Vihdoin miehelläni todettiin altzheimerin tauti 75-v ajokortti uusinnan yhteydessä,ja lääkitys alkanut.Arvelin jo kaksi-kolme vuotta sitten,ja ehdotin muisti tutkimukseen menoa,mutta vastaus oli,että hulluksiko haluat tehdä.Vaikeeta on elämä,ei tätä kauan jaksa.Onko teillä neuvoja ja kokemuksia näin alkuun,ennen kun saan jonkin laista tuki toimintaa?
Kyllä tää elämä on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana rajusti,on kuin hoitaisi uhmaikäistä kolmivuotiasta aika ajoin,ja kinastelua,ei kukaan muu osaa ja aina on oikeassa ja syyllistämässä.Joka asiaan,mikä ei mene oikein,on jonkun muun syy.Kertokaa hyvät ystävät keinoja ja neuvoja miten te olette asiat hoitanu,että jaksaisi ilman eroamista.
Herra altzheimerin ehdoillako?
yksin ei jaksa
156
4764
Vastaukset
- oman itseni herra
ihan ilman altzheimeriäkin exäni käyttäytyi kuvaamallasi tavalla ellen ollut kanssaan samaa mieltä, en jaksanut, erosin.
- voihyvänenaika.
No, tuosta tiedosta olikin aloittajalle varmaan suuri apu ongelmaansa.
- ?
Mistä OMAN ITSENI HERRA tietää ettei exä sairastanut juuri sitä.?
- HÄVYTÖN PROVO
voihyvänenaika. kirjoitti:
No, tuosta tiedosta olikin aloittajalle varmaan suuri apu ongelmaansa.
Kaikenlaisilla ihmejutuilla nykyään vaan trollataan.
Keksikää jotain kiinnostavaa, älkääkä vanhojen ihmisten erinäisillä sairauksilla sekoilko.
Tämä menee jo epäeettisyyden puolelle kun kaikki on läppää. - Lähimmäinen
HÄVYTÖN PROVO kirjoitti:
Kaikenlaisilla ihmejutuilla nykyään vaan trollataan.
Keksikää jotain kiinnostavaa, älkääkä vanhojen ihmisten erinäisillä sairauksilla sekoilko.
Tämä menee jo epäeettisyyden puolelle kun kaikki on läppää.Olkootkin provo, mutta todellisuudessa on paljon ikä ihmisiä joilla on tilanne vastaavanlainen, joten miksei viestiin voi vastata asiallisesti, ehkäpä aloittaja tai toinen lukija saattaa löytää apua / lohtua yms.
Ja aloittajalle, hae apua, kotisairaanhoitajalta, lääkäreiltä, kela yms.. älä jää yksin asian kanssa, elämä on varmasti raskasta. Ennen kaikkea pidä huoli itsestäsi, hae apua ajoissa, jos väsytät itsesi et voi auttaa puolisoasi. - oletus tilanne
Lähimmäinen kirjoitti:
Olkootkin provo, mutta todellisuudessa on paljon ikä ihmisiä joilla on tilanne vastaavanlainen, joten miksei viestiin voi vastata asiallisesti, ehkäpä aloittaja tai toinen lukija saattaa löytää apua / lohtua yms.
Ja aloittajalle, hae apua, kotisairaanhoitajalta, lääkäreiltä, kela yms.. älä jää yksin asian kanssa, elämä on varmasti raskasta. Ennen kaikkea pidä huoli itsestäsi, hae apua ajoissa, jos väsytät itsesi et voi auttaa puolisoasi.Jos sairaalaan tulee näitä hulluja pukeutuneina vanhuksiksi, ja he pyytävät saada muka apua keksittyihin ongelmiinsa, ja jos itse olisin siellä paikalla, niin kyllä sanoisin heille että tuo ei ole enää järkevää, vaan nimenomaan hävytöntä provoilua.
Mutta sinä luultavasti vain moralisoisit, siitä kuinka he kuitenkin symbolisoivat oikeita ihmisiä?
Tuskinpa. - Kuppainen ukkeli
Minulla puolestaan todettiin kuppa, mutta uskollinen vaimoni ei minua hylännyt, vaan on kaikissa hoidoissa ollut mukana ja tukena. Seksihommissa joudumme kylläkin nyttemmin käyttämään kondoomia, muttei se paljon haittaa. Kuppa on siitä metka sairaus, että siitä voi parantua, päinvastoin kuin monista muista.
- MITÄ teit?
Kuinka saatoit jättää puolisosi kun hän sairastu.Tosi ymmärtämätöntä,olisiko hän tehnyt sinulle saman.
- 1 9 4 0
HÄVYTÖN PROVO kirjoitti:
Kaikenlaisilla ihmejutuilla nykyään vaan trollataan.
Keksikää jotain kiinnostavaa, älkääkä vanhojen ihmisten erinäisillä sairauksilla sekoilko.
Tämä menee jo epäeettisyyden puolelle kun kaikki on läppää.Yksi kaunis päivä olet samassa tilanteessa . Tämä on ihan normaalia elämää - etkö sitä tajua ?
- olet pessimisti
1 9 4 0 kirjoitti:
Yksi kaunis päivä olet samassa tilanteessa . Tämä on ihan normaalia elämää - etkö sitä tajua ?
Minulle ei ikinä tule tapahtumaan mitään pahaa, ELLEI joku varta vasten tahallaan tee minulle pahaa, ja sille minä taas en mahda yhtään mitään.
Näin luottavainen minä olen, miksi sinä et voi olla?
Ja tuo asiasi ei muuta sitä että aloitus on provo.
- hoitsu62
Paljon dementiaan sairastuneita hoitaneena ja omaisiaan tavanneena voisin antaa sinulle yhden neuvon. Älä uuvuta itseäsi loppuun, jos suinkin mahdollista. Puhu asiasta avoimesti ystävillesi, tutustu sairaudesta julkaistuun materiaaliin ja ota yhteyttä tukihenkilöön (muistihoitaja tai dementiahoitaja), jollainen varmaan kunnastasi löytyy ja joka osaa neuvoa muita keinoja hakea tukea itsellesi.
Useinhan tilanne pahenee dementiaan sairastuneen kohdalla ajanmyötä. Hyvä kuitenkin, että lääkitys on aloitettu, mikä ei tarkoita taudin paranemista, vaan oireiden etenemisen hidastumista.
Koeta ajatella, että kyseessä on sairas ihminen, jonka taudinkuvaan kuuluu kyseinen käytös.
Aika rankka ratkaisu mielestäni erota toisen sairauden vuoksi.- kitteh789
Minusta sen sijaan on aika rankkaa täysin ulkopuolisena syyllistää altzheimer-potilaan omaista siitä, että hän miettii myös avioeroa. Altzheimer on ihan omaa luokkaansa nimenomaan siinä, miten äärettömän vaikea sairaus se on omaiselle. Jos et ole itse altzheimer-potilaan omainen, älä tule sanelemaan, mikä on "rankka" ratkaisu ja mikä ei.
- sanelenpa hyvinkin
kitteh789 kirjoitti:
Minusta sen sijaan on aika rankkaa täysin ulkopuolisena syyllistää altzheimer-potilaan omaista siitä, että hän miettii myös avioeroa. Altzheimer on ihan omaa luokkaansa nimenomaan siinä, miten äärettömän vaikea sairaus se on omaiselle. Jos et ole itse altzheimer-potilaan omainen, älä tule sanelemaan, mikä on "rankka" ratkaisu ja mikä ei.
Satoja tapauksia olen nähnyt ja läheltä seurannut. Mielestäni avioero toisen sairauden vuoksi on rankka ratkaisu, ainakin jos liitossa on koskaan rakkautta ollut.
- sh
sanelenpa hyvinkin kirjoitti:
Satoja tapauksia olen nähnyt ja läheltä seurannut. Mielestäni avioero toisen sairauden vuoksi on rankka ratkaisu, ainakin jos liitossa on koskaan rakkautta ollut.
Aikamoista tekstiä hoitajalta...itsekin olen hoitoalla ja en ihmettele yhtään, että avioero käy raskaimpina hetkinä mielessä. Mitä se on elää ihmisen kanssa joka on kuin vieras, muuttuu tavat ja persoona, saattaa olla enemmän niitä huonoja kuin hyviä päiviä jolloin toinen vain kiukuttelee, osoittaa mieltään, kuten aloittaja mainitsi. Avioero ei ole kevyt ratkaisu, mutta ei myöskään ole helppoa elää vieraan kanssa, ja sitä se pahimmillaan on kun sairaus on sitä luokkaa, että se vaikuttaa ihmiseen henkisesti, olemukseen ja persoonaan.
Tekopyhää tuomitsemista. Ulkopuolinen näkee aina vain sen pinnan, ei elä arkea. Kyllä ainakin ammatti-ihmisen pitäis tämä ymmärtää, mutta eihän ymmärrys ja empatiakaan ole siitä alasta kiinni. - yh..
sh kirjoitti:
Aikamoista tekstiä hoitajalta...itsekin olen hoitoalla ja en ihmettele yhtään, että avioero käy raskaimpina hetkinä mielessä. Mitä se on elää ihmisen kanssa joka on kuin vieras, muuttuu tavat ja persoona, saattaa olla enemmän niitä huonoja kuin hyviä päiviä jolloin toinen vain kiukuttelee, osoittaa mieltään, kuten aloittaja mainitsi. Avioero ei ole kevyt ratkaisu, mutta ei myöskään ole helppoa elää vieraan kanssa, ja sitä se pahimmillaan on kun sairaus on sitä luokkaa, että se vaikuttaa ihmiseen henkisesti, olemukseen ja persoonaan.
Tekopyhää tuomitsemista. Ulkopuolinen näkee aina vain sen pinnan, ei elä arkea. Kyllä ainakin ammatti-ihmisen pitäis tämä ymmärtää, mutta eihän ymmärrys ja empatiakaan ole siitä alasta kiinni.Ei todellakaan tunnu olevan ammatista kiinni empatiakyky luettunani tekstisi. Kauhistuttaa, että heti vastoinkäymisten ilmettyä, eroon vaan ja sassiin....
- Hoitsu 2
yh.. kirjoitti:
Ei todellakaan tunnu olevan ammatista kiinni empatiakyky luettunani tekstisi. Kauhistuttaa, että heti vastoinkäymisten ilmettyä, eroon vaan ja sassiin....
Käskikö tuo hoitsu ottaa eron? En minä vaan huomannut. Eikö hän nimenomaan kirjoittanut, että ERO ON RANKKA RATKAISU. Eli minun mielestäni tarkoittaa sitä, että sitä miettivälle se varmaan on se viimeinen vaihtoehto. Ja kaipa se ero on rankka kenelle tahansa.
- :/
Hoitsu 2 kirjoitti:
Käskikö tuo hoitsu ottaa eron? En minä vaan huomannut. Eikö hän nimenomaan kirjoittanut, että ERO ON RANKKA RATKAISU. Eli minun mielestäni tarkoittaa sitä, että sitä miettivälle se varmaan on se viimeinen vaihtoehto. Ja kaipa se ero on rankka kenelle tahansa.
Ketään ei Suomenmaassa pakoteta omaishoitajaksi, ketään ei jätetä kotiin hoitamattomuuteen, jos ei ole varaa yksityisiin hoitokoteihin.
Täällä vauhkoutetaan ihmisiä tarkoitushakuisesti. - Ollut omaishoitaja
Eipä noita apuja tullut kun olin omaishoitaja vaikka suuri kaupunki.
Kukaan ei esittänyt mitään kevennystä tai muistihoitajaa vaikka Alzheimer kyseesä.
Vain terveysaseman oma terveydenhoitaja huolehti että saimme lisätutkimuksia kun tuli masennuskin mukaan potilaalle. Sitä kautta psykiatriseen ja geriatrin tutkimuksiin. Geriatri tähdensi puolison väsyvän ja sairastuvan joten kotihoito suositus tuli. Hetken vielä yritin ja valitsin kotihoidon. En enää omaishoitajana.
Voimani siihen ei riitä!
- Älä viivyttele
Otetaanpa tämä aivan asiallisesti. Siis: ota yhteyttä Alzheimer-yhdistykseen ja hanki vertaistukea. Sellaista, jota voit tavata myös kasvokkainkin. Googlaa myös sopivia vertaistukiryhmiä netistä, niitäkin tulet tarvitsemaan. Pidä yhteyttä ystäviisi ja tiukasti kiinni sitä,että sinulle jää henkireikiä eli vapaa-aikaa, jolloin tavata muita ihmisiä tai vaikka käydä itseksesi kahvilla tms. Tee nämä toimet heti, jaksamiskyky on rajallinen meillä kaikilla ja omaisen hoitaminen on jo tavallisen raskasta saati sitten puolison.
- Tuulien teitä
Tässä edellisessä oli hyvä neuvo! Kaikki tieto on tarpeen myös, mikä liittyy alzheimerin tautiin. Itsekin luin siitä ja on helpompi hyväksyä isäni käytös ja oireilu.
- alzzz
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10174887
Täällä on samaas tilanteessa olevia.- tuoris
Turha noita sivuja on selailla, jos asiallista tietoa haluaa. Ota yhteys oman terveyskeskuksen dementiahoitajaa, niin saat oikeata tietoa ongelmaasi.
- lukija...
tuoris kirjoitti:
Turha noita sivuja on selailla, jos asiallista tietoa haluaa. Ota yhteys oman terveyskeskuksen dementiahoitajaa, niin saat oikeata tietoa ongelmaasi.
Siellä kirjoittaa samassa tilanteessa olevat. Näkee ainakin että ei ole ainut, samojen ongelmien kanssa kamppailevia on paljon.
X-anoppini hoiti miestään aina miehen kuolemaan asti siten, että mies oli kotona kaksi viikkoa ja kaksi viikkoa dementiapotilaiden osastolla vanhainkodissa.
Nyt hän on itse dementoitunut. Hän asuu kaksi viikkoa kotona ja kaksi viikkoa dementiakodissa. Hänestä pitää huolta kotona kodinhoitajat. Luonnollisesti tälläinen ratkaisu maksaa, mutta tämä vaihtoehto on parempi kuin hylkääminen laitokseen.- koettu ja eletty
Totta puhut, joskus on vain vaikea löytää hoitokoteja kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia
- jo homman kokenut
koettu ja eletty kirjoitti:
Totta puhut, joskus on vain vaikea löytää hoitokoteja kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia
Ei kiinni rahasta. Minimieläkkeelläkin pääsee kunnalliseen hoitokotiin.
- koettu ja eletty
jo homman kokenut kirjoitti:
Ei kiinni rahasta. Minimieläkkeelläkin pääsee kunnalliseen hoitokotiin.
Minun äitini ei päässyt,
Suomessa tuhlataan älyttömästi rahaan nimellä: Tuki.
Tukiryhmä, tukiopetus, vertaistuki, telakkatuki, tukiaiset, Kansanedustajien käyttämät taksitkin pitäisi nimetä "Tuk tuk":iksi.
Ja noista touhutaan ja julistetaan jokaikinen päivä.
Joten aikasti on heppoista kysellä täältä vanhuudesta.
Suurehko osa palstalaisista on terveehköjä nuoria.
Jokunen vammainen kyllä on, henkisestikin.
H.- Alwari Epäkohta.
Niin ja sitten kun meillä on vielä Johanna Tukiainen niin voiko elämä olla enempätä persiksellään.
- koettu ja eletty
HEI Hunksz,
Totta puhut, mutta eläkeläiset ( ainakin suurin osa) on tehneet töitä ja he ovat ansainneet eläkkeensä , eri asia kun muut tuet, äitini ja isäni ja isovanhemmat, jotka ovat kuolleet., joka ikinen penni/euro he tienattu kovalla työllä ja vanhoilla päivillä. Heillä on ollut oikeus kaikkiin tukiin, ne muut TEUET ovat sitten eri asia,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, - Äidistä huoli
Tuki edesauttaa ihmisiä pärjäämään arjessa mahdollisimman hyvin, oli kyse sitten sairaudesta tai haastavasta elämäntilanteesta.
Mielestäni on hyvä keskustella kaikista elämänalueista, jokaisella meillä on edessämme vanhuus joko itsekoettuna tai jonkun läheisen kautta.
Aikoinaan olimme mukana kun isoisä sairastui ja isoäitimme joutui ottamaan liian ison taakan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka tuntui pahalta, oli vanhukset erotettava toisistaan, monenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Isoisämme ryhtyi erittäin väkivaltaiseksi, kuitenkin muistan mielessäni papan sinä ihmisenä mitä hän oli ennen sairastumista. Hyväksyin tosiasian, että sairaus oli tuonut tilalle oudon ihmisen, joka oli rakkaan papan kuoressa, siksi rakkaus vanhukseen säilyi kuolinvuoteelle saakka. Äidistä huoli kirjoitti:
Tuki edesauttaa ihmisiä pärjäämään arjessa mahdollisimman hyvin, oli kyse sitten sairaudesta tai haastavasta elämäntilanteesta.
Mielestäni on hyvä keskustella kaikista elämänalueista, jokaisella meillä on edessämme vanhuus joko itsekoettuna tai jonkun läheisen kautta.
Aikoinaan olimme mukana kun isoisä sairastui ja isoäitimme joutui ottamaan liian ison taakan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka tuntui pahalta, oli vanhukset erotettava toisistaan, monenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Isoisämme ryhtyi erittäin väkivaltaiseksi, kuitenkin muistan mielessäni papan sinä ihmisenä mitä hän oli ennen sairastumista. Hyväksyin tosiasian, että sairaus oli tuonut tilalle oudon ihmisen, joka oli rakkaan papan kuoressa, siksi rakkaus vanhukseen säilyi kuolinvuoteelle saakka."Äidistä huoli"
Niinpä, tätä samaa hunajaista lässytystä tässä ketjussa jo on muutakin.
On aina helppoa katkaista pois se mikä vaivaa, vaikkapa nyt iso-isäkin.
Varsinkin kun tietää että ihan Susien syötäväksi ei hän joudu, kuten ennen.
Jalkaankin saa yhteiskunnan tukeman proteesin, jos se mätänee ylipainolla aiheutetusta Diabeteksestä.
Koko ketju olisi hauskaa luettavaa, jos uskoisin kirjoittajien olevan aikuisten oikeita.
Mutta lapsilta on tämä raskasta luettavaa.
H.- oletko ihminen?
hunksz kirjoitti:
"Äidistä huoli"
Niinpä, tätä samaa hunajaista lässytystä tässä ketjussa jo on muutakin.
On aina helppoa katkaista pois se mikä vaivaa, vaikkapa nyt iso-isäkin.
Varsinkin kun tietää että ihan Susien syötäväksi ei hän joudu, kuten ennen.
Jalkaankin saa yhteiskunnan tukeman proteesin, jos se mätänee ylipainolla aiheutetusta Diabeteksestä.
Koko ketju olisi hauskaa luettavaa, jos uskoisin kirjoittajien olevan aikuisten oikeita.
Mutta lapsilta on tämä raskasta luettavaa.
H.Hyvä tavaton kuinka oletkin ilkeä.
oletko ihminen? kirjoitti:
Hyvä tavaton kuinka oletkin ilkeä.
"oletko ihminen? "
Minä en tunnusta mitään.
Kirjoituksillani antaudun arvosteltavaksi, kuten muutkin antautuvat.
Muista kuitenkin, että kaikilla täällä ei ole mielitauteja
jotka vaativat suljettua osastoa.
Minullakaan ei ole, ei edes omaisissani.
Jos olisi, en tietenkään kirjoittaisi
Ilkeys on aina lukijan silmässä, ja se pitää kirjoittajan muistaa.
Jos tänne lässyttää, niin pitää ymmärtää että lässytystä saa osakseen.
H.
- jasssus
hunksz hunksz, rintojen ja rintaliivien asiantuntija.
hunksz hunksz terveydenhuollon tri.
Missä asiantuntijaa tarvitaan siellä hunksz.
Ja vielä palstapoliisikin.
Kyllä kelpaa. - epäilen aloittajaa
Mies varmaan kävi aivojen magneettikuvauksessa? Tauti näkyy siinä selkeästi. Minkään ajokortin uusinnan yhteydessä sitä ei noin vain todeta. Tarvitaan erilaisia testejä ja aivojen kuvaus ennenkuin diagnoosin saa.
Itsellä läheinen sairastaa tautia ja diagnoosia ei saanut tuosta vaan.- grannen
varmaa diagnoosia ei saa ilman kuvausta mutta jos tauti on pitkälle edennyt niin kyllä sen lääkäri jo aika varmasti voi todeta mistä on kyse. useasti sairaus on jo aika pitkällä ennen kuin apua haetaan. näin oli isäni laita kanssa.
äitini hoiti häntä sinnikkäästi kunnes minä puutuin asiaan ja sain isän hoito osastolle. äidillä oli vaikeaa tunnustaa ettei jaksa... - yksin ei jaksa
No,mielipide tuokin on,mutta jossain yhteydessä ko.sairaus tulee ilmi,ja tässä oli ajokortin uusinta tarkastus,ja siitä lähti liikkeelle tutkimukset.ei kokemukset läheisen sairaudesta tee asiantuntijaa,vaikka mielellään osaamme ja tiedämme kaiken paremmin kuin toiset.Kiitos kuitenki neuvoistasi ja kokemuksista.
- äidin tyttö
yksin ei jaksa kirjoitti:
No,mielipide tuokin on,mutta jossain yhteydessä ko.sairaus tulee ilmi,ja tässä oli ajokortin uusinta tarkastus,ja siitä lähti liikkeelle tutkimukset.ei kokemukset läheisen sairaudesta tee asiantuntijaa,vaikka mielellään osaamme ja tiedämme kaiken paremmin kuin toiset.Kiitos kuitenki neuvoistasi ja kokemuksista.
Ei kokemukset teekään asiantuntijaa mutta kokemuksiahan alunperin pyydettiin. Eihän tämä mikään varsinainen lääkäripalsta ole. Harvoin lääkärit täällä aikaansa viettää.
Alzheimerintaudissa pitää saada varma diagnoosi ennenkuin lääkitys aloitetaan. Lääkitystä ei aloiteta sitä ennen varmuudenvuoksi. Eli ajokortin uusintatarkastuksessa ei todettu mitään vaan ehkä aloitettiin tutkimukset sen jälkeen. - Anonyymi
äidin tyttö kirjoitti:
Ei kokemukset teekään asiantuntijaa mutta kokemuksiahan alunperin pyydettiin. Eihän tämä mikään varsinainen lääkäripalsta ole. Harvoin lääkärit täällä aikaansa viettää.
Alzheimerintaudissa pitää saada varma diagnoosi ennenkuin lääkitys aloitetaan. Lääkitystä ei aloiteta sitä ennen varmuudenvuoksi. Eli ajokortin uusintatarkastuksessa ei todettu mitään vaan ehkä aloitettiin tutkimukset sen jälkeen.Niin, varma diagnoosi alzheimerista. Sillä on muutenkin hyvin ilkeitä ihmisiä läheisilleen. Etenkin vanheneminen ja ulkonäköpaineet, muut sairaudet katkeroittavat ja ilkeys voidaan lyödä vaikka ainoaan sisareen joka on vielä hyvin voipa ja hyvän näköinen. Kyllä nämä alzheimerittomat ihmiset osaavat vieraiden läsnä käyttäytyä. Vielä yli 70-vuotiaat ahnehtivat perintöjä hautaan saakka. Mitä vanhemmas tulevat rahan himo kasvaa.
- Tammi2
Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus. Alzheimerin tauti vaikuttaa muistiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Mahdollisia Alzheimerin taudin oireita ovat:
ahdistus (potilas voi olla huolestunut tai pelokas)
ajan ja paikan tajun heikkeneminen
apatia (välinpitämättömyys)
hallusinaatiot (aistiharhat; yleisimmin näköharhat; myöhäisen vaiheen oire)
huonontuneet matemaattiset kyvyt
jääräpäisyys
levottomuus (esim. vaeltelu, kiroilu, ääntely tai äkillinen itku- tai huutokohtaus)
masennus (esim. itsekriittisyys, negatiiviset ajatukset tulevaisuudesta tai toivottomuuden tunne)
mielialan vaihtelut
muistihäiriöt
oppimis- tai keskittymisvaikeudet
persoonallisuuden muutos
puhehäiriö (esim. epäselvä puhe, väärät sanat tai oudot lauserakenteet)
sekavuus
seksuaaliset käytösoireet (esim. seksuaalinen ahdistelu, rivo kielenkäyttö tai julkinen masturbointi)
univaikeudet (esim. unirytmin muuttuminen tai yölliset heräämiset)
vaikeus lukea, kirjoittaa, ymmärtää puhetta, syödä, pukeutua, peseytyä tai tunnistaa perheenjäseniä (tai edes itseään)
virtsankarkailu (virtsaamisvaivat) tai ulosteen pidätysvaikeudet
ärtyneisyys- Lempeä Alzheimer
Tuollaisia oireita on lähes kaikilla ihmisillä. Alzheimerin tauti alkaa nykyisin yhä nuoremmilla. Onkohan se nykyajan elintasosairaus.
- saman kokenut
sinulle , kanssasisar voisin kertoa ,että todellakin sen vammaispalvelutyöntekijän kanssa neuvottelu ja hänen kotikäyntinsä ovat askel eteenpäin.
Minä olen mieheni omaishoitaja ja hän sairastaa myös ko. sairautta.
Alussa oli todella rankkaa mutta kun tämän sairaan henkilön kanssa on niin siinä alkaa itse kovettumaan niin ettei kaikkea enää nielekkään ja se on paras lääke jaksamiseen että vaan koettaa ymmärtää hänen ilkeitäkin puheitaan välittämättä niistä. Mieheni on tällähetkellä kaksi viikkoa osastolla ja kaksi kotona, se osastolle lähtö päivä on aina sitä samaa haukkumista mutta kun antaa takaisin tai laittaa asian leikiksi niin sitten hän hiljenee ja huomaa, että olimpas taas tyhmä.
Koeta jaksaa, on helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa tuossa tilanteessa.- koettu ja eletty
Tosi rankkaa, koeta kestää, ei siinä mikään muu auta, ja jos ei koveta itseään, niin sitten on itse ihan rikki, viisaita sanoja,,,,,ehkä
- erkki.
Tuosta ajokorttijutusta juttua. Katselin , kun eläkeläinen mamma ja pappa kolaroivat keskenään kaupan pihalla. Mammalla oli autossaan koukku perässä ja papalla oli aika uusi peugeot 107. Aluksi huomasin onpas hieno hopeinen pösö 107 joka kiisi ohitseni. Vähän ajan kuluttua kuului pamahdus jä pölläys.
Osin turman kyllä voi laittaa korkean iän piikkiin. Ehkä ajokorttikelpoisuuksia pitäisi testailla useammin.
Kyseinen tapaus ei liity jutun aloittaneeseen mieheen. - Tuulien teitä
Ymmärrän hyvin tunteesi. Isälläni 92 v on sama sairaus, ja vaikka en asu lähelläkään häntä, puhelimitse nuo samat asiat tulevat vastaan! Enää hän ei kiukuttele, mutta sellaista se oli aika ajoin mistä kerrot! Pahinta on se kun hän ei muista mitään lähiaikojen tapahtumia. Hän asuu yksityisessä hoitokodissa, mutta siellä ei ole yövalvontaa, mistä olen huolissani, sillä kun hän oli terveyskeskuksessa, oli lähtenyt sängystä laitojen yli ja pudonnut ja ihan mustelmilla! Pelkään että lähtee hortoilemaan tuoltakin vielä jonnekin. Kyllä hän voi ärähtää jos jotain sellaista sanoo mikä ei miellytä. Yleensä sitä vain kuuntelee ja myöntelee, kun mistään sanomisesta ei ole hyötyä! Onko sinulla mahdollista saada tukea jostain omaisryhmästä tai kuntasi terveydenhuollosta? Tai onko mitään päivätoimintaa missä miehesi voisi käydä vertaisryhmässä? Tai te yhdessä. Ota selvää, älä jää yksin! Miehesi tarvitsee virikkeitä ja asiantuntija-apu on paikallaan. En osaa antaa ensikäden neuvoja, samaistun vain "kohtaloosi"!
- 16+5on jotain
Jos et ole provoilija vaan ihan oikeasti tuossa tilanteessa, neuvon seuraavaa. Yhteiskunta olettaa jostain kumman syystä, että avioliitossa oleva puoliso ryhtyy noin vain ilman muuta toisen omaishoitajaksi. Sen vuoksi jos haluat, että tilanteeseen saatte kaiken mahdollisen yhteiskunnan tuen, laita samantien asumuserohakemus vireille ja eroa miehestäsi odotusajan jälkeen heti kun se on mahdollista. Silloin miehesi saa hoitoonsa erilaista apua. Eikä mikään estä sinua oikeasti osallistumasta puuhaan, vaikka "virallisesti" et sitä tekisikään. Tiedän, että eroaminen tuntuu todennäköisesti sukulaistenne mielestä puolison hylkäämiseltä, mutta sen ei oikeasti tarvitse olla sitä. Puhun kokemuksesta, koska jouduin samanlaiseen tilanteeseen joitain vuosia sitten.
- 13+50
En jaksa oikein uskoa, että pitää erota, että puoliso saa hoitoa ja toisen ei tarvitse olla omaishoitajana. Eihän omaishoitajuuteen voi pakottaa, vai voiko? Isäni sairastui viime vuonna vakavaan sairauteen ja ravaa alvariinsa sairaalassa milloin missäkin kunnossa. On menossa koko ajan huonompaan kuntoon ja äitini pelkää sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, joutuuko hoitamaan isääni kotona vai miten. Hän sanoi, ettei ehkä jaksaisi alkaa hoitamaa sairasta ihmistä enää, kun itsekkään ei ole enää mikään nuori ja hyvässä kunnossa. Eikö lääkärit anna jonkinlaista lausuntoa ihmisen kunnosta ja onko sen paikka kotona vai laitoksella ja eikö vaimo sana paina siinä, että ei vaan jaksa?
- 5+20taitaaollajotain
13+50 kirjoitti:
En jaksa oikein uskoa, että pitää erota, että puoliso saa hoitoa ja toisen ei tarvitse olla omaishoitajana. Eihän omaishoitajuuteen voi pakottaa, vai voiko? Isäni sairastui viime vuonna vakavaan sairauteen ja ravaa alvariinsa sairaalassa milloin missäkin kunnossa. On menossa koko ajan huonompaan kuntoon ja äitini pelkää sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, joutuuko hoitamaan isääni kotona vai miten. Hän sanoi, ettei ehkä jaksaisi alkaa hoitamaa sairasta ihmistä enää, kun itsekkään ei ole enää mikään nuori ja hyvässä kunnossa. Eikö lääkärit anna jonkinlaista lausuntoa ihmisen kunnosta ja onko sen paikka kotona vai laitoksella ja eikö vaimo sana paina siinä, että ei vaan jaksa?
Tämä ei todellakaan ole mikään uskon eikä uskon jaksamisen asia vaan silkkaa realismia. Ei siihen omaishoitajuuteen pakottaa voi. Mutta niin kauan kuin puolisot ovat naimisissa eikä edes asumuserohakemusta ole vireillä, asuinkunnan sosiaaliviranomaiset eivät todennäköisesti ota tilannetta niin "tosissaan" kuin pitäisi. He luottavat siihen, että kyllä se puoliso hoitaa tai ainakin yrittää hoitaa. Ja sitten kun ei enää jaksa, niin alkaa itkeskellä apua. Kaikenlaisen oheisavun saaminen ylipäätään kunnalta on hyvin hankalaa, kun puolisot ovat naimisissa. Sen sijaan kun laittaa heti asumuserohakemuksen vireille ja muuttaa samalla väestörekisteriin asumisosoitettaan, syntyy sosiaaliviranomaisille vaikutelma että nyt se Alzheimerpotilas on ihan oikeasti yksin.
Asumisosoitteen muuttaminen ei ole sama asia kuin yöpymispaikan muuttaminen. Terve puoliso voi aivan hyvin oleskella potilaan kanssa samassa asunnossa sekä yöllä että päivällä, antaa asumuseroajan kulua ja sen kuluttua saa laillisen avioeron. Tokihan tällainen fiksu hoitotapa edellyttää sekä sukulaisten että tuttavien sosiaalisen paineen sietämistä. He kaikki todennäköisesti ajattelevat heti asiasta kuultuaa, että nyt se puoliso hylkää potilaan vaikka on yhdessä kymmeniä vuosia taaperrettu. Mutta jos sen paineen sietää, voin vakuuttaa, että avioeron avulla potilaan koko hoitoverkosto hänen loppuelämäkseen järjestyy parhaiten.
- raukat surkimukset.
Surkeaa kun ratsastetaan tämänkaltaisilla keksityillä aloituksilla.Moraali on hukassa.Menisitte oikeisiin töihin.Ei mainostajat tällaista halua.Tuskin Blue 1tai radisson hotellitkaan näin alta lipan mene.Valvonnalla olisi tekemistä.
- .
Millä oikedella yrität rajoittaa ihmisiä kirjoittamasta heille vaikeistakin asioista?
Mainostajat viis veisaa kaikesta muusta, kuin kävijöiden määrästä.
En edes tajua, miksi aloitus olisi keksitty?
Totista totta aina useammalle, kun ihmisten elinikä koko ajan pitenee.
Oli provo tai ei, koskee kovin monia ja läheltä.
Onko pakoa todellisuudesta?. - kesä pilalla
Minä perun kohta kesälomamatkani Espoon Radisson Blu:n upeaan merenrantahotelliin kun näitä aloituksia ei saada kuntoon. Kyllä on taso laskenut, ei auta mikään.
- ExMiniä/Hoitaja
kesä pilalla kirjoitti:
Minä perun kohta kesälomamatkani Espoon Radisson Blu:n upeaan merenrantahotelliin kun näitä aloituksia ei saada kuntoon. Kyllä on taso laskenut, ei auta mikään.
Muista roikkua "kesä pilalla" tällä palstalla ahkerasti, siten saat itsellesi parhaan tyydytyksen. Sinähän nautit toisen ihmisen ahdingosta....sille on muistaakseni oma nimikin, olikohan sadisti tai jotain.
Aikuisten oikeasti, sinulla lienee senverran älyä ettet mene sellaisille palstoille jotka eivät sinua kiinnosta.
Ihmetyttää että joka aihealueilta täällä löytyy joitakin joilla ei ole muuta tekemistä tai ilonaihetta kuin kiusaaminen ja pahan mielen tuottaminen. Aikuisia ihmisiä oletan....mikä mahtaa mättää?
Aloittajalle...minä hoidin anoppiani pitkään, tiedän millaista se on. Meillä asia ratkaistiin siten että ensin yritettiin hoitaa kotona, kunnes väsyin valvomiseen ym. Sitten dementiahoitaja tuli meille kotiin ja yhdessä päädyttiin ratkaisuun intervallihoidosta, kaksi viikkoa kotona, kaksi hoitokodissa.
Anoppini vastusti kovasti alkuun mutta ei siinä muut vaihtoehdot auttaneet. Hän sopeutui kyllä melko nopeasti.
Sairaus hänen kohdallaan eteni hyvin nopeasti joten loppuajan joutui sitten olemaan kokoajan hoitokodissa. Tietysti monenlaiset tunteet siinä myllersivät, syyllisyydentunne päällimmäisenä kun ei itse jaksanut.
Nyt vuosien päästä kun anoppini on jo edesmennyt pystyn näkemään että olemme toimineet aivan oikein, itseään ei voi rasittaa toisen vuoksi äärirajoille vaikka kuinka haluaisi.
Apua ei sitten tosiaan tulla tarjoamaan, sitä pitää itse jaksaa aktiivisesti hakea. Saatavilla on kuitenkin joitakin vaihtoehtoja, muttei niitä tosiaan kukaan tule yhteiskunnan puolelta oma-aloitteisesti tarjoamaan.
Kunnista/kaupungeista riippuen apu tietysti vaihtelee. Toivotan aloittajalle voimia itsensä hoitamiseen ja pieniin irtiottoihin välillä, myöskin vaikeisiin ratkaisuihin joita voi tulla eteen, toivon sinulle jaksamista. - 6o rulaaaaaaa
kesä pilalla kirjoitti:
Minä perun kohta kesälomamatkani Espoon Radisson Blu:n upeaan merenrantahotelliin kun näitä aloituksia ei saada kuntoon. Kyllä on taso laskenut, ei auta mikään.
Ei muu ole muuttunut kuin sinä - kuulut vanhemmalle saitille.
- olet naurettava
ExMiniä/Hoitaja kirjoitti:
Muista roikkua "kesä pilalla" tällä palstalla ahkerasti, siten saat itsellesi parhaan tyydytyksen. Sinähän nautit toisen ihmisen ahdingosta....sille on muistaakseni oma nimikin, olikohan sadisti tai jotain.
Aikuisten oikeasti, sinulla lienee senverran älyä ettet mene sellaisille palstoille jotka eivät sinua kiinnosta.
Ihmetyttää että joka aihealueilta täällä löytyy joitakin joilla ei ole muuta tekemistä tai ilonaihetta kuin kiusaaminen ja pahan mielen tuottaminen. Aikuisia ihmisiä oletan....mikä mahtaa mättää?
Aloittajalle...minä hoidin anoppiani pitkään, tiedän millaista se on. Meillä asia ratkaistiin siten että ensin yritettiin hoitaa kotona, kunnes väsyin valvomiseen ym. Sitten dementiahoitaja tuli meille kotiin ja yhdessä päädyttiin ratkaisuun intervallihoidosta, kaksi viikkoa kotona, kaksi hoitokodissa.
Anoppini vastusti kovasti alkuun mutta ei siinä muut vaihtoehdot auttaneet. Hän sopeutui kyllä melko nopeasti.
Sairaus hänen kohdallaan eteni hyvin nopeasti joten loppuajan joutui sitten olemaan kokoajan hoitokodissa. Tietysti monenlaiset tunteet siinä myllersivät, syyllisyydentunne päällimmäisenä kun ei itse jaksanut.
Nyt vuosien päästä kun anoppini on jo edesmennyt pystyn näkemään että olemme toimineet aivan oikein, itseään ei voi rasittaa toisen vuoksi äärirajoille vaikka kuinka haluaisi.
Apua ei sitten tosiaan tulla tarjoamaan, sitä pitää itse jaksaa aktiivisesti hakea. Saatavilla on kuitenkin joitakin vaihtoehtoja, muttei niitä tosiaan kukaan tule yhteiskunnan puolelta oma-aloitteisesti tarjoamaan.
Kunnista/kaupungeista riippuen apu tietysti vaihtelee. Toivotan aloittajalle voimia itsensä hoitamiseen ja pieniin irtiottoihin välillä, myöskin vaikeisiin ratkaisuihin joita voi tulla eteen, toivon sinulle jaksamista.Ehkä minä olen sadisti, tai ehkäpä sinä olet niitä yliherkkiksiä, jotka omalla voivoittelullaan saa kaikki muutkin surkeiksi, ja ei, en minä en sadisti, joten sinä olet niitä yliherkkiksiä.
Toivon sinullekkin jaksamista ja voimia, ja ettei sinulle ihan oikeassa elämässä tapahtuisi mitään. Joku sadisti saattaa jopa puhua sinulle siellä, mutta älä niistä välitä, mene vain kotiisi ja vedä peitto korville ja syyllistä niitä sikoja. - Pyhä herkkis täti
olet naurettava kirjoitti:
Ehkä minä olen sadisti, tai ehkäpä sinä olet niitä yliherkkiksiä, jotka omalla voivoittelullaan saa kaikki muutkin surkeiksi, ja ei, en minä en sadisti, joten sinä olet niitä yliherkkiksiä.
Toivon sinullekkin jaksamista ja voimia, ja ettei sinulle ihan oikeassa elämässä tapahtuisi mitään. Joku sadisti saattaa jopa puhua sinulle siellä, mutta älä niistä välitä, mene vain kotiisi ja vedä peitto korville ja syyllistä niitä sikoja.Syyllistämisen nuo kukkahattutädit tosiaan osaavat kun oma elämä on sitä tasoa että muumitkin ovat suoraan saatanasta lähtöisin.
Kaikesta huolimatta minullakaan ei ole syyllinen olo, ex miniä/hoitaja sen sijaan saisi tuntea itsensä syylliseksi. - ExMiniä/Hoitaja
Pyhä herkkis täti kirjoitti:
Syyllistämisen nuo kukkahattutädit tosiaan osaavat kun oma elämä on sitä tasoa että muumitkin ovat suoraan saatanasta lähtöisin.
Kaikesta huolimatta minullakaan ei ole syyllinen olo, ex miniä/hoitaja sen sijaan saisi tuntea itsensä syylliseksi.Täh?
Mitä hemmettiä nää eräät täällä sekoilee???
Minä en kirjoituksessani voivotellut, totesin vaan ettei tämäkään palsta saa olla rauhassa asialinjalla vaan tänne tulee jotain typeriä haukkumaviestejä joita ei kukaan halua lukea.
Yliherkkyys ja empatia ovat eri asioita, enkä kyllä ole mikään kukkahattutätikään....
Ärsyttää vaan se että täällä kun on näitä eri aihealueita jotka ovat käsittääkseni tarkoitettuja vertaistuen ja avunkin hakemiseen, miksi sallitaan täysin asiaan kuulumaton v.....lu.
Ja vaikka nyt itse olisin kuinka herkkis tahansa, ei nuo ylläolevat haukut minua mihinkään heiluta, harmittaa vaan aloittajan puolesta, satun kokemuksestani tietämään miten vaikeaa tuollainen tilanne on.
Mutta "olet naurettava" ja "pyhä herkkis täti"....teidän harmiksenne en enää tunne syyllisyyttä, eikä minun sitä olisi tarvinnut tunteakkaan, elämä vaan nyt on joskus sellaista että ihmisellä on erilaisia tunteita.
Jos saatte nyt jotain kummallista tyydytystä noista idiotismi-jutuistanne niin antakaa palaa vaan vaikka mun niskaan, jättäkää aloittaja rauhaan. Minä en enää välitä paskaakaan moisista kirjoituksista, mutta en voi sietää sitä että ennestään vaikeassa tilanteessa olevaa ihmistä lytätään.
En tosiaan tarvitse jaksamisen ja voimien toivotuksia teidän kaltaisilta ihmisiltä. Elän täyttä elämää...ja menen sinne peiton alle sitten kun huvittaa ;) ExMiniä/Hoitaja kirjoitti:
Täh?
Mitä hemmettiä nää eräät täällä sekoilee???
Minä en kirjoituksessani voivotellut, totesin vaan ettei tämäkään palsta saa olla rauhassa asialinjalla vaan tänne tulee jotain typeriä haukkumaviestejä joita ei kukaan halua lukea.
Yliherkkyys ja empatia ovat eri asioita, enkä kyllä ole mikään kukkahattutätikään....
Ärsyttää vaan se että täällä kun on näitä eri aihealueita jotka ovat käsittääkseni tarkoitettuja vertaistuen ja avunkin hakemiseen, miksi sallitaan täysin asiaan kuulumaton v.....lu.
Ja vaikka nyt itse olisin kuinka herkkis tahansa, ei nuo ylläolevat haukut minua mihinkään heiluta, harmittaa vaan aloittajan puolesta, satun kokemuksestani tietämään miten vaikeaa tuollainen tilanne on.
Mutta "olet naurettava" ja "pyhä herkkis täti"....teidän harmiksenne en enää tunne syyllisyyttä, eikä minun sitä olisi tarvinnut tunteakkaan, elämä vaan nyt on joskus sellaista että ihmisellä on erilaisia tunteita.
Jos saatte nyt jotain kummallista tyydytystä noista idiotismi-jutuistanne niin antakaa palaa vaan vaikka mun niskaan, jättäkää aloittaja rauhaan. Minä en enää välitä paskaakaan moisista kirjoituksista, mutta en voi sietää sitä että ennestään vaikeassa tilanteessa olevaa ihmistä lytätään.
En tosiaan tarvitse jaksamisen ja voimien toivotuksia teidän kaltaisilta ihmisiltä. Elän täyttä elämää...ja menen sinne peiton alle sitten kun huvittaa ;)"ExMiniä/Hoitaja"
Näinhän me teemme.
Joissain asioisssa ihan vasten tahtoasikin.
Meilläkin kun on oma tahtomme.
Nauramme myöskin hersyvästi.
Kaikki aloitukset kun eivät ole vakavastiotettavia.
Mutta elä sinä vaan tavallasi.
H.- Kukkikselle
hunksz kirjoitti:
"ExMiniä/Hoitaja"
Näinhän me teemme.
Joissain asioisssa ihan vasten tahtoasikin.
Meilläkin kun on oma tahtomme.
Nauramme myöskin hersyvästi.
Kaikki aloitukset kun eivät ole vakavastiotettavia.
Mutta elä sinä vaan tavallasi.
H.Kukkistäti exhoitaja!
Oletko itse kenties joutunut syyttelyn kohteeksi? Etpä tietenkään ole koska pidät huolen siitä, että olet itse ensimmäisenä syyllistämässä.
Samaa "paskaa" olet sinäkin kun kaikki muutkin. - ExMiniä/Hoitaja
hunksz kirjoitti:
"ExMiniä/Hoitaja"
Näinhän me teemme.
Joissain asioisssa ihan vasten tahtoasikin.
Meilläkin kun on oma tahtomme.
Nauramme myöskin hersyvästi.
Kaikki aloitukset kun eivät ole vakavastiotettavia.
Mutta elä sinä vaan tavallasi.
H.No aivan varmasti elän tavallani...luuletko että alkaisin pomppimaan vaikkapa sinun ohjeistuksesi mukaan...hehhee...nauran myöskin hersyvästi.
- ExMiniä/Hoitaja
Kukkikselle kirjoitti:
Kukkistäti exhoitaja!
Oletko itse kenties joutunut syyttelyn kohteeksi? Etpä tietenkään ole koska pidät huolen siitä, että olet itse ensimmäisenä syyllistämässä.
Samaa "paskaa" olet sinäkin kun kaikki muutkin.Ja ketähän syyllistin.....?
Arvostelin, ja mielestäni täysin aiheesta sitä että tänne on pakko kirjoittaa vaikkei olisi muuta asiaa kuin v.....lu.
Samaa paskaa olen kuin kaikki muutkin, se on varma....en kuitenkaan lähde lyömään lyötyä, enkä puuttumaan aiheisiin joista minulla ei ole mitään kokemusta.
Myöskään en saa nautintoa tahallisesta herjaamisesta.
Mutta turha tässä on tämän enempää tätä asiaa jankuttaa,jos ei mene jakeluun niin ei sitten mene. - kukkikselle
ExMiniä/Hoitaja kirjoitti:
Ja ketähän syyllistin.....?
Arvostelin, ja mielestäni täysin aiheesta sitä että tänne on pakko kirjoittaa vaikkei olisi muuta asiaa kuin v.....lu.
Samaa paskaa olen kuin kaikki muutkin, se on varma....en kuitenkaan lähde lyömään lyötyä, enkä puuttumaan aiheisiin joista minulla ei ole mitään kokemusta.
Myöskään en saa nautintoa tahallisesta herjaamisesta.
Mutta turha tässä on tämän enempää tätä asiaa jankuttaa,jos ei mene jakeluun niin ei sitten mene.Juuri näin.
Ja minulla on sentään selkärankaa sen verran, että jos joku henkilö ärsyttää minua, niin sanon sille henkilölle, että hän ärsyttää minua.
Teillä "auttajilla" taas on monesti sellainen huono tapa, että kun joku ärsyttää teitä, niin te sanotte että sinä ärsytät tuota "sairasta parkaa", älkää lyökö lyötyä jne...
Turha tästä on tämän enempää jankuttaa, kun sinun vastaus tulee aina olemaan kysymysmerkki, kun tälläisissä jutuissa ei mielestäsi ole mitään järkeä.
Toivottavasti joku muu lukija silti ymmärtää edes jotain tästä. - mummo & pappa kilpi
ExMiniä/Hoitaja kirjoitti:
No aivan varmasti elän tavallani...luuletko että alkaisin pomppimaan vaikkapa sinun ohjeistuksesi mukaan...hehhee...nauran myöskin hersyvästi.
Mene sinne vanhuksen pyörätuolin taakse piiloon nauramaan.
- yy__xx
Mieheni sairastui hyvin nuorena alzheimeriin ja tauti puhkesi rajusti. Kolme vuotta mietin, sitten erosin. Tauti eteni nopeasti ja hän kuoli viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Ero ei kaduta ,mutta se, että sairaus tuli tuntuu joskus vieläkin epäreilulta.
- ubtiu
Epäreilulta kuulostaa eroaminen kun toinen on sairas ja tarvitsee puolisoaan tuekseen. Itsekästä ajattelua. Eikös siellä papin edessä vannota ikuista rakkautta ja ollaan vierellä sekä myötä että vastoinkäymisissä. sairaus on sairaus eikä mikään epäreilu asia.
- mk
ubtiu kirjoitti:
Epäreilulta kuulostaa eroaminen kun toinen on sairas ja tarvitsee puolisoaan tuekseen. Itsekästä ajattelua. Eikös siellä papin edessä vannota ikuista rakkautta ja ollaan vierellä sekä myötä että vastoinkäymisissä. sairaus on sairaus eikä mikään epäreilu asia.
Ei se itsekkyyttä oel vaan realisia ja kaikki eivät voi katsoa vieretä kun läheinen sairastuu. Miksi tuhota olam elämä sairaan hoitamiseen kun toinen voi matkustella ja totettaa itseään että silleen. Oma isäni kärsi kyseisestätaudista ja en kenellekkään töivo sitä tautia ja yhdelle työkeveeri ihmetteli kun sanoine ttä kuilisi kun on vielä jonkinmoisessa kunnossa niin kattovat pitkään niin sanoin että käykääpä dementia osastolla sairaalassa niin tiedätte ja itse ne halua kenenkään riippakiveksi jäädä että silleen.
- 13+19ontaasjotain
ubtiu kirjoitti:
Epäreilulta kuulostaa eroaminen kun toinen on sairas ja tarvitsee puolisoaan tuekseen. Itsekästä ajattelua. Eikös siellä papin edessä vannota ikuista rakkautta ja ollaan vierellä sekä myötä että vastoinkäymisissä. sairaus on sairaus eikä mikään epäreilu asia.
Ja mitäs epäreilua siinä on? Eihän se avioeron ottaminen välttämättä sitä tarkoita, että jättää ja hylkää toisen ja lakkaa tätä rakastamasta. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sen aikanaan vannotun ikuisen rakkauden loppumista eikä vastoinkäymisten hetkellä luistamista vastuusta. Puoliso pystyy avioeron otettuaankin ihan samalla tavalla hoitamaan ja huolehtimaan potilaasta kuin jos olisi avioliitossa.
Avioeron idea on pelkästään siinä, että sillä tulee tarpeeksi selvästi osoitettua kunnan sosiaaliviranomaisillekin se, että sosiaaliviranomaiset eivät voi noin vain jättää potilasta pelkästään expuolison hoivattavaksi, kun expuolisolla ei ole siihen mitään lakisääteistä velvoitetta. Tällä tavalla saadaan sosiaaliviranomaisetkin aktiivisesti toimimaan niin, että potilaalle voidaan rakentaa tarvittava hoivaverkosto. Siihen voi kuulua tuettua kotonaolemista, lähisukulaisten ja expuolison huolenpitoa, lyhytaikaista tilapäistä terminaalihoitoa hoivakodissa, kotisairaanhoitoa, ateriapalveluja ja vaikka mitä nyt kukin yksilöllinen potilas sattuu tarvitsemaan.
Ainakin minä pidän vastuuttomana sitä, että potilas jätetään pelkästään puolison hoivattavaksi. Siis ajatellen, että kyllä ne päivä kerrallaan itsekseen selviää kunnes kuolema korjaa potilaan. Tällä tavoin terve puoliso helposti näännytetään liian raskaan taakan alle.
Ihmettelen sitä, että monet vieläkin pitävät avioeroa aina ihmisen ja puolison hylkäämisenä. Altzheimer on niin vakava juttu, että siinä ei hempeilyille yleensä ole sijaa, realismille kyllä on. - ubtiu
mk kirjoitti:
Ei se itsekkyyttä oel vaan realisia ja kaikki eivät voi katsoa vieretä kun läheinen sairastuu. Miksi tuhota olam elämä sairaan hoitamiseen kun toinen voi matkustella ja totettaa itseään että silleen. Oma isäni kärsi kyseisestätaudista ja en kenellekkään töivo sitä tautia ja yhdelle työkeveeri ihmetteli kun sanoine ttä kuilisi kun on vielä jonkinmoisessa kunnossa niin kattovat pitkään niin sanoin että käykääpä dementia osastolla sairaalassa niin tiedätte ja itse ne halua kenenkään riippakiveksi jäädä että silleen.
Ihmisen itsekkyyskin on realismia. Jotkut vaan ovat itsekkäämpiä kuin toiset ja toiset heikompia kuin toiset. Toisen kärsimystä ei uskalleta katsoa silmästä silmään, vaikka se olisi se oma rakas ihminen. Tulee vaan miettineeksi sitä, kun ja jos itse sairastuisi, niin toinen ajattelisi vain matkustamista ja itsensä toteuttamista. Onko tällaisella ihmisellä minkäänlaisia tunteita kuin vain niitä pintapuolisia sellaisia. Että sillee.
p.s. olitko kenties kännissä kirjoitellut klo seittämän aikaan aamulla vai vaivaako kenties itseäsikin dementia? - Anonyymi
ubtiu kirjoitti:
Epäreilulta kuulostaa eroaminen kun toinen on sairas ja tarvitsee puolisoaan tuekseen. Itsekästä ajattelua. Eikös siellä papin edessä vannota ikuista rakkautta ja ollaan vierellä sekä myötä että vastoinkäymisissä. sairaus on sairaus eikä mikään epäreilu asia.
Jokaisella on oma elämä. Jotkut ovat niin riippuvaisia läheisistään että antavat näiden tautisten erittäin ilkeiden ihmisten viedä elämän ja itsetunnon. Näitä ilkeitä psykopaatteja on niin kuin tiedämme paljon nuoremmissakin pariskunnista.
- keski-ikäinen nainen
Minustakin aloitus on keksitty juttu . Ei kukaan vanha ihminen tänne kirjoita . Monet vanhat ei osaa edes käyttää tietokonetta eivätkä omista omaa tietokonetta . Tietenkin joitakin poikkeuksia on .
- varmasti vanha
niinkö luulet,hoh hoijaa
- ??--??
"Ei kukaan vanha ihminen tänne kirjoita ."
Mitähän muita me itse olemme?
Nykyvanhusten psyykkinen ikä on kovin laaja-alainen.
Monen moni meitäkin vanhempi on jo työssään joutunut/päässyt käyttämään tietokonetta.
Kannattaa meistä kunkin päivittää ajatusmaailmaansa.
Miksei mies voi olla vuosikymmeniäkin vaimoaan iäkkäämpi, jos toki toisinkin päin? - mk
Ainakin minun äitini osaa käyttää konetta kun sen yli 5 v sitten hommasin hänelle ja osaa ihan hyvin ja aloittaneen vaimo voi olla vaikka 20v nuorempi miestään. Oma isäni kanssa todettiin sama tauti ja läheltä seuranneena ite en rupeaisi omaishoitajaksi ja yksi äidin puolen sukulainen vähän pahasti sanoi mutta meni omaan nilkkaan kun hänen vaimostaan tuli muistisairas ja oli vähän aikaa omaishoitaja mutta meni vaimo niin mahdottomaksi ja on nyt hoitokodissa. Ei eroa kannata mutta ei puolson tarvitse omaishoitajaksi ruveta jos ei homma kiinnosta. Siinä se hirveä juttu on että muitetaan kaikki vanhat asiat mutta lähimuisti pettää. Itse aikoinaan sanoin äidilleni kun huomasin että muisti pikkuisen pätkiin että heti tutkimuksiin niin sanottiiin ettei pidä paikkaansa ja sitten kun itse huomasi oli liian myöhäistä ja tauti eteni aika nopeasti mutta onneksi luoja pelasti ja meni autuaimmille maille.
- kaikenlaistaväitettä
Tottakai 70vuotiaat osaavat käyttää tietokonetta. Suurin osa taitaa osata.
- tietsikkamummeli
Et kai ole tosissasi?
Onko 70-vuotias niin historian lehtien havinaa, ettei osaisi käyttää tietokonetta? Tai että "vanhat" eivät kirjoittelisi keskustelupalstoille?
Keski-ikäisen naisen kannattaisi ensin tarkistella omaa kielioppiaan: " vanhat ei osaa edes" ... Oikeammin se kirjoitetaan "vanhat eivät osaa edes". Pilkkusäännötkin kannattaisi muistutella mieleen. Pisteen eteen ei tule välilyöntiä.
Onneksi, "keski-ikäinen nainen" muistin heikkeneminen näkyy voimakkaimmin niillä, joiden älykkyystaso on ollut jo alunpitäen alhaisempi. .. - koettu ja eletty
??--?? kirjoitti:
"Ei kukaan vanha ihminen tänne kirjoita ."
Mitähän muita me itse olemme?
Nykyvanhusten psyykkinen ikä on kovin laaja-alainen.
Monen moni meitäkin vanhempi on jo työssään joutunut/päässyt käyttämään tietokonetta.
Kannattaa meistä kunkin päivittää ajatusmaailmaansa.
Miksei mies voi olla vuosikymmeniäkin vaimoaan iäkkäämpi, jos toki toisinkin päin?milloin on vanha ? ja jos ihmiset ovat vanhoja niin miksi he eivät voi muka käyttää tietsikkaa, niinkuin sanoit psyykkinen ikä on on laaja-alainen, itse olen - 40 nuoret sanovat, että olen vanha, vanhemmat sanovat että olen nuori, ja alzhaimeria on ollut perheessä, ja taas uusi potilas anoppi,
- fg ld hld
tietsikkamummeli kirjoitti:
Et kai ole tosissasi?
Onko 70-vuotias niin historian lehtien havinaa, ettei osaisi käyttää tietokonetta? Tai että "vanhat" eivät kirjoittelisi keskustelupalstoille?
Keski-ikäisen naisen kannattaisi ensin tarkistella omaa kielioppiaan: " vanhat ei osaa edes" ... Oikeammin se kirjoitetaan "vanhat eivät osaa edes". Pilkkusäännötkin kannattaisi muistutella mieleen. Pisteen eteen ei tule välilyöntiä.
Onneksi, "keski-ikäinen nainen" muistin heikkeneminen näkyy voimakkaimmin niillä, joiden älykkyystaso on ollut jo alunpitäen alhaisempi. ..Hyvä mummeli. Niin mun tätikin, joka on jo yli seitkyt, osti tietsikan. Se ei ole mikään nuorten ja keski-ikäisten juttu. Jotkut viis- kuuskymppiset käyttävät tietsikkaa töissään ja takuulla osallistuvat keskusteluihin täällä kuin muuallakin. Harmittaa, kun noi nuoret aliarvioivat ihan avoimesti vanhempia ihmisiä, vaikka pitäisi toimia päinvastoin, kunnioittaa. Niin ja tuohon huonoon suomen kielen taitoon on täällä törmätty useamminkin. Eräät ns. johtotason ihmisetkin kirjoittavat huonoa suomea.
- Rautainen mummo
Nyt on pakko riemastua keski-ikäisen naisen ennakkoluuloista. Onpa asenne: vanhalla ei muka voi olla tietsikkaa. Tämä aloitus on harvinaisen järkevä verrattuna moneen muuhun. Vaikka aloitus ei olisikaan aito, vastauksista jotkut kielivät suoranaisesta ikärasismista. Onko tosiaan niin, että nämä areenat ovat murkkujen ja murkkumielisten aivopieruille varattuja?
inä olen vanha ihminen, joka raivostuu, jos nuoremmat yrittävät pakottaa minut johonkin vanhanaikaiseen muottiin. Pitäisi olla kiltti ja alistuva, jota nuoremmat saisivat pyörittää mennen tullen. Päätän vielä asioistani enkä anna hyppiä silmilleni. Sitten kun en enää kykene itseäni hoitamaan, olen kai totaalisesti ilman ihmisarvoa ja valmis kipattavaksi tunkiolle.
Vaan perässäpä tulette nuoret. Veikkaan että olette aika raihnaisessa kunnossa minun iässäni, jos jatkatte nykyisillä elintavoillanne. Moni liuottaa aivonsa jo varhain toimintakyvyttömiksi. Saattaa se alzheimer sitten iskeä nuoreenkin. Nyt olette rehvakkaita ja röyhkeitä, vaan kukas teitä sitten hoitaa, kun ette enää jaksa.
Lopuksi toivotan voimia ja sisukkuutta kaikille ikääntyville. Pitäkää puolenne viimeiseen asti. Myötätuntoni niille, jotka joutuvat ponnistelemaan sairaita omaisia hoitaessaan. - fhgvh
Huoh. 83-vuotiaalla isoäidilläni on sekä miniläppäri että älypuhelin. Kommunikoimme puhelujen lisäksi useinkin sähköpostitse ja joskus mesessäkin. Älä yleistä, vaikka olistkin itse jo keski-ikäisenä ihan ulalla kaikesta tekniikasta.
- 12+9
tietsikkamummeli kirjoitti:
Et kai ole tosissasi?
Onko 70-vuotias niin historian lehtien havinaa, ettei osaisi käyttää tietokonetta? Tai että "vanhat" eivät kirjoittelisi keskustelupalstoille?
Keski-ikäisen naisen kannattaisi ensin tarkistella omaa kielioppiaan: " vanhat ei osaa edes" ... Oikeammin se kirjoitetaan "vanhat eivät osaa edes". Pilkkusäännötkin kannattaisi muistutella mieleen. Pisteen eteen ei tule välilyöntiä.
Onneksi, "keski-ikäinen nainen" muistin heikkeneminen näkyy voimakkaimmin niillä, joiden älykkyystaso on ollut jo alunpitäen alhaisempi. ..Mitä meille 70v kuuluu? Tällä palstalla ei heitä pitäisi olla, pitäisi olla jo ikäjakaumat selvillä.
- mummeli
Sinä keski-ikäinen nainen ootko varma ettei vanhat kirjoittele tänne.
Olen itse 70 ja risat ja todella kirjoittelen. Teille joilla ei ole mitään käsitystä vanhenemisesta ja mitä se tuo tullessaan on kiva kirjoitella ja pudottaa teitä maanpinnalle typerine ajatuksinenne.
- sinulle
LÄÄKÄRI on ainoa oikea vastaamaan kysymykseen taudista ja sinä itse jaksamisesta,hoitokoti olisi ehkä hyvä ratkaisu ja voisit siellä hoitaa jaksamiseen asti ja kotia välillä huilaamaan,VOIMIA
- TH
Saattelimme lasteni kanssa vaimoni, 70 v, runsas vuosi sitten viimeiselle matkalleen, toivoen, että hänellä on nyt rauha. Sanon näin, koska viimeisinä aikoina päällimmäisenä oli levottomuus. Mutta sitä ennen, ehkä noin kymmenen vuoden aikana, siihen kuului niin monta vaihetta, että niitä on turha luetella. Karkailu ja agressiivisuus kuitenkin olivat eräitä, joiden kanssa miehenä pärjäsin, mutta olihan sekin vaikeata aikaa. Taudin alkua on mahdoton määrittää eikä ole tarvettakaan. Minulla lapset havaitsivat alkamisen ensin ja lääkäriin saanti vei vuoden. Testit ja aivokuvaus varmistivat sairauden. En tietenkään tiennyt mitä on tulossa. Hyvä oli, etten tiennyt, vaikka tämä ei Sinua lohduta. Olin hänen omaishoitajansa, mutta en lopulta enää pärjännyt yksin, vaan vaimoni oli ensin sairaalassa sitten hoitokodissa, joissa kävimme häntä katsomassa. Hoito oli hyvää. Alzheimer-sairaus on tauti, jonka luonnetta ei ymmärrä kuin vasta sitten kun sen läheltä kokee. Ihmisen persoona muuttuu totaalisesti ja sairaus eteenee vääjäämättä. Monesti olen pohtinut, että vaikka on vaikeaa omaisellakin, niin miten vaikeaa se on potilaalla itsellään, vaikkei vaimoni sitä pystynyt kertomaan. Yli 45 vuoden yhteiselon jälkeen ei mieleenikään tullut häntä hylätä. En tiedä miten eri terveyskeskukset ovat varustetut taudin hallitsevilla hoitajilla, mutta dementiayhdistysten kautta pääsee alkuun. Terveyskeskusta tai yksityistä neurologia tarvitset kuitenkin, jotta pääset hakemaan virallista apua. Omaishoitajana sain paitsi pientä korvausta niin ennen kaikkea kolme päivää kuukaudessa vapaata, jolloin vaimolleni järjestettiin hoitopaikka. Vaikka kritisointi ei enää innostakaan, niin esitän kuitenkin "syvän halveksuntani" entisen eduskunnan kansanedustajia kohtaan, jotka eivät halunneet säätää lakia, joka olisi määrännyt alzheimerista koko maahan yhtenäisen käytännön ja lisää vapaapäiviä omaishoitajille. Silloin kun vielä oli maan taloustilanne parempi. Kokemuksesta totean, että vapaat koin tärkeimmäksi yhteiskunnan avuksi, mutta määrältään jaksamisen kannalta riittämättömiksi. Itselläni olivat lapset voimavara, jota ilman olisin ehkä väsähtänyt. Eikä sukukaan syytellyt sairauden eri vaiheissa. Mutta avoin kertominen ulospäin on mielestäni tärkeää sovun säilymisessä.
- J K
EI OLENEUVOJA ANTAA
- Alzheimerin sukulain
Voi voi. Hae apua kriisiisi. Se on vakava tauti, joka ajaa ihmisen höperöksi ja väkivaltaisuuttakin ilmenee. Älä yritä jaksaa yksin.uskon että saat tarvitavan tuen. Muutama tuttavani on kokenut tämän taudin.Se on sairaus muiden sairauksien joukossa.
- vanha miesmatikanope
Hoidin dementoitunutta iäkästä äitiäni ja hyväksi huomasin mm seuraavan: Keskustelin kodinhoitajan kanssa joka järjesti tapaamisen esimiehensä ja dementialiiton puheenjohtajan kanssa. Sain kirjallista materiaalia ja käytännönohjeita.Järjestettiin niin, että äiti oli määräviikoin "hoidossa" ,jotta saatoin välillä levätä.Sain myös jonkin verran "tuuraajia"ja pääsin lenkille. Olin usein myös äidin kanssa ulkona kahviloissa , kaupoissa, erilaisissa tapahtumissa. Asunnollaan yritin tehdä kahvihetkestä pienen juhlan. Muisteltiin vanhoja, katseltiin valokuvia.Tapahtui kaikkea hullua: kerran äiti sekoitti minut serkkuunsa ja sisareeni.Hän haukkui "serkulleen" meitä:"Siinä ne Esko ja Eeva vaan kyttäävät, että minä kuolisin ja pääsisivät jakamaan rahoja!" Täyty juosta vessaan nauramaan ja kippurassa sittenkin.Täytyisi ottaa tilanne haasteena; minähän pärjään! Ja kiinnostua koko taudinkuvasta' kirjoitinkin tapahtumia muistiin.Ja henkinen ihminen saa apua korkeammalta taholta.
- tttttttttttttttr
Kuka näihin bullshiteihin tääl jaksaa tosissaa kommentoida. Tostakin tekstistä paistaa täysin läpi, että koko aloitus on tuulesta temmattu ja kirjoittaja korkeintaa 30-vuotias työtön, ilman elämää oleva loinen.
- #########
Miksei se voi olla täyttä totta, kun dementoituneiden osuus väestöstämme vain kasvaa ja kasvaa?
Miksei totuus kelpaa, onko liian vaikea hyväksyä?
Netin mukaan Alzheimerpotilaiden määrä kasvaa 50 vuodessa nelinkertaiseksi.
Joten? - pitä mulkku kiinni!!
No mitä sitten kommentoit, kun et jaksa. Ei kuka jaksaa sun bullshiteja kommenteja lukeaka.
- gidh
Jaksathan sinäkin lukea ja vielä vastata:-) Mistä pitäisi sitten keskustella?
- yksin ei jaksa
Kiitos neuvoista ja kokemuksista joka tapauksessa,on ehkä raskasta elää luulojensa kanssa,voimia sinulle.
- Mummo
Väärin. Monet vanhat nykyään osaa käyttää tietokonetta.Tässä yksi sellainen. Olin sihteeri työelämässä, miksi en osaisi vielä eläkkeelläkin. Nykyajan vanhukset ovat fiksua porulkaa. Muuten en ymmärrä, miksi pitäisi erota, jos puoliso sairastuu alzheimeriin. Itse olen niin sairas, etten jaksaisikaan hoitaa sairasta puolisoa. Moni on neuvonut dementiahoitajan puheille. Lääkärikin sen voi kertoa, miten tulee menetellä, jos tällainen sairaus iskee. Valitettavasti silloin pitää laittaa se sairaampi hoitopaikkaan johonkin laitokseen. Se onkin meidän monen vanhuksen kohtalo. Harvinaista onkin, että ihminen kuolee täysin terveenä ja vielä harvempi ei koskaan kuole.
En todellakaan ymmärrä, miksi vanhat ihmiset eivät saisi kirjoitella tänne. Kyllästymiseen saakka kirjoitetaan seksista ja siihen liittyvistä asioista. Luuletteko nuoremmat, että tietokone kuuluu vain teille ja että kaikkia kiinnostaa seksistä, irtosuhteista ym. kirjoittaminen. Tulette vielä itsekin joskus vanhoiksi ja aika menee todella nopeasti. - Ikävä on
Isälläni oli Alzheimer (kuoli v. 2009), ja taudin etenemisen seuraaminen oli todella raskasta. En halua enempiä siitä kertoa, mutta sen haluan sanoa, että aina olen kuullut Alzheimer-potilaiden muuttuvat aggressiiviksi. Minun isäni muuttui laupiaaksi kuin lammas, vaikka ei niinkään mikään lammas ollut terveenä (ei kuitenkaan silloinkaan aggressiivinen). Koskaan hän ei vihastunut, syytellyt meitä omaisia mistään. Iloisena aina tervehti, kun menimme vanhainkotiin häntä katsomaan (niin kauan kun meidät vielä tunnisti). Joka päivä muistan isää, ja itku tulee niitä hänen viimeisiä kuukausiaan muistellessa... Ahkerasta ja reippaasta miehestä tuli loppujen lopuksi puhekyvytön, pieni mytty sängyssä.
- Miten on.
Asetuppas miehesi asemaan.
Jos sinulla olisi ko tauti, toivoisitko, että sinun kanssa joku jaksaisi. - Faari66
Usein tuossa iässä ollaan oltu yhdessä jo n.50V ja ellei olla oltu, niin elämää on tullut nähtyä... Raskasta se on näin läheisiään seuranneena, mutta voi pöh jos tuota pitää miettiä...
- niskalaukaus
niskalaukaus? loppuu valitus?
- älä uhraa elämääsi..
Sinulleko se laukaus annetaan? Painu ...!!!
Näin kaverini äidistä ns. vieraanpana, mutta ammattitaitoisena missä mennään.
Jo itsekin miehen ikään eläneitä aikamies perheellisiä se ei hetikään mennyt läpi.Yksi miniöistä, terveydenhoitaja sanoi ettei vanhusten asiat häntä kiinnosta. Ei ollut suosikkiminiä koskaankaan ollut..siksikö?
Sain puhuttua vaarin et tehdään mummulle testit, ja taantuma oli kamala.
Tämäkin loukkasi terveydenhoitaja miniää, koska oli mieltä et vaari joutaa mummua siä korvessa hoitaan, siihen muita tarvita jne.
Vaari ei jaksanut, mielipide oli ettei halunnut. Mummu vietiin dementia osastoiie ja eli vuosikausia pidempään kuin vaari.
- Noorikka
Pappa hoitokotiin. Säästä itseäsi.
- uk6
Surkeaa kun ratsastetaan tämänkaltaisilla keksityillä aloituksilla.Moraali on hukassa.Menisitte oikeisiin töihin.Ei mainostajat tällaista halua.Tuskin Blue 1tai radisson hotellitkaan näin alta lipan mene.Valvonnalla olisi tekemistä
- koettu ja eletty
Koeta kestää, vaikka se on tosi vaikeaa, minun äitini oli tosi sairas, hänellä oli kaikki mahdolliset taudit ja sitten vielä altzeimer, !!!!!
Siitä tuliee melkein itse hulluksi!!!!mikään ei käy ja kaikki mitä yrität tehdä ja auttaa on väärin. Sitten appi sai saman taudin oli hyviä aikoja ja välillä todella huonoja aikoja, kun oli todella huonot ajat niin hän oli hoitokodissa. Nyt ovat molemmat päässeet pois täältä. Neuvoja minulla ei ole, kun ihmiset saavat altzheimerin taudin, niin heistä tulee niinkuin sanoit 3 -vuotiaita, joskus he ovat kuin aikaisemmin ja sitten taas tosi agressiiveja. Nyt minun anopilla on todettu sama tauti eli koeta jaksaa!!! Jos eroat, niin ei kukaan voi sinua syyttää.
Voimia - amaalia
Olen mieheni omaishoitaja,tosin palkaton.Miehelläni todettiin Alzheimer jo viisi vuotta sitten aivokuvauksessa,mutta hitaasti on edennyt,joten vielä tuntee reviirinsä,eikä karkaile.
Sanoit aivan oikeasti,uhmaikä,sitä se on alukumetreillä luulin,että vallan narsistin olen huusholliini heivannut,kun hän yritti valkoista puhua mustaksi ja muutenkin minä olin se joka aina olin väärässä joka asiassa.
Miehet tietenkin aina haluavat soittaa ensiviulua,kun luulevat että ne killuttimet jotka roikkuvat heidän haaroistaan ovat korvaamattomat kansallisaarteet.
Minä puhuin omalääkärille ja asia alkoi rullaamaan.
Nyt mieheni on hoitojaksolla,vein hänet tänään ja voin viettää omaa lepotaukoa.
Ei kannata erota,laita asiat rullaamaan ja saat ansaittua lomaa itsekin- Saisit hävetä
Kyllä ne killuttimet ovat yhtä arvokkaat kuin naisen alapääkin.
Naiset ovat sitten kamalan itsekeskeisiä ja tärkeileviä. Ei ihme ettei omatunto vaivaa ja jätetään sairastunut puoliso heitteille. - pätkiikö sinullakin?
Saisit hävetä kirjoitti:
Kyllä ne killuttimet ovat yhtä arvokkaat kuin naisen alapääkin.
Naiset ovat sitten kamalan itsekeskeisiä ja tärkeileviä. Ei ihme ettei omatunto vaivaa ja jätetään sairastunut puoliso heitteille.Kuinka niin tärkeleviä naiset?Naiset synnyttää,hoivaa lapset ja vielä tämän muistisairaan siittäjän.Kuka jättää ja kenet kysyn vaan?
- Saisit hävetä
pätkiikö sinullakin? kirjoitti:
Kuinka niin tärkeleviä naiset?Naiset synnyttää,hoivaa lapset ja vielä tämän muistisairaan siittäjän.Kuka jättää ja kenet kysyn vaan?
Kyllä vain tärkeilevät naiset! Naiset kiukuttelevat, halveksivat ja vielä jättävät heitteille tämän "muistisairaan siittäjän" (suomalaisen naisen kielenkäytön perusvarastoa). Naiset jättävät hyvin usein miehensä enkä vain kysy!
- teematon
Saisit hävetä kirjoitti:
Kyllä vain tärkeilevät naiset! Naiset kiukuttelevat, halveksivat ja vielä jättävät heitteille tämän "muistisairaan siittäjän" (suomalaisen naisen kielenkäytön perusvarastoa). Naiset jättävät hyvin usein miehensä enkä vain kysy!
Kaiketi mielipitetä laukova,siipeensä saanut paitaressu,jonka muijja pyyhkssy pellolle,on niin asiantuntija,ettei edes tiedä asian teemaa
- omaishoitaja
Hei
Minun mieheni sairastaa myös samaa tautia ja on 54 vuotias ja on sairastanut jo monta vuotta. Tiedän tasan tarkkaan mitä se on. Kuten sanoit mikään ei kelpaa ja minusta ei oo mihinkään ja kaikki pitäsi tapahtua juuri kuin hän sanoo.
Eroa olen miettinyt minäkin sillä se tulee pahenemaan koko ajan, mutta jostakin sitä vaan saa voimaa jatkaa vaikka on ihan poikki illalla. Ihan kaikki pitää tehdä ja laittaa valmiiksi...ja vaikka ne tekeekin niin silti saa vain moitteita koko ajan.
En voi kuin toivottaa sinulle jaksamista vaikka raskasta se on.
Näille sairastuneillehan on olemassa päivä toimintaa jolloin yksi päivä viikossa on asioitten hoito päivä minulla ja hengähdystauko.
Omaisille on myös tapaamisia toisten omaisten kanssa ja omaishoitaja lomia on saatavilla...hyvää kesää sinulle kaikesta huolimatta- ..
Tiedän millaista se on. Jaksamista. Jos et jaksa, hae apua.
- Olet itsekäs
Jättäisit miehesi altzheimerin vuoksi? Rakkaan elämänkumppanisi, jota pitäisi tukea myös vastoinkäymisissä.
No... ehkä sinulle naisena jäisi siitä hyvä omatunto. Ajattelette vain itseänne. Muistelehan tekoasi sitten kun kukaan ei ole sinua hoitamassa. - Muistihoitaja
Muistisairaan puolison ja omaisen rooli on vaikea. Haluaa hoitaa rakastamaansa ihmistä, mutta jossain vaiheessa voimat vähenevät ja saattavat loppua.
Onko miehesi lääkitys nyt kohdallaan? Oletteko käyneet kontrolleissa?
Sinun on nyt ajateltava itseäsi ja omaa jaksamistasi. Järjestä puolisollesi intervallipaikka jostain vanhainkodista tai muusta vastaavasta eli esim. kaksi viikkoa hoidossa muualla ja kaksi kotona. Hae paikkakunnaltasi vertaistukiryhmiä, jossa voit jakaa ja purkaa ajatuksiasi.
Ota yhteyttä paikalliseen muistikoordinaattoriin ja kerro tilanteestasi.
Kaikkea hyvää teille ja jaksamista! Yritä ymmärtää, että miehesi on sairas. - tauti.tulossa
Kelju juttu kun ylläpito on nostanut tämän aloituksen palkkiin. Siitä johtuu että vastailijat ovat ihan keitä S24-lukijoita vaan eli läheskään kaikki eivät ole "meidän" ikäryhmään kuuluvia. Sehän tulee selvästi esiin monista repliikeistä vaikka ei hoksaisikaan että aloitus on palkissa.
Harva näille epäasiallisille kommentoijille ja haistattelijoille vastasikin. Ei kannatakaan.
Aloitus on tosi hyvä, meillä monella (60 ) voi sama tilanne olla ihan lähellä - noilla nuoremmilla kommentoijilla ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä, mutta hiukan myöhemmin... - ainok.
Hyvä Rouva.
Apua löytyy kunnan/kaupungin terveyshuollosta,ota yhteyttä paikkakuntasi kotisairaanhoitoon,sieltä ohjataan eteenpäin kunhan uskallat myöntää ettet jaksa.
Pahenevan altzhaimerin kanssa ei ole aina helppoa elää.Sinun puolisollasi on
mahdollisuus kunnalliseen laitoshoitoon,se kannattaa ottaa huomioon.
Kenenkään ei tarvitse itseään uuvuttaa-.
Samaten hoitojaksot palvelukodissa sairastuneelle jos ei vielä ole jatkuvaa laitoshoitopaikkaa.
Ota nyt heti yhteyttä oman paikkakunnan terveydenhuoltoon.Apua täytyy itse pyytää ja hakea,eivät kyllä tule mitään muutoin neuvomaan.
Jaksamista sinulle. - Äidin muistolle
Meillä äiti sairastui Alzheimerin tautiin ja tiedän, että persoonan muuttumista on raskas katsoa läheltä. Puolisona vielä raskaampaa kuin lapsena, kun olet ihan koko ajan läsnä.
Potilas itse ei vain valitettavasti voi säädellä käyttäytymistään ja tuo uhmailu on tosi rankkaa. Jankuttaminen ei kannata, sen olemme kokeneet, mutta kaikkea ei toki tarvitse kestää ja usein jossakin vaiheessa tulee vastaan laitokseen sijoittaminen, sillä yleensä myös liikuntakyky heikkenee ja vähitellen katoaa kokonaan. Myös tätini ja äidin ja tädin serkku sairastivat tautia (kaikki jo edesmenneitä) ja kaikilla taudin eteneminen ja oireet olivat hieman erilaisia.
Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä Alzheimer-yhdistykseen. Sieltä saat materiaalia ja vertaistukea. TV2:ssa on tehty aiheesta myös hieno dokumentti muutama vuosi sitten omaishoitajan näkökulmasta.
Toivottavasti rakkautenne ja yhteiset eletyt hyvät ajat kantavat tämän tilanteen yli, sillä kyse on kuitenkin yhteisen elämänne lopputaipaleesta.
Voimia Sinulle!- koettu ja eletty
Näin se on, jaksamista, hae tukea, jos et jaksa, niin ei se ole kenenkään syy tai vika,
"nimimerkki äidin muistolle" on kokenut ja nähnyt, mutta puolisona on paljon vaikeampaa, "me lapset emme aina ymmärrä, miltä tuntuu kun puoliso muuttuu,"
rakkautta ja kestämistä päätös on aina sinun, ja kenellekään ei ole oikeutta tuomita SINUA,
- Muistihoitaja
Voit ottaa myös yhteyttä paikkakuntasi vanhainkotiin dementiayksikköön josta saat helposti tietoa vertaistukiryhmistä sekä sairaudesta, kaikkialla kun ei vielä ole muistineuvolatoimitaa. Älä häpeä tunteitasi koska kysymyksessä on omaista väsyttävä ja erittäin raskas sairaus. Muistiliitto sekä Alzheimer-yhdistys ovat erittäin hyviä kanavia saada tietoa sairaudesta sekä vertaistukilinjojen puhelinnumero ja myös muistisairaan omaisen oikeusopas löytyy kyseisiltä sivuilta. Oman jaksamisen kannalta olisi myös hyvä jos miettisit intervallihoidon mahdollisuutta jossa miehesi olisi muutaman päivän/viikon dementia osastolla ja saisit itse levätä. Toivon jaksamisia sinne jokaiselle omaiselle joka jaksaa huolehtia omasta lähimmäisestään, teette uskomatonta työtä.
t.muistihoitaja- Surullista-51
Itse olen huomannut äidissäni noita muutoskia..äitini topakka ihminen ja työteliäs niin sanoo höpö höpö jos alan näistä kysyä..jos vaan jatkan suuttuu...en tiedä miten olla ..kiroaakin jota ei koskaan ennen tehny ja huutaa pihallakin kun ennen meidän lasten oli tultava sisään remuamaan...niin ja kaikenlaista ihme juttua on tapahtunut...osaa vielä tsempata ja hullua ette hänestä tee kun olaan siskojen kans sanottu että tutkimuksiin niin tietäs mikä on...muisti ei kuulema vaivaa eikä mikään jaksan kävellä vaikka minne...välillä saattaa sanoa miten se ruoka tehtiin .en muista ja laittaa sanomalehti papereita ettei keitto levylle mee...isä aina katsoo miten menee ettei tulipaloa....aikamoista on...mut hoitoon ei suostu eikä tutkimuksiin....2v ollaan näitä huomioitu....haukkui kodinhoitajankin viim kesänä...väärinkäsityksen takia...siitä aloimme tutkia ja ihmetellä mikä on...vieraalle ei koskaan huutanu eikä tuolleen käyttäytyny..pahaa tekee..ja ennenkaikkea se kun ei saa apua ..ei itse ota vastaan ja sanoo kun en oo hullu antakaa olla rauhassa...aika armahtaa uskon niin ...mutta pahaa tekee ...isällä ei oo helppoa sitä oon miettiny..istuu pyörätuolissa...tarvitsisi itsekin hoitajaa se äitini =omahoitaja sairastuu, näyttää sille...isä käy vanh kodilla lepäämässä kerran kk viikon äiti ei sinne lähe..äksyää ja suuttuu jos ehdottaa että jos te yhdessä 60v avioliiton kokemuksella...mut ku ei.Hoitoon vieminen voimien väsyminen ei oo hylkäämistä..hyvin he hoitaa hoidokodilla.Ei enää yli 65v vuotinen jaksa niinku nuorena-.vanhemilla jo ikää yli 80 nen...eli lepoa ja hyvää hoitoa ja yhdessä ollen sen minkä voivat olla...tehdä viiimmeisistä elin vuosistaan niin hyvän kun mahdollista..se meidän lastenkin toive ois..Asumme kaukana ja ikä jo tekee raihnaiseksi meidätkin ja emme nuorru...Lapseni hoito alalla paljon auttanut ja hoitaa heille ei kiukkua äitikään, osaavat neuvotella...isä on heittäytyny kuuroski ei vastaa joka kiukkuun.joo lapselta tuntuu ei enää aikuiselta sairaan käytös...kaikkea hyvää sinulle apua pyydä ja muista levätä ja nauttia...elämää tää vain on
- Kaiken se kestää
Juuri noin on asiat minullakin. Koko ajan saan seurata tuleeko lääkkeet otettua ja sekin on pahasta. Hän tuntee olevansa holhouksen alla. Kyllä hän ne osaa ottaa ajallaan. Kaikkein pahin puoli on, että raha-asiat ei tahdo pysyä kunnossa, kuka tahansa joka valittaa voi saada häneltä apua. Pahinta on se, että aikuiset lapset käyttävät hyväkseen ja vaikertavat raha-huoliaan, kukkaron nyörit eivät pysy kiinni ja luottokortit on piripinnassa.
Miten ihmeessä tässä elää varsinkin kun tuota herra alzheimerin diagnoosia ei ole ja asianomainen kieltäytyy menemästä täsät asiasta lääkäriin. Lääkärissä hän kyllä käy, mutta ainakin alussa muistisairaat osaavat skarpata, niin ettei sitä ulkopuolinen heti epäile.
Miten saisin mieheni lääkäriin ja muistitestiin.
Elämä ei ole ruusuista- 67v
Sama tilanne oli täällä,ennen kun ajokortin uusiminen tuli eteen(75-v).Lääkäri ei neurologisten testien perusteella puoltanut ajokorttia,vaan joutui jatkossa neurologi tutkimuksiin,ja siitä taas eteenpäin sairaala Peijakseen kallokuvaukseen,siellä tauti huomattiin,ja nyt ollaan alkutilanteessa,kohta kolme kk lääkkeitä syönyt,ja tullut tosi kiukkuseksi,mitään kielteistä ja muutoksia ei saa tulla päiväjärjestykseen,ja nyt jatkamme elämää alkutaipaleella alzheimerin kanssa.(pelottaa).
- Yhtistyötä
Tutustu myös sairastuneen ihmisen intervalli-asumiseen. Se on tarkoitettu helpottamaan hoitavan omaisen elämää: muutama viikko kotona, muutama palvelutalossa...näin jaksotellen, jolloin saat intervalli-jaksoilla keskittya omaan elämääsi ja lepäämiseen. Saat myös hoitajien tuen, tietoa sairaudesta ja vertaistukiryhmistä, joita varmasti tarvitset ja joista on apua.
Itse hoitajana ihailen niitä puolisoita, jotka ovat yhteistyössä kanssamme hoitotyön eri vaiheissa ja annan heille kaiken mahdollisen tukeni. Omaisen rooli on raskas, mutta oikein toimittuna ihaltava ja jopa antoisakin vaihe.- Yhteistyötä
...YHTEISTYÖTÄ...:-)
- Kanariansaaret-os:ll
Yhteistyötä kirjoitti:
...YHTEISTYÖTÄ...:-)
ÄLKÄÄ AVATKO SEURAAVAA ADF.ly jne
Sisältää viiruksia. Internetissä varoituksia.
Ottakaa selville sen lähettäjä, kohta on jokaisella osastolla hänen virus-viestejään!
- west.....
Alzhaimer on tosi raskas hoidettava erittäin vaihderikas käyttäytyminen, Tosi paljon Tsemppiä !!!!!! älä ota henilökohtaisesti kaikkea mitä sairas miehesi sinulle sanoo,muista että hän on sairas,mieti jos sinä olisit hänen asemassaan sairastunut, kuinka haluaisit itseäsi kohdeltavan,taasin vänkääminen ei sitten ainakaan hyödytä siittä hermostuu vai itse ja uupuu. Kaikkea hyvää teille iloa,valoa ja voimia!!!!!
- retinitis pigmentosa
Hän kiukuttelee kun lapsi.Se kuuluu taudinkuvaan.Hän ei tee sitä tahallaan.Tottakai se muutos hänessä luokkaa sinua.Hae heti Altzainer tukiryhmään,niin ymmärrät tilanteenne.Kysy sairaalan sosiaalihoitajalta missä on tukiryhmiä sinulle .Siellä kokoontuu toisia sinun kaltaisiasi omaisia.Muuten syytät itseäsi koko ajan kun et tiedä mistä kumppanisi kiukuttelut johtuu.Sinä loput voimiesi puutteeseen.Pyydä myös intervallihoitoon miestäsi,sillä nyt alkaa kova taistelu esim.omaishoitaja asiassa.Et välttämättä saa sitä vaikka olisi kuinka vaikeaa kotona.Sosiaalihoitaja ja lääkärinne yhteistyöllä pistäkää paperit heti menemään sosiaalitoimistoon.Itse olen näkövammaisen mieheni kanssa elänyt pitkän avioliiton( 50v) ja 30 vuotta hän on ollut näkövammainen ,ei minulle myönnetä omaishoitajatukea vaikka kaikki askaret pitää hänen puolestaan hoitaa,pukemisesta ja käsikynkässä kulkemisesta saakka.Tämä yhteiskunta ei auta näkövammaista se on nähty.Altzaimerin taudissa saa apua,sen olen suvussani nähnyt pariskunnilla.Toimi itsesi takia niin jaksat.
- aina ei jaksa
Ainoa asia mikä on tärkeää, on se että ymmärrät että miehsi on saias. Hän ei voi käyttäytymiselleen mitään. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mutta apuahan tilanteeseen pitää hakea. Marssi ensimmäisenä terveyskeskukseen lääkärin puheille ja kerro että SINÄ et jaksa. Ja että miehesi pitää saada myös tukea. - mölö
Hoidin äitiäni hänen sairastuttuaan dementiaan. Alkuun oli vaikeaa, kunnes ajattelin dementian olevan sairaus jolle ei mahda mitään. Ihminen ei ole samanlainen kuin ennen sairaus tekee sen. Miehesi ei ole sama mies mitä hän oli ennen. Itse ajattelin etten jaksa kantaa vastuuta äidistäni yksin. Soitin kunnan kotipalveluun ja sieltä sain apua. Kodinhoitajat alkoivat käydä äitini luona. Hän pääsi myös päivätoimintaan mukaan. Taksi haki hänet kerran viikossa toimintaan. Hän sai myös lyhytaikaishoitojaksoja dementikoille tarkoitettuihin kunnallisiin vanhainkoteihin. Näistä oli suuri apu minulle. Iso osa taakasta putosi harteiltani, kun vastuu hoidosta jakautui. Suosittelen ottamaan yhteyttä kotiapuun, tai vanhustenhuoltoon. Ei ole oikein, että kannat vastuun yksin apua kannattaa hakea.
"Suomessa tuhlataan älyttömästi rahaan nimellä: Tuki.
Tukiryhmä, tukiopetus, vertaistuki, telakkatuki, tukiaiset, Kansanedustajien käyttämät taksitkin pitäisi nimetä "Tuk tuk":iksi.
Ja noista touhutaan ja julistetaan jokaikinen päivä.
Joten aikasti on heppoista kysellä täältä vanhuudesta.
Suurehko osa palstalaisista on terveehköjä nuoria.
Jokunen vammainen kyllä on, henkisestikin"
Eikö tuossa ollut jo tarpeeksi tietoa kysyjälle?
Miksi jankuttaa samaa asiaa päivätolkulla?
H.- kookoo..
Oikeassa olet, älytöntä saman toistoa koko ketju.
- öåååååpöl
hunkkelo
Miks sä jankutat? Mikäli ketju ei miellytä sua, niin painu pois ketjusta. kookoo.. kirjoitti:
Oikeassa olet, älytöntä saman toistoa koko ketju.
"kookoo.."
Valitettavasti et osaa hänen tyyliään.
Hyvä yritys kuitenkin.
Tyhmempi olisi uskonut.
H.öåååååpöl kirjoitti:
hunkkelo
Miks sä jankutat? Mikäli ketju ei miellytä sua, niin painu pois ketjusta."öåååååpöl"
Jatkakaa vain :)
Nauru pidentää ikää, lastenkin nauru.
H.
- hömppä
Sairaus tulee vain pahenemaan vuosien saatossa. Lopulta lapset ja lapsenlapsetkaan eivät ymmärrä äksyksi muuttunutta ukkia, joka vuoroin sättii kaikkia läheisiään. Saat olla lastesi ja miehesi välissä muistuttamassa kuinka ukki on vaan sairas, mutta uskovatko ne lapset että ukki on vaan sairas, kun ei siltä hyvää sanaa läheisilleen tule.
alzheimer-potilaiden hoitoon erikoistuneena opiskelijana teen näin heti alkuun selväksi että ÄLÄ JÄÄ YKSIN ASIAN KANSSA VAAN HAE APUA.
mikäli päätät ryhtyä omais-hoitajaksi niin sulla on mahdollisuus saada omais-hoidon tukea. Kannattaa siis vaikka lääkäriltä kysellä asiasta lisää.
Ennen kaikkea sun on otettava huomioon se että kyseessä on miehesi sairaus ja jos päätät ruveta omais-hoitajaksi ja näin ollen joudut setvimään miehesi asioita ja tekemään päätöksiä, niin ota miehesi mukaan päätösten tekoon jos vaan mahdollista.
Ja jos alzheimerin tauti etenee niin pitkälle ettei koti-hoito enää riitä, on sun kestettävä se tosiasia että miehesi joutuu ennemmin tai myöhemmin laitos-hoitoon. Rankkaa se tulee olemaan mutta miestäsi ajatellen paras ratkasu.Mulla 63 v ukko jolla jo keskivaikea alzheimer,4 vuodessa edetty tähän.Persoonan muuttuminen kuuluu tautiin,agressiot,syyttelyt ,harhat pahenee vaan.Viime talvi meni pelätessä,yötä päivää riehumista.Lääkkeet ei purru ,pyysin jo että eikö Korkeasaarella olisi vähän tujumpia tainnutuslääkkeitä,joskus mietin että vedän paistinpannulla ukkoa päähän jopa...
Alzheimer on raaka tauti,vie vähän kerrallaan ihmiseltä pois,syö omaisia,kun me saamme katsella miten tuttu ihminen muuttuu tuntemattomaksi.Keväällä miehelleni tuli raju kohtaus ja riehuminen loppui siihen,nyt hän täysin autettava kuin pieni 2-3 vuotias lapsi,ei tunnista eikä hahmota,puhe katoaa jo....Intervalli tullut kuvaan,etten kuukahda täysin....nyt on raju alamäki.
Ei se omaishoidontuki muuta auta,kuin että saa lääkkeet ja intervallin maksettua.Itse maksan kaiken,koska ei muuta vaihtoehtoa ole.En tiedä miksi tätä teen,jos voisin juoksisin karkuun,mutta eihän avutonta voi heitteille jättää.Sen verran selkärankaa pitää olla,mutta jos nyt joku kysyis ,ryhdynkö alzheimeromaishoitajaksi,juoksin karkuun ,minkä jaloiltani pääsisin...
Painajainen jatkuu,mutta joskus olen taas vapaa....- fgxryfxtfjj
Jos tuollaista mietit, niin ei se oo todellista rakkautta. Tosi rakkaus kestää kaiken. Jos sairauden takia heivaat ihmisen sen takia "ettet jaksa" niin olet kuluttanut toisen ihmisen aikaa aika paljon.
Valitettavasti teidän kaltaisia ihmisiä on enemmän kuin joka toinen :(- Olen kokenut.
Et tiedä mitään "fgxryfxtfjj " jos tietäist, et olisi noin ajattelematon. Ehkä sinäkin vielä joskus joudut samaan tilanteeseen, voi olla että valitat vielä pahemmin kun kaikki yhteensä täällä.
- 10%:iin kuuluva
Niin, monikaan ei ymmärrä rakkauden syvintä olemusta. Minuakin pöyristyttää ajatus, että toisen sairauden vuoksi erottais, mutta toisinajattelevia pintaliitäjiä tuntuu tässäkin ketjussa olevan 90%.
- rakastaa/ei jaksa
10%:iin kuuluva kirjoitti:
Niin, monikaan ei ymmärrä rakkauden syvintä olemusta. Minuakin pöyristyttää ajatus, että toisen sairauden vuoksi erottais, mutta toisinajattelevia pintaliitäjiä tuntuu tässäkin ketjussa olevan 90%.
Kaikkea muuta se sairauden kanssa eläminen on kuin pintaliitoa!
Rakkaudesta ei ole mitään hyötyä jos ajaa itsensäkin piippuun, kuka sitten hoitaa sitä rakasta kiukuttelevaa, väkivaltaista puolisoa??
Rakkauden syvin olemus on sitä että toimii potilaan edun mukaisesti. Potilaan etuihin kuuluu se että häntä hoitava ihminen voi itse hyvin ja on tarpeeksi vahva siihen pestiin.
Älkää sotkeko rakkautta tähän.
Eräs esimerkkiperhe läheltä ja kaikki rakastavat toisiaan erittäin syvästi.
Melkein sokea, vatsasyöpää sairastava mies ,hänen reuma ja astmasairas vaimonsa joka hoitaa altzheimeria potevaa anoppiaan.....
Vaikka kuinka rakastaisi, tuo yhtälö on mahdoton jo nyt, vaikkakin siellä sinnitellään äärirajoilla.
Menkää ihmeessä sanomaan sinne sitä rakkauden syvintä olemusta...järki hoi...rajansa kaikella.
Joskus on rakkaimmastaan luovuttava vaikkei tahtoisikaan. Jokainen tietää omat voimansa itse ja se että uskaltaa sanoa ettei jaksa enää ei ole mitään rakkauden puutetta. Piste. - ..............
rakastaa/ei jaksa kirjoitti:
Kaikkea muuta se sairauden kanssa eläminen on kuin pintaliitoa!
Rakkaudesta ei ole mitään hyötyä jos ajaa itsensäkin piippuun, kuka sitten hoitaa sitä rakasta kiukuttelevaa, väkivaltaista puolisoa??
Rakkauden syvin olemus on sitä että toimii potilaan edun mukaisesti. Potilaan etuihin kuuluu se että häntä hoitava ihminen voi itse hyvin ja on tarpeeksi vahva siihen pestiin.
Älkää sotkeko rakkautta tähän.
Eräs esimerkkiperhe läheltä ja kaikki rakastavat toisiaan erittäin syvästi.
Melkein sokea, vatsasyöpää sairastava mies ,hänen reuma ja astmasairas vaimonsa joka hoitaa altzheimeria potevaa anoppiaan.....
Vaikka kuinka rakastaisi, tuo yhtälö on mahdoton jo nyt, vaikkakin siellä sinnitellään äärirajoilla.
Menkää ihmeessä sanomaan sinne sitä rakkauden syvintä olemusta...järki hoi...rajansa kaikella.
Joskus on rakkaimmastaan luovuttava vaikkei tahtoisikaan. Jokainen tietää omat voimansa itse ja se että uskaltaa sanoa ettei jaksa enää ei ole mitään rakkauden puutetta. Piste.Niinpä, jokainen tietää omat voimansa, vain, ei muiden.
Ihan turha, minusta, on muiden elämään puuttua, koska sen näkee vain ulkopuolelta. - liian kauan
rakastaa/ei jaksa kirjoitti:
Kaikkea muuta se sairauden kanssa eläminen on kuin pintaliitoa!
Rakkaudesta ei ole mitään hyötyä jos ajaa itsensäkin piippuun, kuka sitten hoitaa sitä rakasta kiukuttelevaa, väkivaltaista puolisoa??
Rakkauden syvin olemus on sitä että toimii potilaan edun mukaisesti. Potilaan etuihin kuuluu se että häntä hoitava ihminen voi itse hyvin ja on tarpeeksi vahva siihen pestiin.
Älkää sotkeko rakkautta tähän.
Eräs esimerkkiperhe läheltä ja kaikki rakastavat toisiaan erittäin syvästi.
Melkein sokea, vatsasyöpää sairastava mies ,hänen reuma ja astmasairas vaimonsa joka hoitaa altzheimeria potevaa anoppiaan.....
Vaikka kuinka rakastaisi, tuo yhtälö on mahdoton jo nyt, vaikkakin siellä sinnitellään äärirajoilla.
Menkää ihmeessä sanomaan sinne sitä rakkauden syvintä olemusta...järki hoi...rajansa kaikella.
Joskus on rakkaimmastaan luovuttava vaikkei tahtoisikaan. Jokainen tietää omat voimansa itse ja se että uskaltaa sanoa ettei jaksa enää ei ole mitään rakkauden puutetta. Piste.rakastaa/ei jaksa
Olet oikeassa. Allekirjoitan sanomasi täysin. Puhun omasta kokemuksestani.
Omaishoitoon vajoaa niin syvälle että hoitajankin realiteettien taju hukkuu. Kyllä hoidettava ansaitsee täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevan hoitajan, laitoksessakin on parempi kuin äärirajoilla pinnistelevän hoitajan kanssa. Ei sitä silloin huomaa kun tilanne on päällä.
"rakastaa/ei jaksa"
Kuten kirjoitin, itseaiheutetun Diabeteksen mädäntämä jalka voidaan aina vaihtaa Proteesiin.
Kuten vanhus hoitokotiin.
Kumpaakin rakastetaan, mutta kun ei jaksa hoitaa.
Pakko on tunnustaa kykenemätön surkeutensa.
H.- NauruxPani
Sulla on kyllä melko omituiset nuo jutut...onko lie itseaiheutettua vai mitä??
NauruxPani kirjoitti:
Sulla on kyllä melko omituiset nuo jutut...onko lie itseaiheutettua vai mitä??
Kaikki on, tai oli.
H.
- kj65
Raaka totuus mutta eroa tai laita miehesi laitoshoitoon, ei kannata tuhota myös omaa elämäänsä sairauden myötä. Miehesi ei lopulta edes tunne sinua ja on ihan sama missä hän uutta lapsuuttaan elää, sotkee kakkaleikeillä ja unohtaa todellisuuden. Käykääpä katsomassa pitkäaikaishoidettavia ennen kuin tuomitsette avioeron.
- ''''''''''''''
Miksi ihmeessä pitäisi erota?
Ei avioliitto ole mikään pakkohoitopäätös.
Jos ei halua eikä jaksa hoitaa puolisoaan on yhteiskunta hoitaja.
Ihmetyttää tuo eroamisongelma?
Ketään ei avioliitto pakota toisen hoitajaksi.
On melkoisen tunteetonta puhua sairauden yhteydessä avioerosta, kun kuitenkin on luvattu olla yhdessä ylä- ja alamäet.
Raaka todella pitää olla, noin tehdäkseen. - sari.
'''''''''''''' kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi erota?
Ei avioliitto ole mikään pakkohoitopäätös.
Jos ei halua eikä jaksa hoitaa puolisoaan on yhteiskunta hoitaja.
Ihmetyttää tuo eroamisongelma?
Ketään ei avioliitto pakota toisen hoitajaksi.
On melkoisen tunteetonta puhua sairauden yhteydessä avioerosta, kun kuitenkin on luvattu olla yhdessä ylä- ja alamäet.
Raaka todella pitää olla, noin tehdäkseen.Näin on, mutta täällä näkee tuon ihmisten kaikenpuolisen ymmärtämättömyyden asioihin.
- penelo
Oisko tuo hyvä järkätä vielä muistin omaavana asiat sellaiseen tilaan, että ei joudu sellaseen tilaan, jossa ei muista enää oikein mitään.
- NalkNalkNalkutiNalk
"Kyllä tää elämä on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana rajusti,on kuin hoitaisi uhmaikäistä kolmivuotiasta aika ajoin,ja kinastelua,ei kukaan muu osaa ja aina on oikeassa ja syyllistämässä.Joka asiaan,mikä ei mene oikein,on jonkun muun syy.Kertokaa hyvät ystävät keinoja ja neuvoja miten te olette asiat hoitanu,että jaksaisi ilman eroamista. "
Etkö muka kestä kun mies sanoo takaisin.
On tainnut mies elää tossun alla kaikki vuodet.
Nyt kun akan nalkutus ei enään tehoa , niin akka valittaa täällä kurjaa kohtaloaan. Rakkaus on katava voima siihen ei provokaatiot eikä katueus pysty koskaan. Olet jo nyt vahva kun uskallat kertoa tuon ihailen sinua...
- Exelon
Kun puoliso sairastuu Alzheimerin tautiin, on tärkeää ensiksikin hakea tietoa taudista. Sitä kyllä löytyy. Ja kun tietoa saat ja AT etenee puolisollasi, muista huolehtia itsestäsi. Tarkoitan tällä ensinnäkin sitä, että älä lakkaa elämästä ja muutu pelkäksi hoitajaksi puolisollesi. Hae , vaadi ja järjestä apua, älä jää 24 h/7 vrk/viikko sairastuneen kanssa kotinurkkiin. Oma elämäsi loppuu muuten siihen. Olen työssäni nähnyt, millaisia AT potilaat voivat pahimmillaan olla. Olen nähnyt uupuneita, nääntyneitä, itkuisia ja epätoivon vallassa olevia puolisoita, jotka luulevat että heidän on pakko hoitaa puolisonsa . Sanon, että ei ole. Laittakaa hyvällä omallatunnolla polisonne vaikka laitokseen, jos ette jaksa. Kukaan ei voi vaatia uhraamaan omaa elämää toisen etenevän sairauden vuoksi. AT on hirvittävä sairaus, ehkä pahimmasta päästä.Ei se tarkoita ettet rakastaisi puolisoasi, jos hänet laitokseen laitat. Rakkautta on se, että huolehdit ja rakastat itseäsi ensiksikin niin paljon, että et lakkaa elämästä.Eikös se ole niin että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.Ei ole pakko avioeroa ottaa. Tosin saattaa olla vaikeampaa saada sairastuneelle laitospaikkaa, jos viranomaiset tietää että sairastuneella on terve puoliso. Eli joissakin tapauksissa voisi olla parempi hakea eroa. Tämä on julmasti sanottu, mutta kokemuksista työssäni tiedän , että näin on.
Oma äiti tuota sairastanut aikoinaan ja sikäli vähän tuttua, mutta muistui mieleen tämä dokumentti joka melkoisen loistava työ ja havainnollistaa käytännössä mitä se omaishoitajan työ oikein on.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pitkat_jaahyvaiset_45188.html#media=45193- omakohatinen kokemus
Vastaus alottajalle !
Ei vanha puoliso sitä kestäkkää, jos on omahoitajan niin hoitaja kuolee ensin, saa vakavan sairauskohtauksen,
hoidokki joutuu sitten laitoshoitoon jossa elää toisten pyöriteltävänä vielä noin 10 - 20 uotta,
hae kaikki ulkopuolinen apu kotiisi mitä ikinä saat,
huolehdi omasta terveydestäsi niin hyvin kuin se on mahdollista. - Anonyymi
Aloitus on 10 vuotta vanha, mutta onpa tylyä suunnitella avioeroa,
kun puoliso sairastuu sairauteen, joka ei ole omaehtoinen valinta.
Muistisairaus tulee noin joka kolmannelle, joka tarpeeksi kauan elää.- Anonyymi
Vanha on, mutta mikä on ratkaisu muistisairauteen sairastuneen suhteen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanha on, mutta mikä on ratkaisu muistisairauteen sairastuneen suhteen?
No, mitä vaihtoehtoja on ? Muistisairaus etenee.
Jos on puoliso, joka jaksaa huolehtia tiettyyn pisteeseen asti
ja haluaa huolehtia, niin huolehtii.
Kun huolenpito käy liian raskaaksi ja vaikeaksi, muistisairaille on hoivalaitoksia.
Avioero on moraaliton ja todella epäkypsän ihmisen ajatus.
Eihän muistisairasta voi heitteille jättää
niinkuin ei muitakaan vakavasti sairaita.
Tulisiko kellekään mieleen ottaa avioero, jos puoliso sairastuu vaikka syöpään ???
Sairas tarvitsee tukea eikä avioeron. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, mitä vaihtoehtoja on ? Muistisairaus etenee.
Jos on puoliso, joka jaksaa huolehtia tiettyyn pisteeseen asti
ja haluaa huolehtia, niin huolehtii.
Kun huolenpito käy liian raskaaksi ja vaikeaksi, muistisairaille on hoivalaitoksia.
Avioero on moraaliton ja todella epäkypsän ihmisen ajatus.
Eihän muistisairasta voi heitteille jättää
niinkuin ei muitakaan vakavasti sairaita.
Tulisiko kellekään mieleen ottaa avioero, jos puoliso sairastuu vaikka syöpään ???
Sairas tarvitsee tukea eikä avioeron.Kukin tyylillään! Toiset jaksaa ”tukea”, toiset ei. Kuka ketään ja päätöksiään on moralisoimaan?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)674540Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142229- 251754
- 121498
- 271423
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101217
- 131136
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014