Kertokaa kokemuksia psykiatreista

need information

Osaavatko olla tarpeeksi empaattisia? Onko psykiatrilla käynnistä yleensä hyötyä?

719

17340

    Vastaukset

    • Terapiatapaus

      Minulla on kokemusta kahdesta psykiatrista.

      Toinen oli kylmänkalsea kalkkuna, biologisen psykiatrian läpitunkema lääkkeiden (pakko)tuputtaja ja toinen nykyinen psykiatrini, psykoterapeuttikoulutuksen saanut empaattinen asiantuntija, joka on kyllä kysynyt haluanko lääkkeitä ja olen niitä kokeilllut.

      • Anonyymi

        Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .
        Usein lääkkeet ja psykoterapia yhdessä ovat hyvä ratkaisu ihmisen tervehtymiseen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .
        Usein lääkkeet ja psykoterapia yhdessä ovat hyvä ratkaisu ihmisen tervehtymiseen

        Kaikista lääkkeitä käyttävistä ihmisistä on hyvin pieni osa heitä, jotka pääsevät johonkin terapiaan.
        Omasta mielestäni tuo edellä ( 12:15 ) ehdotettu olisi se paras ratkaisu.


    • kaavamissi

      Ainakin yksi psykiatri testasi reaktiotani korottamalla äänensä vihaiseksi huutamiseksi, kun kerroin tiettyjä negatiivisia ajatuksiani. Empatiaa ei kyllä muutenkaan ollut.

      Toinen taas oli muuten vain kylmä ja etäinen.

      Kolmas sitten mukava ja empaattinen, mutta kuitenkin ammattilaisuuden mielessään pitävä.

      Hyödyt? No henkisesti ei mitään, mutta ihan mielenkiintoista nähdä miten erilaisia ihmisiä voi olla samassa ammatissa. Ainoat varsinaiset hyödyt olivat B-lausunnot ja eläkepaperi.

    • eikiitosenää

      Jatkossa kierrän tuon ammattiryhmän kaukaa. Minun elämäni pilasivat tuulesta temmatuilla lääkekokeiluillaan. Viimeisimpänä yrityksenä neuroleptit.

      Onneksi älysin lopettaa muutaman kuukauden jälkeen.

      Ainoa "hyöty" sairaslomat ja mahdollinen eläke

      • psych_murders54345

        Psykiatristen epätyypillisten neuroleptien (seroquel jne) lopettamiseen kuolee ja koko psykiatrinen järjestelmä on järjestelmällistä ihmisten murhaamista. Tätä ei edellinen postaaja halunnut sanoa ja se kuvastaakin hyvin suhtautumista psykiatrian potilaisiin jotka halutaan tapattaa syystä taikka toisesta.

        Psykiatriaa ei pitäisi olla olemassa.


      • Anonyymi

        Niinpä niin, kaikki eivät ole vastaanottavassa hoidolle , se ei ole lääkärin syy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä niin, kaikki eivät ole vastaanottavassa hoidolle , se ei ole lääkärin syy.

        Aiheetta on mielisairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä yritetty tuputtaa niitä tarvitsemattomille. Asiasta pitäisi tehdä tutkimus ja selvittää minkälaista kytkykauppaa psykiatrit ja lääkevalmistajat tekevät rahan vuoksi, ihmisten kustannuksella.


      • Anonyymi

        Mulla kans entinen kollega joka sanoi olevan terve ja lääkärit oli kuulemma hulluja . Siis ei ottanut lääkkeitäkin.
        Sitten häiritsi käyttäytymisellään ihmisiä ja teki kummallisia valittelunsa virastoihin, tunkeutui asumaan toisen työkaverin luokse ja hän ei meinannut päästä eroon millään hänestä.

        Kirjoitteli nettiin inhottavia asioista sukulaisistaan mainiten heidät nimellä ja osoitteella , mutta se oli kuulemma terveen ihmisen merkki että reagoi .
        Joten vihdoin kun oli räpeltänyt kaiken maailman asioita vei poliiisi sairaalaan jossa kuulemma hän oli terve
        . Joten näin voi käydä kun maaninen ihminen kuvittelee olevansa terve , eikä näe seurauksia sairaudestaan eikä omista minkäänlaista filtteriä sanoilleen ,
        Mutta terve vaan oli omasta mielestään. Niin että niin käy kun on sairas eikä ota lääkkeitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aiheetta on mielisairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä yritetty tuputtaa niitä tarvitsemattomille. Asiasta pitäisi tehdä tutkimus ja selvittää minkälaista kytkykauppaa psykiatrit ja lääkevalmistajat tekevät rahan vuoksi, ihmisten kustannuksella.

        Ja mitä ne hyötyisivät siitä mitä nyt kirjoitat , et näytä tietävän edes miten lääkärit toimii. Heillä on kovat kriteerit työlleen , joka asia on raportoitava , ja mitä lääkkeitä on kirjoittanut ja miksi.
        Ja kukas muka tekisi näitä sinun mielikuvituksesi tuotteista mitään tutkimusta koska kaikki asiat on kirjattu ja niitä tutkitaan koko ajan .
        Kansan mielen terveys meni alaspäin kun kotona alkoi ja jokaiselle tuli ongelmia milloin vatsa milloin selkä tai polvikipu tai vaikea hengittää , joten kaikki nämä kuuluu myös psyykkiseen sairausgeenien, ja jos ei fyysistä vikaa löydy niin silloin se on psyykkinen .äjotta jätä juttusi kytkykaupasta kun et edes ymmärrä miten hoitoala on rakennettu ja miten se toimii. Ja laske itsesi vaan tavallišeksi ihmiseksi sillä et ole avannut mitään pandooran askia kirjoituksellasi


      • Anonyymi
        psych_murders54345 kirjoitti:

        Psykiatristen epätyypillisten neuroleptien (seroquel jne) lopettamiseen kuolee ja koko psykiatrinen järjestelmä on järjestelmällistä ihmisten murhaamista. Tätä ei edellinen postaaja halunnut sanoa ja se kuvastaakin hyvin suhtautumista psykiatrian potilaisiin jotka halutaan tapattaa syystä taikka toisesta.

        Psykiatriaa ei pitäisi olla olemassa.

        Mitä uneksit seuraavaksi


      • Anonyymi
        psych_murders54345 kirjoitti:

        Psykiatristen epätyypillisten neuroleptien (seroquel jne) lopettamiseen kuolee ja koko psykiatrinen järjestelmä on järjestelmällistä ihmisten murhaamista. Tätä ei edellinen postaaja halunnut sanoa ja se kuvastaakin hyvin suhtautumista psykiatrian potilaisiin jotka halutaan tapattaa syystä taikka toisesta.

        Psykiatriaa ei pitäisi olla olemassa.

        Käytin neuroleptejä, useita erinimisiä, monet vuodet, sitten lopetin käytön, enkä ole vieläkään kuollut.
        Eli huuhaata tuo, että niiden lopetukseen muka kuolisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytin neuroleptejä, useita erinimisiä, monet vuodet, sitten lopetin käytön, enkä ole vieläkään kuollut.
        Eli huuhaata tuo, että niiden lopetukseen muka kuolisi.

        Miten neuroleptit ja hoito korjaa jonkun kusipäisyyden?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten neuroleptit ja hoito korjaa jonkun kusipäisyyden?

        Älähän kuule sano. Tälläkin foorumilla saattaisi moni teksti muuttua laaja katseisemmaksi sopivalla lääkityksellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älähän kuule sano. Tälläkin foorumilla saattaisi moni teksti muuttua laaja katseisemmaksi sopivalla lääkityksellä.

        Kokemus voi olla toisinkin päin.
        Kun pääsee eroon vuosien raskaista lääketaakoista, voi ajatusmaailma hyvinkin muuttua todella paljon laajakatseisemmaksi.
        Lääkehuuruissa ei oikeasti nähnyt nenäänsä pitemmälle, jatkuva pöhnä päällä, aivot ei toiminut kuin vajaalla kapasiteetilla.
        Jos ei usko, niin voisi kokeilla. Kokeilematta ei välttämättä tiedä totuuksia joistain asioista.


      • Anonyymi
        psych_murders54345 kirjoitti:

        Psykiatristen epätyypillisten neuroleptien (seroquel jne) lopettamiseen kuolee ja koko psykiatrinen järjestelmä on järjestelmällistä ihmisten murhaamista. Tätä ei edellinen postaaja halunnut sanoa ja se kuvastaakin hyvin suhtautumista psykiatrian potilaisiin jotka halutaan tapattaa syystä taikka toisesta.

        Psykiatriaa ei pitäisi olla olemassa.

        Ihan niin, siinä taas yksi ” yli ihminen ” joka tietää miten asiat ovat, siis hänen mielikuvitus maailmassaan.
        Potilaita joilla on mielenterveys sairaus yritetään todellisuudessa parantaa ja kirjoittaa lääkkeitä joilla on ollut hyvä teho maailmassa niin monen ihmisen tervehtymiseen
        Potilas ei välttämättä ymmärrä hoidon tarkoitusta ja se mitä ei ymmärrä ei myöskään toimi käytännössä
        Joten kukaan ei tapata ketään, niinkuin sinä näytät luulevan .
        Ota hoito vastaan ja keskity siihen hoitomenetelmän mikä sinulle on todettu tarpeelliseksi
        Se kun sepustelet houreiden tulostamia ajatuksiasi netissä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älähän kuule sano. Tälläkin foorumilla saattaisi moni teksti muuttua laaja katseisemmaksi sopivalla lääkityksellä.

        Ihan niin, hyvin moni


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten neuroleptit ja hoito korjaa jonkun kusipäisyyden?

        Kusipäisyys ei välttämättä johdu sairaudesta.
        Sairaus ja oireet on helpompi hoitaa, kuin kusipäisyys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin, siinä taas yksi ” yli ihminen ” joka tietää miten asiat ovat, siis hänen mielikuvitus maailmassaan.
        Potilaita joilla on mielenterveys sairaus yritetään todellisuudessa parantaa ja kirjoittaa lääkkeitä joilla on ollut hyvä teho maailmassa niin monen ihmisen tervehtymiseen
        Potilas ei välttämättä ymmärrä hoidon tarkoitusta ja se mitä ei ymmärrä ei myöskään toimi käytännössä
        Joten kukaan ei tapata ketään, niinkuin sinä näytät luulevan .
        Ota hoito vastaan ja keskity siihen hoitomenetelmän mikä sinulle on todettu tarpeelliseksi
        Se kun sepustelet houreiden tulostamia ajatuksiasi netissä

        Ilmeisesti olet ammattilainen, joka aidosti haluaa auttaa. Potilaalle voisi selkeyttää hoidon alussa hieman tarkemmin, mikä on hoidon tarkoitus ja keinot. Itsellä haasteena se, että jää epäselväksi hieman, missä asioissa hoidetaan ja autetaan, jolloin haen apua ehkä vääriin asioihin psykiatriasta ja sitten tulee inhimillinen turhautuminen, joka harmi kyllä muuttuu hoitovastaisuudeksi. Toisaalta, jos saan esittää toiveen, että potilaan kunnioittaminen on osa ammattilaisuutta, jolloin potilaskin sitoutuu saamaansa apuun ja hoitoon paremmin. Pyrin tosin ymmärtämään omien moninaisten ongelmien kanssa myös henkilöstön ihmismäisyydeen sekä "kamppailun" samojen arkisten ongelmien kanssa kuin mt-potilaillakin on, raha talous stressi ihmissuhteet jne. suoranaista päänaukomista ja henkilöstön stressinpoistokohteena oloa tosin kukaan ei itselleen halua. sitäkin tullut koettua sekä sivuvilmällä seurattua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmeisesti olet ammattilainen, joka aidosti haluaa auttaa. Potilaalle voisi selkeyttää hoidon alussa hieman tarkemmin, mikä on hoidon tarkoitus ja keinot. Itsellä haasteena se, että jää epäselväksi hieman, missä asioissa hoidetaan ja autetaan, jolloin haen apua ehkä vääriin asioihin psykiatriasta ja sitten tulee inhimillinen turhautuminen, joka harmi kyllä muuttuu hoitovastaisuudeksi. Toisaalta, jos saan esittää toiveen, että potilaan kunnioittaminen on osa ammattilaisuutta, jolloin potilaskin sitoutuu saamaansa apuun ja hoitoon paremmin. Pyrin tosin ymmärtämään omien moninaisten ongelmien kanssa myös henkilöstön ihmismäisyydeen sekä "kamppailun" samojen arkisten ongelmien kanssa kuin mt-potilaillakin on, raha talous stressi ihmissuhteet jne. suoranaista päänaukomista ja henkilöstön stressinpoistokohteena oloa tosin kukaan ei itselleen halua. sitäkin tullut koettua sekä sivuvilmällä seurattua.

        Tämä on tietenkin niitä ikuisuus kysymyksiä, että kyllä, aina voisi selkeyttää paremmin.

        Mutta ihan ainahan se ei ole siitä kiinni, etteikö olisi selkeytetty riittävästi. Ei kai se ongelma olisi jos ei näin tapahtuisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on tietenkin niitä ikuisuus kysymyksiä, että kyllä, aina voisi selkeyttää paremmin.

        Mutta ihan ainahan se ei ole siitä kiinni, etteikö olisi selkeytetty riittävästi. Ei kai se ongelma olisi jos ei näin tapahtuisi.

        Yksi syy voi olla se, että ihmisillä on tarve näytellä koherentimpaa mitä oikeasti ovat, ja siksi heille ei väännetä asioita rautalangasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin, siinä taas yksi ” yli ihminen ” joka tietää miten asiat ovat, siis hänen mielikuvitus maailmassaan.
        Potilaita joilla on mielenterveys sairaus yritetään todellisuudessa parantaa ja kirjoittaa lääkkeitä joilla on ollut hyvä teho maailmassa niin monen ihmisen tervehtymiseen
        Potilas ei välttämättä ymmärrä hoidon tarkoitusta ja se mitä ei ymmärrä ei myöskään toimi käytännössä
        Joten kukaan ei tapata ketään, niinkuin sinä näytät luulevan .
        Ota hoito vastaan ja keskity siihen hoitomenetelmän mikä sinulle on todettu tarpeelliseksi
        Se kun sepustelet houreiden tulostamia ajatuksiasi netissä

        En puolustele enkä vastustele ketään, mutta pakko sanoa, että eivät ne kaikki lääkäritkään kaikkea ymmärrä.
        Tai sitten eivät vain halua ymmärtää. Tai ymmärtävät, mutta eivät myönnä sitä.
        Lääkäreitäkin on erilaisia, kuten potilaitakin. Yleistäminen ei ole hyväksi tässäkään yhteydessä.

        Yhtenä esimerkkinä tällainen:
        Potilas oli hyvän matkaa toipunut ja pärjäsi elämässään lähes yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin.
        Lääkäri painosti silti vain lääkkeiden tärkeyttä, ja oli väittänyt, että niitä pitäisi käyttää loppuelämän ajan.
        Kyseinen potilas lopetti lääkkeet oma-aloitteisesti pikkuhiljaa ( lääkärit eivät tosin siitä pitäneet ).
        ( Ex-) potilaan terveyden- ja elämäntilanne ei kärsinyt millään tavalla lääkkeen lopettamisesta, päinvastoin hän on voinut paremmin jo monia vuosia, on iloisempi ja eloisampi, sosiaalisempi, hoitaa omat asiansa itsenäisesti, jne. Niin sanotusti pärjää yhteiskunnassa, pitäen itseään samanarvoisena muiden ihmisten kanssa.

        Lääkäri ei ollut ymmärtänyt hänen kohdallaan, että hän voi pärjätä aivan hyvin ilman lääkkeitäkin.
        Eikä se kenenkään kohdalla voi selvitäkään, jos ei anneta mahdollisuutta edes yrittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aiheetta on mielisairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä yritetty tuputtaa niitä tarvitsemattomille. Asiasta pitäisi tehdä tutkimus ja selvittää minkälaista kytkykauppaa psykiatrit ja lääkevalmistajat tekevät rahan vuoksi, ihmisten kustannuksella.

        No miksi menee yleensä lääkäriin sitä ensimmäistäkään kertaa. Jos ei halua lääkkeitä joita muka tuputetaan . Totta kai lääkäri ehdottaa lääkehoitoa , se kuuluu hänen työhönsä.
        Mitä muuten lääkärien pitäisi tehdä näille jotka huutavat aitä on saatava hoitoa , mikä se sellainen hoito sitten on joka perään huudellaan . Aloittaja kyseli onko kukaan tavannut empaattista lääkäriä , miten lääkärin olisi oltava että olisi empaattinen .
        Lääkäri tekee työtänsä , kuuntelee ja kirjoittaa lääkkeet ja tarpeen vaatiessa tiettyjä kokeita laboratorioissa.
        Joten pitäisikö lääkärin jotenkin olla kaveri potilaalle joka tulee vastaanotolle luullen että hän on jotenkin erikoistapaus psyykkisten sairauksien kanssa.
        Lääkäri näkee näitä päivittäin niin monta ja jokainen kertoo suurinpiirtein ihan samoin oireensa . Joten jos ei lääkkeet kelpaa , niin miksi mennä edes lääkäriin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aiheetta on mielisairauksiin tarkoitettuja lääkkeitä yritetty tuputtaa niitä tarvitsemattomille. Asiasta pitäisi tehdä tutkimus ja selvittää minkälaista kytkykauppaa psykiatrit ja lääkevalmistajat tekevät rahan vuoksi, ihmisten kustannuksella.

        Lääkkeiden määräämistä ja käyttyöä tutkitaan ja valvotaan jatkuvasti.

        Miksi ne tulokset eivät kelpaa sinulle?


    • psych_murders54353

      Riippuu psykiatrista, joillakin voi olla jotain järkeäkin päässä (yksityiset psykiatrit jotka eivät työskentele julkisella puolella).

      Psykiatriset lääkehoidot ja monet diagnoosit ovat täyttä huijausta alusta alkaen.

      Vanilla Sky (2001) voi olla järkevää katsottavaa. Mieluisin lausahdus koko elokuvasta, joka sopii hyvin psykiatreihin on:

      "He is eleven years old."

      Psykiatrit ovat pieniä lapsia, joilla on monilla ADHD ja haluavat koukuttaa, kontrolloida ja tapattaa potilaansa - kehitysaste ja suhtautuminen potilaisiin kuin joillain lapsilla. Julkista psykiatriaa ei pitäisi olla olemassa.

      Lääkkeet aiheuttavat tarkoituksellisesti riippuvuuden ja yleensä lopetettaessa kuoleman, järkeviä stimulantteja (psilocybin mushrooms, ecstacy, lsd, kahvi) ei haluta käyttää, mutta oikeissa "mielisairauksissa" ei ole olemassa mitään vikaa aivoissa tai kehossa, joten kaikki kehoon vaikuttavat lääkehoidot ovat tarpeettomia. Jotkin mielisairaat voivat toki kärsiä jostain diagnosoimattomasta neurologisesta ongelmasta, mutta yleensä tämä kuuluu neurologeille tai sitten ei pitäisi tehdä mitään jos ei tiedetä miten kyseistä neurologista sairautta pitäisi hoitaa - koko neurotransmitterien säätämiseen perustuva hoito on usein täyttä huuhaata.

      • Anonyymi

        Psykiatria on kuin paskan hajua tutkisi. Täynnä hirveyksiä menneisyydestä tähän, hienovaraisempaan aikaan asti. Lopettaa joutas isopalkkaiset, vastuuttomat virat.


      • Anonyymi

        Yksityiset psykiatrit ovat yksityisiä siksi että saavat tienata enemmän rahaa se kun tavallisessa sairaalassa työskentelevät psykiatrit. Joten heillä on sama koulutus kuten kaikilla muillakin psykiatreila eivät siis ole mitenkään enemmän osaavia kun sairaalan psykiatrit
        Niin että aika nähdä sekin seikka että heidän osaaminen on ihan samaa kun kaikienmuidenkin ammattia harjoittavien .ehkä jaksavat vastaanotolla kuunnella kauemmin potilasta koska palkka on hyvä, vaikka näkevät jo viiden minuutin sisällä mitä potilas sairastaa. Niin että ei yksityisten ammatti taito ole yhtään erilainen kun muillakin psykiatreilla on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksityiset psykiatrit ovat yksityisiä siksi että saavat tienata enemmän rahaa se kun tavallisessa sairaalassa työskentelevät psykiatrit. Joten heillä on sama koulutus kuten kaikilla muillakin psykiatreila eivät siis ole mitenkään enemmän osaavia kun sairaalan psykiatrit
        Niin että aika nähdä sekin seikka että heidän osaaminen on ihan samaa kun kaikienmuidenkin ammattia harjoittavien .ehkä jaksavat vastaanotolla kuunnella kauemmin potilasta koska palkka on hyvä, vaikka näkevät jo viiden minuutin sisällä mitä potilas sairastaa. Niin että ei yksityisten ammatti taito ole yhtään erilainen kun muillakin psykiatreilla on.

        Eihän se eroa mitenkään, onko psykiatri yksityinen vai ei.
        Psykiatritkin ovat ihmisiä, jotka ajattelevat itse, tuntevat itse, heillä on omat mielipiteensä ja käsityksensä toisista ihmisistä, esim. potilaistaan, heillä on erilaiset asenteet, jokaisella omanlaisensa.
        Psykiatrejakin on parempia sekä huonompia, vaikkakin ammattitaitoa varmaan riittää, mutta paljonhan on kiinni myös siitä, miten he suhtautuvat ja asennoituvat tapaamiinsa potilaisiin.

        Miksi jotkut psykiatrit ovat sitten yksityisellä, toiset julkisella puolella ?
        Ehkä palkkakysymys ei ole kaikille se suurin tekijä tähänkään, onhan vaikuttamassa työolot, työympäristö, ja ties mitä kaikkea muuta, vaikkapa elämäntilannekin voi olla vaikuttamassa.
        Kuka missäkin viihtyy, sitä ei tiedä paremmin muut kuin ihminen itse.

        Eli se, onko psykiatri yksityinen vai ei, ei vaikuta siihen, miten hän tulee ihmisten, esim. potilaidensa kanssa toimeen. Myös se vaikuttaa, millainen ihminen hän on itse.
        Sama se on muissakin lääkäreissä, yleis- ja erikoislääkäreissä, sielläkin lääkärit ovat ihmisiä, riippumatta ovatko yksityisellä vai julkisella.


    • 234dssad

      Psykiatria on huuhaata nimenomaan - tappavaa ''tiedettä'', jotka lihottavat vain sadistisia narsistisia pershäisiöisiä. Eli zykiatreja itseään. Lompakoitaan. Halua parantaa potilasta eli asiakasta ei ole - on vain yksi rahastuskeino muiden lomassa. Empatiaa on turha lähteä tältä ''tieteenhaaralta'' metsästämään.

      • Anonyymi

        Miten sellainen parannetaan joka ei ole vastaanottavainen hoitomenetelmien vaan etsii jotain ihme hoitoa mitä ei ole olemassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sellainen parannetaan joka ei ole vastaanottavainen hoitomenetelmien vaan etsii jotain ihme hoitoa mitä ei ole olemassa

        Ihan niin, eräät luulevat että kun taikasauvalla vähän heiluttaa niin on murheet poissa.
        Että haluaa tulla terveeksi on luotettava hoitomenetelmien , eikä diagnostiseerata itseään kun ei siihen ole koulutusta .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin, eräät luulevat että kun taikasauvalla vähän heiluttaa niin on murheet poissa.
        Että haluaa tulla terveeksi on luotettava hoitomenetelmien , eikä diagnostiseerata itseään kun ei siihen ole koulutusta .

        Näinhän se on, etteivät mitkään psykiatrit tai pillerit, tai taikasauvat paranna ihmistä.
        Psyyken ongelmistakin toipumiseen suurimman työn joutuu tekemään ihan itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten sellainen parannetaan joka ei ole vastaanottavainen hoitomenetelmien vaan etsii jotain ihme hoitoa mitä ei ole olemassa

        Ihan niin, ja näitä on monia jotka eivät ole vastaanottavasia hoidolle vaan heillä on omat omituiset käsityksensä asioista joilla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. Suuri rasitus yhteiskunnalle sinänsä


    • Minulla on maailman paras psykiatri. Voin luottaa häneen sataprosenttisesti. On kyllä määrännyt neuroleptejä minulla, mutta tiedän, että tarvitsen niissä. Joka kerta katsotaan tarkkaa lääkkeiden kontraindikaatio yms.

      Psykiatri on kuitenkin alansa ammattilainen, joten en ymmärrä täällä olevia keskustelua. Psykiatriasta, on muka huuhaata jne.

      Jos teillä olisi syöpä, niin sanoisitteko syöpälääkärille, että en syö lääkkeitäni. Koska koko tämä syöpäjuttu on huuhaata, ette varmasti sanoisi.

      • ZZZZZZzzzzzzZZZZZZ

        Syöpä on tieteellisesti todistettu olemassaolevaksi sairaudeksi ja syöpälääkäri ei laita potilasta telkien taakse syövän takia eikä syöpälääkäriä kiinnosta miten potilas käyttäytyy kun ei käytös voi olla sairaus.

        Minkäslaisin tieteellisin menetelmin on psykiatrisi selvittänyt aivosairautesi olemassaolon? Hänen mielipiteensä sinusta ei riitä tieteelliseksi todistusaineistoksi. Rgt/verikoe/mri?

        Kiva jos saat apua, harva saa.


      • skeptikko

        En neuvo ketään enkä ole varma olenko oikeassa, mutta näin itse ainakin ajattelen syövästä. Harkitsisin hyvin vakavasti, että kieltäytyisin syöpähoidoista, riippuen syövän tyypistä ja vakavuudesta. Useinhan ihmiset kuolevat nimenomaan syöpähoitoihin, eivät syöpään. Ei voi varmuudella tietää miten näille ihmisille olisi käynyt ilman syöpähoitoja, ehkä osa olisi kuollut ja osa parantunut, en tiedä. Tietääkseni ihmisellä voi olla elämänsä aikana useita kasvaimia, jotka paranevat aivan itsestään. Lääketieteen nimissä valehdellaan niin paljon, että miten voisin siihen luottaa. Ja muutenkin, jos kuolisin hoitamattomaan syöpääni, niin pääsisinpä jo vihdoin pois tästä elämästä..


      • dfsafdfg

        Ehkä psykiatrisi on maailman paras tai sitten itse olet vähän yksinkertainen, jos todella kuvittelet todella sairastavasi syövän kaltaista sairautta. Psykoosisairauden ja syövän diagnostiikassa on kuitenkin jonkun verran eroja. Toinen on lääketieteellinen sairaus ja toinen ei. Psykoosi diagnosoidaan sen pohjalta, että lääkäri pitää potilaan puheita vähän höpsöinä ja omituisina. Syövälle on omat biologiset markkerinsa ja se diagnosoidaan tarkkojen lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Syöpä aiheuttaa ihan tunnistettavan patologisen tilan kehossa ja sen biologiset mekanismit tunnetaan huomattavan paljon paremmin kuin minkään ns. psykoottisen tilan. Psykoosin ja masennuksen kaltaiset "sairaudet" korreloivat kehossa lähinnä erilaisiana stressi -ja tulehdustiloina, mikä johtuu yleensä kuormittavasta elämäntilanteesta. Mitään näyttöä siitä, että sinunkaan aivoissasi olisi mitään synnynnäistä, elämäntilanteeseen liittymätöntä dopamiinituotannon häiriötilaa, ei ole olemassa. Silti sinua hoidetaan lääkkeillä, jotka itse asiassa voivat muokata aivoja niin, että mielestäsi tulee epävakaampi kuin aikaisemmin ja välittäjäainejärjestelmästäsi tulee yliherkkä vuosikausien lääkkeiden syömisen jälkeen. Joillakin tämä yliherkkyys tulkitaan psykoottisuudeksi, jos mieli on urautunut tiettyihin "höpsöihin" ajatusmalleihin. Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. Heidän liikkeensä, eleensä ja monotoninen hidas puhetapansa ilmentävät lääkkeiden "tehoa". Joidenkin tutkimusten mukaan neuroleptien syönti onkin yhteydessä laskeneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn. Heidät nähdessäni en ollut kovin vakuuttunut lääkärien näkemyksistä, että neuroleptit edistäisivät minun toimintakykyäni ja vähentäisivät anomaalisia uskomuksiani. Itse asissa väite on lapsekas ja huvittava enkä ymmärrä, minun pitäisi ottaa huomioon tällaisten ajatusmaailmaltaan lapsen tasolle jääneiden "auktoriteettien" näkemykset. Jos ihminen näyttää aivovauriopotilaalta, puhuu kuin aivovauriopotilas ja liikkuu kuin aivovauriopotilas, hänellä todennäköisesti on aivovaurio. Jo näin silmämääräisesti havainnoiden mitä vähemmän psykoosipotilas on käytänyt lääkkeitä, sitä eloisamman, älykkäämmän ja terveemmän näköinen hän on. On näin ollen ihan perusteltua, että kaikki ihmiset eivät luota psykiatrien ammattitaitoon eikä pidä siitä, että heillä sanotaan olevan aivoissa ongelmia, joita heillä ei ole. Monet psykoottiset kokemukset ovat yhteydessä traumatisoitumiseen ja traumojen hoitaminen somaattisina, syövän kaltaisina sairauksina ei ole kovin rakentavaa. Se pikemminkin stigmatisoi ihmisiä, vahvistaa häpeää ja edistää syrjäytymiskierrettä muokatessaan ihmisten minäkuvaa ja itsetuntoa.


      • Tiikerin_katse
        dfsafdfg kirjoitti:

        Ehkä psykiatrisi on maailman paras tai sitten itse olet vähän yksinkertainen, jos todella kuvittelet todella sairastavasi syövän kaltaista sairautta. Psykoosisairauden ja syövän diagnostiikassa on kuitenkin jonkun verran eroja. Toinen on lääketieteellinen sairaus ja toinen ei. Psykoosi diagnosoidaan sen pohjalta, että lääkäri pitää potilaan puheita vähän höpsöinä ja omituisina. Syövälle on omat biologiset markkerinsa ja se diagnosoidaan tarkkojen lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Syöpä aiheuttaa ihan tunnistettavan patologisen tilan kehossa ja sen biologiset mekanismit tunnetaan huomattavan paljon paremmin kuin minkään ns. psykoottisen tilan. Psykoosin ja masennuksen kaltaiset "sairaudet" korreloivat kehossa lähinnä erilaisiana stressi -ja tulehdustiloina, mikä johtuu yleensä kuormittavasta elämäntilanteesta. Mitään näyttöä siitä, että sinunkaan aivoissasi olisi mitään synnynnäistä, elämäntilanteeseen liittymätöntä dopamiinituotannon häiriötilaa, ei ole olemassa. Silti sinua hoidetaan lääkkeillä, jotka itse asiassa voivat muokata aivoja niin, että mielestäsi tulee epävakaampi kuin aikaisemmin ja välittäjäainejärjestelmästäsi tulee yliherkkä vuosikausien lääkkeiden syömisen jälkeen. Joillakin tämä yliherkkyys tulkitaan psykoottisuudeksi, jos mieli on urautunut tiettyihin "höpsöihin" ajatusmalleihin. Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. Heidän liikkeensä, eleensä ja monotoninen hidas puhetapansa ilmentävät lääkkeiden "tehoa". Joidenkin tutkimusten mukaan neuroleptien syönti onkin yhteydessä laskeneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn. Heidät nähdessäni en ollut kovin vakuuttunut lääkärien näkemyksistä, että neuroleptit edistäisivät minun toimintakykyäni ja vähentäisivät anomaalisia uskomuksiani. Itse asissa väite on lapsekas ja huvittava enkä ymmärrä, minun pitäisi ottaa huomioon tällaisten ajatusmaailmaltaan lapsen tasolle jääneiden "auktoriteettien" näkemykset. Jos ihminen näyttää aivovauriopotilaalta, puhuu kuin aivovauriopotilas ja liikkuu kuin aivovauriopotilas, hänellä todennäköisesti on aivovaurio. Jo näin silmämääräisesti havainnoiden mitä vähemmän psykoosipotilas on käytänyt lääkkeitä, sitä eloisamman, älykkäämmän ja terveemmän näköinen hän on. On näin ollen ihan perusteltua, että kaikki ihmiset eivät luota psykiatrien ammattitaitoon eikä pidä siitä, että heillä sanotaan olevan aivoissa ongelmia, joita heillä ei ole. Monet psykoottiset kokemukset ovat yhteydessä traumatisoitumiseen ja traumojen hoitaminen somaattisina, syövän kaltaisina sairauksina ei ole kovin rakentavaa. Se pikemminkin stigmatisoi ihmisiä, vahvistaa häpeää ja edistää syrjäytymiskierrettä muokatessaan ihmisten minäkuvaa ja itsetuntoa.

        Hyviä pointteja.

        Psykiatrinen sairaus jo määritelmänsä mukaisesti ei ole sairaus. Sen takia puhumme erikseen somaattisista ja psykiatrisista sairauksista, koska haluamme erottaa oikeat, kirjaimelliset sairaudet, eli somaattiset sairaudet, kuten syöpä, näennäisistä, kielikuvallisista sairauksista, eli psykiatrista sairauksista, kuten shoppailu. Samasta syytä johtuen, jos oikea lääkärit eivät löydä potilaastaan mitään fyysistä vikaa, eli toisin sanoen sairautta, he lähettävät henkilön psykiatrille/papille keskustelemaan, koska vika on nimen omaan kehon ulkopuolella, elämässä. Ja samoin, jos psykiatrit tai papit epäilevät tai suoraan osaavat huomata, että henkilöllä on jotakin fyysistä vikaa, he ohjaavat henkilön oikealle lääkärille.

        Totuus psykiatristen sairauksien, eli oikeammin elämänongelmien ja elämään reagoimisen, kohdalla on ilmeinen. Se katsoo meitä suoraan silmiin. Osa meistä ei ole vielä huomannut katsetta, osa väistää katseen tarkoituksella ja harva vielä uskaltaa katsoa suoraan silmiin.


      • Anonyymi

        Moikka! Saako kysyä mikä hönen nimi on?


      • Anonyymi
        skeptikko kirjoitti:

        En neuvo ketään enkä ole varma olenko oikeassa, mutta näin itse ainakin ajattelen syövästä. Harkitsisin hyvin vakavasti, että kieltäytyisin syöpähoidoista, riippuen syövän tyypistä ja vakavuudesta. Useinhan ihmiset kuolevat nimenomaan syöpähoitoihin, eivät syöpään. Ei voi varmuudella tietää miten näille ihmisille olisi käynyt ilman syöpähoitoja, ehkä osa olisi kuollut ja osa parantunut, en tiedä. Tietääkseni ihmisellä voi olla elämänsä aikana useita kasvaimia, jotka paranevat aivan itsestään. Lääketieteen nimissä valehdellaan niin paljon, että miten voisin siihen luottaa. Ja muutenkin, jos kuolisin hoitamattomaan syöpääni, niin pääsisinpä jo vihdoin pois tästä elämästä..

        "En neuvo ketään enkä ole varma olenko oikeassa, mutta näin itse ainakin ajattelen syövästä. Harkitsisin hyvin vakavasti"

        Tämä on tosi mielenkiintoinen näkökulma. Varmaan jotain perää...?

        Ajatelkaa jos syöpädiagnoosi oikeuttaisi pakkohoitoon, jossa annettaisiin sädehoitoa, tarvittaessa lepositeissä jos ei muuten suostu.


      • Anonyymi
        dfsafdfg kirjoitti:

        Ehkä psykiatrisi on maailman paras tai sitten itse olet vähän yksinkertainen, jos todella kuvittelet todella sairastavasi syövän kaltaista sairautta. Psykoosisairauden ja syövän diagnostiikassa on kuitenkin jonkun verran eroja. Toinen on lääketieteellinen sairaus ja toinen ei. Psykoosi diagnosoidaan sen pohjalta, että lääkäri pitää potilaan puheita vähän höpsöinä ja omituisina. Syövälle on omat biologiset markkerinsa ja se diagnosoidaan tarkkojen lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Syöpä aiheuttaa ihan tunnistettavan patologisen tilan kehossa ja sen biologiset mekanismit tunnetaan huomattavan paljon paremmin kuin minkään ns. psykoottisen tilan. Psykoosin ja masennuksen kaltaiset "sairaudet" korreloivat kehossa lähinnä erilaisiana stressi -ja tulehdustiloina, mikä johtuu yleensä kuormittavasta elämäntilanteesta. Mitään näyttöä siitä, että sinunkaan aivoissasi olisi mitään synnynnäistä, elämäntilanteeseen liittymätöntä dopamiinituotannon häiriötilaa, ei ole olemassa. Silti sinua hoidetaan lääkkeillä, jotka itse asiassa voivat muokata aivoja niin, että mielestäsi tulee epävakaampi kuin aikaisemmin ja välittäjäainejärjestelmästäsi tulee yliherkkä vuosikausien lääkkeiden syömisen jälkeen. Joillakin tämä yliherkkyys tulkitaan psykoottisuudeksi, jos mieli on urautunut tiettyihin "höpsöihin" ajatusmalleihin. Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. Heidän liikkeensä, eleensä ja monotoninen hidas puhetapansa ilmentävät lääkkeiden "tehoa". Joidenkin tutkimusten mukaan neuroleptien syönti onkin yhteydessä laskeneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn. Heidät nähdessäni en ollut kovin vakuuttunut lääkärien näkemyksistä, että neuroleptit edistäisivät minun toimintakykyäni ja vähentäisivät anomaalisia uskomuksiani. Itse asissa väite on lapsekas ja huvittava enkä ymmärrä, minun pitäisi ottaa huomioon tällaisten ajatusmaailmaltaan lapsen tasolle jääneiden "auktoriteettien" näkemykset. Jos ihminen näyttää aivovauriopotilaalta, puhuu kuin aivovauriopotilas ja liikkuu kuin aivovauriopotilas, hänellä todennäköisesti on aivovaurio. Jo näin silmämääräisesti havainnoiden mitä vähemmän psykoosipotilas on käytänyt lääkkeitä, sitä eloisamman, älykkäämmän ja terveemmän näköinen hän on. On näin ollen ihan perusteltua, että kaikki ihmiset eivät luota psykiatrien ammattitaitoon eikä pidä siitä, että heillä sanotaan olevan aivoissa ongelmia, joita heillä ei ole. Monet psykoottiset kokemukset ovat yhteydessä traumatisoitumiseen ja traumojen hoitaminen somaattisina, syövän kaltaisina sairauksina ei ole kovin rakentavaa. Se pikemminkin stigmatisoi ihmisiä, vahvistaa häpeää ja edistää syrjäytymiskierrettä muokatessaan ihmisten minäkuvaa ja itsetuntoa.

        "Mitään näyttöä siitä, että sinunkaan aivoissasi olisi mitään synnynnäistä, elämäntilanteeseen liittymätöntä dopamiinituotannon häiriötilaa, ei ole olemassa. Silti sinua hoidetaan lääkkeillä, jotka itse asiassa voivat muokata aivoja niin, että mielestäsi tulee epävakaampi kuin aikaisemmin ja välittäjäainejärjestelmästäsi tulee yliherkkä vuosikausien lääkkeiden syömisen jälkeen."
        Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.


      • Anonyymi
        dfsafdfg kirjoitti:

        Ehkä psykiatrisi on maailman paras tai sitten itse olet vähän yksinkertainen, jos todella kuvittelet todella sairastavasi syövän kaltaista sairautta. Psykoosisairauden ja syövän diagnostiikassa on kuitenkin jonkun verran eroja. Toinen on lääketieteellinen sairaus ja toinen ei. Psykoosi diagnosoidaan sen pohjalta, että lääkäri pitää potilaan puheita vähän höpsöinä ja omituisina. Syövälle on omat biologiset markkerinsa ja se diagnosoidaan tarkkojen lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Syöpä aiheuttaa ihan tunnistettavan patologisen tilan kehossa ja sen biologiset mekanismit tunnetaan huomattavan paljon paremmin kuin minkään ns. psykoottisen tilan. Psykoosin ja masennuksen kaltaiset "sairaudet" korreloivat kehossa lähinnä erilaisiana stressi -ja tulehdustiloina, mikä johtuu yleensä kuormittavasta elämäntilanteesta. Mitään näyttöä siitä, että sinunkaan aivoissasi olisi mitään synnynnäistä, elämäntilanteeseen liittymätöntä dopamiinituotannon häiriötilaa, ei ole olemassa. Silti sinua hoidetaan lääkkeillä, jotka itse asiassa voivat muokata aivoja niin, että mielestäsi tulee epävakaampi kuin aikaisemmin ja välittäjäainejärjestelmästäsi tulee yliherkkä vuosikausien lääkkeiden syömisen jälkeen. Joillakin tämä yliherkkyys tulkitaan psykoottisuudeksi, jos mieli on urautunut tiettyihin "höpsöihin" ajatusmalleihin. Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. Heidän liikkeensä, eleensä ja monotoninen hidas puhetapansa ilmentävät lääkkeiden "tehoa". Joidenkin tutkimusten mukaan neuroleptien syönti onkin yhteydessä laskeneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn. Heidät nähdessäni en ollut kovin vakuuttunut lääkärien näkemyksistä, että neuroleptit edistäisivät minun toimintakykyäni ja vähentäisivät anomaalisia uskomuksiani. Itse asissa väite on lapsekas ja huvittava enkä ymmärrä, minun pitäisi ottaa huomioon tällaisten ajatusmaailmaltaan lapsen tasolle jääneiden "auktoriteettien" näkemykset. Jos ihminen näyttää aivovauriopotilaalta, puhuu kuin aivovauriopotilas ja liikkuu kuin aivovauriopotilas, hänellä todennäköisesti on aivovaurio. Jo näin silmämääräisesti havainnoiden mitä vähemmän psykoosipotilas on käytänyt lääkkeitä, sitä eloisamman, älykkäämmän ja terveemmän näköinen hän on. On näin ollen ihan perusteltua, että kaikki ihmiset eivät luota psykiatrien ammattitaitoon eikä pidä siitä, että heillä sanotaan olevan aivoissa ongelmia, joita heillä ei ole. Monet psykoottiset kokemukset ovat yhteydessä traumatisoitumiseen ja traumojen hoitaminen somaattisina, syövän kaltaisina sairauksina ei ole kovin rakentavaa. Se pikemminkin stigmatisoi ihmisiä, vahvistaa häpeää ja edistää syrjäytymiskierrettä muokatessaan ihmisten minäkuvaa ja itsetuntoa.

        "Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. "

        Minäkin olen tavannut, se on kamalaa. Yksikin on akateemisesti koulutettu ja vaativaa työtä tehnyt, kunnes uupui ja masentui. Oli tehnyt ylipitkiä päiviä, koska työnantaja vaati ja hän oli tunnollinen ja kunnianhimoinen. Meni hakemaan apua psyk.päivystyksestä kun ei jaksanut enää ja oli myös ihmissuhdekriisi päällä. Laitettiin neurolepteille ja ssri-lääkkeille ja jäi sille tielleen. Nyt siitä on yli 10 vuotta ja hän on zombi. Tietää itsekin ettei kuntoudu, ja se on traagista. Parempi olisi jos hän olisi niin pihalla ettei ymmärtäisi itse enää mitään, mutta ei ole.

        Hän olisi varmaan selvinnyt vähemmällä jos ei olisi ollut niin koulutettu ja itsenäinen, ajatteleva ja tottunut sanomaan mielipiteensä. Työssä vaadittavat hyvät ominaisuudet kostautuivat hänelle psykiatriassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En neuvo ketään enkä ole varma olenko oikeassa, mutta näin itse ainakin ajattelen syövästä. Harkitsisin hyvin vakavasti"

        Tämä on tosi mielenkiintoinen näkökulma. Varmaan jotain perää...?

        Ajatelkaa jos syöpädiagnoosi oikeuttaisi pakkohoitoon, jossa annettaisiin sädehoitoa, tarvittaessa lepositeissä jos ei muuten suostu.

        Niinpä niin , se että lääketieteessä valehdeltaisiin ei pidä paikkaansa, jokainen lääkäri yrittää tosissaan auttaa , siksi he ovat valinneet myös ammattinsa.

        Ja jokainen sairaustapaus on haastava asia heille. Sitten voi olla muutamia lääkäreitä jotka eivät hallitse asemaansa lääkärinä hyvin. Mutta näinhän on kaikissa ammattiryhmissä

        Joten niin kauan kun epäluulo valtaa jonkun mielen , on vaikea tulla terveeksi sillä luottamus on myöskin yksi osa hoidosta.

        Ja jos ei lääkäri ajattele kuten potilas on ajatellut , niin hänellä on ihan toinen näkemys sairaan tilanteeseen ,
        sillä ihmiset elävät luulossa että ” juuri minä” olen se erikoistapaus lääketieteessä , ja vetää railakkaasti omaa linjaansa , silloin sitä ajattelee että jos potilaalla on diagnoosi jo päässään niin miksi sitten hakee lääkärin apua.

        Mutta minun kokemukseni on että kyllä lääkärit hoitaa työnsä , usein vaan potilaat jotka eivät ymmärrä asioiden laajuutta samalla tavalla kun lääkäri sen näkee.

        Eräs tuttuni takkusi diagnoosiensa kanssa ja hänelle kirjoitettiin mielialaa kohentava lääkettä , niin siitä sai raivo kohtauksen ja huusi ettei ole hullu eikä syö sellaisia lääkkeitä, ei kai tarvitse sanoa edes , ettei ole vieläkään terve , ostelee purkki kaupalla luonnon lääkkeitä ja tekee uusia diagnooseja itselleen harva se päivä.Sana luonnon lääke on niin harhaanjohtava, kun ihmiset näyttää luulevan ettei niissä ole sivuvaikutuksia edes


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olen tavannut neuroleptejä vuosikausia syöneitä ihmisiä ja monilla heistä on selvä aivovaurio. "

        Minäkin olen tavannut, se on kamalaa. Yksikin on akateemisesti koulutettu ja vaativaa työtä tehnyt, kunnes uupui ja masentui. Oli tehnyt ylipitkiä päiviä, koska työnantaja vaati ja hän oli tunnollinen ja kunnianhimoinen. Meni hakemaan apua psyk.päivystyksestä kun ei jaksanut enää ja oli myös ihmissuhdekriisi päällä. Laitettiin neurolepteille ja ssri-lääkkeille ja jäi sille tielleen. Nyt siitä on yli 10 vuotta ja hän on zombi. Tietää itsekin ettei kuntoudu, ja se on traagista. Parempi olisi jos hän olisi niin pihalla ettei ymmärtäisi itse enää mitään, mutta ei ole.

        Hän olisi varmaan selvinnyt vähemmällä jos ei olisi ollut niin koulutettu ja itsenäinen, ajatteleva ja tottunut sanomaan mielipiteensä. Työssä vaadittavat hyvät ominaisuudet kostautuivat hänelle psykiatriassa.

        Ensinnäkin kun syö näitä lääkkeitä niin ne annetaan tutkimusten tuloksena. Sitten syytetään lääkäreitä jos joku on Zompi niin se on perus sairaus joka sen tekee. Joten kun syö, lääkkeitä niin otetaan tasaisin väliajoin verikokeet että nähdään jos lääke olisi vaikka aiheuttanut sisäelimiä haittoja , joten tutkinnan alla ovat lääke potilaat
        Neurologit ovat käyneet monia vuosia kouluja joten kyllä heillä on tietoa asioista, sitten neuropsykiatrinen hoitokin on tarpeellinen , eräät ihmiset ovat herkempiä ja uupuvat kun tulee vastoinkäymisiä elämässä ja suhteissa , joten silloin tarvitsee asianmukaista apua mistä maallikko ei oikein tiedä mitään, siksi syytellään lääkäreitä .
        Ja levitetään kauhu juttuja netissä niin että herkemmät ihmiset eivät edes uskalla hakea apua vaivoihinsa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensinnäkin kun syö näitä lääkkeitä niin ne annetaan tutkimusten tuloksena. Sitten syytetään lääkäreitä jos joku on Zompi niin se on perus sairaus joka sen tekee. Joten kun syö, lääkkeitä niin otetaan tasaisin väliajoin verikokeet että nähdään jos lääke olisi vaikka aiheuttanut sisäelimiä haittoja , joten tutkinnan alla ovat lääke potilaat
        Neurologit ovat käyneet monia vuosia kouluja joten kyllä heillä on tietoa asioista, sitten neuropsykiatrinen hoitokin on tarpeellinen , eräät ihmiset ovat herkempiä ja uupuvat kun tulee vastoinkäymisiä elämässä ja suhteissa , joten silloin tarvitsee asianmukaista apua mistä maallikko ei oikein tiedä mitään, siksi syytellään lääkäreitä .
        Ja levitetään kauhu juttuja netissä niin että herkemmät ihmiset eivät edes uskalla hakea apua vaivoihinsa

        Zombieksi kyllä tulee siinä vaiheessa kun on suunnilleen kymmentä eri psyykelääkettä samaan aikaan käytössä ( 20-30 pilleriä päivässä ), neuroleptejä, masennuslääkkeitä, ja mitä lie muita.

        Olisi myös kiva tietää, missä päin seurataan verikokeilla, miten elimistö tai mikään muukaan ihmisruumiissa reagoi lääkityksiin.

        Omista kokemuksista on onneksi jo valovuosia, mutta mitä joskus päässyt sivusta seuraamaan, samanlaista tapahtuu satunnaisesti edelleen.
        Ei ihmistä ole tarkoitus tainnuttaa lääkkeillä, ei se ole mitään mielen hoitoa.


      • Anonyymi

        Ei niitä kuule ymmärrä kukaan terve ihminen Ovat kukin tavallaan , luulen että eivät ole hyväksyneet tilannettaan ja sairauttaan . Vaikuttaa hyvin kaukaa jaetuilta teorioista, niitä salaliittonteorioita joita sairaat aivot kehittää.
        Monta tuttua ja kollegaa on turvautunut psykiatrian lääkkeisiin ja jokainen voi paremmin , mutta he ovat myös hyväksyneet tilansa ja todella haluavat parantua .
        Nämä jotka pelkäävät lääkkeitä tekevät mielikuvituksessaan mitä kummallisempia teorioita lääkkeistä, ja tulevat vaan sairaammaksi kun eivät syö lääkkeitä joita sanovat pakkolääkkeiksi
        Joten pakko tulee niillekin ennemmin tai myöhemmin kun eivät käsitä omaa parastaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En neuvo ketään enkä ole varma olenko oikeassa, mutta näin itse ainakin ajattelen syövästä. Harkitsisin hyvin vakavasti"

        Tämä on tosi mielenkiintoinen näkökulma. Varmaan jotain perää...?

        Ajatelkaa jos syöpädiagnoosi oikeuttaisi pakkohoitoon, jossa annettaisiin sädehoitoa, tarvittaessa lepositeissä jos ei muuten suostu.

        Se jolla on sairaanhoitoon kuuluva koulutus ymmärtää aina paremmin asioita sairauksista . Jos on syöpä ja tietää siitä paljon koulutuksensa pohjalta niin sellainen ihminen voi päätellä miten hoito tehdään että se tulee oikein juuri hänelle. Mutta toiset ne elää Googlen kautta hakien omille kuvituille jutuilleen vahvistusta usein vääristä lähteistä ja sitten ollaan pontevaa lääkärissä ja tietävinään , vaikka ei tiedetä yhtikäs mitään
        Niin että kun lääkäri kertoo lääkkeestä paljon ja potilas kuuntelee niin se on juuri sitä yhteistyötä hoidon ja ihmisen välillä
        Sitten on psyykkisiä sairauksia joissa muutamissa harvoissa tapauksissa on turvauduttava pakkohoitoon silloin kun potilas on vaarallinen itselleen tai muille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Zombieksi kyllä tulee siinä vaiheessa kun on suunnilleen kymmentä eri psyykelääkettä samaan aikaan käytössä ( 20-30 pilleriä päivässä ), neuroleptejä, masennuslääkkeitä, ja mitä lie muita.

        Olisi myös kiva tietää, missä päin seurataan verikokeilla, miten elimistö tai mikään muukaan ihmisruumiissa reagoi lääkityksiin.

        Omista kokemuksista on onneksi jo valovuosia, mutta mitä joskus päässyt sivusta seuraamaan, samanlaista tapahtuu satunnaisesti edelleen.
        Ei ihmistä ole tarkoitus tainnuttaa lääkkeillä, ei se ole mitään mielen hoitoa.

        Pakkohan niiden on ottaa silloin sun tällöin verikokeet koska seuraavat myös maksan toimintaa koska ihminen syö lääkkeitä . Sitä voinsoittaa lääkärille ja kysyä koska otetaan verikokeet. Koska nykyisin näyttää oleva niin ettei ihmiset enää saa lähetettä kuten ennen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se jolla on sairaanhoitoon kuuluva koulutus ymmärtää aina paremmin asioita sairauksista . Jos on syöpä ja tietää siitä paljon koulutuksensa pohjalta niin sellainen ihminen voi päätellä miten hoito tehdään että se tulee oikein juuri hänelle. Mutta toiset ne elää Googlen kautta hakien omille kuvituille jutuilleen vahvistusta usein vääristä lähteistä ja sitten ollaan pontevaa lääkärissä ja tietävinään , vaikka ei tiedetä yhtikäs mitään
        Niin että kun lääkäri kertoo lääkkeestä paljon ja potilas kuuntelee niin se on juuri sitä yhteistyötä hoidon ja ihmisen välillä
        Sitten on psyykkisiä sairauksia joissa muutamissa harvoissa tapauksissa on turvauduttava pakkohoitoon silloin kun potilas on vaarallinen itselleen tai muille

        Meinaatko, että kun potilas nielaisee pillerin, niin hoitava taho saa ne vieroitusoireetkin....?
        Eiköhän tuntemukset lähde yleensä omasta itsestä, eli itse tietää mikä miltäkin tuntuu.

        Joskus potilaan valittaessa kipua, on lääkäri sanonut, ei sua koske. Mistä helv... se on sen voinut tietää ?
        Tai hoitohenkilökunta käskenyt kääntyä johonkin asentoon, potilas on sanonut, ettei pysty, niin sitten on sanottu, kyllä sä pystyt.
        Toisen puolesta kun ei voi kaikkea tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä niin , se että lääketieteessä valehdeltaisiin ei pidä paikkaansa, jokainen lääkäri yrittää tosissaan auttaa , siksi he ovat valinneet myös ammattinsa.

        Ja jokainen sairaustapaus on haastava asia heille. Sitten voi olla muutamia lääkäreitä jotka eivät hallitse asemaansa lääkärinä hyvin. Mutta näinhän on kaikissa ammattiryhmissä

        Joten niin kauan kun epäluulo valtaa jonkun mielen , on vaikea tulla terveeksi sillä luottamus on myöskin yksi osa hoidosta.

        Ja jos ei lääkäri ajattele kuten potilas on ajatellut , niin hänellä on ihan toinen näkemys sairaan tilanteeseen ,
        sillä ihmiset elävät luulossa että ” juuri minä” olen se erikoistapaus lääketieteessä , ja vetää railakkaasti omaa linjaansa , silloin sitä ajattelee että jos potilaalla on diagnoosi jo päässään niin miksi sitten hakee lääkärin apua.

        Mutta minun kokemukseni on että kyllä lääkärit hoitaa työnsä , usein vaan potilaat jotka eivät ymmärrä asioiden laajuutta samalla tavalla kun lääkäri sen näkee.

        Eräs tuttuni takkusi diagnoosiensa kanssa ja hänelle kirjoitettiin mielialaa kohentava lääkettä , niin siitä sai raivo kohtauksen ja huusi ettei ole hullu eikä syö sellaisia lääkkeitä, ei kai tarvitse sanoa edes , ettei ole vieläkään terve , ostelee purkki kaupalla luonnon lääkkeitä ja tekee uusia diagnooseja itselleen harva se päivä.Sana luonnon lääke on niin harhaanjohtava, kun ihmiset näyttää luulevan ettei niissä ole sivuvaikutuksia edes

        Luottamuksen tulisi olla osa hoitoa, mutta valitettavasti se ei ihan aina mene niin.
        Suurimmaksi osaksi onneksi kuitenkin toimii.

        Tässä kun on psykiatriasta kyse, niin voin kertoa yhden valheellisen tapauksen.
        Olin aikoinaan oikeuspsykiatrisessa pakkohoidossa useamman vuoden.
        Lääkärit joutuivat puolen vuoden välein tekemään uuden todistuksen/lausunnon pakkohoidon jatkamiseksi.
        Se toimitettiin aina hallinto-oikeudelle, jossa päätös mahdollisesta hoidon jatkumisesta tehtiin.

        Jossain vaiheessa sain hallinto-oikeudelta kirjelmän, jossa annettiin mahdollisuus antaa vastine koskien omaa hoitoa.
        Liitteenä oli kahden psykiatrin kirjoittamien lausuntojen kopiot.
        Siinä kohtaa tuli eteen luottamus(pula) ja valheellisuus.

        Kun luin nämä lääkäreiden lausunnot, oli hämmästykseni todella suuri.
        Yhdessä kohdassa oli sanomani käännetty täysin päinvastoin, yksi väittämä oli asiasta, jota minulta ei edes oltu kysytty ja silti olisin muka asiaan vastannut ( tyhjästä keksitty? ).
        Ja yksi lausuma oli vain maininta, että muka ainoastaan kuvittelin pärjääväni paremmin, kun olin kertonut, että menee hyvin ( tosin se oli ns. sivistyssanoja käyttäen kirjoitettu ).
        ( Jo osastohoidon aikana henkilökunta suoraan sanottuna valehteli asioitani muutamaan kertaan ylemmilleen, mutta nekin onneksi selvitettiin puhumalla. )

        Tein tietenkin vastineen samantien ja toimitin sen perille määräaikaan mennessä.
        Hallinto-oikeus oli asiassa minun puolellani, koska pakkohoito sen jälkeen päättyi.

        Totta puhuakseni, pisti silloin miettimään, mikä mahtoi olla tarkoitus kyseisillä psykiatreilla kirjoittaessaan väärään johtavaa tekstiä.
        Kun kerran " hullujenhuoneella " olin, niin pöhkö ajatukseni oli, että olisiko taustalla ollut jopa tarkoitus tavallaan vaikeuttaa ihmisen elämää, ja yrittää estää pääsemään pois pakkohoidosta. Todellisudessa en noin halunnut ajatella, mutta tulipahan vain siinä ajassa mieleen.

        Pääosin luottamukseni on ollut yleensä hyvä myös psykiatriaa kohtaan, mutta joskus voi eteen tulla epäkohtiakin. Mutta niihin on hyvä puuttua, jospa ne sillä saataisiin kitkettyä järjestelmästä pois ( vaikka tuskin koskaan täysin...).


      • Anonyymi
        ZZZZZZzzzzzzZZZZZZ kirjoitti:

        Syöpä on tieteellisesti todistettu olemassaolevaksi sairaudeksi ja syöpälääkäri ei laita potilasta telkien taakse syövän takia eikä syöpälääkäriä kiinnosta miten potilas käyttäytyy kun ei käytös voi olla sairaus.

        Minkäslaisin tieteellisin menetelmin on psykiatrisi selvittänyt aivosairautesi olemassaolon? Hänen mielipiteensä sinusta ei riitä tieteelliseksi todistusaineistoksi. Rgt/verikoe/mri?

        Kiva jos saat apua, harva saa.

        Käytös on monella sairaus sinänsä,joten nyt taitaa sinulla mennä ulalle ja kunnolla .
        Kun ihminen häiritsee yhteiskunnallisia toimintoja mielikuvitustensa tuottamilla metodeilla
        Niin on käytös sairautta. Joka johtuu sairaista aivoista .
        Joten siinä taas yksi ns tietoniekka yrittää kumota omaa sairauttaan olemattomaksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moikka! Saako kysyä mikä hönen nimi on?

        Ei täällä ole lupa mainita kenenkään nimiä , se pitäisi kaikkien ymmärtää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niitä kuule ymmärrä kukaan terve ihminen Ovat kukin tavallaan , luulen että eivät ole hyväksyneet tilannettaan ja sairauttaan . Vaikuttaa hyvin kaukaa jaetuilta teorioista, niitä salaliittonteorioita joita sairaat aivot kehittää.
        Monta tuttua ja kollegaa on turvautunut psykiatrian lääkkeisiin ja jokainen voi paremmin , mutta he ovat myös hyväksyneet tilansa ja todella haluavat parantua .
        Nämä jotka pelkäävät lääkkeitä tekevät mielikuvituksessaan mitä kummallisempia teorioita lääkkeistä, ja tulevat vaan sairaammaksi kun eivät syö lääkkeitä joita sanovat pakkolääkkeiksi
        Joten pakko tulee niillekin ennemmin tai myöhemmin kun eivät käsitä omaa parastaan

        Usein se vaihe kun tulee myöhemmin johtaa pakkohoitoon sillä lääkitsemisen olisi estänyt hänen sairautensa jos olisi ottanut vastaan hoidon, mutta kun ollaan olevinaan niin kovasti
        Muka tietoisia ilman lääketieteellistä koulutusta niin se johtaa aina ikäviin tapahtumiin vastaisuudessa.
        Epäluuloisen ihmiset ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa yhteiskunnassa,
        Kun eivät ylety ymmärtämään hoidon tarpeellisuutta oman itsensä kohdalla.
        Onhan näitä ihmisiä nähnyt moniakin pitkän elämän aikana
        .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meinaatko, että kun potilas nielaisee pillerin, niin hoitava taho saa ne vieroitusoireetkin....?
        Eiköhän tuntemukset lähde yleensä omasta itsestä, eli itse tietää mikä miltäkin tuntuu.

        Joskus potilaan valittaessa kipua, on lääkäri sanonut, ei sua koske. Mistä helv... se on sen voinut tietää ?
        Tai hoitohenkilökunta käskenyt kääntyä johonkin asentoon, potilas on sanonut, ettei pysty, niin sitten on sanottu, kyllä sä pystyt.
        Toisen puolesta kun ei voi kaikkea tietää.

        Näinhän nämä aina yrittää kääntää asiat.
        Jos lääkäri sanoo että kyllä pystyt niin hän haluaa nähdä omin silmin sen pystyvyyden ja täten kannustaa ihmistä uskomaan itseensä , sekin on tärkeä vaihe lääkärille nähdä miten potilas reagoi.
        Miksi se on niin vaikeaa monille kun saavat psyykkisen diagnoosin , sillä joka sairauksille on nimensä , ja psyykkinen sairaus on vaan yksi diagnoosi monien joukossa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohan niiden on ottaa silloin sun tällöin verikokeet koska seuraavat myös maksan toimintaa koska ihminen syö lääkkeitä . Sitä voinsoittaa lääkärille ja kysyä koska otetaan verikokeet. Koska nykyisin näyttää oleva niin ettei ihmiset enää saa lähetettä kuten ennen

        Ottavat joo, verikokeita.
        Minultakin vuosia sitten osastolla ollessani otettiin verikokeita, ja kerrottiin vain, että on maksa-arvot koholla.
        Mainittiin vain rasvamaksan mahdollisuus, ja lääkitys jatkui kuten sitä ennenkin.
        Miksi niitä kokeita otetaan, kun ei tuloksista kuitenkaan välitetä mitään ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytös on monella sairaus sinänsä,joten nyt taitaa sinulla mennä ulalle ja kunnolla .
        Kun ihminen häiritsee yhteiskunnallisia toimintoja mielikuvitustensa tuottamilla metodeilla
        Niin on käytös sairautta. Joka johtuu sairaista aivoista .
        Joten siinä taas yksi ns tietoniekka yrittää kumota omaa sairauttaan olemattomaksi

        Käytös ei ole sairaus, mutta sairaus voi aiheuttaa käytöksen muuttumista, jopa huonoakin käytöstä.


    • 32244333

      maluga on ostanut propagandan mielisairauksista..
      sun lääkäri ja lääkefirmat kiittää ja pokkaa.. ;)))

    • se vanha hullu

      Olen tavannut elämäni aikana kymmeniä psykiatreja. Jotkut ovat olleet jopa ihan täysijärkisiä.

      Nykyisellä käyn kerran vuodessa uusimassa lääkkeet. Vartti meni viimeksi. Työantajaa se kyllä varmaan laskutti kolmesta vartista, kyseessä oli siis työterveyshuoltokäynti. Mies on kyllä ihan ok muuten, mutta se ei oikein paljoa puhu. Itse olen sitä mieltä, että vuorovaikutustaidoista olisi aikamoinen hyöty psykiatrin työssä. Kuten monen muunkin ammattiauttajan työssä.

      Lääkärit, jotka erikoistuvat psykiatriaan, ovat kyllä mielestäni jollain tavoin psyykkisesti ongelmallisia itsekin. Luulen, että sama ei päde korviin ja nieluun - eikä gynekologiaankaan. Mutta psykiatriaan pätee.

      • Anonyymi

        jo taas laskutuksesta pidetään huolta. Lääkäri lukee ennen sinun sisälle tulemistaan ensin sinun journaalit , sekin kuluu siihen sinun asiaasi ja ottaa oman aikansa , niin että jutut että laskutetaan liikaa on huuhaata .
        Lääkärit noteeraa joka minuutin työssään joten sais jättää kirjoittelemaan omia arvailuja kun ei tiedä heidän työstään yhtikäs mitään.

        Sinun mielestäsi lääkärit jotka erikoistuvat psykiatriaan ovat jotenkin ongelmallisia .
        Niin että jo haetaan syvältä syitä asioihin.

        Psykiatrit on ihan samanlaisia lääkäreitä kun kaikki muutkin Vaan se että ” minä itse” ihmistyyppi , voi vaikuttaa negatiivisesti hoitoon kun usein tullaan omatekoisen diagnoosin kanssa lääkäriin ja suututaan kun lääkäri näkeekin jotain muita asioita potilaassaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        jo taas laskutuksesta pidetään huolta. Lääkäri lukee ennen sinun sisälle tulemistaan ensin sinun journaalit , sekin kuluu siihen sinun asiaasi ja ottaa oman aikansa , niin että jutut että laskutetaan liikaa on huuhaata .
        Lääkärit noteeraa joka minuutin työssään joten sais jättää kirjoittelemaan omia arvailuja kun ei tiedä heidän työstään yhtikäs mitään.

        Sinun mielestäsi lääkärit jotka erikoistuvat psykiatriaan ovat jotenkin ongelmallisia .
        Niin että jo haetaan syvältä syitä asioihin.

        Psykiatrit on ihan samanlaisia lääkäreitä kun kaikki muutkin Vaan se että ” minä itse” ihmistyyppi , voi vaikuttaa negatiivisesti hoitoon kun usein tullaan omatekoisen diagnoosin kanssa lääkäriin ja suututaan kun lääkäri näkeekin jotain muita asioita potilaassaan

        "Psykiatrit on ihan samanlaisia lääkäreitä kun kaikki muutkin "

        Eivätkä ole, eikä heitä kannata pitää nykyäänkään tavallisina lääkäreinä. :D

        Jos psykiatrin kautta saa tarvitsemiaan lääkkeitä, tai tarvitsemia Kelan tukemia lääkkeitä, niin henkilö saa ihan vapaasti käyttää niitä palveluja. SSRI-lääkkeet eivät ole niin vakavia kuin jotkut muut lääkkeet, mutta niistä on myös monelle vakavia haittavaikutuksia. Neurolepteja määrätään aivan liikaa, tai ainakin monet fiksummat ihmiset osaavat pysyä niistä poissa, jos ei ole ihan pakko niitä vetää. Litiumin järkevästä käytöstä en ole varma, sillä siitä ei ole kokemusta itselläni, enkä ole tarpeeksi tutkinut sen vaikutusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Psykiatrit on ihan samanlaisia lääkäreitä kun kaikki muutkin "

        Eivätkä ole, eikä heitä kannata pitää nykyäänkään tavallisina lääkäreinä. :D

        Jos psykiatrin kautta saa tarvitsemiaan lääkkeitä, tai tarvitsemia Kelan tukemia lääkkeitä, niin henkilö saa ihan vapaasti käyttää niitä palveluja. SSRI-lääkkeet eivät ole niin vakavia kuin jotkut muut lääkkeet, mutta niistä on myös monelle vakavia haittavaikutuksia. Neurolepteja määrätään aivan liikaa, tai ainakin monet fiksummat ihmiset osaavat pysyä niistä poissa, jos ei ole ihan pakko niitä vetää. Litiumin järkevästä käytöstä en ole varma, sillä siitä ei ole kokemusta itselläni, enkä ole tarpeeksi tutkinut sen vaikutusta.

        Yleensä SSRI lääkkeiden käytön alkuvaiheessa on joskus pahempi olo kun sairauden kanssa, mutta sekin kuuluu siihen lääkitykseen , kun vaan kestää sen alkujaan niin sen jälkeen ei ole mitään haittoja. Monimlopettaa jo viikon päästä syynä ” kun ei ne auta” eivätkä ymmärrä että kyllä auttavat mutta ovat pitkän vaikutuksen lääkkeitä ja alku voi olla hankalaa ,
        Siis ne eivät auta samalla tavalla kun esim särkylääke vaan ihan vähitellen


    • kokemus tämäkin

      Psykiatri jolla kävin määräsi minulle lääkkeen joka ei sovi toisen lääkkeni kanssa yhteen. Kyseessä on ainoa lääke joka ei sovi yhteen toisen käyttämäni lääkkeen kanssa.
      Erikoinen yhteensattuma.....!

      Ihmiset hyvät. Lukekaa tietoa netistä ja muualta ennen kuin aloitatte lääkärin määräyksestä mitään mieleen vaikuttavaa lääkettä. Ne saattavat saada aikaiseksi peruuttamattomia asioita varsinkin jos teillä on jo jokin toinen lääkitys.

      Lääkäritkin on vain ihmisiä, ei ne tiedä täi muista kaikkea. Jos oikein huono tuuri käy niin kohdalle osuu "hullu kuoleman lääkäri".

      • Anonyymi

        farmaseutit kyllä antavat apua jos haluaa tietää sopiiko lääkkeet yhteen


      • Anonyymi

        Kauan sitten tuli markkinoille jotain uusia lääkkeitä, ja sain sitten kahta uutta lääkettä samaan aikaan käytettäväksi. Lääkärin piti olla niin taitava lääkeasiantuntija.
        Just joo, puolen vuoden käytön aikana sairastelin vähän väliä, ja puoli vuotta kun tuli täyteen, niin hyvä ettei henki mennyt, tuli joku lähes hengenvaarallinen tilanne. Taisi mennä valkosolut liian alas, tai olivat menneet jo jonkin aikaa aiemmin.

        Sattui sitten olemaan se lääkkeet määrännyt lääkäri samaan aikaan vastaanotto hommissa, kun minut kiidätettiin sairaalaan, ja hän kyllä säikähti ihan aidosti. Kun jo makasin tajuttomana, hän oli käynyt vähän väliä katsomassa tilaani.

        Niiden lääkkeiden käyttö jäi siihen.
        Yhteisvaikutuksistakaan ei ihan aina voi tietää kaikkea.


    • 1+11

      minut psykiatrinen systeemi on totaalisesti raiskannut. En tiedä pääsenkö koskaan irti pakkohoidon aiheuttamasta traumasta, siitä että on kohdeltu kuin elukkaa ja vahingoitettu terveyttä pysyvästi kaikenmaailman lääkekokeiluilla vastoin tahtoani.
      Kenenkään puoleen en voi kääntyä hakemaan tukea tai purkamaan traumojani, aina kehotetaan vaan menemään psykiatrille, vaikka nimenomaan PYSKAITRIAN TAKIA elämäni on mennyt päin helvettiä.

      Muisti on häiriintynyt lääkityksen takia, lihakset nykii, äo on varmaan laskenut ties kuinka monta pistettä vaikka aikoinaan sain tavallista paremmat pisteet palikkatesteistä, tunnen olevani pelkkä kuori kun aikoinaan olin luova ja elämänhaluinen ihminen.

      En koe, että olen koskaan ollut häiriintynyt. Kerran kun vähänkään sekoilee, voi joutua loppuelämän helvettiin kun ei psykiatria perustu tieteeseen, he voivat ottaa silmätikuksi kenet tahansa mistä tahansa syystä.

      Psykiatria on tuhonnut identiteettini, varastanut vähäisetkään haaveet paremmasta tulevaisuudesta. Vaikken enää olekaan heidän kynsissään, elän loppuelämäni jokapäiväisen pelon vallassa, että milloin ne valkotakkiset soittaa ovikelloa... Minut on alistettu, he ovat tehneet selväksi omistavansa minut.

      Stigma ei koskaan katoa kerran kun on leiman saanut ja siihen voidaan aina vedota minua vastaan.

      kehottaisin ihmisiä miettimään TARKOIN ennen psykiatrille menoa, psykiatria voi tuhota elämäsi.

      • Anonyymi

        "minut psykiatrinen systeemi on totaalisesti raiskannut. En tiedä pääsenkö koskaan irti pakkohoidon aiheuttamasta traumasta, siitä että on kohdeltu kuin elukkaa ja vahingoitettu terveyttä pysyvästi kaikenmaailman lääkekokeiluilla vastoin tahtoani.
        Kenenkään puoleen en voi kääntyä hakemaan tukea tai purkamaan traumojani, aina kehotetaan vaan menemään psykiatrille, vaikka nimenomaan PYSKAITRIAN TAKIA elämäni on mennyt päin helvettiä."

        Niin. "Hae apua!"


    • 18+13

      Karkasin psykiatrisesta hoidosta.

      • Yksi latvasta laho

        Palaan psykiatriseen hoitoon maanantaina. Olin karkuteillä kuukauden verran. Mitäköhän ovat keksineet minun varalle sillä aikaa kun olin poissa. Apua, pelottaa jo nyt. Pitäkää peukkuja minun puolesta!


      • 6+6+6
        Yksi latvasta laho kirjoitti:

        Palaan psykiatriseen hoitoon maanantaina. Olin karkuteillä kuukauden verran. Mitäköhän ovat keksineet minun varalle sillä aikaa kun olin poissa. Apua, pelottaa jo nyt. Pitäkää peukkuja minun puolesta!

        Miksi edelleen sinne sut haluavat jos olet hyvin ilmeisimmin kuukauden pärjännyt ilman heitä? Tuntuu, että he jahtaa ihan turhaan ihmisiä, monet kaduntallaajat ovat paljon häiriintyneempiä kuin psykiatrin silmätikut.

        Jos tulevat enää koskaan minua häiritsemään, ✈ lähden maasta.


      • Yksi latvasta laho
        6+6+6 kirjoitti:

        Miksi edelleen sinne sut haluavat jos olet hyvin ilmeisimmin kuukauden pärjännyt ilman heitä? Tuntuu, että he jahtaa ihan turhaan ihmisiä, monet kaduntallaajat ovat paljon häiriintyneempiä kuin psykiatrin silmätikut.

        Jos tulevat enää koskaan minua häiritsemään, ✈ lähden maasta.

        Yritän työstää vaikeita lapsuuden traumoja ja asioiden käsittely on kesken. Terveys tulee sitä mukaa kun käsittelee traumoja. Välillä vaan tuntuu siltä että kapasiteetti ei meinaa riittää siihen. Oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja "lomaa" asioiden käsittelyyn ettei nyt ihan sekoaisi. Ja oli vähän ristiriitoja hoitohenkilökunnan kanssa. Nyt sitten selvitellään asioita kun palaan hoitoon.


      • 11+20
        Yksi latvasta laho kirjoitti:

        Yritän työstää vaikeita lapsuuden traumoja ja asioiden käsittely on kesken. Terveys tulee sitä mukaa kun käsittelee traumoja. Välillä vaan tuntuu siltä että kapasiteetti ei meinaa riittää siihen. Oli pakko ottaa vähän etäisyyttä ja "lomaa" asioiden käsittelyyn ettei nyt ihan sekoaisi. Ja oli vähän ristiriitoja hoitohenkilökunnan kanssa. Nyt sitten selvitellään asioita kun palaan hoitoon.

        Niin no se on eri asia tietenkin jos itse siellä haluaa olla. Se on vaan karmeeta kun joitakin jahdataan poliisien kera, jotkut eivät edes pysty muuttamaan maasta toiseen kun heidät pyydystetään lentokentältä, jos ei kotimaasta niin toisesta maasta...
        Olet löytänyt psykiatreja jotka suostuvat puimaan lapsuudentraumoja! Mulle ei ole koskaan ollut tarjolla kuin pillereitä...


      • Yksi latvasta laho
        11+20 kirjoitti:

        Niin no se on eri asia tietenkin jos itse siellä haluaa olla. Se on vaan karmeeta kun joitakin jahdataan poliisien kera, jotkut eivät edes pysty muuttamaan maasta toiseen kun heidät pyydystetään lentokentältä, jos ei kotimaasta niin toisesta maasta...
        Olet löytänyt psykiatreja jotka suostuvat puimaan lapsuudentraumoja! Mulle ei ole koskaan ollut tarjolla kuin pillereitä...

        Ehkä tässä on vielä toivoa. Kunhan eivät pakkohoitoon ja lepositeisiin laita.
        Mukavaa kevään jatkoa sulle!


      • Anonyymi
        6+6+6 kirjoitti:

        Miksi edelleen sinne sut haluavat jos olet hyvin ilmeisimmin kuukauden pärjännyt ilman heitä? Tuntuu, että he jahtaa ihan turhaan ihmisiä, monet kaduntallaajat ovat paljon häiriintyneempiä kuin psykiatrin silmätikut.

        Jos tulevat enää koskaan minua häiritsemään, ✈ lähden maasta.

        "Jos tulevat enää koskaan minua häiritsemään, ✈ lähden maasta."

        Onkohan monia, jotka ovat joutuneet lähtemään maanpakoon samoista syistä? Tietääkö kukaan tapauksia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos tulevat enää koskaan minua häiritsemään, ✈ lähden maasta."

        Onkohan monia, jotka ovat joutuneet lähtemään maanpakoon samoista syistä? Tietääkö kukaan tapauksia?

        En tiedä maanpaosta, mutta tiedän itseni lisäksi ainakin joitakin, jotka ovat siirtäneet terveyspalvelunsa toiseen sairaanhoitopiiriin jotta saisivat olla rauhassa psykiatrialta. Turvallisempi olo ja parempi yksityisyys kun Kannan tiedot eivät näy sinne. Lääkäriin on pitempi matka, se on ainoa huono puoli tässä järjestelyssä, mutta olen ottanut tapaturmavakuutuksen niin että ainakin niissä tilanteissa pääsee yksityiselle. Laaja yksityinen sairauskuluvakuutus tulisi liian kalliiksi.
        Olen ajatellut muuttaa joskus vielä ulkomaille, ja kokemukset julkisen sektorin psykiatriasta täällä ovat siihen yksi syy, joskaan ei ainoa.


    • 1+1

      Psykiatrit ovat sairastuttneet minut fyysisesti sairauksiin, joista saan koko loppuelämäni kärsiä.

    • PSYKIATRIT SAIRAITA!

      Psykiatrit ovat sairaita, ne harjoittavat ilkivaltaa ja tekevät täysin mielivaltaisia päätöksiä! VAROKAA PSYKIATREJA! Niistä ei seuraa muuta kuin harmia. Psykiatriset sairaalat ovat kuritustaloja, joissa suoritetaan : ihmisoikeusrikoksia, ilkivaltaa, potilaalle päin naamaa rätkätystä, pakko lääkitsemistä, sänkyyn sitomista, huoneisiin lukitsemista, eristyshuoneisiin vientiä, tuijotusta, ylenkatsovaa ilmehtimistä, tuijotusta jne... Hoitajat lukitsevat syyttömiä eristyshuoneisiin, jos potilaan käytös on vähänkään rasittavaa hoitajille, hoitajat myös harjoittavat pakko lääkitsemistä ne syöttävät potilaille kaikenlaisia myrkkyjä, jotka aiheuttavat lisää häiriöitä, pahoinvointia, lihomista, aivojen tuhoa, pakkoliikkeitä, väsymystä, näön hämärtymistä jne................................ ''Lääkärit'' antavat potilaille älyttömiä diagnooseja ja häiriöitä kertyy vaan lisää ja lisää myös oireyhtymät ovat yleisiä mitä ne ''diagnosoivat'' potilaillaan. Tosiasiassa ''lääkärit'' ovat sairaita ,koska he keksivät kaikenmaailman ''häiriöitä'' ja ''oireyhtymiä'' !!! ÄLÄ MYÖSKÄÄN KOSKAAN USKO PSYKIATREJA!!!!!!!!!!!!! VAROITUS: KIERTÄKÄÄ KAIKKI PSYKIATRIT KAUKAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      • Aspergerinfo

        SINULLA ON MAHDOLLISUUS LÄHTEÄ KÄVELEMÄÄN HOITOLAITOKSESTA JOS NIIN TAHDOT. TEE SIIS SE ÄLÄKÄ TÄÄLLÄ KÄY HUUTELEMASSA.

        PYSTYTKÖ TEKEMÄÄN SEN?? MIKÄLI ET, LAITOSHOITO JATKUU. MIKÄLI PYSTYT, TIE VAPAUTEEN ON AVOIN.

        VOIN AUTTAA SINUA SIINÄ MITÄ TAHDOT. SITÄ ENNEN KUITENKIN SINUN ITSESI ON PÄÄTETTÄVÄ SE KUINKA AJATTELET JÄRJESTÄÄ ELÄMÄSI JATKOSSA ILMAN LAITOSHOITOA.

        TEE SUUNNITELMA ELÄMÄSTÄSI SEURAAVAN PUOLEN VUODEN AJAKSI JA ESITÄ SE HOITOHENKILÖSTÖLLE, JOKA HYVÄKSYY ESITYKSESI MIKÄLI SE ON REALISTINEN.


    • 2+4

      Psykiatrien kanssa asiointi on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta. Minä sanon yhtä ja sitten psykiatri kuulee toista ja kun olen lukenut mitä papereiini on kirjattu, asiat on revitty täysin kontekstista ja vain negatiiviset asiat huomioitu ja sitten näitä tekstejä käytetään minua vastaan.
      He saavat kyllä revittyä minkä tahansa diagnoosin haluavat kunhan kirjaavat asiat tietyllä tavalla.

      Ja aikoinaan kun en lääkkeitä syönyt, vaan valehtelin niitä syöväni, kirjasivat että lääkitys on saanut minut parempaan kuntoon... pilleriäkään en niellyt.

      Luottamukseni tähän ammattiryhmään 0%.

      • uliuliulii

        Paraneminen on aina lääkkeiden ansiota, lääkehaitat ihmisen mielenterveysongelmia ja harhoja lääkkeiden vahingoittavuudesta.


      • Anonyymi

        No miksi hakeudut hoitoon kun sujuu ilman pillereitä.
        Ja kun sinä näytät itse tietävän kaiken .
        Psykiatreilla on kyllä paljon muutakin tehtävää se kun yrittää auttaa ihmistä jolle ei auta mikään muu kun se että toiset tanssivat sen pillin mukaan


    • teoria vapaa yhteiskunta

      Terveyskeskiksissa ei saa tuputtaa psykiatrian kuvottavaa teoriaa. Psykiatriassa on kaikki kultin ja ihmiskaupan merkit. Psykiatri markkinoi koulukintaansa kultontapaan ainoana oikeana ihmistuntijana. Psykiatri sitoo itseensa kuin kulttijohtaja tai ihmiskauppias. Psykiatri vaittaa etta han on ainoaa kehittavaa seuraa ja sulkee yhteydet kuin kulttijohtaja tai ihmiskauppias. Tosiasiassa han on ihmiskauppias joka markkinoi ihmisia psykiatrian tuottopilleri teollisuudelle. Psykiatria on yhta kuvottava kuin katuhuumekauppias joka myy viivella samaa kamaa. Molemmissa on laaketohkero henkivalta. Pakottaminen. Kiristaminen ja kaikki markkinointi matodi on sama "sina tarvitset tata pileria ja tuota ja et selvia uhkailua. Kiristusta. Kipua tuottavia piikkeja. Uhrin mitatoimista. Psykiatria ei poikkea mistaan ihmiskaupasta. Kehuu markkinoimiaan pillereita. Salaa sivuvaikutukset ja valehtelee koska hanelle ihminen on vain hyodyke jonka tavoite on tuottaa euroja laaketeollisuudelle ja ihmiset joutuvat karsimaan mielettomasti.niiden sikojen kourissa. Yhta paljon kuin taivanista kidnapattu seksiorja parittajan kasissa.

    • teoria vapaa yhteiskunta

      Psykiatreilla ei ole tunteita. Juuri he opettivat hitleria ja olivat ausvitsissa. Ensimmainen ketto oli mielisairaala jonne psykiatrit tiivistivat juutalaiset hitlerille syottamansa rotupsykiatrian mukaan. Eivatka pelastaneet ketaan vaanvlastsivat ausvitsiin eivatka laskeneet ketaan karkaamaan ettei rotu sotkeennu. Eli rodunjalostusta silloin ja nyt. Teloituksen sijaan nyt he jalostavat kemiallisilla aineilla jotka lyhentavat elinikaa mutta sehan on tavoitekin. He ovat samoja sikoja tanaan.

    • TuhottuApina

      On sanottava, että ovat kylmiä, julmia, empaatittomia, sadismiin taipuvaisia ja valehtelevat häpeilemättömästi rekisteritietoihin jos sattuu sopimaan heidän tarkoituksiinsa.
      Potilaana on sitten turha vaatia oikomaan mitään kun potilas ei ole enää ihmisarvoinen, potilaan muistot tapahtumista ovat heidän mukaansa automaattisesti vääristyneitä sillä psykiatrithan eivät virheitä tee, he ovat täydellisiä ihmisiä.
      Eipä heidän diagnoosejaankaan voi vääräksi todistaa kun ei niitä voi oikeaksikaan todistaa kun mitään tieteellistä näyttöä ei löydy siitä että potilaalla koskaan mitään heidän määrittelemäänsä sairautta edes olisi.
      Minun tulevaisuuteni ovat nyt pilanneet, toivottavasti ovat tyytyväisiä minulle tuottamastaan piinasta.
      Heillä ei omaatuntoa kolkuta vääristellä potilaan tekemisiä ja sanomisia, eikä heitä hetkauta säälimättömästi tuhota nuoren ihmisen tulevaisuutta valheillaan kaiken maailman olemattomista epätasapainoista ja hermomyrkkyjensä "turvallisuudesta" ja "tehokkuudesta".

    • näin on!

      Psykiatrit näkevät potilaat erilaisina kuin he oikeasti ovat. Näin se käy: ensin syötetään lääkkeitä, joitka tuottavat uusia oireita ja muuttavat ihmistä. Nyt lääkäri näkee vain tämän tuottamansa lääkeen vaikutuksen ihmisessä, ei itse ihmistä. Hän alkaa hoitamaan sitä hoitajien avustuksella.

    • rwgrgfd

      Psykiatrista on ollut yksi hyöty , pääsen eläkkeelle.

    • pseudotiede4434

      Psykiatrien maailma pyörii lääkkeiden (joiden sivuvaikutukset lyhentää elinikää) ja pakkohoitojen ympärillä. Ei ihmisten ongelmien ratkaisemisessa kuten psykologeilla ja terapeuteilla.

      Psykiatreja ei pidä käyttää. Drug's don't work.

    • potilas123

      Riippuu tosi paljon psykiatrin käytöksestä. Jos hän kuulostaa empaattiselta, kuuntelevaiselta, jne., alan heti luottamaan. Mutta jos lääkäri on tyly, lyhytsanainen ja lykkää vain reseptin kouraan, pakokauhu iskee. Onko muille käynyt tällaista? Järkeni sanoo että molemmat varmasti yhtä hyviä alallaan toisella vain paremmat sosiaaliset taidot.
      Ja lääkkeistä: minulle niitä ei määrätty ilman syytä olin kyllä siinä tilassa että jotain oli tehtävä. Mutta, sivuvaikutukset kyllä ikäviä:(

    • Terveistä sairaita

      Jos minulla olisi ollut tämä tieto psykiatrian valheiden vekosta 5/2010 kun vaikean elämäntilanteen ja työuupumuksen vuoksi hain apua psykiarian puolelta.

      Ensin minulle annettiin masiivinen masennuslääkitys, jota söin 6kk. Lopetin kun rahat menivät lääkkeisiin ja paino nousi 25kg, sain lääkkeistä virtaa ja velkaannuin.

      Kesällä 2011 hakeuduin uudemman kerran hakemaan apua, tällä kertaa sain mielisairaan paperit muutaman päivän osastoseurannan jälkeen ja tähän neuroleptilääkityksen. Jestas sitä oloa mihin neuroleptit minut ajoivat, en koskaan ole ollut niin sekaisin ja pihalla. Kolme vkoa kun olin syönyt lääkkettä minulle tehtiin työkyvyn arviointi.. yllätys, yllätys minut todettiin työkyvyttömäksi. Kovasti yritin tiedustella voisiko oloni kummallisuus ja työkykytestien tulokset johtua neuroleptilääkityksestä? Tämä kumottiin ja minulta kysyttiin olenko vainoharhainen, kun epäilen hyvän lääkityksen muka sotkevan ajattelumaailmaani?

      Söin neuroleptejä 4kk, jokainen päivä vaivuin vain syvemmälle pimeyden maailmaan. Olin ja elin jossain niin suuressa synkkyydessä/epätoivossa ettei siihen löydy sanoja. Itsemurha mielessä joka päivä. Ajatukset muuttuivat sairaiksi, tuntee ja muisti katosivat. Tv:tä oli turha katsoa, en muistanut mitä ohjelmissa tapahtui, en voinut jatkaa lukemisharrastustani sillä asiat eivät pysyneet mielessäni.
      Loppu lääkkeiden syöntiin tuli perheeni toiveesta, sillä minä muistutin dementtiä. Nukuin paljon, kuolasin ja laahustin.

      Minulla meni vuosi toipuessa lääkkeiden aiheuttamasta apatiasta. Pitkä ja raskas vuosi, ilman ammattimaista apua ja tukea. Kotona aviopuoliso jaksoi uskoa, että toivun ennallani. itselläni loppui usko monet kerrat, mutta päätin etten luovuta.

      Jouduin vaihtamaan sairaanhoitopiiriä jotta pääsin eroon psykiatrian kynsistä. Aloitin uudella paikkakunnalla terveenä ja puhtaalta pöydältä. Kukaan ei ole mielenterveyttäni kyseenalaistanut uudessa työssä. Teen pitkiä työpäiviä joissa on kiire eikä virheitä saa tehdä.

      Ikinä en taida päästä eroon terveestä pelosta milloin entiset terveystietoni päätetään tilata tth ja silloin tämä uusi elämä loppuu. Nimittäin psykiatrisen diagnoosin saaneet eivät ole oikeutettuja työelämään eivätkä opiskelemaan, heidän paikkansa on hyytelöidä kotona tekemättä mitään.

      Niin hölmöä kuin onkin, ei ikinä missään olosuhteissa pidä hakea apua psykiatrian puolelta. Nimittäin, tuon virheliikkeen jälkeen ei normaalia elämää enää ole; vakuutuksia et saa, ei saa tehdä töitä eikä opiskella, pankkilainaa esim asuntoon sinulle ei tulla myöntämään. Lääkkeitä jotka sotkevat pään on pakko syödä, jollet syö ne injektioidaan. Jos jossain vaiheessa kyseenalaistat psykiatrin päätelmät saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton!

      Se miten suuren vallan psykiatria on maassamme saanut on outoa, on käypä hoito suostuksia lääkityksestä ja hoidoista. Aivan faktana saa lukea miten mielensairauksia hoidetaan hyvin tuloksin lääkityksen avulla. Missään ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, että jos mielensairauksia ei olisikaan ja olojen kummallisuudet johtuisivat lääkityksestä sekä traumoista joita psykiatrit hoitajineen ovat saaneet aikaan, kun ovat tehneet asiakkaastaan hullun.

      Olen tätä asiaa niin paljon mielessäni pyöritellyt ja pohtinut, tullen vain päivä päivältä vakuutunemmaaksi siitä että systeemi on järjetön. Miten näinkin epätieteellinen ala on saanut näin suuren vallan? Lääkeyhtiöt tietenkin kaiken takana.

      Niin kauan kun saan tehdä töitä ja elää terveenä olen tyytyväinen.. mutta tieto siitä, että ollaan tekemässä terveyskertomusjärjestelmää joka ylittää sairaanhoitopiirit, saa aikaan tulevaisuudessa sen, että merkinnät mielensairaudestani paljastuvat.Tuon jälkeen voin joutua eläkkeelle ja menetän työsuhteeni, sillä olen salannut sen työnantajalta ja jopa tth:ssa.

      • p$ychiatry

        "Jestas sitä oloa mihin neuroleptit minut ajoivat, en koskaan ole ollut niin sekaisin ja pihalla. Kolme vkoa kun olin syönyt lääkkettä minulle tehtiin työkyvyn arviointi.. yllätys, yllätys minut todettiin työkyvyttömäksi."

        Jep. Näin se useimmiten menee. :)

        "Kovasti yritin tiedustella voisiko oloni kummallisuus ja työkykytestien tulokset johtua neuroleptilääkityksestä? Tämä kumottiin ja minulta kysyttiin olenko vainoharhainen, kun epäilen hyvän lääkityksen muka sotkevan ajattelumaailmaani?"

        Hehehe. :D Huomasitko punersiko hoitajien tai lääkäreiden posket, viheltelivätkö samalla päämäärättömästi taivaalle tähyillen vai haroivatko lattiaa tossuillaan epämääräisesti samalla kädet selän takana ristissä. Neuroleptit sekoittavat ja pysäyttävät ajatuksen kulun ja tunteet, niiden käyttö perustuu siihen vaikutukseen.

        "Söin neuroleptejä 4kk, jokainen päivä vaivuin vain syvemmälle pimeyden maailmaan. Olin ja elin jossain niin suuressa synkkyydessä/epätoivossa ettei siihen löydy sanoja. Itsemurha mielessä joka päivä. Ajatukset muuttuivat sairaiksi, tuntee ja muisti katosivat."

        Joo. Tämä on tavanomaista kaikille neurolepteille. Niiden tarkoitus on turruttaa ajattelu ja tunteet, kuten tulikin jo todettua. Samalla heikkenevät mm. muisti, ongelmanratkaisu- ja organisointikyvyt. Neuroleptejen käyttöön liitetään vahvasti myös kokemasi itsetuhoisuuden ilmaantuminen tai lisääntyminen.

        "Nukuin paljon, kuolasin ja laahustin."

        Tätä näkee paljon esimerkiksi vanhainkodeissa, joissa vanhukset on monesti laitettu neurolepteille.

        "Minulla meni vuosi toipuessa lääkkeiden aiheuttamasta apatiasta. Pitkä ja raskas vuosi, ilman ammattimaista apua ja tukea. Kotona aviopuoliso jaksoi uskoa, että toivun ennallani. itselläni loppui usko monet kerrat, mutta päätin etten luovuta."

        Otan osaa vielä näin jälkeen päin. Tuskaasi on varmasti mahdoton yliarvioida. Hienoa, että olet päässyt lääkeapatiasta. Toipuminen voi kestää monta vuotta muutaman kuukaudenkin käytön jälkeen. Ammattiapua vieroitustilanteissa harvoin saa, koska lääkärit kieltäytyvät hyväksymästä, että neuroleptit aiheuttaisivat mitään vieroitusoireita tai apatiaa. Samaa ongelmaa tavataan kaikkien mielialalääkkeiden kohdalla, esim. masennuslääkkeiden. Hirveää vielä, jos et ole päässyt edes purkamaan oloasi millekään terapeutille. Puoliso on ollut varmasti korvaamaton tuki, monille se ainoa auttaja.

        "Jos jossain vaiheessa kyseenalaistat psykiatrin päätelmät saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton!"

        Näillä keinoin psykiatrinen järjestelmä pysyy pystyssä. Koko homma on fiasko.

        "Aivan faktana saa lukea miten mielensairauksia hoidetaan hyvin tuloksin lääkityksen avulla."

        Tämä yleinen uskomus saa tragikoomisia piireitä, kun asiaa lähtee tarkastelemaan tutkimustiedon ja faktojen kautta. Parhaat tulokset mielenterveyshoidossa on aina saatu, kun on käytetty lääkkeitä mahdollisimman kitsaasti ja mahdollisuuksien mukaan ei ollenkaan. Laajassa mittakaavassa tulokset heikkenevät sitä myöden mitä pidempään lääkehoito jatkuu. Lääkehoidon tehokkuus mielenterveysongelmien hoidossa on pitkälti myytti. Esimerkiksi Afrikassa skitsofrenikoilla on maailman paras prognoosi, koska heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

        "Olen tätä asiaa niin paljon mielessäni pyöritellyt ja pohtinut, tullen vain päivä päivältä vakuutunemmaaksi siitä että systeemi on järjetön."

        Et ole ainoa ja se vain osoittaa, että olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun. Jokaisen fiksun ihmisen aivot sulavat yrittäessään ymmärtää mihin näyttöön tai ajatukseen nykyiset hoitosuositukset mielenterveyspuolella perustuvat.

        Jos olet kiinnostunut lukemaan asiasta enemmän voin suositella Robert Whitakerin kirjaa Anatomy Of An Epidemic: Magic Bullets, Psychiatric Drugs, and the Astonishing Rise of Mental Illness in America. Kirja kertoo mielialalääkkeiden aikaansaamasta räjähdysmäisestä työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvusta Yhdysvalloissa. Suunta viivat ovat aivan samat ympäri maailman, myös meillä Suomessa. Luvassa on runsasti face palmeja ja leuan lattiaan pudottavaa settiä psykiatrian kustannuksella.

        Pyytäkää joululahjaksi tekin, jotka ette ole uhreja ja herättäkää itsenne ja läheisenne todellisuuteen.

        "Miten näinkin epätieteellinen ala on saanut näin suuren vallan? Lääkeyhtiöt tietenkin kaiken takana."

        Lääkeyhtiöt ovat. Em. kirjassa sekin tulee hyvin selville. Psykiatrian ja lääketeollisuuden koalitio on järkkymätön.

        Haluan toivottaa kaikkea hyvää jatkoosi ja toivotaan, ettei psykiatrian häikäilemätön koura tavoita sinua enää koskaan. Oma suositukseni on myös salata kaikki mielenterveysongelmat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi.


      • Rikos mikä rikos
        p$ychiatry kirjoitti:

        "Jestas sitä oloa mihin neuroleptit minut ajoivat, en koskaan ole ollut niin sekaisin ja pihalla. Kolme vkoa kun olin syönyt lääkkettä minulle tehtiin työkyvyn arviointi.. yllätys, yllätys minut todettiin työkyvyttömäksi."

        Jep. Näin se useimmiten menee. :)

        "Kovasti yritin tiedustella voisiko oloni kummallisuus ja työkykytestien tulokset johtua neuroleptilääkityksestä? Tämä kumottiin ja minulta kysyttiin olenko vainoharhainen, kun epäilen hyvän lääkityksen muka sotkevan ajattelumaailmaani?"

        Hehehe. :D Huomasitko punersiko hoitajien tai lääkäreiden posket, viheltelivätkö samalla päämäärättömästi taivaalle tähyillen vai haroivatko lattiaa tossuillaan epämääräisesti samalla kädet selän takana ristissä. Neuroleptit sekoittavat ja pysäyttävät ajatuksen kulun ja tunteet, niiden käyttö perustuu siihen vaikutukseen.

        "Söin neuroleptejä 4kk, jokainen päivä vaivuin vain syvemmälle pimeyden maailmaan. Olin ja elin jossain niin suuressa synkkyydessä/epätoivossa ettei siihen löydy sanoja. Itsemurha mielessä joka päivä. Ajatukset muuttuivat sairaiksi, tuntee ja muisti katosivat."

        Joo. Tämä on tavanomaista kaikille neurolepteille. Niiden tarkoitus on turruttaa ajattelu ja tunteet, kuten tulikin jo todettua. Samalla heikkenevät mm. muisti, ongelmanratkaisu- ja organisointikyvyt. Neuroleptejen käyttöön liitetään vahvasti myös kokemasi itsetuhoisuuden ilmaantuminen tai lisääntyminen.

        "Nukuin paljon, kuolasin ja laahustin."

        Tätä näkee paljon esimerkiksi vanhainkodeissa, joissa vanhukset on monesti laitettu neurolepteille.

        "Minulla meni vuosi toipuessa lääkkeiden aiheuttamasta apatiasta. Pitkä ja raskas vuosi, ilman ammattimaista apua ja tukea. Kotona aviopuoliso jaksoi uskoa, että toivun ennallani. itselläni loppui usko monet kerrat, mutta päätin etten luovuta."

        Otan osaa vielä näin jälkeen päin. Tuskaasi on varmasti mahdoton yliarvioida. Hienoa, että olet päässyt lääkeapatiasta. Toipuminen voi kestää monta vuotta muutaman kuukaudenkin käytön jälkeen. Ammattiapua vieroitustilanteissa harvoin saa, koska lääkärit kieltäytyvät hyväksymästä, että neuroleptit aiheuttaisivat mitään vieroitusoireita tai apatiaa. Samaa ongelmaa tavataan kaikkien mielialalääkkeiden kohdalla, esim. masennuslääkkeiden. Hirveää vielä, jos et ole päässyt edes purkamaan oloasi millekään terapeutille. Puoliso on ollut varmasti korvaamaton tuki, monille se ainoa auttaja.

        "Jos jossain vaiheessa kyseenalaistat psykiatrin päätelmät saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton!"

        Näillä keinoin psykiatrinen järjestelmä pysyy pystyssä. Koko homma on fiasko.

        "Aivan faktana saa lukea miten mielensairauksia hoidetaan hyvin tuloksin lääkityksen avulla."

        Tämä yleinen uskomus saa tragikoomisia piireitä, kun asiaa lähtee tarkastelemaan tutkimustiedon ja faktojen kautta. Parhaat tulokset mielenterveyshoidossa on aina saatu, kun on käytetty lääkkeitä mahdollisimman kitsaasti ja mahdollisuuksien mukaan ei ollenkaan. Laajassa mittakaavassa tulokset heikkenevät sitä myöden mitä pidempään lääkehoito jatkuu. Lääkehoidon tehokkuus mielenterveysongelmien hoidossa on pitkälti myytti. Esimerkiksi Afrikassa skitsofrenikoilla on maailman paras prognoosi, koska heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

        "Olen tätä asiaa niin paljon mielessäni pyöritellyt ja pohtinut, tullen vain päivä päivältä vakuutunemmaaksi siitä että systeemi on järjetön."

        Et ole ainoa ja se vain osoittaa, että olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun. Jokaisen fiksun ihmisen aivot sulavat yrittäessään ymmärtää mihin näyttöön tai ajatukseen nykyiset hoitosuositukset mielenterveyspuolella perustuvat.

        Jos olet kiinnostunut lukemaan asiasta enemmän voin suositella Robert Whitakerin kirjaa Anatomy Of An Epidemic: Magic Bullets, Psychiatric Drugs, and the Astonishing Rise of Mental Illness in America. Kirja kertoo mielialalääkkeiden aikaansaamasta räjähdysmäisestä työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvusta Yhdysvalloissa. Suunta viivat ovat aivan samat ympäri maailman, myös meillä Suomessa. Luvassa on runsasti face palmeja ja leuan lattiaan pudottavaa settiä psykiatrian kustannuksella.

        Pyytäkää joululahjaksi tekin, jotka ette ole uhreja ja herättäkää itsenne ja läheisenne todellisuuteen.

        "Miten näinkin epätieteellinen ala on saanut näin suuren vallan? Lääkeyhtiöt tietenkin kaiken takana."

        Lääkeyhtiöt ovat. Em. kirjassa sekin tulee hyvin selville. Psykiatrian ja lääketeollisuuden koalitio on järkkymätön.

        Haluan toivottaa kaikkea hyvää jatkoosi ja toivotaan, ettei psykiatrian häikäilemätön koura tavoita sinua enää koskaan. Oma suositukseni on myös salata kaikki mielenterveysongelmat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi.

        """""sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi. """""

        Kyllä. Eli on rikos niputtaa luonnollisia ongelmia mielenterveysongelmiksi ja tartuttaa ihmiseen psykiatrinen sairaus tdiagnoosin avulla, joka pyritään vielä sinetöimään mahdollisen "lääkityksen" avulla.

        Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa.


      • Anonyymi
        p$ychiatry kirjoitti:

        "Jestas sitä oloa mihin neuroleptit minut ajoivat, en koskaan ole ollut niin sekaisin ja pihalla. Kolme vkoa kun olin syönyt lääkkettä minulle tehtiin työkyvyn arviointi.. yllätys, yllätys minut todettiin työkyvyttömäksi."

        Jep. Näin se useimmiten menee. :)

        "Kovasti yritin tiedustella voisiko oloni kummallisuus ja työkykytestien tulokset johtua neuroleptilääkityksestä? Tämä kumottiin ja minulta kysyttiin olenko vainoharhainen, kun epäilen hyvän lääkityksen muka sotkevan ajattelumaailmaani?"

        Hehehe. :D Huomasitko punersiko hoitajien tai lääkäreiden posket, viheltelivätkö samalla päämäärättömästi taivaalle tähyillen vai haroivatko lattiaa tossuillaan epämääräisesti samalla kädet selän takana ristissä. Neuroleptit sekoittavat ja pysäyttävät ajatuksen kulun ja tunteet, niiden käyttö perustuu siihen vaikutukseen.

        "Söin neuroleptejä 4kk, jokainen päivä vaivuin vain syvemmälle pimeyden maailmaan. Olin ja elin jossain niin suuressa synkkyydessä/epätoivossa ettei siihen löydy sanoja. Itsemurha mielessä joka päivä. Ajatukset muuttuivat sairaiksi, tuntee ja muisti katosivat."

        Joo. Tämä on tavanomaista kaikille neurolepteille. Niiden tarkoitus on turruttaa ajattelu ja tunteet, kuten tulikin jo todettua. Samalla heikkenevät mm. muisti, ongelmanratkaisu- ja organisointikyvyt. Neuroleptejen käyttöön liitetään vahvasti myös kokemasi itsetuhoisuuden ilmaantuminen tai lisääntyminen.

        "Nukuin paljon, kuolasin ja laahustin."

        Tätä näkee paljon esimerkiksi vanhainkodeissa, joissa vanhukset on monesti laitettu neurolepteille.

        "Minulla meni vuosi toipuessa lääkkeiden aiheuttamasta apatiasta. Pitkä ja raskas vuosi, ilman ammattimaista apua ja tukea. Kotona aviopuoliso jaksoi uskoa, että toivun ennallani. itselläni loppui usko monet kerrat, mutta päätin etten luovuta."

        Otan osaa vielä näin jälkeen päin. Tuskaasi on varmasti mahdoton yliarvioida. Hienoa, että olet päässyt lääkeapatiasta. Toipuminen voi kestää monta vuotta muutaman kuukaudenkin käytön jälkeen. Ammattiapua vieroitustilanteissa harvoin saa, koska lääkärit kieltäytyvät hyväksymästä, että neuroleptit aiheuttaisivat mitään vieroitusoireita tai apatiaa. Samaa ongelmaa tavataan kaikkien mielialalääkkeiden kohdalla, esim. masennuslääkkeiden. Hirveää vielä, jos et ole päässyt edes purkamaan oloasi millekään terapeutille. Puoliso on ollut varmasti korvaamaton tuki, monille se ainoa auttaja.

        "Jos jossain vaiheessa kyseenalaistat psykiatrin päätelmät saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton!"

        Näillä keinoin psykiatrinen järjestelmä pysyy pystyssä. Koko homma on fiasko.

        "Aivan faktana saa lukea miten mielensairauksia hoidetaan hyvin tuloksin lääkityksen avulla."

        Tämä yleinen uskomus saa tragikoomisia piireitä, kun asiaa lähtee tarkastelemaan tutkimustiedon ja faktojen kautta. Parhaat tulokset mielenterveyshoidossa on aina saatu, kun on käytetty lääkkeitä mahdollisimman kitsaasti ja mahdollisuuksien mukaan ei ollenkaan. Laajassa mittakaavassa tulokset heikkenevät sitä myöden mitä pidempään lääkehoito jatkuu. Lääkehoidon tehokkuus mielenterveysongelmien hoidossa on pitkälti myytti. Esimerkiksi Afrikassa skitsofrenikoilla on maailman paras prognoosi, koska heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

        "Olen tätä asiaa niin paljon mielessäni pyöritellyt ja pohtinut, tullen vain päivä päivältä vakuutunemmaaksi siitä että systeemi on järjetön."

        Et ole ainoa ja se vain osoittaa, että olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun. Jokaisen fiksun ihmisen aivot sulavat yrittäessään ymmärtää mihin näyttöön tai ajatukseen nykyiset hoitosuositukset mielenterveyspuolella perustuvat.

        Jos olet kiinnostunut lukemaan asiasta enemmän voin suositella Robert Whitakerin kirjaa Anatomy Of An Epidemic: Magic Bullets, Psychiatric Drugs, and the Astonishing Rise of Mental Illness in America. Kirja kertoo mielialalääkkeiden aikaansaamasta räjähdysmäisestä työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvusta Yhdysvalloissa. Suunta viivat ovat aivan samat ympäri maailman, myös meillä Suomessa. Luvassa on runsasti face palmeja ja leuan lattiaan pudottavaa settiä psykiatrian kustannuksella.

        Pyytäkää joululahjaksi tekin, jotka ette ole uhreja ja herättäkää itsenne ja läheisenne todellisuuteen.

        "Miten näinkin epätieteellinen ala on saanut näin suuren vallan? Lääkeyhtiöt tietenkin kaiken takana."

        Lääkeyhtiöt ovat. Em. kirjassa sekin tulee hyvin selville. Psykiatrian ja lääketeollisuuden koalitio on järkkymätön.

        Haluan toivottaa kaikkea hyvää jatkoosi ja toivotaan, ettei psykiatrian häikäilemätön koura tavoita sinua enää koskaan. Oma suositukseni on myös salata kaikki mielenterveysongelmat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi.

        Whitakerin kirja on hyvä mutta jos enkku tuottaa hankaluuksia niin omasta puolestani voin suositella James Daviesin kirjaa Hajalla : onneton totuus psykiatrian nykytilasta. Paljolti samaa asiaa ja Ben Furmanin esipuhe Psykiatrisia palveluja ei ole tehty asiakkaille:

        https://madinfinland.org/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-ben-furman/

        https://www.booky.fi/tuote/james_davies/hajalla_onneton_totuus_psykiatrian_nykytilasta/9789522603630


      • Anonyymi
        Rikos mikä rikos kirjoitti:

        """""sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi. """""

        Kyllä. Eli on rikos niputtaa luonnollisia ongelmia mielenterveysongelmiksi ja tartuttaa ihmiseen psykiatrinen sairaus tdiagnoosin avulla, joka pyritään vielä sinetöimään mahdollisen "lääkityksen" avulla.

        Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa.

        "Kyllä. Eli on rikos niputtaa luonnollisia ongelmia mielenterveysongelmiksi ja tartuttaa ihmiseen psykiatrinen sairaus tdiagnoosin avulla, joka pyritään vielä sinetöimään mahdollisen "lääkityksen" avulla."

        Vitsi tääl on hyviä kirjoituksia :)


      • Anonyymi
        p$ychiatry kirjoitti:

        "Jestas sitä oloa mihin neuroleptit minut ajoivat, en koskaan ole ollut niin sekaisin ja pihalla. Kolme vkoa kun olin syönyt lääkkettä minulle tehtiin työkyvyn arviointi.. yllätys, yllätys minut todettiin työkyvyttömäksi."

        Jep. Näin se useimmiten menee. :)

        "Kovasti yritin tiedustella voisiko oloni kummallisuus ja työkykytestien tulokset johtua neuroleptilääkityksestä? Tämä kumottiin ja minulta kysyttiin olenko vainoharhainen, kun epäilen hyvän lääkityksen muka sotkevan ajattelumaailmaani?"

        Hehehe. :D Huomasitko punersiko hoitajien tai lääkäreiden posket, viheltelivätkö samalla päämäärättömästi taivaalle tähyillen vai haroivatko lattiaa tossuillaan epämääräisesti samalla kädet selän takana ristissä. Neuroleptit sekoittavat ja pysäyttävät ajatuksen kulun ja tunteet, niiden käyttö perustuu siihen vaikutukseen.

        "Söin neuroleptejä 4kk, jokainen päivä vaivuin vain syvemmälle pimeyden maailmaan. Olin ja elin jossain niin suuressa synkkyydessä/epätoivossa ettei siihen löydy sanoja. Itsemurha mielessä joka päivä. Ajatukset muuttuivat sairaiksi, tuntee ja muisti katosivat."

        Joo. Tämä on tavanomaista kaikille neurolepteille. Niiden tarkoitus on turruttaa ajattelu ja tunteet, kuten tulikin jo todettua. Samalla heikkenevät mm. muisti, ongelmanratkaisu- ja organisointikyvyt. Neuroleptejen käyttöön liitetään vahvasti myös kokemasi itsetuhoisuuden ilmaantuminen tai lisääntyminen.

        "Nukuin paljon, kuolasin ja laahustin."

        Tätä näkee paljon esimerkiksi vanhainkodeissa, joissa vanhukset on monesti laitettu neurolepteille.

        "Minulla meni vuosi toipuessa lääkkeiden aiheuttamasta apatiasta. Pitkä ja raskas vuosi, ilman ammattimaista apua ja tukea. Kotona aviopuoliso jaksoi uskoa, että toivun ennallani. itselläni loppui usko monet kerrat, mutta päätin etten luovuta."

        Otan osaa vielä näin jälkeen päin. Tuskaasi on varmasti mahdoton yliarvioida. Hienoa, että olet päässyt lääkeapatiasta. Toipuminen voi kestää monta vuotta muutaman kuukaudenkin käytön jälkeen. Ammattiapua vieroitustilanteissa harvoin saa, koska lääkärit kieltäytyvät hyväksymästä, että neuroleptit aiheuttaisivat mitään vieroitusoireita tai apatiaa. Samaa ongelmaa tavataan kaikkien mielialalääkkeiden kohdalla, esim. masennuslääkkeiden. Hirveää vielä, jos et ole päässyt edes purkamaan oloasi millekään terapeutille. Puoliso on ollut varmasti korvaamaton tuki, monille se ainoa auttaja.

        "Jos jossain vaiheessa kyseenalaistat psykiatrin päätelmät saakin kuulla olevansa sairaudentunnoton!"

        Näillä keinoin psykiatrinen järjestelmä pysyy pystyssä. Koko homma on fiasko.

        "Aivan faktana saa lukea miten mielensairauksia hoidetaan hyvin tuloksin lääkityksen avulla."

        Tämä yleinen uskomus saa tragikoomisia piireitä, kun asiaa lähtee tarkastelemaan tutkimustiedon ja faktojen kautta. Parhaat tulokset mielenterveyshoidossa on aina saatu, kun on käytetty lääkkeitä mahdollisimman kitsaasti ja mahdollisuuksien mukaan ei ollenkaan. Laajassa mittakaavassa tulokset heikkenevät sitä myöden mitä pidempään lääkehoito jatkuu. Lääkehoidon tehokkuus mielenterveysongelmien hoidossa on pitkälti myytti. Esimerkiksi Afrikassa skitsofrenikoilla on maailman paras prognoosi, koska heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

        "Olen tätä asiaa niin paljon mielessäni pyöritellyt ja pohtinut, tullen vain päivä päivältä vakuutunemmaaksi siitä että systeemi on järjetön."

        Et ole ainoa ja se vain osoittaa, että olet kykenevä rationaaliseen ajatteluun. Jokaisen fiksun ihmisen aivot sulavat yrittäessään ymmärtää mihin näyttöön tai ajatukseen nykyiset hoitosuositukset mielenterveyspuolella perustuvat.

        Jos olet kiinnostunut lukemaan asiasta enemmän voin suositella Robert Whitakerin kirjaa Anatomy Of An Epidemic: Magic Bullets, Psychiatric Drugs, and the Astonishing Rise of Mental Illness in America. Kirja kertoo mielialalääkkeiden aikaansaamasta räjähdysmäisestä työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvusta Yhdysvalloissa. Suunta viivat ovat aivan samat ympäri maailman, myös meillä Suomessa. Luvassa on runsasti face palmeja ja leuan lattiaan pudottavaa settiä psykiatrian kustannuksella.

        Pyytäkää joululahjaksi tekin, jotka ette ole uhreja ja herättäkää itsenne ja läheisenne todellisuuteen.

        "Miten näinkin epätieteellinen ala on saanut näin suuren vallan? Lääkeyhtiöt tietenkin kaiken takana."

        Lääkeyhtiöt ovat. Em. kirjassa sekin tulee hyvin selville. Psykiatrian ja lääketeollisuuden koalitio on järkkymätön.

        Haluan toivottaa kaikkea hyvää jatkoosi ja toivotaan, ettei psykiatrian häikäilemätön koura tavoita sinua enää koskaan. Oma suositukseni on myös salata kaikki mielenterveysongelmat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi.

        "Neuroleptit sekoittavat ja pysäyttävät ajatuksen kulun ja tunteet, niiden käyttö perustuu siihen vaikutukseen."

        Minut painostettiin neuroleptilääkitykselle viikon kestäneen osastojakson ajaksi. Muisti ja kognitio ovat sen jälkeen olleet jo pitkään heikot, tunnekokemus poissa ja itsetuhoisia ajatuksia. On vaikea uskoa, että viikon kokeilu aiheuttaisi tällaista. Voiko näin kuitenkin olla?


      • Anonyymi
        Rikos mikä rikos kirjoitti:

        """""sillä mielenterveysdiagnoosin antama stigma on usein alkuperäistä vaivaa tuhoisampi. """""

        Kyllä. Eli on rikos niputtaa luonnollisia ongelmia mielenterveysongelmiksi ja tartuttaa ihmiseen psykiatrinen sairaus tdiagnoosin avulla, joka pyritään vielä sinetöimään mahdollisen "lääkityksen" avulla.

        Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa.

        "Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa."

        Sanoisin, että olet oikeassa. Hyvin luonnehdittu. Diagnoosit tuntuvat kirouksilta, jotka kalvavat ihmistä sisältä päin. Hitaasti mutta varmasti. Siihen vielä päälle lääkitysten aiheuttamat muistin ja ajattelun häiriöt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa."

        Sanoisin, että olet oikeassa. Hyvin luonnehdittu. Diagnoosit tuntuvat kirouksilta, jotka kalvavat ihmistä sisältä päin. Hitaasti mutta varmasti. Siihen vielä päälle lääkitysten aiheuttamat muistin ja ajattelun häiriöt.

        Rikosrekisteri on määräaikainen. Psykiatriset diagnoosit Omakannassa ovat elinkautinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olenko miten oikeassa, jos sanon, että psykiatrinen diagnoosi on kuin näkymätön "henkivoima", joka on laitettu kuin loisena leijumaan uhkaksi ihmisen elämän ylle ja joka alkaa muokkaamaan tuota ihmispoloa psykiatrisen iljettävyyden kuvaksi. Jos näin on, niin silloin kysymys on todellakin kaikkein suurimmasta rikoksesta mitä maa voi päällään kantaa."

        Sanoisin, että olet oikeassa. Hyvin luonnehdittu. Diagnoosit tuntuvat kirouksilta, jotka kalvavat ihmistä sisältä päin. Hitaasti mutta varmasti. Siihen vielä päälle lääkitysten aiheuttamat muistin ja ajattelun häiriöt.

        Ketä kalvaa, ketä ei.

        Olen itse saanut diagnooseja yli 25 vuotta sitten.
        Mielisairaalat on tullut lusittua moneen kertaan, lääkkeitä on mennyt vuosien varrella varmastikin kilokaupalla.
        Elämäni oli lähes 30 vuotta aivan sekavaa, mutta se oli silloin.

        Työkykyinen en enää ole ( en ole ollut yli 25 vuoteen ), en ole opiskellut eli ei ole ammattiakaan.

        Jäljellä on oikeastaan vain minä, minuudestani en suostunut luopumaan missään vaiheessa, vaan ponnistin takaisin elämään.
        Elämään, joka ei ole täysin hyvää, mutta ei pahimmastakaan päästä.

        Minua ei mitenkään kalva menneet vuodet, tai saamani ( ajoittain huonokin ) kohtelu.
        En koe menneitä kiroukseksi, eivätkä ne ole tehneet sitä nykypäivästäkään.
        Runsaat lääkitykset ym. myrkyt ovat jälkensä jättäneet, mutta sillekään en voi enää mitään, muuta kuin olla vatvomatta sitä kaikkea.

        Katkeroituakaan en halua, en taida edes osata, ja mitä sillä voittaisin muuta kuin itselleni jatkuvan pahan olon. Sitähän en toki halua.

        Sen verran tiedostan, että uudelleen en siihen oravanpyörään enää ikinä halua, nyt on kuitenkin parempi.

        Omaan elämääni ei paljon mahdu tilanteita, joissa mielenterveysongelmat jotenkin haittaisivat millään tavalla.
        Jotkut ihmiset eivät tiedä lainkaan menneisyydestäni, ja ne joille olen kertonut, ovat hyväksyneet asian aivan hyvin.
        Enkä itse edes ajattele, että voivoi , kun on se ja tuo diagnoosi.

        Vuodet vierivät eteenpäin jatkuvasti, miksi pitäisi elää menneessä kun on tämä hetki, ja huomisestakaan ei voi vielä tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rikosrekisteri on määräaikainen. Psykiatriset diagnoosit Omakannassa ovat elinkautinen.

        Ihan niin sehän on hyvä muihdenkin hoitojen kannalta että saa lukea mitä potilas on aikaisemmin sairastanut , silloin saa aina hyvän hoidon kun lääkärillä on kokonaisuus ihmisestä. Psyykkinen sairaus ei ole mitenkään hävettävä asia , diagnoosi siinä kun muutkin diagnoosit


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin sehän on hyvä muihdenkin hoitojen kannalta että saa lukea mitä potilas on aikaisemmin sairastanut , silloin saa aina hyvän hoidon kun lääkärillä on kokonaisuus ihmisestä. Psyykkinen sairaus ei ole mitenkään hävettävä asia , diagnoosi siinä kun muutkin diagnoosit

        Hommaapas pari diagnoosia itsellesikin, niin saat huomata erilaisia asenteita laajemminkin tuolla terveydenhuollon puolella.
        Joskus on niin, ettei psyykkisestä taustasta välitetä mitään, kun taas joskus tulee niin suoraan " pas... " päin naamaa, että huhhuh.
        Kovin on vaihtelevaista.


    • asdasdasd asd asd

      Tuhoaa sinut.

    • Ven

      On jotenkin hullua, kun tuntuu siltä, että kaikki haukkuvat jokaisen hoitohenkilökuntaan kuuluvan kylmäksi sadistiksi, kun itsellä tuollaisia kokemuksia ei oikeastaan ole. Olen ollut hoitokontaktissa kahden terveydenhoitajan, psykologin ja psykiatrin kanssa, eikä kenenkään kanssa ole ollut sen kummemmin ongelmia. Liekö sitten vain hyvää onnea, vai... Ensimmäinen terveydenhoitajani oli mitä upein, toisen kanssa tulimme myös hyvin juttuun, vaikka emme täysin samalla aaltopituudella olleetkaan. Psykologini on maailman paras (ja tuntuu siltä, että jokainen joka hänen nimensä tunnistaa, kehuu häntä hyvin ammattitaitoiseksi), ja psykiatrinkaan kanssa ei ollut sen kummemmin ongelmia. Hän ei ole mitenkään erityisemmin lämmin ihminen, enkä kauhean kärkkäästi ole hänelle kertomassa syvimpiä ja herkimpiä tuntojani - miksi olisinkaan, minulla psykologi sitä varten. Diagnoosit hän on kuitenkin minulle kirjoitellut, ja lääkityksestä olemme keskustelleet, hän on tuonut esille oman kantansa, ja mielestäni melko puolueettomasti ja järkevästi sen perustellut, muttei ole niitä minulle tuputtanut. On kertonut ja kysellyt miten minua voisi auttaa. Psykiatrini on muuten keski-ikää lähenevä mies, ja työskentelee sekä julkisella että yksityisellä puolella.

      Sanoisin, että psykiatrit ovat niin empaattisia, kuin lääkärit noin keskimäärin. He eivät ole varsinaisia hoivaajia, heillä on vastuullinen työ tehdä oikea diagnoosi lyhyessä vastaanotto ajassa, ja tarjota sen mukaan apua. Taito kuunnella potilasta, ja kyky jonkinlaiseen empaattisuuteen ovat totta kai tärkeitä, ja tuon enempää ei voi minusta lääkäriltä vaatiakaan. Kuvainnollisesti päätä silittelevät hoitajat ovat ryhmä erikseen, eikä psykiatria noin normaalisti edes nähdä kuin silloin tällöin hetken ajan.

      En tosin poissulje sitä, etteikö psykiatreista, kuten kaikista ammattiryhmistä löytyisi suurenkin luokan pallinaamoja, silloin ei oikein auta kuin etsiä toinen psykiatri.

      Ja tässä kun on lukenut näitä viestejä, ja kun kyseessä on tosiaan mielenterveysongelmaiset, ei voida ihan olla varmoja siitä, kuinka väritettyä tieto sitten lopulta on. En tosin poissulje sitäkään, etteikö voisi olla ihan ehta aitoja tarinoita epäonnistuneista hoidoista, väärästä lääkityksistä ja diagnooseista. Toivoa vain sopii, ettei näitä ihan hirveästi ole.

      Lääkityksestä sanoisin, että se on, tai ainakin pitäisi olla kaikkien tiedossa, että lääkeyhtiöt keräävät aivan järjettömät voitot ihmisten sairauksilla, ja keksimällä niihin jonkun pillerin, ja siksi sanoisin, että ennen kuin nappaatte yhtäkään pilleriä, olkaa ITSE selvillä siitä, mitä syötte, miksi, ja mitä vaikutuksia sillä on. Vainoharhainen ei pidä olla, mutta tietty kriittisyys ei ole pahasta.

      • Kriittisyydestä

        "Vainoharhainen ei pidä olla, mutta tietty kriittisyys ei ole pahasta." Tuo oli hyvin sanottu, mutta psykiatrit eivät huomioi sitä. Heidän mielestä ei saa olla yhtään kriittisyyttä tai tulee paranoidin leima otsaan. Heidän mielestä mm. neuroleptit ovat ainoastaan haitattomia, kun eivät ole itse kokeneet neuroleptihelvettiä.


      • Bumbum

        Lohdullista kuulla, että koet saavasi asiallista ja kunnioittavaa hoitoa ja, että suurempia elämääsi hankaloittavia ongelmia et ole kokenut lääkkeistä saaneesi. Se mitä kerrrot psykiatristasi on aivan tuttua varmasti useille muillekin. He ovat yleensä kovin etäisiä ja diagnosointi- ja lääkeorientoituneita. Se on valitettavasti usein kaikki mitä heidät on koulutettu tekemään. Olisi mielenkiintoista kuulla millä psykiatrisi on perustellut kohdallasi lääkekäytön hyötyä tai tarpeellisuutta, jos tämä ei ole liian henkilökohtaista.

        "Ja tässä kun on lukenut näitä viestejä, ja kun kyseessä on tosiaan mielenterveysongelmaiset, ei voida ihan olla varmoja siitä, kuinka väritettyä tieto sitten lopulta on."

        Tämä on höpöpuhetta. Mielenterveyspotilas on yhtä uskottava tietolähde kuin kuka tahansa muu. Myyttiä uskottavuuden puutteesta halutaan pitää yllä ihan syystä. Näin kaikki kritiikki ja mahdolliset hoitovirheet ja lääkehaitat voidaan sivuuttaa "hullujen puheena".

        "ennen kuin nappaatte yhtäkään pilleriä, olkaa ITSE selvillä siitä, mitä syötte, miksi, ja mitä vaikutuksia sillä on."

        Hyvin sanottu. Tähän kannustan minäkin.


      • Anonyymi
        Kriittisyydestä kirjoitti:

        "Vainoharhainen ei pidä olla, mutta tietty kriittisyys ei ole pahasta." Tuo oli hyvin sanottu, mutta psykiatrit eivät huomioi sitä. Heidän mielestä ei saa olla yhtään kriittisyyttä tai tulee paranoidin leima otsaan. Heidän mielestä mm. neuroleptit ovat ainoastaan haitattomia, kun eivät ole itse kokeneet neuroleptihelvettiä.

        Kriittinen voi olla, mutta silloin kun ei itse ymmärrä hoitomenetelmän suuntaa ja ei tiedä oikeastaan muuta asiasta kun oman huonon olonsa , niin miten voi olla kriittinen asiassa. Eräänlainen media pitää huolta että haukutaan lääketeollisuutta koko ajan ja lääkkeiden kalleutta
        . Ei kukaan ilmaiseksi valmista lääkkeitä . Mutta luonnon lääkkeiden hinnoista ei puhuta kun luullaan että ne on jotenkin parempia kun niissä lukee sana luonto, monia lääkkeitä ei ole edes testattu, ja maksavat paljon
        Niin että pitäisi ensin ottaa selvää hieman asioittensa ympäriltä ennenkun haukutaan lääkäreitä tai lääkkeen tuottajia .


    • f f f s ss sas as

      Minä loin tämän maailman niin pakkohan minun pitää sanoa jotain tähän. Älä usko psykiatriaan. Yritä pärjätä ilman. Masennuksesta pääsee eroon jos puhut läheisille. Jos läheiset ei heti kuuntele niin odota pari päivää ja ota asia esille silloin. Joskus läheiset ei heti ymmärrä koska heillä on muuta tehtävää tai mietittävää.

      • Anonyymi

        " Älä usko psykiatriaan. Yritä pärjätä ilman. Masennuksesta pääsee eroon jos puhut läheisille. "

        Lisään tähän omasta puolestani, että jos läheiset eivät voi auttaa etsi kunnollinen yksityisen puolen terapeutti, joka haluaa auttaa ihmisiä eikä ole psykiatriauskovainen. Heitäkin on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " Älä usko psykiatriaan. Yritä pärjätä ilman. Masennuksesta pääsee eroon jos puhut läheisille. "

        Lisään tähän omasta puolestani, että jos läheiset eivät voi auttaa etsi kunnollinen yksityisen puolen terapeutti, joka haluaa auttaa ihmisiä eikä ole psykiatriauskovainen. Heitäkin on.

        Mitkä olisivat hyviä terapeutille esitettäviä kysymyksiä, joiden avulla voisin luotettavasti varmistua siitä, ettei terapeutti ole psykiatria- ja lääkeuskovainen?


    • 9+9

      ER doctor sues psychiatrist

      Susan Haney, a Coos Bay physician, alleges that Howard Sampley of Eugene misdiagnosed her with a mental illness

      PUBLISHED: 12:00 A.M., DEC 31, 2013

      http://www.registerguard.com/rg/news/local/30900472-75/haney-medical-sampley-suit-board.html.csp

    • TäytyyLoppua

      Voitteko uskoa että nämä kuvottavat puoskari-psykiatrit ja lääkärit ovat saattaneet tienata teidän kärsimyksellänne kirjaimellisesti miljoonia euroja vuosien varrella? Ilman että heidän hoidossaan on kokonaisvaltaisesti ja lopullisesti parantunut yksikään potilas? Psykiatrin kuukausipalkka on 6000 euroa kuukaudessa keskimäärin, lääkärin vielä enemmän. He ovat nyrpistelleet nokkaansa teille teidän hakiessa kuntoutustukea, turtana lääkityksestä ja koko siitä helvetistä jonka psyykkinen sairastuminen tuo tullessaan? Ja tätä helvettiä ylläpidetään tahallisesti psyykelääkityksen avulla ja pidetään huoli että potilas ei varmasti parane koskaan! Oletteko koskaan saaneet psykiatriselta lääkäriltä mitään muuta kuin lääkkeitä ( lue:myrkkyä )? Itse uskon että osaavissa ja empaattisissa käsissä potilas ( lue; ihminen) parantuisi parissa vuodessa, sensijaan että se olisi loppuelämän kestävä rasti ja lääkkeitä syödään hamaan loppuun saakka. Kokoajan tuottaen rahallista voittoa lääkefirmalle, mutta sehän koko homman idea onkin. Potilas saa erityiskorvauksen, maksaa 3 euroa, mutta Kela maksaa 97 euroa ja lääkefirma saa koko satasen. Vaikea sairastuminen menee ihmisellä ja läheisillä ykkös-sijalle tärkeysjärjestyksessä, elämän ja kuoleman kysymys kuin on. Tällä hädällä ja kärsimyksellä on hyvä rahastaa!

      • Anonyymi

        "Psykiatrin kuukausipalkka on 6000 euroa kuukaudessa keskimäärin, lääkärin vielä enemmän. He ovat nyrpistelleet nokkaansa teille teidän hakiessa kuntoutustukea, turtana lääkityksestä ja koko siitä helvetistä jonka psyykkinen sairastuminen tuo tullessaan"

        Aivan. Mielen ongelmissa ja niiden hoidossa on kysymys myös yhteiskuntaluokista.


    • anti-abuse

      Psykiatria on ainut lääketieteen ala jossa ei paranneta ketään, paranneta kenenkään fyysistä sairautta, koska kemiallinen epätasapaino on myytti, ei totuus. Lääkkeet kyllä aiheuttaa epätasapainoa, joka voi ilmetä esim uniongelmina, lopettaessa aivosähköiskuina, huimauksena, ärtymyksenä jne

      Psykiatrit etsivät ihmiselle diagnoosia, mihin etsitään lääkettä. On tutkittu, että monessa tapauksessa eri psykiatrit päätyy eri diagnooseihin. Diagnoosi on lähtökohta hoidolle. Koko diagnoositaulukko ja sen pohjalta määrätyt lääkkeet ovat lähinnä vitsi ja arpapeliä. Välittäjäaineiden muokkaus sotkee myös kehon toimintaa ja hormoneita

      Toivoa on vielä masentuneilla, jotka voivat irrottaa itsensä koneistosta. Moni jää kroonikkomasentuneeksi(ssripitkäaikaiskäyttö aiheuttaa ilmiötä, nimeltä tardive dysphoria) , uusimaan reseptiään mielenterveystoimistoon. Moni saa pysyvän stigman, ja elinikäisen diagnoosin(kaksisuuntainen,skitsofrenia). Kroonisesti sairaiden ja mielenterveyseläköityjien määrä on kasvanut lääkkeistä huolimatta(takia) kokoajan

      Lääkkeet vaikuttavat lamaamalla ja alentamalla aivotoiminnan ja keskushermoston toimintaa, se voi vaikuttaa positiiviselta ihmisestä tai tehdä hänestä omasta mielestä zombin. Ne eivät paranna vaan alentavat ihmisen aivotoimintaa ja täten ehkä häiritseviä oireita kuten ahdistus tai surun tunne tai pelot

      Suurin osa mielenterveyden järkkymisistä jopa ensipsykoosia myöten voidaan hoitaa ilman lääkkeitä, tutkitusti

      Psykiatria voi loppupeleissä myös omistaa oikeuden lamata aivojasi pakosta ja omistaa oikeuden kehoosi. Myös vapauteesi. Sillä on valtion voimakoneisto takanaan. Lähtökohta on, että olet liian epälooginen, typerä ja sairaudentunnoton päättääksesi haluatko lääkitystä vai et. sinulla ei ole kompetenssia tehdä päätöstä hoidostasi ja kieltäytyä lääkkeistä jotka ovat "parhaaksesi"Tällainen ihmisen oman tahdon mitätöinti on huolestuttavaa, ja johtaa traumoihin ja vastareaktioon, koska se vie luottamuksen pois hoidosta ja loukkaa ihmisoikeuksia. Ihminen voi huutaa, että ei tahdo lääkettä, mutta häneen pistää sitä joukko ihmisiä osastolla. Tämä on kemiallinen pahoinpitely, ei hoitoa. Usein näin tehdään ihmiselle, joka ei ole tehnyt rikosta, ole vaaraksi kenellekään. Yksi lyhytkestoinen kriisi ihmisen elämässä voi viedä tällaiseen . Jos et parannukaan näillä myrkyillä, usein myrkkyjä lisätään/vaihdellaan, kunnes apatia katsotaan parantumiseksi tai ihminen esittää voivansa paremmin, jotta pääsee kotiin.

      Jotkut joutuvat lääkeorjiksi terveyskeskuksiin(pitkäkestoiset injektiot) tai laitoksiin ja osalle hoito tulee kotiin asti

      Psykiatrien egoismi on niin suurta, että jos sanot lääkkeitä vahingoittaviksi, hän pitää sitä harhana. Hänen mielestä pakkoliikkeitä , neuroleptioireyhtymää, vieroitusoireita, lihavuutta ja diabetesta aiheuttavat ja kehon toimintaa sotkevat lääkkeet on hoitoa, joka on ihmisen parhaaksi. Nämä lääkkeet voivat vaurioittaa aivoja, keskushermostoa ja monia kehon prosesseja. Niin kauan kuin nämä lääkkeet on näin kiistanalaisia, niitä ei tulisi pakkomäärätä. 7 psyykenlääkettä oli fimean listalla eniten haittavaikutusraportteja tehdyistä lääkkeistä

      Minulta ei arvostusta löydy tälle lääkärinä esiintyvälle uskomushoidon ammattikunnalle.

      Lääkkeet aiheuttavat myös mielisairauden oireita

    • EtiikkaJaPsykiatria

      Psykiatreilla on historian saatossa ollut ammattietiikka ja Hippokrateen vala aina silloin tällöin enemmän tai vähemmän hakusessa:

      1. "Moni ei tiedä, että lobotomian keksijä neurologi António Egas Moniz sai itse asiassa Nobelin palkinnon. Hoitomenetelmän tarkoituksena oli helpottaa potilaan oloa katkaisemalla sellaisia yhteyksiä aivoissa, joiden arveltiin aiheuttavan oireet. Asiantuntijat kuitenkin pian huomasivat, että toimenpide harvoin oli riskien väärti." Ihmisiä myös kuoli operaatioon. Viimeinen lobotomia tehtiin Suomessa 70luvulla

      Kuuluisan Kennedyn suvun Rosemary Kennedyn tarina on surullinen ja karmiva tarina lobotomiaan liittyen. Sitä voisi sanoa ihmisoikeusrikkomukseksi.

      "Lobotomiasta luopumiseen vaikutti Salmisen mukaan muun muassa 1950-luvun puolivälissä käyttöön tullut ensimmäinen oikea psyykenlääke klooripromatsiini. Tämä "kemialliseksi lobotomiaksikin" kutsuttu lääke lisättiin niiden hoitojen listaan, jotka piti olla kokeiltuna, ennen kuin potilas lähetettiin lobotomialeikkaukseen."

      2. Potilaan käyttäminen jäisessä kylvyssä tai rajoittamalla hänen liikkeitään esimerkiksi sitomalla sänkyyn.(lepositeitä käytetään edelleen, jossa potilaan jalat ja kädet sidotaan kiinni tiukoilla nahkahihnoilla)

      3. "1930-luvulla uskottiin vielä vahvasti, että potilaan verensokerin pudottamisella saataisiin aiheutettua muutoksia aivoissa. Kooma kesti yhdestä neljään tuntiin ja useat lääkärit vannoivat sen toimivan, mikä johti toimenpiteen käyttämiseen aina 1960-luvulle asti."

      4. "Kun ymmärrys psyykkisiä sairauksia kohtaan hiljalleen kasvoi 1900-luvulla, osa lääkäreistä uskoi, että potilas ei voi sairastaa yhtäaikaa skitsofreniaa ja epilepsiaa. Ratkaisuna tähän keksittiin, että antamalla potilaalle epileptisiä kohtauksia Metrazoli-nimisen stimulanti avulla avulla hän paranee mielisairaudestaan. Hoito ei toiminut."
      http://www.terve.fi/psykiatria/76791-karmivimmat-hoitomenetelmat-psyykkisten-sairauksien-historiassa

      5. "Potilaille alettiin aiheuttaa epileptisia kohtauksia keinotekoisesti, ja joidenkin potilaiden todettiin hyötyvän niistä selvästi. Lievän sähköjännitteen johtamisesta aivojen läpi (sähköšokki) tuli yleinen hoitomuoto vuonna 1938, vaikka sen havaittiin aiheuttavan potilaille muistihäiriöitä ja älyllisten toimintojen taantumista" Tätä käytetään edelleen, vaikka moni saa muistihäiriöitä.
      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sähköhoito
      http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/22/sahkohoito-ei-parantanut-masennusta-mutta-muutti-elamaa

      Nykyajan psykiatrian eettisyydestä:

      1. Kriitikoita nykypsyykenlääkkeillekin on, varsinkin niissä, jotka on saaneet lääkkeistä harmia:

      http://cepuk.org/ (Council of Evidence-based Psychiatry)
      Liikkeen yksi perustajista sai miljoonakorvauksen oikeusteitse hoitovirheestä psyykenlääkkeillä.

      "We believe that current practices would change if policymakers and medical practitioners became aware of both the latest research and of the extent of this harm. Starting with various Unrecognised Facts, we seek to provide three layers of evidence: the opinion of doctors, practitioners, and academics; the stories of those who have suffered harm as a consequence of their treatment; and lastly summaries of the latest research, where it exists."

      2. Nykyaikaista pakkohoitoa, jossa potilasta lääkitään ilman hänen lupaansa on myös kritisoitu:

      "Forced treatment in psychiatry as we currently know it cannot be defended, neither on ethical, legal or
      scientific grounds. Ethically, the patients’ values and preferences are not being respected, although the
      fundamental human right to equal recognition before the law applies to everyone, also to people with
      mental disorders." (Peter Gotzsche)

      https://www.google.fi/url?q=http://www.deadlymedicines.dk/wp-content/uploads/2016/03/Abolishing-forced-treatment-in-psychiatry-short-version.pdf&sa=U&ved=0ahUKEwiowdm_2p3OAhWMIpoKHfYbACUQFggLMAA&usg=AFQjCNEfx4QZH3rJ0wyhCcb8_sxGyKzY5Q

      7. Lääkäreiden ja lääketehtaiden symbioosista: http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014101118594959_uu.shtml

      "Lääkärit saavat tietoa uusista lääkkeistä lääkeyhtiöiltä, jotka ovat lääkkeet kehittäneet ja yleensä ainoina niitä tutkineet. Jokaisen lääkeyhtiön tavoite on tuottaa maksimaalista voittoa."
      "Yhtälön seurauksena lääkkeitä määrätään lääkeyhtiöiden mainonnan ja markkinoinnin perusteella. Riippumatonta tietoa lääkkeistä ei ole, tai se on vaikeasti saatavilla. Kustannukset maksaa kuluttaja ja Kela, voitot menevät lääketeollisuudelle."

      8. Yksi ihan osuva kritiikki nykyajan psykiatrian luonteesta ja sen palveluista:

      http://www.benfurman.com/blog/2015/02/25/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-esipuhe-james-daviesin-kirjaan/

    • MrXandRoadrunner

      Psykiatrit eivät kanna vastuuta siitä, että esim. aloitettu lääkitys lopetetaan siten ettei potilaalle tule vieroitusongelmia.

      Lääkkeet ovat hyviä pahoina aikoina, mutta kun tilanne helpottaa niin niiden vähentäminen ilman vieroitusoireita tulee hoitaa kunnolla!!

      Vieroittamiseen liittyvät asiat tulee saada kuntoon tässä maassa.

      • bumeraaaang

        Vieroitusoireita vähätellään, niitä vähätellään ennen aloitusta(tää lääke ei aiheuta riippuvuutta vaikka kaikki psyykenlääkkeet niin tekee),puhutaan kuinka tauti uusii vaikka ne on vieroitusoireita, syytellään kuinka potilas lopetti toimivan lääkityksen(usein käytti pitkään vaan vieroitusoireiden pelossa) ja tukea heruu enemmän viinasta vieroittuville.Oireiden vähättely on hyvin yleistä lääkärien toimesta. Joskus aletaan lääkitä vieroitusoireita, mikä ei johda usein hyvään lopputulokseen. Lääkkeen uudelleenaloitus pienellä annoksella voi ratkaista pulmat(ei aina), mutta tämä on myös epämieluisaa jos tavoite on lopettaa

        Usein usean vuoden käytön lopetus tehdään liian nopeasti, liian isoilla tiputuksilla. Vieroitusoireiden kestoa vähätellään.
        Pitkän ajan käytön viekkareiden kesto voi olla hyvin pitkäkestoinen.

        Siispä jos olet lopettamassa pitkän ajan lääkekäytön, tee taustatyötä myös itse. Lääkkeitä saa nestemäisinä, joilla lääkkeen voi ajaa tosi hitaasti alas milli kerrallaan vaikka. Asia ei ole mikään pikku juttu. Vieroitusoireet voi olla hyvin invalidisoivia!

        http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/

        "Lääkkeen lopettaminen aiheutti jo samana päivänä annoksen unohtamisista tuttuja oireita; sähköiskutuntemuksia päässä, vatsavaivoja ja rytmihäiriöitä. Viikon päästä aloin kokea yllättäen voimakasta kutinaa ihon alla ja kosketusyliherkkyyttä. Ajoittain iho tuntui jopa palaneelta. Jalkoihini tuli lihasnykinää ja kramppeja. Koin myös univaikeuksia, tuskaisuutta, liikkumispakkoa ja voimakkaita itsemurha-ajatuksia. Olin täysin ymmälläni."

        "Muutaman viikon päästä oireeni alkoivat pahentua, johtaen lopulta psykiatriseen sairaalahoitoon. Olin niin tuskainen, että pelkäsin todella tekeväni itsemurhan"

        "Oireeni ovat nyt jatkuneet yli 6 kuukautta aaltomaisesti vaihdellen. Fyysisten oireiden lisäksi kärsin ajoittaisesta ahdistuneisuudesta ja minulla on myös vaikean masennuksen oireita. Olen edelleen työkyvytön."


    • Tilts

      Psykiatrian uhreja, potilaita, kohdellaan huonommin kuin vankilaan tuomittuja rikollisia. Rikoksen tehneille ennen vangitsemista sanotaan suoraan: 'Kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.' Kuka sanoo tätä potilaille?

      Kaikkein pahinta, mitä viattomalle ihmiselle voi tehdä, on laittaa hänet pakkohoitoon. 'Hoitaa' häntä vasten hänen tahtoaan. Itse olen 4 vuotta sitten ensi kerran joutunut suljetulle osastolle ja nyt olen vihdoin saanut katkaistua kaikki siteeni psykiatriseen poliklinikkaan. Minut on tahallisesti leimattu sairaaksi, vaikka vertaistuen avulla olen vihdoin ymmärtänyt syyt siihen miksi minulle näin uskoteltiin, ja mistä ongelmat elämässäni johtuivat.

      On hyvin valheellista informaatiota ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä aivopestä potilas uskomaan, että esimerkiksi psykoosi on aivoille haitallista ja aivoja tuhoavaa. Jos hän on sellaisen kokenut, hänelle uskotellaan että lääkkeiden syönti ja avohoidon vastaanottaminen on välttämätöntä vähintään vuoden ajan psykoosin koettua. Itse väitän, että lääkkeet itsessään ovat juuri se, mikä niitä aivoja ja ihmisyyttä tuhoaa. Väitän, että psykoosi on se, mikä aiheutuu kun ihminen kokee tietynlaisen henkisen heräämisen ja sitä kautta tulee tietoiseksi siitä, mitä hänen ympärillään oikeasti tapahtuu. Silloin hän ymmärtää omat todelliset voimansa ja sen, miten muut ihmiset häntä ovat kohdelleet. Se mikä aiheuttaa ihmiselle vaikeuksia tämän kokiessaan on se, kukaan ei ole hänelle opettanut miten käsitellä kaikkea sitä informaatiota, mitä hän yhtäkkiä vastaanottaa. Kukaan ei ole opettanut ihmistä elämään 'todellisessa' maailmassa. Olen kokemuksesta hyvin vahvasti sitä mieltä, että tälläisessä tilassa olevat ihmiset ansaitsevat tukea, ymmärrystä, AITOA VÄLITTÄMISTÄ. Se, miten suljetut osastot kohtelevat tälläisessä kriittisessä tilassa olevia ihmisiä, on hyvin, hyvin julmaa. Se, että heille uskotellaan että heidän kokemansa herääminen on sairaus, vaikka kaikki tämän kokeneet tietävät sisimmässään että näin ei ole, on mielestäni jopa pahempaa kuin ihmisen fyysinen tappaminen.

      On hyvin pelottavaa, suoraan sanottuna julmaa, että ihmiset, jotka työskentelevät psykiatrian parissa teeskentelevät auttavansa potilaita, vaikka tosiasiassa he saavat heidät hyvin monessa tapauksessa vain huonompaan kuntoon. Minä olen vihdoin tämän täysin ymmärtänyt ja hyväksynyt, ja sain tarpeeksi rohkeutta katkaistua hoitosuhteen laitokseen. Koko tämän 4 vuoden ajan minä olen 'hoitoa' heiltä vastaanottanut ja se ei ole millään tavalla tehnyt oloani paremmaksi, päinvastoin. Nyt kun olen oloani pitkään tarkkaillut ja huomannut selvän eron olossani ilman lääkkeitä ja hoitokontaktia, sekä katkaissut välit kaikkiin ihmisiin jotka kohtelevat minua vähempiarvoisina kuin he itse ovat, oloni on kohentunut huomattavasti, olen löytänyt takaisin itsevarmuuteni ja elämäniloni ja mikä tärkeintä, vapauteni.

      Sanoisin, että kukaan hoitaja, lääkäri tai psykiatri ei koskaan voi potilasta oikeasti auttaa tavalla jota tämä tarvitsee, omaamatta kokemusta samankaltaisista asioista. Lukemalla kirjasta miten tälläiseen ihmiseen tulee suhtautua ei missään nimessä auta yhtään ketään. Olen melko vakuuttunut, että harvalla psykiatrilla on oikeasti halua potilasta auttaa tai kykyä kohdata häntä tasavertaisena ihmisenä. Hyvin, hyvin monella psykiatrian parissa työskentelevällä on valitettavan usein sellaiset motiivit työnsä tekemiseen, mitä he eivät koskaan kenellekkään rehellisesti paljastaisi. Väitän, että he OVAT TIETOISIA siitä, miksi potilas kokee ja mitä hän käy läpi, mutta he haluavat pitää tämän pimennossa totuudesta. Onko mitään sairaampaa?

      Tilanteen tulisi kääntyä pääläelleen. Hyvin moni psykiatrian parissa työskentelevä ansaitsisi itse mielestäni paikan sairaalassa. Potilailla on hyvin tärkeitä kokemuksia kerrottavanaan, ja näitä tulisi kuunnella vähättelemisen sijaan.

      Uskoisin, että psykiatrian uhreiksi joutuneet potilaat ovat keskimäärin hyvin hyväsydämisiä ihmisiä, ihmisiä joilla on potentiaalia oikeasti tehdä maailmasta parempi paikka, mutta joita on elämässä kohdeltu kaltoin heidän läheistensä toimesta. Heitä tulisi kohdella sillä kunnioituksella, mitä he ansaitsevat.

      Minä toivon sydämeni pohjasta, että tulevaisuudessa systeemi kääntyy päälaelleen ja kaikki saavat oikeasti sen, mitä he ansaitsevat. Toivon, että tämä kijoitus auttoi hieman niitä, jotka tämän asian kanssa vielä kamppailevat.

      • 2020

        Kun valtiolla ei näytä olevan rahaa kohta mihinkään muuhun kuin järjettömiin bisneksiin, niin kääntyyhän tämäkin systeemi itsestään.


    • xyx

      Heidän harjoittamansa, tai ainakin joidenkin osalta käyttämä ns potilaan verbaalinen Täystyrmääminen on erittäin haitallista. Eli siis kun kertoo jotakin itselle tärkeää merkityksellistä, lääkäri kommentoi lyhesti tähän mitätöiden nolaten. Sitten vaan katsellaan ja odotellaan kuinka potilas tähän reagoi... löytyisikö jotakin lisää " raporttiin ". Enpä oikein usko, yksityisen näin toimivan. Tuskin palaa maksava asiakas takaisin enää.

      • Anonyymi

        "Heidän harjoittamansa, tai ainakin joidenkin osalta käyttämä ns potilaan verbaalinen Täystyrmääminen on erittäin haitallista. Eli siis kun kertoo jotakin itselle tärkeää merkityksellistä, lääkäri kommentoi lyhesti tähän mitätöiden nolaten. Sitten vaan katsellaan ja odotellaan kuinka potilas tähän reagoi... löytyisikö jotakin lisää " raporttiin ". Enpä oikein usko, yksityisen näin toimivan. Tuskin palaa maksava asiakas takaisin enää."

        Henkistä väkivaltaa. Psykiatriassa yleistä. Olen kokenut itsekin.


    • yge435tk7v

      Lääkäri: Potilastietoja voi urkkia järjestelmästä vailla jäljen häivää

      Potilastietojärjestelmät 12.11.2016 klo 14:08
      http://yle.fi/uutiset/3-9270836

      "Suuri joukko voi kalastella arkaluontoisia tietoja Helsingin kaupungin potilastietojärjestemästä ilman jälkiä, kertoo lääkäri Antti Lähteenmäki."

    • psykiatriaeitoimi

      Tutkimusten mukaan psykiatrisesti lääkityt potilaat olivat sairaampia seurantajakson jälkeen kuin potilaat jotka eivät saaneet lääkkeitä. Lisäksi koska hoidot eivät perustu lääketieteellisiin mittauksiin on lääkkeiden käyttö ja todennäköisyys niistä hyötymiseen täyttä arpapeliä. Lääkkeet ovat myös toimiessaan hyvin tehottomia ja lähellä placeboa.

      Olen kirjoittanut lisää psykiatrisen lääkehoidon järjettömyydestä tänne.

      https://nonpsychiatry.wordpress.com/2017/05/31/why-psychiatric-medications-dont-work/

    • Colonel_______

      Olen ollut neuroleptilääkittynä n. 25 vuotta ja voin sanoa, etteivät ajatukseni ole olennaisilta osin muuttuneet diagnoosin alle kuuluvassa ajattelussa ja olen hoitohenkilökunnan taholta kokenut rajujakin törkeyksiä, vaikkakin olen kokenut myös hyvin miellyttävää hoitoa ja sitten aivan asiallista virkarutiinia. Olen liikkunut diagnoosin antamisen saatanallisesta tuskasta tilaan, jossa koen rauhan tunnetta ja jonkin verran mielihyvää, mutta ajatukseni sen sijaan ovat jopa hurjempia kuin ennen, mutta edustavat totuutta ja vaikuttaa sille, että asiassani saavutetaan diagnoosiin johtaneissa asioissa totuuden paljastuminen, jonka uskon tapahtuvan pian, jolloin koko "urani sairaana" päättyy ja kaiketi tunnustetaan se, että olen vain rikoksien uhri, jota ei olisi pitänyt diagnosoida lainkaan. Olen melkein satavarma siitä, että asiani ratkeaa ja lopputulos on, että kaiken hyvän ohella virkakunta toisaalta on syyllistynyt julmaan raakuuteen. Haluan kuitenkin korostaa, että suurin osa virkakunnasta on toiminut aivan hyväksyttävällä tavalla, mutta rikolliset eli valkokaulusrikolliset ovat kyllä tapauksessani jyllänneet aikamoisella tavalla. Olen saanut hyvin paljon merkkejä siitä, että olen oikeassa, mutta täysin varma en ole. Jos totuus tulee julki aion lopettaa kaiken lääkityksen, mutta siihen lopettamistoimeen taitaa kulua ainakin vuosi aikaa. Ennustan, että ainoa lauselma, joka jää voimaan mainitsee sivupersoonan piirteitä hieman havaitun ja en siis ole psykoottinen ollut eikä muuta saatanallisen tuskan lisäksi esitetä papereissa. Tarinani on hyvin surullinen kertomus, mutta uskon, että ihmiskunta on alkukantainen aikamoiselta osaltaan ja tämä näkyy myös virkakunnan edesottamuksissa. Rikoksissa ei ole kyse rahasta, vaan julmasta mielivallan ja terrorin valtakäytöstä ja näihin on ryhdytty, koska terrori tuo mielihyvän ja valtaelämysten tunteita heille alhaisille.

    • nöyryytetty

      Jos törmäätte tai joudutte tekemisiin tällaisen lääkärin kuin psykiatri A.Kolehmainen,niin älkää antako hänen kohdella kaltoin niinkuin minulle kävi. On ollut todella kova työ saada hänet mielestä pois,ja saada mieliala takaisin balansiin hänen törkeän toiminnan ja käyttäytymisen jälkeen. Mutta olen tullut siihen tulokseen että myöskin psykiatri voi olla todella psyykkisesti sairas ja tarvisi ammattiauttajaa.

      • Rollogirl

        Mulla ainaki a. Kolehmainen ollu iha asiallinen?


      • ASK

        Hei nöyryytetty... Olen todella pahoillani, jos en pystynyt Sinua auttamaan.... vilpittömästi aina yritän tehdä parhaani, mutta ainahan ei kukaan voi täysin onnistua, koska takuuvarmaa hoitomenetelmää psykiatriassahan ei ole...
        Toivottavasti olet kuitenkin saanut tilanteeseesi helpotusta.... terapeuttista hoitoa suosittelen aina ensisijaisena hoitomuotona ja lääkitystä tukemaan akuuttivaiheessa.
        HYVÄÄ JATKOA SINULLE....
        TV Aarne Sakari Kolehmainen : psykiatri.


      • Varokaa
        ASK kirjoitti:

        Hei nöyryytetty... Olen todella pahoillani, jos en pystynyt Sinua auttamaan.... vilpittömästi aina yritän tehdä parhaani, mutta ainahan ei kukaan voi täysin onnistua, koska takuuvarmaa hoitomenetelmää psykiatriassahan ei ole...
        Toivottavasti olet kuitenkin saanut tilanteeseesi helpotusta.... terapeuttista hoitoa suosittelen aina ensisijaisena hoitomuotona ja lääkitystä tukemaan akuuttivaiheessa.
        HYVÄÄ JATKOA SINULLE....
        TV Aarne Sakari Kolehmainen : psykiatri.

        Ikävä kyllä mullakin kokemusta ko.tyypistä. Luottaa keroputaan hoitomalliin (ei tunnusta, mutta asenne havaittavissa), johon uskoo vain idiootit ja ilmeisesti jätkä on sellaisiin kuuluva. Osaa sanoa vain "Ei niitä lääkkeitä kannata syödä" , "Sinä olet nuori (mistä helvetistä edes menee nuoruuden ja vanhuuden raja?)" tai "Minä uskon tähän terapiaan" Ei lääkkeet ole uskon asioita, vaan lääketieteellisiä faktoja. Kuka haluaa edes olla tollaisen ihmisen terapiassa?! Jos herraa ahdistaa tämä nykykäytäntö, niin äänestä, tai vaihtoehtoisesti perusta sellainen puolue, joka haluaa lääkkeet tarkemman "syynin" alle tai sit jopa kieltää niiden olemassaolo.

        Jos ryhdyt tollaisiin toimiin, niin haluaisin ystävällisesti muistuttaa, että ei lääkkeitä ole turhaan keksitty ja EU:ssa on todella tarkka tutkimus mitä lääkkeitä otetaan käyttöön ja mitä ei.
        Sille taas ei voi mitään, jos olet periaatteissasi lääkkeetön ihminen, niin itsellesi, kuin myös muillekin.....
        Mullakin kova työ saada hyväksymään, et tollanen nolaaja on muka auttaja ja vieläpä psykiatri! Toivottavasti jäisi pian eläkkeelle. En todellakaan suosittele!

        P.S Luulisi lääkärin tietävän, että masennuslääkkeet eivät auta "akuutisti" vaan ne toimivat noin kuukauden käytön jälkeen. Toisin sanoen, tunnustit epäpätevyytesi.


      • jrjyt

        Jokainen käyttäköön tai olkoon käyttämättä lääkkeitä. Se on ihmisen oma asia. Jos sinä haluat niitä käyttää, älä tuputa niitä muille.


      • ASK
        Varokaa kirjoitti:

        Ikävä kyllä mullakin kokemusta ko.tyypistä. Luottaa keroputaan hoitomalliin (ei tunnusta, mutta asenne havaittavissa), johon uskoo vain idiootit ja ilmeisesti jätkä on sellaisiin kuuluva. Osaa sanoa vain "Ei niitä lääkkeitä kannata syödä" , "Sinä olet nuori (mistä helvetistä edes menee nuoruuden ja vanhuuden raja?)" tai "Minä uskon tähän terapiaan" Ei lääkkeet ole uskon asioita, vaan lääketieteellisiä faktoja. Kuka haluaa edes olla tollaisen ihmisen terapiassa?! Jos herraa ahdistaa tämä nykykäytäntö, niin äänestä, tai vaihtoehtoisesti perusta sellainen puolue, joka haluaa lääkkeet tarkemman "syynin" alle tai sit jopa kieltää niiden olemassaolo.

        Jos ryhdyt tollaisiin toimiin, niin haluaisin ystävällisesti muistuttaa, että ei lääkkeitä ole turhaan keksitty ja EU:ssa on todella tarkka tutkimus mitä lääkkeitä otetaan käyttöön ja mitä ei.
        Sille taas ei voi mitään, jos olet periaatteissasi lääkkeetön ihminen, niin itsellesi, kuin myös muillekin.....
        Mullakin kova työ saada hyväksymään, et tollanen nolaaja on muka auttaja ja vieläpä psykiatri! Toivottavasti jäisi pian eläkkeelle. En todellakaan suosittele!

        P.S Luulisi lääkärin tietävän, että masennuslääkkeet eivät auta "akuutisti" vaan ne toimivat noin kuukauden käytön jälkeen. Toisin sanoen, tunnustit epäpätevyytesi.

        Hei nöyryytetty... Et taidakaan puhua minusta, koska en tiedä oikeastaan mitään Keroputaan hoitomallista... Aina olen kuitenkin suositellut mielialalääkettä mielialaoireiluun, kuten ahdistuneisuuteen ja masennukseen, mutta suosittelen kuitenkin psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi, koska olen psykoterapiaa tehnyt kauan ja kokenut sen tehokkaaksi... Olen ollut eläkkeellä jo pari vuotta, mutta jatkan työntekoa edelleen. Yritä löytää hyvä terapeutti, koska se ilmeisesti auttaisi Sinua parhaiten, jos lääkehoito ei tilannetta helpota. BENTSOJA EI KANNATA KÄYTTÄÄ, KOSKA NIISTÄ TULEE ENEMMÄN HAITTAA, KUIN HYÖTYÄ. Ystävällisin terveisin Aarne Sakari Kolehmainen/psykiatri


      • Anonyymi

        Olen ollut hänen potilaana, lääkitsi minut uhan zombiksi🙈🙈


    • Zibby

      Minulla on ihan kiva psykiatrinen hoitaja mutta itse psykiatri on hirvitys. Olen menossa hoitokokoukseen ja minua hirvittää. Käännympä miten tahansa hänen edessään tuolilla selittäen erilaisia näkökulmia terveydentilaani, hän kumoaa kaiken halveksivalla verbaaliudellaan ja ilmeillään. En tiedä mikä tuota psykopaattia vaivaa. Ehkä se etten vielä ole kuollut kaikkiin lääkkeisiin vai ???? Taitaa ihan odottaa milloin mun maksa tai muut jutut prakaa.Tähän ei ole syytä sillä en ole syönyt noita lääkkeitä pariin vuoteen. Olen vain ostanut ne ja heittänyt pois. Paremmin voin ilman niitä mutta pitää esittää lääketokkuraista jotta tää psykopaatti olis tyytyväinen.

    • lulz

      Huomaa kyllä teidän kirjoitukista, että kova psykiatrin tarve on:D Siis huh huh ku on oltava pää pipi, jotta saa moista "psykiatrit raiskaa ja tappaa" tekstia aikaiseksi...

      • ei_myrkyille

        Jotkut psykiatrit todellakin raiskaa ja tappaa, myönnettäköön että suht harva. Tosin kaikki käyttää pakkokeinoja ihmisiin jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Lähes aina on käytössä terveydelle erittäin haitalliset KEMIKAALIT.


      • yjkye

        Tänhän voi kääntää niinkin että nyt valitetaan kemikaalien/lääkkeiden haitoista ja tehottomuudesta ja jos näitä ei olisi valitettaisi siitä miksei ole mitään pillereitä olemassa. Muutenkin huumeet/lääkkeet (miksi niitä haluaakaan kutsua) on varmaan nopein tapa vaikuttaa pääkoppaan. Toisaalta se ei varmasti ole paras mahdollinen tapa.


    • NollaPilkkuViisi

      Mielisairaala potilaan ympärillä pörräävillä ihmisillä on usein viranomaisen mentävä aukko omassa arvostelukyvyssään. Ne keillä ei ole, ovat ihan hiljaa ja antavat potilaalle sympatiaa ja siihen se sitten jääkin.

      Miksi ihmeessä ne pelkää niin kovasti jotain reppanaa? Koska heillä on päänsisäisiä mörköja. Jos ei ole ennen sairaalaa reppana, niin lääkkeet kyllä tekevät reppanaksi.

    • NollaPilkkuViisi
    • hullu-hoitajat

      Eikäkö hulluja ne on. Seinä hulluja. Yrittävät vaan saata ihmisen hullummaksi.

    • PSYKILLS68865
    • Sotea.odotellessa

      Julkisella puolella voivat olla kuin paholaisia. Yksityisellä puolella taas ovat käytökseltään hillitympiä, siellä asiakas voi äänestää jaloillaan. Julkisella taas väki melkein aina sinne pakotettuja. Rahalla on voimakas mahti keneen tahansa. Toivottavasti sote toisi kilpailua alalle ja palveluiden laatu paranisi.

    • jhgff

      Psykiatrit saattavat sairastuttaa terveitä ihmisiä määräämällä heille lääkkeitä, joita he eivät tarvitse.

      Psykiatrit saattavat lääkityksellään tehdä terveistä ihmisistä narkkareita ja alkoholisteja, koska lääkkeet koukuttavat!

      Varsinkin yksityiset psykiatrit pyrkivät pitkittämään asiakassuhdetta, jotta saavat rahallisen hyödyn asiakkaasta! Terveestä tehdään sairas ja työkyvytön. Diagnosoidaan heti kättelyssä sairaaksi, jotta voitaisiin pakkosyöttää koukuttavia huumelääkkeitä. Valtio maksaa lopulta viulut. Työkyvytön tarvitsee yhteiskunnan tukea!

      Terveestä tehdään työkyvytön! Sairasta!

    • Paavo3

      Olen tavannut useita psykiatreja, positiivisemmat kokemukset yksityiseltä puolelta. Huonoimmat kokemukset julkiselta puolelta. Viimeisin kokemus julkiselta puolelta on venäläisestä psykiatrista, jonka asenne oli mielestäni ylimielinen ja jonka suomenkielen puheesta en ymmärtänyt mitään. Hämmentävä kokemus...

    • aino_I

      Välttäkää Jaakko Paavilaista ainakin hinnalla millä hyvänsä.

    • vaihtakaa_asiattomat

      Miksi menette sellaiselle psykiatrille (tai muulle ammattiauttajalle), joka pahentaa oloanne? ja miksi syötte lääkkeitä, jotka eivät teille sovi?

      Itse käyn kerran vuodessa uusimassa reseptit. Nykyisellä psykiatrilla olen käynyt toistakymmentä vuotta. Olen tavannut aiemmin muitakin asiallisia. Myös asiattomia, taitamattomia ja minulle on kirjoitettu lääkkeitä, jotka eivät sovi ja joiden syönnin olen lopettanut. En luonnollisestikaan ole mennyt näille ihmisille enää. Ovat olleet pääsääntöisesti yksityisellä puolella, vai yksi oli julkisella.

      Viime kädessä ihminen itse ohjaa omaa hoitoansa. Kyllä psykiatreja tarvitaan siinä kuin muitakin erikoislääkäreitä.

      • jäiepäselväksi

        Mistä sen etukäteen tiesit mikä lääkäri on sulle sopiva?


      • vaihtakaa_asiattomat
        jäiepäselväksi kirjoitti:

        Mistä sen etukäteen tiesit mikä lääkäri on sulle sopiva?

        No ei sitä välttämättä tiedäkään. Mutta ei tarvitse mennä toista kertaa.

        Täällä on toistuvasti juttua huonoista psykiatreista. Minä olen tavannut heitä muutaman, kuten kerroin, mutta pyrkinyt pääsemään heistä eroon mahdollisimman pian. Täällä on ketju, kenelle et enää menisi, olen osallistunut siihen itsekin ja yhden nimi on mainittu siellä toistuvasti, ottaa kai edelleen vastaan, vaikka oli täysi kahjo jo 25 vuotta sitten.

        On merkillistä, ettei hyvistä hoitokokemuksista sa puhua. Jos aloittaa ketjun niistä, niin kukaan ei jatka sitä.

        Lisäksi muistutan, että nykyiseen aikaan huonosta hoidosta voi valittaa. Olipa psykiatri tai muu ammattiauttaja. Toista oli minun nuoruudessani, silloin ei ollut minkään sortin kontrollia eikä valvontaa.


      • Anonyymi

        Ei valitukset psykiatriasta johda mihinkään. Pannaanhan se "mielisairauden" syyksi.


    • Anonyymi

      PSYKIATREILLA ON JÄRKKYMÄTÖN TIETO JA TOTUUS KUNKIN YKSILÖN NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ SISIMMÄSTÄ KUTEN SAKSAN EUGENISTI PSYKIATREILLA OLI ABSOLUUTTINEN TOTUUS KUNKIN KAASUTETTAVAN MIELISAIRAIDESTA, JONKA HE 100% VARMUIDELLA TIESIVÄT KAASUTETTAVAN KALLON YMPÄRYS MITASTA JA SILMÄVÄRISTÄ.

      KAASULEIRIN KAIKKEIN MIELISAIRAIMMAT SIIRTYI VALKOTAKEISSAAN PSYKIATRIAN PROFESUURIIN YLIOPISTOIHIN JA TEKIVÄT NYKY PSYKIATRIAN.
      JOKA ON TARKKA KOPIO EUGENISMISTA.

      -.KEHON MITTOJEN SIJAAN KEHON KIVUT OVAT SELVÄ VANGITSEMSELLA JA KIDUTUKSELLA PARANEVAA MIELISAIRAUTTA, JA JOS POTILAS KUOLEE, HÄN KUOLI PSYYKEN TEKEMÄÄN TUNTEMATTOMAAN SAIRAUTEEN.

      TOSIASIASSA TÄLLA NAZI PUOSKAROINNILLA ON TAPETTU VÄHINTÄIN 10 milj. AIVOKAÖVON TULEHDUS JA SYÖPÄ POTILASTA. HEILLE ON ISKETTY NEUROLEPTIT JOTKA VARMISTAA SUPER NOPEAN LEVIÄMISEN PUOLITTAMALLA VALKOSOLU TASON AIDS tasolle.

      JOS VALITAT JA VAADIT KORJAAMAAN PUOSKARIEN TEKEMÄT HULLUN PAPRUT.
      JULKISHALLINTO ON RAAKA PALAUTTEITA KOHTAAN, SE KISKAISEE RAUTAKOURA PIHDEILLÄ JOKAISEN JOKA VAATII KORJAUSTA PSYKIATRIEN KIDUTUS VANKILOIHIN, SIINÄ KGB HÄVIÄÄ MENNEN TULLEN SUOMALAISTEN KOSTO RAUTAKOURAAN VERRATTUNA.

      KOSKA SUOMALAISET VAATII ABSOLUUTTISTA USKOLLISUUTA PSYKIATRIAN PUOSKARI TEORIAA KOHTAAN, SOVIETISTIT MARXIA KOHTAAN.

      -RAUTAKOURA JA KIDUTUS MENTELMÄT OVAT SAMAT :psykiatria..
      JOKAINEN TIETÄÄ ETTÄ HEIDÄN MENETELMÄT OVAT RAUTAKOURA KIDUTUS MENETELMIÄ, HEISTÄ HAISEE STALINISTINEN SADISMI.
      MIHIN VALTIOT MUUHUN TARVITSEVAT PSYKIATRIAA KUIN KIDUTUKSEEN.
      KANSA EI HEITÄ TARVITSE.
      KANSA INHOAA JA PELKÄÄ HEIDÄN JÄRKYTTÄVÄÄ MILITANTTISTA, NAZI RAUTAKOURAA, JA OKSENTAA KUVOTUKSESTA PSYKIATRI SANAN KUULLESSAANKIN,
      KAIKKI NÄKEE ETTÄ HE KIDUTTAVAT KRITIIKSTÄ ÄÄRIMMÄISEN TERVEJÄRKISIÄ JA KIELEN KÄRKISIÄ KYNÄMIEHIÄ, JOTKA HALUAVAT MUUTTAA YHTEISKUNTAA INHIMILLISEMMÄKSI JA IHMISOIKEUKSIA KUNNIOITTAVAKSI, KILPAILUTTOMUUTEEN JA MONOPOLIIN SOTOUTUNUT JULKISHALLINTO EI OLE KYENNYT EIKÄ KYKENE KOSKAAN .
      SUOMESTA ON TULLUT HELVETTI KRIITIKOILLE.
      1. Valtio on massatyhmä ja vaatii uskollisuutta massatyhmäksi tekeville teorioilleen kuten kommunismi hallinto sovietissa suomi pidättää jokaisen joka on suomen puoskari teorioita kritisoinut,
      Koska valtio on aivopessyt mediallaan virkatohtorit ja virkamiehet massatyhmiksi kuin saksan kansa

      NYT PSYKIATTEILLA ON JÄRKKYMÄTÖN TOTUUS JA TIETO HALLINNASSA KUNKIN YKSILÖN NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ SISMMÄSTÄ JA RAUTAKOURALLA RANHAISTUS VANKILAAN NE JOTKA EPÄILEE ETTÄ

      "Psykiatreilla on taydellisesti hukassa totuus ihmisen ja kunkin yksilön näkymättömästä sisimmästä ja sanovat suoraan PSYKIATRIT OVAT HAARALLISIMPIA MIELEN JA HYVINVONNIN TERRORISOIVIA PUOSKAREITA.

      PSYKIATRIAN OPETUS TULEE KIELTÄÄ
      -vaarallisena -yliviisaana -sadistisena -PUOSKAROINNIN JA MASSATYHMÄKSI TEKEVÄNÄ OPETUKSENA JA SIITÄ PITÄÄ RANGAISTA ANKARASTI.
      SE ON PUHDAS EUGENISMIN JATKE
      JA VASTA YKSI OSA ROTUHYGIENIAA ON KIELLETTY (eugenisti psykiatria)
      ON AIKA KIELTÄÄ LOPPUKIN ROTUHYGIENIA PUOSKAROINTI, ELI KOKO PSYKIATRIA.

    • Anonyymi

      Minun henkeni ja elämäni on pelastanut eräs naispuolinen psykiatri Taysissa.
      Tästä on jo useampi vuosi, mutta en unohda häntä koskaan.
      Hän oli ensimmäinen ihminen joka todella näki minut, ja johon uskalsin luottaa. Koko elämässäni en ole luottanut kehenkään, enkä edelleenkään luota. Tähän ihmiseen pystyin luottamaan ja tunsin että hän välitti vilpittömästi ja oikeasti.
      Auttoi minut sellaisen avun piiriin, missä vihdoinkin sain oikeaa apua, ja aloin toipua. Kävi minua tapaamassa kun olin osastolla. Ihana ihminen.
      Toinen ihminen, hänkin Taysissa, oli eräs vanhempi labrahoitaja joka otti minulta verikokeita. Hän oli Ihminen isolla I:llä.
      Korostan siis että kyseessä oli siis psykiatri eli lääkäri joka on erikoistunut psykiatriaan, ei psykologi.
      Jos en olisi tämän psykiatrin vastaanotolle päässyt, en olisi tässä enää. Nyt elän täysipainoista elämää ja olen onnellinen, kiitos hänen!

      .

      • Anonyymi

        Kannattaisko laittaa palaute sinne koska tuskin lukee tätä palstaa.


      • Anonyymi

        Alan trolleja tai itsensä debiilin tasolle lääkinneitä, kirjoittele sinne TAYSin sivuille. Tai teidän kahvihuoneen seinälle.


    • Anonyymi

      ei sairaista haluta hyväkuntoisia.
      se tulee mieleen hoidostani, pitkittyneen psykoosin hoidostani,
      kammottavaa kaiken kaikkiaan.

    • Anonyymi

      happy rainbow.fromrainbow

    • Anonyymi

      Mulla on ollut poikkeuksetta hyviä psykiatreja, ongelma ovat enemmänkin ne muut hoitavat lääkärit, jotka eivät ole olleet psykiatreja ja ovat tehneet psykiatripulan vuoksi psykiatrin hommia. Lisäksi ongelma on usein ollut nopea lääkärien vaihtuvuus, jolloin tuntuu, et uus tyyppi pistää koko lääkityksen aina kertarysäyksellä uusiksi. Kun sulla on kolmea eri pilleriä päällekkäin, niin ongelmallista se on.

      Pelkkä psykiatri ei voi paljoa auttaa, tärkeää, että saat jotain järkevää toimintaa päiviisi myös (esim. osa-aikaista työtä tai säännöllistä opiskelua, ei mitään klubitaloa pelkästään siis’). Pillerit auttaa kyllä aika nopeasti masennukseen, jos ei tule apua, niin testaa uutta lääkettä. Myöhemmin ehkä terapia, jos koet keskusteluavusta hyötyä, ei missään nimessä välittömästi, ei ainakaan psykodynaamista. Riippuu tietysti missä kunnossa olet, vakavaan masennukseen ei sovi ollenkaan. Ensin jotenkin elämän syrjään kiinni ja säännöllistä tekemistä päiviin, sitten vasta analyysia miksi lapsuus meni päin jotain.

    • Anonyymi

      Psyykenlääkkeiden aiheuttamia aivovaurioita hoidetaan Suomessa psyykenlääkkeillä ja psykoterapialla. Kyllä Suomi on sitten paska maa, ei voi muuta sanoa.

    • Anonyymi

      Bolsheviikki kommunisti psykiatri yhdessä helsingin avohoitopaikassa ei osaa muuta kuin lukea sinulle ääneen epikriisisi eikä kuuntele sinua ollenkaan. On kyllä lahjakas reseptin vääntäjä. Menet ulos aina uusien reseptien kanssa.

    • Anonyymi

      Ymmärtääkseni, psykiatri tunnistaa psykiatriset häiriöt, tekee diagnoosin, määrää alustavan lääkityksen, ja empatiaa ei tarvita, ja jatkossa käyt (taas) hoitajalla, sosiaalityöntekijällä, muulla tarpeellisella, ja seurataan asioita, huolehditaan käytännön asioista, ja sitten on terapeutit, joille voi saada lähetteen sopivassa vaiheessa, jos haluaa vatkata asiaa syvemmin.

      • Anonyymi

        Kauan sitten kävi niin, että alkuun tuli alustava lääkitys, joo.
        Tuo alustava lääkitys laittoi vaan enemmän sekaisin, ja sen takia vaan enemmän lääkettä.
        Oli alustukset kaukana, kun elämästä meni lähes parikymmentä vuotta lääkehuuruissa.

        Voi kun vielä pystyisi aloittamaan alusta, siis lääkkeettömän, terveemmän, järkevämmän elämän.


    • Anonyymi

      Hyötynä on vaan se, että saat ylimääräiset rahat psykiatrin tilille. Ei tarvitse itse tuhlata niitä johonkin tyhmään.

    • Anonyymi

      Eläkkeelle pääsee helpommin kuin fyysisistä syistä, sillä eihän mielen asiat näy ulospäin.

    • Anonyymi

      Kannattaa olla varovainen. Kaverille tuli paha burnout, tuli paskaa tuulettimeen aika paljon ja jäi tavallaan yksin asioidensa kanssa.

      Kaupungin MT-toimiston psykiatri arvioi pahimman mukaan, tietysti, varman päälle otettava, eiks juu?? Diagnoosi skitsofrenia??

      No kaikkien muiden mielestä ei ollut kovin vakavaa, mutta kyllä siitä ongelmia tuli ja meni perhe, oli aika hankalaa kun oli lastensuojelu perässä, töitä ei saanut, joka paikassa vittuiltiin (terveyskeskuksesta - apteekkiin). No sanotaan tästä psykiatrista vaikka, että hän oli PL ja vaikuttaa pääkaupunki seudulla. Tuntuu, että heillä on itsellään oikeasti niin vaikeaa, että on pilattava muidenkin elämä, onko näin??? Tuosta voi sanoa, että olis pysyny muissa hommissa vaikka muusikkona.. Varokaa tuota tyyppiä.

      Pointti on se, pysykää poissa noilta narsiti psykiatreilta, loma auttaa, ottakaa omaa tilaa.

    • Anonyymi

      Sitä aina sanotaan, että maalla kaikki on parempaa, mutta kyllä se tässä asiassa on toisin. Vielä 2000 luvun alkupuolella Mikkelissä MT:ssä toimi mies psykiatri, jonka nimeä ei voi mainita. Oli vissiin vetänyt niin paljon jotain mielialalääkkeitä, ettei edes naama liikkunut, jos olis lumipallolla heittäny naamaan niin ei olis värähtänytkään. Kaikenlisäksi oli niin paska, että sääli potilaita. Ei minkäälaista käsitystä elämästä ja tunteista. Toivottavasti on vaihtanut lääniä. Ilmeisesti kaikki psykiatrit ovat itse vakavasti mielisair.aita. Kuulispa joskus jotain muuta. Vitusti vaan suuria annoksia paskoja psykoosilääkkeitä kaikille, se oli tuon motto, muuta kun ei osannut.
      Jatkuva kontrollin tarve, ylisuojelu vai mikä se on siinä, että julkinen suosii tuollaista sakkia???
      <nim. 'kivikasvolle vittuuntunut'

      • Anonyymi

        Mikkelissä ilmeisesti tapahtuu. Siellä mies psykiatri käytti hyväkseen miespuolista asiakasta, ei saatu vastuuseen, koska katsottiin hullun puheeksi. Tapahtu 90-luvun loppu puolella. Varmasti oli muitakin uhreja. Kukaan muu ei uskaltanut tulla julki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikkelissä ilmeisesti tapahtuu. Siellä mies psykiatri käytti hyväkseen miespuolista asiakasta, ei saatu vastuuseen, koska katsottiin hullun puheeksi. Tapahtu 90-luvun loppu puolella. Varmasti oli muitakin uhreja. Kukaan muu ei uskaltanut tulla julki.

        Onkohan sama henkilö, joka saalistaa nuoria miehiä torilla ja prismassa? Nimeä en sano, mutta laiha pitkähkö mies? Eläkkeellä, 60-70 v??? Olen kuullut, että on psykiatri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan sama henkilö, joka saalistaa nuoria miehiä torilla ja prismassa? Nimeä en sano, mutta laiha pitkähkö mies? Eläkkeellä, 60-70 v??? Olen kuullut, että on psykiatri.

        Psykiatri voi seota ihan samalla tavalla kuin joku muukin, ihmisiä hekin ovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatri voi seota ihan samalla tavalla kuin joku muukin, ihmisiä hekin ovat.

        Totta. Osaako joku sanoa tyypin nimeä, osaan varoittaa lapsia. Onko se ulkonäöltään laiha, harmaalta näyttävä iho ja hiukset, laiha?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Osaako joku sanoa tyypin nimeä, osaan varoittaa lapsia. Onko se ulkonäöltään laiha, harmaalta näyttävä iho ja hiukset, laiha?

        Just tuo. Kannattaa tehdä ilmoitus, jos näkee sen kyttäilemässä..... vartijat häätää pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan sama henkilö, joka saalistaa nuoria miehiä torilla ja prismassa? Nimeä en sano, mutta laiha pitkähkö mies? Eläkkeellä, 60-70 v??? Olen kuullut, että on psykiatri.

        Tuo taitaa olla se Luukkonen?


    • Anonyymi

      Nim. merkki Casttlestrait: Jyväskylässä toimi julkisella puolella todellinen myrkyttäjä. Isot annokset vahvoja psykoosilääkkeitä ja muuta ... yksi tuttu sai yliannoksen ja kuoli mitä todennäköisimmin niihin lääkkeisiin. Ei sitä sen paremmin tutkittu. Kyseinen psykiatri kuulemma pääsi Helsingin alueelle, parempiin tehtäviin. Se siitä potilaan arvostuksesta.. Ei varmaan ainut tapaus kyseiselle henkilölle.

      • Anonyymi

        Onko kyseessä sama, joka määräsi sitä Peratsinia vähän joka vaivaan ja tuhosi aika monen elämän? Elelee varmaan noilla 'verirahoilla' aika leveästi ilman tunnon tuskia....

        Sen verran olen näitä asioita lukenut ja aina kaikissa sama homma. Psykiatrit toimii vittu miten huvittaa, ihmisiä aivan suoranaisesti myrkytetään, kukaan ei kanna vastuuta siitä, että on hoidettu päin helvettiä. Lääkärit nauttivat kaikkien viranomaisten tapaan syytesuojasta. Poliisit saa hakata kenet haluaa, lääkärit saa myrkyttää kenet haluaa.

        On varmaan niin, että ihmiset, jotka nauttivat väkivallasta hakeutuvat sellaisiin töihin, joissa sitä saa tehdä. Vastaavasti, jos nauttii esim. myrkyttämisestä, manipuloinnista yms. hakeutuu psykiatriksi.

        Kaveri sanoi, että jokainen vastaa omasta terveydestään jne. mutta pysykää poissa psykiatreilta, jos haluatte pysyä terveinä.

        Kaikki myrkyttäjät pitäisi saada tuomiolle. Jos halutaan ajaa omaa terveyttä on alettava järjestämään mielenosoituksia säännöllisesti. Joka viikko tai kuukausi, aloitetaan eduskuntatalon edestä ja siitä THL:n tai vastaavan eteen. Jos saadaan muutama kansanedustaja kiinnostumaan niin asiat voivat edetä. On yhteiskunnankin etu, että ihmiset pysyvät töissä ja elättävät itsensä, tuollaiset myrkyttäjät, jotka tuhoavat toisten elämän/elämät on saatava pois. Järjestelmä saatava muuttumaan, ylilääkitys pois, ei ihmiset ole koe-eläimiä. Onko kiinnostuneita järjestämään mielenosoituksia? Luvat tarvitaan ja plakaatit. Kaikkien etuja tässä ajetaan.....


      • Anonyymi

        Olisko sama, joka vaati kaikille merkinnän kela-korttiin merkinnän mielisairaudesta ?? Se aiheutti monelle oikeasti aivan helvetillisiä ongelmia. Tuolla pitäisi itsellään olla merkki otsassa.

        Huom kaikille, älkää antako merkata kelakorttiin mitään merkintöjä sairaudesta, olette takuulla ongelmissa...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisko sama, joka vaati kaikille merkinnän kela-korttiin merkinnän mielisairaudesta ?? Se aiheutti monelle oikeasti aivan helvetillisiä ongelmia. Tuolla pitäisi itsellään olla merkki otsassa.

        Huom kaikille, älkää antako merkata kelakorttiin mitään merkintöjä sairaudesta, olette takuulla ongelmissa...

        Monistakin kroonisista sairauksista laitetaan Kelakorttiin numero apteekkia varten.
        Koska numerolla varustetulla kortilla saa lääkkeet Kelakorvauksen vuoksi edullisemmin.

        Jotkin lääkkeet voivat olla hyvinkin kalliita, niin onhan se parempi saada korvattuna halvemmalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko kyseessä sama, joka määräsi sitä Peratsinia vähän joka vaivaan ja tuhosi aika monen elämän? Elelee varmaan noilla 'verirahoilla' aika leveästi ilman tunnon tuskia....

        Sen verran olen näitä asioita lukenut ja aina kaikissa sama homma. Psykiatrit toimii vittu miten huvittaa, ihmisiä aivan suoranaisesti myrkytetään, kukaan ei kanna vastuuta siitä, että on hoidettu päin helvettiä. Lääkärit nauttivat kaikkien viranomaisten tapaan syytesuojasta. Poliisit saa hakata kenet haluaa, lääkärit saa myrkyttää kenet haluaa.

        On varmaan niin, että ihmiset, jotka nauttivat väkivallasta hakeutuvat sellaisiin töihin, joissa sitä saa tehdä. Vastaavasti, jos nauttii esim. myrkyttämisestä, manipuloinnista yms. hakeutuu psykiatriksi.

        Kaveri sanoi, että jokainen vastaa omasta terveydestään jne. mutta pysykää poissa psykiatreilta, jos haluatte pysyä terveinä.

        Kaikki myrkyttäjät pitäisi saada tuomiolle. Jos halutaan ajaa omaa terveyttä on alettava järjestämään mielenosoituksia säännöllisesti. Joka viikko tai kuukausi, aloitetaan eduskuntatalon edestä ja siitä THL:n tai vastaavan eteen. Jos saadaan muutama kansanedustaja kiinnostumaan niin asiat voivat edetä. On yhteiskunnankin etu, että ihmiset pysyvät töissä ja elättävät itsensä, tuollaiset myrkyttäjät, jotka tuhoavat toisten elämän/elämät on saatava pois. Järjestelmä saatava muuttumaan, ylilääkitys pois, ei ihmiset ole koe-eläimiä. Onko kiinnostuneita järjestämään mielenosoituksia? Luvat tarvitaan ja plakaatit. Kaikkien etuja tässä ajetaan.....

        Kyllä tuo ammatti vetää kieroutuneita ihmisiä.

        Kyllä tuo paljon kehuttu lääkärikoulutus on ihan huuhaata. Jos selviää pääsykokeesta niin se riittää. Psykopaatit on ihan yhtä viisaita kuin muutkin, jotkut jopa neron tasoa.

        Olisko sama tyyppi joka leuhki veneestään jossain lehdessä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monistakin kroonisista sairauksista laitetaan Kelakorttiin numero apteekkia varten.
        Koska numerolla varustetulla kortilla saa lääkkeet Kelakorvauksen vuoksi edullisemmin.

        Jotkin lääkkeet voivat olla hyvinkin kalliita, niin onhan se parempi saada korvattuna halvemmalla.

        Ei ne farmaseutit mitään lääkäreitä ole, joilta vaaditaan vaitiolovelvollisuus. Samalla tavalla merkityt leimataan kuin missä tahansa torilla. Itse sain ihan suoraa vittuilua monta kertaa ja se johtui merkinnästä, tai ehkä farmaseuteilla oli menkat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monistakin kroonisista sairauksista laitetaan Kelakorttiin numero apteekkia varten.
        Koska numerolla varustetulla kortilla saa lääkkeet Kelakorvauksen vuoksi edullisemmin.

        Jotkin lääkkeet voivat olla hyvinkin kalliita, niin onhan se parempi saada korvattuna halvemmalla.

        Niin, psykiatrit antavat sen 112-merkinnän melkein toisella tapaamisella julkisilla paikoilla, koska muuten ne asiakkaanteivät hankkisi niitä kalliita neurolepteja ja muuta sellaista. Veronmaksajien piikkiin menee se touhu. :D


      • Anonyymi

        Meinaakko, että täyspäinen ihminen ei ite tajua, että syökö lääkettä turhaan?


      • Anonyymi

        No enpä ole THL:n trolli, ihan olen itsekin ollut psykiatrian potilaana.

        Tarkoititko luokituksen purkamisella samaa kuin diagnoosin purku ?
        Diagnooseja kun ei kukaan suostu poistamaan, en ole koskaan kuullut, että joku olisi päässyt sellaisesta eroon.

        Itsekin kannan diagnoosia loppuelämäni, valitettavasti kai se niin on.

        ps. käsimurtuma ei taida olla krooninen sairaus missään muotoa, siihen ei ole lääkekorvauksia varten koodia erikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No enpä ole THL:n trolli, ihan olen itsekin ollut psykiatrian potilaana.

        Tarkoititko luokituksen purkamisella samaa kuin diagnoosin purku ?
        Diagnooseja kun ei kukaan suostu poistamaan, en ole koskaan kuullut, että joku olisi päässyt sellaisesta eroon.

        Itsekin kannan diagnoosia loppuelämäni, valitettavasti kai se niin on.

        ps. käsimurtuma ei taida olla krooninen sairaus missään muotoa, siihen ei ole lääkekorvauksia varten koodia erikseen.

        Virheitä näköjään sattuu ......

        https://www.terve.fi/artikkelit/vaara-diagnoosi-psykiatrinen-sairaus


      • Anonyymi

        Olin aloitustapaamisessa masennuksen hoidon takia tuon kanssa. Yritti iskeä silloista tyttöystävääni. Ero tuli eteen myöhemmin. En muistele kovin lämmöllä.


      • Anonyymi

        THL tukee noiden 'neuroleptien' koulutusta tai paremminkin varmaan kasvattaa siihen.

        Jos lukee pakkausselosteesta mitä haittavaikutuksia tulee: maidoneritystä myös miehillä, erektiohäiriöitä ....

        Joka noita määrää niin saa varmaan jotain outoja kiksejä....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tuo ammatti vetää kieroutuneita ihmisiä.

        Kyllä tuo paljon kehuttu lääkärikoulutus on ihan huuhaata. Jos selviää pääsykokeesta niin se riittää. Psykopaatit on ihan yhtä viisaita kuin muutkin, jotkut jopa neron tasoa.

        Olisko sama tyyppi joka leuhki veneestään jossain lehdessä?

        On se kumma, että kaiken maailman sekopäitä päästetään sotkemaan toisten elämä.

        THL vastuussa kaikesta.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monistakin kroonisista sairauksista laitetaan Kelakorttiin numero apteekkia varten.
        Koska numerolla varustetulla kortilla saa lääkkeet Kelakorvauksen vuoksi edullisemmin.

        Jotkin lääkkeet voivat olla hyvinkin kalliita, niin onhan se parempi saada korvattuna halvemmalla.

        Trolli.

        Ikävä kyllä nuo kaikki psyko-lääkkeet on halpoja ihan sillä, että niitä saadaan ihmiset huijattua syömään.

        Jos nuo lääkkeet olis kalliita niin kukaan ei uskaltaisi sairastua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Trolli.

        Ikävä kyllä nuo kaikki psyko-lääkkeet on halpoja ihan sillä, että niitä saadaan ihmiset huijattua syömään.

        Jos nuo lääkkeet olis kalliita niin kukaan ei uskaltaisi sairastua.

        Kirjoitinkin vain, että Kela-kortilla lääkkeet saa halvemmalla, en missään kohtaa väittänyt psyykelääkkeitä kalliiksi.
        Halvastakin kun ottaa vähän pois, muuttuu se vieläkin halvemmaksi.

        Että sellanen trollollloooll...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitinkin vain, että Kela-kortilla lääkkeet saa halvemmalla, en missään kohtaa väittänyt psyykelääkkeitä kalliiksi.
        Halvastakin kun ottaa vähän pois, muuttuu se vieläkin halvemmaksi.

        Että sellanen trollollloooll...

        Patentin alla olevat psyykelääkkeet ovat hyvin kalliita. Esimerkiksi Seroquel (ketiapiini) ja Abilify olivat kalliita silloin kun niissä oli patentti päällä, ja ovat kalliita edelleen. Nyt kun niiden patentit ovat lauenneet, niin tarjolla on rinnakkaisvalmisteita, jotka ovat hyvin halpoja. 112-koodilla Kela-kortissa potilas sai noita lääkkeitä hyvin halvalla, mutta valtio ja lopulta veronmaksajat lopulta maksavat hyvin suuria summia niille lääketehtaille, joilla se patentti on. Sen vuoksi lääketehtaat esimerkiksi odottavat sen patentin laukeamista, ja sen jälkeen tuovat markkinoilla käytännössä saman lääkkeen eri muodossa niin, että sillä on uusi patentti. Esimerkiksi tällä hetkellä lääketehtaat tekevät paljon rahaa noiden atyyppisten lääkkeiden injektiomuodoilla, joissa on uusi patentti. @done

        Apteekkariliiton lääkehaun perusteella tällä esimerkiksi tuollainen virallinen paketti Abilifya maksaa 169 euroa, kun taas vastaava rinnakkaisvalmiste maksaa alle 10 euroa. Aikaisemmin kun sitä sai vain patentilla, niin se meni suuralta osin Kela-korvauksen piiriin. Kuinka moni sellainen henkilö, jonka diagnoosiin tuota lääkettä käytettäisiin, olisi valmis maksamaan lääkkeestä 169 euroa kuukaudessa? Yhden Abilify Maintena -injektion hinta on tällä hetkellä 310 euroa ja 112-koodilla 4,5 euroa. Siinä on siis sama vaikuttava aine, mutta se annetaan injektiomuodossa.

        - ABILIFY 5 mg tabl 28x1 fol (Otsuka Pharma Scandinavia AB) 169,83 e

        - ABILIFY MAINTENA 400 mg inj kuiva-aine ja liuotin depo 1 pakkaus (Abacus Medicine A/S)
        - Hinta 310 euroa
        - 112-koodilla hinta 4,5 euroa

        Jos olet kiinnostunut siitä, miten tuo lääketehtaiden järjestelmä toimii, niin esimerkiksi Ben Goldacre on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltään Big Pharma. Kun aikaisemman lääkkeen patentti loppuu, niin he saattavat esimerkiksi julkaista käytännössä samalla tavalla kehossa toimivan lääkkeen niin, että sen molekyylirakenteesta on tehty hieman toisenlainen niin, että se on eri molekyyli teknisesti, ja sille saa siis taas uuden patentin, mutta kuitenkin se vaikuttaa samoihin reseptoreihin hermostossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Patentin alla olevat psyykelääkkeet ovat hyvin kalliita. Esimerkiksi Seroquel (ketiapiini) ja Abilify olivat kalliita silloin kun niissä oli patentti päällä, ja ovat kalliita edelleen. Nyt kun niiden patentit ovat lauenneet, niin tarjolla on rinnakkaisvalmisteita, jotka ovat hyvin halpoja. 112-koodilla Kela-kortissa potilas sai noita lääkkeitä hyvin halvalla, mutta valtio ja lopulta veronmaksajat lopulta maksavat hyvin suuria summia niille lääketehtaille, joilla se patentti on. Sen vuoksi lääketehtaat esimerkiksi odottavat sen patentin laukeamista, ja sen jälkeen tuovat markkinoilla käytännössä saman lääkkeen eri muodossa niin, että sillä on uusi patentti. Esimerkiksi tällä hetkellä lääketehtaat tekevät paljon rahaa noiden atyyppisten lääkkeiden injektiomuodoilla, joissa on uusi patentti. @done

        Apteekkariliiton lääkehaun perusteella tällä esimerkiksi tuollainen virallinen paketti Abilifya maksaa 169 euroa, kun taas vastaava rinnakkaisvalmiste maksaa alle 10 euroa. Aikaisemmin kun sitä sai vain patentilla, niin se meni suuralta osin Kela-korvauksen piiriin. Kuinka moni sellainen henkilö, jonka diagnoosiin tuota lääkettä käytettäisiin, olisi valmis maksamaan lääkkeestä 169 euroa kuukaudessa? Yhden Abilify Maintena -injektion hinta on tällä hetkellä 310 euroa ja 112-koodilla 4,5 euroa. Siinä on siis sama vaikuttava aine, mutta se annetaan injektiomuodossa.

        - ABILIFY 5 mg tabl 28x1 fol (Otsuka Pharma Scandinavia AB) 169,83 e

        - ABILIFY MAINTENA 400 mg inj kuiva-aine ja liuotin depo 1 pakkaus (Abacus Medicine A/S)
        - Hinta 310 euroa
        - 112-koodilla hinta 4,5 euroa

        Jos olet kiinnostunut siitä, miten tuo lääketehtaiden järjestelmä toimii, niin esimerkiksi Ben Goldacre on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltään Big Pharma. Kun aikaisemman lääkkeen patentti loppuu, niin he saattavat esimerkiksi julkaista käytännössä samalla tavalla kehossa toimivan lääkkeen niin, että sen molekyylirakenteesta on tehty hieman toisenlainen niin, että se on eri molekyyli teknisesti, ja sille saa siis taas uuden patentin, mutta kuitenkin se vaikuttaa samoihin reseptoreihin hermostossa.

        Helsingin Sanomissa oli myös ihan joitain päiviä sitten artikkeli:

        ---

        Suomen lääke­korvausten määrä kasvaa vuosi vuodelta, ja taustalla on talous­tieteilijän mukaan ”turmiollinen” järjestelmä

        Hallitukset ovat 2010-luvun alusta asti säästäneet lääkekorvauksista, ja seuraavaksi Sanna Marinin (sd) hallitus yrittää menoja karsimalla rahoittaa hoitajamitoituksen noston. Korvattavuuden piiriin on kuitenkin tullut viime vuosina paljon uusia ja kalliita lääkkeitä, eivätkä menot välttämättä ole laskemassa vielä hetkeen.

        KELAN maksamien lääkekorvausten määrä kasvaa vauhdilla. Vuonna 2021 Kela maksoi lääkekorvauksia 1,71 miljardia euroa. Korvauksia maksettiin lähes kolmelle miljoonalle suomalaiselle

        Hallitukset ovat 2010-luvun alusta asti pyrkineet säästämään korvauksista, mutta toisin on käynyt. Kasvun taustalla on useita eri syitä. Pelkästään jo väestön ikääntyminen lisää lääkkeiden kulutusta.

        Viime vuosina korvattavuuden piiriin on tullut myös paljon uusia ja kalliita lääkkeitä. Eniten menojen kasvua selittääkin juuri tällaisten patenttisuojattujen lääkkeiden hinta. Ne maksavat paljon, eikä niitä voi vaihtaa edullisempiin rinnakkaisvalmisteisiin, koska sellaisia ei ennen patenttisuojan raukeamista markkinoilla ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitinkin vain, että Kela-kortilla lääkkeet saa halvemmalla, en missään kohtaa väittänyt psyykelääkkeitä kalliiksi.
        Halvastakin kun ottaa vähän pois, muuttuu se vieläkin halvemmaksi.

        Että sellanen trollollloooll...

        Olisko tässä trolli ollut kuitenkin kyse leimaantumisesta???

        On aikalailla eri asia asua pienellä paikkakunnalla kuin esim. Helsingissä. Hesassa on niin paljon populaatiota, että siellä kukaan ketään muista. Toista se on pikku paikkakunnilla. Olin kerran töissä pikkupaikkakunnalla, ensimmäisinä viikkoina minulle esiteltiin sen alueen hullut.

        Pikku paikoissa vähän eri meininki, kyllä siellä helposti jää asiakkaat mieleen.

        Jos on joku mt-merkintä kela kortissa niin se on aika viheliäinen juttu.


      • Anonyymi

        Casttlestrait määräsi minulle sellaset mömmöt, etten päässy sängystä ylös, totaali zombi.... Paraneehan sitä kaikki vaivat kun lääkkeisiin kuolee, tehokasta.

        Pitäisi kastr... tuo tyyppi....


      • Anonyymi

        Jos tuon nimi on suomennettuna Linnans. niin tiedän tapauksen vuosien takaa. Aivan sairas tyyppi. Takuulla vakavasti sairas, ihan oikeasti. Jälkikäteen tuli mieleen, että varmaan kostaa potilaille omia vaikeuksiaan mielenterveytensä kanssa. Ikävä, että tällaista tapahtuu omalle kohdalle.


      • Anonyymi

        Joku muukin joutunut Petrin uhriksi. Varsinainen zombien tekijä.

        Jos näen vielä joskus lehdessä naureskelemassa niin käyn jututtamassa, ihan niinkuin aikuiset keskustelee asioista. En tiedä ymmärtääkö sellaisia keskusteluja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Casttlestrait määräsi minulle sellaset mömmöt, etten päässy sängystä ylös, totaali zombi.... Paraneehan sitä kaikki vaivat kun lääkkeisiin kuolee, tehokasta.

        Pitäisi kastr... tuo tyyppi....

        Casttlestrait ... olisko Petri Liinans.

        On kaksi eri asiaa luulla osaavansa laulaa, kuin se, että luulee olevansa psykiatri....

        Olis hoidattanu omat ongelmansa ja pysyny eläkkeellä, moni muukin on ollu samaa mieltä.


      • Anonyymi

        Ikäväkseni tiedän Linnansalmen Petrin. Vastaa kuvausta, jos olen oikean henkilön tästä ketjusta tunnistanut. Sellanen zombintekijä kuten mainittu täällä.

        Näin hänet kerran pienen pojan kanssa, ajattelin, että pitäisikö ilmoittaa jonnekin. Tietääkseni hän elää parisuhteessa miehen kanssa. Sitä kun tiedän, on todella outo tyyppi kaiken kaikkiaan, pelottava.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikäväkseni tiedän Linnansalmen Petrin. Vastaa kuvausta, jos olen oikean henkilön tästä ketjusta tunnistanut. Sellanen zombintekijä kuten mainittu täällä.

        Näin hänet kerran pienen pojan kanssa, ajattelin, että pitäisikö ilmoittaa jonnekin. Tietääkseni hän elää parisuhteessa miehen kanssa. Sitä kun tiedän, on todella outo tyyppi kaiken kaikkiaan, pelottava.

        Linnansalmen Petrillä oli ilmeisesti paha alkoholiongelma. Kyllästyin kuuntelemaan sen krapula örinöitä vastaanotolla. Ilmeisesti tuo muusikon ura on vähän semmonen.

        Yleisesti tiedossa, että alkoholinvaikutuksen alaisena ei tehdä kovin järkeviä päätöksiä. Itse kannan hänen tekemisistään koituvaa traumaa loppuelämäni.

        Nostaisin syytteen, mutta yhden 'hulluksi'-luokitellun ihmisen syytökset ei paina THL:n laarissa mitään. THL peittelee näitä lääkäreiden ongelmia ja virheitä, kuuluvat valtion suojelun piiriin.

        Löytyykö muita, jotka ovat kärsineet hänen toimistaan?


    • Anonyymi

      on kahdenlaisia kokemuksia eli empaattisia ja ei niin empaattiisia. yksi psykiatri tuntui menevän liikaa ihmisen/mun sisälle.

    • Anonyymi

      Paskahoito pitäisi saada ihan yleiseen tietoon. Myrkyttäjä vastuuseen.

    • Anonyymi

      Ihmisille pitäisi saada tietoon miten paskasti sairaita kohdellaan ja luokitellaan väärin. Luokitellaan pahimman mukaan. Tekijät saatava vastuuseen. Kukaan ei kanna vastuuta myrkyttämisistä ja 'potilaiden' elämän tuhoamisesta paskoilla, väärillä lääkkeillä.

      Asia pitäisi saada julkisuuteen.
      -facebookiin avoin ryhmä, jossa kerrotaan kokemuksia paskoista lääkkeistä ja lääkäreistä
      -mennään kaduille kertomaan omia kokemuksia, pieni luettava omasta kokemuksesta varmaan kiinnostaa
      -levitetään tietoa ja saadaan muut paskaa kokeneet tulemaan julkisuuteen
      -kerätään julkitulolla voimaa kunnon mielenosoitukseen
      -tuetaan toisia väärin kokeneita ja rohkaistaan taistelemaan omista oikeuksista ja eduista

      Onko kiinnostuneita jakamaan omaa kokemusta esim. MT-toimistojen ja lääkäriasemien odotustiloihin ja kaduille???

      Tässä taistellaan omien lastenkin oikeuksista, en halua, että lapsiani käytetään näin hyväksi, koska siitä on kyse.

      Onko muita ehdotuksia toiminnalle???

      • Anonyymi

        Laitoit jo nyt ihan hyviä ehdotuksia omien kokemusten ja kannanottojen julkituomiseksi.
        Mediassa pitäisi näistä asioista ja psykiatriassa tapahtuneita epäkohdista, kaltoinkohtelusta, epäasiallisesta kohtelusta, vääristä hoitomenetelmistä ja lääkityksistä ja niiden haitoista puhua nykyistä huomattavasti enemmän. Tämän päivän jonkin lehden verkossa tosin on artikkeli masennuslääkkeisiin ja niiden haittoihin liittyvä uutisjuttu. Tosin se on maksumuurin takana. Monet neuroleptit ja masennuslääkkeet aiheuttavat potilaille enemmän haittavaikuksia ja tuhoavat somaattista terveyttä, kuin lisäävät mitään hyvinvointia, tai parantavat ihmisiä.

        Jotkut, kuten minäkin, olen jo tällä palstalla monta kertaa kertonut omista huonoista kokemuksista. Enkä varmasti ole ainoa. Mutta aika monesti tullaan vähättelemään, ja väittämään, että olen psyykkisesti vakavasti sairas, ja "hoidon tarpeessa". Mitä en ole kyllä ollut enää moneen vuoteen. Joillekin se, että jos vähänkään kritisoi, tai esittää kehitysideoitakin mt-vaikeuksista kärsivien auttamiseksi näyttää olevan, kuin punainen vaate, ja arka aihe. Ei saisi lainkaan arvostella psykiatriassa käytettyjö hoitomuotoja ja etenkään lääkkeitä. Kertoo jotakin olennaista siitä, että edelleenkään potilaat, tai heidän omaisensa eivät saisi tulla kertomaan mitään epäkohtia. Tai mitään muutakaan. Sitä en tiedä, että tekevätkö sitä alalla olevat tätä täälläkin ja miksi on vaikeaa ottaa vastaan asiallistakin ja objektiivista palautetta. Vaikka sille on oikeutuksensa, syytä ja tarvettakin. Mt-ongelmista kärsivien tilanne ei tule tällä tavalla, asioiden kiistämisellä, tai vastuun pakoilemisella paranemaan , tai huomion siirtämisellä potilaiden vioiksi, tai sairaudesta johtuviksi millään tavalla poista käytetyissä hoitomenetelmissä olevia vikoja.. Eikä se kyllä anna hyvää kuvaa alalle toimivista ja heidän ammattietiikastakaan. Eikä heidän tieteensäkään tule tällä ja millään tavalla edistymään ja kehittymään eteenpäin.

        Itselleni tuli psyykelääkkeistä monenlaisia erilaisia sivu ja haittavaikutuksia. Useimmat niistä joko neurologisia, tai somaattisia. Lisäksi tuli kylkiäisenä muita somaattisia sairauksia, kuten diabetes, lihas ja kudostuhoa ja lihasten hermotushäiriöitä.

        Nyt olen jo lopettanut neuroleptien käytön kokonaan. Elämäni järkevimpiä tekoja ja päätöksiä.

        Toivon, että mahdollisimman monet äänestäisivät jaloillaan, eli lakkaisivat käyttämästä mt-palveluita ja vaatisivat merkittäviä tehtävän uudistuksia psykiatriaan, käytettyihin hoitomenetelmiin ja toisivat esille omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja näkökulmiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitoit jo nyt ihan hyviä ehdotuksia omien kokemusten ja kannanottojen julkituomiseksi.
        Mediassa pitäisi näistä asioista ja psykiatriassa tapahtuneita epäkohdista, kaltoinkohtelusta, epäasiallisesta kohtelusta, vääristä hoitomenetelmistä ja lääkityksistä ja niiden haitoista puhua nykyistä huomattavasti enemmän. Tämän päivän jonkin lehden verkossa tosin on artikkeli masennuslääkkeisiin ja niiden haittoihin liittyvä uutisjuttu. Tosin se on maksumuurin takana. Monet neuroleptit ja masennuslääkkeet aiheuttavat potilaille enemmän haittavaikuksia ja tuhoavat somaattista terveyttä, kuin lisäävät mitään hyvinvointia, tai parantavat ihmisiä.

        Jotkut, kuten minäkin, olen jo tällä palstalla monta kertaa kertonut omista huonoista kokemuksista. Enkä varmasti ole ainoa. Mutta aika monesti tullaan vähättelemään, ja väittämään, että olen psyykkisesti vakavasti sairas, ja "hoidon tarpeessa". Mitä en ole kyllä ollut enää moneen vuoteen. Joillekin se, että jos vähänkään kritisoi, tai esittää kehitysideoitakin mt-vaikeuksista kärsivien auttamiseksi näyttää olevan, kuin punainen vaate, ja arka aihe. Ei saisi lainkaan arvostella psykiatriassa käytettyjö hoitomuotoja ja etenkään lääkkeitä. Kertoo jotakin olennaista siitä, että edelleenkään potilaat, tai heidän omaisensa eivät saisi tulla kertomaan mitään epäkohtia. Tai mitään muutakaan. Sitä en tiedä, että tekevätkö sitä alalla olevat tätä täälläkin ja miksi on vaikeaa ottaa vastaan asiallistakin ja objektiivista palautetta. Vaikka sille on oikeutuksensa, syytä ja tarvettakin. Mt-ongelmista kärsivien tilanne ei tule tällä tavalla, asioiden kiistämisellä, tai vastuun pakoilemisella paranemaan , tai huomion siirtämisellä potilaiden vioiksi, tai sairaudesta johtuviksi millään tavalla poista käytetyissä hoitomenetelmissä olevia vikoja.. Eikä se kyllä anna hyvää kuvaa alalle toimivista ja heidän ammattietiikastakaan. Eikä heidän tieteensäkään tule tällä ja millään tavalla edistymään ja kehittymään eteenpäin.

        Itselleni tuli psyykelääkkeistä monenlaisia erilaisia sivu ja haittavaikutuksia. Useimmat niistä joko neurologisia, tai somaattisia. Lisäksi tuli kylkiäisenä muita somaattisia sairauksia, kuten diabetes, lihas ja kudostuhoa ja lihasten hermotushäiriöitä.

        Nyt olen jo lopettanut neuroleptien käytön kokonaan. Elämäni järkevimpiä tekoja ja päätöksiä.

        Toivon, että mahdollisimman monet äänestäisivät jaloillaan, eli lakkaisivat käyttämästä mt-palveluita ja vaatisivat merkittäviä tehtävän uudistuksia psykiatriaan, käytettyihin hoitomenetelmiin ja toisivat esille omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja näkökulmiaan.

        Yes.

        Saisko joku laitettu pystyyn tuommosen facebook ryhmän?

        Ajattelin, että jos jakaa omaa kokemustaan ihan pienellä kirjallisella lappusella ja laittaa tuon facebook ryhmän siihen niin voisi tietoisuus levitä ja saavutettaisiin jotain.

        Sääliksi käy nuoriso, joka joutuu tulevaisuudessa käymään läpi tätä samaa helvettiä.

        Meillä on tarkoitus kaverin kanssa käydä ensi viikolla Kuopiossa kiertelemässä ja jakamassa tietoa. Kaveri varmistaa lähinnä kuvaamalla, jos joudutaan väkivallan kohteeksi. Vartijat ja poliisit varmasti hätyytetään ja tietää kyllä mikä on kohtelu. Ei pelota, tässä taistellaan kuitenkin lääketeollisuuden lobbaajia vastaan, osumia tulee, mutta se kertoo vaan onnistumisesta...

        Laitetaan videot suoraan Youtubeen....

        Saatas kunnon mielenosotus, porukkaa kunnolla, THL:n rotannaamat ulos....
        Lääketeollisuuden lobbarit vittuun täältä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yes.

        Saisko joku laitettu pystyyn tuommosen facebook ryhmän?

        Ajattelin, että jos jakaa omaa kokemustaan ihan pienellä kirjallisella lappusella ja laittaa tuon facebook ryhmän siihen niin voisi tietoisuus levitä ja saavutettaisiin jotain.

        Sääliksi käy nuoriso, joka joutuu tulevaisuudessa käymään läpi tätä samaa helvettiä.

        Meillä on tarkoitus kaverin kanssa käydä ensi viikolla Kuopiossa kiertelemässä ja jakamassa tietoa. Kaveri varmistaa lähinnä kuvaamalla, jos joudutaan väkivallan kohteeksi. Vartijat ja poliisit varmasti hätyytetään ja tietää kyllä mikä on kohtelu. Ei pelota, tässä taistellaan kuitenkin lääketeollisuuden lobbaajia vastaan, osumia tulee, mutta se kertoo vaan onnistumisesta...

        Laitetaan videot suoraan Youtubeen....

        Saatas kunnon mielenosotus, porukkaa kunnolla, THL:n rotannaamat ulos....
        Lääketeollisuuden lobbarit vittuun täältä..

        Ehkä niiden pienten lappusten laittamisella MT-toimistoihin, tai psykiatrisiin hoitopaikkoihin ei saa sitä toivottua tulosta. Lisäksi useisiin hoitopaikkoihin ei saa mennä niin vain. Eikä etenkään mieltä osoittamaan. Silloin saattaa syyllistyä häiriköntiin ja joutuu itse vain liemeen. Eli tulee eteen vain matka poliisin selliin.

        Facebookissa on jo nyt myös psykiatriaa kritisoivia ryhmiä, joissa voi jakaa omia kokemuksia ja mielipiteitä. Ellei sitten halua perustaa sinne kokonaan uutta ryhmää.

        Mutta mielenosoitukset, niiden järjestämisen sopiminen viranomaisten kanssa jo etukäteen, omien kokemusten kertominen ja julkituominen, kirjojen kirjoittaminen, kansalaisaloitteiden tekeminen ja vastaavien tekemisellä voi saada asialle ainakin enemmän näkyvyyttä ja kenties se johtaa johonkin nytkähtämiseen uudistuksen tielle. Ja johonkin toivottavasti valoisampaan ja parempaan tulevaisuuteen ja huomiseen, myös tämän päivän lapsille ja nuorille ja tuleville aikuisille.

        Kaikkea hyvää Sinulle ja Onnea matkaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitoit jo nyt ihan hyviä ehdotuksia omien kokemusten ja kannanottojen julkituomiseksi.
        Mediassa pitäisi näistä asioista ja psykiatriassa tapahtuneita epäkohdista, kaltoinkohtelusta, epäasiallisesta kohtelusta, vääristä hoitomenetelmistä ja lääkityksistä ja niiden haitoista puhua nykyistä huomattavasti enemmän. Tämän päivän jonkin lehden verkossa tosin on artikkeli masennuslääkkeisiin ja niiden haittoihin liittyvä uutisjuttu. Tosin se on maksumuurin takana. Monet neuroleptit ja masennuslääkkeet aiheuttavat potilaille enemmän haittavaikuksia ja tuhoavat somaattista terveyttä, kuin lisäävät mitään hyvinvointia, tai parantavat ihmisiä.

        Jotkut, kuten minäkin, olen jo tällä palstalla monta kertaa kertonut omista huonoista kokemuksista. Enkä varmasti ole ainoa. Mutta aika monesti tullaan vähättelemään, ja väittämään, että olen psyykkisesti vakavasti sairas, ja "hoidon tarpeessa". Mitä en ole kyllä ollut enää moneen vuoteen. Joillekin se, että jos vähänkään kritisoi, tai esittää kehitysideoitakin mt-vaikeuksista kärsivien auttamiseksi näyttää olevan, kuin punainen vaate, ja arka aihe. Ei saisi lainkaan arvostella psykiatriassa käytettyjö hoitomuotoja ja etenkään lääkkeitä. Kertoo jotakin olennaista siitä, että edelleenkään potilaat, tai heidän omaisensa eivät saisi tulla kertomaan mitään epäkohtia. Tai mitään muutakaan. Sitä en tiedä, että tekevätkö sitä alalla olevat tätä täälläkin ja miksi on vaikeaa ottaa vastaan asiallistakin ja objektiivista palautetta. Vaikka sille on oikeutuksensa, syytä ja tarvettakin. Mt-ongelmista kärsivien tilanne ei tule tällä tavalla, asioiden kiistämisellä, tai vastuun pakoilemisella paranemaan , tai huomion siirtämisellä potilaiden vioiksi, tai sairaudesta johtuviksi millään tavalla poista käytetyissä hoitomenetelmissä olevia vikoja.. Eikä se kyllä anna hyvää kuvaa alalle toimivista ja heidän ammattietiikastakaan. Eikä heidän tieteensäkään tule tällä ja millään tavalla edistymään ja kehittymään eteenpäin.

        Itselleni tuli psyykelääkkeistä monenlaisia erilaisia sivu ja haittavaikutuksia. Useimmat niistä joko neurologisia, tai somaattisia. Lisäksi tuli kylkiäisenä muita somaattisia sairauksia, kuten diabetes, lihas ja kudostuhoa ja lihasten hermotushäiriöitä.

        Nyt olen jo lopettanut neuroleptien käytön kokonaan. Elämäni järkevimpiä tekoja ja päätöksiä.

        Toivon, että mahdollisimman monet äänestäisivät jaloillaan, eli lakkaisivat käyttämästä mt-palveluita ja vaatisivat merkittäviä tehtävän uudistuksia psykiatriaan, käytettyihin hoitomenetelmiin ja toisivat esille omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja näkökulmiaan.

        Alalla olevat ja jotkut tälläkin palstalla eivät yleensä koskaan hyväksy, eivätkä halua ymmärtää omista näkökannoistaan eriäviä mielipiteitä. Tästä syystä kunnollista ja asiallista keskustelua ei koskaan synny, eikä tapahdu. Mm. nimitteleminen ja diagnoosien antaminen kirjoittajille ei ole mitään asiallista kommentoimista ja laadukasta keskustelemista.

        Tosiasia on se, että potilaiden kokemuksillakin ja mielipiteillä on väliä. Oikeassa olemisen harha, kritiikin vastaanottamattomuus, uudistushaluttomuus ja kriittisyyden puuttuminen johtavat väistämättä minkä tahansa tieteen, tai sen edustaman haaran taantumiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä niiden pienten lappusten laittamisella MT-toimistoihin, tai psykiatrisiin hoitopaikkoihin ei saa sitä toivottua tulosta. Lisäksi useisiin hoitopaikkoihin ei saa mennä niin vain. Eikä etenkään mieltä osoittamaan. Silloin saattaa syyllistyä häiriköntiin ja joutuu itse vain liemeen. Eli tulee eteen vain matka poliisin selliin.

        Facebookissa on jo nyt myös psykiatriaa kritisoivia ryhmiä, joissa voi jakaa omia kokemuksia ja mielipiteitä. Ellei sitten halua perustaa sinne kokonaan uutta ryhmää.

        Mutta mielenosoitukset, niiden järjestämisen sopiminen viranomaisten kanssa jo etukäteen, omien kokemusten kertominen ja julkituominen, kirjojen kirjoittaminen, kansalaisaloitteiden tekeminen ja vastaavien tekemisellä voi saada asialle ainakin enemmän näkyvyyttä ja kenties se johtaa johonkin nytkähtämiseen uudistuksen tielle. Ja johonkin toivottavasti valoisampaan ja parempaan tulevaisuuteen ja huomiseen, myös tämän päivän lapsille ja nuorille ja tuleville aikuisille.

        Kaikkea hyvää Sinulle ja Onnea matkaan!

        No, tuli tehtyä. Lehteen ei päästy, mutta juoksemaan jouduttiin. Aika keventävä kokemus...


    • Anonyymi

      Kaverilta kuulin, että Jsuun MT-toimistossa työskentelee ilotyttö. Ihan kohtuu hintanen ja kuulemma tiukka.

      • Anonyymi

        Olen kuullut saman jutun muualta. No, homma se on tuokin. Normi juttuja.


      • Anonyymi

        Hyvä on, kokeiltu.


      • Anonyymi

        Kiitos vinkistä.

        Tuli testattua, ei mikään nätti, mutta ajoi asiansa.


    • Anonyymi

      Varmasti psykolle itselleen koska leveää leipää saa, noin vain.

    • Anonyymi

      Onko kukaan ajatellut lääkeyhtiöiden lobbausta, tutkimusten vääristelyä, valehtelua, lahjontaa. Noilla keinoilla käännytetään päättäjiä, ruskeilla kirjekuorilla. Ihmiselämällä ei ole merkitystä, kun puhutaan suuryritysten rahasta tai pörssiikursseista.

      Ei paljon auta kansanedustajia saada meidän puolelle tutkimaan ja muuttamaan käytäntöjä. Kyllä nuo suuryritysten lobbarit hoitaa homman puolelleen.

      Toimii niinkuin tuo putlerin krouvi, lahjontaa, uhkailua, valehtelua, manipulointia.... kyllä ne psykiatritkin käärivät ihan kivoja rahoja varmasti noilta lääkkeiden toimittajilta.

      Tutkivaa journalismia, pitää perustaa pipipäiden bellingat, sillä voi saada suuren yleisön puolelleen.

      Kaikki unohtavat mitä mielisairauksia nuo niin kutsutut mielialalääkkeet aiheuttavat, syövistä yms. puhumattakaan. Kyllä tähän on muutos saatava.

    • Anonyymi

      Aavalla selvittelin kerran sanotaan psykiatri VK, Helsinki. Oli kyse yksinkertaisesta asiasta, laittoi äänet pois ja piteli päätään, näin kuvasta...? Jee.

      Suosittelen suoraan perumaan ajat AAVAlta, kaikki samanlaisia. Olisko VK:n aika itse mennä terapiaan???

    • Anonyymi

      Oikeastaan mikään ei muutu.

      Täällä voi arvostella ja kertoa totuuden psykiatrien väärin käytöksistä, mutta yleiseen tietoon ne eivät tule, eikä kukaan niihin puutu.

      Vähän sama kuin taistelisi tuulta vastaan......

    • Anonyymi

      Ei kuulu aihepiiriin, mutta oletteko tajunneet, että jos saatte mielenterveyteen liittyvän diagnoosin, niin se on sitten sitä koko loppuelämä.

      Se on siinä sillon se, eikä muuksi muutu.

      • Anonyymi

        Minulle aiemmin annettu diagnoosi ei määrittele minua ihmisenä, eikä kerro minusta ja ominaisuuksistani mitään. Koska olen paljon muuta, kuin se, tai omankantaan ja kaikkiin terveystietoihin lyöty kenties elinikäinen stigma. Mutta silti olen aina kertonut omakohtaisista kokemuksistani totuudenmukaisesti ja rehellisesti. Mitään salaamatta, peittelemättä, kuvittelematta, tai liioittelematta.

        Toivon, että mahdollisimman moni tulisi kertomaan omista kokemuksistaan psykiatrian palveluiden käytöstä, asenteista, saamastaan kohtelusta ja hoidoista. Koska ne valaisevat ja kenties estävät tulemasta enempää uhreja.

        Tosin, toivoisin vilpittömästi, että psykiatriassa toimivat ja alalla olevat alkaisivat myös miettiä itse, voisiko heidän alaansa, tapaansa toimia, hoitaa ihmisiä ja käytössä olevia hoitomuotoja kenties muuttaa, parantaa ja uudistaa asiakaslähtöisempään, asiakkaiden toiveita, ja heitä kuuntelevaan suuntaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle aiemmin annettu diagnoosi ei määrittele minua ihmisenä, eikä kerro minusta ja ominaisuuksistani mitään. Koska olen paljon muuta, kuin se, tai omankantaan ja kaikkiin terveystietoihin lyöty kenties elinikäinen stigma. Mutta silti olen aina kertonut omakohtaisista kokemuksistani totuudenmukaisesti ja rehellisesti. Mitään salaamatta, peittelemättä, kuvittelematta, tai liioittelematta.

        Toivon, että mahdollisimman moni tulisi kertomaan omista kokemuksistaan psykiatrian palveluiden käytöstä, asenteista, saamastaan kohtelusta ja hoidoista. Koska ne valaisevat ja kenties estävät tulemasta enempää uhreja.

        Tosin, toivoisin vilpittömästi, että psykiatriassa toimivat ja alalla olevat alkaisivat myös miettiä itse, voisiko heidän alaansa, tapaansa toimia, hoitaa ihmisiä ja käytössä olevia hoitomuotoja kenties muuttaa, parantaa ja uudistaa asiakaslähtöisempään, asiakkaiden toiveita, ja heitä kuuntelevaan suuntaan.

        Hyvin sanottu tuo, ettei määrittele minua ihmisenä.
        Kannattaakin pitää se mielessä.

        Ikävä puoli asiassa on se, kun jotkut muut määrittelevät juurikin sen diagnoosin mukaan, vaikka eivät diagnosoitua edes tuntisi.

        Pakko sanoa, että se haittaa joissain tilanteissa elämän varrella, etenkin terveydenhuollossa, kun menee hakemaan apua muiden kuin psyykkisten syiden takia.


    • Anonyymi

      Psykiatrit antavat diagnooseja ja määräävät lääkkeitä. Siinä heidän tarjoamansa ”hoito”. Yhden mukavan psykiatrin olen tavannut, tosin hänkin väitti että mielenterveyden häiriöt ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet.

    • Anonyymi

      Ei oikeastaan sillä saattaa päätyä vain ylen satunnaisenn dokkariin. Jos satuu.

    • Anonyymi

      Kerran töissä ruokalassa naapuri firman esimies sanoi, että näitä hommia voi tehdä kuka tahansa, lentäjillä ei saa heittää nupissa... no, kevennyksenä, jos toimii psykiatrian alalla niin siellä pitää heittää päässä, jotta pääsee töihin :)

    • Anonyymi

      Olisko nuo ottanu mallia Suomen terveydenhuollosta???


      Raportti: Kiina panee protestoijia psykiatriseen pakkohoitoon

      Suurin osa hoitoon viedyistä protestoijista on yhteiskunnan heikoimpia, jotka ovat yrittäneet valittaa viranomaisille oman elämänsä epäkohdista.

      • Anonyymi

        Vaikka olet tainnut heittää kommenttisi ilmeisesti puoliksi huumorilla, tai niin ainakin oletan, niin kyllähän näissä uusissa kenties käyttöönotettavissa malleissa, joissa lääkäri voi nyt taas pyytää virka-apua potilaan saattamiseksi arviointiin ja hoitoon, on olemassa tuo kyseinen vaara, jonka toit esille. Että ketä/tai keitä tahansa voidaan aleta jahdata, jo senkin syyn, tai tekosyyn varjolla, että on sairaushistoriassa aiemmin annettu mt-diagnoosi. Jahtaaminen ei ole kovinkaan kaukana suoranaisesta vainoamisesta, jos niin sitten todella käy ja tulee tapahtumaan. Oli se oikea sana kuvaamaan sitä toimintaa. Ei sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kaikki on täysin mahdollista.

        Elämme kummallisia aikoja, jossa aivan kaikki on mahdollista. Itse ainakin aion pysyä hyvin ja niin kaukana, kuin mahdollista kaikista terveysviranomaisista. En luota enää tähän suomalaiseen terveydenhuoltoon, siellä toimiviin lääkäreihin ja hoitajiin, tai heidän vilpittömyyteensä. Eikä kyse ole mistään taustalla olevasta sairaudesta, vaan aiemmin tulleista erittäin huonoista kokemuksista, joita tuli jo yli 10 vuotta sitten. Ja myös siitä, että olen edelleen lukenut monien samanlaisista kokemuksista somessa. Mikään ei näytä olennaisesti ja merkittävästi muuttuneen mitenkään erityisen hyvään suuntaan, mt- diagnoosin omaavien hoidossa, tai kohtelussa. Eikä käytössä olevat hoitokeinotkaan. Kutakuinkin samanlaista taapertamista, tai aivan liian lääkekeskeistä, kuin ennenkin. Sähköstimulaatiohoito erilaisten sairauksien, tai oireiden hoidossa, kuulostaa lupaavalta. Mutta keille sitä tarjotaan, riittääkö siihen resursseja ja rahaa ja tehoaako se hoito potilaisiin todella, ja pitkäkestoisesti, on sitten toinen juttu. Sitäkään hoitomuotoa tuskin aloitetaan konkreettisesti ja virallisesti hyväksyttävänä hoitokeinona, kuin vasta aikaisintaan viiden, tai kymmenen vuoden sisällä. Kuulostaahan se ainakin suuria toiveita ja lupauksia herättävältä.


      • Anonyymi

        Suomi ei ole onneksi mikään Kiinan kaltainen valtio. Ainakin meidän valtiomme julistaa ja meidän väitetään olevan demokratian, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja sananvapauden periaatteita noudattava ja sananvapauden harjoittamista salliva valtio. Jos sitten mt-diagnoosin omaavia, tai ylipäätään mt-potilaita aletaan jahdata kissojen ja koirien kanssa ( eli lääkärit ja poliisit niiden potilaiden perässä), niin sitten tästä tulee ei-demokraattinen ja ihmisoikeuksia sortava valtio.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olet tainnut heittää kommenttisi ilmeisesti puoliksi huumorilla, tai niin ainakin oletan, niin kyllähän näissä uusissa kenties käyttöönotettavissa malleissa, joissa lääkäri voi nyt taas pyytää virka-apua potilaan saattamiseksi arviointiin ja hoitoon, on olemassa tuo kyseinen vaara, jonka toit esille. Että ketä/tai keitä tahansa voidaan aleta jahdata, jo senkin syyn, tai tekosyyn varjolla, että on sairaushistoriassa aiemmin annettu mt-diagnoosi. Jahtaaminen ei ole kovinkaan kaukana suoranaisesta vainoamisesta, jos niin sitten todella käy ja tulee tapahtumaan. Oli se oikea sana kuvaamaan sitä toimintaa. Ei sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kaikki on täysin mahdollista.

        Elämme kummallisia aikoja, jossa aivan kaikki on mahdollista. Itse ainakin aion pysyä hyvin ja niin kaukana, kuin mahdollista kaikista terveysviranomaisista. En luota enää tähän suomalaiseen terveydenhuoltoon, siellä toimiviin lääkäreihin ja hoitajiin, tai heidän vilpittömyyteensä. Eikä kyse ole mistään taustalla olevasta sairaudesta, vaan aiemmin tulleista erittäin huonoista kokemuksista, joita tuli jo yli 10 vuotta sitten. Ja myös siitä, että olen edelleen lukenut monien samanlaisista kokemuksista somessa. Mikään ei näytä olennaisesti ja merkittävästi muuttuneen mitenkään erityisen hyvään suuntaan, mt- diagnoosin omaavien hoidossa, tai kohtelussa. Eikä käytössä olevat hoitokeinotkaan. Kutakuinkin samanlaista taapertamista, tai aivan liian lääkekeskeistä, kuin ennenkin. Sähköstimulaatiohoito erilaisten sairauksien, tai oireiden hoidossa, kuulostaa lupaavalta. Mutta keille sitä tarjotaan, riittääkö siihen resursseja ja rahaa ja tehoaako se hoito potilaisiin todella, ja pitkäkestoisesti, on sitten toinen juttu. Sitäkään hoitomuotoa tuskin aloitetaan konkreettisesti ja virallisesti hyväksyttävänä hoitokeinona, kuin vasta aikaisintaan viiden, tai kymmenen vuoden sisällä. Kuulostaahan se ainakin suuria toiveita ja lupauksia herättävältä.

        Pelkän mt-diagnoosin takia kukaan ei jahtaa tai vainoa yhtään ketään.
        Siihen tarvitaan jokin syy, jotta niin tapahtuisi.

        Toki jos mt-ongelma on sellainen, että pelkää ja luulee kaikenlaista, niin varmaan pelkää tota jahtaamistakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkän mt-diagnoosin takia kukaan ei jahtaa tai vainoa yhtään ketään.
        Siihen tarvitaan jokin syy, jotta niin tapahtuisi.

        Toki jos mt-ongelma on sellainen, että pelkää ja luulee kaikenlaista, niin varmaan pelkää tota jahtaamistakin.

        Kun kerran noin paljon asiasta tiedät, niin osaatko sanoa miksi ihmisiä haetaan ihan kotonta pakkohoitoon? Jostain ne ilmoitukset tulee ja joku tekee päätökset.

        Olen kuullut ihan tuota hommaa tekeviltä, että sitä tapahtuu paljon, mennään viranomaisvoimin kotiovelle tai muualle, missä tiedetään henkilön oleskelevan tai jopa töistä kaapataan ja napataan kyytiin.

        Osa täysin syyttömiä, pieni osa saattaa ollakin latvasta lahoja, ainakin tuon kaappauksen jälkeen.

        Tuommosesta seuraa sellainen leima ettei siitä eroon pääse.

        Joten suksi trolli vittuun täältä jauhamasta THL:n paska politiikkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olet tainnut heittää kommenttisi ilmeisesti puoliksi huumorilla, tai niin ainakin oletan, niin kyllähän näissä uusissa kenties käyttöönotettavissa malleissa, joissa lääkäri voi nyt taas pyytää virka-apua potilaan saattamiseksi arviointiin ja hoitoon, on olemassa tuo kyseinen vaara, jonka toit esille. Että ketä/tai keitä tahansa voidaan aleta jahdata, jo senkin syyn, tai tekosyyn varjolla, että on sairaushistoriassa aiemmin annettu mt-diagnoosi. Jahtaaminen ei ole kovinkaan kaukana suoranaisesta vainoamisesta, jos niin sitten todella käy ja tulee tapahtumaan. Oli se oikea sana kuvaamaan sitä toimintaa. Ei sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Kaikki on täysin mahdollista.

        Elämme kummallisia aikoja, jossa aivan kaikki on mahdollista. Itse ainakin aion pysyä hyvin ja niin kaukana, kuin mahdollista kaikista terveysviranomaisista. En luota enää tähän suomalaiseen terveydenhuoltoon, siellä toimiviin lääkäreihin ja hoitajiin, tai heidän vilpittömyyteensä. Eikä kyse ole mistään taustalla olevasta sairaudesta, vaan aiemmin tulleista erittäin huonoista kokemuksista, joita tuli jo yli 10 vuotta sitten. Ja myös siitä, että olen edelleen lukenut monien samanlaisista kokemuksista somessa. Mikään ei näytä olennaisesti ja merkittävästi muuttuneen mitenkään erityisen hyvään suuntaan, mt- diagnoosin omaavien hoidossa, tai kohtelussa. Eikä käytössä olevat hoitokeinotkaan. Kutakuinkin samanlaista taapertamista, tai aivan liian lääkekeskeistä, kuin ennenkin. Sähköstimulaatiohoito erilaisten sairauksien, tai oireiden hoidossa, kuulostaa lupaavalta. Mutta keille sitä tarjotaan, riittääkö siihen resursseja ja rahaa ja tehoaako se hoito potilaisiin todella, ja pitkäkestoisesti, on sitten toinen juttu. Sitäkään hoitomuotoa tuskin aloitetaan konkreettisesti ja virallisesti hyväksyttävänä hoitokeinona, kuin vasta aikaisintaan viiden, tai kymmenen vuoden sisällä. Kuulostaahan se ainakin suuria toiveita ja lupauksia herättävältä.

        Uusi laki mahdollistaa paljon.

        Olen kuullut tapauksesta, jossa oli haastateltu työkavereita, 'luottamuksella' tietysti.
        Eihän kukaan katso sen jälkeen ketään kieroon, eihän?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun kerran noin paljon asiasta tiedät, niin osaatko sanoa miksi ihmisiä haetaan ihan kotonta pakkohoitoon? Jostain ne ilmoitukset tulee ja joku tekee päätökset.

        Olen kuullut ihan tuota hommaa tekeviltä, että sitä tapahtuu paljon, mennään viranomaisvoimin kotiovelle tai muualle, missä tiedetään henkilön oleskelevan tai jopa töistä kaapataan ja napataan kyytiin.

        Osa täysin syyttömiä, pieni osa saattaa ollakin latvasta lahoja, ainakin tuon kaappauksen jälkeen.

        Tuommosesta seuraa sellainen leima ettei siitä eroon pääse.

        Joten suksi trolli vittuun täältä jauhamasta THL:n paska politiikkaa.

        Kova oot ainakin kiroamaan.
        En yhtään ihmettele, jos tuollaisella käytöksellä ei kukaan hakisi hoitoon.
        Aika usein ihminen aiheuttaa itse sen, että tulee kyyti hakemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkän mt-diagnoosin takia kukaan ei jahtaa tai vainoa yhtään ketään.
        Siihen tarvitaan jokin syy, jotta niin tapahtuisi.

        Toki jos mt-ongelma on sellainen, että pelkää ja luulee kaikenlaista, niin varmaan pelkää tota jahtaamistakin.

        ....tai sitten on tullut elämän varrella omakohtaisia kokemuksia siitä, että lääkäri on tehnyt virka-apuapupyynnön ja on joutunut lähtemään poliisien saattamana hoitoon. Tai sitten on lukenut vastaavanlaisista tapauksista kerrottavan somessa.

        Kuten jo edellä kirjoitin tuosta johtopäätelmästä, että minkä tahansa syyn, tai tekosyynkin varjolla saatetaan tulevaisuudessa alkaa jahdata mt-taustan omaavia. Kyseinen menettely vaarantaa ihmisten perusoikeuksia ja heikentää oikeusturvaa.

        Oletko lukutaitoinen, valikoitko mitä ymmärrät, vai onko sinulla jo valmiiksi otettuna tuo asenne, että jokaisen ajattelun, mielipiteen, tai kirjoituksen taustalla on mt-sairaus? Saatat olla vieläpä itse alalla. Koska heillä on juuri nimenomaan tuo tyyli leimata ja ajatella, että vain sairaudet värittävät kunkin ihmisen ajattelua, tunteita, tai mielipiteitä. Ei se aina mene noin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun kerran noin paljon asiasta tiedät, niin osaatko sanoa miksi ihmisiä haetaan ihan kotonta pakkohoitoon? Jostain ne ilmoitukset tulee ja joku tekee päätökset.

        Olen kuullut ihan tuota hommaa tekeviltä, että sitä tapahtuu paljon, mennään viranomaisvoimin kotiovelle tai muualle, missä tiedetään henkilön oleskelevan tai jopa töistä kaapataan ja napataan kyytiin.

        Osa täysin syyttömiä, pieni osa saattaa ollakin latvasta lahoja, ainakin tuon kaappauksen jälkeen.

        Tuommosesta seuraa sellainen leima ettei siitä eroon pääse.

        Joten suksi trolli vittuun täältä jauhamasta THL:n paska politiikkaa.

        Meinaatko, että ihminen on oikeasti niin huonossa kunnossa, ettei ymmärrä syy-yhteyttä siihen että miksi haetaan pakkohoitoon, vai tarkoitatko että ihminen kyllä tietää miksi noutaja tulee, mutta haluaa kaunistella asiaa lähinnä itselleen?

        Vai onko tapahtunut oikeasti joku virhe, josta hänen kannattaa tehdä joku muistutus, kantelu, mikä lie.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kova oot ainakin kiroamaan.
        En yhtään ihmettele, jos tuollaisella käytöksellä ei kukaan hakisi hoitoon.
        Aika usein ihminen aiheuttaa itse sen, että tulee kyyti hakemaan.

        On se välillä piristävää, että joku uskaltaa sanoa asioita suoraan ja vaikka kiroillakinkin. Itse en uskalla mennä niin tekemään. Olen sellaiseen aivan liian kiltti ja hyvin kasvatettu. Mutta on se kuitenkin välillä hyvä tuulettaa ja ilmaista omia ajatuksiaan!

        Mitä tulee tuohon toteamukseesi, niin eikös se ole vain hyvä asia, jos kukaan ei tule hakemaan hoitoon ambulanssilla, ja poliisien saattamana? Kuka sinne nyt, tai ainakaan sillä tavalla haluaa hoitoon oikeasti päätyä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkän mt-diagnoosin takia kukaan ei jahtaa tai vainoa yhtään ketään.
        Siihen tarvitaan jokin syy, jotta niin tapahtuisi.

        Toki jos mt-ongelma on sellainen, että pelkää ja luulee kaikenlaista, niin varmaan pelkää tota jahtaamistakin.

        Kaverilta kuulin, oli joutunut väkivaltatilanteeseen ja siitä todistajaksi. Hän oli saanut aikaisemmin vaikean mt-diagnoosin paikallisesta mt-toimistosta. Diagnoosi olkoon mainitsematta nyt.

        Oli mennyt jalkapallopeliä katsomaan pienen poikansa kanssa, katsomossa eteen tuli uhri perheineen ja diagnoosin tehnyt psykiatri. Psyko oli tuijotellut puolituntia ja hävinnyt. Kaveri ei tykänny hyvää.

        Voihan se olla pelkkää sattumaakin...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ....tai sitten on tullut elämän varrella omakohtaisia kokemuksia siitä, että lääkäri on tehnyt virka-apuapupyynnön ja on joutunut lähtemään poliisien saattamana hoitoon. Tai sitten on lukenut vastaavanlaisista tapauksista kerrottavan somessa.

        Kuten jo edellä kirjoitin tuosta johtopäätelmästä, että minkä tahansa syyn, tai tekosyynkin varjolla saatetaan tulevaisuudessa alkaa jahdata mt-taustan omaavia. Kyseinen menettely vaarantaa ihmisten perusoikeuksia ja heikentää oikeusturvaa.

        Oletko lukutaitoinen, valikoitko mitä ymmärrät, vai onko sinulla jo valmiiksi otettuna tuo asenne, että jokaisen ajattelun, mielipiteen, tai kirjoituksen taustalla on mt-sairaus? Saatat olla vieläpä itse alalla. Koska heillä on juuri nimenomaan tuo tyyli leimata ja ajatella, että vain sairaudet värittävät kunkin ihmisen ajattelua, tunteita, tai mielipiteitä. Ei se aina mene noin.

        En ole trolli, en THL:stä, enkä edes psykiatri.
        Minulla on myös itselläni taustalla mt-sairaus, ei ole mitään asenteita ketään vastaan, eikä kaikilla ole todellakaan mitään mt-sairautta.
        Mielipiteitään saa ilmaista kuka tahansa, siihen on oikeus kaikilla, se ei tee kenestäkään millään tavoin sairasta.
        Olen nähnyt elämäni varrella aika monia mt-ongelmaisia, ja aika harva heistä on ollut aggressiivinen, toki joukkoon on mahtunut heitäkin.

        Joka tapauksessa järkevästi ajatteleva ihminen tajuaa, että lääkärit eivät tee mitään virka-apupyyntöjä, jos ei ala lääkärille esittämään mitään uhkailuja, tai muuten uhoamaan vastaanotolla. Jos heittäytyy hyvinkin aggressiiviseksi tai uhkaavaksi, niin ei ole mikään ihme, jos virka-apua pyydetään.

        Vaikka minulla on taustalla mt-sairaus, en ala ajatella, että joku minua alkaisi jostain syystä jahdata milloin missäkin.
        Toisaalta en anna, enkä ole antanut siihen koskaan aihetta.
        Ystävällisellä käytöksellä pärjää ihan hyvin. Ja ystävällinen voi olla monissa tilanteissa, vaikka saattaisi jokin ärsyttääkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se välillä piristävää, että joku uskaltaa sanoa asioita suoraan ja vaikka kiroillakinkin. Itse en uskalla mennä niin tekemään. Olen sellaiseen aivan liian kiltti ja hyvin kasvatettu. Mutta on se kuitenkin välillä hyvä tuulettaa ja ilmaista omia ajatuksiaan!

        Mitä tulee tuohon toteamukseesi, niin eikös se ole vain hyvä asia, jos kukaan ei tule hakemaan hoitoon ambulanssilla, ja poliisien saattamana? Kuka sinne nyt, tai ainakaan sillä tavalla haluaa hoitoon oikeasti päätyä?

        Välillä on oikeasti piristävää sanoa asiat suoraan ja kiroillakin, mutta on hyvä katsoa aika ja paikka, missä niin tekee, ja millä tavalla.
        Hyvä on myös ajatella niin tehdessään väärässä paikassa, väärällä hetkellä, että mahtaako siitä olla jotain seurauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Välillä on oikeasti piristävää sanoa asiat suoraan ja kiroillakin, mutta on hyvä katsoa aika ja paikka, missä niin tekee, ja millä tavalla.
        Hyvä on myös ajatella niin tehdessään väärässä paikassa, väärällä hetkellä, että mahtaako siitä olla jotain seurauksia.

        Olen siitä samaa mieltä, että kiroileminen on pääsääntöisesti huonoa ja ei-sopivaa käytöstä. Mutta joissakin tilanteissa voimasanojen käyttö ihan hyväksyttävääkin, jopa somekeskustelussakin. Toki jostakin syystä ne suodattimet ja säännöt katoavat etenkin somessa. Oletko koskaan iskenyt itseäsi esim. vasaralla sormeen, tai iskenyt pottuvarvasta kynnykseen? Jos et ole koskaan kiroillut, niin ihmettelenpä sitten.

        Lähdetkö taas ennustelemaan, tai varoittelemaan, että jonkun esittäessä täällä omia mielipiteitä, siitä voisi koitua hänelle seuraamuksia. Tuon voisi jo tulkita niinkin, että kytätäänkö täällä, ketä täällä käy, ja mitä kukin kirjoittaa. Jos Suomessa aletaan hyväksyä vain tietyn, tai yhdenlaisia mielipiteitä ja ajatuksia, niin sitten se rikkoo esim. sananvapauslakia, ja yhdenvertaisuutta lain edessä. Sitten voidaan jo kyseenalaistaa sekin, että millä tiellä täällä oikein ollaan, onko täällä enää edes mitään demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Minusta on sikäli hyvä, esim. nämä somet ovat olemassa, ja että voi edes kirjoittaa omia mielipiteitään j apurkaa esim. omia patoutumiaan. Koska niitä ei välttämättä voi tehdä esim. julkisen terveydenhuollon, ja psykiatrian puolella. Jokaisella on omanlaisensa tausta, elämänkokemukset ja tunne-elämä. Ja jokainen ajattelee omalla tavallansa. On sikäli hyvä. että keskustelu pysyy elävänä ja muutkin voi saada kenties uusia näkökulmia omaan ajatteluunsa. Sikäli, kuin nyt sitten ylipäätään toisten mielipiteitä jää enemmän pohdiskelemaan. Mutta eihän tämä tietenkään sitä oikeata, kasvokkain käytävää keskustelua koskaan korvaa, tai ole sama asia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Välillä on oikeasti piristävää sanoa asiat suoraan ja kiroillakin, mutta on hyvä katsoa aika ja paikka, missä niin tekee, ja millä tavalla.
        Hyvä on myös ajatella niin tehdessään väärässä paikassa, väärällä hetkellä, että mahtaako siitä olla jotain seurauksia.

        Kaksinaismoralismi toimii myös. Kiroilu ja solvaus toimii silloin kun on mielestään oikeassa, mutta sitten kun joku muu käyttää roisia kieltä, niin kannattaa pitää ihan nollatoleranssia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meinaatko, että ihminen on oikeasti niin huonossa kunnossa, ettei ymmärrä syy-yhteyttä siihen että miksi haetaan pakkohoitoon, vai tarkoitatko että ihminen kyllä tietää miksi noutaja tulee, mutta haluaa kaunistella asiaa lähinnä itselleen?

        Vai onko tapahtunut oikeasti joku virhe, josta hänen kannattaa tehdä joku muistutus, kantelu, mikä lie.

        Pakolla sairaalaan tuotavat ihmiset ovat oikeasti huonossa kunnossa.
        Vuosia sitten ollessani parin eri sairaalan psykiatrisilla osastoilla, niin pakkohoitoon pakolla tuodut ihmiset tuotiin yleensä lepositeissä osastolle.
        Ihmistä, joka on järjissään, ei laiteta remmeillä kiinni yhtään mihinkään.
        Eli kyllä siinä on sellaisessa tilassa, ettei itse ymmärrä lähes mistään mitään.


    • Anonyymi

      Täällä on paljon haukuttu psykiatreja mielisairaaksi, varmasti paljon totta, mutta voisiko olla niin, kuten oheisessa biisissä vedetään ..

      .. onko niin, ettei niittää voi sieltä mihin ...

      https://www.youtube.com/watch?v=KofosWccOBg

      • Anonyymi

        ..Eli psykiatrit vähän lahjattomia...


      • Anonyymi

        tuo on hyvä haahhhaa. Ymmärsin jujun..

        Helppoa kun vaikeaan ongelmaan löytyy yksinkertainen ratkaisu, skitso, joka on vielä väärä, sama kaikille, ei tarvitse opetella lääkeoppaasta kuin yksi sivu.

        Ei sille mitään voi jos tulee päänsärkyä ajattelusta .... ahaa haaa aaaarrrrgg


    • Anonyymi

      Pidetään keskustelu asiallisena, ja toisia ja muidenkin mielipiteitä kunnioittavana. Ei tehdä toisista diagnooseja, eikä käytetä rumaa kieltä. Eikös niin? Oman mielipiteensä saa ja voi toki ilmaista, mutta sen kaiken voi tehdä myös sivistyneesti.

      Kiitos!

    • Anonyymi

      Psykiatrilla koetetaan vaientaa potilas joka ei tyytyisi lääkäriin jota ei kiinnosta vaivat. Sillä varmistetaan ettei hankala tapaus enää tule uudestaan vastaanotolle.
      No.psykiatrista pääsee äkkiä eroon mutta jää terveyspalvelujen ulkopuolelle.
      Psykiatri yritti antipsykootteja pakottaa käyttämään! Se katsottiin loppuun ja pidin pääni enkä luullut olevani sairas mieleltäni hullun uskotteluista huolimatta. Kun aloin kysellä hoitovirheen tehneen psykon perään, se hävisi kuin pieru saharaan.
      Tässä maassa on varmasti monta henkilöä jotka ovat lääkkeitä käyttäneet ilman sairautta psykiatrin takia. Sehän on kemiallinen pahoinpitely! Näin vuosikymmeniä myöhemmin mietin. Onneksi luotin ja uskoin itseeni ja uskalsin sanoa suorat sanat psykolle ja kätyrialaiselleen eli vanhalle hoitajanaiselle.
      Iso on palkka niillä psykoilla mutta vastuu puuttuu.

      • Anonyymi

        Sehän se onkin kummallista, että palkka on iso juuri sen vastuunkin takia, eikä sitä sitten näytä kannettavan. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, onko koskaan yksikään suomalainen psykiatri joutunut edes vastaamaan hoitovirheestä puhumattakaan että vastuuseen.


    • Anonyymi

      Hyviä ja huonoja kokemuksia moni liian moni kyllästynyt työhönsä. Ollu aika lailla 50/50 hyvät ja huonot psykiatrit.

      • Anonyymi

        Valtaosa näistä vastaajista on alan ihmisiä. He tekeytyvät ihmisiksi jotka ovat muka tyytyväisiä ja saaneet jotain apua heiltä.
        He ovat psyykeltään sairaita valehtelijoita. He eivät myönnä tosiasiaa että psyykenlääkkeet tappaa, on tappanut jo satojatuhansia ihmisiä maailmassa. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, kuten erään lääketieteen professorin, tutkimussäätiön perustajan kirjoittama kirja Tappava psykiatria, todistaa.
        Tappavat psyykenlääkkeet vaurioittavat aivoja hyvin nopeasti, se on todistettu kaikkialla maailmassa.
        Arvostettu lääketieteen professori sanoo, että lääketeollisuus on syöpä lääketieteessä, se toimii kuin järjestäytynyt rikollisuus ja tuhoaa tieltään kaiken mikä vaarantaa tämän miljardiluokan bisneksen maineen.
        Lääketeollisuutta pidetäänkin yleisesti mafiana, hyvin vaarallisena sellaisena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valtaosa näistä vastaajista on alan ihmisiä. He tekeytyvät ihmisiksi jotka ovat muka tyytyväisiä ja saaneet jotain apua heiltä.
        He ovat psyykeltään sairaita valehtelijoita. He eivät myönnä tosiasiaa että psyykenlääkkeet tappaa, on tappanut jo satojatuhansia ihmisiä maailmassa. Aiheesta on kirjoitettu kirjoja, kuten erään lääketieteen professorin, tutkimussäätiön perustajan kirjoittama kirja Tappava psykiatria, todistaa.
        Tappavat psyykenlääkkeet vaurioittavat aivoja hyvin nopeasti, se on todistettu kaikkialla maailmassa.
        Arvostettu lääketieteen professori sanoo, että lääketeollisuus on syöpä lääketieteessä, se toimii kuin järjestäytynyt rikollisuus ja tuhoaa tieltään kaiken mikä vaarantaa tämän miljardiluokan bisneksen maineen.
        Lääketeollisuutta pidetäänkin yleisesti mafiana, hyvin vaarallisena sellaisena

        Ei se ole mitään pois minulta tai sinulta, jos joku tuntee hyötyvänsä lääkkeistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole mitään pois minulta tai sinulta, jos joku tuntee hyötyvänsä lääkkeistä.

        - Ja ne kaikenkattavat, koko väestöstä kaikkien osalta tehdyt gallupit, tarkkoine kysymyksineen, niiden osalta jotka käyttävät psyykelääkkeitä ovat ja kertovat mitä...?

        Niitä on tuskin koskaan tehty ja järjestettykään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        - Ja ne kaikenkattavat, koko väestöstä kaikkien osalta tehdyt gallupit, tarkkoine kysymyksineen, niiden osalta jotka käyttävät psyykelääkkeitä ovat ja kertovat mitä...?

        Niitä on tuskin koskaan tehty ja järjestettykään.

        ...Sillä, jos on olemassa vain se muutama prosentti todella, joka oikeasti hyötyy psyykelääkkeistä ja ne vaikuttavat ja auttavat masennukseen, tai parantavat ihmisiä esim. skitsofreniasta yms., niin miksi ylipäätään niitä lääkkeitä pidetään markkinoilla, valmistetaan ja määrätään ihmisille, jos niistä ei ole suurimmalle osalle mitään hyötyä...?

        Tarkat tutkimustulokset, eli gallupit puuttuvat täysin tästä asiasta. Ja niillä tiedoilla on oikeasti merkitystä ja väliä.

        Se, mitä vähänkään tiedän, niin lääkkeistä on enemmän haittaa, ja sivuvaikutuksia, ja ne vahingoittavat ja tuhoavat ihmisen neurologiaa/kognitiivisia kykyjä ja somaattista terveyttä ja lyhentävät elinikää. En totta hemm*tissä suosittele kenellekään, koskaan käyttämään kyseisiä lääkkeitä. Ne ovat suomeksi sanottuna: pelkkiä tuhoavia ja tappavia myrkkyjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ...Sillä, jos on olemassa vain se muutama prosentti todella, joka oikeasti hyötyy psyykelääkkeistä ja ne vaikuttavat ja auttavat masennukseen, tai parantavat ihmisiä esim. skitsofreniasta yms., niin miksi ylipäätään niitä lääkkeitä pidetään markkinoilla, valmistetaan ja määrätään ihmisille, jos niistä ei ole suurimmalle osalle mitään hyötyä...?

        Tarkat tutkimustulokset, eli gallupit puuttuvat täysin tästä asiasta. Ja niillä tiedoilla on oikeasti merkitystä ja väliä.

        Se, mitä vähänkään tiedän, niin lääkkeistä on enemmän haittaa, ja sivuvaikutuksia, ja ne vahingoittavat ja tuhoavat ihmisen neurologiaa/kognitiivisia kykyjä ja somaattista terveyttä ja lyhentävät elinikää. En totta hemm*tissä suosittele kenellekään, koskaan käyttämään kyseisiä lääkkeitä. Ne ovat suomeksi sanottuna: pelkkiä tuhoavia ja tappavia myrkkyjä.

        Lääkkeitä pidetään markkinoilla siitä syystä, että lääkeyhtiöt saavat niistä ihan tajuttomia voittoja.
        Oletko yhtään selvillä, millaiset rahat siinä bisneksessä pyörii ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeitä pidetään markkinoilla siitä syystä, että lääkeyhtiöt saavat niistä ihan tajuttomia voittoja.
        Oletko yhtään selvillä, millaiset rahat siinä bisneksessä pyörii ?

        Kyllä minä tiedän, että kyse on lääkeyhtiöiden bisneksestä ja rikastuttamisesta. Olen tiennyt sen jo useamman vuosikymmenen ajan. Tarkkoja lukuja en tiedä. Käsittääkseni jokainen yhtiö ja yritys julkaisee joka vuosi vuosikatsauksen, jossa näkyy ne tiedot myyntiluvuista, tappioista, kustannuksista, menoista, voitoista ja pörssiosakkeista yms.


    • Anonyymi

      Ihan hyvää keskustelua lääkeyhtiöiden hallinnasta ja rikastumisesta.

      Jos asialle aikoo jotain tehdä niin se on perustettava yhdistys, joka jakaa tietoa lääkkeiden vaaroista ja haitoista, huomattava pysyvät haitat.

      Hyvä olisi myös jakaa tai antaa mahdollisuus terapiaan ihan tavoitettavalla rahalla ja taloudellisessa pulassa oleville ilmaiseksi.

      Yhdistyksen tulis myös tehdä tutkimusta lääkeyhtiöiden vilpeistä tutkimuksissa ja lobbauksen vaikutuksesta.

      Hyvä olisi myös tarjota vaihtoehtoisia diagnooseja, mt-toimistoissa ja julkisella yleensä lätkäistään pahin mahdollinen, niiden purkaminen on tosi hankalaa. Ihmisiä murjotaan lääkkeillä turhaan.

      Mitä tähän tarvitaan? Entinen historian opettaja sanoi aikanaan, että sotaan tarvitaan 3 asiaa: rahaa, rahaa ja rahaa. Näin se on nykyäänkin.

      Jos aikoo edetä on perustettava yhdistys ja aloitettava rahan keruu, esim. gofund.

      Esimerkkinä, yksi lehti-ilmoitus, näkyvä, maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

      Itse sain väärän diagnoosin ja erosin sen takia, siksi asia minua ajaa eteenpäin.

      • Anonyymi

        Katumainos: 'mielialalääke tuohoaa mielen. Satoja itsemurhia voidaan estää lopettamalla lääkkeiden syöttö. Ennenkuin otat, ota yhteyttä .... ry'

        Tuo toimis ja auttais paremmin kuin parvi paskoja psykiatreja jotka tekee lääkkeiden pakkosyöttöä...


    • Anonyymi

      Kun katsoo noita haittavaikutuksia ja pysyviä vaurioita, joita psyykkeeseen vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat niin minusta ei voi puhua muusta kuin pahoinpitelystä. Alla otteita muutamasta lääkkeestä, joita käytetään hyvin yleisesti, joista ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä, psykoosilääkkeet ja SSRI:

      Alkuun SSRI, HUOM 96% käyttäjistä sairastuu PSSD:hen ja se tulee jo pahimmassa tapauksessa 1 tabletista.

      Unettomuus
      Ahdistuneisuus, hermostuneisuus, levottomuus, jännittyneisyys, libidon heikentyminen3, unihäiriöt, poikkeavat unet4
      Depersonalisaatio, mielialan kohoaminen, euforia, poikkeava ajattelu, poikkeava orgasmi5, hampaiden narskuttelu, itsemurha-ajatukset ja ‑käyttäytyminen6
      Hypomania, mania, hallusinaatiot, agitaatio, paniikkikohtaukset, sekavuus, dysfemia, aggressiivisuus

      Hermosto
      Päänsärky
      Huomiokyvyn häiriöt, heitehuimaus, makuaistin häiriöt, letargia, uneliaisuus7, vapina

      Psykomotorinen levottomuus, dyskinesia, ataksia, tasapainohäiriö, myoklonus, muistin heikkeneminen

      Konvulsio, akatisia, tardiivi dyskinesia, serotoniinioireyhtymä


      Näön hämärtyminen

      Virtsaamisvaikeudet


      Sukupuolielimet ja rinnat

      Gynekologinen verenvuoto14, erektiohäiriö, ejakulaatiohäiriö15


      Seksuaalinen toimintahäiriö


      Galaktorrea, hyperprolaktinemia, priapismi


      Kihelmöinti, vilunväristykset

      Huonovointisuus, epänormaali olo, kylmän tunne, kuuman tunne

      Limakalvon verenvuoto




      2 Mukaan lukien ennenaikainen aamuherääminen, nukahtamisvaikeudet ja katkonaisena nukkumisena tai keskiyön tunteina esiintyvä unettomuus

      3 Mukaan lukien libidon menetys

      4 Mukaan lukien painajaisunet

      5 Mukaan lukien orgasmikyvyttömyys

      6 Mukaan lukien toteutunut itsemurha, suisidaalinen masennus, tahallinen itsensä vahingoittaminen, itsetuhoiset ajatukset, itsemurhakäyttäytyminen, itsemurha-ajatukset, itsemurhan yritys, sairaalloiset ajatukset, itseä vahingoittava käytös. Nämä oireet voivat johtua perussairaudesta.

      7 Mukaan lukien liikaunisuus ja sedaatio

      8 Perustuu kliinisten tutkimusten EKG-mittauksiin

      9 Mukaan lukien kuumat aallot

      10 Mukaan lukien atelektaasi, interstitiaalinen keuhkosairaus, pneumoniitti

      11 Mukaan lukien useimmiten ienverenvuotoa, verioksentelua, veriulosteita, verenvuotoa peräsuolesta, veristä ripulia, mustia veriulosteita, mahalaukun haavauman verenvuotoa.

      12 Mukaan lukien eryteema, hilseilevä ihottuma, punoittavat hikirakkulat, ihottuma, punoittava ihottuma, follikulaarinen ihottuma, yleistynyt ihottuma, makulaarinen ihottuma, makulopapulaarinen ihottuma, tuhkarokkotyyppinen ihottuma, papulaarinen ihottuma, kutiava ihottuma, rakkulainen ihottuma, umbilikaalinen punoittava ihottuma

      13 Mukaan lukien tiheävirtsaisuus

      14 Mukaan lukien kohdunkaulan verenvuoto, kohdun toimintahäiriö, kohdun verenvuoto, sukupuolielinten verenvuoto, menometrorragia, menorragia, metrorragia, polymenorrea, postmenopausaalinen verenvuoto, emättimen verenvuoto

      15 Mukaan lukien ejakulaation puuttuminen, ejakulaatiohäiriö, ennenaikainen ejakulaatio, viivästynyt ejakulaatio, retrogradinen ejakulaatio

      16 Mukaan lukien heikkous




      Sitten psykoosilääkkeestä ote:

      4. Mahdolliset haittavaikutukset

      Kuten kaikki lääkkeet, myös tämä lääkevalmiste voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.

      Hyvin yleiset (voi esiintyä yli 1 käyttäjällä 10:stä):

      lievät verenkuvamuutokset (leukosytoosi tai leukopenia).

      Yleiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):

      kuukautishäiriöt, rintojen kasvu ja arkuus sekä miehillä rintojen suureneminen
      ruokahalun muutokset ja painonvaihtelu
      väsymys, erityisesti hoidon alkuvaiheessa
      äkilliset lihasten liikehäiriöt
      motorinen levottomuus (esim. kyvyttömyyttä pysyä paikoillaan)
      Parkinsonin taudin kaltaiset oireet, kuten vapina ja jäykkyys
      pitkäaikaisessa hoidossa pakkoliikkeet ja suun ympäristön vapina
      alhainen verenpaine
      iho-oireet (kuten nokkosrokko, ihottuma, kutina, valoyliherkkyys tai muut iho-oireet).

      Melko harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):

      suun kuivuminen
      virtsaamisvaikeudet
      lähinäön heikkeneminen
      ahdaskulmaglaukooman paheneminen
      sydämen sykkeen nousu
      ummetus
      potenssin heikkeneminen
      muistihäiriöt
      ylösnoustessa verenpaineen laskusta johtuva huimaus
      kivulias, pitkittynyt erektio ja ejakulaatiovaikeudet
      kouristuskynnyksen aleneminen.

      Harvinaiset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 1 000:sta):

      sokerin sietokyvyn muutokset
      oireyhtymä, jossa esiintyy kouristuksia, kuumetta, lihasjäykkyyttä ja tajunnantason alenemista (pahanlaatuinen neurolepti-oireyhtymä)
      näköhäiriöt
      sydämen rytmihäiriöt
      sukupuolisen halun muutokset, viivästynyt orgasmi.

      • Anonyymi

        Et kai kuvittele, että jollekin tulisi kaikki noista haitoista ?
        Useimmat saavat jotain haittoja, hyvin henkilökohtaista ihmisestä riippuen.

        Harvat haitat jäävät pysyviksi, toki niitäkin on ( jäänyt itsellenikin ).

        Lääkepakkauksissa ja muissa teksteissä luetellaan mahdollisimman paljon haittoja, ettei vaan kukaan pääsisi valittamaan ja yrittämään saada esim. korvauksia haitoista.
        Lääketeollisuus voi vedota siihen, että kaikesta on varoitettu.

        Ainoa, mikä on puutteellista lääkitysten suhteen edelleen, on se, että lääkettä määräävien lääkärien tulisi kertoa laajemmin mahdollisista haittavaikutuksista. Sekä myös uskoa, jos joku haitoista valittelee.


      • Anonyymi

        Melkein yhtä hyödyllinen lista kun ICD luokituksen Läpikäynti.

        F40.0 - Julkisten paikkojen pelko
        F40.00 - Julkisten paikkojen pelko ilman samanaikaista paniikkihäiriötä
        F40.01 - Julkisten paikkojen pelko samanaikainen paniikkihäiriö
        F40.1 - Sosiaalisten tilanteiden pelko
        F40.2 - Määritetyt (yksittäiset) pelot
        F40.8 - Muu pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö
        F40.9 - Määrittämätön pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö

        Ne on kun pokemonit, pakko kerätä kaikki. ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Melkein yhtä hyödyllinen lista kun ICD luokituksen Läpikäynti.

        F40.0 - Julkisten paikkojen pelko
        F40.00 - Julkisten paikkojen pelko ilman samanaikaista paniikkihäiriötä
        F40.01 - Julkisten paikkojen pelko samanaikainen paniikkihäiriö
        F40.1 - Sosiaalisten tilanteiden pelko
        F40.2 - Määritetyt (yksittäiset) pelot
        F40.8 - Muu pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö
        F40.9 - Määrittämätön pelko-oireinen (foobinen) ahdistuneisuushäiriö

        Ne on kun pokemonit, pakko kerätä kaikki. ;)

        Ei noita kaikkia yksinkertaisesti voi olla samaan aikaan.
        Sen verran olisi ristiriitaista.
        Jos joku antaisi oikeasti noi kaikki diagnoosit samalle ihmiselle, niin sille antajalle itselleen kuuluisi joku diagnoosi.

        Hyödyllisempää pysytellä vaan pokemonissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et kai kuvittele, että jollekin tulisi kaikki noista haitoista ?
        Useimmat saavat jotain haittoja, hyvin henkilökohtaista ihmisestä riippuen.

        Harvat haitat jäävät pysyviksi, toki niitäkin on ( jäänyt itsellenikin ).

        Lääkepakkauksissa ja muissa teksteissä luetellaan mahdollisimman paljon haittoja, ettei vaan kukaan pääsisi valittamaan ja yrittämään saada esim. korvauksia haitoista.
        Lääketeollisuus voi vedota siihen, että kaikesta on varoitettu.

        Ainoa, mikä on puutteellista lääkitysten suhteen edelleen, on se, että lääkettä määräävien lääkärien tulisi kertoa laajemmin mahdollisista haittavaikutuksista. Sekä myös uskoa, jos joku haitoista valittelee.

        Ikävä kyllä pysyviä haittoja tulee useimmille. Kokeile tehdä hakuja englanniksi noista lääkkeistä, jos osaat. Ei kannata kokeilla, psykoosilääkkeiden debiiliksi tekevä vaikutus on oikeasti haitallinen ja näkyy, olen nähnyt usein kaupan kassalla, en tosin itseläni. Pakkoliikkeistä puhumattakaan...... SSRI on todella vaarallinen, 1 päivä ja PSSD, englannin kielisissä tutkimuksissa 96% saa sen. Joten trolli, mene sinne työpaikkasi lääkekaapille ja vedä koktaili SSRI ja psykoosilääkkeitä, parempi niin. Ota kerralla isompi satsi. Toisekseen, jos olet itsellesi jotain pysyvää haittaa saanut, niin miksi vitussa kirjoittelet ettei 'kaikille kaikkea tule...' viittaan tuohon debiiliys vaikutukseen, et varmaan ole kaikkea ikävä kyllä huomannut......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä kyllä pysyviä haittoja tulee useimmille. Kokeile tehdä hakuja englanniksi noista lääkkeistä, jos osaat. Ei kannata kokeilla, psykoosilääkkeiden debiiliksi tekevä vaikutus on oikeasti haitallinen ja näkyy, olen nähnyt usein kaupan kassalla, en tosin itseläni. Pakkoliikkeistä puhumattakaan...... SSRI on todella vaarallinen, 1 päivä ja PSSD, englannin kielisissä tutkimuksissa 96% saa sen. Joten trolli, mene sinne työpaikkasi lääkekaapille ja vedä koktaili SSRI ja psykoosilääkkeitä, parempi niin. Ota kerralla isompi satsi. Toisekseen, jos olet itsellesi jotain pysyvää haittaa saanut, niin miksi vitussa kirjoittelet ettei 'kaikille kaikkea tule...' viittaan tuohon debiiliys vaikutukseen, et varmaan ole kaikkea ikävä kyllä huomannut......

        Hehee...debiili, mua ei sellaiseksi ole vielä ennen väitettykään.
        On noita tullut syötyä isompiakin satseja, monet kerrat paljon enemmän kuin lääkäri on määrännyt.
        Eli aika runsaasti on tullut tehtyä huomioita.

        Mun ei tarvitse etsiä tietoa lääkkeistä, ei englanniksi, eikä suomeksi.
        Kokemuksesta omaan parempaa tietoa, kuin lukemalla jotain, jossa vain luullaan ja kuvitellaan, mitä kaikkea lääkkeet voivat saada aikaiseksi.

        Toisekseen, mulla ei ole työpaikkaa, niin en voi mennä työpaikan lääkekaapille.
        Ja kun olen itselleni haittaa saanut, voin silti kirjoittaa, ettei kaikille kaikkea tule.
        Kaikella tarkoitan sitä, että jotkut selviävät vähemmillä haitoilla, jotkut eivät.
        Riippuuhan se siitäkin, kauanko lääkkeitä käyttää, sekä annosten määristä.

        Ja vaikka mulle on haittoja jäänytkin vuosien käytön seurauksena, en koe tarpeelliseksi katkeroitua ja syytellä tai haukkua ihmisiä.
        Lääkkeet eivät sentään tehneet minusta sillä tavoin debiiliä, että oman pahan olon purkaisin muihin, jopa ventovieraisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä kyllä pysyviä haittoja tulee useimmille. Kokeile tehdä hakuja englanniksi noista lääkkeistä, jos osaat. Ei kannata kokeilla, psykoosilääkkeiden debiiliksi tekevä vaikutus on oikeasti haitallinen ja näkyy, olen nähnyt usein kaupan kassalla, en tosin itseläni. Pakkoliikkeistä puhumattakaan...... SSRI on todella vaarallinen, 1 päivä ja PSSD, englannin kielisissä tutkimuksissa 96% saa sen. Joten trolli, mene sinne työpaikkasi lääkekaapille ja vedä koktaili SSRI ja psykoosilääkkeitä, parempi niin. Ota kerralla isompi satsi. Toisekseen, jos olet itsellesi jotain pysyvää haittaa saanut, niin miksi vitussa kirjoittelet ettei 'kaikille kaikkea tule...' viittaan tuohon debiiliys vaikutukseen, et varmaan ole kaikkea ikävä kyllä huomannut......

        Jos suomessa on noin neljännesmiljoona Mipä palveluiden käyttäjää, ja niistä vain tusina päätyy tälle foorumille kertomaan huonoista kokemuksistaan, ja hekin viittaavat siitä ulkolaisiin lähteisiin. Niin sillä näytöllä sanoisin, että ompa muuten aika mahottoman hyviä lääkkeitä.


    • Anonyymi

      Täällä kirjoittaa paljon ihmisiä joille on tullut pysyviä vaurioita psyykelääkkeistä ja joita oikeasti vainotaan ja koitetaan saada 'turvaan' hoidon piiriin.

      Olisko aika yhdistyä ja hankkia asianaja ja nostaa kanne thl ja lääketeollisuutta vastaan???

      Tuosta elokapinan lieteiskusta tuli mieleen, että samaa voi tehdä myös mielenterveystoimistoille, autetaan niitä, jotka eivät vielä tiedä ja ymmärrä. Harva viihtyy paikassa joka haisee paskalle... saattaa ymmärrys kehittyä....
      Onko rohkeita vai pelkästää nöyryytettyjä???

      • Anonyymi

        Voi äly ja väläys, lähteäkö taistelemaan oikeusteitse noinkin isoja puljuja vastaan.
        Ei ole mitään järkeä, etukäteen hävitty juttu.
        Kellä valta, sillä oikeus.

        En lähtisi tuhlaamaan vähiä varojani asianajajiin ja oikeudenkäyntikuluihin.


      • Anonyymi

        Vaikka jokainen huonosti hoidettu ihminen on liikaa, niin ei täällä niitä niin paljoa ole. Täällä alle tusina vakiokävijää kirjoittaa paljon.

        Ei se tietenkään estä yhdistämästä voimia. Päin vastoin, jos teidän kohdalla on oikeasti tapahtunut hoitovirheitä, tai epäasiallisuuksia, niin menkä ja tehkää asialle jotain.

        Tiesittekö, että on oikeasti ihmisiä, jotka saa palkkaa siitä, että he lukevat niitä kaikkia muistutuksia jne. mitä terveydenhuoltoon lähetetään?

        Mitä elokapinaan tulee, niin villi mielikuvituksni herkuttelee ajatuksella, että joku kahlitsee itsensä "mielisairaalan" oveen, estääkseen lisäpotilaiden lähettämisen. Elokapinahan on vielä onnistunut tuotteistamaan ne heihin kohdistuneet pakkotoimet, heidän propakandaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka jokainen huonosti hoidettu ihminen on liikaa, niin ei täällä niitä niin paljoa ole. Täällä alle tusina vakiokävijää kirjoittaa paljon.

        Ei se tietenkään estä yhdistämästä voimia. Päin vastoin, jos teidän kohdalla on oikeasti tapahtunut hoitovirheitä, tai epäasiallisuuksia, niin menkä ja tehkää asialle jotain.

        Tiesittekö, että on oikeasti ihmisiä, jotka saa palkkaa siitä, että he lukevat niitä kaikkia muistutuksia jne. mitä terveydenhuoltoon lähetetään?

        Mitä elokapinaan tulee, niin villi mielikuvituksni herkuttelee ajatuksella, että joku kahlitsee itsensä "mielisairaalan" oveen, estääkseen lisäpotilaiden lähettämisen. Elokapinahan on vielä onnistunut tuotteistamaan ne heihin kohdistuneet pakkotoimet, heidän propakandaksi.

        Ajatus, että kahlitsee itsensä mielisairaalan oveen on todellakin aika huvittava.
        Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ykskaks olisikin siellä oven sisäpuolella, kahlittuna lukkojen taakse.

        Ajatuksena hupaisa, mutta en lähtisi kokeilemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka jokainen huonosti hoidettu ihminen on liikaa, niin ei täällä niitä niin paljoa ole. Täällä alle tusina vakiokävijää kirjoittaa paljon.

        Ei se tietenkään estä yhdistämästä voimia. Päin vastoin, jos teidän kohdalla on oikeasti tapahtunut hoitovirheitä, tai epäasiallisuuksia, niin menkä ja tehkää asialle jotain.

        Tiesittekö, että on oikeasti ihmisiä, jotka saa palkkaa siitä, että he lukevat niitä kaikkia muistutuksia jne. mitä terveydenhuoltoon lähetetään?

        Mitä elokapinaan tulee, niin villi mielikuvituksni herkuttelee ajatuksella, että joku kahlitsee itsensä "mielisairaalan" oveen, estääkseen lisäpotilaiden lähettämisen. Elokapinahan on vielä onnistunut tuotteistamaan ne heihin kohdistuneet pakkotoimet, heidän propakandaksi.

        Mt-ongelman omaavan asema on aika heikko, kun puhutaan muistutuksista.
        Muistutuksen saajan on niin helppo vedota siihen, että muistutuksen laatijalla on mt-ongelmia, ja siitä johtuen mikään mistä muistutuksessa mainitaan ei muka pidä paikkaansa.

        Muistutuksen teko vaatii rohkeutta ja voimia, ja taitoa tehdä se oikein, että olisi paremmat mahdollisuudet uskottavuuteen.

        Koska mt-ongelmaisilla voi olla huonoja kokemuksia vaikka eri hoitopaikoista, saattaa pelkona olla, että mitä minulle tapahtuu, jos jostakin valitan jonnekin.
        Pelon taustalla saattaa olla ajatus mahdollisesta " kostosta " itseä kohtaan, kuinka se ehkä vaikuttaisi kohteluun jatkossa.

        Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka saatetaan kostaa, kun sanoo itse hoitavalle taholle jotain, mikä ei heitä satu miellyttämään. Onneksi sellaista on tapahtunut äärimmäisen harvoin, vain muuutaman kerran.

        Ja onhan se tavallaan voiton tunne, kun esim. jostain asiasta valittaa, ja sitten sinua uskotaankin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatus, että kahlitsee itsensä mielisairaalan oveen on todellakin aika huvittava.
        Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ykskaks olisikin siellä oven sisäpuolella, kahlittuna lukkojen taakse.

        Ajatuksena hupaisa, mutta en lähtisi kokeilemaan.

        Kai se riippuu, ihan sen median määrästä, mitä saa houkuteltua paikalle...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi äly ja väläys, lähteäkö taistelemaan oikeusteitse noinkin isoja puljuja vastaan.
        Ei ole mitään järkeä, etukäteen hävitty juttu.
        Kellä valta, sillä oikeus.

        En lähtisi tuhlaamaan vähiä varojani asianajajiin ja oikeudenkäyntikuluihin.

        Isompi määrä ihmisiä, eli ryhmäkanne saattaisi menestyä ja ehkä toimia paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai se riippuu, ihan sen median määrästä, mitä saa houkuteltua paikalle...

        Niin, mutta kummin päin toimisi ?
        Jos olisi mediaa paikalla, voisi ehkä säästyä pakkohoidolta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mt-ongelman omaavan asema on aika heikko, kun puhutaan muistutuksista.
        Muistutuksen saajan on niin helppo vedota siihen, että muistutuksen laatijalla on mt-ongelmia, ja siitä johtuen mikään mistä muistutuksessa mainitaan ei muka pidä paikkaansa.

        Muistutuksen teko vaatii rohkeutta ja voimia, ja taitoa tehdä se oikein, että olisi paremmat mahdollisuudet uskottavuuteen.

        Koska mt-ongelmaisilla voi olla huonoja kokemuksia vaikka eri hoitopaikoista, saattaa pelkona olla, että mitä minulle tapahtuu, jos jostakin valitan jonnekin.
        Pelon taustalla saattaa olla ajatus mahdollisesta " kostosta " itseä kohtaan, kuinka se ehkä vaikuttaisi kohteluun jatkossa.

        Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka saatetaan kostaa, kun sanoo itse hoitavalle taholle jotain, mikä ei heitä satu miellyttämään. Onneksi sellaista on tapahtunut äärimmäisen harvoin, vain muuutaman kerran.

        Ja onhan se tavallaan voiton tunne, kun esim. jostain asiasta valittaa, ja sitten sinua uskotaankin.

        Kyllä toiminta on oltava vähän niinkuin AA, anonyymeina.

        Ei kukaan halua ajaa asiaa omalla naamallaan.......

        Grouppia kasaan nettiin ja virkistysmajoihin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatus, että kahlitsee itsensä mielisairaalan oveen on todellakin aika huvittava.
        Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ykskaks olisikin siellä oven sisäpuolella, kahlittuna lukkojen taakse.

        Ajatuksena hupaisa, mutta en lähtisi kokeilemaan.

        No, onhan se niin, että on mukavaa, jos pystyy toista auttamaan. Olisiko kuitenkin niin, että tänään taistellaan siitä, miten meitä huomenna kohdellaan.

        Mieltään voi osoittaa monella tavalla ja asioita voi tuoda julki monin keinoin.

        Itse taistelen ainakin, itseni tähden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, onhan se niin, että on mukavaa, jos pystyy toista auttamaan. Olisiko kuitenkin niin, että tänään taistellaan siitä, miten meitä huomenna kohdellaan.

        Mieltään voi osoittaa monella tavalla ja asioita voi tuoda julki monin keinoin.

        Itse taistelen ainakin, itseni tähden.

        Vaikka elämä on haastavaa, ja ajoittain aika vaikeaa, en ajattele eteenpäin menemistä kuitenkaan taisteluna.
        Minusta taistelu tarkoittaa lähinnä sellaista puolustaudu tai pakene-asetelmaa.
        Itse annan asioiden mennä omalla painollaan, tänään ollaan tässä päivässä ja huomenna vasta on huominen.
        Ns. päivä kerrallaan.


    • Anonyymi

      Psykiatrit. Ovat saaneet pitkän koulutuksen aiheesta joten ovat tietoisia ihmisten sairaudesta.
      heidän kriitikot ovat usein ihmisiä jotka eivät tiedosta omaa sairauttaan .
      Se joka hakee apua vaivoihinsa ja tiedostaa tilansa , saa myös tarvittavan avun.
      Joten puheet myrkyttämisestä on usein sairaiden ihmisten vainoharhoja .
      Lääkehoito jota seurataan on monelle tie terveyteen

      • Anonyymi

        Mites kirkossa ja seurakunnissa kävijät, nekö ei ole harhaisia? Entäs mites lääkärien luulot siitä, että tietävät jonkun olevan sairas? Sehän sopii täydellisesti harhaluuloihin, luulevat itsestään liikoja, luulevat omaan jonkun suuren taidon?

        En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi parantunut lääkehoidolla, eikä varmasti ole. Narrasin sen verran, että tunnen yhden kaverin, joka sai tautisen raivarin töissä ja joutui sairaslomalle. Sai jotain psykoosilääkettä, kokeili yhden ja totesi heti, että ei tosissaan oteta enempää. Joku lääkäri, jolla oli 'suuri taito' oli määrännyt lääkkeet. No, hän oli viikon saikulla ja käveli lääkäriin, sanoi, että sovitaanko, että menen takaisin töihin niin kaikki on ok ja meni. Sen pituinen lääkkeillä parantumistarina ja tämä tarina on tosi, ei satua kuten nuo sinun jutut.


    • Anonyymi

      Olet väärässä. Kyllä useimmat varmaan tiedostavat ja hakevat apua, mutta huomaavat joutuneensa huijatuksia. Apua ei ole, tilanne pahenee ja tulee helvetillisiä yleissairauksia. Ahdistus on yleistä, se vaan kestettävä.

      Ongelma on se, että kaikki ahdistuneet luokitellaan 'aina' vaikeiasti mielisairaiksi ja lääkitys sen mukaan. Ilmeisesti yhteiskuntaa, suojeltava.

      Itselleni eräs kokenut ps sanoi, että turha käydä, joten en ole käynyt valittamassa...

      Mene trollaamaan muualle.

    • Anonyymi

      Kun lukee näitä kertomuksia, niin tulee mieleen, että periaatteellinen virhe on se, että lääkärit ja lääkäriopinnot on luokiteltu Suomessa kuten varmaan muuallakin sellaiseksi, että sinne on vaikeinta päästä opiskelemaan.

      Näyttää siltä, että se luo näille sinne päässeille sellaisen mt-tilan, jossa suomeksi sanottuna kusi nousee päähän.

      Tuohon kun lisätään lääkeyhtiöiden lobbaus ja ruskeat kuoret lääkäreille, huijaukset, niin kyllä siinä syntyy sellainen soppa, että en ihmettele näitä kirjoitusten sisältöä ollenkaan.

      Itse aion kirjoitella mm. yleisöosastoille yms. näistä lääkäreiden väärinkäytöksistä, joita tiedän ja joita olen kokenut. Ei maailma heti muutu. Menee vuosia, mutta olen kärsivällinen. THL:n rotat pois eduskunnasta ja päättävistä elimistä ensimmäisenä.
      Lobbaus saatava loppumaan, nähty jo lintuinfluenssan aikana mitä tuosta seuraa.

      Toinen on mielen ilmaisu hajuin, kuten joku kehotti. Itse aion lietteen sijaan käyttää pilaantuneita kananmunia.

      Tsemppiä kaikille.

    • Anonyymi

      Psykiatrilla käynnistä on parhaimmillaan hyötyä samaan tapaan kuin vaikka juristilla tai nimismiehellä käynnistä.

      Juristit ja nimismiehet lienevät yleensä keskimäärin aidompia ja empaattisempia.

    • Anonyymi

      Mitähän näiltä psykiatreilta odotetaan oikein He tekevät työtä ihmisten kanssa ja terapialla on aina joku suunta , niin että mitkä ovat odotukset

    • Anonyymi

      Ei täällä taida olla montaa kävijää.......

    • Anonyymi

      Psykiatria on yhtä tiede kuin em. skientologia on uskonto. Ja niitä harvoja asioita, joista olen itseäni onnitellut, on se, että en ole ryhtynyt psykiatriksi. Ensimmäinen psykiatrikokemus aiheutti sen, että vertaan psykiatriaa sirkukseen. Muistini mukaan olen tavannut heitä seitsemän. Heidän empaattisuudestaan en osaa sanoa, mutta se lääkepuoli. Se helvetillinen tyrkyttäminen alkoi jo sen ensimmäisen lääkärin kohdalla. Vaarallisin lääkeryhmä on varmaankin neuroleptit (tai antipsykootit nykykielellä). KELA-terapiaan tarvittavan lääkärinlausunnon saaminen oli yhtä helvettiä. Ympyrän neliöiminenkin on helpompaa, tai Putinin tappaminen. Lääketehtaiden ohjailemia, aivopestyjä reppanoita, joilla on itsellään taustalla joitain traumatisoivia tapahtumia. Vanha sanonta:lääkäri, eläinlääkäri, sotilaslääkäri voidaan oman kokemukseni perusteella muuttaa muotoon:lääkäri, eläinlääkäri, sotilaslääkäri, psykiatri. Ja tähän loppuun vielä maininta, että luulenpa, että niistä lääkeyhtiöistä, jotka ovat joutuneet oikeuteen, ovat joutuneet sinne juuri psyykenlääkkeiden vuoksi. Esimerkkinä tanskalainen Lundbeck.

    • Anonyymi

      Jokainen tapaamani psykiatri on ollut erilainen. Siellä on ollut hyviä, silllä on ollut huonoja, ja ehkä joku yksittäinen hyvin huono.

      Jos he eivät ole osanneet auttaa pulmissani, niin eipähän ole tarvinnut lääkkeitäkään popsia turhaan.

    • Anonyymi

      Hyvä ketju. Jatkakaa. Tsemppiä kaikille. t. kohtalotoveri

    • Anonyymi

      Joistain voi tuntua, että tämä kirjoitus ei kuuluisi tänne, mutta jos ajattelee asiaa syvemmin niin tulee samaan lopputulokseen, kuin minä.

      Aikaisemmin puhuttiin siitä, miten 90 luku oli todella surkeaa aikaa, mt-hoidot meni päin persettä ja yhteiskunta, yksilötasolla erityisesti, kärsi.

      Miksi tilanne olisi nyt paremmin? Meillä on työkyvyn arviointikeskus, joka tekee töitä työnantajalle, päätöksiä, jotka tukevat ja suojelevat työnantajaa. Onko se nyt sitten paremmin? Joku muukin on aikaisemmin tällä sivustolla maininnut asiasta, kokemastaan epäoikeuden mukaisuudesta. Työkyvyn arviointikeskuksessa suojellaan työnantajaa, isompia yrityksiä. Miten tämä liittyy jatko tekstiin?

      Lehdistä on voinut lukea viime vuosina merkillisiä tapahtumia. Poliisit pahoinpitelivät sprayjaajan, kallo halki?? Keskisormea esitellyt vietiin poliisiasemalle ja pahoinpideltiin, koska oli kusipää?? Poliisi ampui 3 koira karkulaista, koska oletti niiden olevan villikoiria?? Poliisi ajeli siviiliautolla tutkaan ja sanoi kaksoisveljensä ajaneen?? Kaikissa tapauksissa ei ole rangaistu poliisia, koska on suojeltava poliisin auktoriteettia. Eikös tämä liity edellä esitettyy asiaan.

      Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että koko tämä Suomen psykiatrien toiminta pohjautuu samaan paskaan.

      Poliisit valitaan näiden psykiatrien tekemien valintakokeiden perusteella. Vaikuttaa, että suositaan tietyntyyppisiä ihmisiä, jopa rikollisia. Ketä nämä psykiatrit sitten ovat, suurella todennäköisyydellä mielisairaudesta kärsiviä ihmisiä.

      Koirien ampumistapauksesta satuin näkemään, kun joku, suurella todennäköisyydellä poliisi oli yleisöosastolle kirjoitellut '.. missä oli koirien pannat ...'. Kysymys kuvastaa tuosta älykkyyden osamäärästä, jota kyseiseen virkaan vaaditaan, mitä debiilimpi , sen parempi. Koirilla on sirut, siitä ne tunnistaa. Tuollaiset koirakaverukset olisi ollut helppo ottaa kiinni ja tunnistaa. Mutta, jos on debiili ja pelkää vähän haukkuvaa koiraa, niin noin käy. Jos pelkää koiraa, se huomaa sen ja saattaa jopa irvistää. Koirat kuten ihmisetkin suhtautuvat epäilevästi tuntemattomiin. Nyt te pahoinpitelijät ja koiran ampujat ja ne jotka kyselevät koirien pantojen perään, viksummatkin ovat kävelleet junan alle. Tulkaa tuolla kadulla rehvastelemaan ilman niitä haalareita (pantoja) niin katotaan....

      Eli Suomessa, joku hullujen joukko pyörittää ja määrää, ei tilanne ole tänä päivänä sen parempi, ikävä kyllä.

      • Anonyymi

        Ei tuo mitään uutta ole. 90-luvun nuorisorikolliset, alaikäiset, jotka joutuivat terapiaan yms. ovat nyt parannuksen tehneitä ja poliiseina. Ainut muutos on, että niillä on nyt aseet ja saavat vetää turpaan lain suojaamana. Ne, jotka eivät menneet poliiseiksi ovat taas jengeissä ja kavereita. Että silleen.....

        Kannattaa olla varovainen tuolla liikkuessa.


    • Anonyymi

      *Mikkelissä ilmeisesti tapahtuu. Siellä mies psykiatri käytti hyväkseen miespuolista asiakasta, ei saatu vastuuseen, koska katsottiin hullun puheeksi. Tapahtu 90-luvun loppu puolella. Varmasti oli muitakin uhreja. Kukaan muu ei uskaltanut tulla julki.*

      -Kaveri tietää tuon miehen. Kiertelee nuorten urheilutapahtumissa ja kurkkii pukukoppeihin. Asui kaverin naapurissa aikaisemmin, oli kuulemma pakko laittaa verhot kiinni kun näkyi aina ikkunassa läähättämässä.

      Vaikea käsittää miten tuollaisten annetaan vapaasti liikkua, kohta taas joku lapsi kärsiii.

      Henkilön nimeä en uskalla julkaista, onkohan se sallittua?

    • Anonyymi

      Erehdyin käymään sen nimisellä psykiatrilla kuin Anneli Timonen, Espoo. Kannan vieläkin sen tunteettoman noidan aiheuttamia arpia. Täysin tunteeton ihminen. Olisipa jäänyt käymättä.

    • Anonyymi

      Joensuussa on mies psykiatri, joka tarjoaa miehille seksipalveluja. Kaverilta kuulin, minua ei kiinnosta moiset.

      Pitää sitä kuulemma terapiana.

    • Anonyymi

      Julkisen puolen naispsykiatrit osaa näytellä empaattista. Kyllä se totuus heidän ajatuksistaan näkyy viimeistään potilasteksteistä. HUOM! Potilasjärjestelmissä on myös ns. rakenteellisten kirjausten osio, joka ei näy Omakannassa potilaalle, siellä se psykiatrien totuus on. Muistakaa aina puolen vuoden välein tilata terveydenhuoltoyksiköstä kaikki potilaskirjaukset, jotta näette sen totuuden, mitä potilaasta oikeasti kirjoitetaan toisin sanoen valehdellaan.

      • Anonyymi

        Kuuluu varmaankin jonkinlaiseen rooliin näytellä empaattista, nyökytellä myöntävästi, katsoa surullisesti, kun potilas sanoo jotakin traagista ja tuo esille omia traumojaan.

        Myöhemmin sitten kaikki asiat, jotka potilas sanoo, katsotaan sairauden oireiksi, niitä liioitellaan ja tehdään diagnooseja, jotka voivat olla päin mäntyä.

        Itse ne usko, että alalla on heidän puoleltan oikeasti mitään halua auttaa, tukea, tai hoitaa ihmistä. Saatika, että he kohtaisivat ihmisen ihmisenä ja tasaveroisena sellaisena. Jo lähtöasetelma on se, että he ajattelevat ja asennoituvat olevansa potilasta ( eli sairauksista kärsivän) yläpuolella, eli korkeammalla. Ja usemmiten se status nousee heillä ns. päähän. Lukeneisuuden, oppineisuuden ja muiden hierarkiaan kuuluvien ajatteluiden takia potilas harvemmin saa oikeasti mitään apua, tai hyötyy psykiatrisesta hoidosta. Voi sanoa näinkin, että aivan liian monella on vääriä kuvitelmia, tai uskomuksia, mitä psykiatria oikeasti on. Ja se, että ihmiset nähdään vain heidän sairauksien kautta ja katsotaan tietynlaisten värittyneiden lasien läpi ja kohdellaan, kuin alemman luokan kansalaisia, tai pidetään tyhminä on yksiä niitä syitä, jonka takia luottamus terveydenhuoltoalalla toimiviin on monien, tai ainakin minun kohdalla jo mennyt ja kadonnut aika päiviä sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuuluu varmaankin jonkinlaiseen rooliin näytellä empaattista, nyökytellä myöntävästi, katsoa surullisesti, kun potilas sanoo jotakin traagista ja tuo esille omia traumojaan.

        Myöhemmin sitten kaikki asiat, jotka potilas sanoo, katsotaan sairauden oireiksi, niitä liioitellaan ja tehdään diagnooseja, jotka voivat olla päin mäntyä.

        Itse ne usko, että alalla on heidän puoleltan oikeasti mitään halua auttaa, tukea, tai hoitaa ihmistä. Saatika, että he kohtaisivat ihmisen ihmisenä ja tasaveroisena sellaisena. Jo lähtöasetelma on se, että he ajattelevat ja asennoituvat olevansa potilasta ( eli sairauksista kärsivän) yläpuolella, eli korkeammalla. Ja usemmiten se status nousee heillä ns. päähän. Lukeneisuuden, oppineisuuden ja muiden hierarkiaan kuuluvien ajatteluiden takia potilas harvemmin saa oikeasti mitään apua, tai hyötyy psykiatrisesta hoidosta. Voi sanoa näinkin, että aivan liian monella on vääriä kuvitelmia, tai uskomuksia, mitä psykiatria oikeasti on. Ja se, että ihmiset nähdään vain heidän sairauksien kautta ja katsotaan tietynlaisten värittyneiden lasien läpi ja kohdellaan, kuin alemman luokan kansalaisia, tai pidetään tyhminä on yksiä niitä syitä, jonka takia luottamus terveydenhuoltoalalla toimiviin on monien, tai ainakin minun kohdalla jo mennyt ja kadonnut aika päiviä sitten.

        Tätähän se juurikin on. Jokainen lause ja teko, hiljaisuus ja tekemättömyys nähdään psykiatrisen viitekehyksen myötä jonain oireena. Järjestelmä riistää ajan myötä kohteestaan kaiken inhimillisyyden, jos sinne upottaa itsensä liian kauaksi aikaa ja elää oletuksella, että saa apua ongelmiinsa. Henkinen väkivalta, mitä psykiatria kohdistaa potilaisiin, rikkoo minuuden pitkällä aikavälillä.

        Koko psykiatria on kuin kultti, jossa on vain yksi totuus, jonka kertoo ylimmät lääkärit ja potilaan rooli on olla kulttimaisen yhteisön alin kasti, jolla tai jonka kautta tehdään rahaa lääkeyhtiöille, terapeuteille ja nykyaikana valitettavan usein ns. hoito- ja kuntotuskodeille, jotka ovat pahempia kuin avovankilat ja kaikki ihmisen rahat menevät "kodin" vuokraan ja "palvelumaksuihin" ja nämä rahat valuvat hoitokotien omistajille, eli kv. pääomasijoittajille.

        Psykiatriassa siis päätyy aika karsean henkisen, fyysisen taloudellisen ja jopa seksuaalisen riiston kohteeksi.

        yksityisellä puolella onneksi Suomessa on muutamia lääkäreitä, jotka eivät ole julkisen psykiatrian kanssa tekemisissä, eli eivät heitä julkiselle keikkaa tai ole virassa julkisella ja tee lisätienesteninä yksityisvastaanottoa.


    • Anonyymi

      Psykiatrian, psykoterapian jne tarkoitus ei ole tarjota empatiaa. Jotkut ihmiset kyllä antavat aitoa empatiaa ja kuuntelevat potilaan taustasyitä, jotka oireilevat henkisenä pahana olona.

      Julkisella puolella ainakin tuodaan valheellinen empatiantunne uudelle potilaalle ja valheellinen luottamus siihen, että saa apua ja hoitoa. Hetken päästä kyllä huomaa, kuinka apu onkin jatkuvaa lääkitystä, joka ei poista syitä oireille, vaan aiheuttaa pahenevaa toimintakyvyttömyyttä.

      Jos ikinä olette psykiatrian kanssa tekemisissä, kannattaa lukea omat potilaskirjaukset sekä tilata hoitoyksiköstö kaikki potilastekstit, osa kun ei näy omakannassa. Niistä piilotetuista merkinnöistä se totuus paljastuu, miten ne potilaita kohtelee tai ajattelee.

      • Anonyymi

        Se mitä olen omakannasta lukenut en halua lukea yhtään enempää.Niistä on tullut jo niin paha olo.
        Somattisen puolen lääkäreillä joillakin on myös paha tapa kirjoitella potilaasta asioita mikä ei mitenkään pidä paikkaansa.


    • Anonyymi

      Itselläni on huonoja kokemuksia psykiatrista nimeltä Petri Linnansalmi. Ihmettelen miksi hän edes on kyseisellä alalla. Lääkistä mainostetaan paikaksi, johon pääsevät vain parhaat, onko näin ihan aikuisten oikeasti? Annetaanko psykiatrisella puolella lisäpisteitä mielisairaudesta?

      Petrin luokittelen itse ihan AA-luokkaan (ammattitaidoton alkoholisti). Itse sain väärän diagnoosin ja olen siitä edelleen todella surullinen ja se on haitannut elämääni todella paljon. Petri oli muutaman kerran krapulassa vastaanotolla (itseasiassa taisi olla aina). Alkoholin vaikutuksen alaisena ei tehdä hyviä päätöksiä, sen tietää kaikki. 'Taiteilijan elämää'... pitäisikö silloin valita jompikumpi, tässä tapauksessa olisi kannattanut valita se (paskan)taiteilijan elämä.

      Se, että käytän näinkin rumaa kieltä, kuvastaa sitä, että hänen toimensa ovat satuttaneet minua todella paljon. Moni ajattelee, että taas näitä hullun höpinöitä, mutta keikkakalenteri ja harjoituskalenteri varmasti kertovat toista. Tiedän, että harjoituksissa juodaan muutakin kuin teetä ja poltellaan muutakin kuin tupakkia. Eikun puhalluttamaan.

      Syy miksi tänne kirjoitan on se, että haluan varoittaa muita, mutta toisaalta olen harkinnut kantelun tekemistä. Ilmoitelkaa, jos olette kokeneet hänen kohdaltaan vastaavaa huonoa kohtelua tai muuta.

      Tehdään yhdessä kantelu.

      • Anonyymi

        Tsemppiä.

        Toivottavasti muutkin uskaltaisivat tulla kertomaan kokemistaan vääryyksistä. Ei saa jäädä häpeään makaamaan.

        On raskasta vaatia oikeutta, mutta sekin on parempi kuin ikuinen raskas uhrin taakka.

        Pitää saada tutkintaan tuollaiset henkilöt.


      • Anonyymi

        Just. Lehtijuttua lueskelin tuosta tyypistä ja tuli heti mieleen nämä tosi-TV temppareiden itsestään julkkista tekevät. Jotain on pahasti vialla hartioiden välissä.

        Lääkikseen ei ole ikävä kyllä soveltuvuuskoetta tai muuta karsintaa, joten tuollaiset sairaat henkilöt pääsevät sinne ihan sukkana. Valvira perään......


      • Anonyymi

        Ullanlinnan tapahtumia luin ja samaistin omat kokemukseni tähän henkilöön. Todennäköisesti samanlainen, kuten muut alan edustjat. Tuottaako koulutus kaikista tuollaisia?

        Omakohtainen kokemukseni liittyy työkyvynarviointiin. Erehdyin menemään työkyvynarvioitiin työpaikkakiusaamisen takia. Oli viiminen kerta, kun olen missään tekemisissä psykiatrian henkilöiden kanssa. Aivan samanlaisia kuin tuo mitä lehdissä on kerrottu Ullanlinnan 'lääkäristä' josta terveystalo mainitsi 'yksittäinen ammattilainen' vai miten se oli. Käyttävät psykologiaa pahoinpitelyyn, omaa 'arvovaltaa' lääketieteen edustajana hyväkseen, toki se luo hyvän pohjan henkiselle pahoinpitelylle.

        Työkyvyn arviointiin, pääpukareina taisivat olla Helena Galkina-Jokinen ja Katinka Tuisku. Selväksi tuli siellä käynnin jälkeen mitä siellä tehdään. Aivan samanlaista toimintaa kuin tuon tappajan toiminta, se mitä lehdissä on kerrottu. Kaivellaan ja kaivellaan, keksitään mitä ihmeellisempiä sairauksia, jotta saadaan henkilö pois tolaltaan. Kuka tahansa hämmentyy kun aletaan syyttämään ja suoltamaan paskaa silmille. Kusetaan ja valehdellaan, sitä se toiminta siellä oli. Lopuksi yritettiin myrkyttää lääkkeillä kuoliaaksi.

        Jos alalla on miespuolisia hulluja, tappajia, niin minä tiedän, että siellä on myös naispuolisia.
        Toiminnan tarkoitus on suojella suuryrityksiä, ei palvella tai yrittää hoitaa tai palvella asiakkaan etua.

        Arvioita täällä saa esittää, työkyvynarviointi laitos, totaalisen paska paikka, pysykää poissa.

        Arvio kyseisistä 'ammattilaisista': molemmat Katinka Tuisku ja Helena Galkina-Jokinen ovat jonkin tyypin narsisteja, jotka leikkivät toisilla ihmisillä, jotain outoa psyykkistä leikkiä. Ammattitaidottomia, ehkä jonkun pilipali 1x2 taulukoiden täyttömestareita koulussa, tosielämään ei tuollaisilla saisi olla mitään asiaa. Molemmille rakentava ohje, enää ei kannata kiinnittää huomiota niihin teidän 'asiakkaisiin', kannattaa perehtyä siihen mikä on siinä harteilla, vika on ihan teidän omassa päässä.

        Suositus muille: pysykää kaukana molemmista ja koko tuosta laitoksesta.

        Ps. en arvosta enää lääkäreitä paskan vertaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ullanlinnan tapahtumia luin ja samaistin omat kokemukseni tähän henkilöön. Todennäköisesti samanlainen, kuten muut alan edustjat. Tuottaako koulutus kaikista tuollaisia?

        Omakohtainen kokemukseni liittyy työkyvynarviointiin. Erehdyin menemään työkyvynarvioitiin työpaikkakiusaamisen takia. Oli viiminen kerta, kun olen missään tekemisissä psykiatrian henkilöiden kanssa. Aivan samanlaisia kuin tuo mitä lehdissä on kerrottu Ullanlinnan 'lääkäristä' josta terveystalo mainitsi 'yksittäinen ammattilainen' vai miten se oli. Käyttävät psykologiaa pahoinpitelyyn, omaa 'arvovaltaa' lääketieteen edustajana hyväkseen, toki se luo hyvän pohjan henkiselle pahoinpitelylle.

        Työkyvyn arviointiin, pääpukareina taisivat olla Helena Galkina-Jokinen ja Katinka Tuisku. Selväksi tuli siellä käynnin jälkeen mitä siellä tehdään. Aivan samanlaista toimintaa kuin tuon tappajan toiminta, se mitä lehdissä on kerrottu. Kaivellaan ja kaivellaan, keksitään mitä ihmeellisempiä sairauksia, jotta saadaan henkilö pois tolaltaan. Kuka tahansa hämmentyy kun aletaan syyttämään ja suoltamaan paskaa silmille. Kusetaan ja valehdellaan, sitä se toiminta siellä oli. Lopuksi yritettiin myrkyttää lääkkeillä kuoliaaksi.

        Jos alalla on miespuolisia hulluja, tappajia, niin minä tiedän, että siellä on myös naispuolisia.
        Toiminnan tarkoitus on suojella suuryrityksiä, ei palvella tai yrittää hoitaa tai palvella asiakkaan etua.

        Arvioita täällä saa esittää, työkyvynarviointi laitos, totaalisen paska paikka, pysykää poissa.

        Arvio kyseisistä 'ammattilaisista': molemmat Katinka Tuisku ja Helena Galkina-Jokinen ovat jonkin tyypin narsisteja, jotka leikkivät toisilla ihmisillä, jotain outoa psyykkistä leikkiä. Ammattitaidottomia, ehkä jonkun pilipali 1x2 taulukoiden täyttömestareita koulussa, tosielämään ei tuollaisilla saisi olla mitään asiaa. Molemmille rakentava ohje, enää ei kannata kiinnittää huomiota niihin teidän 'asiakkaisiin', kannattaa perehtyä siihen mikä on siinä harteilla, vika on ihan teidän omassa päässä.

        Suositus muille: pysykää kaukana molemmista ja koko tuosta laitoksesta.

        Ps. en arvosta enää lääkäreitä paskan vertaa

        Työnantaja ostaa työterveydenhuollon pitääkseen työntekijät työssä.

        Jos sinä yrität A) vältellä töitä, tai B) Nostaa jotain vendettaa työkavereitasi vastaan, niin kannattaa tehdä se jossain muualla, kuin työterveyshuollossa.

        Työterveydenhuollon haukkuminen narskuksi ei muuta sinua yhtään sen halutummaksi työntekijäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantaja ostaa työterveydenhuollon pitääkseen työntekijät työssä.

        Jos sinä yrität A) vältellä töitä, tai B) Nostaa jotain vendettaa työkavereitasi vastaan, niin kannattaa tehdä se jossain muualla, kuin työterveyshuollossa.

        Työterveydenhuollon haukkuminen narskuksi ei muuta sinua yhtään sen halutummaksi työntekijäksi.

        Sori mutta meni aika pahasti tuo kommenttisi ohi.

        Taidat olla alalla töissä.

        Oikea vastaus on C kuten aina:

        C) minut olisi haluttu pitää töissä, mutta en halunnut jäädä työpaikalle kiusattavaksi, esimiehen toimesta. Mahdoton yhtälö. Suomi on vapaa maa, ei täällä tarvitse alistua kyyykytykseen. (teet sitä muuten varmaan mielelläsi..)

        Nuo narskut lähti liikkeelle siitä, että syy kaivellaan minusta ja jossei muuta niin keksitään jotain.

        Tuo kommenttisi osoittaa vain, että olen oikeassa. Et tiedä asiasta mitään ja alat syyttämään turhasta. Syyllistäminen, se on teille opetettu. Narskuja olette kaikki, ala vetää puoleensa teitä.

        Ohje sinullekin, vedä vittu päähäsi ja mene metsään itkemään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantaja ostaa työterveydenhuollon pitääkseen työntekijät työssä.

        Jos sinä yrität A) vältellä töitä, tai B) Nostaa jotain vendettaa työkavereitasi vastaan, niin kannattaa tehdä se jossain muualla, kuin työterveyshuollossa.

        Työterveydenhuollon haukkuminen narskuksi ei muuta sinua yhtään sen halutummaksi työntekijäksi.

        PS. jäi mainitsematta, että olen pärjännyt ikävä kyllä paljon paremmin, niin työelämässä kuin muutenkin, kun sain karistettua tuo paskayrityksen ja sen työterveyshuollon selästäni.

        Joten ihan puhdas pummi........

        Mutta sehän sinulle on koulussa opetettu eli:
        -et tee virheitä, vaan kaikki on asiakkaan tai potilaan virhe (eikös näin ole)
        -syyllistä
        -kaikki on asiakkaan vikaa

        Ikävä kyllä tuo ajatusmaailma sopii tosi hyvin narskuihin, joita alasi on täynnä ja kommenteillasi sen varmistit.

        Joten elä enää viitsi tänne kirjoitella, mene vaan sinne metsään ...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ullanlinnan tapahtumia luin ja samaistin omat kokemukseni tähän henkilöön. Todennäköisesti samanlainen, kuten muut alan edustjat. Tuottaako koulutus kaikista tuollaisia?

        Omakohtainen kokemukseni liittyy työkyvynarviointiin. Erehdyin menemään työkyvynarvioitiin työpaikkakiusaamisen takia. Oli viiminen kerta, kun olen missään tekemisissä psykiatrian henkilöiden kanssa. Aivan samanlaisia kuin tuo mitä lehdissä on kerrottu Ullanlinnan 'lääkäristä' josta terveystalo mainitsi 'yksittäinen ammattilainen' vai miten se oli. Käyttävät psykologiaa pahoinpitelyyn, omaa 'arvovaltaa' lääketieteen edustajana hyväkseen, toki se luo hyvän pohjan henkiselle pahoinpitelylle.

        Työkyvyn arviointiin, pääpukareina taisivat olla Helena Galkina-Jokinen ja Katinka Tuisku. Selväksi tuli siellä käynnin jälkeen mitä siellä tehdään. Aivan samanlaista toimintaa kuin tuon tappajan toiminta, se mitä lehdissä on kerrottu. Kaivellaan ja kaivellaan, keksitään mitä ihmeellisempiä sairauksia, jotta saadaan henkilö pois tolaltaan. Kuka tahansa hämmentyy kun aletaan syyttämään ja suoltamaan paskaa silmille. Kusetaan ja valehdellaan, sitä se toiminta siellä oli. Lopuksi yritettiin myrkyttää lääkkeillä kuoliaaksi.

        Jos alalla on miespuolisia hulluja, tappajia, niin minä tiedän, että siellä on myös naispuolisia.
        Toiminnan tarkoitus on suojella suuryrityksiä, ei palvella tai yrittää hoitaa tai palvella asiakkaan etua.

        Arvioita täällä saa esittää, työkyvynarviointi laitos, totaalisen paska paikka, pysykää poissa.

        Arvio kyseisistä 'ammattilaisista': molemmat Katinka Tuisku ja Helena Galkina-Jokinen ovat jonkin tyypin narsisteja, jotka leikkivät toisilla ihmisillä, jotain outoa psyykkistä leikkiä. Ammattitaidottomia, ehkä jonkun pilipali 1x2 taulukoiden täyttömestareita koulussa, tosielämään ei tuollaisilla saisi olla mitään asiaa. Molemmille rakentava ohje, enää ei kannata kiinnittää huomiota niihin teidän 'asiakkaisiin', kannattaa perehtyä siihen mikä on siinä harteilla, vika on ihan teidän omassa päässä.

        Suositus muille: pysykää kaukana molemmista ja koko tuosta laitoksesta.

        Ps. en arvosta enää lääkäreitä paskan vertaa

        Komppaan täysin.....

        Lääkärit, erityisesti psykiatrit lähtevät siitä, että jotain pitää löytää, jossei muuta niin keksitään. Miellellään vielä vedetään jotain aivan järkyttäviä diagnooseja. Ilmeisesti annettu sellaiset ohjeet määräävistä elimistä.

        Määrätään helvitilliset lääkekuurit, joista ei ole mitään hyötyä. Päin vastoin, niistä tulee hirvittäviä sivuvaikutuksia. Parin viikon loma ja ajatusten tuuletus, sellainen ei tule kuuloonkaan. Itse asiassa se kuulostaa lääkäreistä sairauden merkiltä???

        Potilaalla ei ole merkitystä. Lääkkeillä tuhotaan kroppa, parisuhde ja elämä kokonaisuudessaan. Tuosta on hyvä esimerkki aivotärähdyksiä saaneesta salibandy pelaajasta. Lääkkeiden takia ei ymmärrä luettua tekstiä, pistetään aivotärähdyksen piiriin, ei se siihen vaikuta. Todennäköisesti suurinosa hänen oireista johtuu noista lääkkeistä.

        Jos ajatellaan, että poliisi yksittäisenä henkilönä edustaa oikeuslaitosta ja lääkäri vastaavasti terveydenhuoltoa valtion osalta... täytyy sanoa, että meillä Suomessa menee .... todella huonosti.... ikävä kyllä.

        Otettava osaa tuohon 'kananmuna/liete kamppanjaa', jospa se joskus ajaa muutokseen, ei me olla karjaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori mutta meni aika pahasti tuo kommenttisi ohi.

        Taidat olla alalla töissä.

        Oikea vastaus on C kuten aina:

        C) minut olisi haluttu pitää töissä, mutta en halunnut jäädä työpaikalle kiusattavaksi, esimiehen toimesta. Mahdoton yhtälö. Suomi on vapaa maa, ei täällä tarvitse alistua kyyykytykseen. (teet sitä muuten varmaan mielelläsi..)

        Nuo narskut lähti liikkeelle siitä, että syy kaivellaan minusta ja jossei muuta niin keksitään jotain.

        Tuo kommenttisi osoittaa vain, että olen oikeassa. Et tiedä asiasta mitään ja alat syyttämään turhasta. Syyllistäminen, se on teille opetettu. Narskuja olette kaikki, ala vetää puoleensa teitä.

        Ohje sinullekin, vedä vittu päähäsi ja mene metsään itkemään.

        Mikähän ala se voisi olla? Olisiko se vaikka työterveyshuollon osto ala, missä ostetaan omille työntekijöille työterveyshuoltoa? Se arvauksessasi menee oikein, mutta muuten olettamuksesi on aika hakoteillä.

        Valitettavasti minäkin nyt putosin kärryiltä. Mitä vikaa siinä on että suomi on vapaa maa? Eihän työntekijän tarvitse käytännöllisesti katsoen huolehtia kuin irtisanoutumisajasta.

        Et todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen työntekijä joka voi paremmin vaihdettuaan työpaikkaa.

        Missä siis ongelma? Ihanko se on asennevamma mikä kiukuttaa?
        Tai anna olla, mä meen sun mieliks sinne mettään.


      • Anonyymi

        Tunnen tuo Petrin, täysi mulkku. Harkitsen tuota kantelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikähän ala se voisi olla? Olisiko se vaikka työterveyshuollon osto ala, missä ostetaan omille työntekijöille työterveyshuoltoa? Se arvauksessasi menee oikein, mutta muuten olettamuksesi on aika hakoteillä.

        Valitettavasti minäkin nyt putosin kärryiltä. Mitä vikaa siinä on että suomi on vapaa maa? Eihän työntekijän tarvitse käytännöllisesti katsoen huolehtia kuin irtisanoutumisajasta.

        Et todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen työntekijä joka voi paremmin vaihdettuaan työpaikkaa.

        Missä siis ongelma? Ihanko se on asennevamma mikä kiukuttaa?
        Tai anna olla, mä meen sun mieliks sinne mettään.

        Taidat olla peruskoulupohjaiselta, sairaanhoitaja.

        Sen verran yksinkertaista on tuo sinun älykkyytesi, toisaalta elämä helpompaa, kun ei tarvitse liikoja miettiä, kun on noin tyhmä.

        Ise asiasta. Olisko se niin, että työpaikan häiriköt ja kiusaajat pitäisi saada kuriin. Kaikille työrauha. Työterveyshuollon tulisi tukea ja selvittää asiat. No, terveyshuollon palkan maksaa työnantaja, onhan se selkeää, että kenen etua se ajaa. Työkyvyntukimuskeskus tekee aivan samaa, työnantajan etua ajetaan.

        Ai niin, te alalla työskentelevät kuvittelette olevanne toisten yläpuolella, kun olette käyneet oikein sairaanhoitajan koulutuksen. Tai pahimmassa tapauksessa opiskellut lääkäriksi. Aivan liian yliarvostettua, aivan liikaa valtaa päättää asioista.

        Ensimmäinen asia mikä Suomessa pitää muuttaa on lääkäreiden ja muun terveydenhuollon työntekijöiden arvostus, se pitää ajaa alas, tai paremminkin oikealle tasolle. Kusipää narskuja täynnä koko ala. Ihan sillä jaksan tänne kirjoitella, jotta muutkin asian ymmärtäisivät ja osaisivat varoa tulevaisuudessa.

        PS. hyvä, että noudatat ohjetta.


      • Anonyymi

        Tämä todistaa, että psykiatria vetää kusipäitä puoleensa. Näin tuo Petrin ja tuli mieleeni arvoitus. Mikä yhdistää Petri Linnansalmea, julkisuutta hakevaa Psykiatrian professoria ja 'dosenttia', jonka nimeä ei saa mainita, muukin, kuin alkoholismi?


      • Anonyymi

        Tuo Linnansalmi on totaali kusipää. Itse asiassa varmaan nauttii tämän tyyppisistä kommenteista.

        Jos hänestä tekee valitusta niin miten se menee oikeudellisesti? Taitaa olla jo eläkkeellä, mutta onko lääkäreillä vastuu virheistä pidemmällä aikavälillä? Vieläkö voi valittaa tai haastaa, onko täällä lakimiehiä.


      • Anonyymi

        Linnansalmen Petrin tiedän, on oikeasti todella kansakielellä 'tyhmä' ja jotenkin tunteeton.

        Tuli mieleen jalkapallon mm-kisoja katsoessa, että apinoista saa tehtyä jalkapalloilijoita, kunhan kärsivällisesti vaan jaksaa opettaa. Samalla tavalla kenestä tahansa mielisairaasta tollosta voi tulla lääkäri.

        Lääkärin koulutukseen pitäisi olla soveltuvuuskoe, Petri on siitä oiva esimerkki.

        Toivottavasti saat tuohon kanteluun tukea ja opastusta.


      • Anonyymi

        Linnansalmesta näkee mitä saadaan aikaiseksi alkoholismilla ja psykoosilääkkeillä, melkonen turvotus on päällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantaja ostaa työterveydenhuollon pitääkseen työntekijät työssä.

        Jos sinä yrität A) vältellä töitä, tai B) Nostaa jotain vendettaa työkavereitasi vastaan, niin kannattaa tehdä se jossain muualla, kuin työterveyshuollossa.

        Työterveydenhuollon haukkuminen narskuksi ei muuta sinua yhtään sen halutummaksi työntekijäksi.

        Onko tuo sinun oma ajatus vaihtoehdoiksi? Sanoiko sinulle joku, että asiat on aina noin? Aika huolestuttavaa ajattelua, oletetaan, että aina syy 'syyllistetyssä'.

        Asioilla voi olla monia ulottuvuuksia, et tiedä taustoja. Opetettu varmaan, että 'kiusattu' ja syyllistetty on syyllinen. Niinkö ne kouluissa opettaa? Kuulostaa totalitarismilta, muuta tuonne naapuriin kavereides kanssa. Taidat olla kommari.


      • Anonyymi

        Tuli mieleen, että jos se on lahjottu, tarkoituksella väärä diagnoosi ja norsulle tarkoitettu lääkitys aivovaurion takaamiseksi???


      • Anonyymi

        Tuo on todella vastenmielinen henkilö, oikeen oksettaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ullanlinnan tapahtumia luin ja samaistin omat kokemukseni tähän henkilöön. Todennäköisesti samanlainen, kuten muut alan edustjat. Tuottaako koulutus kaikista tuollaisia?

        Omakohtainen kokemukseni liittyy työkyvynarviointiin. Erehdyin menemään työkyvynarvioitiin työpaikkakiusaamisen takia. Oli viiminen kerta, kun olen missään tekemisissä psykiatrian henkilöiden kanssa. Aivan samanlaisia kuin tuo mitä lehdissä on kerrottu Ullanlinnan 'lääkäristä' josta terveystalo mainitsi 'yksittäinen ammattilainen' vai miten se oli. Käyttävät psykologiaa pahoinpitelyyn, omaa 'arvovaltaa' lääketieteen edustajana hyväkseen, toki se luo hyvän pohjan henkiselle pahoinpitelylle.

        Työkyvyn arviointiin, pääpukareina taisivat olla Helena Galkina-Jokinen ja Katinka Tuisku. Selväksi tuli siellä käynnin jälkeen mitä siellä tehdään. Aivan samanlaista toimintaa kuin tuon tappajan toiminta, se mitä lehdissä on kerrottu. Kaivellaan ja kaivellaan, keksitään mitä ihmeellisempiä sairauksia, jotta saadaan henkilö pois tolaltaan. Kuka tahansa hämmentyy kun aletaan syyttämään ja suoltamaan paskaa silmille. Kusetaan ja valehdellaan, sitä se toiminta siellä oli. Lopuksi yritettiin myrkyttää lääkkeillä kuoliaaksi.

        Jos alalla on miespuolisia hulluja, tappajia, niin minä tiedän, että siellä on myös naispuolisia.
        Toiminnan tarkoitus on suojella suuryrityksiä, ei palvella tai yrittää hoitaa tai palvella asiakkaan etua.

        Arvioita täällä saa esittää, työkyvynarviointi laitos, totaalisen paska paikka, pysykää poissa.

        Arvio kyseisistä 'ammattilaisista': molemmat Katinka Tuisku ja Helena Galkina-Jokinen ovat jonkin tyypin narsisteja, jotka leikkivät toisilla ihmisillä, jotain outoa psyykkistä leikkiä. Ammattitaidottomia, ehkä jonkun pilipali 1x2 taulukoiden täyttömestareita koulussa, tosielämään ei tuollaisilla saisi olla mitään asiaa. Molemmille rakentava ohje, enää ei kannata kiinnittää huomiota niihin teidän 'asiakkaisiin', kannattaa perehtyä siihen mikä on siinä harteilla, vika on ihan teidän omassa päässä.

        Suositus muille: pysykää kaukana molemmista ja koko tuosta laitoksesta.

        Ps. en arvosta enää lääkäreitä paskan vertaa

        Kommareita nuo on satavarmasti.


      • Anonyymi

        Psykiatria ammattina vetää puoleensa narsisti-psykopaatti luonteisia ihmisiä. Kaikki perustuu mainipulointiin, siinä juuri narsisti-psykopaatti on parhaimmillaan, osaa ja haluaa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Vakuutetaan, että olet vakavasti mielisairas ja tarvitset näitä 'lääkkeitä'. 'Lääkkeitä', joiden haittavaikutuksena on paniikkikohtaus, psykoosi, ahdistus, hermovauriot jne. Sitten kun valitat niistä sanotaan, että olet vain erittäin vakavasti sairas, tarvitset lisää lääkettä. Minkälainen ihminen toimii noin? Sanoisin, että vakavasti mielisairas.

        Narsismiin kuuluu olennaisena osana se, että narsisti pystyy vakuuttamaan muita ihmisiä omista suurista kyvyistään ja nousemaan urallaan ja etenemään pelkällä mainipuloinnilla. Lähipiiri ei huomaa mitään, koska narsisti pystyy vakuuttamaan lähipiirin manipuloinnillaan.

        Lukemieni juttujen perusteella Petri Linnansalmi on suurella todennäköisyydellä narsisti. Petri, hakeudu hoitoon, jottet enää aiheuta vahinko muille ihmisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria ammattina vetää puoleensa narsisti-psykopaatti luonteisia ihmisiä. Kaikki perustuu mainipulointiin, siinä juuri narsisti-psykopaatti on parhaimmillaan, osaa ja haluaa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Vakuutetaan, että olet vakavasti mielisairas ja tarvitset näitä 'lääkkeitä'. 'Lääkkeitä', joiden haittavaikutuksena on paniikkikohtaus, psykoosi, ahdistus, hermovauriot jne. Sitten kun valitat niistä sanotaan, että olet vain erittäin vakavasti sairas, tarvitset lisää lääkettä. Minkälainen ihminen toimii noin? Sanoisin, että vakavasti mielisairas.

        Narsismiin kuuluu olennaisena osana se, että narsisti pystyy vakuuttamaan muita ihmisiä omista suurista kyvyistään ja nousemaan urallaan ja etenemään pelkällä mainipuloinnilla. Lähipiiri ei huomaa mitään, koska narsisti pystyy vakuuttamaan lähipiirin manipuloinnillaan.

        Lukemieni juttujen perusteella Petri Linnansalmi on suurella todennäköisyydellä narsisti. Petri, hakeudu hoitoon, jottet enää aiheuta vahinko muille ihmisille.

        Siellä se taas pata kattilaa soimaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siellä se taas pata kattilaa soimaa.

        Voi voi. Tuo taisi osua ja upottaa......... Hahhaaaaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria ammattina vetää puoleensa narsisti-psykopaatti luonteisia ihmisiä. Kaikki perustuu mainipulointiin, siinä juuri narsisti-psykopaatti on parhaimmillaan, osaa ja haluaa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Vakuutetaan, että olet vakavasti mielisairas ja tarvitset näitä 'lääkkeitä'. 'Lääkkeitä', joiden haittavaikutuksena on paniikkikohtaus, psykoosi, ahdistus, hermovauriot jne. Sitten kun valitat niistä sanotaan, että olet vain erittäin vakavasti sairas, tarvitset lisää lääkettä. Minkälainen ihminen toimii noin? Sanoisin, että vakavasti mielisairas.

        Narsismiin kuuluu olennaisena osana se, että narsisti pystyy vakuuttamaan muita ihmisiä omista suurista kyvyistään ja nousemaan urallaan ja etenemään pelkällä mainipuloinnilla. Lähipiiri ei huomaa mitään, koska narsisti pystyy vakuuttamaan lähipiirin manipuloinnillaan.

        Lukemieni juttujen perusteella Petri Linnansalmi on suurella todennäköisyydellä narsisti. Petri, hakeudu hoitoon, jottet enää aiheuta vahinko muille ihmisille.

        Sait Petri hyvän neuvon, jota kannattaa noudattaa.

        Näytä, että sinulla on kuitenkin selkärankaa.

        Toimit esimerkkinä muille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sait Petri hyvän neuvon, jota kannattaa noudattaa.

        Näytä, että sinulla on kuitenkin selkärankaa.

        Toimit esimerkkinä muille.

        Älkää tulko tänne Espooseen räyhäämään, haisettekin pahalle.

        Palkataaan tarvittaessa joku toimittamaan teidät muualle.


      • Anonyymi

        Onko tuo nyt mikään ihme, että tekevät vääriä diagnooseja. Lääkäritkin ovat ihmisiä, heillä on ongelmia siinä missä kenellä tahansa:
        -mielisairauksia
        -mielialahäiriöitä
        -alkoholismia
        -lääkkeiden väärin käyttöä
        -ahdistusta ja masennusta
        -luonnehäiriöitä
        jne

        Lisäksi monet yleistävät ja pistävät aina diagnoosin 'varman' puolelle. On myös varmasti niitä, jotka tekevät sitä ihan vaan pahuuttaan.

        Koulutus tekee niistä tuollaisia, ei siinä mitään ihmettelemistä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tuo nyt mikään ihme, että tekevät vääriä diagnooseja. Lääkäritkin ovat ihmisiä, heillä on ongelmia siinä missä kenellä tahansa:
        -mielisairauksia
        -mielialahäiriöitä
        -alkoholismia
        -lääkkeiden väärin käyttöä
        -ahdistusta ja masennusta
        -luonnehäiriöitä
        jne

        Lisäksi monet yleistävät ja pistävät aina diagnoosin 'varman' puolelle. On myös varmasti niitä, jotka tekevät sitä ihan vaan pahuuttaan.

        Koulutus tekee niistä tuollaisia, ei siinä mitään ihmettelemistä ole.

        Montakos vuotta sie sitä lääkärikoulua taas kävit, kun niin hyvin tiedät, että mitä se tekee?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tuo nyt mikään ihme, että tekevät vääriä diagnooseja. Lääkäritkin ovat ihmisiä, heillä on ongelmia siinä missä kenellä tahansa:
        -mielisairauksia
        -mielialahäiriöitä
        -alkoholismia
        -lääkkeiden väärin käyttöä
        -ahdistusta ja masennusta
        -luonnehäiriöitä
        jne

        Lisäksi monet yleistävät ja pistävät aina diagnoosin 'varman' puolelle. On myös varmasti niitä, jotka tekevät sitä ihan vaan pahuuttaan.

        Koulutus tekee niistä tuollaisia, ei siinä mitään ihmettelemistä ole.

        Näin se on, eikä kukaan valvo lääkäreitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikähän ala se voisi olla? Olisiko se vaikka työterveyshuollon osto ala, missä ostetaan omille työntekijöille työterveyshuoltoa? Se arvauksessasi menee oikein, mutta muuten olettamuksesi on aika hakoteillä.

        Valitettavasti minäkin nyt putosin kärryiltä. Mitä vikaa siinä on että suomi on vapaa maa? Eihän työntekijän tarvitse käytännöllisesti katsoen huolehtia kuin irtisanoutumisajasta.

        Et todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen työntekijä joka voi paremmin vaihdettuaan työpaikkaa.

        Missä siis ongelma? Ihanko se on asennevamma mikä kiukuttaa?
        Tai anna olla, mä meen sun mieliks sinne mettään.

        Ai, sinun mielestä esimies saa haukkua hulluksi, kehottaa hävittämään lemmikit, vainota...

        Ok, toivottavasti saat tuollaisen esimiehen loppuelämäksesi.

        Olisko kyse siitä, että työteveydenhuolto suojelee kiusaavia esimiehiä, on oma lääkäri ja lakimiesosasto, varmaan suora toimintaohje. Työkyvynarviointi keskus vai mikä vittu onkaan olevinaan sitten suojelee työnantajaa. Olisko lahjottua porukkaa vai niin tyhmiä, että uskovat kaikkea paskaa mitä niille kerrotaan tai sitten vaan pelkäävät.

        Ole vaan töissä työterveydenhuollossa loppuikäsi. Mutta muista käydä säännöllisesti metsässä itkemässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla peruskoulupohjaiselta, sairaanhoitaja.

        Sen verran yksinkertaista on tuo sinun älykkyytesi, toisaalta elämä helpompaa, kun ei tarvitse liikoja miettiä, kun on noin tyhmä.

        Ise asiasta. Olisko se niin, että työpaikan häiriköt ja kiusaajat pitäisi saada kuriin. Kaikille työrauha. Työterveyshuollon tulisi tukea ja selvittää asiat. No, terveyshuollon palkan maksaa työnantaja, onhan se selkeää, että kenen etua se ajaa. Työkyvyntukimuskeskus tekee aivan samaa, työnantajan etua ajetaan.

        Ai niin, te alalla työskentelevät kuvittelette olevanne toisten yläpuolella, kun olette käyneet oikein sairaanhoitajan koulutuksen. Tai pahimmassa tapauksessa opiskellut lääkäriksi. Aivan liian yliarvostettua, aivan liikaa valtaa päättää asioista.

        Ensimmäinen asia mikä Suomessa pitää muuttaa on lääkäreiden ja muun terveydenhuollon työntekijöiden arvostus, se pitää ajaa alas, tai paremminkin oikealle tasolle. Kusipää narskuja täynnä koko ala. Ihan sillä jaksan tänne kirjoitella, jotta muutkin asian ymmärtäisivät ja osaisivat varoa tulevaisuudessa.

        PS. hyvä, että noudatat ohjetta.

        Näytät jo kirjoituksellasi mikä olet,
        Ja mitä tulee terveyden hoitoon niin kyllä lääkärissä aina yritetään auttaa ihmistä parhaan mukaan.
        Taitaa olla katkeruutta kun aliarvioitu ihmisiä jotka ovat kouluttaneet itsensä ja saaneet ammatin, jonka nyt katsot olevan yliarvostettu, ( vainoharha)
        Että on lääkäri tai sairaanhoitaja en näe siinä mitään yliarvostusta yhteiskunnassa, ne ovat ainoastaan sinun omia ennakkoluulojasi .
        Ja joka kerta jos minulle on jotain sairauksia tullut niin olen saanut avun terveysasemalta niin että en katso mitenkään heidän ammattiaan yliarvostetuksi , tietävät vaan ennemmän sairauksista koska ovat lukeneet niistä hoitokoulussa . Ihan kuten kaikissa muissakin ammattikunnissa on omat asiantuntijansa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai, sinun mielestä esimies saa haukkua hulluksi, kehottaa hävittämään lemmikit, vainota...

        Ok, toivottavasti saat tuollaisen esimiehen loppuelämäksesi.

        Olisko kyse siitä, että työteveydenhuolto suojelee kiusaavia esimiehiä, on oma lääkäri ja lakimiesosasto, varmaan suora toimintaohje. Työkyvynarviointi keskus vai mikä vittu onkaan olevinaan sitten suojelee työnantajaa. Olisko lahjottua porukkaa vai niin tyhmiä, että uskovat kaikkea paskaa mitä niille kerrotaan tai sitten vaan pelkäävät.

        Ole vaan töissä työterveydenhuollossa loppuikäsi. Mutta muista käydä säännöllisesti metsässä itkemässä.

        Sellanen necromancy sieltä.

        Tarkennuksena, siis ostan, en siis myy työterveydenhuoltopalveluita. Pieni mutta olennainen ero.

        Voi olla että karma tulee ja kostaa minulle jotain niitä vääryyksiä mitä olen elämäni aikana tehnyt, tai jopa jotain niitä joita sinä luulet minun tehneen, mene ja tiedä. Toistaiseksi kuitenkin näyttää päinvastaiselta.

        Mutta mitä esihenkilöihin tulee, niin olen lyhyen elämäni aikana nähnyt kuinka hyvät työntekijät ottaa lopputilin huonon esihenkilön takia. Tai kuinka huono työntekijä ottaa loparit hyvän esihenkilön takia.

        Tarinan todellinen twisti on siinä, että kyseessä on yksi ja sama esihenkilö, joka on vain ihminen, joka tämän hyvän työntekiän kohdalla olisi varmasti tarvinnut vielä lisäoppia tai kokemusta henkilöstöjohtamisesta.

        Mutta mistä erottaa sitten sen hyvän ja huonon työntekijän? Se hyvä työntekijä tulee kyllä vastaan skenessä tavalla tai toisella jossain toisessa työpaikassa, ehkä jopa vaativammassa tehtävässä tai paremmassa asemassa mitä itse hänelle tarjosit.


      • Anonyymi

        Toivottavasti Linnansalmi ei tule ensi kesänä taas kolhimaan sitä paattiaan meidän seuran laituriin ja länkättämään niitä paskoja juttujaan. Taitaa olla vahva 'sosialisti' juttujen perusteella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Montakos vuotta sie sitä lääkärikoulua taas kävit, kun niin hyvin tiedät, että mitä se tekee?

        3 vuotta ja sitten tajusin mitä paskaa se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria ammattina vetää puoleensa narsisti-psykopaatti luonteisia ihmisiä. Kaikki perustuu mainipulointiin, siinä juuri narsisti-psykopaatti on parhaimmillaan, osaa ja haluaa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Vakuutetaan, että olet vakavasti mielisairas ja tarvitset näitä 'lääkkeitä'. 'Lääkkeitä', joiden haittavaikutuksena on paniikkikohtaus, psykoosi, ahdistus, hermovauriot jne. Sitten kun valitat niistä sanotaan, että olet vain erittäin vakavasti sairas, tarvitset lisää lääkettä. Minkälainen ihminen toimii noin? Sanoisin, että vakavasti mielisairas.

        Narsismiin kuuluu olennaisena osana se, että narsisti pystyy vakuuttamaan muita ihmisiä omista suurista kyvyistään ja nousemaan urallaan ja etenemään pelkällä mainipuloinnilla. Lähipiiri ei huomaa mitään, koska narsisti pystyy vakuuttamaan lähipiirin manipuloinnillaan.

        Lukemieni juttujen perusteella Petri Linnansalmi on suurella todennäköisyydellä narsisti. Petri, hakeudu hoitoon, jottet enää aiheuta vahinko muille ihmisille.

        Vaikuttaa siltä, että tuo Petri Linnansalmi on niitä, jotka eivät kestä kauhuelokuvia. Kuvittelee ja näkee ihmisissä aina vain pahoja asioita. Voi olla joku oma lapsuuden trauma. Tai voi olla, että hakee itselleen sankarin viittaa. Vaikuttaa todella pahalta tilanne. Tuommosten kohdalla lähipiiri on sokea, pystyy sumuttamaan työkavereita ja läheisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori mutta meni aika pahasti tuo kommenttisi ohi.

        Taidat olla alalla töissä.

        Oikea vastaus on C kuten aina:

        C) minut olisi haluttu pitää töissä, mutta en halunnut jäädä työpaikalle kiusattavaksi, esimiehen toimesta. Mahdoton yhtälö. Suomi on vapaa maa, ei täällä tarvitse alistua kyyykytykseen. (teet sitä muuten varmaan mielelläsi..)

        Nuo narskut lähti liikkeelle siitä, että syy kaivellaan minusta ja jossei muuta niin keksitään jotain.

        Tuo kommenttisi osoittaa vain, että olen oikeassa. Et tiedä asiasta mitään ja alat syyttämään turhasta. Syyllistäminen, se on teille opetettu. Narskuja olette kaikki, ala vetää puoleensa teitä.

        Ohje sinullekin, vedä vittu päähäsi ja mene metsään itkemään.

        Vaikuttaa sellaiselta asialta, josta pitäisi tehdä rikostutkinta.

        Isoilla yrityksillä on omat lakiosastot, jotka etukäteen tarkistavat toimintaa.

        Voi olla hankala löytää asianaja, joka lähtee vetämään työkyvynarviointikeskusta oikeuteen, perässä, joku yritys. Tulee ne 'arvovaltakysymykset' vastaan. Asianajajien ammattikunta sen verran pieni, että ei siellä uskalleta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tuo nyt mikään ihme, että tekevät vääriä diagnooseja. Lääkäritkin ovat ihmisiä, heillä on ongelmia siinä missä kenellä tahansa:
        -mielisairauksia
        -mielialahäiriöitä
        -alkoholismia
        -lääkkeiden väärin käyttöä
        -ahdistusta ja masennusta
        -luonnehäiriöitä
        jne

        Lisäksi monet yleistävät ja pistävät aina diagnoosin 'varman' puolelle. On myös varmasti niitä, jotka tekevät sitä ihan vaan pahuuttaan.

        Koulutus tekee niistä tuollaisia, ei siinä mitään ihmettelemistä ole.

        On täysin mahdollista, jos potilas käy vaikka kahden kolmen eri psykiatrin luona, saattaa jokaisella olla toisistaan eriävä mielipide, eli saattaisivat antaa eri diagnoosit.
        On noin joskus joillekin käynytkin.


    • Anonyymi

      Eräs nimeltä mainitsematon.Jo eläkkeellä oleva.Oli niin kuvottava ja oksettava ihminen että en ole toista tavannu.
      Siis oikeesti se oli niin kuin joku natsi rikollinen.

    • Anonyymi

      Ei ole mitään hyötyä käydä psykiatrilla saati sitten alemmilla hoitajilla, ovat vain tavallisia ihmisiä, jotain kaavoja opiskelleet, ei kannata.

      • Anonyymi

        Ei se kannatakaan.Mutta jos olosuhteiden pakosta joutuu niin ei voi mitään.
        Kukapa omasta halusta keskitysleiri järjestelmään haluaa?


    • Anonyymi

      eipä se psykiatrian rooli tai kenenkään muunkaan sotealan tyypin rooli ole antaa empatiaa vaikka olisi kuinka kriisiytynyt elämä. omasta kokemuksesta voin sen verran sanoa että kriisi kannattaa käsitellä mahdollisimman hyvin omatoimisesti eipä siihen ne kaikenmaailman oireidenhallinnat taikka lääkkeet auta ne vaan tukaduttaa syyn mistä se paha olo syntyy joka sitten keksitään milloin miksikin diagnoosiksi. kaikkien mt-syiden takana on paha olo jostakin ja keho ja psyyke alkaa sitten reistaan. jos nyt etsii lääkäriä joka voi auttaa antaan saikkua hetkeksi aikaa jotta saa levätä ja käsitellä asiat niin kannattaa tosiaan etsiä vain yksityiselllä puolella työskentelevä lääkäri. maksaa joo parisataa käynti mutta tulee pitkällä välillä paljon halvemmaksi kuin antaa julkisen psykiatrian invalidisoida henkisesti ja fyysisesti ja taloudellisesti.

      • Anonyymi

        Kuka mitenkään empatian antamisen tuntee .moni menee siinä uskossa vastaanotolle että hänen kamalaa elämäänsä alettaisiin sääliä siellä jotenkin. Psykiatria ei ole säälimästä vaan asioiden oksentamista oikeille raiteille .
        Sillä se mitä nämä nyt empatiakykyä kutsuvat, ei ole mikään hoitomenetelmä. Kyllä psykiatria tuntee sen käsityksen, ja siksi hoito tehdään asialinjalla. Niistä omista vastoinkäymisistä voi todella mainita niin usein saa selville miksi ihminen on ajautunut tilanteeseen missä on maalannut itsensä nurkkaan.


    • Anonyymi

      Viihde ja kulttuuri
      NINA LAMMI! YÖK! HYI! RUMA KUIN YRJÖ! RUMASIKAPASKA!

      Anonyymi-ap
      2022-12-20 17:01:22
      Ilmoita
      *curse*






      - John -

    • Anonyymi

      On ne yleensä vähemmän hullui kuin tavalliset tallaajat.

      • Anonyymi

        En sanos....


    • Anonyymi

      Pahinta on kun jotkut viranomaiset päättävät omavaltaisesti ohjeistaa toisia viranomaisia jotka etukäteisohjattuna passittavat yksilön hullujenhuoneelle. Tapahtumia ei nollaa se että melko pian yksilö oli päästettävä pois. Neuvostoliittosuomi on olemassa vaikka ihmisoikeusvaltioksi kehuvat! Oblivion stout...

      • Anonyymi

        Ei ketään passiteta ” hullujenhuoneelle” kuten sinä kirjoituksessasi käytät sanontaa. Vanhan ajan mukaisesti oli ihminen hullu kun kärsi psyykkisestä sairaudesta
        Näin ei ole tänään, psyykkiset sairaudet hoidetaan juuri sairauksina eikä minään hulluutena
        Joten sairas joka tarvitsee hoitoa saa sitä sairaalassa, oli sairaus psyykkinen tai fyysinen niin se on sairaus.
        Joten paras lopettaa viljelemättä sanaa hullu, asioista jotka ovat sairautta ei tervettä ihmistä kukaan sairaalaan passita, niin että paras kun otat selvää todellisuus peräisitä asioista se kun hullutteleva ihmisiä jotka tarvitsevat hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ketään passiteta ” hullujenhuoneelle” kuten sinä kirjoituksessasi käytät sanontaa. Vanhan ajan mukaisesti oli ihminen hullu kun kärsi psyykkisestä sairaudesta
        Näin ei ole tänään, psyykkiset sairaudet hoidetaan juuri sairauksina eikä minään hulluutena
        Joten sairas joka tarvitsee hoitoa saa sitä sairaalassa, oli sairaus psyykkinen tai fyysinen niin se on sairaus.
        Joten paras lopettaa viljelemättä sanaa hullu, asioista jotka ovat sairautta ei tervettä ihmistä kukaan sairaalaan passita, niin että paras kun otat selvää todellisuus peräisitä asioista se kun hullutteleva ihmisiä jotka tarvitsevat hoitoa.

        Sana hulluus on muinais aikojen tietämättömyydestä lähtenyt. Nykyisin ei sivistyneet ihmiset sitä enää ole käyttäneen 50 vuoteen vaan aivojen sairaukset hoidetaan joko neurolla tai psykiatrilla


    • Anonyymi

      Katso televisiosta suomalaisten julkkispsykien haastatteluja ja ihmettele, miten tuollaiset saa kävellä täällä vapaana.

      • Anonyymi

        Ihmettelen miten sinä itse saat kävellä vapaalla, kun et näytä ymmärtävän asioita ja seurauksia.
        Joten jokainen ihminen saa kausia elämänsä aikana jolloin voi huonosti


    • Anonyymi

      Nykypäivän psykiatria perustuu viimevuosisadalla kehitettyihin teorioihin aivojen välittäjäaineista tai niiden epätasapainosta. Kaikki asiaan kunnolla perehtyneet ihmiset ymmärtävät välittäjäaineteoriat pitkälti hölynpölyksi.

      Mutta kun konsesus "tieteenalalla" on mikä on, niin käytännössä melkein kaikki psykiatrit käsittelevät ihmistä biokemiallisena koneena, ainakin potilaiden käyttäytymisen ja lääkinnän suhteen. Kun ihmiskuva on mikä on, niin lienee selvää että monet potilaat saavat psykiatreista kuvan, että heitä ei kiinnosta potilaan kokonaisvaltainen kohtaaminen. Halutaan survoa lääkkeet potilaan kurkusta alas ja laittaa koppiin makaamaan. Näin ainakin sairaalahoidossa.

      En voi suositella psykiatrin tapaamista kenellekään ja ylipäätään kehotan ihmisiä pysymään mahdollisimman kaukana mielenterveysjärjestelmästä. Poikkeuksena Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin potilaat, jossa saa keroputaan mallin mukaista avoimen dialogin hoitoa. Kaikkien tieteellisesti rehellisten tutkimusten mukaan lääkkeetön hoito tuo parhaat tulokset, kuten keroputaalla.

      • Anonyymi

        Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…

        Muitta hei, kuten sanoit, kaikki asiaan kunnolla perehtyneet ihmiset tietävät jo ne.

        Se mikä ei tälläkään foorumilla ole ainakaan viiteen viimeiseen vuoteen kehittynyt on psykiatrian vastainen narratiivi, jonka onnistuneesti kuvailet.

        Mutta siinä olen samaa mieltä, että se on se ja sama tapaatteko psykiatria vai ette. Tärkeämpää on se, että elämässänne ette antaudu ennakkoluuloille, vaan pyritte aina parempaan omien voimavarojenne mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…

        Muitta hei, kuten sanoit, kaikki asiaan kunnolla perehtyneet ihmiset tietävät jo ne.

        Se mikä ei tälläkään foorumilla ole ainakaan viiteen viimeiseen vuoteen kehittynyt on psykiatrian vastainen narratiivi, jonka onnistuneesti kuvailet.

        Mutta siinä olen samaa mieltä, että se on se ja sama tapaatteko psykiatria vai ette. Tärkeämpää on se, että elämässänne ette antaudu ennakkoluuloille, vaan pyritte aina parempaan omien voimavarojenne mukaan.

        "Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…"

        Nuo vain eivät ole psykiatriaa.Esim. kirurgi voi lähettää leikkaus potilaan kuntoutettavaksi fysioterapeutille, mutta se ei tee fysioterapiasta kirurgiaa.Terapeutit ovat oma erillinen ammattiryhmänsä ja psykiatri ei voi antaa terapiaa ellei kouluttaudu terapeutiksi.Koulu ja työvalmennuksia hoitavat myös ihan muut tahot.Nuo loput taas ovat vain hienon kuuloisia termejä.

        Psykiatria on diagnosointia ja lääkitystä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…"

        Nuo vain eivät ole psykiatriaa.Esim. kirurgi voi lähettää leikkaus potilaan kuntoutettavaksi fysioterapeutille, mutta se ei tee fysioterapiasta kirurgiaa.Terapeutit ovat oma erillinen ammattiryhmänsä ja psykiatri ei voi antaa terapiaa ellei kouluttaudu terapeutiksi.Koulu ja työvalmennuksia hoitavat myös ihan muut tahot.Nuo loput taas ovat vain hienon kuuloisia termejä.

        Psykiatria on diagnosointia ja lääkitystä.

        Suotta saivartelet, vai kuvitteletko tosiaan että kyse on nyt vain pillereistä`?

        Selittäisi aika hyvin sen, että miksi keskustelu tällä foorumilla on mitä on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suotta saivartelet, vai kuvitteletko tosiaan että kyse on nyt vain pillereistä`?

        Selittäisi aika hyvin sen, että miksi keskustelu tällä foorumilla on mitä on.

        Vika on pikemminkin siinä, että vastakkaisilla puolilla olevat eivät kykene keskustelemaan keskenään, tai eivät edes kohtaa toisiaan. Koska etenkään psykiatriassa toimivat eivät edes halua ymmärtää vastapuolta ja toisen kokemuksia, tai näkemyksiä asioista. Asiallisuudesta puhumattakaan. Keskustelepa siinä sitten.😒

        Terv. sivusta keskusteluun tullut, vai saako täällä edes kommentoida?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suotta saivartelet, vai kuvitteletko tosiaan että kyse on nyt vain pillereistä`?

        Selittäisi aika hyvin sen, että miksi keskustelu tällä foorumilla on mitä on.

        "Suotta saivartelet, vai kuvitteletko tosiaan että kyse on nyt vain pillereistä`?"

        Kyllä, lääkkeet ovat psykiatrian kulmakivi ja sen voi todeta ihan virallisista käypähoito-ohjeista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Suotta saivartelet, vai kuvitteletko tosiaan että kyse on nyt vain pillereistä`?"

        Kyllä, lääkkeet ovat psykiatrian kulmakivi ja sen voi todeta ihan virallisista käypähoito-ohjeista.

        Ja mitä muuta psykiatrit tuovat kuin lääkkeet, mitä muut mielenterveyden alalla työskentelevät eivät pystyisi tarjoamaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vika on pikemminkin siinä, että vastakkaisilla puolilla olevat eivät kykene keskustelemaan keskenään, tai eivät edes kohtaa toisiaan. Koska etenkään psykiatriassa toimivat eivät edes halua ymmärtää vastapuolta ja toisen kokemuksia, tai näkemyksiä asioista. Asiallisuudesta puhumattakaan. Keskustelepa siinä sitten.😒

        Terv. sivusta keskusteluun tullut, vai saako täällä edes kommentoida?

        Tuokin on vähän niin ja näin, ei voi yleistää.
        Psykiatrian ammattikunnassakin on ihan hyviä tyyppejä, ja sitten on myös niitä, jotka eivät välttämättä ole omalla alallaan muiden kuin omasta mielestään.

        Jos kemiat ei kohtaa, ne ei kohtaa. Kaikki ei pärjää kaikkien kanssa, tai sanotaan, että kukaan ei pärjää jokaisen ihmisen kanssa.
        Pieni huomautus tähän kohtaan, vaikeinta on pärjätä oman itsensä kanssa, jos tarkemmin pohtii, muista vielä selviää.

        Ymmärryksestä kun äskenkin mainittiin, niin omalta osalta haluan sen verran sanoa, että sairastuessani nuorena kapinoin kaikkea, lääkäreitä, hoitajia, vastaan.
        Syyttelin, haukuin, arvostelin ( minussahan ei ollut mitään vikaa...).
        Kuitenkin kun lopulta oikeaan aikaan, oikeanlaiseen apuun pääsin/jouduin, sain itseni ja asiani kuntoon. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että olisin edelleen yhtä huonossa kunnossa psyykkisesti, kuin olin nuorenakin, jos en olisi apua vastaan ottanut, jos olisin jatkanut haukkumista ja syyttelyä.
        Vei vaan älyttömän kauan saada se oikeanlainen hoito omalle kohdalle, ja vei kauan tutustua omaan itseen.

        Ja olen päässyt lääkkeistäkin kauan sitten eroon, lähes yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa, ja pärjännyt ihan hyvin.
        Jälkeenpäin on ollut mielenkiintoistakin miettiä kaikkea vuosien aikana sattunutta ja tapahtunutta, ja pystynyt myöntämään se, etten ollut itsekään aikoinaan viisaammasta päästä ( tosin en edelleenkään aina ).
        Jälkiviisautta sanotaan joskus turhaksi ja typeräksi, mutta joskus se on myös ihan paikallaan. Menneitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi suunnata parempaa kohti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…

        Muitta hei, kuten sanoit, kaikki asiaan kunnolla perehtyneet ihmiset tietävät jo ne.

        Se mikä ei tälläkään foorumilla ole ainakaan viiteen viimeiseen vuoteen kehittynyt on psykiatrian vastainen narratiivi, jonka onnistuneesti kuvailet.

        Mutta siinä olen samaa mieltä, että se on se ja sama tapaatteko psykiatria vai ette. Tärkeämpää on se, että elämässänne ette antaudu ennakkoluuloille, vaan pyritte aina parempaan omien voimavarojenne mukaan.

        Ehkä jotkut meistä ovat jo kehittyneet sen ohi, että jaksavat vääntää asioista alan asiantuntijoiden kanssa. Se tarkoittaa usein sitä, että olen oppinut välttelemään psykiatreja, diagnooseja ja neurolepteja erilaisissa tilanteissa yleislääkärien, työtarkastuksissa ja muussa sellaisessa.

        Sitten tässä taas tulee ohjeita muille ihmisille, ikäänkuin selittäen asioita heikommille tai tyhmemmille ihmisille:

        "Tärkeämpää on se, että elämässänne ette antaudu ennakkoluuloille, vaan pyritte aina parempaan omien voimavarojenne mukaan."

        Se on aika selvää, että edelleen potilaille säädetään esimerkiksi ketipinoria kaikenlaisiin vaivoihin unettomuudesta lähtien, sitten potilas on väsynyt jatkuvasti, annosta ehkä lisätään ja niin edelleen.


      • Anonyymi

        Jaa että oikein asioihin kunnolla perehtyneet ymmärtää, eiköhän tiede sentään ole pelastanut monen ihmisen kauheuksista mitä elämä tuo tullessaan.
        Onko sinun mielestäsi maapallokin yhtä lattea kun pannukakku


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykypäivän psykiatria perustuu.

        -Hoitopoluille
        -Voimavarakeskeisyydelle
        -Lyhyt terapioille
        -Täsmätyökyvylle
        -Toipumisorjentaatiolle
        -Erilaisille koulu ja työvalmennuksille
        jne jne…

        Muitta hei, kuten sanoit, kaikki asiaan kunnolla perehtyneet ihmiset tietävät jo ne.

        Se mikä ei tälläkään foorumilla ole ainakaan viiteen viimeiseen vuoteen kehittynyt on psykiatrian vastainen narratiivi, jonka onnistuneesti kuvailet.

        Mutta siinä olen samaa mieltä, että se on se ja sama tapaatteko psykiatria vai ette. Tärkeämpää on se, että elämässänne ette antaudu ennakkoluuloille, vaan pyritte aina parempaan omien voimavarojenne mukaan.

        Usein nämä psykiatrian vastaiset ovat eniten hoidon tarpeessa , muutenhan eivät kiljuisi netissä omien olettamuksiensa kanssa .ainoa paikka minne saavat ennakkoluulojaan suoltaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokin on vähän niin ja näin, ei voi yleistää.
        Psykiatrian ammattikunnassakin on ihan hyviä tyyppejä, ja sitten on myös niitä, jotka eivät välttämättä ole omalla alallaan muiden kuin omasta mielestään.

        Jos kemiat ei kohtaa, ne ei kohtaa. Kaikki ei pärjää kaikkien kanssa, tai sanotaan, että kukaan ei pärjää jokaisen ihmisen kanssa.
        Pieni huomautus tähän kohtaan, vaikeinta on pärjätä oman itsensä kanssa, jos tarkemmin pohtii, muista vielä selviää.

        Ymmärryksestä kun äskenkin mainittiin, niin omalta osalta haluan sen verran sanoa, että sairastuessani nuorena kapinoin kaikkea, lääkäreitä, hoitajia, vastaan.
        Syyttelin, haukuin, arvostelin ( minussahan ei ollut mitään vikaa...).
        Kuitenkin kun lopulta oikeaan aikaan, oikeanlaiseen apuun pääsin/jouduin, sain itseni ja asiani kuntoon. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että olisin edelleen yhtä huonossa kunnossa psyykkisesti, kuin olin nuorenakin, jos en olisi apua vastaan ottanut, jos olisin jatkanut haukkumista ja syyttelyä.
        Vei vaan älyttömän kauan saada se oikeanlainen hoito omalle kohdalle, ja vei kauan tutustua omaan itseen.

        Ja olen päässyt lääkkeistäkin kauan sitten eroon, lähes yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa, ja pärjännyt ihan hyvin.
        Jälkeenpäin on ollut mielenkiintoistakin miettiä kaikkea vuosien aikana sattunutta ja tapahtunutta, ja pystynyt myöntämään se, etten ollut itsekään aikoinaan viisaammasta päästä ( tosin en edelleenkään aina ).
        Jälkiviisautta sanotaan joskus turhaksi ja typeräksi, mutta joskus se on myös ihan paikallaan. Menneitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi suunnata parempaa kohti.

        Sinun kertomuksesi on todella realistinen asioista mistä moni kärsii ja on kärsinyt. Niin moni on sanonut samoin kuten kirjoitit.
        Kunhan ymmärtää lopulta oman tilanteensa ja saa siihen hoidon niin sitä saa taas aloittaa elämän terveenä.
        Lääkkeet ovat todella tarpeen monessa tapauksessa , mutta niin moni ei halua tunnustaa sairauttaan vaan kääri sen silkkipaperiin, jonain muuna luullen paranevansa haukkumalla lääkäreitä. Kai he siitä saavan hetkeksi voimia itselleen mutta eivät parane ennenkuin ymmärtävät että kyseessä om masennus , vaikka sen miten kieltäisi ja syyttelisi muita asioita. Ja usein käy niin ettei ihminen joka kieltää sairautensa tule koskaan paranemaan siitä


    • Anonyymi

      Korvienvälin korjaaminen on suurinta huuhaata mitä ihmisislle voi syöttää pizan sijaan .

      • Anonyymi

        Minä olen ainakin ihan tyytyväinen, että korvieni väli on saatu parempaan kuntoon.
        Ja pizzakin maistuu edelleen samoin kuin ennenkin.


    • Anonyymi

      "Kertokaa kokemuksia psykiatreista

      Osaavatko olla tarpeeksi empaattisia?"

      Psykiatria

      Psykiatriassa suhtautuminen mielenterveyspalveluihin päätyneeseen ihmiseen lähtee siitä, että tämä on potilas ja kärsii psykopatologiasta. Psykiatriassa myös oletetaan, että geenit selittävät tästä psykopatologiasta jopa 80%. Ammattilaisen tehtävänä puolestaan on olla objektiivinen käyttäytymisen havainnoija, joka on täysin teoriasta vapaa ja pyrkii puhtaaseen fenomemologiaan, eli ”asioiden kuvaamiseen sellaisena kuin ne ilmenevät”. (Lönnqvist & Lehtonen 2013, 13.) Näkemys potilaiden teoriattomasta havainnoinnista on sikäli mielenkiintoinen, että psykiatriaan erikoistuminen kestää 6-8 vuotta, minä aikana yliopistotasolla opetellaan runsaasti teorioita, joihin psykiatrit ”puhtaat havaintonsa” suhteuttavat. Muun muassa sadat eri psykopatologiakategoriat, joita diagnooseiksi kutsutaan, ovat tällaisia teoreettisia luokituksia, joihin potilaat on määrä lajitella. Tästä johtuen psykiatrian viitekehystä onkin pidettävä vahvasti hermeneuttisena eli tulkitsevana, eikä suinkaan tieteenä ilman teoriaa.

      Psykiatrisen haastattelun päämääränä nähdään ”kuvata potilaan psykiatriset ongelmat ja asettaa diagnoosi”, mutta potilaan tilan ja sitä selittävien tekijöiden tarkastelua ei nähdä erityisen tärkeäksi (Lönnqvist 2013, 32-33). Potilaan tunteiden ymmärtämiselle eli empatialle puolestaan ei aseteta painoarvoa, koska juuri potilaan tunteet ovat psykiatrisen teorian mukaan sitä ”psykopatologiaa”, jota psykiatrin on määrä potilaassa objektiivisesti havainnoida. Lisäksi psykiatreja evästetään potilaskohtaamiseen siten, että ”haastattelutilanteessa asiantuntijan rationaalisuuden ja potilaan irrationaalisuuden tulisi löytää toisensa”, ja asiantuntijan tulisi saattaa potilas ”vapaaehtoisesti hoitomyönteiseksi” (Lönnqvist 2013, 37-38).

      Yhteenvetona voisi todeta, että psykiatriassa potilaat tulkitaan jo vastaanotolle saapuessaan kategorisesti poikkeavina yksilöinä, joiden omituiset kognitiiviset prosessit selittyvät jopa suurimmaksi osaksi osin virheellisillä geeneillä. Esimerkiksi skitsofrenian arvellaan mahdollisesti olevan ”ihmisen ainutlaatuisen hermostollisen rakenteen hinta” (Isohanni ym. 2013, 70). Koska psykiatrin asiantuntemukseen katsotaan kuuluvan lähinnä diagnoosin asettamien ja potilaan lääkitseminen, niin terapeuttiset interventiot jäävät muille toimijoille, kuten klubitaloille.

      madinfinland.org/ihmiskuva/

      • Anonyymi

        Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseeen, mutta minkälaisilla kriteereillä sinä päättelet, mikä sivusto on luotettava?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseeen, mutta minkälaisilla kriteereillä sinä päättelet, mikä sivusto on luotettava?

        Tuon jutun lopussa on mainittu lähteet, niistä ja muista ulkopuolisista lähteistä voi hakea vahvistusta.Mikään sivusto kokonaisuudessaan ei mielestäni ole varsinaisesti luotettava, vaan asiat on arvioitava tapauskohtaisesti.


    • Ap:llä on psykiatrit ja psykologit sekain. Kannattaa selvittää oma pää ensin jos se on mahdollista.

      • Anonyymi

        Millä tavalla ap:lla on psykiatrit ja psykologit sekaisin? Yhdessä ne työtä tekevät. Ja tämäkin ketju on jo yli kymmenen vuotta vanha..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla ap:lla on psykiatrit ja psykologit sekaisin? Yhdessä ne työtä tekevät. Ja tämäkin ketju on jo yli kymmenen vuotta vanha..

        Eräs anonyymi kiteytti tämän osuvasti.

        "Esim. kirurgi voi lähettää leikkaus potilaan kuntoutettavaksi fysioterapeutille, mutta se ei tee fysioterapiasta kirurgiaa.Terapeutit ovat oma erillinen ammattiryhmänsä ja psykiatri ei voi antaa terapiaa ellei kouluttaudu terapeutiksi.Koulu ja työvalmennuksia hoitavat myös ihan muut tahot.Nuo loput taas ovat vain hienon kuuloisia termejä."


      • Anonyymi kirjoitti:

        Millä tavalla ap:lla on psykiatrit ja psykologit sekaisin? Yhdessä ne työtä tekevät. Ja tämäkin ketju on jo yli kymmenen vuotta vanha..

        Etkö huomaa?


      • Anonyymi
        peepingtommi kirjoitti:

        Etkö huomaa?

        En tiedä mitä sinä näet. En ole kirjautunut tänne. Mitä minä näen AP:ltä:

        Kertokaa kokemuksia psykiatreista
        need information

        Osaavatko olla tarpeeksi empaattisia? Onko psykiatrilla käynnistä yleensä hyötyä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä mitä sinä näet. En ole kirjautunut tänne. Mitä minä näen AP:ltä:

        Kertokaa kokemuksia psykiatreista
        need information

        Osaavatko olla tarpeeksi empaattisia? Onko psykiatrilla käynnistä yleensä hyötyä?

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Psykiatri
        Jospa tuo selittää sen erinnert.


      • Anonyymi
        peepingtommi kirjoitti:

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Psykiatri
        Jospa tuo selittää sen erinnert.

        Tiedän erot psykiatrin ja psykologin erot. Minulle mielestäni psykologi aiheutti suurimmat haitat virheellisillä diagnooseilla, kirjauksilla ja muulla sellaisella. Tutkimukset kestivät kuukausia. Psykiatri sitten määräsi lääkkeitä psykologin tutkimusten perusteella ja teki lopulliset diagnoosit. Mitä tuon AP:n pitää selvittää päässään?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän erot psykiatrin ja psykologin erot. Minulle mielestäni psykologi aiheutti suurimmat haitat virheellisillä diagnooseilla, kirjauksilla ja muulla sellaisella. Tutkimukset kestivät kuukausia. Psykiatri sitten määräsi lääkkeitä psykologin tutkimusten perusteella ja teki lopulliset diagnoosit. Mitä tuon AP:n pitää selvittää päässään?

        Kuka on psykologi ja mikä on psykiatri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä mitä sinä näet. En ole kirjautunut tänne. Mitä minä näen AP:ltä:

        Kertokaa kokemuksia psykiatreista
        need information

        Osaavatko olla tarpeeksi empaattisia? Onko psykiatrilla käynnistä yleensä hyötyä?

        Miten selität että heidän pitäisi olla ” tarpeeksi empaattisia” ja miten se pitäisi sitten potilaalle osoittaa.
        Usein potilas tarvitsee sen asiallisen selvityksen tilaansa , joka riisuu kaikki ennakkoluulot mitä potilas kokee elämässään.
        Usein potilas vierittää syyt omasta voimistamaan jonkun toisen niskoille, ja silloin ollaan välittömästi väärällä polulla, sillä potilaan itsetuntoa vahvistaa juutåei tieto että sairaus tulee menemään ohitse . Ja ihan totta on sekin että kyllä hoitaja tuntee empatiaa aina kun näkee ihmisen voivan huonosti, mutta hoito ei perustu empatiaan vaan ihmisen vahvistamiseen juuri ihmisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten selität että heidän pitäisi olla ” tarpeeksi empaattisia” ja miten se pitäisi sitten potilaalle osoittaa.
        Usein potilas tarvitsee sen asiallisen selvityksen tilaansa , joka riisuu kaikki ennakkoluulot mitä potilas kokee elämässään.
        Usein potilas vierittää syyt omasta voimistamaan jonkun toisen niskoille, ja silloin ollaan välittömästi väärällä polulla, sillä potilaan itsetuntoa vahvistaa juutåei tieto että sairaus tulee menemään ohitse . Ja ihan totta on sekin että kyllä hoitaja tuntee empatiaa aina kun näkee ihmisen voivan huonosti, mutta hoito ei perustu empatiaan vaan ihmisen vahvistamiseen juuri ihmisenä.

        Ihan niin, syyt omasta tilastaan vieritetään usein toisten niskoille. Milloin puoliso, tai työnantaja milloin mikäkin, mutta ei käsitetä että itse luonnehtii ne tarinat, oman arviokykynsä mukaisesti.
        Samalla tavalla kun alkokolisteillakin on aina syy muualla siihen kun juovat, ei siis koskaan heissä itsessään, siksipä eivät parane.
        Niin että en ymmärrä millaista empatiaa psykiatrien ja psykologien pitäisi näyttää ihmiselle joka voi huonosti, sillä potilas on potilas ja tarvitse hoidon masennuksensa ja sitä psykiatri yrittää antaa , ei siis mitenkään kaveerata potilaan kanssa, tai sääliä että voi kamalaa kun sinä nyt voi niin huonosti.
        Mitään ihmelääkkeitä ei myöskään ole sellaista joka yhtä äkkiä saa voinnin paranemaan, nämä sairaudet ottavat aina aikaa ennen kun tulee paremmaksi.
        Siis ensi ehto on että lopettaa syyttelemässä , ja keskittyy hoitoonsa samalla lailla kun muidenkin sairausten kanssa tehdään ei ole mitenkään harvinaista että ihminen masentuu joskus


    • Anonyymi

      Meidän toimitus ei vedä huumeita!!!!!


      Meid'n uutiset on parhaita!!!!

    • Anonyymi

      Monet ovat valittaneet täällä, että lääkkeistä on aiheutunut pysyviä vammoja, aivovammoja ja muita vakavia sairauksia.

      Oletteko tietoisia, että Suomen lain mukaan vamman tuottaminen on rikos, josta rangaistaan?

      Voi olla tietysti vaikeaa saada lääkäreitä tilille, alla siihen keventävä selvitys.

      Lehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin, kuinka mies puolinen ensihoitaja raiskasi naispuolisen ensihoitaja parinsa lepotauolla. Esimiehet yrittivät asiaa peitellä ja syyttelivät naista. Kaikille varmaan selvää jo minkälaisten henkilöiden kanssa painitaan terveydenhuollon parissa.

      Kysymys kuuluukin, jos ambulanssissa on kaksi miestä, kumpi antautuu lepotauolla?? Nuorempi?

      Selvitelkää oikeute nne ja vaatikaa korvauksia!

      • Anonyymi

        Pahimmassa asemassa ovat nuoret, joiden elämä tuhotaan psyykelääkkeillä. Ensin on jotain ongelmia koulussa, kiusaamisen tai muuten vaikea keskittyä. Sitten joku mielisairas psykopaatti psykiatri toteaa nuorukaisen 'mielisairaaksi' ja tuputtaa 'lääkkeitä', joista tulee aivovaurioita ja muita ongelmia. Ei mene paljon aikaa, kun todetaan vaivojen takia työkyvyttömäksi tai kouluhin kelpaamattomaksi. Pahimmassa tapauksessa tekee itsemurhan, lääkkeiden aiheuttaman itsetuhon takia.

        Lääkärit pitäisi viedä oikeuteen tällaisissa tapauksissa ja tuomita vankilaan. Mutta meillä on järjestelmä, joka suojelee näitä rikoksen tekijöitä, viime kädessä korkeimmat virkamiehet ja poliitikot. Lääkäreitä ei saada tuomittua, kuten ei saada esim. rikoksen tehneitä poliisejakaan, sama järjestelmä.

        Tähän pitää saada oikeus ja korvaus uhreille.

        Ainut keino on valitukset. Kaikkien vääryyksiä kokeneiden, lääkkeistä vammautuneiden tulee tehdä valitus. Auttakaa ihmiset ystäviänne ja sukulaisianne. Järjestelmä ja hoitokäytännöt tulee saada muutettua. Vammautuneita ei voida enää parantaa tai estää vammautuminen, mutta voidaan suojella tulevia sukupolviamme.

        Meidän on noustava barrikaadeille ja aloitettava taistelu.

        Järjestelmäkin muuttuu ja murtuu paineen alla.

        Olen kuullut, että monet ovat saaneet ihan hyviä korvauksia kanteluiden kautta. Lääkäreitä on vaikea saada tuomiolle, mutta vielä se päivä koittaa. Kanteluiden, valitusten ja korvaushakemusten tekiminen kannattaa, tulevaisuudessa saadaan vielä parempia tuloksia, kun toimitaan joukkona.

        Rohkeasti taistelemaan oikeuksien puolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmassa asemassa ovat nuoret, joiden elämä tuhotaan psyykelääkkeillä. Ensin on jotain ongelmia koulussa, kiusaamisen tai muuten vaikea keskittyä. Sitten joku mielisairas psykopaatti psykiatri toteaa nuorukaisen 'mielisairaaksi' ja tuputtaa 'lääkkeitä', joista tulee aivovaurioita ja muita ongelmia. Ei mene paljon aikaa, kun todetaan vaivojen takia työkyvyttömäksi tai kouluhin kelpaamattomaksi. Pahimmassa tapauksessa tekee itsemurhan, lääkkeiden aiheuttaman itsetuhon takia.

        Lääkärit pitäisi viedä oikeuteen tällaisissa tapauksissa ja tuomita vankilaan. Mutta meillä on järjestelmä, joka suojelee näitä rikoksen tekijöitä, viime kädessä korkeimmat virkamiehet ja poliitikot. Lääkäreitä ei saada tuomittua, kuten ei saada esim. rikoksen tehneitä poliisejakaan, sama järjestelmä.

        Tähän pitää saada oikeus ja korvaus uhreille.

        Ainut keino on valitukset. Kaikkien vääryyksiä kokeneiden, lääkkeistä vammautuneiden tulee tehdä valitus. Auttakaa ihmiset ystäviänne ja sukulaisianne. Järjestelmä ja hoitokäytännöt tulee saada muutettua. Vammautuneita ei voida enää parantaa tai estää vammautuminen, mutta voidaan suojella tulevia sukupolviamme.

        Meidän on noustava barrikaadeille ja aloitettava taistelu.

        Järjestelmäkin muuttuu ja murtuu paineen alla.

        Olen kuullut, että monet ovat saaneet ihan hyviä korvauksia kanteluiden kautta. Lääkäreitä on vaikea saada tuomiolle, mutta vielä se päivä koittaa. Kanteluiden, valitusten ja korvaushakemusten tekiminen kannattaa, tulevaisuudessa saadaan vielä parempia tuloksia, kun toimitaan joukkona.

        Rohkeasti taistelemaan oikeuksien puolesta.

        Ongelma on siinä, että jos sulla on joku DSM diagnoosi, niin on käytännössä mahdotonta saada mitään korvauksia lääkevahinkovakuutuksesta. Eli jos sinut on pysyvästi vammautettu psyykelääkkeillä, niin vakuutusyhtiö ei korvausta myönnä, koska potilastietojen mukaan lääke on ollut tarpeellinen vakavan psyykkisen sairauden hoitamiseksi. Sitten kun valitat vakuutuslautakuntaan ja viimekädessä vakuutusoikeuteen, niin sieltä tulee kumileimasin päätös, jolla vahvistetaan vakuutusyhtiön kanta. Tällaisia psyykelääkkeisiin liittyviä tapauksia on käsitelty lukuisia vakuutuslautakunnassa ja vakuutusoikeudessa. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua.

        Lääkäreitä taas ei saada vastuuseen, koska he toimivat vain käypä hoito -suositusten pohjalta. Joskus tulevaisuudessa ihmiset varmaan ajattelevat nykyajan psykiatriasta samalla tavalla kuin me ajattelemme suoneniskennästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmassa asemassa ovat nuoret, joiden elämä tuhotaan psyykelääkkeillä. Ensin on jotain ongelmia koulussa, kiusaamisen tai muuten vaikea keskittyä. Sitten joku mielisairas psykopaatti psykiatri toteaa nuorukaisen 'mielisairaaksi' ja tuputtaa 'lääkkeitä', joista tulee aivovaurioita ja muita ongelmia. Ei mene paljon aikaa, kun todetaan vaivojen takia työkyvyttömäksi tai kouluhin kelpaamattomaksi. Pahimmassa tapauksessa tekee itsemurhan, lääkkeiden aiheuttaman itsetuhon takia.

        Lääkärit pitäisi viedä oikeuteen tällaisissa tapauksissa ja tuomita vankilaan. Mutta meillä on järjestelmä, joka suojelee näitä rikoksen tekijöitä, viime kädessä korkeimmat virkamiehet ja poliitikot. Lääkäreitä ei saada tuomittua, kuten ei saada esim. rikoksen tehneitä poliisejakaan, sama järjestelmä.

        Tähän pitää saada oikeus ja korvaus uhreille.

        Ainut keino on valitukset. Kaikkien vääryyksiä kokeneiden, lääkkeistä vammautuneiden tulee tehdä valitus. Auttakaa ihmiset ystäviänne ja sukulaisianne. Järjestelmä ja hoitokäytännöt tulee saada muutettua. Vammautuneita ei voida enää parantaa tai estää vammautuminen, mutta voidaan suojella tulevia sukupolviamme.

        Meidän on noustava barrikaadeille ja aloitettava taistelu.

        Järjestelmäkin muuttuu ja murtuu paineen alla.

        Olen kuullut, että monet ovat saaneet ihan hyviä korvauksia kanteluiden kautta. Lääkäreitä on vaikea saada tuomiolle, mutta vielä se päivä koittaa. Kanteluiden, valitusten ja korvaushakemusten tekiminen kannattaa, tulevaisuudessa saadaan vielä parempia tuloksia, kun toimitaan joukkona.

        Rohkeasti taistelemaan oikeuksien puolesta.

        Taasko intternetissä joku kertoo miten monet saa helposti rahaa?

        Ei taida tälläkään kertaa pitää paikkaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmassa asemassa ovat nuoret, joiden elämä tuhotaan psyykelääkkeillä. Ensin on jotain ongelmia koulussa, kiusaamisen tai muuten vaikea keskittyä. Sitten joku mielisairas psykopaatti psykiatri toteaa nuorukaisen 'mielisairaaksi' ja tuputtaa 'lääkkeitä', joista tulee aivovaurioita ja muita ongelmia. Ei mene paljon aikaa, kun todetaan vaivojen takia työkyvyttömäksi tai kouluhin kelpaamattomaksi. Pahimmassa tapauksessa tekee itsemurhan, lääkkeiden aiheuttaman itsetuhon takia.

        Lääkärit pitäisi viedä oikeuteen tällaisissa tapauksissa ja tuomita vankilaan. Mutta meillä on järjestelmä, joka suojelee näitä rikoksen tekijöitä, viime kädessä korkeimmat virkamiehet ja poliitikot. Lääkäreitä ei saada tuomittua, kuten ei saada esim. rikoksen tehneitä poliisejakaan, sama järjestelmä.

        Tähän pitää saada oikeus ja korvaus uhreille.

        Ainut keino on valitukset. Kaikkien vääryyksiä kokeneiden, lääkkeistä vammautuneiden tulee tehdä valitus. Auttakaa ihmiset ystäviänne ja sukulaisianne. Järjestelmä ja hoitokäytännöt tulee saada muutettua. Vammautuneita ei voida enää parantaa tai estää vammautuminen, mutta voidaan suojella tulevia sukupolviamme.

        Meidän on noustava barrikaadeille ja aloitettava taistelu.

        Järjestelmäkin muuttuu ja murtuu paineen alla.

        Olen kuullut, että monet ovat saaneet ihan hyviä korvauksia kanteluiden kautta. Lääkäreitä on vaikea saada tuomiolle, mutta vielä se päivä koittaa. Kanteluiden, valitusten ja korvaushakemusten tekiminen kannattaa, tulevaisuudessa saadaan vielä parempia tuloksia, kun toimitaan joukkona.

        Rohkeasti taistelemaan oikeuksien puolesta.

        Olen edellä kirjoittaneen kanssa samaa mieltä monista asioista. Jossakin vaiheessa, omakohtaisten kokemusten takia, minussakin heräsi sama taistelutahto mielivaltaista psykiatriaa, sen tekemiä ihmisrikoksia, ihmisten terveyttä ja elämää vahingoittaneita ja tuhoavia tekoja vastaan. Halu auttaa estämään enempien uusien uhrien tulemista. Mitä enemmän ihmiset tulevat kertomaan omista kokemuksistaan, joko somen, muiden mielipidekirjoitusten, tai kirjoittamien kirjojen, ja mediassa julkaistavien artikkelien kautta, ja mitä enemmän tieto psykiatrian vahingollisuudesta, lääkkeiden haitoista leviää, se ( toivottavasti ) tulee estämään uusien uhrien tulemista.

        Rehellisesti ja suoraan sanottuna, en usko, että psykiatria, käyttämineen hoitomenetelmineen, liiallisen lääkekeskeisen ajattelun, tai hoitosysteemeissä tulee menestymään, saamaan arvostusta, tai jatkamaan nykyisillä toimintatavoillaan. Se tulee muuttumaan ennen kaikkea saamansa negatiivisen palautteen ja toimimattomuutensa takia. Ihmisiä pitää auttaa tarjoamalla heille yksilöllisiä palveluita, ja keskittymällä jokaisen oireiden taustalla olevien syiden ja ongelmien ratkaisemiseen. Diagnoosi ja lääkekeskeisyyden vähentäminen tai jopa lopettaminen ovat yksiä merkittäviä muutoksia ja uudistuksia, jotka ovat lähes välttämättömiä, jotta ihmisiä voidaan auttaa inhimillisin, empaattisin ja humaanein keinoin; ja ihmisarvoa kunnoittavalla tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taasko intternetissä joku kertoo miten monet saa helposti rahaa?

        Ei taida tälläkään kertaa pitää paikkaansa.

        Ei ole helppoa rahaa olemassakaan.

        Kyse taistelusta oikeuden ja kohtuuden puolesta.

        Jokainen meistä haluaa olla arvokas, ei lääkkeillä rampautettu.....

        Siitä taistellaan noilla valituksilla, muutosta järjestelmään, se saadaan vain valittamalla ja korvauksilla aiheutetaan vahinkoa huonolle järjestelmälle....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen edellä kirjoittaneen kanssa samaa mieltä monista asioista. Jossakin vaiheessa, omakohtaisten kokemusten takia, minussakin heräsi sama taistelutahto mielivaltaista psykiatriaa, sen tekemiä ihmisrikoksia, ihmisten terveyttä ja elämää vahingoittaneita ja tuhoavia tekoja vastaan. Halu auttaa estämään enempien uusien uhrien tulemista. Mitä enemmän ihmiset tulevat kertomaan omista kokemuksistaan, joko somen, muiden mielipidekirjoitusten, tai kirjoittamien kirjojen, ja mediassa julkaistavien artikkelien kautta, ja mitä enemmän tieto psykiatrian vahingollisuudesta, lääkkeiden haitoista leviää, se ( toivottavasti ) tulee estämään uusien uhrien tulemista.

        Rehellisesti ja suoraan sanottuna, en usko, että psykiatria, käyttämineen hoitomenetelmineen, liiallisen lääkekeskeisen ajattelun, tai hoitosysteemeissä tulee menestymään, saamaan arvostusta, tai jatkamaan nykyisillä toimintatavoillaan. Se tulee muuttumaan ennen kaikkea saamansa negatiivisen palautteen ja toimimattomuutensa takia. Ihmisiä pitää auttaa tarjoamalla heille yksilöllisiä palveluita, ja keskittymällä jokaisen oireiden taustalla olevien syiden ja ongelmien ratkaisemiseen. Diagnoosi ja lääkekeskeisyyden vähentäminen tai jopa lopettaminen ovat yksiä merkittäviä muutoksia ja uudistuksia, jotka ovat lähes välttämättömiä, jotta ihmisiä voidaan auttaa inhimillisin, empaattisin ja humaanein keinoin; ja ihmisarvoa kunnoittavalla tavalla.

        Suuri kiitos.

        Jotta muutos saadaan aikaiseksi meidän tulee toimia. Mielenosoituksia ja kaikkea vastaavaa. Asia pitää tuoda esiin ja vaikuttaa päättäjiin.

        Pitäisi perustaa yhdistys, pystytkö siihen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suuri kiitos.

        Jotta muutos saadaan aikaiseksi meidän tulee toimia. Mielenosoituksia ja kaikkea vastaavaa. Asia pitää tuoda esiin ja vaikuttaa päättäjiin.

        Pitäisi perustaa yhdistys, pystytkö siihen?

        "jos sinut on pysyvästi vammautettu psyykelääkkeillä, niin vakuutusyhtiö ei korvausta myönnä, koska potilastietojen mukaan lääke on ollut tarpeellinen vakavan psyykkisen sairauden hoitamiseksi. Sitten kun valitat vakuutuslautakuntaan ja viimekädessä vakuutusoikeuteen, niin sieltä tulee kumileimasin päätös, jolla vahvistetaan vakuutusyhtiön kanta. "

        Tämäpä juuri.

        Mikään ei ole niin ilkeä potilaitaan kohtaan kuin psykiatria jonka vammauttamat potilaat jää nuolemaan haavojaan yksin ilman oikeutta.

        Katsoin joskus potilasvahinkojen kriteerit ja uskoisin että he voi vedota asioissa esim siihen että on määrätty lukuisia eri aineita ja hankala laittaa oiretta yhden syyksi, laittaa sairauden piikkiin asioita kuten no kyllähän nyt piti hoitaa kun hoitamatta jättäminenkin olisi voinut olla huono asia(vaikka hoitaminen johti katastrofiin). Heidän surkeasti tutkitut neurotoksiinit voi tehdä vaikka mitä pskaa aivoille ja hermostolle altistaen ihmisiä vaikkapa dementialle, autonomisen hermoston ongelmille, elämänlaadun dramaattiselle tippumiselle kun lääkkeet esim kemiallisesti kastroi, epämääräisille iatrogeenisesti aiheutetuille aivosairauksille ja hermostosairauksille pitemmän päälle, mutta he selviävät aina kuin koira veräjästä mokomat skiaiset.


    • Anonyymi

      Joensuun mt:ssä työskentelevästä prostituoidusta oli kirjoiteltu aikaisemmin.

      On ihan ok. Tekee 'työtää', koska tarvitsee rahaa ja kotona ei saa...

      'Tiskiltä' rohkeasti kysymään.

      Nim. kumia vaatii käyttämään

    • Anonyymi

      Oma kokemukseni psykiatreista on että he on älyllisesti vajaita ja potilaan turvallisuutta vaarantavia. Mitä muuta he voisi olla kun kylvävät neurotoksisia koukuttavia aivoterveydelle etenkin pitemmän päälle haitallisia aineita hyvinä ratkaisukeinoina elämän ongelmiin joita tulkitsevat älyllisesti yksinkertaisen lääketieteellisen mallin kautta jossa jaottelevat ihmisiä stereotyyppeihin tavoittamatta yksilöllisiä tarinoita, nyansseja tarinoissa sekä inhimillisiä reaktioita elämään. lääkekeskeinen hoitomalli on tejnyt paljon tuhoa. Väittävät että aineet ei aiheuta riippuvuutta mutta dependence ilmiö vieroitusoireineen on todellinen eli vähättelevät tekemäänsä harmia. Riippuvuuteen keskittyneet tieteilijät ja tutkijat saattaa ymmärtää mitä harmia dependencestä on.. Eivät tarjoa potilailleen tosiasiallisia kuvauksia riskeistä mitä olennaisten välittäjäaineiden toiminnan summittaisesta venkslaamisesta voi seurata. Joku sanoi hyvin että psykiatrille käveleminen voi olla nykyelämän vaarallisimpia päätöksiä terveydelle. Varoitan jokaista tuttua kuka tuolle tielle lähtee.

      Ainoita fiksuja psykiatreja on lääke- ja diagnoosikeskeisen mallin kyseenalaistavat jotka ymmärtävät yhteiskunnallisen ulottuvuuden henkisessä pahoinvoinnissa, ymmärtävät ihmisyyttä laajemmalti, ymmärtävät traumaa ja ymmärtävät holistisen puolen hyvinvoinnin lisääjänä olennaisessa roolissa. Jotka suhtautuu äärimmäisellä varauksella psykoaktiivisten aineiden etenkin runsaaseen ja pitkäaikaiseen käyttöön ja on tuntosarvet pystyssä sen mahdollisesti tuottamasta harmista aivoille ja hermostolle.

      • Anonyymi

        Edelliselle: olen kanssasi samaa mieltä. Psykiatrin vastaanotolle, tai muihin avomt-puolellekin
        meneminen voi olla elämän pahin virhe. Jos olisin itsekin sen tiennyt noin 25 vuotta sitten, niin en varmasti olisi mennyt niiden "palveluiden" piiriin. Heidän määräämänsä lääkkeet tuhosivat niin aivo, hermosto, kuin muunkin somaattisen terveyden, eivätkä ne tule koskaan enää palautumaan takaisin. Pahinta on se, että alalla olevat eivät piitanneet mitään potilaan hyvinvoinnista, kuntouttamisesta, tai koettujen traumojen selvittämisestä. Moni muukin asia jäi kokonaan selvittämättä. Hyvin selväksi tuli ja kävi se, että mikä oli sen systeemin ja siellä toimivien tarkoitusperä: koukuttaa ja orjuuttaa vain elinikäiseen lääkekoukkuun. Ja mikä pahinta, ne lääkkeet todellakin tuhoavat ja vahingoittavat terveyttä. Mitääm seurantaa ei useimmille potilalle järjestetä. Väitetään, että pitää käyttää lääkkeitä psykoosien ennaltaehkäisevässä mielessä. Ja pitäisi suostua kroonikon ja mielisairaan rooliin koko iäksi.

        Ei kiitos, tuollaiselle lääketieteelle, tai mitä se sitten edustaa, tai väittää olevansa.

        En suosittele kenellekään koskaan luottamaan sinisilmäisesti psykiatrian systeemiin, tai heidän käyttämiin hoitokeinoihin ja lääkekeskeiseen ajatteluun. Koska pahimmillaan, oikeasti se sinisilmäisyys saattaa kostautua ja oma terveys ja koko elämä tuhoutuu täysin.

        Jos psykiatria ja siinä toimivat alkavat myöntää, että heidän edustamaansa alaa ja siinä käytettäviä hoitomenetelmiä ja asenteita uudistetaan ja muutetaan, niin sitten asia on toinen. Mutta sitä ennen ei kannata käyttää psykiatria, eikä etenkään julkisen puolen palveluita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle: olen kanssasi samaa mieltä. Psykiatrin vastaanotolle, tai muihin avomt-puolellekin
        meneminen voi olla elämän pahin virhe. Jos olisin itsekin sen tiennyt noin 25 vuotta sitten, niin en varmasti olisi mennyt niiden "palveluiden" piiriin. Heidän määräämänsä lääkkeet tuhosivat niin aivo, hermosto, kuin muunkin somaattisen terveyden, eivätkä ne tule koskaan enää palautumaan takaisin. Pahinta on se, että alalla olevat eivät piitanneet mitään potilaan hyvinvoinnista, kuntouttamisesta, tai koettujen traumojen selvittämisestä. Moni muukin asia jäi kokonaan selvittämättä. Hyvin selväksi tuli ja kävi se, että mikä oli sen systeemin ja siellä toimivien tarkoitusperä: koukuttaa ja orjuuttaa vain elinikäiseen lääkekoukkuun. Ja mikä pahinta, ne lääkkeet todellakin tuhoavat ja vahingoittavat terveyttä. Mitääm seurantaa ei useimmille potilalle järjestetä. Väitetään, että pitää käyttää lääkkeitä psykoosien ennaltaehkäisevässä mielessä. Ja pitäisi suostua kroonikon ja mielisairaan rooliin koko iäksi.

        Ei kiitos, tuollaiselle lääketieteelle, tai mitä se sitten edustaa, tai väittää olevansa.

        En suosittele kenellekään koskaan luottamaan sinisilmäisesti psykiatrian systeemiin, tai heidän käyttämiin hoitokeinoihin ja lääkekeskeiseen ajatteluun. Koska pahimmillaan, oikeasti se sinisilmäisyys saattaa kostautua ja oma terveys ja koko elämä tuhoutuu täysin.

        Jos psykiatria ja siinä toimivat alkavat myöntää, että heidän edustamaansa alaa ja siinä käytettäviä hoitomenetelmiä ja asenteita uudistetaan ja muutetaan, niin sitten asia on toinen. Mutta sitä ennen ei kannata käyttää psykiatria, eikä etenkään julkisen puolen palveluita.

        Tuohon edelliseen vielä pienenä lisäyksenä, etenkin viimeistä jaksoa koskevaan: Psykiatria, tai siinä toimivat eivät pysty tekemään kyseisiä uudistuksia ja muutoksia ilman heidän palveluitaan käyttävien apua. Eli heidän pitää järjestää laaja-alaiset ja mahdollisimman tarkkoja kysymyksiä sisältäviä kyselyitä. Koska potilaiden, tai oikea sana apua tarvitsevien näkökulmat ja omat ajatukset, toiveet ja mielipiteet ovat tärkeässä roolissa ja apuna psykiatrisen hoidon kehittämisessä. Tämä on avainasemassa psykiatrian kehittymisessä, tai ylipäätään sen olemassa pysymisessä. Koska jos ja mikäli alalla olevat eivät myönnä, että se tarvitsee kipeästi muutoksia, etenkin esim. liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisyyden poistamistarpeen suhteen, tai että tavassa suhtautua, tai kohdella potilaita on akuuttia muutostarvetta, niin siinä tapauksessa ei kovin hyvältä näytä. Tiettyjen käytössä olevien sanojenkin, ilmaisujen, tai termien käytöstä pitäisi myöskin luopua. Esim. sanoista mielisairas, tai skitsofreenikko, tai ylipäätään sanasta psykiatrian palvelut, senkin voisi korvata vaikka ihmisten hyvinvointipalveluiden ilmaisuna. Jos mitään muutoksia ei koskaan, tai lähiaikoina ala tapahtua, niin silloin ei voi suositella, että kukaan koskaan käyttäisi kyseisiä palveluita. Paitsi ellei sitten halua oikeasti oman elämänsä ja terveytensä pilalle menemistä ja niiden menettämistä. Ne, joilla on näistä asioista kokemusta, jopa monivuosikymmenisiä, niin kannattaa uskoa ennemmin heitä, kuin ns. "leipäpappeja", jotka tekevät työtään vain rahan takia, ja jotka eivät välttämättä välitä potilaistaan yhtään mitään, tai ovat oman koulutusalansa aivopesemiä, tai toimivat medikalisaation, tai stereotypisen ajattelun, vanhanaikaisten oppien ja sääntöjen mukaisesti, tai ovat lääketeollisuuden lobbareita. Sitä en väitä, etteikö alalla ole oikeasti eettisesti ja moraalisesti toimivia, tai että kaikki eivät välittäisi potilaista, ja kohtelisi heitä tasavertaisesti kohdeltavina ihmisinä. Mutta heitä on todella harvassa ja vähän. Suurin osa toimii kollegiaalisesti ja ovat lojaaleja systeemille ja toimivat sen mukaisesti. Alalla on varmasti omillakin aivoillaan ajattelevia, älykkäitä ja järkeviäkin ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa oman tieteellisen suuntauksensa nykylinjaa, diagnoosi ja lääkekeskeistä ajattelua ja hoitosysteemiä.

        On totta, että ala tarvitsisi todella kipeästi uudistuksia ja muutoksia esim. käyttämiinsä hoitokeinoihin, menetelmiin ja jopa ajatteluunsa mt-, tai oikeammin elämässään ongelmista ja vaikeuksista kärsiviä ja suhtautumisessaan heitä kohtaan.


      • Anonyymi

        Mä taas kerta toisensa jälkeen ihmettelen, että miten ne älykkäät ihmiset, jotka ymmärtää ihmisyyden laajemmin, aina joutuu niiden älyltään vajaiden psykiatrien hoitamiksi?

        Sen vähän minkä oman älykkyyteni puutteesta tiedän niin on se että se älykkyys ei toimi niin että joutuisin hirveästi itseäni vähempi älyisten ihmisten lahjoja käyttämään. Vaan joudun lähes poikkeuksetta hakemaan apua itseäni älykkäämmiltä.

        Vai oisko vaan niin, että psykiatritkin on aika tavallisia ihmisiä, ja niistä valittavat aika tavallisia narsisteja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä taas kerta toisensa jälkeen ihmettelen, että miten ne älykkäät ihmiset, jotka ymmärtää ihmisyyden laajemmin, aina joutuu niiden älyltään vajaiden psykiatrien hoitamiksi?

        Sen vähän minkä oman älykkyyteni puutteesta tiedän niin on se että se älykkyys ei toimi niin että joutuisin hirveästi itseäni vähempi älyisten ihmisten lahjoja käyttämään. Vaan joudun lähes poikkeuksetta hakemaan apua itseäni älykkäämmiltä.

        Vai oisko vaan niin, että psykiatritkin on aika tavallisia ihmisiä, ja niistä valittavat aika tavallisia narsisteja?

        Narsistihaukkuja taas liikenteessä. Lääkärit on nostettu jalustalle ja itsekin uskoin psykiatriaan aikanaan. Nykyään en enää pidä heitä jalustalla, kun näin mitä koko homma oli ja mistä uskomuksista käsin he puuhaavat.
        Ihmiset haluavat yksinkertaistaa asioita ja siihen juuri psykiatria vastaa. Yksinkertaistamisen tarpeeseen. Oire, siihen pilleri. Ihmiset on jaettavissa muutamiin stereotyyppeihin mihin on tarjolla aineita. Vaarallinen tie.

        Jotain narsistista siinä ajatuksessa on että psykiatri pureutuu jopa tunnin tietämyksellä ihmisen tietoisuuteen sen verran että osaa sanoa mikä hänen aivoissaan on biologisesti väärin ja tarve muokata.

        Lakkasin uskomasta tuohon uskontoon mihin he uskovat ja osa ihmisistä uskoo, kun näin sen toiselle puolelle. Hoitokeinot voi olla pahempia kuin sairaudet kun aivojen olennaisia välittäjäaineita muokataan uuteen uskoon joissa ei todisteta edes olevan mitään vialla vioittaen ja sotkien ihmisten aivoja, hermostoa ja kehoa ja sivuuttaen probleemat mitä siitä voi seurata psyykeelle, aivoterveydelle ja terveydelle.

        Vammojen kanssa itsekin lähdin hoitomallista veks. Oli toki ongelmia ennen psykiatriaan menoa mutta ne oli kovin erilaisia kuin psykiatrian aineilla tuotetut harmit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon edelliseen vielä pienenä lisäyksenä, etenkin viimeistä jaksoa koskevaan: Psykiatria, tai siinä toimivat eivät pysty tekemään kyseisiä uudistuksia ja muutoksia ilman heidän palveluitaan käyttävien apua. Eli heidän pitää järjestää laaja-alaiset ja mahdollisimman tarkkoja kysymyksiä sisältäviä kyselyitä. Koska potilaiden, tai oikea sana apua tarvitsevien näkökulmat ja omat ajatukset, toiveet ja mielipiteet ovat tärkeässä roolissa ja apuna psykiatrisen hoidon kehittämisessä. Tämä on avainasemassa psykiatrian kehittymisessä, tai ylipäätään sen olemassa pysymisessä. Koska jos ja mikäli alalla olevat eivät myönnä, että se tarvitsee kipeästi muutoksia, etenkin esim. liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisyyden poistamistarpeen suhteen, tai että tavassa suhtautua, tai kohdella potilaita on akuuttia muutostarvetta, niin siinä tapauksessa ei kovin hyvältä näytä. Tiettyjen käytössä olevien sanojenkin, ilmaisujen, tai termien käytöstä pitäisi myöskin luopua. Esim. sanoista mielisairas, tai skitsofreenikko, tai ylipäätään sanasta psykiatrian palvelut, senkin voisi korvata vaikka ihmisten hyvinvointipalveluiden ilmaisuna. Jos mitään muutoksia ei koskaan, tai lähiaikoina ala tapahtua, niin silloin ei voi suositella, että kukaan koskaan käyttäisi kyseisiä palveluita. Paitsi ellei sitten halua oikeasti oman elämänsä ja terveytensä pilalle menemistä ja niiden menettämistä. Ne, joilla on näistä asioista kokemusta, jopa monivuosikymmenisiä, niin kannattaa uskoa ennemmin heitä, kuin ns. "leipäpappeja", jotka tekevät työtään vain rahan takia, ja jotka eivät välttämättä välitä potilaistaan yhtään mitään, tai ovat oman koulutusalansa aivopesemiä, tai toimivat medikalisaation, tai stereotypisen ajattelun, vanhanaikaisten oppien ja sääntöjen mukaisesti, tai ovat lääketeollisuuden lobbareita. Sitä en väitä, etteikö alalla ole oikeasti eettisesti ja moraalisesti toimivia, tai että kaikki eivät välittäisi potilaista, ja kohtelisi heitä tasavertaisesti kohdeltavina ihmisinä. Mutta heitä on todella harvassa ja vähän. Suurin osa toimii kollegiaalisesti ja ovat lojaaleja systeemille ja toimivat sen mukaisesti. Alalla on varmasti omillakin aivoillaan ajattelevia, älykkäitä ja järkeviäkin ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa oman tieteellisen suuntauksensa nykylinjaa, diagnoosi ja lääkekeskeistä ajattelua ja hoitosysteemiä.

        On totta, että ala tarvitsisi todella kipeästi uudistuksia ja muutoksia esim. käyttämiinsä hoitokeinoihin, menetelmiin ja jopa ajatteluunsa mt-, tai oikeammin elämässään ongelmista ja vaikeuksista kärsiviä ja suhtautumisessaan heitä kohtaan.

        Mikä estää sinua kirjoittamasta tähän kaikkia niitä hyviä ja edes jollain tapaa toteuttamiskelpoisia parannuksia psykiatriaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä estää sinua kirjoittamasta tähän kaikkia niitä hyviä ja edes jollain tapaa toteuttamiskelpoisia parannuksia psykiatriaan?

        Parannusehdotuksia (olen toinen henkilö):

        - Lääkkeitä ei määrätä jos ei ole resursseja selvitellä niiden harmeja terveydenhuollossa kun ihmisille on määrätty niitä päällekäin ja pitkiksi ajoiksi surkeammalla tutkimuksella kuin mitä yhtä ainetta tutkitaan yleensäkin sekä tarjota riittävää seurantaa. Lääkehaittatutkimukseen lisää rahaa esim. PAWS (pitkittyneet vieroitusoireet), PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt).

        Tukipalveluita lääkkeistä harmeja saaneille ja vieroittautujille. Jos tätä ei tehdä, lääkemääräyksiä pitäisi vähentää turvallisuusnäkökulmista jos ei resursseja ole kunnolliseen määräykseen

        Mikä lisää riskejä harmiin? Tärkeä kysymys. Minkäyyyppinen käyttö?

        PSSD:n tai PAWS-ilmiön mekanismin ymmärtäminen voisi tarjota myös infoa laajemmin aineen haitallisuudesta keholle ja tuoda lukuisia syitä esille miksi aineita ei kannata määrätä tässä määrin.

        Nykyajan tekniikka mahdollistaa laajoja tutkimuksia käyttäjille aineista ja niiden tosiasiallisesta tehosta ja vaikutuksesta ihmisten mielissä

        - mt-potilaat, mt-selviytyjät, hoidosta haittaa /traumoja saaneet ja mt-lääkemallin hyvinvointinsa parantamisessa hylänneet myös kehittämään mt-hoitoa

        Tärkeää on kysyä potilaalta millaisen avun hän kokisi hyödylliseksi ja mitä hänelle on sattunut sen sijaan että häntä yritetään suoraan istuttaa stereotyyppikategoriaan jolle on tietty valmis apu. potilaasta kirjoitetut asiat voi olla hyvin ilkeitä ja kirjoitettu häntä epäillen ja kyseenalaistaen.

        Potilaalla pitäisi olla esim mahdollisuus esim itse kirjoittaa omia huomioitaan halutessaan papereihinsa esim siellä olisi auki potilaskohta jos on suoria väärinymmärryksiä tai muita koska potilasta tulkitaan resurssipuutesysteemissä usein papereiden kautta. Nykyisellään systeemi kirjaa yksiulotteisesti toisen näkökulman kautta kaiken.

        Koska mt-tietoja saa lukea terveyssysteemissä hlökohtaiset tiedot pitää olla oikeus piilottaa esim kohdat joissa puhutaan yksityiselämästä liian tarkkaan. Tämä menee hankalaksi, tiedän

        Diagnoosien haittojen ymmärtäminen, diagnoosien poistamiseen oikeus ettei ne jää pysyvästi kummittelemaan kun ongelmat selätetty. Ne voi haitata paljon elämässä

        - trauma informed care. Kaikessa pitäisi lähteä trauman tiedostaen

        - skitsofreniadiagnoosille toinen nimi koska nykyinen on leimaava, stigmatisoiva ja vähättelee niiden voimavaroja jotka on diagnoosista huolimatta käsitelleet ongelmansa ja menneet eteenpäin.

        Tarinoita löytyy ja niihin pitäisi pureutua sen sijaan kuin pelkästään psykiatrian narratiiviin sopiviin lääkehoitotarinoihin

        - lääkkeettömän hoitopolun mahdollisuudet.

        Jotkut on saattaneet kokeilla aineita vaikka mitä mutta systeemi edelleen käypähoitoineen painostaa ihmisiä käyttämään lääkkeitä (myös Kela).

        Lääkepurut pitäisi nähdä osaksi parantaa ihmisten vointia myös jossa esim isoja haitallisia koukuttavia ainekoktaileja puretaan

        Lääkkeiden määrämisen lisäksi osastohoitoa jossa on vaihtoehtona kokeilla purkaa aineita rauhassa. Esim.Norjassa on kokeiltu tällaista mallia. Rauhallisen asteittaisen vieroituksen tuominen mahdollisuudeksi johon tarjolle esim tapering strips tyylisiä työkaluja helpottamaan (nykyisellään lääkeyhtiöt ei satsaa vieroitukseen ja joitain aineita hankala puolitella). Royal College of Psychiatristin materiaalin tyyppinen masennuslääkevieroitusopas Suomeen virallisille sivustolle jossa puhutaan hankalissa tapauksissa esim 10 prosentin annosvähennyksistä millä minimoidaan oireet

        Lääkkeettömän hoidon malliin esim tietynasteiselle masennukselle sopisi esim elämäntapakeinoryhmät jossa asteittain kokeiltaisiin parantaa toimintakykyä

        - jos ihminen esim osastohoito-olosuhteissa kuvaa harmia lääkkeistä se pitää ottaa hyvin vakavasti niin että potilaalla on oikeus jättää omat kirjaukset johonkin kokemastaan harmista sekä uusien lääkkeiden määräys jo lääkeharmia kokeneille pitäisi olla suuren kynnyksen takana

        - elämäntapakeinojen ja lääkkeettömien keinojen tutkimuksen nostaminen keskiöön pharman lääketutkimuksen sijaan

        - kehon huomiointi esim psykofyysisten terapioiden tuonti paremmin saataville

        - matalan kynnyksen apu elämän solmukohdissa esim työuupumus jossa sitä ei pidä leimata mt-ongelmaksi ja masikseksi jotta saisi tukea ja rahaa tai terapiaa ratkoa työuupumuksen syitä

        - osastohoidetuille kunnon palautekyselymahdollisuus jossa voidaan pitää kirjaa osastoista jossa näyttää olevan paljon kritiikkiä. Mahdollisuus antaa arvioita psykiatreille netissä alkaen yksityisistä mutta voisi olla myös julkisella

        - itsemurhan ja yleensäkin mielenterveyden ymmärtäminen laajempana ongelmana kuin vain psykiatrisena osana köyhyyttä, yhteiskunnallisia epäkohtia, työttömyyttä tai jopa filosofisia eksistentiaalisen tuskan kysymyksiä.

        Sosiologinen, sosiaalipoliittinen, filosofinen näkökulma mielenterveyteen

        - konkreettisen tuen mahdollisuus. Joku tarvii apua kotinsa siivouksessa, kotoa lähtemisessä? Enemmän tukimahdollisuuksia siihen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parannusehdotuksia (olen toinen henkilö):

        - Lääkkeitä ei määrätä jos ei ole resursseja selvitellä niiden harmeja terveydenhuollossa kun ihmisille on määrätty niitä päällekäin ja pitkiksi ajoiksi surkeammalla tutkimuksella kuin mitä yhtä ainetta tutkitaan yleensäkin sekä tarjota riittävää seurantaa. Lääkehaittatutkimukseen lisää rahaa esim. PAWS (pitkittyneet vieroitusoireet), PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt).

        Tukipalveluita lääkkeistä harmeja saaneille ja vieroittautujille. Jos tätä ei tehdä, lääkemääräyksiä pitäisi vähentää turvallisuusnäkökulmista jos ei resursseja ole kunnolliseen määräykseen

        Mikä lisää riskejä harmiin? Tärkeä kysymys. Minkäyyyppinen käyttö?

        PSSD:n tai PAWS-ilmiön mekanismin ymmärtäminen voisi tarjota myös infoa laajemmin aineen haitallisuudesta keholle ja tuoda lukuisia syitä esille miksi aineita ei kannata määrätä tässä määrin.

        Nykyajan tekniikka mahdollistaa laajoja tutkimuksia käyttäjille aineista ja niiden tosiasiallisesta tehosta ja vaikutuksesta ihmisten mielissä

        - mt-potilaat, mt-selviytyjät, hoidosta haittaa /traumoja saaneet ja mt-lääkemallin hyvinvointinsa parantamisessa hylänneet myös kehittämään mt-hoitoa

        Tärkeää on kysyä potilaalta millaisen avun hän kokisi hyödylliseksi ja mitä hänelle on sattunut sen sijaan että häntä yritetään suoraan istuttaa stereotyyppikategoriaan jolle on tietty valmis apu. potilaasta kirjoitetut asiat voi olla hyvin ilkeitä ja kirjoitettu häntä epäillen ja kyseenalaistaen.

        Potilaalla pitäisi olla esim mahdollisuus esim itse kirjoittaa omia huomioitaan halutessaan papereihinsa esim siellä olisi auki potilaskohta jos on suoria väärinymmärryksiä tai muita koska potilasta tulkitaan resurssipuutesysteemissä usein papereiden kautta. Nykyisellään systeemi kirjaa yksiulotteisesti toisen näkökulman kautta kaiken.

        Koska mt-tietoja saa lukea terveyssysteemissä hlökohtaiset tiedot pitää olla oikeus piilottaa esim kohdat joissa puhutaan yksityiselämästä liian tarkkaan. Tämä menee hankalaksi, tiedän

        Diagnoosien haittojen ymmärtäminen, diagnoosien poistamiseen oikeus ettei ne jää pysyvästi kummittelemaan kun ongelmat selätetty. Ne voi haitata paljon elämässä

        - trauma informed care. Kaikessa pitäisi lähteä trauman tiedostaen

        - skitsofreniadiagnoosille toinen nimi koska nykyinen on leimaava, stigmatisoiva ja vähättelee niiden voimavaroja jotka on diagnoosista huolimatta käsitelleet ongelmansa ja menneet eteenpäin.

        Tarinoita löytyy ja niihin pitäisi pureutua sen sijaan kuin pelkästään psykiatrian narratiiviin sopiviin lääkehoitotarinoihin

        - lääkkeettömän hoitopolun mahdollisuudet.

        Jotkut on saattaneet kokeilla aineita vaikka mitä mutta systeemi edelleen käypähoitoineen painostaa ihmisiä käyttämään lääkkeitä (myös Kela).

        Lääkepurut pitäisi nähdä osaksi parantaa ihmisten vointia myös jossa esim isoja haitallisia koukuttavia ainekoktaileja puretaan

        Lääkkeiden määrämisen lisäksi osastohoitoa jossa on vaihtoehtona kokeilla purkaa aineita rauhassa. Esim.Norjassa on kokeiltu tällaista mallia. Rauhallisen asteittaisen vieroituksen tuominen mahdollisuudeksi johon tarjolle esim tapering strips tyylisiä työkaluja helpottamaan (nykyisellään lääkeyhtiöt ei satsaa vieroitukseen ja joitain aineita hankala puolitella). Royal College of Psychiatristin materiaalin tyyppinen masennuslääkevieroitusopas Suomeen virallisille sivustolle jossa puhutaan hankalissa tapauksissa esim 10 prosentin annosvähennyksistä millä minimoidaan oireet

        Lääkkeettömän hoidon malliin esim tietynasteiselle masennukselle sopisi esim elämäntapakeinoryhmät jossa asteittain kokeiltaisiin parantaa toimintakykyä

        - jos ihminen esim osastohoito-olosuhteissa kuvaa harmia lääkkeistä se pitää ottaa hyvin vakavasti niin että potilaalla on oikeus jättää omat kirjaukset johonkin kokemastaan harmista sekä uusien lääkkeiden määräys jo lääkeharmia kokeneille pitäisi olla suuren kynnyksen takana

        - elämäntapakeinojen ja lääkkeettömien keinojen tutkimuksen nostaminen keskiöön pharman lääketutkimuksen sijaan

        - kehon huomiointi esim psykofyysisten terapioiden tuonti paremmin saataville

        - matalan kynnyksen apu elämän solmukohdissa esim työuupumus jossa sitä ei pidä leimata mt-ongelmaksi ja masikseksi jotta saisi tukea ja rahaa tai terapiaa ratkoa työuupumuksen syitä

        - osastohoidetuille kunnon palautekyselymahdollisuus jossa voidaan pitää kirjaa osastoista jossa näyttää olevan paljon kritiikkiä. Mahdollisuus antaa arvioita psykiatreille netissä alkaen yksityisistä mutta voisi olla myös julkisella

        - itsemurhan ja yleensäkin mielenterveyden ymmärtäminen laajempana ongelmana kuin vain psykiatrisena osana köyhyyttä, yhteiskunnallisia epäkohtia, työttömyyttä tai jopa filosofisia eksistentiaalisen tuskan kysymyksiä.

        Sosiologinen, sosiaalipoliittinen, filosofinen näkökulma mielenterveyteen

        - konkreettisen tuen mahdollisuus. Joku tarvii apua kotinsa siivouksessa, kotoa lähtemisessä? Enemmän tukimahdollisuuksia siihen

        - on täysin epäeettistä hoitaa ihmisiä psykiatrisella avulla pelkkiin diagnooseihin huomiotakiinnittäen ja niiden avulla tukirahoja maksaen ignooraten lääkeharmit millä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen elämään johtaen jopa joidenkin invalidisoitumiseen ajaksi x

        On aivan piittaamatonta miten nykymalli on aineita jakanut sillä infolla mitä on.

        Painotan vielä, jos riskeihin nykymallissa ei herätä, lääkkeiden määräystä tulee vähentää/lopettaa.
        Itse kannatan pikaistetusti määrättyjen kun ei mitään muutakaan keksitä resurssipuutteiden takia ainemääräysten merkittävää vähentämistä
        - korostetusti lääkekeskeisen mallin poispyyhkiminen jossa tärkeämpään rooliin nousee holistisuus, psykofyysisyys, ihmisen sosiaalinen elämä ja toimintaympäristö, voimavarojen tukeminen ja elämänongelmien ratkominen sekä traumainformoitu ote.

        WHO on myös kritiikkiä kritiikkiä nykyisestä mallista eli ihan hatusta en heittele teorioita nykymallin haitoista

        - Yleislääkäreiltä psykoaktiivisten aineiden määräys pois ellei ole lisäkoulutusta siihen ja Royal College of Psychiatrist Stopping Antidepressants-materiaalin kaltainen tukimateriaali saatavilla osana Käypähoitoa. Lisäkoulutusta lääkäreille ongelmista mitä psykoaktiivisten aineiden käyttöön voi liittyä

        - Psykiatristen sairauksien miettiminen myös näkökulmasta missä ihmisellä on ollut voimavaroja selvitä asioista, ei vain heikkouksia sekä mahdollisia tarkoituksia mitä esim masennuksesta on (pakko pysähtyä, haitallistwn tapojen korjaus jne).

        - Parempi "informed consent" eli potilaille lääkkeistä jaettu informaatio.

        -Ihmisyys keskiöön missä tunneherkkyys ei ole aina haitta vaan myös hieno asia mitä pitäisi vaalia eikä turruttaa ihmisiä aineilla

        Dependence-ilmiön parempi huomioiminen missä ei riippuvuutta aiheuttavat psykoaktiiviset lääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia kun keyo fyysisesti mukautuu niiden alle aiheuttaen purkuvaiheessa vieroitusongelmia swkä mahdollisia hankaluuksia erottaa lääkkeen teho sen aiheuttamasta mahdollisesta dependencestä ja sen ongelmista kuten vieroitusongelmista

        Vertailututkimusta missä tutkitaan mahdollisia yhtymäkohtia laittomien psykoaktiivisten aineiden ja psyykenlääkkeiden vaikutuksia kroonisesaa käytössä ihmisten mielenterveyteen, toimintakykyyn, elämänlaatuun, seksuaalisuuteen (kummatkin voi rapauttaa seksuaalista toimintakykyä ja mekanismissa voi olla identtisyyttä). Kummassakin on vieroitusoireita.

        On myös epäilyksiä että aineet pitemmällä aikavälillä kroonistaa ihmisten ongelmia esim kun keho yrittää kokoajan kääntää aineen vaikutusta muuttamalla reseptorien määrää tai muuta prosesseja kehossa. Tästä masennuslääkkeiden masennusta kroonistavasra vaikutuksesta puhunut esim.Giovanni Fava. Antidepressant tachyphylaxis, tardive dysphoria ja dopamine supersensitivity psychosis teoriat on myös mielenkiintoisia tässä suhteessa. Antidepressant tachyphylaxis teoriassa masennuslääkkeiden käytön teho voi loppua ja tietynlainen toleranssi tulla. Ihmiset voi myös tämän myötä muuttua hoitoresistentimmäksi kys aineille. Silti psykiatria jatkaa ja jatkaa ja jatkaa aineiden tunkemista jos ihminen jatkaa psykiatrian systeemissä ja sitten aletaan tunkea hiljalleen voimakkaampaa kamaa ja sähköä.

        On käsittämätöntä että hoidon mahdollisesta masennuksen kroonistamisesta ja jopa hoitoresistenttiyden tekemisestä ei puhuta jossa joku elämänongelma olisi voinut ratketa oikeanlaisella tuella mutta aineiden myötä siitä tuli isompi terveysongelma

        Jos aine tai hoito tuhoaa terveyttä tai vahingoittaa tai surkastuttaa aivoja se on myös haitallinen mielenterveydelle. Neurotoksisuus pitäisi myös ottaa huomioon

        Psyykenlääkkeet tulisi mieltää psykoaktiivisina aineina joissa voi olla epämieluisia puolia tuntemiselle ja käytökselle kuten tunteiden turtuminen, haitat elämänlaadulle ja ihmisyyteen kuuluviin puoliin kykenemättömyys kokea seksuaalisia ja romanttisia tunteita tai empatiakyvyn väheneminen. Sivuvaikutukset voidaan ymmärtää tosiasiallisina aineiden vaikutuksina siinä missä tavoiteltu vaikutus esim seksuaalisuuden ongelmat SSRi-lääkkeissä voitaisiin melkeinpä nähdä aineen pääasiallisina vsikutuksina yleisyyden nähden

        Potilaille julkinen anteeksipyyntö kelle aineita on määrätty puutteellisella ja informaatiolla jota edes tiede ei tue esim serotoniinivaje, kemiallinen epätasapaino, mainitsematta jättäminen vieroitusoireet tai seksuaalisen toiminnan häiriöt. Samaten kuin lobotomiapotilaille. Kautta aikain mt-potilaiden aivot ja keho on olleet lääkärien koekenttänä siinä missä moni ongelma sijoittuisi kovalevyn muokkaamisen sijaan ohjelmistoihin ja olisi ratkaistavissa vähemmällä myllytyksellä jossa puututaan koko koneen toimintaan isolla kädellä

        Vain tällä tavoin ymmärtäen lääkkeitä aletaab määrätä vastuullisemmin eikä taianomaiset maagiset uskot lääkkeiden tehosta ja vaikutuksesta neuroplastisuuden paranemisena ja lisääntyneenä onnena ja auvona

        - lääkeyhtiöiltä pirää viedä oikeus tutkia tuotteitaan ja piilotaa huonoja tutkimuksia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        - on täysin epäeettistä hoitaa ihmisiä psykiatrisella avulla pelkkiin diagnooseihin huomiotakiinnittäen ja niiden avulla tukirahoja maksaen ignooraten lääkeharmit millä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen elämään johtaen jopa joidenkin invalidisoitumiseen ajaksi x

        On aivan piittaamatonta miten nykymalli on aineita jakanut sillä infolla mitä on.

        Painotan vielä, jos riskeihin nykymallissa ei herätä, lääkkeiden määräystä tulee vähentää/lopettaa.
        Itse kannatan pikaistetusti määrättyjen kun ei mitään muutakaan keksitä resurssipuutteiden takia ainemääräysten merkittävää vähentämistä
        - korostetusti lääkekeskeisen mallin poispyyhkiminen jossa tärkeämpään rooliin nousee holistisuus, psykofyysisyys, ihmisen sosiaalinen elämä ja toimintaympäristö, voimavarojen tukeminen ja elämänongelmien ratkominen sekä traumainformoitu ote.

        WHO on myös kritiikkiä kritiikkiä nykyisestä mallista eli ihan hatusta en heittele teorioita nykymallin haitoista

        - Yleislääkäreiltä psykoaktiivisten aineiden määräys pois ellei ole lisäkoulutusta siihen ja Royal College of Psychiatrist Stopping Antidepressants-materiaalin kaltainen tukimateriaali saatavilla osana Käypähoitoa. Lisäkoulutusta lääkäreille ongelmista mitä psykoaktiivisten aineiden käyttöön voi liittyä

        - Psykiatristen sairauksien miettiminen myös näkökulmasta missä ihmisellä on ollut voimavaroja selvitä asioista, ei vain heikkouksia sekä mahdollisia tarkoituksia mitä esim masennuksesta on (pakko pysähtyä, haitallistwn tapojen korjaus jne).

        - Parempi "informed consent" eli potilaille lääkkeistä jaettu informaatio.

        -Ihmisyys keskiöön missä tunneherkkyys ei ole aina haitta vaan myös hieno asia mitä pitäisi vaalia eikä turruttaa ihmisiä aineilla

        Dependence-ilmiön parempi huomioiminen missä ei riippuvuutta aiheuttavat psykoaktiiviset lääkkeet voivat aiheuttaa ongelmia kun keyo fyysisesti mukautuu niiden alle aiheuttaen purkuvaiheessa vieroitusongelmia swkä mahdollisia hankaluuksia erottaa lääkkeen teho sen aiheuttamasta mahdollisesta dependencestä ja sen ongelmista kuten vieroitusongelmista

        Vertailututkimusta missä tutkitaan mahdollisia yhtymäkohtia laittomien psykoaktiivisten aineiden ja psyykenlääkkeiden vaikutuksia kroonisesaa käytössä ihmisten mielenterveyteen, toimintakykyyn, elämänlaatuun, seksuaalisuuteen (kummatkin voi rapauttaa seksuaalista toimintakykyä ja mekanismissa voi olla identtisyyttä). Kummassakin on vieroitusoireita.

        On myös epäilyksiä että aineet pitemmällä aikavälillä kroonistaa ihmisten ongelmia esim kun keho yrittää kokoajan kääntää aineen vaikutusta muuttamalla reseptorien määrää tai muuta prosesseja kehossa. Tästä masennuslääkkeiden masennusta kroonistavasra vaikutuksesta puhunut esim.Giovanni Fava. Antidepressant tachyphylaxis, tardive dysphoria ja dopamine supersensitivity psychosis teoriat on myös mielenkiintoisia tässä suhteessa. Antidepressant tachyphylaxis teoriassa masennuslääkkeiden käytön teho voi loppua ja tietynlainen toleranssi tulla. Ihmiset voi myös tämän myötä muuttua hoitoresistentimmäksi kys aineille. Silti psykiatria jatkaa ja jatkaa ja jatkaa aineiden tunkemista jos ihminen jatkaa psykiatrian systeemissä ja sitten aletaan tunkea hiljalleen voimakkaampaa kamaa ja sähköä.

        On käsittämätöntä että hoidon mahdollisesta masennuksen kroonistamisesta ja jopa hoitoresistenttiyden tekemisestä ei puhuta jossa joku elämänongelma olisi voinut ratketa oikeanlaisella tuella mutta aineiden myötä siitä tuli isompi terveysongelma

        Jos aine tai hoito tuhoaa terveyttä tai vahingoittaa tai surkastuttaa aivoja se on myös haitallinen mielenterveydelle. Neurotoksisuus pitäisi myös ottaa huomioon

        Psyykenlääkkeet tulisi mieltää psykoaktiivisina aineina joissa voi olla epämieluisia puolia tuntemiselle ja käytökselle kuten tunteiden turtuminen, haitat elämänlaadulle ja ihmisyyteen kuuluviin puoliin kykenemättömyys kokea seksuaalisia ja romanttisia tunteita tai empatiakyvyn väheneminen. Sivuvaikutukset voidaan ymmärtää tosiasiallisina aineiden vaikutuksina siinä missä tavoiteltu vaikutus esim seksuaalisuuden ongelmat SSRi-lääkkeissä voitaisiin melkeinpä nähdä aineen pääasiallisina vsikutuksina yleisyyden nähden

        Potilaille julkinen anteeksipyyntö kelle aineita on määrätty puutteellisella ja informaatiolla jota edes tiede ei tue esim serotoniinivaje, kemiallinen epätasapaino, mainitsematta jättäminen vieroitusoireet tai seksuaalisen toiminnan häiriöt. Samaten kuin lobotomiapotilaille. Kautta aikain mt-potilaiden aivot ja keho on olleet lääkärien koekenttänä siinä missä moni ongelma sijoittuisi kovalevyn muokkaamisen sijaan ohjelmistoihin ja olisi ratkaistavissa vähemmällä myllytyksellä jossa puututaan koko koneen toimintaan isolla kädellä

        Vain tällä tavoin ymmärtäen lääkkeitä aletaab määrätä vastuullisemmin eikä taianomaiset maagiset uskot lääkkeiden tehosta ja vaikutuksesta neuroplastisuuden paranemisena ja lisääntyneenä onnena ja auvona

        - lääkeyhtiöiltä pirää viedä oikeus tutkia tuotteitaan ja piilotaa huonoja tutkimuksia

        Mielestäni informed consenttia ei voi jättää yksittäisen lääkärin vastuulle vaan sen pitäisi olla tabletissa kuitattavana jonka voi halutessaan lukea. Lääkäri ei voi estää ihmistä lukemasta.

        Pelkkä pakkausseloste ei anna riittävää kuvaa aineen biologisista mahdollisista negatiivisista vaikutuksista jossa nostetaan elämänlaadun kannalta tärkeitä asioita esille vähän samantyyppisesti kuin amerikassa on "black box warning."

        Siinä otettaisiin esille ikäviä lieveilmiöitä psykoaktiivisten olennaisia välittäjäaineita (jotka säätelee tärkeitä asioita kehossa) muokkaavien aineiden käytöstä kuten kehon mukautuminen aineeseen jatkuvassa käytössä, vieroitusoireet, motoriset haitat kuten akatisian mahdollisuus (ja tämäntyyppisten oireiden negatiiviset vaikutukset henkiseen vointiin), mahdolliset psykologiset haitat aineesta kuten tunnetason turtuminen (käsittämätöntä että ihmisille on määrätty ainetta sanomatta tällaisistakin puolista esim masennuksen hoidossa), riski aineen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä (PSSD) sekä ylipäätään romanttista elämää haittaavista puolista tässä suhteessa.

        Ihmisillä voi olla hankala hahmottaa psykoaktiivisten aineiden vaikutuksia (esim.toleranssi, adaptaatio, dependence, vieroitusoireet, elimistön tarve homeostaasiin kuten myös lääkäreillä) joten he saattavat ihan pimennossa ilman ymmärrystä aineiden piirteistä alkaa vain höpsönä käyttämään jotain lääkettä tietämättä tuon taivaallista mihin ryhtyvät. Jossa tulevaisuudessa voi kohdata viekkareita, vieroituspulmia, yhä lisääntyviä ongelmia, annosten välisiä oireita, voimakas lääkekoukku ja ainoa info miten ihminen siihen on päätynyt on " hei nää ei aiheuta riippuvuuttA". Eh!! Montaa on "laitettu arseen" lääkärien ja lääkeyhtiöiden toimesta näin karkeasti sanoen.

        Lisäksi potilas ansaitsee tietää montako potilasta pitää hoitaa että yksi saa tehon ja eron plaseboon tehdessään päätöstä aineen käytöstä. Toki tämä ei psykiatrialle sopisi koska ihmisen mielen voima on niin suuri plasebossa. Suuri osa psykiatrian hoitojen tehosta varmaan liittyy potilas, asiantuntija suhteeseen jossa toinen määrää toimivan lääkkeen johon toinen uskoo (plasebovaikutus). Jos lääkkeen ongelmat avattaisiin kunnolla moni ei lähtisi niihin vaan toivoisi pehmeämpiä keinoja. Mutta se ei lääkeyhtiöille tai itselleen vapauksia toisten elämästä ja kehosta ja terveydestä päättäville monille psykiatreille sopisi jotka "suojelee " herkkiä potilaitaan infolta. Valitettavasti suojelu infolta ei estä haittoja.

        Itse en usko että psykiatriasta koskaan aineineen tulee potilaille turvallista koska resurssipuutteet yhdistettynä välittäjäaineiden summittaiseen hutkintaan yhdistettynä välinpitämättömään asenteisiin harmeista yhdistettynä ihmisiä alentavaan kohteluun ja heidän näkemyksiensä ja ajatustensa kyseenalaistamiseen ei ole hyvä yhdistelmä. Tämän vuoksi en suosittele kenenkään menevän psykiatrialle ainakaan ilman kunnollisen taustatyön tekoa en nyt enkä välttämättä tulevaisuudessakaan.

        Jos joku nuppinikkari pitäisi valita valitsisin yksityisen kriittisen ja terapiakeskeisen jonka voi aina vaihtaa jos hyppii silmille toisinkuin julkisella jossa saa sitä mitä vaan saa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni informed consenttia ei voi jättää yksittäisen lääkärin vastuulle vaan sen pitäisi olla tabletissa kuitattavana jonka voi halutessaan lukea. Lääkäri ei voi estää ihmistä lukemasta.

        Pelkkä pakkausseloste ei anna riittävää kuvaa aineen biologisista mahdollisista negatiivisista vaikutuksista jossa nostetaan elämänlaadun kannalta tärkeitä asioita esille vähän samantyyppisesti kuin amerikassa on "black box warning."

        Siinä otettaisiin esille ikäviä lieveilmiöitä psykoaktiivisten olennaisia välittäjäaineita (jotka säätelee tärkeitä asioita kehossa) muokkaavien aineiden käytöstä kuten kehon mukautuminen aineeseen jatkuvassa käytössä, vieroitusoireet, motoriset haitat kuten akatisian mahdollisuus (ja tämäntyyppisten oireiden negatiiviset vaikutukset henkiseen vointiin), mahdolliset psykologiset haitat aineesta kuten tunnetason turtuminen (käsittämätöntä että ihmisille on määrätty ainetta sanomatta tällaisistakin puolista esim masennuksen hoidossa), riski aineen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä (PSSD) sekä ylipäätään romanttista elämää haittaavista puolista tässä suhteessa.

        Ihmisillä voi olla hankala hahmottaa psykoaktiivisten aineiden vaikutuksia (esim.toleranssi, adaptaatio, dependence, vieroitusoireet, elimistön tarve homeostaasiin kuten myös lääkäreillä) joten he saattavat ihan pimennossa ilman ymmärrystä aineiden piirteistä alkaa vain höpsönä käyttämään jotain lääkettä tietämättä tuon taivaallista mihin ryhtyvät. Jossa tulevaisuudessa voi kohdata viekkareita, vieroituspulmia, yhä lisääntyviä ongelmia, annosten välisiä oireita, voimakas lääkekoukku ja ainoa info miten ihminen siihen on päätynyt on " hei nää ei aiheuta riippuvuuttA". Eh!! Montaa on "laitettu arseen" lääkärien ja lääkeyhtiöiden toimesta näin karkeasti sanoen.

        Lisäksi potilas ansaitsee tietää montako potilasta pitää hoitaa että yksi saa tehon ja eron plaseboon tehdessään päätöstä aineen käytöstä. Toki tämä ei psykiatrialle sopisi koska ihmisen mielen voima on niin suuri plasebossa. Suuri osa psykiatrian hoitojen tehosta varmaan liittyy potilas, asiantuntija suhteeseen jossa toinen määrää toimivan lääkkeen johon toinen uskoo (plasebovaikutus). Jos lääkkeen ongelmat avattaisiin kunnolla moni ei lähtisi niihin vaan toivoisi pehmeämpiä keinoja. Mutta se ei lääkeyhtiöille tai itselleen vapauksia toisten elämästä ja kehosta ja terveydestä päättäville monille psykiatreille sopisi jotka "suojelee " herkkiä potilaitaan infolta. Valitettavasti suojelu infolta ei estä haittoja.

        Itse en usko että psykiatriasta koskaan aineineen tulee potilaille turvallista koska resurssipuutteet yhdistettynä välittäjäaineiden summittaiseen hutkintaan yhdistettynä välinpitämättömään asenteisiin harmeista yhdistettynä ihmisiä alentavaan kohteluun ja heidän näkemyksiensä ja ajatustensa kyseenalaistamiseen ei ole hyvä yhdistelmä. Tämän vuoksi en suosittele kenenkään menevän psykiatrialle ainakaan ilman kunnollisen taustatyön tekoa en nyt enkä välttämättä tulevaisuudessakaan.

        Jos joku nuppinikkari pitäisi valita valitsisin yksityisen kriittisen ja terapiakeskeisen jonka voi aina vaihtaa jos hyppii silmille toisinkuin julkisella jossa saa sitä mitä vaan saa.

        Lisäksi osastohoito joka olisi lääkkeetöntä tai vähälääkkeistä tai lääkkeitä purkavaa(tai miksei lääkkeellistäkin tosin isot lääkekoktailit zombifioiihmisiä ja haittaa ajattelua) yhdistettäisiin ajatukseen ihmisten toiminnallistamisesta asteittain. Toki jos ihminen kokisi ahdistusta tästä toiminnallistamiseen ei olisi pakko lähteä mukaan tai toiminnallistamista voisi lykätä kun olo olisi hitusen pare pi. Jos joku kokisi lääkeviekkareita olisi ymmärrettävää että tällaiseen voisi olla hankala lähteä

        Koko teoria ihmisen toimintakyvyn lisäämisestä yhdistyisi neuroplastisuuteen ja siihen että me pystymme muokkaamaan aivojamme tehokkaammin toimiviksi elintavoin ja toiminnallisuuden kautta (neuroplastisuus) emmekä vähättelisi ihmisten kapasiteettia muutokseen oikeanlaisen tuen avulla etenkin.

        Voisi olla paljon keinoja lisätä ihmisten hyvinvointia jos ei pelkästään jumituta keskusteluterapia+lääkekehikkoon.

        Esim. Itsestä huolenpitämisen harjoittelua ja strategioita, kokkausta, kodista huolehtimisen harjoittelua, kehoyhteyden ja mielen löytämistä, itsensä rauhoittamisen harjoittelua (opitaan mitä tarkoittaa parasympaattinen ja sympaattinen hermosto ja miten voidaan aktivoida lepohermostoa), luonto mindfulness ryhmiä, ahdistuksen kanssa lääkkeettömän pärjäämisen ryhmiä, eläimet voimavarana ryhmiä jossa esim halukkaat pääsisi rapsuttelemaan eläimiä. Ihmisillä on aivot ja he osaavat tehdä asioita vaikka he olisivatkin ns sairaita. Ja ne aivot voi alkaa toimia paremmin ja iloa löytyä myös muita reittejä kuin tykittämällä alakulossa reseptorit toimimaan eri tavoin ja koukuttamalla itsensä aineisiin.

        Psykiatria on monille helppo ratkaisu siinä missä hyvinvoinnin oikea lisääminen on oikeasti kokonaisvaltaisempaa. Ja voi kantaa pitemmälle jun ihminen oppii keinoja hallita oloaan pahoissa olotiloissa. Lääketeollisuus ja psykiatria on luonut kuvan masennuksesta aineilla tukahdutettavana epätoivottuna asiana mitä pitää paeta pikapikaa aineisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parannusehdotuksia (olen toinen henkilö):

        - Lääkkeitä ei määrätä jos ei ole resursseja selvitellä niiden harmeja terveydenhuollossa kun ihmisille on määrätty niitä päällekäin ja pitkiksi ajoiksi surkeammalla tutkimuksella kuin mitä yhtä ainetta tutkitaan yleensäkin sekä tarjota riittävää seurantaa. Lääkehaittatutkimukseen lisää rahaa esim. PAWS (pitkittyneet vieroitusoireet), PSSD(lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt).

        Tukipalveluita lääkkeistä harmeja saaneille ja vieroittautujille. Jos tätä ei tehdä, lääkemääräyksiä pitäisi vähentää turvallisuusnäkökulmista jos ei resursseja ole kunnolliseen määräykseen

        Mikä lisää riskejä harmiin? Tärkeä kysymys. Minkäyyyppinen käyttö?

        PSSD:n tai PAWS-ilmiön mekanismin ymmärtäminen voisi tarjota myös infoa laajemmin aineen haitallisuudesta keholle ja tuoda lukuisia syitä esille miksi aineita ei kannata määrätä tässä määrin.

        Nykyajan tekniikka mahdollistaa laajoja tutkimuksia käyttäjille aineista ja niiden tosiasiallisesta tehosta ja vaikutuksesta ihmisten mielissä

        - mt-potilaat, mt-selviytyjät, hoidosta haittaa /traumoja saaneet ja mt-lääkemallin hyvinvointinsa parantamisessa hylänneet myös kehittämään mt-hoitoa

        Tärkeää on kysyä potilaalta millaisen avun hän kokisi hyödylliseksi ja mitä hänelle on sattunut sen sijaan että häntä yritetään suoraan istuttaa stereotyyppikategoriaan jolle on tietty valmis apu. potilaasta kirjoitetut asiat voi olla hyvin ilkeitä ja kirjoitettu häntä epäillen ja kyseenalaistaen.

        Potilaalla pitäisi olla esim mahdollisuus esim itse kirjoittaa omia huomioitaan halutessaan papereihinsa esim siellä olisi auki potilaskohta jos on suoria väärinymmärryksiä tai muita koska potilasta tulkitaan resurssipuutesysteemissä usein papereiden kautta. Nykyisellään systeemi kirjaa yksiulotteisesti toisen näkökulman kautta kaiken.

        Koska mt-tietoja saa lukea terveyssysteemissä hlökohtaiset tiedot pitää olla oikeus piilottaa esim kohdat joissa puhutaan yksityiselämästä liian tarkkaan. Tämä menee hankalaksi, tiedän

        Diagnoosien haittojen ymmärtäminen, diagnoosien poistamiseen oikeus ettei ne jää pysyvästi kummittelemaan kun ongelmat selätetty. Ne voi haitata paljon elämässä

        - trauma informed care. Kaikessa pitäisi lähteä trauman tiedostaen

        - skitsofreniadiagnoosille toinen nimi koska nykyinen on leimaava, stigmatisoiva ja vähättelee niiden voimavaroja jotka on diagnoosista huolimatta käsitelleet ongelmansa ja menneet eteenpäin.

        Tarinoita löytyy ja niihin pitäisi pureutua sen sijaan kuin pelkästään psykiatrian narratiiviin sopiviin lääkehoitotarinoihin

        - lääkkeettömän hoitopolun mahdollisuudet.

        Jotkut on saattaneet kokeilla aineita vaikka mitä mutta systeemi edelleen käypähoitoineen painostaa ihmisiä käyttämään lääkkeitä (myös Kela).

        Lääkepurut pitäisi nähdä osaksi parantaa ihmisten vointia myös jossa esim isoja haitallisia koukuttavia ainekoktaileja puretaan

        Lääkkeiden määrämisen lisäksi osastohoitoa jossa on vaihtoehtona kokeilla purkaa aineita rauhassa. Esim.Norjassa on kokeiltu tällaista mallia. Rauhallisen asteittaisen vieroituksen tuominen mahdollisuudeksi johon tarjolle esim tapering strips tyylisiä työkaluja helpottamaan (nykyisellään lääkeyhtiöt ei satsaa vieroitukseen ja joitain aineita hankala puolitella). Royal College of Psychiatristin materiaalin tyyppinen masennuslääkevieroitusopas Suomeen virallisille sivustolle jossa puhutaan hankalissa tapauksissa esim 10 prosentin annosvähennyksistä millä minimoidaan oireet

        Lääkkeettömän hoidon malliin esim tietynasteiselle masennukselle sopisi esim elämäntapakeinoryhmät jossa asteittain kokeiltaisiin parantaa toimintakykyä

        - jos ihminen esim osastohoito-olosuhteissa kuvaa harmia lääkkeistä se pitää ottaa hyvin vakavasti niin että potilaalla on oikeus jättää omat kirjaukset johonkin kokemastaan harmista sekä uusien lääkkeiden määräys jo lääkeharmia kokeneille pitäisi olla suuren kynnyksen takana

        - elämäntapakeinojen ja lääkkeettömien keinojen tutkimuksen nostaminen keskiöön pharman lääketutkimuksen sijaan

        - kehon huomiointi esim psykofyysisten terapioiden tuonti paremmin saataville

        - matalan kynnyksen apu elämän solmukohdissa esim työuupumus jossa sitä ei pidä leimata mt-ongelmaksi ja masikseksi jotta saisi tukea ja rahaa tai terapiaa ratkoa työuupumuksen syitä

        - osastohoidetuille kunnon palautekyselymahdollisuus jossa voidaan pitää kirjaa osastoista jossa näyttää olevan paljon kritiikkiä. Mahdollisuus antaa arvioita psykiatreille netissä alkaen yksityisistä mutta voisi olla myös julkisella

        - itsemurhan ja yleensäkin mielenterveyden ymmärtäminen laajempana ongelmana kuin vain psykiatrisena osana köyhyyttä, yhteiskunnallisia epäkohtia, työttömyyttä tai jopa filosofisia eksistentiaalisen tuskan kysymyksiä.

        Sosiologinen, sosiaalipoliittinen, filosofinen näkökulma mielenterveyteen

        - konkreettisen tuen mahdollisuus. Joku tarvii apua kotinsa siivouksessa, kotoa lähtemisessä? Enemmän tukimahdollisuuksia siihen

        Hienoa, siellähän oli muutama todella hieno pointteri.

        Muutama tarkentava kysymys?

        Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?

        Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?

        Skitsofrenian nimi taitaa vaihtua aika säännöllisesti, mikä sen nimi pitäisi nykyisin olla?

        Mitä mielestäsi pitäisi edellyttää, että ihminen pääsisi lääkkeettömään hoitoon? Minkälainen esimerkiksi ihmisen sairaudentunto täytyisi mielestäsi olla että hän hyötyy lääkkeettömästä hoidosta?

        Kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia itsehoidon ja hyvinvoinnin oppaita, esimerkiksi masennukseen. Miksi mielestäsi ihmiset eivät noudata niitä ohjeita, vaan masentuvat?

        Miepä asiakkaita pommitetaan nykyisin 6-8 erilaisella asiakaskysely, palaute tai tulostenmittaus tavalla. Miksi nämä palautteen antotavat eivät riitä? Miten houkuttelisit ihmisiä vastaamaan edes yhteen niistä, jos he eivät halua vastata tai miten suorittaisit pitkäaikais seurannan ihmisille joita ei saa seurata?

        Miten järjestäisit kotihoidon niin, ettei se passivoi ihmistä?

        Millä tavalla mittaisit ehdotustesi vaikuttavuutta?

        En tarkoita sitä, etteikö hoitoa pitäisi kokoajan kehittää, vaan sitä että ongelmat eivät katoa pelkkää skitsofrenian nimeä vaihtamalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, siellähän oli muutama todella hieno pointteri.

        Muutama tarkentava kysymys?

        Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?

        Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?

        Skitsofrenian nimi taitaa vaihtua aika säännöllisesti, mikä sen nimi pitäisi nykyisin olla?

        Mitä mielestäsi pitäisi edellyttää, että ihminen pääsisi lääkkeettömään hoitoon? Minkälainen esimerkiksi ihmisen sairaudentunto täytyisi mielestäsi olla että hän hyötyy lääkkeettömästä hoidosta?

        Kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia itsehoidon ja hyvinvoinnin oppaita, esimerkiksi masennukseen. Miksi mielestäsi ihmiset eivät noudata niitä ohjeita, vaan masentuvat?

        Miepä asiakkaita pommitetaan nykyisin 6-8 erilaisella asiakaskysely, palaute tai tulostenmittaus tavalla. Miksi nämä palautteen antotavat eivät riitä? Miten houkuttelisit ihmisiä vastaamaan edes yhteen niistä, jos he eivät halua vastata tai miten suorittaisit pitkäaikais seurannan ihmisille joita ei saa seurata?

        Miten järjestäisit kotihoidon niin, ettei se passivoi ihmistä?

        Millä tavalla mittaisit ehdotustesi vaikuttavuutta?

        En tarkoita sitä, etteikö hoitoa pitäisi kokoajan kehittää, vaan sitä että ongelmat eivät katoa pelkkää skitsofrenian nimeä vaihtamalla.

        Itse henkilökohtaisesti olenkin niin psykiatriaa vastaan että en suosittele läheisilleni enkä ystävilleni sitä, koska ihmisistä tehdään diagnosoitavia keskivertostereotyyppejä jolle on tarjolla tismalleen samanlainen apu ihmisten eroista riippuen. Siinä yksinkertaistetaan koko ihminen. Psykoosi - neuroleptit aka antipsykootit, masennus - masennuslääkkeet ja vakavuudesta neuroleptit ja seuraavana sähköhoito.
        Ne ketkä ei sovellu malliin tai saa haittaa niin voivoi mitkä "syyllistykset" tulee Kelankin toimesta (ei suoraan mutta rivien välistä) jos ei ihminen nappaile pillereitä tai voivoi mitä harmia voi tilla. Erityisesti kritisoin siis lääkeorientoitunutta mallia. Tuo malli on typerän yksinkertainen joka korostaa lääkehoitojen tehoa.

        En tiedä onko mahdollista rakentaa inhimillistä psykiatriaa kun kaikesta ihmistuesta pitää tehdä joku keskiverrolle typerästi karsinoituja ihmisiä oleva hoitomalli joka usein on vielä pillerikeskeinen malli. Diagnoosi voi muodostua taakaksi. Se on höpsö malli kun se kategorisoi ihmiset muka niin samoihin epäinhimillisiltä kuulostaviin kategorioihin. Skitsofrenia on stigmatisoivalta ja alentavalta kuulostava pelkoja lietsova diagnoosi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. En ihmettelisi jos koko sairaus olisi niin että sen syyt olisivat todella moninaiset eikä oikeasti jotain täydellistä yhteistä tekijää edes löytyisi ihmisiltä kellä tuo dg on. Heillä on samanlaisia oireita mutta onko heillä täsmälleen sama sairaus?

        Ymmärrän toki hoitojen vaikuttavuuden tärkeyden ja ylipäätään diagnoosien merkityksen hoitoja suunnitletaessa mutta sekin on jonkinverran höpsöä koska ihmiset on niin erilaisia diagnoosikategorioiden sisällä jossa osa esim "skitsofreniaa" potevista ei käytä pillereitä ja toiset on varmaan saaneet skitsofreniansa esim heillä oikeasti olisi traumaperäisiä ongelmia (tarinoita löytyy netistä jossa jonkun ongelmia on voinut ratkoa traumaperäinen lääkkeetönlin apu) ja joku on saanut skitsofreniadiagnoosinsa kun on sotkenut päänsä aineilla plus siihen päällu viekä psykiatrian aindilla. On tarinoita joissa skitsofrenian oireet mitä se tarkoittaakaan

        Tämäntyyppinen hoito malli Suomeen:
        https://www.bbc.com/news/stories-56097028.amp

        Mitä pitäisi edellyttää? No eiköhän tuolta selviä mitä potilailta edellytetään. Mielestäni potilaille pitäisi tarjota enemmän mahdollisuuksia lääkkeettömän hoidon malliin. On absurdia että tätä pidetään epänormaalina että ihminen ei käytä vaikeuksiinsa ja ongelmiinsa psykoaktiivisia aineita.

        Ai eikö ihmisiä voisi hoitaa auttamalla heitä löytämään mulla tavoin työkaluja tunteiden kanssa pärjäämiseen kuin aineet ja terapia? Konkreettisesti auttaa myönteisissä esim elämäntapamuutoksissa.

        Norjan kaltainen lääkkeettömän hoidon malli vastaisi niiden tarpeisiin jotka on tarponeet lääkehoitomallin jo päästä päähän ja saanut haittaa, turtumista ynnä muuta jolle psykiatria pahimmillaan iskee aineita aineen päälle loputtomasti haitankin tultua. Kannattaa lukea tuo kirjoitus niin siellä on lisäideaa ihmisten tukemisesta.

        Itse jonkinasteisen psykoositilan lääkevieroituksessa ja haittoja kokeneina kyseenalaistan psykoosin lääkehoidon koska olin eniten sekaisin käyttäessäni psykiatrian aineita ja vieroituksessa. Psykoositila selkeni vieroituksessa ja ajan kuluessa ja huom aineiden väheneminen selkeytti päätä. En ihmettele oman kokemukseni perusteella että aineet voi sotkea joidenkin päätä ka joidenkin kroonisesti mt-sairaiden oireet kumpuaisi vuosista haitallisia lääkereaktioita mitä ei osata diagnosoida. Uskon myös että lääkkeet voi pahentaa skitsofreenikoilla ns positiivisia oireita.

        Osittain hoitomalli saattaa hoitaa ihmisiä joilla on lääkkeiden puhkaisemia neurologisia/hermostollisia ongelmia tai hoitoresistenttiyttä mitä pidetään sairauden oireena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, siellähän oli muutama todella hieno pointteri.

        Muutama tarkentava kysymys?

        Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?

        Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?

        Skitsofrenian nimi taitaa vaihtua aika säännöllisesti, mikä sen nimi pitäisi nykyisin olla?

        Mitä mielestäsi pitäisi edellyttää, että ihminen pääsisi lääkkeettömään hoitoon? Minkälainen esimerkiksi ihmisen sairaudentunto täytyisi mielestäsi olla että hän hyötyy lääkkeettömästä hoidosta?

        Kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia itsehoidon ja hyvinvoinnin oppaita, esimerkiksi masennukseen. Miksi mielestäsi ihmiset eivät noudata niitä ohjeita, vaan masentuvat?

        Miepä asiakkaita pommitetaan nykyisin 6-8 erilaisella asiakaskysely, palaute tai tulostenmittaus tavalla. Miksi nämä palautteen antotavat eivät riitä? Miten houkuttelisit ihmisiä vastaamaan edes yhteen niistä, jos he eivät halua vastata tai miten suorittaisit pitkäaikais seurannan ihmisille joita ei saa seurata?

        Miten järjestäisit kotihoidon niin, ettei se passivoi ihmistä?

        Millä tavalla mittaisit ehdotustesi vaikuttavuutta?

        En tarkoita sitä, etteikö hoitoa pitäisi kokoajan kehittää, vaan sitä että ongelmat eivät katoa pelkkää skitsofrenian nimeä vaihtamalla.

        "Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?"

        HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA 1

        Mielen pulmiin on suhtauduttu hyvin vaihtelevasti eri kulttuureissa, eri aikoina.
        Länsimaista ajattelutapaa hahmottaa hyvin aatehistorioitsija Petteri Pietikäisen teos “Hulluuden historia”. Siinä hän toteaa: ”Hulluuden kasvot ovat alati muuttuvat. Samalla ne ovat tunnistettavissa eri aikoina siitä, että hulluksi todetaan tai luokitellaan ihminen, jonka käytös poikkeaa niin sanotusta keskivertokäyttäytymisestä enemmän kuin normaaliuden rajat sallivat”.

        Tällä hetkellä käytettävät luokittelut juontuvat psykiatri Emil kraepelinilta. Hän pyrki kuvaamaan tarkasti sairaaksi tulkittua käytöstä.
        Kraepelin kuvasi 1899 käsikirjassaan taudin, jota kutsui nimellä dementia praecox eli ennenaikainen dementia. Siihen liittyi harha-aistimuksia, outoja ajatuksia, katatoniaa ja muita suuria liikuntavaikeuksia. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler ehdotti taudin nimeksi skitsofreniaa vuonna 1908. Taudin ennuste oli varsin huono.

        Skitsofrenian ennuste parani huomattavasti kun 1917 Constantin von Economo kuvasi virussairauden nimeltä encephalitis lethargica. Tätä silloin yleistä sairautta poteneet erotettiin skitsofreenikoista, joilla ei ollut dementiaan johtavaa sairautta eikä yleensä liikuntapulmia.
        Tauti oli kuitenkin ehtinyt jo saada huonon maineen vääjäämättä kuolemaan johtavana dementiana.

        Tätä toivotonta kuvaa – erheellisyydestään huolimatta – ei skitsofrenian yltä ole saatu karistettua. Edelleenkin on varsin kiistanalaista, erotteleeko ”skitsofrenia” -käsite jonkin ryhmän oikeasti muista. Kahdella skitsofreenikolla ei ole välttämättä yhtään samaa oiretta ja kuitenkin he ikäänkuin “sairastavat samaa tautia”.

        Nykyään skitsofreniaa arvioidaan olevan noin prosentilla aikuisväestöstä.

        Potilailla on kolmenlaisia pulmia

        Potilailla on usein kolmenlaisia ongelmia. Positiivisiksi sanotaan – harhaanjohtavasti – oireita jotka tuovat jotain lisää potilaan tavalliseen olemiseen. Niitä ovat mm. kuuloharhat, epäileväisyys, oudot ajatukset ja yleinen mielen sekoittuminen. Nämä oireet herättävät usein ympäristössä suurta hämminkiä ja levottomuutta.

        Negatiivisiksi oireiksi kutsutaan normaalien asioiden menettämistä. Niitä ovat tunteiden latistuminen, kyvyttömyys kokea mielihyvää ja apaattisuus. Tämä on kokijalle itselleen varmaan tilan ikävin puoli, mutta se ei herätä niinkään ympäristön huolta.

        Kolmannen ryhmän muodostaa tiedonkäsittelyyn liittyvät kognitiiviset pulmat. Tarkkaavaisuus, muisti, havaintojen erottelu, oman toiminnan ohjaus jne. ovat usein skitsofreenikoilla puutteellisia.

        Nykyään erittäin yleinen antipsykoottinen lääkitys kohdistuu vain positiivisiin oireisiin. Ne vähentävät ennen kaikkea monilla psykoottisilla harhoihin liittyvää kiihtymystä.
        Pitkäaikaiseen kuntoutumiseen vaikuttaa lähinnä kognitiivisten pulmien ratkaisu (1 – 3). Kognitiiviset ongelmat näyttävät edeltävän varsinaisen psykoosin puhkeamista ja niiden hoito näyttää määrittävän potilaan tulevaisuuden (4 – 6). Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla.

        Psykoosi laukeaa

        Yleisimmin skitsofrenia puhkeaa aikuisuuden alussa. Nuorella on voinut olla tunne-elämän ja ajattelun pulmia aiemmin. Hän vetäytyy muista omaan maailmaansa. Hänen ajattelustaan tulee outoa ja nuori kokee kuuloharhoja. Usein ympäristön paineet, rakastuminen, armeija tai muut haasteet ovat hänelle ylivoimaisia. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus törmäävät, harhat lisääntyvät ja nuoren valtaa kiihtymys. Nuorta ympäröivät ihmiset järkyttyvät hänen outoudestaan ja tilanne muuttuu psykoottiselle hankalaksi. Hoidon alku on toisinaan psykoosiin joutuneelle traumaattinen tapahtuma.

        Paraneeko skitsofrenia?

        Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).

        Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).

        Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?"

        HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA 1

        Mielen pulmiin on suhtauduttu hyvin vaihtelevasti eri kulttuureissa, eri aikoina.
        Länsimaista ajattelutapaa hahmottaa hyvin aatehistorioitsija Petteri Pietikäisen teos “Hulluuden historia”. Siinä hän toteaa: ”Hulluuden kasvot ovat alati muuttuvat. Samalla ne ovat tunnistettavissa eri aikoina siitä, että hulluksi todetaan tai luokitellaan ihminen, jonka käytös poikkeaa niin sanotusta keskivertokäyttäytymisestä enemmän kuin normaaliuden rajat sallivat”.

        Tällä hetkellä käytettävät luokittelut juontuvat psykiatri Emil kraepelinilta. Hän pyrki kuvaamaan tarkasti sairaaksi tulkittua käytöstä.
        Kraepelin kuvasi 1899 käsikirjassaan taudin, jota kutsui nimellä dementia praecox eli ennenaikainen dementia. Siihen liittyi harha-aistimuksia, outoja ajatuksia, katatoniaa ja muita suuria liikuntavaikeuksia. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler ehdotti taudin nimeksi skitsofreniaa vuonna 1908. Taudin ennuste oli varsin huono.

        Skitsofrenian ennuste parani huomattavasti kun 1917 Constantin von Economo kuvasi virussairauden nimeltä encephalitis lethargica. Tätä silloin yleistä sairautta poteneet erotettiin skitsofreenikoista, joilla ei ollut dementiaan johtavaa sairautta eikä yleensä liikuntapulmia.
        Tauti oli kuitenkin ehtinyt jo saada huonon maineen vääjäämättä kuolemaan johtavana dementiana.

        Tätä toivotonta kuvaa – erheellisyydestään huolimatta – ei skitsofrenian yltä ole saatu karistettua. Edelleenkin on varsin kiistanalaista, erotteleeko ”skitsofrenia” -käsite jonkin ryhmän oikeasti muista. Kahdella skitsofreenikolla ei ole välttämättä yhtään samaa oiretta ja kuitenkin he ikäänkuin “sairastavat samaa tautia”.

        Nykyään skitsofreniaa arvioidaan olevan noin prosentilla aikuisväestöstä.

        Potilailla on kolmenlaisia pulmia

        Potilailla on usein kolmenlaisia ongelmia. Positiivisiksi sanotaan – harhaanjohtavasti – oireita jotka tuovat jotain lisää potilaan tavalliseen olemiseen. Niitä ovat mm. kuuloharhat, epäileväisyys, oudot ajatukset ja yleinen mielen sekoittuminen. Nämä oireet herättävät usein ympäristössä suurta hämminkiä ja levottomuutta.

        Negatiivisiksi oireiksi kutsutaan normaalien asioiden menettämistä. Niitä ovat tunteiden latistuminen, kyvyttömyys kokea mielihyvää ja apaattisuus. Tämä on kokijalle itselleen varmaan tilan ikävin puoli, mutta se ei herätä niinkään ympäristön huolta.

        Kolmannen ryhmän muodostaa tiedonkäsittelyyn liittyvät kognitiiviset pulmat. Tarkkaavaisuus, muisti, havaintojen erottelu, oman toiminnan ohjaus jne. ovat usein skitsofreenikoilla puutteellisia.

        Nykyään erittäin yleinen antipsykoottinen lääkitys kohdistuu vain positiivisiin oireisiin. Ne vähentävät ennen kaikkea monilla psykoottisilla harhoihin liittyvää kiihtymystä.
        Pitkäaikaiseen kuntoutumiseen vaikuttaa lähinnä kognitiivisten pulmien ratkaisu (1 – 3). Kognitiiviset ongelmat näyttävät edeltävän varsinaisen psykoosin puhkeamista ja niiden hoito näyttää määrittävän potilaan tulevaisuuden (4 – 6). Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla.

        Psykoosi laukeaa

        Yleisimmin skitsofrenia puhkeaa aikuisuuden alussa. Nuorella on voinut olla tunne-elämän ja ajattelun pulmia aiemmin. Hän vetäytyy muista omaan maailmaansa. Hänen ajattelustaan tulee outoa ja nuori kokee kuuloharhoja. Usein ympäristön paineet, rakastuminen, armeija tai muut haasteet ovat hänelle ylivoimaisia. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus törmäävät, harhat lisääntyvät ja nuoren valtaa kiihtymys. Nuorta ympäröivät ihmiset järkyttyvät hänen outoudestaan ja tilanne muuttuu psykoottiselle hankalaksi. Hoidon alku on toisinaan psykoosiin joutuneelle traumaattinen tapahtuma.

        Paraneeko skitsofrenia?

        Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).

        Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).

        Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).

        Dopamiini – avain skitsofreniaan?

        Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.

        Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
        Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)

        Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?

        1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.

        Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.

        Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle

        Hämmentäviä seikkoja

        Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.

        Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)

        Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.

        Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
        Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Dopamiini – avain skitsofreniaan?

        Vuonna 1952 psykiatrit Deniker ja Delay ottivat tämän uuden aineen käyttöön Pariisissa psykiatrisessa sairaalassa. Nopeasti klooripromatsiinin käyttö levisi Keski -Euroopassa. Psykiatristen osastojen potilaat hiljenivät. Hoito muuttui.

        Klooripromatsiini vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine joka säätelee aivoissa mm. palkkio- ja motivaatiojärjestelmää, liikkeiden koordinaatiota sekä energisyyttä ja tunteita. Klooripromatsiini estää dopamiinia vastaanottavien ns. dopamiinireseptorien toimintaa.
        Dopamiinia säätelevä aine rauhoitti monia skitsofreenikoita Skitsofrenian syyn toivottiin samalla selvinneen. Ehkä skisofreenikoilla oli liikaa dopamiinia tai dopamiinireseptoreita? Tällaista ei kuitenkaan todettu (11,12) . Sen sijaan neuroleptilääkitys lisäsi dopamiinireseptorien määrää! Aivot pyrkivät säilyttämään lääkitystä edeltäneen tasapainotilan, ja kun lääkkeellä estetään reseptorien toimintaa, aivot kehittävät niitä lisää (13)

        Mitä aivoille tapahtuu kun dopamiinin toimintaa estävä lääkitys lopetetaan?

        1961 neuroleptejä tutkittiin USA:ssa kuuden viikon kokeessa yhdeksässä sairaalassa. Neuroleptit vähensivät mitattuja oireita – ajatus ja kuuloharhoja, ahdistusta ja epäluuloisuutta – lumelääkettä enemmän. Tämä havainto toistui monissa kuuden viikon mittaisissa kokeissa seuraavina vuosina. Vuonna 1977 julkaistussa katsauksessa havaittiin neuroleptien voittaneen lumeen 83 prosentissa näistä tutkimuksista. Akuutissa psykoosissa olleista neurolepteillä oli helpottavaa vaikutusta 70 prosentin positiivisiin oireisiin kuuden viikon aikana (14). Seitsemän kymmenestä koki siis harhojen vaikutuksen lievittyneen.

        Kauanko lääkettä tuli ottaa paranemisen varmistamiseksi? USA:n mielenterveysviraston NIMH:in rahoittamissa tutkimuksissa potilaiden, joiden oireet olivat vähentyneet jatkuvan neuroleptilääkityksen aikana, lääkitys lopetettiin äkisti. Heitä verrattiin vastaavanlaisiin potilaisiin joiden lääkitystä jatkettiin.

        Vuonna 1995 Patricia Gilbert tarkasteli 66 tutkimusta ja havaitsi että lääkinnän lopettamista seuranneiden 10 kuukauden aikana 53 prosenttia joutui uudestaan akuuttiin psykoosiin. Jatkuvassa lääkityksessä näin oli käynyt vain 16 prosentille. Neuroleptien jatkuva käyttö ehkäisi siis psykoosin uusiutumista tehokkaasti (15) . Tästä tuli tärkeä peruste jatkuvalle ylläpitolääkitykselle

        Hämmentäviä seikkoja

        Gilbertin aineiston uudelleen tarkastelu kuitenkin yllätti: Adele Viguera Harvardin yliopistosta havaitsi, että potilailla joiden lääkitys lopetettiin vähitellen, uusiutumisen todennäköisyys oli paljon pienempi. Se oli samankaltainen kuin niillä, keiden lääkitystä jatkettiin.

        Alkuperäisen vuoden 1961 yhdeksän sairaalan tutkimuksen 344 potilasta seurattiin vuosi kuuden viikon jakson jälkeen. Valtaosa eli melko hyvin aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Neurolepteillä lääkittyjä oli kuitenkin joutunut takaisin sairaalan paljon suuremmassa suhteessa kuin lumetta saaneita! (16)

        Uusi yllättävä havainto tuli kahdesta uusiutumistutkimuksesta.

        Kun verrattiin lääkkeen annostusten vaikutusta paranemiseen, niin mitä suurempi annostus oli ollut, sitä todennäköisempi oli akuutin vaiheen uusiutuminen lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen (17) .
        Käytännön havainnot myös herättivät epäilyjä. Näytti että monien potilaiden oireita saatiin nopeasti lievennettyä, mutta oireet tulivat takaisin entistä rajumpina. Syntyi käsite ”pyöröovi efekti” Pitkäaikaistutkimukset tukivat havaintoa, että ennen lääkkeitten aikakautta hoitotulokset olivat olleet pysyvämpiä ja paljon useammat toipuneet olivat palanneet aktiivisiksi yhteiskunnan toimijoiksi. ”Melko yllättäen näyttää siltä etteivät lääkkeet olekaan hyödyksi” totesivat psykiatrit Bookoven ja Solomon vuonna 1975 (18)

        Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia

        Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
        Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.

        McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).

        Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.

        Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!

        ”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20).

        Tutkimustuloksista huolimatta 1980 – ja 1990 luvuilla neuroleptit muuttuivat rutiiniksi skitsofrenian hoidossa. Niiden käyttö yleistyi myös muihin potilasryhmiin. Neurolepteistä tuli johtavia tuotteita lääketeollisuudelle, joka oli noussut ylivoimaisesti tuottoisimmaksi teollisuudenalaksi yhdysvalloissa (23).

        WHO yllätti itsensä

        Maailman terveysjärjestö WHO vertasi 1968 alkaen skitsofreniahoidon tuloksellisuutta yhdeksässä maassa. Oletus oli, että mitä korkeatasoisempi hoitojärjestelmä ja tehokkaampi lääkitys, sitä paremmat olisivat tulokset.

        Kahden ja viiden vuoden seurantajaksot toivat selvän ja yllättävän vastauksen: mitä köyhempi maa, sen paremmat olivat hoitotulokset. Maiden väliset erot olivat suuria tarkasteltiinpa sitten oireiden poistumista tai sosiaalisen toimintakyvyn palautumista (25).
        Odottamaton tulos poiki vastalauseita, epäilyksiä ja uuden tutkimuksen. WHO toteutti sen nyt 1978 kymmenessä maassa. Tutkimus tehtiin suurella tarkkuudella, jotta edellisen hämmentäville tuloksille saataisiin selitys. Seurattavaksi valittiin potilaita, joilla oli akuutti skitsofrenia ensimmäisen kerran. Diagnoosit tehtiin tarkasti länsimaisten kriteerien mukaan.

        Uusi tutkimus vahvisti tarkasti edeltäjänsä tuloksen: Köyhissä maissa – Intiassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa – kahden vuoden kuluttua toipuneita oli 64 prosenttia, vauraissa maissa 36 prosenttia. Rikkaissa maissa oli siis lähes kaksinkertainen määrä kroonistuneita kehitysmaihin verrattuna. Tutkijat eivät antaneet ilmiölle edelleenkään mitään selitystä. Erityisen hämmentävää oli, että vain 15,9 prosenttia köyhien maiden potilaista sai asianmukaista lääkitystä (26). Tutkimuksessa ilmeni vahva korrelaatio hyvien hoitotulosten ja vähäisen lääkityksen välillä. Huonoimmat tulokset olivat Moskovassa ja parhaat Agrassa Intiassa. Moskovassa lääkittiin eniten ja Agrassa vähiten.

        Vuonna 1997 WHO:n tutkijat haastattelivat uudelleen kahden aiemman tutkimuksen potilaat. Kehitysmaissa enemmistö entisistä potilaista ei kärsinyt enää lainkaan psykoosioireista ja kolme neljästä oli mukana työelämässä. Maissa, joissa potilaita ei pidetty säännöllisessä lääkehoidossa, enemmistö toipui sairaudestaan ja eli hyvää elämää 15 vuoden kuluttua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, siellähän oli muutama todella hieno pointteri.

        Muutama tarkentava kysymys?

        Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?

        Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?

        Skitsofrenian nimi taitaa vaihtua aika säännöllisesti, mikä sen nimi pitäisi nykyisin olla?

        Mitä mielestäsi pitäisi edellyttää, että ihminen pääsisi lääkkeettömään hoitoon? Minkälainen esimerkiksi ihmisen sairaudentunto täytyisi mielestäsi olla että hän hyötyy lääkkeettömästä hoidosta?

        Kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia itsehoidon ja hyvinvoinnin oppaita, esimerkiksi masennukseen. Miksi mielestäsi ihmiset eivät noudata niitä ohjeita, vaan masentuvat?

        Miepä asiakkaita pommitetaan nykyisin 6-8 erilaisella asiakaskysely, palaute tai tulostenmittaus tavalla. Miksi nämä palautteen antotavat eivät riitä? Miten houkuttelisit ihmisiä vastaamaan edes yhteen niistä, jos he eivät halua vastata tai miten suorittaisit pitkäaikais seurannan ihmisille joita ei saa seurata?

        Miten järjestäisit kotihoidon niin, ettei se passivoi ihmistä?

        Millä tavalla mittaisit ehdotustesi vaikuttavuutta?

        En tarkoita sitä, etteikö hoitoa pitäisi kokoajan kehittää, vaan sitä että ongelmat eivät katoa pelkkää skitsofrenian nimeä vaihtamalla.

        Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.

        tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
        Download File

        Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
        Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
        psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
        metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
        ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
        että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin
        psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
        mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
        ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
        hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
        sitä enää voitu jatkaa.22
        Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
        tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
        NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
        erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
        koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
        johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
        Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
        Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
        selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
        ”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
        perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
        Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
        kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
        uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
        Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
        ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
        psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
        oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
        positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.

        tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
        Download File

        Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
        Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
        psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
        metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
        ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
        että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin
        psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
        mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
        ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
        hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
        sitä enää voitu jatkaa.22
        Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
        tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
        NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
        erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
        koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
        johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
        Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
        Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
        selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
        ”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
        perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
        Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
        kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
        uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
        Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
        ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
        psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
        oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
        positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22

        Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
        Kokeilut alkoivat vuonna 1969,
        kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilai-
        ta, jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
        tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
        keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
        elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
        sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
        Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
        dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
        muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä, mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
        töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon, he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään. Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
        avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
        tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät, ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
        ajatuksia kuunnellaan enemmän.4
        Kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard kirjoitti 1800-luvulla, ihmiset on kohdattava heidän omalla alueellaan.
        Se pätee myös psykiatriaan.
        Tärkeä osa metodia on, että hoitotiimi järjestää tapaamisen vuorokauden
        sisällä, jos psykoosi on tulollaan. Länsi-Lapissa ilmenee vuosittain vain 2–3
        uutta skitsofreniatapausta, mikä on 90 % vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Syynä on se, että psykoottiset jaksot kestävät harvemmin pitempään kuin
        puoli vuotta, mikä diagnoosiin vaaditaan. Myös psykiatristen palvelujen kulut
        ovat pienentyneet.
        Psykoterapia vaikuttaa taloudellisesti kannattavalta tavalta hoitaa skitsofreniaa. NICEn vuoden 2012 suositusten mukaan systemaattinen katsaus
        taloudellisesta näytöstä osoitti, että kognitiivinen käyttäytymisterapia paransi
        kliinisiä tuloksia ilman lisäkustannuksia, ja taloudellinen mallinnus viittasi
        siihen, että siitä koituisi säästöjä, koska sairaalajaksoja olisi vähemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa, siellähän oli muutama todella hieno pointteri.

        Muutama tarkentava kysymys?

        Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?

        Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?

        Skitsofrenian nimi taitaa vaihtua aika säännöllisesti, mikä sen nimi pitäisi nykyisin olla?

        Mitä mielestäsi pitäisi edellyttää, että ihminen pääsisi lääkkeettömään hoitoon? Minkälainen esimerkiksi ihmisen sairaudentunto täytyisi mielestäsi olla että hän hyötyy lääkkeettömästä hoidosta?

        Kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia itsehoidon ja hyvinvoinnin oppaita, esimerkiksi masennukseen. Miksi mielestäsi ihmiset eivät noudata niitä ohjeita, vaan masentuvat?

        Miepä asiakkaita pommitetaan nykyisin 6-8 erilaisella asiakaskysely, palaute tai tulostenmittaus tavalla. Miksi nämä palautteen antotavat eivät riitä? Miten houkuttelisit ihmisiä vastaamaan edes yhteen niistä, jos he eivät halua vastata tai miten suorittaisit pitkäaikais seurannan ihmisille joita ei saa seurata?

        Miten järjestäisit kotihoidon niin, ettei se passivoi ihmistä?

        Millä tavalla mittaisit ehdotustesi vaikuttavuutta?

        En tarkoita sitä, etteikö hoitoa pitäisi kokoajan kehittää, vaan sitä että ongelmat eivät katoa pelkkää skitsofrenian nimeä vaihtamalla.

        "Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?"

        https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

        ”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miten tehdään kaiken kattavaa tutkimusta näistä aineista, jos tutkimuksen kohteena olevat henkilöt gategorisesti kieltävät kaiken tutkimuksen, tai materiaalin taltioinnin heidän terveydentilaa koskien?"

        https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

        ”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

        Kaheksan kysymystä, ja yksi vastaus. No kai se whatabautismin aikana on ihan kohtalainen tulos.


      • Anonyymi

        Asioista saa keskustella. Petriin törmäsin ja kysyin, kuinka monta ihmistä on vammauttanut lääkkeillä. Jostain syystä ei vastannut. Taisi sen naapuri olla vielä siinä vieressä. ihan laillista kysellä kommentteja, ei se ole mikään rikos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asioista saa keskustella. Petriin törmäsin ja kysyin, kuinka monta ihmistä on vammauttanut lääkkeillä. Jostain syystä ei vastannut. Taisi sen naapuri olla vielä siinä vieressä. ihan laillista kysellä kommentteja, ei se ole mikään rikos.

        No tuskin ainakaan enempään, mitä lääkkeillä on yrittänyt pelastaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin ainakaan enempään, mitä lääkkeillä on yrittänyt pelastaa.

        Enpän usko tuota. Lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

        Ylilääkitsijä mikä ylilääkitsijä.
        Luonteessa vikaa, jos sitä vaikka pelottaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tuskin ainakaan enempään, mitä lääkkeillä on yrittänyt pelastaa.

        En usko minäkään.

        Minun elämä meni totaalisen väärän diagnoosin takia ihan päin helvettiä. Järkyttävää liioittelua.

        En unohda tuo kusipäätä koskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enpän usko tuota. Lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

        Ylilääkitsijä mikä ylilääkitsijä.
        Luonteessa vikaa, jos sitä vaikka pelottaa.

        Onneksi se ei ole uskon asia. Tässä mainiossa artikkelissa puhutaan 20% ihmisistä jotka saavat merkittävää haittaa.

        https://www.bbc.com/news/stories-56097028


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaheksan kysymystä, ja yksi vastaus. No kai se whatabautismin aikana on ihan kohtalainen tulos.

        Nykyajan whatabautismia on viikkoja kestävät lääketutkimukset, kaksi vuotta kestävät tutkimukset osoituksena siitä että alunperin lyhyeen käyttöön tark.lääkkeet on oivia ylläpitolääkkeitä ja lääkkeiden määräys ajatuksena että näillä spekseillä vaikka koko elämän ajaksi tai ainakin jopa vuosikymmeniksi. Ja tutkimusten sivuutus jolla spekuloidaan että jatkuva lääkehoito voi johtaa toleransseihin, huonompiin hoitotuloksiin ja kenties lääkeresistenttiyteen.

        Tuokin on jo alku että potilailta edes kysytään jotain. Valtaepäsuhta on ollut psykiatriassa sellainen että kun aineita koskaan kokeilematon psykiatri sanoo niin, niin se on potilaalle hyväksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyajan whatabautismia on viikkoja kestävät lääketutkimukset, kaksi vuotta kestävät tutkimukset osoituksena siitä että alunperin lyhyeen käyttöön tark.lääkkeet on oivia ylläpitolääkkeitä ja lääkkeiden määräys ajatuksena että näillä spekseillä vaikka koko elämän ajaksi tai ainakin jopa vuosikymmeniksi. Ja tutkimusten sivuutus jolla spekuloidaan että jatkuva lääkehoito voi johtaa toleransseihin, huonompiin hoitotuloksiin ja kenties lääkeresistenttiyteen.

        Tuokin on jo alku että potilailta edes kysytään jotain. Valtaepäsuhta on ollut psykiatriassa sellainen että kun aineita koskaan kokeilematon psykiatri sanoo niin, niin se on potilaalle hyväksi

        Osallistun itsekin tässä lääkekyselyyn. Voisin osallistua virallisestikin mutta kun kukaan ei ole koskaan kysynyt mitään eikä lääkäreillä tai hoitojärjestelmällä taida juuri kiinnostaa.

        Kokemusta on lähes kaikista aineryhmistä psykiatrian lääkkeitä ja niiden aiheuttamista vammoista

        Masennuslääkkeet
        Miinukset
        - en ole satavarma ovatko plaseboa parempia masennuksen hoidossa kokemukseni perusteella.ainoa positiivinen pitempi vaikutus saattanee tulla tunteiden leikkautumisesta (myös ahdistuksen mutta myös positiivisten tunteiden)
        - suotuisin vaikutus kesti ehkä about 6 kk
        - erehdyin luulemaan lääkkeiden puhkaisemaa tunteiden leikkautumista (emotional numbing), päiväväsyttävää vaikutusta (mikä kenties tulee aineen supistaessa rem-unta) ja apatiaa (tutkimusta: SSRI induced apathy syndrome) omiksi ongelmikseni kunnes jossain vaiheessa lopetin ja ne lähti pois. Kyseenalaistan siis termin masennuslääke tässä suhteessa
        - leikkasi seksuaalipuolen pois eikä se koskaan vuosien käytössä palautunut ennalleen (ei mitään mainintaa lääkäriltä tämän mahdollisuudesta eli kiitos vain idiootti nykylääketiede elämäni pilaamisesta tässä suhteessa).
        - vuosien käytön vieroitusoireet oli stressaavia, pelottavia ja epämukavia esim katseen siirtelyyn yhdistyvät ahdistavat sähköiskutujaukset aivoissa tai unihäiriöt tai tunne että pää ei toimi vieroituksessa tai sisäinen hyvin mukava levottomuus tai tunnemaailman äärimmäinrn herkistyminen ja heittely vieroituksessa
        - en ihmettele jos aineryhmässä ei olisi jatkuvaa suotuisaa vaikutusta läheskään aina vaan se laimenee emotionaalisen leikkautumisen, dependence-ilmiön (minkä vuoksi teho hankala erottaa vieroitusoireiden välttelystä) , potentiaalisen toleranssin (antidepressant tachyphylaxis) ja jopa sen aiheuttaman hoitoresistenttiyden ja seksuaalihaittojen alle. Vieroitusoireet leikkaa myös suotuisuutta pois.

        En sanoisi kokemukseni perusteella että lääke suojelee ihmisiä esim itsemurhalta ainakaan pitkällä kaavalla kun dependence ilmiö tulee enemmän esille ( Pitempi käyttöaika ja isommat annokset lisää vieroitusoireiden riskiä jotka on sekä fyysisiä että henkisiä)
        - hoitavaa annosta oli hankala löytää joka toimisi pitkään koska koen että keho yrittää aina kääntää aineen vaikutuksen ja teho heikkenee. Lopussa teho on ehkä suureksi osaksi vieroitusoireiden välttelyä ja dependencen hoitoa

        + Ahdistuksen laimeneminen
        + Ne olot kun joskus olo oli stabiili kun lääkkeessä ei ollut esim toleranssi, turtumusongelmia ja oli löydetty oikea annos eli ei esim liian iso joka tuntui itselle lähes toksiselta
        + Kun olin hiton naiivi typerys ja sain varmaan hemmetin hyvän plasebotehon alkuun

        Arvosana: 5/10. Surkeaa aivoille, hermostolle ja tunne-elämälle haitallista kuraa jonka pysyvä suotuisuus on arveluttavaa. Vertaisin tämän käyttöä kuin luotolla ostamiseen että saa rahaa. En lähtisi koskaan enää yhteenkään masennuslääkkeeseen kokemani perustella koska se opetti huonot puolet psykoaktiivisten aineiden päivittäiskäytöstä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osallistun itsekin tässä lääkekyselyyn. Voisin osallistua virallisestikin mutta kun kukaan ei ole koskaan kysynyt mitään eikä lääkäreillä tai hoitojärjestelmällä taida juuri kiinnostaa.

        Kokemusta on lähes kaikista aineryhmistä psykiatrian lääkkeitä ja niiden aiheuttamista vammoista

        Masennuslääkkeet
        Miinukset
        - en ole satavarma ovatko plaseboa parempia masennuksen hoidossa kokemukseni perusteella.ainoa positiivinen pitempi vaikutus saattanee tulla tunteiden leikkautumisesta (myös ahdistuksen mutta myös positiivisten tunteiden)
        - suotuisin vaikutus kesti ehkä about 6 kk
        - erehdyin luulemaan lääkkeiden puhkaisemaa tunteiden leikkautumista (emotional numbing), päiväväsyttävää vaikutusta (mikä kenties tulee aineen supistaessa rem-unta) ja apatiaa (tutkimusta: SSRI induced apathy syndrome) omiksi ongelmikseni kunnes jossain vaiheessa lopetin ja ne lähti pois. Kyseenalaistan siis termin masennuslääke tässä suhteessa
        - leikkasi seksuaalipuolen pois eikä se koskaan vuosien käytössä palautunut ennalleen (ei mitään mainintaa lääkäriltä tämän mahdollisuudesta eli kiitos vain idiootti nykylääketiede elämäni pilaamisesta tässä suhteessa).
        - vuosien käytön vieroitusoireet oli stressaavia, pelottavia ja epämukavia esim katseen siirtelyyn yhdistyvät ahdistavat sähköiskutujaukset aivoissa tai unihäiriöt tai tunne että pää ei toimi vieroituksessa tai sisäinen hyvin mukava levottomuus tai tunnemaailman äärimmäinrn herkistyminen ja heittely vieroituksessa
        - en ihmettele jos aineryhmässä ei olisi jatkuvaa suotuisaa vaikutusta läheskään aina vaan se laimenee emotionaalisen leikkautumisen, dependence-ilmiön (minkä vuoksi teho hankala erottaa vieroitusoireiden välttelystä) , potentiaalisen toleranssin (antidepressant tachyphylaxis) ja jopa sen aiheuttaman hoitoresistenttiyden ja seksuaalihaittojen alle. Vieroitusoireet leikkaa myös suotuisuutta pois.

        En sanoisi kokemukseni perusteella että lääke suojelee ihmisiä esim itsemurhalta ainakaan pitkällä kaavalla kun dependence ilmiö tulee enemmän esille ( Pitempi käyttöaika ja isommat annokset lisää vieroitusoireiden riskiä jotka on sekä fyysisiä että henkisiä)
        - hoitavaa annosta oli hankala löytää joka toimisi pitkään koska koen että keho yrittää aina kääntää aineen vaikutuksen ja teho heikkenee. Lopussa teho on ehkä suureksi osaksi vieroitusoireiden välttelyä ja dependencen hoitoa

        Ahdistuksen laimeneminen
        Ne olot kun joskus olo oli stabiili kun lääkkeessä ei ollut esim toleranssi, turtumusongelmia ja oli löydetty oikea annos eli ei esim liian iso joka tuntui itselle lähes toksiselta
        Kun olin hiton naiivi typerys ja sain varmaan hemmetin hyvän plasebotehon alkuun

        Arvosana: 5/10. Surkeaa aivoille, hermostolle ja tunne-elämälle haitallista kuraa jonka pysyvä suotuisuus on arveluttavaa. Vertaisin tämän käyttöä kuin luotolla ostamiseen että saa rahaa. En lähtisi koskaan enää yhteenkään masennuslääkkeeseen kokemani perustella koska se opetti huonot puolet psykoaktiivisten aineiden päivittäiskäytöstä

        Lääkekyselyyn vastaamista:

        Antipsykootit (määrättiin masennuslääkevieroitusaikana) yhdistettynä rauhoittaviin. Hankala siis sanoa mikä aiheutti mitäkin

        + sai nukuttua jos edes sai

        - olo kun olisi kokoajan aineissa ja joka hetki kokisi jotain haittaa
        - ei auttanut masennuslääkevieroitusoireisiin (PAWS)
        - uni oli kooma ja ei normaalia unennäkemistä
        - extrapyramidaalioireita ja paniikinomaista levottomuutta mikä toki lievittyi rauhoittavilla
        - tunne kuin aivot on niin jarrutettuna ja ei toimi että ahdistaa olotila
        - opin miltä tuntuu olla vihannes
        - ymmärsin paremmin yksi lensi yli käenpesä elokuvaa ja miksi mt-potilaat ei halua käyttää lääkkeitään
        - ei pysty tekemään mitään kun aivot ei toimi normaalisti. Kaikki tuntuu todella hankalalta
        - masennuslääkkeiden haitat potenssiin kymmenen
        mm. totaalinen tunnottomuus genitaaleissa, tunnetason leikkautuminen, apatia potenssiin 10. Kuin joku olisi varastanut kaikki värit elämästä ja tuonut tilalle kammottavat lääkehuurut ja epäluonnollisia olotiloja.
        - vieroitusoireet hirvittäviä ja ahdistusta nostavia (toki saattanee johtua myös siitä että jo yhdestä aineesta vieroitusta läpikäyvää hermostoa lääkittiin)
        - epäinhimillisiä haittoja. Elämäni hirveimpiä kokemuksia
        - tunsin että kadotin itseni aineisiin pitkäksi aikaa (kuin joku olisi varastanut sisäisen maailmani ja kaiken tutun ja turvallisen) kunnes aivot tasapainottui kuin aineita ajoi alas ja löysin itseäni uudelleen ja siihen loppui aineet
        - ymmärsin että katuhuumeet tai päihteilijätkin voi selvitä vähemmällä kuin näistä aineista vieroittautujat

        Veikkaisin että kyseisten aineiden määräys saattaa jopa edesauttaa itsetuhoajatuksia eli turha luulla sädekehä pään päällä psykiatreilla että pelastavat aina ihmishenkiä etenkin kun viekkaripuoli lasketaan mukaan.

        Toki ihmisen kyvyn tehdä mitään, mukaanlukien itsemurha, voi varastaa näillä lääkkeillä(dopamiinia salvataan ja kaikki motivaatio lähtee pahimmillaan) siispä kaipa ne toimii tässä mielessä mutta menee myös koko elämä,tunne-elämä ja aivot pilalle samassa rytinässä. Menettää sisäisen maailmansa mutta pelastetaan itsemurhalta. Kuvaisin näiden tehoa kuin jos käsi on kipeä niin se amputoidaan. Ehkä joku tykkää olla pöhnässä. Itse en.

        Arvosana (koulu).

        4/10

        Hankala arvioida aineen suotuisuutta koska aineita määrättiin päällekkäin. Lääketutkassa aineiden päällekkäismääräys sai aikaan keskitason lääkeyhteisreaktioita mm sedaation lisääntymisen mikä saattanee selittää mm tuntemuksia että ei kykene kunnolla ajattelemaan mikä oli pelottavaa. Pelkkää antipsykoottia en pystynyt käyttämään koska siitä tuli epämukava levoton olo(elämäni eka kerta kun koin niinkin luonnottoman olon että samaan aikaan nukuttaa että pitää liikutella jalkoja kun raajat levottomat mikä aiheuttaa paniikkia ja hankaluuksia nukahtaa) joten psykiatrin mielestä hieno hoito lähtee toksisen aineen määräämistä jonka puhkaisemaa ahdistusta hoidetaan toisella toksisella aineella. Tärkeää ja itseisarvoista on psykiatreille aina hoitava lääke ja Käypähoito ihan sama mikä potilaan lääkehistoria ja haitalliset reaktiot. Ehkä hermostoa voi huijata määräämällä ainetta aineen päälle (tai sitten kaksi toksista ainetta tuottaa kyllä tuplaharmit joka on siis vahva kokemukseni)

        Hei, kiinnostaako kellään mun kokemukset? Onko nämä anekdootteja aina niin hyvin toimivien hienojen lääkkeiden puolista? Onneksi Käypähoito kertoo että nämä auttavat siihen tähän ja tuohon mielenterveyden tilaan. Valitettavasti itselleni tämä hoito tuntui karmealta ja pidän tämän vuoksi lääkekeskeistä Käypähoitoa jopa pelottavana ja vaarallisena niille jotka kokee lääkkeistä harmia.

        Toivon piittaamattomille Käypähoitoa rakastaville psykiatreille omakohtaista kokemusta määräämistään aineista ja pitkäkestoisia mukavia vieroitusoireita!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
        Kokeilut alkoivat vuonna 1969,
        kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilai-
        ta, jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
        tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
        keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
        elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
        sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
        Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
        dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
        muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä, mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
        töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon, he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään. Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
        avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
        tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät, ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
        ajatuksia kuunnellaan enemmän.4
        Kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard kirjoitti 1800-luvulla, ihmiset on kohdattava heidän omalla alueellaan.
        Se pätee myös psykiatriaan.
        Tärkeä osa metodia on, että hoitotiimi järjestää tapaamisen vuorokauden
        sisällä, jos psykoosi on tulollaan. Länsi-Lapissa ilmenee vuosittain vain 2–3
        uutta skitsofreniatapausta, mikä on 90 % vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Syynä on se, että psykoottiset jaksot kestävät harvemmin pitempään kuin
        puoli vuotta, mikä diagnoosiin vaaditaan. Myös psykiatristen palvelujen kulut
        ovat pienentyneet.
        Psykoterapia vaikuttaa taloudellisesti kannattavalta tavalta hoitaa skitsofreniaa. NICEn vuoden 2012 suositusten mukaan systemaattinen katsaus
        taloudellisesta näytöstä osoitti, että kognitiivinen käyttäytymisterapia paransi
        kliinisiä tuloksia ilman lisäkustannuksia, ja taloudellinen mallinnus viittasi
        siihen, että siitä koituisi säästöjä, koska sairaalajaksoja olisi vähemmän.

        Psykiatria opettaa ihmiset käsittelemään tunteitaan usein niitä leikkaavilla aineilla. Jo nuoret ihmiset. Heidän kokemansa elämän kärsimys ja tuska todetaan sairaudeksi joka tarvitsee lääkehoitoa(psykoaktiiviset aineet). Toinen puoli tässä kolikossa on tietenkin se suuri määrä haittoja ja niitä muita negatiivisia aineen vaikutuksia tunne-elämälle mistä ei välttämättä puhuta mitään (kuten juuri tunteiden turtuminen, apatia ynnä muu) kun lääkettä määrätään mitkä voivat monimutkaistaa tilannetta

        Tämä kaikki vastaa tarpeeseen: hankalia tunteita on hankala kohdata.

        Mielestäni tähän kuvioon voi sisältyä maton alle haudattavia tunteita, ehkä jopa aineiden vuoksi lisääntynyttä dissosiaatiota, kyvyttömyyttä oppia käsittelemään tunteitaan, tunteiden pakenemista, itsestään ja tunteistaan erkaantumista, uudentyyppisiä lääkehaitoista kumpuavia ongelmia, sekä pitkällä aikavälillä varmaan hämmennystä kun välillä on aikoja tunteet lääkkeillä muutettuna ja toisinaan ei mikä voi olla tunne-elämää ja itsetuntemusta sotkevaa. Saattanee joutua selviytymään sekä ongelmistaan että vielä päälle lääkkeiden ongelmista. Johtua kokemaan hämmentäviä asioita psykoaktiivisten aineiden maailmassa..

        Kun ihminen tulkitsee oireidensa johtuvan sairaudestaan hänelle voi tulla tunne että hän ei pysty vaikuttamaan niihin itse täysin koska lääkitys tai joku asiantuntija on tärkeässä roolissa ratkaista ne. Se voi myös tehdä riippuvuussuhteen lääkitykseen jota voi edesauttaa huonot kokemukset lääkepurussa tai lääkkeettä olemisen tuska kun kokeilee vuosikausien aivojen niillä pommituksen jälkeen olla ilman mikä tietenkin on jo luonnollisesti kuormittavaa henkisesti ja vieroituksen kautta ehkä fyysisestikin. Tai se että psykiatria perustelee aineet esim kemiallisella epätasapainolla, serotoniinivajeella ynnä muulla vastaavalla tai pelottelemalla psykoosin aiheuttamilla aivovaurioilla. Omasta itsestä tulee vajavainen, aivoista vialliset mitä pitää korjata. Omat tunteet on lääkkeillä muokattavia, pakko muuttaa, jopa pelättäviä.

        Kela ja psykiatrit ehkä näkee keskustelukuntoutuksen yhdeksi vaihtoehdoksi mutta kyllä pitää aine olla pönkittämässä tehoa koska kyllä aine pitää kumminkin olla siellä että on tosi tehokasta! Jotkut fiksut hoitoväen ihmiset varmaan näkee tämänkin taakse: ehkä tunteita on hankalampi käsitellä lääkkeissä ja terapia ei olekaan niin hyödyllistä aineissa tässä mielessä.

        Ehkä lääke pintapuolisesti ratkaisee jotain ja antaa leppoisamman olotilan käytön ajaksi(jos edes antaa pitemmän päälle etenkään) mutta se shaisse siellä pinnan alla: häviääkö se oikeasti? Tuleeko se käsiteltyä? Onko ihminen ihan oma itsensä aineissa vai kärsiikö hän ns. Medication spellbinding tilasta? Tekeekö ihminen aineissa vain itselle haitallisia juttuja esim käyttää niitä välineenä jatkaa itselle haitallista elämää eikä juurisyyt tule käsiteltyä?

        Oikeasti koko elämän tunnekavalkadin kohtaaminen aineitta voikin olla monelle terapeuttista eikä yllätä se että esim jopa psykoositiloistakin tai suuresta kärsimyksen tiloista voi selvitä myös lääkkeettä vaikka toki psykiatriassa ihmisen psyyke ei voi eheytyä kuin aivokemioita "tasapainottavilla" aineilla. Huonon olon "vastatunne" onkin hyvä olo ja vaikeuksien jälkeen hyvät ajat voi tuntua mahtavilta ja arvostettavilta. Se kontrasti voi auttaa näkemään elämän kauneutta. Huonot olotilat voi pakottaa muutokseen, nähdä muutosta tarvitsevat asiat ja olla kompassina muutoksessa.
        Kun oppii kohtaamaan ja diilaamaan niiden vaikeiden tunteiden kanssa ja selviytymiskeinoja nostaa itseä kurjasta olosta pois, siinä voi olla omat rakentavat puolensa. Kun kerran oppii, osaa käyttää keinoja toistekin. Lääkkeenkäyttäjä saattaa joutua opettelemaan aineiden jälkeen selviytymiskeinot, josko niistä edes uskaltaa tai kykenee irrottautumaan. Vieroituksen keinotekoiset aineen tuottamat heittelyt tuo omat haasteensa.

        En ihmettelisi jos psykiatrian psykotrooppisiin kemikaaleihin keskittyvä malli myös edesauttaa joidenkin päätymistä päihteisiin koska aivoihin jää muistikuva siitä kuinka jollain aineella tavoitellaan eri oloa. Se siis kirjaimellisesti opettaa ihmistä ratkomaan aineella ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria opettaa ihmiset käsittelemään tunteitaan usein niitä leikkaavilla aineilla. Jo nuoret ihmiset. Heidän kokemansa elämän kärsimys ja tuska todetaan sairaudeksi joka tarvitsee lääkehoitoa(psykoaktiiviset aineet). Toinen puoli tässä kolikossa on tietenkin se suuri määrä haittoja ja niitä muita negatiivisia aineen vaikutuksia tunne-elämälle mistä ei välttämättä puhuta mitään (kuten juuri tunteiden turtuminen, apatia ynnä muu) kun lääkettä määrätään mitkä voivat monimutkaistaa tilannetta

        Tämä kaikki vastaa tarpeeseen: hankalia tunteita on hankala kohdata.

        Mielestäni tähän kuvioon voi sisältyä maton alle haudattavia tunteita, ehkä jopa aineiden vuoksi lisääntynyttä dissosiaatiota, kyvyttömyyttä oppia käsittelemään tunteitaan, tunteiden pakenemista, itsestään ja tunteistaan erkaantumista, uudentyyppisiä lääkehaitoista kumpuavia ongelmia, sekä pitkällä aikavälillä varmaan hämmennystä kun välillä on aikoja tunteet lääkkeillä muutettuna ja toisinaan ei mikä voi olla tunne-elämää ja itsetuntemusta sotkevaa. Saattanee joutua selviytymään sekä ongelmistaan että vielä päälle lääkkeiden ongelmista. Johtua kokemaan hämmentäviä asioita psykoaktiivisten aineiden maailmassa..

        Kun ihminen tulkitsee oireidensa johtuvan sairaudestaan hänelle voi tulla tunne että hän ei pysty vaikuttamaan niihin itse täysin koska lääkitys tai joku asiantuntija on tärkeässä roolissa ratkaista ne. Se voi myös tehdä riippuvuussuhteen lääkitykseen jota voi edesauttaa huonot kokemukset lääkepurussa tai lääkkeettä olemisen tuska kun kokeilee vuosikausien aivojen niillä pommituksen jälkeen olla ilman mikä tietenkin on jo luonnollisesti kuormittavaa henkisesti ja vieroituksen kautta ehkä fyysisestikin. Tai se että psykiatria perustelee aineet esim kemiallisella epätasapainolla, serotoniinivajeella ynnä muulla vastaavalla tai pelottelemalla psykoosin aiheuttamilla aivovaurioilla. Omasta itsestä tulee vajavainen, aivoista vialliset mitä pitää korjata. Omat tunteet on lääkkeillä muokattavia, pakko muuttaa, jopa pelättäviä.

        Kela ja psykiatrit ehkä näkee keskustelukuntoutuksen yhdeksi vaihtoehdoksi mutta kyllä pitää aine olla pönkittämässä tehoa koska kyllä aine pitää kumminkin olla siellä että on tosi tehokasta! Jotkut fiksut hoitoväen ihmiset varmaan näkee tämänkin taakse: ehkä tunteita on hankalampi käsitellä lääkkeissä ja terapia ei olekaan niin hyödyllistä aineissa tässä mielessä.

        Ehkä lääke pintapuolisesti ratkaisee jotain ja antaa leppoisamman olotilan käytön ajaksi(jos edes antaa pitemmän päälle etenkään) mutta se shaisse siellä pinnan alla: häviääkö se oikeasti? Tuleeko se käsiteltyä? Onko ihminen ihan oma itsensä aineissa vai kärsiikö hän ns. Medication spellbinding tilasta? Tekeekö ihminen aineissa vain itselle haitallisia juttuja esim käyttää niitä välineenä jatkaa itselle haitallista elämää eikä juurisyyt tule käsiteltyä?

        Oikeasti koko elämän tunnekavalkadin kohtaaminen aineitta voikin olla monelle terapeuttista eikä yllätä se että esim jopa psykoositiloistakin tai suuresta kärsimyksen tiloista voi selvitä myös lääkkeettä vaikka toki psykiatriassa ihmisen psyyke ei voi eheytyä kuin aivokemioita "tasapainottavilla" aineilla. Huonon olon "vastatunne" onkin hyvä olo ja vaikeuksien jälkeen hyvät ajat voi tuntua mahtavilta ja arvostettavilta. Se kontrasti voi auttaa näkemään elämän kauneutta. Huonot olotilat voi pakottaa muutokseen, nähdä muutosta tarvitsevat asiat ja olla kompassina muutoksessa.
        Kun oppii kohtaamaan ja diilaamaan niiden vaikeiden tunteiden kanssa ja selviytymiskeinoja nostaa itseä kurjasta olosta pois, siinä voi olla omat rakentavat puolensa. Kun kerran oppii, osaa käyttää keinoja toistekin. Lääkkeenkäyttäjä saattaa joutua opettelemaan aineiden jälkeen selviytymiskeinot, josko niistä edes uskaltaa tai kykenee irrottautumaan. Vieroituksen keinotekoiset aineen tuottamat heittelyt tuo omat haasteensa.

        En ihmettelisi jos psykiatrian psykotrooppisiin kemikaaleihin keskittyvä malli myös edesauttaa joidenkin päätymistä päihteisiin koska aivoihin jää muistikuva siitä kuinka jollain aineella tavoitellaan eri oloa. Se siis kirjaimellisesti opettaa ihmistä ratkomaan aineella ongelmia.

        Ehkäpä asiat myös monimutkaistuvat kun niitä ei vain käsitellä ja kohdata vaan tunteita turrutetaan ja muutetaan aineilla. Sen luoton joutuu sitten myöhemmin ehkä elämässä maksamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyajan whatabautismia on viikkoja kestävät lääketutkimukset, kaksi vuotta kestävät tutkimukset osoituksena siitä että alunperin lyhyeen käyttöön tark.lääkkeet on oivia ylläpitolääkkeitä ja lääkkeiden määräys ajatuksena että näillä spekseillä vaikka koko elämän ajaksi tai ainakin jopa vuosikymmeniksi. Ja tutkimusten sivuutus jolla spekuloidaan että jatkuva lääkehoito voi johtaa toleransseihin, huonompiin hoitotuloksiin ja kenties lääkeresistenttiyteen.

        Tuokin on jo alku että potilailta edes kysytään jotain. Valtaepäsuhta on ollut psykiatriassa sellainen että kun aineita koskaan kokeilematon psykiatri sanoo niin, niin se on potilaalle hyväksi

        Whatabautismista puheen ollen. Oletko muuten koskaan laittanut merkille miten hoitovastasen ihmisen argumenteissa masennus ja psykoosisairaus vaihtaa aina paikkaa kesken kappaleen, ihan vaan sen mukaan kummasta saa seksikkäämmän argumentint.

        Koska en tiedä, niin joudun olettamaan että se johtuu siitä, ettei hoidonvastainen ihminen näe näiden asioiden keksen mitään eroa. Pää asia että pääsee olemaan vastaan.

        Viihdytä itseäsi, ja rupeappas seuraamaan tätä ilmiötä. Siitä riittää sitä arkipäivän tragikomiikkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Whatabautismista puheen ollen. Oletko muuten koskaan laittanut merkille miten hoitovastasen ihmisen argumenteissa masennus ja psykoosisairaus vaihtaa aina paikkaa kesken kappaleen, ihan vaan sen mukaan kummasta saa seksikkäämmän argumentint.

        Koska en tiedä, niin joudun olettamaan että se johtuu siitä, ettei hoidonvastainen ihminen näe näiden asioiden keksen mitään eroa. Pää asia että pääsee olemaan vastaan.

        Viihdytä itseäsi, ja rupeappas seuraamaan tätä ilmiötä. Siitä riittää sitä arkipäivän tragikomiikkaa.

        En ymmärrä mitä tarkoitat. Psykiatrialle psykoosi on ultimate pahis ja syy vetää ihminen totaaliseen lääketokkuraan. Se syy millä hoidot perustellaan. Itselleni psykoosissa mielenkiintoisinta oli että se ratkesi lääkkeettömänä, ja puhkesi lääkevieroituksessa eikä koskaan ratkennut lääkkeitä käyttävänä. Psyykenlääkeharmien stressaavuus edesauttoi sen puhkeamista. Sittemmin en enää koskaan saanut kyseistä diagnoosia kun en lääkkeisiin koskenut. Se on kyllä hemmetin mielenkiintoista.

        Ei oikein sovi psykiatrien retoriikkaan siitä että lääke parantaa psykoosin. Pikemminkin tuntui että lääkehaitat edesauttoi sekavuutta esim sotkiessaan unta.

        Itselleni sen kokeneena se oli matka syvään alitajuntaan. Se vahvisti minua ihmisenä. Ei sen kummoisempaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkekyselyyn vastaamista:

        Antipsykootit (määrättiin masennuslääkevieroitusaikana) yhdistettynä rauhoittaviin. Hankala siis sanoa mikä aiheutti mitäkin

        sai nukuttua jos edes sai

        - olo kun olisi kokoajan aineissa ja joka hetki kokisi jotain haittaa
        - ei auttanut masennuslääkevieroitusoireisiin (PAWS)
        - uni oli kooma ja ei normaalia unennäkemistä
        - extrapyramidaalioireita ja paniikinomaista levottomuutta mikä toki lievittyi rauhoittavilla
        - tunne kuin aivot on niin jarrutettuna ja ei toimi että ahdistaa olotila
        - opin miltä tuntuu olla vihannes
        - ymmärsin paremmin yksi lensi yli käenpesä elokuvaa ja miksi mt-potilaat ei halua käyttää lääkkeitään
        - ei pysty tekemään mitään kun aivot ei toimi normaalisti. Kaikki tuntuu todella hankalalta
        - masennuslääkkeiden haitat potenssiin kymmenen
        mm. totaalinen tunnottomuus genitaaleissa, tunnetason leikkautuminen, apatia potenssiin 10. Kuin joku olisi varastanut kaikki värit elämästä ja tuonut tilalle kammottavat lääkehuurut ja epäluonnollisia olotiloja.
        - vieroitusoireet hirvittäviä ja ahdistusta nostavia (toki saattanee johtua myös siitä että jo yhdestä aineesta vieroitusta läpikäyvää hermostoa lääkittiin)
        - epäinhimillisiä haittoja. Elämäni hirveimpiä kokemuksia
        - tunsin että kadotin itseni aineisiin pitkäksi aikaa (kuin joku olisi varastanut sisäisen maailmani ja kaiken tutun ja turvallisen) kunnes aivot tasapainottui kuin aineita ajoi alas ja löysin itseäni uudelleen ja siihen loppui aineet
        - ymmärsin että katuhuumeet tai päihteilijätkin voi selvitä vähemmällä kuin näistä aineista vieroittautujat

        Veikkaisin että kyseisten aineiden määräys saattaa jopa edesauttaa itsetuhoajatuksia eli turha luulla sädekehä pään päällä psykiatreilla että pelastavat aina ihmishenkiä etenkin kun viekkaripuoli lasketaan mukaan.

        Toki ihmisen kyvyn tehdä mitään, mukaanlukien itsemurha, voi varastaa näillä lääkkeillä(dopamiinia salvataan ja kaikki motivaatio lähtee pahimmillaan) siispä kaipa ne toimii tässä mielessä mutta menee myös koko elämä,tunne-elämä ja aivot pilalle samassa rytinässä. Menettää sisäisen maailmansa mutta pelastetaan itsemurhalta. Kuvaisin näiden tehoa kuin jos käsi on kipeä niin se amputoidaan. Ehkä joku tykkää olla pöhnässä. Itse en.

        Arvosana (koulu).

        4/10

        Hankala arvioida aineen suotuisuutta koska aineita määrättiin päällekkäin. Lääketutkassa aineiden päällekkäismääräys sai aikaan keskitason lääkeyhteisreaktioita mm sedaation lisääntymisen mikä saattanee selittää mm tuntemuksia että ei kykene kunnolla ajattelemaan mikä oli pelottavaa. Pelkkää antipsykoottia en pystynyt käyttämään koska siitä tuli epämukava levoton olo(elämäni eka kerta kun koin niinkin luonnottoman olon että samaan aikaan nukuttaa että pitää liikutella jalkoja kun raajat levottomat mikä aiheuttaa paniikkia ja hankaluuksia nukahtaa) joten psykiatrin mielestä hieno hoito lähtee toksisen aineen määräämistä jonka puhkaisemaa ahdistusta hoidetaan toisella toksisella aineella. Tärkeää ja itseisarvoista on psykiatreille aina hoitava lääke ja Käypähoito ihan sama mikä potilaan lääkehistoria ja haitalliset reaktiot. Ehkä hermostoa voi huijata määräämällä ainetta aineen päälle (tai sitten kaksi toksista ainetta tuottaa kyllä tuplaharmit joka on siis vahva kokemukseni)

        Hei, kiinnostaako kellään mun kokemukset? Onko nämä anekdootteja aina niin hyvin toimivien hienojen lääkkeiden puolista? Onneksi Käypähoito kertoo että nämä auttavat siihen tähän ja tuohon mielenterveyden tilaan. Valitettavasti itselleni tämä hoito tuntui karmealta ja pidän tämän vuoksi lääkekeskeistä Käypähoitoa jopa pelottavana ja vaarallisena niille jotka kokee lääkkeistä harmia.

        Toivon piittaamattomille Käypähoitoa rakastaville psykiatreille omakohtaista kokemusta määräämistään aineista ja pitkäkestoisia mukavia vieroitusoireita!

        Luin pitkän kommenttisi ja kirjoituksessasi on niin monia hyviä pointteja. Moni yhtyy varmasti mielipiteeseesi ja on samaa mieltä kanssasi. Niin olen minäkin.

        Tunnen syvää myötätuntoa sinua ja kokemiasi asioita kohtaan. Monia oireita, joita kuvailit. on ollut minullakin. Ymmärrän myös tuntemasi vihan ja pettymyksen psykiatriaa, tai alalla olevia kohtaan. Koska monet niistäkin tunteista ovat oikeutettuja, kunhan ne vain pysyvät hallinnassa.

        Toivotan Sinulle jaksamista ja voimia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi se ei ole uskon asia. Tässä mainiossa artikkelissa puhutaan 20% ihmisistä jotka saavat merkittävää haittaa.

        https://www.bbc.com/news/stories-56097028

        Ei lääkkeistä ole kenellekään apua. Loput 80% menee niin debiileiksi, ettei tajua tilannetta, keskittyvät niihin henkisiin/fyysisiin tuskatiloihin. Osa saattaa olla niin viisaita, että heittävät aineet roskiin ja ovat syövinään. Todennäköisesti suurin osa lääkkeitä syövistä tai paremminkin syövinään olevista, on noita, jotka 'hyötyvät'. Ja sitten nuo idioottilääkärit uskovat, että ne auttavat. Onhan sitä siellä koulussa sanottu, että ne 'auttaa'. Oman järjen käyttö vaikka ongelmat ja haitat näkyvät ei onnistu. Olisko debiiliyttä tai sitten ihan nauttivat siitä??


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos seitsemänkymmentä prosenttia skitsofreenikoista ei pärjää ilman lääkkeitä, niin kuinka heidät pitäisi hoitaa ilman lääkehaittoja?"

        HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA 1

        Mielen pulmiin on suhtauduttu hyvin vaihtelevasti eri kulttuureissa, eri aikoina.
        Länsimaista ajattelutapaa hahmottaa hyvin aatehistorioitsija Petteri Pietikäisen teos “Hulluuden historia”. Siinä hän toteaa: ”Hulluuden kasvot ovat alati muuttuvat. Samalla ne ovat tunnistettavissa eri aikoina siitä, että hulluksi todetaan tai luokitellaan ihminen, jonka käytös poikkeaa niin sanotusta keskivertokäyttäytymisestä enemmän kuin normaaliuden rajat sallivat”.

        Tällä hetkellä käytettävät luokittelut juontuvat psykiatri Emil kraepelinilta. Hän pyrki kuvaamaan tarkasti sairaaksi tulkittua käytöstä.
        Kraepelin kuvasi 1899 käsikirjassaan taudin, jota kutsui nimellä dementia praecox eli ennenaikainen dementia. Siihen liittyi harha-aistimuksia, outoja ajatuksia, katatoniaa ja muita suuria liikuntavaikeuksia. Sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler ehdotti taudin nimeksi skitsofreniaa vuonna 1908. Taudin ennuste oli varsin huono.

        Skitsofrenian ennuste parani huomattavasti kun 1917 Constantin von Economo kuvasi virussairauden nimeltä encephalitis lethargica. Tätä silloin yleistä sairautta poteneet erotettiin skitsofreenikoista, joilla ei ollut dementiaan johtavaa sairautta eikä yleensä liikuntapulmia.
        Tauti oli kuitenkin ehtinyt jo saada huonon maineen vääjäämättä kuolemaan johtavana dementiana.

        Tätä toivotonta kuvaa – erheellisyydestään huolimatta – ei skitsofrenian yltä ole saatu karistettua. Edelleenkin on varsin kiistanalaista, erotteleeko ”skitsofrenia” -käsite jonkin ryhmän oikeasti muista. Kahdella skitsofreenikolla ei ole välttämättä yhtään samaa oiretta ja kuitenkin he ikäänkuin “sairastavat samaa tautia”.

        Nykyään skitsofreniaa arvioidaan olevan noin prosentilla aikuisväestöstä.

        Potilailla on kolmenlaisia pulmia

        Potilailla on usein kolmenlaisia ongelmia. Positiivisiksi sanotaan – harhaanjohtavasti – oireita jotka tuovat jotain lisää potilaan tavalliseen olemiseen. Niitä ovat mm. kuuloharhat, epäileväisyys, oudot ajatukset ja yleinen mielen sekoittuminen. Nämä oireet herättävät usein ympäristössä suurta hämminkiä ja levottomuutta.

        Negatiivisiksi oireiksi kutsutaan normaalien asioiden menettämistä. Niitä ovat tunteiden latistuminen, kyvyttömyys kokea mielihyvää ja apaattisuus. Tämä on kokijalle itselleen varmaan tilan ikävin puoli, mutta se ei herätä niinkään ympäristön huolta.

        Kolmannen ryhmän muodostaa tiedonkäsittelyyn liittyvät kognitiiviset pulmat. Tarkkaavaisuus, muisti, havaintojen erottelu, oman toiminnan ohjaus jne. ovat usein skitsofreenikoilla puutteellisia.

        Nykyään erittäin yleinen antipsykoottinen lääkitys kohdistuu vain positiivisiin oireisiin. Ne vähentävät ennen kaikkea monilla psykoottisilla harhoihin liittyvää kiihtymystä.
        Pitkäaikaiseen kuntoutumiseen vaikuttaa lähinnä kognitiivisten pulmien ratkaisu (1 – 3). Kognitiiviset ongelmat näyttävät edeltävän varsinaisen psykoosin puhkeamista ja niiden hoito näyttää määrittävän potilaan tulevaisuuden (4 – 6). Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan ole kaikilla potilailla.

        Psykoosi laukeaa

        Yleisimmin skitsofrenia puhkeaa aikuisuuden alussa. Nuorella on voinut olla tunne-elämän ja ajattelun pulmia aiemmin. Hän vetäytyy muista omaan maailmaansa. Hänen ajattelustaan tulee outoa ja nuori kokee kuuloharhoja. Usein ympäristön paineet, rakastuminen, armeija tai muut haasteet ovat hänelle ylivoimaisia. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus törmäävät, harhat lisääntyvät ja nuoren valtaa kiihtymys. Nuorta ympäröivät ihmiset järkyttyvät hänen outoudestaan ja tilanne muuttuu psykoottiselle hankalaksi. Hoidon alku on toisinaan psykoosiin joutuneelle traumaattinen tapahtuma.

        Paraneeko skitsofrenia?

        Varhaisimmat luotettavat seurantatutkimukset skitsofreniasta toipumisesta löytynevät 1940-luvulta. Niiden mukaan vuosina 1946 – 1950 diagnosoiduista uusista skitsofreenikoista Warren State – sairaalassa Pensylvaniassa 73 prosenttia oli parantunut itsenäiseen elämään kolmen vuoden kuluttua (7).

        Vastaavia tuloksia saatiin monista seurantatutkimuksista USA:ssa ja Isossa -Britanniassa. Hieman yli puolet palasi muutamassa vuodessa itsensä elättäviksi melko tavallisiksi yhteiskunnan jäseniksi (8,9).

        Tilanteeseen tuli muutos Ranskasta. 1951 laivaston kirurgi Henri Laborit kokeili klooripromatsiinia leikkauspotilaillaan. Aine vahvisti muiden nukutusaineiden tehoa. Esitellessään aineen vaikutuksia kongressissa Brysselissä joulukuussa 1951, hän ehdotti sen käyttöä myös psykiatriassa. Se ”tuottaisi todistettavan, lääkkeillä aikaansaadun lobotomian”, hän totesi (10).

        Ei kaikki ahdistus ole skitsofreniaa. Perus psykiatrit ajattelevat aina kärpästä härkäseksi....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin pitkän kommenttisi ja kirjoituksessasi on niin monia hyviä pointteja. Moni yhtyy varmasti mielipiteeseesi ja on samaa mieltä kanssasi. Niin olen minäkin.

        Tunnen syvää myötätuntoa sinua ja kokemiasi asioita kohtaan. Monia oireita, joita kuvailit. on ollut minullakin. Ymmärrän myös tuntemasi vihan ja pettymyksen psykiatriaa, tai alalla olevia kohtaan. Koska monet niistäkin tunteista ovat oikeutettuja, kunhan ne vain pysyvät hallinnassa.

        Toivotan Sinulle jaksamista ja voimia!

        Kostosta saa voimaa, se parantaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin pitkän kommenttisi ja kirjoituksessasi on niin monia hyviä pointteja. Moni yhtyy varmasti mielipiteeseesi ja on samaa mieltä kanssasi. Niin olen minäkin.

        Tunnen syvää myötätuntoa sinua ja kokemiasi asioita kohtaan. Monia oireita, joita kuvailit. on ollut minullakin. Ymmärrän myös tuntemasi vihan ja pettymyksen psykiatriaa, tai alalla olevia kohtaan. Koska monet niistäkin tunteista ovat oikeutettuja, kunhan ne vain pysyvät hallinnassa.

        Toivotan Sinulle jaksamista ja voimia!

        Kiitos viestistäsi. Arvostan sitä. Ja on todella ikävää kuulla, että kukaan on kokenut vastaavaa lääkkeissä. En koskaan enää halua kokea tuota uudelleen.

        Tunnen kyllä suuttumuksen, pettymyksen ja epäuskon tunteita lähes päivittäin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asioista saa keskustella. Petriin törmäsin ja kysyin, kuinka monta ihmistä on vammauttanut lääkkeillä. Jostain syystä ei vastannut. Taisi sen naapuri olla vielä siinä vieressä. ihan laillista kysellä kommentteja, ei se ole mikään rikos.

        Ei sellaiseen kysymykseen kannata vastata edes se on niin älytön


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lääkkeistä ole kenellekään apua. Loput 80% menee niin debiileiksi, ettei tajua tilannetta, keskittyvät niihin henkisiin/fyysisiin tuskatiloihin. Osa saattaa olla niin viisaita, että heittävät aineet roskiin ja ovat syövinään. Todennäköisesti suurin osa lääkkeitä syövistä tai paremminkin syövinään olevista, on noita, jotka 'hyötyvät'. Ja sitten nuo idioottilääkärit uskovat, että ne auttavat. Onhan sitä siellä koulussa sanottu, että ne 'auttaa'. Oman järjen käyttö vaikka ongelmat ja haitat näkyvät ei onnistu. Olisko debiiliyttä tai sitten ihan nauttivat siitä??

        Unohtuiko lääkitys?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi se ei ole uskon asia. Tässä mainiossa artikkelissa puhutaan 20% ihmisistä jotka saavat merkittävää haittaa.

        https://www.bbc.com/news/stories-56097028

        Miksi esität faktoja; tämä on palsta lääkkeiden pahuudesta! Useammallekin saadaan lääkitys kohdilleen aktiivisemmalla tarkistamisella. ja on kaksi syytä ottaa lääkeitä, joista ensimmäinen on akuutit vaiheet (plus päälle) ja toinen on sairauden pitäminen poissa pahimmasta. Lääkkeet on todettu toimiviksi molemmissa tapauksissa. Kullekin on omat lääkkeensä, määränsä jne., ja se on sitä lääkityksen tarkistamista. Mutta valittakaan toki, kun kerran hulluja olette, mutta ei pidä ottaa noita tyyppejä vakavasti.


      • Anonyymi

        Täällä ei julkaista ihmisten nimiä etenkin kun et julkaise kirjoitustasi omalla nimelläsi
        Lue säännöt


    • Anonyymi

      Nyt täällä on kerrankin rakentavaa keskustelua.

      Muutos ei tule sohvalla istuessa, vaan toimimalla.

      Meidän on lyötävä 'vasta palloon' oikein kunnolla, jotta saadaan jotain aikaiseksi.

      -mielenosoituksia (THL, lääkefirmat, työkyvyntutkimuskeskus,eduskunta-talo) vaikutettava noihin päättäjiin, kuvia vammautetuista ja tarinat julki
      -lääkärit, jotka aiheuttaneet vammoja nimettävä
      -valituksia vammoista, tuotava julki ongelmat ja painostettava järjestelmää
      -jos ei muuta keksi niin sitten vaikka se hajupommi, jota joku ehdotti, jotenkin mielipiteet saatava esiin

      Tsemppiä ja taisteluvoimaa.

      • Anonyymi

        Millos meinasit toimia? Vai odotatko että tämäkin tuodaan valmiina?

        Tulen mielelläni katsomaan, kun liimaat itsesi psykiatrian talon seinään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millos meinasit toimia? Vai odotatko että tämäkin tuodaan valmiina?

        Tulen mielelläni katsomaan, kun liimaat itsesi psykiatrian talon seinään.

        En ole niin tyhmä kuten sinä, että menisin tuommoista tekemään, ennen kaikkea jäämään kiinni tekemisistäni......... kuten sinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole niin tyhmä kuten sinä, että menisin tuommoista tekemään, ennen kaikkea jäämään kiinni tekemisistäni......... kuten sinä.

        Hän yritti provosoida sinua, ja muita tänne psykiatriaa kritisoivia. Ei kannata antaa itsensä provosoitua, tai välittää hänen kommenteistaan mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän yritti provosoida sinua, ja muita tänne psykiatriaa kritisoivia. Ei kannata antaa itsensä provosoitua, tai välittää hänen kommenteistaan mitään.

        Kiitos neuvosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän yritti provosoida sinua, ja muita tänne psykiatriaa kritisoivia. Ei kannata antaa itsensä provosoitua, tai välittää hänen kommenteistaan mitään.

        Jep. Allekirjoitan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hän yritti provosoida sinua, ja muita tänne psykiatriaa kritisoivia. Ei kannata antaa itsensä provosoitua, tai välittää hänen kommenteistaan mitään.

        Niin, onko se provosointia, vai onko se totuus, joka kirvelee silmiä kuin aikuisten shampoo?

        Suomessahan on about 140 mielenterveyttä edistävää yhdistystä ja niissä tuhansia jäseniä. Yhdistyksistä hyvinkin suuri osa on kuntoutujien itse itselleen perustamia yhdistyksiä, joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan edistää kuntoutujien asiaa.

        Jos siitä määrästä ei löydä itselleen sopivaa (luetaan riittävän radikaalia) niin kyllä silloin joutuu ihan itse taas menemään peilin eteen ja miettimään että miten itse "lyö 'vasta palloon' oikein kunnolla, jotta saa jotain aikaiseksi." Montako valitusta itse tekee, tai montako tomaattikeitto purkkia heittää lääkärinsä päälle.

        Koska me emme sitä tee yksilön puolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millos meinasit toimia? Vai odotatko että tämäkin tuodaan valmiina?

        Tulen mielelläni katsomaan, kun liimaat itsesi psykiatrian talon seinään.

        Taitaa tyttöä vituttaa kun arvostellaan.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa tyttöä vituttaa kun arvostellaan.....

        Tehokasta vaikuttamista olisi asiallinen somevaikuttaminen jossa nostettaisiin vuoropuhelua psykiatrian ja niiden välillä ketkä on kokeneet harmia. Esim. Twitteristä löytyy hashtag #prescribedharm jossa voi käydä tutustumassa siihen millaista keskustelua psyykenlääkeharmeista käydään tägäten myös psykiatrian tahoja mukaan jossa ihmiset jakaa huonoja (lue enemmänkin tuhoisia) kokemuksiaan psykiatrian aineista. osa kutsuu tuota nimellä "prescribed harm community". Englanninkielellä mukana keskustelussa saattaa välillä olla myös kriittisemmin ajattelevia mielenterveysalalla työskenteleviä tai kriittisiä tutkijoita ynnä muita, kenties joskus ihan niitä biologisen psykiatrian lääkepuolustelijapsykiatreja. Netti yhdistää. Usein tosin ihmiset haluaa olla kuppikunnissaan ja sulkea vastakkaisella tavalla ajattelevia someringistään pois.

        Somevaikuttaminen on yksi nykyajan vaikuttamis muoto jolla saatat saada asiaa paljon enemmän esille kuin jossain mt-yhdistyksessä Etenkin jos löytyisi samallalailla ajattelevia jotka lähtee mukaan sometouhuun ja tavoitteet somevaikuttamiselle on samankaltaisia. Harkittu ulosanti ja strategia on tärkeää jos haluaa saavuttaa mitään järkevää.

        Sanat on paras miekka taistelussa psykiatrian tuhoa vastaan. Omien kokemuksien jakaminen, organisoituminen esim tuotettujen vammojen osalta (esim PSSD yhteenliittymiä löytyy eri maista) jne jne. Tietoisuuden lisääminen on tapa toimia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millos meinasit toimia? Vai odotatko että tämäkin tuodaan valmiina?

        Tulen mielelläni katsomaan, kun liimaat itsesi psykiatrian talon seinään.

        Taitaa tyttöä vituttaa paskanhaju? Olis pari pussia tuotetta valmiina odottelemassa.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tehokasta vaikuttamista olisi asiallinen somevaikuttaminen jossa nostettaisiin vuoropuhelua psykiatrian ja niiden välillä ketkä on kokeneet harmia. Esim. Twitteristä löytyy hashtag #prescribedharm jossa voi käydä tutustumassa siihen millaista keskustelua psyykenlääkeharmeista käydään tägäten myös psykiatrian tahoja mukaan jossa ihmiset jakaa huonoja (lue enemmänkin tuhoisia) kokemuksiaan psykiatrian aineista. osa kutsuu tuota nimellä "prescribed harm community". Englanninkielellä mukana keskustelussa saattaa välillä olla myös kriittisemmin ajattelevia mielenterveysalalla työskenteleviä tai kriittisiä tutkijoita ynnä muita, kenties joskus ihan niitä biologisen psykiatrian lääkepuolustelijapsykiatreja. Netti yhdistää. Usein tosin ihmiset haluaa olla kuppikunnissaan ja sulkea vastakkaisella tavalla ajattelevia someringistään pois.

        Somevaikuttaminen on yksi nykyajan vaikuttamis muoto jolla saatat saada asiaa paljon enemmän esille kuin jossain mt-yhdistyksessä Etenkin jos löytyisi samallalailla ajattelevia jotka lähtee mukaan sometouhuun ja tavoitteet somevaikuttamiselle on samankaltaisia. Harkittu ulosanti ja strategia on tärkeää jos haluaa saavuttaa mitään järkevää.

        Sanat on paras miekka taistelussa psykiatrian tuhoa vastaan. Omien kokemuksien jakaminen, organisoituminen esim tuotettujen vammojen osalta (esim PSSD yhteenliittymiä löytyy eri maista) jne jne. Tietoisuuden lisääminen on tapa toimia.

        Se on hyvä, että nykyisin on paljon enempi kanavia, ja ihmisiä jotka ovat valmiita vaikkapa somessa ottamaan asioita esille.

        Se ongelma somessa kuitenkin on, että siinä joutuu ihan samalla tavalla itse omilla kasvoillaan tekemään sen jutut, kun itsensä seinään liimaamisessa, jos meinaa että joku sen tosissaan ottaa.

        Siinä on myös samalla tavalla mahdollisuus "menettää kasvonsa" mikäli yrittää puhua muunneltua totuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on hyvä, että nykyisin on paljon enempi kanavia, ja ihmisiä jotka ovat valmiita vaikkapa somessa ottamaan asioita esille.

        Se ongelma somessa kuitenkin on, että siinä joutuu ihan samalla tavalla itse omilla kasvoillaan tekemään sen jutut, kun itsensä seinään liimaamisessa, jos meinaa että joku sen tosissaan ottaa.

        Siinä on myös samalla tavalla mahdollisuus "menettää kasvonsa" mikäli yrittää puhua muunneltua totuutta.

        Ei somessa ole pakko puhua omilla kasvoillaan asiaansa eteen ajaakseen. Jos ei halua, se ei ole pakollista. Minulla olisi tästä esimerkkejäkin esittää kun asiaa voi ajaa nimimerkilläkin. Toki asiaa voi saada enemmän eteenpäin jos esiintyy omana itsenään ja uskaltaa jopa jakaa tarinaansa.

        Rispektit kaikille niille ketkä on esim jakaneet huonot psykiatriakokemuksensa julkisesti tietäen mitä ennakkoluuloja jo pelkkä mt-ongelmien julkituominen vaatii. Hatunnostot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei somessa ole pakko puhua omilla kasvoillaan asiaansa eteen ajaakseen. Jos ei halua, se ei ole pakollista. Minulla olisi tästä esimerkkejäkin esittää kun asiaa voi ajaa nimimerkilläkin. Toki asiaa voi saada enemmän eteenpäin jos esiintyy omana itsenään ja uskaltaa jopa jakaa tarinaansa.

        Rispektit kaikille niille ketkä on esim jakaneet huonot psykiatriakokemuksensa julkisesti tietäen mitä ennakkoluuloja jo pelkkä mt-ongelmien julkituominen vaatii. Hatunnostot.

        Jos se ei tällä foorumilla onnistu, niin miten se jollain toisella foorumilla (somessa ylipäätään) Yhtäkkiä onnistuisi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se ei tällä foorumilla onnistu, niin miten se jollain toisella foorumilla (somessa ylipäätään) Yhtäkkiä onnistuisi?

        Surviving Antidepressants palstan perustaja toimi pitkään nimimerkillä Altostrata. Moni tuntee hänet varmaan nykyäänkin enemmän nimimerkillä kuin omalla nimellä. Hän on mielestäni vaikuttanut suurella tavalla asian eteenpäinviemiseen foorumin koonnin myötä jonne on kerääntynyt runsaasti tutkimuksenkin lähteenä mahdollisesti käytettävää infoa. Hän on myös kirjoittanut artikkeleita aiheesta. Erilaiset hashtageilla toimivat organisoitumiset eivät tarvi nimellä esiintymistä. Esimerkkejä näistä oli vastaiskut sille että eräs psykiatri oli väittänyt Britanniassa lehdessä että suurimmalla osalla masennuslääkevieroitusoireet kestää vain pari viikkoa johon perustettiin hashtag #morethan2weeks vai oliko se #morethantwoweeks johon ihmiset tuli jakamaan kokemuksiaan. Monet ihmiset kampanjoi tosissaan Britanniassa että masennuslääkevieroitusoireet otetaan enemmän tosissaan. Onneksi myös aiheen tutkijat, asiantuntijat.

        On olemassa foorumeita ja tietoa psyykenlääkehaitoista lisääviä yhteenliittymiä ihmisiä esim PSSDn tai akatisian tiimoilta (MISSD, Akathisia Alliance) tai valproaatin raskausaikana laukaisemista epämuodostumista vauvoilla indormoidakseen. Kaikki ei esiinny omalla nimellään ketkä lisää tietoisuutta näistä. Ihmisrt hakee myös näistä tukea koska psykiatriasta tukea ei välttämättä saa.

        Podcasteja voi tehdä nimettömänäkin halutessaan jossa kertoo harmeistaan. Mielipidekirjoituksia voi julkaista nimimerkillä.

        Mielipidevaikuttaminen ei aina heti johda muutokseen mutta jos riittävän moni alkaa sitä tehdä sillä voi olla suuri merkitys. Toki ne jotka uskaltaa omilla kasvoillaan esim lehtihaastatteluun, kirjoittamaan, puhumaan voi inspiroida muita ja ajaa asiaa paremmin.
        Esim jos joku uskaltautuisi kertomaan PSSD:stä lehdessä ym. Olen lukenut lehdessä jopa Suomessa tarinoita tästä mutta ihmiset esiintyy myös vain etunomellään tai peitenimellä.

        Esim Medicating Normal-dokumentissa rohkeat ihmiset kertoi tarinansa psyykenlääkehaittoja kuvaavaan dokumenttiin. Ja myös Suomessa jotkut on puhuneet avoimesti esim masennuslääkevieroitushelvetistään.

        On muitakin tapoja vaikuttaa kuin vain joku mielenosoitus joka on kankeahko tapa nykypäivänä vaikuttaa ja siinä on isompi riski leimaantumiselle ja hörhönä pitämiselle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surviving Antidepressants palstan perustaja toimi pitkään nimimerkillä Altostrata. Moni tuntee hänet varmaan nykyäänkin enemmän nimimerkillä kuin omalla nimellä. Hän on mielestäni vaikuttanut suurella tavalla asian eteenpäinviemiseen foorumin koonnin myötä jonne on kerääntynyt runsaasti tutkimuksenkin lähteenä mahdollisesti käytettävää infoa. Hän on myös kirjoittanut artikkeleita aiheesta. Erilaiset hashtageilla toimivat organisoitumiset eivät tarvi nimellä esiintymistä. Esimerkkejä näistä oli vastaiskut sille että eräs psykiatri oli väittänyt Britanniassa lehdessä että suurimmalla osalla masennuslääkevieroitusoireet kestää vain pari viikkoa johon perustettiin hashtag #morethan2weeks vai oliko se #morethantwoweeks johon ihmiset tuli jakamaan kokemuksiaan. Monet ihmiset kampanjoi tosissaan Britanniassa että masennuslääkevieroitusoireet otetaan enemmän tosissaan. Onneksi myös aiheen tutkijat, asiantuntijat.

        On olemassa foorumeita ja tietoa psyykenlääkehaitoista lisääviä yhteenliittymiä ihmisiä esim PSSDn tai akatisian tiimoilta (MISSD, Akathisia Alliance) tai valproaatin raskausaikana laukaisemista epämuodostumista vauvoilla indormoidakseen. Kaikki ei esiinny omalla nimellään ketkä lisää tietoisuutta näistä. Ihmisrt hakee myös näistä tukea koska psykiatriasta tukea ei välttämättä saa.

        Podcasteja voi tehdä nimettömänäkin halutessaan jossa kertoo harmeistaan. Mielipidekirjoituksia voi julkaista nimimerkillä.

        Mielipidevaikuttaminen ei aina heti johda muutokseen mutta jos riittävän moni alkaa sitä tehdä sillä voi olla suuri merkitys. Toki ne jotka uskaltaa omilla kasvoillaan esim lehtihaastatteluun, kirjoittamaan, puhumaan voi inspiroida muita ja ajaa asiaa paremmin.
        Esim jos joku uskaltautuisi kertomaan PSSD:stä lehdessä ym. Olen lukenut lehdessä jopa Suomessa tarinoita tästä mutta ihmiset esiintyy myös vain etunomellään tai peitenimellä.

        Esim Medicating Normal-dokumentissa rohkeat ihmiset kertoi tarinansa psyykenlääkehaittoja kuvaavaan dokumenttiin. Ja myös Suomessa jotkut on puhuneet avoimesti esim masennuslääkevieroitushelvetistään.

        On muitakin tapoja vaikuttaa kuin vain joku mielenosoitus joka on kankeahko tapa nykypäivänä vaikuttaa ja siinä on isompi riski leimaantumiselle ja hörhönä pitämiselle.

        Esim. Twitter on alustana mielestäni parempi koska se voi myös tavoittaa paremmin ihmisiä ja lisätä paremmin vuoropuhelua. Mikäli siis asia esitetään asiallisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim. Twitter on alustana mielestäni parempi koska se voi myös tavoittaa paremmin ihmisiä ja lisätä paremmin vuoropuhelua. Mikäli siis asia esitetään asiallisesti.

        Nykyään voi vaikuttaa monikanavaisesti. Vaikka Youtube, twitter, blogi, mp-kirjoitusten rustaus lehteen jne jne. Suomi24 on tässä suhteessa paska alusta. Kun lähtee kritisoimaan mainstream-hoitomallia kertoen mitä suurta haittaa siitä sai toki saa paskaa niskaansa, se on varma. "yhyy yhyy nää lääkkeet pelasti minun elämäni kehtaatkin puhua paskaa niistä". "Masennuslääkkeet pelastaa elämiä". Vaatii kovaa nahkaa ja argumentointikykyjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään voi vaikuttaa monikanavaisesti. Vaikka Youtube, twitter, blogi, mp-kirjoitusten rustaus lehteen jne jne. Suomi24 on tässä suhteessa paska alusta. Kun lähtee kritisoimaan mainstream-hoitomallia kertoen mitä suurta haittaa siitä sai toki saa paskaa niskaansa, se on varma. "yhyy yhyy nää lääkkeet pelasti minun elämäni kehtaatkin puhua paskaa niistä". "Masennuslääkkeet pelastaa elämiä". Vaatii kovaa nahkaa ja argumentointikykyjä.

        https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

        Britannian silloisen Royal College of Psychiatristin johtohahmo Wendy Burn kirjoitti näin 2020:
        While our letter had been in line with the NICE guidance on antidepressant discontinuation which states  “symptoms are usually mild and self-limiting over about one week” we had not included the further guidance from NICE that stated symptoms “can be severe, particularly if the drug is stopped abruptly.” 

        As the President of the College I felt it was my responsibility to find out more from patients who were experiencing these symptoms and consider how they could be supported

        Over the next year, I met patient groups who reported harm from using antidepressants. They describe themselves as the “prescribed harm community.” 

        I visited a charity in Bristol which supports people coming off psychiatric medication, working with their doctors. I attended an event run by a group called “Drop the Disorder” who challenge the culture of medical psychiatric diagnoses. 

        Many people attending this event told me they had been damaged by antidepressants, particularly by their experiences of coming off them.  

        (Hän siis kävi vuoropuhelua ihmisten kanssa esim Twitterissäkin, seurasin tätä)

        I talked to “Altostrata” in San Francisco who founded the Surviving Antidepressants website in 2011, this supports people who are having problems stopping psychiatric medication and has a huge collection of case histories. She describes experiencing acute withdrawal symptoms, followed by Post-Acute-Withdrawal Syndrome (PAWS) with ongoing symptoms.

        It became clear that I had underestimated the number of people experiencing difficulties in stopping antidepressants and that the problem was widely under-recognised across healthcare.   

        I spoke to people who reported feeling abandoned with little or no support for symptoms after stopping their antidepressants. Meanwhile, I feared that heated and often polarised arguments were deterring people with mental illness from speaking about their experiences and seeking support.

        The College’s position in 2018 had not been right"

        Tässä esimerkki vaikuttamistyöstä masennuslääkevieroitusoireiden tiedostamiseksi. Lopulta Britanniassa päivitettiin aiheesta hoitosuosituksia. Kuka ajaa satutettujen potilaiden asemaa jos ei potilaat itse? Se on valitettava totuus nykylääketieteestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://blogs.bmj.com/bmj/2020/09/25/wendy-burn-medical-community-must-ensure-that-those-needing-support-to-come-off-anti-depressants-can-get-it/

        Britannian silloisen Royal College of Psychiatristin johtohahmo Wendy Burn kirjoitti näin 2020:
        While our letter had been in line with the NICE guidance on antidepressant discontinuation which states  “symptoms are usually mild and self-limiting over about one week” we had not included the further guidance from NICE that stated symptoms “can be severe, particularly if the drug is stopped abruptly.” 

        As the President of the College I felt it was my responsibility to find out more from patients who were experiencing these symptoms and consider how they could be supported

        Over the next year, I met patient groups who reported harm from using antidepressants. They describe themselves as the “prescribed harm community.” 

        I visited a charity in Bristol which supports people coming off psychiatric medication, working with their doctors. I attended an event run by a group called “Drop the Disorder” who challenge the culture of medical psychiatric diagnoses. 

        Many people attending this event told me they had been damaged by antidepressants, particularly by their experiences of coming off them.  

        (Hän siis kävi vuoropuhelua ihmisten kanssa esim Twitterissäkin, seurasin tätä)

        I talked to “Altostrata” in San Francisco who founded the Surviving Antidepressants website in 2011, this supports people who are having problems stopping psychiatric medication and has a huge collection of case histories. She describes experiencing acute withdrawal symptoms, followed by Post-Acute-Withdrawal Syndrome (PAWS) with ongoing symptoms.

        It became clear that I had underestimated the number of people experiencing difficulties in stopping antidepressants and that the problem was widely under-recognised across healthcare.   

        I spoke to people who reported feeling abandoned with little or no support for symptoms after stopping their antidepressants. Meanwhile, I feared that heated and often polarised arguments were deterring people with mental illness from speaking about their experiences and seeking support.

        The College’s position in 2018 had not been right"

        Tässä esimerkki vaikuttamistyöstä masennuslääkevieroitusoireiden tiedostamiseksi. Lopulta Britanniassa päivitettiin aiheesta hoitosuosituksia. Kuka ajaa satutettujen potilaiden asemaa jos ei potilaat itse? Se on valitettava totuus nykylääketieteestä.

        Yksi tapa vaikuttaa on tägätä esim.vaikutusvaltaisia tahoja keskusteluun kuten esim Wendy Burnia tägättiin Britanniassa.

        Mutta huom. vain asiallinen keskustelu usein toimii. Ääriradikalismi usein johtaa siihen että keskustelu sulkeutuu koska esim psykiatrit kokevat psykiatreja haukkuvat viestit epämukavina. Tottakai, eipä kukaan pidä jos heitä haukutaan. Tuskin moni tosin osaa ajatella siltä kantilta mitä paskaa moni on psykiatrialta saanut täyslaidallisen haukkuessaan psykiatriaa ja joutunut pahimmillaan käymään selviytymistaistelua hoidon seurauksista esim viekkareista ja lääkehaitoista ja menettänyt vuosia lääkeharmeille.

        Hyvä vaikuttaminen on asiallista ja tarvii strategian. Epätieteellisten linkkien jako tai salaliittoteoriat saa usein leimaamaan ihmiset sitten vaan tähän kategoriaan. Psykiatrialla on lyömäase haukkua esim harmia saaneitakin netissä esim antipsykiatreiksi tai että he ei ymmärrä tiedettä tai muuta hevonkukkua.

        Omien haitallisten kokemusten jakaminen ei tarvi tiedettä taustaksi. Toki asiaa voi auttaa jos voi jakaa myös tiedeartikkeleita väitteiden tueksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään voi vaikuttaa monikanavaisesti. Vaikka Youtube, twitter, blogi, mp-kirjoitusten rustaus lehteen jne jne. Suomi24 on tässä suhteessa paska alusta. Kun lähtee kritisoimaan mainstream-hoitomallia kertoen mitä suurta haittaa siitä sai toki saa paskaa niskaansa, se on varma. "yhyy yhyy nää lääkkeet pelasti minun elämäni kehtaatkin puhua paskaa niistä". "Masennuslääkkeet pelastaa elämiä". Vaatii kovaa nahkaa ja argumentointikykyjä.

        Jos suomi 24 on paska alusta, niin mitäs paskakärpäsiä nää tänne kirjottelevat sitten on kun ne siitä niin tykkää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos suomi 24 on paska alusta, niin mitäs paskakärpäsiä nää tänne kirjottelevat sitten on kun ne siitä niin tykkää?

        En tatkoita että Suomi24 on lähtökohtaisesti paska alusta, mutta sillä ei ehkä saavuta samaa vaikuttamisen tasoa kuin muuta kautta voi saavuttaa. Täällä voi käydä vapaata keskustelua mikä on alustan positiivinen puoli sekä hakea vertaistukea ynnä muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tatkoita että Suomi24 on lähtökohtaisesti paska alusta, mutta sillä ei ehkä saavuta samaa vaikuttamisen tasoa kuin muuta kautta voi saavuttaa. Täällä voi käydä vapaata keskustelua mikä on alustan positiivinen puoli sekä hakea vertaistukea ynnä muuta.

        Vapaata keskustelua faktoista välittämättä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vapaata keskustelua faktoista välittämättä...

        Lääkkeiden ja hoitomenetelmien haitat ovat kyllä tiedossa. Ainakin niillä potilailla, jotka ovat hoitoja ja lääkkeitä käyttäneet, etenkin useamman vuoden ajan. Tieteellistäkin dokumenttia niistä on, ja sitäpaitsi onhan niistä haitoista informaatiota jo lääkepakkauksen ohjeen mukanakin. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksista on itse lääkefirmojen kustantamia ja tekemiä, joten puolueetonta ja kiistatonta heidän tuloksensa eivät ole. Sitäpaitsi terveydenhuollossa ja lääkäreiden keskuudessa ajatellaan edelleen niin, että hyödyt painavat haittoja enemmän vaakakupissa, vaikka itse niitä haittoja kyseisissä lääkkeissä on enemmän, kuin mitään varsinaista hyötyä.

        Joten edellä kommentoinut on pahasti väärässä. Kyllä haitat ovat, etenkin pitkäaikaisessa käytössä liian suuret. Silloin ei voida puhua ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden ja hoitomenetelmien haitat ovat kyllä tiedossa. Ainakin niillä potilailla, jotka ovat hoitoja ja lääkkeitä käyttäneet, etenkin useamman vuoden ajan. Tieteellistäkin dokumenttia niistä on, ja sitäpaitsi onhan niistä haitoista informaatiota jo lääkepakkauksen ohjeen mukanakin. Ikävä kyllä suurin osa tutkimuksista on itse lääkefirmojen kustantamia ja tekemiä, joten puolueetonta ja kiistatonta heidän tuloksensa eivät ole. Sitäpaitsi terveydenhuollossa ja lääkäreiden keskuudessa ajatellaan edelleen niin, että hyödyt painavat haittoja enemmän vaakakupissa, vaikka itse niitä haittoja kyseisissä lääkkeissä on enemmän, kuin mitään varsinaista hyötyä.

        Joten edellä kommentoinut on pahasti väärässä. Kyllä haitat ovat, etenkin pitkäaikaisessa käytössä liian suuret. Silloin ei voida puhua ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

        Näinpä juuri. Näyttöä on haitoista jos ei ole vain kädet silmillä sen suhteen.

        Linkkasin tuon Wendy Burninkin kannanoton masennuslääkkeiden ongelmista ja siitä kuinka hän oli alkanut perehtyä aiheeseen enemmän. Hänen arvovaltaansa kaudellaan Royal College of Psychiatristin johtohahmona voisi verrata vaikutusvallassaan moniin "ykköspsykiatreihin" joita usein haastatellaan Suomessa lehtiin. Hänen kaudellaan Britanniassa koottiin Stopping Antidepressants materiaali ohjenuoraksi masennuslääkevieroitukseen(löytyy googlaamalla RC psych stopping antidepressants) jossa huomioitiin ongelmat paremmin esin tekemällä yksilöidympiä vieroitusohjeita ongelmatapauksiin ja jota oli tekemässä aiheen tutkijoita. Esim. Mark Horowitz on tällainen psykiatrian tutkija joka on kertonut myös omista ongelmistaan masennuslääkkeiden vieroituksen kanssa mikä sai hänet tutkimaan aihetta ja hän oli itse saanut vieroituspalstoilta apua.asioita kuten psyykenlääkeharmeja ja vieroitusta tutkitaan nykyään enemmän ja kriittistä tutkimusta lääkkeistä tehdään. Jos kriittinen tutkimus kiinnostaa suosittelen tutustumaan esim psykiatri Joanna Moncrieffin, psykologian prof. John Readin ja psykiatrian tutkija Mark Horowitzin tutkimuksiin. Heillä on myös sometilit missä kommentoivat ajankohtaisia topikkeja.

        Koen että Britanniassa on käyty aidosti keskutelua ammattilaisten ja masennuslääkkeitä käyttäneiden välillä ketkä on kokeneet niistä ongelmia mitä Suomessa mielestäni ei. Onko meillä somettavia psykiatreja jotka haluaisi oppia aineilla satutetuilta potilailta?

        Toki lääkeyhtiöiden ja yleensäkin psykiatrian intressit tehdä tutkimusta aineiden haitoista ei ole ollut lähellekään niin suuret kuin tunkea aineita msrkkinoille. Vaikutusvaltaiselta taholta?
        Voisiko olla keskusteluyhteyttä?

        John Readin tekemästä tutkimuksesta uutisoitiin Suomessakin HS:ssä takavuosina ja siihen oli valittu haastateltavaksi Erkki Isometsä kommentoimaan sitä. Tutkimuksessa muistaakseni mainitiin kuinka vaikeammat masennuslääkevieroitusoireet voi olla luultua yleisempiä.

        Burn vaikutti suhtautuvan avoimesti kuuntelemaan ihmisten ongelmia masennuslääkevieroituksesta esim somessakin. Noihin aikoihin Britannia uusi hoitosuosituksia masennuslääkkeisiin liittyen esim että ihmisiä pitää paremmin infota niistä.

        Jonkin aikaa myöhemmin taas Suomen Käypähoitosuosituksiin liitoksissa olevaa Isometsää haastateltiin masennuslääkevieroitusoireista Ylellä ja muistaakseni juuri nämä päivittyneet masislääkevieroitushoitosuositukset Britanniassa otettiin esille. Jotkut rohkeat ihmiset oli haastateltavana ohjelmassa masennuslääkevieroirusoireista Suomessakin.

        Uskon että somessa voi vaikuttaa! Jopa tällä palstalla voi vaikuttaa! Pienistä puroista kasvaa iso virta kun tietää vaan missä ja milloin kannattaa vaikuttaa. Itsekin olen omalla pienellä tavallani pyrkinyt vaikuttamaan.

        Ei ole ok että hoitomalli turmelee joidenkin elämät suuresti eikä he ole saaneet tehdä edes "informed consenttia" vaikka jotkut aina lässyttääkin kuinka lääkkeet pelastaa. Onko se ok että joidenkin ihmisten elämät pilataan sitten? Mites ne? Onko oikein että lääkkeissä on tämän tason riskejä mitä ihmiset joutuu tietämättään kohtaamaan?

        Olen itse hyvin kiinnostunut masennuslääkkeiden pitkäaikaisista ongelmista ja siihen liittyvästä tutkimuksesta sekä esim siitä mitä harmia masennuslääke tekee kun se puhkaisee PSSD-oireilua (tästäkin on näyttöä ja julkaistu Suomessa lääkärilehdessäkin että seksuaalihäiriöt voi jatkua käytön loputtua. Lukee myös nykyään lääkepaketeissa). Uskon että kun nämä mekanismit pitkittyneiden viekkareiden (PAWS) ja seksuaalihäiriöiden kohdalla tulee paremmin esille se tulee kertomaan paljon näiden lääkkeiden ongelmista aivoille, keholle ja hermostolle. Mitä on ne sähköiskut päässä, mistä ne kertoo, mitä kehisA ja hermostossa tapahtuu? Entä kun ihmiset kuvaa aineissa genitaalien tunnottomuutta ja seksihalujen häviämistä? Mitä tapahtuu kehossa? Miksi se ei palaudu kaikilla?

        Olen myös kiinnostunut psyykenlääkkeiden yhtäläisyyksistä muiden psykoaktiivisten aineiden(laittomien) kanssa ja potentiaalisista yhtäläisyyksistä esim toleranssi (olen hyvin kiinnostunut onko masennuslääkkeissä edes tasaisena pysyvää stabiilia vaikutusta vai muuttuuko se ennemmin tai myöhemmin ongelmalliseksi se käyttö monissa tapauksissa esim kroonistaen masennusta), dependence eli fyysinen riippuvuus, vieroitusoireet (henkiset ja fyysiset), adaptoituminen niihin, adverse reactions eli haitalliset reaktiot kys. aineisiin. Sekä esim eri aineryhmien puhkaisemien seksuaalihäiriöiden yhtäläisyyksistä fysiologisesti.

        Vain tietämätön luulee että psyykenlääkkeet on tosi turvallisia useimmille vaikka käyttäisi koko elämän. Saattavat vielä luulla että lääkkeiden tuottamat ongelmat on ihmisten sairautta ja lääkitä lisää.

        Ja olen samaa moeltä, pitkäaikainen käyttö ja etenkin runsas päällekkäinlääkintä ei ole terveyden edistämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinpä juuri. Näyttöä on haitoista jos ei ole vain kädet silmillä sen suhteen.

        Linkkasin tuon Wendy Burninkin kannanoton masennuslääkkeiden ongelmista ja siitä kuinka hän oli alkanut perehtyä aiheeseen enemmän. Hänen arvovaltaansa kaudellaan Royal College of Psychiatristin johtohahmona voisi verrata vaikutusvallassaan moniin "ykköspsykiatreihin" joita usein haastatellaan Suomessa lehtiin. Hänen kaudellaan Britanniassa koottiin Stopping Antidepressants materiaali ohjenuoraksi masennuslääkevieroitukseen(löytyy googlaamalla RC psych stopping antidepressants) jossa huomioitiin ongelmat paremmin esin tekemällä yksilöidympiä vieroitusohjeita ongelmatapauksiin ja jota oli tekemässä aiheen tutkijoita. Esim. Mark Horowitz on tällainen psykiatrian tutkija joka on kertonut myös omista ongelmistaan masennuslääkkeiden vieroituksen kanssa mikä sai hänet tutkimaan aihetta ja hän oli itse saanut vieroituspalstoilta apua.asioita kuten psyykenlääkeharmeja ja vieroitusta tutkitaan nykyään enemmän ja kriittistä tutkimusta lääkkeistä tehdään. Jos kriittinen tutkimus kiinnostaa suosittelen tutustumaan esim psykiatri Joanna Moncrieffin, psykologian prof. John Readin ja psykiatrian tutkija Mark Horowitzin tutkimuksiin. Heillä on myös sometilit missä kommentoivat ajankohtaisia topikkeja.

        Koen että Britanniassa on käyty aidosti keskutelua ammattilaisten ja masennuslääkkeitä käyttäneiden välillä ketkä on kokeneet niistä ongelmia mitä Suomessa mielestäni ei. Onko meillä somettavia psykiatreja jotka haluaisi oppia aineilla satutetuilta potilailta?

        Toki lääkeyhtiöiden ja yleensäkin psykiatrian intressit tehdä tutkimusta aineiden haitoista ei ole ollut lähellekään niin suuret kuin tunkea aineita msrkkinoille. Vaikutusvaltaiselta taholta?
        Voisiko olla keskusteluyhteyttä?

        John Readin tekemästä tutkimuksesta uutisoitiin Suomessakin HS:ssä takavuosina ja siihen oli valittu haastateltavaksi Erkki Isometsä kommentoimaan sitä. Tutkimuksessa muistaakseni mainitiin kuinka vaikeammat masennuslääkevieroitusoireet voi olla luultua yleisempiä.

        Burn vaikutti suhtautuvan avoimesti kuuntelemaan ihmisten ongelmia masennuslääkevieroituksesta esim somessakin. Noihin aikoihin Britannia uusi hoitosuosituksia masennuslääkkeisiin liittyen esim että ihmisiä pitää paremmin infota niistä.

        Jonkin aikaa myöhemmin taas Suomen Käypähoitosuosituksiin liitoksissa olevaa Isometsää haastateltiin masennuslääkevieroitusoireista Ylellä ja muistaakseni juuri nämä päivittyneet masislääkevieroitushoitosuositukset Britanniassa otettiin esille. Jotkut rohkeat ihmiset oli haastateltavana ohjelmassa masennuslääkevieroirusoireista Suomessakin.

        Uskon että somessa voi vaikuttaa! Jopa tällä palstalla voi vaikuttaa! Pienistä puroista kasvaa iso virta kun tietää vaan missä ja milloin kannattaa vaikuttaa. Itsekin olen omalla pienellä tavallani pyrkinyt vaikuttamaan.

        Ei ole ok että hoitomalli turmelee joidenkin elämät suuresti eikä he ole saaneet tehdä edes "informed consenttia" vaikka jotkut aina lässyttääkin kuinka lääkkeet pelastaa. Onko se ok että joidenkin ihmisten elämät pilataan sitten? Mites ne? Onko oikein että lääkkeissä on tämän tason riskejä mitä ihmiset joutuu tietämättään kohtaamaan?

        Olen itse hyvin kiinnostunut masennuslääkkeiden pitkäaikaisista ongelmista ja siihen liittyvästä tutkimuksesta sekä esim siitä mitä harmia masennuslääke tekee kun se puhkaisee PSSD-oireilua (tästäkin on näyttöä ja julkaistu Suomessa lääkärilehdessäkin että seksuaalihäiriöt voi jatkua käytön loputtua. Lukee myös nykyään lääkepaketeissa). Uskon että kun nämä mekanismit pitkittyneiden viekkareiden (PAWS) ja seksuaalihäiriöiden kohdalla tulee paremmin esille se tulee kertomaan paljon näiden lääkkeiden ongelmista aivoille, keholle ja hermostolle. Mitä on ne sähköiskut päässä, mistä ne kertoo, mitä kehisA ja hermostossa tapahtuu? Entä kun ihmiset kuvaa aineissa genitaalien tunnottomuutta ja seksihalujen häviämistä? Mitä tapahtuu kehossa? Miksi se ei palaudu kaikilla?

        Olen myös kiinnostunut psyykenlääkkeiden yhtäläisyyksistä muiden psykoaktiivisten aineiden(laittomien) kanssa ja potentiaalisista yhtäläisyyksistä esim toleranssi (olen hyvin kiinnostunut onko masennuslääkkeissä edes tasaisena pysyvää stabiilia vaikutusta vai muuttuuko se ennemmin tai myöhemmin ongelmalliseksi se käyttö monissa tapauksissa esim kroonistaen masennusta), dependence eli fyysinen riippuvuus, vieroitusoireet (henkiset ja fyysiset), adaptoituminen niihin, adverse reactions eli haitalliset reaktiot kys. aineisiin. Sekä esim eri aineryhmien puhkaisemien seksuaalihäiriöiden yhtäläisyyksistä fysiologisesti.

        Vain tietämätön luulee että psyykenlääkkeet on tosi turvallisia useimmille vaikka käyttäisi koko elämän. Saattavat vielä luulla että lääkkeiden tuottamat ongelmat on ihmisten sairautta ja lääkitä lisää.

        Ja olen samaa moeltä, pitkäaikainen käyttö ja etenkin runsas päällekkäinlääkintä ei ole terveyden edistämistä.

        Oma kokemukseni on ollut että psyykenlääkkeiden puhkaisemat oireet on olleet moninverroin pahempia mihin niitä alkoi syömään esim PSSD, akatisia, vieroitusoireet, negatiiviset vaikutukset aivoille kuten kykenemättömyys ajatella kunnolla ja haitalliset reaktiot mitä on pidetty syynä lääkitä vielä lisää. Olisin saattanut jopa kuolla tuolla polulla haittoja koska en olisi kestänyt enää niitä oloja mitä lääkkeet puhkaisivat. Jos olisin päättänyt päiväni sitä olisi pidetty vain mielenterveyden pettämisenä ja ignoorattu haitat jotka on psykiatrian mielestä kuin pieniä merkityksettömiä sivujuonteita merkityksellisten mt-ongelmien ohessa. Koska selvisin hengissä haitoista, tulen aina puhumaan aiheesta. On järkyttävää mitä mt-hoito voi tehdä ihmisille aineilla pitäen niitä turvallisempana mitä ne on määräten niitä ihan rutiininomaisesti kokoajan turmellen joidenkin elämiä ihan kunnolla, ketkä ei aina reagoikaan aineisiin hyvin. Sitä en soisi käyvän kenellekään että joutuvat kokemaan samaa mitä itse koin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma kokemukseni on ollut että psyykenlääkkeiden puhkaisemat oireet on olleet moninverroin pahempia mihin niitä alkoi syömään esim PSSD, akatisia, vieroitusoireet, negatiiviset vaikutukset aivoille kuten kykenemättömyys ajatella kunnolla ja haitalliset reaktiot mitä on pidetty syynä lääkitä vielä lisää. Olisin saattanut jopa kuolla tuolla polulla haittoja koska en olisi kestänyt enää niitä oloja mitä lääkkeet puhkaisivat. Jos olisin päättänyt päiväni sitä olisi pidetty vain mielenterveyden pettämisenä ja ignoorattu haitat jotka on psykiatrian mielestä kuin pieniä merkityksettömiä sivujuonteita merkityksellisten mt-ongelmien ohessa. Koska selvisin hengissä haitoista, tulen aina puhumaan aiheesta. On järkyttävää mitä mt-hoito voi tehdä ihmisille aineilla pitäen niitä turvallisempana mitä ne on määräten niitä ihan rutiininomaisesti kokoajan turmellen joidenkin elämiä ihan kunnolla, ketkä ei aina reagoikaan aineisiin hyvin. Sitä en soisi käyvän kenellekään että joutuvat kokemaan samaa mitä itse koin.

        Uskon, että ne ketkä psykiatriassa suhtautuu vähätellen nykyisten psyykenlääkkeiden ongelmiin ja potentiaaliin tuottaa isoa vahinkoa ihmisten terveydelle ja elämänlaadulle on historian väärällä puolella tulevaisuudessa. Näitä aineita on määrätty massiivisia määriä ja ne mitä pidetään vähäisinä ongelmina tulee koskemaan merkittäviä määriä ihmisiä jotka tulevat organisoitumaan esim. netissä nykyisen helpon tiedonjakamisen aikoina.

        On surkuhupaisaa että nettiin on alkanut kerääntyä yhteenliittymiä ihmisiä jotka on saaneet harmia aineista jotka ovat alkaneet kerätä tiedeartikkeleita, pohtimaan syitä kokemiensa harmien takana(esim biologista mekanismia) ja hakemaan apua toisista harmia saaneista. Psykiatriasta on apua lähinnä vain lääkemääräyksissä ja mt-ongelmien hoitamisessa, ei lääkeongelmatapauksissa ymmärrystä aina.

        Psykiatria voi valita joko yrittää hiljentää nämä ihmiset, sivuuttaa heidät tai sitten ottaa asiakseen tutkia KUNNOLLA mistä asioissa on kyse mistä ihmiset puhuu.

        Tulevaisuuden psykiatriassa toivon että ihmisten oikeutta tiedonsaantiin aineiden ongelmista pidetään tärkeänä, suhtaudutuaan varovaisemmin aivojen välittäjäaineiden toiminnan muuttamiseen jatkuvasti päivittäin sitä muokaten ja tulkitaan tähän liittyviä ongelmia paremmin, ja keskitytään turvallisemmin hyvinvoinnin parantamiseen tutkien laajemmin tapoja kohentaa henkistä hyvinvointia pharmamaailman ulkopuolella, jossa ihmisyys nousee diagnoosien sijaan keskiöön sekä yritetään oikeasti tehdä kaikkensa ymmärtääkseen kaikki ne nyanssit mitä psyykenlääkeongelmiin voi liittyä ja miten niiltä voisi välttyä.

        Ei ole kysymys siitä saako joku hyötyä vaan onko hyväksyttävää että jotkut kokevat niin merkittävää haittaa näiden aineiden seurauksena. Mielestäni tässä mielessä varovaisuusperiaate olisi tarpeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma kokemukseni on ollut että psyykenlääkkeiden puhkaisemat oireet on olleet moninverroin pahempia mihin niitä alkoi syömään esim PSSD, akatisia, vieroitusoireet, negatiiviset vaikutukset aivoille kuten kykenemättömyys ajatella kunnolla ja haitalliset reaktiot mitä on pidetty syynä lääkitä vielä lisää. Olisin saattanut jopa kuolla tuolla polulla haittoja koska en olisi kestänyt enää niitä oloja mitä lääkkeet puhkaisivat. Jos olisin päättänyt päiväni sitä olisi pidetty vain mielenterveyden pettämisenä ja ignoorattu haitat jotka on psykiatrian mielestä kuin pieniä merkityksettömiä sivujuonteita merkityksellisten mt-ongelmien ohessa. Koska selvisin hengissä haitoista, tulen aina puhumaan aiheesta. On järkyttävää mitä mt-hoito voi tehdä ihmisille aineilla pitäen niitä turvallisempana mitä ne on määräten niitä ihan rutiininomaisesti kokoajan turmellen joidenkin elämiä ihan kunnolla, ketkä ei aina reagoikaan aineisiin hyvin. Sitä en soisi käyvän kenellekään että joutuvat kokemaan samaa mitä itse koin.

        Omat kokemukseni ovat hyvin erilaisia. Itse halusin kokeilla lääkkeitä, halusin varmistaa että omassa hoidossani on kokeiltu kaikkia mahdollisia keinoja, kas kun hoitovirheiden korjaaminen ei ole helppoa. Totta kai niissä oli joitakin haittavaikutuksia, tiettyä väsymystä, tai ”lihasheikkoutta” nenäkin kuivui jonkin verran. Mutta ei missään tapauksessa niin, että koko se lääkehaitta lista mikä lääkepaketin mukana tuli, olisi omalla kohdallani prokannut.

        Päätin lopettaa lääkityksen, vaikka haittavaikutukset olivat hyvinkin siedettävät, mutta itse ongelmien syihin lääkkeet eivät juurikaan vaikuttaneet. Joten niiden hyödytkin jäivät marginaalisiksi. Mutta tulipahan kokeiltua.

        Lopettaminen oli helppoa, sillä vieroitusoireet oli todella helppo tunnistaa.

        Koska olen selvinnyt kokemuksistani, niin tulen aina puhumaan ylilyönneistä mikäli sellaisiin törmään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Omat kokemukseni ovat hyvin erilaisia. Itse halusin kokeilla lääkkeitä, halusin varmistaa että omassa hoidossani on kokeiltu kaikkia mahdollisia keinoja, kas kun hoitovirheiden korjaaminen ei ole helppoa. Totta kai niissä oli joitakin haittavaikutuksia, tiettyä väsymystä, tai ”lihasheikkoutta” nenäkin kuivui jonkin verran. Mutta ei missään tapauksessa niin, että koko se lääkehaitta lista mikä lääkepaketin mukana tuli, olisi omalla kohdallani prokannut.

        Päätin lopettaa lääkityksen, vaikka haittavaikutukset olivat hyvinkin siedettävät, mutta itse ongelmien syihin lääkkeet eivät juurikaan vaikuttaneet. Joten niiden hyödytkin jäivät marginaalisiksi. Mutta tulipahan kokeiltua.

        Lopettaminen oli helppoa, sillä vieroitusoireet oli todella helppo tunnistaa.

        Koska olen selvinnyt kokemuksistani, niin tulen aina puhumaan ylilyönneistä mikäli sellaisiin törmään.

        Vai että ylilyönneistä. Niitäkö sinun mielestäsi ihmisten hirveät lääkehaittakokemukset ovat?

        Oletko tietoinen että joku on saattanut saada pahempaa haittaa kuin sinä jolle on voinut altistaa esim erilainen lääkkeenkäyttöhistoria, aika, kukaties lääkkeenkäyttöikä (esim nuorena aloitus).

        Haittojakin on eriasteisia.

        Hienoa että selvisit vähällä. Kaikki ei selviä. Kaikki ei ole lääkärin puolesta yhtä informoituja tai ikänsä puolesta tai muuten yhtä tietäväisiä haitoista ja ne tulevat puskista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai että ylilyönneistä. Niitäkö sinun mielestäsi ihmisten hirveät lääkehaittakokemukset ovat?

        Oletko tietoinen että joku on saattanut saada pahempaa haittaa kuin sinä jolle on voinut altistaa esim erilainen lääkkeenkäyttöhistoria, aika, kukaties lääkkeenkäyttöikä (esim nuorena aloitus).

        Haittojakin on eriasteisia.

        Hienoa että selvisit vähällä. Kaikki ei selviä. Kaikki ei ole lääkärin puolesta yhtä informoituja tai ikänsä puolesta tai muuten yhtä tietäväisiä haitoista ja ne tulevat puskista.

        Täällä Surviving Antidepressants palstan perustaja on kirjannut ylös asioita mitä hän oppi masennuslääkevieroituksesta. Kyse on erittäin monimutkaisesta ilmiöstä joka saattaa joillekin olla hyvin tuskallinen prosessi mihin kuuluu paljon erilaisia elementtejä mitä ei oteta lääketieteessä huomioon, ei tueta potilasta, eikä kellään kiinnosta.

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

        Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat.

        Toki kaikki eivät saa haittojakaan mutta käsittääkseni ei hyväksytä että jotkut tipahtaa lentokoneesta kesken lentämisen tai osassa autoja on todella vaarallisia vikoja jotka turmelee joidenkin elämän jos yleisesti auto on monelle kuiten suht turvallinen.

        Ei ole ylilyöntiä jos joku jollain automerkillä isoa vahinkoa turvallisuussyistä saanut kertoo kokemuksiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä Surviving Antidepressants palstan perustaja on kirjannut ylös asioita mitä hän oppi masennuslääkevieroituksesta. Kyse on erittäin monimutkaisesta ilmiöstä joka saattaa joillekin olla hyvin tuskallinen prosessi mihin kuuluu paljon erilaisia elementtejä mitä ei oteta lääketieteessä huomioon, ei tueta potilasta, eikä kellään kiinnosta.

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

        Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat.

        Toki kaikki eivät saa haittojakaan mutta käsittääkseni ei hyväksytä että jotkut tipahtaa lentokoneesta kesken lentämisen tai osassa autoja on todella vaarallisia vikoja jotka turmelee joidenkin elämän jos yleisesti auto on monelle kuiten suht turvallinen.

        Ei ole ylilyöntiä jos joku jollain automerkillä isoa vahinkoa turvallisuussyistä saanut kertoo kokemuksiaan.

        Se on ainakin tullut harvinaisen tutuksi että lääketieteellä ei kiinnosta nykyään kuin että lääke on ehkä sille keskiverrolle melko turvallinen ainakin sellaisessa tyypillisessä esim lyhtaikaisemmassa vähäisemnässä käytössä(siitä voi olla montaa mieltä onko edes suotuisa siinä käytössä). Osan elämät saa pilata totaalisesti. Hippokrateen valan lause First do not harm on unohtunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä Surviving Antidepressants palstan perustaja on kirjannut ylös asioita mitä hän oppi masennuslääkevieroituksesta. Kyse on erittäin monimutkaisesta ilmiöstä joka saattaa joillekin olla hyvin tuskallinen prosessi mihin kuuluu paljon erilaisia elementtejä mitä ei oteta lääketieteessä huomioon, ei tueta potilasta, eikä kellään kiinnosta.

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

        Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat.

        Toki kaikki eivät saa haittojakaan mutta käsittääkseni ei hyväksytä että jotkut tipahtaa lentokoneesta kesken lentämisen tai osassa autoja on todella vaarallisia vikoja jotka turmelee joidenkin elämän jos yleisesti auto on monelle kuiten suht turvallinen.

        Ei ole ylilyöntiä jos joku jollain automerkillä isoa vahinkoa turvallisuussyistä saanut kertoo kokemuksiaan.

        "Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat."
        "Se etta joku on saanut haittaa, ei tarkoita että kaikki ovat"

        Jos sinulla on vierekkäin kaksi kokemusta, niin miksi juuri se sinun kokemus on jotenkin se tärkeämpi tai aidompi jne.

        Miksi se ylipäätään on ongelma, että kaikki eivät saa haittoja kysyn vaan?

        Teidän ylilyönneistä ei ole kyse siitä, että joku auton turvavyö ei toimi, tai että se saattaa vahingoittaa raskaana olevan äidin sikiötä, vaan siitä, että te yritätte estää turvavyön käytön kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat."
        "Se etta joku on saanut haittaa, ei tarkoita että kaikki ovat"

        Jos sinulla on vierekkäin kaksi kokemusta, niin miksi juuri se sinun kokemus on jotenkin se tärkeämpi tai aidompi jne.

        Miksi se ylipäätään on ongelma, että kaikki eivät saa haittoja kysyn vaan?

        Teidän ylilyönneistä ei ole kyse siitä, että joku auton turvavyö ei toimi, tai että se saattaa vahingoittaa raskaana olevan äidin sikiötä, vaan siitä, että te yritätte estää turvavyön käytön kokonaan.

        Sinusta on ok että jotkut saa hoitomallista kamalaa haittaa kun sinun kokemuksesi on ollut neutraali?

        Ok. Hyvä tietää.

        Se onkin tuhannen taalan kysymys miksi jotkut saa pahempaa haittaa. sen selvittelyyn ja haitan proaktiiviseen estämiseen ei olla psykiatriassa hirveästi keskityttykään mikä on yksi kritiikin aihe kys."tiedettä" kohtaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinusta on ok että jotkut saa hoitomallista kamalaa haittaa kun sinun kokemuksesi on ollut neutraali?

        Ok. Hyvä tietää.

        Se onkin tuhannen taalan kysymys miksi jotkut saa pahempaa haittaa. sen selvittelyyn ja haitan proaktiiviseen estämiseen ei olla psykiatriassa hirveästi keskityttykään mikä on yksi kritiikin aihe kys."tiedettä" kohtaan.

        Kun kysyit miksi jotkut saa haittaa kirjoituksessaan mitä Surviving Antidepressants palstan perustaja on oppinut auttaessaan massiivisen määrän ihmisiä vieroittautumdan masennuslääkkeistä ja muista psykoaktiivisista aineista hän toteaa seuraavaa

        "It seems more likely that a typical history of irregular dosing, drug switches, overlooked ADRs (adverse reactions), and prior withdrawal symptoms predisposes to neurological sensitization, kindling reactions, difficulty in dosage reduction, and possibly “treatment resistance”. The nervous system may not be as elastic as presumed. It is the clinician’s responsibility to minimize these risk factors."

        Eli nämä saattavat olla tekijöitä miksi jotkut saa haittaa ja toinen ei. Eli mitä monimutkaisempi lääkehistoria, lukuisia lääkevaihdoksia, haitallisia lääkereaktioita, epäsäännöllistä lääkkeenkäyttöä(esim seinään lopetuksia), aikaisempia vieroituksia niin nämä altistavat haitoille. Lääkehistoria jättää jälkensä hermostoon mahdollisesti herkistäen ihmistä seuraavien lääkkeiden haitoille esim.kindling-reaktion myötä mahdollisesti tehden vaikeuksia seuraaviin vieroituksiin ja potentiaalisesti ohjaten henkilöön oireet tilaan missä mikään hoito ei enää tehoa.

        Hermosto ei siedä kaikenlaista vaikka lääketiede luulee niin.

        Itse uskon että omaan haittaan liittyi se että lääkkeitä määrättiin teini-iän ja nuoren aikuisuuden kynnyksellä aikana kun keho ja aivot vielä kehittyi. Kehityin lääkkeen alla vuosia vielä.

        SSRI-paketeissa sanoraan että vieroitusoireiden riskiä lisää isot annokset ja pitkä käyttöaika.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun kysyit miksi jotkut saa haittaa kirjoituksessaan mitä Surviving Antidepressants palstan perustaja on oppinut auttaessaan massiivisen määrän ihmisiä vieroittautumdan masennuslääkkeistä ja muista psykoaktiivisista aineista hän toteaa seuraavaa

        "It seems more likely that a typical history of irregular dosing, drug switches, overlooked ADRs (adverse reactions), and prior withdrawal symptoms predisposes to neurological sensitization, kindling reactions, difficulty in dosage reduction, and possibly “treatment resistance”. The nervous system may not be as elastic as presumed. It is the clinician’s responsibility to minimize these risk factors."

        Eli nämä saattavat olla tekijöitä miksi jotkut saa haittaa ja toinen ei. Eli mitä monimutkaisempi lääkehistoria, lukuisia lääkevaihdoksia, haitallisia lääkereaktioita, epäsäännöllistä lääkkeenkäyttöä(esim seinään lopetuksia), aikaisempia vieroituksia niin nämä altistavat haitoille. Lääkehistoria jättää jälkensä hermostoon mahdollisesti herkistäen ihmistä seuraavien lääkkeiden haitoille esim.kindling-reaktion myötä mahdollisesti tehden vaikeuksia seuraaviin vieroituksiin ja potentiaalisesti ohjaten henkilöön oireet tilaan missä mikään hoito ei enää tehoa.

        Hermosto ei siedä kaikenlaista vaikka lääketiede luulee niin.

        Itse uskon että omaan haittaan liittyi se että lääkkeitä määrättiin teini-iän ja nuoren aikuisuuden kynnyksellä aikana kun keho ja aivot vielä kehittyi. Kehityin lääkkeen alla vuosia vielä.

        SSRI-paketeissa sanoraan että vieroitusoireiden riskiä lisää isot annokset ja pitkä käyttöaika.

        Luin väärin, sanoitkin "Miksi se ylipäätään on ongelma, että kaikki eivät saa haittoja kysyn vaan". En ymmärrä pointtiasi. Jokaisen ihmisen ihmisarvo on tärkeä, niiden ketkä on saaneer hyötyä ja ei ole saaneet haittaa toki kanssa. Mutta ei ole ok että hoitomalli paskoo joidenkin terveyden tarjoamatta edes kunnollisia tukipalveluja, diagnooseja lääkehaitoista, informaatiota riskeistä etukäteen, yritä oikeasti pyrkiä etukäteen välttämään haittaa miettien mikä lisää sitä (jokaista yksityiskohtaa), tehden tuhat kertaa pahempia oireita mitä ihminen on kokenut ennen lääkkeitä ja vielä lääkiten haittoja huonoissa tapauksissa lisää pahentaen niitä. Ymmärtäisit ehkä paremmin jos olisit haitan kokenut mutta koska kokemusmaailmaasi ei kuulu tämä, et voi ymmärtää.

        Itsehän olen kokenut ajanjakson että olen kuvitellut kokevani lääkkeistä haittaa ja kehunut psykiatriaa. Jako haittaa ja hyötyä saaneisiin ei ole mustavalkoinen, osa ihmisiä esim kokee hyödyt esim käyrön alussa ja suuret haitat jatkaessaan lääkkeiden käyttöä pidempään


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin väärin, sanoitkin "Miksi se ylipäätään on ongelma, että kaikki eivät saa haittoja kysyn vaan". En ymmärrä pointtiasi. Jokaisen ihmisen ihmisarvo on tärkeä, niiden ketkä on saaneer hyötyä ja ei ole saaneet haittaa toki kanssa. Mutta ei ole ok että hoitomalli paskoo joidenkin terveyden tarjoamatta edes kunnollisia tukipalveluja, diagnooseja lääkehaitoista, informaatiota riskeistä etukäteen, yritä oikeasti pyrkiä etukäteen välttämään haittaa miettien mikä lisää sitä (jokaista yksityiskohtaa), tehden tuhat kertaa pahempia oireita mitä ihminen on kokenut ennen lääkkeitä ja vielä lääkiten haittoja huonoissa tapauksissa lisää pahentaen niitä. Ymmärtäisit ehkä paremmin jos olisit haitan kokenut mutta koska kokemusmaailmaasi ei kuulu tämä, et voi ymmärtää.

        Itsehän olen kokenut ajanjakson että olen kuvitellut kokevani lääkkeistä haittaa ja kehunut psykiatriaa. Jako haittaa ja hyötyä saaneisiin ei ole mustavalkoinen, osa ihmisiä esim kokee hyödyt esim käyrön alussa ja suuret haitat jatkaessaan lääkkeiden käyttöä pidempään

        Kuvitellut kokevani lääkkeistä hyötyä siis. Olin siis psykiatrian puolestapuhuja, luulin että päässäni on joku serotoniinivaje jota lääke korjaa (höpöhöpö mitä kuulin lääkäriltä lääkkeidtä nuorena vähäisen ymmärryksen varassa) tai lääkkeet parantaa aivojeni toiminraa lisäämällä neuroplastisuutta. Kuinka kujalla olinkaan.

        En minä tuossa tilassa olisi ymmärtänyt mitään ihmisten kirjoittamasta kritiikistä lääkkeistä tai hoitomallista.

        Surkuhupaisinta oli että vielä tilassa jossa lääkkeet alkoi jo aiheuttaa vahinkoa eikä ne edes toimineet kehuin niitä aina muistaen alun positiivisen vaikutuksen jotka haitat ynnäten ei ollut worth it. Moni on niin medication spellbinding tilassa että kehuvat lääkkeitään vaikka tosiasiallisesti ei heidän elämänlaatunsa aineissa ole kovin suurta, teho merkittävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinusta on ok että jotkut saa hoitomallista kamalaa haittaa kun sinun kokemuksesi on ollut neutraali?

        Ok. Hyvä tietää.

        Se onkin tuhannen taalan kysymys miksi jotkut saa pahempaa haittaa. sen selvittelyyn ja haitan proaktiiviseen estämiseen ei olla psykiatriassa hirveästi keskityttykään mikä on yksi kritiikin aihe kys."tiedettä" kohtaan.

        Niinkö siinä luki? vai niinkö sinä halusit sen lukea?

        Esitän yhtä hienon kysymyksen. Miksi ihmisten jotka eivät ole saaneet yhtä pahoja haittoja kuin joku toinen, täytyisi potea syyllisyyttä siitä, etteivät ole sitä kokeneet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taitaa tyttöä vituttaa kun arvostellaan.....

        Siinä taas hyvin sairas kommentti .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä Surviving Antidepressants palstan perustaja on kirjannut ylös asioita mitä hän oppi masennuslääkevieroituksesta. Kyse on erittäin monimutkaisesta ilmiöstä joka saattaa joillekin olla hyvin tuskallinen prosessi mihin kuuluu paljon erilaisia elementtejä mitä ei oteta lääketieteessä huomioon, ei tueta potilasta, eikä kellään kiinnosta.

        https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/2045125321991274

        Se että joku on selvinnyt vähällä, ei tarkoita että kaikki ovat.

        Toki kaikki eivät saa haittojakaan mutta käsittääkseni ei hyväksytä että jotkut tipahtaa lentokoneesta kesken lentämisen tai osassa autoja on todella vaarallisia vikoja jotka turmelee joidenkin elämän jos yleisesti auto on monelle kuiten suht turvallinen.

        Ei ole ylilyöntiä jos joku jollain automerkillä isoa vahinkoa turvallisuussyistä saanut kertoo kokemuksiaan.

        Vähennetään lääkitystä hiljalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon, että ne ketkä psykiatriassa suhtautuu vähätellen nykyisten psyykenlääkkeiden ongelmiin ja potentiaaliin tuottaa isoa vahinkoa ihmisten terveydelle ja elämänlaadulle on historian väärällä puolella tulevaisuudessa. Näitä aineita on määrätty massiivisia määriä ja ne mitä pidetään vähäisinä ongelmina tulee koskemaan merkittäviä määriä ihmisiä jotka tulevat organisoitumaan esim. netissä nykyisen helpon tiedonjakamisen aikoina.

        On surkuhupaisaa että nettiin on alkanut kerääntyä yhteenliittymiä ihmisiä jotka on saaneet harmia aineista jotka ovat alkaneet kerätä tiedeartikkeleita, pohtimaan syitä kokemiensa harmien takana(esim biologista mekanismia) ja hakemaan apua toisista harmia saaneista. Psykiatriasta on apua lähinnä vain lääkemääräyksissä ja mt-ongelmien hoitamisessa, ei lääkeongelmatapauksissa ymmärrystä aina.

        Psykiatria voi valita joko yrittää hiljentää nämä ihmiset, sivuuttaa heidät tai sitten ottaa asiakseen tutkia KUNNOLLA mistä asioissa on kyse mistä ihmiset puhuu.

        Tulevaisuuden psykiatriassa toivon että ihmisten oikeutta tiedonsaantiin aineiden ongelmista pidetään tärkeänä, suhtaudutuaan varovaisemmin aivojen välittäjäaineiden toiminnan muuttamiseen jatkuvasti päivittäin sitä muokaten ja tulkitaan tähän liittyviä ongelmia paremmin, ja keskitytään turvallisemmin hyvinvoinnin parantamiseen tutkien laajemmin tapoja kohentaa henkistä hyvinvointia pharmamaailman ulkopuolella, jossa ihmisyys nousee diagnoosien sijaan keskiöön sekä yritetään oikeasti tehdä kaikkensa ymmärtääkseen kaikki ne nyanssit mitä psyykenlääkeongelmiin voi liittyä ja miten niiltä voisi välttyä.

        Ei ole kysymys siitä saako joku hyötyä vaan onko hyväksyttävää että jotkut kokevat niin merkittävää haittaa näiden aineiden seurauksena. Mielestäni tässä mielessä varovaisuusperiaate olisi tarpeen.

        Lääkitys kohdilleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma kokemukseni on ollut että psyykenlääkkeiden puhkaisemat oireet on olleet moninverroin pahempia mihin niitä alkoi syömään esim PSSD, akatisia, vieroitusoireet, negatiiviset vaikutukset aivoille kuten kykenemättömyys ajatella kunnolla ja haitalliset reaktiot mitä on pidetty syynä lääkitä vielä lisää. Olisin saattanut jopa kuolla tuolla polulla haittoja koska en olisi kestänyt enää niitä oloja mitä lääkkeet puhkaisivat. Jos olisin päättänyt päiväni sitä olisi pidetty vain mielenterveyden pettämisenä ja ignoorattu haitat jotka on psykiatrian mielestä kuin pieniä merkityksettömiä sivujuonteita merkityksellisten mt-ongelmien ohessa. Koska selvisin hengissä haitoista, tulen aina puhumaan aiheesta. On järkyttävää mitä mt-hoito voi tehdä ihmisille aineilla pitäen niitä turvallisempana mitä ne on määräten niitä ihan rutiininomaisesti kokoajan turmellen joidenkin elämiä ihan kunnolla, ketkä ei aina reagoikaan aineisiin hyvin. Sitä en soisi käyvän kenellekään että joutuvat kokemaan samaa mitä itse koin.

        Selvisit sitten kuitenkin lääkityksen avulla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinpä juuri. Näyttöä on haitoista jos ei ole vain kädet silmillä sen suhteen.

        Linkkasin tuon Wendy Burninkin kannanoton masennuslääkkeiden ongelmista ja siitä kuinka hän oli alkanut perehtyä aiheeseen enemmän. Hänen arvovaltaansa kaudellaan Royal College of Psychiatristin johtohahmona voisi verrata vaikutusvallassaan moniin "ykköspsykiatreihin" joita usein haastatellaan Suomessa lehtiin. Hänen kaudellaan Britanniassa koottiin Stopping Antidepressants materiaali ohjenuoraksi masennuslääkevieroitukseen(löytyy googlaamalla RC psych stopping antidepressants) jossa huomioitiin ongelmat paremmin esin tekemällä yksilöidympiä vieroitusohjeita ongelmatapauksiin ja jota oli tekemässä aiheen tutkijoita. Esim. Mark Horowitz on tällainen psykiatrian tutkija joka on kertonut myös omista ongelmistaan masennuslääkkeiden vieroituksen kanssa mikä sai hänet tutkimaan aihetta ja hän oli itse saanut vieroituspalstoilta apua.asioita kuten psyykenlääkeharmeja ja vieroitusta tutkitaan nykyään enemmän ja kriittistä tutkimusta lääkkeistä tehdään. Jos kriittinen tutkimus kiinnostaa suosittelen tutustumaan esim psykiatri Joanna Moncrieffin, psykologian prof. John Readin ja psykiatrian tutkija Mark Horowitzin tutkimuksiin. Heillä on myös sometilit missä kommentoivat ajankohtaisia topikkeja.

        Koen että Britanniassa on käyty aidosti keskutelua ammattilaisten ja masennuslääkkeitä käyttäneiden välillä ketkä on kokeneet niistä ongelmia mitä Suomessa mielestäni ei. Onko meillä somettavia psykiatreja jotka haluaisi oppia aineilla satutetuilta potilailta?

        Toki lääkeyhtiöiden ja yleensäkin psykiatrian intressit tehdä tutkimusta aineiden haitoista ei ole ollut lähellekään niin suuret kuin tunkea aineita msrkkinoille. Vaikutusvaltaiselta taholta?
        Voisiko olla keskusteluyhteyttä?

        John Readin tekemästä tutkimuksesta uutisoitiin Suomessakin HS:ssä takavuosina ja siihen oli valittu haastateltavaksi Erkki Isometsä kommentoimaan sitä. Tutkimuksessa muistaakseni mainitiin kuinka vaikeammat masennuslääkevieroitusoireet voi olla luultua yleisempiä.

        Burn vaikutti suhtautuvan avoimesti kuuntelemaan ihmisten ongelmia masennuslääkevieroituksesta esim somessakin. Noihin aikoihin Britannia uusi hoitosuosituksia masennuslääkkeisiin liittyen esim että ihmisiä pitää paremmin infota niistä.

        Jonkin aikaa myöhemmin taas Suomen Käypähoitosuosituksiin liitoksissa olevaa Isometsää haastateltiin masennuslääkevieroitusoireista Ylellä ja muistaakseni juuri nämä päivittyneet masislääkevieroitushoitosuositukset Britanniassa otettiin esille. Jotkut rohkeat ihmiset oli haastateltavana ohjelmassa masennuslääkevieroirusoireista Suomessakin.

        Uskon että somessa voi vaikuttaa! Jopa tällä palstalla voi vaikuttaa! Pienistä puroista kasvaa iso virta kun tietää vaan missä ja milloin kannattaa vaikuttaa. Itsekin olen omalla pienellä tavallani pyrkinyt vaikuttamaan.

        Ei ole ok että hoitomalli turmelee joidenkin elämät suuresti eikä he ole saaneet tehdä edes "informed consenttia" vaikka jotkut aina lässyttääkin kuinka lääkkeet pelastaa. Onko se ok että joidenkin ihmisten elämät pilataan sitten? Mites ne? Onko oikein että lääkkeissä on tämän tason riskejä mitä ihmiset joutuu tietämättään kohtaamaan?

        Olen itse hyvin kiinnostunut masennuslääkkeiden pitkäaikaisista ongelmista ja siihen liittyvästä tutkimuksesta sekä esim siitä mitä harmia masennuslääke tekee kun se puhkaisee PSSD-oireilua (tästäkin on näyttöä ja julkaistu Suomessa lääkärilehdessäkin että seksuaalihäiriöt voi jatkua käytön loputtua. Lukee myös nykyään lääkepaketeissa). Uskon että kun nämä mekanismit pitkittyneiden viekkareiden (PAWS) ja seksuaalihäiriöiden kohdalla tulee paremmin esille se tulee kertomaan paljon näiden lääkkeiden ongelmista aivoille, keholle ja hermostolle. Mitä on ne sähköiskut päässä, mistä ne kertoo, mitä kehisA ja hermostossa tapahtuu? Entä kun ihmiset kuvaa aineissa genitaalien tunnottomuutta ja seksihalujen häviämistä? Mitä tapahtuu kehossa? Miksi se ei palaudu kaikilla?

        Olen myös kiinnostunut psyykenlääkkeiden yhtäläisyyksistä muiden psykoaktiivisten aineiden(laittomien) kanssa ja potentiaalisista yhtäläisyyksistä esim toleranssi (olen hyvin kiinnostunut onko masennuslääkkeissä edes tasaisena pysyvää stabiilia vaikutusta vai muuttuuko se ennemmin tai myöhemmin ongelmalliseksi se käyttö monissa tapauksissa esim kroonistaen masennusta), dependence eli fyysinen riippuvuus, vieroitusoireet (henkiset ja fyysiset), adaptoituminen niihin, adverse reactions eli haitalliset reaktiot kys. aineisiin. Sekä esim eri aineryhmien puhkaisemien seksuaalihäiriöiden yhtäläisyyksistä fysiologisesti.

        Vain tietämätön luulee että psyykenlääkkeet on tosi turvallisia useimmille vaikka käyttäisi koko elämän. Saattavat vielä luulla että lääkkeiden tuottamat ongelmat on ihmisten sairautta ja lääkitä lisää.

        Ja olen samaa moeltä, pitkäaikainen käyttö ja etenkin runsas päällekkäinlääkintä ei ole terveyden edistämistä.

        Yksilöityjähän ne muutenkin on.


    • Anonyymi

      Kyllä noissa psykiatreissa näkyy sama mikä kenessä tahansa kaupan lihatiskillä, ei inhimillistetä potilaita. Koulutus tuottaa psykopaatteja, tosin taitaa olla luontainen taipumus alalle hakeutuvilla. Armeijassa opetetaan ihmiset tappamaan hyvän asian vuoksi, lääkärin koulutuksessa ilmeisesti taipumus tappamiseen nousee ihan sieltä mielen syövereistä, koetaan jotain jumalallista suuruutta ilmeisesti.

      Asiat ei muutu, jos ei nousta vastarintaan. Mielenosoitukset ja valitukset ovat ihan hyviä. Pitäisi todellakin alkaa nimetä lääkäreitä täällä tai muilla sivustoilla. Ilmiannettava tekijät. Iskettävä myös toimivaan portaaseen, muuten muutos ei lähde liikkelle. Poliitikot yms. jotka suojelevat noita vahingontekijöitä on saatettava vastuuseen ja tietoisiksi ongelmista. Hajupommeja ja kananmunia, jos ei muuta keksi.

      • Anonyymi

        Mulla on semmonen pierutyyny!


    • Anonyymi
    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Joku vertasi tässä ketjussa psykiatrian lääkeaineita pahoinpitelyyn enkä sinänsä ihmettele. Niillä hoidetaan mielenterveyttä mutta voidaan aiheuttaa todella suurta mielenterveyden kärsimystä mikä voi olla paljon pahempaa miksi aineita alkoi alunalkujaan käyttämään. Esimerkiksi sisäinen liikuttelupakon tunne (akatisia) on kuin kidutusta potenssiin sata kuin olisi kymmeniä kiduttajia jotka saattaa koko päivän vaihdella vuoroa (kidutus ei välttämättä lopu vaan kestää tietyn ajan 24/7.). Kognitiiviset ongelmat lääkkeen puhkaisemana on kidutusta. Lääkkeillä negatiivisesti muuttunut tunne-elämä on kidutusta (havaitsee negatiivisia muutoksia tunne-elämässään, esim kyvyssä tuntea asioita). Joillekin pakotetut lääkkeet on kidutusta (ja etenkin jos ihminen saa vielä haittaa ja sitä pidetään mt-ongelmana kun ei vaikkapa uskota). Lääkkeiden vuoksi kuivuva suu ja menetetyt hampaat on kamalaa. Vieroitusoireet on kidutusta. Seksuaalipuolen ja osan ihmisyydestä menetys on kidutusta kun huomaa että osa itsestä, luonnollinen asia on hävitetty psykiatrian aineilla. Pilalle aineiden vuoksi mennyt terveys, sekotettu hermosto, omituiset luonnottomat olotilat vieroituksessa ynnä muu vastaava on kidutusta. Se ettei saa järkevää tukea ja ymmärrystä sotkettuun terveyteensä ja aivoihin on kidutusta ja se että tarjolla on vain samaa huttua miksi alunperin saikin harmia samojen Käypähoito-oppien mukaan jossa tärveltykin hermosto on taas uudestaan lääkittävissä taulukon mukaan jossa oire - lääke. Se tuki mitä mt-puolelta saa hoitaa mieltä mutta ignooratessaan lääkeharmin suuren merkityksen se ei oikeasti hoida välttämättä mitään. On kidutusta hoitaa lääkkeillä tärveltyä ja nähdä pääongelmana sitten ihmisen mielenterveys vaan ja etsiä mielenterveydestä syy oireisiin. Se on pahoinpitelyä. Jotkut voisi ennemmin hyötyä jostain aivovaurioprotokollasta tai jostain aivojen kognitiivisen toiminnan kuntouttamisesta hoidossa jos kuuppaa on vahingoitettu aineilla tai esim jostain emotionaalisesta tuesta diilata vaurioiden kanssa jossa jotkut olisi asiantuntijoita ja perehtyisi miten tukea psykologisesti harmia saaneita. Mutta ryhtyykö psykiatria tällaiseen?! Ei! He hoitavat vain mielenterveyttä siinä boksissa jossa on oire ja siihen lääke jossa ihmiset stereotypisoidaan joksikin oirelistoiksi johon on tarjolla hoito.

      Näihin aineisiin on kuin sisäänrakennettu se että niiden käyttäjä eroaa vielä enemmän sosiaalisesta ryhmästään mihin kuuluu (lääkkeettömät ihmiset ei ymmärrä kokemuksen tasolla aineista haittaa saanutta), esim ei kykene seksuaaliseen elämään parisuhteissa kun aineet tuhoaa seksuaalisuuden, naama saattaa nykiä ja näyttää poikkeavalta jos saa pakkoliikkeitä. Voi näyttää silmistään huumatulta kuin silmät seisoisi päässä ja turvota niin että ulkoasu muuttuu vähemmän viehättäväksi. Kognition haitat, muut haitat tai vieroitusoireiden poteminen lääkkeiden seurauksena voi myös erkaannuttaa ihmisiä muista

      Yksi osa pahoinpitelyä on se että lääkkeestä tuodaan vääristelty informaatio. Ota tätä ainetta et saa riippuvuutta, on vähän sivuvaikutuksia. Kuin huumediileri tarjoaisi ainetta joka ei ole läheskään sitä mitä lupaa. Unohdetaan mainita mitä lääke OIKEASTI tekee minkä riskien mahdollisuus potilaalla oikeasti olisi oikeus tietää (terveys, elämänlaatu) ja oikeasti ymmärtää millä mekanismilla aine ehkä harmia tekee.

      Siispä, en suosittele pahoinpideltäväksi menoa. Suosittelen keholle luontaisia asioita, mitkä rakentaa kehoa hyvällä tavalla, tukee aivoterveyttä ja terveyttä ja parantaa aivojen toimintaa, rakentaa yhteyttä muihin eikä erota sinua friikiksi muista.

      Älä koskaan ikinä usko että ei olisi muitakin keinoja oppia pärjätä vaikeuksien kanssa kuin psykiatrian aine+terapiayhdistelmä. Niitä keinoja on paljon meihin sisäänrakennettunakin.

      • Anonyymi

        Kannattaa tulla tänne vasta lääkkeiden oton jälkeen.


    • Anonyymi

      Meidän porukoissa yksi tarvitsisi kipeästi apua mielenterveyteen mutta mistä sitä asiallista saa ? On tullut vastaan jos jonkinlaista puoskaria ihan yksityisellä ja julkisella puolella. Voisko joku neuvoa asialliseen paikkaan uudellamaalla muuten tässä käy huonosti.

      • Anonyymi

        Hoitele ihan vaan itse hänet, kun tiedät niin kovasti psykiatriasta.
        Huvittavia toisaalta nämä jutut kun hoito on sama muissakin maissa ja moniin moni on tullut terveeksi hoidon avulla. Ei sellaista hoitoa ole edes olemassakaan mitä sinä,etsit, niin että sinäpä hoitelet ihan itse potilaan, sinähän näytät olevan oikein kaikki tietävä tällä alalla .
        Surkuhupaisaa jaarittelua elämän kovan koulun oppilailta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitele ihan vaan itse hänet, kun tiedät niin kovasti psykiatriasta.
        Huvittavia toisaalta nämä jutut kun hoito on sama muissakin maissa ja moniin moni on tullut terveeksi hoidon avulla. Ei sellaista hoitoa ole edes olemassakaan mitä sinä,etsit, niin että sinäpä hoitelet ihan itse potilaan, sinähän näytät olevan oikein kaikki tietävä tällä alalla .
        Surkuhupaisaa jaarittelua elämän kovan koulun oppilailta

        Elämän kovan koulun käyneet eivät enää hirveästi jaarittele, kokemus opettaa sen verran.
        Kun on kovia kokenut, ehkä sitä jo ennemmin vaikenee siinä vaiheessa, kuin että tekisi itsestään kovin suurta numeroa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämän kovan koulun käyneet eivät enää hirveästi jaarittele, kokemus opettaa sen verran.
        Kun on kovia kokenut, ehkä sitä jo ennemmin vaikenee siinä vaiheessa, kuin että tekisi itsestään kovin suurta numeroa.

        Siinä se onkin kova koulu uhriutuvalle narskulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elämän kovan koulun käyneet eivät enää hirveästi jaarittele, kokemus opettaa sen verran.
        Kun on kovia kokenut, ehkä sitä jo ennemmin vaikenee siinä vaiheessa, kuin että tekisi itsestään kovin suurta numeroa.

        Kokemus nöyristää; ensin melkein jokainen luulee olevansa nero, ja sitten lopulta ymmärtää olevansa vajakki; onhan se nöyryyttävä kokemus, mutta hyvä myöhemmin kuin ei millloinkaan.

        Opettajien, vanhempien ja lehdistön olisi tarpeen tehdä selväksi, kun joku on häiriöinen tai vajakki. Pidetään epäkorrektina ja paijataan päitä, ja lopulta muiden uhrien lisäksi potilas on itsekin vääristelyn uhri.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokemus nöyristää; ensin melkein jokainen luulee olevansa nero, ja sitten lopulta ymmärtää olevansa vajakki; onhan se nöyryyttävä kokemus, mutta hyvä myöhemmin kuin ei millloinkaan.

        Opettajien, vanhempien ja lehdistön olisi tarpeen tehdä selväksi, kun joku on häiriöinen tai vajakki. Pidetään epäkorrektina ja paijataan päitä, ja lopulta muiden uhrien lisäksi potilas on itsekin vääristelyn uhri.

        No tässäpä on sitä asennetta, parhaimmillaan......
        Toivottavasti itselläsi on kaikki hyvin ja olet onnellinen.


    • Anonyymi

      Tikkasen Roope oli ihan ok🤔. Välillä vähän helposti provosoituva, mutta muuten symppis.

    • Anonyymi

      Miten psykiatrin olisi oltava että tuntisit heidät empaattiseksi . Ei heidän tehtävänä ole surkutella poråtilaan tilaa ainoastaan antaa työkalut tervehtymisellä, sillä tervehtyminen on jokaisen omalla vastuulla, joten en ymmärrä minkälaista empatiaa havittelet

      • Anonyymi

        Kuinka moni MT potilas pettyy kun meneevät lekuriin valittamaan että koko maailmassa on vika, ja sitten saavatkin itse mitä sattuu diagnooseja?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka moni MT potilas pettyy kun meneevät lekuriin valittamaan että koko maailmassa on vika, ja sitten saavatkin itse mitä sattuu diagnooseja?

        Kuinka moni Mutujuntti pettyy, kun ei tiedä mistään mitään?


      • Anonyymi

        Maailman menoa olen tarkkaillut ja kyllä se niin menee, että se joka valittaa on 'syyllinen' tai oikeastaan 'sairas' ja kuuluu hoidon piiriin.

        Ihan esimerkkinä otetaan koulukiusaus tapaukset, kiusattu siirretään muualle. Syynä on se, että kiusattu on se vaarallinen henkilö, ei kiusaajat. Aivan samalla tavalla tapahtuu, jos joudut ihan tuntemattoan tekemän väkivallan kohteeksi.

        Jos kiusattu tai väkivallan uhri erehtyy valittamaan tapahtumista, on hän 'sairas', joka on toimitettava mielenterveyden hoidon piiriin. Ja diagnoosi on kaiken varalta psykoottinen skitsofrenia, jotta saadaan varmistettua ettei henkilö ole 'vaarallinen'.

        Eli 'syyllinen'on saatava tarkkailun piiriin, jotta hänet voidaan lääkitä vaarattomaksi.

        Jos valitat hoidosta, olet vielä 'vaarallisempi'.

        Käytäntö on vakio.

        Muissakin teksteissä olet kirjoitellut Petri Linnansalmesta, hän on varmaan toiminut tämän pohjalta. Yhteiskunta toimii siten, että aina voi pyytää 'kaverilta' apua tai 'virka-apua'. Tai sitten vaan narsisti??

        Mihin kiusaajat sitten päätyvät? Laulu menee kai niin.. '..meistä tuli lääkäreitä, poliiseja ja sairaanhoitajia, palomiehiä ja virkamiehiä.....'.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailman menoa olen tarkkaillut ja kyllä se niin menee, että se joka valittaa on 'syyllinen' tai oikeastaan 'sairas' ja kuuluu hoidon piiriin.

        Ihan esimerkkinä otetaan koulukiusaus tapaukset, kiusattu siirretään muualle. Syynä on se, että kiusattu on se vaarallinen henkilö, ei kiusaajat. Aivan samalla tavalla tapahtuu, jos joudut ihan tuntemattoan tekemän väkivallan kohteeksi.

        Jos kiusattu tai väkivallan uhri erehtyy valittamaan tapahtumista, on hän 'sairas', joka on toimitettava mielenterveyden hoidon piiriin. Ja diagnoosi on kaiken varalta psykoottinen skitsofrenia, jotta saadaan varmistettua ettei henkilö ole 'vaarallinen'.

        Eli 'syyllinen'on saatava tarkkailun piiriin, jotta hänet voidaan lääkitä vaarattomaksi.

        Jos valitat hoidosta, olet vielä 'vaarallisempi'.

        Käytäntö on vakio.

        Muissakin teksteissä olet kirjoitellut Petri Linnansalmesta, hän on varmaan toiminut tämän pohjalta. Yhteiskunta toimii siten, että aina voi pyytää 'kaverilta' apua tai 'virka-apua'. Tai sitten vaan narsisti??

        Mihin kiusaajat sitten päätyvät? Laulu menee kai niin.. '..meistä tuli lääkäreitä, poliiseja ja sairaanhoitajia, palomiehiä ja virkamiehiä.....'.

        Vittu minkälaista tuhoa saa aikaan järjettömillä diagnooseilla.

        Varmaan jotain nautintoa saa, kun saa kyykyttää ja tuhota ihmisten elämiä.
        Mengelekin aloitti pienestä ja olihan hänkin lääkäri olevinaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vittu minkälaista tuhoa saa aikaan järjettömillä diagnooseilla.

        Varmaan jotain nautintoa saa, kun saa kyykyttää ja tuhota ihmisten elämiä.
        Mengelekin aloitti pienestä ja olihan hänkin lääkäri olevinaan.

        Uskon että psykiatrian alalla pärjää harvinaisen hyvin ihmisten kyykytyksestä, toisten kontrolloinnista ja nöyryytyksestä pitävät ihmiset jotka esittää vaan hyväntekijää. Niitä piirteitä näkyy myös niissä psykiatrian alan työntekijöissä jotka tulee haukkumaan ja vähättelemään haittaa saaneita sekä epäilemään heidän mielenterveyttään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vittu minkälaista tuhoa saa aikaan järjettömillä diagnooseilla.

        Varmaan jotain nautintoa saa, kun saa kyykyttää ja tuhota ihmisten elämiä.
        Mengelekin aloitti pienestä ja olihan hänkin lääkäri olevinaan.

        https://yle.fi/aihe/artikkeli/1998/09/07/laaketieteen-musta-historia-osa-i-kasikirjoitus

        Speak: Tässä on Suomen psykiatrian kehto, Heidelberg Etelä-Saksassa. Romanttinen maisema kätki vuosikymmenet kammottavan salaisuuden.

        "Rodunjalostuslaitosta perustaessaan suomalaiset hakivat neuvoja täältä Saksasta, yhdestä alan johtavista tutkimuslaitoksista: Kaiser Wilhelm Institutista. Sitä johti professori Verschuer, joka tarjosikin suomalaisille auliisti neuvojaan. Verschuer toimi muuten hyvin tiiviissä yhteistyössä tohtori Mengelen kanssa, johon on henkilöitynyt koko natsilääketieteen julmuus."

        (Hän oli Mengelen opettaja: Mengelellä oli kaksi tohtorinarvoa, yksi lääketieteessä ja yksi antropologiassa. Mengele oli mukana Verschuerin tutkimusprojektissa 1930-luvulla Frankfurtissa.Verschuer esitteli Mengelen väitöskirjatuloksen kansainvälisessä kongressissa Edinburghissa. Tämä oli aivan avoin suhde. Toisenlainen piilotettu suhde alkoi 1942 Auschwitzissa, jonne Mengele komennettiin ja jossa hän tutki edelleen yhteistyössä Verschuerin Kaiser Wilhelm instituutin kanssa.)

        Speak: Verschuer neuvoi suomalaisia rodunjalostuslaitoksen henkilöstön valinnassa.Yksi hänen suosikeistaan oli Lastenklinikan lääkäri Torild Brander. Hän oli kenties kaikkien aikojen tunnetuimman suomalaislääkärin Arvo Ylpön oikea käsi.

        Speak: Myös Brander oli kaksostutkija ja pohti töissään rotuoppeja. Kaikki kolme - Verschuer, Brander ja Ylppö tunsivat toisensa.

        Speak: Niilo Pesosen johtama komitea teki rodunjalostuslaitoksen perustamiseksi pikkutarkan suunnitelman. Todennäköisesti rahapulan vuoksi sitä ei kuitenkaan perustettu. Laitos olisi laatinut suunnitelmat, joiden perusteella vallattujen alueiden venäläiset ja muut väärärotuiset olisi hävitetty. Ennen muuta laitoksen piti kuitenkin parantaa suomalaista rotua. "Kansakunnan olemassaolo ja tulevaisuus riippuvat pääasiassa kansan elinkykyisyydessä",tiedemiehet perustelivat.

        Speak: Rodunjalostuslaitoksen piti kortistoida koko kansa. Suomalaiset olisi luokiteltu älykkyystestien perusteella. Kortistoon oli tarkoitus rekisteröidä kaikki poikkeavat kuten perinnöllisiä tauteja sairastavat, alkoholistit, vajaamieliset ja rikolliset. Heihin olisi sen jälkeen kohdistettu "ennakollisia ehkäisytoimenpiteitä".

        Speak: Komitea ei puuttunut vammaishoidon kustannuksiin. Ehkä se oli itsestäänselvyys. Rahalla mittaaminen oli juurtunut ainakin mielisairaanhoitoon. Esimerkiksi Arvo Ylppö piti mielisairaita arvottomina ja mielisairaaloita tuhlauksena.

        Speak: Psyykkisesti sairaiden hoitomuodot olivat raakoja, osin silkkaa kidutusta. Monet niistä oli opittu Saksasta. Hyvin suosittu skitsofrenian eli jakomielitaudin hoitokeino oli tämä insuliinisokki. Potilaalle annettiin annos insuliinia. Muutaman tunnin kuluttua potilas tuli koomaan ja sai rajuja epileptisia kohtauksia. Kuviteltiin, että epilepsia ja skitsofrenia ovat toistensa vastakohtia. Aiheuttamalla keinotekoisesti epileptinen kohtaus uskottiin että jakomielisyys paranee. Menetelmä oli humpuukia, mutta sitä käytettiin meillä vielä 1960-luvulla.
        - Tyly kohtelu näkyi myös kun vammaisia hoidokkeja siirrettiin pois sota-alueilta muualle Suomeen.

        Speak: Psyykkisesti sairailla ei ollut helppoa rintamallakaan. Hoito oli sattumanvaraista. Psykiatrien ensisijaisia tehtäviä oli Saksan tapaan palauttaa kivääri käteen tuhansille sotaneuroosiin sairastuneille sotilaille - tai tärähtäneille, kuten lääkärit heitä kutsuivat. Usein ensimmäisenä epäiltiin, että sotaa pelkäävä neurootikko oli teeskentelijä tai pinnari.

        Konrad Von Bagh
        Kuva: Still Konrad von Bagh.
        Speak: Rintamalääkärinä toimineella Konrad von Baghilla oli päämajan valtuudet tehdä parantamiskokeita sotilailla, jotka olivat psyykkisesti sairastuneet rintamalla ja kärsivät eriasteisista mielenterveydellisistä oireista.

        Speak: Von Bagh otti potilailtaan luulot pois. Hän rääkkäsi hoidokkejaan epämiellyttävällä ja rankalla "voimisteluohjelmalla", jota hän kutsui myös rangaistukseksi. Neuroottisia potilaita simputettiin tunti päivässä kunnes he halusivat takaisin sotaan. Potilaan kerjätessä sääliä, von Bagh saattoi sanoa peräänantamattomasti: "Olette sotapalveluksessa, akkamaisuuksia ei sallita. Purkaa hampaanne yhteen ja tehkää velvollisuutenne."

        Speak: Von Baghin toimintaa valvoi päämajalle everstiluutnantti, psykiatri ja sittemmin partiojohtaja Sven Donner. Armeijan hermo- ja mielitautiosaston tarkastajana toiminut Donner oli valmis vaikeimpien potilaiden osalta vielä jyrkempiin toimiin.

        Speak: Erään tarkastusmatkansa jälkeen Donner kirjoitti muistion armeijan johdolle. Hän ilmaisi ihailunsa Hitlerille, joka murhautti vammaisia.

        "En voi pitää mahdollisena sitä, että Suomellakaan olisi varaa sallia kielteisten voimien tehdä tuhotöitään samalla kuin se panee myönteisimmät alttiiksi rintamilla."
        Speak: Donner piti välttämättömänä vaikeimpien potilaiden "tekemistä vaarattomiksi" - kuten hän kirjoitti - ja sulkemista - mihinpä muualle kuin keskitysleiriin. Donner oli valmis laittomuuksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailman menoa olen tarkkaillut ja kyllä se niin menee, että se joka valittaa on 'syyllinen' tai oikeastaan 'sairas' ja kuuluu hoidon piiriin.

        Ihan esimerkkinä otetaan koulukiusaus tapaukset, kiusattu siirretään muualle. Syynä on se, että kiusattu on se vaarallinen henkilö, ei kiusaajat. Aivan samalla tavalla tapahtuu, jos joudut ihan tuntemattoan tekemän väkivallan kohteeksi.

        Jos kiusattu tai väkivallan uhri erehtyy valittamaan tapahtumista, on hän 'sairas', joka on toimitettava mielenterveyden hoidon piiriin. Ja diagnoosi on kaiken varalta psykoottinen skitsofrenia, jotta saadaan varmistettua ettei henkilö ole 'vaarallinen'.

        Eli 'syyllinen'on saatava tarkkailun piiriin, jotta hänet voidaan lääkitä vaarattomaksi.

        Jos valitat hoidosta, olet vielä 'vaarallisempi'.

        Käytäntö on vakio.

        Muissakin teksteissä olet kirjoitellut Petri Linnansalmesta, hän on varmaan toiminut tämän pohjalta. Yhteiskunta toimii siten, että aina voi pyytää 'kaverilta' apua tai 'virka-apua'. Tai sitten vaan narsisti??

        Mihin kiusaajat sitten päätyvät? Laulu menee kai niin.. '..meistä tuli lääkäreitä, poliiseja ja sairaanhoitajia, palomiehiä ja virkamiehiä.....'.

        Tuu valittaan mun tai lasten tekemisistä, niin katotaan, pistetään sut ja lapses laitokseen. Petri on meidän luottomies.


      • Anonyymi

        Ei kannata mennä tekemään mitään sellaista, josta voi joutua itse ongelmiin ja tulla seuraamuksia. Ei ole sen arvoista. Kannattaa itse osoittaa olevansa ja omaavansa arvoja ja suoraselkäisyyttä omalla esimerkillään ja käytöksellään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailman menoa olen tarkkaillut ja kyllä se niin menee, että se joka valittaa on 'syyllinen' tai oikeastaan 'sairas' ja kuuluu hoidon piiriin.

        Ihan esimerkkinä otetaan koulukiusaus tapaukset, kiusattu siirretään muualle. Syynä on se, että kiusattu on se vaarallinen henkilö, ei kiusaajat. Aivan samalla tavalla tapahtuu, jos joudut ihan tuntemattoan tekemän väkivallan kohteeksi.

        Jos kiusattu tai väkivallan uhri erehtyy valittamaan tapahtumista, on hän 'sairas', joka on toimitettava mielenterveyden hoidon piiriin. Ja diagnoosi on kaiken varalta psykoottinen skitsofrenia, jotta saadaan varmistettua ettei henkilö ole 'vaarallinen'.

        Eli 'syyllinen'on saatava tarkkailun piiriin, jotta hänet voidaan lääkitä vaarattomaksi.

        Jos valitat hoidosta, olet vielä 'vaarallisempi'.

        Käytäntö on vakio.

        Muissakin teksteissä olet kirjoitellut Petri Linnansalmesta, hän on varmaan toiminut tämän pohjalta. Yhteiskunta toimii siten, että aina voi pyytää 'kaverilta' apua tai 'virka-apua'. Tai sitten vaan narsisti??

        Mihin kiusaajat sitten päätyvät? Laulu menee kai niin.. '..meistä tuli lääkäreitä, poliiseja ja sairaanhoitajia, palomiehiä ja virkamiehiä.....'.

        Minusta protokolla menee niin, että joku valittaa, että tuo kaveri on 'outo'. Sen jälkeen alkaa kyttäys, kiusaaminen, arvioiminen, olettelu, testailu ... kaikkea millä henkilön olo tehdään hankalaksi ja entistä vaikeammaksi ja saadaan näyttämään oikeasti oudolta.

        Kun on saatu olo todella vaikeaksi, koitetaan jollain saada käymään 'lääkärissä' 'puhumassa', sitten vakuutetaan ja manipuloidaan uskomaan, että on hullu ja 'lääkkeet' auttavat. Kaikki tietää miten lääkkeet tuhoaa, siitä sen enempää.

        Sitten kun on saatu 'pahoinpitely' aloitettua lääkkeillä ja henkilö aivan paskaksi, voidaan käyttää myös fyysisiä 'pahoinpitelijöitä' (poliiseja), aina voidaan valittaa, että henkilö on hankala, aiheuttaa ongelmia ja soittaa pahoinpitelijät perään.

        Sitten kun on saatu riittävän hankalaksi, niin voidaan evätä terveydenhuolto ja voidaan vaikka antaa kuolla 'parantavien lääkkeiden' aiheuttamiin sisäelin vaurioihin ja sydäntauteihin. Totaalisen perfect!!


        Masennus ja ahdistus ovat sellaisia, jotka vaan kuuluvat elämään ja niiden kanssa eleltävä. Kaikki meistä ei ole rikkaita ja rohkeita. Oltaisiimpa kaikki viisaita ja jatkettaisiin eteenpäin ongelmista ja vaikeuksista huolimatta. Ikävä kyllä terveydenhuolto on asettanut meille sellaisia mittareita, jotka ovat oikeasti minusta 'outoja'. Jos menetät perheenjäsenen, saat suurra max. 4 päivää, jos saikkua pitää saada enemmän, olet hullu...... Osoittaa vain ettei meidän elämällä ole arvoa. Täytyy tehdä, jotta osakkeenomistajat saavat rahaa, näin se menee..... Petri on noita arvon miehiä mitä ilmeisimmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta protokolla menee niin, että joku valittaa, että tuo kaveri on 'outo'. Sen jälkeen alkaa kyttäys, kiusaaminen, arvioiminen, olettelu, testailu ... kaikkea millä henkilön olo tehdään hankalaksi ja entistä vaikeammaksi ja saadaan näyttämään oikeasti oudolta.

        Kun on saatu olo todella vaikeaksi, koitetaan jollain saada käymään 'lääkärissä' 'puhumassa', sitten vakuutetaan ja manipuloidaan uskomaan, että on hullu ja 'lääkkeet' auttavat. Kaikki tietää miten lääkkeet tuhoaa, siitä sen enempää.

        Sitten kun on saatu 'pahoinpitely' aloitettua lääkkeillä ja henkilö aivan paskaksi, voidaan käyttää myös fyysisiä 'pahoinpitelijöitä' (poliiseja), aina voidaan valittaa, että henkilö on hankala, aiheuttaa ongelmia ja soittaa pahoinpitelijät perään.

        Sitten kun on saatu riittävän hankalaksi, niin voidaan evätä terveydenhuolto ja voidaan vaikka antaa kuolla 'parantavien lääkkeiden' aiheuttamiin sisäelin vaurioihin ja sydäntauteihin. Totaalisen perfect!!


        Masennus ja ahdistus ovat sellaisia, jotka vaan kuuluvat elämään ja niiden kanssa eleltävä. Kaikki meistä ei ole rikkaita ja rohkeita. Oltaisiimpa kaikki viisaita ja jatkettaisiin eteenpäin ongelmista ja vaikeuksista huolimatta. Ikävä kyllä terveydenhuolto on asettanut meille sellaisia mittareita, jotka ovat oikeasti minusta 'outoja'. Jos menetät perheenjäsenen, saat suurra max. 4 päivää, jos saikkua pitää saada enemmän, olet hullu...... Osoittaa vain ettei meidän elämällä ole arvoa. Täytyy tehdä, jotta osakkeenomistajat saavat rahaa, näin se menee..... Petri on noita arvon miehiä mitä ilmeisimmin.

        Kuka nuo osakkeet omistaa??? Olettaisin, että niitä on sellaisilla, joilla kuukausitulo ylittää 8000, lääkärit, asianajajat.....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata mennä tekemään mitään sellaista, josta voi joutua itse ongelmiin ja tulla seuraamuksia. Ei ole sen arvoista. Kannattaa itse osoittaa olevansa ja omaavansa arvoja ja suoraselkäisyyttä omalla esimerkillään ja käytöksellään.

        Minusta nuo siat uskoo siihen, että meidät on 'opetettu' niin nöyriksi, että saavat 'sikailla' miten huvittaa. Käännetään vain 'oikea poski'.

        Kannattaa miettiä asiaa tuoltakin kannalta, ei ainainen nöyristely mihinkään johda.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta nuo siat uskoo siihen, että meidät on 'opetettu' niin nöyriksi, että saavat 'sikailla' miten huvittaa. Käännetään vain 'oikea poski'.

        Kannattaa miettiä asiaa tuoltakin kannalta, ei ainainen nöyristely mihinkään johda.

        Ymmärrän sinua hyvin. Olet oikeassa siinä, että alalla olevat eivät toimi, kohtele ja hoida potilaita oikeilla tavoilla ja eettisiä sääntöjä noudattaen. Siitä olenkanssasi samaa mieltä. Puolensa kannattaa aina ja saa pitää ja ilmaista oma mielipiteensä, silloin kun siihen on aihetta. Niin oma isänikin aina kehotti tekemään.

        Mutta ole ihmeessä varovainen, äläkä tee mitään ylilyöntejä. Tai sellaista, mistä voi tulla itselle hankaluuksia. Esim. virkavallan kanssa.


        Keinot vaikuttaa valita kannattaa tehdä harkiten, pitää pää kylmänä ja älliä käyttäen. Onnea matkaan ja elämääsi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän sinua hyvin. Olet oikeassa siinä, että alalla olevat eivät toimi, kohtele ja hoida potilaita oikeilla tavoilla ja eettisiä sääntöjä noudattaen. Siitä olenkanssasi samaa mieltä. Puolensa kannattaa aina ja saa pitää ja ilmaista oma mielipiteensä, silloin kun siihen on aihetta. Niin oma isänikin aina kehotti tekemään.

        Mutta ole ihmeessä varovainen, äläkä tee mitään ylilyöntejä. Tai sellaista, mistä voi tulla itselle hankaluuksia. Esim. virkavallan kanssa.


        Keinot vaikuttaa valita kannattaa tehdä harkiten, pitää pää kylmänä ja älliä käyttäen. Onnea matkaan ja elämääsi!

        Anteeksi tekemäni kirjoitusvirheet. Edelliseen pieni korjaus viimeiseen lauseeseen: Keinot vaikuttaa kannattaa valita ja tehdä harkiten, pitää pää kylmänä ja älliä käyttäen. Onnea siihen, matkaan ja elämääsi!


      • Anonyymi

        Tuossa tuo näkyy välillä kadulla pällistelevän. Mitä lie ettii,


      • Anonyymi

        Olisko tosielämän 'Hannibal lLecter'? Katsoo ja kokeilee mitä saa aikaiseksi lääkkeillä. Minkälaisia luomuksia syntyy. Taitelija varsinaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka moni MT potilas pettyy kun meneevät lekuriin valittamaan että koko maailmassa on vika, ja sitten saavatkin itse mitä sattuu diagnooseja?

        Lekurit eivät voi korjata koko maailmaa, eli on turha pettyä, jos hakee maailman tilanteeseen lekurilta apua.
        Apua on ensisijaisesti pyydettävä omiin ongelmiin.
        Psykiatrian tarkoituksena kai on perehtyä ihmiseen itseensä, ja siihen, mitkä asiat hänelle aiheuttavat ongelmia, mistä ne johtuvat, miten käsitellä niitä, että olisi helpompi olla ja elää.

        Olisi hyvä miettiä, mitä itse voisi tehdä, mistä johtuu, että koko maailma tuntuu olevan minua vastaan, minähän olen tässä maailmassa ja jotenkin olisi pärjättävä kuitenkin.
        Jos vain syyttelen kaikkea ympärilläni, esim. maailmaa, enkä keskity itseeni, miten tilanteeni voisi parantua.
        Lekuritkaan eivät pysty ihmeisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka moni MT potilas pettyy kun meneevät lekuriin valittamaan että koko maailmassa on vika, ja sitten saavatkin itse mitä sattuu diagnooseja?

        Ihan niin aina vika muissa, lääkkeetkin on näille viallisia, siksipä eivät parane koskaan
        Mutta ompa voimia olla netissä kirjoittelemassa omia ennakkoluulojaan, se kun söis lääkkeeensä ja tulis terveeksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin aina vika muissa, lääkkeetkin on näille viallisia, siksipä eivät parane koskaan
        Mutta ompa voimia olla netissä kirjoittelemassa omia ennakkoluulojaan, se kun söis lääkkeeensä ja tulis terveeksi

        Kuka helvetti paranee lääkkeillä joissa on niin paljon ongelmia?
        Jos etenkin jumittuu niille vuosiksi niin ai ai mitä ihania viekkareita saa, pahimmassa tapauksessa menettää seksielämänsä, terveyttään, aivoterveyttään ja värejä elämästään, ja hoidossa saadaan aikaan lääkkeidensä ongelmien kanssa kamppailevia kroonikoita.

        Sitä ei toki näe jos kaikki lääkkeidenkin ongelmat on aina ihmisten omia ongelmia ja jos näkee lääkkeiden lyhytkestoisen hyödyn tai vieroitusoireiden välttelyn (dependence-puolen) ihmisten omina ongelmina.

        Mitä edes tarkoittaa paraneminen mistä nämä puhuu? Eikö se riitä paranemiseksi että pärjää ihan itsensä kanssa ja diilailee elämän kanssa? tarkoittaako se työntekoa? Mitä se normaali ja paraneminen tarkoittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka helvetti paranee lääkkeillä joissa on niin paljon ongelmia?
        Jos etenkin jumittuu niille vuosiksi niin ai ai mitä ihania viekkareita saa, pahimmassa tapauksessa menettää seksielämänsä, terveyttään, aivoterveyttään ja värejä elämästään, ja hoidossa saadaan aikaan lääkkeidensä ongelmien kanssa kamppailevia kroonikoita.

        Sitä ei toki näe jos kaikki lääkkeidenkin ongelmat on aina ihmisten omia ongelmia ja jos näkee lääkkeiden lyhytkestoisen hyödyn tai vieroitusoireiden välttelyn (dependence-puolen) ihmisten omina ongelmina.

        Mitä edes tarkoittaa paraneminen mistä nämä puhuu? Eikö se riitä paranemiseksi että pärjää ihan itsensä kanssa ja diilailee elämän kanssa? tarkoittaako se työntekoa? Mitä se normaali ja paraneminen tarkoittaa?

        Tarkoitan vieroitusoireiden välttelyn lääkkeen tehona mitä epäilen lähes jatkuvasti käyvän hoitosysteemissä.

        Liisa päättää lopettaa masennuslääkityksensä. Hän ei halua enää seksiä parisuhteessa minkä epäilee liittyvän lääkkeisiin ja hänellä on muutenkin tunne että haluaisi kokeilla elää ilman lääkitystä josta ei ole varma edes onko hyötyä. Joku tuntuu kuitenkin lääkkeissä aina häiritsevän.

        Liisa lopetuksen jälkeen;
        "Yhyy mulle tuli huono olo kun söin 14 vuotta masennuslääkkeitä ja sinä aikana opin elämään tunteet semisti jäässä ja nyt sitten on niin tuskaisen ikävän mitäänsanomaton olo ja tunteet kaoottisia kun en käytä niitä enää ja vieroittauduin kolme kuukautta sitten ja en osaa olla. Yhyy"

        hoitotaho:
        "voivoi lopetit toimivan lääkityksen. Sinä tarvit masennuslääkkeitä vaikka lopun elämääsi selvästikin, aloitapa ne uudelleen Liisa niin kyllä se kuule siitä"

        Mitä hoitotaho ei taas ymmärrä:
        masennuslääkevieroitusoireet voivat olla henkistä ja fyysistä oirehdintaa joka kestää tosi pitkään ja ne oireet voi olla pitkittyneitä. Voi kestää paljon aikaa oppia selviytymiskeinoja jos on oppinut olemaan tunteen semisti lamautuneena esimerkiksi lääkkeillä. Vieroitusoireet voivat olla myös fyysistä pahaa oloa mikä seuraa siitä että välittäjäaineiden luonnollista toimintaa on sotkettu kehossa aineella, kehoon on muodostunut homeostaasi lääkkeiden alla ja kun se otetaan pois kehon pitää taas kehittää uusi homeostaasitila missä kaikki välittäjäaineet ja toiminnot kehossa toimii balanssissa.

        Liisa on todennäköisesti hoitanut myös masennuslääkeriippuvuuttaan masennuslääkkeillä kun hän ei osaa enää käsitellä tunteitaan ilman kun hänet on opetettu aineilla käsittelemään tunteitaan, hänelle on valehdeltu että hänellä on kemiallinen häiriö päässä tai hänen aivonsa jotenkin erityisesti tarvitsisivat neuroplastisuuden lisäämistä masennuslääkkeillä ja lisäksi vieroituksessa tulee päälle keinotekoisia vieroituksen jälkeen puhkeavia tunteita mitkä liittyy vieroitukseen mitkä voi olla hankalia kestää esim. itkuisuus, raivostuneisuus, tunteiden myllerrys, korostunut ahdistus. Nämä on varmaan hoitotahon mielestä Liisan sairautta.

        Liisa siis jatkaa masennuslääkenarkkaustaan autuaan tietämättömänä siitä että pitemmällä tähtäimellä psykiatria pitkään lääkkeitä määrätessään on saattanut heikentää hänen prognoosiaan koukuttaen hänet vahvaan kamaan. Kun Liisa ottaa aineet käyttöön psykiatriassa myhäillään kun Liisan olo tuntuu taas normaalilta, siihen mihin hän on 14 vuotta tottunut. Kyllä me osataan hoitaa! Todellisuudessa kyse on kuin narkkari aloittaisi aineen johon on koukussa ja aine toimii niin viekkareihin kuin Liisan itselleen vieraaseen oloon tosi hyvin koska eihän hän osaa enää kuvitella kunnolla elämää ilman masennuslääkkeitä. Mikä häntä sitten hoitaisi? Pitää olla joku toimiva lääke koska Liisa on määritellyt itsensä masennuspotilaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon että psykiatrian alalla pärjää harvinaisen hyvin ihmisten kyykytyksestä, toisten kontrolloinnista ja nöyryytyksestä pitävät ihmiset jotka esittää vaan hyväntekijää. Niitä piirteitä näkyy myös niissä psykiatrian alan työntekijöissä jotka tulee haukkumaan ja vähättelemään haittaa saaneita sekä epäilemään heidän mielenterveyttään.

        Potilaan tullessa parempaan kuntoon, hän voi itse estää kyykytyksen ja kontrolloinnin, ei yksinkertaisesti anna sellaiselle mahdollisuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan vieroitusoireiden välttelyn lääkkeen tehona mitä epäilen lähes jatkuvasti käyvän hoitosysteemissä.

        Liisa päättää lopettaa masennuslääkityksensä. Hän ei halua enää seksiä parisuhteessa minkä epäilee liittyvän lääkkeisiin ja hänellä on muutenkin tunne että haluaisi kokeilla elää ilman lääkitystä josta ei ole varma edes onko hyötyä. Joku tuntuu kuitenkin lääkkeissä aina häiritsevän.

        Liisa lopetuksen jälkeen;
        "Yhyy mulle tuli huono olo kun söin 14 vuotta masennuslääkkeitä ja sinä aikana opin elämään tunteet semisti jäässä ja nyt sitten on niin tuskaisen ikävän mitäänsanomaton olo ja tunteet kaoottisia kun en käytä niitä enää ja vieroittauduin kolme kuukautta sitten ja en osaa olla. Yhyy"

        hoitotaho:
        "voivoi lopetit toimivan lääkityksen. Sinä tarvit masennuslääkkeitä vaikka lopun elämääsi selvästikin, aloitapa ne uudelleen Liisa niin kyllä se kuule siitä"

        Mitä hoitotaho ei taas ymmärrä:
        masennuslääkevieroitusoireet voivat olla henkistä ja fyysistä oirehdintaa joka kestää tosi pitkään ja ne oireet voi olla pitkittyneitä. Voi kestää paljon aikaa oppia selviytymiskeinoja jos on oppinut olemaan tunteen semisti lamautuneena esimerkiksi lääkkeillä. Vieroitusoireet voivat olla myös fyysistä pahaa oloa mikä seuraa siitä että välittäjäaineiden luonnollista toimintaa on sotkettu kehossa aineella, kehoon on muodostunut homeostaasi lääkkeiden alla ja kun se otetaan pois kehon pitää taas kehittää uusi homeostaasitila missä kaikki välittäjäaineet ja toiminnot kehossa toimii balanssissa.

        Liisa on todennäköisesti hoitanut myös masennuslääkeriippuvuuttaan masennuslääkkeillä kun hän ei osaa enää käsitellä tunteitaan ilman kun hänet on opetettu aineilla käsittelemään tunteitaan, hänelle on valehdeltu että hänellä on kemiallinen häiriö päässä tai hänen aivonsa jotenkin erityisesti tarvitsisivat neuroplastisuuden lisäämistä masennuslääkkeillä ja lisäksi vieroituksessa tulee päälle keinotekoisia vieroituksen jälkeen puhkeavia tunteita mitkä liittyy vieroitukseen mitkä voi olla hankalia kestää esim. itkuisuus, raivostuneisuus, tunteiden myllerrys, korostunut ahdistus. Nämä on varmaan hoitotahon mielestä Liisan sairautta.

        Liisa siis jatkaa masennuslääkenarkkaustaan autuaan tietämättömänä siitä että pitemmällä tähtäimellä psykiatria pitkään lääkkeitä määrätessään on saattanut heikentää hänen prognoosiaan koukuttaen hänet vahvaan kamaan. Kun Liisa ottaa aineet käyttöön psykiatriassa myhäillään kun Liisan olo tuntuu taas normaalilta, siihen mihin hän on 14 vuotta tottunut. Kyllä me osataan hoitaa! Todellisuudessa kyse on kuin narkkari aloittaisi aineen johon on koukussa ja aine toimii niin viekkareihin kuin Liisan itselleen vieraaseen oloon tosi hyvin koska eihän hän osaa enää kuvitella kunnolla elämää ilman masennuslääkkeitä. Mikä häntä sitten hoitaisi? Pitää olla joku toimiva lääke koska Liisa on määritellyt itsensä masennuspotilaaksi.

        Fyysisellä puolella kuulee vastaavaa. Aivan selvät haitat ja silti saa lukea raportista, että lääkäri suosittaa jatkamaan hoitoa!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka helvetti paranee lääkkeillä joissa on niin paljon ongelmia?
        Jos etenkin jumittuu niille vuosiksi niin ai ai mitä ihania viekkareita saa, pahimmassa tapauksessa menettää seksielämänsä, terveyttään, aivoterveyttään ja värejä elämästään, ja hoidossa saadaan aikaan lääkkeidensä ongelmien kanssa kamppailevia kroonikoita.

        Sitä ei toki näe jos kaikki lääkkeidenkin ongelmat on aina ihmisten omia ongelmia ja jos näkee lääkkeiden lyhytkestoisen hyödyn tai vieroitusoireiden välttelyn (dependence-puolen) ihmisten omina ongelmina.

        Mitä edes tarkoittaa paraneminen mistä nämä puhuu? Eikö se riitä paranemiseksi että pärjää ihan itsensä kanssa ja diilailee elämän kanssa? tarkoittaako se työntekoa? Mitä se normaali ja paraneminen tarkoittaa?

        Lääkkeet on tarkoitettu akuuttivaiheeseen ja vaiheisiin; joissain tapauksissa lääkitys on tarpeen olla pysyvä, jolloin kyse on esim. skitsofreniasta vs. masennus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://yle.fi/aihe/artikkeli/1998/09/07/laaketieteen-musta-historia-osa-i-kasikirjoitus

        Speak: Tässä on Suomen psykiatrian kehto, Heidelberg Etelä-Saksassa. Romanttinen maisema kätki vuosikymmenet kammottavan salaisuuden.

        "Rodunjalostuslaitosta perustaessaan suomalaiset hakivat neuvoja täältä Saksasta, yhdestä alan johtavista tutkimuslaitoksista: Kaiser Wilhelm Institutista. Sitä johti professori Verschuer, joka tarjosikin suomalaisille auliisti neuvojaan. Verschuer toimi muuten hyvin tiiviissä yhteistyössä tohtori Mengelen kanssa, johon on henkilöitynyt koko natsilääketieteen julmuus."

        (Hän oli Mengelen opettaja: Mengelellä oli kaksi tohtorinarvoa, yksi lääketieteessä ja yksi antropologiassa. Mengele oli mukana Verschuerin tutkimusprojektissa 1930-luvulla Frankfurtissa.Verschuer esitteli Mengelen väitöskirjatuloksen kansainvälisessä kongressissa Edinburghissa. Tämä oli aivan avoin suhde. Toisenlainen piilotettu suhde alkoi 1942 Auschwitzissa, jonne Mengele komennettiin ja jossa hän tutki edelleen yhteistyössä Verschuerin Kaiser Wilhelm instituutin kanssa.)

        Speak: Verschuer neuvoi suomalaisia rodunjalostuslaitoksen henkilöstön valinnassa.Yksi hänen suosikeistaan oli Lastenklinikan lääkäri Torild Brander. Hän oli kenties kaikkien aikojen tunnetuimman suomalaislääkärin Arvo Ylpön oikea käsi.

        Speak: Myös Brander oli kaksostutkija ja pohti töissään rotuoppeja. Kaikki kolme - Verschuer, Brander ja Ylppö tunsivat toisensa.

        Speak: Niilo Pesosen johtama komitea teki rodunjalostuslaitoksen perustamiseksi pikkutarkan suunnitelman. Todennäköisesti rahapulan vuoksi sitä ei kuitenkaan perustettu. Laitos olisi laatinut suunnitelmat, joiden perusteella vallattujen alueiden venäläiset ja muut väärärotuiset olisi hävitetty. Ennen muuta laitoksen piti kuitenkin parantaa suomalaista rotua. "Kansakunnan olemassaolo ja tulevaisuus riippuvat pääasiassa kansan elinkykyisyydessä",tiedemiehet perustelivat.

        Speak: Rodunjalostuslaitoksen piti kortistoida koko kansa. Suomalaiset olisi luokiteltu älykkyystestien perusteella. Kortistoon oli tarkoitus rekisteröidä kaikki poikkeavat kuten perinnöllisiä tauteja sairastavat, alkoholistit, vajaamieliset ja rikolliset. Heihin olisi sen jälkeen kohdistettu "ennakollisia ehkäisytoimenpiteitä".

        Speak: Komitea ei puuttunut vammaishoidon kustannuksiin. Ehkä se oli itsestäänselvyys. Rahalla mittaaminen oli juurtunut ainakin mielisairaanhoitoon. Esimerkiksi Arvo Ylppö piti mielisairaita arvottomina ja mielisairaaloita tuhlauksena.

        Speak: Psyykkisesti sairaiden hoitomuodot olivat raakoja, osin silkkaa kidutusta. Monet niistä oli opittu Saksasta. Hyvin suosittu skitsofrenian eli jakomielitaudin hoitokeino oli tämä insuliinisokki. Potilaalle annettiin annos insuliinia. Muutaman tunnin kuluttua potilas tuli koomaan ja sai rajuja epileptisia kohtauksia. Kuviteltiin, että epilepsia ja skitsofrenia ovat toistensa vastakohtia. Aiheuttamalla keinotekoisesti epileptinen kohtaus uskottiin että jakomielisyys paranee. Menetelmä oli humpuukia, mutta sitä käytettiin meillä vielä 1960-luvulla.
        - Tyly kohtelu näkyi myös kun vammaisia hoidokkeja siirrettiin pois sota-alueilta muualle Suomeen.

        Speak: Psyykkisesti sairailla ei ollut helppoa rintamallakaan. Hoito oli sattumanvaraista. Psykiatrien ensisijaisia tehtäviä oli Saksan tapaan palauttaa kivääri käteen tuhansille sotaneuroosiin sairastuneille sotilaille - tai tärähtäneille, kuten lääkärit heitä kutsuivat. Usein ensimmäisenä epäiltiin, että sotaa pelkäävä neurootikko oli teeskentelijä tai pinnari.

        Konrad Von Bagh
        Kuva: Still Konrad von Bagh.
        Speak: Rintamalääkärinä toimineella Konrad von Baghilla oli päämajan valtuudet tehdä parantamiskokeita sotilailla, jotka olivat psyykkisesti sairastuneet rintamalla ja kärsivät eriasteisista mielenterveydellisistä oireista.

        Speak: Von Bagh otti potilailtaan luulot pois. Hän rääkkäsi hoidokkejaan epämiellyttävällä ja rankalla "voimisteluohjelmalla", jota hän kutsui myös rangaistukseksi. Neuroottisia potilaita simputettiin tunti päivässä kunnes he halusivat takaisin sotaan. Potilaan kerjätessä sääliä, von Bagh saattoi sanoa peräänantamattomasti: "Olette sotapalveluksessa, akkamaisuuksia ei sallita. Purkaa hampaanne yhteen ja tehkää velvollisuutenne."

        Speak: Von Baghin toimintaa valvoi päämajalle everstiluutnantti, psykiatri ja sittemmin partiojohtaja Sven Donner. Armeijan hermo- ja mielitautiosaston tarkastajana toiminut Donner oli valmis vaikeimpien potilaiden osalta vielä jyrkempiin toimiin.

        Speak: Erään tarkastusmatkansa jälkeen Donner kirjoitti muistion armeijan johdolle. Hän ilmaisi ihailunsa Hitlerille, joka murhautti vammaisia.

        "En voi pitää mahdollisena sitä, että Suomellakaan olisi varaa sallia kielteisten voimien tehdä tuhotöitään samalla kuin se panee myönteisimmät alttiiksi rintamilla."
        Speak: Donner piti välttämättömänä vaikeimpien potilaiden "tekemistä vaarattomiksi" - kuten hän kirjoitti - ja sulkemista - mihinpä muualle kuin keskitysleiriin. Donner oli valmis laittomuuksiin.

        Musta historia nykynäkemyksessä; esim. rodunjalostus olisi säästänyt ihmiskunnan lisääntyvältä ali-ihmisten ongelmallisuudelta. Humanistit tuli väliin ja ihmiskunta heikentyi kaikilla tavoin ja nyt vain odotellaan kuoliniskua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata mennä tekemään mitään sellaista, josta voi joutua itse ongelmiin ja tulla seuraamuksia. Ei ole sen arvoista. Kannattaa itse osoittaa olevansa ja omaavansa arvoja ja suoraselkäisyyttä omalla esimerkillään ja käytöksellään.

        Esim. välttämällä terveydenhuolto- ja oikeusaloja, koska ympärillä on ikävästi kaikki hullut ja vajakit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon että psykiatrian alalla pärjää harvinaisen hyvin ihmisten kyykytyksestä, toisten kontrolloinnista ja nöyryytyksestä pitävät ihmiset jotka esittää vaan hyväntekijää. Niitä piirteitä näkyy myös niissä psykiatrian alan työntekijöissä jotka tulee haukkumaan ja vähättelemään haittaa saaneita sekä epäilemään heidän mielenterveyttään.

        Niin seinä vastaa kuin siihen huudetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vittu minkälaista tuhoa saa aikaan järjettömillä diagnooseilla.

        Varmaan jotain nautintoa saa, kun saa kyykyttää ja tuhota ihmisten elämiä.
        Mengelekin aloitti pienestä ja olihan hänkin lääkäri olevinaan.

        Unohtuiko taas lääke?


      • Anonyymi

        Jenkeissä on tapana hankkia pari diagnoosia vähintään; en nyt muista mihin perustuu, mutta siihen on legitti syy. Matemaattisesti se toki kannattaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esim. välttämällä terveydenhuolto- ja oikeusaloja, koska ympärillä on ikävästi kaikki hullut ja vajakit.

        Käykö siellä yövuorossa aika pitkäksi? Potilaat lääkitty unten maille, jne. On aikaa istua koneella vattuilemassa.


      • Anonyymi

        Masennukseen kirjoitetaan masennuslääkkeet. Psykoosiin neuroleptit joten miksi menet yleensä psykiatrin luo kun et luota lääkehoitoon


    • Anonyymi

      Ihan sekavia arpoja, toki dallarit on keskimäärin vielä enemmän pihalla aivan kaikesta.

      Mielestäni hyvä heuristinen määritelmä. Kokemus puhuu.

    • Anonyymi

      riippuu varmaan hurjasti ihmisestä ja jopa viikonpäivästä, eli esim pikäaikas työtön joka menee nuppilääkärille saa aika varmasti huonoa/huonompaa kohtelua kuin työssä oleva ja esim maanantai on huono päivä koska lääkärit ovat kiukkusempia kun alkoi taas työviikko ja perjantaina ovat iloisempia ja ystävällisempiä koska viikonloppu alkaa jne jne

      • Anonyymi

        Arvopohja psykiatriassa on se, että tuottamattomuus yhteiskunnassa on vahvasti yhteysessä psyykkiseen sairauteen (yhteiskunnan työvoimapalvelut ynnä muut ajavat työhön kykenemättömiä ainakin hiukan painostaen usein saikulle ja lääkäreille mt-syistä jos eivät tee kuin käsketään) ja yleensäkin yhteiskunnassa arvomaailma on se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Työssäkäyvät voi hyödyntää yksityisiä palveluita ja työterveyshuoltoa, työttömät ja sairaat harvemmin voivat koska rahatilanne tai työtilanne ei sitä salli. Köyhille jää se mitä annetaan armopaloina, ja siihen on tyytyminen, vaikka olisi kökömpikin lääkäri ja vähemmän kontrolliaikoja tai lääkäri on obsessoitunut Ketipinor-resepteihin. Rikkaampi voi "lääkärishoppailla", etsiä spesialisteja ja valita millaista apua saa paremmin, saada paremmin kontrolliaikoja ja viitata kintaalla lääkäreille joilta saavat huonoa kohtelua.

        Se ei toki estä psykiatriasta saatua harmia että olisi rikas. Pitemminkin saattaa jopa altistaa sille koska jokainen lääkärikäynti on potentiaalinen diagnoosi ja resepti psykiatriassa. Ja täten myös potentiaalinen harmi. Toki moni rikkaampi varmaan on enemmän terapia-avun perään, varmaan myös lääkärit itse jotka varmasti tulkitsee omia vaivojaan enemmän vain vaikkapa uupumuksena tai tunne-elämän vaivana jota hoidetaan puhumalla kuin psykiatrisena sairautena jota lääkitään. Monet varmaan välttelee kuin ruttoa psykiatrisia diagnooseja, tietävät niiden vaikutukset. Terapiassa voi käydä ilman diagnoosimerkintöhäkin jos vaan maksaa.

        Onhan se selvää, että jos on köyhä, työtön ja vähäosainen, saa todennäköisemmin huonompaa palvelua ja kohtelua. Olet lähtökohtaisesti jo yhteiskunnassa pärjäämätön joten sinussa täytyy olla joku vika(kaiken kuntoutuksenkin tavoite on johdatttaa ihminen työelämään) ja sinua tulkitsee ihminen joka on sosioekonomisessa asemassa sinua korkeammalla, välttämättä samaistumatta ollenkaan sinun sosioekonomiseen asemaasi, köyhyyteen ynnä muuhun. Hänellä on myös enemmän valtaa sinuun nähden. Asenteet saattavat näkyä, se on selvää. Ne saattaa olla piilossa itse psykiatrilta itseltäänkin joka tiedostamattaan ottaa asenteita potilaaseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Arvopohja psykiatriassa on se, että tuottamattomuus yhteiskunnassa on vahvasti yhteysessä psyykkiseen sairauteen (yhteiskunnan työvoimapalvelut ynnä muut ajavat työhön kykenemättömiä ainakin hiukan painostaen usein saikulle ja lääkäreille mt-syistä jos eivät tee kuin käsketään) ja yleensäkin yhteiskunnassa arvomaailma on se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Työssäkäyvät voi hyödyntää yksityisiä palveluita ja työterveyshuoltoa, työttömät ja sairaat harvemmin voivat koska rahatilanne tai työtilanne ei sitä salli. Köyhille jää se mitä annetaan armopaloina, ja siihen on tyytyminen, vaikka olisi kökömpikin lääkäri ja vähemmän kontrolliaikoja tai lääkäri on obsessoitunut Ketipinor-resepteihin. Rikkaampi voi "lääkärishoppailla", etsiä spesialisteja ja valita millaista apua saa paremmin, saada paremmin kontrolliaikoja ja viitata kintaalla lääkäreille joilta saavat huonoa kohtelua.

        Se ei toki estä psykiatriasta saatua harmia että olisi rikas. Pitemminkin saattaa jopa altistaa sille koska jokainen lääkärikäynti on potentiaalinen diagnoosi ja resepti psykiatriassa. Ja täten myös potentiaalinen harmi. Toki moni rikkaampi varmaan on enemmän terapia-avun perään, varmaan myös lääkärit itse jotka varmasti tulkitsee omia vaivojaan enemmän vain vaikkapa uupumuksena tai tunne-elämän vaivana jota hoidetaan puhumalla kuin psykiatrisena sairautena jota lääkitään. Monet varmaan välttelee kuin ruttoa psykiatrisia diagnooseja, tietävät niiden vaikutukset. Terapiassa voi käydä ilman diagnoosimerkintöhäkin jos vaan maksaa.

        Onhan se selvää, että jos on köyhä, työtön ja vähäosainen, saa todennäköisemmin huonompaa palvelua ja kohtelua. Olet lähtökohtaisesti jo yhteiskunnassa pärjäämätön joten sinussa täytyy olla joku vika(kaiken kuntoutuksenkin tavoite on johdatttaa ihminen työelämään) ja sinua tulkitsee ihminen joka on sosioekonomisessa asemassa sinua korkeammalla, välttämättä samaistumatta ollenkaan sinun sosioekonomiseen asemaasi, köyhyyteen ynnä muuhun. Hänellä on myös enemmän valtaa sinuun nähden. Asenteet saattavat näkyä, se on selvää. Ne saattaa olla piilossa itse psykiatrilta itseltäänkin joka tiedostamattaan ottaa asenteita potilaaseen.

        Kuntoutujien työllistyminen vaatisi varmaan oman ketjunsa, mutta koska kaikki tällä foorumilla on yhtä ja samaa, niin miksi vaivautua.

        Psyriatrian arvopohja on hyvin pitkälle se sama mikä yhteiskunnan arvopohja. Tätähän on tällä foorumillakin mietitty harva se päivä, että mikä mukavuudenhalu se estää kuntoutujaa muuttamasta kehittyviin, tai jopa kehitysmaihin, missä ei ole kelaa tai lääkäreitä patistelemaan töihin, eikä siellä esiinny läheskään samaa määrää vakavia mielenterveys sairauksia.

        No Suomessa työllistymisen arvopohjan voisi jakaa karkeasti kahteen eri leiriin. On tämä ihmisoikeuksia korostava linja, jonka kohderyhmänä on erilaiset vammaiset ja sairaat ihmiset. Heidän ongelma on se että suomessa ei ole tarpeeksi työpaikkoja jotka soveltuisivat heille, vaikka he haluavat töihin.

        Mutta kuten tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu, niin MT ihmiset eivät ole sairaita, he vain ovat huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Siksi heihin joudutaan soveltamaan niin sanottua vastikkeellista lähestymistapaa, missä etuuksia ei voi antaa vain passivoimaan ihmistä. Yllätykseksi kuntoutujat eivät edes ole tämän asennelistan kärjessä, vaan siellä komeilee maahanmuuttajat.

        Niin hieno aihe kun tämä on taas vattuilla, niin tässä on aidosti se paikka, missä jokaisen tähänkin ketjuun kirjoittanut joutuu ajattelemaan, onko MT juttu sairaus vai ei.

        Sellaisen neuvon ajatusprosessiin annan, että ei kannata ajatella, että ollaan niin erikoisia lumihiutaleita, että saadaan valita rusinat pullasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuntoutujien työllistyminen vaatisi varmaan oman ketjunsa, mutta koska kaikki tällä foorumilla on yhtä ja samaa, niin miksi vaivautua.

        Psyriatrian arvopohja on hyvin pitkälle se sama mikä yhteiskunnan arvopohja. Tätähän on tällä foorumillakin mietitty harva se päivä, että mikä mukavuudenhalu se estää kuntoutujaa muuttamasta kehittyviin, tai jopa kehitysmaihin, missä ei ole kelaa tai lääkäreitä patistelemaan töihin, eikä siellä esiinny läheskään samaa määrää vakavia mielenterveys sairauksia.

        No Suomessa työllistymisen arvopohjan voisi jakaa karkeasti kahteen eri leiriin. On tämä ihmisoikeuksia korostava linja, jonka kohderyhmänä on erilaiset vammaiset ja sairaat ihmiset. Heidän ongelma on se että suomessa ei ole tarpeeksi työpaikkoja jotka soveltuisivat heille, vaikka he haluavat töihin.

        Mutta kuten tässäkin ketjussa on jo moneen kertaan todettu, niin MT ihmiset eivät ole sairaita, he vain ovat huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Siksi heihin joudutaan soveltamaan niin sanottua vastikkeellista lähestymistapaa, missä etuuksia ei voi antaa vain passivoimaan ihmistä. Yllätykseksi kuntoutujat eivät edes ole tämän asennelistan kärjessä, vaan siellä komeilee maahanmuuttajat.

        Niin hieno aihe kun tämä on taas vattuilla, niin tässä on aidosti se paikka, missä jokaisen tähänkin ketjuun kirjoittanut joutuu ajattelemaan, onko MT juttu sairaus vai ei.

        Sellaisen neuvon ajatusprosessiin annan, että ei kannata ajatella, että ollaan niin erikoisia lumihiutaleita, että saadaan valita rusinat pullasta.

        Niinpä, yhteiskunnassa ei pidetä siitä että joku murtaa sosiaalisia kirjoittamattomia normeja ja on liian erilainen, huonolla tavalla. Suomessa on erityisen vahva itsehillinnän kulttuuri jossa ihmiset on hillittyjä. Yhteiskunta ei pidä siitä että joku ei osallistu sen oravanpyörään elättäen itsensä tai on taakka josta jonkun pitäisi huolehtia.

        Näistä arvoista psykiatria operoi. Yksi osa sitä on ihnisten jaottelu normaaliin ja epänormaaliin(sairas) jonka pohjalta jaetaan hoitoa. Psykiatriassa on sosiaalisen kontrollin ulottuvuus. Kun" joku on liikaa ", hankala muille, tai itsetuhoisuutta tai ei kykene velvollisuuksiin, tässä vaiheessa psykiatria astuu sosiaalisen kontrollin muodossa jossa tietenkin nähdään olevan jaloja arvoja ihmisen pelastamiselta kärsimykseltään missä toki kontrasti saattaa olla avun sullominen ääritapauksissa potilaan kurkusta alas, kirjaimellisesti vaikka se tuottaisikin enemmän harmia. Psykiatria on kontrolloiva ylhäältä päin alas arvojaan ja oppejaan survova valtaepäsuhtojen taho jolta voi olla hankala puolustautua haittoja kokevana joka myös iskee ihmiseen leimoja jotka vaikuttaa hänen kohteluunsa yhteiskunnassa. Psykiatrian lääketieteenä toimimisen lisäksi sen arvopohjaan kuuluu yhteiskunnan arvot jotka määrittävät sitä mikä on normaalia, mikä on hyväksyttävää ja millainen yksilön kuuluisi olla ja mitä hänen pitäisi ja ei pitäisi tehdä yhteiskunnassa. Hänen työllistämistavoitteensa, kietoutuneena medikalisaation alle. Arvolataukset jossa yksilön pitää olla tuottava yksilö, muuten hänessä on oltava vikaa.

        Tämä on yhdistetty psykiatrian obsessioon aivoista, psykiatrian aivofetissiin miten tätä kutsuisin. Yksilön aivoja pitää muuttaa jotta hän olisi terveempi henkisesti ja kautta aikain psykiatria on sorkkinut vähäosaisten ihmisten aivoja ja hermostoa kenties tulkiten alhaisen sosioekononomisen aseman ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon vaikutuksia viallisina aivoina. Sosiaalisen kontrollin muotona käytetään psykiatriassa psykoaktiivisia aineita jotka aktivoivat ihmistä yhteiskunnan toimintaan (toki jalona arvona voi olla ihmisen elämänlaadun paraneminen). Ironisinta on että moni aine ei tuota tätä viakutusta vaan on sedatoiva ja aivojen kemiallista toimintaa häiritsevä (mikä ilmenee esim motorisina haittoina) mutta psykiatria yrittää kuntouttaa ihmisiä rapauttamalla heidän aivojaan ja potkimalla apatisoimiaan ihmisiä eteenpäin piilolatauksena syyllistäen heitä tilastaan "olet sairas etkö näe, hoitokielteinen, yrität vain saada rahaa esittäen" . Psykiatria kroonistaa monia ihmisiä hoidoillaan näkemättä leimaamisen ja hermoston vahingoittamisen seurauksia potilaissaan.

        Yhteiskunta ei luota ihmisten aktiivisuuteen ja haluun osallistua yhteiskunnan toimintaan. Jos luottaisi, iso osa sosiaalista kontrollia olisi purettu joka pyrkii painostamaan ihmisiä eteenpäinmenoon ja tuet olisi korvattu esim perustulolla joka leikkautuisi automaattisesti ihmisen aktivoituessa ja itse tienatessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä, yhteiskunnassa ei pidetä siitä että joku murtaa sosiaalisia kirjoittamattomia normeja ja on liian erilainen, huonolla tavalla. Suomessa on erityisen vahva itsehillinnän kulttuuri jossa ihmiset on hillittyjä. Yhteiskunta ei pidä siitä että joku ei osallistu sen oravanpyörään elättäen itsensä tai on taakka josta jonkun pitäisi huolehtia.

        Näistä arvoista psykiatria operoi. Yksi osa sitä on ihnisten jaottelu normaaliin ja epänormaaliin(sairas) jonka pohjalta jaetaan hoitoa. Psykiatriassa on sosiaalisen kontrollin ulottuvuus. Kun" joku on liikaa ", hankala muille, tai itsetuhoisuutta tai ei kykene velvollisuuksiin, tässä vaiheessa psykiatria astuu sosiaalisen kontrollin muodossa jossa tietenkin nähdään olevan jaloja arvoja ihmisen pelastamiselta kärsimykseltään missä toki kontrasti saattaa olla avun sullominen ääritapauksissa potilaan kurkusta alas, kirjaimellisesti vaikka se tuottaisikin enemmän harmia. Psykiatria on kontrolloiva ylhäältä päin alas arvojaan ja oppejaan survova valtaepäsuhtojen taho jolta voi olla hankala puolustautua haittoja kokevana joka myös iskee ihmiseen leimoja jotka vaikuttaa hänen kohteluunsa yhteiskunnassa. Psykiatrian lääketieteenä toimimisen lisäksi sen arvopohjaan kuuluu yhteiskunnan arvot jotka määrittävät sitä mikä on normaalia, mikä on hyväksyttävää ja millainen yksilön kuuluisi olla ja mitä hänen pitäisi ja ei pitäisi tehdä yhteiskunnassa. Hänen työllistämistavoitteensa, kietoutuneena medikalisaation alle. Arvolataukset jossa yksilön pitää olla tuottava yksilö, muuten hänessä on oltava vikaa.

        Tämä on yhdistetty psykiatrian obsessioon aivoista, psykiatrian aivofetissiin miten tätä kutsuisin. Yksilön aivoja pitää muuttaa jotta hän olisi terveempi henkisesti ja kautta aikain psykiatria on sorkkinut vähäosaisten ihmisten aivoja ja hermostoa kenties tulkiten alhaisen sosioekononomisen aseman ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon vaikutuksia viallisina aivoina. Sosiaalisen kontrollin muotona käytetään psykiatriassa psykoaktiivisia aineita jotka aktivoivat ihmistä yhteiskunnan toimintaan (toki jalona arvona voi olla ihmisen elämänlaadun paraneminen). Ironisinta on että moni aine ei tuota tätä viakutusta vaan on sedatoiva ja aivojen kemiallista toimintaa häiritsevä (mikä ilmenee esim motorisina haittoina) mutta psykiatria yrittää kuntouttaa ihmisiä rapauttamalla heidän aivojaan ja potkimalla apatisoimiaan ihmisiä eteenpäin piilolatauksena syyllistäen heitä tilastaan "olet sairas etkö näe, hoitokielteinen, yrität vain saada rahaa esittäen" . Psykiatria kroonistaa monia ihmisiä hoidoillaan näkemättä leimaamisen ja hermoston vahingoittamisen seurauksia potilaissaan.

        Yhteiskunta ei luota ihmisten aktiivisuuteen ja haluun osallistua yhteiskunnan toimintaan. Jos luottaisi, iso osa sosiaalista kontrollia olisi purettu joka pyrkii painostamaan ihmisiä eteenpäinmenoon ja tuet olisi korvattu esim perustulolla joka leikkautuisi automaattisesti ihmisen aktivoituessa ja itse tienatessa.

        "Psykiatria kroonistaa monia ihmisiä hoidoillaan näkemättä leimaamisen ja hermoston vahingoittamisen seurauksia potilaissaan." Onnistunut lause, joka kiteyttää hienosti sen, mitä se oikeasti on. Sitähän se on kaikella tavalla. Olen kanssasi aivan samaa mieltä, jokaisen esittämäsi asian kohdalla. Systeemi tuottaa vain palveluita käyttäville vahinkoa, harmia, ja peruuttamatonta tuhoa niin aivoille, hermostolle, terveydelle, hyvinvoinnille ja elämälle. Siihen päälle vielä monet ovat jo syrjäytyneet ja lisää on syrjäytymässä heitä, jotka tuon kyseisen väärän toimintatavan, väärien hoitotapojen, leimaamisen ja myrkkyjen määräämisen seurauksena eivät kykene koskaan palaamaan takaisin työelämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä, yhteiskunnassa ei pidetä siitä että joku murtaa sosiaalisia kirjoittamattomia normeja ja on liian erilainen, huonolla tavalla. Suomessa on erityisen vahva itsehillinnän kulttuuri jossa ihmiset on hillittyjä. Yhteiskunta ei pidä siitä että joku ei osallistu sen oravanpyörään elättäen itsensä tai on taakka josta jonkun pitäisi huolehtia.

        Näistä arvoista psykiatria operoi. Yksi osa sitä on ihnisten jaottelu normaaliin ja epänormaaliin(sairas) jonka pohjalta jaetaan hoitoa. Psykiatriassa on sosiaalisen kontrollin ulottuvuus. Kun" joku on liikaa ", hankala muille, tai itsetuhoisuutta tai ei kykene velvollisuuksiin, tässä vaiheessa psykiatria astuu sosiaalisen kontrollin muodossa jossa tietenkin nähdään olevan jaloja arvoja ihmisen pelastamiselta kärsimykseltään missä toki kontrasti saattaa olla avun sullominen ääritapauksissa potilaan kurkusta alas, kirjaimellisesti vaikka se tuottaisikin enemmän harmia. Psykiatria on kontrolloiva ylhäältä päin alas arvojaan ja oppejaan survova valtaepäsuhtojen taho jolta voi olla hankala puolustautua haittoja kokevana joka myös iskee ihmiseen leimoja jotka vaikuttaa hänen kohteluunsa yhteiskunnassa. Psykiatrian lääketieteenä toimimisen lisäksi sen arvopohjaan kuuluu yhteiskunnan arvot jotka määrittävät sitä mikä on normaalia, mikä on hyväksyttävää ja millainen yksilön kuuluisi olla ja mitä hänen pitäisi ja ei pitäisi tehdä yhteiskunnassa. Hänen työllistämistavoitteensa, kietoutuneena medikalisaation alle. Arvolataukset jossa yksilön pitää olla tuottava yksilö, muuten hänessä on oltava vikaa.

        Tämä on yhdistetty psykiatrian obsessioon aivoista, psykiatrian aivofetissiin miten tätä kutsuisin. Yksilön aivoja pitää muuttaa jotta hän olisi terveempi henkisesti ja kautta aikain psykiatria on sorkkinut vähäosaisten ihmisten aivoja ja hermostoa kenties tulkiten alhaisen sosioekononomisen aseman ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon vaikutuksia viallisina aivoina. Sosiaalisen kontrollin muotona käytetään psykiatriassa psykoaktiivisia aineita jotka aktivoivat ihmistä yhteiskunnan toimintaan (toki jalona arvona voi olla ihmisen elämänlaadun paraneminen). Ironisinta on että moni aine ei tuota tätä viakutusta vaan on sedatoiva ja aivojen kemiallista toimintaa häiritsevä (mikä ilmenee esim motorisina haittoina) mutta psykiatria yrittää kuntouttaa ihmisiä rapauttamalla heidän aivojaan ja potkimalla apatisoimiaan ihmisiä eteenpäin piilolatauksena syyllistäen heitä tilastaan "olet sairas etkö näe, hoitokielteinen, yrität vain saada rahaa esittäen" . Psykiatria kroonistaa monia ihmisiä hoidoillaan näkemättä leimaamisen ja hermoston vahingoittamisen seurauksia potilaissaan.

        Yhteiskunta ei luota ihmisten aktiivisuuteen ja haluun osallistua yhteiskunnan toimintaan. Jos luottaisi, iso osa sosiaalista kontrollia olisi purettu joka pyrkii painostamaan ihmisiä eteenpäinmenoon ja tuet olisi korvattu esim perustulolla joka leikkautuisi automaattisesti ihmisen aktivoituessa ja itse tienatessa.

        Haitat on punnittu vähemmiksi; fakta.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olisi kamalaa tavata kaksi yhdellä kerralla.

    • Anonyymi

      Hyvä kohdata järjellä tunteiden sijaan. Tulokset eli mustat valkoisella ratkaisevat, eivät satunnaiset kokemusvaikutelmat. Sama pätee vaikeisiin ihmisiin ja asiointeihin muutenkin.

      Kammolle turha antaa sijaa, mutta kohtuullinen varovaisuus on viisautta.

    • Anonyymi

      Hyvää argumentointia täällä nykyään.

      Jos muutosta haluaa niin se on liityttävä sissisotaan järjestelmää vastaan. Ei se muuten muutu.

      • Anonyymi

        Kuka heittää ensimmäisen tomaattikeiton?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka heittää ensimmäisen tomaattikeiton?

        Mistäs tiedät etten olis jo alottanu......


      • Anonyymi

        Minusta on ihan hyvä ja jees, että ihmiset voivat tulla tälle keskustelupalstalle kertomaan omista kokemuksistaan, ja tunteistaan, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Se, että voi kertoa avoimesti ja rehellisesti, miltä tuntuu, mitä on kokenut ja mitä mieltä on esim. psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, on ihan oikein ja hyväksyttävää.

        Epäoikeudenmukaisuutta, väärää, huonoa kohtelua ja asenteita, tai vääriä totuuksia vastaan kannattaa ja pitääkin taistella. Keinoja on varmasti monenlaisia, niin lehtien mielipideosastolle, eri medioiden verkkoon keskustelupalstoille kirjoittamisella, tai sitten youtubeen tai mihin tahansa laittamalla omia kokemuksiaan. Tai sitten vaikka kirjoittamalla kirjoja. Itse vierastan silti pasifistina sotatermien käyttämistä, tai kaikkea, mikä liittyy sotaan. Euroopassa ja muuallakin maailmassa kun soditaan tällä hetkellä muutenkin. Väkivalta ja aseisiin tarttuminen on aina väärin. Asioita, ongelmia, tai keskinäisiä riitoja ei ratkaista koskaan väkivallalla. Hyvä on sekin, jos kykenee pitämään omat tunteensa hallinnassa, ja kanavoimaan, tai purkamaan niitä oikealla tavalla, vaikka koetut, tai toisten kokemat vääryydet tuntuisivatkin pahalta. Itse herkkänä ihmisenä reagoin vahvasti toisten tunnetiloihin, tai kokemuksiin. Kuulunee ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on ihan hyvä ja jees, että ihmiset voivat tulla tälle keskustelupalstalle kertomaan omista kokemuksistaan, ja tunteistaan, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Se, että voi kertoa avoimesti ja rehellisesti, miltä tuntuu, mitä on kokenut ja mitä mieltä on esim. psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, on ihan oikein ja hyväksyttävää.

        Epäoikeudenmukaisuutta, väärää, huonoa kohtelua ja asenteita, tai vääriä totuuksia vastaan kannattaa ja pitääkin taistella. Keinoja on varmasti monenlaisia, niin lehtien mielipideosastolle, eri medioiden verkkoon keskustelupalstoille kirjoittamisella, tai sitten youtubeen tai mihin tahansa laittamalla omia kokemuksiaan. Tai sitten vaikka kirjoittamalla kirjoja. Itse vierastan silti pasifistina sotatermien käyttämistä, tai kaikkea, mikä liittyy sotaan. Euroopassa ja muuallakin maailmassa kun soditaan tällä hetkellä muutenkin. Väkivalta ja aseisiin tarttuminen on aina väärin. Asioita, ongelmia, tai keskinäisiä riitoja ei ratkaista koskaan väkivallalla. Hyvä on sekin, jos kykenee pitämään omat tunteensa hallinnassa, ja kanavoimaan, tai purkamaan niitä oikealla tavalla, vaikka koetut, tai toisten kokemat vääryydet tuntuisivatkin pahalta. Itse herkkänä ihmisenä reagoin vahvasti toisten tunnetiloihin, tai kokemuksiin. Kuulunee ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.

        Tämäkin keskusteluketju on ollut hyvä tiedon jakaja ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Kehotus jakaa kokemuksia on kannatettavaa ja tärkeää puhetta. Kannan korteni kekoon tässä ja vinkkaan eräästä blogista joka kannattaa käydä lukemassa.

        Marjatta Mäkelän kirjoittamaa päiväkirja löytyy googlettamalla otsikon Päiväkirja masennuksen hoidosta. Tässä on monen vuoden ajan seurattu puolison kohtelua ja karmeita hoitomenetelmiä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Aitoa tietoa siitä mitä tapahtuu sairaalan suljettujen ovien takana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin keskusteluketju on ollut hyvä tiedon jakaja ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Kehotus jakaa kokemuksia on kannatettavaa ja tärkeää puhetta. Kannan korteni kekoon tässä ja vinkkaan eräästä blogista joka kannattaa käydä lukemassa.

        Marjatta Mäkelän kirjoittamaa päiväkirja löytyy googlettamalla otsikon Päiväkirja masennuksen hoidosta. Tässä on monen vuoden ajan seurattu puolison kohtelua ja karmeita hoitomenetelmiä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Aitoa tietoa siitä mitä tapahtuu sairaalan suljettujen ovien takana.

        Tässäkin keskustelussa on ollut paljon paljon hyviä pointteja, mutta valitettavasti osa keskustelusta vaatii myös sitä medianlukutaitoa. Enkä usko, että kaikki kohderyhmäläiset osaisi erottaa muunneltua totuutta siitä silkasta faktasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäkin keskustelussa on ollut paljon paljon hyviä pointteja, mutta valitettavasti osa keskustelusta vaatii myös sitä medianlukutaitoa. Enkä usko, että kaikki kohderyhmäläiset osaisi erottaa muunneltua totuutta siitä silkasta faktasta.

        Minä olen tätä mieltä... minulle on tapahtunut näin.... Kun ihminen kertoo itsestään, mitä on nähnyt ja kokenut, tuskin hän valehtelee, minä luen näitä kyllä hänen omana mielipiteenään ja hänelle totta olevana. En osaa ajatella että yksittäisen henkilön mielipide olisi yleismaailmallinen totuus tai muunneltu totuus tai tieteellinen fakta. Jollain toisella taas on asiasta toisenlainen mielipide ja kokemus.

        Jos joku tulee tänne tarkoituksella valehtelemaan se tuskin kenenkään elämää vaurioittaa.

        Kun tarpeeksi moni havaitsee / kokee saman tyyppisen ilmiön, virheen, vääryyden, ja tulee kertomaan siitä vaikkapa tänne, silloin rupean ajattelemaan että näiden takana täytyy olla jokin totuus, fakta jota nyt tuodaan julkisuuteen. Ei noin moni eri puolilla Suomea asuva ihminen voi olla väärässä kokemuksistaan.

        Psykiatrit tarvitsisivat kyllä potilaiden lukutaitoa ja tietoisuutta siitä että heidän oppimansa faktansa saattavat olla muunneltua totuutta. Kyllä psykiatrinen hoitomaailma on kaukana ihmisten todellisesta arjesta ja elämästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen tätä mieltä... minulle on tapahtunut näin.... Kun ihminen kertoo itsestään, mitä on nähnyt ja kokenut, tuskin hän valehtelee, minä luen näitä kyllä hänen omana mielipiteenään ja hänelle totta olevana. En osaa ajatella että yksittäisen henkilön mielipide olisi yleismaailmallinen totuus tai muunneltu totuus tai tieteellinen fakta. Jollain toisella taas on asiasta toisenlainen mielipide ja kokemus.

        Jos joku tulee tänne tarkoituksella valehtelemaan se tuskin kenenkään elämää vaurioittaa.

        Kun tarpeeksi moni havaitsee / kokee saman tyyppisen ilmiön, virheen, vääryyden, ja tulee kertomaan siitä vaikkapa tänne, silloin rupean ajattelemaan että näiden takana täytyy olla jokin totuus, fakta jota nyt tuodaan julkisuuteen. Ei noin moni eri puolilla Suomea asuva ihminen voi olla väärässä kokemuksistaan.

        Psykiatrit tarvitsisivat kyllä potilaiden lukutaitoa ja tietoisuutta siitä että heidän oppimansa faktansa saattavat olla muunneltua totuutta. Kyllä psykiatrinen hoitomaailma on kaukana ihmisten todellisesta arjesta ja elämästä.

        "Kun tarpeeksi moni havaitsee / kokee saman tyyppisen ilmiön, virheen, vääryyden, ja tulee kertomaan siitä vaikkapa tänne, silloin rupean ajattelemaan että näiden takana täytyy olla jokin totuus, fakta jota nyt tuodaan julkisuuteen. Ei noin moni eri puolilla Suomea asuva ihminen voi olla väärässä kokemuksistaan."

        Vastakysymyksenä voisin heittää, että miksi on tarvetta suurennella tai väärennellä asioita, jos tarpeeksi moni havaitsee tai kokee tämän ilmiön?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kun tarpeeksi moni havaitsee / kokee saman tyyppisen ilmiön, virheen, vääryyden, ja tulee kertomaan siitä vaikkapa tänne, silloin rupean ajattelemaan että näiden takana täytyy olla jokin totuus, fakta jota nyt tuodaan julkisuuteen. Ei noin moni eri puolilla Suomea asuva ihminen voi olla väärässä kokemuksistaan."

        Vastakysymyksenä voisin heittää, että miksi on tarvetta suurennella tai väärennellä asioita, jos tarpeeksi moni havaitsee tai kokee tämän ilmiön?

        Edelliselle sivusta, en ole siis se, jolle kenties kysymyksen osoitit: Miksi kukaan tulisi tälle keskustelupalstalle suurentelemaan, väärentelemään, tai liioittelemaan mitään, esim. omia huonoja kokemuksiaan tms. ? Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, tai kyseiselle henkilölle?

        Oletan, että ne ihmiset, jotka ovat nähneet mt-palveluita käyttäessään epäkohtia, vääryyksiä, tai saaneet huonoa palvelua/hoitoa, haluavat kertoa ja tuoda ne esille, jotta kukaan ei erehtyisi käyttämään niitä. Pahimmillaan kyseisten hoitojen, etenkin lääkitysten käyttäminen saattaa viedä ja tuhota paitsi oman hyvinvoinnin, niin aivo, kuin somaattisen terveyden, myös koko elämän. Tästä syystä monet tulevat tänne varoittamaan ja kertomaan omakohtaisten kokemusten takia, jotta edes muutama pelastuisi. Kyse on siis epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta ja myötätunnosta muita ongelmista kärsiviä kohtaan, ja hyväntahtoisuudesta. Ei harhaanjohtamisesta, vahingonteosta, ilkeydestä, huonosta käytöksestä, eikä mistään pahuudesta. Joillakin saattaa olla jopa useamman vuosikymmenen kokemukset systeemistä, siitä miten se toimii, asennoituu tai mitä ne hoidot ja etenkin lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ei näitä asioita voi vähätellä ja kiistää. Siinä menetellään silloin väärin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle sivusta, en ole siis se, jolle kenties kysymyksen osoitit: Miksi kukaan tulisi tälle keskustelupalstalle suurentelemaan, väärentelemään, tai liioittelemaan mitään, esim. omia huonoja kokemuksiaan tms. ? Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, tai kyseiselle henkilölle?

        Oletan, että ne ihmiset, jotka ovat nähneet mt-palveluita käyttäessään epäkohtia, vääryyksiä, tai saaneet huonoa palvelua/hoitoa, haluavat kertoa ja tuoda ne esille, jotta kukaan ei erehtyisi käyttämään niitä. Pahimmillaan kyseisten hoitojen, etenkin lääkitysten käyttäminen saattaa viedä ja tuhota paitsi oman hyvinvoinnin, niin aivo, kuin somaattisen terveyden, myös koko elämän. Tästä syystä monet tulevat tänne varoittamaan ja kertomaan omakohtaisten kokemusten takia, jotta edes muutama pelastuisi. Kyse on siis epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta ja myötätunnosta muita ongelmista kärsiviä kohtaan, ja hyväntahtoisuudesta. Ei harhaanjohtamisesta, vahingonteosta, ilkeydestä, huonosta käytöksestä, eikä mistään pahuudesta. Joillakin saattaa olla jopa useamman vuosikymmenen kokemukset systeemistä, siitä miten se toimii, asennoituu tai mitä ne hoidot ja etenkin lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ei näitä asioita voi vähätellä ja kiistää. Siinä menetellään silloin väärin.

        Nimenomaan. Mikä motiivi ihmisillä olisi suurennella kokemaansa harmia? Miksi puhua kokemuksistaan jos yleensä saa vain ns. roppakaupalla kakkaa niskaan kun joku vetää herneet nenäänsä siitä kun puhuu status quoa vastaan jonka vaaliminen ja puolustelu tuntuu olevan jonkun elämäntehtävä.

        Ihmiset ei pidä siitä että kyseenalaistaa vakiintuneita konsepteja ja ajattelee laatikon ulkopuolelta jossa kyseenalaistaa asioita, joita ihmiset pitävät itsestäänselvinä esim.diagnoosien uskottavuus/diagnoosikeskeisen hoidon haitat tai lääkkeiden hyötyjen puute ja niiden merkittävät haitat ja haittojen vaikutus elämänlaadulle.

        Tulee aina samanlaisia reaktioita. Mutta kaikissa lääkkeissä on haittoja!!!!11!! Mutta pakkausselosteessa lukee haitat!!!1!! Ole hiljaa haitoista senkin uhriutuja hoito on niin hyvää lääkäri tietää!!1!!! (Ei kyllä omalla kohdalla tiennyt).
        Sinä yrität kieltää hoidon kaikilta!!!1!!!

        Lääkehaitoista ja psykiatrian ongelmista puhuvat saattavat jopa saada aikaan kamalia viharyöppyjä.

        Psykiatrian aineet tuhosivat elämäni vuosiksi kun elin lääkekoukussa ja vieroitusoireita lääkittiin mikä sai aikaan reaktion kuin bensiiniä olisi heitetty tuleen(haitat paheni uudelle sietämättömälle tasolle) ja sain lisäksi PSSD:n minkä seurauksena elämästäni puuttuu osa edelleen. Lääkkeistä joiden hyöty ei ole merkittävästi plaseboa parempi varsinkaan pitemmällä aikavälillä. Lääkkeistä johon tuli eräänlainen koukku vaikka niiden ei sanota aiheuttavan riippuvuutta joten koen että lääkäri antoi lääkkeistä väärän informaatiopuutteisen kuvan ja turmeli elämääni tämän vuoksi koska en oikeasti tehnyt päätöstä mihin ryhdyn. Puutteellinen info myös vaaransi hyvinvointiani. Se ei ole suurentelua eikä liioittelua. Se on mitä tapahtui.

        Olen kohdannut ihmisten merkittävää kärsimystä tutustuessani ihmisiin ja keskustellessani ihmisten kanssa jotka käyvät lääkehaittoja lävitse. Koen että lääkehaittoja saaneet ansaitsevat tulla kuulluksi ja heidän tarinoidensa pitäisi olla tärkeässä roolissa psykiatrian kehittämisessä turvallisemmaksi ja lääkehaittojen huomioiminen ja tuki niihin pitäisi olla tärkeä osa lääkekeskeistä hoitoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle sivusta, en ole siis se, jolle kenties kysymyksen osoitit: Miksi kukaan tulisi tälle keskustelupalstalle suurentelemaan, väärentelemään, tai liioittelemaan mitään, esim. omia huonoja kokemuksiaan tms. ? Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, tai kyseiselle henkilölle?

        Oletan, että ne ihmiset, jotka ovat nähneet mt-palveluita käyttäessään epäkohtia, vääryyksiä, tai saaneet huonoa palvelua/hoitoa, haluavat kertoa ja tuoda ne esille, jotta kukaan ei erehtyisi käyttämään niitä. Pahimmillaan kyseisten hoitojen, etenkin lääkitysten käyttäminen saattaa viedä ja tuhota paitsi oman hyvinvoinnin, niin aivo, kuin somaattisen terveyden, myös koko elämän. Tästä syystä monet tulevat tänne varoittamaan ja kertomaan omakohtaisten kokemusten takia, jotta edes muutama pelastuisi. Kyse on siis epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta ja myötätunnosta muita ongelmista kärsiviä kohtaan, ja hyväntahtoisuudesta. Ei harhaanjohtamisesta, vahingonteosta, ilkeydestä, huonosta käytöksestä, eikä mistään pahuudesta. Joillakin saattaa olla jopa useamman vuosikymmenen kokemukset systeemistä, siitä miten se toimii, asennoituu tai mitä ne hoidot ja etenkin lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ei näitä asioita voi vähätellä ja kiistää. Siinä menetellään silloin väärin.

        Niin miksi? Miksi se ihmisten mielipiteiden vaikuttaminen, tai hoitoon hakeutumisen estäminen ei onnistu pelkillä faktoilla?

        Sehän se juuri on sen muunnellun totuuden konsepti, että pistetään joku aito asia, kuten vaikka oma kokemus, ja sitten siihen lyödään sitä lapinlisää.

        Yksi asia missä pelkään, että tämä näkyy hyvin, on se väite että tänne kirjoitteleva joukko olisi kovinkin moninainen. Meinaan että sen verran kapeaa katsontakantaa useimmat tekstit esittää.

        Mutta tämähän olisi oikeastaan aika helppo selvittää. Jokainen näistä monista voisi käydä vaikka vastaamassa tähän viestiin juoksevan numeron. Päästäänkö vaikka kahteenkymmeneen. Ei ehkä mielenterveyden hoidon mittakaavassa monta, mutta jos minä tunnen henkilökohtaisesti helposti sen kaksisataa ihmistä jotka enemmän tai vähemmän tulevat juttuun sen hoitonsa kanssa, niin kaksikymmentä on siitä se kymmenen prosenttia. se on jo monta.

        Ja säännöthän on simppelit. Siinä vaiheessa kun tekee mieli kirjoittaa siihen toinenkin numero, niin tietää että tekee mieli muunnella totuutta, ja oikeastaan samahan se koskee sitäkin, jos haluaa keksiä jonkun syyn, miksi ei kirjoita...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on ihan hyvä ja jees, että ihmiset voivat tulla tälle keskustelupalstalle kertomaan omista kokemuksistaan, ja tunteistaan, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Se, että voi kertoa avoimesti ja rehellisesti, miltä tuntuu, mitä on kokenut ja mitä mieltä on esim. psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, on ihan oikein ja hyväksyttävää.

        Epäoikeudenmukaisuutta, väärää, huonoa kohtelua ja asenteita, tai vääriä totuuksia vastaan kannattaa ja pitääkin taistella. Keinoja on varmasti monenlaisia, niin lehtien mielipideosastolle, eri medioiden verkkoon keskustelupalstoille kirjoittamisella, tai sitten youtubeen tai mihin tahansa laittamalla omia kokemuksiaan. Tai sitten vaikka kirjoittamalla kirjoja. Itse vierastan silti pasifistina sotatermien käyttämistä, tai kaikkea, mikä liittyy sotaan. Euroopassa ja muuallakin maailmassa kun soditaan tällä hetkellä muutenkin. Väkivalta ja aseisiin tarttuminen on aina väärin. Asioita, ongelmia, tai keskinäisiä riitoja ei ratkaista koskaan väkivallalla. Hyvä on sekin, jos kykenee pitämään omat tunteensa hallinnassa, ja kanavoimaan, tai purkamaan niitä oikealla tavalla, vaikka koetut, tai toisten kokemat vääryydet tuntuisivatkin pahalta. Itse herkkänä ihmisenä reagoin vahvasti toisten tunnetiloihin, tai kokemuksiin. Kuulunee ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.

        Ihan niin, keskustelu on vaan sitä että moni joka on sairas vierittää sairautensa aina jonkin toisen niskoille .
        Ja lääkehoitonsa myös, ihan tosina puhutaan että lääkärit ja psykiatrit tekevät hallaa näiden terveydelle.
        Niin että pohjakoulutus asioista ei ole useinkaan näillä ihmisillä ollut ajankohtainen elämässä, joten näille mielipiteille on vaikea ottaa kantaa, kun näkee jo tekstistä mistä on kysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin, keskustelu on vaan sitä että moni joka on sairas vierittää sairautensa aina jonkin toisen niskoille .
        Ja lääkehoitonsa myös, ihan tosina puhutaan että lääkärit ja psykiatrit tekevät hallaa näiden terveydelle.
        Niin että pohjakoulutus asioista ei ole useinkaan näillä ihmisillä ollut ajankohtainen elämässä, joten näille mielipiteille on vaikea ottaa kantaa, kun näkee jo tekstistä mistä on kysymys.

        Mutta eikös nykykäsityksen mukaan sairailla ihmisillä ole täysi oikeus kertoa mielipiteitään? Sehän on vain ns. terveen ihmisen velvollisuus sitten jättää se esson baari hienovaraisesti huomioimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta eikös nykykäsityksen mukaan sairailla ihmisillä ole täysi oikeus kertoa mielipiteitään? Sehän on vain ns. terveen ihmisen velvollisuus sitten jättää se esson baari hienovaraisesti huomioimatta.

        Se että jollakin on joku hieno psykiatrin koulutus, tietävät jostain keinotekoisista stereotyyppi ihmisten luokitteluista tai määräävät masennuslääkkeitä lääkärinä ei vielä kerro heidän ymmärryksen tasostaan vielä kovin suuria muutakuin että ovat aivopestyjä systeemille. Itse olen alkanut ajatella laatikon ulkopuolelta harmeja saatuani ja minulle lääkärit ei enää ole ylimpiä asiantuntijoita asioissa. Toki on psykiatreja ja lääkäreitä joita arvostan suuresti, mutta useimmiten nämä ovat sellaisia jotka kyseenalaistavat ja ovat kriittisiä.

        Enkä edes enää lue masennusta tai ahdistuneisuutta "sairauksiksi". Mietin onko edes psykoosi sairaus sairauden todellisessa määritelmässä. Saatika vaikka traumat joita niin monet ihmiset kokevat.Esim. ahdistus ja masennus ovat normaaleja elämään kuuluvia asioita monessa tapauksessa, reaktioina erilaisiin elämässä sattuneisiin haasteisiin ja elämässä sattuneeseen kärsimykseen, ehkä puutteellisuuksia tunteiden käsittelytaidoissa tai itsestä huolehtimisessa tai ihmisellä on arvomaailmassa tai toimintatavoissa asioita jotka tuottavat hänelle pahaa oloa. Ihminen vielä kehittää nahkaansa että oppii sietämään kärsimystä elämässä jota on.

        Elämähän on silkkaa paskaa pohjimmiltaan vaikka siinä on kauniitakin värejä. Menetettävänä iän myötä oma terveys, läheiset, kaikki on hetkittäistä vain. Olemme ohikiitävä rapistuva olento jonka pitää oppia diilaamaan asioiden kanssa.

        Psykiatria on astunut tähän tuskaan alkaen tienaamaan sillä. Ennen uskonnon filosofiat pohtivat näitä ja uskonnot antoivat ihmisille neuvoja miten kestää elämää ja selvitä siitä.

        Tässä hyviä linkkejä kriittisesti ajattelusta mielenterveysasioissa:
        Aivan mahtava podcast
        https://www.centerforibh.com/radically-genuine/

        Disorder4everyone liike Britanniassa
        https://adisorder4everyone.com/about/

        Medicating Normal somesisällöt dokumentin pohjalta jossa käsitellään aiheita
        https://www.youtube.com/c/MedicatingNormal?app=desktop

        Britannian psykologiliiton vaihtoehtomalleja psykiatrian hoidoille
        https://www.bps.org.uk/member-networks/division-clinical-psychology/power-threat-meaning-framework

        traumainformoitu hoito ja power threat meaning framework
        https://www.bps.org.uk/psychologist/we-are-engaged-something-much-more-complex-debate-about-evidence

        "We now have the research to justify what many clinicians have always known – that services need to be based not on ‘What is wrong with you?’ but ‘What has happened to you?’ "

        Mad in Finland ja Mad in America - sivustot

        Suomessakin osataan, avoimen dialogin malli
        https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2022/03/avoimen-dialogin-hoitomalli-voi-kustannustehokkaasti-edistaa-nuorisopsykiatrisen-hoidon-vaikuttavuutta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan niin, keskustelu on vaan sitä että moni joka on sairas vierittää sairautensa aina jonkin toisen niskoille .
        Ja lääkehoitonsa myös, ihan tosina puhutaan että lääkärit ja psykiatrit tekevät hallaa näiden terveydelle.
        Niin että pohjakoulutus asioista ei ole useinkaan näillä ihmisillä ollut ajankohtainen elämässä, joten näille mielipiteille on vaikea ottaa kantaa, kun näkee jo tekstistä mistä on kysymys.

        No kun lääkärit tekee hallaa ihmisille määrätessään neurotoksisia lääkkeitä jopa vuosiksi ja päällekäin. He tekevät. Psykiatria on vastuuttomin lääketieteen ala vaikka toki muuallakin lääketieteessä määrätään NNT luvultaan arveluttavia heikkotehoisia lääkkeitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kun lääkärit tekee hallaa ihmisille määrätessään neurotoksisia lääkkeitä jopa vuosiksi ja päällekäin. He tekevät. Psykiatria on vastuuttomin lääketieteen ala vaikka toki muuallakin lääketieteessä määrätään NNT luvultaan arveluttavia heikkotehoisia lääkkeitä

        Tai kyllä niissä lääkkeissä tehoa toki on jos haluaa itsensä turruttaa tai hoitotaho haluaa potilaan turruttaa ja muuttaa zombiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin keskusteluketju on ollut hyvä tiedon jakaja ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Kehotus jakaa kokemuksia on kannatettavaa ja tärkeää puhetta. Kannan korteni kekoon tässä ja vinkkaan eräästä blogista joka kannattaa käydä lukemassa.

        Marjatta Mäkelän kirjoittamaa päiväkirja löytyy googlettamalla otsikon Päiväkirja masennuksen hoidosta. Tässä on monen vuoden ajan seurattu puolison kohtelua ja karmeita hoitomenetelmiä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Aitoa tietoa siitä mitä tapahtuu sairaalan suljettujen ovien takana.

        Luin tuota joskus ja oli kyllä niin kuvaava kertomus nykypsykiatrian julmuudesta ja typeryydestä ja naiivista uskosta aineidensa tehoon näkemättä harmeja silmiensä edessä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle sivusta, en ole siis se, jolle kenties kysymyksen osoitit: Miksi kukaan tulisi tälle keskustelupalstalle suurentelemaan, väärentelemään, tai liioittelemaan mitään, esim. omia huonoja kokemuksiaan tms. ? Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, tai kyseiselle henkilölle?

        Oletan, että ne ihmiset, jotka ovat nähneet mt-palveluita käyttäessään epäkohtia, vääryyksiä, tai saaneet huonoa palvelua/hoitoa, haluavat kertoa ja tuoda ne esille, jotta kukaan ei erehtyisi käyttämään niitä. Pahimmillaan kyseisten hoitojen, etenkin lääkitysten käyttäminen saattaa viedä ja tuhota paitsi oman hyvinvoinnin, niin aivo, kuin somaattisen terveyden, myös koko elämän. Tästä syystä monet tulevat tänne varoittamaan ja kertomaan omakohtaisten kokemusten takia, jotta edes muutama pelastuisi. Kyse on siis epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta ja myötätunnosta muita ongelmista kärsiviä kohtaan, ja hyväntahtoisuudesta. Ei harhaanjohtamisesta, vahingonteosta, ilkeydestä, huonosta käytöksestä, eikä mistään pahuudesta. Joillakin saattaa olla jopa useamman vuosikymmenen kokemukset systeemistä, siitä miten se toimii, asennoituu tai mitä ne hoidot ja etenkin lääkkeet ovat aiheuttaneet. Ei näitä asioita voi vähätellä ja kiistää. Siinä menetellään silloin väärin.

        Niin, mitä lääkkeitäkäytit ja mihin vaivaan, millä annoksilla, miten usein ja miten kauan, ja kuinka monelle prosentille ne tehoaa ja kuinka monelle ei, ja miten usein tarkistit lääkitystäsi - lääke itse, sen määrä jne? Lääkkeet ovat hyvin riippuvaisia, ja niitä käytetään, koska niistä on apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta on ihan hyvä ja jees, että ihmiset voivat tulla tälle keskustelupalstalle kertomaan omista kokemuksistaan, ja tunteistaan, olivat ne sitten minkälaisia tahansa. Se, että voi kertoa avoimesti ja rehellisesti, miltä tuntuu, mitä on kokenut ja mitä mieltä on esim. psykiatriassa käytössä olevista hoitomenetelmistä, on ihan oikein ja hyväksyttävää.

        Epäoikeudenmukaisuutta, väärää, huonoa kohtelua ja asenteita, tai vääriä totuuksia vastaan kannattaa ja pitääkin taistella. Keinoja on varmasti monenlaisia, niin lehtien mielipideosastolle, eri medioiden verkkoon keskustelupalstoille kirjoittamisella, tai sitten youtubeen tai mihin tahansa laittamalla omia kokemuksiaan. Tai sitten vaikka kirjoittamalla kirjoja. Itse vierastan silti pasifistina sotatermien käyttämistä, tai kaikkea, mikä liittyy sotaan. Euroopassa ja muuallakin maailmassa kun soditaan tällä hetkellä muutenkin. Väkivalta ja aseisiin tarttuminen on aina väärin. Asioita, ongelmia, tai keskinäisiä riitoja ei ratkaista koskaan väkivallalla. Hyvä on sekin, jos kykenee pitämään omat tunteensa hallinnassa, ja kanavoimaan, tai purkamaan niitä oikealla tavalla, vaikka koetut, tai toisten kokemat vääryydet tuntuisivatkin pahalta. Itse herkkänä ihmisenä reagoin vahvasti toisten tunnetiloihin, tai kokemuksiin. Kuulunee ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.

        Et asiakkaana saa mitään julkista muutosta aikaan. Vertaa esim. pakkoruotsiin ja haittamaahanmuuttoon, joiden haitat on selvät ja kaikki puoltavat perusteet on kumottu, ja siitä huolimatta 80% suomalaisista kannattaa niitä.


    • Anonyymi

      Psykiatrit ja psykologit yms. saasta porukka kuuluu siihen samaan laariin, jossa ollaan olevinaan humaanisia, suvaistevia, pasifistisia, älykköjä jne. Loppujen lopuksi koko sakki on vain: narsisteja, homoja, transvestiitteja, kommareita ja muita epäsikikiöitä. Koko tehyn porukka on tuota saastaa.

      Nykyään kaikki elokuvat ja sarjat on pelkkää homoilua, jota valtaosa 99,9% prosenttia katsojista ei siedä ollenkaan. Miksi näin on, johtusko siitä, että nämä homot ja transut ovat vallanneet nämä tehyn paikat ja ajaneet tätä 'suvaitsevaisuutta' ja priden 'ilosanomaa'? Johtusko siitä, että putlerin trollitehtaat syöltää paskaa ja rahaa, joilla tuetaan tuon saastan yleistymistä?

      Minkä vitun takia valtaenemmistön pitää sietää tuota paskaa??

      Kunhan putleri hyökkää tänne armeijoineenm niin voidaan aloittaa 'siivous'.

      Run rapid run, Day is coming.....

      -Patriots, we are ready. Liittykää rintamaan

      • Anonyymi

        Jauha vielä lisää paskaa, niin kohta ei ole enää hoitoa tarjolla.


    • Anonyymi

      HS: Oligarkin tytär sai Suomen passin pikavauhtia

      Jos menet arvostelemaan Venäjän suhteita joudut hoitoon, näin se menee.

    • Anonyymi

      Aloittajalle vastaisin että harkitse tarkkaan, ne ovat vain ihmisiä joilla on mielessään vain jotain kaavoja ja teorioita ja raha. Ei tältä pallolta mihinkään pääse ongelmiaan, sen sijaan niistä hyötyjiä löytyy pilvin pimein. HARKITSE KANNATTAAKO?

    • Anonyymi

      Olen lukenut ja huomannut täällä paljon kommentteja, koskien 'huonoa' kohtelua, ylilääkitsemistä, yli diagnosointia, vääriä diagnooseja yms. Paljon pysyviä vaurioita lääkkeistä ja muuta vastaavaa haittaa.

      Jotkut ovat nimenneet lääkäreitä, jotka toimivat eettisesti väärin. Kun miettii ja pohtii syvällisesti perusteita, esim. nimeltä mainitusta Petri Linnansalmesta, niin tulee väistämättä siihen tulokseen, että noissa kommenteissa on totuuden siemen pohjana.

      Lääkäreissä, kuten kenessä tahansa ihmisessä voi mielisairaus tai pahuus saada vallan, ei se ulospäin näy. Jumal ilmiö, jossa potilasta kohdellaan saastana.

      Ollaan varovaisia.

      • Anonyymi

        Maailma ei ole mustavalkoinen, siinä on harmaita alueita.

        Tunnen muutaman kaverin, jotka ovat saaneet tekaistuja syytteitä, rikossyytteitä, vaikka ovat puhtaita kuin pulmuset. Samalla ovat saaneet syytteitä myös mielenterveyden sairauksista. Ongelmana on ollut se, että ovat joutuneet vaikeuksiin ja vastapuolella on ollut 'lakia' valvova viranomainen tai vastaavan sukulainen. Viranomaisilla, ainakin näillä henkilöillä, on ollut jonkinlainen pakkomielle ja tekaisseet syytöksiä näitä kavereitani kohtaan. Lisäksi vaikuttaneet nimeltä mainitsemattomiin terveydenhuollon henkilöihin, sieltä kautta saaneet syytöksiä mielenterveyden ongelmista, mm. itsetuhoista käytöksestä perättömiä syytöksiä ja paljon muuta.

        Kun henkilö saadaan tuollaisilla tekaistuilla syytöksillä järjestelmän rattaisiin, niin alkaa ongelmat työelämässä ja muualla. Heidän tutuilta pyydettiin viranomaisten toimesta 'sopivia' lausuntoja tukemaan mielenterveyden ongelmia ja rikossyytteitä. Tiedän tapauksia itä- ja keski-Suomesta ja pk-seudulta aivan riittämiin. Ongelma on maailmanlaajuinen. Poliisit pahoinpitelevät 'asiakkaitaan' ja se saadaan tehtyä lailliseksi. Samaan tapaan, jos joudut ongelmiin, esim. väkivallan kohteeksi baarissa, vastapuolella 'lainvalvoja' tai sukulainen niin pahimmassa tapauksessa joudut pahoihin ongelmiin. Näin on käynyt kavereille.

        Ikävä kyllä näitä pakkomielteisiä viranomaisia on Suomessa riittämiin, samaa roskasakkia löytyy myös vastaavasti lääkäripuolelta. Ihan vastaavasti eräs hampunkasvattaja joutui mielisairaalaan, koska sairaanhoitajat painostivat lääkäriä, itsetuhoista käytöstä mukamas.

        Psykiatreissa on paljon sellaisia, jotka kirjoittelevat näitä 'sopivia' dignooseja tuttujen viranomaisten pyynnöstä. Tuo Linnansalmi on eräs lääkäri, jonka tiedän nimeltä liittyvän vuosien takaiseen tapaukseen, on niitä harmaalla alueella liikkuvia lääkäreitä. Paljon lääkäreitä ja muuta terveyden huollon henkilöstöä toimii myös nimettömänä 'tarkkailijoina', jotka tekevät sitten päättömiä hoitoontoimitus kehotuksia.

        Jos pääsee tuollaiseen vastuu virkaan, niin kyllä sitä äkkiä käyttää väärin, ei voi mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma ei ole mustavalkoinen, siinä on harmaita alueita.

        Tunnen muutaman kaverin, jotka ovat saaneet tekaistuja syytteitä, rikossyytteitä, vaikka ovat puhtaita kuin pulmuset. Samalla ovat saaneet syytteitä myös mielenterveyden sairauksista. Ongelmana on ollut se, että ovat joutuneet vaikeuksiin ja vastapuolella on ollut 'lakia' valvova viranomainen tai vastaavan sukulainen. Viranomaisilla, ainakin näillä henkilöillä, on ollut jonkinlainen pakkomielle ja tekaisseet syytöksiä näitä kavereitani kohtaan. Lisäksi vaikuttaneet nimeltä mainitsemattomiin terveydenhuollon henkilöihin, sieltä kautta saaneet syytöksiä mielenterveyden ongelmista, mm. itsetuhoista käytöksestä perättömiä syytöksiä ja paljon muuta.

        Kun henkilö saadaan tuollaisilla tekaistuilla syytöksillä järjestelmän rattaisiin, niin alkaa ongelmat työelämässä ja muualla. Heidän tutuilta pyydettiin viranomaisten toimesta 'sopivia' lausuntoja tukemaan mielenterveyden ongelmia ja rikossyytteitä. Tiedän tapauksia itä- ja keski-Suomesta ja pk-seudulta aivan riittämiin. Ongelma on maailmanlaajuinen. Poliisit pahoinpitelevät 'asiakkaitaan' ja se saadaan tehtyä lailliseksi. Samaan tapaan, jos joudut ongelmiin, esim. väkivallan kohteeksi baarissa, vastapuolella 'lainvalvoja' tai sukulainen niin pahimmassa tapauksessa joudut pahoihin ongelmiin. Näin on käynyt kavereille.

        Ikävä kyllä näitä pakkomielteisiä viranomaisia on Suomessa riittämiin, samaa roskasakkia löytyy myös vastaavasti lääkäripuolelta. Ihan vastaavasti eräs hampunkasvattaja joutui mielisairaalaan, koska sairaanhoitajat painostivat lääkäriä, itsetuhoista käytöstä mukamas.

        Psykiatreissa on paljon sellaisia, jotka kirjoittelevat näitä 'sopivia' dignooseja tuttujen viranomaisten pyynnöstä. Tuo Linnansalmi on eräs lääkäri, jonka tiedän nimeltä liittyvän vuosien takaiseen tapaukseen, on niitä harmaalla alueella liikkuvia lääkäreitä. Paljon lääkäreitä ja muuta terveyden huollon henkilöstöä toimii myös nimettömänä 'tarkkailijoina', jotka tekevät sitten päättömiä hoitoontoimitus kehotuksia.

        Jos pääsee tuollaiseen vastuu virkaan, niin kyllä sitä äkkiä käyttää väärin, ei voi mitään.

        Ei mikään uusi uutinen auringon alla.

        Jos miettii Bodom järven murhien tutkintaa, niin ei voi kuin miettiä kuka pakkomielteinen poliisi on saanut ajettua vuosikymmenten jälkeen syytteet yhtä uhria kohtaan. Onko kyseessä jonkun uhrin sukulainen vai kenties tekijän sukulainen, joka halusi suojella sukulaistaan. Suojelusta yleensä monesti kyse, mikä onkin outoa. Sillä on helppo perustella virkaveljille ja muille laittomia toimia, tehdä niistä hyväksyttäviä. Näin maailma on pyörinyt tähän saakka ja mitä vaikeammaksi tilanne menee niin sitä pahemmaksi tilanne menee niin yksilö kuin yhteiskunnankin tasolla. Ihmisen sisällä asuu pieni pakkomielteinen olento, joka alkaa järjestelemään asioita 'paremmiksi', 'suojelemaan'.

        Juurikin tuolla 'suojelulla' on helppo ja hyvä motivoida näitä terveydenhuollon toimijoita, mukaan toimintaan, auttamaan hyvässä asiassa. Kaikista tavallisista kaduntallaajista on varmasti ihan hyvä ajatus, että kadut pidetään puhtaina 'rikollisista', 'vaarallisista' ihmistä, 'tekijöistä'. Eikös tähän pohjaudu se Suomen poliisin 'ennalta ehkäiseminen', joka sallii väärien toimien käytön. Näin se menee, mikäs sen mukavampaa kuin huolehtia tuttavistaan, sukulaisistaan ja perheestään. Puhumattakaan siitä, miten tärkeäksi terveydenhuollon toimijat tuntevat itsensä, kun on mahdollisuus parantaa 'maailmaa'.

        Herää mieleen kysymys, miksi kukaan näistä thl:n lääkitsijöistä ei ota vastuuta lääkkeiden aiheuttamista itsemurhista, murhista ja muista väkivallateoista ja agressiivisuudesta, joita lääkkeet aiheuttavat? Puhumattakaan tuhotuista ihmiskohtaloista? Eikös kuitenkin ole kyse terveydenhuollon henkilöstöstä, eikä tuhoamiskeskuksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma ei ole mustavalkoinen, siinä on harmaita alueita.

        Tunnen muutaman kaverin, jotka ovat saaneet tekaistuja syytteitä, rikossyytteitä, vaikka ovat puhtaita kuin pulmuset. Samalla ovat saaneet syytteitä myös mielenterveyden sairauksista. Ongelmana on ollut se, että ovat joutuneet vaikeuksiin ja vastapuolella on ollut 'lakia' valvova viranomainen tai vastaavan sukulainen. Viranomaisilla, ainakin näillä henkilöillä, on ollut jonkinlainen pakkomielle ja tekaisseet syytöksiä näitä kavereitani kohtaan. Lisäksi vaikuttaneet nimeltä mainitsemattomiin terveydenhuollon henkilöihin, sieltä kautta saaneet syytöksiä mielenterveyden ongelmista, mm. itsetuhoista käytöksestä perättömiä syytöksiä ja paljon muuta.

        Kun henkilö saadaan tuollaisilla tekaistuilla syytöksillä järjestelmän rattaisiin, niin alkaa ongelmat työelämässä ja muualla. Heidän tutuilta pyydettiin viranomaisten toimesta 'sopivia' lausuntoja tukemaan mielenterveyden ongelmia ja rikossyytteitä. Tiedän tapauksia itä- ja keski-Suomesta ja pk-seudulta aivan riittämiin. Ongelma on maailmanlaajuinen. Poliisit pahoinpitelevät 'asiakkaitaan' ja se saadaan tehtyä lailliseksi. Samaan tapaan, jos joudut ongelmiin, esim. väkivallan kohteeksi baarissa, vastapuolella 'lainvalvoja' tai sukulainen niin pahimmassa tapauksessa joudut pahoihin ongelmiin. Näin on käynyt kavereille.

        Ikävä kyllä näitä pakkomielteisiä viranomaisia on Suomessa riittämiin, samaa roskasakkia löytyy myös vastaavasti lääkäripuolelta. Ihan vastaavasti eräs hampunkasvattaja joutui mielisairaalaan, koska sairaanhoitajat painostivat lääkäriä, itsetuhoista käytöstä mukamas.

        Psykiatreissa on paljon sellaisia, jotka kirjoittelevat näitä 'sopivia' dignooseja tuttujen viranomaisten pyynnöstä. Tuo Linnansalmi on eräs lääkäri, jonka tiedän nimeltä liittyvän vuosien takaiseen tapaukseen, on niitä harmaalla alueella liikkuvia lääkäreitä. Paljon lääkäreitä ja muuta terveyden huollon henkilöstöä toimii myös nimettömänä 'tarkkailijoina', jotka tekevät sitten päättömiä hoitoontoimitus kehotuksia.

        Jos pääsee tuollaiseen vastuu virkaan, niin kyllä sitä äkkiä käyttää väärin, ei voi mitään.

        Ei siinä pieni tavallisen tallaajan sana paina mitään, kun vastassa on osa koneistoa. Uskon täysin tuon, että viranomaiset käyttävät järjestelmää 'uhkia' kohtaan. Pakkomielle ja jumalkompleksi vaivaa useita virkamiehiä, lääkäreitä ja poliiseja, ei heitä vahdita.

        Hyvän esimerkin kuulin eläimiin liittyen. Eläinkuljetus oli joutunut onnettomuuteen, eläimet eivät kärsineet vammoja, kuin ihmeen kaupalla selvisivät lähes mustelmitta. Paikalla oli jo palokunta, kun poliisit saapuivat. Poliisien ensimmäinen kysymys oli 'kuka maksaa eläinten lopetuksen', siis mitä vittua oikeasti??? Olen lehtiuutisista lukenut miten herkästi poliisit ampuvat esim. irrallaan olevia koiria, mutta oikeasti hei, luulisi olevan päässä vähän järkeä, jos on tuollaiseen hommaan valittu.

        Ymmärrän varsin hyvin myös, että noita 'Linnansalmia' on lääkärikunnassa enemmänkin. 'Viranomaisten' miellyttäjiä, haluavat olla yhteistyökykyisiä, torjua 'uhkia'. Mikäs sen tärkeämpää. 'Uhkatekijät' on saatava koneiston rattaisiin ja yhteiskunnan murjomaksi. Provosointi, se on hyvä ase 'uhkatekijöitä' kohtaan ja kaikenlainen muu häirintä. Töiden menetys, raha on hyvä ase. Pakkomielteiset ja psykopaatti, narsisti viranomaiset ovat minusta suurin uhka yhteiskunnan järjestykselle. Kysymys kuuluu, että miksei siihen puututa? Vastaus: viranomaisten arvovalta kärsii. Itse en näe enää mitään arvovaltaa, ikävä kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma ei ole mustavalkoinen, siinä on harmaita alueita.

        Tunnen muutaman kaverin, jotka ovat saaneet tekaistuja syytteitä, rikossyytteitä, vaikka ovat puhtaita kuin pulmuset. Samalla ovat saaneet syytteitä myös mielenterveyden sairauksista. Ongelmana on ollut se, että ovat joutuneet vaikeuksiin ja vastapuolella on ollut 'lakia' valvova viranomainen tai vastaavan sukulainen. Viranomaisilla, ainakin näillä henkilöillä, on ollut jonkinlainen pakkomielle ja tekaisseet syytöksiä näitä kavereitani kohtaan. Lisäksi vaikuttaneet nimeltä mainitsemattomiin terveydenhuollon henkilöihin, sieltä kautta saaneet syytöksiä mielenterveyden ongelmista, mm. itsetuhoista käytöksestä perättömiä syytöksiä ja paljon muuta.

        Kun henkilö saadaan tuollaisilla tekaistuilla syytöksillä järjestelmän rattaisiin, niin alkaa ongelmat työelämässä ja muualla. Heidän tutuilta pyydettiin viranomaisten toimesta 'sopivia' lausuntoja tukemaan mielenterveyden ongelmia ja rikossyytteitä. Tiedän tapauksia itä- ja keski-Suomesta ja pk-seudulta aivan riittämiin. Ongelma on maailmanlaajuinen. Poliisit pahoinpitelevät 'asiakkaitaan' ja se saadaan tehtyä lailliseksi. Samaan tapaan, jos joudut ongelmiin, esim. väkivallan kohteeksi baarissa, vastapuolella 'lainvalvoja' tai sukulainen niin pahimmassa tapauksessa joudut pahoihin ongelmiin. Näin on käynyt kavereille.

        Ikävä kyllä näitä pakkomielteisiä viranomaisia on Suomessa riittämiin, samaa roskasakkia löytyy myös vastaavasti lääkäripuolelta. Ihan vastaavasti eräs hampunkasvattaja joutui mielisairaalaan, koska sairaanhoitajat painostivat lääkäriä, itsetuhoista käytöstä mukamas.

        Psykiatreissa on paljon sellaisia, jotka kirjoittelevat näitä 'sopivia' dignooseja tuttujen viranomaisten pyynnöstä. Tuo Linnansalmi on eräs lääkäri, jonka tiedän nimeltä liittyvän vuosien takaiseen tapaukseen, on niitä harmaalla alueella liikkuvia lääkäreitä. Paljon lääkäreitä ja muuta terveyden huollon henkilöstöä toimii myös nimettömänä 'tarkkailijoina', jotka tekevät sitten päättömiä hoitoontoimitus kehotuksia.

        Jos pääsee tuollaiseen vastuu virkaan, niin kyllä sitä äkkiä käyttää väärin, ei voi mitään.

        Jouduin todistelemaan omaa terveyttäni jonkun aikaa sitten. Psykologi kysyi, kun olin ongelmani kertonut, 'keitä henkilöitä asiaani liittyy'. Hän tiedosti ongelman ytimen, liittyvät henkilöt ja heidän toimet. En halua nimetä asiaan liittyviä henkilöitä ja heidän taustojaan, mutta ymmärrän tuon yhteyden 'viranomaisiin' ja sen vaikutuksen.

        Kaikkien ongelmiin liittyy aina joku toinen, kannattaa pohtia omalta kohdalta tilannetta ja vaikutuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma ei ole mustavalkoinen, siinä on harmaita alueita.

        Tunnen muutaman kaverin, jotka ovat saaneet tekaistuja syytteitä, rikossyytteitä, vaikka ovat puhtaita kuin pulmuset. Samalla ovat saaneet syytteitä myös mielenterveyden sairauksista. Ongelmana on ollut se, että ovat joutuneet vaikeuksiin ja vastapuolella on ollut 'lakia' valvova viranomainen tai vastaavan sukulainen. Viranomaisilla, ainakin näillä henkilöillä, on ollut jonkinlainen pakkomielle ja tekaisseet syytöksiä näitä kavereitani kohtaan. Lisäksi vaikuttaneet nimeltä mainitsemattomiin terveydenhuollon henkilöihin, sieltä kautta saaneet syytöksiä mielenterveyden ongelmista, mm. itsetuhoista käytöksestä perättömiä syytöksiä ja paljon muuta.

        Kun henkilö saadaan tuollaisilla tekaistuilla syytöksillä järjestelmän rattaisiin, niin alkaa ongelmat työelämässä ja muualla. Heidän tutuilta pyydettiin viranomaisten toimesta 'sopivia' lausuntoja tukemaan mielenterveyden ongelmia ja rikossyytteitä. Tiedän tapauksia itä- ja keski-Suomesta ja pk-seudulta aivan riittämiin. Ongelma on maailmanlaajuinen. Poliisit pahoinpitelevät 'asiakkaitaan' ja se saadaan tehtyä lailliseksi. Samaan tapaan, jos joudut ongelmiin, esim. väkivallan kohteeksi baarissa, vastapuolella 'lainvalvoja' tai sukulainen niin pahimmassa tapauksessa joudut pahoihin ongelmiin. Näin on käynyt kavereille.

        Ikävä kyllä näitä pakkomielteisiä viranomaisia on Suomessa riittämiin, samaa roskasakkia löytyy myös vastaavasti lääkäripuolelta. Ihan vastaavasti eräs hampunkasvattaja joutui mielisairaalaan, koska sairaanhoitajat painostivat lääkäriä, itsetuhoista käytöstä mukamas.

        Psykiatreissa on paljon sellaisia, jotka kirjoittelevat näitä 'sopivia' dignooseja tuttujen viranomaisten pyynnöstä. Tuo Linnansalmi on eräs lääkäri, jonka tiedän nimeltä liittyvän vuosien takaiseen tapaukseen, on niitä harmaalla alueella liikkuvia lääkäreitä. Paljon lääkäreitä ja muuta terveyden huollon henkilöstöä toimii myös nimettömänä 'tarkkailijoina', jotka tekevät sitten päättömiä hoitoontoimitus kehotuksia.

        Jos pääsee tuollaiseen vastuu virkaan, niin kyllä sitä äkkiä käyttää väärin, ei voi mitään.

        Tiedän tuon Linnansalmen, ilmeisesti sama, joka toimi aikoinaan keski-Suomessa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sain olla tarkkana, ettei tullut pahempia ongelmia. Sen kummemmin omista vaikeuksistani kertomatta, mutta meinasi käydä huonosti diagnoosien kanssa. Samaa sanoi, eräs toinen henkilö, johon tutustuin noihin aikoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän tuon Linnansalmen, ilmeisesti sama, joka toimi aikoinaan keski-Suomessa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että sain olla tarkkana, ettei tullut pahempia ongelmia. Sen kummemmin omista vaikeuksistani kertomatta, mutta meinasi käydä huonosti diagnoosien kanssa. Samaa sanoi, eräs toinen henkilö, johon tutustuin noihin aikoihin.

        Oletko naimisissa hänen kanssaan?


    • Anonyymi

      Viime vuosisadalla vasemmisto oli enemmänkin työväen liike, nykyisin tuntuu olevan enemmänkin lääkärien, psykiatrien, äärisuuntaus. Muista takavuosilta erään nimeltä mainitsemattoman psykiatrin kommentin, jossa vaati metsästysaseiden kieltoa, keräämistä säilytykseen valvottuihin varastoihin. Mitä tällä kommentilla ajetaan? Kuulostaa siltä, että sillä ajetaan itänaapurin valtausaikeiden puolesta vastarintaa alas. Kyseinen psykiatri mainitsi nimenomaan olevansa vasemmistoliitosta.

      Nykyinen tilanne maailmalla osoittaa, kuinka itänaapuri on vaikuttanut kymmenien vuosien ajan ja pyrkinyt heikentämään länsimaiden tilannetta kaikin tavoin. Vastaavasti kyseisen psykiatrin kommentit osoittavat minkä vaikutuspiiriin hän kuuluu, kuten ikävä kyllä suuri osa Suomen virkaa tekivistä lääkäreistä ja viranomaisista kuuluu vielä tällä hetkelläkin, puhumattakaan eläkkeellä olevista.

      Ylilääkitys, väärät diagnoosit ja kaikki muu kansalaisten alistaminen kuuluu tähän itänaapurin vaikuttamisen piiriin, näin se ikävä kyllä vaikuttaa olevan. Lääkärikoulutukseen pääsee miten? Rahalla ja lunttaamalla, ei se muuta vaadi, itänaapurissa riittää rahaa.

      Joku kirjoitteli aikaisemmin, että älkää tulko tänne Espooseen räyhäämään ja haisemaan. Päätettiin täällä Kalliossa parin kaverin kanssa tulla ja katsotaan mikä tilanne on, pieni aavistus kuka niin kirjoitti.

    • Anonyymi

      Joku kommentoi aikaisemmin, että on hyvä, että terveydenhuollon toimet aiheuttavat vihaa, mutta se on hallittava tai jotain vastaavaa paskaa.

      Mitenkäs hyvää ja hallittavaa ovat esim.:
      -väärät diagnoosit
      -ylidiagnosointi
      -ylilääkitys
      -lääkkeiden aiheuttamat vammat hermostolle yms.
      -lääkkeiden aiheuttamat itsemurhat
      -lääkkeiden aiheuttama agressiivisuus ja niistä aiheutuneet väkivallanteot

      Kysyn vaan? Taitaa olla niin, että lääkäreiltä puuttuu itsetunto ja moraali. Paksutilipussi mielessä, verirahoilla ostetut asunnot, autot ja veneet. Mitä sitä murehtimaan moisia, eihän niistä itse kärsi. Ilmeisesti jonkinlainen jumalkompleksi kaikilla.

      Onko niin, että jos myönnettäisiin nuo virheet ja paljon muuta niin tämän'herrakansan' arvovalta kärsisi, vai johtuuko tilipussin kärsimästä vahingosta.

      Onneksi on some, täällä te ette pääse karkuun. Jos nimenne on mainittu täällä, niin uskon, että se ei turhasta asiasta täällä komeile. Kannattaa miettiä asioita uudelta kantilta. Todella hyvä, että paha saa palkkansa.

      • Anonyymi

        Kiitos kommentistasi! Olisin toivonut sen olevan hieman asiallisempi, mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Kaikki, mitä toit esille, on ihan totta. Että alalla tehdään ja tapahtuu ylidiagnosointia etc. Enkä minäkään siitä pidä, koska olen itse joutunut kokemaan ne kaikki asiat ja vieläpä enemmänkin. Mm. mielivaltaista ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua.

        Viha on hyvä tunne, niin kauan, kuin se oikeasti pysyy hallinnassa ja on olemassa oikeutettua vihaakin. Mutta jos se viha purkautuu fyysisinä ja väkivallan tekoina, niin se on väärin. Siitä ei koidu kenellekään mitään hyvää, tai hyötyä. Jos teot menevät sille asteelle, että ne rikkovat lakia, niin joutuu väistämättä seurauksiin. Ja toivon, että kukaan ei joutuisi ongelmiin, tai että menisi niin äärimmäisyyksiin, että joutuu vankilaan sellaisten tekojen takia, jotka olisivat estettävissä omilla valinnoilla. Omalla kohdalla en voi enää antaa itseni ns. revetä ihan täysin ja ryhtyä anarkistiksi. On liian paljon sairauksia, mm. CFS ja sydämen vajaatoiminta. Viimeksi mainittu tullut mm. psyykelääkkeiden käytön seurauksena.

        Mutta myönnän sen suoraan, että olen tuntenut voimakastakin vihaa, terveydenhuoltoa, siellä toimivia, tai psykiatriaa kohtaan. Ja olen antanut ns. "palaa" ainakin keskustelupalstalla. Mutta kuten sanoin, siitä ei ole mitään hyötyä, jos viha ei pysy enää hallinnassa. Jokainen tekee toki omat ratkaisunsa ja valintansa. Ja ymmärrän ja kunnioitan niitä, olivat ne sitten mikä tahansa.


    • Anonyymi

      Fakta on kuitenkin se, että kosto parantaa. Niin se vaan menee.

      Sitä sanotaan, että kiusa se on pienikin kiusa.

      Menetelmät tuskin muuttuu paheksuntaa osoittamalla, päin vastoin, onhan tuo nähty jo tuon naapurinkin suhteen miten käy.

      Jos osoitetaan pelkkää paheksuntaa, niin tuskin valtionjohto, presidentti yms. havahtuu ja myöntää 'uuh, ollaan tehty virheitä ihmisten kohtelussa...'.

      Ei se niin mene, silloin myönnettäisiin, että koko valtion hallintajärjestelmissä on vikaa, arvovalta kysymys pääosin. Poliisit saavat hakata 'asiakkaita', lääkärit myrkyttää potilaita, jne. niin se menee.

      Jos haluaa hyvän mielen, silloin on makseltava takaisin. Se voi auttaa jälkipolvia.

      Sissisota, se on vastaus, nössöily ei johda muuta kuin 'keskitysleireihin'. Pahantekijät saavat tuolla pröystäillä autoillaan ja veneillään, pitäisikö sitä katsoa sivusta? Itsetunnolle on todella pahaksi kaikki pahoinpitely, tehdään se henkisesti, lääkkeillä tai fyysisesti. Parannuskeino on maksaa potutpottuina.

      Pilleripurkit sivuun ja jostain löydettävä se oma sisäinen leijona.

      • Anonyymi

        Jos olet aidosti kiinnostunut jälkipolvien hyvinvoinnista, niin kannattaa vaikka aloittaa siitä, että aikuisten sairauksia ei kaadeta lasten niskaan.

        Sen jälkeen voisi vaikka miettiä mitä eroa on hallinnolla ja hallinnalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet aidosti kiinnostunut jälkipolvien hyvinvoinnista, niin kannattaa vaikka aloittaa siitä, että aikuisten sairauksia ei kaadeta lasten niskaan.

        Sen jälkeen voisi vaikka miettiä mitä eroa on hallinnolla ja hallinnalla.

        Lasten niskaan? Mitä tarkoitat? Ei kai tuo kommentti tarkoita asioiden kaatamista lasten niskaan?


      • Anonyymi

        Sissisota käytettynä terminä tuo ainakin minulle mieleen sodan, ja aseet. Toivottavasti et tarkoittanut ottaa käyttöön sodassa käytettäviä aseita.

        Tuntemansa vihan tms. voi ehkä kanavoida toisillakin, jopa paremmilla keinoilla. Niin ettei kukaan joudu itse vaikeuksiin esim. virkavallan kanssa.

        Toivon, että alalla olevat itse alkaisivat miettiä omalla alallaan käyttämiä hoitomenetelmiä ja tapoja harjoittaa potilaiden "hoitamista" vähän enemmän inhimillisemmillä ja humaanimmilla tavoilla. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen olisi yksi tärkeä ja merkittävä askel kohti inhimillisempää ja parempaa ihmisten hoitamista ja konkreettista auttamista. Oli sitten kyseessä lapsi, nuori, keski, tai minkä tahansa ikäinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sissisota käytettynä terminä tuo ainakin minulle mieleen sodan, ja aseet. Toivottavasti et tarkoittanut ottaa käyttöön sodassa käytettäviä aseita.

        Tuntemansa vihan tms. voi ehkä kanavoida toisillakin, jopa paremmilla keinoilla. Niin ettei kukaan joudu itse vaikeuksiin esim. virkavallan kanssa.

        Toivon, että alalla olevat itse alkaisivat miettiä omalla alallaan käyttämiä hoitomenetelmiä ja tapoja harjoittaa potilaiden "hoitamista" vähän enemmän inhimillisemmillä ja humaanimmilla tavoilla. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen olisi yksi tärkeä ja merkittävä askel kohti inhimillisempää ja parempaa ihmisten hoitamista ja konkreettista auttamista. Oli sitten kyseessä lapsi, nuori, keski, tai minkä tahansa ikäinen.

        Ei lapsia tähän sotketa.

        Kaikenlainen pikkukiusa mihin virkavalta ei jaksa puuttua. Paskapusseja ja muita hajupommeja. Mitä nyt sattuu keksimään.

        Ruohonjuuritasolta se paska lähtee ylöspäin nousemaan...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sissisota käytettynä terminä tuo ainakin minulle mieleen sodan, ja aseet. Toivottavasti et tarkoittanut ottaa käyttöön sodassa käytettäviä aseita.

        Tuntemansa vihan tms. voi ehkä kanavoida toisillakin, jopa paremmilla keinoilla. Niin ettei kukaan joudu itse vaikeuksiin esim. virkavallan kanssa.

        Toivon, että alalla olevat itse alkaisivat miettiä omalla alallaan käyttämiä hoitomenetelmiä ja tapoja harjoittaa potilaiden "hoitamista" vähän enemmän inhimillisemmillä ja humaanimmilla tavoilla. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen olisi yksi tärkeä ja merkittävä askel kohti inhimillisempää ja parempaa ihmisten hoitamista ja konkreettista auttamista. Oli sitten kyseessä lapsi, nuori, keski, tai minkä tahansa ikäinen.

        Kyllä se vaan niin on, että pahantekijät on saatava maksamaan teoistaan. Ei siinä hallintaa tarvita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vaan niin on, että pahantekijät on saatava maksamaan teoistaan. Ei siinä hallintaa tarvita.

        En ole puhunut missään kohtaan mistään "hallinnasta", enkä hallinnoista. Sekoitat minut nyt johonkin toiseen, joka on vastaavasta kirjoittanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lapsia tähän sotketa.

        Kaikenlainen pikkukiusa mihin virkavalta ei jaksa puuttua. Paskapusseja ja muita hajupommeja. Mitä nyt sattuu keksimään.

        Ruohonjuuritasolta se paska lähtee ylöspäin nousemaan...

        En ole ottanut lapsia tässä keskustelussa missään kohtaa esille. Miksi otit minun kommentin tähän esille, liität niitä omiin kommentteihisi ja luulet minun olevan joku itseäsi kritisoja? Sotket nyt minut ja kirjoitukseni johonkin toiseen ja hänen esittämiin ajatuksiin. Olen monta kertaa jo sanonut, että olen psykiatriavastainen, enkä pidä, tai hyväksy heidän menettelytapojaan ja käyttämiään hoitomenetelmiä. Tänne kirjoittaa monia muitakin, kuin minä, jotka taas ovat kenties joko alalla olevia, tai heidän menetelmiään suosivia. Minä en kuulu heihin. Mutta tapa, millä tuo asioita, tai mielipiteitä esille, niitä on monenlaisia tapoja tehdä. En suosittele mihinkään aseisiin tarttumista. Niillä ei ratkaista mitään. Tulee vain uhreja ja joutuu itse vankilaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se vaan niin on, että pahantekijät on saatava maksamaan teoistaan. Ei siinä hallintaa tarvita.

        Riippuu vähän siitä, että millä keinoilla. Soturiasenteesta on varmasti hyötyä, henkisessä mielessä, jos sen siirtää sinne, eikä fyysiseen puoleen. Vaikuttaa voi myös monilla muilla tavoilla, eli käyttämällä älyä. Sodatkin lopetaan yleensä neuvottelemalla. Sitäkään ei olla vielä olla näköjään ymmärretty edes maailmanpolitiikassakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu vähän siitä, että millä keinoilla. Soturiasenteesta on varmasti hyötyä, henkisessä mielessä, jos sen siirtää sinne, eikä fyysiseen puoleen. Vaikuttaa voi myös monilla muilla tavoilla, eli käyttämällä älyä. Sodatkin lopetaan yleensä neuvottelemalla. Sitäkään ei olla vielä olla näköjään ymmärretty edes maailmanpolitiikassakaan.

        Ei lääkärit tai muut viranomaiset lähde syyttämään toisia lääkäreitä. Se olisi sama kuin vetäisi maton pois omien jalkojen alta.

        Ei maailma muutu paheksumalla asioita ja terveydenhuollon toimia ja sortoa. Jos kerran järjestelmä suosii psykopaatteja ja narsisteja niin minunkin mielestä on annettava palaa.

        Sissisotaan käy aivan hyvin nuo aiemmin mainintut hajupommit. Miksei lintujankin voi ruokkia missä haluaa, parkkipaikoilla ja venelaitureilla, ne aina jättävät kivasti oman jälkensä. Kumpikin on sellainen, että ei niistä sakoteta.

        Päätään saa käyttää, täytyy muistaa tuo jonkun mainitseman, kiusa se on pienikin kiusa.

        Ei muuta kuin rohkeasti mukaan. Tekee hyvää maksaa takaisinpäin, se parantaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sissisota käytettynä terminä tuo ainakin minulle mieleen sodan, ja aseet. Toivottavasti et tarkoittanut ottaa käyttöön sodassa käytettäviä aseita.

        Tuntemansa vihan tms. voi ehkä kanavoida toisillakin, jopa paremmilla keinoilla. Niin ettei kukaan joudu itse vaikeuksiin esim. virkavallan kanssa.

        Toivon, että alalla olevat itse alkaisivat miettiä omalla alallaan käyttämiä hoitomenetelmiä ja tapoja harjoittaa potilaiden "hoitamista" vähän enemmän inhimillisemmillä ja humaanimmilla tavoilla. Diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä luopuminen olisi yksi tärkeä ja merkittävä askel kohti inhimillisempää ja parempaa ihmisten hoitamista ja konkreettista auttamista. Oli sitten kyseessä lapsi, nuori, keski, tai minkä tahansa ikäinen.

        Nuo sissisodan menetelmät on kerrottu jo aikaisemmin, joihin täällä on viitattu.

        Sodat on aina pitänyt ensin sotia, päättyvät neuvotteluihin, jonka jälkeen joko on lyhyt rauhan vaihe tai pitkä 'kylmä sota'.

        Ei pehmoilu auta näillä markkinoilla, näin se menee.

        Törkeily saatava kuriin, nuo hajupommit ja muu 'pikku' kiusa tekee tehtävänsä. Siellä kun vedetään Gucceissa paskan keskellä niin jumalkompleksi alkaa parantua.

        Tsemppiä kaikille ja toipumista terveydenhuollon käsittelystä.


    • Anonyymi

      Sari Salovaara on hyvin hyökkäävä. Hänen neuvonsa ovat omituisia ja psykiatriksi ymmärtää yllättävän vähän kuinka masennus ei ole vain asenteesta kiinni. Lähetteitä ei osaa tehdä

      • Anonyymi

        Masennus seuraa isosta menetyksestä joka vie elämän vaakalaudalle. Toiseksi syyksi epäillään kemiallisia seikkoja. Asenne tulee esiin vasta kun kemia on kohdillaan ja trauman akuutti on sulatettu, jolloin kyse on enää valinnasta, jossa tulee ymmärtää, että masennus vain heikentää tilannetta entisestään, ja siten vapautuu masennuksesta. Liikunnan vähyys vaikuttaa kemiallisella puolella. Masennus saa näkymän pessimistisemmäksi mitä se on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennus seuraa isosta menetyksestä joka vie elämän vaakalaudalle. Toiseksi syyksi epäillään kemiallisia seikkoja. Asenne tulee esiin vasta kun kemia on kohdillaan ja trauman akuutti on sulatettu, jolloin kyse on enää valinnasta, jossa tulee ymmärtää, että masennus vain heikentää tilannetta entisestään, ja siten vapautuu masennuksesta. Liikunnan vähyys vaikuttaa kemiallisella puolella. Masennus saa näkymän pessimistisemmäksi mitä se on.

        Masennus saattaa/voi seurata...
        Ei ole itsestään selvää, että se seuraisi aina, ihmiset ovat erilaisia kestämään vaikeuksia ym.


    • Anonyymi

      Pohjois-savossa joku Niuvanniemen 'potilas' yritti päästä kuulemma kansanedustajaksi.

      Kampanja mainokset oli debiilin tasolla tai sellaisille suunnattu. Piti varmaan äänestäjiä 'tyhmänä karjana'. Sitä se jumalkompleksi teettää.

      • Anonyymi

        Tarkoititko kyseisellä edustajalla kenties niitä vaalimainoksia, jossa luki sama numero vielä kirjoitettunakin ja joita oli jopa vain metrin välein toisistaan? Vähän samanlaisia ajatuksia tuli minullakin mieleen, joita toit esille. Toisto kenties tehoaa ja uppoaa paremmin äänestäjiin? Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla ilkeä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko kyseisellä edustajalla kenties niitä vaalimainoksia, jossa luki sama numero vielä kirjoitettunakin ja joita oli jopa vain metrin välein toisistaan? Vähän samanlaisia ajatuksia tuli minullakin mieleen, joita toit esille. Toisto kenties tehoaa ja uppoaa paremmin äänestäjiin? Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla ilkeä...

        Oletan, että tiedän, ketä ehdolla olevaa edellinen kirjoittaja tarkoitti. Ei ole kovin korrektia tuoda esille somessa, tai missään muuallakaan kenenkään nimiä. Hän taisi olla enemmänkin virassa ja työssä kyseisessä paikassa oleva, ei todellakaan mikään potilas. Jos kyseessä on se henkilö, jonka uskon olevan kyseessä, edellinen teksti lienee kirjoitettu jonkinasteisella mustalla huumorilla.

        Minulla itsellänikin oli eilen huono päivä. Ei ole tarkoitus todellakaan olla ilkeä, tai loukata ketään. Vaaliasiat ja poliittinen toiminta on eri asia, kuin mikä tässäkin keskustelussa on ollut tapetilla. Jos henkilö ei vaaleissa menestynyt, niin sekin on ikävä asia ja osanotto siitä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, eikä minulla ole mitään häntä vastaan. En vain hyväksy, tai pidä hänen alallaan vallitsevista stereotypisistä ja kategorioihin ja ihmisarvoa/itsenmääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Olen kuitenkin eri mieltä alalla vallitsevista ajatteluista ja hoitokäytännöistä. Niiden todella tehoavuudesta kenenkään sairauksien hoidossa, tai hyvinvoinnin lisäämisessä. Sekä ylipäätään siitä, auttavatko ne hoidot, etenkään lääkitykset ketään? Kyse onkin, että miten ihmisiä, tai tässä tapauksessa potilaita tulkitaan. Kuka on sairas, ja kuka on terve? Meistä jokaisesta saisi jonkin mt-diagnoosin tehtyä. Miksi joitakin käyttäytymiseen tms. liittyviä asioita pidetään sairauksina, joita täytyy jopa ylilääkitä ja aiheutetaan potilaalle vain lisää terveyshaittoja ja lisäsairauksia? Useita eettisiä kysymyksiä ei alalla koskaan ajatella, eikä kyseenalaisteta omien hoitomenetelmien inhimillisyyttä, tai humaanisia periaatteita. Ei ainakaan julkisesti. Mikä on valitettavaa. Mt-diagnosoidut ovat tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kaikkein huonoimmassa, heikoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Tämä on valitettavasti totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan, että tiedän, ketä ehdolla olevaa edellinen kirjoittaja tarkoitti. Ei ole kovin korrektia tuoda esille somessa, tai missään muuallakaan kenenkään nimiä. Hän taisi olla enemmänkin virassa ja työssä kyseisessä paikassa oleva, ei todellakaan mikään potilas. Jos kyseessä on se henkilö, jonka uskon olevan kyseessä, edellinen teksti lienee kirjoitettu jonkinasteisella mustalla huumorilla.

        Minulla itsellänikin oli eilen huono päivä. Ei ole tarkoitus todellakaan olla ilkeä, tai loukata ketään. Vaaliasiat ja poliittinen toiminta on eri asia, kuin mikä tässäkin keskustelussa on ollut tapetilla. Jos henkilö ei vaaleissa menestynyt, niin sekin on ikävä asia ja osanotto siitä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, eikä minulla ole mitään häntä vastaan. En vain hyväksy, tai pidä hänen alallaan vallitsevista stereotypisistä ja kategorioihin ja ihmisarvoa/itsenmääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Olen kuitenkin eri mieltä alalla vallitsevista ajatteluista ja hoitokäytännöistä. Niiden todella tehoavuudesta kenenkään sairauksien hoidossa, tai hyvinvoinnin lisäämisessä. Sekä ylipäätään siitä, auttavatko ne hoidot, etenkään lääkitykset ketään? Kyse onkin, että miten ihmisiä, tai tässä tapauksessa potilaita tulkitaan. Kuka on sairas, ja kuka on terve? Meistä jokaisesta saisi jonkin mt-diagnoosin tehtyä. Miksi joitakin käyttäytymiseen tms. liittyviä asioita pidetään sairauksina, joita täytyy jopa ylilääkitä ja aiheutetaan potilaalle vain lisää terveyshaittoja ja lisäsairauksia? Useita eettisiä kysymyksiä ei alalla koskaan ajatella, eikä kyseenalaisteta omien hoitomenetelmien inhimillisyyttä, tai humaanisia periaatteita. Ei ainakaan julkisesti. Mikä on valitettavaa. Mt-diagnosoidut ovat tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kaikkein huonoimmassa, heikoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Tämä on valitettavasti totta.

        Edelliseen tekstiin muutama, pieni korjaus. En vain pidä alalla vallitsevista diagnooseihin, stereotyopisiin ja kategorioihin perustuvista ja ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Jumaluuskompleksiin taas voi "sairastua" ihan kuka tahansa meistä. Tätä samaa tapahtui mm. USA: ssa Guantanamossa, jossa vanginvartijat alkoivat kiduttaa vankeja. Tietyt ammatit houkuttelevat alalle tietyt persoonallisuuden piirteet omaavat, joihin voi kuulua nimenomaan tuo toisten hallitsemiseen, mielivaltaista kohtelua esille tuovat piirteet. Vaikka tämä ei nyt varsinaisesti tähän keskusteluun kuulukaan, mutta ylipäätään se, että esim. Niuvaniemessä virkaa hoitavat lääkärit vaativat ja edellyttävät hoidettaviltaan potilailta kuuliaisuutta, nöyrtymistä, alistumista jne, niihin liittyy sellaisia puolia, joissa on mahdollista olla sadistinen. Kuka meistä tietää, kyseisten lääkäreiden tai hoitajien todellisia motiiveja, tai arvoja? Lisäksi, julkisuuteen joskus tulleet lääkärit ovat perustelleet pitkiä hoitojaksoja sillä, että kyseisillä henkilöillä ei ole sairaudentuntoa, tai eivät tunne, tai kykene tuntemaan syyllisyyttä esim. jos kyseessä on henkirikokseen syyllistynyt ihminen. Miten sitä syyllisyyttä esim. voi ylipäätään vaatia, jos kyseinen henkirikokseen syyllistynyt ei ole ollut täysin tolkuissaan, eli ns. tietoinen tekemistään asioista? Tässä tapauksessa kyseiseen tapahtumaan on vaikuttanut kenties päihteet, stressi, unettomuus ja moni muu seikka yhdessä. Eihän ihminen enää jäkikäteen muista, että mitä on tehnyt. Se, että joku "jumala" siellä valtion ylläpitämässä sairaalassa, tai julkisella puolella voi päättää jonkun terveyteen, elämään, henkeen ja vapauteen liittyvistä tuo mieleen vain sen, että se mahdollistaa silti sen, että joku sellaisessa asemassa ja virassa oleva käyttää sitä omaa valtaansa, miten itse haluaa ja päättää. Virassa olevilla on valtaa, ja laki antaa heille mahdollisuuden tehdä ihan mitä vain. Kuka sitä valvoo, tai ylipäätään välittää, toteutuuko niissä oloissa ihmisoikeudet tms. asiat? Toisinsanoen, joku puolijumalan asemaan päässyt päättää kuka pääsee ja milloin pääsee laitoksesta, sairaalasta etc. pois ja vapauteen. Ja sitä vapauttamista ennen kenties kyseisen potilaan terveys on ennätetty tuhota neurolepti ja masennuslääkemyrkyillä. Kyllä se hieman on eettisesti ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaista toimintaa.

        Ylipäätään alalla olevia käytäntöjä, eettisiä näkökulmia, tai epäkohtia ei edes haluta nähdä, tai saatika myöntää. Kun niitä siellä kuitenkin on olemassa. Tai että niitä epäkohtia ja puutteita lähdettäisiin muuttamaan. Niille toimille olisi kuitenkin tarvetta. Ihan oikeasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan, että tiedän, ketä ehdolla olevaa edellinen kirjoittaja tarkoitti. Ei ole kovin korrektia tuoda esille somessa, tai missään muuallakaan kenenkään nimiä. Hän taisi olla enemmänkin virassa ja työssä kyseisessä paikassa oleva, ei todellakaan mikään potilas. Jos kyseessä on se henkilö, jonka uskon olevan kyseessä, edellinen teksti lienee kirjoitettu jonkinasteisella mustalla huumorilla.

        Minulla itsellänikin oli eilen huono päivä. Ei ole tarkoitus todellakaan olla ilkeä, tai loukata ketään. Vaaliasiat ja poliittinen toiminta on eri asia, kuin mikä tässäkin keskustelussa on ollut tapetilla. Jos henkilö ei vaaleissa menestynyt, niin sekin on ikävä asia ja osanotto siitä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, eikä minulla ole mitään häntä vastaan. En vain hyväksy, tai pidä hänen alallaan vallitsevista stereotypisistä ja kategorioihin ja ihmisarvoa/itsenmääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Olen kuitenkin eri mieltä alalla vallitsevista ajatteluista ja hoitokäytännöistä. Niiden todella tehoavuudesta kenenkään sairauksien hoidossa, tai hyvinvoinnin lisäämisessä. Sekä ylipäätään siitä, auttavatko ne hoidot, etenkään lääkitykset ketään? Kyse onkin, että miten ihmisiä, tai tässä tapauksessa potilaita tulkitaan. Kuka on sairas, ja kuka on terve? Meistä jokaisesta saisi jonkin mt-diagnoosin tehtyä. Miksi joitakin käyttäytymiseen tms. liittyviä asioita pidetään sairauksina, joita täytyy jopa ylilääkitä ja aiheutetaan potilaalle vain lisää terveyshaittoja ja lisäsairauksia? Useita eettisiä kysymyksiä ei alalla koskaan ajatella, eikä kyseenalaisteta omien hoitomenetelmien inhimillisyyttä, tai humaanisia periaatteita. Ei ainakaan julkisesti. Mikä on valitettavaa. Mt-diagnosoidut ovat tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kaikkein huonoimmassa, heikoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Tämä on valitettavasti totta.

        Tuossa olet täysin oikeassa, että mt-diagnosoidut ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.


      • Anonyymi

        Tuo on konkreettinen osoitus siitä, miten yksinkertaista sakkia psykiatrian alalla työskentelee tai siitä miten yksinkertaisina pitävät muita ja miten ylimielisesti suhtautuvat 'tavalliseen' kansaan.

        Selkeä osoitus siitä minkälaisen mentaliteetin omaavaat ihmiset hakeutuvat kyseiselle alalle, soveltuvuuskoetta kun ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa olet täysin oikeassa, että mt-diagnosoidut ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.

        En kuule menis vannomaan. Suomen toisiksi suurin puolue ratsastaa ihan jollain muulla vihalla, kuin vihalla MT-kuntoutujia vataan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin muutama, pieni korjaus. En vain pidä alalla vallitsevista diagnooseihin, stereotyopisiin ja kategorioihin perustuvista ja ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Jumaluuskompleksiin taas voi "sairastua" ihan kuka tahansa meistä. Tätä samaa tapahtui mm. USA: ssa Guantanamossa, jossa vanginvartijat alkoivat kiduttaa vankeja. Tietyt ammatit houkuttelevat alalle tietyt persoonallisuuden piirteet omaavat, joihin voi kuulua nimenomaan tuo toisten hallitsemiseen, mielivaltaista kohtelua esille tuovat piirteet. Vaikka tämä ei nyt varsinaisesti tähän keskusteluun kuulukaan, mutta ylipäätään se, että esim. Niuvaniemessä virkaa hoitavat lääkärit vaativat ja edellyttävät hoidettaviltaan potilailta kuuliaisuutta, nöyrtymistä, alistumista jne, niihin liittyy sellaisia puolia, joissa on mahdollista olla sadistinen. Kuka meistä tietää, kyseisten lääkäreiden tai hoitajien todellisia motiiveja, tai arvoja? Lisäksi, julkisuuteen joskus tulleet lääkärit ovat perustelleet pitkiä hoitojaksoja sillä, että kyseisillä henkilöillä ei ole sairaudentuntoa, tai eivät tunne, tai kykene tuntemaan syyllisyyttä esim. jos kyseessä on henkirikokseen syyllistynyt ihminen. Miten sitä syyllisyyttä esim. voi ylipäätään vaatia, jos kyseinen henkirikokseen syyllistynyt ei ole ollut täysin tolkuissaan, eli ns. tietoinen tekemistään asioista? Tässä tapauksessa kyseiseen tapahtumaan on vaikuttanut kenties päihteet, stressi, unettomuus ja moni muu seikka yhdessä. Eihän ihminen enää jäkikäteen muista, että mitä on tehnyt. Se, että joku "jumala" siellä valtion ylläpitämässä sairaalassa, tai julkisella puolella voi päättää jonkun terveyteen, elämään, henkeen ja vapauteen liittyvistä tuo mieleen vain sen, että se mahdollistaa silti sen, että joku sellaisessa asemassa ja virassa oleva käyttää sitä omaa valtaansa, miten itse haluaa ja päättää. Virassa olevilla on valtaa, ja laki antaa heille mahdollisuuden tehdä ihan mitä vain. Kuka sitä valvoo, tai ylipäätään välittää, toteutuuko niissä oloissa ihmisoikeudet tms. asiat? Toisinsanoen, joku puolijumalan asemaan päässyt päättää kuka pääsee ja milloin pääsee laitoksesta, sairaalasta etc. pois ja vapauteen. Ja sitä vapauttamista ennen kenties kyseisen potilaan terveys on ennätetty tuhota neurolepti ja masennuslääkemyrkyillä. Kyllä se hieman on eettisesti ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaista toimintaa.

        Ylipäätään alalla olevia käytäntöjä, eettisiä näkökulmia, tai epäkohtia ei edes haluta nähdä, tai saatika myöntää. Kun niitä siellä kuitenkin on olemassa. Tai että niitä epäkohtia ja puutteita lähdettäisiin muuttamaan. Niille toimille olisi kuitenkin tarvetta. Ihan oikeasti.

        Mä tavallaan ymmärrän, että esimerkiksi diagnooseista halutaan eroon, mutta samalla näen ne nykyisin keinona räätälöidä hoitoa yksilölliseksi. Se on vähän nurinkurista haaveilla yksilöllisestä hoidosta, jos siihen ei ole työkaluja.

        Ja nyt kun tarkemmin mietin tätä sanotaan viittä vuotta mitä tässä foorumilla olen pyörinyt, niin ala on muuttunut enemmän mitä tämä foorumi. Siihen ei tietenkään paljoa tarvita, mutta ehkä täälläkin olisi aika vaihtaa ääntä kellossa.


      • Anonyymi

        En ota kantaa johonkin ehdokkaaseen tai poliitikkoon, mutta yllättävän moni sellainenkin asia josta täällä syytetään lääkäreitä on poliitikkojen käsissä.

        Onhan see jännä, että meillä on noin neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, mutta me ei saada esimerkiksi sellaisia poliitikkoja jotka säätäisivät lain lääkkeettömän hoidon kokeiluun. Sen enempää en rupea pähkäilemään miten se on esimerkiksi norjassa toteutettu.

        Vaikka parannettavaa löytyy, niin näen sen niin että suurin osa näistä neljännesmiljoonasta kokee hoidon riittävän hyväksi, eivätkä näe tarvetta lähteä sitä muuttamaan omien kansanedustaja valintojensa kautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan, että tiedän, ketä ehdolla olevaa edellinen kirjoittaja tarkoitti. Ei ole kovin korrektia tuoda esille somessa, tai missään muuallakaan kenenkään nimiä. Hän taisi olla enemmänkin virassa ja työssä kyseisessä paikassa oleva, ei todellakaan mikään potilas. Jos kyseessä on se henkilö, jonka uskon olevan kyseessä, edellinen teksti lienee kirjoitettu jonkinasteisella mustalla huumorilla.

        Minulla itsellänikin oli eilen huono päivä. Ei ole tarkoitus todellakaan olla ilkeä, tai loukata ketään. Vaaliasiat ja poliittinen toiminta on eri asia, kuin mikä tässäkin keskustelussa on ollut tapetilla. Jos henkilö ei vaaleissa menestynyt, niin sekin on ikävä asia ja osanotto siitä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, eikä minulla ole mitään häntä vastaan. En vain hyväksy, tai pidä hänen alallaan vallitsevista stereotypisistä ja kategorioihin ja ihmisarvoa/itsenmääräämisoikeuksia loukkaavista käytännöistä.

        Olen kuitenkin eri mieltä alalla vallitsevista ajatteluista ja hoitokäytännöistä. Niiden todella tehoavuudesta kenenkään sairauksien hoidossa, tai hyvinvoinnin lisäämisessä. Sekä ylipäätään siitä, auttavatko ne hoidot, etenkään lääkitykset ketään? Kyse onkin, että miten ihmisiä, tai tässä tapauksessa potilaita tulkitaan. Kuka on sairas, ja kuka on terve? Meistä jokaisesta saisi jonkin mt-diagnoosin tehtyä. Miksi joitakin käyttäytymiseen tms. liittyviä asioita pidetään sairauksina, joita täytyy jopa ylilääkitä ja aiheutetaan potilaalle vain lisää terveyshaittoja ja lisäsairauksia? Useita eettisiä kysymyksiä ei alalla koskaan ajatella, eikä kyseenalaisteta omien hoitomenetelmien inhimillisyyttä, tai humaanisia periaatteita. Ei ainakaan julkisesti. Mikä on valitettavaa. Mt-diagnosoidut ovat tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa kaikkein huonoimmassa, heikoimmassa ja sorretuimmassa asemassa. Tämä on valitettavasti totta.

        Jos on tarkoitus tuoda esiin epäkohtia ja epäeettisesti toimivia psykiatreja, niin miten toimitaan, jos ei kerrota nimiä? Kuvaillaanko: vaaleanruskeat hiukset, normaalipainoinen...

        Jos halutaan auttaa itseämme, niin ehdottomasti nimet esiin.

        Ymmärrän pelkosi, se on istutettu meihin, uhkailtu, jos käyt viranomaisia vastaan, sinun käy todella huonosti. Suomi on vapaa maa ja saa ilmaista asioita vapaasti, varsinkin, jos on joutunut epäoikeudellisesti kohdelluksi. Jos julkaistaan kaikki epäeettisesti toimivat psykiatrit ja lääkärit yms. niin luuletko, että tungetaan 100 000 ihmistä pakkohoitoon.

        Olet varmaan, jossain vaiheessa joutunut aika pahaan lääkitysputkeen. Oletko varma, että et ole siinä enää. Suomessa, kun toimitaan hyvin mielivaltaisesti, ennaltaehkäisevästi, viranomaisten toimesta, lääkärien ja poliisien, jotka ikävä kyllä käyttävät väärin toimivaltaansa.

        Äkkiäkös lääkkeillä saa ihmisen siihen kuntoon, ettei pääse ovesta ulos tai pelkää omaa varjoaan.

        Edellä esitetty kommentti koskien niuvanniemen potilasta ehdokkaana ja hänen kamppanjaansa, kuvaa vain konkreettisesti noiden psykiatrien mielenlaatua, ylimielisyyttä ja typeryyttä. Lääkärinkoulutukseen on varmaan eniten valmistavia kursseja, joissa opetellaan valmiit vastaukset. Jos on päässyt lukiosta läpi ja käy kurssit niin hyvin vähälahjaiset ja muut narsisti-psykopaatit pääsevät koulutukseen varsin kevyesti. En ymmärrä miksi heitä puolustelet, jos olet vääryyttä kokenut.

        Epäeettisesti toimivaa systeemiä ja lääkäreitä vastaan on vain ryhdyttävä toimiin, ei asiat muuten muutu. Ei olla enää uhreja, yritetään elää parasta elämää, se on niin lyhyt. Ei anneta tuhota elämäämme lääkkeillä enää. Hermovauriot, aineenvaihdunta ja hormoonitoiminnan sotkeminen lääkkeillä on pahoinpitely, siitä pitäisi tuomita rikoksena, niin tekijät kuin määrääjät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko kyseisellä edustajalla kenties niitä vaalimainoksia, jossa luki sama numero vielä kirjoitettunakin ja joita oli jopa vain metrin välein toisistaan? Vähän samanlaisia ajatuksia tuli minullakin mieleen, joita toit esille. Toisto kenties tehoaa ja uppoaa paremmin äänestäjiin? Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla ilkeä...

        Pitäsköhän tuollaisessa mainonnassa olla jotain asia sisältöä? Minusta ainakin pitäisi.

        Jos kuvittelee saavansa ääniä sillä, että toitottaa omaa numeroaan jokaisessa tolpassa, ilman mitään sisältöä, niin pitää kyllä äänestäjiä aivan tolloina, todella ylimielistä. Kuvittelee varmaan, kun on psykiatrian alalla, pystyvänsä manipuloimaan ihmisiä äänestämään itseään. Manipuloinnista sillä alalla on kyse ja se taas on narsistien ja psykopaattien lempipuuhaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on tarkoitus tuoda esiin epäkohtia ja epäeettisesti toimivia psykiatreja, niin miten toimitaan, jos ei kerrota nimiä? Kuvaillaanko: vaaleanruskeat hiukset, normaalipainoinen...

        Jos halutaan auttaa itseämme, niin ehdottomasti nimet esiin.

        Ymmärrän pelkosi, se on istutettu meihin, uhkailtu, jos käyt viranomaisia vastaan, sinun käy todella huonosti. Suomi on vapaa maa ja saa ilmaista asioita vapaasti, varsinkin, jos on joutunut epäoikeudellisesti kohdelluksi. Jos julkaistaan kaikki epäeettisesti toimivat psykiatrit ja lääkärit yms. niin luuletko, että tungetaan 100 000 ihmistä pakkohoitoon.

        Olet varmaan, jossain vaiheessa joutunut aika pahaan lääkitysputkeen. Oletko varma, että et ole siinä enää. Suomessa, kun toimitaan hyvin mielivaltaisesti, ennaltaehkäisevästi, viranomaisten toimesta, lääkärien ja poliisien, jotka ikävä kyllä käyttävät väärin toimivaltaansa.

        Äkkiäkös lääkkeillä saa ihmisen siihen kuntoon, ettei pääse ovesta ulos tai pelkää omaa varjoaan.

        Edellä esitetty kommentti koskien niuvanniemen potilasta ehdokkaana ja hänen kamppanjaansa, kuvaa vain konkreettisesti noiden psykiatrien mielenlaatua, ylimielisyyttä ja typeryyttä. Lääkärinkoulutukseen on varmaan eniten valmistavia kursseja, joissa opetellaan valmiit vastaukset. Jos on päässyt lukiosta läpi ja käy kurssit niin hyvin vähälahjaiset ja muut narsisti-psykopaatit pääsevät koulutukseen varsin kevyesti. En ymmärrä miksi heitä puolustelet, jos olet vääryyttä kokenut.

        Epäeettisesti toimivaa systeemiä ja lääkäreitä vastaan on vain ryhdyttävä toimiin, ei asiat muuten muutu. Ei olla enää uhreja, yritetään elää parasta elämää, se on niin lyhyt. Ei anneta tuhota elämäämme lääkkeillä enää. Hermovauriot, aineenvaihdunta ja hormoonitoiminnan sotkeminen lääkkeillä on pahoinpitely, siitä pitäisi tuomita rikoksena, niin tekijät kuin määrääjät.

        Edelliselle kommentoijalle, kaikella ystävällisyydellä: olen kokenut systeemin puolelta erittäin paljon ikäviä asioita, tapahtumia ja kokemuksia. Myös lääkityksiä, jotka eivät olleet asianmukaisesti perusteltuja, tai oikeita tapoja hoitaa minun elämässäni kokemiani vaikeuksia ja ongelmia. Se, että ihmisen luonne, persoona, ja käytös diagnosoidaan sairaudeksi, joka pitää "hoitaa" neurolepteillä, tai masennuslääkkeillä, jotka vain pahentavat, vahingoittavat ja tuhoavat olotilaa, hyvinvointia ja terveyttä, eivätkä myöskään korjaa, tai ratkaise alkuperäisiä oireiden taustalla olevia juurisyitä, on minusta väärin. Koko systeemi ja siellä virassa toimivat lääkärit ja hoitajat toimivat epäeettisesti, epähumaanisti ja ihmisoikeuksia rikkovasti.

        Itselläni ei ole kuitenkaan mitään henkilökohtaisesti ketään vastaan. Mutta jos joku kokee olonsa paranevan parjaamalla, tai haukkumalla, niin siitä vaan! Saa niin toki tehdä. En vaan usko, että se helpottaa oloa, tai auttaa sen enemmän. Uskon, että neutraalimmalla ja asioita, tai mielipiteitä ja kritiikkiä yleisellä tasolla tuomalla saavuttaa aivan saman lopputuloksen. Loanheitolla voi olla aivan päinvastainen vaikutus lopputulokseen. Se saatetaan tulkita maalittamiseksi, ja se voi olla rikos.

        Toivon vilpittömästi, että alalla olevat itse kysyisivät palveluita käyttävien mielipiteitä ja kehitysideoita, sekä näkisivät hoitokäytännöissään olevat epäkohdat, puutteet ja viat; ja alkaisivat tehdä niille jotakin. Tekisivät oikeasti niitä merkittäviä parannuksia ja uudistuksia, jotka olisivat asiakaslähtöisiä ja toimisivat heidän asemansa parantamiseksi, ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Asenteissa ja suhtautumisessa vaikeuksista ja ongelmista kärsiviä kohtaan tulee muuttaa empaattisemmaksi ja humaanimmaksi.

        Minun kohdallani se "juna on jo mennyt". Vauriot ja tuhot ovat pysyviä, niin hermostoon, kognitiiviseen, somaattiseen terveyteen, tunne, kuin sosiaaliseen elämään. En ole enää täällä kauan. Koska on liian monta sairautta, väsymystä, henkistä pahoinvointia ja menetyksiä yhtä aikaa. Minä en enää jaksa, koska voimani vääjäämättä uupuvat ja heikkenen koko ajan. Toivon, että muut jaksavat ja jatkavat taistelua epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeusrikoksia vastaan. Hyvää jatkoa, positiivisuutta ja kaikkea hyvää kaikille kommentoijalle ja samoin kuin edellisellekin kommentoijalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle kommentoijalle, kaikella ystävällisyydellä: olen kokenut systeemin puolelta erittäin paljon ikäviä asioita, tapahtumia ja kokemuksia. Myös lääkityksiä, jotka eivät olleet asianmukaisesti perusteltuja, tai oikeita tapoja hoitaa minun elämässäni kokemiani vaikeuksia ja ongelmia. Se, että ihmisen luonne, persoona, ja käytös diagnosoidaan sairaudeksi, joka pitää "hoitaa" neurolepteillä, tai masennuslääkkeillä, jotka vain pahentavat, vahingoittavat ja tuhoavat olotilaa, hyvinvointia ja terveyttä, eivätkä myöskään korjaa, tai ratkaise alkuperäisiä oireiden taustalla olevia juurisyitä, on minusta väärin. Koko systeemi ja siellä virassa toimivat lääkärit ja hoitajat toimivat epäeettisesti, epähumaanisti ja ihmisoikeuksia rikkovasti.

        Itselläni ei ole kuitenkaan mitään henkilökohtaisesti ketään vastaan. Mutta jos joku kokee olonsa paranevan parjaamalla, tai haukkumalla, niin siitä vaan! Saa niin toki tehdä. En vaan usko, että se helpottaa oloa, tai auttaa sen enemmän. Uskon, että neutraalimmalla ja asioita, tai mielipiteitä ja kritiikkiä yleisellä tasolla tuomalla saavuttaa aivan saman lopputuloksen. Loanheitolla voi olla aivan päinvastainen vaikutus lopputulokseen. Se saatetaan tulkita maalittamiseksi, ja se voi olla rikos.

        Toivon vilpittömästi, että alalla olevat itse kysyisivät palveluita käyttävien mielipiteitä ja kehitysideoita, sekä näkisivät hoitokäytännöissään olevat epäkohdat, puutteet ja viat; ja alkaisivat tehdä niille jotakin. Tekisivät oikeasti niitä merkittäviä parannuksia ja uudistuksia, jotka olisivat asiakaslähtöisiä ja toimisivat heidän asemansa parantamiseksi, ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Asenteissa ja suhtautumisessa vaikeuksista ja ongelmista kärsiviä kohtaan tulee muuttaa empaattisemmaksi ja humaanimmaksi.

        Minun kohdallani se "juna on jo mennyt". Vauriot ja tuhot ovat pysyviä, niin hermostoon, kognitiiviseen, somaattiseen terveyteen, tunne, kuin sosiaaliseen elämään. En ole enää täällä kauan. Koska on liian monta sairautta, väsymystä, henkistä pahoinvointia ja menetyksiä yhtä aikaa. Minä en enää jaksa, koska voimani vääjäämättä uupuvat ja heikkenen koko ajan. Toivon, että muut jaksavat ja jatkavat taistelua epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeusrikoksia vastaan. Hyvää jatkoa, positiivisuutta ja kaikkea hyvää kaikille kommentoijalle ja samoin kuin edellisellekin kommentoijalle.

        On sinut murjottu pahaan kuntoon.
        Tekijät, lääkärit pitää saada teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

        Mikään henkinen ongelma, ei sairaus tai miksi niitä halutaan nimetä, ei oikeuta terveydenhoidon nimissä tuhoamaan ihmistä lääkkeillä, ei mikään.

        Tästä on tehtävä lakialoite, saatava hallituksen käsittelyyn ja voimaan, lääkärit vastuuseen teoistaan.

        Jos alkaisit nimetä näitä lääkäreitä, saisit iskettyä takaisin ja osan itsetuntoasi palaamaan, kokeile, se kannattaa.

        Ei maailma muutu murjottamalla ja uhriutumalla, suostumalla uhriksi, pitää lyödä takaisin, sen opin jo nuorena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliselle kommentoijalle, kaikella ystävällisyydellä: olen kokenut systeemin puolelta erittäin paljon ikäviä asioita, tapahtumia ja kokemuksia. Myös lääkityksiä, jotka eivät olleet asianmukaisesti perusteltuja, tai oikeita tapoja hoitaa minun elämässäni kokemiani vaikeuksia ja ongelmia. Se, että ihmisen luonne, persoona, ja käytös diagnosoidaan sairaudeksi, joka pitää "hoitaa" neurolepteillä, tai masennuslääkkeillä, jotka vain pahentavat, vahingoittavat ja tuhoavat olotilaa, hyvinvointia ja terveyttä, eivätkä myöskään korjaa, tai ratkaise alkuperäisiä oireiden taustalla olevia juurisyitä, on minusta väärin. Koko systeemi ja siellä virassa toimivat lääkärit ja hoitajat toimivat epäeettisesti, epähumaanisti ja ihmisoikeuksia rikkovasti.

        Itselläni ei ole kuitenkaan mitään henkilökohtaisesti ketään vastaan. Mutta jos joku kokee olonsa paranevan parjaamalla, tai haukkumalla, niin siitä vaan! Saa niin toki tehdä. En vaan usko, että se helpottaa oloa, tai auttaa sen enemmän. Uskon, että neutraalimmalla ja asioita, tai mielipiteitä ja kritiikkiä yleisellä tasolla tuomalla saavuttaa aivan saman lopputuloksen. Loanheitolla voi olla aivan päinvastainen vaikutus lopputulokseen. Se saatetaan tulkita maalittamiseksi, ja se voi olla rikos.

        Toivon vilpittömästi, että alalla olevat itse kysyisivät palveluita käyttävien mielipiteitä ja kehitysideoita, sekä näkisivät hoitokäytännöissään olevat epäkohdat, puutteet ja viat; ja alkaisivat tehdä niille jotakin. Tekisivät oikeasti niitä merkittäviä parannuksia ja uudistuksia, jotka olisivat asiakaslähtöisiä ja toimisivat heidän asemansa parantamiseksi, ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Asenteissa ja suhtautumisessa vaikeuksista ja ongelmista kärsiviä kohtaan tulee muuttaa empaattisemmaksi ja humaanimmaksi.

        Minun kohdallani se "juna on jo mennyt". Vauriot ja tuhot ovat pysyviä, niin hermostoon, kognitiiviseen, somaattiseen terveyteen, tunne, kuin sosiaaliseen elämään. En ole enää täällä kauan. Koska on liian monta sairautta, väsymystä, henkistä pahoinvointia ja menetyksiä yhtä aikaa. Minä en enää jaksa, koska voimani vääjäämättä uupuvat ja heikkenen koko ajan. Toivon, että muut jaksavat ja jatkavat taistelua epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeusrikoksia vastaan. Hyvää jatkoa, positiivisuutta ja kaikkea hyvää kaikille kommentoijalle ja samoin kuin edellisellekin kommentoijalle.

        Kuulostaa siltä, että sinut on luokiteltu vaaralliseksi.

        Liittyykö 'ongelmiisi' muita henkilöitä?

        Joku lääkäri, joistain syystä luokitellut sinut vaaralliseksi, itselleen tai jollekin toiselle viranomaiselle. Silloin voi lääkkeillä ihmisen tuhota.

        Joku muukin oli vastaavasta asiasta aikaisemmin kirjoitellut.

        Oletko varma ettet syö mitään lääkkeitä tällä hetkellä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa siltä, että sinut on luokiteltu vaaralliseksi.

        Liittyykö 'ongelmiisi' muita henkilöitä?

        Joku lääkäri, joistain syystä luokitellut sinut vaaralliseksi, itselleen tai jollekin toiselle viranomaiselle. Silloin voi lääkkeillä ihmisen tuhota.

        Joku muukin oli vastaavasta asiasta aikaisemmin kirjoitellut.

        Oletko varma ettet syö mitään lääkkeitä tällä hetkellä?

        Tarkoitin kylläkin "ikävillä ja huonoilla kokemuksilla" systeemiin liittyen kyllä hoitohenkilöstön asenteellisuutta, pakkohoitoon määräämistä ja huonoa kohtelua. Ja ensimmäisessä lauseessasi esittämääsi väittämään voin sanoa suoraan, ei, minua ei ole määritelty koskaan miksikään vaaralliseksi ketään kohtaan. En ole siis todellakaan mikään turvallisuusuhka kenellekään. Enkä todellakaan lähde heittelemään mitään hajupommeja, tai kakkapusseja kenenkään päälle. En suosittele ketään muutakaan tekemään niin, vielä vähemmän osoittamaan mitään väkivaltaa ketään kohtaan.

        Mitä himputtia muuten minun lääkitysasiani sinulle, tai kenellekään kuuluvat, tai ylipäätään tähän keskusteluun? Olet liian utelias. Ei kuulu kenellekään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sinut murjottu pahaan kuntoon.
        Tekijät, lääkärit pitää saada teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.

        Mikään henkinen ongelma, ei sairaus tai miksi niitä halutaan nimetä, ei oikeuta terveydenhoidon nimissä tuhoamaan ihmistä lääkkeillä, ei mikään.

        Tästä on tehtävä lakialoite, saatava hallituksen käsittelyyn ja voimaan, lääkärit vastuuseen teoistaan.

        Jos alkaisit nimetä näitä lääkäreitä, saisit iskettyä takaisin ja osan itsetuntoasi palaamaan, kokeile, se kannattaa.

        Ei maailma muutu murjottamalla ja uhriutumalla, suostumalla uhriksi, pitää lyödä takaisin, sen opin jo nuorena.

        Ehdottamasi lakialoite kuulostaa todella hyvältä ja hienolta idealta. Toivottavasti menee sitten myös läpi ja mitä nopeammin, sen parempi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitin kylläkin "ikävillä ja huonoilla kokemuksilla" systeemiin liittyen kyllä hoitohenkilöstön asenteellisuutta, pakkohoitoon määräämistä ja huonoa kohtelua. Ja ensimmäisessä lauseessasi esittämääsi väittämään voin sanoa suoraan, ei, minua ei ole määritelty koskaan miksikään vaaralliseksi ketään kohtaan. En ole siis todellakaan mikään turvallisuusuhka kenellekään. Enkä todellakaan lähde heittelemään mitään hajupommeja, tai kakkapusseja kenenkään päälle. En suosittele ketään muutakaan tekemään niin, vielä vähemmän osoittamaan mitään väkivaltaa ketään kohtaan.

        Mitä himputtia muuten minun lääkitysasiani sinulle, tai kenellekään kuuluvat, tai ylipäätään tähän keskusteluun? Olet liian utelias. Ei kuulu kenellekään.

        Vielä 80 ja 90 luvulla riitti, että näyttää oudolta, saattoi joutua pidätetyksi tai syyttä syytetyksi. Viranomaiset käyttivät ja käyttävät vieläkin valtaa väärin ja vääriin tarkoituksiin. Eräästä itä-Suomen kaupungista tiedän yhden rallitähden kaiman, joka toimi aikoinaan poliisina, hän on jäänyt mieleen konkreettisena esimerkkinä toimivallan väärin käyttäjänä. Umpi homo mieheksi.

        Vertaan nyt psykiatreja ja lainvalvojia. Ikävä kyllä ikävyydet kulkevat käsikädessä. Nykyäänkin, jos sinut on luokiteltu mielisairaaksi, tarkoittaa se sitä, että hyvin todennäköisesti sinut pahoinpidellään kaikkien viranomaisten toimesta. Lääkärit tuhoavat lääkkeillä ja tarvittaessa lainvalvojat hälytetään pahoinpitelemään. Näin se menee. Se oli se viittaus vaaralliseksi luokittelemiseen. Onhan tuo poliisien käyttämä väkivalta varmaan jo kaikkien tiedossa lehdistä, lääkärit on jääneet vähemmälle huomiolle. Psykopaatin vikaa, jos lääkkeillä vahingoittaa ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehdottamasi lakialoite kuulostaa todella hyvältä ja hienolta idealta. Toivottavasti menee sitten myös läpi ja mitä nopeammin, sen parempi.

        Pitää saada huomiota, jotta tuo lakialoite saa näkyvyyttä.

        Vammat joita lääkkeillä aiheutettu, on saatava yleiseen tietoon, sekä vammauttamiseen syyllistyneet lääkärit.


      • Anonyymi

        Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että psykopaatit ovat vallanneet viranomaisten ja lääkäreiden paikat Suomessa. Väkivalta, joka kohdistuu nk. 'mielisairaisiin' on aivan verrattavissa holokaustiin.

        Hyvin todennäköistä, että tuo Linnansalmi on psykopaatti, kuten useat muut vastaavassa virassa toimivat henkilöt.

        Tämä on ongelma, joka pitäisi alkaa tiedostamaan ylemmissä hallintoelimissä vähitellen, jotta saadaan muutosta ja oikeudenmukaisuutta järjestelmään. Päästään eroon lääkkeillä tehdystä väkivallasta. Psykopaatit pois hallintoelimistä ja lääkärikunnasta!

        Lääkärit saatava vastuuseen teoistaan, koskemattomuus ja syytesuoja saatava pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä 80 ja 90 luvulla riitti, että näyttää oudolta, saattoi joutua pidätetyksi tai syyttä syytetyksi. Viranomaiset käyttivät ja käyttävät vieläkin valtaa väärin ja vääriin tarkoituksiin. Eräästä itä-Suomen kaupungista tiedän yhden rallitähden kaiman, joka toimi aikoinaan poliisina, hän on jäänyt mieleen konkreettisena esimerkkinä toimivallan väärin käyttäjänä. Umpi homo mieheksi.

        Vertaan nyt psykiatreja ja lainvalvojia. Ikävä kyllä ikävyydet kulkevat käsikädessä. Nykyäänkin, jos sinut on luokiteltu mielisairaaksi, tarkoittaa se sitä, että hyvin todennäköisesti sinut pahoinpidellään kaikkien viranomaisten toimesta. Lääkärit tuhoavat lääkkeillä ja tarvittaessa lainvalvojat hälytetään pahoinpitelemään. Näin se menee. Se oli se viittaus vaaralliseksi luokittelemiseen. Onhan tuo poliisien käyttämä väkivalta varmaan jo kaikkien tiedossa lehdistä, lääkärit on jääneet vähemmälle huomiolle. Psykopaatin vikaa, jos lääkkeillä vahingoittaa ihmisiä.

        Täällä oli puhetta aikaisemmin tuosta viranomaisvallan väärinkäytöksestä, ammatin tai sen suoman vallan, tietämyksen tai suhteiden käyttämisestä hyödyksi.

        Jouduin kerran väkivallan kohteeksi, väkivalta on aina ikävä asia ja se rasittaa todella paljon. Asiaa selvittelin ja jouduin itse syntipukiksi. Minua alettiin syyttämään väkivaltaiseksi, psykoottiseksi, ilmeisesti sen takia, koska asia vitutti minua suunnattomasti ja otin pultit. Tuo ei todellakaan ole psykoottista käytöstä. Mutta selvisi, että tekijän vanhempi oli poliisi ja hän alkoi kääntää asioita minua vastaan. Oli yhteydet ja kontaktit viranomaisiin. Alkoi myös lähipiirin painostus ja uhkailu, kaikkia pelottaa syytteet. Lisäksi koitti kaivella minusta tietoja tuttaviltani, joita voisi käyttää minua vastaan.

        Näin asiat käytännössä pyörii.

        Kannattaa selvittää keitä teidän tapauksiin ja ongelmiin liittyy. Taustalla voi olla vaikka mitä tekijöitä.

        Tuollainen ruletti kun lähtee liikkeelle niin on ongelmissa vaikka ei olisi mitään mielenterveyden ongelmaa taustalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä oli puhetta aikaisemmin tuosta viranomaisvallan väärinkäytöksestä, ammatin tai sen suoman vallan, tietämyksen tai suhteiden käyttämisestä hyödyksi.

        Jouduin kerran väkivallan kohteeksi, väkivalta on aina ikävä asia ja se rasittaa todella paljon. Asiaa selvittelin ja jouduin itse syntipukiksi. Minua alettiin syyttämään väkivaltaiseksi, psykoottiseksi, ilmeisesti sen takia, koska asia vitutti minua suunnattomasti ja otin pultit. Tuo ei todellakaan ole psykoottista käytöstä. Mutta selvisi, että tekijän vanhempi oli poliisi ja hän alkoi kääntää asioita minua vastaan. Oli yhteydet ja kontaktit viranomaisiin. Alkoi myös lähipiirin painostus ja uhkailu, kaikkia pelottaa syytteet. Lisäksi koitti kaivella minusta tietoja tuttaviltani, joita voisi käyttää minua vastaan.

        Näin asiat käytännössä pyörii.

        Kannattaa selvittää keitä teidän tapauksiin ja ongelmiin liittyy. Taustalla voi olla vaikka mitä tekijöitä.

        Tuollainen ruletti kun lähtee liikkeelle niin on ongelmissa vaikka ei olisi mitään mielenterveyden ongelmaa taustalla.

        Äärimmäisen tehokas keino on saada henkilö luokiteltua mielisairaaksi, erityisesti tuo psykoosi on sellainen, joka luokittelemalla henkilö saadaan helposti ns. 'aisoihin'.

        Harva tietää, että psykoosin hoidossa, erääksi hoitolinjaksi on valittu testosteronitasojen madaltaminen. Jonkin suuntauksen tai sekopään periaatteiden mukaan, testosteroni aiheuttaa psykoosikohtauksia. Eli lääkkeillä lasketaan testosteroni tuotantoa. Erityisesti miehillä se on aika kohtalokasta.

        Tietysti huomattava, että mukana tulee muut vauriot: hermosto, aineenvaihdunta kaikinpuolin sekaisin jne....

        Eli lääkkeillä tehdään aivan lapasiksi.

        Kannattaa tutkia asioita ja ketä liittyy sinunkin tapaukseen. Itse tein sen ja löytyi mielenkiintoisia tekijöitä, selvittelen enemmän ennenkuin tänne kirjoittelen asiasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äärimmäisen tehokas keino on saada henkilö luokiteltua mielisairaaksi, erityisesti tuo psykoosi on sellainen, joka luokittelemalla henkilö saadaan helposti ns. 'aisoihin'.

        Harva tietää, että psykoosin hoidossa, erääksi hoitolinjaksi on valittu testosteronitasojen madaltaminen. Jonkin suuntauksen tai sekopään periaatteiden mukaan, testosteroni aiheuttaa psykoosikohtauksia. Eli lääkkeillä lasketaan testosteroni tuotantoa. Erityisesti miehillä se on aika kohtalokasta.

        Tietysti huomattava, että mukana tulee muut vauriot: hermosto, aineenvaihdunta kaikinpuolin sekaisin jne....

        Eli lääkkeillä tehdään aivan lapasiksi.

        Kannattaa tutkia asioita ja ketä liittyy sinunkin tapaukseen. Itse tein sen ja löytyi mielenkiintoisia tekijöitä, selvittelen enemmän ennenkuin tänne kirjoittelen asiasta.

        Psykoosi on psykoosi ja jos hevonpaska on siihe auttavaa, suosittelen käyttämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä kyllä, vaikuttaa siltä, että psykopaatit ovat vallanneet viranomaisten ja lääkäreiden paikat Suomessa. Väkivalta, joka kohdistuu nk. 'mielisairaisiin' on aivan verrattavissa holokaustiin.

        Hyvin todennäköistä, että tuo Linnansalmi on psykopaatti, kuten useat muut vastaavassa virassa toimivat henkilöt.

        Tämä on ongelma, joka pitäisi alkaa tiedostamaan ylemmissä hallintoelimissä vähitellen, jotta saadaan muutosta ja oikeudenmukaisuutta järjestelmään. Päästään eroon lääkkeillä tehdystä väkivallasta. Psykopaatit pois hallintoelimistä ja lääkärikunnasta!

        Lääkärit saatava vastuuseen teoistaan, koskemattomuus ja syytesuoja saatava pois.

        Ei ole syytesuojaa; vain henkilökuntaetuja.


      • Anonyymi

        Taidat olla itse Linnansalmi. Montako kymmentä kertaa se on mainittava?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa olet täysin oikeassa, että mt-diagnosoidut ovat kaikkein huonoimmassa asemassa.

        MT- ym. tapaukset on edullisimmassa tilanteessa ja heitä käsitellään silkkihansikkain ja kaikki sujuu mallikkaasti. Kunikaallinen käsittely. Itse ansaitsin sen toisella tavalla, ja tunnen olevani kuin royalty joka kerta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taidat olla itse Linnansalmi. Montako kymmentä kertaa se on mainittava?

        *Taidat olla itse Linnansalmi. Montako kymmentä kertaa se on mainittava?*

        En ole, olen uhri, joka on äärimmäisen vittuuntunut. Haluan varoittaa muita, rohkaista muita ilmiantamaan vastaavanlaisia henkilöitä.


    • Anonyymi

      - Ja miten ihmeessä muuntuneessa tajunnan ja tiedontilassa oleva rikoksen tekijä, oli hän psykoosissa etc. voi ylipäätään siinä tilassa muistaa tekemiään asioita, ja häntä "hoitavat" lääkärit ja syyllisyydentuntoa sitä silti häneltä vaativat, kun vielä laitetaan potilaalle päälle muistia ja aivotoimintaa heikentäviä lääkkeitä, eli neuroleptejä? Ottavatko alalla olevat yhtään huomioon tuotakaan pointtia? On tunnettu tosiasia, että kyseiset myrkyt heikentävät muistia. Vaadipa siinä sitten vielä jotakin syyllisyydentuntoa. Enpä tiedä oikeastaan tiedä, mitä ajatella, noista Niuvaniemestä vapauteen vaadittavista pääsyvaatimuksista...🕳️

      • Anonyymi

        Tein elämässäni yhden väkivaltarikoksen, olin psykoosissa, lääkkeitä ja runsaasti alkoholia vaikuttamassa pääkopassa.
        Jatkuvasti väitettiin, että teko johtui sairaudestani (?).
        Sairaushistoriani oli ennen sitä kestänyt jo n. 15 vuotta, ja vuosia vielä jälkeenkin päin.
        Tuli ajateltua, että jos syynä tekoon oli sairaus, niin luulisi, että olisin kenties saattanut olla väkivaltainen useampaan kertaan. Oli todellakin vain se yksi kerta elämässä. Muutenkaan en ole koskaan ollut mitenkään väkivaltainen ketään kohtaan.

        Kaikkea toki voi sattua, kenelle vain. Siltikin olisi hyvä vähän keskittyä miettimään, mikä saa mitäkin aikaiseksi.
        Kaikkein pahin aiheuttaja (syy) on päihteiden sekakäyttö. Ihminen voi muuttua täysin vastakohdaksi omasta itsestään, olemukseltaan, käytökseltään...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tein elämässäni yhden väkivaltarikoksen, olin psykoosissa, lääkkeitä ja runsaasti alkoholia vaikuttamassa pääkopassa.
        Jatkuvasti väitettiin, että teko johtui sairaudestani (?).
        Sairaushistoriani oli ennen sitä kestänyt jo n. 15 vuotta, ja vuosia vielä jälkeenkin päin.
        Tuli ajateltua, että jos syynä tekoon oli sairaus, niin luulisi, että olisin kenties saattanut olla väkivaltainen useampaan kertaan. Oli todellakin vain se yksi kerta elämässä. Muutenkaan en ole koskaan ollut mitenkään väkivaltainen ketään kohtaan.

        Kaikkea toki voi sattua, kenelle vain. Siltikin olisi hyvä vähän keskittyä miettimään, mikä saa mitäkin aikaiseksi.
        Kaikkein pahin aiheuttaja (syy) on päihteiden sekakäyttö. Ihminen voi muuttua täysin vastakohdaksi omasta itsestään, olemukseltaan, käytökseltään...

        Ei välttämättä mitään psykoosisairautta taustalla. Pitkäaikainen päihteiden ja lääkkeiden käyttö aiheuttaa agressiivisuutta.

        Jos on väkivallan kohteena tai käyttää väkivaltaa, syystä tai toisesta, joutuu ruljanssiin, jossa pyritään saamaan psykoosidiagnoosi. Joku haluaa suojella jotain toista, syytteiltä tai väkivallalta.

        Näin se menee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei välttämättä mitään psykoosisairautta taustalla. Pitkäaikainen päihteiden ja lääkkeiden käyttö aiheuttaa agressiivisuutta.

        Jos on väkivallan kohteena tai käyttää väkivaltaa, syystä tai toisesta, joutuu ruljanssiin, jossa pyritään saamaan psykoosidiagnoosi. Joku haluaa suojella jotain toista, syytteiltä tai väkivallalta.

        Näin se menee.

        No menee miten menee, mutta vaikka kuinka olinkin ollut jo useamman kerran psykoosissakin, ja käyttänyt päihteitä, niin oli ainoa kerta, että olin aggressiivinen.
        Selväpäisenä ei ole koskaan tullut mieleenkään tehdä mitään pahaa kenellekään, eikä kyllä päihtyneenäkään.
        Mutta niin vain yhden kerran kävi vahinko. Sekakäyttö on pahin mahdollinen saamaan sekavan ihmisen tekemään jotain äkkipikaista ja arvaamatonta.
        Sitä on sitten hyvä miettiä vasta jälkeenpäin, kun menee oma elämä pilalle, vaikka ei niin olisi ollut tarkoituskaan.
        Ainakin oppi, ettei päihteitä kannata sekoitella keskenään. Sillä tavalla voi ne psykoositkin välttää.


    • Anonyymi

      Potilaan arkaluontoisia tietoja oli laittomasti levitelty terveyskeskuksen henkilökunnalle ja sen seurauksena heidän käytöksensä potilasta kohtaan oli muuttunut täysin.
      Psykiatri(?) Eero Rönkkö totesi, että "etkö ymmärrä miksi he kokevat oikeudekseen tehdä niin"
      Kysyi vielä lisätietoja aiheeseen liittyen potilaalta. Myönsi näin itsekin saaneensa nämä tiedot nähtäväkseen.

      • Anonyymi

        Sit ei kun vaan rikosilmotusta tekemään ja selittämään poliisille, että miksi sinä tiedät potilaan potliastiedot tervesykeskuksessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sit ei kun vaan rikosilmotusta tekemään ja selittämään poliisille, että miksi sinä tiedät potilaan potliastiedot tervesykeskuksessa.

        Luulen että kyseessä ystävä/sukulainen tms?


    • Anonyymi

      Tänään oli HS:n etusivun artikkeli "Valtaosa suomalaisista jakaa terveys­tietojaan Kanta-palvelussa rajattomasti". Se liittyy siihen, miten voit piilottaa tietoja Omakannasta. Tuosta asiastahan on jo vuosia puhuttu tällä "roskapalstalla".

      https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009501791.html

      • Anonyymi

        Ja siellä historiassa on paljon tarkempiakin tapoja piilottaa niitä tietoja. Esimerkiksi uusi alue tulee sinne, pitää piilottaa uudestaan ja muuta sellaista.


      • Anonyymi

        Minä tiedän suhteellisen tarkasti, että mitä tietoja eri tahoja pitää antaa siitä, että kuka on katsonut mitä ja muuta sellaista. Kannassa on osa tiedoista. Siellä pitäisi ehkä näkyä, että kuka on tilannut tietonsa mistäkin kunnasta ja muuta sellaista. Teen ehkä jonkinlaisen dokumentin potilaan kannalta, että mitä kaikkea pitää tehdä. Varsinkin kun nyt pitää mennä uuteen työhaastatteluun, ja siellä on historiassa kaikenlaista. Vääriä diagnooseja, lääkityksiä ja muuta sellaista.


      • Anonyymi

        Organisaation pitää lyhyessä ajassa selvittää, mitä tietojärjestelmää pitkin tiedot ovat kulkeneet. Muuten organisaatio voidaan esimerkiksi laittaa isoihin sakkoihin esimerkiksi GDPR-säännösten kautta.


      • Anonyymi

        Ja yksi asia mitä tuossa artikkelissa ei mainittu on se, että voit itse kieltää tietojen jakamisen eri organisaatioiden välillä, ja sanoa vastaanotolla, että et halua ottaa sitä käyttöön. Sitten harkitset itse, että mitä tahdot jakaa tuon systeemin sisällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja yksi asia mitä tuossa artikkelissa ei mainittu on se, että voit itse kieltää tietojen jakamisen eri organisaatioiden välillä, ja sanoa vastaanotolla, että et halua ottaa sitä käyttöön. Sitten harkitset itse, että mitä tahdot jakaa tuon systeemin sisällä.

        Voiko olla varmempaa kuin epävarma ?
        Itse en luota mihinkään kieltoihin tms.
        Aina joku pystyy jostain jotain tietoja kaivamaan, jos niin haluaa.
        Onko kielloista loppujen lopuksi hyötyä ?
        Jos joku jää kiinni, että on kaivellut jonkun tietoja ilman lupia, mitä siitä seuraa?
        Ilmeisesti ei mitään isompia sanktioita.


    • Kävin aikoinaan työterveyslääkärin
      psykologin ja terepeutin vastaanotoilla.
      Sain kaikilta diagnoosin: Vakava Depressio.

      Tämän jälkeen olikin vuorossa psykiatrin
      tapaaminen.
      Istuin siinä aulassa ja vastaanotolta tuli
      asiakas näin heti ettei sillä ollut ns "koppa kohallaan".
      (pukeutuminen ulkoinen olemus ym:t)
      No oottelin siinä aulassa niin eiköhän sama mies tullut takaisin
      ja menee omilla avaimilla sisään?
      Ei helvetti sehän on Psykiatri?!

      Diagnoosi oli keskivaikea Depressio.

    • Anonyymi

      Psykiatrin tehtävä ei ole olla empaattinen vaan tehdä diagnoosi ja määrätä sen mukaan mahdollisimman tehokas hoito.

      • Anonyymi

        Psykiatria joutaa ja pitää lopettaa ihmisiä auttamattomana ja hyödyttömänä "lääketieteen" haarana. Koska se on saanut koko olemassaolonsa aikana, saa edelleen aikaan vain ja ainoastaan uhreja. Niin kauan, kuin alalla olevat eivät näe ja myönnä alalla olevia vikoja, puutteita ja ongelmia, niin niin kauan tulee myös lisää viattomia, asiasta tietämättömiä uhreja.

        Terv. 20 vuoden potilaskokemuksella
        PS. Enkä todellakaan ollut alussa mikään "hoitovastainen", tai sairaudentunnoton. Vaan aivan liian systeemiin ja siellä toimiviin luottava

        Kokemukset opettivat jotakin, mutta hinta, jonka siitä on joutunut maksamaan, on aivan liian kova. Koko terveys ja hyvinvointi on menetetty, psykiatriaan, siellä toimivien lääkäreiden ja hoitajien toiminnan ja määräämiensä lääkkeiden takia ja tämän maan terveydenhuoltoon alunperin luottaessa.

        Älkää ihmiset ikinä menkö valittelemaan terveyskeskukseen lääkärille, tai hoitajille mitään sellaista, joka tulkittaisiin masennukseksi, tai muuksi psyykkiseksi sairaudeksi. Koska silloin voi oikeasti ja kirjaimellisesti menettää kaiken, niin hyvinvoinnin, somaattisen, kuin neurologisenkin terveyden.


      • Anonyymi

        Tarkoittaako tuo sitä, että sellaisessa asemassa oleva voi ja saa myös aheuttaa ihmisen/ihmisten elämässä vahinkkoa ja tuhoa? Että se on oikeutus harjoittaa sellaista toimintaa? Koska sitä he saavat vain aikaan, määrätessään ihmisen somaattista ja neurologista terveyttä tuhoavia lääkkeitä. Ai niin, eihän niillä etiikalla, moraalilla, eettisillä arvoilla ja ihmisoikeuksilla ole mitään merkitystä psykiatriassa ja ammattia harjoittavien keskuudessa. Koska mt-diagnosoiduilla ei ole edes mitään ihmisarvoakaan.


      • Anonyymi

        'Psykiatrin tehtävä ei ole olla empaattinen vaan tehdä diagnoosi ja määrätä sen mukaan mahdollisimman tehokas hoito.'

        Tehokas hoito? Mitä hyötyä on lääkkeistä, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia, kuin joku harhaluuloisuushäiriö tai lievä masennus?

        Olet aikalailla pihalla, ilmeisesti käynyt jonkun terveydenhuollon paskan koulutusohjelman. Toivottavasti joskus heräät ymmärtämään asiat.

        Ikävä kyllä kyseessä ei ole tehokkaasta hoidosta missään vaiheessa nk. hoitoa. Kyse on uhan neutraloimisesta, psyykkisen sairauden diagnoosin saaneet ihmiset ovat ongelma, josta on päästävä eroon. Siihen ei kiinnitetä huomiota, miten paljon nämä lääkityt ihmiset aiheuttavat enemmän ongelmia, kuten hallitsematonta agressiivisuutta yms. Eikä siihen miten kyseisten 'tehokkaasti' hoidettujen ihmisten parisuhteet ja elämä tuhoutuu, keho tuhoutuu.

        Kyllä se niin on, että vaatii tietyn tyyppisen ihmisluonteen, jos lähtee määräilemään noita 'tehohoitoon' tarkoitettuja lääkkeitä ja se on ikävä kyllä psykopaattinen luonne.

        Auswitzin vanginvartijoiden haastatteluja joskus olen lukenut, kannattaa sinunkin niihin perehtyä. Sinussa ja heissä on paljon samaa.


      • Anonyymi

        'Psykiatrin tehtävä ei ole olla empaattinen vaan tehdä diagnoosi ja määrätä sen mukaan mahdollisimman tehokas hoito.'

        Olet ihan sekaisin.

        Petri Linnasalmi teki minun kohdalla virheellisen diagnoosin, olen asian varmistanut puolelta tusinalta alan ammattilaiselta.

        Jos ihminen haluaa nähdä asiat tietyllä tavalla, esim. diagnosoida aina 'yli' tai 'pahimman' mukaan, silloin kyseisen henkilön omassa päässä on vikaa aika pahasti. Olen 100% varma, että hän on mielisairas ja narsisti-psykopaatti.

        Osaatko yhtään ajatella miten väärä diagnoosi on minun elämäni tuhonnut? Ei taida kiinnostaa. Sen tiedän, että Linnasalmi on varmasti nauttinut lääkkeillä ihmisten tuhoamisesta, samalla tavalla kuin Hannibal-elokuvassa.

        Kannattaisi ruveta alalla työskentelevien vähän katselemaan ympärilleen minkälaista porukkaa siellä pyörii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        'Psykiatrin tehtävä ei ole olla empaattinen vaan tehdä diagnoosi ja määrätä sen mukaan mahdollisimman tehokas hoito.'

        Tehokas hoito? Mitä hyötyä on lääkkeistä, jotka aiheuttavat enemmän ongelmia, kuin joku harhaluuloisuushäiriö tai lievä masennus?

        Olet aikalailla pihalla, ilmeisesti käynyt jonkun terveydenhuollon paskan koulutusohjelman. Toivottavasti joskus heräät ymmärtämään asiat.

        Ikävä kyllä kyseessä ei ole tehokkaasta hoidosta missään vaiheessa nk. hoitoa. Kyse on uhan neutraloimisesta, psyykkisen sairauden diagnoosin saaneet ihmiset ovat ongelma, josta on päästävä eroon. Siihen ei kiinnitetä huomiota, miten paljon nämä lääkityt ihmiset aiheuttavat enemmän ongelmia, kuten hallitsematonta agressiivisuutta yms. Eikä siihen miten kyseisten 'tehokkaasti' hoidettujen ihmisten parisuhteet ja elämä tuhoutuu, keho tuhoutuu.

        Kyllä se niin on, että vaatii tietyn tyyppisen ihmisluonteen, jos lähtee määräilemään noita 'tehohoitoon' tarkoitettuja lääkkeitä ja se on ikävä kyllä psykopaattinen luonne.

        Auswitzin vanginvartijoiden haastatteluja joskus olen lukenut, kannattaa sinunkin niihin perehtyä. Sinussa ja heissä on paljon samaa.

        Olet sairas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        'Psykiatrin tehtävä ei ole olla empaattinen vaan tehdä diagnoosi ja määrätä sen mukaan mahdollisimman tehokas hoito.'

        Olet ihan sekaisin.

        Petri Linnasalmi teki minun kohdalla virheellisen diagnoosin, olen asian varmistanut puolelta tusinalta alan ammattilaiselta.

        Jos ihminen haluaa nähdä asiat tietyllä tavalla, esim. diagnosoida aina 'yli' tai 'pahimman' mukaan, silloin kyseisen henkilön omassa päässä on vikaa aika pahasti. Olen 100% varma, että hän on mielisairas ja narsisti-psykopaatti.

        Osaatko yhtään ajatella miten väärä diagnoosi on minun elämäni tuhonnut? Ei taida kiinnostaa. Sen tiedän, että Linnasalmi on varmasti nauttinut lääkkeillä ihmisten tuhoamisesta, samalla tavalla kuin Hannibal-elokuvassa.

        Kannattaisi ruveta alalla työskentelevien vähän katselemaan ympärilleen minkälaista porukkaa siellä pyörii.

        On paljon hulluja fyysiselläkin puolella; hulluine ja vääriksi todistetuin hypoteesein, ja ainakin puolet uusista lääkäreistä kymmeniä vuosia palvoo niitä guruina, vaikka ne on todistettu vääräksi ja hulluiksi, ja todisteet on netissä.

        Niitä hulluja tukee myös joukko, joita asiakkat on julkisesti loukannut, ja se joukko tekee väärää propagandaa siitä vittuuntuneena netissä; ostanut propagandasivut, jossa julistavat asiakkaansa hulluiksi epätieteellisesti ja väärin perustein, kuten kuka vain herneen nenään vetänyt.

        Ne kaikki voi vetää oikeuteen, jos on valmis maksamaan mm. jenkkilän oikeudesta. On todistettava tuomareille asia, joka on iso ja vaikea operaatio, vaatien faktoja ja asiantuntijalausuntoja molemmin puolin, jotka voi mennä aika tasan. Sitten tuomarin on ymmärrettävä koko ilmiö, joka on epätodennäköistä, kun kyse on psykologisista asioista.

        Et ole itsekään aivan terve, ja näet ongelman olevan sama kuin heillä itsellään; vaatii helvetin paljon ojektiivisuutta ja loogista kykyä, että sen hulluuden kykenee väistämään, ja sitä vahvuutta useimmalla ei ole.

        Psykiatrin ei tarvitse olla empaattinen; se ei ole hänen tehtävänsä; sellaista tukea voi saada kuntoutuksessaan hoitajilta, joiden tehtäviin se kuuluu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoittaako tuo sitä, että sellaisessa asemassa oleva voi ja saa myös aheuttaa ihmisen/ihmisten elämässä vahinkkoa ja tuhoa? Että se on oikeutus harjoittaa sellaista toimintaa? Koska sitä he saavat vain aikaan, määrätessään ihmisen somaattista ja neurologista terveyttä tuhoavia lääkkeitä. Ai niin, eihän niillä etiikalla, moraalilla, eettisillä arvoilla ja ihmisoikeuksilla ole mitään merkitystä psykiatriassa ja ammattia harjoittavien keskuudessa. Koska mt-diagnosoiduilla ei ole edes mitään ihmisarvoakaan.

        Koskee myös fyysistä ja koko elämän kirjoa. Se on valta, joka heille on annettu, ja sitä voi halutessaan käyttää väärin ja se on asiakkaan valinta, kannattaako hakea oikeutta; ainakaan terveydenhuollossa sitä ei yleensä saa, vaan ollaan aina henkilökunnan puolella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria joutaa ja pitää lopettaa ihmisiä auttamattomana ja hyödyttömänä "lääketieteen" haarana. Koska se on saanut koko olemassaolonsa aikana, saa edelleen aikaan vain ja ainoastaan uhreja. Niin kauan, kuin alalla olevat eivät näe ja myönnä alalla olevia vikoja, puutteita ja ongelmia, niin niin kauan tulee myös lisää viattomia, asiasta tietämättömiä uhreja.

        Terv. 20 vuoden potilaskokemuksella
        PS. Enkä todellakaan ollut alussa mikään "hoitovastainen", tai sairaudentunnoton. Vaan aivan liian systeemiin ja siellä toimiviin luottava

        Kokemukset opettivat jotakin, mutta hinta, jonka siitä on joutunut maksamaan, on aivan liian kova. Koko terveys ja hyvinvointi on menetetty, psykiatriaan, siellä toimivien lääkäreiden ja hoitajien toiminnan ja määräämiensä lääkkeiden takia ja tämän maan terveydenhuoltoon alunperin luottaessa.

        Älkää ihmiset ikinä menkö valittelemaan terveyskeskukseen lääkärille, tai hoitajille mitään sellaista, joka tulkittaisiin masennukseksi, tai muuksi psyykkiseksi sairaudeksi. Koska silloin voi oikeasti ja kirjaimellisesti menettää kaiken, niin hyvinvoinnin, somaattisen, kuin neurologisenkin terveyden.

        Puhut höpönlöpöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet sairas.

        Ketään ei pidä mennä haukkumaan, nimittelemään, tai diagnosoimaan sairaaksi, tai hulluksi, jonkun esittämän mielipiteen perusteella. Se on asiatonta käytöstä. Siitä ei mihinkään pääse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet sairas.

        Itse olet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet sairas.

        Taitaa sinulla on itselläsi jotain henkisiä ongelmia.

        Jos ihminen kokee vääryyttä noin suuressa mittakaavassa, sanotaan nyt tuollaisen vastuuttomasti käyttäytyvän henkilön toimesta, joka keksii 'sairauksia' ja tekee vääriä diagnooseja.

        Sanoisin, että aiheuttaa aikamoista vitutusta, potut maksetaan pottuina, vaikuttaa terveemmältä kuin itse omien ongelmiesi keskellä osaat kuvitellakaan.

        Hyvä, että varoittaa muita, monet voivat välttyä yhtä suurilta ongelmilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketään ei pidä mennä haukkumaan, nimittelemään, tai diagnosoimaan sairaaksi, tai hulluksi, jonkun esittämän mielipiteen perusteella. Se on asiatonta käytöstä. Siitä ei mihinkään pääse.

        Onko harha mielipide?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko harha mielipide?

        En ole ihan varma onko kyse harhasta, itse näen tämän enempi rasismina.

        Sillähän ei ole mitään väliä onko se rasismi ihonväriä, maahanmuutto taustaa, vai jotain ammatti ryhmää kohtaan.

        Rasismi vaan on rasismia, ja se aina verhotaan "mielitieen" varjoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko harha mielipide?

        Jos täällä joku on harhainen niin se olet sinä.

        Mene keskustelemaan ongelmastasi TK:n lääkärille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko harha mielipide?

        Luin tarkkaan läpi koko ketjun, ei minusta ole harhasta kyse.

        Pohjautuu tosiasioihin, jotka on näköjään varmistettu toisilla asiantuntijoilla.

        Se, että ottaa rankasti kantaa asioihin, on varmaan vain siitä, että on aika vittuuntunut.
        Varmaan noissa kannanotoissakin, vaikka kovia ovatkin, jonkinlainen totuus pohjalla.

        Mietippä sitä, äläkä puolustele työkavereitasi tai kolleegojasi, täytyy liikkua avoimin mielin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On paljon hulluja fyysiselläkin puolella; hulluine ja vääriksi todistetuin hypoteesein, ja ainakin puolet uusista lääkäreistä kymmeniä vuosia palvoo niitä guruina, vaikka ne on todistettu vääräksi ja hulluiksi, ja todisteet on netissä.

        Niitä hulluja tukee myös joukko, joita asiakkat on julkisesti loukannut, ja se joukko tekee väärää propagandaa siitä vittuuntuneena netissä; ostanut propagandasivut, jossa julistavat asiakkaansa hulluiksi epätieteellisesti ja väärin perustein, kuten kuka vain herneen nenään vetänyt.

        Ne kaikki voi vetää oikeuteen, jos on valmis maksamaan mm. jenkkilän oikeudesta. On todistettava tuomareille asia, joka on iso ja vaikea operaatio, vaatien faktoja ja asiantuntijalausuntoja molemmin puolin, jotka voi mennä aika tasan. Sitten tuomarin on ymmärrettävä koko ilmiö, joka on epätodennäköistä, kun kyse on psykologisista asioista.

        Et ole itsekään aivan terve, ja näet ongelman olevan sama kuin heillä itsellään; vaatii helvetin paljon ojektiivisuutta ja loogista kykyä, että sen hulluuden kykenee väistämään, ja sitä vahvuutta useimmalla ei ole.

        Psykiatrin ei tarvitse olla empaattinen; se ei ole hänen tehtävänsä; sellaista tukea voi saada kuntoutuksessaan hoitajilta, joiden tehtäviin se kuuluu.

        Elämäni varrella en ole ihan kaikista lääkäreistä pitänyt, mutta en ole yhtäkään lääkäriä hulluksi väittänyt.
        Hullu-sanaa käytetään joskus vähän holtittomastikin puhuttaessa jostain vastenmieliseltä tuntuvasta ihmisestä.


    • Anonyymi

      Empatiaa eli rakkautta, sitä ei ole saatavilla, tietenkään, tai siitä on maksettava erikseen. Psykoterapiasta ei ole havaittu olevan hyötyä ainakaan puolessa tapauksia.

      Jos ajattelee itse, lukee aiheesta, kirjoittaa, keskustelee, ja antaa ajan tarvittaessa parantaa, traumojen kohdalla, niin psykoterapiasta ei luultavasti ole hyötyä muuhun vastaavaan toimintaan verrattuna; vain kallista yksinpuhelua.

      Voi palvella kuntoutusta, ja toki palveleekin, mutta niin palvelee moni muukin. Syitä terapiaan on niin monia, ja kuhunkin oma hoitonsa, silloin kun oikeita. Esim. tottuttelu ongeman aiheuttajaan on yksi, ja siitä on kai tietoa kirjallisuudessa, ettei sitä tarvii maksaa enempää.

      • Anonyymi

        Empatia ei ole ihan sanan varsinaisessa merkityksessä sama asia, kuin rakkaus, tai rakastaminen. Se on enemmän oman myötätunnon osoittamista toista kohtaan. Ja jokainen meistä, riippumatta siitä, onko psykiatri, kuka, tai mikä tahansa, voi osoittaa toista kohtaamaansa ihmistä ja lähimmäistä kohtaan välittämistä, myötätuntoa, auttamista ja inhimillisyyttä. Hierarkiaan, tai virka-asemaan liitetyillä asioilla vedotaan usein siihen, että ei tarvitse osoittaa empatiaa. Minusta se on väärin. Koska empatia kuuluu meidän lajimme ominaisuuksiin olennaisella tavalla. Ilman sitä, me emme olisi koskaan kehittyneet sellaiseksi, mikä me olemme lajina. Nimenomaan psykiatriassa tulisi ymmärtää kohtaamansa ihmisen tilanne, ja reagoida siihen ymmärtämällä ja osoittamalla välittämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Empatia ei ole ihan sanan varsinaisessa merkityksessä sama asia, kuin rakkaus, tai rakastaminen. Se on enemmän oman myötätunnon osoittamista toista kohtaan. Ja jokainen meistä, riippumatta siitä, onko psykiatri, kuka, tai mikä tahansa, voi osoittaa toista kohtaamaansa ihmistä ja lähimmäistä kohtaan välittämistä, myötätuntoa, auttamista ja inhimillisyyttä. Hierarkiaan, tai virka-asemaan liitetyillä asioilla vedotaan usein siihen, että ei tarvitse osoittaa empatiaa. Minusta se on väärin. Koska empatia kuuluu meidän lajimme ominaisuuksiin olennaisella tavalla. Ilman sitä, me emme olisi koskaan kehittyneet sellaiseksi, mikä me olemme lajina. Nimenomaan psykiatriassa tulisi ymmärtää kohtaamansa ihmisen tilanne, ja reagoida siihen ymmärtämällä ja osoittamalla välittämistä.

        Jossain ohjelmassa kerrottiin tosi hyvin, miksei lääkärit voi olla liian empaattisia tai välittää liikaa potilaansa asioista.
        Lääkäreilläkin on tunteet ja psyyke, eivät he voi mennä liian syvälle jokaisen potilaan elämään ja henkiseen maailmaan.
        Johan heillä hajoaisi pää itsellään.
        Toki voisivat olla ystävällisempiä ja ymmärtäväisempiä, uskoa potilaitaan ja edes vähän välittää.
        Onneksi sellaisiakin on, mutta joskus olisi myös parannettavaa joillain.


    • Anonyymi

      Kannabiksen laillistamista ja sääntelyä edistävän kansalaisaloitteen allekirjoitusaika loppuu huomenna! Olethan tutustunut aloitteeseen ja allekirjoittanut?

      On aika kääntää sivua, hankkiutua eroon epäonnistuneesta ja syrjäyttävästä kieltolaista ja olla historian oikealla puolella, samalla puolella kuin muut kannabispolitiikkaansa muuttavat itsenäiset valtiot.

      Mahdollistetaan työllisyys, tutkimus, poliisien ja oikeusjärjestelmän riittävät resurssit, lääkekäyttö, viihdekäyttö, vienti, verotulot, terveyden ja sosiaalisten haittojen ehkäisy ja ikäraja- sekä laatukontrolli sekä palautetaan maataloudelle mahdollisuus omavaraiseen kukoistukseen samalla kaventaen järjestäytyneen rikollisuuden ja pimeän markkinan sekä harmaan talouden osuutta tästä taloudellisesta mahdollisuudesta!

      Kieltolait tuovat mukanaan pimeän markkinan, synteettiset kannabinoidit/muuntohuumeet, terveydelliset ja sosiaaliset haitat sekä kehittyvän rikollisuuden muodon joilla ei lapsia, nuoria tai muita yksilöitä suojella!

      Allekirjoituksia on kertynyt pian jo reippaasti yli 46 000 kpl joten vielä noin 4 000 allekirjoitusta tarvitaan viimeisten päivien aikana jotta käsittelyyn eteneminen 50 000 allekirjoituksella on mahdollista, toimi siis nopeasti ja jaa myös eteenpäin!

      Allekirjoitusaika päättyy Kansainvälisenä kannabispäivänä torstaina 20.4. klo 23.59!

      🌍
      https://kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11377
      https://Lailliseksi.fi

    • Anonyymi

      Lueskellu noita juttuja. Täytyy puhtaasti sanoa, että ihan munattomien touhuja täällä. Kitistään, eikä uskalleta mitään tehdä, pelätään tuoda väärin tomivien lääkärien nimiä julki.

      Kuinka moni teistä muistaa esim. mikä on miehellä erektio?

      Se ei ole sellanen 10 sekuntia kestävä hetkellinen puolikova jortikka, vaan kunnon stonds,j oka kestää, voi vaikka iltapäiväksi ripustaa vaatteita henkarilla siihen. Se on erektio.

      Sen lisäksi, että teidän seksielämä on tuhottu, teiltä on viety myös miehisyys kokonaisuudessaan, sekä omat mielipiteet. Se on lääkkeiden tehtävä, sellaiseksi ne on suunniteltu.

      TK:een ja osaan lääkärikeskuksistakin on turha mennä asiaa ruikuttamaan. Teston rajat julkisella on vedetty niin alas, että et jaksa portaita kävellä, lekuri sanoo, että laihduta. Jos se on lääkkeillä tuhottu, niin sitten se ei palaudu. No voitte vielä käyttää sitä kusemiseen ja yrittää lääkepöhnässä miettiä mitä on seksi.

      Naisille käy kuulemma niin, että ei oikein paikat kostu ja on vähän kuin tulpaton mopo, ei lähde käyntiin vaikka kuinka pumpataan. Ihan tuosta testosta vielä, jos sitä ei ole niin kroppa luhistuu, mutta se on lääkkeiden tarkoituskin, nautralisoidan vaarattomaksi. T on muutakin kuin seksi hormoni- Jotta voi hyvin, niin T-taso miehellä pitää olla yli 15/400, se julkisen 155 koskee 100 vuotiaita, jotka makaa rullatuolissa.

      Pahinta tässä vuodatuksessa on se, että te psykoosilääkkeitä popsivat ette muista mitä kirjoitukseni alkuun kirjoitin, mutta voitte aloittaa tämän lukemisen aina vaan uudestaan, ei sitä koskaan tiedä.

      Muutama rohkea on tuonut nimiä juki, Seppo Mäkinen, Petri Linnasalmi, lääkäreitä, jotka toimivat 'oudosti'. Sanoisin, että varmaan noilla henkilöillä on jokin sisäinen nautinto kastroida miehiä ja naisia. Mitähän nuo tekisi jos saisivat veitsen käteen??? Näkyy tuolla venäjän joukoissa olevan pajon samanlaista sakkia.

      Ja pohja asille, tiedän tapauksen, jolta lääkkeillä vietiin miehuus, tänne on alalla tomivien turha tulla kitisemään. Olen nähnyt miten masennus ja ahdistus valtaa miehen mielen, kun ei ole T:tä ja miten se korjaantuu kun asian hoidetaan kuntoon.

      Sellanen tarina. En jaksa tänne munattomien saitille enempää kirjoitella, mutta koittakaa muistaa minkälaista oli elämä kun oli munat. Tsemppiä kaikille.

      • Anonyymi

        Tuosta testosta varmaan johtuu yhden kaverin tila. Sille tuli stressiä ja ahdistusta, oli talousvaikeuksia. Unettomuus tais olla liikaa. Tosi mies toimii kuten koirat, ei halua lääkäriin mennä, ovesta ohi mielummin, itsesuojeluvaistoa. Oli jonkun pilleripurkin saanu, tyttöystävän kanssa kävivät, kun ei muuten suostunu menemään. Jotain ongelmia alko tulla parisuhteeseen. Myöhemmin totes, että tilanne parantunu ja tyttöystävänkin kanssa menee hyvin. Kerran kun meni kotiin, liian aikasin, oli lääkäri-setä siellä tyttöystävän selässä. Kyllä se niin on, että ei sitä terve nainen kovin pitkää ilman 'kyytiä' ole. Ei ne kumilelut korvaa raavasta miestä- Sen verran hyvän näkönen nainen sillä oli, että olis maistunu mullekin. Sitä en kerro maistuko niiden eron jälkeen. Tosin, en kiellä tai myönnä onko lääkäri-sedän nimi mainuttu tällä saitilla. Kaveri on sellanen itkeskelevä pullukka. Pitäs varmaan kehottaa menemään lääkäriin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta testosta varmaan johtuu yhden kaverin tila. Sille tuli stressiä ja ahdistusta, oli talousvaikeuksia. Unettomuus tais olla liikaa. Tosi mies toimii kuten koirat, ei halua lääkäriin mennä, ovesta ohi mielummin, itsesuojeluvaistoa. Oli jonkun pilleripurkin saanu, tyttöystävän kanssa kävivät, kun ei muuten suostunu menemään. Jotain ongelmia alko tulla parisuhteeseen. Myöhemmin totes, että tilanne parantunu ja tyttöystävänkin kanssa menee hyvin. Kerran kun meni kotiin, liian aikasin, oli lääkäri-setä siellä tyttöystävän selässä. Kyllä se niin on, että ei sitä terve nainen kovin pitkää ilman 'kyytiä' ole. Ei ne kumilelut korvaa raavasta miestä- Sen verran hyvän näkönen nainen sillä oli, että olis maistunu mullekin. Sitä en kerro maistuko niiden eron jälkeen. Tosin, en kiellä tai myönnä onko lääkäri-sedän nimi mainuttu tällä saitilla. Kaveri on sellanen itkeskelevä pullukka. Pitäs varmaan kehottaa menemään lääkäriin.

        Oletko varma ettei kaverisi tunnista itseään tuosta tarinasta ja sinua? Hänkin voi käydä täällä.


      • Anonyymi

        Jaa-a. Taidan olla sitten se kuvaamasi "munaton mies". Koska en ole mies laisinkaan, vaan nainen. SSRI-lääkkeiden käytön takia tuntoherkkyys ja tunnepuoli tosin katosivat kokonaan. Eikä ketään miestä tällä(kään) hetkellä ole elämässäni. Yksin ollaan, ja ilmeisesti koko loppuelämäkin.

        Olen yhden ainoan ns. nuoren ja kivan lääkärin tavannut elämäni aikana. Ei ainakaan passittanut pakkohoitoon ja osastojaksolle, vaikka minulle olikin tehty M 1-lähete. Hän olikin sitten ainoa, joka ei ollut niin törkeä, kauhea ja asenteellinen, nk. suurin osa alalla olevista näyttää olevan. Tosin, en tiedä, piittasiko hän minusta, tilanteestani, vaikeuksistani, tai elämäntilanteestani yhtään mitään. Todennäköisesti ei.

        Mutta en tiedä, onko siitä mitään hyötyä, jos tänne aletaan laittaa julkisesti esiin joidenkin nimiä, koska se voi ja saattaa rikkoa lakia. En suosittele sitä tekemään sen takia, jotta ei tule itselle mitään oikeudellisia seuraamuksia. Kannattaa olla ennemmin järkevä.

        Tosin itse harkitsen tälläkin hetkellä vakavasti loppulähtemisen tekemistä. Sairastan CFS-, eli kroonista väsymysoireyhtymää, elämästä puuttuu kaikki olennaiset asiat, ja tekijät, kaikki työt päättyivät lopullisesti, ei ole ihmissuhteita, eikä elämässä ole enää oikeastaan mitään. Miksi ei ottaisi enää lopullisia lopareita?

        Terv: P-Savosta


    Ketjusta on poistettu 31 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Finlayson Tom of Finland tuotteineen ajautumassa konkurssiin

      Takavuosina kotimainen lakana- ja pyyhevalmistaja Finlayson teki jättimäisiä voittoja, myymällä alastomien gay-miesten k
      Maailman menoa
      116
      2137
    2. Mitä sä haluaisit

      Hänestä tai siitä jota kaipaat
      Ikävä
      124
      1644
    3. Mies millä tasolla sun kiinnostus oli?

      Mitä musta halusit/hait? Nyt kun kaikki on ohi, ei ole mitään menetettävää enää...
      Ikävä
      82
      1180
    4. Suhde varattuun, kuinka saa tunteet katoamaan

      Kuinka unohtaa ihminen johon olet tulen palavasti ihastunut/rakastunut, varsinkin jos olet varattu tai kohteesi on vara
      Ikävä
      93
      983
    5. Nainen, jos kiinnostaa niin miksi ihmeessä

      et kirjoita tänne jotain tunnistettavaa? On niin paljon eri mahdollisuuksia ottaa esille yksityiskohtia menneestä ajasta
      Ikävä
      60
      872
    6. Saha suljetaan

      Vai Kalajoen saha ?
      Oulainen
      21
      811
    7. Minua särkee puolestasi

      Kirjoitan kahdelle naiselle tämän, koska molemmat jouduitte saman kokemaan. Minun itsehillintäni petti ja sinä jouduit
      Ikävä
      46
      769
    8. Mitä haluaisit

      Tietää kaivatustasi?
      Ikävä
      47
      734
    9. Pienimies pääsi kunnanjohtajaksi

      Se oli suuri voitto meille kaikille, nyt saa Yli-torniolaiset maistaa miten kuntaa johdetaan.
      Ähtäri
      19
      734
    10. Kun satutin sinua

      Niin vihasin itseäni. Kaikki paha minkä sinulle suuntasin oli pahuutta itseäni kohtaan. Puhuttelit sieluani. Tunsin rakk
      Ikävä
      30
      706
    Aihe