Miksi Suomessa opiskellaan helposti maisteriksi?

"Tämä taitaa olla ikuisuuskysymys jonka heitit ilmoille ja "vastauksia" on enemmän kuin vastaajia. :)"

No jaa, ja viime kädessähän kysymys kuuluu opetusministeriölle. Mielestäni kysymys on varsin ajankohtainen, kun talouden taantuma ja siihen liittyvä työttömyys ajavat ihmisiä takaisin koulun penkille, AMK-systeemin roolia ja suhdetta yliopistoon ihmetellään edelleen, Bolognan prosessi pyrki jo osaltaan yhtenäistämään koulutusalueita keskenään yhteensopivimmiksi, työttömyyskortistoon johtaville aloille (yli)kouluttamisesta on ollut puhetta, ihmisten yleisestä ylikouluttamisesta ja moneen kertaan eri aloille kouluttautumisesta on ollut keskustelua, kuten myös tohtorintutkintojen tutkimusmerkityksestä ja apurahojen myöntämisestä ja riittävyydestä.

Suurin kysymys liittyy otsikkoon, eli onko meillä liian helppoa kouluttautua ja siksi ylikouluttaudutaan? Jos vaikka bachelor-tason jälkeen pitäisi hakea pääsykokeiden kautta maisteritason opintoihin, niin koko bachelor-tason suorittaneista pienempi osa jatkaisi opintojaan ainakaan välittömästi ja osa saataisiin jo 3 tai 4 vuoden opiskeluilla siirrettyä työelämään, josta tietysti koulun penkille voi palata myöhemmin halutessaan. 4 vuoden bachelor-tutkinnolla saataisiin sitä pohjakoulutusaikaa pidennettyä (vrt. kandi 3 vuotta) ja siten täydemmäksi ja säästettäisiin (ajallisesti ja taloudellisesti) vuosi koulutusaikaa niiltä, jotka eivät suorita ylempää kk-tutkintoa.

Onhan Suomen koulutusjärjestelmä kaikinpuolin hyvin reilu ja hyvä, joten ei auta valittaa. Esimerkiksi ilmaisesta (vähintään ensimmäisestä) koulutuksesta ei pitäisi luopua. Mutta nämä mainitut seikat tuntuvat herättävän ajatuksia eräänlaisina koulutusjärjestelmän ongelmina. Informaatioteknologian ansiosta opiskelu yleensä on sitäpaitsi helpompaa kuin koskaan aikaisemmin.

Ja mitä tulee koulutusta vastaavaan työhön eli esimerkiksi esimiestehtäviin, niin eihän niitä töitä ole suhteessa mitenkään samaa määrää kuin niitä "alempia" paikkoja. Ts. vain harvat otetaan tai päätyvät esimiestehtäviin ja ketään tai ainakaan nykyistä määrää ei kouluteta "esimiestehtääviin". Ja eivät kaikki edes (etenkään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista) tee koulutustaan vastaavaa tai koulutuspohjaansa kehittävää työtä, todennäköisesti koska korkeakoulutettuja on liikaa elinkeino- ja tutkimuselämän tarpeisiin, ellei ala yrittäjäksi. Samalla monista "alempien tasojen" osaajista on pulaa.

Mielestäni myös "esimiestehtävät" ovat ilmiselvästi sellainen asia, johon ei etenkään teoreettispohjaisella koulutuksella voida tarpeeksi vaikuttaa. Johtotehtäviin sopivat parhaiten alan ammattilaiset, entiset osaajat ja työssäoppijat ja sitä varten niihin tehtäviin pitäisi edetä työn kautta tai sitten omassa yrityksessä.

Työnantajien "koulutusvaatimukset" heijastelevat tietysti yhteiskunnan koulutustrendiä. Mikäli jokin "taso" nähdään standardina, niin siitä poikkeaminen katsotaan poikkeavaksi. Ehkä Suomessa ajatellaan maisterintutkintoa samanlailla kuin muualla bachelor-tason tutkintoa.