vaikka sitten lukiossa tai jossakin opistossa.

Hyvä oppilas ei ollut tarpeeksi hyvä. Vastoinkäymisiä tulee kaikille.

Olisi varmaan kannattanut tarkastaa hakupapereita tehdessä, että millaisilla pisteillä sinne on aikaisempina vuosina päästy opiskelemaan. Aika outoa, että tuolla keskiarvolla olisi täydet aloituspisteet saanut (itsellä aikoinaan ollut sama ka)

Ammattistartti kannattaa. Antaa ensi vuonna lisää lähtöpisteitä kyseisen koulun linjoille ja lisäksi saa jo suoritettua yhteisiä ammattia tukevia opintoja, jotka kuuluvat tutkintoon. Ja voihan se olla että kun tutustuu muihinkin ammatteihin, niin sieltä löytyykin jopa mielekkäämpi ammatti.

Itse kävin peruskoulun jälkeen heti 10-luokan kun en tiennyt mitä tehdä, no sitten tuli olee noin 4-vuotta vielä töissä oltuu/työttömänä ja hain tänä vuonna parturi-kampaaja kaksoistutkintoon ja sinne pääsin vielä opiskelemaan. :D Olen kyllä itse tyytyväinen ja keskiarvo tais olla 7-8 väliltä vieläpä. :D

http://www.youtube.com/watch?v=VchHwDUAbno

Vuosi lukiota ja ensi vuonna uusi haku, jos ei täydennyshaussa tärppää mikään paikka. Jonnekin varmasti pääsee noilla papereilla, pitää miettiä kumpi parempi; amiksen joku muu linja vai lukio?

Voi ottaa myös yhteyttä paikalliseen Etsivä nuorisotyöntekijäään ja hänen kanssaan kartoittaa eri vaihtoehdot.

Uudestaan vain liikkeelle. Itse hain vuosia sitten sosiaali- ja terveys alalle opiskelemaan, ensimmäisellä kerralla eivät pisteet riittäneet, joten menin suorittamaan 10 luokan eikä se niin paha ollut. Kympin jälkeen hain uudestaan ja kaikki kaverini, jotka sinne hakivat pääsivät paitsi minä en yksikin täysin samoilla pisteillä kun minulla oli. Sen jälkeen menin aikuislukioon kokeilemaan motivaatiota ja vasta viiden vuoden jälkeen sain paikan haluamastani koulusta. Ja nyt olen viittävaille valmis lähihoitaja, joten mielestäni tärkeää on jatkaa yrittämistä, lopulta se uurastus palkitaan.

Itse en koe saaneeni paljoakaan tukea vanhemmiltani, joten vala sinä luottamusta, ja sano että ei vielä luovuteta. Uskon kyllä että lapsesi pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa.

Elämä ei todellakaan kuulu mennä näin. Hakekaa heti ulkomaille opiskelemaan. Suomen koulutuskulttuuri syrjäyttää nuoria pois elämästä. Nippu rohkeutta ja rahaa käteen ja vaikka Ruotsiin tai Viroon opiskelemaan. Itse suosittelen Saksaa tai Isobritanniaa. Tästä kyseisestä skenarioista on vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Suomessa hylätyt ja syrjäytymisuralle sysäsyt opiskelemaan haluavat motivoituneet hyvät ihmiset ovat pakanneet reppunsa ja lähteneen ulkomaille. Tutkinnon suorittamisen jälkeen heitä ollaan käsiojossa kerjätty Suomalaisiin firmoihin työihin.

Turkkiin harjoittelijaksi.Kokemusta karttuu monelta kantilta ja eläminen on edullista.Ensivuonna uudestaan pyrkimään.

Tuttavani pääsi hakemaansa kouluun 8. varasijalta. Ilman muuta kannattaa kouluihin olla kovastikin yhteydessä. Koulu alkoi hänellä toisella vkolla kuin muilla, oli tullut sen verran peruutuksia ja lopettaneita. Hänellä myös kauneudenhoitoala kyseessä. Itse kävin joskus aikoinaan 10 luokan koska en päässyt juuri siihen kouluun mihin halusin, sen jälkeen pääsin heti kyseiseen kouluun.

Se tuntuu varmasti pahalta, kun ei pääse haluamaansa kouluun. Itse jäin kahdesta eri hausta saamatta opiskelupaikkaa. Sen sijaan menin töihin, kasvoin vähän järkevämmäksi ja nyt opiskelen alaa, josta pidän todella. Välivuosista oli todella hyötyä etenkin kun olin töissä enkä sohvan jatkeena. Sain vähän perspektiiviä siihen mitä se rahan arvo on.

Yksi erittäin hyvä ja tärkeä asiahan tässäkin on se, että vaikka tyttäresi ei päässyt kouluun niin hän tietää mitä haluaa tehdä. Silloin varmasti löytyy myös motivaatiota jatkossakin, kun hakee uudelleen kouluun.

Nyt ei muuta kuin leuka pystyyn ja onnea tuleviin opiskeluihin (sillä niitä varmasti on edessä)!

Kannattaa olla kouluun yhteyksissä vielä syksylläkin, samoin kannattaa kysellä naapurikuntien koulujen peruutuspaikkoja.

Jos ei mikään tärppää, niin miten olisi työharjoittelu (olisiko jopa oikeus työmarkkinatukeen?) jossain kampaamossa tai meikkikaupassa nyt vuoden aikana? Siitä saisi kokemusta alasta ja mikä tärkeintä myös työkokemuspisteitä todistuspisteiden rinnalle ensi vuoden hakuun.

Tsemppiä sekä äidille että tyttärelle =)

Hei,

Tärkein asia on nyt rakastaa ja kertoa, että syy ei ole hänen. Kannusta häntä ja kerro, että tapahtui elämässä mitä tahansa, hän on aina tervetullut kotiin. Huono
tuuri selittää paljon.

Juuri nyt kannattaa olla aktiivinen, noin hyvällä keskiarvolla paikka irtoaa varmasti jonnekin, ei ehkä kymppiluokalle, vaikka sekin on hieno mahdollisuus sitä tarvitseville. Yksi vaihtoehto on soittaa lukioihin ja olla valmis menemään vaikka naapurikuntaan. On siis tärkeää ottaa vastaan jokin paikka, jonka voi
myöhemmin syksylläkin vielä vaihtaa toivotumpaan.

Omat lapseni rämpivät yläasteen huonommilla arvosanoilla. Vanhempi pääsi lopulta viimeisellä varapaikalla viimeiseen mahdolliseen ammattikouluun, mutta opiskelee nyt innolla ammattikorkeakoulussa toivomaansa alaa. Opetus on siis se, että jos ei muuta saa, kannattaa ottaa se paikka minkä saa, koska
asioilla on oikeasti taipumus järjestyä parhain päin.

Nuoremman tarina on muuten sama, mutta hän on nyt paikalla minkä sai, viihtyy siitä huolimatta jotakuinkin hyvin ja sai toisena vuonna jo pari stipendiäkin. Opetus tässä on se, että vanhempana ja nuorena ei saa antaa koskaan periksi. Vastoinkäymiset kasvattavat ja huonomminkin peruskoulun suorittanut voi pärjätä.

Sinun nuorellasi asiat ovat hyvin, kunhan se paikka koulusta vielä järjestyy.
kasvaa.

Etsivä nuorisotyöntekijä omalta paikkakunnalta auttaa tässä asiassa. Googlaamalla löydät yhteystiedot.

Meikkaaja-maskeeraaja on varmasti nuoren naisen unelma-ammatti, mutta, mutta.. Jos on nyt pettymys suuri, niin miten suuri onkaan pettymys, kun valmistuttuaan huomaa, että töitä alalla on kovin vähän ja kilpailu hurjaa.

Aukeaisi siivousalalta? Jos jälkikasvu ei ole se penaalin terävin kynä,niin siivousfirmat mieluusti ottaa työmyyräksi.

Kympin tyttö Minni ilmoitti jo 5-vuotiaana halauvansa näyttelijäksi. Kympin tyttö Minni on hakenut opiskelupaikkaa jo viisi kertaa. Eivät ovet avaudu. Ehkä kympin tyttö Minni on alalle lahjaton.

Kannataa muistaa, että kosmetologin ammatti on ihan eri asia, mitä meikkaaja-maskeeraajan. Kosmetologilla on hyvin vähän itse meikkaamisen opintoja, ja kosmetologin ammatti tai kosmetologiksi opiskelu voi hyvinkin alkaa maistua puulta jossain vaiheessa, jos meikkaaja-maskeeraaja ammatti tuntuu omalta jutulta. Ja en muutenkaan hirveesti liputtas kosmetologin ammatin puolesta. Itse valmistuin hyvillä arvosanoilla, mutta töitä en ole saanut valmistumisen jälkeen. Ja toisekseen pitäisi olla hyvin paljon yrittäjähenkisyyttä, sillä kosmetologin hommia hyvin harvoin saa(etenkään hoitolasta)palkkalaisena, pitää vuokratuolille ruveta tai laittaa oma yritys. Joten päätin vaihtaa alaa, kuten suurin osa samalta luokalta valmisstuneista.

Suosittelen esim.kymppi luokkaa, niin saa hetken vielä miettiä mikä tuntuu omalta, ja mikä on se paras väylä tulevaisuuden ja työnsaannin kannalta. Ja jos pystyy parantamaan numeroita, niin kyllähän se kannataa, niin pääsee varmemmin sinne minne hakee. (esim.Oulussa tuonne (OSAO) kosmetologipuolelle on ollut muutama sata hakijaa, et aika moni jää paikan saamatta)

Ei niihin aina keskiarvon perusteella oteta. Jos ei ole lahjoja niin ei ole lahjoja. Luetun ulkoa oppiminen (= hyvän arvosanan perusta) ei valitettavasti kanna korkealle.

Sitäpaitsi, Suomessa valmistuu joka vuosi satoja kampaajia, joita ei tarvita. Työvoimaa tarvittaisiin muilla aloilla. Esim. raksalla olisi vientiä jo ennen valmistumista.

voi hellanlettas sentään - menköön vaikka vapaaehtoistyöhön....

8,3 EI OLE MIKÄÄN HYVÄ KESKIARVO. Kummitytölläni oli 9,9 keskiarvo. Se on HYVÄ ja ei mennyt lukioon, vaan talouskouluun, sitten lähihoitajaksi ja sosionomiksi ja töitä on ahhahaahah

Hei!

Aivan varmasti asiat vielä järjestyvät. Yksi vuosi sinne tai tänne ei maailmaa kaada. Mahdollisuuksia on esimerkiksi siis tuo mainitsemasi kymppiluokka tai esimerkiksi lukio-opintoja ja uusi haku myöhemmin. Ja eikö ko. opintoja ole mahdollisuuksia suorittaa käsittääkseni myös yksityisissä oppilaitoksissa. Esimerkiksi kotipaikkakunnallani on käsittääkseni jopa yksi parturi-kampaamo, jonka yhteydessä on myös alan oppilaitos. Kyllähän nuo opinnot toki yksityisesti tulevat kalliimmaksi, mutta eikös niissä ole juuri joitakin aivan parhaita alan opinahjoja.

Olen itse kokenut myös vastaavanlaisen pettymyksen ja muistan sen tuntuneen aivan hirveältä. Myöhemmin löysin kuitenkin itselleni sen kaikkein täydellisimmän koulutusohjelman, joka oli aivan kuin minua varten. Ensimmäisen haun epäonnistumisella oli siis tarkoituksensa ja 2013 olisi jo ylempi korkeakoulututkinto taskussa.

Eli tsemppiä teille! Kaikki järjestyy, ihan varmasti!

Oppisopimus on loistava vaihtoehto josta työnantajatkin tykkää kun siinä työntekijä on heille halpa. Vaimoni sai sillä vakituisen työn.

Itse aikoinaan halusin taidekouluun, en päässyt. Parit itkut lurautettua työkkäristä ohjattiin kouluavustajan hommiin jotka osoittautuivat kivaksi välivuosi puuhaksi. Mikä parasta, siitä sai pientä palkkaakin.
Keväällä hain uusiksi taidealalle eri kouluun ja sitten tärppäsi. Ei saa luovuttaa pienestä eikä kerrasta! Koulun käytyäni tajusin ettei ala ollutkaan minun juttuni. Nykyään olen työelämässä aivan eri alalla. Ajatukset kirkastuivat käytyäni pienen kurssin aikuiskoulutuskeskuksessa. Elämä voi heitellä suuntaan ja toiseen mutta kaikesta oppii ja kaikki päättyy lopulta hyvin. Kunhan muistaa ettei ole maailmanloppu jos joku asia ei onnistu kerrasta ;)!

Lapsesi kannattaisi tutustua ammattilaisten arkeen. Kauneudenhoitoalan työntekijät ovat useimmiten itsenäisiä yrittäjiä, jotka joutuvat hinnoittelemaan kaiken tekemisensä. Kilpailu on kovaa ja osaavaa halpatyövoimaa tulee alalle jatkuvasti. Sairaslomalla kilpailija vie asiakkaat ja tapaturmakorvauksen saa vain, jos on itse itselleen ottanut vakuutuksen.

Ei ole ainoa.Mikä jää ulko-puolelle opiskelu paikkaa..Se on ikävää..Koulus paikkoja ei riitä kaikille!!

Ei muuta kun hakee samalle linjalle 2 seuraavassa haussa.... haut on heinäkuussa ja syyskuussa.. kyllä se jommalla kummalla kerralla tärppää!

Aikoinaan itsekin pääsin vasta varasijalta kosmetologi kouluun (ka 7,9) ja olin ainoa suoraan peruskoulusta tullut, kaikki muut olivat 18-29 vuotiaita. Nykyään kai pääseminen on vielä vaikeampaa soveltuvuustestien vuoksi. Toisaalta testit ovat hyviä, ettei valikoidu väärälle alalle. Kosmetologin työ on hyvin sosiaalista ja kuten aiemmin joku olikin maininnut niin useimmiten työllistyy vasta itsenäisenä yrittäjänä. Kemikaliomyyjiksi meni moni aikoinaan tai kouluttautui toiselle alalle kun ei saanut töitä. Itse valitsin yrittäjyyden ja pidän kyllä itse työstäni ja koulutan välillä itseäni avoimessa yliopistossa (psykologiaa, geriatriaa, filosofiaa).
Jos haluaa maskeeraajaksi niin yksityisiä kouluja löytyy ja kursseja. Kosmetologi koulutuksessa painotetaan enemmän jalka-, kavo-, käsi- ja vartalohoitoihin ja ehostus on vain hyvin minimaalinen osio.. tosin hieman kai koulutus on muuttunut ja nykyisin voi erikoistua enemmän kuin aiemmin.
Tsemppiä seuraavalle vuodelle tai sitten hakemaan yksityiseen kouluun sillä ei ne niin kalliita kuitenkaan ole etteikö kannattaisi halutessaan sitäkin tietä kokeilla. Välivuoden aikana voi käydä lukiota tai avoimen yliopiston perusaineita jotka huomioidaan kyllä kauneudenhoitoalan yleisopinoissa eli saa vapautuksia kyseisistä aineista.

Ei muuta kuin haku uuteen kouluun tai 10 luokalle parantamaan keskiarvoa.

Olen kauneudenhoitoalan ammattilainen. Minulle tulee jatkuvasti huipputodistuksen saaneita tyttöjä työharjoitteluun. Se kun vaan on niin, ettei kaikista ole alalle. Tarvitaan niin paljon muutakin, kuin mitä koulussa voidaan opettaa. Tyylitaju, tunneäly, sos.taidot, palveluhalu , kädentaidot, näppäryys ym. Näitä kaikkia on niin harvalla. Aivan sama, vaikka sulla olisi 10 keskiarvo. Soveltuvuus alalle on se, millä on merkitystä. Sieltä koulusta valmistuu jatkuvasti työttömäksi porukkaa. Soveltuvuustesti vaan vieläkin tarkemmiksi!

Kannusta häntä hakemaan uudelleen heti seuraavassa haussa! Missään nimessä sellaista koulua ei pidä aloittaa, joka ei kiinnosta. Kuulostaa siltä, että tyttärelläsi todella on polte tuolle alalle ja silloin hän tulee sinne kouluun pääsemään ennemmin tai myöhemmin. Jos hänellä on mahdollisuus ennen hakuja ja kouluun pääsyä tehdä töitä niin kannattaa sitäkin harkita, on kiva sitten myöhemmin kun on vähän säästöjä. Kärsivällisyys palkitaan, ja ennenkaikkea parasta on että hän tietää mitä haluaa. Tsemppiä hakuun!

Itse hain lääkikseen nyt toista kertaa eikä ovet vielä auenneet. Päätin, että ensi vuonna ne aukeaa. Piiruakaan ei pidä antaa periksi kun on omasta unelmasta kyse. Tyttärestäsi tulee vielä alansa huippuosaaja jos hän niin päättää. Opiskelupaikkaa osaa myös arvostaa enemmän sitten kun sinne pääsee kun se ei heti sieltä lohennut.

Itse olen hakenut useampaan kouluun (ammattikouluun, ammattikorkeaan, työvoimapoliittiisiin koulutuksiin) ja vielä useina vuosina saamatta opiskelupaikkaa. Silti olen jatkanut sitkeästi vaan hakemista, vaipumatta epätoivoon. Ja sitkeys on kyllä palkittu! Nyt teen juuri sitä mikä tuntuu omalta, ja aijon tehdä vielä vastaisuudessakin.

Tsemppiä sinne! Ei se elämä siihen kaadu! :)

t. Lähihoitaja (vammaistyö)

nuorta varmaan auttaisi jos pääsisi tekemään jotain unelmansa toteuttamisen eteen. itse suosittelen harjoittelemaan meikkaamista paljon jo etukäteen kavereille. netistä voi katsoa videoita meikkejen tekemisestä. itse olen kosmetologi ja välttelen meikkien tekemistä sillä se on minusta liian haastavaa. jotkut on paljon lahjakkaampia luonnostaan ja tietenkin harjoittelun kautta. jätän meikkihommat mielelläni muille ja keskityn esimerkiksi luonnonmukaiseen kosmetiikkaan vaikkapa ihan itsetehdyn muodossa. :) aiheesta poiketen muutes suosittelen tutustumista luonnonkosmetiikkaan ylipäätään ja myös siihen meikkipuoleen tietysti. kysyntä taitaa koko ajan kasvaa Luojan luomien vaihtoehtojen osalta. suosittelen opettelemaan myös itse tekemään ihonhoitotuotteita. alkuun kun pääsee niin ei tarvitse juurikaan ohjeita edes. kannattaa aloittaa vaikka kuorinta-aineen tekemisestä vaikkapa kaurahiutaleista ja öljystä. suosittelen myös tutustumaan luonnon omiin tehoaineisiin kuten kookosöljyyn ihan sellaisenaan käytettynä ja ehkä myös eteeristen öljyjen maailmaan. eteerisiin kyllä mielellään se koulutus koska ne eivät sovellu kaikille ja pitää muutenkin osata laimentaa tarpeeksi. :) olisiko jokin yrittäjyyskurssi paikallaan tähän väliin? aika todennäköistä on päätyä vaikkapa toiminimellä työskentelemään.

Ei pidä unohtaa että on myös aina mahdollista että joku peruuttaa ja paikka vapautuu.
Ja kuten moni maininnutkin jo edellä, voi koittaa toiselta paikkakunnalta myös samaa paikkaa/alaa.
Välivuotta en suosittelisi missään nimessä, parempi jotain opiskella tahi olla töissä kuin että on tyhjänpanttina koko vuoden.

ei hätää. kyseessä vielä nuori aikuinen. ehtii sinne kouluun. itselle tuli välivuosi myös. jos ei tod saa nyt mitään koulupaikkaa, voisiko mennä jonnekkin harjoitteluun, että näkee onko ala juuri itselle hyvä. muualle ensin töihin hakemaan op.rahaa? ulkomaille? serkku meni kirjoituksista turkkiin töihin, on siellä nyt uudelleen lakkiaisten jälkeen. haki myös kouluun. saa nähdä pääseekö. myös hyvä keskiarvo. ollut tyytyväinen turkissa pienelläkin palkalla. ei kiirehdi opintojen kanssa. jos ei nyt pääse, hakee heti seuraavassa. työkokemus tai vastaavat opintonnot olisi hyväksi seuraavassa haussa.... onko mitään kursseja alalta tulossa esim. kansanopistoon tai etänä netissä??

Olen tutustunut erääseen uuteen elämäntietokirjaan, jonka mukaan synnymme ja kasvamme yhteiskuntamalliin, joka ei tue ihmisen omaa tahtoa. Siinä on tarjolla valmis valikoima josta lapsi saa valikoida, eli hän joutuu omaksumaan ympäristön tarjoaman roolin sen sijaan että saisi toteuttaa omaa todellista tahtoansa. Kirjan mukaan opimme valmiit "oikeat" ajatusten muodossa, ja koska nämä ajatukset korvaavat oman alkuperäisen tahdon elämää ohjaavana tekijänä, oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.

Ihminen alkaa siis toteuttamaan elämää joka pohjimmiltaan on rooli, eli jonkun muun, ja siksi se johtaa epäonnelisuuteen ja huonovointiin. Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus löytyy, siitä on tullut tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö edes huomaa sitä. Ulkoisten ajatusten paljastuessa tuo opittu rooli katoaa vähitellen, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tuolloin myös valinnat tapahtuvat omasta tahdosta. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan, se todella toimii, ja sinulle äitinä kaikista tärkein asia on varmasti tyttäresi onnellisuus. Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Elämässä pitää oppia myös sietämään pettymyksiä. Jos yksi ovi ei aukea, sitten keksitään jotain muuta. Näin se vain menee, joten turha siitä on itseensä ottaa.

Yksi vaihtoehto välivuodelle vois olla talouskoulu, jos sellainen paikkakunnalta löytyy. Itse kävin lukion jälkeen kun en opiskelupaikkaa saanut. Koulu kesti 5 kk ja tuona aikana opin paljon arkielämän taitoja kuten ruuanlaittoa, siivousta, käsitöitä jne. Voin kyllä suositella, ainakin minulle tuosta koulusta oli paljon hyötyä! Seuraavassa haussa pääsinkin jo sitten haluamaani kouluun opiskelemaan..:)

PARTTURI-KAMPAAJALINJALLE AMMATTIKOULUUN ON YHTÄ SUURI TUNKU KUIN NUORILLA NAISILLA ON ELÄINLÄÄKIKSEEN ! IHAN MAHDOTONTA PÄÄSTÄ.

JOS HINKU ON TODELLA KOVA NIIN YKSITYISEEN KOULUUN KANNATTAA MENNÄ, MAKSAA KYLLÄ MUTTA KANNATTAA MAKSAA MIELUUMMIN KUIN MENNÄ VÄÄRÄLLE ALALLE. JUURI SIKSI NÄITÄ KOULUJA ON PERUSTETTU KUN EI AMMATTIKOULUT RIITÄ TARJOAMAAN PAIKKOJA.

YKSITYISESSÄ KOULUSSA JÄÄ KAIKKI TURHAT TÄYTEAINEET POIS, SIELLÄ MENNÄÄN SUORAAN ASIAAN.

KANNATTAA SITTEN VAAN MUISTAA ETTÄ NIITÄ OMIA HIUKSIA EI SITTEN OLE AIKAA LAITELLA JUURI KOSKAAN, PARTURI-KAMPAAJA PALVELEE ETUPÄÄSSÄ ASIAKKAITA, ON ERITTÄIN RASKASTA TYÖTÄ SEKÄ FYYSISESTI ETTÄ PSYYKKISESTI. JATKUVA KIIRE AAMUSTA ILTAAN JA PITÄÄ JAKSAA OLLA TERAPEUTTINA IHMISILLE. ONKO LAPSESI VALMIS TÄHÄN?

No siinä on elävä esimerkki nuorelle siitä, ettei asiat aina mene suunnitelmien mukaan. Ei todellakaan ole mikään maailmaa kaatava asia, ettei pääse heti kouluun. Menee vaikka sitten lukioon tai töihin vuodeksi ja hyvin kerkiää sitten taas aloittamaan opinnot. Minun mielestäni lukiosta tulee niin paljon hyvää yleissivistystä ettei vuosi siellä haittaisi vaikka ei aikoisikaan ylioppilaaksi.

Elämä ei aina mene sitä haluttua koulu-valmistuminen-työ-naimisiin -perhe- rataa, eikä siinä ole mitään väärää.

Parempi toisaalta mennä vaikka 10-luokalle kuin jäädä kotiin. Kannattaa kesähaussa hakea mihin vain ammattikoulun linjalle, sieltä pääsee sitten hyvällä tuurilla vaihtamaan. Oma poikani jäi jokunen vuosi sitten kevään yhteishaussa ilman paikkaa, kesän tyädennyshaussa sitten pääsi, tosin eri linjalle mihin halusi, mutta huomasikin että parempi niin.

Peli on menetetty jo jos kakara on opetettu niin että ainaa saa mitä tahtoo.
Tyttärestäsi kehittyy hyvä luuseri..
Olisit opettanut jo pienestä että aina ei saa sitä mitä tahtoo, ja että jos sitä ei saa nin ei sinä itku auta..
Olet näemmä opettanut että kun vähän itkee tihrustaa niin "ovet" avautuu.. vaan eipä onnistunut nyt..

Keskiarvo oli sellainen, että sillä aivan varmasti olisi päässyt ko.kouluun.. Jos kävi jonkinlaisessa haastattelussa, puuttui jokin jota ko.alalla haetaan. Asenne, ajatusmaailma, kädentaidot, ulkonäkökin... Kaikki kun ei ole koulumenestyksestä kiinni. Tosin, vahvasti tätä "keskiarvoa" epäilen....

Elämässä joutuu kohtaamaan pettymyksiä, ehkä omat taipumukset/kyvyt eivät tuekkaan ammatti haaveita?

Ja onhan tuo varmasti kova paikka, jos nöyryys on täysin puuttunut ja on pitänyt valituksi tuloaan varmana. Ammattikoulukaan ei tänäpäivänä ole mikään läpihuutojuttu.
Itselläni aikanaan peruskoulusta 7.8, lukion kävin ja ammattikoulun, siitä sitten jatkanut korkeakouluun...Ja nyt 30v, ollut vakituisessa työpaikassakin jo 4vuotta :)

Siitä nyt sitten soittelemaan ahkerasti koululle pitkin kesää, 100 varmana tulee olemaan peruutuspaikkoja...

Mielestäni tuo on liian hyvä keskiarvo kauneudenhoitoalalle. Kävisi nyt ihmeessä lukion ja menisi yliopistoon vaikka kauppatieteitä opiskelemaan ja perustaisi sitten oman kauneudenhoito firman.

Jokatapuksessa tuon ikäisenä voi tuntua kauhealta. Yritä jotenkin saada ymmärtämään, että tuo on aivan mitätön asia elämän kokonaisuuden kannalta.

On se outoa että vielä 16 vuotiaan vanhempi kirjoittaa tänne ja valittaa että lapsi ei päässy opiskelemaan parturiksi....käske hakea siivoojaksi niistä on pulaa..mutta mutta näistä mun äiti hoitaa kaikki lapsista ei tule mitään kuin ihmisiä jotka kitisee joka asiasta ja jos jokin asia ei onnistu sanotaan että mun isä hoitaa...olen tavannut vielä 25 vuotiaitakin "lapsia "jotka kauheasti hoitelee kaikenlaisia asioita ja jos tulee joku "paska "asia eteen niin kyllä soitetaan vanhemmille ja sanotaan mun isä hoitaa...haloo vanhemmat !!!!!

Kaippa niitä koulua muuallakin on? Nykyään julkiset kulkupelit kulkee kyllä pienimmissäkin kaupungeissa ja kunnissa. Voi, voi kun prinsessa ei ole juuri päässyt mihin haluaa, kyllä niitä vastoinkäymisiä tulee elämässä vastaan

Eikö sen kultamussukan tie ollutkaan silkintilkuilla tanssimista vauvasta vainaaksi? Tulikin eteen koululaitos, jonka asettamia kriteereitä lapsosenne ei täyttänyt ja jo on koko suvulla kaappi sekaisin.
Vaikuttaa sille, että suurin surija ei ole itse opiskelija vaan äitimuori, joka ei näe oman lapsensa elossa muuta kuin loistoa ja ylämäkeä. Hyvää se tekee, äidille etenkin, huomista ajatellen huomata, että kyllä ne muidenkin lapset osaavat ja kykenevät. Ei 8,3 ole keskiarvo eikä mikään kun valtakunnan halutuimpiin opinahjoihin haetaan.
Mitäs huonoa siinä on jos nuori lähtee opiskelemaan toiseen kaupunkiin, kuten kaverinsa? Vai onko suurin huoli siinä ettei äiti ole tiskaamassa ja pyykkäämässä?
Kyllähän tuo aloittajan huoli kohdistuu omiin ajatuksiinsa, ei niinkään lapsensa kuolutukseen.
Äiti hoitoon ja muksu kouluun, minne sitten pääseekään:))

- Viidenneltä varasijalta VOI saada vielä opiskelupaikan, joten menettäkää toivonne vasta, kun koulut ovat alkaneet.

- Nuori voi vuoden aikana käydä töissä ja säästää opiskelurahoja, jos vaikka vanhemmat hieman jeesaavat suosituksilla... Jospa hän onnistuisi saamaan työpaikan ja työkokemusta se olisi vuoden odotuksen arvoista.

- Hän voi käydä kursseja, esimerkiksi jos häntä tuo ala kiinnostaa, hänen kannattaisi käydä uteliaisuudesta esim. tyylikoulu sekä mallikoulu, miksi? Siksi, että malleja hän tulee maskeeraamaan = hän saa alan tietoa sekä lisää kokemusta sekä pisteitä.
Tämä riippuu varmaan siitä, maksaako vanhemmat sen.

Jos hän saisi sekä työkokemusta palvelualalta että mallikoulun käytyä, hänellä olisi ensi vuonna jo hurjasti enemmän pisteitä ja kokemusta millä hakea.

Tunkekaa se starttiluokat ja turhat lukiot mäkeen, hän voi käydä vaikka nettilukiota harrastuksekseen, ettei yleiset aineet unohtuisi, mutta turha mennä haaskaamaan aikaansa täysipäiväisesti jonnekin mikä ei kiinnosta!
Opiskelu ei mene koskaan hukkaan, ja nettilukioon voi ilmoittautua koska vaan, sitä voi suorittaa töiden ohessa, omaan tahtiin ja silti, vaikka lopulta toisen paikan saisikin.

Käyttäkää hyvät ihmiset aivojanne. Värioppia voi saada kursseilta, harrastuskursseja on mitkä tukee käsityöammatteja, väriopin taitoja, on meikkikursseja, tyylikursseja, mallikouluja, valokuvauksen kursseja yms. millä saa koko ajan kattavampaa ja kattavampaa kokemusta työstä.
Vanhemmat voivat auttaa nuorta työpaikan saamisessa, kun osa-aikatyö riittää.
Nuori hakee siis itse, ja soittaa päästäkseen työhaastetteluun (ensin laittaa vaikka maililla hakemuksen ja HYVÄN kuvan, sitten soittaa seuraavana päivänä) ja mennessään vie suositukset, mitkä eivät ole terkuin äiti ja isä, vaan asialliset, hyvät ja vakkuudet, että nuori osaa jotain.

Noin ja sekin vuosi on ratkaistu.

Moni muu voisi harkita oppisopimusta, itseopiskelua, tutuilta neuvojen ja opin kysymistä (esim. tuttu kampaaja voisi antaa yksityistunteja peruukilla???), ja sitä rataa. Älkää olko yksioikoisia, elämän tie harvoin on.

Miettikää aina mitä voi tehdä, ei se itkeminen auta...

Kumpikos teillä sitä koulua käy, tytär vai äiti?
Muistiko tytär pyyhkiä äidin pettymyksen kyyneleet kolupaikan kirvottua muille?

8,3 on perustasoa keskarina. Poika meni lukioon varapaikalta ysin keskiarvolla, joten jonoon vaan ja äiti kanssa, jos ei muiden paikkakuntien koulut kelpaa.

Ikävä juttu. Tähän maahan mahtuu varmasti todella monia nuoria tällä hetkellä jotka eivät ole saaneet mieleistään opiskelupaikkaa.

Kun itse pääsin yläasteelta hain parturi-kampaajaksi, lähihoitajaksi.. yms. Kampaaja oli siis suurin haaveeni, mutta jäin kauaksi siitä. Lähihoitajaksikaan eivät kelpuuttaneet. Pääsin siis pienempään ammatilliseen kouluun, jossa opiskelin kotitaloutta (puhtaanapito, ruoanvalmistus yms.). Sinne hain, vaikkein edes olisi halunnut mutta opinto-ohjaaja ehdotti ihan varmuuden vuoksi jos en muualle pääse. Sieltä opiskelin sitten itselleni ammatin, vaikkei omalta alalta tuntunutkaan. Nyt olen lähtenyt aivan uudelle, erilaiselle alalle jota en olisi koskaan yläaste aikoina olisi voinut kuvitella opiskelevani.

Olen tyytyväinen etten loppujen lopuksi päässyt lähihoitajaksi, enkä kampaajaksi. Nyt vasta olen löytänyt oman alani , joka tuli vastaan lähes sattumalta. Tsemppiä!!!

8,3 keskiarvo ja parturikampaajaksiko?

Kampaajia on pilvin pimein ja se on aina yritystoimintaa.Vuokratuolilaisena ei ole helppoa.Kosmetologi voi olla myös esim ylioppilas farmmaseutti erikoistunut siihen.Ajatelkaa hyvät vanhemmat vielä tuota lukio mahdollisuutta lapsellenne.Peruskoulu ei takaa riittävää esim alan vaihtoa jos et onnistukaan yrityselämässä hyvä lapsi Sanoo näin ja tue lukiota.Vielä on varapaikkoja.Ja sitäpaitsi 10 luokka on kypsymisluokka muutenkin elämään ja kertausta kaikelle .Lapset ehtivät vielä vaikka minne ja mieliala muuttuu ammatinsuhteen mitä enemmän on vaihtoehtoja.Ja jos tulee allergiseksi ja on lukio todistus niin ei tarvi mennä käytännön töihin kuten peruskoulun jälkeisissä ammateissa käy.Ajatelkaa uudestaa koko homma ja lopettakaa surkuttelu,että vielä äitikin suree.Vanhemman pitää toimia ei surra ja näin tukea nuorta.Soita kouluille on niitä jotka ovat päässeet kamp linjalle mutta eivät ota vastaa kun ovat saaneet mieluisemman paikan ja näin eri kaupungeista vapautuu paikkoja koulujen alkuun asti.

Jos oikeasti luet näitä ´´neuvoja´´ niin ÄLÄ pakota tytärtäsi menemään opiskelemaan alaa josta se ei ole kiinnostunut. Kokemuksesta voin sanoa, ettei se ole mitään hauskaa opiskella alaa josta ei tykkää tai mikä ei ole mielekästä. Lannistua ei kannata...

Hakea voi ja sitten voi päästäkin sinne mihin halusikin, mutta kotiin ei kannata jäädä. Koska sitten sinne jää ja moni kaverini on jäänyt eikä se ole kauhan hyvä asia...ei tyttärellesi eikä kenenkään muunkaan henkiselle hyvinvoinnille!

Hakekaa juuri vaikka lukioon josta haette ensi vuonna sitten ammattiopistoon...
Minun on pakko sanoa, että kyllä sinä tiedät miten saat sempattua omaa tytärtäsi ja saada hänet varmaksi siitä, että kyllä hän onnistuu....ette lannistu ennen kun tyttäresi opiskelee sitä mitä haluaa! Ei se sen kummempaa ole.

Hmm. Kun keskiarvo on sentään niinkin hyvä kuin yli 8, käy mielessä, että noinkohan se parturikampaajan työ pitemmän päälle tyydyttäisi, vaikka karsintaraja ei ylittynytkään. En väheksy enkä halveksu ammattia, ja ymmärrän sen työn vaativuuden: paitsi että pitää olla hyvä käsistään ja visuaalisesti lahjakas, olisi vielä oltava sosiaalinen. Kauneusalallahan joutuu jatkuvasti menemään lähelle toista ihmistä, ja uskoakseni kyky kuunnella ja jututtaa asiakkaita ovat tärkeitä ammatissa menestymisen kannalta.

Hyviä vaihtoehtoja nuorelle tytölle on monta, eikä huonoin niistä ole pyrkiä vuoden päästä uudelleen. En tiedä, motivoiko kymppiluokka oppilasta, jolla on kuitenkin hyvä päästötodistus, mutta siellähän niitä arvosanojaan voi korottaa. Kannattaa myös selvittää vaikka te-toimistosta, pääsisikö sitä työtä kokeilemaan jotakin muuta kautta.

Olisiko mahdollista harkita jotakin muuta alaa, jossa tarvitaan samoja ominaisuuksia, kuin kampaajan ja kosmetologin työssä?

Ymmärrän, että tytöstä tuntuu kurjalta. Kun pettymyksen suru helpottaa, alkaa taas olla valmiuksia arvioida uudelleen noita vaihtoehtoja. Heinäkuu on juuri käsillä, ja sinä aikana ei - ainakaan tietääkseni - paljon tapahdu, joten nyt vain mahdollisimman reippain mielin lomalle tai kesätöihin, tai mitä suunnitelmissa onkaan. Elokuussa koulujen väki palailee lomilta, ja silloin on käsittääkseni vielä viikko, pari aikaa selvitellä mahdollisuuksia.

ammattistartti tai 10 luokka , tai opiskelemaan kosmetologiks oppisopimuksella eli töiden ohella, en tiiä noist paljoo mut opo kerto, ite oon menos ammattikouluun.

Käske se kersas plankata naamansa mustaksi, silloin on 'kaikki tiet avoinna', päsee mihin tahansa kouluun, mihin vaan jymärtä hakhea.

Nooh selvästi siistjä ainesta, eiku ISS,sälle siivoojaksi, eihän kaikista meikkaajia voi tulla..

Tosi siivoojankin työ vaatii koulutuksen, nykyään.

Sanot hänelle että soittelee aktiivisesti kyseiseen oppilaitokseen ja kyselee peruutuspaikoista,kun moni hakee kuitenkin moneen paikkaan samaan aikaan.Ja ainahan voi kysellä josko kaupungista löytyy joku joka ottais ns oppi-sopimuksella johonkin kauneuden hoitolaitokseen tai parturi-kampaamoon niitä kun tuppaa olemaan joka kylässä se parikymmentä.Ja sit voi miettiä josko "huolestunut vanhempi"voisi päästää jälkikasvunsa sinne toiseen kaupunkiin opiskelemaan alaa jos siellä sisään pääsy helpompaa....

Outoa ettei korkeimmilla pisteillä päässyt. Taidatte asua pienemmällä paikakunnalla jos karsinta täysillä pisteillä on noin kova? Suosittelisin kannustamaan häntä kuitenkin tekemään jotain, eikä vain jäädä kotiin homehtumaan neljän seinän sisään. Osa kouluista on jo ilmoittanut paikoista täydennyshakuun, ainakin pk-seudulla. Oppisopimus on myös varteenotettava vaihtoehto. Tällöin täytyy ottaa yhteyttä suoraan yrityksiin ja tiedustella mahdollisuuksia. Tosin, 15-16 vuotiaana oppisopimuspaikan saaminen voi olla hankalaa nuoren iän takia, kun ei mitään jatko-opintoja ole alla. Mitä muita kouluja/linjoja hän oli laittanut? En tiedä yhtäkään joka olisi joutunut viidennelle vaihtoehdolleen. Hän voisi käydä vuoden jotain toista linjaa, ja tiedustella koulussa opolta vaihtomahdollisuuksista. Joissain ammattikouluissa haetaan keväällä ja syksyllä, jolloin hän olisi vain n. puoli vuotta toisella linjalla. Mahdollisuuksia kyllä löytyy!

Viidenneltä varasijapaikalta voi hyvinkin vielä opiskelupaikka irrota. Pidetään peukkuja!!
Ihmettelen kyllä millainen opo koulussa on, ellei osaa oikeanlaisiin valintoihin ohjata. Noin hyvällä keskiarvolla pitäisi opiskelupaikka irrota, kunhan opo on ajan tasalla ja ymmärtää selvittää eri paikkakuntien pisterajoja.
Tunnen yhden erittäin hyvän opon, joka osaa ohjata oppilaansa niin, että lähes jokainen pääsee ensimmäiseen hakutoiveeseensa. Vastaavasti tunnen myös opoja, joiden oppilaista kymmeniä jää ilman minkäänlaista opiskelupaikkaa.
Tiedän, että opiskelupaikan saaminen vaatii myös hiukan laskelmointia ja 'pelaamista', ellei kyseessä ole huippuoppilas.
Jälkihaussa voi muuten olla paikkoja, jotka hyvin palvelisivat myös kauneudenhoitoalaa. Näistäkin opon pitäisi olla hyvin tietoinen!

Lapsesi ei soveltunut alalle. Tämä on selvitettävä hänellä.

Hyvä niin!

On aina mahdollisuus, on muitakin teitä saavuttaa haluamansa!
Varsinkin, jos "ei ole kuin kaikki muut"
Todella hyvin elämässän pärjänneet eivät läheskään aina ole olleet kouluissaan menestyneitä.
Esimerkkinä nykyinen presidentti Niinistö, joka oli huonoimmin kulussaan menestynyt ehdokkaista!.
Bill Gates ei ole suorittanut mitään tutkintoa. ym ym
JOS oikeesti haluaa menestyä, opiskella jne - häntä autetaan. Varmasti!
Otas yhteys: [email protected]
Katsotaan mihin hänellä on mahdollisuus!

Ystävällisesti
Ammatinopettaja ja suunnittelija - perustan sanomani Kokemukseen!

Suomi24-foorumi pitää sisällään maailman idiooteimmat ihmiset. Jos teillä ei ole asiaa niin älkää tunkeko typeriä (mukahauskoja) juttujanne tänne saatanan alkoholistit.

Maailman ei pitäisi kaatua yhteen pääsykokeeseen/karsintaan jos oikeasti tietää mitä haluaa. Oma tyttäreni tiesi jo 7-vuotiaana, että mikä hänestä tulee isona. Lukuaineiden ka oli lähes kymppi eli ei ne numerot aina auta jos pyrkijöitä on paljon. Sitkeys kuitenkin palkitaan lähes aina.

Lukion jälkeen ovet eivät ensi kerralla auenneet toivottuun yliopistoon ja ei muuta kuin ulkomaille au-pairiksi kieliä oppimaan. Kävi sitten niin ettei vielä seuraavana vuonnakaan ovet auenneet, vaan jäi parin pisteen päähän hyväksytystä pistemäärästä. Taas vain kieliä vahvistamaan ja uudelleen yrittämään. Siinä vaiheessa äitiäkin jännitti aika paljon kun tiesi, että unelma saattaa kaatua vaikka yhteen pisteeseen. No, kolmannella kerralla tärppäsi ja miten onnellinen hän olikaan ja kuinka osasikaan arvostaa sitä, että pääsi opiskelemaan.

Jos olisin äitinä tilanteessasi, niin selvittäisin että onko mahdollista päästä esim. harjoittelijaksi alan paikkaan ja samalla voisi opiskella esim. kieliä eli olisi helpompaa sitten kun pääsee opiskelemaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia kun mm. äiti tukee, eikä keskity surkuttelemaan tilannetta.

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, joten moni muukin on varmaan samoilla linjoilla.

Itse pääsin kampaamokoluluun varasijalta 15. Moni lopettaa koska huomaa ettei ala sovellukkaan itselle. Tyttäresi kannattaa olla aktiivinen ja soitella kouluun ja olla kiinnostunut niin voi nousta varasijoilla ylöspäin :)

Mene sinne lukioon vain , on PALJON PAREMPI POHJA, kuin kuppasesta amiksesta,( ja jos se seisoma työ ei pidemmänpäälle niin herkkua olekkaan) ! Niin voi mennä toiselle alalle tai jatkaa suoraan yliopistoon, jos päätä riittää.

Voit näyttää hänelle kuvia/ uutisia tosielämästä esim. Kongon joukkoraiskauksista ja lapsisotilaista.

...Tai jos ei ihan niin HC kamaa, niin sitten vaikkapa joku ihan suomalainen tositarina, esim. joku työttömäksi jäänyt paperitehtaan mies, jonka vaimo lähtee lätkimään. Tämän lisäksi asunto menee ulosottoon ja lapsi kuolee liikenneonnettomuudessa.

Näiden tarinoiden jälkeen yhden välivuoden viettäminen ei ehkä tunnukaan enää maailmanlopulta...

Toivottavasti neuvosta oli hyötyä! Voin sanoa, että esim. omassa elämässäni menee aika paljon huonommin kuin lapsesi elämässä. Isäni on alkoholisti, pikkusiskoni erittäin vaikeasti kehitysvammainen, äitini totaalisen loppuunpalanut ja minä totaalisen masentunut. Hetken sain aikoinaan olla onnellinen, kun olin totaalisen rakastunut yhteen naiseen, joka lupasi mennä kanssani naimisiin. Sitten eräänä päivänä hän löysi toisen ja lemppasi mut pihalle... No, oonpahan saanu ees kerran kokea, mitä onni on...

Ei muuta kun ulkomaille. Au-pairiksi ja ensi vuonna uudestaan hakea tai sitten mennä ulkomailla opiskelemaan. Aina on ovia auki ja elämä elettävänä

Itse olen käynyt ensin lukion ja sen jälkeen amiksen, jolloin ammattitutkinto hoituu suurimmissa osissa kouluja kahdessa vuodessa, koska lukion opintoja hyväksiluetaan yleisistä aineista.

Vaikka lapsesi onkin varmasti pettynyt, kuka tahansa olisi vastaavassa tilanteessa, kannusta häntä eteenpäin. Lukio on hyvää yleissivistystä ja kasvupohjaa nuorelle vaikka tietäisikin mitä haluaa isona tehdä. Lisäksi, jos hän päättää hakea ensi keväänä uudelleen ja pääsee kouluun, hän saa mitä todennäköisimmin lukio-opintojaan hyväksiluettua amistutkinnon yleisistä aineista. Opiskelu ei siis ole missään nimessä turhaa.

Vaihtoehtoja ovat tietysti myös yksityiset kampaaja/maskeeraajakoulut. Ne vaan toki maksavat.

Kauneudenhoitoalan koulutuksissa on kova keskeytysprosentti, joten kannattaa olla kouluun yhteydessä ja ilmoittaa halukkuudesta aloittaa jos paikkoja vapautuu.
Itse aloittaessani kampaajan opinnot, ykkösiä oli neljä täyttä luokkaa joista tasaisesti lopetti porukkaa kunnes kolmantena vuonna valmistui kaksi kymmenen hengen pikkuluokkaa.

Jotkut luokat aloittavat vuoden yleisillä aineilla joten tyttäresi pääsisi hyvin mukaan tällaisen luokan kanssa.

Yksityisiä kampaamo -meikkauskouluja on useita.Hinta on kalliimpi,mutta usein sieltä valmistuu nopeammin ja paremmalla ammattitaidolla.Itselleni kävi samoin,en päässyt ammattikouluun vaan kävin vuoden mittaisen yksityisen koulun .Otin valtion takaamaa opintolainaa ja vanhemmat jeesas vähän.Nyt työssä kun toiset vielä käy koulua.Suosittelen,olen huomannut että arvostetaan paremmin kun amiksesta valmistunutta,minua opetti myös huisalan suomenmestari ;)

EI MITÄÄNNJRKEÄ LAIITAA HÄNTÄ

Varmaan aloituspaikkoja oli vähän ja hakijoita paljon, tässä maailmassa harvoin haluamaansa saa, kun sitä samaa haluavat muutkin, sen oppii elämää eletessä, vastoinkäymiset kasvattaa ja motivaatiota se vain kasvattaa jos antaa periksi tässä tilanteessa olet luuseri, etkä sitä paikkaa edes tarvitse.Itse hain kolme kertaa ennenkuin pääsin haluamaani paikkaan, on onnekas jos eka kerralla pääsee haluamaansa.

Eihän viides sija ole edes huono! Minä hain 2011 yhteishaussa ravintolapuolelle opiskelemaan ja tiesin mahdollisuudet vähäisiksi, koska yksi ammatti on jo hommattuna ja ammattikoulupaikathan menevät pääasiassa peruskoulusta suoraan tulleille. Olin 11. varasijalla ja heinäkuun lopulla ilmoitettiin, että pääsin opiskelemaan, joten toivoa ei todellakaan ole vielä menetetty teillä!

Tyäharjoitteluun jonnenkin meikkaaja-maskeerajalle niin näkee mitä se työ on....

Haaveet ja -ammatit muuttuvat vuosien aikana,voit lohduttaa tytärtäsi tällä faktalla. ..ttuako tässä suremaan turhia,älytöntä negatiivista Suomalaista ajattelua ja asennoitumista kun ei saa sitä mitä halusi. ..malauta,maailma on täys kaikkea muutakin upeaa ku joku ..tun ammatti, ..lvetti vieköön ! JÄRKEÄ JA KUNNIOITUSTA TÄTÄ LAHJAA,ELÄMÄÄ KOHTAAN !

Hyvä oppilas??

8,3 ei sillä nyt vielä kuuhun mennä. Kymppiluokkaa en suosittele, sinne
kannata mennä kohtalaista keskiarvoa tuhoomaan ja masentumaan.
Suoraan vaan vuodeksi töihin. Joo älä sitä virhettä tee, että laittat tahdon vastaisesti mihinkään koska siitä ei oo koskaan tullut mitään.

Yritin sitä itse ja mukula lopetti 2 vuoden jälkeen,
onneksi valmistuu nyt maaliskuussa ITSE-valitsemastaan koulusta.

Sellainen asia minkä voit tehdä on todeta lapselle,
että elämä on kovaa. Koska se sitä on!! Turha sitä on kaunistella jos tohon jää takomaan päätään niin hakee viel 50:pisenäkin samaan kouluun..Sit menee toiseen kuntaan tai haaveilee vähän helvetin äkkiä toisen ammatin,
muutenkin voi olla erimieltä lapsensa kanssa ja sanoa, että:

A)kaikki parturit on huorii mut kaikki huorat ei oo partureit
B)Jalat maahan!

En tiedä ku muutaman parturin joka on onnistunut hinnotteleen
itteleen elintason. Et eipä taimes kovin älykäältä kuulosta.
Haaveista osan on hyvä jäädä haaveiksi.

Moniin käsityöaloihin on soveltuvuuskokeet jotka vaikuttavat myös. Eli keskiarvo ei tee ihmisestä taiteellisesti lahjakasta.

No nyt on vain laitettava lapsi maailmalle, eli muutettava sinne opiskelemaan missä paikkoja on.

Kuullostaa tutulta,keskimmäiseni kanssa sama juttu ja opo niin osaamaton neuvomaan,että vihaksi pisti.Tyttäreni kitui puoli vuotta kotona,sitten haki eri alan kouluun,pääsi ja nyt ammattiavastaavassa työssä törkeän hyvällä palkalla ja muilla eduilla. Eli älkää lannistuko,soittelua vaan kouluiihin,ja se kymppi on ihan ok,jos siellä tilaa,koska vuosi aikaa kasvaa ja sit uusi haku päälle.Pää-asia että keksitte jotain rakentavaa tekemistä,koska omani puolesta silloin aikoinaan pelkäsin että mieli tekee tepposet,kun joka paikasta tulee tyly ei...Tsemppiä,ja hyvä että olette tukena,moni jättää lapsensa oman onnensa nojaan tässä tilanteessa,kuten näistä erinäisistä kommentoijistakin voi päätellä.

Ainaki joskus kolme vuotta sitten ku mä hain kouluun niin 8,5 oli se raja, että sai täydet ka pisteet..

Mitähän ihmeen HAITTAA SIITÄ OLISI RAKKALLE LAPSELLESI JOS HÄN KÄY 1 VUODEN LUKIOTA? Ainakin oppii ihan eri lailla puhumaan englantia, ja ruotsia, kirjoittamaan suomea, tai laskemaan matikkaa, lakitietoa, ilmaisutaitoa, filosofiaa, historiaa, biologiaa yms. Näitä taitoja tulee tarvitsemaan jos perustaa oman kampaamon tms. Outo vanhempi. Opeta lapsellesi että hän tarvitsee yleissivistävää koulutusta, ei siitä haittaakaan ole. päinvastoin, tapasin yhden peruskoulupohjaisen kampaajan kerran, ja kyllä ylesitieto oli lapsen kengissä.

Espoossa ei päässyt suosittuun lukioon 3.lta varasijalta... Toiseen hakutoiveeseen pääsin, mutta en olisi sinne halunnut. harmittaa...

mun lasten ka on ollu aina helposti yli 9, että ei toi ny mikään ihme ole.parempia löytyy aina.se tosin on yllätys minulle että ko alalle hakeutuu kukaan joka yli 8 ka:n oppilas..

mun lasten ka on ollu aina helposti yli 9, että ei toi ny mikään ihme ole.parempia löytyy aina.se tosin on yllätys minulle että ko alalle hakeutuu kukaan joka yli 8 ka:n oppilas..

16-vuotiaan on kyllä todella vaikea löytää töitä kun ei täysi-ikäisille ammatillisen koulutuksen käynneillekään riitä hommia. Vastaavassa tilanteessa olin 7 vuotta sitten, menin sitten lukioon kun en tiennyt oikein mitä halusin opiskella. Siinä sitten suunta kirkastui ja menin media-alalle.
Ei missään nimessä loistava ammatti, en ole päässyt päivääkään tekemään niitä hommia vaan enimmäkseen siivous- ja toimistohommia.
Olen pohtinut työssäoppimista kaavavalmistelijaksi, koska siihen olisi jalka ovenvälissä. En hylkää täysin luovaa työtäkään, vaan katselen ensikeväänä myös minne haen uudelleen.

Missäännimessä ei saa jumiutua vain yhteen vaihtoehtoon vaan vaihtoehtoja kannattaa oikeasti miettiä, kun katsoo miten tämä maa makaa tällä hetkellä... Yhtenä päivänä lupaavana pidetty ala voikin seuraavana päivänä passittaa 70% työntekijöistään ulos.
Kuka muistaa ne kauniit mainospuheet 2000-luvun alusta miten tietotekniikka-alalle seuraavan kymmenen vuoden sisällä aukenisi tonnikaupalla paikkoja? Kortisto on täynnä datanomeja odottelemassa tuota luvattua päivää edelleen.

Työkkäristä voi varata ajan ammatinohjaukseen jossa tekevät persoonaalisuus ja ammatinvalinta testejä, niistä voi paljastua odottamattomia kiinnostuksen kohteita. Kesätöihin kannattaa myös hakea minne vain pystyy hakemuksen jättämään. Kaupungille, seurakunnalle, ei kannata vierastaa työpaikkaa nimen perusteella.

Hei!
Satuin vilkaisemaan viestejänne näin pitkästä aikaa...tyttärelleni kuuluu hyvää! Hän valmistuu pian meikkaaja-maskeeraajaksi. Koulu on ollut tiivis ja käytännönläheinen. tyttäreni on pitänyt siellä opiskelusta aivan valtavasti ja maininnut, että on oikealla alalla. Hän aikoo jatkaa opintoja edelleen. Kun kirjoitin ensimmäisessä viestissäni, että "itkut on itketty", tottakai olen tukenut lastani. Enhän toisaalta voi tehdä hänen suruaan/pettymystään mitättömäksi. Ne jotka epäilivät , ettei tyttäreni läpäissyt pääsykokeita tai -haastatteluja, voin kertoa, ettei sellaisiin päästä viidenneltä varasijalta. Liekö niitä nykyään kauneudenhoitoalalle ollenkaan? Päädyimme yksityiseen kouluun, vaikka se aika verran maksoikin. Tähän kouluun oli sekä haastattelu, että piirtämistehtävä. Kaikki ne arvosanat olivat kiitettäviä, joita tälle alalle vaaditaankin. Hän oli saanut kehuja sekä piirtämistaidoistaan, että avoimesta luonteestaan. Laskeskelimme, että kolmen vuoden ammattikoulu vuokrat ruuat ja matkat tulisivat lopulta kalliimmaksi. Opintotukea tyttäreni ei vielä saa. Vielä haluan kertoa senkin niille, jotka eivät tienneet...tyttäreni on taitellisesti hyvin lahjakas ja harrastanut kuvataiteita ja kädentaitoja koko ikänsä.