Olympialaisten avajaiset hauska potpurri

Siirryin suoraan tänään kilpailutapahtumiin kun näin kesällä tuppaa olemaan niin uusintojen varassa tuo töllä puoli.
Just nyt tulee naisten painonnostoa TV-2.

Navetan tiiliseinää katselen ja koiratarha on aivan tossa akkunani alla,sekä mummoni istuttama koivu 55 vuotias lähimain.
Vaikka urheilua itsekin harrastin ei minua noi markkinalliset rahanmahdilla käydyt kilpailut enää jaksa kiehtoa,jossa doping näyttelee osaa hiuippusuorituksista.

Tottakai yhteen kuuluvuus rauhanpuolesta on osa olympiasanomaa ja se on tärkeää,mutta tänäänkin kuolee monta turhaa uhria sotatantereilla.
Löysin tänään tuvanvintiltä VAPAUTEMME HINTA nimisen teoksen jossa oli talvisodan 1939-40 kuolleiden nimet ja kuvat kunnittain.
Järkyttävää,kuinka nuoria miehiä elämänsä alussa uhrattiin maamme itsenäisyyden puolesta aivan turhaan.Karjala piti saada takaisin,mutta kuinka kävi.

Niin tosta navetan tiiliseinästä vielä,että niitä tiiliä minäkin junttasin olympiakesänä,silloin tota navettaa rakennettin 1952.

Olihan se loistava spektaakkeli. Väkeä oli kuin pipoo esiintymässä. Olihan se tullut
maksamaankin 35.000.000, olikohan se euroa vai puntaa, se ei jäänytkään minulle mieleen.
Ei tuota Elisapettiä juuri kunigattareksi arvaisi, jos vastaan tulisi, niin vaatimattomasti hän asiintyi. En tuon nimen kanssa minäkään tässä hienostele.

Luulenpa, että koko esitys tulee vielä uusintana monta kertaa Teemalla.

Vuoden 1952:n olympialaisista on jäänyt mieleeni vain valkopukuinen nainen, joka herätti hämmästystä ilmestyessään puhujapönttöön.

Tuo vuosihan on myöskin Armi Kuuselan vuosi.

Rituliini puhui noista isänmaan puolesta henkensä antaneista. Katselin juuri tänä kesänä kotiseutuni hautausmaalla niitä pitkiä sankarivainajien muistokivirivejä ja lueskelin nimiä. Murhemielin tavailin tuttujen miesten nimiä. Paljon meni saman kylän poikia sillä reissulla, siellä meni minun setänikin. Ei osaa kuvitella sitä yhteistä surua, mikä silloin on varmaan vallinnut . Toivottavasti emme koskaan enää koe vastaavaa.

Jotakin yhteistähän noilla sankarivainajilla oli.
Paljon oli edestäpäin keskelle otsaa ammuttuja.
Osalla vielä pehmoset pöksyssä.

Ohoh tuotakin ylläolevaa,
mutta uintia on sitten virkistävää katsellakin, kuin sukkulana veden alaa notkeasti lähtevät kamppailuun.

Miesten 200 m metrissä seurasin Matiaksen uintia, siinä paransi omaa ennätystään voittaen erän.
On siellä säännöt uimalakkien suhteen, ei saa olla maan lippu kuin yhdellä korvallisella, joten joutui luopumaan omastaan:D

Olihan hyvä kamppailu kiinalaistytöillä beahc volleyball ottelussa Sveitsiä vastaan.
Tytöt taistelivat tosissaan ja onnistuivat viimeisessä erässä, yleisökin nousi kannustamaan
seisten!
Ihan mukavaa katsottavaa tauollani tuotakin lajia,.. se kun ei pehmeässä hiekassa olekaan niin helppoa liikkua kuin volleyball:issa.
Eipä ole ainakaan kuuma tänään, on antanut tehdäkin vähän hommia. moikka