Meille "uhreille"

4+1=5

jospa oppisimmekin ajattelemaan suurimmasta järkytyksestä/pettymyksestä selviydyttyämme...mennyttä Ännä suhdettamme tähän tapaan...

"Mutta se tarkoitti sitä, että minulle annettiin hieno ja tuskallinen tilaisuus kasvaa."

Että ehkä jonain päivänä voimme jopa olla vähän kiitollisia elämälle kokemuksestamme...

http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html

87

336

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • muutoksen aika

      Todella hienosti sanottu-ja niin tuskallisen totta:)

    • lottamari<3

      Uskon, että minä olin opettamassa häntä elämään, hänellä ei ollut mitään annettavaa minulle. En ole kiitollinen kokemuksestani luonnehäiriöisen kanssa, mutta en myöskään katkera. Valitsin vain silloin väärin ja tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta eteenpäin on mentävä ja virheistään osattava ottaa oppia. Minä en kasvanut tuon suhteen aikana ihmisenä, enkä ole kasvanut ihmisenä sen jälkeenkään, mutta olen oppinut sen, että elämässä sattuu ja tapahtuu ja on oltava rohkea mutta ei tyhmä.

      • 18+12=30

        "Minä en kasvanut tuon suhteen aikana ihmisenä, enkä ole kasvanut ihmisenä sen jälkeenkään,"

        Noh, tuo on sinun näkökulmasi ja ehkä hivenen mitätöiväkin sitä toista osapuolta kohtaan...ettei hän antanut sinulle mitään...tuntuu kummalta miksi ylipäätään valitsi/oli sellaisessa suhteessa...

        Joku muu taas voi olla suhteistaan toista mieltä...vaikka valinta olikin väärä...niin jotain silti siitäkin oppi, itsestään ja siitäkin mitä rakkaus ei ainakaan ole...

        "Toinen ihminen on meidän opettajamme, samoin kuin me hänen. Suhteen näkeminen yhteisenä seikkailuna kasvamisessa ja Rakastamaan oppimisessa on avain terveen läheisyyden luomiseen toisen ihmisen kanssa."

        Tässä kun noita lueskellut...sinusta tulee mieleen aiempi keskustelu...jolloin olit sitä mieltä, että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä...

        niin tässä lukemassani taas tuo sinun ajatuksesi näin mutoiltuna..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships9.html

      • Anonyymi
        18+12=30 kirjoitti:

        "Minä en kasvanut tuon suhteen aikana ihmisenä, enkä ole kasvanut ihmisenä sen jälkeenkään,"

        Noh, tuo on sinun näkökulmasi ja ehkä hivenen mitätöiväkin sitä toista osapuolta kohtaan...ettei hän antanut sinulle mitään...tuntuu kummalta miksi ylipäätään valitsi/oli sellaisessa suhteessa...

        Joku muu taas voi olla suhteistaan toista mieltä...vaikka valinta olikin väärä...niin jotain silti siitäkin oppi, itsestään ja siitäkin mitä rakkaus ei ainakaan ole...

        "Toinen ihminen on meidän opettajamme, samoin kuin me hänen. Suhteen näkeminen yhteisenä seikkailuna kasvamisessa ja Rakastamaan oppimisessa on avain terveen läheisyyden luomiseen toisen ihmisen kanssa."

        Tässä kun noita lueskellut...sinusta tulee mieleen aiempi keskustelu...jolloin olit sitä mieltä, että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä...

        niin tässä lukemassani taas tuo sinun ajatuksesi näin mutoiltuna..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships9.html

        #"Toinen ihminen on meidän opettajamme, samoin kuin me hänen. #
        -Mitään hyvää en ole narsistista oppinut.
        Pelkään sitä kieroutta joka tarttuu myös itseen.
        Kierous on sellaista johon en olisi kenenkään luullut pystyvän,
        koska hänen omatuntonsa ei sitä sallisi.
        Mitään en ole myöskään onnistunut opettamaan
        pitkänkään ajan kuluessa.

    • lottamari<3

      Olen edelleen sitä mieltä että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä. Minä en saanut luonnehäiriöiseltä sitä. Toisen kautta koettu onnellisuus liittyy aitoihin rakkauden kautta tuleviin tunteisiin, jossa kumpikin antaa ja saa. Vastavuoroinen rakkaussuhde ruokkii onnellisuutta, yksin et sitä onnea pysty itsellesi luomaan.

      • 7+19=26

        "Olen edelleen sitä mieltä että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä."

        Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset...

        kunhan ny tuli mieleeni...kun tuossa tuo..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        Kun taas osiossa rakkaus sama asia tulee esille tällä tavoin..."Molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista"

        Mutta joo...kaikilla meillä on oikeus omaan ajatteluun ja elää sen mukaan mihin uskomme...minua ny vaan hyvinkin puhuttelee tuo kasvun paikka ja ero rakkauden laadussa on selkeä ja ymmärrettävä tuossa kuvauksessa..

        itse kukin sitten miettii, mitä mieltä mistäkin on...

      • lottamari<3
        7+19=26 kirjoitti:

        "Olen edelleen sitä mieltä että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä."

        Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset...

        kunhan ny tuli mieleeni...kun tuossa tuo..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        Kun taas osiossa rakkaus sama asia tulee esille tällä tavoin..."Molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista"

        Mutta joo...kaikilla meillä on oikeus omaan ajatteluun ja elää sen mukaan mihin uskomme...minua ny vaan hyvinkin puhuttelee tuo kasvun paikka ja ero rakkauden laadussa on selkeä ja ymmärrettävä tuossa kuvauksessa..

        itse kukin sitten miettii, mitä mieltä mistäkin on...

        Sinä käsität minut väärin. Yritin sinulle juuri selittää miksi luonnehäiriöisen kanssa ei tuota onnellisuutta voi kokea. Odotin oikeanlaisia tunteita, jotka tulevat aidosta rakkaudesta ja välittämisestä ja jotka ovat avain onnelliseen parisuhteeseen. Jatkuva mitätöinti asiassa kuin asiassa, tilanteessa kuin tilanteessa ei ollut minun tunnelmistani kiinni vaan yksinkertaisesti siitä, että häneltä puuttuu tunneäly.

        Voisitko millään ymmärtää sitä, että puoliso voi tosiaankin tehdä toisen eteen "ihmeitä" ja korjata hänen pahan olonsa? Se tapahtuu silloin kun puoliso rakastaa sinua ja välittää sinun hyvinvoinnistasi ja tunnelmistasi..lue nyt ne linkin kirjoitukset ajatuksella ja sovella myöskin niitä oikein, niin tulet myöskin ymmärtämään lukemasi.

        Normaalissa suhteessa parisuhde on aina kasvunpaikka, mutta se ei välttämättä ole sitä luonnehäiriöisen kanssa. Normaalin tunneälyn omaavan ihmisen kanssa on täysin erilaista kokea suhde, jossa toisen kautta opitaan itsekin kasvamaan ja ymmärtämään toisen tarpeita ja kasvetaan emotionaaliseti ymmärtämään ja tukemaan toista. Luonnehäiriöisen kanssa kasvua ei tapahdu tapahtuu vain taantumusta ja pian huomaakin olevansa henkisesti tyhjä ja samalla emotionaalisella tasolla kuin luonnehäiriöinenkin...tunteet kuihtuvat ja kutistuvat, tulee välinpitämättömäksi kaikelle.

        Minulle tuo suhde ei todellakaan antanut tai opettanut mitään, se vain oli....kuin työmaa, mutta en sano etteikö jotkut suhteet olisi opettavaisia, niin varmasti joillekin on, minulle vaan ei ollut.

      • yxex
        7+19=26 kirjoitti:

        "Olen edelleen sitä mieltä että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä."

        Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset...

        kunhan ny tuli mieleeni...kun tuossa tuo..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        Kun taas osiossa rakkaus sama asia tulee esille tällä tavoin..."Molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista"

        Mutta joo...kaikilla meillä on oikeus omaan ajatteluun ja elää sen mukaan mihin uskomme...minua ny vaan hyvinkin puhuttelee tuo kasvun paikka ja ero rakkauden laadussa on selkeä ja ymmärrettävä tuossa kuvauksessa..

        itse kukin sitten miettii, mitä mieltä mistäkin on...

        Olen huomannut että siteeraat välillä raamattua. Onko Sauluksen (ehkä raamatun kuuluisimman narsistin) tarina sinulle tuttu? Ja mihin hän lopulta päätyi.

        Kasvun paikasta juolahti mieleen..

      • 4+18=22
        lottamari<3 kirjoitti:

        Sinä käsität minut väärin. Yritin sinulle juuri selittää miksi luonnehäiriöisen kanssa ei tuota onnellisuutta voi kokea. Odotin oikeanlaisia tunteita, jotka tulevat aidosta rakkaudesta ja välittämisestä ja jotka ovat avain onnelliseen parisuhteeseen. Jatkuva mitätöinti asiassa kuin asiassa, tilanteessa kuin tilanteessa ei ollut minun tunnelmistani kiinni vaan yksinkertaisesti siitä, että häneltä puuttuu tunneäly.

        Voisitko millään ymmärtää sitä, että puoliso voi tosiaankin tehdä toisen eteen "ihmeitä" ja korjata hänen pahan olonsa? Se tapahtuu silloin kun puoliso rakastaa sinua ja välittää sinun hyvinvoinnistasi ja tunnelmistasi..lue nyt ne linkin kirjoitukset ajatuksella ja sovella myöskin niitä oikein, niin tulet myöskin ymmärtämään lukemasi.

        Normaalissa suhteessa parisuhde on aina kasvunpaikka, mutta se ei välttämättä ole sitä luonnehäiriöisen kanssa. Normaalin tunneälyn omaavan ihmisen kanssa on täysin erilaista kokea suhde, jossa toisen kautta opitaan itsekin kasvamaan ja ymmärtämään toisen tarpeita ja kasvetaan emotionaaliseti ymmärtämään ja tukemaan toista. Luonnehäiriöisen kanssa kasvua ei tapahdu tapahtuu vain taantumusta ja pian huomaakin olevansa henkisesti tyhjä ja samalla emotionaalisella tasolla kuin luonnehäiriöinenkin...tunteet kuihtuvat ja kutistuvat, tulee välinpitämättömäksi kaikelle.

        Minulle tuo suhde ei todellakaan antanut tai opettanut mitään, se vain oli....kuin työmaa, mutta en sano etteikö jotkut suhteet olisi opettavaisia, niin varmasti joillekin on, minulle vaan ei ollut.

        "Voisitko millään ymmärtää sitä, että puoliso voi tosiaankin tehdä toisen eteen "ihmeitä" ja korjata hänen pahan olonsa? Se tapahtuu silloin kun puoliso rakastaa sinua ja välittää sinun hyvinvoinnistasi ja tunnelmistasi..lue nyt ne linkin kirjoitukset ajatuksella ja sovella myöskin niitä oikein, niin tulet myöskin ymmärtämään lukemasi"

        Noh, kyse ny vain ajatuksista ja meistä kukin lukee kirjoituksia sillä omalla korvallaan/silmillään ja ymmärtää ne omista lähtökohdistaan... minä mieluusti yhdyn näihin ajatuksiin...

        ."Romanttinen suhde on seikkailu kasvamisessa, yhteinen tutkimusretki läheisyyteen. Suhde ei voi "korjata" meitä - se ei ole päämäärä, jossa onni elämämme loppuun asti alkaa. Suhde on työtä. Se on haastava ja jännittävä, turhauttava ja tuskallinen. Se auttaa meitä saavuttamaan ilon ja saa meidät kosketuksiin surun kanssa.

        Jotta voisimme tulla terveemmiksi romanssissa ja läheisyydessä, on tärkeää alkaa rakentaa itsessämme lujaa perustaa, joka tekisi mahdolliseksi terveemmän suhteen. Terveet suhteet alkavat läheltä, omasta suhteestamme itseemme. Ellemme parane ja paranna itseämme emotionaalisesti, meillä ei ole mahdollisuutta terveeseen suhteeseen"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships9.html

        Ei minun ymmärryksessäni ole varmaan sen enempää vikaa kuin sinunkaan...vaikka vihjaatkin etten ymmärtänyt lukemaani noista linkeistäsi...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija...kuten jo edellä totesinkin..."Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset..."

        Ei tässä ny ole kyse oikeassa olemisesta, kunhan kerroin vain oman mielipiteeni lukemastani...kaikilla meillä on oma totuumme...ja oma elämämme...

      • 19+1=20
        yxex kirjoitti:

        Olen huomannut että siteeraat välillä raamattua. Onko Sauluksen (ehkä raamatun kuuluisimman narsistin) tarina sinulle tuttu? Ja mihin hän lopulta päätyi.

        Kasvun paikasta juolahti mieleen..

        "Olen huomannut että siteeraat välillä raamattua."

        Niin siteeraan joskus raamattuakin, pidän sitäkin hyvänä psykologian ja elämänohjeitten antajana...kieli vain on vanhakantaista ja joskus tarinoissa piilevä juju ja opetus ei ihan heti aukea...

        mutta kyllä Saulin tarina on minulle tuttu...tässä linkissä myös hyvät selitykset...

        http://koti.phnet.fi/petripaavola/saulinsyndrooma.html

      • Jotain ymmärtämättä
        4+18=22 kirjoitti:

        "Voisitko millään ymmärtää sitä, että puoliso voi tosiaankin tehdä toisen eteen "ihmeitä" ja korjata hänen pahan olonsa? Se tapahtuu silloin kun puoliso rakastaa sinua ja välittää sinun hyvinvoinnistasi ja tunnelmistasi..lue nyt ne linkin kirjoitukset ajatuksella ja sovella myöskin niitä oikein, niin tulet myöskin ymmärtämään lukemasi"

        Noh, kyse ny vain ajatuksista ja meistä kukin lukee kirjoituksia sillä omalla korvallaan/silmillään ja ymmärtää ne omista lähtökohdistaan... minä mieluusti yhdyn näihin ajatuksiin...

        ."Romanttinen suhde on seikkailu kasvamisessa, yhteinen tutkimusretki läheisyyteen. Suhde ei voi "korjata" meitä - se ei ole päämäärä, jossa onni elämämme loppuun asti alkaa. Suhde on työtä. Se on haastava ja jännittävä, turhauttava ja tuskallinen. Se auttaa meitä saavuttamaan ilon ja saa meidät kosketuksiin surun kanssa.

        Jotta voisimme tulla terveemmiksi romanssissa ja läheisyydessä, on tärkeää alkaa rakentaa itsessämme lujaa perustaa, joka tekisi mahdolliseksi terveemmän suhteen. Terveet suhteet alkavat läheltä, omasta suhteestamme itseemme. Ellemme parane ja paranna itseämme emotionaalisesti, meillä ei ole mahdollisuutta terveeseen suhteeseen"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships9.html

        Ei minun ymmärryksessäni ole varmaan sen enempää vikaa kuin sinunkaan...vaikka vihjaatkin etten ymmärtänyt lukemaani noista linkeistäsi...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija...kuten jo edellä totesinkin..."Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset..."

        Ei tässä ny ole kyse oikeassa olemisesta, kunhan kerroin vain oman mielipiteeni lukemastani...kaikilla meillä on oma totuumme...ja oma elämämme...

        Numeroihminen

        "...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

        Paitsi minä, sinä olet minun elämäni paras asiantuntija.:))

      • yxex
        19+1=20 kirjoitti:

        "Olen huomannut että siteeraat välillä raamattua."

        Niin siteeraan joskus raamattuakin, pidän sitäkin hyvänä psykologian ja elämänohjeitten antajana...kieli vain on vanhakantaista ja joskus tarinoissa piilevä juju ja opetus ei ihan heti aukea...

        mutta kyllä Saulin tarina on minulle tuttu...tässä linkissä myös hyvät selitykset...

        http://koti.phnet.fi/petripaavola/saulinsyndrooma.html

        Saulinsyndrooma on myöskin oivalluttavaa luettavaa :)

        Mutta tarkoitin Saulus tarsolaista. Hän vainosi, vangitsi, kidutti ja tappoi ihmisiä ja näki tekonsa oikeutettuna. Kunnes tapahtui jotain merkittävää, hän osasi sijoittaa itsensä uhriensa asemaan, ja tajusi tekojensa vääryyden. Tätä kokemusta voisi nimittää uskoontulemiseksi, tai ehkäpä myös yhteydeksi sisäiseen superegoon, minuutta valvovaan 'jumalaan'.

        Hän kasvoi tämän jälkeen ns 13.sta apostoliksi ja teologiksi, hengen hedelmiä arvostavaksi kristityksi.

        Kuinka ollakaan, hyvyyden valinnan jälkeen hän joutui itse vainotuksi, ja koki millaista on elämä uhrina.

        Tästä merkillisestä tiestä, narsistista uhriksi, ja lopulta pahuuden ja hyvyyden omakohtaisesti kokeneena, kehittyi meidän tuntemamme valaistunut mutta nöyrä mies nimeltä Paavali.

        Raamatunluku kannattaa - Paavali on kirjoitellut lukuisia hyviä kommentteja ;)

      • M.B.
        yxex kirjoitti:

        Saulinsyndrooma on myöskin oivalluttavaa luettavaa :)

        Mutta tarkoitin Saulus tarsolaista. Hän vainosi, vangitsi, kidutti ja tappoi ihmisiä ja näki tekonsa oikeutettuna. Kunnes tapahtui jotain merkittävää, hän osasi sijoittaa itsensä uhriensa asemaan, ja tajusi tekojensa vääryyden. Tätä kokemusta voisi nimittää uskoontulemiseksi, tai ehkäpä myös yhteydeksi sisäiseen superegoon, minuutta valvovaan 'jumalaan'.

        Hän kasvoi tämän jälkeen ns 13.sta apostoliksi ja teologiksi, hengen hedelmiä arvostavaksi kristityksi.

        Kuinka ollakaan, hyvyyden valinnan jälkeen hän joutui itse vainotuksi, ja koki millaista on elämä uhrina.

        Tästä merkillisestä tiestä, narsistista uhriksi, ja lopulta pahuuden ja hyvyyden omakohtaisesti kokeneena, kehittyi meidän tuntemamme valaistunut mutta nöyrä mies nimeltä Paavali.

        Raamatunluku kannattaa - Paavali on kirjoitellut lukuisia hyviä kommentteja ;)

        Paavali - taisi olla hyvänäkin laskelmoiva ja taloudellisesti ajatteleva. Eli järkevä.

        http://jumalasuomi.tripod.com/NagHammadi.htm

        Mikäli Paavali oli omalla työllään vaikuttamassa siihen, mitä kirjoituksia tulevaan yhtenäiseen kirkonkirjaan hyväksytään ja mitä ei, on hänen ajatuksensa asioista ollut pelkurin ajatuksia ja valtaahaluavan hullutuksia.

        Tosin itse en edes tiedä eroa Paavalin ja Paavalin välillä :)

      • lottamari<3
        4+18=22 kirjoitti:

        "Voisitko millään ymmärtää sitä, että puoliso voi tosiaankin tehdä toisen eteen "ihmeitä" ja korjata hänen pahan olonsa? Se tapahtuu silloin kun puoliso rakastaa sinua ja välittää sinun hyvinvoinnistasi ja tunnelmistasi..lue nyt ne linkin kirjoitukset ajatuksella ja sovella myöskin niitä oikein, niin tulet myöskin ymmärtämään lukemasi"

        Noh, kyse ny vain ajatuksista ja meistä kukin lukee kirjoituksia sillä omalla korvallaan/silmillään ja ymmärtää ne omista lähtökohdistaan... minä mieluusti yhdyn näihin ajatuksiin...

        ."Romanttinen suhde on seikkailu kasvamisessa, yhteinen tutkimusretki läheisyyteen. Suhde ei voi "korjata" meitä - se ei ole päämäärä, jossa onni elämämme loppuun asti alkaa. Suhde on työtä. Se on haastava ja jännittävä, turhauttava ja tuskallinen. Se auttaa meitä saavuttamaan ilon ja saa meidät kosketuksiin surun kanssa.

        Jotta voisimme tulla terveemmiksi romanssissa ja läheisyydessä, on tärkeää alkaa rakentaa itsessämme lujaa perustaa, joka tekisi mahdolliseksi terveemmän suhteen. Terveet suhteet alkavat läheltä, omasta suhteestamme itseemme. Ellemme parane ja paranna itseämme emotionaalisesti, meillä ei ole mahdollisuutta terveeseen suhteeseen"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Healthy_Relationships9.html

        Ei minun ymmärryksessäni ole varmaan sen enempää vikaa kuin sinunkaan...vaikka vihjaatkin etten ymmärtänyt lukemaani noista linkeistäsi...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija...kuten jo edellä totesinkin..."Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset..."

        Ei tässä ny ole kyse oikeassa olemisesta, kunhan kerroin vain oman mielipiteeni lukemastani...kaikilla meillä on oma totuumme...ja oma elämämme...

        Terve suhde ei ala itsestään itsensä tuntemisella ei ainakaan niin kuin sinä sen ajattelet. Vaikka olisit kuinka tervepäinen itsesi tunteva persoona, mutta se toinen osapuoli on kaikkea muuta tai ei ole samalla kehitysasteella kanssasi, ei siinä paljon itsetuntemukset auta.

        Olen edelleenkn sinun kanssasi eri mieltä siitä, että toinen ihminen voi rakentaa toisen psyykettä, vahvistaa sitä ja voi tehdä ehjäksikin. Hyvä ihmissuhde korjaa aina meitä, se saa esiin meissä meidän parhaat puolemme ja opettaa meitä olemaan lojaaleja ja kunnioittavia ja luotettavia toisiamme kohtaan ja kaikkea sitä mitä rakkaus voi meissä aikaan saada. Myös eläinten parissa tuttu piirre. Siellä laumasta pidetään huolta ja lauman ulkopuolelle jäävät heikentyvät ja monasti menehtyvät.

        Jostain kumman syystä tahdot harata vastaan tässä asiassa vaikka se on tieteellinen tosiasia niin eläinten kuin ihmistenkin käyttäytymisen parissa. Ihminen ei yksin rakennu sillä tapaa, että hänestä tulee ehjä, vahva ja kokonainen ellei hänellä ole hyvää ja vahvaa ihmissuhdetta, joka luo häneen turvallisuuden tunteen ja vahvistaa hänen minä käsitystään itsestään ja opettaa häntä arvioimaan itseään sillä positiivisella tavalla, joka tukee meidän itsetuntemustamme. Tunne kuulua joukkoon, tunne kuulua jollekin on hyvin tärkeä seikka identiteettimme rakentumisen kannalta.

      • 14+15=29
        Jotain ymmärtämättä kirjoitti:

        Numeroihminen

        "...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

        Paitsi minä, sinä olet minun elämäni paras asiantuntija.:))

        Numeroihminen

        "...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

        Paitsi minä, sinä olet minun elämäni paras asiantuntija.:))"

        Kuuleppas nyt...ollaan vaan täällä keskustelupalstalla...minä en OIKEASTI tiedä sinun elämästäsi yhtään mitään...

        kommentoin vain sitä mitä itse kerrot ja millaisen kuvan kertomastasi saan...eikä se ole välttämättä mikään totuus...

        on vain tarina joka kerrotaan keskustelupalstalla ja siitä keskustellaan...aina ei edes sillä ole merkitystä onko se tarina faktaa tai fiktiota...

        jos siihen fiktioonkin sisältyy kuitenkin jotain jotenkin koskettaa lukijaa ja herättää ajatuksia...koskien itseä, omaa elämää ja kokemuksia...

        ja uskoisin että kaikkia meitä täällä olijoita yhdistää narsismi jollain tavalla, joko oma tai toisen...mutta siltikin olemme kaikki erilaisia ja meillä on omat elämämme...

        Että edelleen.....".kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

      • 14+14=28
        yxex kirjoitti:

        Saulinsyndrooma on myöskin oivalluttavaa luettavaa :)

        Mutta tarkoitin Saulus tarsolaista. Hän vainosi, vangitsi, kidutti ja tappoi ihmisiä ja näki tekonsa oikeutettuna. Kunnes tapahtui jotain merkittävää, hän osasi sijoittaa itsensä uhriensa asemaan, ja tajusi tekojensa vääryyden. Tätä kokemusta voisi nimittää uskoontulemiseksi, tai ehkäpä myös yhteydeksi sisäiseen superegoon, minuutta valvovaan 'jumalaan'.

        Hän kasvoi tämän jälkeen ns 13.sta apostoliksi ja teologiksi, hengen hedelmiä arvostavaksi kristityksi.

        Kuinka ollakaan, hyvyyden valinnan jälkeen hän joutui itse vainotuksi, ja koki millaista on elämä uhrina.

        Tästä merkillisestä tiestä, narsistista uhriksi, ja lopulta pahuuden ja hyvyyden omakohtaisesti kokeneena, kehittyi meidän tuntemamme valaistunut mutta nöyrä mies nimeltä Paavali.

        Raamatunluku kannattaa - Paavali on kirjoitellut lukuisia hyviä kommentteja ;)

        "Tästä merkillisestä tiestä, narsistista uhriksi, ja lopulta pahuuden ja hyvyyden omakohtaisesti kokeneena, kehittyi meidän tuntemamme valaistunut mutta nöyrä mies nimeltä Paavali."

        Ah, unohdin tuon Saulin, ennemminkin "tunnen" hänet Paavalina...

        Mutta tässä linkki...lyhyehköön tekstiin, jonka jaksaa lukea...jos joku muukin haluaa tutustua, mistä tässä keskustellaan...

        "Luin tänään Apostolien teot ja jäin miettimään Paavalia. Raamatun opettajat ja saarnamiehet sanovat usein, ettei Raamattu kerro mikä tuo Paavalin piikki lihassa oli. Pohdin, että sen täytyy olla jokin persoonallisuuden tai luonteen piirre. . Paavali rukoili Herraa poistamaan tuon piikin ja sai vastauksen "olet juuri heikkoudessasi vahva".
        Nyt minut pysäytti parikin jaetta jossa kerrotaan Paavalin luonteesta Apt 9:1 jossa kerrotaan Saulin uhkuvan vihaa ja murhanhimoa. . . (vain siksi, että jotkut ajattelivat eri tavoin kun hän)

        http://hipsutellen.blogspot.fi/2009/11/piikki-lihassa.html

        Että edelleen raamattua voi pitää myös hyvänä elämänohje/psykologian oppikirjana...

      • 6+12=18
        lottamari<3 kirjoitti:

        Terve suhde ei ala itsestään itsensä tuntemisella ei ainakaan niin kuin sinä sen ajattelet. Vaikka olisit kuinka tervepäinen itsesi tunteva persoona, mutta se toinen osapuoli on kaikkea muuta tai ei ole samalla kehitysasteella kanssasi, ei siinä paljon itsetuntemukset auta.

        Olen edelleenkn sinun kanssasi eri mieltä siitä, että toinen ihminen voi rakentaa toisen psyykettä, vahvistaa sitä ja voi tehdä ehjäksikin. Hyvä ihmissuhde korjaa aina meitä, se saa esiin meissä meidän parhaat puolemme ja opettaa meitä olemaan lojaaleja ja kunnioittavia ja luotettavia toisiamme kohtaan ja kaikkea sitä mitä rakkaus voi meissä aikaan saada. Myös eläinten parissa tuttu piirre. Siellä laumasta pidetään huolta ja lauman ulkopuolelle jäävät heikentyvät ja monasti menehtyvät.

        Jostain kumman syystä tahdot harata vastaan tässä asiassa vaikka se on tieteellinen tosiasia niin eläinten kuin ihmistenkin käyttäytymisen parissa. Ihminen ei yksin rakennu sillä tapaa, että hänestä tulee ehjä, vahva ja kokonainen ellei hänellä ole hyvää ja vahvaa ihmissuhdetta, joka luo häneen turvallisuuden tunteen ja vahvistaa hänen minä käsitystään itsestään ja opettaa häntä arvioimaan itseään sillä positiivisella tavalla, joka tukee meidän itsetuntemustamme. Tunne kuulua joukkoon, tunne kuulua jollekin on hyvin tärkeä seikka identiteettimme rakentumisen kannalta.

        "Terve suhde ei ala itsestään itsensä tuntemisella ei ainakaan niin kuin sinä sen ajattelet. Vaikka olisit kuinka tervepäinen itsesi tunteva persoona, mutta se toinen osapuoli on kaikkea muuta tai ei ole samalla kehitysasteella kanssasi, ei siinä paljon itsetuntemukset auta."

        Niin tuo itsensä tunteminen koskee molempia osapuolia...kun kumpikin osapuoli tuntee itsensä niin mahdollsuus ns. terveeseen suhteeseen jos ne kuuluista kemiat (rakastutaan) kohtaavat...

        tuo sinun ajatusmallisi...että jos ajattelet olevasi psyykkisesti terve...ja rakastut vähemmän terveeseen...nin sinun avullasiko tuo toinen sitten tulee ns. psyykkisesti terveeksi...

        Mutta entäs kun kuitenkin ajattelet, että kumppansi pitää tehdä sinut onnelliseksi...miten se onnistuisi tuossa tilanteessa jos kumppanisi ei ole psyykkisesti terve...miten hän voi edes parantua jos hänen pitää keskittyä sinun tekemiseesi onnelliseksi...miten voit "vaatia" sellaista...

        Eikö psyykkisesti terveen pitäisi tehdä tuo vähemän terve onnelliseksi...noh, koet ilmeisesti kuitenkin itse olevasi tuo psyykkisesti vähemmän terve...ja kohtaavasi jonkun psyykkisesti terveen joka poistaa ongelmasi/parantaa tehdä sinut onnelliseksi...

        mutta siihenkin liittyy monesti ongelmia, käsittääkseni hyvällä itsetunnolla varustettu, psyykkisesti terve ei välttämättä kiinnostu "sairaista" vaan haluaa vastavuoroisen suhteen...jossa kumpikin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan...

      • lottamari<3
        6+12=18 kirjoitti:

        "Terve suhde ei ala itsestään itsensä tuntemisella ei ainakaan niin kuin sinä sen ajattelet. Vaikka olisit kuinka tervepäinen itsesi tunteva persoona, mutta se toinen osapuoli on kaikkea muuta tai ei ole samalla kehitysasteella kanssasi, ei siinä paljon itsetuntemukset auta."

        Niin tuo itsensä tunteminen koskee molempia osapuolia...kun kumpikin osapuoli tuntee itsensä niin mahdollsuus ns. terveeseen suhteeseen jos ne kuuluista kemiat (rakastutaan) kohtaavat...

        tuo sinun ajatusmallisi...että jos ajattelet olevasi psyykkisesti terve...ja rakastut vähemmän terveeseen...nin sinun avullasiko tuo toinen sitten tulee ns. psyykkisesti terveeksi...

        Mutta entäs kun kuitenkin ajattelet, että kumppansi pitää tehdä sinut onnelliseksi...miten se onnistuisi tuossa tilanteessa jos kumppanisi ei ole psyykkisesti terve...miten hän voi edes parantua jos hänen pitää keskittyä sinun tekemiseesi onnelliseksi...miten voit "vaatia" sellaista...

        Eikö psyykkisesti terveen pitäisi tehdä tuo vähemän terve onnelliseksi...noh, koet ilmeisesti kuitenkin itse olevasi tuo psyykkisesti vähemmän terve...ja kohtaavasi jonkun psyykkisesti terveen joka poistaa ongelmasi/parantaa tehdä sinut onnelliseksi...

        mutta siihenkin liittyy monesti ongelmia, käsittääkseni hyvällä itsetunnolla varustettu, psyykkisesti terve ei välttämättä kiinnostu "sairaista" vaan haluaa vastavuoroisen suhteen...jossa kumpikin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan...

        :D

        "tuo sinun ajatusmallisi, että jos ajattelet olevasi psyykkisesti terve ja rakastut vähemmän terveeseen, niin sinun avullasiko tuo toinen sitten tulee ns. psyykkisesti terveeksi."

        Paljon mahdollista, ei mahdotonta ollenkaan. Riippuu tietysti toisen psyykkisistä vammoista ja oireista, mutta täysin mahdollista on, että hän saisi minulta jotain sellaista mitä hänen psyykensä sillä hetkellä tarvitsee, kuten rakkautta, huomiota, hellyyttä, kokonaisvaltaista hyväksymistä jne...

        "mutta entäs kun kuitenkin ajattelet, että kumppanisi pitää tehdä sinut onnelliseksi..miten se onnistuisi tuossa tilanteessa jos kumppanisi ei ole psyykkisesti terve...miten hän voi edes parantua, jos hänen pitää keskittyä sinun tekemiseeesi onnelliseksi..miten voit "vaatia" sellaista...

        :D -
        Luuletko ettei rakkaus hoivaa, paranna ja eheytä kumpaakin, uskotko sinäkin tuon Robert B:n tapaan, että rakkaus on vain yhden kauppa, toinen aina saa ja toinen jää ilman. Ei, hänen rakkautensa hoivaa minua ja tekee minut onnelliseksi siinä samassa kuin minun rakkauteni häneen hoivaa ja parantaa hänet....Rakkaus ei vaadi, se antaa omastaan ja siihen perustuukin se, että kun antaa saa moninverroin takaisin...

        "eikö psyykkisesti terveen pitäisi tehdä tuon vähemmän terve onnelliseksi...noh, koet ilmeisesti kuitenkin olevasi tuo psyykkisesti vähemmän terve... ja kohtaavasi jonkun psyykkisesti terveen, joka poistaa ongelmasi/parantaa sinut onnelliseksi...

        :D-
        en tiedä ymmärränkö oikein tuota sinun ajatustasi psyykkisestä terveydestä ja vähemmän terveestä, kun kysymys kuitenkin on rakastumisesta, rakkaudesta, jolla sekä psyykkisesti terve että vähemmän terve ihminen tulevat onnellisiksi vaikka kaikkia ongelmia se ei pystyisikään ratkomaan tai parantamaan. Rakkaus on kuitenkin sinällänsä valtava voimavara, ja sellainen ihminen, joka ottaa syliinsä, lohduttaa, kuuntelee, hellii, silittää, paijaa, jonka olkpäähän saa itkeä, jonka kanssa saa olla oma itsensä kaikkine hyvine/huonoine puolineen.

        "mutta siihenkin liittyy monesti ongelmia, käsittääkseni hyvällä itsetunnolla varustettu, psyykkisesti terve ei välttämättä kiinnostu "sairaista" vaan haluaa vastavuoroisen suhteen... jossa kumpikin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan..."

        kun rakastuu niin rakastuu ja mielestäni sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä millaisilla itsetunnoilla tai psyykellä ollaan varustettu, pääasia on että kumpikin rakastaa täydestä sydämestä, silloin pakostakin haluaa tehdä toiselle hyvää ja ajattelee hänen hyvinvointiaan jopa enemmän välillä kuin itseään. Rakkaus ei katso omaansa...

      • 19+2=21
        lottamari<3 kirjoitti:

        :D

        "tuo sinun ajatusmallisi, että jos ajattelet olevasi psyykkisesti terve ja rakastut vähemmän terveeseen, niin sinun avullasiko tuo toinen sitten tulee ns. psyykkisesti terveeksi."

        Paljon mahdollista, ei mahdotonta ollenkaan. Riippuu tietysti toisen psyykkisistä vammoista ja oireista, mutta täysin mahdollista on, että hän saisi minulta jotain sellaista mitä hänen psyykensä sillä hetkellä tarvitsee, kuten rakkautta, huomiota, hellyyttä, kokonaisvaltaista hyväksymistä jne...

        "mutta entäs kun kuitenkin ajattelet, että kumppanisi pitää tehdä sinut onnelliseksi..miten se onnistuisi tuossa tilanteessa jos kumppanisi ei ole psyykkisesti terve...miten hän voi edes parantua, jos hänen pitää keskittyä sinun tekemiseeesi onnelliseksi..miten voit "vaatia" sellaista...

        :D -
        Luuletko ettei rakkaus hoivaa, paranna ja eheytä kumpaakin, uskotko sinäkin tuon Robert B:n tapaan, että rakkaus on vain yhden kauppa, toinen aina saa ja toinen jää ilman. Ei, hänen rakkautensa hoivaa minua ja tekee minut onnelliseksi siinä samassa kuin minun rakkauteni häneen hoivaa ja parantaa hänet....Rakkaus ei vaadi, se antaa omastaan ja siihen perustuukin se, että kun antaa saa moninverroin takaisin...

        "eikö psyykkisesti terveen pitäisi tehdä tuon vähemmän terve onnelliseksi...noh, koet ilmeisesti kuitenkin olevasi tuo psyykkisesti vähemmän terve... ja kohtaavasi jonkun psyykkisesti terveen, joka poistaa ongelmasi/parantaa sinut onnelliseksi...

        :D-
        en tiedä ymmärränkö oikein tuota sinun ajatustasi psyykkisestä terveydestä ja vähemmän terveestä, kun kysymys kuitenkin on rakastumisesta, rakkaudesta, jolla sekä psyykkisesti terve että vähemmän terve ihminen tulevat onnellisiksi vaikka kaikkia ongelmia se ei pystyisikään ratkomaan tai parantamaan. Rakkaus on kuitenkin sinällänsä valtava voimavara, ja sellainen ihminen, joka ottaa syliinsä, lohduttaa, kuuntelee, hellii, silittää, paijaa, jonka olkpäähän saa itkeä, jonka kanssa saa olla oma itsensä kaikkine hyvine/huonoine puolineen.

        "mutta siihenkin liittyy monesti ongelmia, käsittääkseni hyvällä itsetunnolla varustettu, psyykkisesti terve ei välttämättä kiinnostu "sairaista" vaan haluaa vastavuoroisen suhteen... jossa kumpikin huolehtii omasta hyvinvoinnistaan..."

        kun rakastuu niin rakastuu ja mielestäni sillä ei ole kovinkaan paljon merkitystä millaisilla itsetunnoilla tai psyykellä ollaan varustettu, pääasia on että kumpikin rakastaa täydestä sydämestä, silloin pakostakin haluaa tehdä toiselle hyvää ja ajattelee hänen hyvinvointiaan jopa enemmän välillä kuin itseään. Rakkaus ei katso omaansa...

        Noh, edellinen enimmäkseen pelkkää saivartelua...mutta pari ajatusta vastineeksi tähän...

        "Rakkaus ei katso omaansa..."

        Noh...miten tuohon ajatukseen sopii se että vasta hän "oikea"/hyvä kumppani , joka saa sinut onnelliseksi...

        Kuullostaa hyvinkin siltä, että noin ajatteleva ajattelee/etsii/katsoo omaansa...pyrkii suhteessa omaan onnellisuutensa...

        Mitä taas tulee tähän...

        "Ei, hänen rakkautensa hoivaa minua ja tekee minut onnelliseksi siinä samassa kuin minun rakkauteni häneen hoivaa ja parantaa hänet....Rakkaus ei vaadi, se antaa omastaan ja siihen perustuukin se, että kun antaa saa moninverroin takaisin..."

        Noh tuo taas voisi olla vähän niinkuin minun suhteestani lasteni isään...menimme nuorena naimisiin, kaksi haavoittunutta ihmistä sitten "nuoleskelimme" toisen haavoja, kuvitellen rakastamalla parantavamme toisemme...

        Niin ei käynyt, ennemminkin 20 vuoden avioliiton jälkeen voimme kumpikin entistä huonommin..."silloin pakostakin haluaa tehdä toiselle hyvää ja ajattelee hänen hyvinvointiaan jopa enemmän välillä kuin itseään." tuo taas on hyvinkin kuin ote LR persoonan käsikirjasta...erotuksena vain että LR persoona tekee niin lähes koko ajan...

        Että joo...pitäisikö minun ny ajatella ettemme rakastaneet kumpikaan täydestä sydämmestä toisiamme......enemmänkin ajattelen niin, ettemme kumpikaan ilmeisesti rakastaneet itseämme tarpeeksi...

        Ihminen voi antaa toiselle vain omastaan...jos itsellä ei ole kaikki suurin piirtein oookoo... ei ensin ole onnellinen...ei voi antaa tyhjästä...Jos itse on onneton, miten voi tehdä toisen onnelliseksi...

        rakkaus on vain tunne...minä rakastan sinua...olen onnellinen...tunteet syntyvät/koetaan omassa sisimässä...

        ei tarkoita samaa kuin että sinä rakastat minua...sinäkin olet onnellinen...toisella on omat tunteensa...

        Voimme puhua vain omista tunteistamme...ja kokea omia tunteitamme...

      • lottamari<3
        19+2=21 kirjoitti:

        Noh, edellinen enimmäkseen pelkkää saivartelua...mutta pari ajatusta vastineeksi tähän...

        "Rakkaus ei katso omaansa..."

        Noh...miten tuohon ajatukseen sopii se että vasta hän "oikea"/hyvä kumppani , joka saa sinut onnelliseksi...

        Kuullostaa hyvinkin siltä, että noin ajatteleva ajattelee/etsii/katsoo omaansa...pyrkii suhteessa omaan onnellisuutensa...

        Mitä taas tulee tähän...

        "Ei, hänen rakkautensa hoivaa minua ja tekee minut onnelliseksi siinä samassa kuin minun rakkauteni häneen hoivaa ja parantaa hänet....Rakkaus ei vaadi, se antaa omastaan ja siihen perustuukin se, että kun antaa saa moninverroin takaisin..."

        Noh tuo taas voisi olla vähän niinkuin minun suhteestani lasteni isään...menimme nuorena naimisiin, kaksi haavoittunutta ihmistä sitten "nuoleskelimme" toisen haavoja, kuvitellen rakastamalla parantavamme toisemme...

        Niin ei käynyt, ennemminkin 20 vuoden avioliiton jälkeen voimme kumpikin entistä huonommin..."silloin pakostakin haluaa tehdä toiselle hyvää ja ajattelee hänen hyvinvointiaan jopa enemmän välillä kuin itseään." tuo taas on hyvinkin kuin ote LR persoonan käsikirjasta...erotuksena vain että LR persoona tekee niin lähes koko ajan...

        Että joo...pitäisikö minun ny ajatella ettemme rakastaneet kumpikaan täydestä sydämmestä toisiamme......enemmänkin ajattelen niin, ettemme kumpikaan ilmeisesti rakastaneet itseämme tarpeeksi...

        Ihminen voi antaa toiselle vain omastaan...jos itsellä ei ole kaikki suurin piirtein oookoo... ei ensin ole onnellinen...ei voi antaa tyhjästä...Jos itse on onneton, miten voi tehdä toisen onnelliseksi...

        rakkaus on vain tunne...minä rakastan sinua...olen onnellinen...tunteet syntyvät/koetaan omassa sisimässä...

        ei tarkoita samaa kuin että sinä rakastat minua...sinäkin olet onnellinen...toisella on omat tunteensa...

        Voimme puhua vain omista tunteistamme...ja kokea omia tunteitamme...

        Jos rakkaani saa minut nauramaan puhelimessa aivan hervottomasti koko puhelun ajan ja hänkin nauraa vedet silmissä...luulen, että olemme onnellisia,...muuta en osaa sanoa :D

        Jos asioita alkaa yrittämällä yrittämään, jos rakkautta kerjätäkseen pitää alkaa nuolemaan toisen egoa, niin silloin se on läheisriippuvuutta. Minulle kaikki tulee spontaanisti tällä kertaa, hän saa minut nauramaan, hän tekee minut onnelliseksi vaikka ei muuta tekisi kuin lepäisi rauhallisena vieressäni..joskus sitä ihmettelee itsekin, voiko jotain ihmistä rakastaa niin perinpohjaisesti ja hulluna, ettei välitä vaikka taivas tipahtaisi päähän :)

        En tiedä mitä on tulevaisuudessa, mutta tahdon elää tässä ja nyt hänen kanssaan, en menneessä, en tulevassa vain tässä ja tuntea eläväni, olevani onnellinen rakkaani hoitavassa sylissä...

        usko tai älä, mutta hän on IHANA! :D ja RAKASTAN häntä ihan simona :)))

        sori vuodatukseni, mutta...hän saa/tekee minut onnelliseksi :)

      • 14+2=16
        lottamari<3 kirjoitti:

        Jos rakkaani saa minut nauramaan puhelimessa aivan hervottomasti koko puhelun ajan ja hänkin nauraa vedet silmissä...luulen, että olemme onnellisia,...muuta en osaa sanoa :D

        Jos asioita alkaa yrittämällä yrittämään, jos rakkautta kerjätäkseen pitää alkaa nuolemaan toisen egoa, niin silloin se on läheisriippuvuutta. Minulle kaikki tulee spontaanisti tällä kertaa, hän saa minut nauramaan, hän tekee minut onnelliseksi vaikka ei muuta tekisi kuin lepäisi rauhallisena vieressäni..joskus sitä ihmettelee itsekin, voiko jotain ihmistä rakastaa niin perinpohjaisesti ja hulluna, ettei välitä vaikka taivas tipahtaisi päähän :)

        En tiedä mitä on tulevaisuudessa, mutta tahdon elää tässä ja nyt hänen kanssaan, en menneessä, en tulevassa vain tässä ja tuntea eläväni, olevani onnellinen rakkaani hoitavassa sylissä...

        usko tai älä, mutta hän on IHANA! :D ja RAKASTAN häntä ihan simona :)))

        sori vuodatukseni, mutta...hän saa/tekee minut onnelliseksi :)

        "jos rakkautta kerjätäkseen pitää alkaa nuolemaan toisen egoa"

        Noh, tarkoitin kyllä tuolla toisen haavojen nuoleskelulla lähinnä sitä yritystä parantaa toinen...ilman sitä ihmisen OMAA yritystä...

        "sori vuodatukseni, mutta...hän saa/tekee minut onnelliseksi :) "

        Hän ei saa/tee sinua onnelliseksi....vaan onnellisuuden tunne syntyy omassa sisimässäsi...siitä miten koet hänet...

        Toivon mukaan olet kertonut tuon hänelle ja hänkin kokee sinut samoin...ja myös kertoo sen sinulle...

        Mutta yksi kysymys kuitenkin...
        mitä teet/miksi olet täällä...hakemassa jotain, jota et saa häneltä?

      • lottamari<3
        14+2=16 kirjoitti:

        "jos rakkautta kerjätäkseen pitää alkaa nuolemaan toisen egoa"

        Noh, tarkoitin kyllä tuolla toisen haavojen nuoleskelulla lähinnä sitä yritystä parantaa toinen...ilman sitä ihmisen OMAA yritystä...

        "sori vuodatukseni, mutta...hän saa/tekee minut onnelliseksi :) "

        Hän ei saa/tee sinua onnelliseksi....vaan onnellisuuden tunne syntyy omassa sisimässäsi...siitä miten koet hänet...

        Toivon mukaan olet kertonut tuon hänelle ja hänkin kokee sinut samoin...ja myös kertoo sen sinulle...

        Mutta yksi kysymys kuitenkin...
        mitä teet/miksi olet täällä...hakemassa jotain, jota et saa häneltä?

        Kyllä hän saa/ tekee minut onnelliseksi, mutta kokemus on tietysti minun omani...

        Sata kertaa tuskin riittää päivässä kertomaan se hänelle ja kyllä hän kertoo ja kokee samoin.

        Saan häneltä kyllä kaiken, enkä hae täältä mitään, mutta pidän kirjoittamisesta, asioiden pohtimisesta ja ihminen on aina kiinnostava puheenaihe.

        Miksi sinä sitten olet täällä?

      • 5+10=15
        lottamari<3 kirjoitti:

        Kyllä hän saa/ tekee minut onnelliseksi, mutta kokemus on tietysti minun omani...

        Sata kertaa tuskin riittää päivässä kertomaan se hänelle ja kyllä hän kertoo ja kokee samoin.

        Saan häneltä kyllä kaiken, enkä hae täältä mitään, mutta pidän kirjoittamisesta, asioiden pohtimisesta ja ihminen on aina kiinnostava puheenaihe.

        Miksi sinä sitten olet täällä?

        "Sata kertaa tuskin riittää päivässä kertomaan se hänelle ja kyllä hän kertoo ja kokee samoin."

        pieni korjaus tuohon, hän kokee...pitäisi olla hän kertoo kokevansa...

        Noh...mietin vain, että oletko onnellinen vain hänen läsnäollessaan ja muun ajan sitten onneton, vailla seuraa/huomiota yms....ilmeisesti kuitenkin tapaatte harvoinkun olet täällä niin paljon/usein...

        tai sitten jos olet täällä myös hänen läsnäollessaan...asetat tämän kirjoittelun täällä hänen edelleen...kun ilman ajatuksia ei synny sanoja ei voi kirjoittaa ja silloin kun kirjoittelet tänne...ajatuksesi ovat täällä, näissä aiheissa, ei hänessä...

        Mutta joo....minä tulin tänne vuoden alussa Ännä suhteeni jälkeen, ikäänkuin ottamaan selvää ihan käytännön/ruohonjuuritasolla tasolla mikä se oli mikä minuun iski...

        ymmärtääkseni häntä ja itseäni paremmin...

        Toki joskus täällä oleminenkn voi johtua ihan siitäkin ettei jaksa/huvita tehdä mitään ns. "järkevämpääkään...mitenkään väheksymättä palstaa, aiheita kirjoittajia täällä...ja kun ns. riippuvaisuuteen taipuvaksi olen tunnustatunut...niin jään helposti koukkuun...tällaiseenkin...

        Että sillekkin tarttis tehdä jotain...

      • elisakettu
        5+10=15 kirjoitti:

        "Sata kertaa tuskin riittää päivässä kertomaan se hänelle ja kyllä hän kertoo ja kokee samoin."

        pieni korjaus tuohon, hän kokee...pitäisi olla hän kertoo kokevansa...

        Noh...mietin vain, että oletko onnellinen vain hänen läsnäollessaan ja muun ajan sitten onneton, vailla seuraa/huomiota yms....ilmeisesti kuitenkin tapaatte harvoinkun olet täällä niin paljon/usein...

        tai sitten jos olet täällä myös hänen läsnäollessaan...asetat tämän kirjoittelun täällä hänen edelleen...kun ilman ajatuksia ei synny sanoja ei voi kirjoittaa ja silloin kun kirjoittelet tänne...ajatuksesi ovat täällä, näissä aiheissa, ei hänessä...

        Mutta joo....minä tulin tänne vuoden alussa Ännä suhteeni jälkeen, ikäänkuin ottamaan selvää ihan käytännön/ruohonjuuritasolla tasolla mikä se oli mikä minuun iski...

        ymmärtääkseni häntä ja itseäni paremmin...

        Toki joskus täällä oleminenkn voi johtua ihan siitäkin ettei jaksa/huvita tehdä mitään ns. "järkevämpääkään...mitenkään väheksymättä palstaa, aiheita kirjoittajia täällä...ja kun ns. riippuvaisuuteen taipuvaksi olen tunnustatunut...niin jään helposti koukkuun...tällaiseenkin...

        Että sillekkin tarttis tehdä jotain...

        Sen verran osallistun tähän, että ymmärrän kyllä Lottamaria tässä. Vaikka olisi miten hyvä parisuhde, se ei tarkoita että palstailu olisi jokin puolison korvike.

        Ei se ole. Luulen, että parisuhde pikemmin saa paremman mahdollisuuden, kun puntaroi omia tunnetilojaan eri taajuudella. Vaikka olisi sosiaalista verkostoa, sekään ei välttämättä ole tarkoitettu kaikkea varten. Tämä on yksi alue elämässä, jossa voi jakaa sellaisia kokemuksia monen äänen kesken, millaista välttämättä ei irl-elämässä ole mahdollisuus - tai suotavaa - toteuttaa.

        Vaikka mekin Kumppanin kanssa keskustellaan paljon, ei olla riippuvaisia vain toistemme mielipiteistä tai arvoista. Ja näitä juutuja mitä täällä voi pohtia, ei ihan kaikkien tuttavuuksien kanssa ole mielekästä pohtia. Se on tiettyjen samanmielisten ihmisten kanssa jaettua ajatusmaailmaa, joka antaa myös tilaa poikkeaville mielipiteille ja näkemyksille, ja jota voi kehittää ja yrittää luoda tilaa myös uudelle ajattelulle.

      • Jotain ymmärtämättä
        14+15=29 kirjoitti:

        Numeroihminen

        "...kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

        Paitsi minä, sinä olet minun elämäni paras asiantuntija.:))"

        Kuuleppas nyt...ollaan vaan täällä keskustelupalstalla...minä en OIKEASTI tiedä sinun elämästäsi yhtään mitään...

        kommentoin vain sitä mitä itse kerrot ja millaisen kuvan kertomastasi saan...eikä se ole välttämättä mikään totuus...

        on vain tarina joka kerrotaan keskustelupalstalla ja siitä keskustellaan...aina ei edes sillä ole merkitystä onko se tarina faktaa tai fiktiota...

        jos siihen fiktioonkin sisältyy kuitenkin jotain jotenkin koskettaa lukijaa ja herättää ajatuksia...koskien itseä, omaa elämää ja kokemuksia...

        ja uskoisin että kaikkia meitä täällä olijoita yhdistää narsismi jollain tavalla, joko oma tai toisen...mutta siltikin olemme kaikki erilaisia ja meillä on omat elämämme...

        Että edelleen.....".kukin ihminen ajattelee tavallaan ja hänellä on siihen oikeus...kun kukin ihminen on myös oman elämänsä paras asiantuntija."

        "on vain tarina joka kerrotaan keskustelupalstalla ja siitä keskustellaan...aina ei edes sillä ole merkitystä onko se tarina faktaa tai fiktiota.."

        Se, miten koskettaa lukijaa... Annan mielelläni mahdollisuuden, että koskettaa lukijoita, tarina. Myös sellaisia lukijoita, jotka ovat vähän toisenlaisia... Enemmän kuin minä, ettei vain sellaisia kuin sinä. Siksi vähän kommentteja takaisinpäin täältäkin...

      • 18+20=38
        elisakettu kirjoitti:

        Sen verran osallistun tähän, että ymmärrän kyllä Lottamaria tässä. Vaikka olisi miten hyvä parisuhde, se ei tarkoita että palstailu olisi jokin puolison korvike.

        Ei se ole. Luulen, että parisuhde pikemmin saa paremman mahdollisuuden, kun puntaroi omia tunnetilojaan eri taajuudella. Vaikka olisi sosiaalista verkostoa, sekään ei välttämättä ole tarkoitettu kaikkea varten. Tämä on yksi alue elämässä, jossa voi jakaa sellaisia kokemuksia monen äänen kesken, millaista välttämättä ei irl-elämässä ole mahdollisuus - tai suotavaa - toteuttaa.

        Vaikka mekin Kumppanin kanssa keskustellaan paljon, ei olla riippuvaisia vain toistemme mielipiteistä tai arvoista. Ja näitä juutuja mitä täällä voi pohtia, ei ihan kaikkien tuttavuuksien kanssa ole mielekästä pohtia. Se on tiettyjen samanmielisten ihmisten kanssa jaettua ajatusmaailmaa, joka antaa myös tilaa poikkeaville mielipiteille ja näkemyksille, ja jota voi kehittää ja yrittää luoda tilaa myös uudelle ajattelulle.

        "ilmeisesti kuitenkin tapaatte harvoinkun olet täällä niin paljon/usein."

        "Vaikka olisi miten hyvä parisuhde, se ei tarkoita että palstailu olisi jokin puolison korvike."

        Noh, en minäkään sitä niin tarkoittanut...mutta hain ylempänä olleella ajatuksellani lähinnä sellaista, että jos esim. minä viettäisin paljon aikaa täällä silloin kun kumppanini on läsnä...

        niin eikö se silloin olisi ikäänkuin kumppanini mitätöimistä...tyyliin sinä olet vähemmän tärkeä kuin tämä täällä...enkä olisi läsnä niissä hetkissä jos ajatukseni olisivat keskusteluissa täällä...

        Mutta joo...kukin tyylillään päättää ajankäytöstään sen mukaan minkä katsoo itselleen tärkeäksi kulloisenakin hetkenä...

        Asia on varmaan eri jos asian/narsismin voi jakaa keskenään, kummallakin on omat kokemukset/ajatukset aiheesta...aihe on niin tuttu kummallekkin, että siitäkin voidaan keskustella...

        Minun tämä nykyinen...narsismi aiheena ei ole hänelle tuttu...enkä katso tarpeelliseksi sitä hänelle syväluodatakkaan... "Tämä on yksi alue elämässä, jossa voi jakaa sellaisia kokemuksia monen äänen kesken, millaista välttämättä ei irl-elämässä ole mahdollisuus - tai suotavaa - toteuttaa."

        Niin yhdyn kyllä tuohon mielipiteeteeseesi...vaikka meillä on menneisyytemme niin emme voi hoitaa haavojamme jokaisen vastaatulijan kanssa...tai odottaa kumppanimme "parantavan" meidät...

        Oikeastaan itse en juurikaan käsittele tätä aihetta narsismia muualla kuin täällä...syystä että olen minä muutakin kuin "narsistin uhri" tai entinen alkoholistin puoliso...

        "Tämä on yksi alue elämässä,"...niin ei ole koko elämä minullekkaan...sen vuoksi mieluusti rajaankin tämän yhdeksi osa alueeksi...ja toisaalla voin olla muutakin, elää sellaistakin elämää johon narsimi ei kokoaikaisesti kuulu...ajatuksen tasollakaan...

      • Anonyymi
        7+19=26 kirjoitti:

        "Olen edelleen sitä mieltä että onnellisuuden tunteen saa toiselta ihmiseltä."

        Noh, sinä saat olla sitä mieltä, se on sinun käsityksesi rakkaudesta, toisilla on toiset käsitykset...

        kunhan ny tuli mieleeni...kun tuossa tuo..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon" on liitetty osioon myrkyllinen rakkaus...

        Kun taas osiossa rakkaus sama asia tulee esille tällä tavoin..."Molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista"

        Mutta joo...kaikilla meillä on oikeus omaan ajatteluun ja elää sen mukaan mihin uskomme...minua ny vaan hyvinkin puhuttelee tuo kasvun paikka ja ero rakkauden laadussa on selkeä ja ymmärrettävä tuossa kuvauksessa..

        itse kukin sitten miettii, mitä mieltä mistäkin on...

        Aika harva on kyllä yksin onnellinen, kyllä aika monella on joko kaveri tai puoliso, joka hyväksyy sinut sellaisenaan ja se tuo sen onnellisuuden olon.

        Jos jää ilman rakkautta elämänsä aikana, niin siinä käy tosi huonosti.

    • Jotain ymmärtämättä

      Tottakai tämä lisää itsetuntemusta, mutta uskon, että terve suhde terveen kumppanin kanssa olisi lisännyt sitä vielä enemmän. Antanut mahdollisuuden elää ihan oikeaa elämää, harrastaa kehittäviä harrastukia ja kouluttautua ja menestyä paremmin työssä ja tuhat ja yksi muuta hyvää, mikä tästä puuttuu.

      N on tosiaan sellainen ripustautuja, joka ikäänkuin "varaa" kumppanin. Oli kumppani sitten ensi- tai -toissijaisen lähteen roolissa.

      Mutta, kuten jo tuhat ja yksi kertaa todettu, olemme yksilöitä ja elämme vain ja ainoastaan omaa elämäämme ihkaomalla tavalla kukin.

    • lottamari<3

      Väitätkö sinä "jotain ymmärtämättä", että sinulla ei mahdollisuus olisi ollut kouluttautua, menestyä työssäsi, harrastaa kehittäviä harrastuksia plus muuta vain sen takia, että sinut oli varattu kumppanillesi?

      Olet hauska tyyppi, kun kerrot että sinusta oltiin riippuvaisia mutta itse kuitenkin olet se riippuvaisempi osapuoli, joka on valmis ottamaan tuon ihmisen takaisin, joka on estänyt sinua elämästä ja saavuttamasta unelmiasi ja saavutuksiasi.Tajuatko nyt itse ollenkaan, että ei kyse ole ollut hänen antamastaan luvasta vaan siitä, että sinä itse olet sitonut ja halunnut olla sidottuna tuohon ihmiseen. Kyse on sinun riippuvuudestasi, sinun häiriöstäsi, sinun narsistisuudestasi...ymmärrätkö? Sinä olet se ripustautuja.

      • lottamari<3

        Niin, ja vielä tuohon aloittajan otsikkoon kommentti; minä en ole uhri, itse olen vapaaehtoisesti ollut tuossa suhteessa ja siihen mennyt. Samoin uskon teistä muistakin. Olemme itsemme uhreja, emme kenenkään muun. Kenenkään syyksi on turha laittaa omaa mokaansa, niin se vaan on.

      • Jotain ymmärtämättä

        "Selitys: pääsee kyllä takaisin, ehdolla, että on kuin "Jack in the Box". Tottelee minua koiran lailla. Tekee vain sen mihin minä suurinpiirtein annan luvan."

        Tässä eilisestäni lainaus. Jokainen saa ihan itse pohtia, mahtaako tulla takaisin, kuten myös minä.

        Tottakai on ollut mahdollisuus kaikkeen mainitsemaani. Tiedän vain, että ovat sujuneet paremmin pyrintöni ennen, ja myös hänen jälkeensä.

        Jaha, en ole sanonutkaan etten olisi ripustautunut, ihan sama, kumpi enemmän. Varmasti tosiaan minä. Mutta se tapa..., se onkin siitä kiinni. Kuten itsekin olet näemmä pohdiskellut noista kasvuista ja taantumisista.

      • Jotain ymmärtämättä
        lottamari<3 kirjoitti:

        Niin, ja vielä tuohon aloittajan otsikkoon kommentti; minä en ole uhri, itse olen vapaaehtoisesti ollut tuossa suhteessa ja siihen mennyt. Samoin uskon teistä muistakin. Olemme itsemme uhreja, emme kenenkään muun. Kenenkään syyksi on turha laittaa omaa mokaansa, niin se vaan on.

        Ja, en minä ainakaan ole rahallista korvausta vaatimassa, enkä varmaan muutakaan korvausta. Olemme jossain vaiheessa päässeet sen verran suvantovaiheeseen, että suuremmat syyttelyt on jätetty.

        Olen huomannut, että ihan kaikki ei tätä "suvantovaihetta" hiffaa, vaan joku on epäillyt, ettei ollutkaan n. jos sellaisessa olemme voineet olla.

      • Sinisilmä
        lottamari<3 kirjoitti:

        Niin, ja vielä tuohon aloittajan otsikkoon kommentti; minä en ole uhri, itse olen vapaaehtoisesti ollut tuossa suhteessa ja siihen mennyt. Samoin uskon teistä muistakin. Olemme itsemme uhreja, emme kenenkään muun. Kenenkään syyksi on turha laittaa omaa mokaansa, niin se vaan on.

        Minä en ainakaan ole vapaaehtoisesti alkanut suhteeseen luonnehäiriöisen kanssa, vaan ihanan lämpimän ja mukavan herrasmiehen kanssa. Ei ole minun vika jos toinen esittää jotain roolia koko puoli vuotta, jonka harkitsin ennen suhteeseen ryhtymistä. Kuvittelin varmistaneeni, että tiedän mihin ryhdyn, vaan enpä tiennyt. En sitten tiedä kumpi asemaani paremmin kuvaa uhri vai vedätetty. Varmaankin joku sen kohta kertoo, etta itse asiassa olenkin narsisti itse. Mielestäni olen kyllä syyllistynyt sinisilmäisyyteen ja luottavaisuuteen sekä uskonut ihmiseen.

      • Jotain ymmärtämättä
        Sinisilmä kirjoitti:

        Minä en ainakaan ole vapaaehtoisesti alkanut suhteeseen luonnehäiriöisen kanssa, vaan ihanan lämpimän ja mukavan herrasmiehen kanssa. Ei ole minun vika jos toinen esittää jotain roolia koko puoli vuotta, jonka harkitsin ennen suhteeseen ryhtymistä. Kuvittelin varmistaneeni, että tiedän mihin ryhdyn, vaan enpä tiennyt. En sitten tiedä kumpi asemaani paremmin kuvaa uhri vai vedätetty. Varmaankin joku sen kohta kertoo, etta itse asiassa olenkin narsisti itse. Mielestäni olen kyllä syyllistynyt sinisilmäisyyteen ja luottavaisuuteen sekä uskonut ihmiseen.

        Samat sanat, Sinisilmä

      • Anonyymi
        lottamari<3 kirjoitti:

        Niin, ja vielä tuohon aloittajan otsikkoon kommentti; minä en ole uhri, itse olen vapaaehtoisesti ollut tuossa suhteessa ja siihen mennyt. Samoin uskon teistä muistakin. Olemme itsemme uhreja, emme kenenkään muun. Kenenkään syyksi on turha laittaa omaa mokaansa, niin se vaan on.

        Todella loistava kommentti. Onkin aivan turhaa naamioitua joksikin uhriksi, kun on vapaaehtoisesti mennyt suhteeseen. Ihminen on itse itsensä suhde ja siinä se on kasvun paikka elämässä. Vastaus löytyy omasta itsestä, ei siitä, että syyttelee muita, kun me kaksi repaleista tarrauduimme toisiimme ja hoidimme yhdessä haavojamme. Tai voihan tuota joku harrastaa suhde suhteen perään, tarrautumalla aina repaleeseen.

      • Anonyymi
        Sinisilmä kirjoitti:

        Minä en ainakaan ole vapaaehtoisesti alkanut suhteeseen luonnehäiriöisen kanssa, vaan ihanan lämpimän ja mukavan herrasmiehen kanssa. Ei ole minun vika jos toinen esittää jotain roolia koko puoli vuotta, jonka harkitsin ennen suhteeseen ryhtymistä. Kuvittelin varmistaneeni, että tiedän mihin ryhdyn, vaan enpä tiennyt. En sitten tiedä kumpi asemaani paremmin kuvaa uhri vai vedätetty. Varmaankin joku sen kohta kertoo, etta itse asiassa olenkin narsisti itse. Mielestäni olen kyllä syyllistynyt sinisilmäisyyteen ja luottavaisuuteen sekä uskonut ihmiseen.

        Noin se meni minullakin.
        Pikkusen ennen häitä käytös alkoi muuttumaan.
        Ja se muutos on ollut pysyvä.
        Kaikki oli ollut liian hyvää ollakseen totta pidemmälle.
        Hän oli aluksi ihana nainen;
        Näin vuosikymmenien jälkeenkin sen voi tunnustaa.
        Näytelmä joka kesti yli puoli vuotta.

    • 19+6=25

      "Että ehkä jonain päivänä voimme jopa olla vähän kiitollisia elämälle kokemuksestamme.."

      Edelleen pari lausetta noilta samoilta sivuilta...

      "Oikeat ihmiset tulevat elämääni oikeaan aikaan (tämä ei välttämättä tarkoita ihanaa suhdetta - joskus se tarkoittaa oikeaa ihmistä opettamaan meille miten asettaa rajoja, miten puolustaa itseämme, tai miten tietää milloin lähteä pois)."

      "On tärkeä muuttaa määritelmämme onnistuneesta suhteesta - onnistunut suhde ei välttämättä ole sellainen, joka kestää loppuikämme, vaan sellainen, jossa me opimme ja kasvamme."

      • 3+19=22

        "Että ehkä jonain päivänä voimme jopa olla vähän kiitollisia elämälle kokemuksestamme.."

        Edelleen jatkan tätä yksinpuheluani, kun innostuin lueskelemaan noita sivuja ja löysin tuon "rakkaan" aiheenikin koskien itseäni...

        jotensakin riemastuttavaakin löytää itsensä myös toisen tarinoista...

        "Läheisriippuvuus on reaktiosairaus. Niin kauan kuin me vain reagoimme, me olemme uhreja. Silloin kun reagoimme, me emme käytä omaa voimaamme.

        Monet meistä ovat reagoineet romanttisessa suhteessa särkymiseen menemällä vastakkaiseen suuntaan - ylireagoimalla niin, että olemme useita vuosia ilman suhdetta. "

        Tuo voisi olla ihan suora lainaus minun elämästäni...avioeroni jälkeen...minä päätin olla visusti ilman minkäänlaista parisuhdetta, sitä kesti seitsemän vuotta...

        Noh, tuona aikana rakensin elämäni uudelleen, loin uudenjulkisivun, hankin asunnon, opiskelin, vaihdoin alaa/ammattia/työpaikkaa, opettelin pärjäämään itsekseni...kasvatin lapseni jne...

        Sitten iski jokin, nimitän sitä viidenkympin villitykseksi, aloin kaivata toista ihmistä, läheisyyttä, rakkauttakin...

        "Sitten me yritämme suhdetta uudelleen ja päädymme vain toiseen epäonnistumiseen, koska reagoimme lapsuutemme oppeihin, eli taas me reagoimme omaan reaktioomme menemällä toiseen ääripäähän."

        Niin sitten tuli tuo Ännäksi nimittämäni mies...menin alussa toiseen ääripäähän, alkuhuuma oli massiivista...mutta sitten sitä mitätöintiä yms. alkoi tulla, aloin voida huonosti suhteessa...

        "Kun paranemme, heilurin heilahdukset käyvät pienemmiksi ja pienemmiksi - ja lopulta me löydämme keskikohdan, tasapainon rauhan"

        Niin jonkinlaista parantumista oli jo tapahtunut...en enää ollut valmis myymään sieluani, luopumaan itsestäni...saadakseni/pitääkseni kumppanini tyytyväisenä...

        Tätä "kolmatta raukkauttani" voisin kuvata itseni osalta juurikin tuolla tasapainon rauhalla...

        en enää pelkää läheisyyyttä, mutta en enää sulaudu toiseen siten, että vain hänen tarpeensa ovat tärkeitä...suhteessa häneen olen saavuttanut itseni kanssa jonkinlaisen kompromissin...yhdessäoleminen on levollista...kuin myös erossa oleminenkin...

        kysymme usein toisiltamme, mitä sinä haluat...minäkin nykyään tiedän mitä haluan...ja niiden mukaan toimimme...vuoroin kummankin toiveiden mukaan...

        No joo...joku voi taas ajatella että taas tuo typerä ämmä jankkaa noita juttujaan...mutta noh...tämä olikin otsikon mukaan tarkoitettu meille "uhreille"...joka sellaiseksi itse tunnustautuu...

        itse minä itseäni yritän "kasvattaa", en ketään muuta...

      • Jotain ymmärtämättä

        Olisiko kuitenkin arvokysymys, mitä pidämme onnistuneena suhteena? Ja riittääkö aina, että suhde on omasta mielestä onnistunut? Pitäisikö esim. perheen instituutiona onnistua myös ulospäin?

      • 8+20=28
        Jotain ymmärtämättä kirjoitti:

        Olisiko kuitenkin arvokysymys, mitä pidämme onnistuneena suhteena? Ja riittääkö aina, että suhde on omasta mielestä onnistunut? Pitäisikö esim. perheen instituutiona onnistua myös ulospäin?

        "mitä pidämme onnistuneena suhteena? Ja riittääkö aina, että suhde on omasta mielestä onnistunut?"

        Noh...suhde on kahden kauppa...mieluusti vosin ajatelle onnistuneena suhteena sellaista jossa molemmat voivat hyvin ja kummankin omat tarpeet tulevat tyydyteiksi vastavuoroisesti...

        Että joo...jos suhde on jonkun mielestä hyvä, saattaa kuitenkin olla niin, että kumppani ei ole samaa mieltä...

        Tässä ny tarkoitan onnistuneella suhteelta hyvinkin abstraktisia asioita...tarpeisiin/tunteisiin/rakkauteen/läheisyyteen/omaan henkiseen/psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen liittyviä...

        En niinkään miltä suhde näyttää ulospäin...psyykkisesti huonovointinenkin voi/kykenee näyttelemään onnellista...ja kuten tiedämme perhesurmista...paha olo tulee näkyväksi vasta jälkeenpäin...

      • Jotain ymmärtämättä
        8+20=28 kirjoitti:

        "mitä pidämme onnistuneena suhteena? Ja riittääkö aina, että suhde on omasta mielestä onnistunut?"

        Noh...suhde on kahden kauppa...mieluusti vosin ajatelle onnistuneena suhteena sellaista jossa molemmat voivat hyvin ja kummankin omat tarpeet tulevat tyydyteiksi vastavuoroisesti...

        Että joo...jos suhde on jonkun mielestä hyvä, saattaa kuitenkin olla niin, että kumppani ei ole samaa mieltä...

        Tässä ny tarkoitan onnistuneella suhteelta hyvinkin abstraktisia asioita...tarpeisiin/tunteisiin/rakkauteen/läheisyyteen/omaan henkiseen/psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen liittyviä...

        En niinkään miltä suhde näyttää ulospäin...psyykkisesti huonovointinenkin voi/kykenee näyttelemään onnellista...ja kuten tiedämme perhesurmista...paha olo tulee näkyväksi vasta jälkeenpäin...

        "En niinkään miltä suhde näyttää ulospäin...psyykkisesti huonovointinenkin voi/kykenee näyttelemään onnellista...ja kuten tiedämme perhesurmista...paha olo tulee näkyväksi vasta jälkeenpäin... "

        Niin, tarkoitin siis, että pitäisikö sen onnistua MYÖS ulospäin.

      • Anonyymi
        3+19=22 kirjoitti:

        "Että ehkä jonain päivänä voimme jopa olla vähän kiitollisia elämälle kokemuksestamme.."

        Edelleen jatkan tätä yksinpuheluani, kun innostuin lueskelemaan noita sivuja ja löysin tuon "rakkaan" aiheenikin koskien itseäni...

        jotensakin riemastuttavaakin löytää itsensä myös toisen tarinoista...

        "Läheisriippuvuus on reaktiosairaus. Niin kauan kuin me vain reagoimme, me olemme uhreja. Silloin kun reagoimme, me emme käytä omaa voimaamme.

        Monet meistä ovat reagoineet romanttisessa suhteessa särkymiseen menemällä vastakkaiseen suuntaan - ylireagoimalla niin, että olemme useita vuosia ilman suhdetta. "

        Tuo voisi olla ihan suora lainaus minun elämästäni...avioeroni jälkeen...minä päätin olla visusti ilman minkäänlaista parisuhdetta, sitä kesti seitsemän vuotta...

        Noh, tuona aikana rakensin elämäni uudelleen, loin uudenjulkisivun, hankin asunnon, opiskelin, vaihdoin alaa/ammattia/työpaikkaa, opettelin pärjäämään itsekseni...kasvatin lapseni jne...

        Sitten iski jokin, nimitän sitä viidenkympin villitykseksi, aloin kaivata toista ihmistä, läheisyyttä, rakkauttakin...

        "Sitten me yritämme suhdetta uudelleen ja päädymme vain toiseen epäonnistumiseen, koska reagoimme lapsuutemme oppeihin, eli taas me reagoimme omaan reaktioomme menemällä toiseen ääripäähän."

        Niin sitten tuli tuo Ännäksi nimittämäni mies...menin alussa toiseen ääripäähän, alkuhuuma oli massiivista...mutta sitten sitä mitätöintiä yms. alkoi tulla, aloin voida huonosti suhteessa...

        "Kun paranemme, heilurin heilahdukset käyvät pienemmiksi ja pienemmiksi - ja lopulta me löydämme keskikohdan, tasapainon rauhan"

        Niin jonkinlaista parantumista oli jo tapahtunut...en enää ollut valmis myymään sieluani, luopumaan itsestäni...saadakseni/pitääkseni kumppanini tyytyväisenä...

        Tätä "kolmatta raukkauttani" voisin kuvata itseni osalta juurikin tuolla tasapainon rauhalla...

        en enää pelkää läheisyyyttä, mutta en enää sulaudu toiseen siten, että vain hänen tarpeensa ovat tärkeitä...suhteessa häneen olen saavuttanut itseni kanssa jonkinlaisen kompromissin...yhdessäoleminen on levollista...kuin myös erossa oleminenkin...

        kysymme usein toisiltamme, mitä sinä haluat...minäkin nykyään tiedän mitä haluan...ja niiden mukaan toimimme...vuoroin kummankin toiveiden mukaan...

        No joo...joku voi taas ajatella että taas tuo typerä ämmä jankkaa noita juttujaan...mutta noh...tämä olikin otsikon mukaan tarkoitettu meille "uhreille"...joka sellaiseksi itse tunnustautuu...

        itse minä itseäni yritän "kasvattaa", en ketään muuta...

        Tuossa se onkin sanottuna selvästi "menin alussa toiseen ääripäähän, alkuhuuma oli massiivista..."

        Ei ihme, että män persiilleen koko touhu ja silti voi tuomita toisen olemaan jokupaatti tai kaakki. Kaikki lähti omasta villityksestä yrittää olla joku muu kuin oli. Hienoa kuitenkin, että sen jälkeen on löytänyt vertaisensa, joka ei ainakaan ole syyllinen omaan pahaanoloon. Ehkei enää mennyt siihen ääripäähän uudelleen...kenpä tietäis sen...

    • 9

      Narsistin uhri on melkein yhtä sairas, yhtä sairas, tai sairaampi kun narsisti itse. Uhriutuminenkin on usein narsismia, muista se, aloittajalle ;)

      • 18+12=30

        "Uhriutuminenkin on usein narsismia, muista se, aloittajalle ;)"

        No joo muistetaan kyllä ja "uhrikin" oli lainausmerkeissä, en niinkään katso olevani narsistin uhri vaan enemmänkin itse itseni uhri...

        voihan sekin olla tavallaan narsismia...LR persoonaa on myös nimitetty ohutnahkaiseksi narsistiksi...

        Mutta käsittääkseni kun tutustuu itseensä, niihin "huonoihin" puoliinsakin...niin pikkusen voi alkaa ajattelemaan eri tavalla...

        Uhrius ei käsittääkseni ole sillä tavalla persoonnallissushäiriö kuin narsismi, enemmänkin tapa reagoida, toistaa vanhoja malleja yms....että hivenen toivoa siitäkin, että uhrikin voi ihmisenä muuttua ja kasvaa...

        Toisin kuin narsisti, joka ei edes uskalla katsoaan itseään, näe itsessään, toiminta/ajattelu tavoissaan mitä vikaa...

        Sitä en tiedä...kuka on sairas, sairaampi, sairain...kukin tuntee omat kipukohtansa omissa nahoissaan...

      • Jotain ymmärtämättä

        "Narsistin uhri on melkein yhtä sairas, yhtä sairas, tai sairaampi kun narsisti itse"

        Voi olla, mutta ei TARVITSE olla. Mistä moinen näkemys? Muista, että kaikki eivät edes valita missään..., eivätkä kerro, mitä ovat kohdanneet. Miten sinä olet heidänkin mielenterveytensä olet mennyt tietämään?

    • 9

      Näkemys vaikka täältä: http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

      "Siispä, meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit.
      He kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen - narsistin - kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta (PTSD). Jotkut heistä huitovat muita tasapainottaakseen turhautumistaan katkeralla aggressiolla."

      Niinpä siis narsistin uhrina oleminen on samalla tavalla sairaus kuin narsismikin. Molemmat ovat väärinkohtelun uhreja itseasiassa. Kukapa ei olisi? Ja ihan samalla tavalla kun yleisesti puhutaan narsisteista että ota jalat alle ja juokse, niin sama pätee uhreihinkin. Kaikessa on aina poikkeuksia.

      • Sinisilmä

        Joo, uhri voi kyllä lopulta olla sairas ja mielenvikainen narsistin käsittelyn JÄLKEEN.
        Varmaan monilla on ollut elämässä jotenkin altis vaihe menossa, kun N on ansansa virittänyt. Jos ihminen on jos syystä heikoimmillaan, ei se kuitenkaan ketään oikeuta uimaan liiveihin kuin lipevä viekas kettu. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että kenenkään heikkouksia ei saa käyttää hyväkseen. Uhrin syyllistäminen on raukkamaista. Ihan kuin raiskauksen uhrille mentäisiin sanomaan, että oma vikas, mitä menit puiston kautta iltahämärissä. Tässäkin tapauksessa uhri asetti itsensä alttiiksi, muttei oikeuta teon tekijää.

    • 9

      Juuri näin ja mitenkähän se eroo siitä että narsistikin on kehittynyt narsistiksi suurimmaksi osaksi vanhemmiltaan saamien narsististen vammojen takia? Vika ei siis ole narsistin, vaan hänkin on väärinkohtelun uhri. Asiaan voit perehtyä vaikka Jorma myllärniemen kirjasta. Sanoit sen ihan itse, menisitkö siis raiskauksen uhrille sanomaan, että oma vikas? Sitä sä nyt teet.

      • lottamari<3

        Taidatte olla hiukan lapsellisia tai ehkä naristisia tai jotain.

        - "kenenkään heikkouksia ei saa käyttää hyväkseen"

        - "ei se kuitenkaan ketään oikeuta uimaan liiveihin kuin lipevä viekas kettu"

        - "uhrin syyllistäminen on raukkamaista"

        - "ihan kuin raiskauksen uhrille mentäisiin sanomaan, että oma vikas, mitä menit puiston kauta iltahämärissä"

        - Tässäkin tapauksessa uhri asetti itsensä alttiiksi, muttei oikeuta teon tekijää"

        Tässä nyt näkee sen ajattelun järjettömyyden, mitä nämä itsensä uhreiksi tituleeraavat raukat haluavat tuoda esille. Tajutkaa jo nyt viimein se asia, että ns:lla UHRILLAKIN on vastuu siitä miten käyttäytyy, miten pitkälle asioiden antaa mennä ja antaako minkälaista singnaalia itsestään.

        Jos menen minihameessa ja korkokengissä vahvasti meikattuna pikkuhuppelissa yksin puistoon iltahämärissä kävellen kotiin vaikka voisin ottaa taksin, niin itseäni saan syyttää, jos minulle käy huonosti. Maailma on täynnä vaaroja ja jos niistä ei piittaa vaan haluaa uhmata niitä tieten tahtoen, niin ketä silloin muuta voi syyttää kuin itseään.

        Sellainen ei ole uhri, joka omasta halustaan tekee jotain tyhmää, piittaamatonta ja sitten jälkeen päin katuu ja syyttää siitä muita, vaan se tyhmyyttä!

      • Jotain ymmärtämättä
        lottamari<3 kirjoitti:

        Taidatte olla hiukan lapsellisia tai ehkä naristisia tai jotain.

        - "kenenkään heikkouksia ei saa käyttää hyväkseen"

        - "ei se kuitenkaan ketään oikeuta uimaan liiveihin kuin lipevä viekas kettu"

        - "uhrin syyllistäminen on raukkamaista"

        - "ihan kuin raiskauksen uhrille mentäisiin sanomaan, että oma vikas, mitä menit puiston kauta iltahämärissä"

        - Tässäkin tapauksessa uhri asetti itsensä alttiiksi, muttei oikeuta teon tekijää"

        Tässä nyt näkee sen ajattelun järjettömyyden, mitä nämä itsensä uhreiksi tituleeraavat raukat haluavat tuoda esille. Tajutkaa jo nyt viimein se asia, että ns:lla UHRILLAKIN on vastuu siitä miten käyttäytyy, miten pitkälle asioiden antaa mennä ja antaako minkälaista singnaalia itsestään.

        Jos menen minihameessa ja korkokengissä vahvasti meikattuna pikkuhuppelissa yksin puistoon iltahämärissä kävellen kotiin vaikka voisin ottaa taksin, niin itseäni saan syyttää, jos minulle käy huonosti. Maailma on täynnä vaaroja ja jos niistä ei piittaa vaan haluaa uhmata niitä tieten tahtoen, niin ketä silloin muuta voi syyttää kuin itseään.

        Sellainen ei ole uhri, joka omasta halustaan tekee jotain tyhmää, piittaamatonta ja sitten jälkeen päin katuu ja syyttää siitä muita, vaan se tyhmyyttä!

        Tutkimusten mukaan (kerrankin olen lukenut aiheesta:)): Raiskauksen uhrin pukeutuminen ei vaikuta raiskauskäyttäytymisen määrään. Esim. maissa, joissa naiset elävät hunnutettuina, raiskausten määrät näyttäisivät olevan samat kuin muuallakin.

        Raiskaajien potentiaalisia uhreja ovat ketkä tahansa.

        Tietty, öiset puistot... Ei saa raiskaaja alennusta tuomioonsa, kun oli puistossa, ei myöskään pukeutuminen. Voi hyvät hyssykät. On kai jossain maailmassa ja Suomessakin jotain yritetty tuollaisen tiimoilta. Esim." raiskaajalla on ollut työ ja perhe." -Tällaisiin hulluuksiin kuuluu ottaa kantaa, ja onneksi otetaankin.

        Luottoasema raiskattavaan ainakin minun mielestäni vain rumentaa rikosta.
        -------
        Ruma toiminta toisen taholta, yllättäin, ei ole puolusteltavissa.

    • 9

      Sinisilmä: "Jos ihminen on jos syystä heikoimmillaan, ei se kuitenkaan ketään oikeuta uimaan liiveihin kuin lipevä viekas kettu." Yritä ymmärtää että narsisti, jota on tunnetasoltaan 2 vuotiaan tasolla, on sinun oikeutuksesi uimaan uhrin liiveihin. Myötätuntosi ja järkesi kautta pystyt tajuamaan että käytät hyväksesi narsistin uhrina olemista.

      "Olen aina ollut ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että kenenkään heikkouksia ei saa käyttää hyväkseen." Tosiasiassa käytät hyväksesi narsistin uhrina oloa, tuot itsestäsi esille uhriutuvan ja sinisilmäisen kuvan sekä saat sitä kautta itsellesi vallan käytön välineen - Uhriutumisen.

      "Uhrin syyllistäminen on raukkamaista." Yritä ymmärtää se, että sä syyllistät toista uhria, narsistia. Et nyt näe muuta kuin itsesi, uhriutesi ja väärinkohtelusi. Se on narsistista käyttäytymistä. Alennat toista ja ylennät itseäsi. Kaikki meistä on uhreja.

      • Sinisilmä

        Hupsista! Se koira ärähtää johon kalikka kalahtaa. Odotinkin juuri tälläistä ryöpytystä. Voiko tosiaan joku olla sitä mieltä, että jos itse on on uhri, voi toisestakin tehdä uhrin. Kipeetä porukkaa!!! Ja kuka on sanonut, että olen uhri. Saatan olla muuten vain uhrien puolustaja.

      • lottamari<3
        Sinisilmä kirjoitti:

        Hupsista! Se koira ärähtää johon kalikka kalahtaa. Odotinkin juuri tälläistä ryöpytystä. Voiko tosiaan joku olla sitä mieltä, että jos itse on on uhri, voi toisestakin tehdä uhrin. Kipeetä porukkaa!!! Ja kuka on sanonut, että olen uhri. Saatan olla muuten vain uhrien puolustaja.

        Mutta kun se uhri, jota sinä tituleeraat uhriksi ei ole UHRI vaan TYHMÄ, joka luulee olevansa jonkun uhri. Uhriksi ei tulla vain siksi, että kieltää oman osuutensa ja sysää kaiken toisten syyksi. Narsistin uhreista suurin osa kertoo kuinka heitä haukuttiin, lyötiin ja mitätöitiin, mutta he eivät kerro mitään siitä miksi sallivat sen kaiken...eli...valittaa saa ja syyttää saa, kärsiä ja sitten kuuluttaa kaikille olleensa uhri. Kipeetä todella. Jos narsisti osaa vetää roolia, niin mielestäni sitä "uhrikin" taitavasti osaa esittää.

      • 9
        Sinisilmä kirjoitti:

        Hupsista! Se koira ärähtää johon kalikka kalahtaa. Odotinkin juuri tälläistä ryöpytystä. Voiko tosiaan joku olla sitä mieltä, että jos itse on on uhri, voi toisestakin tehdä uhrin. Kipeetä porukkaa!!! Ja kuka on sanonut, että olen uhri. Saatan olla muuten vain uhrien puolustaja.

        Edelleen, sinä tunnut olevan sitä mieltä että jos on narsistin uhri, niin voi tehdä narsistista tuomitsemisesi ja haukkujesi uhrin? Ihmisestä siis joka on itsekin narsististen vammojensa uhri. Minusta, narsistina, se tuntuu pahalta. Ehkä sinä kuitenkin (ilmeisesti parempana?) ja myötätuntoisempana ihmisenä pystyt kuitenkin käsittämään minunkin olevan vain vanhempieni uhri ja täysin syytön siihen?

        Minusta tuntuu silti että minä ymmärrän sinun näkemyksesi narsistin uhrina olosta, mutta sinä et ymmärrä narsistin tietynlaista "kaksoisuhrin" asemaa? Minä voin narsistina sanoa olevani vanhempieni aiheuttavan vammauttamisen uhri, joka on johtanut siihen, että olen myös kaikkien omien uhrieni sekä kaikkien minut jo valmiiksi tuomitsevien uhri. Ymmärrätkö? Missä se sinun empatiasi on josset puolusta minua, syntymästä saakka vammautunutta 2 vuotiaan tasolle jäänyttä siihen täysin syytöntä ihmishylkiötä?

        Ihan loppujenlopuksi tässä koko paskassa on kyse kilpailua, ahneutta, pärjäämistä ja rahaa palvovasta yhteiskunnasta. Se on tähän syypää, jos vaan menee tarpeeksi pitkälle syyllisen etsimisessä.

      • Sinisilmä
        9 kirjoitti:

        Edelleen, sinä tunnut olevan sitä mieltä että jos on narsistin uhri, niin voi tehdä narsistista tuomitsemisesi ja haukkujesi uhrin? Ihmisestä siis joka on itsekin narsististen vammojensa uhri. Minusta, narsistina, se tuntuu pahalta. Ehkä sinä kuitenkin (ilmeisesti parempana?) ja myötätuntoisempana ihmisenä pystyt kuitenkin käsittämään minunkin olevan vain vanhempieni uhri ja täysin syytön siihen?

        Minusta tuntuu silti että minä ymmärrän sinun näkemyksesi narsistin uhrina olosta, mutta sinä et ymmärrä narsistin tietynlaista "kaksoisuhrin" asemaa? Minä voin narsistina sanoa olevani vanhempieni aiheuttavan vammauttamisen uhri, joka on johtanut siihen, että olen myös kaikkien omien uhrieni sekä kaikkien minut jo valmiiksi tuomitsevien uhri. Ymmärrätkö? Missä se sinun empatiasi on josset puolusta minua, syntymästä saakka vammautunutta 2 vuotiaan tasolle jäänyttä siihen täysin syytöntä ihmishylkiötä?

        Ihan loppujenlopuksi tässä koko paskassa on kyse kilpailua, ahneutta, pärjäämistä ja rahaa palvovasta yhteiskunnasta. Se on tähän syypää, jos vaan menee tarpeeksi pitkälle syyllisen etsimisessä.

        Kuulehan, ymmärrän vähän liiankin hyvin miksi narsista tulee sellainen kun on. Ymmärrystä riittää niin paljon, että on valmis aina antamaan anteeksi sellaisiakin asioita mitä moni muu ei antaisi. Ymmärrän siis, mutten hyväksy. Enkä minä ketään päin naamaa hauku. En anna edes takaisin samalla mitalla. Eli empatiani on luonnolliseti puolellasi, jos olet itsekin uhri, mutten hyväksy jos minua kaltoin kohtelisit. Ymmärsitkö numero 9? Enkä kyllä itseeni narsistin leimaa hyväksy, sen verran itseäni tunnen. Enkä muuten ole tyhmäkään, lottis on, kun muita haukkuu.

      • 13+4=17
        Sinisilmä kirjoitti:

        Kuulehan, ymmärrän vähän liiankin hyvin miksi narsista tulee sellainen kun on. Ymmärrystä riittää niin paljon, että on valmis aina antamaan anteeksi sellaisiakin asioita mitä moni muu ei antaisi. Ymmärrän siis, mutten hyväksy. Enkä minä ketään päin naamaa hauku. En anna edes takaisin samalla mitalla. Eli empatiani on luonnolliseti puolellasi, jos olet itsekin uhri, mutten hyväksy jos minua kaltoin kohtelisit. Ymmärsitkö numero 9? Enkä kyllä itseeni narsistin leimaa hyväksy, sen verran itseäni tunnen. Enkä muuten ole tyhmäkään, lottis on, kun muita haukkuu.

        "Kuulehan, ymmärrän vähän liiankin hyvin miksi narsista tulee sellainen kun on. Ymmärrystä riittää niin paljon, että on valmis aina antamaan anteeksi sellaisiakin asioita mitä moni muu ei antaisi. Ymmärrän siis, mutten hyväksy."

        Niin yhdyn täysin tähän ajatukseen...kuin myös tähän..."Eli empatiani on luonnolliseti puolellasi, jos olet itsekin uhri,"

        Mutta ongelmat/väärinkäsitykset/kiistelyt liittyvätkin juuri useimmiten siihen, että narsisti itse ei tiedosta/myönnä olevansa itsekin uhri...

      • Jotain ymmärtämättä

        Mielestäni kysymys on siitä, kumpi aloitti "ruman" käytöksen. N tulee näkyväksi mielestäni vasta selvästi huonona käytöksenä. Uhrille.

        Ehkä toisella kertaa tunnistaa jo n:n "etukäteen". Ainakin minä olen tunnistanut, ja suhtaudunkin vähän kuin "vammaiseen" kuuluu. Mutta olen näyttänyt, etten hyväksy moista lipevyyttä vammaiseltakaan. Se pitää näyttääkin. Kaihtaminen riittää.

      • Jotain ymmärtämättä
        lottamari<3 kirjoitti:

        Mutta kun se uhri, jota sinä tituleeraat uhriksi ei ole UHRI vaan TYHMÄ, joka luulee olevansa jonkun uhri. Uhriksi ei tulla vain siksi, että kieltää oman osuutensa ja sysää kaiken toisten syyksi. Narsistin uhreista suurin osa kertoo kuinka heitä haukuttiin, lyötiin ja mitätöitiin, mutta he eivät kerro mitään siitä miksi sallivat sen kaiken...eli...valittaa saa ja syyttää saa, kärsiä ja sitten kuuluttaa kaikille olleensa uhri. Kipeetä todella. Jos narsisti osaa vetää roolia, niin mielestäni sitä "uhrikin" taitavasti osaa esittää.

        Ónko viimekädessä kyse siitä, kenen päätä kukakin haluaa silittää?

        On totta, että jokaisella on elämässä vaiheita, jolloin on jostain syystä vähän "heikko". Emme nyt vain suurin osa ihmisistä (ilmeisesti) ole olleet tietoisia siitä, että minkä tahansa hiuspehkon tai kaljun alta voi löytyä "iloinen yllättäjä".

        Tottakai "iloiset yllättäjät" vaanivat tilaisuuksiaan. Käsitän sen nykyään. Voi hyvät hyssykät! Jossain kirjoitin aiemmin, ettei ole mitään tekemistä tyhmyyden kanssa sillä, että ei ole joka rutaista lätäkköä tutkinut. Joten mistä nyt on kyse?

        Tyhmyyttä ei aivan varmasti. Onko edes aukko sivistyksessä? Ehkä ei sitäkään, kun on kuitenkin vähän spesial-juttu.

    • elisakettu

      Tuossa edellä oli monen kirjoittajan aikaansaapaa hyvää keskustelua.

      Minua jäi mietityttämään tämä:

      " Eli empatiani on luonnolliseti puolellasi, jos olet itsekin uhri..."

      Voisitteko pohtia tätä vielä? Onko empatian tunne ehdollistavaa?

      Itse olen hieman siihen suuntaan kallellaan, ettei ole.

      Olen ollut tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, enkä myötätuntoani tai hetkessä mukana elämistä ole kieltänyt heiltä, vaikkei he uhreja olisikaan - kaltoinkohtelijoita kyllä monenkin silmissä. Mutta silti olen pyrkinyt katsomaan ohi siihen ihmisyyteen ja inhimillisyyteen, mikä hänessä/heissä on jäljellä (riippumatta heidän lähtkohdistaan, riippumatta millaiselta he haluavat näyttää). Se ihmisyys on kuitenkin osa heitä. Ei ihmisen kokonaisuutta muodosta se, millaisen teon hän on tehnyt. Enkä tiedä sitäkään, voiko empatiaa tunteva todella ehdollistaa kokemansa tunnetta: joo tuon ihmisen tuskan minä voin ymmärtää, mutten tuon toisen voi?

      • 8+16=24

        "Voisitteko pohtia tätä vielä? Onko empatian tunne ehdollistavaa?"

        Noh, käsittääkseni ei ole...kyllä minäkin tunnen empatiaa sitä Ännäksi nimittämääni henkilöä kohtaan..,koska ajattelen, että hänkin on uhri...kuin myös tavallaan pelkästään ketä ihmistä kohtaan joka kokee olevansa narsisti...

        Mutta on myös uhreja jotka eivät voi kokea minkäänlaista empatiaa narsistia kohtaan koska eivät ymmärrä, että narsistikin on uhri...ja muutenkin kuva narsistista on yksipuolinen...

        "Eli empatiani on luonnolliseti puolellasi, jos olet itsekin uhri,"

        Tuo lause jota komppasin oli vastine tähän...

        "Minusta tuntuu silti että minä ymmärrän sinun näkemyksesi narsistin uhrina olosta, mutta sinä et ymmärrä narsistin tietynlaista "kaksoisuhrin" asemaa? Minä voin narsistina sanoa olevani vanhempieni aiheuttavan vammauttamisen uhri, joka on johtanut siihen, että olen myös kaikkien omien uhrieni sekä kaikkien minut jo valmiiksi tuomitsevien uhri. Ymmärrätkö? Missä se sinun empatiasi on josset puolusta minua, syntymästä saakka vammautunutta 2 vuotiaan tasolle jäänyttä siihen täysin syytöntä ihmishylkiötä?"

        Mutta noh...on narsisteja ja narsisteja...kaikki itseään kutsuvatkaan ei ole sellaisia...kuin ei myöskään kaikki eksät/muulla tavoin rikkinäiset ihmiset...

        Joskus on jopa todella vaikeaa erottaa täälläkin. kuka on itse itsensä uhri/narsisti...toisaalta taas jos ei tiedosta/tunnista omaakin narsimiaan...ei voi tuntea empatiaa...kun se tarkoittanee kykyä asettua hetkeksi toisen asemaan...ja sitä on vaikea tehdä jos ei ole tietoa/ymmärrystä aavistustakaan millainen toinen on...

        Tässä tapauksessa asettumalla hetkeksi narsistiksi narsistin paikalle ja "kuvitella" miltä itsestä tuntuisi olla se kauhea narsisti...joka ei edes uskalla katsoa itseään...

      • Sinisilmä

        Jos ihminen on aidosti empaattinen, niin empatia tulee kyllä ihan luonnostaan. Eikä sitä itse pysty säätelemään, se kumpuaa jostain sisältä, joskus jopa niin, että kaiken järjen mukaan pitäisi vihata, muttei pysty. Tai viha on säälin sekaista. Tietty jos kaltoinkohtelua tapahtuu, välitön empatia kohdistuu senhetkiseen uhriin ja teon tekijä on syyllinen tekoonsa taustoistaan huolimatta.

      • M.B.
        Sinisilmä kirjoitti:

        Jos ihminen on aidosti empaattinen, niin empatia tulee kyllä ihan luonnostaan. Eikä sitä itse pysty säätelemään, se kumpuaa jostain sisältä, joskus jopa niin, että kaiken järjen mukaan pitäisi vihata, muttei pysty. Tai viha on säälin sekaista. Tietty jos kaltoinkohtelua tapahtuu, välitön empatia kohdistuu senhetkiseen uhriin ja teon tekijä on syyllinen tekoonsa taustoistaan huolimatta.

        Kaiken järjen mukaan pitäisi vihata mutta ei pysty ja kun tämän huomaa, vihaakin sitten itseään..

        Eräs hetki elämästäni.

    • 9

      Ironista, minäkin ymmärrän tunteet "negatiiviset" tunteet meitä narsisteja kohtaan. Se on myös samalla ainakin helpoin tie nähdä sen narsistin kohdelleen sinua väärin. Ja niin se onkin, en kiellä etteikö kohdeltaisi väärin. Mutta kuitenkaan se ei ole niin yksiselitteinen tai mustavalkonen asia.

      Se asia ei pääty siihen että narsisti on paha ja thäts it. Sen taustalla on se että me narsistit olemme itsekin väärinkohdeltuja mitä yleisimmin vanhempiemme toimesta. Meidän vanhempamme ovat puolestaan "perineet" sen narsismin mitä yleisimmin omilta vanhemmiltaan ja niin edelleen. Ketju on monesti todella pitkä.

      Joskus olen kuullut fiksulta kaveriltani että sen paremman osapuolen pitäisi pystyä ymmärtämään, eli ehkä sen joka on empaattisempi. En tarkota vierittää vastuuta, ja itse oikeasti ainakin yritän ja jopa yritän parantua vaikka se kuulemma onkon mahdotonta.

      Ainakin itse, narsistina, joka kärsin siitä ja niistä tuomioista joita ihmistä saan, toivoisin että ihmiset voisivat edes yrittää ymmärtää miltä tämä minusta tuntuu. Ajatelkaa miten mukavaa on elää kun aina ihmiset tuomitsevat? Siinä tietoisuudessa että ikinä en voi olla inhimillinen ihminen. Aina tulen olemaan robotti joka ei tunne juuri mitään paitsi vihaa.

      Itse olen joutunut jo monta vuotta käymään terapiassa koska kärsin omata narsismistani ja tälläisena olemisesta, ja juuri näistä tuomitsemisien, haukkujen ja parantumattomuuden tietoiduuesta. Loppujenlopuksi haluaisin vaan saada hyväksyntää, rakkautta, lempeyttä ja tulla nähdyksi oikeasti sellaisena kuin sisimmiltäni olen, samalla tavalla kuin moni teistä ei narsisteistakin.

      • 13+4=17

        "Itse olen joutunut jo monta vuotta käymään terapiassa koska kärsin omata narsismistani ja tälläisena olemisesta, ja juuri näistä tuomitsemisien, haukkujen ja parantumattomuuden tietoiduuesta. Loppujenlopuksi haluaisin vaan saada hyväksyntää, rakkautta, lempeyttä ja tulla nähdyksi oikeasti sellaisena kuin sisimmiltäni olen, samalla tavalla kuin moni teistä ei narsisteistakin. "

        Tästä tulee ensimmäisenä mieleeni, että olisko millään mahdollista hyväksyä ja kohdella itse itseään lempeydellä ja rakkaudella...antaa itse itselleen sitä mitä on jäänyt vaille.....opetella ensin rakastamaan itseään...sellaisena kuin on...

      • elisakettu

        Mie tykkään avoimista ja suorista kommenteista, eikä tässä yritetä syyllistää ketään. Tämä oli tunnetta täynnä. Tärkeätä on myös meidän kaikkien kuulla toistakin osapuolta.

        *oikein iso haliruttaus nro 9:lle*

        (sori, älä laita pahaksesi, en voinut olla tekemättä tuota. Muistelin juuri A:ta. *huokaus*)

    • 9

      Nähdyksi tuleminen sellaisena kuin olen voi olla tosiaan vaikeaa kun en edes itse pysty katsomaan itseäni peiliin sellaisena kuin olen, miten muut sitten voisivat? Yhteiskunnan, sen jäsenten ja instituutioiden mukaan olen vain pelkkä paska. Ja kun jo kuvailtujenkin luonteenominaisuuksien perusteella olen harhainen, ja äärimmäisen heikkoitsetuntoinen, niin ajatelkaa mitä ajattelen kaikkien ihmisten minusta ajattelevan, sekä vielä miten näitä harhoja ruokkivat jatkuva meidän narsistien medioissa, puheissa ja katseissa näkyvä mollaaminen?

      Minusta on julmaa että kuka tahansa ihminen hylätään. Tunnen oikeasti empatiaa niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat samassa tilanteessa, on kyse sitten paniikkihäiriöstä, skitsofreniasta, vajaa-älystä, nälänhädästä, raaja-rikoista, masentuneista, hylätyksi tulleista, läheisen menettäneestä jne. En kuitenkaan tunne empatiaa niitä kohtaan jotka minua narsistiksi haukkuvat.

      • 12+8=20

        "Loppujenlopuksi haluaisin vaan saada hyväksyntää, rakkautta, lempeyttä ja tulla nähdyksi oikeasti sellaisena kuin sisimmiltäni olen, samalla tavalla kuin moni teistä ei narsisteistakin"

        ."Nähdyksi tuleminen sellaisena kuin olen voi olla tosiaan vaikeaa kun en edes itse pysty katsomaan itseäni peiliin sellaisena kuin olen, miten muut sitten voisivat"

        Niin en tiedä...jotenkin se vaan menee niin, että jos haluaa jonkun rakastavan itseään...niin tavallaan "näyttää" itsensä...minä olen tällainen...

        Otaksuin että itse tunnustauduit narsistiksi...jos sinun nimeämiseni narsistiksi on haukkumista...niin etkö silloin hauku itsekin itseäsi...että olisko tuo aimmemmin kirjoittamani ajatukseni sinulle itsellesikään mitenkään mahdollista

        "että olisko millään mahdollista hyväksyä ja kohdella itse itseään lempeydellä ja rakkaudella...antaa itse itselleen sitä mitä on jäänyt vaille.....opetella ensin rakastamaan itseään...sellaisena kuin on..."

        Voisin ajatella että tuo on ainut tie...jos ei voi kokea olevansa kenenkään rakkauden arvoinen...jos ei itsekään rakasta itseään...tuosta syystä moni ihminen luulee, ettei kukaan rakasta häntä...ja sitä on vaikea toiselle vakuuttaa...jos ihminen ei itse tunne itseään rakastetuksi...toisen ihmisen taholta...

    • Jotain ymmärtämättä

      "eikä hän voi koskaan liittyä itsensä tasoisiin tai yläpuolellaan oleviin ihmisiin, sillä tällaisissa suhteissa narsistisen vammautumisen riski on liian suuri. Koska narsistin Ego on hauras ja horjuu arveluttavasti joka hetki narsistisen vammautumisen partaalla - hän valitsee turvallisen tien. Mutta hän halveksii itseään ja muita oman valintansa tähden"
      (Sieltä Vaknini teksteistä)

      Tässä minun juttuni, minun mielestäni. Eli löytyy N-raamatun kirjoittajalta tällainenkin teksti. Selvästi oli tällainen tarina meillä.

      Hän luuli minua aikaisemman naiskuvansa perusteella heikommaksi kun olin. Ja näinhän siinä sitten kävi, että jälkiselvittely on ollut melkoista ihmettelyä hänenkin puoleltaan. Siksi ei välttämättä ole ihan tyyppitarina. Oli myös N:n moka. Tämän siinä toki näin lukemattakin.

      Eihän meistä kukaan ihmistä kummempi ole.

    • 9

      Vai oikeen haliruttaus Kettu, kamalaa tommonen läheisyys :D, mutta silti niin mukavaa. Taas yksi narsistinen ristiriita, pidän läheisyydestä, hellydenosotuksista jne mutta samalla pelkään kuollakseni menettämistä tai hylätyksi tulemista.

      Empatiasta, empatia ei ole kenelläkään ihmisellä automaattista poikkeuksetta jokaisessa tilanteessa. Se on ihan yleisesti mielletty neuropsykologinen fakta. Luin kirjasta empatia, en muista kenen kirjottama oli, ja ihan loogista se myös on että, viha kuolettaa empatian - ilmeisen poikkeuksetta. Käytännössä ovat samaan aikaan tunnettuina mahdottomuus eli toisensa poissulkevia. Vaikkakin empatia voi jäädä taustalle ja tulla vihan laannuttua takautuneesti esille. (Vrt esim ihminen rauhottuu kiukkusena, ajattelee pian järkevästi ja muitakin=empaattisempi) Kun siis ihmisen toinen tunne eli viha kuolettaa empatian kun ihmistä itseään esim loukataan, niin ainakin siinä mielessä empatian tunne kyllä on ehdollistavaa.

      Helppoa se on mieltää todeksi kun ajattelee että on itse suuttunut tai vihainen jollekin, niin tosiaan ei siinä hetkessä tule toisen ihmisen ihmisen tunteita tunnettua, eli se viha, silloin kun kyse on siis oikeasta vihasta, on päälimmäisenä siinä kohtaa. Ihmisen valtaa silloin voisiko sanoa narsistinen tunne/tila. Silloin ajattelee itseään, muttei juuri siinä hetkessä muita.

      • elisakettu

        Moni meistä vammautuneista pelkää hylätyksi tulemista sekä menettämistä. Minusta halaaminen on mukavaa ja sen virtuaalinenkin merkitys on arvokas ihmisen tunteiden jälleenrakennuksen osalta. Vastaanottamisen ja antamisen. Se on vuorovaikutuksellista toimintaa, johon tulisi pyrkiä. Niinkuin keskustelupalstoilta yleisesti voi huomata, on ihmisiä jotka kieltävät sen arvon; onko se sitten vihaa, pelkoa, vai mitä? Onko taustalla omaa pelkoa hylätyksi tulemisesta tai huomiotta jättämisestä?

        Tuo kommenttisi lisäjatkoi ajatustani mitä olen pohtinut viime päivinä ehdollistuvasta empatiasta. Toivottavasti et laita pahaksesi, mutta lainaan sen toiseen ketjuun. Kommenttisi oli arvokas jo sellaisenaan, mutta haastaa miettimään asioita eri valossa. Ja huomasin miten olin väärässä ettei empatiaa voi ehdollistaa. Kyllä sitä voi.

    • joopajoo

      Pitäiskö tosiaan tuntea empatiaa ja sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan,joka rikkoo 7 käskyä mitä hirvittävimmällä tavalla??Sellainen ihminen ei etes kunnioita itseään saatikka muita...Tässä ketjussa ei ilmeisesti ollut ketään ns.uhria eikä uhriuttajaa...Tiedän miten pahaa toinen ihminen voi toiselle tehdä!! Mutta tiedän senkin miten sieltä paskakasata noustaan ryömitään hitaasti ylös ja selvitään...

      • lottamari<3

        Ei empatia ole mikään automaatti mikä päätetään ottaa käyttöön vaan sitä tunnetaan oikeasta myötätunnosta niitä kohtaan, joita me säälimme, joiden edessä me tunnemme itsemme avuttomiksi emmekä osaa muuten auttaa kuin ymmärtämällä ja myötäelämällä jakamalla sen tunteen heidän kanssaan.

        En ole lukenut tätä ketjua, mutta vastasin nyt tähän..

      • 3+6=9

        "Pitäiskö tosiaan tuntea empatiaa ja sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan,joka rikkoo 7 käskyä mitä hirvittävimmällä tavalla??Sellainen ihminen ei etes kunnioita itseään saatikka muita."

        noh, tuohon tekee mieli vastata, että ristin ryövärikin sai armon...kyse lienee anteeksi antamisesta..."anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"...

        "Totuus piilee siinä, että emme voi elää vapaina, jos sydämissämme on katkeruutta tai edes pieni katkeruuden juuri. Oletko valmis antamaan anteeksi hänelle, joka on sinua kohtaan rikkonut?"
        http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/blogi/posts/17/ryovari_ristilla

    • joopajoo

      Ryöväri( ryövärit) ei vain tajua tuota pyhää armolahjaa (anteeksi anto) vaan jatkaa ryöväämistä, jopa neljänteen polveen. Siis tuhoavat kaiken omaisuuden ja elollisen
      ympäriltä.


      Tuohon itse vastaan: Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät!!!

      Katkeruus: sairastuttaa ihmisen sielun ja ruumiin,sillä annan ryöväreille anteeksi.Jeesus nasaretilainen naulittiin ristiin kolkatalla, meidän syntiemme tähden, antoi meille kurjille ihmispoloisille vapautuksen elämäämme. Mutta kaikki ei ota sitä vastaan..

      • Anonyymi

        Mulle on ihan helppoa antaa anteeksi, mutta siinä on se ongelma, että se yleensä aina johtaa pahanteon pahenemiseen.
        Mun mielestä kun puhutaan niistä rajoista, niin rajoja tarvitaan nimenomaan pahanteon ja loukkaamiseen määrään. Kun tekijä saa koko ajan anteeksi hänhän vain innostuu innostumistaa, Voitaisiinko tätä asaa tarkastella myös sen tekijän kannalta eikä vain itsen ?

        "poiuyffghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle on ihan helppoa antaa anteeksi, mutta siinä on se ongelma, että se yleensä aina johtaa pahanteon pahenemiseen.
        Mun mielestä kun puhutaan niistä rajoista, niin rajoja tarvitaan nimenomaan pahanteon ja loukkaamiseen määrään. Kun tekijä saa koko ajan anteeksi hänhän vain innostuu innostumistaa, Voitaisiinko tätä asaa tarkastella myös sen tekijän kannalta eikä vain itsen ?

        "poiuyffghj"

        Ei mun mielestä tarvi olla vastaparit
        anteeksianto-katkeruus,
        vaan kysymyksen asettelu voisi olla
        sallitaanko sen jatkuvan vai vaaditaanko peräänantamattomasti sen loppumista ?

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mun mielestä tarvi olla vastaparit
        anteeksianto-katkeruus,
        vaan kysymyksen asettelu voisi olla
        sallitaanko sen jatkuvan vai vaaditaanko peräänantamattomasti sen loppumista ?

        "poiuytfghj"

        Minua ärsyttää kun puhutaan ihan kuin ei olis muita vaihtoehtoja kuin olla katkera tai löpsy

        "poiuygfghjk"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ärsyttää kun puhutaan ihan kuin ei olis muita vaihtoehtoja kuin olla katkera tai löpsy

        "poiuygfghjk"

        Siksikin mua ärsytti ne puhelimet: pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, on muka katkera jos e ole löpsy.

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siksikin mua ärsytti ne puhelimet: pelkkiä huonoja vaihtoehtoja, on muka katkera jos e ole löpsy.

        "poiuytfghj"

        Mun mielestä ensin pahanteko pitää vaatia täysin loppumaan. Sitten nuo muut aiheet.

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun mielestä ensin pahanteko pitää vaatia täysin loppumaan. Sitten nuo muut aiheet.

        "poiuytfghj"

        Mutta mitenpä sen saisi loppumaan? Kiusatulla ei juuri ole auktoriteettia kiusaajiensa silmissä. Ei vähäisintäkään kunnioitusta...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mitenpä sen saisi loppumaan? Kiusatulla ei juuri ole auktoriteettia kiusaajiensa silmissä. Ei vähäisintäkään kunnioitusta...

        Itseasiassa kiusaamistapauksia hoidetaan tosi huonosti. Yksi ihminen ei niitä voi saada loppumaan, mutta jos ympoäristö haluaisi väitän että suuri osa kiusaamisesta saataisiin loppumaan. Se on yhteiön halusta kiinni pääosin.

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa kiusaamistapauksia hoidetaan tosi huonosti. Yksi ihminen ei niitä voi saada loppumaan, mutta jos ympoäristö haluaisi väitän että suuri osa kiusaamisesta saataisiin loppumaan. Se on yhteiön halusta kiinni pääosin.

        "poiuytfghj"

        Kiusaamista ei saada loppumaan koska asenne on väärä. Sen voi saada loppumsaan vain jos ihmiset yhdessä päättää että sen on loputtava.,

        "poiuytfdfgh"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiusaamista ei saada loppumaan koska asenne on väärä. Sen voi saada loppumsaan vain jos ihmiset yhdessä päättää että sen on loputtava.,

        "poiuytfdfgh"

        Olen itse saanit toiseen ihmiseen kohdistuneen kiusaamistapauksen loppumaan periksiantamttomalla kärsivällisellä vaatimisella sen lopettamiseksi.

        "poiuytfghj"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itse saanit toiseen ihmiseen kohdistuneen kiusaamistapauksen loppumaan periksiantamttomalla kärsivällisellä vaatimisella sen lopettamiseksi.

        "poiuytfghj"

        Olen tosi hillitty, mutta siinä tapauksessa jopa hieman huusin vaatimustani.


        "poiuytfghjk"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen tosi hillitty, mutta siinä tapauksessa jopa hieman huusin vaatimustani.


        "poiuytfghjk"

        Kyllä esim minuunkin kohdostunut kiusaaminen pitkälti loppuisi kun muutama ihminen huutaisi että sen on loputtava.

        "poiuytrfgh"

    • Anonyymi

      Mä osaan käydä kakalla.


      A-J Sipilä.

    • Anonyymi

      Totta

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      11
      3545

    2. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      69
      1886

    3. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      542
      1578

    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      81
      1204

    5. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      61
      1002

    6. Yksi syy nainen miksi sinusta pidän

      on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s
      Ikävä
      33
      968

    7. Hyödyt Suomelle???

      Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt
      Maailman menoa
      214
      888

    8. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      60
      833

    9. Hyvää talvipäivänseisausta

      Vuoden lyhyintä päivää. 🌞 Hyvää huomenta. ❄️🎄🌌✨❤️😊
      Ikävä
      171
      824

    10. Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!

      Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill
      Suomalaiset julkkikset
      3
      768
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt