Ala-aste loppuu, uusi elämä alkaa?

itellä on just sama homma! O.O

-mut veikkaanpa että jättää rauhaan kun oot mahollisimman kiva,ettet semmonen kusipää. (mut suositut on enimmikseen kyllä kusipäitä)

-elä teeskentele (uskon että tuloo jossain välissä ilmi jos valehtelet että oot jotain jota et ole! )

-jos luokalla on kiusattu/yksinäinen niin uskon että sille seura kelpaa!

-viimenen juttu on että elä kiusaa/ole ärsyttävä yms.

Itsellä on ollut sama tilanne kuin sinulla.Tosin nyt olen jo aikuinen. :)
Ala-aste minua kiusattiin.Ajattelin samoin kuin sinäkin että ylä-asteelle siirryttäessä tilanne rauhoittuu.Porukka hajosi eri luokille.tilanne hiukan rauhoittu mutta taas sama rumba alkoi.Olin hukassa mitä teen.Olen aina ollut luonteeltani sellainen joka ei pidä puolia sekä rauhaa rakastava persoona.Aikansa sitä kiusaamista tietysti kuunteli kunnes sanoin vastaan.No hei sehän innostutti kiusaajia.Sitten sanoin muutamalle opettajalle kun alkoi jo ahdistaa.Sitten se loppuikin.
Lapset osaa olla todella julmia toisilleen.
Mutta muista,kiusaajilla on yleensä itsellään vaikeeta,joko kotona,yms.Siksi he purkavat pahan olon niihin viattomiin,herkkiin sekä vastaanottaviin ihmisiin.

Et saa alistua.Muista pitää puolesi.Sanoa takaisin.jos ei auta sinun täytyy kääntyä opettajiin sillä heillä on vastuu siittä mitä koulussa tapahtuu.Sekä myöskin vanhemmille pitää uskaltaa kertoa.

Se kiusaaminen jatkuu ellet saa sitä loppumaan.
Pysy vahvana!!!! Fiksut pärjää aina!!!! :)

No en haluu olla ilonpilaaja mutta jos ne menee vaan eri luokille niin mitenkäs sitten tuntien välillä. Välitunnilla ja ruokalassa. Miten meno sujuu sitten siellä?
Vai menikö kiusaajat ihan eri kouluun?

Ei mennyt eri kouluun ikävä kyllä...Siis on mulla muutama kaveri jo ja monia tuttuja,mutta mua pelottaa juuri välitunnit,linkkarimatkat(kestää mulla 1h) ja just ruokatunnit..

Itse en päässyt yläasteellakaan kiusaamista pakoon ennen kuin vaihdoin koulua ysiluokan ajaksi.
Seiskalle mentäessä yritin tutustua uusiin luokkalaisiini, mutta koska olin syrjitty jo ala-asteella, vanhat tutut luokkalaiset tartuttivat tavat myös uusiin oppilaisiin ja pian huomasin olevani jälleen yksin yrityksistäni huolimatta.
Tosin, tämä paikka missä asun on erittäin pieni tuppukylä missä kaikki tuntevat toisensa... Isommissa kouluissa kiusaamista esiintyy vähemmän, mitä nyt huomasin kun siirryin ysillä toiseen kouluun.

Vinkkinä ehdottaisin, että tutustu uusiin luokkalaisiisi. Jos sinulla on jo valmiiksi muuta porukkaa ympärilläsi, kiusaajasi eivät välttämättä tule häiritsemään. Porukassa olet vahvoilla! Vaikka joku tulisikin, et välttämättä välitä kiusaajista niin paljoa kun sinulla on ystäviä tukemassa. :)
Tiedän, että kun menee uuteen kouluun, on ehkä vaikea tutustua muihin ja saada ystäviä. Ole vain oma itsesi! :) Kannattaa vaikka välitunnilla tai vähän ennen koulun alkua mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, kaikki niistä ei välttämättä tule oma-aloitteisesti siun luokse. Uusien ihmisten lähestyminen on vaikeaa, mutta se kannattaa, koska kolmen vuoden yksinäisyyden tuska ei ole houkuttelevaa...
Minä olen ollut siinä helvetissä monen monta vuotta enkä toivo sellaista enää kenellekään muulle.
Itse sain luokaltani kunnon kavereita vasta ysin jälkeen mennessäni jälleen uuteen kouluun. Se on ihana tunne kun luokassa on hyvä ilmapiiri ja sinulla on kavereita.

Okei,mutta loppuko sulla se ylä-asteella?Siis jos olet jo ollut/olet siellä?

Okei,hyvä että sun kiusaaminen loppu=) toivottavasti minunki joskus...

Miksi ette ilmoita asiasta opinto-ohjaajalle/opettajalle/luokanvalvojalle/rehtorille/terveydenhoitajalle? Itse ilmoitin jokaisesta kiusaamiskerrasta luokanvalvojalle tai opettajalle ja lopulta pistivät kiusaajat kuriin. Yläaste sujui lopulta suhteellisen rauhallisesti. Omassa luokassa ei ollut ongelmia ja rinnakkaisluokkien kiusaajatkin älysivät olla enimmäkseen huomioimatta.

Kiusaajat ovat omalla tavallaan perhanan ovelia ihmisiä. Itse kun siirryin ala-asteelta yläasteelle, niin luokkani säilyi lähes täsmälleen samana. Lisäksi kun koulu ei muutenkaan ollut kovin iso ja lähes kaikki tunsivat toisensa, niin kiusaajat värväsivät joukkoonsa uusia kiusaajia. Yläaste oli yhtä helvettiä, pahimmillaan oli vaikka kuinka paljon kiusaajia vastassa.Vasta kun siirryin lukioon, niin kiusaaminen loppui, kun kiusaajat lähtivät muualle.

Sulla on oikeus nauttia koulunkäynnistä ilman pelkoa kiusatuksi tulemisesta. Olen itse ope, ja huolissani koulukiusaamisen yleisyydestä sekä siitä, kuinka taitavasti se piiloutuu meiltä opettajilta. Neuvoni on sama kuin aina opettajilta: kerro. Kerro kotonasi, kerro koulussa omalle opettajallesi. Jollei asiaan suhtauduta vakavasti, vie asia koulukuraattorille tai rehtorille tai terveydenhoitajalle. Aikuisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen ja lopettaa se. Älä anna periksi.

Itse jouduin lapsuudessa kiusatuksi. Asiaan tottui ja turtui, kunnes kiusaaminen tuli fyysiseksi siinä määrin, että henkeä uhattiin. Vasta silloin rehtori heräsi ja vanhempani puuttuivat asiaan. Traumoja ei minulle lopulta suuremmin jäänyt, koska oivalsin jo varhain sen motiivina olevan kateus. Sain jopa vähän loistaa harrastukseni ansiosta niin, että pahin kiusaaja kalpeni. Oikeastaan vasta tuolloin pääsin täysin kiusatun roolista eroon.

Älä odota niin kauan kuin itse tein. Kerro!

mie olin kiusattu siksi kun olin koulun parhaimman näkönen

Minua kiusattiin 9 vuotta: koko peruskoulun ajan. :(

Ota heti asenne ettet siedä kiusaamista enää!!
Jos he sanovat jotain, sano samalla mitalla takaisin. Älä vaan alistu. Hiljaiset ja kiltit joutuvat aina kiusaamisen kohteeksi, pahin vinkki mitä kiusatulle voi antaa on "älä välitä". Ne ketkä eivät välitä ja sano takaisin, joutuvat juuri helpoksi kohteeksi. :/ Itse tein tyhmäksi ja kuuntelin tuota neuvoa. Kun asenteeni muuttui ja annoin kiusaajille samalla mitalla takaisin, he etsivät uuden kohteen.

Itse aion opettaa lapsilleni heti pienestä pitäen että eivät saa alistua. Silmä silmästä ja hammas hampaasta. ;D

Tee päätös että kiusaamisesi loppuu NYT ! Onnea koulun alkuun!

kiusaa niitä jotka erottuu siitä. Joskus auttaa välinpitämättömyys. Tärkeää on kertoa kiusaamisesta aina.

Itse olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan 1-9 luokkaan asti. Eikä siinä mitään, se jatku aina koulupäivän jälkeen internetin ihmeellisessä maailmassa. Opettajat yritti puuttua asiaan mutta eise mitään auttanut, ehkä hetkeksi se loppui... Masennuin ja jouduin käymään keskustelemassa sosiaalityöntekijöitten kanssa..
Kun lähdin ammattikouluun, se loppui kuin seinään. Ei ollut samassa koulussa enään niitä tyttöjä ja poikia jotka kiusasivat minua ala-asteella sekä yläasteella.
Se oli suuri helpotus, nyt on koulut käyty ja elämä rullaa suht hyvin! Välillä ahdistaa nähdä niitä koulukiusaajia jossain kadulla taikka yökerhossa.. Mutta olen päättänyt antaa asian olla, jos uskaltaa tulla vielä aukomaan naamaansa niin täytyy sanoa että on ikäsekseen todella lapsellista käytöstä.

Kerro isäukolle, niin käy sitten pimeän tullen pesarilla tekemässä kiusaamisesta lopun.

Hei, toivottavasti et loukkaannu mutta jos sinua ihan oikeasti todella pelottaa mennä kouluun niin pitäisikö sinun keskustella kouluterveydenhuollon kanssa jos voisit saada
lääkäriltä jotakin rauhoittavaa joka auttaa sinua kestämään muiden kuittailua paremmin.

Ensinäkin jatkuvassa pelkotilassa eläminen saattaa rasittaa esim. sydäntä, aiheuttaa univaikeuksia ja yläasteella olisi tärkeää pystyä keskittymään täysillä koulunkäyntiin.

Toisekseen ihmiset ovat aika sensitiivisiä olioita jotka ikäänkuin tuntosarvilla tunnustelevat toisiaan ja vaistoavat helposti toisen pelon tai epävarmuuden. Tämä luultavasti provosoi kiusaajia entistä enemmän. Ei kannata myöskään olla liian kiltti.

Toivottavasti kiusaajasi saavat ansioidensa mukaan. Aina hyysätään kuinka kiusaajilla on muka niin vaikeaa. Mikä syy se on kiusata ketään? On monia joilla paljonkin vaikeita asioita takanaan eivätkä he kiusaa ketään.

Koulukiusaajat ovat 20 vuoden kuluttua täysiä luusereita.

opettajat ei nykyään puutu enää mihinkään. täysin saamatonta paskasakkia, eivät mun kiusaamiseen ainakaan kovin vakavasti suhtautuneet. mikäli kiusaaminen jatkuu ylä-asteella, kehottaisin vaan vaihtamaan koulua.

Yksi tekniikka on puhua kiusaajasta hyvää takanapäin. Kehua ja kiittää. Vaikka ei yhtään tekisi mieli, niin etsiä hänestä hyviä puolia. Kun nämä jutut tulevat kiusaajan korviin, voi olla, että häntä alkaa hävettää kiusaamisensa.

Riippuu vähän kiusaamistavoista. Tyttöjen sanalliseen kiusaamiseen puree ehkä paremmin ja varsinkin uudessa ympäristössä, jossa löydät niitä, joiden kautta voit kehuja saada menemään läpi. Sen jälkeen sinun mustamaalaamisesi onkin hankalampaa...Tärkeää on, että toimit heti, kun koulu alkaa, ennekuin kiusaajat ovat päässeet myrkyttämään muutkin sinua vastaan.

Toivottavasti kiusaamisesi loppuu ja saat uusia ystäviä!

Itse kun menin ylä-asteelle, niin joudun kestämään kiusaamista, mikä paisui ihan helvetiksi. Päälleni syljelttiin ja heiteltiin tavaroita, oli aivan kamalaa, tuntui että kiusaaminen sai minut sekoamaan, lopulta en uskaltanut mennä ulos. Itkin joka ikinen päivä, ahdisti aivan hirveästi, miten ihmiset haukkuivat. Lopulta kun opettajat ja rehtori ei osanneet tehdä asialle mitään, eikä halunneet, niin jouduin vaihtamaan koulua, koska olin päättänyt että joko itsemurha tai koulunvaihto...

Noh, uudessa koulussa on mukava olla, mutta matkat ovat yhtä helvettiä, joudun heräämään joka päivä 05:00, ja kotona olen illalla 18:00. Mutta mitäpä sitä ei tekisi jotta saisi käydä koulua rauhassa. Ja niin, kiusaajat ovat edelleen samassa koulussa, ja kiusaavat yhtä tuttua tyttöä, jonka tunnen. Asialle ei kukaan tee mitään.

Onneksi enää yksi vuosi, niin pääsen pois peruskoulusta, lukiossa on luultavasti itsenäisempää ja mukavempaa.

Empä tiedä, miten neuvoisin sinua. Toivon että saat viettää nuo 3 vuotta rauhassa ilman kiusatuksi tulemisen pelkoa :)

Voimia ja tsemppiä!

Hei
Miksi ihmisillä pitää olla aina joku jota kiusataan niin se työ elämässäkin aina on joku kunkun hampaissa

Pasauta kerran räkyttäjiä turpiin niin että tuntuu, sitten loppuu kiusaaminen.

Suomi24:n ylläpito siis taas kiusaiee... Menkääs aikuiset ihmiset nyt jo koteihinne kasvamaan!

Minä olen ihan varma, että moni peruskoulussa minua kiusaillut toivoisi minulle kaikkea huonoa tai että edes muistaisin heidän nimensä, mutta mukava kyllä; ei se niin mene.:) Kiusailijat on tyhmiä. Jos olet oikeasti kakara, pyydä ja vaadi vanhempas tai jos ne ei pysty, niin huoltajas sosiaaliviranomaiset vaatimaan esto sulle pääsystä tähän Suomi24.n. Ala-ikäisten ei kuulu olla tällaisilla palstoilla.

tuttu tunne. pätki turpiin niitä.

Aina ollut pientä kiusaamista tai enemmän syrjimistä. Lukiossa sai olla aika rauhassa, mutta opettaja "kiusasi" tavallaan minua. En tiedä mikä oli syynä. Ammattiopinnoissa sain olla aika rauhassa, eli ei kiusattu, mutta jätettiin ulkopuolelle. Nyt työelämässä on ollut aina joku kiusaaja niskassa. Haukkumista, arvostelua jne. Eli mistähän se koulukiusaaminen lähtee, kun aikuisetkin on ihan kusipäitä?

Julista sota, puolusta itseäsi. Sille ei sitten taas voi mitään jos on sellainen alistuva luonne joka antaa kiusata itseään.

Itseänikin yritettiin paljonkin kiusata kouluaikoina (olen siis aikuinen jo nyt)
itsevarmuus omista mielipiteistä ja ajatuksista auttaa melkoisesti, on kiusaamisen yrittäjillekin aika turhauttavaa yrittää arvostella jotain asiaa tai ominaisuutta, kun sanoo että joo, näin on, tykkään tosiaan just niistä asioista, so what?

ja toisaalta, mihinkään ei pidä alistua, kellään ei ole mitään oikeutta tehdä mitään törkeää toisille, kaikkeen voi vastata samalla mitalla, on turha ajatella, että jos nyt alistun tähän ja tuohon, niin se varmaan riittää,, ei se riitä ikinä, lisää pukkaa, se vaan suo kiusaajille sen toivotun olotilan, jossa kiusaamista voidaan jatkaa, ei toimi.

jos joku lyö, ei muuta kun nyrkillä nenään ja lujaa, miettii ainakin seuraavan kerran hiukka enemmän, ei välttämättä auta, mutta tasoittaa kummasti, sekä on parempi mieli itselläkin, kun puolustaa omaa olemistaan,, en ole itse mikään tappelija, päin vastoin, hyvin rauhaa rakastava, mutta totuus vaan on, että ääliöt ansaitsevat lättyyn, mitä enemmän, sen parempi, silloin se toisten kiusaaminen ehkä joskus loppuu,, mutta tämä on vaan minun mielipiteeni...

Voimaa, ja jos tilanne luisuu pahaksi, opettajien on pakko tehdä jotain,, ja vielä pidemmälle mentäessä, jos pitää vaihtaa koulua,, on syytä vaatia (tai siis vanhempien pitää vaatia) että kiusaajat vaihtavat koulua, on täysin epäoikeudenmukainen linja, että uhrit joutuvat muuttamaan sitä sun tätä, aiheuttajille ne vaikeudet pitää ohjata.

Olen menossa kahdeksannelle ja minuakin kiusattiin ala-asteella. Silloin se oli haukkumista tms. Kun menin seiskalle, kahdeksannen luokan pojat alkoivat sylkeä päälleni, huutelivat perääni, haukkuivat, tönivät, heittelivät tavaroita sekä kampittelivat.
Meidän koululla on ties mitä "KiVa-tapahtumia", mutta kun on tosi kyseessä, eivät opettajat tee mitään. Toivottavasti opettajat ovat erilaisia sinun koulussasi...:)

Rupea käymään salilla.

Pidä puolesi; Olet paljon parempi ihminen kun kiusaajasi, jotka tosiaan ovat luuserinalkuja - katotaan vaan 20 vuotta eteenpäin. Käy koulusi parhaimpasi mukaan äläkä välitä häiriköistä. Jos kiusaaminen käy normaalielämääsi häiritseväksi, puhu asiasta luotetulle aikuiselle. Nosta asia tapetille! Tiedän - kokemuksesta lukioajoilta, että ei ole helppoa mutta Sinä olet ainutlaatuinen ja ansaitset tulla kohdelluksi hyvin! Et ole yhtään sen huonompi kun kiusaajasi, jotka luultavimmin ovat luuserinalkuja.
Itse huomasin lukiossa olevani yht'äkkiä ihan yksin, hylättynä. Huomasin sen, että ne, jotka ottivat minuun kontaktia, käännytettiin - luultavasti minut mustamaalattiin kaikin tavoin. No, paras päivä oli penkkaripäivä, kun koulu loppui ja elämä alkoi. Ja se tosiaan alkoi!
Rohkeutta ja hyvää yläastetta sinulle!

Kerrot aina opettajille. Jos he eivät kykene poistamaan asiaa kuten useinkaan, kerro asiasta isoveljelle tai jollekin isommalle kaverille joka käy keskustelemassa uhkaavaan sävyyn kiusaajien kanssa. Kiusaajatkin pelkäävät tietynlaisia tyyppejä. EI tarvitse sattua muuta kun tiukka puhe. Kyllä se tehoaa.

Ei kiusata. Aikoinaan aloin harrastamaan budolajeja ja kas kummaa,kiusaajat jättivät rauhaan vaikka eivät tienneetkään harrastuksestani. Itsevarmuuteni kasvoi harrastukseni johdosta, koska tiesin voivani pyöritellä kiusaajiani miten halusin. Siihen loppui kiusaamiseni,ilman minkäänlaista fyysistä kontaktia. Mind is power!

Kiusaaminen voi myös olla aika kieroa. Esimerkiksi liikunnan tunneilla joku pystyy taklaamaan toista jääkiekossa todella pahasti. Sitten taklaaja vain on olevinaan pahoillaan ja toteaa sen olleen vahinko. Tuntia vetänyt opettaja näkee kaiken, mutta ei voi rangaista "vahingosta". Käskee korkeintaa ottaa rauhallisemmin jatkossa.

Ärsyttävää, että liikuntaa on PAKOLLISENA vielä lukiossakin kaksi kurssia.

autaisiko jos antaisit suojelu rahaa jollekkin isokokoiselle tyypille, joka välissä aina pieksisi kiusaajasi. Yhdessä elokuvassa vai oliko se sarja olli tällai

Rupeat harrastamaan thainyrkkeilyä tai muuta kamppailulajia niin loppuu kiusaamiset. Yleensähän nämä kiusaajat on melkoisia nössöjä joilla on itsetunto ongelmia.

nimim. kokemusta on ;)

Kiusaajat on syvältä.
Se ei tunnu loppuvan paitsi jos pitää luoda TIUKEMPI KONTROLLI Suomeen.
Sillä voisi ehkäistä sitä kiusaamista.
Kovemmat säännöt.

Osta retkikirves se ei maksa ku joku 20 euroa ja napsauta sillä ottaaan nin loppuu se kiusaaminen.

valitettavasti väkivalta on ainut vaihtoehto.. Itseäkin kiusattiin, mutta koulun ulkopuolella, ja kun kyllästyin, niin yhden lyönnin jälkeen kiusaaja lopetti kiusaamisen.. Joten aika valmistautua!

Itse aikanaan mietin kovimman kiusaajan kommentteihin fiksut ja nolaavat vastaletkautukset. Kunhän sitten kasin alussa tuli kavereidensa kanssa soittamaan minulle suutaan, napsautin tiukasti takaisin ja hän meni hiljaiseksi. Omat kaverini olivat siinä ympärillä, joten minull aoli silloin aika itsevarma olo. Suosittelen.

Itsekin olin koulukiusattu ja yhä tänäkin päivänä mietin, että miksi minua kiusattiin ja syyllistän siitä itseäni. Syyllisiä ovat kuitenkin kiusaajat, joiden kiusaaminen pitää saada loppumaan. Valitettavasti tähän ei ole mitään muuta tapaa kuin "lyödä takaisin". Jos sinua kiusataan, kiusaa takaisin. Jos sinua lyödään, lyö takaisin. Suosittelen hankkiutumaan johonkin itsepuolustus-kurssille ja hankkimaan itselle vähin äänin kunnon taidot. Kenellekään vanhemmalle ei kannata asiasta kertoa, koska he sitten voivat alkaa turhaan sotkemaan asioita ja loppua itse kiusaamisesta ei loppujen lopuksi tule ikinä. Kuitenkin loppukädessä se kiusaaja vaihtuu vain toiseksi, koska jokin ärsyttävän poikkeava asia saa uuden kiusaajan ilmestymään paikalle. Itse lopetin kiusaamisen siihen paikkaan, että löin kiusaajaa turpaan niin paljon kun kädestä lähti. Pikkulapsella se lyönnin voimakkuus on sen verran kevyt, että mitään pahempia ei juurikaan voi tapahtua, kunhan varmistat, että heittiöllä on tilaa kaatua taaksepäin. Karatessa kannattaa huomioida, että lyös ei vaarallisiin paikkoihin. Sen jälkeen saat takuuvarmasti olla rauhassa. Muista kuitenkin se, että kiusatusta voi tulla helposti kiusaaja, joten järki käteen. Maailmaan mahtuu ihan tarpeeksi kusipäitä ja et varmaan halua olla niistä yksi.

Kannattaa vaan reippaasti lähteä juttelemaan mukaan muitten kanssa jostain itseä kiinnostavasta aiheesta tai kysellä luokkalaisilta vaikka mikä tunti on seuraavana. Itse olin ylä-asteen alussa oikea tuppisuu ja siksi minut jätettiin porukan ulkopuolelle. Kiusaamistakin oli ja ulkoanäöstäni puhuttiin kaikenlaista. Aina joku puhui selän takana, koska minusta ei tiedetty mitään, kaikkea saatettiin kuvitella. Ja ole mukava ympärilläsi oleville ihmisille niin hekin ovat sinulle. Älä masennu tai näytä siltä. Pelkkään mustaan pukeutunminen ja "angstaaminen" vain erottaa porukasta. REIPPAUTTA PELIIN! ja onnea! Toivottavasti elämäsi kääntyy parempaan päin : )

Moi, tässä puhuu jo aikuinen, jolla itselläkin on taustaa koulukiusattuna olemisesta. Minun kiusaajani olivat niin typeriä, ettei heidän jankutuksiinsa ollut mitään vasta-argumenttia. Tiedättehän, sellaista perään nimittelyä ja mölinää. Mitä siihen nyt muka sanoisi?

Täytyy tosin sanoa, että ala-asteella asiat olivat tosiaan kehnommin kuin yläasteella. Vaikka kiusaaminen jatkuikin (sain pari uutta "ystävää"), heitä oli kuitenkin yläasteella vain muutama, ja opin pitämään puoleni. Ala-asteella taas minua pidettiin surkimuksena, ja jotenkin minut jotenkin oikein leimattiin pikkukaupungin koulussa koulukiusatuksi vähän kaikkien toimesta, mikä taas poikii helposti lisää kiusaamista. Olen sitä mieltä, että vanha hokema kiusatun "erilaisuudesta" pitäisi lopettaa, ja päinvastoin ajatella että hän on ihan samanarvoinen ja tavallaan "samanlainen" siinä missä muutkin.

Kun siirryin yläasteelle, pääsin ainakin tästä vanhasta muiden asettamasta roolista eroon, eikä minua itsestäänselvästi enää pidetty koko maailman silmätikkuna. Useimmat entiset kiusaajatkin löysivät luokkamme hajottua varmaankin sen verran muuta ajateltavaa, ettei minua tarvinnut käydä näykkimässä. Kun minut siellä kerran kuitenkin tönäistiin seinään, löin vain kylmästi takaisin, vaikka tyttö olenkin. Tyttö oli kyllä kiusaajakin, mutta varmasti yli 10kg minua isompi. Samoin tein eräälle pojalle, kun hän kävi päälle.

En leuhki, enkä sano että minun kaltaiselleni nyhverölle tuo olisi ollut helppoa, mutta raivostuin vain niin paljon, että uskalsin sen tehdä vaikka sillä riskilläkin, että minut olisi piesty myöhemmin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiusaajat alkoivat kunnioittaa minua sen verran, että suurimmaksi osaksi jättivät minut rauhaan. Lukiossa ei taas ollut mitään ongelmia, mutta menin sellaiseen paikkaan, mihin kenenkään kiusaajani keskiarvo ei olisi riittänyt.

Aloittajalle sellaisia terveisiä, että kyllä sinä pystyt siihen. Kerro asiasta, äläkä ainakaan ala häpeämään itseäsi. Sinulla on sama oikeus olla oma itsesi kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Tsemppiä!

Vinkkinä kaikille kiusatuille;
Kannattaa oikeasti puolustautua, eikä alistua kiusatuksi tulemiseen. Ne jotka hyssyttelevät, että kyllä se siitä tai perustelevat että kiusaajilla on vain "paha olo" tms. eivät tiedä mistä puhuvat.

Retkikirveet, puukot ym pitää jättää pois, mutta jos joku käy fyysisesti päälle niin anna samalla mitalla takaisin. Jos kiusaajat tulevat porukalla kimppuun niin valitset joukosta pienimmän ja lyöt hampaisiin.

Opettajatkin kyllä tietävät ketkä koulussa ovat kiusaajia ja ketkä kiusattuja, vaikka eivät kiusaamiseen puutu. Kun sitten joku kiusaajista valittaa opettajalle puuttuvia etuhampaitaan niin sanot vaan, että puolustit itseäsi pahoinpitelyä vastaan. Kiusaaminen todennäköisesti loppuu kun saat yhden kiusaajista piestyä, oli hän sitten iso tai pieni...

Sanotaan, että lapset osaavat olla toisilleen tosi ilkeitä, mutta niin ne aikuisetkin. Luulisi, että vanhampana sitä ei enää jaksaisi kiusata, mutta sama meno jatkuu työelämässä. Näin minun kohdallani. Yksi työkaverini sanoi sen olevan vain pilkantekoa. Siis vain pilkantekoa. Välillä säälin heitä... Kun heillä ei tunnu olevan mitään muuta päässänsä. Mössöä...

Sellaiseen kiusaamiseen joku on jatkuvaa eikä lopu kielloista huolimatta on vain yksi ratkaisu, pitäköön tästä kukaan tai ei. Väkivalta. Kerran nostat sellasen helvetin pystyyn ja aloitat nyrkkien heiluttelun olkoon kiusaaja vaikka kuinka suuri.

Sillä sää osoitat että oot valmis puolustamaan itseäsi ja vaikka häviäisit tappelun niin uskon että kiusaaja miettii parikin kertaa sen jälkeen ennenkuin alkaa turpaa enää aukoo. Pääpointti on että ihmiset on oltava valmis puolustaan itteään vaikka väkivallalla jos muut vaihtoehdot on käytetty.

Ryhdy itse kiusaajaksi. Mikäli kiusaajana on vain yksi henkilö niin ala kiusaamaan salaa häntä.

Hyviä käytännön jäyniä voisi olla esim.
- virtsaat hänen koulureppuunsa
- kirjoitat hänen nimensä näkyvälle paikalle, esim. Matti Meikäläinen was here 2012 koulun ruokalan oveen tussilla (hänen turha selitellä, että joku muu tehnyt)
- piirrät hänen koulukirjansa kanteen ISON kirkkoveneen
- jos kengät ovat käytävällä niin tuo vaivihkaa ulkoa lumipallo kengän sisään (tai vaikka koiran***ka)
- lähetä hänen nimissään rakkauskirje opettajalle, rehtorille tms
- varasta "vahingossa" hänen vaatteensa uimahallista tms. Viet seuraavana päivänä pussissa löytötavaroihin ja sanot löytäneesi ulkoa.
- kotitaloustunnilla sabotoit hänen ruokansa, suolaa kermavaahtoon yms
- tulosta koulun ilmoitustaululle kodonnut ilmoitus hänen nimissään; "Oletko nähnyt unileluani" ja nallen kuva..

Todennäköisesti nämä antavat kiusaajalle muuta ajateltavaa ja parhaimmassa tapauksessa hän joutuu itse koko luokan naurunalaiseksi.

Varo ettet jää kiinni, äläkä vaan kehuskele kenellekään tempuistasi.

Jos ei muuta vaikutusta ollut niin ainakin saat itsesi hyvälle tuulelle, kun tiedät antaneesi samalla mitalla takaisin

Kovasti toivoisin että voisit aloittaa sen uuden ja paremman koulu elämän sekä lukuvuoden,mutta joudun sinulle sanomaan että kiusaamista esiintyy jossain muodossa läpi elämän ensin minua kiusattiin kouluaikana sitten on monenmoista hymistelijää sekä nynneröä koettanut onneaan paljon sen jälkeenkin jopa ihan tuolta poliittiselta päätöksenteko puolelta pääministeri tasosta lähtien meitä kiusataan eikös olekin kauheata? vika on ihmiskunnan historiassa kautta aikain ihminen on halunnut hallista/alistaa tehdää jossakin muodossa pahaa ja vahinkoa toiselle,ei tämä ihmiskunta eikä maailma sen paremmaksi tai pahemmaksi ole muutunut.Eikä muutu

älä välitä niistä kiusaajista ja kerro opelle jos ne jatkaa sun kiusaamista.

Itse saman kokeneena niin kun hakkaa kunnolla yhden tai pari niin sen jälkeen saa olla ihan rauhassa,pitää tosin laittaa oikein kunnolla köniin niin sit muistavat lopun ikäänsä.

vastaat samalla mitalla takasin. Menet itsepuolustus kurssille, jatkat enemmän kun peruskurssin ni varmasti osaatkin puolustautua.
Hyviä esim: thai nyrkkeily, kickboxing tai krav-maga. Kun tiedät osaavasi puolustautua, olet paljon itsevarmempi, et vaivaa päätäsi pelkäämisellä, ennemminkin odotat että kiusaajat tulisi kukkoilemaan sinulle, niin voisit näyttää että sua ei kannata kiusaa. Harva tekee tietoisesti samaa virhettä kahta kertaa. Jos siirrät niitten nenän muutaman sentin taaksepäin, ni ei ne enää kiusaa. Tai 99% mahdollisuudella eivät kiusaa. Tyhmiä ovat jos niin tekevät vielä.

Itse olen 12v harrastanut ja monia eri lajeja, kun tyttöni kohta täyttää 3v niin vien hänet pienten kurssille niin oppii heti nuoresta pitämään puoliaan.

Suosittelen.
Ja en siis kannusta väkivaltaan, vaan itsensäsuojeluun. Jokainen voi itse lukea Suomen rikoslaista 4 luku ja 4 momentti: hätävarjelu. Eli siinä käytetään itsepuolustusta. Ja itse ei kannata sitä aloittaa ettei joudu itse syytetyksi.

Että näin.

Tsemppiä kiusatulle!!

kokemuksen äänellä voin sanoo et älä reagoi mitenkään, et yhtään mitenkään, älä ala väittelee niitten kanssa, ne vaan provosoituu lisää. Se onkin sit toinen asia jos se on fyysistä nii siin on sit paha olla tekemättä mitään. Mut kun ne ei saa sitä iloa et sä hermostut, suutut, yrität sanoo niille jotain takasin, niin ne saattaa jopa lopettaa jossain vaiheessa. Ja muista, vika on niissä, ei sussa, ne on mulkkuja, sä et :D

vit*uilet vaa takas ja et anna häiritä ja hymyilet vaa. kyllä ne löytää jonku muun ketä kiusata ku ei tepsi. kokeile tutustua muihin ja saaha kavereita heti. tai sitte niinkö joku ehotti vedät iha fyysisesti turpaa nii joko se loppuu tai joku puuttuu herkemmin siihen.

Itteä kiusattiin todella pahasti ylä-asteella ja olin ison koulun varmaan kuisatuin henkilö. Huudeltiin kokoajan, tönittiin, lyötiin, potkittiin ja sitä tapahtui joka päivä. Aluksi kiusaaminen oli lievää, mutta se paheni kokoajan.

Pidin välejä kokoajan luokan vaikutusvaltaisimpaan tyyppiin, esim näyttämällä oikeat vastaukset kotitehtäviin, lainaamalla kynää tai muita tarvikkeita, mutta en mitään ruvennut tekemään hänen puolestaan. Ja eräs päivä hän hakkasi yhden kiusaajistani kunnolla, koska hän oli tullut aukomaan taas päätä minulle.

Silloin tajusin että pitää itse tehdä jotain kiusaamiselle. Aina kun joku tuli kiusaamaan löin häntä suoraan naamaan, jonka jälkeen alkoi aina tappelu ja sain usein ite turpaan, mutta pää asia oli aina pistää vastaan. Jatkoin tätä tyyliin pari viikkoa jonka jälkeen kiusaaminen loppui. Sai siinä kyllä itekki kärsiä, mutta lopulta kannatti.

Jos kiusaaminen ei ole fyysistä, voit myös nolata kiusaajiasi muitten kuullen heidän aloitettuaan lässytyksensä, esim. "Kuka sun aamumuroihin on kussu kun oot noin hermona?" "Onko sulla kuukautiset vai mitä sä mulle päätäs auot?" "Voi sua raasua, taasko sulla on huono päivä..."

Hei
Heti ensimmäisen tapauksen sattuessa, tai mieluiten vielä jälkikäteenkin tee rikosilmoitus poliisille. Rikosilmoituksen voi tehdä myös netissä.

Älä käytä termiä kiusaaminen tai koulukiusaaminen. Sen sijaan käytä oikeaa termiä eli pahoinpitely. Rikosilmoituksessa vaadi tekijälle rangaistusta ja vaadi korvausta fyysisistä ja henkisistä kärsimyksistä.

Alle 15 vuotiailla ei ole rikosoikeudellista vastuuta mutta se ei tarkoita sitä, että alle 15 vuotias saa tehdä rikoksia. Lapsen tekemä lapseen kohdistuva pahoinpitely on aina vaan pahoinpitely eikä se termeillä kikkailemalla muuksi muutu. Alle 15 vuotiaiden tekemät rikokset menevät sosiaalitoimen hoidettavaksi. Siitä huolimatta sinulla on oikeus korvauksiin.
Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa ja siitä pitää ehdottomasti tehdä poliisiasia. Tekijä on rikoksesta epäilty ja rikosnimike on pahoinpitely.

http://www.laki24.fi/riri-rikokset-henkeen_terveyteen_kohdistuvat_rikokset-pahoinpitely.html
http://timopurjoatnfg.wordpress.com/2012/03/22/henkinen-pahoinpitely-on-rikos/

Pääsetkö eroon? Pääset, jos aloitat sodan heidän vastaan.Kuin minä olin pieni ,paksu ja sen takia kiusattu, isä opetti minua lyödä.Sen jalkeen kuin kiusaajat saivat minulta hyvää saunaa kiusaaminen loppui.Mutta ennen tätä pyydä apua rehtorilta ja opettajailta, jos ei auta hyökkää ite.

Minua on kiusattu myös ala-asteelta asti. Kaikki alkoi 3 luokalta kun siirryin uuteen kouluun (vanhassa koulussani ei ollut kuin 1 ja 2 luokat) ja luokat yhdistyivät. Olin tutustunut parhaaseen kaveriini vanhassa koulussani ja olimme erottamattomat. Kaikki alkoi 3 luokan alussa ja loppui 4 luokan loppupuolelle. Kaksi muuta tyttöä luokallamme rupesivat kaveeraamaan parhaan ystäväni kanssa ja lopulta jäin yksin. Mukavasti jauhoivat paskaa ja syrjivät minua kuin olisin tehnyt jotain. Kuulin jopa että juuri tämän porukan ärsyttävin tyttö oli käskenyt parasta kaveriani olematta kanssani tekemisissä. He olivat muillekkin luokan tytöille jauhaneet minusta paskaa ja heillä ei yksinkertaisesti kiinnostanut olla kanssani.
Kun yritin sopia välejäni parhaan kaverin kanssa (jotka eivät olleet edes menneet poikki mistään syystä) sain vain lokaa niskaani ja sen kuinka inhottava olen ja jauhanut hänestä ympäri koulua paskaa. Hän laittoi jopa säälittävän kirjeen postilaatikkooni ettei halunnut olla ystäväni enkä saisi syyttää tästä muita. Ainoat kaverini olivat poikia ja yritin heistä saada kaveria, mutta kukkulatappeluissa sain vain turpaani taikka lähdön kukkulalta. Itsetuhoiset ajatukset tulivat mieleeni tuon jo ikäisenä.

Olemme nykyään hyvissä väleissä ja parhaat ystävät taas, joskus vain tulee mieleen se mitä hän teki minulle. Sitä en unohda koskaan. Myös ulkomaalainen poika oli aina kanssani nokkapokkasilla enkä saanut häneltä rauhaa missään. Sain häneltä varmaan 3 kertaa turpaani ja haukut isosta perseestäni ja ylipainostani. Kyseinen poika muutti onneksi pois ja eikä ole sen kuummin hänestä kuullut :) Tässä sit vain ollaan, enkä ole lähdössä pois. Voin sinulle sanoa, että ole kuin et huomaisikaan heitä. Tuo on tärkein seikka.

Kiusaaja on surkimus, jossa asuu pelon ja raukkamaisuuden henki. Usein hän ei edes ymmärrä kiusaavansa, ei ainakaan tajua mitä saa toiminnallaan aikaan ja pitkässä saatossa vaingoittaa viimekädessä itseään - toisinaan vakavastikin, peruuttamattomastikin. Jos hän tämän asiakokonaisuuden ymmärtäisi ei hän ikimaailmassa kiusaisi. Voi vain arvailla miten hän toimisi. Nyky kulttuuri tarjoaa itse varsinaista elämää varten suhteellisen puutteelliset eväät ; iskusanoja tältä alalta ovat mm laudatur, innovatiivinen, trendi,hyvät optiot, osakesalkku jne, jne. Ihmisarvoa on alettu mittaamaan autolla, asunnolla, matkoilla ym. Olen muuten usein huomannut, että näillä trendikkäillä on kallis vaatetus, mutta kädessä halpa kello. Todella vahva ihminen harkitsee elämänsä perusteet. Niihin saattaa kuulua sosiaalinen ymmärtäminen, ajattelun alueella tietty vapaus ja vähän filosofinen,henkinen tieto.Fyysinenkin kunto pidetään tilanteen mukaan mahdollisimman hyvänä. Koko homman ryhti on siinä, ettei lakkaa yrittämästä!

Haluan antaa sulle neuvon jota mulle ei kukaan ylä-asteiässä antanut.

Kunnioita itseäsi äläkä anna niiden kiusaajien kaataa sontaa päällesi. Kova kovaa vastaan jos vain sinusta on siihen, raivoa niille täysin, hauku ne maanrakoon.. väkivalta lopettaa v1ttuilun - vanha, mutta toimiva viisaus.

Lapsille ja nuorille pitäisi muutenkin opettaa enemmän itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Ole ylpeä siitä mitä olet ja tee mitä haluat tehdä äläkä anna muiden sanoa vastaan.

Yritä löytää uusia kavereita. Kun katsot ympärillesi, huomaat että niitä, jotka eivät pyöri porukoissa on paljon.

Jos sinua kiusataan, kerro siitä luokanvalvojalle, terkalla, opolle JA reksille. Heistä joku tai jotkut puuttuvat kiusaamiseen. Yksi opettaja onnistuu harvoin lopettamaan kiusaamista, mutta monen aikuisen puuttuminen auttaa. Ja usko pois, aikuiset ovat sinun puolellasi.

Usein se, jota kiusataan on jollain tavalla erilainen kuin suurin osa. Inhottavaa sanoa, mutta se, että yrität olla mahdollisimman tavallinen, vähentää kiusaamista. Se on tyhmää, koska jokaisella on oikeus olla just sellainen kuin on tai haluaa olla. Kokeile, mutta älä alistu kiusatuksi.

Mukavaa kouluvuotta!

Neuvoisin että hanki heti ekana koulupäivänä uusia ystäviä uudelta luokaltasi. Mene istumaan mukavannäköisen kaverin viereen, esittäydy välitunnilla/ruokkiksella uusille ihmisille ja ala hengata heidän kanssaan. Ole ystävällinen ja mukava ja avoin ja kulje selkä suorassa. Monet jännittävät uusia luokkatovereita ja heti ekoina päivinä on helppo tehdä tuttavuutta ja he ottavat sinut positiivisesti vastaan.
Tärkeää: Tutustu mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin rohkeasti lukuvuoden alussa, niin saat ystäviä ja kiusaajat eivät ehdi levittää sinusta ikävää mielikuvaa uusille ihmisille. Jos joku uusista ystävistäsi kutsuu sinut kotiinsa juhliin, mene ihmeessä. Muuten ei kutsua enää tipu. Ja jos sattuukin että juhlat ovat alkoholipitoiset, ainahan voit teeskennellä olevasi kännissä vaikket joisi tippaakaan, tämä neuvo auttoi minua aikanaan.

Ehkä voisit myös hankkia jonkin harrastuksen jossa tutustuisit ikäisiisi nuoriin esim salibandy tai tanssi, näyttelykerho, tai mikä hyvänsä mielekäs (johon kiusaajat eivät osallistu). Liiku uusien ystäviesi seurassa ja uskoudu heille. Jos kiusaajat huutelevat tai tönivät sinua välitunneilla, niin sinulla on puolustajia mukana. Älä reagoi hermostuen jos kiusaajat huutelevat sinulle, hermostumisesi vain provosoi heitä jatkamaan. Jos he haistattelevat/nimittelevät sinua, voit ainoastaan haistatella takaisin (mutta jos et pysty kiroamaan luonnollisesti, niin älä tee sitä lainkaan). Jos he provosoituvat tästä pienestä vastarinnastasi, älä jatka sitä vaan esitä välinpitämätöntä ja kulje selkä suorassa ohi kuten kulkisit pikkuhyttysparven ohi. Jos taas joku onnistuu "antamaan iskun vyön alle" sinulle yllättävästi sanomalla jotain, etkä osaa antaa napakkaa vastausta heti, niin naura epäuskoisesti. Sekin on parempi kuin vetää naama mutruun/pupu pöksyyn.

Kiusaamisen ehkäisy

Kuten täällä jo mainittiinkin, itsevarmuus on avain. Kun on itsevarma, se näkyy myös päällepäin, eikä ole niin helppo maalitaulu. Jos perusluonne ei ole sellainen, sitä on vain harjoiteltava (Kannattaa lukea esim. http://www.nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/itsevarm.htm ).

Ei kannata jäädä yksin eikä seinäruusuksi. Kannattaa yrittää hankkia uusia ystäviä ja jos on ujo, niin on syytä opetella pääsemään siitä eroon (tähänkin itsevarmuudesta on apua). Jos on ainakin hieman puhelias ja iloisen ja nauravaisen oloinen, on hyvässä mielessä helpommin lähestyttävä, mutta kiusaajat eivät lähesty niin helposti.


Kiusaaminen

Se, mitä kiusatun kannattaa tehdä, riippuu itsestä ja voimavaroista sekä kiusaamisen luonteesta. Neuvosta "ole niin kuin et välittäisi" ei ole hyötyä, mutta väittäisin, että jos kiusaaminen ei ole fyysistä, lyöminen ei ole hyvä ratkaisu. Sen sijaan kannattaa olla ovelampi ja keksiä hyviä argumentteja kuittailuille. Sillä sain aikanaan oman kiusaamiseni loppumaan niiden kohdalla, kelle näin sain tehtyä.

Vaikka täällä väitetään mitä, niin kiusaamisesta kannattaa JOKA IKINEN KERTA kertoa myös vanhemmille, opettajille, rehtorille, terveydenhoitajalle ja mahdolliselle kuraattorille. Jos he ovat yhtään kartalla, heillä on keinoja ainakin vähentää kiusaamista.


Peruskoulun jälkeen helpottaa?

En ole käynyt lukiota, mutta kiusattujen kavereideni mukaan suunnilleen sama homma jatkuu sielläkin. Eli täytyy vaan jatkaa lujana pysymistä. Omassa ammattikoulussani sain olla oma itseni, sain uusia ystäviä ja niille yläasteen suosituimmille tyypeille naureskeltiin. Oli kuin olisin vapautunut henkisestä vankilasta. Toivottavasti muille kiusatuille käy/on käynyt samoin. Niin olisi kyllä voinut käydä jo peruskoulussa, jos olisin tiennyt sen, mitä tiedän tänään ja noudattanut ko. neuvoja.

Haluan vielä muistuttaa kiusattuja, että jos kiusaamisen alle ei täysin lyyhisty (itselläni oli aikanaan melko lähellä, kun yritin itsemurhaa) eikä mielenterveys petä totaalisesti, se tietyllä tavalla kuitenkin kasvattaa. Meistä tulee vahvempia ja empaattisempia ihmisiä. Tänä päivänä minulla on ihana mies, ihania ystäviä ja ihania lemmikkejä sekä mukava ammatti. Yksi kiusaajistani on työtön juoppo, yksi onneton yh-isä ja yksi on ihan yhtä idiootti kuin yläasteella ja yleinen naurun aihe. Paikallaan on siis kliseinen sanonta: Paistaa se aurinko risukasaankin. :)

Lastani kiusattiin alakoulussa, sain sen tietää kun käytös oli kotona omituista.

Kiusaajat olivat ylemmältä luokalta. Kerroin asiasta luokanvalvojalle ja rehtorille. Varmuuden vuoksi soitin vielä pääpukarin vanhemmille ja kerroin toivovani, ettei tarvitse tulla hoitamaan asiaa itse paikan päälle. Sanoin, että tulen tarvittaessa kotiovelle ja olohuoneeseen saakka.

Rehtori olikin onneksi sellainen rehtori, että sanoi välittömästi että hänen koulussaan ei kiusata pienempiä eikä ketään muitakaan. Loppui se kiusaaminen melkein kuin seinään. Rehtori piti koululla puhuttelun ja sanoi, että tässä kiusaamis-asissa on täysi nolla-toleranssi niin kun hän on rehtorina.

Puhu vanhemmillesi, luokanvalvojalle, luotto-opettajallesi ja rehtorille. Joku reitti kyllä natsaa. Älä anna kiusauksen jatkua, koska pelko pilaa nuoruutesi ja koko koulunkäynnin.

Itselläni on oikein hyvät muistot ala-asteelta, meillä oli hyvä luokkahenki eikä kiusaamista ollut. Seiskaluokalla kaikki meni hyvin, mutta kasiluokalla pitkä-aikainen ystäväni yht`äkkiä ilman syytä käänsi selkänsä minulle ja jätti minut yksin. Minulla oli iso kaveriporukka josta jokainen käänsi minulle selkänsä (tämä "vanha ystäväni" siis mustamaalasi minut kaikille). Hän alkoi sitten toisen luokallamme olleen tytön kanssa kiusaamaan mua; se ilmeni syrjimisenä, haukkumisena ja ilkeinä katseina. Muistan vielä kuinka tämä entinen kaverini kiusasi minua siitä, että minulla ei ole yhtään kaveria. Se oli todella julmaa sentakia, että hän itse oli rikkonut kaikki kaverisuhteeni puhumalla minusta p*askaa.

Kiusaamista kesti muutaman kuukauden, kunnes se loppui yllättäen ihan seinään. Noihin aikoihin ystävystyin yhden luokkalaisen kanssa, en tiedä sitten auttoiko kaverin löytyminen kiusaaminen loppumiseen. En varmaan ollut enää niin raukka ja avuton. Ysiluokalla sain olla rauhassa, tosin vieläkin oli sellainen "silmätikku-olo". Nyt noista tapahtumista on 15 vuotta aikaa ja vieläkin silloin tällöin mietin kiusaajiani ja tulen todella vihaiseksi. Jokaisella pitäisi olla koulurauha, kavereita ja koulunkäynnin pitäisi olla kivaa!
Itse mietin, että olisi pitänyt kertoa kiusaamisesta heti eteenpäin vanhemmille tai terkkarille/kuraattorille. Ihan kelle tahansa! Myöskin koulun vaihtaminen voi olla hyvä ratkaisu jos muut keinot ei auta!

Moi!
Ainakin seuraavat saattaavat auttaa: todella hurtti huumori ja paksu nahka. Mieti siis tapoja, miten voit kuitata takaisin ja mitätöidä esimerkiksi olemalla vaan huomioimatta heitä. Kiusaajat kerjäävät huomiota ja haluavat todistaa itsensä paremmiksi. Kun osaatkin olla vahva ja naureskella heidän jutuilleen, et siis heidän kanssaan vaan heille "et sitten ton pahempaa heittoa keksi?!"-tyylillä, alkaa kiusaamisesta mennä maku. Et vaan lähde nyt enää yhtään tuohon: älä suostu pelkäämään, älä suostu pyytelemään anteeksi, älä kumarru. Sinä olet nyt oman itsesi paras puolustaja. Jo ihan asenteella.

Elät, olet, menet mukaan mihin haluat, et inise, et pyytele itseäsi anteeksi, ja olet reilu, rehellinen itsesi. Silloin pärjäät jo paljon.
He ovat heikkoja, sinä olet vahva.
Lisäksi, se mitä itsevarmempi olet, minimoi kiusaamista. Kiusaajat valitsevat usein mielummin heikompia uhreja, koska muutoin heidän oma heikkoutensa näkyisi. Itsevarmuus on sitä, että uskaltaa kävellä suorana, olla oma itsensä, ja jos joku sanoo sinulle "haista paska!" toteat kylmästi että vähän pakko kun sieltäpäin tuulee. Totea useammin että "jaa, jaa", niinkuin sillä ei olisi merkitystä mitä he sanovat ja huomaat: sillä ei ole. Maa ei muutu vedeksi, asiat on miten on ja sinä pysyt kasassa. Heillä EI ole MITÄÄN oikeaa valtaa sinuun, sinä voit siis todellakin laittaa 90% toisesta korvasta sisään ja olla mukavempien ihmisten kanssa.

Avoimin mielin eteenpäin! Ala-aste oli ala-aste, nyt voit olla yläasteella ja elää, vaikka he eivät kokonaan sitten tajuaisi sinua jättää rauhaan, konstit on monet.

Voit myös kysyä suoraan, että miksi he kiusaavat, mutta muista seuraavat asiat: matalampi ääni, rauhallinen ote, älä suostu veemäiseen ja asiattomaan käytökseen vaan kysy, että sano suoraan, miksi kiusaatte, miksi haluatte satuttaa? Älä pyydä anteeksi, älä inise, älä osoita mitään muuta kuin mielenkiintoa tietää.(Treenaa millainen on itsevarma ihminen, miten se puhuu, käyttäytyy, on, voit oppia!)
Muista, suoruus usein yllättää. Kysy, suoraan, miksi, mitä sinä olet tehnyt, ja jos he kerran eivät pidä sinusta, miksi he lähestyvät? Jos he kerran eivät pidä sinusta, miksi he eivät pysy kaukana? Mitä he seuraan tunkevat? Miksi he eivät liiku keskenään ja ole omissa oloissaan? Näistä vastauksista saat tietää paljon, onko heillä syitä, kuka vastaa ja on "johtaja" ja kuka epäröi...
Muista se tieto.

Älä lähde vi*tumaisuuteen, tai nalkuttamiseen. Se yllyttää vaan. Jos teet valituksen, siis että tilanne menee niin pahaksi, niin ilmoita se heille kylmästi. Älä peittele sitä, vaan sano suoraan, että nyt riittää, tämä juttu lähtee eteenpäin. Ja myös tee se, jos tarvitsee. Älä ole hiljaa.
Älä uhkaile turhaan (se menettää tehonsa), jos sanot, että nyt asiaan puuttuu sitten jo aikuiset, niin kerro: kuraattorille, terveyden hoitajalle, molempien vanhemmille, rehtorille ja jos mikään muu ei auta, pyydä vaikka poliisit paikalle: SINULLA ei ole mitään hävettävää. Sinulla on oikeus puolustaa itseäsi. Sinulla on oikeus pitää puolesi, sanallisesti, kertomalla ja pyytämällä apua.
Jos kiusaaminen on fyysistä, pyydä aina apua, aina!!! Älä suostu uhkailuun, kiristykseen tai pakottamiseen, vaan AINA pidä puolesi, ole tiukkana.

Lisäksi, hanki mukava harrastus koulun ulkopuolelta, missä saat toteuttaa itseäsi ja mistä saat voimia ja kavereita. Esimerkiksi urheilu on hyvä (tai vaikka maalaus, mikä vaan, mistä tykkäät!). Siitä saa kuntoa, energiaa, voi purkaa turhautumistaan, laittaa tavoitteita ja saa kavereita, kunhan menee mukaan. Se voi auttaa sinua jaksamaan jos jotain ikävää käykin. Pyydä vanhempiasi auttamaan, on tärkeää että sinulla on kannustava harrastus ja mukava paikka olla.

Peruskoulussakin on helpompaa kun on koulun ulkopuolistakin elämää. Huomaat että muitakin ihmisiä on, ja jos kiusaajat ovatkin joitain tyyppejä, he eivät ole kaikki.
Pidä huolta itsestäsi, pidä pintasi ja puolesi, hanki mukavia asioita elämääsi ja muita tavoitteita myös.
Ja muista, että paras kosto on OMA MENESTYS.
Lue siis sitkeästi läksyt, haaveile, pidä haaveistasi kiinni. Opiskele ja tee elämästäsi sellainen kun haluat, lapsuus menee ohi ja kohta kun te olette isompia, sinä olet iso ja vahva ja kiusaaminen on ohi. Sinä voit menestyä siitä huolimatta, kasvaa aikuiseksi ja löytää omat asiasi.

Muista myös yksi tärkeä juttu!
Arvosta, kannusta ja rakasta aina itseäsi, terveesti, niin että sinä olet yhtä arvokas kuin muutkin. Olet yhtä kaunis ja yhtä hyvä. Olet ihan samat mahdollisuudet omaava, joko lahjakkuudella tai sitkeydellä, ehkä molemmilla. Sinä olet varmasti mukava ihminen, jolla on oikeus myös olla rakastettu: älä hylkää siis itseäsi.
Älä suostu pelkoon, älä alistu kiusaamiseen! Älä anna niiden ihmisten määritellä sinua. Määrittele itse itsesi!
Uusi elämä voi alkaa!

Toivon hartaasti ettei sinua enään kiusattaisi.Tiedän ,että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy ja kiusaajilla on monesti ongelmia. Mutta olen nähnyt monesti ,että kiusattu voi vaikuttaa tähän omilla toimillaan myös itse. Kun olin ylä asteella luokallani oli poika jota kiusattiin huonon henkilökohtaisenhygienian, likaisten ja liian pienten vaatteiden vuoksi, poika päätyi vaihtamaan luokkaa, mutta omalla toiminnalla olisi tähän voinut vaikuttaa.Huom. tunsin perheen kotona ei ollut ongelmia isä toimi mm. nuoriso työssä ja oli mukana vanhempain yhdistyksen toiminnassa.
Ala astteella taas luokallani oli tyttö jota kiusattiin koska pisti nenänsä joka paikkaan ja ärsytti käytöksellään koko luokkaa, tästä alkoi mm, hänen muu haukkuminen.
En väitä silti,että mikään oikeuttaisi kiusaamaan toista aikuista tai lasta. Parasta sinulle!

moikka! :)

en tiiä miten alottaisin tämän viestin, oon tässä monta kertaa jo sompaillu, kun mun on vähän vaikeaa puhua noista omista kiusaamiskokemuksistani ja ajatella ees koko tämmöstä kiusaamisasiaa traumojen ja pahojen muistojen jäljiltä... mutta yritän kuitenkin kirjoittaa sinulle mahd. hyvin :))

niin, mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sulla. mutta tosin siinä mielessä erillaisia että mun kiusaaminen tapahtui ylä-asteella eikä ala-asteella. tai se ehkä alkoi silleen pikkuhiljaa kuudennella luokalla esimurkkuna... mutta huimimmillaan se oli ylä-asteella ja puheen ollenkaan siitä et jos oisin saanu olla ylä-asteella yhtä rauhassa kun kuudennella sain nii ois mun elämä kyllä ollu tosi ihanuutta !! ja tarkotan kanssa sitä, koska siinä vaiheessa sitä ei tienykkää miten kovaa ja pahaa pahuutta sieltä oli niskaan tulossakaan...

mua siis kiusattiin pääasiassa levittämällä juoruja joissa ei ollu sit perää puuta häntää vettä petäjää ! ja se mitä niistä juoruista seuras, nii mua alettiin halveksumaan monella muullakin tapaa ja kiusaamaan... siis oon kokenu kiusaamisen varmasti joka ikisessä muodossa missä sen vaan voi kokea !

no sit mä olisin voinut tavallaan vaikuttaa siihen kiusaamiseen kyllä, muutamia asioita jättämällä tekemättä...

mutta minkä mä mahdan että mä olin tosi tyhmä lapsi/teini ja ettei mulle ollu tullu järkeä vielä niin paljon päähän et ois osannu sillon ajatella niinku nyt ajattelee aikuisena, et ei sitä teini-idiotismi aivoilla osaa nähdä yksinkertasesti samalla tavalla kuin aikuisen aivoilla !! kumpa olisin osannu nii tuskin mua oltais koskaan sillon alettukaan kiusaamaan. mutta nää kiusaajat aina vetoo et mä niinku ite oon aiheuttanu sen kiusaamisen ja se on mun vika !??!?! miten se voi olla mun vika... eiköhän se oo yksinkertasesti niiden vika jotka kiusaa eikä ikinä kiusattujen !!!!! vaikka ihminen tekis mitenkä tyhmiä asioita, ei se silti ansaitse kiusaamista !!!!! ja ihmisen pitäs itekkin olla sen verran viisas et jättää ne toisten tekemiset tyhmät omaan arvoonsa ja elää omaa elämäänsä, eikä välitä pätkääkään., eli ala sit vaikka kiusaamaan ..

kun ne minunkaan tekemät asiat ei oo loppujen lopuks LÄHELLÄKÄÄN mitään maailman pahimpia tekoja..... vaan oli perus teinisekoilua jos jo tuolla aikaisemmin siitä sanoin, mutta sanoinko myös että sen ymmärtää vasta sitten aikuisen aivoilla ja uskon että kiusaajanikin katuvat nyt tekojaan , mutta miten teini voisi ymmärtää että kyse on teinisekoilusta ?? ei mitenkään.

mut mä pyydän... helpota oloas. pyydän koko sydämmestä sitä ettet tuhoa elämääs, niinku mä tein, vaan koita auttaa itteäs. se et kerrot opettajalle ja koitat vaikka vaihtaa koulua jonnekin, nii ei oo rollimista, vaan itsensä auttamista !! ja se on täysin oikein !! mutta sitäkään välttämättä teinit ei nää aina oikein koska ne pitää vaan opettajalle pahan olonsa kertomisesta niin typeränä rollimisena... -.-' mutta mä pyydän et kerro jollekin aikuiselle , älä anna niiden hullujen tuhota itteäs < 33

osa kasvaa siitä kiusaamisesta ja katuu! ja anna sillon anteeks koska ootte ollu lapsia. tai itsepähän päätät kelle/keille pystyt antaa anteeks ja keille et, on mullekin jääny kaks ihmistä joille en voi vaan anteeks yksinkertasesti antaa... mut , ne joista jää aikuisenaki vielä tollasia hulluja nii ovat jotenki narsisteja , persoonallisuushäiriöisiä ym. HELVETIN HULLUJA !! :((

koita pärjätä. oot rakas , vaikken tunnekkaan , mut kokemies perusteella < 3

Haluan jakaa kanssasi minun tarinani. Olen pian 22 vuotias nuori nainen. Elin kovin normaalia elämää 12- vuotiaaksi asti. Minua alettiin kiusaamaan mentyäni seitsemännelle luokalle, koska olin erilainen, kuin muut (koska minua kiinnosti tupakoinnin ja kaljan juomisen sijaan harrastukset ja koulu). Kiusaaminen oli henkistä (= mm eristämistä, yksin jättämistä jne) ja fyysistä (potkimista, lyömistä, tönimistä, päälle syleksintää, varastelua jne) ja se jatkui yläasteen, lukion ja ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden. Asuin pienellä paikkakunnalla ja koulun vaihtaminen ei ollut mahdollista, sillä lähempiin kouluihin oli tuntien ajomatka. Kylässä kaikki tunsivat toisensa ja esimerkiksi harrastusten kautta ja koulun ulkopuolelta oli vaikea saada tutuikseen sellaisia ihmisiä joita ei olisi jo aiemmin tuntenut. Vanhempani saivat selville kiusaamisen ja siitä otettiin yhteyttä koulun kuraattoriin, terveydenhoitajaan ja rehtoriin. Kaikki kielsivät kiusaamisen koulussamme eikä asialle koskaan tehty mitään. Hukkasin monta vuotta elämästäni, koska minulla ei ollut yhtään ystävää. Ainut tapa selvitä koulusta oli olla toisille hajutonta, mautonta ja väritöntä. Tein itsestäni kovakuorisen ja hiljaisen tytön vain miellyttääkseni muita ja saadakseni mahdollisimman vähän kolhuja. Kukaan ihminen ei kestää jatkuvaa naljailua ja sortamista. En minäkään kestänyt, jonka vuoksi sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön. Ne olivat ainoita asioita, joita pystyin kontrolloimaan. Minäkuvani ja itsetuntoni olivat vuosia täysin nollat. Yritin kahdesti itsemurhaa (lääkkeillä ja junan alle hyppäämällä). Aloin ajatella olevani täysin nolla, olin olemassa, mutta olin lakannut elämästä. Olin tehnyt itsestäni robotinkaltaisen. Samoihin aikoihin muutama minulla erityisen läheinen ja rakas ihminen kuoli, minut raiskattiin, sain keskenmenon, erosin pitkä aikaisesta poikaystävästäni ja paljon muuta.

Elämäni ei muuttunut vaikka aloin seurustella ja muutin 400 kilometrin päähän entisestä asuinpaikastani, sillä juorut kulkivat kaupungista toiseen. Toisilla ihmisillä oli vain jostakin syystä pakkomielle pilata elämäni. Elämäni ei muuttunut, vaikka keskustelin psykologin ja psykiatrin kanssa viikottain.Päätin muuttaa elämäni kerralla, kiersin euroopan, olin kahteen otteeseen amerikassa vapaaehtoistyössä ja pääsin suoraan opiskelemaan haluamaani koulutukseen. Muutin aivan uudelle paikkakunnalle, aloitin siellä kaiken alusta.Hankin koulutuksen ohella työtä ja uusia harrastuksia. Samalla päätin, että nyt kaikesta on tultava loppu. Päätin, että hymyilen joka päivä ja teen itseni onnelliseksi tavalla tai toisella. Päätin etten aio menettää minuuttani, räiskyvää ja nauravaista persoonaani. Päätin, että en anna kenenkään enää kävellä ylitseni. Päätin, että tänään aloitan pienin askelin tekemään itsestäni onnellisen. Tuo reilu seitsemän vuotta elämästäni ovat opettaneet minulle, että elämästä pitää nauttia ja mikään ei ole itsestään selvää. Olen oppinut kiittämään ihmisiä, jotka ovat pysyneet lähelläni.

Nyt minulla on paljon erilaisia isoja kontakteja työelämään, korkeakoulutus, opiskelen edelleen ja kehitän itseäni, asun ulkomailla, minulla on maailman ihanin ja rakastavin mies jne. Elän elämäni onnellista aikaa ja olen sinut itseni ja menneisyyteni kanssa. Olen antanut anteeksi kiusaajilleni, mutta tiedän, etten koskaan palaa paikkaan, missä koin kaikki elämäni onnettomimmat vuodet. Itsetuntoni on palannut takaisin ja minäkuvani voimistunut. Tiedän, että kaiken kokeman jälkeen osaan arvostaa elämää ja sen pieniä asioita. Osaan nauttia onnesta! Teen vapaaehtoistyötä ja pyrin auttamaan ihmisiä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa, syrjintää ja kiusaamista. Yhdenkin ihmisen pelastaminen on jo lottovoitto.

Elämä saattaa joskus kuullostaa uskomattomalta, mutta ei Jumala anna kenellekään kannettavaksi liian suurta taakkaa. Voimia sinulle.

Pistät iltaisin ennen nukkumaan menoa kädet ristiin ja rukoilet:

Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Herra Jumala, varjele minua koulukiusaamiselta, lähetä suojelusenkeli varjelemaan minua, anna minulle hyviä ystäviä. Jeesuksen nimessä, Amen.

Sitten vain odotat ja huomaat, että näin tapahtuu- Mitä useammin rukoilet, sen paremmin tapahtuu.

no itseäni kiusattiin ala-asteella ja rupesin käymään joskus 5 luokalla salilla ja kun pääsin yläasteelle niin kiusaajat odottivat siellä ja menin ensinmäisenä kun yksi heistä avasi suunsa ja huitasin päin näköä..
No opettaja tottakai näki tämän ja kirjoitti jälki-istunnon..;D
Mutta ei ne pojat enää katsoneetkaan päin.
mutta oma neuvoni on että älä esitä kiinnostunutta silloin kun tulevat aukomaan päätänsä..
Annat ne sanat tulle toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
Ja pian ne kiusaajat kyllästyy ja keksii uuden leikin..
Toivottavasti pääset eroon heistä.
Ja muista älä näytä pelkoa!;D

palkaa nikolai, sergei ja vladimir hoitamaan neuvottelu kiusaajien kanssa.
uskon että yhteinen kieli löytyy.....

Suomi on kärjessä: koulukiusaamisessa, oppilaiden pahoinvoinnissa, työpaikkakiusaamisessa, vanhentuneissa johtamiskäytännöissä (varsinkin julkissektorilla).
Ehdotan nolla tolerannssia. Marssi rehtorin eteen. Sano ettet lähde ennen kuin sinulle taattaan mahdollisuus käydä rauhassa koulua. Jos kiusataan, jää kotiin, niin kauan että poliisi hakee kouluun. Sano, ettet uskalla mennä, koska kiusataan. Koska on oppivelvollisuus ja koulupakko on oltavat myös mahdollisuus käydä koulussa ilman että joutuu väkivallan uhriksi.
Miksi pitäsi alistua uhriksi! ettei erotu joukosta?
Mutta ei, täällä pitää itse hoitaa, vaihtaa koulua, lyödä turpaan, alsitua, kuvtella ettei kiusata.
Neuvot: toisesta korvasta sisään toisesta ulso ovat paskaa. Sarjakiusaaja niin lapset ja aikuset seuraavat uhriaan vuosikausia. Kun lasten annetaan ryhtyä kiusaajiksi ja sitä vielä kannustetaan, heistä tulee työpaikkakiusaajia.
Miksi koulusissa ei ole järjestyssääntöjä?
Muualla häiriköivä oppilas joutuu koulukieltoon. Siitä seuraa luokalle jääminen, muutaman kerran jälkeen se ei enää kiinnostakkaan.
Älä pelkää kiusaajaa, hae aina ja heti paikalle apua, joka ikisessä tilanteessa. Siitä se lähtee. Ja sama neuvo työpaikolle. Asiallista käytöstä vaikka metsän keskellä asutaankin.

Kirjoittelenpa nyt oman hyväksi havaitsemani keinon...

Eli minuakin härnättiin, mutta päätin että olen aivan helvetin ystävällinen kaikille.
Jos joku alkoi härnäämään tai haukkumaan, naurahdin ehkä iloisesti ja aloitin juttelemaan: Mites sun kesä meni? ym.
Jos tuli vittuilua takaisin niin annoin olla. Totesin vain iloisesti että "aijaa!" ja jatkoin matkaa.
Jos jollakin kiusaajalla oli vaikkapa uusi mopo, kehuin hänen mopoaan.
Tai jos vaikka uusi paita niin "Helvetin hieno paita! Varmaan aika kallis"

Ja kaupungilla saatoin joillekkin kiusaajille, jos tulivat yksinään vastaan, niin tervehdin heitä vain iloisesti!

Olemalla pirun ystävällinen, tutustuin muutamiin "kiusaajien sisäpiirissä" oleviin ihmisiin, jopa sellaisiin jotka olivat minua aikaisemmin pahastikkin kiusanneet. Luulen että kun aloin kaveeraamaan sitten heidän kanssaan, he puhuivat muillekkin että "se on kyllä tosi hyvä tyyppi!".
Ja nykyään ei kukaan sano yhtään mitään.
Päinvastoin luulen että minua arvostetaan ja että minusta todella pidetään.

Tässä kohden voisi sanoa vanhan sanonnan "metsä vastaa kuin sinne huudat".
Anna kiusaajien olla sinulle se metsä. Eikä toisinpäin.
Eli ne vastaa kuten heille huudat (tai no, sanot)

Jos tulee tilanne, että kiusaaja käy päällesi, raportoi ja kerro siitä KAIKILLE!
Sillä tavalla kuin asiat oikeasti meni! Eli älä muuttele! Silminnäkijöitä kuitenkin oli!
Tässä vaiheessa sinua voidaan jo joidenkin silmissä pitää hyvänä tyyppinä, joten kun kerrot lyömisestä tms näille jotka "pitävät sinua hyvänä tyyppinä", he kyllä pitävät huolen siitä että asia kääntyy sinun eduksesi. Eli he alkavat puhumaan että "Onks se Pekka ihan hullu kun kävi Mikon päälle!? Mun mielestä Mikko on tosi hyvä tyyppi!"

Toki opettajillekkin voi kertoa, mutta tietysti voit jättää kertomatta ja todeta kiusaajallesi että "En kertonu opettajille kun en halua sulle ongelmia."

Ja tärkeintä on tietysti että pukeudut ja näytät normaalilta.
Jos ei ole rahaa uusiin vaatteisiin, kerjää vanhemmilta ja sukulaisilta, tai käy satunnaisesti töissä. Esimerkiksi maatiloilla voit tienata ihan hyvin, kun käyt vaikka viikonloppuisin peltotöissä tms.
Ja jos olet lihava, laihduta..

Ja kai sinulla on joku harrastus? Mikä tekee sinusta mielenkiintoisen, ja täytyyhän uusien kavereiden kanssa olla puhumistakin?
Vaikka mopot on tuossa iässä normaali mielenkiinnonaihe.
Ymmärsin siis että olet poika?
Ja musiikista MIELUUMMIN räppi kuin metalli.. Voit toki sanoa kuuntelevasi vähän kaikenlaista.

Pyri olemaan kaikille mukava niin saat uusia kavereita!!
Ole rento ja sosiaalinen!

Näytä että sinua ennemminkin naurattaa kuin itkettää kiusaajasi.
Älä kuitenkaan aseta kiusaajiasi naurunalaiseksi!
Pikemminkin naura heidän teoilleen! Mutta pyri pitämään heidät siinä uskossa että pidät heitä hyvinä tyyppeinä ja arvostat..

Ei kukaan kehtaa olla ilkeä jos olet itse ystävällinen.

Mieti nyt: Jos sinulla on huono päivä, ja sanot jollekkin ilkeästi, mutta hän vain nauraa ja kehuu sinua: Pakkohan siinä on pahoitella ja pyytää anteeksi! Siinähän alkaa oikein hävettämään...

Tulipa pitkä ja mahdollisesti sekavakin viesti..

Toivottavasti auttoi jotakin??? =)))

Minulla ei kiusaaminen yläasteella loppunut. Koska ala-asteen "luokkatoverini" olivat muille paikkakunnan ikätovereilleen levitelleet perättömiä juoruja ja muuta paskaa, joten yläasteelle mennessäni minut "tunnettiin", vaikkei kukaan oikeastaan edes tuntenut minua. Helpotti vasta, kun pääsin koko peruskoulusta pois. Menin kauppikseen ja näin ollen pääsin eroon ikävistä tyypeistä ja pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Ensimmäistä kertaa sain luokaltani kavereita ja ystäväpiirini laajeni hujauksessa!

Pidä pää pystyssä, jos kiusaaminen jatkuu. Näytä heille, ettet ole riippuvainen heidän surkeasta seurastaan. Näytä, että pärjäät ihan hyvin yksinkin. Ole ylpeä itsestäsi, rakasta itseäsi, äläkä anna ikävien ihmisten lannistaa!
Paljon hyviä tuulia matkaasi ja toivottavasti kiusaaminen loppuu

Olin pienenä tosi sosiaalinen ja mulla oli 3 parasta ystävää. Lukemattomasti kavereita. Kaikki muuttukin kun 4lk mentäessä mun äiti laitto minut vaihtamaan koulua.. Sain sieltä aluksi parhaan kaverin, mutta sen piti vaihtaa koulua melko pian ja jäin yksin. Luokka oli pieni, 14 oppilasta, 2 poikaa ja loput tyttöjä. Pojat kiusasi ja tyttöjä ei kiinnostanan paskaakaan mun seura tai kiusattiinko mua.
Opettajaa ei myöskään kiinnostanut. Paras kaverini kertoi opettajalle ja ope otti pojat kuulusteluun. Ja mut samaan aikaan!! Ope ties kaiken mitä ne oli tehny mut silti laitto mjt niiden poikien edessä vielä kertaamaan kaiken. Itkin vaan ja ne pojat pilkkas siinä open edessä joka ei tehnyt mitään.
No, seuraavana vuonna vaihdoin koulua. Ei mua tässä luokassa kiusata onneks enää, mut en oo enää sosiaalinen ja iloinen vaan hiljainen ja syrjäytynyt. Ei oo kavereita siis.
Meen nyt seiskalle. En oo enää ton mun nelosella saamani parhaan kaverin kanssa väleissä, koska se levitti musta paskaa ja valehteli.. Mut jos luet tätä nyt, nii sanon et olit kumminkimun tukena aina ja autoit eteenpäin. Oli kiva tuntee. Ainaki ennenku levitit sun sille tyypille musta paskaa. Ja tulit sen ja joittenki tyttöjen kanssa koulun jälkee uhkailee mua. Olit joskus kiva ja hauska. :(

Ja niin, mulla on pikkusiskojoka menee nyt eskatiin. Sillä on ainaki nyt vielä kavereita mut jos sitä joskus joku kiusaa, nii laitan sellasille paskat housuun!! Lisäks saan ens talvena uuen sisaruksen, nii toivon et sitäkää ei kiusattais. Vaikka vaikee mun olis sitä puolustaa enää koulussa sitten ku oon sillon jo aikuinen. Mut parhaani teen :)

vittuja vilisee ku villakoiria kyrpiä kävelee ku kerjäläispoikia nappaa piikillä nappaa piikillä perseeseen

suorat sanat sanot kiusaajille, näytät että osaat puolustautua. toimii sekä tyttö että poika-kiusaajiin. Mutta muista silti olla oma itsesi. Mitää pelejä ei tarvi sun alkaa pelaan. hyökkäys on paras puolustus kuului vanha sanontaki. =)

Minullaon ehdotus.
Pyydä vanhempiasi ja tuttaviasi äänestämään aina miestä, sillä valtakuntaamme pesiytynyt naisvalta, jolle ei ole saatu mitään rajoja ja vastuuta teoistaan, aiheuttaa koko yhteiskuntamme henkisen pahoinvoinnin, jonka yhtenä syynä on näiden naisporukoitten harjoittama kiusa, mihin ei puututa, koska päättäjänaiset mediavälineitten tukemana kuuluvat lapsineen tähän samaan kiusaajajoukkoon.

Jopa oikeuslaitoksemme on valjastettu kansalaisten eriarvoistamiseen ja kiusaamiseen, kun pahansuoville naisille on annettu sielläkin valta!
Nainen on 100 x miestä vallanahneempi ja nauttii myös 100 x miestä enemmän valtansa väärinkäyttämisestä!
Julkisissa viroissa ja mm opettajan työssä naisia tutkitusti viehättää aseman antama vastuuton valta ja ylemmyydentunne!

Ois kiva tietää mistä päin suomea te kaikki kirjottelijat olette? oma veikkaus monet etelä-suomesta, varsinkin nuo päällesylkemis jutut kuulostaa eteläsuomen jengiltä

Ylä-aste oli mullakin yhtä helvettiä, mutta otin asenteen, että sehän kestää vaan kolme vuotta. Lukiossa ei enää kiusaamista ole. Keskity kouluun. Näin tein itsekin, ja siksi aloita lääkiksen opinnot nyt syksyllä, kun pääsin ekalla hakukerralla :)

Tutustu uuteen suomalaisen kirjoittamaan elämänfilosofiaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan mukaan kopioimme lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä. Ulkoiset ajatukset asettuvat mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma tahto vajoaa osittain tai kokonaan tiedottomuuteen.

Tämä saattaa hyvinkin johtaa epävarmuuteen, jonka kiusaajat varmasti huomaavat, ja siksi on suurempi mahdollisuus joutua heidän kynsiinsä. Myös kiusaajat ovat sisimmässään epävarmoja, ja kiusaaminen onkin vain tapa peitellä epävarmuutta.

Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä kasvaa, ja sitä mukaan valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa. Se tuo tullessaan myös aidon itsevarmuuden.

Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva filosofia-/elämäntietokirja, kannattaa lukea!

Lisää sivulla: www.alkuajatus.org

Älä ota kiusaamista henkilökohtaisesti, jollet se olisi sinä, se olisi joku muu. On aivan sama mitä kiusattu tekee tai sanoo, koska kiusaamisen syyt ovat moninaiset ja mikä tahansa kelpaa. Kiusaajien mielestä koko juttu voi olla pelkkää ajanvietettä ja hauskanpitoa eivätkä edes tajua mitä ovat tekemässä.

Voithan kysyä kiusaajalta suoraan että miksi v---ssa tulet mulle huutelemaan ja mua haukkumaan sä v---tun pelle hermanni et edes tunne mua, mene muualle vinkumaan jollei sulla ole mitään järkevää sanottavaa.

lakkaa syyttämästä itseäsi, yritä löytää ystäviä vaikka netin kautta ja pidä koulussa silmät auki uusien ystävien varalta Tilanteet eivät ole kiveen kirjoitettuja.

Mä oon selvinny ekan vuoden tästä yläasteesta miksi ? olin kiusattu koko alasteella mutta 6 tuli ystävä mutta se joutui toiseen kouluun toiselle puolella SUOMEA! jotne olin taas yksin = mutta sain käsiini isoveljeni (jotamyös kiusattiin) kaverin kirjeen? = ET VOI OLLA NOIN HEIKKOILLA JÄILLÄ!!! Mua ollaa kiusattu vakavasti koko elämä päikkäristä asti mutta silti elän koska elämä on sen arvoista. Itsekkin meinasin jo kerran tukehduttaa itseni mutta en halunnut = tiesin että siihen elämään on syy = Joten rupesin miettimään mitä hyvää siinä kaikessa on= rupesin nauramaan kiuusaajien haukuille "vitun apina, kana kot kooot!" naurettavaa rupesin nauramaan heille siinä. Jos kävi käsiks kiljuin nauraen se kutitti joten he eivät jatkaneet = eivät he voineet miten kiusata jot kiusattu nauttii siitä! en muutenkaan ole mistään SHINE FAMILYSTÄ kuten tiedät joten kiitin jopa siitä että edes sain ruokaa ja uusia vaatteita. Kiitin äitiä siitä että maksoi elokuvalipun! Elämä näyttää paskalta koska katsoo sitä paskana = Se on hauskaa kuhan ajattelee sen hauskana ! Ei sitä heti ymmärrä etsi ahkerasti vastausta niin tajuaa kuinka sokea on ollut ! "Taivaan isä ei kuuntele" ei jumalaa ole olemassa se on vain uskonkohdistus! Teemme itse sen rohkeutemme pitää ottaa niskasta kiinni hymyillä paskalle! Tämä kuulostaa tyhmältä mutta on totta! Ennen olin tosi masentunut nykyään olen kaikille kaveri koska olen reilu enkä lavertele, mutta tasavertaisuutta janoava!" Tuo oli totta katsoin elämää hyvänä ja se tosiaan oli sen arvoista pienet ilot = ihan kuin miljoonasta viisisenttisestä saa KYMMENEN TUHATTA (en oo varma mut kuvainnollisesti)! Pieni ilo Monta pientä iloa = iso ilo! Sitten alkoi luistamaan sain kavereita ja tajusin elämä on sitkeyttä!

Et kertonut miksi sinua on kiusattu, mutta toivon todella että se kiusaaminen lakkaa. Näiden asioiden kanssa painitaan varmaan melkein joka kodissa (toivon tietenkin, että lapset kertovat vanhemmille) nyt taas koulujen alkaessa. Koskaan en ole ymmärtänyt sitä, miksi aina se kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, mutta kiusaaja saa jäädä. No itseäni kiusattiin koulussa aikanaan, eikä se ollut kivaa, mutta tänä päivänä kiitän kiusaajiani siitä, että minusta on tullut vahva ja olen pärjännyt. Sekopäistä (omasta mielestäni) ei tullut, mutta kovapäinen olen aina ollut ja elänyt pienestä pitäen sellaisena kuin olen ollut ja ajatellut omilla aivoillani, en ole koskaan kulkenut massavirrassa -tuo oloi varmaan se syy kiusaamisellenikin, mutta kiitos kiusaajat. Minä voitin!

pää pystyyn ja kouluun vaan rohkein mielin. kiusaajissa se vika on ei sussa, ja lähelläni esimerkki siitä kuinka voikin kiusattu löytää ihania välittäviä ystäviä ja näin saa parhaiten kiusaaja nenilleen :)

kerrohan asiasta jollekin luotettavalle , jos vain pystyt. tärkeää on se, että saa asiasta jonkun kanssa puhua

Älä alistu!

En tiedä, onko alistuva käyttäytyminen syy vai seuraus koulukiusaamisesta, mutta tunnen muutamia ihmisiä, joita on koulussa kiusattu rankasti. He kaikki ovat nyt yli parikymppisinä muiden ihmisten tahtoon alistuvia, melkein tuntuu että omaa tahtoa vailla olevia... :/ Ja yhtä heistä edelleen kiusataan työpaikalla, puhutaan pahaa minkä ehditään ja pistetään kaikki hänen syykseen.

Minuakin olisi varmaan koulukiusattu, koska olin luokan nuorin ja näin ollen myös esimerkiksi herkin pillahtamaan itkuun. Tällaisten ihmisten kiusaaminen ei ole hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää! Itsellenikin tulee hämmentynyt olo sellaisten itsestään todella epävarmojen ihmisten kanssa, jotka menevät hämilleen tai loukkaantuvat leikinlaskuksi tai jopa ystävälliseksi tarkoitetusta kommentista... Ymmärrän hyvin, miksi jotkut hämmentyvät tästä niin, että alkavat jatkuvasti naljailla, kun erilaisuuden sietämisen taidot ovat puutteelliset.

Minulla kuitenkin on sen verran vahva oikeudenmukaisuuden halu, että kun ymmärsin itseäni tai jotain toista turhan päiten moitittavan, annoin samalla mitalla takaisin. Seurauksena olin kyllä jossain välissä tasavertaisesti riidoissa parin luokkakaverin kanssa, mutta en kiusattuna enkä kiusaajana.

Tämä ei nyt ole mitään yleistystä, kerron vain omista kokemuksistani ja toki kiusatuksi tai kiusaajaksi joutumiseen voi olla muitakin syitä. Tällainen alistuva käytös vain tuntuu yhdistävän kaikkia tuntemiani entisiä koulukiusattuja ja huomaan edelleen, miten paljon se joitakin (entisiä koulukiusaajia?) häiritsee.

Aloittajalle haluan siis sanoa: etsi omat unelmasi ja se, mitä tahdot, selkeinä mieleesi ja pidä niistä kiinni! Älä koskaan vain myötäile toisia vaan mieti ensin, mitä itse haluat ja yritä vasta sitten neuvotella ratkaisut niin, että jokainen (myös sinä!) saisi pitää kiinni omista tärkeistä asioistaan. Hymyile ja naura! Kaikkein helpointa on olla sellaisen ihmisen kaveri, joka aivan ensiksi tietää, mitä itse haluaa, ja toiseksi tahtoo kuunnella, mitä muut haluavat.

RASISTI ON REPPANA

Kerran yksi poika kiusasi siskoani ala-asteella. Kävin sitten kerran vähän puhumassa tälle, vaikka hänellä oli useita kavereita ympärillään. (En vahingoittanut häntä mitenkään fyysisesti.) Laitoin hänet aitaa vasten ja sanoin hänelle muutaman lauseen vihainen katse silmissäni. Tämä tyyppi sitten itkikin seuraavat pari tuntia. Koskaan en enää kuullut, että hän olisi tehnyt mitään siskolleni. Olen teostani todella ylpeä.

Valitettavasti omat kiusaajani ovat/olivat paljon isompia kuin minä, joten heille en olisi pystynyt tekemään samaa. :(

Varaudu jatkuvaankiusantekoon.Pidä huonoja vaatteita koulussa niitä mahdollisesti töhritään tai revitään.myös pidä välimatkaa toisiin,nämä yrittävät saada hermostumaan kulkemalla koko ajan mahdollisimman läheltä jopa hipaisten.Myös tavaroita saattaa kadota!!!

Ole reipas, älä ujostele sanoa omia mielipiteitäsi, ole suora elikkä rehellinen. Rehellinen ihminen voi aina olla sanojensa takana, kukaan ei voi syyttää, koska asioista puhumalla asiat yleensä ratkeaa. Kateellinen ei kannata olla kenellekään, meillä kaikilla on omat ongelmamme, olemmepa paremmista tai huonoimmista oloista. Koskaan ei kannata lähteä väärille poluille kenenkään toisen takia, vaikka toinen olisi ollut miten hyvä ystävä, omilla aivoilla ajattelu kannattaa, joka tilanteessa. Kiusaajilla on itsellään ongelmia, joita emme tiedä, mutta ne tulevat joskus päivänvaloon, tavalla tai toisella. Heillä on yleensä paha olo jostain muusta syystä. Jos kiusaaminen jatkuu, siitä pitää ottaa yhteyttä opettajiin, kertoa kotona, yksin ei saa jäädä. Jos murehdit asioita yksin, joita et jaksa kantaa, ne vaikuttavat kauas tulevaisuuteen negatiivisesti. Hyvää kouluvuotta!

Itse olin kiusattu koko yläasteen ajan. Joka päivä samat naamat vastassa. Satanistiksi haukkuivat musiikkimakuni takia kun eivät enää muuta keksineet.
Yksi kiusaajista oli jäätävä läski, siis oikeasti. Kerran sattui tulemaan perässäni ja tokaisi jotain tyyliin "mee nyt siitä satanisti" heitin takaisin että "kuule, ennemmin olisin vaikka satanisti kuin tuollainen s*nan läski kuin sä". Suunsoitto loppui sen hemmon osalta siihen.
On lapsellista haukkua toista ihmistä hänen olemuksensa perusteella mutta noihin aikoihin aloin olemaan niin väsynyt kiusaamiseen etten enää jaksanut olla vain hiljaa kuten siihen asti olin tehnyt. Koko kolme vuotta menin omia menojani ja olin kuin en olisi kuullut/nähnyt yhtäkään kiusaajaa. Äitini soitti jossain vaiheessa kiusaajien vanhemmille ja kiusaaminen herkesi hetkeksi ja jatkui taas.
Eräs toinen kiusaaja. pahin heistä. uhkasi vetää turpaan. Sanoin että senkus tulet vetämään. Jätkä tarttui kurkkuun kiinni ja nyrkki pystyssä uhosi lyövänsä. Käskin lyödä jos uskaltaa. Ei uskaltanut.
En kehota nousemaan kiusaajia vastaan, siinä voi saada siipeensä entistä pahemmin. Minun tapauksessani riitti ne pari pientä tekoa ja sanaa osoittamaan niille pelleille etten ole niin heikko kuin he luulilvat minun olevan. Olisinpa tehnyt sen heti kun suunsoitto alkoi enkä vasta ysin lähetessä loppuaan. Aina on joku jota kiusataan. Aina kiusaajat löytävät jonkin syyn lällättelyyn. Pitää vain itse muistaa kuka on ja missä oma sietoraja menee. Ketään ihmistä ei ole tarkoitettu toisen polkumatoksi eikä siihen tarviise alentua!
Minun tapauksessani hassua oli myös se että olen tyttö ja pahimmat kiusaajani olivat poikia.

mua kiusataa koko ajan koulus eli sama homma :( (ne kiusaajat on kusipäitä)

mua kiusataan koko ajan koulussa kokoni takia ja näkö sairauden takia eli silmä lasien pitämisen takia D: Ne haukkuvat (saa*anan paskahousuksi) koska oon heikko.Yks on ihan saakelin laiha pa*ka ja haukkuu paskaksi.Niitä on kolme.Kuinka ne lopettaisi?Helppikää mua :(

Onko koulun vaihto mahdollinen. Ryhdy uusiin harrastuksiin, joista saat kavereita. Puhuipa vanha poppoo mitä hyvänsä, niin uudet ystävät tietävät totuuden. Rohkea asenne. Älä huomioi liikaa kiusaajiasi, he ottavat kaiken mahdollisen Sinua vastaan, ole huomaamatta, kun paljastut reiluksi. He hakevat myös avoimmimmin mielin seuraasi. Itseasiassa jokin itsepuolustuskurssikin kohottaisi itsetuntoa, ei siksi että voisi lyödä, vaan että tietää voivansa antaa takaisin, jos sellainen tilanne tulee. Itselläni takana useiden vuosien kiusausputki. Päätin, että en jää siihen. Ja nykyään entiset kiusaajat ovat ihmeissään. He eivät koskaan halunneet tutustua "oikeaan" minääni, se oli heidän virheensä. Elä elämääsi täysillä ja unohda luuserit. Löydät keinot.

Jos naiset ovat todella kiusaajia, kuten nyt vaikuttaisi, miksi on miehiä, jotka hyväksyvät tämän kiusaamisen?
Ovatko miehet niin osaamattomia ja kyvyttömiä, etteivät saa feministejään kuriin muuten kuin alistumalla ja hyväksymällä näin yleisenä pidettyä ilmiötä?
Jos ilmiö on näin yleinen, miksi naiset eivät itse puutu siihen?
Miksi se on niin yleistä juuri naisvaltaisilla työpaikoilla?
Onko asiasta puhuminen kielletty? Onko se tabu?

hei olen koulukiusattu, minua kiusattiin 5 vuotta.Sairastuin silloin masennukseen, josta olen kärsinyt koko ikäni.Olen nyt 55v ja sairaseläkkeellä masennuksen vuoksi.Olen käynyt vuosia terapiassa . Jos kiusaajia on noin paljon eri luokilta, ehdottaisin sulle koulun vaihtoa.Itse en ymmäränyt silloin puhua kiusaajista vanhemmilleni enkä opettajille., en uskaltanut. Kerro kaikki kiusaamiset omille vanhemmmillesi ja opettajille tai kouluterveydenhoitajalle ja nimeä kiusaajat.Pyydä päästä puhumaan asiantuntijoille ajoissa, jotta et sairastuisi.Kiusaaminen pitää saada loppumaan keinolla millä hyvänsä.Toivon sulle koko sydämestäni hyvää.

kuule ei se kiusaaminen lopu vaikka ootte eri luokilla välitunnit on pitkiä ja kyllä niitä yhteisiäkin tunteja on varmaan onnee sulle:D

Omia kokemuksia kiusaamisestani oli sitä, että minua syrjittiin. Sitten käytettiin kiltteyttäni hyväksi kaikin tavoin ja puukotettiin selkään. Ala-asteen hyviä puoli oli se, että minuakin pyydettiin välillä leikkeihin mikä piristi mieltäni. Kun menin ylä asteelle sain uuden ystävän. Mutta ei ystävä kauaa minulla pysynyt kun vanhat kiusaajat sai jotenkin houkuteltua ainoan ystävänikin ryhmään eikä minusta oikeastaan sen jälkeen kukaan muukaan luokkalainen välittänyt. En keksinyt tapaa puolustautua syrjäyttelyyni kun jo koko luokka oli siihen tavalla tai toisella osallistunut.

Jos joku poika eksyi puhumaan minulle, niin kiusaajaporukassa oli yksi joka aina sai pojan hiljaiseksi ja lähtemään seurastani kiusaajien luo. Näin pidettiin huoli siitä, ettei kukaan uskalla liittyä seuraani. En tiennyt keinoa, miten syrjäytymisen voi esää, kun tytöt eivät varsinaisesti suoraan minua haukkuneet eikä lyööneet. Seura ei vain käynyt yhdellekkään samalle luokkalaiselle ja ainoa asia mikä kaikki sai minut kauemmas oli erään henkilön väärinkäsitys josta lähti yksi typerä huhu liikkeelle joka ei todellakaan oikeuttanut koko luokkaa käyttäytymään noin.

Mulla on kans sama tilanne. Alotan huomenna yläasteen kolmen vuoden kiusaamisen jälkeen. Mua vähän pelottaa sillä mun luokassa kaikki on niin vahvoissa ryhmis et niihin ei mahdu enää mukaan. Ja asun tuppukylässä missä kaikki tuntee kaikki. Ja mun kiusaamisesta en uskalla kertoo vahmmille kun ne vaan syylistää mua. Toivon sulle onnee ja menestystä kouluun. Kun oot vaan oma ittes niin kyl se siitä. Fiksut pärjää aina :)